1848-11-17 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 17 päivä Marraskuuta.
N:o 46.
Rohvessor Palmblad ja Suomikiihkojat.
III.
Vaikea on selittää mistä aikomuksesta H:ra P. on ottanut syyksi Suomenkielen oikeutta polkeaksensa sen, että vallassäädystä Suomessa on osaksi tänne muuttaneiden Ruotsalaisten perillisiä.
Jo edellisestä näkyy että hän on pannut aivan omiaan päättäessänsä että useammat suvut ovat tämmöisiä muuttolaisia.
Voisi tämän lisäksi vielä todistaa senki, että ei ainoastaan vapasuvuton virkamiesten sääty Suomessa että Ruotsissaki on lähtenyt suomalaisesta perijuuresta.
Siihen tarvitsisi vaan ottaa käteensä Ruotsin Aatelin Luettelokirjoja A. A. von Stiernmannilta, Rehbinderiltä j. m.
Siihen ei tarvitse nykystäki ajoista ottaa kuin yhden ainoan esimerkin, että muka suvusta: Molander on lähtenyt aatelis-nimi: Nordenheim.
Semmonen esimerkki selittää kylliksi, miten ei nimien mukaan voi tuomita jos suku on muuttanut maahan vaiko kotikasvuja.
Mutta olipa H:ra Palmbladin sana totta, että suurin osa vallassäädystämme oisi Ruotsista tullutta: mitäs sitte ?
Eiköhän H:ra P. ole havainnut Ruotsissaki jo sen ajan menneen, jolloin pienonenki renttuherra häpesi lähteneensä talonpojan säädystä, jollon jommonenki virkamies ylenkatsoi kansansa kielen, saman Ruotsin kielen jonka olo Suomessa on nyt kysymyksenä, ja puhui Ranskan kieltä, muuten ei ollut sivistynyt ?
Eiköhän H:ra P. tuntene että sivistys on viime 50:ssä vuodessa niin juurtunut sivistyneissäki, ett’eivät ne enää luule Jumalan luoneen kansoja heidän tähtensä, vaan ennen luuleevat itsensä olevan kansain tähden ?
Vai mistä se tulee, että miehen suurinna kunniana nyt pidetään mitä hän voipi kansansa hyväksi vaikuttaa, ei mistä maasta eli kuin korkeasta suvusta hän on peräisin ?
Olipa sentähden vaikka koko vallassääty Ruotsista tänne muuttaneita sukuja, onkos siitä mitään etua Ruotsin kielelle ?
Jos Ruotsiin muuttaisi vaikka tuhansia ulkomaalaisia, luulisiko H:ra P. heidän pääsevän virkamiehiksi eli luettavan Ruotsalaisiksi jos eivät ensin opi Ruotsin kieltä, olivatpa sitte kuin sivistyneitä tahansa ?
Vaan minkäs kansan etua niiden tulee valvoa, jotka Suomeen ovat muuttaneet ja muuttavat ?
Suomalaisen.
Mitäs kieltä se kansa puhuu ?
Suomen kieltä.
Mitäs sitte estää Suomen kansan vallassäätyä puhumasta kansansa kieltä, koska se muissa maissa niin tekee ?
Kielikö estää ?
Vai voipiko näin rajoittaa sivistyksen olevan jostakussa kielessä, eikä ihmisen tiedossa ja taidossa, ihmisen koko olennossa ?
– Mutta useammat suvut ovatki Suomalaisesta perikannasta.
Toisekseen on tänne ulkomailta tulleista suvuista melkeen yhtä monta Saksan, Lihvin, Viron ja muista maista, kuin Ruotsistaki.
Mikä estää heitä puoleltaan rupeamasta vaatimaan, että heidänki kieliä ruvettaisiin käyttämään, jos kansan kieli voitaisiin H:ra P:din mielen jälkeen polettaa ?
H:ra P. sanoo tietävänsä harvan sivistyneistä Suomessa taitavan Suomen kieltä kirjoittaa ja lukea, ja tavanneensa monta jotka eivät ole ymmärtäneet kuin joitakuita sanoja siitä kielestä.
Jos se on totta: lankeaako tästä seikasta häpeä ja ylenkatse sivistyneen silmissä Suomen kielelle vaiko sille joka rohkeaa itsensä kutsua sivistyneeksi eikä ymmärrä kansansa kieltä ?
Ei luulisi sen oppineen Rohvessorin, joka sommosia seikkoja esittelee, ymmärtävän mikä sivistys onkaan, koska hän ei näy tietävän mitä sivistyneeltä vaaditaan.

-2-

Vai eikö Suomen kansa, niin hyvin kuin muutki kansat, kasvata itsellensä sivistyneitä siinä vakavassa toivossa, että ne välittäsivät ihmiskunnan sivistyksen ja kansallisen sivistyksensä, että saada niistä itsellensä sivistyksen kyntäjiä ja kylväjiä ?
Vai kennen hyväksi se kasvattaa virkamiehiäki ?
– Vaan miten voipi sivistynyt jakaa kansallensa siltä kustannettua tietoa ja sivistystä, jos hän ei taida käyttää kansansa kieltä ?
Miten voipi virkamies täyttää virkaansa jos hän ei ymmärrä sen kansan kieltä, jonka varrella hän on ?
Ei se ole, niinkuin H:ra sen tahtoo, mikään pakko, se on itsekunki rakkain ja omantunnollinen velvollisuus taitaa, ymmärtää ja käyttää sen kansan kieltä, jonka käsivarrella hän on kasvatettu, jonka helmassa hän hengittää ja jonka ytimellä hän elää.
H:ra P. näkyy toivovan koko Suomen kansan oppimaan Ruotsin kieltä, sentähden että sillä on syvä halu sivistykseen, vaan sivistyksen kielenä on Ruotsin kieli: sentähden se tahtoo oikeutta asioissansa, vaan Tuomarit ei tarvitsisi ymmärtää muuta kuin Ruotsin kieltä: sentähden että se haluaa kristillisyyttä, vaan Papit taitavat puhua ja käyttää ainoastaan Ruotsin kieltä j. n. e.
Oikeenko todella H:ra P. vaatii, että Suomen kansan pitäisi kustantaa kouluja ja kasvattaa sivistyneitä saadaksensa niistä ainoastaan mykkiä, itsellensä hyödyttömiä koristuksia, eli semmosia jotka vaan vieraan kielen ja kansan hyväksi vaikuttasivat ?
Ruotsin kieli ja kansa sattaa kiittää onneansa ett’ ei H:ra P. elänyt niinä aikoina, jolloin Latina hylättiin Ruotsissa ja kansan kieli pantiin sivistyksen sekä valtakunnan kieleksi.
Hän oisi sanonut: ” pitääkö sivistyneitä pakoittaa oppimaan Ruotsin kieltä, koska Latinan kieli, jota kouluissa opetetaan, jota sivistyneiltä puhutaan ja kirjoitetaan, jo on sivistyksen kautta ja rinnalla luonnottunut sivistyneiden olentoon, ja sentähden onki niiden oikea ja rakkahin äitinkieli ” !
Jos näin puhuvia sillon oisi ollut monta, eipä tietäisi jos ei Latina oisi vielä tänäki päivänä Ruotsinmaan yleisenä kielenä.
Ne oisivat lisänneet: ” Ruotsin kieltä ei muut ymmärrä ja käytä kuin Ruotsin talonpojat, vaan Latina ymmärretään sivistyneiltä ympäri koko maailman.
Jos Ruotsia ruvetaan käyttämään, niin eroutuisimme koko sivistyneestä maailmasta eikä kirjamme ostettaisi eikä hyväiltäsi muiden kansoin sivistyneiltä ”.
– Jos panee Ruotsin kielen Latinan siaan ja sovittaa edelliset maineet Suomen maahan, niin on niistä Lukian näkeillä tukevimmat syyt, jotka H:ra P:din mielestä puollustaavat Ruotsin sekä vastustaavat Suomen kieltä.
Saattasikoon Rohvessor P. muuten kuin myödyttämällä vastata kysymyksillemme: jos Ruotsin kansan sivistyneet ovat alentuneet sivistyksestä tai muuten hävinneet otettuansa ainoastaan kansallisiltansa ymmärretyn Ruotsin kielen Latinan siaan ?
Eiköön Ruotsin kansa ole voinut kannattaa omituista kirjallisuuttansa ?
– Miksikäs sitte Suomen toista miljoonaa lukuinen kansa ei voisi ylläpitää sivistyneitä ja oppineitansa ?
Eiköhän Suomen kielen otettua Ruotsin siaan, sivistys juurtuisi itse kansan poveen, toinen hengellinen elämä alkaisi ja nyt kituva kirjallisuutemme saisi aavistamattoman tulevaisuuden ?
Ainoa vahinko oisi siinä ett’ei Suomessa sillon enää juoksisi rahat Ruotsiin koulukirjoista, romaaneista ja muista semmosista.
Vaan sitäpä se H:ra P. pelkääki.
Hän valittaa kuinka Ruotsin kirjoilla nytki jo on vähä ostajia, mitäs sitte jos ei niitä Suomeen enää ostettaisi ?
Kummallinen oisi kuitenki Suomen kansan kutsumus, jos se oisi pantuna ijäisesti ostamaan Ruotsinmaan kirjoja !
– Vaan sanoo H:ra P., ” sisällisesti suuren kirjallisuuden pääasia on että se ymmärretään miljoonilta ja ulkomaalaisten kansa on vuorovaikutuksessa ( vexelverkan ) ” !
Mitä tämä enemmän liikuttaa Suomea kuin muitakaan.
Tanska ja Norja tuskin vetäävät kansan paljoudessa Suomelle vertoja, Ruotsikaan ei voi kerskata monista miljoonista: miksi ei hän vaadi että mainitut pienilukuiset kansan jättäsivät kielensä hylyksi ja rupeisivat viljelemään yhtä ainoata suurilukuisen kansan ( esm. Saksan, Ranskan j. n. e. ) kieltä ?
Ei semmonen H:ra P:din vaatimus kuulusi kummemmalta kuin se että Ruotsin kieli pitäsi ijänkaiken pysytettää Suomessa; muuten Suomenmaa ” yksinäistyisi koko muusta sivistyneestä maailmasta eikä se enää ymmärrettäisi, eikä sen kirjoja ostettaisi Skandinavilaisilta velikansoilta ”.
Luuleeko herra P. että Ruotsi on koko sivistynyt maailma ja Ruotsin kieli ainoa sivistyksen kieli maailmassa ?
Tietääksemme on Ruotsissa kuin Suomessaki, että vähänkään täydellisemmäksi pyrkiessä täytyy lukea Saksan, Ranskan eli Engelskan kielisiä kirjoja.
Eiköhän oltaisi Suomessa samassa yhteydessä näiden sivistyksen totisten vartioiden kanssa, jos Suomen kieli on omituisen sivistyksemme välineenä eli jos se on Ruotsin kieli ?
Mutta mitä H:ra P. on kuullut Suomen kielestä mainittavan, että se on ihana, säännöllinen, ja rikas, se on totta.
Niin on hänen luulonsaki, että kielemme kuitenki oisi tottumaton ja taivuttamaton tulkitsemaan yhtä mukavasti kaikki tunnot ja ajatukset, kuin kielet jotka ovat astuneet kaikki sivistyksen piirteet ja ovat tarvinneet vuosisatoja edestymiseensä köyhyydestä ja raakaisuudesta ”.
Vaan se ei ole toiselta puolen meidän syy, että H:ra P:din luulo on itse tapauksilta kumottu, siinä muka että ne jotka valitsevat tämän ” puolisivistyneen neidon tuntoinsa ja ajatustensa tulkiksi ” menettäsivät turhaan aikansa, että ” niiden kirjoitukset eivät oisi muuta kuin kielellisiä oppinäytteitä ”.
Se oppinut Herra ei ehkä voine käsittää miten Suomen kielen harjoittajat viime 3:na enintäin 5:nä vuonna ovat jokseenki lopettaneet nämä kielelliset oppinäytteensä, ehkä heidän aikansa sittenkään liene hukkaan mennyt.

-3-

Suomen kieli on niin edestynyt tähän vähään aikaan, että tuskin löytyy mitään jota sillä ei voisi ” tulkita ” paljoa omituisemassa ja puhtaammassa puvussa kuin Ruotsin ja monella muulla kielellä.
Mutta siihen vaaditaan että ihmisellä pitää löytyä jotain tulkitsemista, löytyä tietoa ja tuntoa sekä pitää hänen tuntea kieliki.
Opetuskieleksi vaikka tänä päivänä kouluihimme otettuna, on tällä ” puolisivistyneellä neidolla ” jo täysi sivistyksen hääpuku valmiina odottamassa.
Ulkomaalta.
Itävallasta ja Unkarista ( J. d. D. j. m ).
Täällä on tapausten suuri näytelmä loppunut, Wien’in kaupunki on langennut.
– Jatkaen 44:ssä n:ssamme aloitettua kertomusta tulemme nyt ikimuistossa pidettävään kapinaan Wien’issä ( josta 42:ssa n:ssa lyhyelti mainitsimme ), jonka kautta Unkarin asiat muuttuivat Itävallan valtakunnan päättymiseksi.
– Wien on Saksanmaan isoin ja väkirikkain kaupunki ( 330, 000 asuj. ), ja monien palatsiensa ja puistojensa tähden Europan kauniimmia kaupunkia: itse alkuperäinen kaupunki on pieni ja ahdas, ympäri kulkee muuri ja hauta, joiden ulkopuolella on 400 syltä leviä aukko ( glacis ), eroittava kaupungin sen 34 laajasta ja kauniista esikaupungista.
Koillispuolitse juoksee Donava joki kaupungin ja esikaupunkien: Leopoldstadt ja Jägerzeil välillä; joen yli viepi monta siltaa.
Ennen olemme maininneet Itävallan keisarin julistuksesta 3:lta Lokak. nimenneen Bani Jellachich’in kaikkein Unkarissa löytyvien sotajoukkojen päälliköksi ja antaneen hänelle täyden kuninkaallisen vallan ja voiman tehdä siellä mitä ikänänsä järestyksen peruuttamiseksi katsoi hyväksi.
Aamulla 6:na Lokak. oli kaksi pataljuonaa sotaväkeä lähtemässä Wien’istä Unkariin Jellachichiä auttamaan, vaan Donavan sillalla oli näille vastassa rahvas, akatemiläinen parvi ( oppilaiset ), osa kansanväkeä ja aseilla varustettuja talonpoikia ympärystältä, jotka estivät sotaväen menemästä edelleen.
Ankara ja verinen tappelu nousi, joka pian levisi yli koko kaupungin ja kesti koko sen päivää.
Katusulkuja tehtiin, nostokellot soivat ja kaikilta puolin kuului pyssyjen räiske ja tykkien jylinä.
Sota- ja kansanväestä tappelivat toiset kansan puolella, toiset kansaa vasten.
Vaan kansa ja kapinoitsijat voittivat kaikin paikoin.
Noin kello 5 paikoilla saatiin sotaministeri kreivi Latour, jota rahvas enimmin vihasi, asunnostansa käsiin ja murhattiin vasaroilla ja rautakangeilla, vaikka kansanväki kaikella tavalla koki pelastaa hänet.
Illemmalla kääntyi rahvas, saadakseen aseita, asehistoa vasten, vaan sotaväki tappeli tästä huoneesta niin jäykästi, että rahvas vasta seuraavana aamuna kello 7 sai sen käsiinsä, jolloin kaikki asehistossa löytyvät aseet, joista 50, 000 pyssyä paitse muuta, jaettiin rahvaalle ja köyhälistölle * ).

-3a-

[ * ) Köyhälistö = köyhä rahvas ( muukalaisesti proletariat ), Karjalassa tavallinen sana. ]

-3-

Siitä siirtihen sotaväki kaupungista ja tappelui loppui.
Edellisen päivän tappelussa hukkui noin 300 hengen paikoille.
Täll’ aikaa oli Kansankokous ( vallanpäivät ) illalla 6:na Lokak. kokoutunut, päätti itsensä lakkamattomaksi, valitsi jäsenistänsä kunnan yleistä järjestystä ylläpitämään ja ilmoitti julistuksessa suuren surunsa siitä, että sotaministeri oli omatahtoisesti murhattu, vaan sanoi tuottavansa Wien’in kansan jalouteen järjestyksen ja rauhan palaamisen.
Myös pani Kansankokous lähetyksen keisarin tykö Schönbrunn’iin ( jonne tämä oli paennut ), pyytämään, että keisari paluuttaisi Jellachich’in päälliköksi tekemisen, nimittäisi uuden ministeristön ja jättäisi kaikki, mitä nyt oli tapahtunut, muistamatta.
Oppilaskunta pyysi sen ohessa Kansankokoukselta, että sotaväki käskettäisiin tottelemaan kaupungin hallitusta, että arkkiherttua Ludwig ( keisarin setä ) ja arkkiherttuatar Sophia ( kamarillan päämies ) karkoitettaisiin Itävallan maista, ja että Radetzki peruutettaisiin Italiasta.
Alusta lupasi keisari kaikki, mitä Kansankokous oli vaatinut, vaan läksi 7:nä Lokak. yht’äkkiä Schönbrunn’ista perehinensä ja ministerin Wessenberg’in kanssa, ja antoi julistuksen, jossa sanoi jo Maalis- ja Toukokuussa lahjoittaneensa oikeuksia niin paljon kuin oli saattanut, nyt jo toisen kerran olleensa pakoitetun paeta isiensä linnasta ja kaupungista, velvollisuutensa olevan jos millä keinoin auttaa eräältä vähältä vaan uskaliaalta puolustalta polettua kansaansa, muuten luottavansa Jumalaan ja asiansa oikeuteen.
Kaikki hämmästyivät isosti keisarin poikkeamista ja julistusta, ja sen tähden antoi Kansankokous Itävallan kansoille julistuksen, tehty sen jäseneltä Schuselkalta, kuuluisa kirjoittaja ja tätä ennen suuren Kansankokouksen jäsen Frankfurt’issa.
Tässä julistuksessa sanoo Kansankokous hyvin tietävänsä velvollisuutensa ja kovan vastauksensa nykyisyyden ja tulevaisuuden edessä, kansalta saamallansa vallalla kokevansa estää niin taastusta kuin vallattomuutta ja juuri sen tähden kääntyneensä lain-alaiseen hallitsijaan keisariin, hänen täyttää kansan vaatimukset ja suojella sen oikeuksia.
Suureksi onnettomuudeksi oli keisari surkuteltavasti päättänyt poiketa pääkaupungin tienoosta.
Kansankokous luottaa taas Wien’iin asujien ja Itävallan kansojen isänmaanrakkauteen, ja käskee kolme entisen ministeristön jäsentä Dobbolhof’in, Hernhost’in ja Kraus’in väliajaksi pitämään hallitusta.
Julistus loppuu näillä sanoilla: ” Itävallan kansat !
Europa ihmettelee meitä ja historia on lukeva meidän vapaiksi pääsemisen ihanimmiksi tapauksiksensa.
Olkaame järkähtämättömästi kuuliaiset ja uskolliset laille, lailliselle valtakunnan järjestykselle ja vapaudelle.
Jumala varjelkoon Itävaltaa ” !
Julistus oli kansalle mieleen; se oli allekirjoitettu vara esimieheltä Smolkalta ( Galisiasta ), joka nyt piti esimiehuutta Kansankokouksessa, sillä varsinainen esimies Strohbach Böömistä oli, vihasta Madjaria vastaan, ynnä muiden Böömistä olevien edusmiesten ( Tsechien ) kanssa eronnut Kansankokouksesta ja palannut Prag’iin.
Sen siaan eivät Gallisian edusmiehet ( Puolalaisia ) ole eronneet Wien’in Kansankokouksesta niinkuin muut Slavjanit, vaan yhdistyneet Saksalaisten kanssa.
Toimituskunta puolustuksen tähden valittiin ja koko Wien’in kaupunki muuttui suureksi leiriksi, korkeita katusulkuja rakettiin kaikille portille ja kaduille, vallit varustetiin tykeillä ja työmiehet ja oppilaiset kävivät vahtia.
Työmiesten yhdys ilmoitti Kansankokoukselle, palavansa laillisuuden ja järjestyksen rakkaudesta pitävänsä omaisuuden pyhänä ja olevansa valmis sitä ja rahvaan vapautta vaikka verensä vuodattamisella varjelemaan.
– Sekaisuus ja hämmekki oli kuitenkin suuri Wien’issä, sillä karkoitettua sotaväkeä oli kenraali Auersberg’in alla kokoutunut 10, 000 miestä kaupungin edustalle, ja 10:nä Lokak. oli Bani Jellachich astunut Itävallan rajan yli ja kaiken Kroatilaisen sotajoukkonsa kanssa asettautunut Wieni’in ympäryställe, ” keisaria suojelemaan ja häneltä käskyjä odottamaan ”.
Wienin’in ainoa turva oli nyt Unkarilaisten sotajoukko, jota joka päivä odotettiinkin tulevaksi Bania karkoittamaan ja niin kaupunkia pelastamaan, vaan turhaan.
Päivä päivältä eneni Wien’iä piirittävän sotaväen määrä, olletinkin tuli sitä valtakunnan pohjois-puolista, Böömissä ja Määristä ruhtina Windischgrätz’in johdolla.

-4-

Keisari kaikkine hovinensa muuttanut Olmutz’iin Määrissä, ja alkoi täältä käsin sumputa julistuksia yhden toisensa perään, joissa ilmoitti tahtovansa ylläpitää laillista vapautta, vaan nyt päättäneensä ase kädessä järestystä Wien’iin takasin ja rangaista Latour’in murhaajia y. m. ja nimesi 19 Lokak. ruhtinan Alfred Windischgrätz’in sotamarsalkiksi ja kaiken sotaväkensä ylipäällykseksi paitse sen väen mitä Radetzkilla oli Italiassa, ja antoi hänelle täyden vallan menetellä Wien’in kanssa k uin katsoi.
Ruhtina Windischgrätz ( sama mies, joka kesällä tukahutti kapinan Prag’issa, katso n. 28 ) tuli 23 Lokak. Schönbrunn’iin ja julisti nyt Wien’in sotatilaisuuden alaiseksi, kuulutti sotalain ja pani Wien’iläisille eteen vissit ehdot, niinkuin työmiesten ja oppilasten aseista pukeumisen, pränttivapauden vähentämisen joksikuksi ajaksi, eräiden kapinoitsijoiden päältä panemisen, joiden ehtojen täytettyä vasta sanoi armaitsevansa kaupungin.
Lähetyksiä kulki alinomaa kaupungista Windischgrätz’in, Jellachich’in ja Auersperg’in tykö, vaan sillä ei saatu mitään aikaan.
Wien’in ympärillä oleva sotaväki nousi viimein 100, 000 mieheen, ja 28 Lokak. alkoi Windischgrätz ampua kaupunkia.
Ensimäiseksi anasti Jellachich esikaupungit Leopoldsiadt ja Landstrasse ja 1 Marrask. sai Widischgrätz ison veren vuodatettua ja paljon hävitettyä, koko kaupungin valtaansa.
Viimeisinä hetkinä oli Unkarilainen sotajoukko ( 18 t. miestä ) tullut avuksi Wien’iläisille, vaan sekin joutunut tappion alaiseksi.
Unkarin käytös koko tässä asiassa mahdotoin selittää.
Jo 10 Lokak. oli Kansankokous Pesth’issä lähettänyt Wien’ille kiitoskirjan, ja lämpimillä kiitoksilla sanoilla luvannut lähettää sotaväkensä sille avuksi.
Kohta olikin Unkarin sotajoukko tullut yli Itävallan rajan, vaan sitten taas pian palannut, mistä syystä, ei tiedetä.
Kotimaalta.
Helsingistä.
Yliopistoa ja Isänmaata on taasen kohdannut kova ei tällä kertaa odottamaton vahinko.
Rohvessor J. G. Linsen vaipui täällä kuoleman uneen eilen kello 3 jälkeen puolenpäivän 63 vuodellansa, monta vuotta rinnastansa kiduttuansa.
– Suomalaisen Taidekunnan kuvauskoulu avattiin viime maanantaina, 13 tätä kuuta, ja sen johdattajana on maamiehemme tunnettu maalari Herra Godenhjelm.
Eräs nuorukainen, kotoisin Waasasta, jonka taipumusta maalaukseen Taidekunta on tahtonut kehoittaa, saa tässä koulussa opetuksen kustannuksetta ja Taidekunnalta 10 hop. rupl. kuukaudessa.
– Taidekunta on nykyjään ostanut kaksi kuvaelmaa taideniekaltamme Ekman’ilta.
– Morgonbladissa on taas matkakertoelmia Tohtori Castren’ilta Siperiassa.
Hämeenkyröstä 26 p. Lokakuuta.
– Viimeinkin saatiin siunattuun alkuun tänne perustettu Sasliinin ( Sasslinin ) koulu, josta Suometar jo menneen vuoden 18:ssa ja tämän vuoden 20:ssa N:ossa on puhunut.
Viimeis Heinäkuun 8:na päivänä sai Sasliini pappinsa jonka ilo-kyynelin otti vastaan, sanoen jo kauan sitä ikävöineensä ja peljänneensä päänsä kaatuvan näkemätä itse hedelmiä toimituksistansa.
Siitä myöden on hänen kirkossansa pidetty määrätyt Jumalanpalvelukset; mutta koulua ei taidettu vielä avata määrätyllä ajaalla ( 1 p. Syysk. ), sillä puuttui istuimia, tauluja ja muita tarvittavia, joita ei saatu kiiruusti’ valmiiksi – semmenkin kun perustaja itse’, jolla ruumiin voimat ovat jo vuosia olleet huonot, osaantui tulla’ mielen vikaan.
Vasta siis tämän kuun 16 päiv. avattiin koululaitos juhlallisesti, mutta alku ei suinkaan ollut isoinen – mitä sitten vasta tullee? – sillä kuusi ( sanoo 6 ) lasta vaan tuli nyt opetettavaksi.
Tämän avaraksi ja sopivaksi hankitun koulun ei soisi suinkaan kukaan kansan valaistusta rakastava kuluvan kuuden lapsen tähden, joista 1 on ” Abcdarius ”, 2 Aapiskirjan ja 3 Katekismuksen tankkaajaa; yksi ainoa vaan heistä opetettava ynnä kirjoitukseen ja luvunlaskuun.
– Kuitenkaan ei mahda tämä huonous meitä peräti peljästyttää, vaan toivokaamme parempaa tulevina aikoina; sillä ompahan tuo vanhastansakin tuttu, että Suomalaiset ensin tahtovat katsella’ mitä uusista vehkeistä on odotettavaa, ennekuin tarttuvat niihin, ja talonpoikaistemme puolelta tämä ei olekkaan juur väärin, elikkä ilman syytä, vielä tähän aikaan.
Mutta annetaas heitin saada’ tietoa ihmiskunnan pyrkimisestä edespäin, ja uskoa uusilla toimilla tarkoitettavan edistymistä, niin luulen juurtuneeksi huudetun kankeuden rupeevan katooman.
– Suuri syy opetettavain nykyiseen harvuuteen on myöskin arvattavasti koulun myöhäinen alkaminen tänä syksynä.
Koska opettaminen, asetuksia myöden, taas on taukova Marraskuun 1 päivänä; niin mitäs pitkä-matkaisemmat viitsivät ollenkaan tuoda tänne lapsiansa puolta kuukautta varten ?
Vielä lienee sekin ollut estennä, että tiet tähän koulu-kylään ovat sangen huonot, erinomattain näin loka-kuussa; mutta toivottava on että ihmiset tästä edes oman hyötynsä tähden korjailevat tieosiansa, jos Kruununmiesten syynistä eivät huolikkaan suurin.
On maarian vielä muitakin aikaa ottaen paranevia asioita, jonka tähden toivon saavani yleisölle täältä lähettää’.
A. W.
Vihdiltä 23 p. Lokakakuuta.
” Eilen vihittiin tämän pitäjän uusi kirkko rovasti Pfaler’ilta Jumalalle kunniaksi ja seurakunnalle suurimmaksi iloksi.
Rakentaminen alotettiin viime keväänä, rakennus valmistui niin muodoin yhtenä kesänä, ja johdattajana oli pykmestari T. J. Tolpo.
Kiitoksella ja tyytyväisyydellä otti pitäjä tämän tempelinsä tekiältä vastaan, mutta vielä enemmän pitäisi heidän olla tyytyväiset sen tähden, että saivat sen niin pian ja vähän itsiänsä rasittavalla kustannuksella valmiiksi.
– Merkillistä on, että tämä kirkko jo toisen kerran 30 vuoden sisällä nyt rakettiin ukkosen tulen hävitettyä, ja että edellisen kirkon rakentajana myös oli Tolpo niminen pykmestari, nykyisen isä.
Ensimäisessä palossa hävinnyt kirkko oli myös rakettu Tolpolta isänisältä ynnä erään toisen kanssa, niin että tämä suku kolmessa miespolvessa on ollut meillä herranhuoneen tekijänä.
– Jumalanpalvelun loputtua pitivät pitäjän miehet pappilassa ison puolipäiväisen, johon oli pitäjän ja ympärystän herrasväkiä sekä talonpoikaisia paljon kutsuttu ”.
Eiknääsistä.
Testamentissä 19:ltä Lokak. 1842 on nyt kuollut Hovineuvos j. m. B. E. Inberg tämän kaupungin kirkolle ja koululle lahjoittanut 10, 000 hop. ruplaa, josta rahastaa ensin pitää kustannettaa urut kirkkoon, ja mitä sitten yli jääpi, siitä kaksi viidettä osaa pantaa täkäläisen alemman alkeiskoulun molemman opettajan palkkalisäksi, ja yksi viides osa vuotiseksi kehoituslahjaksi kolmelle koulun nuorukaiselle.
Testamentti tulee täytettäväksi testamentteeraajan sisaren ja perillisen, leskirouvan Ekblom’in kuoltua.
Kuitenkin on urkuin rakennukseksi tarpeellinen summa jo saatu ulos, josta kuitenkin maksetaan vuokraa 4 sadalta mainitulle rouvalle hänen kuolemaansa asti.
Ojennuksia.
Suomettaren 19:ssä lehdestä ensimäisen palstan 8:lla ja 9:llä rivillä seisoo: kevyisesti olen sivuuva, koskeva sitätätä; lue: kevyisesti olen koskeva tätä, sivuava sitä.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen anettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: