1848-10-13 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttouoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 13 päivä Lokakuuta.
No:41.
Muistutuksia sanomalehdelle: Åbo Tidningar.
Suomettaren 37:ssä löytyvän kirjoitus: ” Kirjakauppiaille hyvä neuvo ” on iloksemme tullut havaituksi enemmän kuin kirjoittaessamme luulimmekaan, ja tämä on tapahtunut sillä tavalla, että kirjoituksemme näyttää koskeneen eräihin ” asianomaisiinkin ”.
Sanomalehti Åbo Tidningar on nimittäin kahdestikin maininnut tästä kirjoituksestamme.
Ensi kerralla ( N:ssa 75 ) nuhteli äreesti meitä siitä, että olimme kirjakaupattomien kaupunkien joukkoon lukeneet Raahenkin ja Kokkolan, joissa sanoi löytyvän kirjakaupat.
Tämän ojennuksensa ojenti kuitenkin seuraavassa numerossa sillä tavalla, sanoi Raaahessa ei löytyvän muuta kuin lainakirjaston, vaan luki Kokkolan tekemisen kirjakaupattomaksi vielä kuitenkin jäävän meidän viaksi.
Semmoinen erehdys voipi tapahtua enemmänkin ” kokeneelle ” kuin meille, olletinkin kuin tietoja täänkaltaisista asioista meidän maassa ei vielä saa muuten kuin minkä omilla silmillänsä näkee eli minkä muilta kuulee.
Eikä suretakaan meitä ensinkään erehdyksemme tunnustaminen, sillä se on semmoinen, ett’ ei vähintäkään väärennä, mitä mainitussa kirjoituksessamme muuta puhuimme.
Kernaasti annamme siis Åbo T:lle päänahan tässä asiassa.
Tosin sen kanssa, mitä Å. T. virkkavat toisen kerran puhuessansa kirjoituksestamme.
Se tapahtuu niiden 79:ssä n:ssa, ja Å. T. näyttävät tarkoittavan aivan tyhjäksi tehdä ehdoituksemme kirjakaupan parantamisesta maasamme.
Tämä tarkoitus ei kuitenkaan ole onnistunut aivan niin hyvin, kuin Å. T. kukaties ovat toivoneet, ja sen on lukija heti näkevä.
Å. T:n ojennukset pääasiassa lohkiavat kahteen osaan, toinen koskeva, mitä puhuimme kirjakauppojen laittamisesta kaupunkeihin, toinen tahtova kumota kehoituksemme, maallenkin hankkia kirjakauppoja.
Å. T. sanovat siis, ei vielä olevankaan toivomista, että kirjakauppa maamme pienimmissä kaupungeissa ( paitse Oulua ja Tamperea, joissa kuitenkin Å: T. luulevat kirjakauppiaan hyötyvän ) tulisi loistamaan, siitä syystä, että se ei toisi sisään niinkään paljoa, mikä sen ylläpitämisessä kuluisi, sitä vähemmin tuottaisi mitään hyötyä pitäjällensä, ja tämän syyksi lukevat taas sen, että kirjakauppiaalla meidän maassamme ennen kaikkia pitää oleman iso joukko ruotsalaisia kirjoja, ennenk uin voipi ajatellakkaan kirjakauppaa, vaan että näitä on vaikia saada muun kuin isorahallisen miehen, taikka jos saapikin ostetuiksi, vielä vaikiampi kulettaa maan sisemmiin kaupunkiin.
Vielä muutamana syynä tähän mahdottomuuteen on muka sekin pidettävä, että maassamme löytyy niin vähän kirjoja haluavaa rahvasta.
Kaikki nämä kirjoittajan vetämät syyt ja syynsyyt voimme kumota yhdellä ainoalla esimerkillä.
Kuopiossa ei löytynyt eräitä vuosia takaperin muuta kirjakauppaa, kuin eräs onnetoin ja kaikin puolin vähäinen niin kutsuttu kirjapuoti, josta ostaja ei löytänyt muuta kuin virsikirjan, katekismuksen, harvoin piplian ja hätähätää ” arkkiveisuja ”.
Eräs Kuopiolainen rupesi sentähden isomman kirjakaupan tuumaan, ja kaikki nauroivat siitä ei muuta kuin hävikkiä tuumaajalle itsellensä tulevan.
Hän ei kuitenkaan pelästynyt, sai kirjakaupan aikaan, ja kaikkein ihmeeksi kannatti se sangen hyvästi.
Nykyjään on Kuopioon hankittu jo toinenkin kirjakauppaa, jonka perustaja myöskin toivoo hyötyvänsä, ja hyötyykin epäilemättä.
Molemmat nämä kirjankauppiaat, ja etenkin toinen ovat miehiä, joilla alkaessansa ei ole ollut niitä isoja rahasummia, jotka Å. T. sanovat olevan välttämättömästi tarpeelliset uuden kirjakupan perustajalle.
Ja Kuopio ei suinkaan ole muutenkaan, Å. T:n katsannossa, kirjakaupalle etuisa paikka.

-2-

Kirjojen kuletus meren rannasta sinne on ylen vaikia, ja tapahtuu enimmiten maisin; kaupungin asujat ovat isoimmaksi osaksi suomalaisia, ympäryställä ruotsinkielisiä ylen vähän ja nekin harvassa, ruotsinkielisten kirjojen ostajia löytyy niinmuodoin sangen vähän, sillä koulujen tarvista ei kenkään lukene kirjakaupan isoimmaksi myönniksi.
Ja kuitenkin on kirjakauppa, kaksikin kirjakauppaa, Kuopiossa loistanut !
Mitähän Å. T. siihen virkkaisivat ?
Mutta mitä kehnompi kirjan-myönti paikka olisi maamme usein kaupunki kuin Kuopio, eli mitä paremmat niitä ovat Oulu ja Tamperi, varsinkin jälkimäinen, joissa Å. T. kumminkin luulevat kirjakaupan olevan mahdollisen ?
– Varattoman miehen on tosin vaikia puuttua jos mihin rahanedelliseen liikuntoon; ja niin kirjakauppaankin.
Jokapäivä näemme kuitenkin semmoisen kumman tapahtuvan, ja useimmin hyvällä lopulla.
Nykyisinä aikoina saa kaikenlainen kauppias tavaraa ulkomaaliselta velaksi; niin kirjakauppiaskin.
Velalla perustettu kauppa tosin on vähäetuisempi, kuin jos olisi perustettu puhtaalla rahalla.
Semmoinen kaupan alottaminen tapahtuu kuitenkin kakista useimmin, ja kaunein esimerkki kirjakaupassakin näin tapahtuneen on A. C. Öhman vainaja.
Rahattomuus ei siis ole mikään kelvollinen syy siihen, ett’ ei maassamme voisi olla usiampia kirjakauppoja.
– Toisen syyn tähän sanovat Å. T. olevan, että kirjojen kuletus on niin vaikia, milt’ ei mahdotoin.
Kenenkä vika se on ?
Ovatko kirjankauppiaat panneet tikkua ristiin, tätä vaikeutta poistaakseen ?
Vai odottavatko, että muut rakentaisivat heille valmiiksi rautatiet eli muut kuletuskeinot ?
Tätä saanevat odottaa yhtä kauan kuin omenan suuhun putoamista.
Sananlaskulla: ” kenen jalka kapsaa, sen suu napsua ” on tässä kohden hyvin sovelias tila.
– Kolmanneksi voittivat Å. T. ehdotustamme kirjakauppojen kaupunkeihin hankkimisesta siitä, ett’ eivät sano kirjankauppiaan saavan ostajia.
Tämäm olisi kyllä painava syy, jos se olisi kokonansa tosi, joka se kuitenkaan kaikeksi onneksi ei ole.
Edellä olevan Kuopiosta ja sen kirjakaupoista otetun esimerkin voimme tästäkin kohden käyttää todistukseksemme; ja sen ohessa nähdään jokapäivä, kuinka se tavara, joka on helpompi saada, jonka ostaminen ei maksa aikaa ja vaivaa, menee paremmin ja isontaa alinomaa ostajiensa määrää, sen tavaran rinnalla, joka muuten on yhdestä arvosta ja yhtä tarpeellinen, vaan jota on vaikiampi saada.
Niin luulisimme monenkin maalla ja maakaupungeissa asuvaisen, joka nyt ottaa kaiken kirjallisen nautintonsa maan ei kiitettävistä sanomalehdistä vaan, ostavan usian uuden kirjan vuodessa, jos kirjoja olisi tarjona.
Nyt, kirjakauppojen usiasti monen kymmenen peninkulman päässä ollessa, eivät osta kirjoja muut kuin ne, joilla on välttämättömin tarvis, joiden tavat ja hengellinen olo vaatii heidän hankkimaan tarpeensa jos vaikka etenpääkin kuin Turusta ja Helsingistä.
Toinen pääosa Å. T:n moitteessa koskee sitä, mitä mainitussa kirjoituksessamme oli pääaine, tuumaamme, kuinka maallenkin saataisiin kirjanmyöjiä.
Meidän ehdotuksemme oli nimittäin, että joka pitääjääsen oli joka toiseen asetettaisiin seisova kirjanmyönti-paikka, ja näiden alle kuuluviksi kulkevia kirjanmyöjiä, joiksi sanoimme kelpaavan ” kulkijamien ”, vanhojen sotamiesten, vaivaisten ja muiden joutilaiden, joita rahvas elättää mittäkään hyödyttä ”.
Seisovat kirjanmyönti-paikat maalla hylkävät Å. T. luonnollisesti mahdottomiksi samoilla syillä, joilla kaupungeissa eivät sano kirjakauppojen kannattavan.
Me taas hylkäämme Å. T:n syyt samasta syystä, josta hylkäsimme sen, mitä kaupunkien kirjankauppojen mahdottomuudesta puhuivat.
Taas kulkevien kirjanmyöjien kautta pidettävää kirjakauppaa kiittelevät Å. T. ” sangen hyväksi ” kirjojen levityskeinoksi.
” Mutta ”, arvelevat Å. T. luoden silmänsä lakea kohden, ” katkeralla mielellä olemme nähneet semmoisia joutilaita ( ” dagdrifvare ” ) ei olevan toivomista.
Kuinka monta oikeuden käymistä eivätkö nämä saattaisi matkaan velkomisillansa ?
Kuinka monta juopumus- ja muuta rikosta eikö heidän kauttansa syntyisi? ja eikö kirjakaupasta, jonka on oltava sivistyksen ja valon levittäjänä, näin tulisi pahennuksen loppumatoin lähde ” ?
Ja tämä on Å. T: n ainoa syy, jonka tähden ei tahtoisi täänkaltaisen kirjanmyömisen perustamista !
Tämä on sitä Turun viisautta, yhdellaista kuin jos kuka sanoisi: suuret kaupungit ovat vahingolliset maalle; sillä ne kyllä olisivat ” sangen hyvät ” niistä käsin liikkuvan kaupan, sivistyksen ja muun edestymisen tähden, vaan niissä nautitaan niin paljon väkeviä juomia, jonka tähden vahingoittavat maata; elikkä jos kuka sanoisi: Å. T. olisivat ” sangen hyvät ”, vaan niistä löytyy niin paljon ilmoituksia ja muuta lukijalle hyödytöintä, ja sentähden ovat ne vahingolliset ja poisjätett ävät !
Å. T. tahtovat jättää suuren hyvän, ” sangen hyvän ” hankkimatta, sentähden että pelkävät sen muassa seuraavan pienen pahan.
Vaan tämä pahakin, joka kulkevien kirjanmyöjien asettamisessa seuraisi, onko se muuta, kuin Å. T:n omia kummituksia ?
Sillä mitä pahaa voisivat nämä kulkijat matkaansaattaa ?
” Niistä tulee juoppoja ja joutilaita ” sanovat Å. T. allapäin.
Me sanoimme, että niiksi pitäisi katsottaa semmoisia, jotka ovat ” rehellisiä, ryyppäämättömiä ja siivoja ”.
Ja tämmöisiä löytyy maassa kyllin.
Joutilaita niistä ei suinkaan tulisi, me toivoismme monen joutilaan semmoisena kauppiasna tulevan hyödylliseksi ihmiseksi, sillä jouten ne eivät joutaisi olemaan jos mieli elää.

-3-

Jos Å. T:llä ei ole parempia syitä meidän ehdotuksen kumoamiseksi, niin suokoot anteeksi, että katsomme sen vielä tähän asti kumoamattomaksi.
Mainitussa kirjoituksessamme olimme sivuten tulleet sanomaan Öhman’in kirjakauppaa ” maamme paraaksi ”.
Tämä näyttää ei vähän koskeneen Å. T:n kirjoittajaa.
Å. T. ” uskovat ” muka Helsingissä ja Turussa olevien kirjakauppojen vetävän vertaa Öhman’in kirjakaupan kanssa.
Turussa olevia emme toden perään tunne, emme kuitenkaan luule niitä paremmiksi tämän kaupungin kirjakauppoja.
Ja täkäläisiä ei anna omatuntomme myöten sanoa Öhman’in ( Öhman vainajan nimittäin, sillä nykyistä emme vielä osaa kiitellä ) kirjakaupan vertaisiksi tarkassa ja sukkelassa suorituksessa, ehkä myömien ja tavaran paljoudessa lienevät paljonkin yli viimeksi mainittua.
Sillä usiasti tapahtuu vieläi, vaikka asian taita nyt kuiten on paljon parempi kuin joitakuita vuosia ennen, että ulkomaalta täkäläisten kirjakauppojen kautta kutsutut kirjat jäävät tulematta, eli tulevat hitaammasti kuin soveljas on, ja usiamman kuin yhden olemme kuulleet valittavan niissä ei löytyvän ulkomaan kirjallisuutta muuta kuin romaaneja ja kauniskirjallisuuta, niistä harvoin saatavan yhtäkään tieteellistä ( vetenskaplig ) kirjaa.
Öhman sen siaan toimitti, niinkuin sanoimme, pian ja tarkasti, mitä häneltä kutsui, ja paras todistus hänen olleen etevämmän täkäläisiä, lienee se, että iso osa Yliopiston oppilaisia otti tarpeensa häneltä.
Eduksi täkäläisten rinnalla on sekin luettava, Öhman’ille, että häneltä sai velaksikin, joka ei ole vähä hyvä monellekkin vähempi varaiselle oppilaiselle, vaan jota täkäläiset kirjankauppiaat, vaikka niistä toinen on ” Yliopiston kirjankauppias ”, harvoin tekevät.
Muuten oli Öhman paljas kirjankauppias ja tämän toimensa eteen täydellä nerolla ahkeroiva, jonka siaan täkäläiset kirjankauppiaat, joilla on monenlaisia muita liikuntoja, pitävät kirjakauppansa milt’ ei vähinnä elatuskeinonansa.
Muistettava on myös sekin, että Öhman’in kirjakauppa ei ollut vaan Porvon kaupunkia vasten; se ulottui melkein koko maan, varsinkin itäisen puolen yli, ja Öhman’in toimesta syntyi Hämeenlinnaankin kirjakauppa.
Kaiken tämän tähden on Öhman vainajan etuisuus täkälästen kirjakauppiasten rinnalla sitä isompi, kuin hän oli alkava, ei vielä täyteen voimaansa päässyt, täkäläiset taas vanhat ja varakkaat.
Edeltä käsin arvaamme kuitenkin, että niin Å. T. kuin maamme kirjankauppiaat eivät ota korviinsa enemmän edellisetä kuin tätäkään kirjoitustamme, sillä se jo olisi enemmän, kuin minkä niiltä voipi odottaa.
Molemmille voimme hiljaisuudessa ilmoittaa, minkä luulemme olevan meidän kirjankaupan isoimman salaisuuksen: kirjakauppiasten nerottomuus ja liian ison voiton pyyntö.
Ulkomaalta.
Saksanmaalta.
( Jatk ).
Numerossa 34 ja 37 olemme jo puhuneet pitkästä rauhan hieromisesta ja viimeinkin saadusta välirauhasta Saksan ja Tanskanmaan välillä, tehty Malmössä 26 p. Elok.
Tässä välirauhassa tehtyjen sovintojen jälkeen lopppui siis sota näiden maiden välillä, Preussin ja muiden Saksalaisten sotaväki palasi kotiinsa.
Tanskalaiset antoivat ottamansa laivat Saksalaisille takaisin jne.
Mutta nyt alkoi mustia pilviä nousta Saksanmaan taivaalle.
Schleswig-Holstein’in säädyt Kiel’issä päättivät 4 p. Syysk. ei suostuakseen välirauhan ehtoihin, ja lähettivät valituskirjan Saksan Kansankokoukselle Frankfurt’issa.
Täällä oli samoin iso osa Kansankokousta välirauhasta vihastunut vallanministeristöön ja Preussin hallitukseen, ja 5 p. Syysk. päätti Kansankokous 238:lla huudolla 221:tä vastaan, että saksalaisen sotaväen poistuleminen Schleswig-Holstein’ista piti estettää, ja koko välirauha mitättömäksi katsottaa.
Tämän päätöksen matkaansaattoi olletinkin rohvessori Dahlmann Bonn’ista, mainio historioitsija, joka kiivaassa puheessa näytti välirauhan loukkaavan Saksanmaan kunniata ja rikkovan sen yhteyden.
Vielä samana päivänä pyysivät vallanministerit eroa viroistansa, sillä he eivät tahtoneet ruveta tämän päätöksen täyttäjiksi, ja Vallanjohdattaja otti Dahlmann’in ministeriksi ja käski hänen hankkia uuden ministeristön.
Tätä Kansankokouksen tekoa moitittiin kaikin puolin ulkomaalla, Tanskassa, Englannissa, Ranskanmaalla j. m.
Syystä sanoo tanskal. sanomalehti Faerdrelandet: ” Millä tahtoo juuri Saksan liitto voittaa kunniaa? sillä, että auttaa kapinata lempiää ja hyvää hallitusta vastaan; sillä, että tekee sodan erään pienen rauhallisen valtakunnan kanssa tältä anastaakseen maakunnan ( Schleswig’in ), jonka sanoo olevan erääsen Saksan liittovaltakuntaan ( Holstein’iin ) kuuluvan, vaikka oikia sodan syy on se, että Saksanmaa tahtoo saada itsellensä hyviä haminoita ja tottunutta meriväkeä uudelle sotalaivast ollensa.
Tämä on siis Saksanmaan nykyinen kunnia, ja tämmöisillä töillä tahtoo se siis pyhittää yhteytensä aamun ”.
Ja englannilainen sanomalehti Times: Tanskan sota oli Saksan rohvessorien oikia kasvastti.
Näiden pahoin käytetty oppihan oli, joka sytytti sotahimon Saksalaisissa, ja joka saattoi heidät pitämään tätä sotaa Saksan liiton ensimäisenä jalouden työnä.
Saksan Kansantalouksen uhkauksia emme kuitenkaan luule vaarallisiksi muille kuin Saksanmaalle itselleen, sillä ne ovat mahdottomat täyttää, ja lankeevat vaan takaisin tekijöidensä päälle.
– Sovinnot pitää vielä pidentää kunniassa ja rikkomattomina, ja voittohimo hillittää ymmärryksen rajojen sisään ”.
Vaan Dahlmann ei saanut aikaan uutta ministeristöä, jonka olisi pitänyt ottaa vastataksensa Kansankokouksen päätös 5:ltä p. Syysk. ja siitä seuraavat toimet, ja Dahlmann’in ei onnistuttua koetteli sitten toinenkin rohvessori, Herrmann, vaan sille kävi samalla tavalla.
Sen tähden alkoi Kansankokous selvitä vimmastaan, ja päätti 16 p. Syysk. 258:lla huudolla 237:tä vastaan vahvistaa Tanskanmaan kanssa tehdyn välirauhan, sekä antoi päähallitukselle käskyn, heti ruveta oikian rauhan hankintaan Tanskanmaan kanssa.
– Vaan nytpä oli puolueidenkin keskinäinen tora noussut korkeimmalleen.
Tämä Kansankokouksen uusi päätös nosti Frankfurt’in ( josta löytyy noin 60, 000 asuj. ) ja ympäryställä olevien kaupunkien asujamet hirmuiseen vimmaan.
Seuraavana päivänä, 17 Syysk., pitivät tyytymättömät kaupungin vierellä olevalla laajalla kankaalla ison kokouksen, jossa oli läsnä n. 20, 000 henkeä, ja jossa hyvin rajuja ja uhkaavia puheita pidettiin.

-4-

Kokoontuneet tahtoivat, että nykyinen Kansan kokous piti hajotettaa, ja uusi valittaa, joka paremmin ymmärtäisi ylläpitää kansan kunniaa.
Frankfurt’iin virtosi rahvasta summattomasti joka haaralta tulevia rautateitä myöten ja iltapuoleen oli hirvittävä levottomuus.
Samana päivänä tuotiin kaupunkiin liiton linnasta Maintz’ista ja muualta monta tuhatta miestä Preussin, Itävallan ja muiden sotaväkeä, jotka hallitus oli kutsuttanut, ja joita pantiin seisomaan Paulin kirkon ympärille ( jossa Kansankokous pitää kokouksiansa ), sillä meteliöitsijöiden pelättiin käyvän Kansankokouksen päälle.
Tästä nousi rahvaan viha hirveimmälleen, ja koko aamupuoli päivää tehtiin katusulkuja ( puitoksia, barrikadeja ) kaikille Paulin kirkon tienoossa oleville kaduille.
Vasta puolipäivän jälkeen käytiin päätyöhön käsin, ja kauhia tappelu syntyi sotaväen ja rahvaan välillä, joka kesti pimeesen asti, jolloin sotaväki kaikin paikoin oli voiton päällä, katusulut kanuuneilla murretut ja rauha palannut.
Väkeä kaatui paljon kummaltakinpuolen, mutta hirmuisin tapaus tässä kapinassa oli kahden kunnollisen Kansankokouksen-jäsenen, ruhtinas Felix Lichnowskin ja kenraali v. Auerswald’in, julma murhaaminen.
Nämä Nämä olivat iltapuoleen lähteneet kaupungista ulos ratsastamaan, ja joutuivat kapinoitsijoiden käsiin, jotka jumalattomasti kiusasivat heidät kuolijaksi; joka murha on hirmuisimmia, joista historia puhuu.
Edellinen, Lichnowski, oli nuori ja jalomielinen mies, kotosin Schlesiasta, 20:n vuoden vanhana päässyt kenraaliksi Hispaniassa Don Kaarlon palveluksessa, muuten paraimmia puhujia Kansankokouksessa ja vaseman puolen vaarallisin vastustelija, vaikka viimeinen puheensa oli sovinnon ja rauhan sanoja.
v. Auerswald oli vapamielinen ja kaikilta kunnioitettu mies.
– Hallitus oli tehnyt kaikkia mitä kapinan sammuttamiseksi voi, ja entiset, jo eronsa pyytäneet ministerit, paitse ruhtinas Leiningen’iä ja ulk. min. Heckscher’iä, täyden vastauksen päälle ottaneet virkansa takasin.
Frankfurt’in kaupunki julistettiin sotatilaisuuden alaiseksi, sotalaki kuuluutettiin, kaikki kokouspaikat sulettiin jne.
19 p. Syysk. avasi esimies v. Gagern Kansankokouksen puheella, jossa sanoi tämän kapinan rikokseksi sekä Saksanmaan vapautta ja yhteyttä että ihmisyyttä vastaan, ja päätti puheensa sanoilla: ” Jos vapautta tahdomme, niin tahtokaamme kohtuulisesti, jos yhteyttä tahdomme, niin olkaamme yksimielisemmät kuin tähän asti ”.
Kansankokous vahvisti kiireesti kaikki, mitä ministerit olivat tehneet, lupasi näille uskollisen apunsa, ja päätti kiittää sotaväkeä isänmaan puolesta.
Vallanjohdattaja antoi 20 p. Syysk. Saksan kansalle seuraavan julistuksen: ” Saksalaset !
Frankfurt’issa tapahtumat lainrikokset, aiottu Kansankokouksen päälle käyminen, kapina kaduilla, näyttivät kaikki yhdenpuolueen löytyvän, joka tahtoo saattaa Saksanmaan laittomuuden ja sisällisen sodan hirmuisuuksiin.
Saksalaiset !
Teidän vapautenne on minulle pyhä.
Se pitää lujaksi ja seisovaksi perustettaa sillä hallitusmuodolla, jota säätämässä teidän edusmiehenne ovat täällä.
Vaan jos laittomuus kaikkine seuraaminensa pääsee vallan päälle Saksanmaassa, niin tulee se kukistetuksi ja tyhjäksi tehdyksi.
Minä tiedän velvollisuuteni, ja olen sen täyttävä.
Ja te Saksalaiset miehet! jotka rakastatte isänmaatanne ja vapauttanne, te todella olette, sen tunnen luonani, minua siinä auttavat ”.
Näin on siis Saksankin Kansankokous saanut verikasteensa.
Schleswig-Holstein’in asiat olivat syynä, tasavalta tarkoituksena tässä melskeessä.
Frankfurt’in kapinaa oikein ymmärtääksemme täytyy meidän nimittäin muistaa, että Saksalaisissa, ja olletinkin alhaisemmassa rahvaassa löytyy paljon niitä, jotka pyytävät tasa- ja rahvasvaltaa, ja että nämä ovat valmiit vaikka henkensä tämän toivon eteen panemaan.
Meidän täytyy muistaa, että rahvas etelä-Baden’issa viime kevänä tämän asian tähden teki kapinan jalomielisen toivottelijan Fr. Hecker’in johdolla jonka edusmieheksi valitsemisen Kansankokous juuri tämän tähden, 350:llä huudolla 116:ta vastaan, teki mitättömäksi; meidän pitää muistaa, että eräs iso, jo 15 p. Elok. Altenburgi’in kaupungissa pidetty rahvaan kokous päätti, että nykyinen Kansankokous oli hajoitettava, Vallanjohdattaja ei hyväksi katsottava, ja tasavalta joka paikassa jul istettava.
Tanskanmaan kanssa tehty välirauha, jossa niin monta toivotusta oli mennyt tuuleen, oli nyt hyvä syy, alkaa rauhattomuuksia ei ainoasti Frankfurt’issa, vaan Baden’issakin j. m.
– Eräässä kirjoituksessa Frankfurt’ista sanotaan viimeisistä tapauksista: ” Että kaikki nämä onnettomuudet ovat matkaan saatetut niiltä, jotka uskaltavat kutsua itsensä vapauden ystäväksi, se tekee mielemme murheelliseksi.
Pyhä vapaus! totinen tasvallanrakkaus! anna meille voimia, että nähdessämme nimeksi tämmöisten töiden syyksi käytettynä, emme vielä aivan epäelisi sinun puhtauttasi.
– Vastaus tästä tapauksesta lankee vähemmän vietellyn joukon, kuin sen näkymättömien johdattajien syyksi nykyisyyden ja tulevaisuuden tuomisessa ”.
Syyllä kysyy eräs toinen Saksalainen: ” Tuleeko vuosi 1848 kirotuksi vai siunatuksi, onko Saksan kansa Euroopalta mainittava ylpeydellä vai ylenkatseella ” ?
Tässä voinemme muistuttaa, että Saksanmaalla olisi tilaisuus kohta viettää eräs 200 vuotinen juhla, sillä 24 p. Lokakuuta 1648 tehtiin Osnabruck’issa ja Münster’issä Westphalin rauha, jossa Saksanmaan pitkälliset onnettomuudet ja suuret kärsimykset Kolmikymmenvuotisessa sodassa päätyivät.
Vaan kiivaampi kuin ihminen on hävittämässä on luonto uudestamassa.
Sen lakien jälkeen nousee hävityksestä itsestä uusi elämä, useimmin jalompi ja hedelmällisempi kuin entinen, niin luonnon rajutessa kuin ihmistenkin kukistuessa, – sanoo Rotteck tämän sodan vaikutuksista.
– Sentähden olkaamme toivossa vielä nytkin !
Kirjakauppaan on nykyjään ilmestynyt: Serkukset alkuperäinen jutelma Ulla-tätiltä, joka on präntätty Viipurissa ja maksaa 40 kop. hop.
Osviittta Yhteiseen ja Suomen Geografia’an.
Stenhammar’in ja Palmbladin mukaan suomennettu.
Viipurissa 1848, maksaa 18 kop. hop.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia: 11 Osa Eustahiuksen merkilliset elämän vaiheet.
Kertoelma Krist. von Schmidtiltä.
A. Räty Saksasta Suomentanut.
140 sivua, hinta 25 kop. hop.
12 Osa.
Kolmiomittaviivain merkillisimmät Yhtisoudet ynnä Tasannes-Kolmiomitanto.
Toimittanut Joh. Henr. Eklöf.
36 sivua, hinta 15 kop. hop.
Pohjoinen Palaa eli kirjallisia huvituksia Suomalaisillenki.
Ensimäinen Leimaus, Sisaren sukkeluus.
Leikin teko yhdessä näytöksessä.
Ruotsinkielisen johdosta G-a-d, 48 sivua 8:ossa, maksaa 15 kop. hop.
Pohjoinen Palaa.
Toinen leimaus.
Tutkinto Suomen kielestä, Thomas Frimanilta, maksaa 15 kop. hop.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: