1847-01-26


Suometar.

3.
Helsingissä 26:tenä päivänä Tammikuuta 1847.
Suomenkielen vallallensa pääsemisestä. *)
-1a-
[ *) Tämä virsi on tehty kuultua kahdesta Keisarillisesta päätöksestä vuonna 1846, joista edellinen ( 4 p. Maalis-kuuta ) säättää että papeiksi aikovaisten pitää itsiänsä’ Suomenkielessä harjaittaman ja näyttämän taitavansa’ sitä sekä lukea’ että kirjoittaa’, jälkimäisessä ( 21 p. Maalis-kuuta ) on vuosillisten raha-kehoitusten asettamisesta niille’ Oppivaisille, jotka Suomea halullisesti’ harjoittavat, ja niiden pappein paremmasta oikeudesta Kirkkoherroiksi päästä’, jotka ovat täydellisemmät Suomenkielessä, kuin niiden kanssa-hakioiden jotka tässä kehnommat ovat. ]
-1-
( Laulanto: Ännu på tidens mörka vågor j.n.e. )

  • Jo Kauvan kantoi Suomenkieli
  • Juur kauhioita kahleita,
  • Harvalla rohkeus ja mieli
  • Oil näistä edes valittaa’;
  • Kuin orvolapsi holhoojalta
  • Vaan kehumista kuulla’ saa,
  • Kuin meitä hyvin vieras valta
  • Ain’ sanoi kasvattavansa’.

Nyt meitä viimein heitettyä Venäläisille’ veljiksi Palamaan rupeis miesten sydän Halusta Suomalaisiksi: Nyt Renvall, Gottlund, muita monta Nousivat kielen sankaria Vaatimaan joukkoo surutonta Seuraaman ajan vaatimia.

Usiat nauroit, torkkuit toiset, Muutamat vihastuivatkin, Ei toimet uudet vaivalloiset Mahtuneet täysiin vatsohin; Mut kansa nuori kasvavainen, Semmenkin Opistossamme, Jo ompi varsin toisellainen Ja Laiska-Jaakot harvenee.
Suomea kuitenkin nyt vielä Kirkoissa julmin raadellaan, On pappeja, jotk’ eivät tiedä’, Kuin mitä juur heilt’ vaaditaan – Ja papeiksi he pääsneet ovat, Vaikk’ varsin renkoo saarnaisit! Kuin käytynä on koulut kovat Ja ruotsalaiset eksaamit.
Siis olkoon kiitos Keisarille’ Käskystä, jolla pakottaa Paimenet taitaan laumaisille’ Puhua’ omaa puhetta, Ja taitavaiset Suomenkieltä Asettaa’ Kirkkoherraksi Niit ennen, joilla kyll’ on mieltä Itsens’ ei kansan hyödyksi.
Emm’ ole’ koskaan unhottavat Sit’ armollista suosioo, Jost’ Oppivaiset täällä saavat Suomensa’ taidon palkintoo, Siis Mensikow on muistettava Ja muut kuin tätä toimitit, Jokainen heit’ on rakastava, Kuin siteitämme helpotit.
O! miellyttäköön Luoja vielä Keisariamme päästämään Myös kouluhimme Suomenkieltä Ett’ tulisimme ymmärtämään Niin Tuomaritten tutkimiset Ja Virkamiesten päätökset, Kuin Parantajain neuvomiset, Opit ja hyvät laitokset.
Tutkistelemuksia Suomalaisien esi-isistä ja niiden asumapaikoista.
( Jatko 2:sta N:sta ).

Tämänlaisilla todistuksilla kyllä emme ole’ pääsneet täyteen vakuuteen asti, emmekä ole’ sitä pyytäneetkään, muuta kuin viittoa’, että Suomalaiset vieläkin näyttäävät vanhalta vuorelaiskansalta ja siis hyvin sopii Suomalaisiin, mitä aj’omme heistä todistaa’.
Kirjalliset tiedot antaavat tähän paremman sel’on.
Siis ilmoitamme mitä olemme niistä tavanneet.
Ritter jo mainitussa kirjassansa puhuu Kiinalaisien kirjoista saatujen tietojen jälkeen, kansoista, jotka Kristuksen syntymän aikoina elelivät Korkiassa Aasiassa, Kiinasta pohjoislänteen päin, ja joilla oli toisenlainen näky, kuin Kiinalaisilla; taikka niillä ei ollut niin littiät kasvot, kuin Mongolin ihmiskannalla, mutta nenät olivat korkiat ja silmät kuopallaan.
Senlaisia olivat Usunit ja niiden heimokansat, Hiongnut, Uigurit ja Tukiut.
-2-
Uigurit, Hiongnut eli Hunnit, Tukiut, eli Turkkilaiset kuuluvat kaikki *) yhteen Tatarilaisien ja Turkkilaisien sukuun.
-2a-
[ *) Katso’: Prichards Naturgeschichte des Menschengeschlechts. ]
-2-
Usunilaiset ja niiden yhteen kuuluvat heimokansat, joista tässä vaan mainitsemme Tingling nimisen heimokansan, olivat ilman sitä valkeapintaista uhkeata väkeä vaalavin hiuksin ja sinisin silmin, ja puhuivat eri kieltänsä.

Puolitoista sataa vuotta ennen Kristuksen syntymätä, läksivät Usunilaiset asumapaikoiltansa Hoanghon virran lähteiden pohjaispuolelta Etsinan virran latvalta pohjaislänteen päin ahdistettuina Hiongnuilta, ja tulivat Altain länsivuoristolle Ilijo’en ja Balkasch järven seuduille.
Toinen osa poikkesi etelään päin Tibetin pohjaispuolimaiselle vuoristolle.
Ilin virran seuduilla asuvilla Usunilaisilla oli kungingas nimeltä Kunmi, jolla oli Kiinan Keisarin tytär puolisona, ja jonka poj’anpojan hallitessa Usunilaiset eroisivat kahteen osaan.
Pienempi osa kulki pohjaisiin päin vuorille, nähtävästi Irtischin jo’en vartta myöten Urali-vuorille.
Toinen paikoillensa jäänyt osa ahdistettiin pois asemiltansa 4:nen vuosisadan al’ussa Sianpi nimiselta kansalta.
Osa pakeni pohjaislänteen päin, ja toinen osa länteen päin, ja asettuivat Ferghanan maalle Sir Darian latvalle.
Tinglingilaiset asuivat Baikal järvestä Obin varrelle, sieltä etelään päin Sogdianan maahan asti’.
Sata vuotta ennen Kristuksen syntymätä mainitaan heidän vallinneen tällä laajuudella, ja valtavat Hiongnulaisetkin tulivat heiltä voitetuiksi.
Baikalin luota, ja nähtävästi Tinglingilainen, oli Keisarisuku Wei, joka hallitsi Kiinassa vuodesta 398 vuoteen 534.
Sen alle kuuluivat silloin myös Tinglingilaiset Obi virralle ja jäämereen ( kukatie Vienan ) mereen asti’.
Vuoden 507 paikoilla pakotti eräs Jouijoui niminen kansa Tinglingilaiset laitumiltansa, ja he vetiivät pois länteen päin.
Sanotaan heidän siirtymisensäkin jälkeen Kiinan historiallisissa kirjoissa vielä puhuttavan heistä, niinkuin monista muistakin Sibirian kansoista, mutta mitä, sitä ei Ritter virka’.
Abel Remusat ja erinomattain Klaproth pitäävät näitä vaaliavatukkaisia ja sinisilmäisiä kansoja Saksalaisien sukuisina; mutta jokainen itsekkin näkee tämän arvelun vääräksi, ja ilman sitä on se Prichardilta lyöty tukevilla syillä kumoon.

Että nämät suuret ja voimakkaat vaaliatukkaiset kansat eivät ole’ voineet olla’ muita kuin Suomalaisien esi-isiä, sen jo tässäkin arvaamme.
Joku voisi vaan arvella’, niiden olleen Ungarilaisia, mutta niilläpä on kaikilla pikimusta tukka ja mustat silmät.
Voivat hyvin ollakin Kiinalaisien Jouijouilaiset Ungarilaisia.
Näistä Jouijouilaisista en ole’ havainnut Ritterin puhuvan missään muualla, kuin ennen mainitussa tilaisuudessa.
Tohtor Kastrenkin on tutkimuksiensa kautta tullut samaan vakuutukseen, että Suomalaiset ovat Altain vuoristolta peräsin.
Eihän muutoin Suomen kieli olisi voinutkaan tulla’ niin monin puolisesti Turkin kielen kanssa yhtäläiseksi *), koska Turkkilaisetkin ovat Korkiasta Aasiasta peräsin.
-2a-
[ *) Katso’: Suomi 1845. Försök till utredning af finska språkets ljudbildning af M. Akiander. ]
-2-
Sieltä ovat ne raukat Samojedilaisetkin kotiperää, joiden kieli samoin on Suomen kielen sukuista.
Piti siis Suomalaisien maailman aikoina olleen heidän naapurinansa, jolloin saivat sanoja ja sanojen mutkia keskenänsä vaihdella’.
Tohtor Kastren sanoo **) varmoja merkkejä vielä nytkin löytyvän, että Suomalaiset aikoinansa ovat olleet Tobolskin läänin eteläpuolella.
-2a-
[ **) Katso’: Suomi 1844. Anteckningar om Savolotscheskaja Tschud. ]
-2-
Mekin olemme nähneet kartassa siellä olevan kylän, nimeltä Lahtinskaja, pienen järven rannalla, nähtävästi Suomen sanasta lahti.
Jenisein virta erinomattain sen latva, kutsutaan vielä nytkin Kemiksi.
Lähempänä meitä, Kasanin kaupungin seuduilla löytyy myöskin monta järven ja muun aivan suomalaista nimeä.
Paikkojen nimet ovat aivan soveliaat todistamaan, mikä kansa paikalla ennen on ollut.
Tohtor Kastren on erinomattain käyttänyt sitä todistuksen laatua jo mainitussa kirjoituksessansa todistaaksensa Suomalaisia ennen olleen Vienan tienoilla.
Niiden todistuksien lisäksi voinen tässä sanoa’, että paikan nimi ” Lodma, ” jonka Hän tahtoo johdattaa’ sanoista ” luoto ” ja ” maa, ” sinäänkin on tavallinen sana Venäen Karjalassa ja Aunuksen läänissä, merkitsevä laakso.
” Njaljestrov ” on parahin voinut olla’ Naalisaari; naaliksi kutsutaan keltaiset revot Venäen Karjalassa.
” Sjusemska ” on paremmin mahtanut olla’ Sysimaa taikka Sysimo, kuin ” Susimaa. ”
” Pischma ” tavataan Venäen Ka[r]jalassakin kylän nimessä: Piismalahti.
Löytyy myöskin jokien niminä vätkan ja Tobolskin läänissä.
” Koita ” löytyy myös Ilomantsissakin jo’en nimenä.
” Uchtostrov ” ja Uhut, kylän nimi Venäen Karjalassa, sopiivat myöskin yhteen ja selittäävät toisensa.
Jälempäinen kirjoitetaan myös ehkä vääremmin ” Uhtua ” venäeksi Uchta, mutta tavallisen kirjoituksen jälkeen olisi se Uhdut.
Myös löytyy joki Vienan läänissä nimeltä Uhta ja kylä Uhtomskaja vätkan läänistä.
Näistä nähdään, että Vienan Suomalaiset ovat olleet Karjalalaisia, ja ei Savolaisia, ehkä nekin silloin mahtoivat olla’ sinnempänä, ja ennen Karjalaisien tuloa Vienan paikoille voivat asua’ sielläkin.
Luulen Venäläisien pikemmin heiltä ottaneen ja kielensä jälkeiseksi muuttaneen nimen: Savolotscheskaja, kuin takaperin.
Yhtähyvin voivat he kutsua’ Karjalaisiakin samalla nimellä, koska olivat samaa kansaakin; samoin kuin meitä kaikkia on ruvettu kutsumaan Suomalaisiksi, ehkä al’usta vaan Turun puolen asukkaita sillä nimellä kutsuttiin.
– Islandilaisien vanhat kirjoitukset todistaavat parahin ja selvillä sanoilla, että Vienan eli ” Bjarman ” asukkaat olivat suomalaisia.
-3-
Tsuudilaisien salakummainen nimi pysyy vieläkin Venäellä kansan muistissa katkeamatta Altain vuoristoon asti; jokapaikassa heitä muistellaan yhtenä samana kansana ja ihmeitä heistä puhutaan.
Venäen vanhoissa aikakirjoissa kutsutaan kaikkia Suomalaisia yhteisesti’ sillä nimellä, ja vielä nytkin muutamia kansakuntia Inkerin ja Aunuksen maalla ja Uuden Linnan ( Novgorodin ) läänissä.
Muille Suomalaisille ovat Venäläiset nimen Tschud vääntäneet haukkumanimeksi Tsuhna, Tsuhonets, kukaties paljaasta alituisesta vihasta pian koko sillä aj’alla, kuin Suomalaiset olivat Ruotsin vallassa.
Tämän vihan tähden eivät tahtoneet antaa’ meidän Suomalaisille kovin hyvää nimeä ” Tschud, ” jonka jättivät viimein tukkunaan pois, vaan oman puoleisiansa Suomalaisia paikoin niin nimittäen.
Näitä Tsuudilaisia ymmärrettiin myös Scytin nimellä, jos ei kaikilta, niin kuitenkin muutamilta ( joista Jordanes, Adam Vremensis *), ja ehkä Scytin nimellä ei lienekkään aina ymmärretty Suomalaisia kansoja, niin ymmärsivät Venäläiset nimellä Tschud aina vaan Suomalaisia, sekoittamatta siihen heimolaiskansojakaan, niinkuin Votäkeja, Tscheremissejä, j.n.e.
-3a-
[ *) Katso’: Kajaanin Suomen Historia. 1846. ]
-3-
Tästä siis nähdään, ettei sillä nimellä ollutkaan epävakaista merkitystä niinkuin muutamat ovat luulleet, johdattaen sitä sanasta [venäläinen sana], vieras, ja pitäen saman veroisena kuin barbarus.
Moni lukioistamme tietää myös, että nimi Tschud ilman sitä johdetaan sanasta [venäläinen sana] ihme’, kumma.
Lieneekin se oikeampi johto sekä sen vuoksi, että Tsuudilaisia mainion noituutensa ja muun taitonsa ja tietonsa kuin myös ihmeellisien jäännöksiensä tähden on pidetty ihmeen kansana.
Tsuudilaisien jäännöksiä löytyy Valdain mä’iltä ja Viron maastakin alkaen Altain vuoristoon ja Baikal järvelle vieläpä Amurin latvallekin asti.
Ne ovat hautoja, linnoituksia, rakennuksia, kulta- ja muun metallin kaivantoja vuorissa Uralilla sekä Altailla j.n.e.
Erinomattain Sibiriassa tavataan näissä haudoissa jumaloiden, ihmisien, eläimien taikka muun kuvia kullasta, hopiasta taikka muusta tehtyjä; kummanlaisen linnun kuvia sanakirjassa kutsuttu tia ( ruotsiksi grip ), joiden Herodotus sanoo vartioitsevan kultaa Altain vuorilla.
Ilman sitä on niissä tavattu rahoja, kulta-, hopea-, vaski-, ja saviasteita, osaavasti rapaattuja ( sorvattuja ) kynttelijalkoja, valtikoita, sormuksia, korvarenkaita, sikillejä, ” kullan kirjaeltuja hopealla huolitettuja ” vaate’kappaleita, silkkiä, samettia, vaskisia ja kullattuja valjasheloja j.n.e.
Myös on hautojen päällä ja sisässä löydetty kirjoituksia, joista vielä ei ole’ selkoa saatu.
Sibirian mainio matkustaja Pallas lausuu ei vielä suurimmasta haudasta, joka oli ollut alta 300 jalkaa ympäri, ja päältä 21 jal’an korkeudella, 35 jalkaa ympäri, ja jonka 150 venäläistä talonpoikaa olivat repineet, ja vieneet siitä ei sen vähemmin kuin 50 naulaa ainoastansa kultakaluja, jotka kaikki tukkanansa kokoon sulattamalla hävitettiin, niinkuin aina tavallisesti.
Monin tuhansin on ahneus ja raakuus näitä ennen aikuisia hautoja hävittänyt ja vielä sanotaan lukemattomia koskemattakin löytyvän, taikka erämaissa tietämättömässä, sopimattoman matkan takana säilyneitä, taikka vahvuutensa tähden rikkomattomina kestäneitä.
Paljouskin haittaa, etteivät vielä ole’ kerinneet kaikkia purkaa hävittää.
Tämä hautojen paljous, jota Ritterkin ihmettelee, todistaa kuinka monilukuinen Tsuudin kansa Sibiriassa oli, jossa nyt monissa paikoin tietämättömät metsät kätkeevät tämän ihmeteltävän kansan haudat äärettömyydessänsä.
Ei suinkaan tiedä’, mikä lie selvempi, kuin että tämä Tsuudilais-kansa oli Kiinalaisien valtavat Tinglingiläiset, erinomattain kuin heidän jäännöksensä yhtäläisyys jokapaikassa osoittaa yhtä ja samaa kansaa, ja jos muiden, esimerkiksi Kirgiläisien, hautoja joskus samoilla paikoin tavataan, ne kohta eroitetaan muodoltansa että rahvaan muistilta.
Jos nämät valtavat Tinglingiläiset eivät olisi’ olleet Tsuudilaisia, niin olisi heidänkin toki pitänyt jättää joitakuita erilaisia muistomerkkejä jälkehensä, mutta joita kuitenkin ei löydy’.
Tinglingiläiset eivät siis voineet olla’ muita kuin Tsuudilaisia, ja kuin Tsuudilaiset olivat Suomalaisia, niin olivat siis Tinglingiläisetkin Suomalaisia, meidän esi-isiämme.
Paitsi hautoja löytyy, niinkuin jo sanoimme, ihmeteltäviä linnoituksien ja rakennuksien jäännöksiä.
Paikoin on koko kaupunkeja ollut.
Vuorien seiniin on kuvia ja kirjoituksia hakattu ja maalattu.
Vuoriin on tehty luolia, joista yhdessä on löydetty paperia ja tuohilevyjä täynnä tuntematointa kirjoitusta.
Tiedämme, että Bjarmalaiset olivat samoja Tsuudilaisia, samoja Suomalaisia, ja mitä Islandilaiset heidän kultarikkaudestansa ja muista kalleuksistansa ( kalliita helmiä oli jumalankin kaulassa ) tavaroistansa, sivistymisestänsä, voimistansa, tiedoistansa j.n.e. kertoovat, selventyy nyt, eikä suinkaan tunnu’ enään valehilta.
Muutoin niitä tuskin mieleisesti voisi selittää’.
Holmogorissa oli muiden Tsuudilaisien tavalla pantu kultaa ja muuta kallista hautoihin, joista sitte Normannilaiset ryöstivät niitä.
Nimi Holmogori eli oikeimmin Kolmogori, niinkuin se paikalla kutsutaan on silmin nähtävästi ennen nimitetty Kalmavaaraksi.
Venäen Karjalassa kalmistoa jokapaikassa kutsutaan kalmaksi, niinkuin Kalevalan 20:nnessä runossakin sanotaan: ” Kuin oli kaunis kaatununna, Kanssa kalmahan katettu. ”
Puustavi a Venäellä aivan usein vieraissa sanoissa ja nimissä muutetaan o-ksi, niinkuin [venäjänkielinen sana] sanasta laiva, [venäjänkielinen sana] sanasta saimi, [venäjänkielisiä sanoja] j.n.e.; samoin kolmo sanasta kalma ja gori kääntämällä sanasta vaara, niinkuin muutkin sillä päättyvät nimet Venäen Karjalassa Venäeksi käännetään.
Muistakin haudoista puhutaan, että olivat tavallisesti ryhmissä kalmoina korkeilla paikoilla eli vaaroilla.
-4-
Tohtor Kastrenin kirjoituksen mukaan on myös Mesenin paikoilla pur’ettu tämänlaisin hautoja, ja sielläkin niistä tavattu kultakaluja, niinkuin: sormuksia, kalvoisinrenkaita; hopeamaljoja, rahoja, saviasteita, rauta-kaluja keihään, nuolen, veitsen ja kirveen teriä j.n.e.
Näitä hautoja sanoo Kastren siellä sekä Petschoran varrella löytyvän aivan paljon; linnoituksiakin on Hän itsekkin nähnyt.
Kyllä Suomen maassa itsessä ei ole’ löydetty yhtä merkillisiä jäännöksiä, mutta onkin luonnollista, että pakoaj’alla Suomalaisilta entinen mahtinsa ja tapansa paljon lankesivat.
Mutta muistuttaavat vieläkin aarnion haudat vanhaa tapaa, ja aina nytkin tehdään Venäen Karjalassa mullasta korko joka haudalle, Tsuudilaisien haudoilla on kuitenkin korko tavallisesti paljoa suurempi ja usein kivistäkin vahvasti kudottu.
Usunilaiset, joista olemme puhuneet, luulemme olleen Hämäläisien esi-isiä.
Vähintäin näyttäävät Tinglingiläiset olleen yksiä Bjarmalaisien kanssa, jotka olivatkin Karjalaisia.
Myös ovat Hämäläiset asustelleet Karjalaisien eteläis puolella niinkuin Usunilaiset Aasiassa Tinglingiläisien eteläis puolella, ja ilman sitä olivat Usunilaiset paljoa vähempi lukuiset kuin Tinglingiläiset, jonkatähden eivät varsin sovi’ suuren Karjalaiskansan esi-isiksi luettaa’.
Hämäläisiä tietää ennen mainittu historiamme eläneen Uralin tuntureille asti’.
Kastren sanoo Syrjäläisien kertoneen maassansa heitä ennen eläneen kansan nimeltä Komy, Gamy, jota Hän ei ole’ paremmin selittänyt, mutta jonka Sjögren, Suomen maineimpia oppineita Pietarissa, todistaa’ merkitsevän Hämäläisiä, joista Hänkin lähillä Uralin vuoria on samalla nimellä kuullut puhuttavan.
Aj’at, joina historiamme kertoo Suomalaisien lahkokuntien siirtyneen Suomeen: Kainulaisien viimeistäin 7:nnellä, Karjalaisien viimeistään 8:nnella vuosisadalla ja jälkimäiset Hämäläiset vuodesta 1130, sopiivat aivan hyviin yhteen niiden aikojen kanssa, joina Kiinalaiset sanoovat Tinglingiläisien ja Usunilaisien siirtyneen pois Aasiasta länteen päin.
Ehkä kyllä Usunilaiset, jos olivat Hämäläisiä, ennen lähdettyä kau’emmin viipyivät matkalla, jolla pakotta ei kiirettäkään ollut, niin voikin eteläisemmällä kansakkaampi ja sentähden sotasampi puoli heitä paljoa enemmin viivytellä’, kuin Kainulaisia ja Karjalaisia pohjaisempi puoli, jossa vähät Lappalaiset tuskin lieneevät heitä vastustelleet, ja jossa Vienan meren vesi ja jää antoi heille helpoimman kul’un länteen päin.
Tasitus ja Ptolemeus puhuuvat jo aikoja ennen Finneista, mutta tämä tutkinto toteuttaa juuri sen arvelun, jota historiassamme mainitaan ja muutamilla syillä todistetaan, nimittäin että nämä Finnit olivat Lappalaisia.
Ruotsin ja Danmarkin muinaisuuksien tutkiat ovat myöskin tulleet tietoon, että Lappalaisia ennen on Danmarkissakin ollut ja niinkuin luullaan kulkeneet sinne ympäri Itämeren.
Voikin niitä siis kau’an olla Viron ja Liivin maalla, jossa Itämeren ja Suomen lahden kainalossa kau’emmin kuin aukeammalla maalla kestivät.
( Jatko toisten. )

***

Ulkomailta.

  • Amerikassa kuuluu sodan vielä kestävän Liittovaltain ja Mexicon välillä.
  • Portugalissa on kauhioita melskeitä; Kuningatar Maria da Gloria seuranensa on välisti’ voitolla, välisti’ taas ne, jotka eivät tydy’ Kuningattaren tahdon mukaiseen hallitukseen. Monta verenvuodatusta on jo ollut; mitä vielä tullee?
  • Irlandissa on köyhää kansaa joukottain nälkään nääntynyt; usiassa paikka muallakin, erinomattain Skottlannissa, on myös sangen kallis aika.
  • Ranskan maalla on ollut hirmuisia tulvavesiä, jotka suuria vahinkoita ovat tehneet.
  • Juutin maalla on kuulunut vähäisiä riitoja ja sanainkampauksia hallituksen ja rahvaan välillä.
  • Saksan maakunnissa kampailee uusi Kristillinen seurakunta hengellisillä sota aseilla Paavilaisten hapatuksia vastaan.
  • Helvetiasta kuullaan keskinäisiä kapinoita.
  • Italiassa teke nykyinen Paavi työtä kaikella lailla parantaaksensa’ ja vahvistaaksensa’ horjuvaa valtakuntaansa’.
  • Unkerilaiset työskentelevät äitinkielensä’ puolustamisessa.
  • Greetan maalla tuntuu vielä voimattomuutta, mutta onnellisemmat ajat näyttää siellä olevan tulossa.
  • Turkin Sultani eli Keisari on sangen ahkera parantelemaan hallituksen vikoja ja valaistusta auttamaan.
  • Persiassa ja idempänä on Kolera tappanut julmasti’.
  • Indian pohjais-seuduilla ovat Englantilaiset sodan vehkeissä Aasian omituisten sukukuntain kanssa.
  • Ruotsista ei ole’ saatu uusia, sillä meri on hyyteessä ja estää Postin kulkua.

Suometar.

Tämän uuden Viikko-lehden tarkoitus on levitellä’ Suomalaisille’ sanomia Suomen asujamein yhteisiin haluhin ja tarkoituksiin koskevissa asioissa, ja taitoansa’ myöden jutella’ sekä huvitukseksi että hyödytykseksi.
Kirjoitus-tapa niinkuin sisälleppitokin on oleva enimmästi’ niiden mielen mukaan, jotka kuuluvat sivistyneempiin säätyhin.
Hiippakuntain uusia, niin Turun kuin Porvonkin, on Suometar tuova’ papeille, Turusta ensimmäisenä ja Porvosta toisena ilmottajana.
Lehti annetaan Helsingistä jokaisena Tiistaina puolena arkkina hienoa paperia, ja lehden myötä kerran kussakin kuukaudessa Lisä-lehti Huvi-lukua sisällensä’ pitävä.
Tilata’ saadaan Waseniuksen et Comp. tykönä ja kaikissa Maamme Posti-Konttooreissa.
Hinta vuosikerrasta on 1 Rupla 50 kopeikkaa ja tätä paitsi posti-rahaksi 23 kopeikkaa ( kaikki hopiassa ) niiltä tilaajoilta, jotka ulkona Helsingistä asuvat.
Ne, jotka tilaavat kymmenen kappaletta, saavat 11:en maksota’.
– Kirjoittajat ovat: Oppivaiset: A. E. Ahlqvist, D. E. D. Europaeus. P. Tikkanen ja kandidati A. Warelius.
– Toimittaja ja pränttääjä on: A. W. Gröndahl.
Tietä’ annetaan Suomettaren mielellänsä’ ottavan Maamiehiltänsä’ vastaan kaikellaisia Suomalaisuutta jollain muotoa hyödyttäviä kirjoituksia.
Jos oudoilla kielillä kirjoitetut juttelemukset tai’ miettimiset ovat suomennettavia sanasta sanaan taikka ainoastaan suunnittain, sen saavat lähettäjät määrätä’.
[osoittavan käden kuva] Tilaajoille’ Helsingissä jaetaan tämä Viikkolehti Waseniuksen Kirjapuodista joka Tiistaina puolipäivästi’ ja jälkeenpäin.
Koska, asiain viipymisen tähden, emme saaneet vielä tämän Tammikuun ensimmäisenä Tiistaina antaa’ lehteä, niin tulee tänäpänä sen siaan kaksi Numeroa yhdessä annettavaksi.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. Rein.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: