1847-08-10


Suometar. N:o 32. Helsingissä 10:tenä päivänä Elo-kuuta 1847.

—————————-—————–

( Lähetetty. )
Vielä Suomesta sanelen, Kukun kurja kielestäni.
III.
Vielä virteni lopulla Laulan päälle päätökseksi Tämän ajan armautta, Ruhtinojen rakkautta, Kuin jo suuret Suomen herrat, Valtamme vapasukuiset, Suatsevat Suomen kielen Olla oppikartanoissa, Josta on toivossa totinen, Ilojuhla joutumassa; Vielä soipi Suomen kieli, Kajahtavi kaikin paikoin, Kuin vaan vanhan Väinämöisen, Sekä seppo Ilmarisen Pojat toivotut tulevi Suomen Koulusta kotihin, Joita saattavi satoja Olla nyt tätä nykyä, Jotka oovat oppinunna Suomen kielen suoraltehen, Savon selvillä sanoilla, Kaiken Karjalan tavalla; Vieli soipi Suomen kieli, Kajahtavi kaikin paikoin, Kuin vaan herrat Helsingistä, Suomen ruhtinat suloiset, Lähettäisi Läänin päälle, Poloisille Pohjan maille, Näitä nuoria vesoja, Pohjan poikia hyviä, Oivalla opin osalla, Suomen kielen käytännällä, Oikeutta istumahan, Tuomariksi tutkimahan; – Näit on kauan kaivanunna, Iän kaiken itkenynnä, Huono kansa huutanunna, Suomalaiset surkiasti; – Sitten kansa Karjalassa, Saattaisi Savon rajoilla, Veisata iloista virttä, Juhlallista juorotella’, Vielä vanhan Väinämöisen Kantele kajahteleisi, Soisi harppu hauin luinen, Kantele kalan eväinen, Joka sitten siitä päivin Ei ole soinut suosioksi, Kuin ennen esiisämme, Soitti vanha Väinämöinen; Silloin soiton suosioksi, Uuen juhlan juomisiksi, Joisimma joka taloissa, Olut-kannun ottaisimma, Sekä päälle päätteheksi, Ilojuhlan juotuamme, Anoisimme armon kautta Suomen suuren ruhtinoilta Että kirjat kiiteleisi Suomen suorilla sanoilla, Lakmannin lakituvissa, Kuvernyörin kansselissa; Ei sitten Savon asujat, Eikä kansa Karjalassa, Käräjissä käyessänsä, Juttuteillä juostessansa, Luvennasta ruotsin kielen Syötteleisi syökäreitä, Hävittäisi härkiänsä, Heitoille heposiansa, Oisi miehellä monella Liika rupla lakkarissa, Veteä’ verotupahan, Ruunun rästi huonesehen. –
Tämän opin outannassa, Suven toivossa suloisen, Monta tullut Tuonelahan, Manalahan matkustanut; Taian miekin kurja kuolta’, Katketa’ katala raukka, Ennenkun on kurja Suomi Vapa Ruotsin vallan alta, En taia’ polonen poika Nähä’ näillä silmilläni Kurjan Suomen kunnioa, Hylkykielen hyötymistä, Emmekä me milloinkana, Omin voimin ollenkana, Pääse päälle peittehestä, Kävelylle kätkyestä, Rinnalle rikasten kielten, Valtakielten kumppaliksi, Kuin ei kuulle korkiammat, Suomen ruhtinat suloiset, Kurjan kielen kuikutusta, Suomen lasten ruikutusta.
-2-
Nyt jo lauloin, jonka tiesin, Jonka oikehen osasin, Joka sylkytti syäntä, Tunki halki hartioista, Viikon kieltäni virutti, Kulkkuani kukkumahan; Vaan jos lienen liion pannut, Lavialti laulanunna, Virkaheittojen vioista, Syökärien syömisistä, Niin nyt Herrat Helsingistä, Suomen ruhtinat suloiset, Tämän laulun laittakohon – Tutkistella’ Tuomarille; Vaan en luule’ Luojankana Itsensä isäjumalan, Toistekana tuomiolla Tämän laulun laulannasta Heittävän häjyn käsihin, Pirulaisten piinan alle.
Antti Puhakka.

***

Osote Lainakirjaston Asetuksille.

Kaikilta on näiden laitosten tarpeellisuus tunnettu, että oisi turhuus niissä laveammalta viipyä.
Mutta josko monellaki Seurakunnan johdattajalla oisi halu saada tämmönen laitos toimeen, haikaroipi hän, ei tieten miten hän sen asettaisi.
Sen vuoksi lienee ehkä monestaki lukiastamme suotu, jos tähän otamme meille hyväntahtosesti siksi tarpeeksi annettu kopia Laina-kirjaston Asetuksista muutamassa Seurakunnassa maalla.
” Havattua tarpeen kirjaluvun ja siitä kiihtyvän sivistyksen sekä valistuksen paremmasta edestämisestä täällä kaukaisessa seurakunnassamme, ja tieten siinä sivussa olevan vaikean yksinäiselle talonpojalle saada’ ja hankkia itsellensä kaikenlaisia hyödyllisiä, tarpeellisia ja halutuita kirjoja, on moniaissa seurakuntamme jäsenissä noussut ajatus ja halu asettaa tänne semmonen kirjasto, joka, saatu toimeen ja ko’ottu monen miehen avulla ja toimella, antasi täydellisemmässä määrässä tilaisuuden täyttää sekä omaa että jälkeläistemme luvun halua.
Mutta niinkuin kaikki ihmiselliset asiat ja askaroitsemiset ovat menestyäksensä pantavat jollekulle järjestykselle, on myös Lainakirjastomme asettaminen ja tuleva meno perustettu seuraaville, hyväksi ja suostutuille Asetuksille. ”
1. §.
” Lainakirjaston täydellinen osakas on, ilman erotusta säädystä ja tilassansa, jokainen seurakuntalaisistamme, joka suostuu seurataksensa ja täyttää seuraavaisten pykäleiden määräämiset. ”
2. §.
” Lainakirjaston perustus-rahasto sekä tulevat varat ovat luodut ja lasketut osakkaillen maksettaville osallisuusrahoille. ”
3. §.
” Sen vuoksi pitää jokaisen, kun tahtoo täydelliseksi osakkaaksi päästä, kolmena vuonna perätysten maksaa vuosittain 50 kopeekkaa Hpssa tai, ken niin halvaa ja paremmaksi näkee, kerrallansa 1 Rupla 30 kpkaa samassa rahassa; jonka perästä hän on ikänsä muista maksuista vapaa.
Myös käypi tämä osallisuus-raha maksettavaksi kirjoilla taikka muilla kirjastolle tarpeellisilla kaluilla, kuitenki ainoastaan Käytösseuran *) tutkinnon perästä ja sen myödyttämisellä.
-2a-
[ *) Direksionin. ]
-2-
Maksettava osallisuus-raha pitää olla suoritettu ennen Vuosikokousta. ”
4. §.
” Kaikki ko’otut raha-varat käytetään ainoastaan kirjoin ja tarpeellisen kirjotuspaperin ostamiseksi sekä kirjoin säilytys-kaappein hankkimiseksi, kuitenki niin: että kaikki ensi vuoden tulot pannaan niihin, vaan seuraavina vuosina säästetään kolmas osa osakkaiden vuosi-maksuista joka pannaan perustus- ja vara-rahastoksi ja lainataan ulos laillista kasvua ja Käytösseuralta hyväksi löytyä vakuutta vastaan.
Tästä perustus- ja vara-rahastosta juoksevat kasvut, jotka myöskin ennen Vuosikokousta pitää suoritettaa, käytetään myös ensimainittuihin tarpeisin. ”
5. §.
” Kuin 25 osakasta on sitounut tämän osallisuus-rahan maksuun ja rahat ovat ko’otut, alkaa Lainakirjastonki toimi.
Kaikilla osakkailla on yhtä suuri sanomavalta ja päätös-oikeus Kirjaston yhteisissä asioissa, kuitenki jätetään sen likimäinen hallitus ja hoito vuosittain osakkaista valitulle Käytösseuralle, jossa istuu yksi Esimies ja kaksi Jäsentä, ja Kirjaston hoitajalle *); jotka kaikki Kirjaston virkamiehet valitaan julkisessa ja kirkossa kuulutetussa Vuosikokouksessa, joka aina pidetään Mikkelin sunnuntaina.
-2a-
[ *) Bibliothekarie. ]
-2-
Paitsi sitä ylösluvetaan ja tutkitaan Vuosikokouksessa loppuvan vuoden Kirjaston Hoitajan Tilinteko, joka sitä ennen kuitenki pitää olla hyväksi katsottuna Käytösseuralta, sekä tuumitaan ja päätetään muissaki Kirjaston yhteisissä asioissa.
Ainoastaan tämmösessä kokouksessa käypi näiden Asetusten tarpeelliseksi löytty parannus tehtäväksi, jossa asiassa niinkuin myös muissaki päätöksissä enimmät läsnäolevaisten osakkaiden äänet ovat seurattavat; mutta jos äänet ovat tasan, niin voittavat ne, joiden seassa Käytösseuran Esimies on.
Mikkelin sunnuntaista alkaa Kirjaston vuosi-luku. ”
6. §.
” Käytösseurassa istuu 3 jäsentä, jotka ovat Vuosikokouksessa kutsutut enimmiltä huudoilta, ja joista enin huutonen on Esimiesi, muut kaksi jäseniä.
Esimiehen erinäinen velvollisuus on tallella pitää’ Lainakirjaston Nimikirjaa, johon pannaan niiden nimet, jotka osakkaiksi sitoutuvat, ynnä päivä, milloin sen tekevät.
Esimiesi kutsuu myös Käytösseuraa kokoon, milloin tarvis vaatii, ja tutkitaan näissä kokouksissa Kirjaston Hoitajan Tilinteko ennenkuin se julkisessa Vuosikokouksessa ylösluvetaan määrätään mitkä kirjat tulevat ostettavaksi niistä, jotka Kirjaston Hoitaja tai joku muu osakas on siksi tahtonut, ja päätetään pienemmät, Vuosikokousten välillä ilmestyvät asiat.
Näissä kokouksissa on Esimiehellä päätös- ( tai loppu- ) sana. ”
7. §.
” Yksi Kirjaston osakkaista valitaan sen Hoitajaksi, joka samalla myös on rahaston Vartia.
-3-
Hänen velvollisuutensa ovat: ylöskantaa Kirjaston saatavat, ostaa Käytösseuralta siksi määrätyt kirjat, lainata niitä osakkaille, ottaa vastaan paluutettuja ja, millon niin tarvitaan, vaatia takasi yli määrätyn aijan viipyviä kirjoja, panna ylös Kirja-luvetteloon *) ostetut kirjat, antaa niille tarpeelliset tunnusmerkit ja säilyttää niitä sekä muutenki pitää tarkka vaari Kirjaston sekä tulevista ja menevistä rahoista että lainatuista varoista ja velkakirjosta.
-3a-
[ *) Bokförteckning. ]
-3-
Jos hänen kauttansa kirjoja tai Kirjaston omaisuutta tulee hukkaan, täytyy hänen palkita vahinko.
Vuosikokoukseen valmistaa hän kaikesta hallituksestansa täyden Tilinte’on, jonka hän kuitenki kaksi viikkoa sitä ennen jättää Käytösseuralle. ”
8. §.
” Kirjaston virkamiehet ovat palkattomat, ja saatetaan kuki uudestaan valita seuraavanki vuoden virkamieheksi. ”
9. §.
” Jos seurakunnan Kirkkoherra ei oisi Lainakirjastossa osakas tahi ei oisi tullut valituksi edellä mainittuihin virkohin, toivotaan hältä kuitenki, että hän hyväntahtosesti toimellansa ja neuvoillansa auttasi Käytösseuraa ja Hoitajaa toimituksissansa; kuten muutenki tämä laitos jätetään Papiston valistettuun suojelukseen. ”
10. §.
” Kirjoin ostossa pitää ylimmite ainoastaan katsoa, että ne hyödyttävät kristittyä, ihmistä ja talonpoikaa; muuten jääpi ostettavain kirjoin määrääminen Hoitajalle ja Käytösseuralle. ”
11. §.
” Ei saa kieltää yhtään kirjaa osakkaalta vuorollansa lainaksi, jos ei se halutettu kirja satu silloin olemaan toisella lainassa, missä tapauksessa hän kuitenki on, kirjan takasi tuotua, etusin saamaan sama kirja.
Laina-aika on määrättävä itsekunki kirjan suuruuden ja muiden syiden perästä, kuitenki niin ett’ ei yhdelläkään kirjalle tule lyhempää aikaa kuin kolme viikkoa.
Laina-aijan pituus pitää olla kirjotettu itsekunki kirjan kanteen; jos lainaaja huolimattomuudesta tai ilman laillista estettä pidättää kirjaa tykönänsä yli sille määrätyn aijan, vetäköön viikolta sakkoa kaksi vertaa sen vuoron, joka seuraavassa pykäleessä ( § ) Kirjastoon kuulumattomalta määrätään. ”
12. §.
” Myös muilleki kuin osakkaille suodaan saada lainaksi kirjoja erinäistä vuoroa vastaan, joka luvetaan viikottain, 3 kpkaa Hopeassa viikolta niin kauvan kuin sitä pitää; kuitenki on hälläki maksettava kaksin kertanen viikko-vuoro sakkoa joka viikolta kuin pitää yli kirjalle määrätyn aijan. ”
13. §.
” Lainakirjastohon kuuluvat kirjat säilytetään Kirkon sakastissa taikka muu’alle Vuosikokouksessa sovitussa paikassa, jossa niitä saapi lainata ja vaihtaa joka sunnuntai kohta jälkeen Jumalan palveluksen. ”
14. §.
” Jos kirja lainaksi-ottajan kautta tulee hukkaan tai saastutetuksi, pitää hänen hankkia toinen samanlainen kirja siaan, taikka maksaa sen kadotetun eli saastutetun hinta rahassa.
Joka Kirjaston osakas ei tahdo sakkoa maksaa, eli kadotettua tai saastutettua kirjaa palkita, suljetaan Kirjaston yhdeydestä ja kadottaa kaikki oikeuksensa. ”
15. §.
” Hoitajalta kärsitty vääryys ja muut vi’at kaivattakoon Käytösseuralle tai Vuosikokouksessa.
Emme näitä Asetuksia kiistä täydellisiksi eikä näitä tarvitse niin tarkasti mallinakaan pitää, muualle Laina-kirjastoja asettaissa: nämä saapi olla vaan näytteeksi.
Samassa aivotuksessa panemme tähän miten Nimikirjat, Kirjaluvettelot j.n.e. pidetään tälle Lainakirjastolle.
” Kirjaluvettelo. ”
Kirjan N:o Kirjoin nimitykset. Kirjan hinta. Laina-aika viikoissa.
1. Jumalisuuden harjoitus. Turussa 1829…. – 50 15 viikkoa
2. Rippikirja. Freseniukselta. Turussa 1828.. – 36 8 viikkoa
3. Pyhät tutkistelemukset. Turussa 1836…. – 36 6 viikkoa
4. Suomen Historia. Helsingissä 1839…. – 50 16 viikkoa
” Lainakirja. ”
Lainaksi-ottaja. Lainaksi otetun kirjan N:o Milloin kirjan lainaksi ( lyjys-pännällä ) Milloin kirja on takasi tuotava ( lyjys pännällä )
H. Vepsäläinen 3
Kalle Röntynen 7
P. Ruoharinen 2
” Nimikirja. ”
Vuosinaiset maksut Kerrallaan maksu.
1:si vuonna 2:ssa vuonna 3:a vuonna
18 27/6 47 Aaron Mämmönen – 50 – – – – – – Pekka Kuoharinen – – – – – – 2 50 Nimismies A. C. A. – – – – – – 3 – Kappalainen C. L. – – – – – – 2 –
-4-
” Lainakirjassa ” on ottopäivä kirjotettu lyjys-pännällä, että samalle nimelle numeroittain mahtuisi paljon kirjoja eikä joka uuden lainatun kirjan tähden tarvitsisi nimeä uudelleen kirjoittaa, kuin vaan pyihkii lyjys-pännällä merkityn ottopäivän pois ja panee uudelle kirjalle uusi ottopäivä siaan.

***

Satu.

Venäen Karjalasta Uhtuon kylästä.
Elääv ennen ukko da akka; käyp heillä portimo *) syömäh eloksia, Laatiiv ukko pihet; panoov pihet pertin päälle, laulaset lavon **) etehen.
-4a-
[ *) käppä. ]
[ **) katto. ]
-4-
Kuin kävi katsomah, itse i puuttu pihtihinsa, laatsistihen lautoihinsa.
Siitä portimo tuloov siihe lautasille; portimo kuin tuli, sitte ottaav lautasista ukon, da lähtööv ukkoa vetämäh.
Veti, veti; ka tuloov orava vastah hänelle: Jumal apuh kuomasein, ***) mitä veät ?
-4a-
[ ***) kummiseni. ]
-4-
Ukkoa pahaa miestä, pani pihet pertin päälle, lautaset lavon etehen; meitä metsän juoksijoita, huutehessa huksajia, hämärässä hälsäjiä, pimiässä pilkkojia pyytääkseh.
Itse puuttu pihtihinsä, laatsistihen lautoihinsa meille ruo’aksi.
No orava sanoov: ota’ milma +) kantahasi.
-4a-
[ +) minua ]
-4-
Jumala kansan suvaitsoov, portimo sanoov.
Siitä lähtietäh hyö kahen vetämäh häntä.
Kahen veetäh; siitä tuloov jänis heillä vastah.
Taas i sanoov: Jumal apuh kuomasein, mitä veät ?
Veämmä: ukko pani pihet pertin päälle j.n.e.
Siitä i lähtietäh vetämäh kolmen.
Siitä tuloov repo heillä vastah j.n.e.
Siitä tuloov taas hukka j.n.e.
Siitä kontio tuloov j.n.e.
Siitä mat’atah vähän da ruvetah syömäh.
Ukko kuin syötih, da vähä i tuli.
Sitte ken pienin, sitä i syöä’.
Orava on pienin da i portimo.
Orava hyppäi puuhun da portimo kiven alle; niitä ei i voitu saaha’.
Ruvettih jänikselle niskah käsin, i syötih jänis.
Repo pani suolia allensa da alko syöä’ sieltä suolia.
Kontio sanoov: mitä sie syöt, sanoov ++) kuomasein ?
-4a-
[ ++) Tavallista on, että sanoo kerrataan kaksi, välistä kolmekin, kertaa lauseessa. ]
-4-
Se sanoov repo: syön, sanoov, omia suoliani.
Kontio kuin veälti omia suoliah itseltäh, siitä i hävi’i +++) sinne.
-4a-
[ +++) Kuoli. ]
-4-
Siitä hukka da repo i syötih se kontio siihe, da kävelläh siitä.
Repo i löysi sii’an tieltä.
Kalamatkuveelta vain keltä lienööv kirvonnat.
§) Sanoov hukka: mistä sie, kuomasein, sait siikaa ?
-4a-
[ §) Tässä alkava sadun osa on oikeastansa erinäinen kukaties ympäri koko Suomen maan tuttu satu. ]
-4-
Sain sanoov, kuin oli paljon pilkettäjäisiä taivahalta, niin mie kuin hännän panin avantoh, niin joka karvah puuttu siitä siikaa.
Siitä hukka se kuunteloov, tämä hyvä i on.
Iltasilla katsoov, paljon on pilkettäjäisiä taivahalla.
Hän i pani häntäh avantoh; rupiaan siikaa pyytämäh hukka hännälläh.
Siitä hän piti hukka kau’an aikaa häntääh avannossa, siikaa pyytääv.
Koitteloov, nostaav häntääh; jo on jykiä §§).
-4a-
[ §§) raskas. ]
-4-
Ei vielä ole’ kovin jykiviä, vielä painaav jälilleh; anna’ vielä on kotvasen; anna’ enemmin puuttuuv.
Jo aamu tuloov; koitteloov nostaa’ vaan ei pääse’ enämpi.
Vesimiehet kuin tultih, häntä lyötih, hukkaa, vaivaiseks’
Hän revittääv häntäh da i pääsi välilleh da läksi pois juoksemah.
Repo mäni sill’ aikah huonehih, löysi sieltä kuoretta *), da itse kuoreutti pään kaiken.
-4a-
[ *) kermaa eli maidon päällistä. ]
-4-
Siitä mänööv hukan luo.
Hukka sanoov: missä sie, kuomasein olit ?
Seniin i seniin **), sanoov, mänin huonehih da siellä milma lyötih; en voi’ ni mitä.
-4a-
[ **) niin ja niin. ]
-4-
Kaikki, sano, aivot päästäni näkyyo.
Hukka sanoov: milma niinse ***), kuomasein! lyötih, i sanoov kuin et voine’, kuomasein! niin nouse’ miula selkäh.
-4a-
[ ***) myös niin ]
-4-
Siitä läksi kantamah repoa, hukka.
Kuin revo alko laulaa’: sairas tervettä kantaav, epokelpo votkatteloov.
Siitä hyö mäntih, da hukka i hävi’i +); repo söi sen da mäni metsäh, kunne lienööv saanut.
-4a-
[ +) hävisi = kuoli. ]
-4-
Hippakunnan Sanomia.
Porvosta.
Kirkkoherran vaalissa Lappeenrannan pitäjässä s. 13 p. edesmenneessä Kesä-kuussa on Valkjärven Kirkkoherra, Rovasti H. J. Salenius; ja Nastolan Kappalaisen vaalissa s. 11 p. samaa kuuta on Kappalainen Bornästen Kappelissa, Vara-Kirkkoherra J. Hymander saannut usiammat huudot.
– Vaalisaarnat Luumäellä on Kons. 21 p. Heinäk. määrännyt pidettäväksi 29 p. Elo-kuuta 5 ja 12 p. Syys-Kuuta; vaaliin 3 p. Loka-kuuta.
– H. K. M. on armossa asettanut 30 p. Kesä-kuuta että kaikissa Opetus- ja Papillisviroissa kaksinkertaiset virkavuodet poistetaan, paitsi papinvirat Suomen Lapissa, jolle tämä etu vielä eteenpäin heitetään.
Sen siaan ovat muutamien virkojen palkat korotetut seuraavalla tavalla: 1 ) Kirkkoherra Suomen Meri-väestössä ja Henki varjelluksen Suom. Tarkk’ampuvaisten Saarnaaja saavat molemmat 300 Ruplaa, ja mainitun Meriväestön Saarnaaja 200 Rupl. hop. vuoessa, paitsi huoneet, puut, kynttilät ja muita etuja.
2 ) 1:stä p. samaa kuuta on asetettu: Vanki-saarnaajoille Helsingissä, Turussa, Hämeenlinnassa ja Viipurissa jokaiselle 150 R
Sille Turussa, on määrätty myös huoneet, mutta muille vuororahaa: Helsingissä 40, H:linnassa 40 ja Viipurissa 60 R. hop.
Vankisaarnaajoille Mikkelissä, Kuopiossa, Vaasassa ja Oulussa jokaiselle 125 R. palkkaa ja vuororahaa 30 R. hop.
Saarnaajalle Kehru-huon. L:rannassa palkkaa 170 R. ja vuororahaa 50 R. hop. ja on heiän velvollisuutensa myös käyttää papin toimituksia paikalla olevaisessa Poto-huoneissa.
Kaksinkertaisten virkavuosien siaan on H. K. M. Saarnaajoille Ruunun Vankihuoneissa, Kehru-huoneessa L:rannassa, Työ- ja Parannus-huoneissa, määrännyt entisien palkkojen lisäksi 100 R. hop.
3 ) Apulaiset Keis. Aleks. Opistossa saavat jokainen 600 R. ja Suomen ja Venäjän kielien Lehtorit jokainen 500 R.
Neljä vanhimmista Opettajoista saavat kahen vuo’en toimituksen perästä hyvänä pitää, paitsi tavallisia etuja, kaksi papillisvirkavuotta.
Nykyiset virkamiehet saavat kuitenkin aikanansa pitää entistä vuosi-lukua, jos ei he taho niitä vaihtaa nyt korotettuin palkkohin.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: