1848-11-03 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 rpla ja kaikissa Postikontuoreissa 1 Rpla 15 kopekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 3 päivä Marraskuuta.
N:o 44.
Rohvessor Palmblad ja Suomikiihkojat.
II.
Herra Palmblad’in vastustuksen Suomen kieltä vastaan sanoimme olevan yksipuolisen.
Syyn tähän vastustukseensa sanoimme olevan sekä ” Rohvessor Palmbladin mielenjuoksussa ja elämän tarkoituksessa että siinäki, että Hra P. on Ruotsalainen ja ei voi ylennätä kansallisesta omarakkaudestansa, joka viehättää häntä ” inhoamaan kaikkea josta Ruotsalaisuudelle oisi pienintäkään vahinkoa ”.
Tähän päätteesemme liittäsimme vielä, että H:ra P. ei ollenkaan katso jos hän tässä asiassa käyttää itseänsä rehellisesti tahi ei; mutta me luulemme Lukiamme itsensä näkevän sen ja käymme katsastamaan kysymyksessä olevaa asiata.
H:ra Palmblad sanoo vaan sivuuttamalla käymänsä katsastamaan kysymystä: ” jos Suomen kielen käyttäminen on välttämätöin väline ( vehikel ) Suomalaiselle kirjallisuudelle ” ?
(! !! )
– Jo sanain liitos tässä asetetussa kysymyksessänsä näyttää minkä hengen lapsi H:ra P. on.
Jos puhe kerran on ” Suomalaisesta kirjallisuudesta ”, niin eihän semmoista voi löytyäkkään jos ei Suomen kieltä löytyisi ja jos ei se välttämättömästi oisi antanut nimen kirjallisuudellensa ?
Vai voiko muuten kuin pilkan vuoksi panna semmoisia kysymyksiä kuin esimerkiksi: ” onko Ruotsin kielen käyttäminen välttämätöin väline Ruotsalaiselle kirjallisuudelle ” ?
– ” Ranskan kielen käyttäminen Ranskalaiselle kirjallisuudelle ”? j. n. e.
Kirjoituksensa kulusta näkyy kuitenki että H:ra P. oikeastaan katsastaa: ” jos Suomen kielen käyttäminen on välttämätöin väline Suomenmaan kirjallisuudelle ”.
Ja ainoastaan siinä puvussa saattaa tämä kysymys olla riidan alainen: sillä Suomenmaassa löytyy muitaki asukkaita eikä ainoastaan Suomalaisia.
Täällä löytyy Ruotsalaisia, Lappalaisia, Saksalaisia, m. m., ja täällä puhutaan niin monta kieltäki; saattaa sentähden kysyä: ” mitä näistä kielistä pitäisi käyttää Suomenmaan kirjallisuudelle ” ?
– Mutta H:ra P. sekoittaa aina sanat: Suomalainen ja Suomenmaa, tehneepä hän sitä uhalla eli sattumoisiltaan.
Se olkoon kuitenki oma asiansa.
” Sivistyneellä osalla Suomalaisesta kansasta ”, alkaa H:ra Palmbland, ” ei ole sinne-päinkään sama seikka kuin Irlantilaisten, Ungarilaisten, Böhmiläisten ja monen muun semmosen kansan sivistyneillä, jotka likimältään kaikkityyni ovat kasvaneet sen maan juuresta, jossa he asuvat; jota vastaan Suomenmaassa ensistäänki koko rahvas joissakuissa (? ) maakunnissa on Ruotsalaisia siirtolaisia, muista ( maakunnissa ) taasen ovat kaupuntein asukkaat ja kaikki säädyt pait rahvasta parastaan Ruotsalaisesta perijuuresta, ja ovat muinosina sekä nykysinä aikoina yli Pohjanmeren sinne muuttaneet meidän ( Ruotsin ) rauteilta ”.
– Mitäs tämä ei ole ?
Sivistyneet Suomessa eivät ole, miten sivistyneiden seikka on Irlannissa, Ungarissa Böhmissä ja muualla, kasvaneet maamme juuressa! ?
Minkäs maan juuressa ?
Vai lienevätkö ne ilmasta kaikkityyni tänne leimahtaneet ?
Suomenmaan Historia ei kuitenkaan tiedä ollenkaan tämmösestä leimauksesta.
Se vaan tietää, että Suomenmaa on vuosisatoja sotinut sivistyksensä edestä ja että maamme sitä varten on kustantanut itsellensä kouluja, kymnaaseja ja Yliopiston.
Näissä ja tällä tavalla on sivistys siinnyt ja sivistyneitä syntynyt maahamme.
Mutta H:ra P. tahtoo väittää paljaita sivistyneitä muuttaneen ja yhä muuttavan Ruotsista tänne ja näyttää kieltävän sivistyksen arvon kaikilta muilta pait Ruotsista tänne muuttaneilta.

-2-

Sillä tavalla oisi sivistyneitä ( pait kaikki kaupuntein asukkat ja vallassääty ) neki talonpojat, joiden esi-isät muuttivat Ruotsista ja jotka puhuuvat Ruotsia! ?
Merkittävä on mitä H:ra P. mainitsee aivan omatuntoansa ja totuttua vastaan Suomenmaan asukkaista, että muka ” koko rahvas joissakuissa ( Suomen ) maakunnissa on Ruotsalaisia siirtolaisia.
Mitkähän jotkut maakunnat ne lienee, joissa löytyi ainoastaan Ruotsalaisia asukkaita ?
Ei suinkaan paljaita Ruotsalaisia löydy kuin yhdessä ainoassa maakunnassa, nimittäin Ahvenanmaalla.
Eikä H:ra Palmblad itsekään näy siitä tietäneen ennekuin nyt.
Sillä v. 1829 ja myöhemminki painetussa Maatieteessä ( ” Allmän Geografie ” ) sanoo hän: ” – – Suomessa puhutaan Ruotsinkieltä kaikilta sivistyneiltä sekä rahvaalta Uusmaan ranteella ja Porin kaupunnista Joensuun kaupuntiin asti.
Saaristoki on paraimmittain asuttu Ruotsalaisilta ”.
Jos nyt Ahvenanmaalla ja kahden toisen maakunnan rannalla H:ra P:din näin sanoessa asuu Ruotsalaisia, ei sillä ole sanottu, että niitä on ” joissakuissa maakunnissa ” vaan että ” koko rahvas on yhdessä Suomen maakunnassa Ruotsalaisia siirtolaisia mutta niitä asuu ainoastaan osaksi kahdessa toisessaki maakunnassa ” ( nimittäin Uusmaan ja Pohjanman ranteilla ).
Tämä H:ra P:din käytös tässä on sen vuoksi merkittävä, että Saksanmaan Rohvessorit, samalla tavalla vääristellen Sleswigin maan asukkaiden seikkaa, saivat Saksalaisen kansan vimmaan ja sotaan Tanskalaisia vastaan.
– Mitä taasen tulee ” kaupuntein asukkaihin ja kaikkiin säätyihin pait rahvasta ” niissä maakunnissa joissa kansa on Suomalaista, eivät ne ole puoleksikaan osaksi ” tänne muuttaneet Ruotsin ranteilta ”.
Jos niin oisi pitäisi Suomessa löytyä mahdottoman paljon Ruotsalaisia ja Ruotsin kieltä puhuvia.
Niitä löytyy kuitenki ainoastaan noin 200 tuhatta henkeä, sitä vastaan kuin Suomalaisia on yli 1, 3000, 000 taikka likemmä 7 kertaa enemmän kuin Ruotsalaisia.
Muutenki luulisi semmosen miehen kuin ” Rohvessor ” P. tietävän että Suomessa samote kuin niissä maissa ( Irlannissa, Böhmissä j. n. e )., joita hän on ottanut esimerkiksi ja joissa sivistyksen kieli on muukalainen, ei kaikki ole muukalaisia sentähden jos ne puhuvat muukalaista kieltä.
Sivistyneen ja virkamiehen täytyy itsekussaki semmosessa maassa puhua ja kirjoittaa sitä kieltä, jota koulussa opetetaan ja virkakielenä pidetään.
Sentähden puhuu ja kirjoittaa sivistynyt ja virkamies Suomessa nykyjään Ruotsia samote kuin Böhmissä on tähän asti puhuttu ja kirjoitettu Saksan kieltä j. n. e.
Suomalaisissa seuduissa on taasen kaikestaanki työ- ja palkka-väki Suomen kaupunteissa pelkkiä Suomalaisia, onpa niitä niissäki kaupunneissa joiden ympäristöllä asuu Ruotsalaisia, esm. Helsingissä.
Hantvärkkärit sitä vastaan ovat kaupunnissamme enin osa Suomaiaisesta sukuperästä, vaikka tarvis ja asian laita on pannut heitä puhumaan samaa kieltä kuin ” sivistyneen ” ja virkamiehenki sekä muuttamaan nimiänsä.
Sentähden kuulee usiamman hantvärkkäreistämme ” melskaavan ” Ruotsin kieltä, ehkä murre heidät yhä ilmoittaa.
Vaan H:ra P. lisää: ” Saattaa kyllä tässä ( ” sivistyneiden ” vaiko missä? ) säädysssä löytyä monta Suomalaisessaki suvussa, jotka ovat omistaneet Ruotsalaisen kielen, sivistyksen ja nimen; kuitenki on meistä ( H:ra P:dista ) kuin näiden luku muita suhteen oisi ei vähää pienempi ”.
– Tämä on yhtä väärin sanottu kuin ennenki.
Suomessa löytyy ei ainoastaan yhtä paljon vaan paljoa enemmin tämmösiä Ruotsalaistuneita Suomalaisia, kuin Ruotsista sekä muista maista muuttaneita sukuja.
Sukunimiin meidän maassa ei ole katsomista.
Sillä kuki tietää, miten useammat suvut vallassäädystämme ovat alkaneet papeista ja hantvärkkäreistä, jotka ovat kieltäneet Suomalaisen sukuperänsä ottamalla muukalaisen kielen kanssa muukalaisia nimiä.
Tässä otamme muutamia esimerkkiä.
– Kuka luulisi sukunimen Alopäus syntyneen suomalaisesta nimestä: Kettunen? kuitenki on se niin.
Ensimäinen pappi tässä suvussa ( talonpojan poika Kerimäen? pitäjästä ) sai itselleen nimen Kettunius, joka sittemmin väännettiin Alopäukseksi ( Kettu = Alopäks Greekan kielellä ).
Kuka myös luulisi siitä rumasta sukunimestä: Karhunen saadun aatelis-nimen: af Ursin ( Karhu = Ursus Latinan kielelle )? kuka sukunimestä: Jänis saadun sukunimen: Lagus ( Jänis = Lagos Greetan kielellä )? sukunimestä: Wirolainen sukunimen Esthlander ( Wirolainen = Esth Ruotsin kielellä ) ?
Sen lavean suvun: Frosterus esi-isästä tarinoidaan että se oisi lähtenyt eräästä mökistä Pohjanmaalla, jonka nimen: Hallanen hän oisi papiksi päästyänsä omistanut ja kääntänyt ruotsalaiseksi: Frost ( Halla = Frost ), joka viimein sai nykysen latinaisen päätteensä.
Jos taasen näin vieraisiin kieliin kääntämällä syntyneiden sukunimien luku on suuri, niin on syntynyt ja syntyy vieläki joka päivä uusia nimiä vääntämällä osan Suomalaisesta nimestä muukalaiseksi ja Suomalaisten nimien lyhentämällä.
– Siitä se tulee että oisi vaikea sen uskoa jos ei tietäisi, että vapaherrallinen suku: Carpelan oisi lähtenyt suvusta: Karpelainen Vehmaan pitäjästä ( vanhoissa kirjoituksissa seisoo: Karpelaynen, Carpelayu ja myöhemmin Carpelan ).
Samalla tavalla saadaan sukunimistä: Malinen=Malin, Karjalainen =Karjalin, Virolainen=Virolin j.n. e., Sawolainen=Sawenius, Toppinen=Toppelius, Pesonen=Pesonius, Piironen=Peronius j. n. e., Makkonen= Maconi, Ikonen=Igoni, Niilonen=Niloni j. n. e., Rissanen=Resander, Tikkanen=Ticcander, Tommonen =Thomander j. n. e., Hommonen=Homen, Tikkanen=Ticklen, Tynkkynen=Tyken j. n. e. Väänänen = Venell, Väisänen = Veisell, Eskelinen = Eskling, Pakarinen = Backman, Heimonen = Hedman j a satoja muita näin koristeltuja nimiä.

-3-

Niistä ei outo tunne vilaukseltakaan että niiden kantajat ovat alkuperältä Suomalaisia, luulisi vaan Latinasiksi, Italialaisiksi j. n. e.
Mutta ei yhtään rumempia ole ne nimet, jotka ovat muodosteltuja syntymä-paikkain nimen perästä.
Tämmösistä sukunimistä mainitsemme: Molander Pyhä-Ristin pitäjästä ( Ruotsiksi: Mola ), Franzen Ranttilan kappelista ( Ruotsiksi: Franzila ), Wegelius Peräseinäjoen kappelista ( Seinäjoki = Wägg-Elf, siitä Weggelfius = Wegelius ), Europaeus Äyräpään kihlakunasta ( kirjoitettiin muinoin: Ägräpä, Eurepe sekä luultiin antaneen koko Europan maanosalle nimen, jonka tähden sukunimiksi sai kuulua: Europäus ).
Löytyy semmosiaki nimiä, jotka ovat aivan sattumoisiltaan otettuja, esm Schwarzberg, Helenius, Ingman j. n. e.
Eikä niitäkään sukunimiä voi jättää mainitsemata, joiden ensi-kantajat ovat olleet sotamiesten poikia, Sotamieheksi otettaessa annettiin ja annetaan nytki lyhyjiä nimiä, olipa entinen nimensä mikä tahansa.
Semmosia ovat: Falck, Berg, Borg j. n. e.
Samote sanotaan aatelissuvun: von Fieandt lukevan alkunsa eräästä sotamiehestä ( rakuunasta ): Wianti, jonka syyttömästä nimestä sitten oisi saatu niin hirmuisen ulkomaalainen nimi.
Ulkomaalta.
( A. A. Z ).
Unkarista ja Itävallasta.
38:ssa numerossa mainitsimme lyhykäisesti Unkarin riidoista yhdysmaidensa Kroatin ja Slavonin kanssa, ja että sota jo oli osaksi alkanut ja näytti tulevan kestämään kauan.
Sittemmin on tämä sota kiihtynyt kiihtymistään ja saattanut onnettomuutta koko Itävallan valtakunnalle, olletinkin sen pääkaupungille Wien’ille.
Syyskuussa tuli Unkarin tilaisuus päivä päivältä vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi.
Servialaiset voittivat Unkarin sotaväen ja Kroatilaisten Bani Jellachich kävi heidän päällensä 50, 000 miehen sotajoukolla ja 60 tykillä, jolle ei kukaan tehnyt vastarintaa.
Iso osa Unkarin sotaväkeä oli nimittäin ja on vieläkin Radetzkilla Italiassa, ja muuten olisivat Unkarilaiset suuressa aseiden puutoksessa; Kroatilaiset sen siaan olivat hyvästi varustetut ja sotaan harjautuneet.
Levottomuus Pesth’issä nousi tästä isosti, ja 4:nä Syysk. nousi Ludwig Kossuth vallanpäivillä ja piti lyhyen, vaan sanomattomasti va’an puheen Unkarin upsierien petoksesta, mustakeltaisien ( ta’astuspuolueen ) hävittömistä koneista, jossa melkein selvästi osotteli eräitä keisarillisen heimon jäseniä, ja pyysi vallanpäivien asettamaan eri toimituskunnan joka sovittaisi Kroatilaiset, tarjoisi heille, mitä heille oikeutta myöten oli tuleva, ja käyttäisi kaikki heidän vaatimuksensa, miss ä nämä eivät olleet ta’astus-puolueen tekemät.
Tämän ehdotuksen tekivät vallanpäivät yksimielisesti päätökseksi, ja päättivät lähettää sovinnollisen selityksen Kroatin ja Slavonin kansoille, Jumalan ja maailman edessä näyttääkseen, että Unkarin kansa yhtä rehellisesti, kuin ennenkin seitsemänsatavuotisessa liitossa, piti näitä kansoja velinänsä, että se ei ole nyt enemmän kuin ennenkään tahtonut tukahuttaa heidän kansallisuuttansa eikä polkea oikeuttansa, ja että se paluuttaaksensa ystävyyttä ja rauhaa oli valmis täyttämään kaikki ne Kroatilaisten ja Slavianilaisten vaatimukset, jotka eivät riko Unkarin omaa oikeutta ja laillista itsellisyyttä * ).

-3a-

[ * )Tämä julistus oli annettu Europan kansoille, ja kreivi Ladislaus Teleki pantiin Unkarin valtakunnan lähetiksi Paris’iin. ]

-3-

Myös lähettivät vallanpäivät ison lähetyksen keisarin tykö Wien’iin tahtomaan selitystä Itävallan hallituksen käytöksestä Unkarin ja Kroatilaisten asiassa, vaatimaan kaikkea Unkarin sotaväkeä kotiin, ja pyytämään, että hallitus kieltäisi Jellachich’in ja muiden kapinoitsijoiden sotimasta Unkaria.
Keisari vastasi kierrätellen, ja lähetys palasi toimittamattoman asian kanssa 12:nä Syysk.
Nyt suutuivat Unkarilaiset hirmuisesti ja sekaisuus Pesth’istä nousi korkeimmalleen.
Milloin tahtoi koko ministeristö ( Batthyany, Esterhazy, Meszaros, Kossuth, Deaf, Götvös, Szemere, Szecheny ) erota viroistansa, milloin piti Batthyanyn, milloin Kossuth’in saada uusi ministeristö aikaan, milloin sotajoukon päälliköksi tehtämän Palatini ( kuninkaan siainen Unkarissa ) arkkiherttua Stephan joka oli mitä vaikeimmassa tilassa Wien’in hovin ja Pesth’issä olevan ministeristön välillä.
Kaikki sotamiehetki kelvolliset käskettiin pukeumaan aseihin isänmaansa ja vapautta varjelemaan, kaikki sotaväki koottiin Pesth’in ja Ofenin ympärille.
Vapatahtoisia soturia tuli kaikilta haaroilta, yksin Wieni’stäkin monta sataa oppilasta, Ofen’in linnoituksia oli rakentamassa vaimot ja lapsetkin, isänmaan rakkaus näyttihen kaikissa, kaikki olivat valmiit menettämään tavaransa, verensä, henkensä isänmaan edestä.
Viimein päätettiin, Kossuth’in kehoituksesta, pantaa uusi lähetys Wien’iin, mutta tällä kertaa ei keisarin tykö, vaan Kansankokoukseen ja kansan tykö, niiltä puoltoa pyytämään.
Lähetys, jonka johdattajana oli vanha harmaapäinen ja sokia Wesseleny, mainio isänmaansa ystävä, tuli Wien’iin 18:na Syysk., vaan kauan keskusteltua ja vaikka vasen puoli hyvin puolusti Unkarilaisia, päätti Kansankokous ( 186:lla huudolla 108:ta vastaan ) ei ottaa vastaan lähetystä.
Täll’ aikaa oli keisari ja hallitus Wien’issä julkisesti mennyt Kroatilaisten puolelle.
Niiden tarkoitus oli luultavasti, Jellachich’illa voitattaa Unkarilaiset pakottaa heidät armoa anomaan ja sitten armosta myöntää heille keisarilta Maaliskuussa asetetun oman ministeristön, jota eivät tahtoneet eivätkä voineetkaan väkivallalla tyhjäksi tehdä.
Keisari oli 4:nä Syysk. lähettänyt ” rakkaalle Paroni Juoseppi Jellachich’llensä ” imartelevan kirjoituksen, jossa kiittää tätä järkähtämättömästä uskollisuudesta, ja antaa hänelle kaikki entiset virkansa ja kunniansa takasin.
Jellachich taas antoi, ennenkuin astui Drawen yli ( joka joki erään matkaa on Unkarin etelä rajana ), julistuksen, jossa ensin kaikellaista syyttäen Madjarien päälle ilmoittaa ei tahtovansa sotia Unkaria, vaan sitä puoluetta vastaan, joka tarkoittaa hajottaa Itävallan valtakunnallista yhteyttä, ja jonka julistuksen lopettaa näillä sanoilla: ” me pyydämme yksimielistä, voimallista ja vapaata Itävaltaa, me tahdomme horjumatta pitää kiinni entisestä suuresta keisarin-valtakunnasta.
Vaan kuin Unkarin ministeristö ei tahdo tyytyä tähän, niin täytyy meidän kunniamme ja velvollisuutemme tähden uskaltaa jos mitä, ja käydä aseihin; ja me emme tahdo erota velistämme Unkarin Servialaisista, jotka tahtovat sitä, mitä mekin.
Jumala varjelkoon meidän laillista keisariamme ja kuningastamme, Ferdinand’ia ” !

-4-

Ilman sitä oli Itävallan ministeristö Unkarin ministeristölle lähettänyt kirjoituksen, jossa valittaa, kuinka paha ja sopimatoin se on, että Unkarilla on eri sotarahakeinon, kaupan- ja ulkomais-ministerit, kuinka Unkari on ollut vastahakoinen auttamaan Itävaltaa Italian sodassa, valittaa että Unkari on pannut eri lähetit Frankfurt’iin j. n. e., ja jossa kirjassa myös sanotaan keisarilla ei olleen oikeutta antaa Unkarille semmoista itsellisyyttä, jonka tähden tämä itsellisyys oli vähen nettävä ja vanha sääntö ( ” die pragmatische Sanction ” vuodelta 1713, joka säätää, että kaikki Itävaltaan kuuluvat maat pitää hallittaman yhteisesti ) voimassa pidettämän.
Tässä nähdään siis, että Jellachich soti Itävallan niin kutsuttuun yhteyden edestä, että hän oli se välikappale, jolla keisari tavotteli Unkarin itsellisyyttä, jonka kuitenkin itse oli Maaliskuussa juhlallisesti vahvistanut.
Jellachich astui nyt edellänsä, riensi Pesth’iä kohti, josta käsin sanoi tahtovansa määrätä rauhan ehdot, ja seisoi jo 23:nä Syysk. Stuhweissenburg’issa ( muutamia penink. Pesth’istä ).
Mutta jalot Madjarit eivät hämmästyneet sitä, vaan varustihet ankarasti.
Unkarin sotajoukon päällikkö Adam Teleki pantiin petoksen tähden viralta, ja arkkiherttua Stephan vaadittiin päälliköksi; tämä tulikin Unkarilaisten leiriin, vaan ei saatuansa sovintoa Jellachich’in kansssa aikaan, läksi hän Wien’iin ja pani keisarin käteen Palatinin virkansa Unkarin maan yli.
Nyt nimesi keisari 25:nä Syysk. kreivi Frans Lamberg’in kaikkein Unkarissa löytyvien sotajoukkojen päälliköksi, oli ne mistä nimestä tahansa, ja ilmoitti kahdessa julistuksessa ” kansoillensa ja sotajoukoillensa Unkarissa ” tämän nimityksen ja sanoi aikovansa kohta lopettaa tämän sodan kahden samaan sotajoukkoon kuuluvan osan välillä.
Vaan tämä tuli myöhään.
Unkarilaisten viha ja katkeruus Itävallan hallitusta vastaan oli noussut korkeimmalleen, olletinkin eräiden Jellachich’inh ja Itävallan sotaministerin kreivi Latour’in toisillensa kirjoittamien kirjojen ilmi saatua, joista nähtiin Itävallan hallituksen rahalla ja sotavaroilla auttaneen Jellachich’iä.
Vallanpäivät Pesth’issä päättivät, Kossuth’in kehoituksesta, tehdä keisarin viimeiset julistukset voimattomiksi niin myös Lamberg’in päälliköksi tekemisen mitättömäksi, sentähden että nämä julistukset eivät olleet allekirjoitetut Unkarin ministeriltä, jonka 3 pykälä vuoden 1848 laissa säätää.
Kreivi Lamberg tuli seuraavana päivänä Ofen’iin rupeamaan sotajoukkojen ja kansanväen päälliköksi, mutta tästä syttyi rahvas semmoiseen vimmaan, että oikia meteli syntyi.
Lamberg poloinen nähtiin ajavan vaunuissa, otettiin kiini, vedettiin maahan ja tapettiin tuhansilla miekoilla.
Tämä hirmuinen tapaus koski kipiästi vallanpäivihin, ja ne päättivät, hallituksen puuttessa, valita 6 jäsentä väliaikaiseksi hallitukseksi täydellä voimalla tehdä mitä tahtoi maan pelastukseksi.
Tämän väliaikaisen hallituksen esimiehenä on Kossuth.
– Kaiken tämän tapahtuessa Pesseth’issä läheni Jellachich aina enemmän, ja 29:nä Syysk. tuli Unkarin sotajoukko hänelle vastaan Velencze’ssä.
Tuima tappelu syttyi, ja Jellachich voitettiin, paljon tapattuansa.
Siitä tehtiin kolmen päivän rauha, ja molemmat varustihet uudesta koettelemaan.
Vaan tiedon tultua Wieniin kaikista näistä tapauksista teki keisari kovat päätökset Unkaria vastaan.
4:nä Lokak. nimesi paroni Rocseyn Unkarin uuden ministeristön esimieheksi; julisti Unkarin vallanpäivät olevan hajotetut, ja kaikki sen viimeiset päätökset tyhjiksi tehdyt j. n. e. ja teki Bani Jellachich’in kaikkien Unkarissa ja sen yhdysmaissa löytyvien sotajoukkojen ylimäiseksi päälliköksi.
Samoin annettiin Itävallan sotaväelle käsky käydä kapinallisten Madjarien päälle ja auttaa Jellachich’ia.
Silloin löi pelastuksen hetki Unkarille.
6:na Lokak. syttyi kapina Wien’issä.
( Jatketaan ).
Kotimaalta.
Helsingistä.
Lukijoillemme voimme ilmoittaa, että majisteri H. Kellgren, joka oli puolen kolmatta vuoden on ollut ulkomaalla, Saksanmaassa, Paris’issa ja London’issa, itämaan kieliä oppimassa, tuli nykyjään kotiin.
– Samoin tuli maanmiehemme, ylistetty luonnontutkija Valtaneuvos ja rohvessori Odessan Lyseumissa Alexander Nordman, joka on hakenut Eläin- ja Kasvutieteen rohvessorin virkaa Yliopistossamme, tällä viikolla kaupunkiin.
– Kirjallisuuden Seuran kokous 1:nä tätä kuuta.
Esimies ilmoitti Seuralle tulleen lahjoituksia: Viron Kirjallisuuden Seuralta kirjoituksen kanssa yksi vihko sen toimituksia nimellä: ” Verhandlungen der gelehrten Esthischen Gesellschaft zu Dorpat.
Zweiter Band, zweites Heit ”.
Seuran jäseneltä Herra Wikman’ilta hänen nykyjään ulosanettu kirjansa: ” Uhri-Altar, Sangar-Veisu 5:ssä Laulussa.
P. G. Wikmannild.
Viipurissa 1848, ” ja samalta jäseneltä käsikirjoittamana: ” Venäjän Geografillisen Seuran Vuosi-kokous 1847.
Yli-vietto, ” joka päätettiin Seuran käsikirjoittama-paametistoon pantaa.
– Tohtori Lönnrot oli yksinäisessä kirjassa eräälle Seuran täällä olevalle jäsenelle ehdoitellut yhdyskunnan ( bolag ) asettamisesta, joka kustannuksellansa toimittaisi ja pränttäyttäisi suomentamia ulkomaan kauniskirjallisuudesta.
Tämä asia oli jo puheena Seuran edellisessä kokouksessa, vaan silloin ei kumminkaan tultu päätökseen.
Nyt tuli se taas puheiksi, ja aluksi ehdoteltiin: että yhdyskunta pitää saatettamaan aikaan, joka kustannuksellansa käännättäisi ja toimittaisi Suomen kielelle valittuja kappaleita ulkomaan kauniskirjallisuudesta, joita ei Ruotsin kielellä löydy; että yhdyskunnan jäsenet maksaisivat täksi tarpeeksi 5 ruplaa hopiaa osakirjalta ( aktie ), ollen jäsen velvollinen yhdyskunnasta ei eriämään ennen kolmen vuoden maksua tekemättä; ja että jäsenet sen siaan saisivat kappaleen yhdyskunnan toimit tamia kirjoja.
Seura ei kuitenkaan voinut asiassa vielä mitään päättää, jonka tähden toimituskunta, joka valmistaisi asetusten ehdotuksen, katsottiin tarpeelliseksi, ja siksi valittiin Tohtori Ingman, Seuran Sihteeri Majisteri Elmgren ja Majisteri Kellgren * ).
* ) Tästä asiasta tulemme ajan päälle kukaties enemmän puhumaan.
– Kolera, joka jo oli loppumaisillansa, kiihtyi taas mennellä viikolla, niin että eräinä päivinä noin kymmenen hengen paikoille kääntyi sitä potemaan.
Nyt on sen voima taas masenemassa.
23 päivästä Syysk., johon asti siitä olemme kertoneet eiliseen eli 2 päivään Marrask. asti on kaikkiansa kääntynyt potemaan 95 henkeä, kuollut 35 ja parannut 55.
Vielä potevien määrä oli eilen 15.
– Keisarillinen Majesteetti on Lukkarille Lohjan pitäjässä Lauri Eeriki Wikgren’ille ja hänen vaimollensa Kustaava Wikmann’ille, siitä hoidosta, jolla nämä lähes 30 vuotta ovat usiasti ilman mittäkään palkinnotta kohdelleet sairaita pitäjässänsä, antanut Wigren’ille hopia kunniamerkin päällekirjoituksella: ” För det nyttiga ” ( hyödyttäväisen edestä ), kannettavaksi Annan Tähtikunnan nauhassa, ja lahjoittanut vaimolle 100 hop. ruplaa.
Tammelasta.
Se pumpulin-keruu-pajasto kivestä, jota mennä vuonna ruvettiin rakentamaan Kuhalan kartanolle tässä pitäjässä, on nyt ulkopuolelta melkein valmis, ja koska tähän pajastoon tarpeelliset Englannissa kutsutut koneetkin ( masiinit ) jo ovat tulleet, niin toivotaan pajaston pääsevän käymään jo tulevan vuoden alussa.
Sen luullaan tulevan tarvitsemaan työmiehiksi kaksi eli kolme sataa henkeä.
Omistajana on eräs yhdyskunta ( herrat Wahren, Borgström ja Hernmark ).
Luettelo niiden, jotka ovat maksaneet Savo-Karjalaisen kolmannesta vihkosta ” Lukemisia ”: Lokakuussa: Rovasti Molander Ilomantsista 10 kapp. 1: 20.
– Lukkari Hannikainen Maaningalla 10 kapp 1: 20.
– Rovasti Wallenius Laukaalla 10 1: 20.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: