1848-02-18


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 18 päivä Helmikuuta.
N:o 7.
Maaviljellyksen, taidollisuuden, ja seurakunnallisten asiain harjoitukset.
III.
Että näissä kirjoituksissamme annoimme maaviljelykselle ensimäisen sian kansan elossa ja vaurastumisessa tuli siitä vaan, että tämä on ensimäinen välikappale kansan maalliselle elämälle ja olennolle, mutta ei sen puolesta ainoa.
Muita asioita on, jotka vielä enemmän määräävät minkä tilan joku kansa on ottava maailman historiassa.
Europan kansat eivät ole nosneet nykyiseen voimaansa maaviljelyksellä, mutta enemmän muulla taidollisuudella ja vireydellä.
Itä-aasian valtakunnat kaikella ylistettävällä maaviljelyksellänsä ovat kuitenki vähäarvoiset ihmiskunnan historialle; vähäinen Englandi on kylläksi kukistamaan Aasian mahdottomaan laajat ja kansakkaat valtakunnat.
Isänmaamme ei siis voisi paraallakaan maaviljelyksellänsä vielä kilvata naa uri-kansojensa nykyisen vaurastumisen rinnalla.
Siihen tarvitaan virkeys kaikissa nykyisen ajan kansallisissa ja valtakunnallisissa harjoituksissa; taukoomaton virkeys tiedollisissa ja taidollisissa kilvoittelemisissa; alinomainen valistuksen ja sivistyksen harrastus ja uuraus niiden kartuttamisessa; sanalla sanottu, virkiän osan ottaminen kaikkiin ajan tärkeihin kysymyksiin, kuin nykyjään työksentelyttäävät niitä kansoja jotka etenki ovat näytäinneet ihmisyyyden asian valvojiksi ja sen edistäjiksi.
Ainoastaan tältä kannalta on kunki kansakunnan sia arvattavana.
Epäilemättä voidaan sanottaa että nykyisen ajan henki esimäisessä siassa tarkoittaa eri kansallisuutten itsenäistä valistusta; rahvaan kohottumista osalliseksi tähän valistukseen; tietojen ja taitojen edistämistä ja niiden yleisyyttä; kansallisten varojen kartuttamista, ja yhteys-hengen järjestämistä.
Kaikki nämä kyselmykset voidaan sanottaa koskevan kansakuntain historiallista olentoa ja eloa.
Millä jalalla ovat nämä kaikki kotimaassamme rajakansojemme suhteen ?
Onko isänmaamme näissä jälellä vain edellä edellisiä, vainko heidän rinnallansa ?
Katsottanee meitä liian rohkiaksi ruveta puhelemaan näistä asioista ?
Vaan maamme nykyisen julkisuuden äänettömyys näistä peittänee vikamme, jos vähän vaillinaisemmastiki niistä puhelisimme.
Kieltää emme voi maassamme löytyvän paljon niitä ja ehkä suurimman osan, jotka pitäävät nykyisen valistuksen jos ei täydellisenä niin toki rajakansojemme vertaisena, ja luuleevat niin kaiken puheen siitä liialliseksi.
Sanotaan muka että parempi kansallinen henki on herätetty ja itsenäiset harjoitukset ovat varmistuneet, rahvas on valistuneempi kuin monessa muussa maassa; tiedot ja taidot lisääntyyvät päivä päivältä ja leveneevät rahvaasenki; kansalliset varat ovat viime vuosina mahdottomasti karttuneet, ja yhteys-henki on näytäinnyt enemmän kuin yhdessä yleistä hyvää tarkoittavassa aikeessa.
Kaikki on niin muodoin hyvästi, ja hurjat, suomikiihkoojat ovat kaikki jotka niissä parempaa toivoovat.
Sellaista puhetta kuullaan ei vaan jokapäiväisiltä ihmisiltä, mutta oppineiltaki ja korkeilta miehiltä, joilla on sana toinen kansan asioissaki.
Mekin voisimme sen jättää silleen, jos ei toisia löytyisi jotka ajatteleevat vähän toisin, ja koska edelliset mietteet ovat jolloin kulloin saaneet siansa julkisuudessa, niin sallittakoon meidänki toisten mielitekoja julistaa.
Parempi kansallisuuden henki on todella herätetty, ja nykyjään ei roh’enne kukaan julkisesti kieltää arvoa kansan kielen viljelemistä tarkoittavilta harjoituksilta.
Eroitus on vaan tämän arvaamisen laadussa.

-2-

Merkittävä on nimittäin, että suurin osa ei anna näille harjoituksille muuta etua kuin mikä on tunnustettu tuleva rahvaan valistukselle, josta itsestäänki vielä mielet tuskin ovat yhtäläiset.
Tätä emme luule paremmin voivamme todistaa kuin näyttäen mitä äsken eräs maamme tutumpia ja kuulusia oppineita tästä asiasta puheli kirjallisuusseuran kokouksessa * ).

-2a-

[ * ) Greivi Mannerheimin, Viipurin Kirjallisuuden Seuran esimiehen puhet samalle Seuralle. ]

-2-

Tämän puheen päätarkoitus kuului pian seuraavaisesti: ” Suomen kieli on nykyisinä vuosina voittanut ulkolaisten oppinein tarkkauden; sen muinonen kirjallisuus on ihastuttanut omituisella kuvauslaadullansa ja kielen omaluontoisuus on antanut sille erinomaisen huvittavaisuuden erinäisten kielisukuin tutkinnolle.
Sen suuremman tarkkauden ansaitsee se siis meiltä Suomalaisilta jotka olemme sitä lähinnä, – – – tutkikaamme siis tätä kansalaistemme kieltä, elkäämme antako ulkolaisille kunniaa tämän rikkaiden aarteiden ilmisaattamisessa, kokekaamme viljellä sitä, että voisimme sillä levittää kaikellaista ajan mukaista tietoa, taitoa ja valistusta rahvaasen – – – vaan sen nimellinen suomikiihkous olkoon järkiään poistettu seurastamme; elkäämme koskaan unhottako niitä etuja mitä ruotsinkieli, ainoana v älikappaleena Europan valistuksen ja syrjäksessä olevan maamme välillä, on monena vuosisatana meille tuottanut; elkäämme koskaan pyytäkö hyl’ätä tätä kieltä joka on ikään kuin kiini kasvanut kansallisuuteemme, mutta pitäkäämme se aina valistuksen välittäjänä, niin kuin tähänki asti.
Vastahakoinen käytös seisottaisi meidät valistuksen harjoituksissa ja veisi meitä takaisin ”.
Mielellämme myötämme tässä sanotun tarkoituksen hyväksi.
Uuraammalla harjoituksella voimme kyllä levittää rahvaalle tarpeelliset tiedot ja taidot sen omalla kielellä, mitä itse olemme muukalaisella hankkineet.
Vaan tähän kysymme, voivatko Suomalaiset, tällä tavoin ikuisesti eroitetut kahteen kansallisuuteen, kilvoitella toisten kansain rinnalla.
Voipiko kaksi kansallisuutta ikuisesti kulkea rinnatukse polkemata toinen toistansa ?
Saammeko kansakuntain historiasta esimerkkiä niin tapahtuneen ?
Tietemme ei milloinkaan.
Se onki luonnollista.
Kaksi kansallisuutta rinnatukse vahingoittaavat enemmän eli vähemmän toistansa.
Niiden täytyy ikuisesti olla sodassa keskenänsä, jossa molemmat kadottaavat ja jossa toinen taikka toinen on vihdoin voittava toisensa.
Sillaikaa heikontuuvat molemmat; kansan voimat, niin hajotettuina, raukeneevat, ja ennen eli myöhemmin on sellainen kansa lankiava jonkun väkevämmän saaliiksi.
Isänmaallemme on tälläinen meno sen varmempi, kun kansan valistuneempi osa on yksi näitä kansallisuuksia.
Sen Ruotsalainen valistus ei voi koskaan pysytellätä Ruotsalaisten rinnalla, jotka koko voimallansa tekeevät työtä omassaan.
Suomalainen kansallisuus on aina jakava sen harjoitukset; se ei yksin voi seurata niitä; ruotsalaisesti valistunut Suomalainen ei voi koskaan olla isänmaallensa mikä olisi ollut, jos valistuksensa olisi suomalainen.
Hän ei koskaan voi menettää aikaansa ja voimiansa viimeisen hyväksi, sillä hänen täytyy myös seurata edellisen kulkua.
Hän ei koskan voi järkiään unhottaa suomalaisuuden etua, yhtaikaa vahingoittamata kansansa etuja.
Mutta tämä kahtalaisuus tekee hänen kykenemättömäksi kumpaseenki.
Sellainen kuin yllä mainittu suomalaisuuden harjoitus, jos olisiki mahdollinen, on aina oleva heikko ja vähän avullinen maallemme; se ei ole koskaan antava isänmaallemme voimaa rientää toisten rinnalla, ja Suomi on sillä tavoin ikuisesti jääpä entiseen orvon tilaisuutensa.
Uusi sata vuotta ei vie häntä paljon etemmäksi kuin jokainen seitsemän sataa ovat vieneet.
Tästä emme ole vielä miksikään lukeneet sitä vaikutusta minkä hyl’ätty kansallisuus tuottaa hylkääjällensä.
” Kieli ei ole mikään satunnaisesti saatu omaisuus, jonka nuon tuostaan voipi viskata pois, kuin jonkun vaatteen päältänsä.
Se on luettava yhteen kasvaneeksi koko ihmisen ajatuksen ja mielen laadun kanssa.
Sen vaihtaissansa toiseen, kadottaa ihminen suuren osan omasta itsestänsä, ja hän on siinä vieraassa otetussa yhdistyksessä vierastunut itsellensäki ja kadottanut osan paraimmasta voimastansa, usiasti sen millä luonto aikoi hänen paraimmasti varustaa.
Samaten kansaki joka hylkää kansallisuutensa ja kielensä ”.
Epäilemättä on tämä temppu suurena syynä ruotsalaistunein Suomalaisten kykenemättömyyteen arvollisempiin kirjallisiin toimihin, niin ruotsalaisessa kuin suomalaisessaki kirjallisuudessa.
Aivommeko siis seurata yhteistä valistusta, aivommeko kilvoitella naapuri-kansojemme rinnalla tiedoissa ja taidoissa, aivommeko säilyttää nykyistä kansallista oloamme, kartuttaa maatamme ja varjella sen päivä päivältä jäämästä muita jälemmälle ja köyhtymästä, niin ei ole mitään muuta tietä kuin puhtaan suomalaisuuden harjoituksen.
– Jos Suomi ei nyt liene muun Europan tasalla valistuksessa ja sivistyksessä, että voisi omantakeisesti ruveta työksentelemään niissä, ja pyrkimään muiden rinnalla eteen päin, niin ei se näittä harjoituksitta ole vastakaan sen tasalle pääsevä.
Että nyt on al’ettu kouluissa lukea Suomea, auttaa vähän.
Kuin moni suomalaisen vanhemman lapsi eikö virkamieheksi tultuaan ole Suomen kielessä yhtä heikko kuin muutki, joilla on ruotsi ollut äitin kielenä.
Mitä välemmin ei sitte unoutettane sitä vähäistä alkua, joka nyt annetaan kouluissa.
Sitä seuraava ruotsalainen oppi on hävittävä pian senki, ja niin ei se aika ole koskaan tuleva jona Suomen valistuneempi sääty voipi nähdä Suomen kielen viljeltynä, ennen kun rupee sitä yhteisemmästi käyttämään.
Pait sitä estää nykyinen luulo Suomen ja Ruotsin kielten keskuudesta suomalaisen kirjallisuuden syntymistä.

-3-

Niin kauvan kuin Suomi luullaan vaan olevan sopivainen rahvaan kieleksi, on sillä varsin vähän hyväiliöitä, eikä voi kannattaa yhtä kunnollista julkisuuttakaan.
Kaikki mitä kirjoitetaan Suomeksi luullaan vielä yhteisimmästi olevan aivotun talonpojalle.
Matkakertomus Lönnrotilta.
( Jatko 6:n N:oon ).
Papin luona Karhelassa asuin ensimäisen viikon hänen pienessä tuvassansa, jossa paitse minua eli hän itse, hänen rouvansa ja nelivuotinen tyttärenpoikansa, piika, eräs ” prikastjikka ”, yksi mittarinpalvelija, kaksi sotamiestä, pieni punainen koira, musta kissa ja sen kaksi pientä poikaa.
Viimein loppui mittareilta työ, loppui nimittäin samalla tavalla kuin usiasti meidänkin maassa, että kylien rajoista nousi riita, jonka Keisarillista Senaattia myöten ratkasua etsiessä mittarin työ keskeytyi.
Mittarien lähdettyä muutin minä kammariin, jossa nyt sain aivan yksinäni asua’ lopun aikaa, joka kaikin paikoin on sangen kallis etu, vaan näin matkoilla ja alinomaa rahvaan hälyssä oltua aivan verratoin asia.
Viimeisenä päivänä vaan piti taas ollani papin ja hänen heimonsa ja koiran ja kissojen kanssa yhdessä, siitä syystä, että tupaa, jossa he olivat tähän asti olleet nyt’ ruvettiin purkamaan ja uudesta rakentamaan.
Kammarini ” jumalatsjogassa ” eli kuvanurkassa oli koko joukko kaikellaisia, ei kovin sievin kätösin tehtyjä ” jumaloita ”, ja oven päällä ratsasti Ali Pascha.
Kaikki nämä kunniassa pidettävät herrasmiehet näyttivät jo aikansa palvelleita, ja jos minun valtani olisi ollut, niin jo olisin heidät jokaisen vapauttanut virasta, antanut täyden palkan eläkkeeksi ja virkapuvun pidännän myödittänyt.
Samoin olisin tehnyt huoneen kahdelle tuolille, joista toisella ei ollut kuin kolme jalkaa, niin ett’ ei enää jaksanut seinää vasten nojaumatta olla seisallansa, ja toisen jalkojen parantaja niin kehnon työn tehnyt, että sekin oli aivan kelvotoin.
( Jatketaan ).
Ulkomaalta.
Europan valtakunnalliset asiat eivät kauvalle aikaa ole olleet niin virityksillään kuin nykyjään ovat, ehkä täällä Itämeren jähmettyneessä kainalossa niistä emme tiedä paljon mitään.
Maamme sanomillaki näyttää kieli jäätyneen suuhun kiini, etteivät saa kuin jotakuita yksinäisiä palasia niistä päpeloittaneeksi, vaikka muuan, niin kuin Ilmarinen, on kokenut Mokan ja Abysiinian kahvillaki virvotella kieltänsä.
Suometar ajattelee siis ” kuin ei muut lihavat laula, niimmä laulan laiha piika ”, ja kokee puhella lukioillensa sanon toisen aikansa tärkeimmistä liikkeistä, jotka, jos eivät tuo niin vettä suunun kuin tuo armas Abysiinian juoma, kuitenkin viettäävät yrkäleen lukiansa pitkästä ajasta.
Jo ensimäisissä numeroissa selitimme millainen oli asioin laita viime vuoden lopulla.
Nyt ne jo ovat sysäytyneet kappaleen matkaa eteenpäin.
Vaan ne ovat yhtaikaa vatvautuneet toisihinsa, ettemme tiedä enää kusta päästä alottanemme.
Lähtenemme naapuristamme Ruotsista.
Täällä kohtaa meitä jo kohdastaan erinomainen asioin kulku.
Pian jokaisessa valtakunnassa on kansa uudistuksen ja parannusten puollustaja, hallitus entisen tuki ja turva.
Ruotsin nykyiset herrainpäivät näyttäävät toisin.
Hallitukselta ehdolle annetut muutokset valtakunnan asetuksessa, jotka jo viime herroinpäivistä olivat sysätyt näihin, ovat suurimmaksi osaksi kansalta hylätyt.
Etenki on talonpojan sääty vastustanut niitä kovasti.
Danskanmaasta tietään jo kuninkaan Kristian 8:nen kuolleeksi ja poikansa Fredrik Karl Kristianion nosneen kuninkaalliselle istuimelle.
Danskan kuninkaat ovat olleet itsevaltioita, ja kuningas Kristian vainaa oli luvannut antaa valtakunnallensa vapaamman valtakunnan asetuksen.
Kuolemansa esti sen.
Valtakunnan säädyt, jotka olivat kokoontuneet toivottamaan onnea uudelle kuninkaallensa, näkivät nyt olevan ajan ruveta puhelemaan vanhoista toivoistansa, jotka viime vuosina olivat tulleet kansan yhteisiksi, ja antoivat siis yhtaikaa alamaisen anomuksensa ” että Hänen Majesteettinsä, ensimäiseksi työksensä täyttäisi tämän, kansansa yhteisen toivon, antaisi kansallensa vapaan valtakunnallisen asetuksen, joka laskisi sen kuninkaansa rinnalla keskustelemaan ja päättämään tärkeimpiä oikeu ksiansa, antasi kansalle itsellensäki jotain tointa ja työksentelmistä, herättäen sen niin pitkästä unestansa ja hävittäisi Sensuurin niin kuin kaikki vapaammat hallitukset jo ovat tehneet ”.
Tälle anomukselle vastasi Kungas julkisella kirjoituksella ” että hän tunteva kansan tarpeen, on päättänyt antaa uuden valtakunnallisen sääty-asetuksen ( Konstitutionin ), ja kutsua määrätyillä ajoilla sen säädyt luoksensa miettimään Valtakunnan yhteisissä asioissa, ja päättämään uusien lakien asetuksia, verottamista j. m., sillä paremmin yhdistääkseen valtakunnan erinäisiä osia toisiinsa, mutta yhtaikaa rajoittaksensa eri kansallisuuksia ja niiden tarpeita toisistansa ”.
Mutta näyttää kuitenki kuin saksalaiset Herttuakunnat Holstein ja Schleswig eivät tyytyisi varsin näihinkään lupauksiin.
Nämä pelkäävät muka tällaisen asetuksen ei vielä kylläksi suojelevan saksalaista kansallisuuttansa, ja kun kerran ollaan saamassa, niin yksillä häpeillä voisi saada enemmänki, ja luuleevat vaan täydellisesti vapaan asetuksen voiman heitä tyydyttää.
Olkoon se kuin tahansa, niin nähdään tästä kuitenki että Danskalaisilla tästä lähtein alkaa uusi aika, he ovat saaneet alun valtakunnalliseen asetukseen, ja sen jo tunnemme mitä sellainen alku nykyaikana merkitsee.
Näkyy myös tästä, kuninkaalla olleen mielessä Preussin mennä vuonna ilmestynyt kuuluisa asetus.
Ungarista.
Tämän valtakunnan säädyt ovat valtiopäivillä päättäneet yhtäläisen verottamisen ympäri koko valtakunnan, s. o. aateli, porvari ja talonpoika on tästä lähin maksava yhtäläiset verot ja maksut valtakunnalle.
Tämä asetus on Ungarin vapasuvustolta todella yhtä ihmeteltävä kuin kaunis.
Toinen, ei vähemmän merkillinen asetus oli tekeillä, nimittäin talonpojan vapauttaminen päivätöistä maanisännille, vissiä veroa vastaan rahassa.
Ungarin talonpoika on siis tuleva kohta Europan vapainten valtain talonpojan tilaisuuteen.
Bayer’in valtakunnassa kirjoitetaan viime Tammikuun keskivälissä julistetun se Johdake, jonka jälkeen Sensorein siinä valtakunnassa tulee itsensä käyttää kirjoja ja kirjoituksia mielimitatessansa.
Jo tämän vuoden 2 N:ossamme mainitsimme että Bayer’issa saapi tästä lähtien rauhassa, urhoollisesti ja julkisesti puhua ajatuksensa kaikissa asioissa, jotka liikuttavat sitä maata ja sen sisällisiä suhteita.
Tässä nyt ilmestyneessä Johdakkeessa selittää Hallitsia vielä laveammasti ja selkeämmästi ajatuksensa julkisuudesta.

-4-

Franskanmaasta.
Kaksi Parlamentin puhetta ovat täällä tulleet hyvin kuuluisaksi.
Näissä on kovilla sanoilla moitittu hallituksen tointa ulkomaan asioissa.
Puhuja ( Herra Gerardin ) sanoo: ” hallituksemme on pitävinään seisovan järjestyksen, yhteisen rauhan puolta.
Missä löytää se tämän seisovan järjestyksen ?
Kuka on Kirkkovallassa seisovan järjestyksen puoli ?
Paaviko? jonka hallitus on vaihellut uudistuksesta toiseen.
Kansako? joka vaatii joka päivä uutta.
Kuka on Neapelissa yhteisen rauhan puoli ?
Hallitusko? joka ei kuuntele kansan tarpeita.
Luuleeko hallituksemme voivansa tukeuttaa ajan henkeä, pitäen seisovan järjestyksen puolta? ”
Puhuja näyttää ettei seisovaa järjestystä ole muualla kuin alinomaisessa uudistumisessa, ja että koko Gizot’in toimi Europan asioissa on ollut ja on väärä, jolla ei ole seisovaa perustusta.
Franskan hallitus on muka seuraten Orleanin huoneen etuja Spaniassa, unouttanut valtakunnan edut, kadottanut Englannin ystävyyden, ja siinä voimallisen liittolaisen.
Mitä se on muka voittanut sillä ?
Puhe vaikutti suuren rähinän kuulioissa.
Kotimaalta.
Viipurista.
Talvimarkkinat olivat täällä vähän kansakkaat, ja maatavara huokiassa hinnassa.
Voista maksettiin 6 1/2-7 Ruplaa, Liinoista ja Pellavista 5 Rplaa, sianlihasta 4 Rplaa, palvatusta lihasta 2 ja 2-20 Leiviskästä, Kauroista 6-50 ja 7 Rplaa tynnyristä.
Hevoisia oli vähän.
– Kirjallisuuden Seura vietti vuosikokouksensa 6:tena p. Helmikuuta, jossa seuran virkamiehet lukivat kukin tilintekonsa.
Seuran varat nousivat noin 800 rup. hopsa.
Seuran Aapiskirjaa oli myötynä noin 7000 kappaletta.
Kysymyksen ilmestyttyä päätti Seura toimittaa uudet suomalaiset lukutaulut pyhäkouluin ja kansakouluin tarpeeksi, joiden toimittajiksi Seura valitsi jäsenistänsä kolmemiehisen toimikunnan.
– Täkäläisen Maaviljelys-Seuran jäsenet tuumiivat kovasti saada toimeen suomalaisia ” Maaviljelys-Yhtiö- ja Talous-Sanomia ”, joista Seuran ensi kuun alussa pidettävässä kokouksessa varmaan tulee kysymys.
Tämmöisten Sanomain tarpeellisuudesta ei kukaan epäile; toinen asia on jos ne kannataiksen.
Tämä kirjallisuus on muka uutta ja talonpoikamme ei ole vielä tottunut paljon muuhun kuin hengellisten kirjain lukemiseen !
Vaan saatamme kuitenni toiselta puolen toivoa niille Sanomille löytyvän niin paljon lukioita, että Maaviljelys-Seura tulisi aivan vähään kustannukseen, sitä vastaan kuin se niillä voisi hyödyttää.
Ei mitkään vehkeet tästä laadusta ole, niin alkavassa valtiossa kuin maamme on, saatu toimeen mitään uskaltamatta. Smtae1848-7-4 Ja tottuuhan vuodessa jo koko joukko uusia lukoita, että toisella vuodella luultaksemme semmoset Sanomat jo hyvästi kannattaisivat.
Porvoosta.
Täällä aletaan opettaa Suomen kieltä Vallasväen tyttärille Hosren’in naisväen koulussa.
Useammat tyttärien vanhemmista kuuluvat olevan hyvin tyytyväiset tähän.
Tämä on ensimäinen kerta kuin äitinkieli on naisilla opetus-aineena Saksan ja Ranskan kielten rinnalla: Saapipas nähdä jos tätä otetaan seurattavaksi muissa naisväen kouluissa ?
Sama kieltämme hyväilevä nuorukainen, joka on ottanut Suomen kieltä opettaakseen Hosren’in pensionissa, kuuluu tarjoinneen maksuta opettamaan samaa kieltä toiseen täällä olevan naisväen kouluun, vaan koulun pitäjän oisi pitänyt pelätä vanhampain ottavan hältä pois tyttärensä jos niille ruvettasiin opettamaan Suomea.
Oisikohan semmoselle pel’olle enää perää ?
Iisalmesta 4 p. Helmik.
” Teällä on ollut lumen puute, ett’ ei ou ollut kuin paljaat kivet varana.
Vähin on kuollut imeisiä ”.
Turusta.
Tämän kaupungin ja sen Hall-oikeiden alle kuuluvia Tehtaita ( Vapriikijä ) löytyi viimme vuonna 24 kappaletta.
Näissä Tehtaissa oli vuoden alla yhteensä 628 työntekiää, joista, 529 oli suomalaisia ja 99 ukomaalaista.
Valmistetun tavaran arvo oli 174, 339 Rplaa 59 kpkaa hpsa.
Käsitehtaita ( Manuvahtuuria ) ja Käsityösteliöitä ( Hantverkkaria ) oli samaan aikaan tässä kaupungissa 185 kappaletta, joilla löytyi 1, 011 työntekiää, joista 502 kisälliä ja 481 kappaletta, oli suomalaisia.
Valmistettuun tavaran hinta oli 107, 128 Rplaa 27 kpkaa hpsa.
Muita pienempiä Työniekkoja löytyi 15, joissa valmistettin tavaroita 11, 425 Rplan edestä.
Yhteensä oli kaikissa edellämainituissa työpaikoissa 1, 723 suomalaista työntekiää ja ulkomaalaista 128; sekä valmistettuin tavarain hinta nousi 282, 893 Rplaan 6 kpkaan hpsa.
Helsingistä.
Onhan Vallasvä’en neitisillä jo rouvasvä’ellä sama Suomalaisuus lemmittävänä ja edistettävänä kuin herramiehilläkin.
Ilomielin saamme ilmoittaa’, että eräs neitinen vallassäädystä Itä-Suomessa on kirjoittanut talonpoikien eukkojen ja kukaties ukkojenkin suusta koko joukon loihturunoja, vieläpä sellaisesta paikasta, jossa ei milloinkaan runoja ole’ kerätty eikä luultu jälkeäkään olevan; mutta löysipäs se, josta ei olisi luullutkaan.
Runot ovat tänne’ lähetetyt Kirjallisuuden Seuralle annettaviksi.
Runojen kirjoittajattaren puoleinen talonpoj’an vaimojen kokonainen vaate’puku seurasi myötä.
Erinäisien maapaikkojen erilaisia vaate’pukuja on Seuralle ruvettu tahtomaan, mutta mainittu vaatteus on ensimäinen, joka tänne on ker’ennyt.
Sanojen ja Sananparsien saamiseksi Tohtori Lönnrotin tekeellä olevaan uuteen Suomalaiseen Sana-kirjaan niin koolta, kuin mahdollista on pyytää, Suomalaisen kirjallisuuden Seura Helsingissä tämän kautta Suomenkielen ystäviä kokoilemaan ja Seuralle lähettämään alkuperäisiä suomalaisia lauseita, merkintö-sanoja, aseiden ja kalujen nimiä jne, joita ei tähän asti’ ole’ kirjakielessä ollut, niin myös puheenmuotoja ja sananparsia joissa tavallisilla sanoilla on toinen tarkoitus.
Palkinnoksi on Seura määrännyt 1 ruplan hopiassa jokaiselta kymmeneltä sanalta elikkä sanaparrelta, jotka Toht. Lönnrot katsoo hyviksi ja ottaa Sana-kirjaansa, ja vähemmältä joukolta samassa mitassa, eli 10 kop. joka sanalta; ja palkinto lähetetään koonneelle niinpian kuin kokoelmien arvo on saatu tietä’.
Muistettava on: 1; ksi että kaikki sanat ja sananparret ovat käännettävät ruotsiksi, elikkä heidän tarkoituksensa selitettävät, joko Ruotsin taikka Suomen kielellä, niinmyös lauseet, paitsi merkintö-sanoja, näytettävät siinä puheessa, jossa maalla heitä kuullaan; 2:ksi että pitäjä elikkä pitäjät, joissa lähettäjä on kuullut sanat, on nimittäminen; 3:ksi ettei ole’ aikaa määrättynä lähettämisille; mutta jos sama sana usialta tulee, niin saa ensiksi lähettänyt palkinnon; 4:ksi ett ä maalla asuvaisten on antaminen tietä’ mihin palkinto tulee lähetettäväksi.
Helsingissä 3 p. Maaliskuuta 1847.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta, Swen Gabriel Elmgren.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: