1848-03-10


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 10 päivä Maaliskuuta.
N:o 10.
Maanviljellyksen, taidollisuuden, ja seurakunnallisten asiain harjoitukset.
IV.
Saattaisi joku arvella kirjallisuudella ja taidollisuudella ei olevan sellaista yhteyttä, että toinen estäsi toisen omituista kasvantoa.
Niin arveleva katsahtakaan vaan molempain laitaa kotimaassamme, eivätkö ne näytä veljellisesti kulkevan ihan käsitysten.
Vaan lienee tämä muka vaan erinomainen sattuma ?
Lienee muka molemmilla ollut samallainen esteliä, joka vastaisina aikoina on häviävä, jolloin voivat jättää toisensa ?
Mutta toiselta päin taas, löydämmekö maassamme yhtään hengellistä liikettä ja vireyttä, joka ei olisi seurattuna samallaiselta vireydeltä taidollisuudessa ?
Ensimäinen vilaus kansain historiaan todistaa sen olevan tavallisen joka paikassa.
Toisessa maassa saattaa kyllä kansa paremmin työksennellä tietojen ja toisessa taas paremmin taitojen alangolla, niin kuin esimerkiksi Saksan ja Englandin kansat.
Vaan ei missään niillä ole niin suurta eroitusta, että tiedollisesti vauras kansa olisi taidollisesti kykenemätön.
Tiedot, missä niitä oikein viljellään, missä ne eivät ole jonku erinäisen säädyn salaisena kuolleena omaisuutena, mutta tarkoittaavat tulla yheiseksi ja kansan eläväksi omaisuudeksi, siittäävät aina vertaisensa ja taidollisuuden rinnallensa.
Tiedot vedetään kyllä näin kansalliseseen asian palveloiksi kuin niiden muka pitäisi olla paremmin koko ihmisyyden yhteistä parasta tarkoittamassa.
Vaan kuin paljon voi paraskaan voima tehdä koko ihmisyyden hyväksi kohdastaan ?
Kaikki ihmiskunnan tiedot ovatki siis alkuansa tarkoittaneet vaan jonku kansakunnan erinäistä etua.
Niin esim. sanotaan mittausopin saaneen alkunsa Egyptissä estämiseksi Niilijoen paisumisen tekemää hämmennystä maiden rajoissa; tähtien tutkinto Phenisialaisten laivakulun auttamiseksi j. n. e.
Näitä kerromme vaan näyttääksemme tietojen harjoittajan päätarkoituksen pitävän olla oman kansakuntansa hyöty, ja kaikki tiedot lähinnä aivotut tälle.
Tällä tavalla yhdistyy kansallinen etu kaikkiin tietoharjoituksiin.
Missä tiedoilla taas puuttuu tälläinen läheinen tarkoitus, siinä tuovat ne harvoin hedelmät; siinä jäävät ne usiammin haudatuiksi pölyisiin kirjoihin, joita ei kukaan lue.
Poiketessamme näistä kotimaahamme ja sen nykyiseen tilaisuuteen täytyy tunnustaa varsin vähän löytävämme tietoharjoituksille vielä tätä läheistä tarkoitusta, joka pitää esimäisissä kansallisen tarpeen ja kansalliset asiat.
Eikö juuri niiden nimet, jotka ovat menettäneet koko voimansa isänmaan hyväksi, ole pian ainoat paremmin tutut ulkomaillaki.
Näistä nimitämme vaan Porthanin, Caloniuksen, Lönnrotin ja Snellmannin.
Merkillistä on, ettei näistä ole yhtään luonnon tutkijaa, joille tiedolle Humboldt antaa niin suuren tärkeyden kansallisessa elämässä.
Vaan kansa tunteeki suurimman puutoksen tässä tietohaarassa; sillä ei ole pienintäkään kirjaista tästä laadusta kototekoista, pait muutamia suomalaisia käännöksiä ruotsista, nekin vaan rahvaan tarpeeksi.
Mutta niin köyhät ollen tässä, vielä pahemmin kotoisen taidollisuuden laita.
Silmäiltäkään vaan vuosillisia Suomen ulkoisen kauran tilintekoja; joka haaralta viedään vaan raaka-ainetta ulos ja joka haaralta tuodaan sama aine tehtynä takaisin.
Sillä välillä kulkeevat mahdottomat summat maasta ulos.
Vaan katsomatta näihinkään näkyy se jokapäiväisessä elämässäki.
Herran talosta talonpojan ja mökkiläisen taloon nähdään kaikki taidollisuuden kappaleet, neulasta naskaliin, olevan ulkomaan tekoja.
Esimerkiksi mainittakoon, että Itäsuomessa yksin talonpojan puulusikatki, tavalliset pitokengät, muuan laatu veitsiä ja suuri osa vaatetusta ovat ulkoa maahan tuotuja ?

-2-

Kun tähän nyt lisätään vielä, että monena vuotena suureksi osaksi leipäki tuodaan ulkoa, niin on kumma, ettei tälläisen kykenemättömyyden jäl’et jo ole enemmän ruvenneet tuntumaan.
Että ne kuitenki jo tuntuuvat luulemme varmaan havainneemme.
Viime vuosina on esimerkiksi ruvettu keksimään suomalaisen vallassäädyn ruvenneen myömään kiintiöitä omaisuuksiaan.
Mikähän siihen lie syynä ?
Eiköhän juuri tämä varojen yleinen väheneminen.
Savossa, Karjalassa, Uusmaalla myödään omaisuus toisensa perästä, yksin talonpojiltaki, jotka muuten eivät ole juuri kärkkäitä tälläiseen kauppaan.
Näiden vahingollisuuden arvaa jokainen, joka tietää, että usiammat näistä omaisuuksista joutuuvat muukalaisten käsiin, jotka vetäävät ulos senki vähäisen hyödyn joka niistä nykyisellä viljellyskeinolla karttuisi maalle, sillä että eläävät enimmän aikansa ulkona maasta.
Samaten kuin maaviljellyksestä, vetäyvät myös kaikki jotka kynsilleen kykeneevät pois taitojen viljellys alalta.
Jokainen valittaa varojensa puutosta suurempiin taidollisiin toimiin.
Mihinkä ovat nämä varat joutuneet, jos ei ulkomaalle ?
Ja missä vielä onkin varoja, niin ne pidetään kuolleina; maalle ihan hyödyttöminä.
Tässä mainittakoon vaan muutamasta Itäsuomen kaupungista, joka sisältää monen puoli ja koko miljonanki haltian, jolla ei yksin ole kunnollisen talonpojankaan maaviljelystä, jopa muuta liikuntoa.
Tälläinen rikkaus on kaikista epävakaisin, eli huokeimmin hajoova, eikä ole luettava kunkaan maan varmaksi omaisuudeksi; sillä mahdoton on sanoa mihin maahan lähimäinen perillinen jo vetää sellaisen kuolleen rikkauden.
– Länne-Suomessa on kyllä taidollisuuden niin kuin maaviljellyksenki laita vähän paremmalla kannalla.
Vaan verrattu merentakalaiseen naapuriinsa, on tämäki osa maata vielä kappaleen jälellä.
Sen näyttäävät edellä mainitut kaupan tilinteot.
On toki kummallinen että tuo niin kutsuttu ” köyhä Ruotsi ” voipi taidollisilla teoksillaan tukeuttaa ” varakkaan maamme ” taitohengen.
Vaan onkin suuri eroitus molempain maiden valistuksen välillä.
Moni maamme europallisesti sivistynyt mies on ällistellen katsellut noiden rajakansalaistemme taitokiihkoa, joka on vetänyt oppineimmat miehet niin halpoihin toimihin, kuin maaviljeliän, manufakturilaisen ja muun neuvottelian.
Tarvitaan vaan lukea Arheniuksen tuttua sanomakirjaa, löytää jyrkän eroituksen ruotsalaisten ja maamme valistuneiden välillä.
Jokaisella taidollisuuden haaralla havaitaan edellisen maan paraimmat voimat alinomaisessa kilvoituksessa; tietojen harjoittajat, hallituksen virkamiehet, sotalaiset, varakkaat ja maamiehet, kaikki tarttuuvat yhtäläisellä kiivaudella maaviljelyksen ja taidollisuuden toimihin.
Jo seki temppu, että jokaisella Läänillä on omituinen huoneenhallitus ja maaviljelys Seuransa näyttää mikä vireys tässä asiassa löytyy ympäri valtakunnan.
Meillä sen siaan tuskin saadaan kahta sellaista seuraa toimeen.
Asian laidan tälläisen ollen, luullaanko isänmaamme voivan seurata molempain rajakansojensa edistymistä tiedollisissa ja taidollisissa liikunnoissa ?
Me epäilemme siitä.
Sisällinen vika on sisällisillä aineilla parannettavaki.
Sentähden ei ole kylläksi, että hallitus joka vuosi suurilla palkinnoilla ja avuilla niin ylistettävästi kehoittaa perempaan vireyteen tiedollisissa ja taidollissa vehkeissä.
Ei! siihen tarvitaan enemmän.
Siihen tarvitaan järkinäinen muutos kaikissa hengellisissä harjoituksissa.
Maamiestemme oppi ja tietoharjoitukset ovat muutettavat järkiään toisen muotoisiksi.
Ne ovat muutettavat yhteisestä europallisesta muodostansa puhtaasti kansallisiksi.
Tietomiesten on tultava europallisista tietomiehistä paljaiksi Suomen tietomiehiksi; yleisesti ihmeellisen valistuksen muoto on muutettava ja supistettava paljaaksi suomalaiseksi valistukseksi.
Vasta silloin on valistuksen säteet tunkeivat kansan sydämmeen, ja ulkomaalainen on kohta mieluisemmasti lähenevät suomalaista tiedollisuutta ja vasta sillä tavoin on suomalainen tietomies kohottaiva oikeeksi europalliseksi tietomieheksi.
Kysynee joku miten tämä muutos pitää tapahtuman ?
Siihen emme voi vastata muuta kuin, että historioitsia kirjoittakaan vaan historiaa suomalaisille, luonnontutkia tutkitaan luontoa paljaaksi suomalaisen hyväksi, viisauden harjoittaja, vilosohvi, tutkikaan sitä viisautta joka olisi hyödyllisin kansalaisillensa, lainoppinut selittäkään lakia vaan kansalliseksi hyväksi, ja kielien tutkia vetäkään kaiken kieliopillisen viisauden kansallisen kielen avuksi; niin tehden ovat myös pian havaitsevat etteivät muukalaiset tarvitse meiltä sellais ta kääntämistä, tutaksensa maamme kirjallisuutta, enemmän kuin me puolestamme voisimme vaatia muukalaisten kirjoittelemaan viisauttansa Suomeksi oppiaksemme.
Hankitaanhan nykyaikana tieto Kiinalaistenki kirjallisuudesta, miksi sitte Suomalaiset, europan valistuneiden kansain keskellä, pelkäävät viisautensa kansan kielellä kirjoitettuna jäävän unohuksiin? !
Finsk Språklära af Fab. Collan Hist. Lector vid Gymnasium i Kuopio.
Första delen.
Formläran.
Helsingfors, 1847.
Hos J. C. Frencell & Son.
( Jatko 9:n N:oon ).
Pykälä 19: 2, a ), 2:o-ta vasten voipi sanoa’, että sanoissa: eläisi, ostaisi, pudottaisi, perustaisi, herättäisi j. n. e., pidetään a ainoastansa sen tähden i:n edellä että ne al’ustansa ovat: elädäisi, ostadaisi j. n. e.
Näin oikeimmin selitettynä tulee liitetty muistutuskin tarpeettomaksi.

-3-

Yhdistettävä tähän on saman pykälän c ) 1:o, sillä sekä edelliset lausukkaat, että esim. sanoa’, painua’, vapaa, kipeä j. n. e. ovat heittäneet pois d:n taikka h:n loppuäänikkäänsä edeltä, jolloin sama loppuäänikäs i:n seuratessa sulaa pois.
Säännöt äänikkäästä e tulivat kyllä helpommiksi, jos sitä enimmissä tiloissa katsottaisi vaan äänteen helpotukseksi pannuksi varren ja päätteen väliin niin pi’an kuin sitä ilman päätyisi yhteen sellaisia kerakkaita, joita niin olisi vaikea ääntää’: esim. suurn ei kävisi sanominen, mutta kyllä suurta.
Parempi olisi siis sanoa’ että jälkimäiseen ei ole’ pantu e, kuin että se olisi heitetty pois siitä.
Äänikäs i samoin ei ole’ heitetty pois, esim. sanassa ru’is sanasta rukihi; viimeisen sanan toinen i on vaan edellisen äänikkään laiseksi mukautunut nimentäsiassa tarpeetoin apu-e, sillä oikeimmin pitäsi sanottaman rukihen.
Paikoin mukautuukin edellinen äänikäs, niin että sanotaan rukehen.
Sanoissa tarvis, rah’is mukautetaan kolmiatavuisissa sioissa ensimäinen i e:ksi, niin että sanasta tarpihen tehdään tarpehen.
Kussa paikassakohan Savossa sanotaan: laskoomme, laskootte 21 pykälän muistutuksen jälkeen ?
Pykälässä 22: 1, olisi paremmin sanottava että d heitetään pois kahden ee:n väliltä, sillä sanasta: kaikkeda ( nyt kaikkea ) on pikemmin tullut kaikkeden kuin kaikketen.
– Puheessa muutetaan kyllä e tavallisesti toisen äänikkään jäl’essä i:ksi, mutta kirjoituksessa se ei sopisi eikä kaunistuisi, sillä taloin olisi myös jaksinta sia.
Tästä asiasta kuitenkin on ennen kirjoitettu enemmin lehdessämme.
Pykälässä 29 sanotaan, että lausukka-mainikoissa, sellaisissa, kuin tullut, vienyt, on varsi tullehe, vienehe.
Al’usta se kuitenkin on tullut tullute vienyte ( jos varren ja päätteen side’puustavi e lu’etaan varteen ).
Aunuksessa sanotaan vieläkin Vepsäläisiltä tulluden, vienyden, ja Lyydiköiltä tulluen, vienyen.
Jokaisessa Aapiskirjassakin seisoo: ” nousi ylös kuolluista ”.
Suomalaiset ovat kuitenki vieläkin lieventäneet äänikkäiden ue:n ja ye:n lii’an kovan yhtymisen.
Pykälässä 30 voipi muistuttaa’, että Vepsäläiset sanoovat jookschta, lapschta.
Pykälässä 31 olisivat t:stä puhuessa, olleet vähintäin esimerkiksi pantavat sanat muudan, muutamen, kuudan, kuutamen.
Sanasta sydän tulee oikeimmin sydämmen, niinkuin sitä kukaties yleiseen äännetään ja jo on ruvettu kirjoittamaankin.
Jos m siinä ei olisi kaksinkertainen, niin olisi edellinen d kovennettava: siis sytämen; mutta niin sitä ei kussaan käytettäne’.
– Vepsäläisien tavalla jotka sanoovat pardan, rindan, puhuttiin Piispan Agrikolan aikana Tur’un puolellakin, sillä hän kirjoittaa’ ” virdet ”.
– Pykälän viimeiseen muistutukseen voimme sanoa’ että kyllä kuullaan sellaisia kuin vavista’, vavahtaa’.
Pykälässä 32: 2. kävisi myös sanominen, että jos sanassa on kahdessa eri tavuussa pehmennöksiltä kohdeltavat puustavit, nimittäin toisen ja kolmannen tavuun al’ussa niin pehmenee edellinen niin pi’an kuin jälkimäinen kovenee ja takaperin; esim. kukkatar, kukattaren, katoan ( Vepsäläisillä katodan ) kadota’.
Jälkimäisen puustavin toiste’ kovetessa ei kuitenkaan edellinen jaksa’ toiste’ pehmitä’; esim. lupaan, ( lupadan ), luvata’, luvattaa’.
Pykälän 33 muistutuksessa on vaan tyhjää puhetta, sillä i:n edellä yhdessä sanassa olkoon s taikka t, niin ei i siitä kovene’ eikä pehmene’; se huolii vaan edellisestä äänikkäästä.
Veti ja kynti sanotaan vaan siksi, että vesi ja kynsi olisivat perin toistakin; siis ainoastansa eroituksen vuoksi.
Pykälän 36 muistutukseen on sanottava, että ts alkuansa nä’yttää olleen sekava ääni hts, joka sitte kuin kussakin murteessa on jakautunut; esim. ht, tt, dz, ts, ss.
Pi’an kaikki yhdistykset näistä puustavista ovat siis käytetyt, ainoastansa hh ja hs eivät ole’ missään murteessa nä’ytäineet.
Tohtor Lönnrot kohta tulevassa Suomen, Ruotsin ja Saksan Tulkissa tahtoo tälle epävakaiselle äänteelle antaa’ yhteisen merkin: zz kovennetulle ja z pehmennetylle.
Edellisen merkkinä mahtanee olla’ parempi yhdistetty merkki tz, esim. kazon, katzoa’, sillä kaksi samaa puustavia ei niin hyvin sovi’ kumpikin erilailla äännettäväksi: ht ja ts taikka dz.
Niinkuin hengähdys- ja k-pehmennysmerkki ’ ja d ovat kunkin murteen jälkeen äännettävät taikka ääntämättä jätettävät, niin sopiivat mainitut puustavitkin paremmin äännettää’ murteiden jälkeen kuin nykyisin käytetty ts.
Kyllä ne mahtaneevatkin otettaa’ käytettäviksi, sillä hyödytyksettä ne eivät ole’.
Pykälään 37 koskevata olemme jo viimeisvuonna kirjoittaneet.
Pykälässä 43, muist. 2, puhuttu sopii ainoastansa kuusimittaiseen Suomalaiseen laulurakennukseen.
Pykälässä 44, muistutuksessa löytyy se jo tätä ennen Suomettaressa 13: 1847 vääräksi sel’itetty lause’ ” että lyhyet tavuut runoissa voivat käytettää’ pitkinäkin ”.
Iskussa ei lyhyt tavuu ole’ koskaan laskuansa pit’empi runoa lu’ettaessa; sävelissä vaan muutamissa yksi, harvoin kaksi iskua laskuansa pit’empi.
Säveltä ei ole’ yhtään, jolla tämän pykälän muistutuksen sekä 50:nnen pykälän lopussa merkityllä tavalla jokainen isku laulettaisiin laskuansa pitemmältä, jonka tähden runolalussa ei voi’ puhuttaa’ pitkälyhyistä.
Tavallisessa runosävelessä on kolmessa ensimäisessä säkeen osassa iskut sekä laskut 1/8 äännöksen pituiset ja ainoastansa neljännen osan isku ja lasku 1/4 äännöstä pitkät.
Pykälää 46:tta vasten luulisimme sanan arvelemisella saavan syrjäkor’on neljännelle tavuullensa.

-4-

Samoin sellainen lausukas, kuin totuttamisella, josta nähdään, lausukkaiden tahtovan pitää’ määrätyn kor’on pit’emmissä päätteissänsä.
Inkerin laulujen ko’ommalta painettua on miltei uusi sia ( kasus ) vähitellen tuleva yleiseen käytökseenkin.
Sen löydämme sanoissa: ” en mä joutanut kotonta, emon ainoan apunta ”; ” läksin linnasta likkanta, konnun puolta kutsarinta ”.
Samaa siaa käytetään laajalta Suomessa, ehkä kuitenkin ei kaikissa sopivissa sanoissa, niinkuin Inkerissä, senkun vaan muutamissa, esim. kotonta, siintä, takanta, luonta.
Sanan jälkeen käännettynä olisi esim. luona – såsom närvarande, luonta – ifrån att vara närvarande.
Tavallisesti lyhennetään ne, esim. luota, siitä.
Heitetäänhän lausukoissa samoin n pois, esim. sanasta paranen, tehdään parata; mutta niinkuin kohdinta-siassa enään ei sanota’ talota, samoin ei sanota’ kotota, takata, senkun vaan kotoa, takaa.
Inkerin tavalla laveammin käytettynä tämä sia ei olisi hyödytöin, esim. lauseessa: tehtiin opettajanta papiksi.
( Jatketaan ).
Ulkomaalta.
Itävallasta.
Samalla ajalla kuin muualla Europassa Sensuurin siteiden päästäminen tai kirjapainon vapauttaminen on Hallitusten tarkotuksena, julistaa tämän valtakunnan hallitus uuden Sensuuri-asetuksen, joka on kahtavertaa kovempi entistä.
Siinä säätään esimerkiksi ” ett’ ei Sensuurista saata valittaakaan ylemmäksi jos se on pyyhkinyt tai kieltänyt sellaisen kirjoituksen joka oli aivottu johonkuhun sanomalehteen, eli jos kirjoitus on vähäarvoinen josta ei suurta hyötyä näytä olevan ”.
Mutta jos kirjoitus näyttää hyödylliseksi ja Sensori on kuitenki kieltänyt, siitä saapi valittaa.
Italiasta ( S. P. Z. ).
Neapelin Kuningas on kansan kapinoittua Neapelissaki antanut valtakunnallensa uuden valta-Asetuksen ( konstitutionin ) franskalaisen nykyisen Asetuksen mukaisen.
Sicilia, joka oli vielä kapinointsiain haltussa ja josta viimeiset Kuninkaan sotaväkeä ovat tulleet Neapeliin, ei ole tyytynyt tähänkään, mutta tahtoo 1812 vuotista asetustansa ja erinäisen Parlamenttinsa ja hallituksensa.
Luullaan Kuninkaan jo sen luvanneenki.
Sardinian Kuningas oli julistamaisillaan yhtäläisen vapaan Asetuksen Sardinian valtakunnalle, jossa kansa myös on tahtonut kapinoida.
Painovapaus on jo ilmestyttänyt 4 uutta Sanomalehteä valtakunnallisista asioista, joista ennen ei voitu sanomissa virkkaa mitään.
– Toscanassa julistettiin Valta-Asetus 17 p. Helmikuuta.
Roomissa on iloittu kaikille näille uudistuksille ja Paavi ilmoittanut niille täydellisen suosionsa.
Pohjois Italiassa olivat mielet aina yhtä rauhattomat.
Saksanmaasta.
Täällä on nyt varma toivo saada yhteisen painovapauden kaikkiin Saksanmaan valtakuntiin, ja Itävaltaki näyttää rupeevan häplittämään entisiä painon siteitä, etenki Böhmissä.
Kotimaalta.
Helsingistä.
Suomen Pääkuvernyörin Apulainen Stepan Rokasoffski luullaan kohtaki rieutävän Pietarista tänne.
Nimismiehet ja muut Ruunun palveliat ovat sitte 28 päivän viimme Helmik. odottaneet Viipurin Läänin rantatiellä Häntä tulevaksi.
Helsinkiin odotetaan Häntä tänä päivänä.
Suomi, tämä Suomettaren kumppani Suomalaisessa julkisuudessa, on viimenki alkanut toisen vuotensa.
Ensimäisessä numerossaan alkaa se taas tavallisella esipuheellansa, joka sisällyksensä puolesta näyttää voivan venytettää halki vuoden, sillä siihen kuuluu kaikki mitä Jumala kuutena päivänä loi, olkoon vaan malttia ja ymmärrystä lukialla kaikkia etsiä.
Merkillistä on H:ra Gottlundin kirjoituksen pituus, niin vielä enemmän leveys kaikille haaroille.
H:ra G:n näyttää olevan mahdotonta rajoittaa ainettansa, olkoon pitempi eli lyhyempi.
Jokainen lehden puolisko on täytetty muistutuksilla, usiasti ikäväksi pistäin, ja tässä kummastutttaa vaan ettei H:ra G. ole liittänyt jokaiselle sanallansa jotai tähtiä eli ristiä, sillä voisihan samalla tavalla sanottaa joka lauseesta jotain, liiaksiki kuin H:ra G. itsessään päälauseessa oikeastaan ei sano mitään, sellaista joka yhtähyvin ei olisi voinut olla sanomattaki.
Suomen mainitusta esipuheesta emme voi sanoa muuta, kuin että Suomella ei ole itseltään tiettyä tarkoitusta muuta kuin kirjoittaminen, tulkoon mitä tulkoon; ja että sitä on tuleva kyllinkyllä, karttukaan vaan lukioitaki.
Sanomain toimitus’, joka ilmoittelee sellaisia esteitä kuin ” myö olemma poteneet lavan tautia ” ja ” meijän kirjapainomme oli rikki ”, ” meillä on niin ja niin paljon töitä teällä ” – ompas muka kaikkia? -, sellainen toimitus syyttää muka turhaan rahvaan tylyyttä toimillensa.
Iisalmesta.
Täällä on jo monet ajat Kirkherran Apulaiselta hoidettu Rahvaankoulu ollut toimessa, jossa on opetettu halullisia talonpoikia lukemisessa, kirjoitannassa, luvunlaskussa ja Isänmaan maatieteessä.
Nykyjään on sen lisäksi saatu 6 Pyhäkoulua emäpitäjässä vaikuttamaan.
Helsingistä Kirjakauppaan on tullut nykyjään painosta päässyt Kertoomus Runön saaresta Lihvinmaalla ( ” Beskrifning om Runo i Liffland af F. Ekman Kapell. Adj. ” ).
Jo pelkäsimme Provasti Hipping’in verrattomaksi maanpaikan kertoomisessa ( kirjassansa: Beskrifning öfver Vichtis socken.
H:fors 1846 ); mutta Herra Ekman’issa löysi hän kuitenki emonsa.
Runön saaresta, joka on 6 virstaa pitkä ja jossa oli v. 1842 vaan 389 asukasta, saapi muka Hr Ekman 325 täyttä sivua 8:o kokoon !
Tämä kirja vakuuttaa varmemmin kuin mikään muu Helsingin Sanomain todistusta ruotsalaisen kirjallisuuden kunnollisuudesta maassamme, samotekuin tämän ilmestymä kumoaa noiden ” suomikiihkoojain ” herjaukset yleisötämme kohti, ett’ ei se muka suosiollansa kehoita kirjoittajoita; – sillä näiden 325 sivun perästä seuraa arkillinen paljaita tilaajoin nimiä, joita tarkka lukia löytää olevan ei vähemmän kuin 754 kappaletta !
– Kirja on painettu Herra Nordenswanin kirjapajassa Hämeenlinnassa kauniilla kirjaimilla, ja maksaa tilaajoille 80 kpkaa vaan ostajille 1 Rpla hpssa.
– Tänä päivänä viettää Taide-seura toista vuosijuhlaansa.
Kaupaksi löytyy Kaupunkimme kirjapuotiloissa Genoveva eli kertomus yhen jumalisen rouan viattomasta kärsimisestä, yksi niistä kauniimmista ja liikuttavaisimmista muinosen ajan kertomuksista – Saksasta suomentanut A. Räty.
Maksaa 30 kop. hpssa.
Suomentajan luona, joka asuu Tit. Neuvos Gripenberg’in kartanossa ison Unionin kadun varrella, maksaa 25 k. kappale.
– Samassa kartanossa ja paikassa on Renwallin Suomalais-Saksalaisia Sanakirjoja alennetusta hinnasta 2 ruplasta 50 kopekasta hopeassa.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: