1859-02-25


Tässä numerossa löytyy:

  • Pääkirjoituksia:
  • Puiden siemenen hankkimisesta ja viljelyksestä;
  • A. Ahlqvistin matkoilta. Loppu: Obdorskista Pietariin;
  • Taudin houratiksissi kenjotaki lekee;
  • Luettelo jaetuista suomenkielisistä Raittuskirjoista;
  • Kaikenlaista.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Nurmijärveltä;
  • Somerniemeltä;
  • Kiuruvedeltä;
  • Liperistä.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/seeure/showPage.html?aetion=preereatedPdf&id=424982&eonversationId=1

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/seeure/showPage.html?eonversationId=1&aetion=entryPage&id=424982

Perjantaina 23 vaiwä Helmikuussa. 13:stakymmeneb

Suometarta w. 1839,
samankokoisena ja samalla tatvalla toimitettuna
kuin nyt, saapi tilata sekä herrain Waseniuksen
ja Kumppanin kirjakaupassa täällä Helsingissä
että kaikissa maamme Postikonttuoreissa
Koko Vuosikerran … hop. 1 r. 13 kop:lla
Puolen Vuosikerran. „ 58 kop:lla,
kuin myössamoissa paikoissa:
Suomenmaan «Karttaa,
samankokoisena jamuutoinki samaan tapaan kum
Euvbpan ja Aasian maan«osain Kartat,
Tilaushinta 30 kop. hop.

Puiden siemenen hankkimisesta ja viljelyksestä.

Uskon opinnosta tiedämme synnin tähden tulleen
maanki kirotuksi, että ihmisten sittemmin on täytynyt
otsansa hiellä ja kättensä työllä elatustapa hankkia.
Ensin ihmisen oti luontoa autettava eläkkeeksi kuuluvain
sekä siementämisellä että kasvuvoiman lisäämisellä;
sitte aikaa myöten on hänen ollut tartuttava
kaikenlaisten yrttikasvuin, jopa heinäinki kasvua auttamaan.
Viimeinen aika on myös jo opettanut kalinki
puutetta ihmistyön toimella poistamaan ja luontoa
niiden siittämisessä auttamaan. Näin auttaa taito
ja toimi ihmiselle takasi kadonnutta valtiaisuutta luonnossa.

Lisääntynyt kansan paljous lisää luonnon antien tarvetta,
jotta luonnon voimaan ei enää tuskin ainoassakaan
tarpeessa ole yksin luottamista. Mutta luonnon antien
vähenemistä ja uhkaavaa puutetta on Vaikuttanut
yhtä paljo luonnon varain järjetöin ja ajattelematoin
tuhlaaminen. Niin on kaikite ollut metsäin laita Suomessa,
ja monessa maamme paikassa on jo tuntuva
puute puista, ja se yhä enenee ja lavenee, jos ei aikanaan
aleta puuhaamaan metsäin säilytystä ja hoitoa
sekä uuden metsän kasvattamista. Viimemainitussa
kohdassa on jo Suomessaki kokeita tehty. Puun siemenen
hankkimisessa ja kylvämisessä, ehkä siinä niinkuin
kaikissa uusissa yrityksissä on vastuksiaki ollut,
olemme kuitenki jo nähneet esimerkkiä Ristiinan pitäjässä,
herra ruununvouti K.F. von Fieandtin talossa.
Hänen hyivätahtoisesti annettuja neuvojansa myöten
annamme tässä Suomettaren lukioille puiden siemenen hankkimisesta
ja viljelyksestä lyhykäisen selityksen, alkaen
ensin

I. — Puun siemenen hankkimisesta!

Ehkä muutamilla puu-lajilla on muitaki sikiämätapoja,
niin kuitenki kaikilla on siemenensä, joista ne
ensin sikiäävät ja sitte maassa syntyvät juuriksi ja
taimiksi. Erittäin ovat havu-puut ainoastaan sieme
nistä syntyväisiä; joka niitä aikoo maillensa kasvamaan
toimittaa, hänen on siis hankittava niiden siemeniä
kylvääksensä. Helpoimmat saada ovat tavallisen
kuusen eli näreen siemenet, jotka ovat kävyissä,
näöltään punasen mustia, ja kasvaavat käpyrankaa
vastaan jokaisen suomuksen välillä. Siementen päässä
on ohukainen helve, stimen asemasta, jolla ne lentäävät
maahan pudotessa tuulen myötä pitkät matkat.
Kuusen kävyt siemenilleen kasvavat yhdessä kesässä
kaiken kasvunsa, mutta siemenet kypsyäksensä tarvitsevat
talven pakkaisia ennenkuin niistä tarkasti itäviä
tulee.

Sentähden ei käy käpyjä kuusista ottaminen
ennen Helmikuun loppua eli Maaliskuun alkua. Siementen
itu ei pilaukaan puissa pitempäänki olemisesta
vaan ennen aikojaan pois ottamisesta. Jos sentähden
talvi on leuto ja tyyni, saavat kävyt viipyä puissa
sanottua pitempäänkin kuinhan se vain katsotaan että
kevät-ilman kuiva-luonto islms ja auringon paiste ei
ehdi käpyjä niin hataroitta, jolloin tuuli niistä siemenet
tiehensä viepi. Kuin käpyin kuusista ottamisen
aika niin on tarkattu, mennään niitä puista maahan
rapistamaan. Jos ei se onnistu siten että joku sukkela
poika nousee kuuseen niitä raksimaan ja maahan
pudottamaan, niin sidotaan tavallinen halme-sirppi pitkän
ja kepeän puun nenään, ja sitte kävyt kuusista
raksitaan maahan; maasta noukitaan ne sitte kepeeseen
astiaan eli matkaan, josta ne kaadetaan säkkiin ja tuodaan
kuivamaan. Kuivaaminen on soveliain siten
että pannaan kävyt eheihin säkkilöihin joiden suut sidotaan
kinni, kuki säkki puolilleen, että kävyillä on tilaa
pöyhistyä kuivaessaan.

Sitte pannaan säkit lämpimään
paikkaan, esm. tuvan orrelle pitkin ortta, kolmeksi
eli neljäksi tviitsksi kuimamaan. Kuivettuaan
kaadetaan kävyt sekä niistä jo eronneet siemenet levitetylle
lakanalle. Siinä puidaan niitä kevyesti tavallisella
riihi-varstalla. Sitte noukitaan kävyt siten pois
että otetaan yksi kerrallansa kannasta kiini ja jos ei
vielä luulisi siementen tarkkaan lähteneen, niin kolistetaan
käpyä joko toisessa kädessä pidettävään kalikkaan
eli johonki muuhun kappaleesen lakanan päällä.
Jos tätä toimittaessa siemeniltä helpeet pois lähtevät,
niin se ei ole mitään väärällistä, eikä sekään liioin
haittaa, jos vähän käpyin suomuksiaki siementen sekaan
mureneisi. Näin otetaan säkki kerrallaan ja siemenet
välillä kaadetaan lakanalta toiseen säkkiin, jolloin ne
ovat valmiit kylvettäväksi.

Joka tynnyrin verrasta
tavallisia tuoreita käpyjä lähtee noin puolitoista (IV2)
kappaa siemeniä, jotka eivät tule kaikkine Vaivoineen
maksamaan kuin noin, 5 2 7 kop. kappa. Muistet
tava on myös että kuusen käpyjä otetaan edellä muun
nuoremmista ja yksi paikassaan seisomista kuusista;
sillä ylen Vanhain sekä tiheessä seisovain korpi-kuusien
kävyissä on vaan vähä tahi ei ollenkaan siemeniä.

Petäjän käpyin hankkimisen voisi jättää myöhemmäksiki
kuin kuusen; sillä niiden kovat suomukset sietävät
enemmän kuivuutta ja kylmää ennenkuin siemenensä
karisemaan laskevat. Kuusten ja petäjäin siemenillä
ei ole näön eikä luonnon puolesta kovin suurta
eroitusta; mutta petäjän siemenet ovat vähän vaikeammat
saada, ensin sen vuoksi että uuden kävyt kasvavat
yksi paikassaan oksain latvoissa eikä ryhmäpäissä
niinkuin kuusien kävyt, ja siis ovat hitaisemmat
puista ravistella. Toisekseen petäjäin kävyt kasvaessaan
viipyvät kaksi vuotta, jonka tähden yht’aikaa tavataan
petäjissä kolmenlaisia, vanhoja, kasvaneita ja
puolikasvuisia käpyjä. Tästä syystä tarvitaan petä
jän käpyjä kokoamisessa tarkkuutta että ainoastaan
täysi-kasvuiset tulevat otetuiksi; muissa ei ole siemeniä.

— Petäjän käpyin kuivaaminen ja puiminen toimitetaan
samalla tavalla kuin kuusikävyistä on jo
sanottu.

Koivun siemeniä jos kuka tahtoo kylvettäväksi hankkia,
niin niiden urvut ovat ilman eroitukseta puista
noukittavat myöhään syksyllä, kuitenki ennenkuin linnut
ehtivät ne kaikki puista pois karistella. Sitte
säilytetään ne kuivalla sialla keiväihin asti, jolloin ne
vaikka vaan kämmenien välissä hierotaan hienoiksi
kaikkineen mitä urvussa on. Sillä niiden pienosia
siemeniä on vaikea erotella sekä on vaikea niitä ero
tettuina saada tarpeeksi asti harmaan kylvetyksi.

Puiden siemenet kadottavat itu-nestettänsä sitä myöten
mitä vanhenevat. Sentähden itävätki puiden siemenet
paraite, jos ne samana kevännä pyydetään maahan
kylvetyksi kuin talvella ovat hankitut.

***

Mutta
joka vuosi ei puihin kasvakaan käpyjä ja urpia sanottavaksi
ja toisina kasvaa niitä taas runsaastikin
Siis olisi niinä vuosina niitä koottava toisenki vuoden
varaksi, vaan niiden itämisessä ei ole enää toisena
vuonna täyttä varmuutta. Kuitenkaan eivät puun
siemenet yhdessä vuodessa aivan itämättömiksi tule,
kuin vaan niitä hyvässä kunnossa ja kulmalla sialla
ulkohuoneessa pidetään.

A. Ahlqunstinmatkoilta. Loppu:Dbdorsk’ista
Pietariin

Tämä jakso matkaani, enemmän kuin puolen-miidettä
»tuhannen mirstan pituinen, on itselleni merkillinen
sen muoksi, että se käsittää monessa katsannossa
kokonansa »astakälkkäisiä asioita. Tämän matkan yhdessä
päässä omat Obdorsk jaBeresom, toisessaMoskoma
ja Pietari; yhdessä istuu Ostjakilainen ruhtinas,
peurannahka-teltastansahalliten mähälukuisiaköyhiäkan»
salaisiansa. toisessa käypi koko suuren Wenäjän-valtakunnan
hallitus-kone lukemattomilla rattailla; yhdessä
riemuitsee Ostjakki muutamien haukien saaliille, toi- sessa pyytämät rahan ja kaupan ruhtinat moittoasata»
tuhansittain; yhdessä on miina-ryyppy jäätyneen,kalan
kanssa kyllä ilahuttamaanihmisen sydäntä, toisessa eimät
maailman hienoimmatkaan nautinnot voi elähyttää
hekkumallisten kylläistä mieltä; yhdessä ajetaan peuroilla,
toisessalennetään rauta-tiellä. Tämmöisiälvastakälkkäisyyksiä
möisi tältä matkalta luetella enemmänkin,
ja helppo olisi niistä kirjoittaa maikka kokonainenkirja;
vaan kuin miuulla ei aika eikä halu anna sitä tehdä,
miu olkoon lukija hymä ja tyytyköönniihin muutamiin
muistelmiin, joilla tässä nyt hänestä niinkuin
matkastanikin eroan.

Beresowan kaupunki oli se paikka, johon tämanedellisessä
kirjeessäni matka-kertomukseni lanka loppui.
Tämä kaupuki on tullut kuuluisaksi siten että mainio
Mensehikom, Pietari ensimäisen ystämä, mallasta langettuansa
lähetettiin tänne maa-pakolaisuuteen. Tämä
merkillinen mies, leipurin-oppipojasta noussut Venäjän
mallan ensimäisekst ylimykseksi ja hoitajaksi nuorelle
keisarille Pietari toiselle, jolle hän myös tahtoi
antaa tyttärensä puolisoksi, kuoli samoin kuin tämä
keisarinnaksi aimottu tyttärensäkin Beresomaan, jahalpaiuen
puu-risti merkitsee sen kohdan Beresoman hautaus-
maalla, jossa tämän isänmaallensa suuria palmeluksia
tehneen miehen tomu lepää. Mensehikoman mihollista
Dolgorukyn moimallista sukua kohtasi vaan
muutamia vuosia häntä jälkeen sama onnettomuus,
johon he olimat hänen tuominneet: he lähetettiintähän samaan Beresomaan ja roaino heitä kolMan oli mielä
komempi kuin Mensehikomaa kohtaan. Ensimäisen Pietarin
miehistä oli mielä Ostermannikin niitä, joiden
palmeluksen ja maimat senaikuinen Wenäja palkitsi Siperialla;
hänkin lähetettiin ja kuoli Veresowaan, ja
yhdenlainen risti luin edellämainittu Mensehikoivau
haudalla olema seisoo hauenkin lepo-kammionsa päällä
ja herättää kämelijän mielessä surullisia mieli-johteita

Näiden muistettamien miesten onnettomuus ja sen
kanssa yhdessä tapahtuneet kumoukset Venäjän halli»
tuksessa omat autaueet Veresoman kaupungille erinomai»
sen kuuluisuuden, jota so muuten ei suinkaan ole an-
vastatuusainmtt.
Se on tätä nukua Tobolskin läänin pohjai»
simman piirikunnan pää’kaupunki, niinmuodoin tamallisten
piirikunnan-mirkamiesten istuin. Muita asujia
on siinä kolme eli neljä kaupvamiestä, puoli sataa
kajakkia ja noin puolitoista tnhatta kövhää pormaria,
jotka elämät osittain kalan-pyydöllä osittain myös kalan-
ja metsännahkan-ostosta ilöoguuleilta. Ostjakeilta
ja Samojeediltä, kuin myös heille myömifesta heidän
tarpeitansa: jauhoja, suolaa, kirmeitä, tupakkaa ja rihkama-
tamaraa. Nämä asujat elämät yleiseen löyhästi,
jos asunnoitten ulkonäöstä moi marallisuudelle ottaa
määrän, sillä ne omat Venäjän kaupunginkin rakennuksiksi
kotvan hnonot ja surkeat.

Tähän köyhyyteen
luulen suurimmiksi syiksi laiskuutta ja juoppoutta, jotka
Wenäjäu kansan peri-svnnit täällä saamat hyöstyä sitä
paremmin kuin ei ole minkäänlaista kanssakäymistä
eli yhteyttä ulkomaalaisten — eikä paljon ulko-kaupuukilaistenkaan
kanssa, joiden esimerkki ja siveämpi elämä
möisi kehoittaa luopumaan isiltä perityistä pahennuksista.
Sen lisäksi on luonnonkin raakuus niin ankara,
ett’ei minkäänlainen vilja ota kasmaaksensa, maikka
paikka ei ole pohjempana meidän Kajaania

Kaikki
ruoka-neumo on siis tuotama tuhannenmirstan päästä
Tobolskista, s. o. ei ainoastaan jauho ja suurimat omat
ostettamat, vaan myös ne Venäläisten elämän-laadussa
niin malttamattomat aineetkin: kaali, kurkut,
lyökki ja potaatit. Armattama on ett’eivät «arat kaikilla
asujilla riita kaikkia näitä aineita ostamaan tävsin
tarpein, ja tämmöisestä puutteesta syntyy heissä
useasti hämittäviä tautia, joista se hirmuinen keripukki
sanotaan pelättämimmäksi. Heinän-saalis jokirannoilla
on tamallisina rouosina sangen runsas, jonkatähden
näillä seuduin karjaa ja hemosia rooidaan pitää
ja pidetäänkin jotensakin paljon.

Maan aika välistä,
niinkuin nyt kolme muotta takaperin,nousee mesi
Obissa niin korkealle että heinän tekeminen on mahdotoin,
ja tällöintäytyy asujien hämittäähemoset jakarja,
vahinko, jota parantamaan monellakaan ei moimat
riitä ja jonka jälkiä maralkaammatkin eimat moi ennenkuin
useampien vuosien kuluttua saada tuntumattomiksi.
Tamallisen sarmi-karjan siassa pitämät Beresoman asujat
tämän maan omituista karjaa peuroja, joita muutamilla
on sata-lukujakin. Kesäksi ajetaan peura-karjat
kauas Uraalin kylelle, jossa palkatut Ostjakilais-paimenet
kulettamat niitä yhdeltä laitumella toiselle. vaan
jokien jäädyttyä tuodaan ne isännän saapumille ja pidetään
sitten koko talmi noin parin kolmen kvmmenen
mirstan päässä kaupungista, joista heitä on helppo
saada tarmittaessa ajoihin eli teurastettaa. Huiskamatkin
Beresoman kaduilla talmiseen aikaan peuratroikat,
joilla kaunottaretkin tässä kylässä rakastamat
ajella ilmailemassansa. Köyhemmät asujat käyttämät
puun ja roeden metoon koiriakin, joita kaksi on kyllä
metämäan tamallisen kormon mettä eli kohtuullisen kelkan
puita, ja joiden elatus ei maksa juuri mitään,
kuin he omat totutetut elämään kalalla ja kalan totkuillakin.

Beresomasta pohjaan eli Obdorskiin päin on peura
tamallinen ja ainoa ajo«elain, ja matkustamia mirkamiehiä
lvasteu löytyy näiden kahden paikan mälillä
kruunun muokraamia peuroja, jotka koko talmen seisomat
määrä-paikoissa, tamallisesti joen marrella löytyvien
Ostjakilais-jurttien seuduissa, noin neljän, kuuden
ja kahdeksankin kymmenen mirstan päässä toinen
toiseötansa. Ostjakilla ei ole penralla ajaessansa pulkkaa
eikä ahkiota, vaan kelkan tamoin tehtv kemyt liistereki
noin kyynärän korkuisilla kaplailla, jälkimäisetnäin
korkeat lumen tähden, joka muuten estäisi reen juoksun.
Rikkaammilla matkalaisilla, niinkuin mirka- ja kauppamiehillä,
on tämmöinen ajoneumo pitempi, katettu
päältä piilolla ja sisästä muoritettu meralla, niin että
matkamies pantuausa pitkälleen tähän rekeen ja omen
sulettuansa sgngen hymin säilyy siinä tämän maan komalta
pakkaselta ja mihamilta tuulilta. Neen eteen
maljastetaan tamallisesti neljä peuraa, joita Oötjati
pukilta ajaa, masemman-pnolimaista ohjaksella halliten
ja toisia hänen mukaansa ohjaten pitkällä seipäällä,
jonka lalmapuolella hän myös työtlii juhtia,sa, kuin
tahtoo kiiruhtaa heitä juoksuun. Kiiruhtaminen ei kuitenkaan
ole hymä peuralla ajettaessa, sillä tikuttaen
masyy tämä eläin pian ja mäsvttvansä ei hän ota askeltakaan,
vaan heitäksen pitkälleen. vaan jos hän
saa juosta tamallista höllkä-juoksuansa snoin 8, kor-

keimmakseen 10 mirstaa tuimissa), kulkee hän maimatta
yhteen menoon 80 ja 100:kin mirstaa, aika mälistä
vaan hetkiseksi seisahtuen henkeä metämään ja silloin
tällöin juoksussansa lunta haukaten. Turhaa olisi minun
tässä rumeta kiittelemään tämän eläimen hvödyllisvyttä,
koska sen on jo niin usea matkalainen ennen
minna tehnyt ja se monelle lukijoistani kokemuksestakin
on hvmästi tietty. Sen vaan sanon, ett’ei ainoakaan
eläin maan päällä näytä oleman niin sen maan»
seudun mukainen jossa hän elää knin peura, ja kame- ,
likin, jonka kanssa peura muuten useasti merrataan,
mahtanee tässä katsannossa jäädä hänestä jälelle.
Penra metaä, ruokkii ja merhoitsee isäntänsä; mutta sen
ohessa hän mielä kasmattaa ja opettaakin hantä tyv» !
nellä, kärsimäisellä ja mähätarpeisella sämvllänsä, enkä !
lunle mitään liikanaista oleman siinä jos sanon, että
nämä peuran omaisuudet nähtämästi kumastumat Ostjakin,
Samojeedin ja Lappalaisen luonteessa, samoin ,
kuin hemosen raju ja urhea luonto tuntumasti näytät» ,
sen muinaisten Mongolien ja Hunnien ja ehkä ny- !
kyisten Tatarienkin ja Basehkirein mielen-laadussa.
(Jatketaan.)

Taudin hourauksissa ken jotaki tekee.

Nenälaiuen talonpoika Ermolai eli Herman Ima^ noss, kotosin PskomsNn kumernementista ja 24:vuo- ,
tinen, tuli minne Loppiais-aattona talonpojan Lassi
Mustosen taloon Kihtelyksen kappelin Hammaslahden ’
kylään. Ollen siellä N ja 7 p. miime tammik. nahtämästi
sairaana malittiki kimnistansa. Perjantai-iltana
maata mentyä kului mähän aikaa, niin tämä Herman
rumsahti muiden makaamain päälle. Hamaihduttua ja
tulen tehtyä nähtiin hänen suussansa noin sormen pak- i
suinen keppi, joka sitte kiskottiin pois. Sitä oli hän
niellyt eli sisuksiinsa työntänyt kolmatta korttelia ja
siinä pitkin keppiä näkyi hampaiden jälkiä. Kepin
pois saatua rupesi mies merta ylen antamaan ja oksenti
mvös mähä toista korttelia pitkän piippu-letkan
eli slangin, jonka alapäässä luu-rumpu oli lapimitaten
tuuman lemeä. Sitte oli hän hymin tuskissa,
piehtaroi ja pyörtyi. Msi lois-maimo, luullen miehen
kuolemaksi, alkoi mirttä laulaa, vaan Herman knin
siitä selmeni ja mähä tointui,kielti laulamasta sanoen: ”en minä mielä kuole”. Lauantaina oli hän heikkona
vaan kuitenki liikkeellä. Sunnuntaina mietiin hänet
toiseen taloon, missä kuin malitti päätänsä humaluuttaman
ja se oliki hymin kuumana, hän sitä hauteli
kylmällä medellä ja söi jäätä. Suolensa lienemät mahdottomasta
nielemisestä tulleet särkyneiksi, sillä mat- sansa ei moinut pitää mitään. Hänen jälesta ilmestyi
muoteelle rossan eli puolen kopeekan maskiraha,
! jonka myös lienee niellyt, ja armeli miela itse, että
ristinsä myös oli maljassansa. Kysyttyä minkätahden
! hän oli noita kapineita niellnt? mastasi Herman sitä
ei muistamansa ensinkään ja mannaan tehneensä niitä
> hulluuksia lamantaudin huorauksissa. Muuten oli tolkussaan
ja joka päimä liikkeellä, ainoasti kahteen tomiin
puisti kirmestä, sillä päimiänsä lopettaaksensa,kuin
ei jaksanut oima surmaa odottaa. Haasteli myös mitenkä
meljensä, joka Knopion tienoilla kuleskeli,pitäisi
hänen kunnialla maahan saattaa, kuin mvös soi ett’ei
päätänsä sahattaisi eikä mahaansa leikeltäisi, kuin hän
ei kuitenkaan toisen tähden ja kautta kuolisi. — Heitti
henkensä senraamana perjantai-iltaua. F.

Luettelo jaetuista suomenkielisistä Rait
tiuskirjoista.*)

*) jatkoa 7 n:roon.

Porvoon hippakuntaan:
6) Naasan läänin romastikunnassa : kujaa
Laukaan pitäjään. 60
Saarijärven 50
Viitasaaren 50
7) Etelä-Samon romastikunnassa:
’ Iuman pitäjään 55
Mikkelin 90
Sulaman 25
! Puumalan 35
Ristiinan 35
Mäntyharjun 55
Kangasniemen 40
8) Pohjois-Eamon romastikunnassa:
Rantasalmen pitäjään .75
Kerimäen 60

Säämingin 35
i Joroisten I5
Pieksämäen 65
9) Viipurin romastikunnassa:
Viipurin pitäjään 85
Koiroiöton 35
Uudenkirkon 65
Pnhäristin eli Muolan 50
Nntrein 45
10) Haminan romastikunnassa:
Haminan ja Vehkalahden pitäjään 35
Pyhtään 10
Kumin 20
Virolahden 45
Säkjärven 45
11) Lappeenrannan romastikunnassa: Lapveden ja Lappeenrannan pitäjään . 35
Taipalsaaren 20
Samitaipaleen 40
Lemin eli Lemetin 20
Joutsenon 20
Luumäen 25
Nalkealan 35
12) Pohjois-Käkisalmen romastikunnassa:
Ruokolahden pitäjään 55
Jääsken 40
Hiitolan 35
Kurkijoen 35
Parikkalan 45
13) Etelä-Käkisalmen romastikunnassa:
Käkisalmen pitäjään 15
Räisälän .40
Taktolan 40
Nalkjärroen 25
Pyhäjärroen 30
Kivennavan , . . . . 40
Raudun 25
14) Sortamalan romastikunnassa:
Eortavalan pitäjään 60
Jaakkiman 50
Uukuniemen 20
Nuolialan 25
Impilahden. 25
lutaki lirjaa Porvoon hipyatuntaan nht. 2,785

Kuopion hippakuntaan:
1) Kuopion tuomioromastikunnassa:
Kuopion pitäjään 150
Iisalmen 130
Pielaveden 60
Nilsiän 65
Rautalammin 85
Leppämirran 75
2) M-Karjalan romastikunnassa:
Liperin pitäjään 95
Kaavin 40
Lieksan eli Pielisjärmen 70
Nurmeksen 55
3) Ali-Karjalan romastikunnassa:
Ilomantsin pitäjään 55
Tohmajänven 60
Pelkjärroen 15
Kiteen 75
Kesälahden : …. 20
(Jatketaan.)

Kaikenlaista.
Arvoituksia Längrelmäeltä:

Selityksiä viime n:ron arvoituksiin: 1) villakartta,
ja 2) kuin sudella ei ole silmiä takana.

1) Sika liinaa vetää yli puun, läpi lehmän?
2) Köyhä maahan heittää, rikas lakkariinsa
pistää?

SananlaskuJ a Iiängelinäeltii:
Aina syötävä kuluu, pideltävä pehmiää.
Se työn työksi tietää, joka tupen nurin käänlää.

Yhteisen hyviin harrastajoälle!

Veneellä soutaminen on myös kulkemista, imi((a
siihen vaaditaan soutajoita ja perämies,jotka välttämäitömästi
tarvitsevat toisiansa, kuin soutumiesten
on vaikea tarkastaa, jos aivottaan paikkaan suoraa
soutua tehdään, vaan taas perämies yksinään ei
voi kulkea muulloin kuin purje-tuulessa. Jos johonki
ollaan menemässä, ei se tulekaan kysymykseen,
osaavatko soutajat sinne, kuinhan vaan perämies
osaa, ja jos eksy*?.Sn, perämiehen silmiin silloin
vaan katsotaanki. V asia-tuulta kulkiessa on soutajoilla
kyllä vaivaa, mnlia he saavat katsoa myötätuuleen,
sitä vastaan kuin perämiehen on vastatuusainmtt
pideleen
oltava ja saapi silmilleen kaikki sateen ja airoin
pisarat sekä paljo viluaki kärsiä, jos ei satu
hyvin vaatetetuksi, kuin hän myös saapi päälliseksi
pilkkaa jopa juoniaki siitä että kulku on hidasta ja
soutu vaivaloista.

Mutta myötätuuleen mentäessä
on perämiehen huostassa vene kokonaan, hänellä
silloin on kaikki huoli ja toimi kulkemisen eteen ja
häneen silloin katsotaan ja luotetaan niinkuin taitavaan
ja paljo kokeneehen, eikä hänellä ole kuitenkaan
muuta vaivaa kuinhan vaan pitää matkan mutkat
tarkalla silmällä eikä hänen silmiänsä enää
pieksä tuulet ja tuiskut, joille hän nyt istuu selin.
Soutajoilla on myös helppo olo eikä heidänkään tarvitse
tuulta, kylmää ja sadetta silmilleen saada, jos
selkänsä tuulelle kääntävät.

selkänsä tuulelle kääntävät.
Näin on laita kaikissa elämämme retkissä ja erittäinki
yhteisen hyvän harrastuksissa. Jos sentähden
näet eli tiedät mihin olevan lähdettävän, niin
rupea itse perämieheksi japuhele itsellesi soutumiehiä
niin että yhdistetyillä voimilla sitte aletaan matkaa
tehdä! Jos siinä saatte vastatuultakikokea, niin
kuitenkaan «ei niin edestä tuule etfei toki takaaki
puhalla», ja jos vastatuulessa saatte vesipisaroita ja
vilua kärsiä sekä kuulla pilkkaa ja juoniaki, niin
tarvitseehan ruumis ja henki välistä kovaaki vahvistuaksensa,
kuin myös kaikki vastahakoisuus on
purjetuulessa ja erittäinki matkan perille päästyä
unhotettu! \y. Kn.

Ikaalisista ihan tosia.

IV. — ***

Kuuro äijä kuin pirttinsä kynnyksellä istuen veisteli kirvesvartta ja näki kaksi herraa tulevan, arveli itseksensä: nuo kysyvät ensin, mitäs teet?, sitte pyytävät paattia eli venettä vaan kuin eivät sitä saa, pyytävät hevoista, mutta minä annan herrain saapostella omin keinoinsa!

— Herrat tultuansa sanoivat: hyvää päivää! vaan ukko vastasi: »kirvesvartta». Missäs vaimosi on? kysyivät herrat, johon ukko sanoi: »se on rikki ja vuotaa pahasti«. Noh, missäs tyttäresi on? tutkasivat herrat: «sen ovat herrat turmiolle ajaneet, ärjäsi äijä. Äijä, oletko sinä hullu? tuumailivat herrat: »vähä matkaa«, vakuutti vaari.

Kotimaalta.

Pitäjäntakoa. — Ilmajoen avara pitäjä on
armoll. kirjeessä viime marraskuun 8 p:ltä suotu siihen
tapaan jaettavaksi, että kirkkoherran viran ensi
amonaisuudessa Jalasjärven ja Kauhajoen kappelit
lohkaistaan siitä eri pitäjiksensä toisen luokan armosta,
tullen kumpiki saamaan kaksi »vakinaista vavvia. kirkkoherransa
ja kavpalaisensa, joille »virkataloiksi Ialas- jarmellä jaetaan kappalaisen pappila siellä niin että
kirkkoherra saapi siitä ’/12 ja kappalainen ’/»mantalia
mirkataloiusa alle, vaan Kauhajoella saapi kirkkoherra Äijälän jaOstomaau tilat vaan kappalainenEnon tilan;
jotka »virkatalot omat saatamat lailliseen kuntoon, ennenkuin
näissä uusissa pitäjissä kirkkoherranroirat pannaan
haettamiksi, johon myös vaaditaan että nykyiset
kap—palaiset omat näistä jättäneet tvirkansa.

Palomaknutuskuntaan rakennuksille jairtaimelle
maalla ilmaantuu yhä uusia makuutuksia kaikista
osista maatamme. Se osoittaa, että asian hyötyä
aletaan yleisemmin käsittää ja että se epäluulo, että
koko puuha olis vaan tamallista ”herrain konsteja”,
on hämiämässa ja katoamassa. Se epäluulo ouki
talla kertaa mitä perättömintä olla moipi. Sillä tietty
ja kaikilta myödytetty on. että herrain kartanoissa pidetään
tarkinta huolla siitä, että uunit ja muut tulipesät
pysyivät eheinä ja puhtaina ja ett’ei ulkohuoneissa
saa kukaan päresoitoilla liikkua, sitä rvastaan
kuin talonpojissa ja rahmaassa yleensä ollaan kaikeu tämän suhteen kymin hnolettomia. Jos nyt herrasmiehet
omaa etnansa olisimat valovakuutuskunnanasettamisella
tarkoittaneet, eivät he olisi sallineet siihen
osakkaiksi talonpoikia ollenkaan, kuiu kuitenki näiden
tartanoissa useimmat tulipalot tulemat tapahtumaan
tästälähin niinkuin enneuki. Päinmastoin omat siisherrasmiehet
mainitussa puuhassa enemmän ahkeroinneet yhteistä hymää kuin omaa etuansa. — Ennen kaikkia pitäisi mainitussa palovakuutuskunuassa puuhata makuutetuiksi
seurakuntain yhteisiä rakennuksia ja maroja,
niinkuin kirkkoja, pitäjäntupia, kouluhuoueita ja laiuamakasiinejä
seka jymamaroja niissä j. n. e. Hattulan pitäjänmiehet omat tämän asian hyminarmanneet,knin
yhteisessä pitäjänkokouksessa miime tammikuun 23 p:na
päättivät, että palomakuntus-yhdyskunnassa heidäu
uusi kirkkonsa maluntetaan 20 tnh. ruplan armosta,
heidän lainajymästönsä rakennus tuhannen ruplan arvosta,
niin myös 300 tynnyriä roiljaa 1 p:stä lokak

1 p:ään tonkokuuta muosittain, tullen kirkon makuutusmaksot
suoritettamiksi kirkonkassasta ja lainamakasiiuin
maluutuömaksot sen maroista. Nämä maluutusmaksot
eimät tunnu mitään, vaan jos milloin mahingonmalkea
sattuu, ja sen hetkeä ei kukaau edeltäkäsin moi tie»
täa. niin seurakunta saavi mahiukonsa vallituksi eikä
joudu ounettomaksi, niinkuin moni seurakunta on palan—
eista kirkoistansa joutunut.

Miksi ei suomenkielinen kuitti ole yhtä vah>
va kuin ruotsinkielinen? — Saatuansa lääninrahastosta
muost-neljänneksen valkkaansa lähetti yksi mirkamies
tnonoin rahastoon suomenkielisen kuitiu. vaau seuraaman »vuosineljänneksen tullessa sai han muistutuksen
että ”kuitti on kirjoitettama ruotsinkielellä”.

Merkelin eli mehuinaan tuntomerkeistä nöyrä
kysymys. — Että mehumaata paikottain Suomessaki
löytyy ja että se on laadussansa hymin etusa lannoitnsaine,
on tietty ja tunnettu asia. Mutta juuri siitä
syystä olisi hymin tarpeellista, että annettaisiin luotet»
tama ja selkeä selitys mehnmaan tuntomerkeistä, niin
että oppimatoinki talonpoika möisi sen keksiä ja tuta.
Kirjassa, uimeltä ”Toimellinen ja taitama Sonnanhankkia”,
sanotaan merkelin tunnetlavan siitä että kuin
ssyityärapaansennaan kuppiin ja kaadetaan etikkaa tahi salt- päälle, niin se hajoaa kihisemällä eli suhi»
nalla. Maikka mainittu kirja sanoo, ett’ei muu maalaji
mirka niin mitään, jos saltsyyr.ia eli siemettä kaadetaan
päälle, niin on kuitenki tapaus että tamallinen
savi kuimana myös hajoaa ja suhisee, jos etikkaa tahi
saltsyyraa kaadetaau päälle. — Paljou kiitollisullden
ansaitsisi se, joka möisi Suomettaressa tahi Oulun
viitko-T:missa antaa maamiehillensä selkeämmän tie»
don mehumaan tuntomerkeistä ja näyttää paremman
ero—ituksen savimaasta! D. M.

Paha helvois-tauti on ilmestynyt Kiurumedeu
kappelissa Kuopion lääniä, ja on asiasta meille
tullut seuraama kertomus: ”täällä on Hauta- ja Kalliojärmen
kyläin puolessa surkea hemoisranska ollut liikkeellä,
vaan kuka sen tietää, miten paljo se tauti jo on
lemennyt. Paljo hymia hemoisia on täällä jo tapettu
ja toisia ou elaiulääkari. joka kami tautia tarkastamassa,
käskenyt tappaa. Tauti ou aiman outo näillä
seuduin eikä siitä ole paljo kuultukaau, maau Kajaanin
markkinoilta toi mennä talmena yksi mieshemosen,
jossa sitä oli, ja se tartutti tautia ympäri kyliin. En
tiedä totuutta taata, vaan puhutaan, että hemosen
soemnsisat,aja oli snolamedellä »voidellut sen tautisen hemo- jota sitte laitumella muut hemoset uuolimat ja
saimat taudin. Sensijaan knin asia olisi ollut ruununmiehelle
aikanaan ilmotettama, olilvat asianomaiset alkaneet
mihata sitä ruton-lemittäjää, jonkatahden omistaja
oli mienyt hemosensa toiselle laitumelle, missä se
uusiin hemosiin sai istuttaa rumaa ja »vahingollista
tautiansa”. (H. — nn.)

Ilmoista olisi ollut paljoki puhumista, kuiu omat
olleet maihettelemaiset mintuin nuoren tytär-ihmisen
»nieli: milloin suloisinta tyyntä kuin hetken päästä
taas on taivattominta tuulen raimoa,milloin leppeintä
paiivänpaistetta kuiu yht’äkkiä taas taimas menee pilveen,
ilma menee raskaimpaan sumuuu ja siitä taikka
alkaa raikas rveden t»llva tahi tulee tuimalumen pyry.
Ei »»»illoinkaan moi aamusta arvata, mikä ilma on
illalla ei edes minkälainen se on hetken päästä. Mutta
ilmat omat rakastuneen immen mielen »nmltoksia noudattaneet,
kuin on vhä perustuksena ja pohjassa ollut
lempi ja lämmin, niin että sitte viime tammikuun 12
p:än ei lämpömittari ole kertaakaan laskeuuut 16 kylmapykälän
alle, missä se oli 14 p. tammik., vaan
useimpina väiminä on lämpömittarissa elämähopea
seisonut yläpuolella kylmäpykälaä. vaan kuin tänä
talmena ilmain maihettelemaisuus on siinäki ollut tyttöiu
mieleumuutosten kaltainen, että on ollut alinomaa
yhtä ja samaa liekastelemista, ennne ole niistä tahtoneet
pitkiä puheita pitää.

Ilmat omat myös olleet yli
koko maamme samanlaisia. Ruotsissa ja Norjassa kerrotaan olleen
samaa, kniteuki sillä eroitnksella että maa siellä
on lumesta paljaaua eika keliä ollenkaan, sitämastaan
kuiu Suomessa rekikeli on ollut mälttämä pait miime
tammikuun keökimälin alkupäilviua. Ruotsissa on jo
ilmaantnnut tamallisia kemätlintuja, kiuruja eli kimenmihoja
ja muuttamia joutsenia, joka osoittaisi kemään
jo oleman käsissä. Raju-ilmoista oli tammikuun 10
p:uä ankara lumipyry senpuolesta merkillinen, että nkkonen
oli Ruotsissa samalla ollut liikkeellä ja sytytellytki.
Saman tammikuun 27 p:uä oli tuuli mitä ankarinta
moipi olla; Ruotsissa se teki paljo »vahingoita ja on
sitä pohjois-Suomessaki tunuettu. Oulun läänin merenrannoilta
kerrotaan, että myrskv oli ajannt merimeden
niin korkealle, ett’eimät »vanhatkaan »uuista sem- moista meden nousua, knin esm. Hailuodon saaren ympärillä
rantajäät olilvat kohonneet 4 syltää korkealle
ja kalamiesten majat olilvat särkyneet.

— Helsingistä: Suomalaisten seurakuntalaisten puolesta

Suomalaisten seurakuntalaisten puolesta
on meidän nöyrimmästi kvsyttämä Helsingin kaupunqin
papistolta, jos ei Suomalaisia kaupuugissamme pideleen
täkään sen armoisina, että heitäki kutsuttaisiin sattumiin kirkonkokouksiin, koska niistä ei koskaan anneta ilmoituksia
suomenkielisissä sanomalehdissä, joihin ei mvöskään
anneta tietoa, kuka pappi minäki pyhänä tulee saarnaamaan, sanalla sanoen: papistomme ei ole tietämanäänkaän,
että kaupungissamme on 5 tuhannen
hengen paikoille Suomalaista, jotka mahdollisesti omat
kuiteuki yhtä kalliisti lunastettuja sieluja kuin Nuot»
salaisetki, joille papisto antaa hymin tarkat tiedot kai»
kista seurakuntaa koskemista seikoista. Ei sekään hait»
taisi, että Suomalaisille kaupungissa pidettäisiin erinäi—
set kirkonkirjansa!

Mehiläisen 2:n n:ro tulee painosta ensi viikolla.
Tähän »viipymiseen yli määrätyn ajan ei ole toimitus
eikä kirjapaino mikapaä. — Mehiläistä saadaan miela
tilata 2 ruplalla koko- ja 1 rupl. 15 vnolimuostkerta.
Rietr. Polen

Nurmijärveltä helmikuussa. — ”Että meilläki
jo lastenopetukseu armo käsitetään, osoittaa seki, että
yksimielisesti päätettiin jokaiselle pyhäkoulunopettajalle
»vuoteensa maksaa yhteisestä lai»ajyvästöstä 5 nelikkoa
rukiita. Näiden opettajain tulee sitä mastaan pitää,
paitsi kaikkina pyhinä, koko tammikuun lapsille harjoituksia
sisä- ja ulko-lumussa. Meillä on ollut kiertämä
koulumestari jo kolmatta kymmentä muotta, mutta tä»
hseäsnsa,asti ei hän ole ehtinyt opettaa lapsia kirjoittamis kuin on saanut miipyä maan »vähä aikaakussaki
kylässä; nyt on hänen määrätty miivvmään jokaisessa
paikassa kaumemman aikaa ja opettamaan nuorisolle
pipllänhistoriata, kirjoitusta ja lumunlaskentoaki. —
Surkea kuolema täällä miime Pyhäinmiehenä tapahtui.
Rusthollari ja lautamies Olander, oltuansa syyskuun
lopulla kärajissä ja siellä malalla mahmistettuansa totuutta,
tuli tunnon maimoihin ja niiden tähden lopetti
elämänsä partameitsella ulkohuoneessa. Tämä tapans
olkoon lain- ja lautamiehille huutama »varoitus lujasti
pysymään totuudessa, e<t’eiv5t joutuisi pirun pauloihin
niinknin mainittu onneloin, joka ei masten asetuksia
moi saada rehellistä hautausta. — Susia on täällä
ollut liikkeellä rautatien puolella, missä aina usein
ampuillaan. Ampumista ne kyllä pelkäämät, mutta
jalestäpäin tulemat katselemaan, josko mitään ammutusta
olis heilleki saalihiksi jäänyt. Tätä selittämät
muutamat syyksi susien oloon rautatien puolella,maikka
toiset selittämät siiheu syyksi että pitäjämme susimouti asu—u sillä puolella pitäjää”.

Somerniemen kappelista Someron pitäjää. —
”Kuin täältä nyt ensi kerran maailman ijässä sanoma»
lehtiin kirjoitetaan, olisi paljouli sanottamaa. vaan
olkoot entiset asiat sillansa,käyn nykysempiin käsiksi. —
Kuiu »vuodentulo rnliista oli tamallinen,niin tullaan,
ehkä sumitoumot jäimat mähempääu, kuitenki omillamme
toimeen, eritoteen jos ei »viinanpolttoon ylön paljo
miljaa haaskata. Kaunis on täällä elämä ollutkin
sitten kuiu miina loppui, mutta kuin sitä maau löytyy,
heti nähdään juopuneita, ehkä niiden paljous täälläkin,
J—umalalle liitos! ylipäätään mähenee mahenemistään.

Kappelissamme, jossa 1856 muoden alussa oli 1,298
henkeä, syntyi mennä muonna 37 lasta s18 p. ja 19
t.) eikä niistä muuta kuin 1 äpäre-lapsi, ja kuoli 17 henkeä; »vihittiin 8 perikuntaa. — Palomakuutuskun»
taan rakeuuukstlle maalla on yli puoletkappelimme ta»
lon-isannistä rumennut ja muutamia torprareitakin
Alussa koko tointa pidettiin epäilyksen alaisena ja siihen
yhdistyimät luulossa että kaikki puuha oli taas
marsin ”herrain konsteja”. Palomakuutuskuntaan rupeemattomat
pilkkasimatki niitä, jotka siihen maluutti-
»vat rakenuuksiansa, vaan niin on jo asia muuttunut
että pilkkaajat katumaisina tunuustamae pettyneensä,
nähtyä kuinka pian tuli palomakuutuskunnastapalkin»
toraha täällä tapahtuneesta pienestä palosta. Että
Vhä ja mielä kaikilla, jotka omaksi hyödvksensä sitä ha- luamat, on tilaisuus mainittuun palomakuutuskuntaan
osakkaaksi päästä, milloin »vaan tahtomat, siitä on annettu,
ilmoitus seurakunnalle.

täälläkin alkuun pantiin,
maau emäpitäjässämme Somerolla koko puuhasta
inahtanee tuskin olla tietoakaan; muutamat Someron
h—errasmiehistä omat tulleet kappelimme yhdyskuntaan.

Siune emäpitäjäämme tuli marsin hnono »vuosi,
uiin että monen koko »vuodentnlo meni kylmöön, ja
nyt käymät täältä ja muualta olkiakin ostamassa. Tosin
on surkea ajatella, mistä raukat rahoja saanemat
kohta tapahtumaan ruunnnmeroin,uudeu kirkkonsa rakennuskustannusten
ja muihinkin maksuihiu.— Tähän mahdan jo lopettaalirjoitukseui toimollasaamani tästälähin
tilan yhtä ja toista täältä kirjoitella, jolla luulen
ilahuttamani toki kappelin asukkaita, joita sain taksi »vuodekst sanomalehtiä ja erinomattain Suometarta ottam—
aan”. Luotouen.

Kiurumedeltä. — ”Snsista ou täällä kyllä ol»
lut mastusta, »uutta miinasta sitä »vastaan ei »virketa
mitään. Tämä myrkku antaa mauhoilleuli juopoille
rauhau, kuin eimat sitä saa, »vaikka hoidkitaau sitä
sala-kähnässä koettaman »valmistaa. Mdelle tämmöselle
sala-kotille oli temppu tullut, kuiu mirkeä vallesmanuimme
mei häneltä keitto-aseet, jotka olivatki kumalUset
kuin olilvat puinen hattu ja kansi padassa.

Surkeata on kuulla ja nähdä, miten taikans on lu- >
jaan juurtunut rahrvaassa, varsinki senrakuntamme laitakylis”
ä. Niin kerrotaan yhdestä mökin miehestä,
jolta moi oli sarastettu, että oli tunvaunut noitaan,
joka asui Pohjanmaa» puolella takana Maa^selän.Noita
oli elämältä kissalta ottannt svdämen jainnoissansa rypenyt
kosken kuohussa. Olipa sitte sanonut rvoi’korvon
oleman jossaki lähteessä; vaan se oli täyttä mallitta,
jonka teki päästäksensä amunhakijasta ja saadak-
’ensa silta palkan kujeistansa. Nain ja monasti an»
’amat epäuskoiset ihmisraukat pettää itsiänsä näiltä
kamaloilta hengiltä, jotka eimät saa mitään aikaan,
ehkä sanoroat jamalhettelemat milloin mitäki. — Taikanskoisuutta
ja noitain mallaa olisi marmaanki paljo
inasentannt, jos olisi saatu oikeata lääkäriä Iisalmeen asettumaksi, niinkuin tumassa oli ja marmasti toimotliin,
maikka hänen tulostansa ei ole kuulunut mitään.
Sanotaan kuitenli ”toivossa oleman hupaisan elellä”.
— H. —nn.

Liperistä kirjoitetaan miime tammikuun lopulla: lavantauti
on täällä liikkeellä, ja pitäjän kirkkoherra
sai minne miikolla käydä rivittämässä 11 sairasta;
lata tekemässä sai hän matkustaa udteensa 250 suomen mirötaa. Kövhyvs on täällä suuri: parin sadau hengen
paikoille on sitte soksyn täältä ottanut papinkirjoja
mnuttaaksensa muuanne”.

venäenmaalta.

Orjia ja orjuus venäen keisarikunnassa. ***

Kuin keisari Aleksander m. 1857 päätti jalossa ja
ihnusraktaaösa sydämessänsä kaikella moimalla ruvel,^
ksensa muuttamaau sitä luonnotonta tilaa, jossa snunn
osa hänen alamaistansa oli joihinkuihin ylimvksiin,
ja joka orjuuden nimellä ja moimalla jättää ja pitää
tuhansia ihmisparkoja niinkuin luontokappaleita isäntiensä
mielimallassa, ei hän tehnyt sitä mistään muusta
tuin jalon sydämensä pakosta ja muutoksen tarpeellisuuden
ylemästä käsityksestä. Sillä melkein koko tämä
orjain joukko on mielä liian raaka ajattelemaan häpeällistä
tilaansa ja on jo siihen niin tottunut että
luulee sen niin pitämän ollaki. Siihen tulee että isännät
ja orjat omat Nenäellä samaa kansaa ja kieltä,
miu ett’ei moi ollakaan orjuus siellä niiu kauheata
kuin niissä maissa, joissa isännät omat myöskansalli
suuden ja kielen muoksi mieraat orjillensa, joita omatki
oppineet pitämään syntyneiksi alhaisemmasta, luontokappaletta
liiemmasta ihmissumusta, joka olisi muka
luotuki heitä niinkuin ylhaisempia olennotta tottelemaan
ja heidän mieliänsä noudattamaan. Semmoisessa hirveässä
tilassa omat Heimolaisemme Virolaiset orjina
Saksansukuisille herroillensa.

Mutta Venäläisillä orjilla
on vielä lisäksi oleminaan se etu, että roaikka laki
on jättänyt heidät isäntäinsä mielimaltaan, se kuitenki
on määrännyt isännän pitämään huolta orjainsa elatuksesta
heidän Voimattomuudessansa; raakoja kuin
nämä orjat omat, on se heidän mielestänsä niin suuri
etu, että suurin osa heistä Nenäellä »armaan ei pyrikään
pois orjuudestansa. Mutta niin pian kuin orjat
saamat mahakaan silvistystä, ja siihen keisari Alek«
sander näyttää pyhittäneen ahkeroimisensa, niin hemyös
heti käsittärvät ihmisarmonsa ja orjuus tulee heille
kauhistukseksi, josta he silloin pyytämät itseänsä pelastaa
äkkipikaan ja pakkotuumalla jos eimät siitä hymallä
pääse. Keisari Aleksanderin tarkoitus roarmaan
oli, että yhteen aikaan kuin hän alkoi ahkeroimisiansa
rankain alamaistensa sirvistyttämisestä, hän myössaisi orjuuden Vähitellen lakkaamaan ja orjat lvähitellen
muuttumaan Vapaiksi, niin ett’ei äkkipikaisia ja Verisiä muutoksia tarvitsisi Nenäellä tapahtuakaan niinkuin monessa muussa maassa on tapahtunut ja Nenäelläki
marmaan tapahtuu, jos orjuuden häpeällisiä siteitä pidetään entisellään ja orjat luitenki omat tulleet edes
niin paljo simistyneiksi, että tuntemat kurjuutensa ja
Vyrkivät siitä pois.

Sentahden käskiki keisari Aleksander
jokaisessa kumernementissa pitämän asettua erinäisiä
Valiokuntia keskustelemaan ja esittämään aatelismiesten
puolesta keinoja, miten orjuus olisi saatama
varaite lakkaamaan niin että nykyset isännät eimät tu»
list kärsimään mitään Vahinkoa ja orjista Vähitellen
tulisi Vapaita ja tilallisia ihmisiä. Seki on keisari
Aleksanderilta jalosti käsitetty seikka, että hän tinkii ei
ainoastaan orjia Vapaiksi mutta myös heille oikeutta
ja maltaa omistamaan maata, joka nyt Nenäellä on
kekonaan ruuuun ja aatelissukuin Vallassa. Menneellä
vuodella oli kaikissa venäen kuroernementeissa koolla
aatelismiesten edusmiehia Valiokuntinakeskustelemassa
astata. Mihin päätöksiin missäki kuvernementissa lienemat
tulleet, emme tiedä emmekä sitäkään, jos kaikista
kurvernementeista on jo tullutkaan hallitukselle mastausta
tässä kysymyksessä. — Mutta nyt on julistettu
orjain paljoudesta Nenäellä jolseeuki tarkkoja tietoja,
joita keisarin käskystä on hankittu. Nenäellä pidetään
aina jonku ajan päästä henkikirjoituksia, joissa ei oteta
lukuun niinkuin mantali-laskuissa Suomessa kaikkia sekä
miehen että Vaimon puolia mutta ainoastaan miehiset
henget itsekussaki paikkakunnassa, sentahden ettäainoastaan
miehen puolista Venäellä maksetaan veroa
runnulle. 1856 mnoden henkikirjoituksessa venaella oli
löydetty olleen miehisiä henkiä:

Miron, Liimin ja Kuurin ma^sa . . . 551,805
Mustanmeren kasakkien maassa, missä ei
löydy orjia ollenkaan 99,532
ja munssa Europan-osaisessa venäessä 27,962,043.
Viimemainitusta summasta, johon Puolan kuningaskunnan
miehenpuolinen Väestö ei ole otettu, oli orjia
10,844,902 miehistä henkeä eli liki 39 prosentia koko
Väestöstä. Tämä orjain paljous totteli 114,967 eri
isäntää.

venäen aluskunuissa Aasiau maan-osassa ei
ole orjuutta eikä koko Siperiassa löydy kuiu 1,800
miehen-puolista orjaa. Myös Europan-osaisessa venaessä
on toisissa kurvernementeissa orjra enemmän
kuin toisissa; niin esm. on niissä tumernementeissa,
joissa enin asuu puhtaita Suomalaisia s.karjalaisia),
vahin orjia, kuin Arkankeliu kumernementissa oli ainoastaan
14 ja Aunnksen kumernementiösaainoastaan
5,430 miehenpuolista orjaa. Pietarin lumernementissa,
jossa on paljo Suomalaisia, oli kuitenki 123,718
miehenpuolista orjaa. Kieroin kumernementissa löytyi
kaikkien enin orjia, nim. 521,245 miehenpuolista hen»
keä. Orjista kuului 15,390 miehenpuolta 5,510 sem»
moiselle isännälle, joilla ei ollut mitään maatilaa,vaan
enin löutyi semmoisia isäntiä, joiden maa-omistuksilla oli itseknllaki vahemmän kuin 21 miehenpuolista orjaa,
nim. 49,708 semmoista isäntää ja heillä yhteensä
orjia 37l,210 miehenpuolta, jota rvastaan oli vähin
eli ainoastaan 1,449 semmoista isäntää, joiden maaomistuksiin
kuului itsekuhunki enemmän kuin 1,000
miehenpuolista orjaa, ja semmoisilla isännillä oli yhteensä
3,283.833 miehenpuolista orjia.

Ulkomailta.

Sota-marustukssa tekee Ranska ja Sardinia enti»
sellä innolla, ja nyt kuulun puheita, että Nenät varustaiksen
samote lujasti sekä on jo antanut suuret sot^- lanmat marssia Tnrkin ja Itämallanrajoja kohti. Entisten
pulain lisäksi on nim.tapahtunut, että Tonamaruhtiuakunnissa
masten ”suurivaltain” päätöstä on
Valittu yhteinen ruhtina, meiltä ja mainittu ömersti
Aleks. Kousa, jota maalia ei Turkki tuunusta muutenkaan
lailliseksi, vaan on lähettänyt erinäisen Virkamiehen
niihin ruhtinakuntiin saamaan asukkaita luopumaan
maalistansa ja hänen Maltaansa jättänyt sota- joukon. Jo oli pelko että sota tulisi tästä seikasta Turkin
ja Nenäen mälillä, vaan Englannin esityksestä
tulee nyt pidettamäksi Pariisissa keskustelu mainitun
Vaalin laillisuudesta. Kuitenli luuhaan, että Nenät
ja Ranska tässä keskustelussa tulemat Vaatimaan, että
Tonama-ruhtinakunnat pitäisi yhdistettää ja ne sekä
Sermian ruhtinakunta kokonaan tvapautettaa Turkin
yliherruudesta. — Nyt on marmaa. että Englanti ruveaa
Itämallan puolelle, jos Ranska ja Sardinia alkamat
sotaa.

Julkisia ja laillisia ilmoituksia

Hovi’0lkeuksista. — Viipurin homioiteudelta omat nimitetyt
kanslisteitsi sotilastuomari W. W. Söderhjelm selä
maratuomarit A. KrogiuS ja G. I.Palmroth luin myös
aus—kultantiksi otettu ylioppilas I.F.Hallonblad.

Maatiluksia myödään: maamittarinK. G. Godenhjelmmainaan
tila n:ro l3 Toimolan lulässä Mäntnharjun pitäjää
vnnä puoli Tuötaipaleen vero-tullimyllyä julkisessa huutokaupassa
Mik—kelin läänin maakanselissa l0 p. maalist. 1859 l:lo lle.pp

Maatila arennille tarjotaan l0 muodeksi Eödergardin
meiorustholli Palajärmen kylässä Nihdinpitäjää julkisessahuutokaupassa
arentipaikalla 2l p. tulen», maalisk. k:lo 11e.p,p., jonka
perästä myödään karjaa ja muita elämiä, maatieltä j. n. e.

Mtyifiii Ilmoitnkslll

Myytäumnä.

Kaikilla kustantaja.yhdistyksen asta-miehillä:
Nuijasota, sen syyt ja tapaukset. Kertoellut YrjöKos’
kinen. Edellinen osa. — 60 kop. 12 (4)

Maa-talon myyntö.

Kerolan merotoin ja Pirttilan meron-alainen, yhdessä »viljelyksessä
ja hallituksessa olemat maa»talot tarjotaan kaupaksi. Omaisuus
on neljännes kahdeksatta penikulmaa Helsingistä ja puoli
neljättä penikulmaa Hämeenlinnasta, ja 12 nnkyistä mirötaaRil»
himäen rautatien muutto«paikatta. Sillä on hovi-rakennus. jossa
on 6 huonetta paitsi knöltiä,limestä rakettu navetta y. m. Tilukset
omat 638 tyntmrin alaa. josta 25 on peltoa ja 57 tynnyrin
alaa niittyä. Talojen alla on 4 maatorppaa; ja omaisuuden
saavi ostaja ottaa mastaan 25 p:nä tulemata Maaliskuuta. Tarkempia
tietoja antaa Prof. F. von Beeker Helsingissä. 3 (N

Mteisessä pitäjänkokouksessa, jota lumalanpalmeluksen jälkeen
Laskiaiö-sunnuntaina 6:na pmä tulemassa Maaliskuussa pidetään
tämän seurakunnan kirkossa, ulostaritaan mähimmän maalimalle
uuden jlnvä-aitan hirsistä, johon kaama-piirresamassa
tilaisuudessa osoitetaan ja pitäjältä tarme-talut annetaan;
pitäen halullisten ottajain oleman maustettuna takauksella työn
tarpeellisesta täyttämisestä. Tuusulasta 11 p. Helinit. 1859.
earl Aspegren,
kirkkoherra

Alleknioitetun uudeosa Verkatehtaassa eli Napniliösa Tampe»
reen kaupungin luona mastaanotetaan Villakankaita, merk.nn kaltaisiksi
malmistettamitsi, niinkuin mvös milloja kehrättämäksi, ja
maihetetaan m^ös Verkaa Villoja mastaan ja Nilloja otetaan
mastaan myös malmistettaa Veraksi, kuitenkin ei mähemmin tuin
sata (109) naulaa; josta k.nkesla paikalla liksiinnin tietoasaadaan
ja että mvöstin lum.itaan edesmastata niin lnnvin tvönkelmollisuudesta
kuin joutumisesta, joka tämän knttta vllisölle tiedoksi
ilmoitetaan. Tamvereelta 1p. Tammikuuta v. 1859.
A. I.Frietseh.
3 (3) TehtaanIsäntä.

«Kirkko.sifuskoristukfia.

Kuin jo pitkät ajat moneen maamme kirkkoon, niiden seassa
manhaan ja uuteen kirkkoon Helsingissa, Eipoon, Helsingin pitä»
jän, Lomiisan kaupungin, Siuntion ja moneen muuhun
kirkkoon, olen malmietanut saarnastuolia, altarikoristuksia ja numero-
tauluja, rohkenen minä siis suositella itseäni korkeasti kun»
nioitetun papiston ja seurakuntain muistoon tarmitessa taikka
uusia koristuksia kirkkoihinsa tahi manhain korjaamista ja uudis»
tamista. Uhdellä kertaa saan ilmoittaa, minulla löytymän myötäminämalmiltapeiliä,
tauluin pomia, riipuke- elikartiini-hulpioita
eli listoja seka kaikkea muuta semmoista, joka ammattiinikuuluu,
ja toimen minä, saatuani nykysin Pariisista uusimmta työmallia,
mvimani jättää kauniinta ja kelmollista työtä niille, jotka minua
kunnioittamat työn pyhittämisillä. — Helsingissa, helmikuussa
1859. H.Höijer.

Kortteria matkustaniaisille Pietarissa

Sehesti-Lamosehnin ladulla, lähellä Italianskia, Tsuloman talossa
N:ro 10, rouma Puputin ja hänen poikansa luona.— 3a» massa paikassa myös tarjotaan apua Venäjän kielessä Suomalaisille.

Maatamarain hintoja.

Jymäskylän Paavalin markkinoilla 24—26 pp. viime tammik. merkittiin seuraavat hinnat: rukiit 4 r. 50 ja 5 r. 30 k., ohrat, joita oli jotenki ja enin Kyröstä, keskihinnassa 4 r. 50 k. jopa 4:ki r., kaurat, joita oli vähin, 3 r. tynnyri; herneet 30 k.pellavan siemenet 30 ja 35 k. kappa; voi 2 r. 90 ja 3 r. l0 k” tali 1 l. 90 ja 2 r. 20. sianliha 1r. 50, palvattu raavaanliha 50 ja 60 k, lammasliha 1 r., pellamat 2 r. 50 ja 3 r. ?0. hamput 1 r. 50 ja 2 l., silakat 50 ja 70 k. (nelikrittain 1r. 50 ja 1 r. 80). lohi 1 i. 50 ja 1 r. 80. lahna 1 r.. sälineet 80 ja 90 k., siika 80 k. ja 1r., hauki 80 k., isot ahmenet 70 k., muikku 50 ja 60 k., hylkeen rasma 1 r. 80 k. kiroista; metsot 60 ja 80 k., teeret 30 ja 45 k. ja pyyt 20 k. pari. Hemosia oli kyllä,

mutta maihturit eimät kehuneettaan kauppojansa, näyttimätki oleman
yleensä huonoza ja alastomia.

Juoppoja nähtiin humin paljo, ja mikäs ollessa, kuin rommi-ryyppyjä sai 5 kopeekalla ja hemoispaikalla alat tarjofimat kahmituliltausa lämpimää äteätä, jota ..punssina” juotettiin ja juotiin! Tappeluita ja mähiä ryömäukfiä »valitettiin tapahtuneen ja Pohjolaisten pyrkineen tarjoomaan puukkojansa”. (Markkinamies). —

Raahen markkinoilta tämän helmikuun 2 ja 3 p:nä kerrotaan O. W. Eimiesa: »miten tamalliseiti ennenkin, niin oli nytkin jo marltina-aattonakansaa ja kalua kaupungissa sekä mirkiänalainen liike, jota sitte markkina-päivinä lisättiin. Maanmiesten tamara oli seuraamassa hinnassa:

rukiita 4 r. 50 ja 4 r. 70 k., ohria 3 r. 30 k. ja 3 i. 60 l.. kauroja 2 r. 50 k. turi. Silahka-kaloja oli paljon, joita myytiin ensi päimänä 1 r. 30 k. ja lopulla markkinoita lr. 10 k. nelikko. Hamppuja 2 r. 30 k., liinoja (pellamia) 2 r. 50 k. ja paraita 3 r. 30 k. leimiskä.

Kaikellaista maatetta. jota ennen on ollut maalaisilla kaupan oikeen kosolta. oli nyt merkillisesti mähän ja tallista. Vieraita kauppaniiehtä ei kuulunut oleman tamaroineen mistään, paitsi täsiammattilaisia. jotta lemittelimät tamaransa kauppatorilla, mutta nekin nurkuimat huonoksi kauppojaan. Isompia selä pienempiä puuastioita oli tuotu koko joukko kaupaksi aina Kiimingiltä asli. Hymia hemoisia ei näkynyt koko Naahen hemoisajo jäällä, ehkä niitä satoja siellä ajettiin ja rääkättiin. (Hemos-markkinat omatkin Raahessa aina olleet huononpuoliset).

Markkinat pidettiin hymin rauhallisesti muuten, mutta mustalaiset, jotka joka paikassa aina tahtomat olla rauhattomia, olimat nytkin »arastelleet ja tapelleet; olimatpa ryöstäneetkineräältä pykymestarilta kaikki rahat, hemosen ja taskukellon”.

Keskihinnat torilla tällä unikolla.

Rnkiit 4 r. 80 ja 5 r., ohrat 4r. 50 k. ja 5r.,kaurat 3 r.25 ja 50 k.tnri; ruisjauhot 36 ja38 k., Vasikanliha 1 r. 50 k. ja 2 r., tuores raarvaan liha 90 k. ja 1 r. 10 k., palmattu 80 k. ja 1r.,lampaan liha 90 k. ja 1 r. 25 k., palmattu 1 r. 50 ja 1 r. 60 k., sianliha 1 r. 70 ja 1 r. 90 k., suolaset silakat 50 ja 60 k., voi 3r.ja 3 r.30 k., tali 2 r. 40 ja 2 r. 50 k., heinät16 ja 23 k. leitviskä; kaurakryynit 40 k., ohrakryynit 35 ja 40 k., herneet 25 ja 30 k.,potaatit 6 k. kappa; lohi20 k., hauvit ja ahmenet 5 ja 7 k., mateet 5 ja 8 k., siika 6 jä 10 k. naula; teiret 45 ja 60 k., metsot 70 k. ja 1 r., pyyt 25 k. pari; nuori maito 6 ja 7 k., piimä 7 k., viina 60 k.kannu; olet 1 r. 60 k., halot:koinm. set 80 k. ja 1 r., mäntyset 60 ja 70 k. kuorma.

Helsingissä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.
Palnoluman antauut: I.. llLjmdul-ZLr

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: