1848-10-20 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 20 päivä Lokakuuta.
N:o 42.
Ensimäinen Runo Kalevalan uudesta panossa * ).

-1a-

[ * ) Tämän on Tohtori Lönnrot anomuksestamme hyväntahtoisesti lähettänyt meille, ja luulemme tämän olevan tervetulleen kaikille Kalevalan ystäville.
– Muuten voimme ilmoittaa, että Tohtori L. näillä aioin on 25:ssa runossa, ja että uusi Kalevala, jota jo Syyskuussa toivottiin valmiiksi, Tohtori L:n muiden töiden suhteen, on viipynyt vähän kauemmin, ja valmistuu vasta parin kuukauden päästä. ]

-1-

Noin kuulin saneltavaksi Tiesin virttä tehtäväksi Yksin meillä yöt tulevat Yksin päivät valkeavat Yksin syntyi Väinämöinen Ilmautui ikirunoja Kavehesta kantajasta Ilmattaresta emosta.
Olipa impi ilman tyttö Kave luonnotar koria Piti viikoista pyhyyttä Iän kaiken impeyttä Ilman pitkillä pihoilla Tasaisilla tanterilla.
Ikävystyi aikojansa Ouostui elämätänsä Aina yksin ollessansa Impenä eläessänsä Ilman pitkillä pihoilla Avaroilla autioilla.
Jop’ on astuksen alemma Laskeusi lainehille Meren selvälle selälle Ulapalle autiolle.
Tuli suuri tuulen puuska Jästä vihainen ilma Meren kuohuille kohotti Lainehille laikahutti.
Tuuli neittä tuuvitteli Aalto impeä ajeli Ympäri selän sinisen Lakkipäien lainehien.
Teki tuuli tiineheksi Meri paksuksi panevi.
Kantoi kohtua kovoa Vatsan täyttä vaikiata Vuotta seitsemän satoa Yheksän yrön ikeä, Eikä synny syntyminen Luovu luontoinen sikiö.
Vieri impi veen emona Uipi iät, uipi lännet Uipi luotehet, etelät Uipi kaikki ilmarannat Tuskissa tulisen synnyn Vatsan vaivoissa kovissa, Eikä synny syntyminen Luovu luontoinen sikiö.
Itkeä hyryttelevi Sanan virkkoi noin nimesi: ” Voi poloinen päiviäni Lapsi kurja kulkuani Jo olen joutunut johonki I’äkseni ilman alle Tuulen tuuviteltavaksi Aaltojen ajeltavaksi Näillä väljillä vesillä Lakehilla lainehilla.
” Parempi olisi ollut Ilman impenä eleä Kuin on nyt tätä nykyä Vierähdellä veen emona Vilu tääl’ on ollakseni Vaiva värjätelläkseni Aalloissa asuakseni Veessä vierähelläkseni.
” Oi Ukko ylijumala Ilman kaiken kannattaja Tule tänne tarvittaissa Käy tänne kutsuttaissa Päästä piika pintehestä Vaimo vatsan vääntehestä Käy pian välehen jouvu Välehemmin tarvitahan ”.
Kului aikoa vähäisen Pikkaraisen piirahteli Tuli sotka suora lintu Lenteä lekuttelevi Etsien pesän sioa Asunmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet Lenti luotehet, etelät Ei löyä tiloa tuota Näe ei paikkoa pahinta Kuhun laatisi pesänsä Ottaisi olosiansa.
Liitelevi, laatelevi Arvelee ajattelevi Teenkö tuulehen tupani Aalloille asunsiani Tuuli kaatavi tupani Aalto vie asunsiani.
Niin siitä veen emonen Veen emonen, ilman impi Nosti polvea merestä Lapaluuta lainehesta Sotkalle pesänsiaksi Asunmaaksi armahaksi.
Tuo sotka soria lintu Liiteleksen, laateleksen Keksi polven veen emosen Sinerväisellä selällä Luuli heinämättähäksi Tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi Päähän polven laskeuvi Siihen laativi pesänsä Muni kultaiset munansa Kuusi kullaista munoa Rautamunan seitsemännen.
Hierelevi, hautelevi Päätä pölven lämmittävi Jopa tuosta veen emonen Veen emonen, ilman impi Tuntevi tulistuvaksi Hipiänsä hiiltyväksi Luuli polvensa palavan Kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa Järkytti jäseniänsä Munat vierähti vetehen Meren aaltohon ajaksen Karskahti munat muruiksi Katkieli kappaleiksi.

-2-

Ei murut mutahan joua Siepaleet veen sekahan Muuttuivat murut hyviksi Kappalehet kaunosiksi: Munasen alainen puoli Alaiseksi maaemäksi, Munasen yläinen puoli Yläiseksi taivahaksi, Yläpuoli ruskiaista Päivöseksi paistamahan Yläpuoli valkiaista Se kuuksi kumottamahan, Mi munasta kirjavaista Ne tähiksi taivahalle, Mi munasta mustukaista Nepä ilman pilvilöiksi.
Aiat eillehen menevät Vuoet tuota tuonnemmaksi Uuen päivän paistaessa Uuen kuun kumottaessa Aina uipi veen emonen Veen emonen, ilman impi Noilla vienoilla vesillä Utuisilla lainehilla Eessänsä vesi vetelä Takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä Kymmenentenä kesänä Nosti päätänsä merestä Kohottavi kokkoansa Alkoi luoa luomiansa Saautella saamiansa Selvällä meren selällä Ulapalla aukialla.
Kusta kättä käännähytti Siihen niemet siivoeli Kussa pohjaksi jalalla Kalahauat kaivaeli Kussa ilman kuplistehen Siihen syöverit syventi Kylin maahan kääntelihen Siihen sai siliät rannat Jal’oin maahan kääntelihen Siihen loi lohiapajat Päin päätyi maata vasten Siihen laitteli lahelmat.
Ui siitä ulomma maasta Seisattelihen selälle Luopi luotoja merehen Kasvatti salakaria Laivan laskemasiaksi Merimiesten päänmenoksi.
Jo oli saaret siunattuna Luotu luotoset merehen Ilman pielet pistettynä Maat ja manteret sanottu Kirjattu kivikin kirjat Veetty viivat kallioihin Viel’ ei synny Väinämöinen Ilmau ikirunoja.
Vaka vanha Väinämöinen Kulki äitinsä kohussa Kolmekymmentä keseä Yhen verran talviaki Noilla vienoilla vesillä Utuisilla lainehilla.
Arvelevi ajattelevi Miten olla, kuin eleä Pimiässä piilossansa Asunnossa ahtahassa Kuss’ ei konsa kuuta nähnyt Eikä päiveä havannut.
Sanovi sanalla tuolla Lausui tuolla lausehella: Kuu keritä, päivyt päästä Otava yhä opeta Miestä ouroilta ovilta Veräjiltä vierahilta Näiltä pieniltä pihoilta Asunnoilta ahtahilta Saata maalle matkamiestä Ilmoille inehmon lasta Kuuta taivon katsomahan Otavaista oppimahan Tähtiä tähyämähän
Kun ei kuu kerittännynnä Eikä päivyt päästänynnä Ouosteli aikojansa Tuskastui elämätänsä Liikahutti linnan portin Sormella nimettömällä Lukon luisen luikahutti Vasemalla varpahalla Tuli kynsin kynnykseltä Polvin porstuan ovelta Siitä suistui suin merehen Käsin kääntyi lainehesen Jääpi mies meren varahan Uros aaltojen sekahan.
Virui siellä viisi vuotta Sekä viisi, jotta kuusi Vuotta seitsemän kaheksan.
Seisottui selälle viimein Niemelle nimettömälle Manterelle puuttomalle Polvin maasta ponnistihen Käsivarsin käännältihen Nousi kuuta katsomahan Päiveä ihoamahan Otavaista oppimahan Tähtiä tähyämähän. Smater1848-42-2 Se oli synty Väinämöisen Rotu rohkian runojan Kavehesta kantajasta Ilmattaresta emosta.
Siitä syntyi Ilmarinen Yhestä vatsan väestä, Syntyi päiveä jälestä, Väinämöinen yötä ennen.
Kenraali Cavaignac’ista * ) vähä.

-2a-

[ * ) Eugene Cavaignac, syntynyt v. 1802, on poika eräälle suuren Kansankokouksen ( convention nationale ) vuosilta 1792-1795 jäsenelle.
Luutnanttina oli hän oli siinä sotaretkessä, jonka Ranskanmaa Englannin ja Venäjän kanssa yhdessä teki Kreikanmaan vapauttamiseksi.
V. 1832 lähetettiin hän Ahrikkaan.
Täällä teki itsensä Arapialaisia vasten käydyssä sodassa mainioksi urhoollisuudellansa, nerollansa ja tiedollansa, sotaväki rakasti häntä, ja päällysmiehet pitivät hänen arvossa ja hän korotettiin kohta kenraaliksi.
Heti Helmikuukumouksen jälkeen teki väliaikainen hallitus hänen kenraalkuvernööriksi Ranskan Ahrikkalaisen alueen yli, jota virkaa yksi karkoitetun kuninkaan pojista, herttua Aumale, oli siihen asti pitänyt.
Ylistetty kaikilta puolueilta ylettiin hän kohta sotaministeriksi, ja Paris’in kaupunki valitsi hänen edusmiehensä Kansankokoukseen.
Hän tuli kotiin Toukokuussa, ja otti sotaministerin viran.
Kesäkuun hirmuisessa rymäkässä annettiin ylipäällyksen virka Paris’ia suojelevan sotajoukon yli hänelle, ja kapinan onnellisesti tukahutettua uskottiin korkein valta hänen käsiinsä, ja Kansankokous julisti hänen tehneen itsensä isänmaalta ” hyvin ansaituksi ”.
Nykyjään on Cavaignac suoristusvallan päämies ( chef de pouvoir executif ). ]

-2-

( Sanomalehdestä: ” La Semaine ” ).
Tarkkauksen arvoinen on erilaisuus vallan ulkonäössä kahden muuten monessa kohdassa niin yhdellaisen aikakauden välillä, kuin Ranskan Tasavalta v. 1800 ja Tasavalta v. 1848.
Silloin niinkuin nytkin kutsuttiin kenraali, joka oli vasta palannut Ahrikan kuumasta maasta, ihmisyyden nimessä perustettua, vaan harhateille joutunutta Tasavaltaa pelastamaan kaikellaisen epäjärestyksen vaaroista, ja uudesta perustamaan valtakunnan myrskyiltä hajotettua rakennusta.
Ja kuitenkin, kuinka erilaiset eivätkö nämä miehet ole, kuinka erilainen sen ajan henki ja nykyinen, sen ajan valta ja nykyinen !
Mutta tämä eroitus kenraali Bonaparten hohtavan hovin ja kenraali Cavaignac’in vähäpyyntöisen asunnon välillä on voitollinen nykyiselle Tasavallalle; se estää kunniahimon vaaralliset houkutukset syntymästä.
Kenraali Cavaignac’in asunnolla on sopiva ja vakainen luonto, ja jokainen käyttää itsensä hänen tykönänsä niin, kuin vallan läsnäolo vaatii; kukaties siinä vielä ei löydy kyllin muuttelehtavaisuutta, ihanuutta ja elähtäväisyyttä; mutta siinä kävijöiden käytös näyttää, kuinka hyvin tietävät olevansa sen luona, jonka käsissä niin monta painavaa kysymystä on selitettävä, jolle ovat niin isossa kiitollisuuden velassa, ja joka niin hyvin ansaitsee heiltä arvossapitämistä; ja tämä arvonan tava käytös näytäksen niiden vaatteuksenkin aina sopivassa laitoksessa, jotka käyvät hänen tykönänsä.
Cavaignac’in kodon paras kaunistus on hänen hiljainen, jalomielinen ja arvonansaitseva äitinsä, joka on kuin muinoin Grachojen äiti, ja johonka, hänen hyväntahtoisen kovuutensa ja järkähtämättömän lempeytensä suhteen, Ranskan Tasavallan voisi verrata.

-3-

Ja kumma on, että vaikka Cavaignac’in tykönä yhtyy niin monta kunniahimollista, niin erilaatuista ja eririenteellistä, niin monta joiden mieliä monellaiset himot, toivot, muistot, kaipaukset polttavat, että puheenjuoksu kuitenkin aina pysytäksen vissien rajojen sisällä, että nämä miehet, jotka puhuessansa ja kirjoittaessansa aina ovat niin pauhaavat ja kiihkoiset, täällä aina ovat sanoissansa kohtuulliset, että heidän välillänsä täällä ei koskaan nousee kiistaa ja kiivaampaa keskus telemista.
Tämä tulee siitä, että kaikki kunnioittavat tätä ymmärtävää ja kelvollista miestä, joka panee itsensä isänmaan altiksi.
Tässä on pieni kanssapuhe suoritusvallan päämiehen ja erään vanhan ylimyksen välillä, joka on kansaan levinnyt ja hyvää mieltä tehnyt.
– Me tarvitsemme, kenraali, sanoi ylimys, ennen kaikkia, että entinen järestys tulee aloillensa.
Saattakaa rahvas menemään omaantuntoonsa ja luopumaan kapinoitsemisen halustaan, niin olemme kernaasti teille apumme antavat.
– Sitä toivoisinkin, vastasi kenraali myhäellen; mutta sanokaa, mitä ymmärrätte te sillä kapinoitsemisen halulla ?
Onko se toivo ja halu parantaa oloansa, tämä rahvaan kapinallinen henki ?
Jos niin on, niin luulenkin rahvaan ei syyttä halajavan muutosta, sillä sangen usein on se saatettu semmoiseen tilaan, jossa sillä ei ole ollut hyvä olla.
Mutta tämä kapinaisuus ei kestä kauan, se on kuin myrsky, joka aikansa myryttyään masenee ja muuttuu lauhkiaksi ilmaksi.
Vaan teissä, hyvät herrat, elää ja kytee aivan toisenlainen kapinan henki.
– Kuinka niin ?
– Kumpiko, kansako vai ylimyssääty, on 14:ssä vuosisadassa enemmän konehtinut ja matkaansaattanut usiampia kapinoita kuningasvaltaa vastaan.
Tuomitkame oikein; rahvas ei ole kehoittanut ja valmistanut ulkomaalaisia maahan sodalla tulemaan; rahvas ei ole murhaellut kuninkaita, ei häväissyt heitä, eikä sulkenut luostareihin eli pannut kaitsennon alle.
Ebroin, Kaarle Martell, Pipin j. m. eivät ole olleet rahvaasta peräsin, ja mökit ovat harvemmin kuin linnat olleet ryövärien luolina.
Rahvas ei ole koskaan liittäynyt maan vihollisten kanssa, niinkuin Armagnac’in ja Burgun’in herttuat ja monet muut ylimykset, jotka kaikessa muussa ovat olleet eripuraiset, yhdessä vaan yksimieliset, rahvaan orjuudessa pitämisessä.
Vaan jättäkäme nämä menneen ajan valitukset.
Te tarvitsette järjestystä ja rauhaa; rahvas tarvitsee vapautta, oikeutta ja leipää, taikka pikemmin, me tarvitsemme kaikki näitä; sillä rahvaan yli ei nyt ole muita kuin Jumala.
Kenraali Cavaignac on erinomaisen ujo.
Yhtenä päivänä kotiin palatessansa Kansankokouksessa, jossa puheensa oli suosiolla vastaanotettu, sanoi hän: – Äiti, minä olen tänä päivänä ollut hyvin onnellinen; minun puhettani kuunneltiin hyvällä mielellä.
– Minkätähden et minulle sanonut puhuvasi tänä päänä, niin olisin minäkin tullut kuuntelemaan.
– Sentähden, äitini, että jos puheeni ei olisi onnistunut, niin olisi sinulle tullut paha mieli.
Ja äitillisen helleyden kyynel herahti armaan vaimon silmään.
– Vanha, harmaapäinen Dupont ( de l’Eure ) kin tuli eräsnä päivänä käymään suoritusvallan nuoren päämiehen tykönä, ja tämä seisoi ukon tullessa tavallisella paikallansa kakluunin edessä, kiivaasti puhellen muiden kanssa, eikä havainnutkaan, että väliaikaisen hallituksen entinen esimies oli tullut.
Viimein sanoivat toiset hänelle, Dupont’in istuvan aivan yksinänsä.
” Mitä, onko Dupont täällä ”? sanoi hän ja meni kiireesti mainiota ukkoa tervehtimään, otti hänen samalla arvonannolla kuin poika isänsä käsipuolesta, vei istumaan ja rupesi itse seisomaan viereen.
Sitten teki hänen tuttavaksi äitinsä kanssa, joka myöskin kohteli ukkoa samalla nöyryydellä ja kunnianosoituksella.
Eräs toinen sanomalehti: ” Le bien public ” sanoo hänestä: ” Cavaignac on kaikista sopivin Tasavallan ensimäiseksi mieheksi.
Hänen mutkatoin ja puhdas luontonsa, hänen vakainen mielensä, isältänsä perimä tasavallan puoltaminen, syvä totuuden rakkautensa ovat verrattomat omaisuudet.
Ja jos hän on yhtä nerokas ajatuksen mies, kuin on näyttänyt olevansa työn, jos hänestä tulee yhtä hyvä laintekiä, kuin on ollut rauhantekiä, niin on hän kuvattava historian muistokirjoihin niinkuin maailmain toinen Washington ”.
Sanalla sanoen tämä mies, jonka käteen tapaukset ovat saattaneet Ranskan Tasavallan hallituksen, on rehellinen, tunnollinen ja harvinainen mies.
Ulkomaalta.
Saksamaalta.
Viime numerossa puhuimme tämän maan yleisestä tilasta.
Nyt katsahtakaamme vähän sen erinäisiä valtakuntia.
Preussista.
Tämän ison valtakunnan sisälliset asiat ovat sangen sekaiset, ja tulevaisuus ei hyvältä näyttävä.

-4-

Paitse sitä toraa, joka on Preussikiihkoisten ( ” furor borussicus ” ) välillä ja niiden, jotka tahtovat tämänkin vallan kuulumaan Saksanmaan päähallituksen alle, on myös alinomaisia riitoja ta’astajien, edestäjien * ) ja rahvasvaltaisten, elikkä sotaväen, porvariston ja rahvaan välillä, ja suurin paha on, että kansa ei luota hallitukseen, oli tämä millainen tahansa.

-4a-

[ * ) Edestää föra framåt, edestäjä, som förer framåt, edestyy skrida framåt, edestys framskridande; ta’astaa, föra bakåt, ta’astaja, som förer b., ta’astuu skrida b., ta’astus, skridande b., reaktion. ]

-4-

Kaikki tämä on matkaansaattanut alinomaisia rauhattomuuksia Berlin’in kaduilla, kokouksia, tappeluja, ikkunansärentöjä, niinkuin esim. 20 ja 21 Elok., jolloin kaikki ikkunat ministerin Auerswald’in asunnoissa lyötiin rikki, katusulkuja ruvettiin tekemään, jne.
Rahvaankiihkoittajia on ilmaantunut monta, eräs etevimmiä nimeltä Held.
– Kansankokouksessa Berlin’issä on miehiä kaikista näistä lahkokunnista, jonka tähden se on ollut yhtä levotoin ja riitasa, kuin lahkokunnat itsekkin, ja tora sen ja hallituksen välillä nousi ministeristön Auerswald-Hansemann’in piti erota, vaikka tämä ministeristö kummiakin oli edestystä puoltavainen.
Kauan neuvoteltua teki kuningas viimein kenraali v. Pfuel’in uuden ministeristön esimieheksi ja sotaministeriksi, ja tämä on luvannut, että hallitus on puoltava edestystä, vaikka ta’astusta, sodan loputtua Tanskanmaan kanssa ja sotaväen palattua, kyllä isosti pelätään.
Tätä pelkoa enentää sekin, että kuningas on tehnyt sodasta palanneen kenraalin Wrangel’in kaikkein Berlin’in seudussa olevien sotajoukkojen päälliköksi.
Kuningas asuu aina sitten Maaliskuun tapauksien Potsdam’issa ( joka on ei kaukana Berlin’istä ).
Itävallasta.
Tässä isossa valtakunnassa on tilaisuus vieläi sekaisempi, kuin Preussissa, ja melkein mahdotoin selittää.
Meillä ei ole tällä kertaa tilaisuutta, muuta kuin vähän viittailla tärkeimmiä.
Itävallassa löytyy kaikki samat lahkokunnat ja puolueet kuin Preussissakin, se vaan eroitusta, että ne edellisessä maassa ovat jyrkemmästi toisiensa vastassa ja riitelevät kiivaammin, sillä vapaus oli odottamattomampi, entisestä olosta vapauteen oli täällä pitempi askel kuin Preussissa.
Vaan paitse mitä näiden loppumattomat kiistat tekevät, lisävät monien Itävaltaan kuuluvien kansallisuuksien riidat julman runsaalla kädellä toran ainetta.
– Itävallan ensimäinen kansankokous, joka alettiin 22 heinäk., on kummallinen sekoitus Slavianeja ja Saksalaisia, neuvottelun kielenä on kuitenkin Saksan kieli.
– Kansankokuksen avattua, Radetzkin päästyä voiton päälle Italiassa ja keisarin palattua Wien’iin on Itävallan hoippuva ja jo hajoamaisillaan ollut valtakunta kuitenkin taas vähän varmistautunut, ja keisarilliselle hallitukselle on tullut hyvä halu ta’astaa kaikki asiat entiselle kannallensa.
Ja vaikka kansankokous takasi keisarille tämän palatessa, rauhaa ei enää rikottavan Wien’issä, niin on rauhattomuuksia, työmiesten meteliä, ylimysten ja rahvasvaltaisten riitoja j. m., kuitenkin joka päivä tarjona samoin kuin Berlin’issäkin, täälläkin riidellään samalla tavalla, pitääkö Itävallan antautua Saksanmaan päähallituksen alle, eli ei, ja niitä, jotka eivät tahdo tätä yhdistymistä, kutsutaan musta-keltaisiksi ( musta ja kelta ovat Itävallan värit ), niitä taas, jotka tah tovat, mustapuna-kultaisiksi ( Saksanmaan värit ).
Kansansotaväellä ja oppilaisilla on vielä paljon sanomista.
Heinäkuussa säätty ministeristö * ): v. Wessenberg ulkomais-, Doblhoff kotimais-, Latour sota-asioita varten j. m., seisoo vielä.

-4a-

[ * ) Meidän 31:ssä n:ssa ollut ilmoitus tästä asiasta on osaksi väärä. ]

-4-

– Itävallan asiat alimaidensa Lombardian ja Unkarin kanssa olletinkin ovat tätä nykyä tarkkauksen arvoiset.
Välirauha Sardinian kuninkaan Albertin kanssa on jatkettu, ja Englannin ja Ranskanmaan tuumaelmista Italian asioissa ei ole lähtenyt mitään.
Mitä Unkarilaisten ja Kroatialaisten väliin tulee, niin on nykyjään saatu ilmi, että jälkimäisten sota Unkarin kanssa on isoksi osaksi Itävallan hallituksen neuvon piteestä ja koneista, ja Unkari tekee kapinaa paraikaa.
– Ei ole hyvä sanoa, miten Itävallan käynee, mutta isoja melskeitä näyttää olevan tulemassa.
Jälkimaine.
Viimeinen posti toi sanomia Vien’istä 7:ltä päivätä t. k., tässä kaupungissa hirmuisen kapinan syttyneen, hallituksen toimesta Unkarin asioissa.
Keisari on paennut perehinensä, sotaministeri Latour murhattu ja koko ministeristö hajotettu.
Kotimaalta.
Helsingistä.
Viime maanantaina 16 p. tätä kuuta avattiin Yliopisto taas, ja luennot ovat nyt täydessä mahdissaan.
Luentoluettolosta ( index praelectionum ) nähdään, että 6 rohvessorin virkaa on avonaista, nim. 1 Raamatuntutkinnossa, 1 Lainopissa, 1 Lääkitystieteessä, rohvessorin virka Kasvu- ja Eläintieteessä, Luonnonopissa ja Tiedoitsemassa, joita kaikkia virkoja Apulaiset näissä tieteissä nyt toimittivat.
Myös on Historian rohvessori Rein, joka on Yliopiston nykyinen hallitusmies, tämän virkansa tähden vapaa luennasata, ja hänen siassansa opettaa nyt Historian eriopettaja Cygnaeus.
Suomen kieltä varten on vaan entiten lukia Gottlund nytkin ainoa opettaja, vaikka senkään luennoista emme ole kuulleet mitään.
Menneellä vuodella ovat seuraavat virat saaneet taas varsinaiset toimittajansa: rohvessorin virka Kemiassa ( Arppe ), Apulaisen virat Raamatuntutkinnossa, Lainopissa ja Kreikan ja Ruomin Kirjallisuudessa ( Granfelt, Florin, af Bruner ); ja vuoden kuluessa on eriopettajien määrä enennyt 3:lla, niin että niitä nyt on 12.
– Sitä vastaan on opettejien luvusta poikennut: rohvessori Tiedoitsemassa J. J. Tengström, virasta eronnut, ja kuoleman kautta poismennyt rohvessori Luonnonopissa J. J. Nerwander, rohv. Raamtuntutkinnossa J. A. Gadolin, eriopettaja Tiedoitsemassa J. R. Tengström ja Voimistetun opettaja Otta; joka vuosi on ollut sangen surullinen Yliopistolle, sillä kuolema, omiksensa ottaessaan rohvessori Nerwander’in ja eriopettajan Tengström’in, osaksi kovalla julmuudella valita kaksi Yliopistomme jalointa ja etevintä miestä, joista toinen oli miehuutensa täydessä voimassa, toinen nuoruutensa ihanimmissa iässä.
Tengsröm’in nimi, joka jo seitsemänkymmentä vuotta on ollut Suomen Yliopiston kunniana ja kaunistuksena, katoaa nyt siis näin isän erottua ja pojan aikaiseen kuoltua.
– Yliopiston hallituksessa on tapahtunut painava muutos sillä, että sen vanha virantoimittaja vara-Kansleri kenraali A. A. Thesleff poismeni kuoleman kautta, ja sen jälessä nyt on tässä virassa kenraali-majuori J. M. Nordenstam.
Kenraali Thesleff oli toimittanut vara-Kanslerin virkaa aina Yliopiston tähän kaupunkiin tulemisesta asti.
– Yliopiston matkoilla olleista opettajista on menneellä vuodella kotiin palannut apulainen Ingman ja eriopettaja Cygnaeus, niin että opettajista nyt ei ole matkoilla kuin 3, apulainen v. Willebrand ja eriopettajat Wallin ja Castren, toinen Arapian kuumissa hietaerämaissa, toinen Siperian kylmillä lumikankailla, kumpikaan ei pelkäävä lukemattomia vaaroja ja kumpikin näkymättömästi ahkeroitseva tieteensä eteen.
– ( Tässä voinemme mainita, että meidän Yliopistomme entinen rohvessori, nyt riikinarkkivarius Tokholmissa J. J. Nordström – tämä kelvollinen maamiehemme, jonka kova onni pari vuotta takaperin saattoi eroamaan Yliopistosta ja isänmaastansa – on nykyjään tehty kanslerin sihteeriksi Lund’in Yliopistolle Ruotsissa ).
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: