1848-09-29 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 29 päivä Syyskuuta.
N:o 39.
Maamittauksen Hallituksesta Suomessa ja muista Suomen maamittaus-staattiin kuuluvista palvelusmiehistä on nykyjään tullut Asetus, annettu 15 p. Toukokuuta tänä vuonna, jonka painavimmat säädännöt ovat seuraavat.

Maanmittauken Ylihallitus, jonka tulee löytyä sillä paikalla, kussa Suomen Senaatti on, ja seisoa Senaatin silmällä-pidon alla, toimitetaan yhdeltä Ylidirehtöriltä, jolla on apuna kaksi Adjointia eli virkatoveria, verrattavaa niihin kahteen Maamittari-säädyssä ennen olleihin Yli-inspehtuoriin. Ylihallituksen muut palvelusmiehet ja palvelijat ovat: neljä ingenööriä, sihteeri, kanslisti, kopisti ja vahtmestari.

Kussakin läänissä pitää siinä, jossa kuvernöörin eli läänihallituksen asunto on, löytymän Maamittaus-konttuori, jolla on edesseisojana yksi Läänin maamittari, jonka tulee pitää likimäistä peräänkatsomusta maamittarin-töistä Läänissä niinmyös vaaria Läänin maamittaus-konttuorista. Läänin-maamittarilla on apuna sihtieri.

Maakunnassa tehtävät maamittaustyöt toimitetaan kuudeltakymmeneltä alalliselta ja neljältätoista varaksi säätyltä kommissionin Maamittarilta; ollen Yli-direhtörin asiana jakaa virantekopaikat heidän välillänsä, sittenkuin Senaatin Huoneenhallitus-departementti Yli-direhtörin osotuksen perästä on määrännyt näiden palvelusmiesten luvun kullenkin Läänille. Palvelusten tekeminen vikarjusten kautta, samaten kuin palvelusten vaihtamiset, kahdenpuoleisen suostumisen jälkeen, poiskielletäään kokonansa ja kovasti.

Nuorukaisia, jotka ovat täyttäneet viisitoista vuotta ja voivat näyttää todistuksia mittausopin ja muiden maamittarille tarpeellisten taitoin tuntemisesta, ottakoon Ylidirehtöri oppilaisiksi maamittaus-staattiin, mittaustyöhön ja konstiin totutettaviksi maamittarin tykönä, jonka kanssa oppilainen on siitä suostunut, taikka sen tykönä, jonka Ylihallitus näkee hyväksi hänelle sitä varten osottaa. Kuin niinmuodoin otetut opilaiset ovat vähintäin kaksi vuotta olleet apuna Maamittarin toimituksissa ja tarpeellisesti oppineet ja tottuneet maamittaus-töiden harjotukseen, niinmyös ovat saaneet päämieheltänsä hyvistä tavoista ja käytöksestä täydellisen todistuksen; vaaditaaan että he, päästäksensä maamittaus-ammatin auskultantiksi, ovat olleet studenttina, Aleksanderin Universiteetissä ja siellä tutkitut autuuden opissa, mittaustieteessä, talollisuudessa, kasvuopissa, kiviopissa, luonnontieteessä ja lainopissa.

Jonka jälkeen ja sittenkuin oppilaiset myös ovat tutkitut Venäjän kielen taidossa ja näyttäneet taitavansa Suomeksi sanoa sanottavansa he saavat anoa Maamittauksen Ylihallitukselta eksaminaa maamittauksen tekeissä; saaden Ylihallitus kolme kuukautta pitää tutkittavia virkatöissänsä, osittain heitä niihin harjottaaksensa, osittain sillä muotoa koetellaksensa heidän taitoa maamittaustöissä, ja sitten julkisesti protokollan edessä pitää heidän kanssansa sanotun tutkinnon.

Nuorison kehoittamiseksi etsimään maamittarin virkaa ja siihen tarvittavaa taitoa tulee ruunun varoista tuhat hopiaruplaa vuodessa annettavaksi Ylihallitukselle.

Puolen siitä eli viisi sataa ruplaa saa Ylihallitus, pidettyänsä taito-eksaminan maamittauksen auskultanteiksi aikovain kanssa, käyttää heille lahjoiksi, ja toinen puoli jakaillaan kymmeneksi stipenpioksi Universiteetissä maanmittausta oppiville, joita stipendiot haetaan Ylihallitukselta vuosittain Joulukuussa ja joita ei saa nauttia enemmän kuin kaksi vuotta, eikä anneta muulla ehdolla, kuin että stipendion nauttia lukutermiinoilla Universiteetissä on ollut kuulemassa lukemuksia niissä aineissa, jotka maamittariksi säättävältä vaaditaan, ja termiinain välillä on päämiehensä tykönä harjoittanut itseänsä maamittarin työhön.

Ylidirehtöri pitäköön vaaria asiain käyttämisestä Maamittauslaitoksessa, peräänkatsokoon että ne järjestyksellä ja ripeydellä toimitetaan, ja edesvastatkoon laiminlyömisestä siinä; jne. Ylidirehtörin ja hänen Adjointiensä virkavioista tutkitaan ja tuomitaan siltä Hovrätiltä, jonka tuomiopiireissä heidän palveluspaikkansa on; jne.

Jos sen löytää itsellensä olevan syytä valittaa Ylidirehtöriltä tehdyn vaalipanon ylitse, haettaissa avoimia palveluksia Maamittaus-staatissa; niin hakekoon muutosta siinä alamaisen valituksen kautta joka pitää annettaman Suomen Senaatin Huoneenhallitus-departementtiin kuuden kymmenen päivän sisällä, lukein siitä kuin vaalinpano tapahtui. Ylidirehtöri saapi, kuin niin tarpeelliseksi löytään, soveljaasti velvottaa asianomaisia taikka raha-sakolla, asian laatua myöten, viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, taikka luovuttamisella palveluksen teosta, kokonaisen eli puolen palkan mistaamisella, kuitenkaan ei kolmea kuukautta pitemmälle ajalle kerrallansa.

Ylidirehtörin tulee myöskin ei ainoasti langettaa Maamittareita heille niin muodoin erittäin määrättyihin sakkoihin, kuin sakon uhkaus on heiltä laimiin lyöty; mutta myös tuomita Maamittareita edesvastaukseen sellaisista vioista ja laiminlyömisestä palveluksesta, joita varten vissit sakot löytyy määrättynä, ja kuin tarpeelliseksi nähdään, panettaa takavarikkoon huolimattoman Maamittarin sekä ruunulta että työstänsä saatavat palkat. Kuin vikapää ruunulta että työstänsä saatavat palkat.

Kuin vikapää eli huolimatoin Maamittari sellaisten sakkojen kautta ei anna ojentaa itseänsä, taikka jos Ylidirehtöri, töiden tutkinnossa eli saaduista rapporteista ja varmoista todistuksista, löytää että ruunun taikka erikoisten oikeus on vaarassa semmoisen virkamiehen toimittaissa, eli jos Maamittaus-staatin palvelusmiehessä löytään muita sellaisia palvelusvikoja, jotka pitää Tuomio-istuimelta tutkittaa ja tuomittaa, niin olkoon Ylidirehtörillä valta eroittaa palveluksen teosta vikapää n, ja ynnä asettaa hänen päällekanteen alle asianomaisen oikeuden edessä, ja sitä varten lähettää juttukirjat Läänin kuvernöörille, joka valitkoon ja säätäköön päällekantajan ajamaan asia.

Ennen Elokuun loppua antakoon Maamittauksen Ylihallitus Senaatin Huoneenhallinto-departementtiin kertomuksensa viimeisvuoden maamittauksesta.

Läänin Maamittarin pitää jokaisena arki-päivänä kello kymmeneltä yhteen asti oleman läsnä konttuorissa, toimittamassa siellä eteentulevia töitä.

Viidenkymmenen hopiaruplan ja työn mitättömäksi tekemisen haastolla päämiehelle älköön oppilaisia pantako omalla päällänsä maamittus-toimituksia tekemään; vaan tehkööt he työtä sen läsnä ollessa, jolle ovat Ylidirehtöriltä säätyt. Paitse niitä töitä, joita Maamittarit, saatuin remissien ja eri käskyin jälkeen, ovat velvolliset ensin toimittamaan, pitää heidän nopeasti antaman Maakunnan asukkaille sellaisia tietoja, jotka heille ovat tarpeelliset, Maamittarin virkatoimituksia koskevissa asioissansa.

Jos vikoja ja laiminlyömisiä palveluksessa löyttäisiin Maakunnassa työtä tekeväin Maamittarein toimituksissa; niin ilmoitettakoon asia kuvernöörille, Maamittauksen Ylihallitukselle taikka Läänin Maamittarille.

Että asianomaisille annettakoon tilaisuutta saada mittojansa, määriänsä ja vihtejänsä justeeratuiksi ilman ympäri-kuleksimista ja ajan hukkaa reisulla Maamittarin kotiin, ovat myös justeerareiksi asetetut Maamittarit velvolliset, kerran vuodessa talvisaikana, kussakin justeerarin piiriin kuuluvassa kirkkokunnassa, määrätyillä termiinoilla, joista edellä on kuuluutettu, tekemään sellaisia justeerauksia.

Edellä sanottujen justeerarien pitää, niille miehille kansasta, jotka heidän virkapiirissä pyrkivät uurre-astiain ruunaajiksi, neuvoa mitä sellaisen toimituksen teossa tarvitaan tietää liikari-mitta-astiain oikiasta käyttämisestä ja siitä tarkkaudesta, joka astioita mitattaissa ja ruunattaissa on vaariin otettava.

Palkkaa on:

  • Ylidirehtörillä 1715 rupl.,
  • hänen Apulaisillansa kullakin 857 r.,
  • Ylihallituksen Ingenööreillä 642 r.,
  • Sihteerillä 642 r.,
  • Kanslistillä 250 r.,
  • Kopistillä 170,
  • vahtimestarilla 85 r.;
  • Läänin Maamittareilla 840 r.,
  • niiden Sihteereillä 200 r.,
  • kuudella kymmenellä alallisella Kommissionin Maamittarilla 200 r.,
  • ja neljällätoista varaksi-säätyllä 140 r.,
  • ja koko Maamittaus-virasto maksaa vuodessa ylehensä 31, 445 rupl. 70 kop. kaikki hop.

Allekirjoitettu: Suomen Senaatti.

” Instruksioni ” niille Hantverkki-kouluille, jotka Asetuksessa 9:ltä päivältä Kesäk. 1847 päätettiin ensi aluksi perustettaviksi Helsingin, Turun ja Vaasan kaupunkeihin, anettu 7 p. Kesäkkuuta, on nykyjään tullut, ja sen pääsäännöt ovat seuraavat.

Hantverkki-kouluin yhteistä peräänkatsoa pitää Helsingin kaupungissa Manufaktuur-Direksjoni, ja Turussa ja Vaasassa Direksjoni, kokoonsäätty, niinkuin Sunnuntai-kouluin Direksjonit, Läänin kuvernöörin esimiehuuden alla. Hantverkkikoulun sisällistä hallitusta pitää yksi Direhtöri, joka myös on opettajana taikka kemiiassa, mekaniikissä ja luonnontieteessä, taikka mittaustieteessä ja laskuopissa.

Direhtöri on velvollinen ylläpitämään asianomaista järjestystä ja kuria koulun oppilasten seassa ja pitämään siitä tasaista ja jokapäiväistä peräänkatsotusta, talleltamaan koulun kirjastoa, tekemään ja pitämään sille täydellisen kirjalistan, edesseisomaan koululaitoksen huoneenhallitusta ja tekemään tiliä siitä asianomaisesti, niin myös edesvastaamaan koulun kaluin ja omaisuuden korjuusta ja kaitsennosta.

Kunkin vuoden loppu-eksaminassa pitää Direhtörin edesantamaan Direksjonille täydellinen kertomus sekä hantverkkikoulun tilaisuudesta, että oppilasten edestymisestä, ahkeruudesta ja käytännöstä. Kuhunkin hantverkkikouluun tulee otettavaksi suuri eli seitsemän opettajaa, joista yksi kolmesta ensimäisestä myös on koulun Direhtöri.

Nämä opettjat ovat:

  • Kemiian opettaja;
  • opettaja mekaniikissä ja luonnontieteessä;
  • miitaustieteen ja lukupidon ( bokholleri ) opettaja;
  • jumalisuuden opettaja;
  • opettaja äitinkielessä, historiassa ja maantieteessä;
  • kaunokirjoituksen opettaja; ja
  • Saksankielen opettaja.

Jokaiselle koululle säätään verkmestaria, yksi mekaniikin, toinen kemiian opetusta varten.

Jokaisella koululla pitää myös oleman kaksi palveliaa, nimittäin yksi vahtimestari ja yksi yksi laboratoriumin trenki, jotka koulun Direhtöri ottaa palvelukseen ja siitä poiserottaa.

Opetuksen suhteen jaetaan hantverkki-koulu kahteen luokkaan ja kukin luokkaa kahteen osastoon. Oppikurssi kussakin luokassa kestää kaksi vuotta ja vuosi jaetaan kahteen termiinaan.

Kevät-termiina alkaa 15:nä p. Tammikuuta ja kestää, paitti Pääsiäis- ja Helluntai-viikkoa, 20:teen p. Kesäk., jollon kesä-lepäys lukemisesta alkaa; mutta harjoitukset viiva riitingissä ja vapaakätisessä kuvauksessa niinmyös malli-kammarissa käsille otetaan taas ja pidetään 15:ltä p. Heinäk. ruveten.

Syystermiina alkaa Syyskuun 1:nä p., ja kestää Joulukuun 18:teen p. asti.

Oppiaineet ja niiden jakaus ovat seuraavat.

Ensimäisessä luokassa:

  • Jumalisuuden oppi;
  • kaunokirjoitusta;
  • äidinkielen praktista grammatikkaa, ynnä kirjoitusharjoittamisen kanssa;
  • viiva-riitinkiä;
  • vapaakätistä kuvailusta;
  • luvunlaskua;
  • työtä mallityöhuoneessa.

Toisen luokan alaosastossa:

  • Jumalisuuden oppia;
  • historiaa;
  • maatiedettä;
  • Saksankieltä;
  • kemiiaan alkeita;
  • laveus-miitausta;
  • viivariittausta;
  • vapaakätistä kuvailusta;
  • työtä mallihuoneessa;

yliosastossa:

  • historiaa;
  • maatiedettä;
  • Saksankieltä;
  • laveusmittausta;
  • jyrkeysmittausta;
  • yksinkertaista räkninkikirjoitusta;
  • kemiian alkeita;
  • hantverkki-kemiiaa;
  • hantverkki-kemiaan tekeitä;
  • kivitieteen pääperustuksia;
  • luonnontieteen pääperustuksia;
  • mekaniikin alkeita;
  • viiva-riittausta;
  • vapaakätistä kuvailusta;
  • teoksia mallityöhuoneessa.

Työhuoneessa aljetaan työn teko kahdeksalta aamulla, lopetetaan kello kakstoista, alotetaan taas kello kahdelta, ja lakkaa talvis-aikana kello kuusi ja kesä-aikana kello seitsemän illalla.

Nauttimaan opetusta hanttverkki-kouluisssa vastaanotetaan ylipään sellaisia nuorukaisia, jotka tahtovat antautua hantverkkeihin, elinkeinoihin ja muihin sellaisiin töihin. Näiden nuorukaisten pitää olla tulleet kahdentoista vuoden ikään, ja taitaman selvästi lukea sisältä, kirjoittaa avullista tyyliä ja tuntea katkismuksen pääkappaleet. Kuitenkaan ei saa oppilasten luku ensi aluksi olla suurempi kuin kuusikymmentä kussakin koulussa.

Anomukset vastaanottamisesta hantverkki-kouluun pitää tehtämän kirjallisesti asianomaisten Direksjonein tykönä ja niiden seuraan pitää pantaman papintodistus anojan iästä, maineesta ja siivollisuudesta ja säädyllisyydestä käytännöstä ynnä taito-todistuksen kanssa, jos sitä taitaan hankittaa.

Oppipoikia ja kisälliä, jotka taitavat edesnäyttää sellaisia todistuksia, vastaanotetaan myös kouluun.

Elatukseksi ja vaatteiksi kouluajalla nuorukaisille, joilla uskottavain todistuksen jälkeen, itsellensä ei ole varaa hankkia heillensä niitä, annetaan jokaisessa hantverkki-koulussa viidelletoista 25 rupl. hop. kullekin vuodessa, ja muista enin varottomista tulee ilman sitä viisitoista enein ahkerata saamaan lahjoitetuksi kukin vuotuisesti 10 rupl.

Varallisempain vanhempain pojat, jotka tahtovat nauttia opetusta näissä kouluissa, ovat velvolliset siitä maksamaan vuotuista ulostekoa Helsingissä 5 rupl., ja Turussa ja Vaasassa 4 rupl. hop., joka raha lankee koulun Direhtörille.

Sen oppipojan taikka kisällin, joka on läpikäynyt hantverkki-koulun ja hankkinut itsellensä varmat taidot siellä neuvottavista oppineista, pitää mestariksi pääsemän puolta vähemmällä ajalla, kuin hänen muutoin olisi pitänyt kisällinä työtä tehdä mestariksi päästäksensä.

Allekirjoitettu: Suomen senaatti.

( Lähetetty ).

Almannakan Loppu-lehdistä.

Jokainen kyllä tietää, kuinka Almanakka on maakunnan yhteinen; sillä se on Virsikirjan ja Katkismuksen rinnalla melkein joka talossa, niinkuin se myös onkiin sangen tarpeellinen. Sillä tavoin sen takalehdissä olevat neuvotkin, maan viljellyksen aineista, on myöskin joka miehen käsillä.

Tästäpä siis olisikin kaikkein sovelijain tilaisuus, ulos levitellä sitä, joka kaikkein tarpeellisimmaksi ja hyödyttäväisimmäksi näkyisi. En suinkaan tahdo tällä moittia niitä tähän asti Almannakassa olleita neuvoja, mutta luulen löytyvän vielä sittenkiin suurempi arvoisia ja enemmän hyödyttäväisiä aineita. ( Jos kohta huonompia lienee ).

Se olisi minun mielestäni parempi että Almannakassa käytettäisiin uusien ja yhteiselle kansalle, ja erinomattain talonpojille hyödyllisten kirjain ilmoituksia, ynnä jonkun lyhykäisen arvostelemisen kanssa; sillä jos kirjan nimi paljaltaansa vaan ilmoitetaan, niin ei sitä tiedä, onko kirja vähääkään tarpeellinen, eli ei; sen vuoksi että monella kirjalla on sangen kaunis ja kehottavainen nimi, mutta sisällys ei ole mitäään nimeä suhteen; ja taas monella, hyvin tarpeellisellakiin, kir jalla on, joko muukalainen, elikkä muuten lyhykäinen nimi, joka ei kylliksi selitä sen sisällistä arvoa.

Sempä tähden, jos Almanakassa ruvettaisiin käyttämään kirjain ilmoituksia, niin saisivat toimittajat katsoa esimerkin kirjasta: Lentokirjoja rahvaalle.

Tästä luulen saavani tilaisuuden virkkaa, että se mainittu kirja on kaikin puolin soma Rahvaalle. Erittäin kaunistaa se itsensä sillä somalla mekolla ( päällyksellä ) johon Almannakkakiin soisin pukeuvan. Hyvä oisi jos näitä Lentokirjoja päällyksinensä * ) [ * ) Se on: kirjan ilmoituksinensa. ] saataisiin useampiakin, ja vaikka yksi joka kuukaudessakin, niin muodoin tulisi tämä melkein kuin sanoma-kirjaksi.

Luulen Rahvaan hyvin niihin mielistyvän. Eiköhän tuo olisi parempi, että Almannakka ( niin kuin jo sanoin ) rupeaisi kirjoja ilmoittamaan. Luulisin sen aivan somaksi ja Almannakan kanssa yhtä pidettäväksi, laatunsakin puolesta; sillä eihän Almannakka itsekkään ole erittäin pitkällisten asiain ilmoittaja, niikuin maan viljellyksen asiat ovat, joista paremmin tästä edes saisi antaa erinäiset kirjat, ja Almannakkaan ( niinkuin jo olen monesti sanonut ) pantaisiin ne lyhykäiset, mutta kuitenki paljon sisälläänsä pitäväiset kirjain ilmoitukset.

Tästäpä voisi nyt joku sanoa: ” Ilmoitellaanhan ja arvostellaan uudet ja tarpellisemmat kirjat, noissa maamme aviiseissa, eihän niitä tarvinne’ Almannakkaan asetella ”. Se kyllä olisi tosi, että niitä ilmoitellaan aviiseissä; mutta tiedäppäs se, että aviiseja ei tulekkaan, kuin jollen kullen sivistyneemmälle talonpojalle ja tien vartelaiselle.

Poskessa asujat, vaikka hyvjäkiin lukijoita olisivat, ei tiedä niistä niin mitään. Minä tiedän monta pitäjätä ja muuta kappelia näilläkin paikoin joissa ei tule yhdellekään talonpojan säädystä aviiseja. Sen todistanee Suometarkin, joka onkiin paraasta päästä kirjoja arvostellut, muita suhteen, sillä olempa kuullut sanottavan Suomettarellakin olevan vähän ottajoita ( jos tosi lienee ).

Se on ainoastaan maamme nuoriso, jotka talonpojista niitä lukee – saattaapa sen tähden tässä joukossa olla joku sivistyneempi vanhakin.

Se tullee siitä, ett’ei vanhaso ole harrastunut niiden lukemiseen, eivätkä ole oppineet tuntemaan aviisein kallista arvoa; sanoovat vaan tavallisesti: ” ei tarvitsevansa turhia ja valeita lukea ”. Mistä lieneevät saanna sen huudon aviisein päälle ? Lieneekö entiset sanomalehdet turhia puhelleet ja valehtelleet ? Sitä en tiedä.

Mutta ottajien nykyisestä vähyydessä en soisi Sanoma-Lehtien toimittajain varsin närkästyvän; ehkä niitä vuosivuodelta lisääntyy.
Eihän se tietokaan, että: ” Sanomalehtiä saadaan, ” ole vielä ennättänyt, kukaties, joka maan paikkaan, sillä ei sitten niin monia vuosia ole’, kuin ei Sanomalehtiä eikä muita aviisejä ollutkaan.
Sillon sitä pimiässä oltiin.
Kerranhan sitä pitää totuttaman kuitenkin, Jos ei varsin vanhat niitä halua, niin kuitenkin on nuoriso lisääntymässä, ja ne taipumattomat vanhat vähenemässä…
Sen olen minä nähnyt monesti, että joka kerran ( vaikka koitteeksikin ) on makuun päässyt; ei se enään niistä hennoitse luopua.
Nyt minä olen jo poikennut pois, al’otetusta pää-asiasta, mutta eihän lukia tuota pahaksi ottane.
Voisipa vielä joku kysyä: ” Mitäs sitten ruotsalaiseen Almanakkaan pannaan, kuin suomalaisessa kirjoja ilmoitellaan ”? siihen vastaan: ” Ilmaantuuhan niitä ruotsalaisiakin uusia kirjoja joka vuosi, eikö niitä saisi Almannakkaan panna ?
Eli – jos taas yhtäläisyyttä vaaditaan, niin pantakoon ruotsalaiseen ne samat suomalaiset kirjat kuin suomalaiseenkin, mutta kuitenkin sillä eroituksella, että ruotsalaisessa Almannakassa olisi ruotsalainen arvosteleminenkin.
Tämä viimeinen olisikiin soveljaampi kuin se ensimäinen; sillä suomalaisuuttahan pitäisi tästä puoleen harrastuttaa ruotsalaisillenkin.
Lopuksi sopinee muistuttaa vielä, että arvostelemisessa sitten käytettäisiin, yhteisen kansan ymmärrettävätä kirja-kieltä ja Herra Gottlund saisi heretä’ edes Almannakkaa pilaamasta sillä Savon puhe’kielen nimnellä kulkevalla kirjoitus-laadulla.
Itse Savolaisetkiin moittiivat sitä kankeaski lukea, mitä sitten muut; ja jos Savolaiset siitä töin tuskin selvän saisi, niin enemmänkin muita maakuntia on kuin Savo, joka Almannakkaa tarvitsevat ja yhteisen kielen paremmin ymmärtäisivät.
– Olkoon tätä tässä jo kyllä, asianomaisille mietinnäksi.

A. M. Talonpoika Länsi Savossa.

Kotimaalta.

Iisalmesta 14 p. Syysk.

Täälläki on koko kesä ja alku syksystäki ollut sateinen. Oli ilma kuitenki jokseenki lämmintä, kunne tuuli 3:na p. tätä kuuta muuttui luoteeseen ja kolkoksi. Tuuli kyllä kääntyi parin päivän perästä takasi etelään, vaan ilma ei oikeen enää lämminnyt ja sadetta kesti joka päivä. 12 p. t. k. taikka toissa päivänä oli julma myrsky ja kylmä sade; sen jälkeisenä päivänä käänsiin tuuli päivättömään pohjoseen ja tätä päivää vasten oli julma pakkanen ja halla, että kovimmillaki paikoilla potaatin varret käpristyivät.

Onnettomat olivat ne joiden otrat ovat kypsymättä. Vuoden tuloa ei täälläkään kiitetä. Rukiista lähtee riihessä hyvin vähä, niin että sadasta lyhteestä, joista muina tavallisina vuosina saadaan pellolta puidessa noin 35 ja 40 kappaa, nyt saadaan tuskin 30 kappaa.

Muuten kasvoi rukiit pelloissa jokseenki sitä vastaan kuin keväillä ei luullut mitään tulevan.

Niillä jotka arvasivat kylvää otransa aikuisemmin ( eli lumisadetta ennen ) on yleensä hyvät kasvut, vaan myöhemmin kylväneillä on jokseenki huonot otrat. Rukiin oraat ovat yleensä hyvin kauniita.

Tästä pitäjässä on saatu Sunnuntaikouluja emäkirkolle 33 ja Kiuruveden kappeliin 16 kappaletta. Monessa kinkerikunnassa on 2 ja 3:ki semmosta koulua. Nykyjään näyttäsi kuin niissä opetusta käytettäisiin kaikella ahkeruudella ja toimella.

Luettelo niiden, jotka ovat maksaneet Savo-Karjalaisten kolmannesta vihkosta ” lukemisia ”: W. Pastori A. Alm Kosken kappelista 10 kapp. – 1: 20.

Ojennuksia.
Viimeisen edellisessä numerossa unohutimme, Tanskan ja Saksan maiden välillä tehdystä sotilakosta puhuessamme, sanoa että se sotilakko tehtiin seitsemäksi kuukaudeksi. Viimeisessä numerossa seisoo 5:llä palstalla 5 nellä rivillä seitsemän, lue: kolme.

Painettu A. W. Gröndahlilta.

Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: