1848-12-08 Suometar


Smtar1848-49-1 Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikontuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 8 päivä Joulukuuta.
N:o 49.
Romaanikirjallisuutta Suomenkielellä.
Mikä arvo romaanilla on kansallisessa kirjallisuudessa, lienee sopimaton tässä ruveta laveamalta juttelemaan.
Se on vaan jokaiselle jo tiettävänä, että romaanikirjallisuus on ansastanut semmosen voiman että sen olo, sen kunto eli olemattomuus näyttää mihin hengelliseen eläväisyyteen miki kansa on ennättänyt.
Sillä tavoin saattaa sanoa esimerkiksi Suomen maassa että romaanikirjallisuuden olemattomuus täällä todistaa että totinen hengellinen liike vielä puuttuu, että seuruuselämä on josko ei kokonaan tuhniossa niin ainaki vaan alkamassa, että tieteet ja taiteet eivät ole vielä vaikuttaneet kansalliseen elantoon j. n. e.
Tämä ehkä ensiltä kuuluu liikanaiselta; mutta sen totuudesta vakuutuu itsekuki, kuin vaan muistaa, miten romaanikirjallisuus on ottanut alaksensa kaikki sekä ihmisyyden että kansallisuuden pyhimmät, kalliimmat ja sisimmät kysymykset, jotka se taiteen heliässä ja ihanassa puvussa esittelee kaikille, olipa mistä säädystä eli tilasta.
Suomalaiselta kirjallisuudelta on tähän asti puuttunut romaani-teoksia: siihen on syynä seki että kielemme on niin vähän käytetty tieteellisissä kokeissa.
Ennenkuin ominaisia romaanikirjoittajia voipikaan ilmestyä, pitää kielemme olla jo taivutettu.
Helpoin keino tähän on nykyjään että ulkomaalaisten romaani-teoksia käännetään kielellemme.
Tällä tavoin raivataan Suomenkielelle tietä ei ainoastaan yläisemmän seuruuselämän korkioihin kammioihin vaan tieteidenki ankariin aarteihin.
Nykyjään ei kuitenki ole toivomistakaan että tämä asia tulisi keltäkään yksinäiseltä toimeen.
Se ei olekaan yksinäisen asia; se on kaikkein yhteinen.
Sillä tarkoitetaan muka vaikuttavimpaa keinoa takasi koittaa Suomenmaata Suomen kielelle, ja saada tämä kieli tähän tarpeeseen taivutetuksi, viljellyksi ja harjoitetuksi.
Näistä syistä kehoitti Tohtor Lönnrot Helsingissä olevaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa rupeamaan tähän tuumaan.
Mutta Seura, ehkä vakuutettu asian arvosta näki kuitenki varainsa vähyyden suhteen itsensä voimattomaksi siihen.
Se katsoi sentähden itsensä velvoitetuksi kokea saada kokoon omituisen yhdyskunta, joka yhdistetyillä varoilla sekä hankkisi ulkomaisen romaanien suomentajoita että kustansi niiden painattamista.
Seura nimitti sen vuoksi 3 jäsentänsä, joiden tuli valmistaa ehdotus semmosen yhdyskunnan Asetuksiin ja ilmoittaa se yleisölle.
Nämä jäsenet olivat Yliopiston Apulainen Tohtori E. A. Ingman, Seuran Sihtieri S. G. Elmgren ja Maister H. Kellgren.
Näiltä annettu kutsumus tämän yhdyskunnan yhteyteen sekä ehdotellut Asetukset ovat seuraavassa sisällyksestä: ” Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Helsingissä kutsuu tämän kautta osuuskirjoittamaan semmosen Yhdyskunnan toimeen saamiseen, jonka tarkoitus oisi suomennoksissa tomittaa ja levittää ulkomaalaisen romaanikirjallisuuden paraimmia tuotteita, ja sikäli kartuttaen kotimaista kieltä ja kirjallisuutta hankkia yht’ aikaa sivistyttäväistä ja huvittavaista Suomenkieleistä lukemista suuremma lle yleisölle.
Likimäisemmät määräykset yhdyskunnan asettamisessa tulevat vahvistettaviksi usianten läsnäolevaisten päätöksen mukaan julkisessa yhdyskokouksessa 7 p. Helmik. 1849, jollon kunnioitettavat osuuskirjoittajat mahtanevat kokoutua sopimaan asetuksista yhdyskunnalle sekä valitsemaan käyttämäseura, jonka sitten tulisi valvoa yhdyskunnan asioita.

-2-

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta näitä kohtia valmistamaan valitut miehet ovat jutteluksi ja tutkittavaksi mainitussa ensimäisessä yhdyskokouksessa antaneet seuraavaisen ehdotuksen, jonka he tämän kautta saavat ilmoittaa yhdyskunnan tarkoituksesta harrastaville: Ehdotus Suomalaisen romaanikirjallisuuden Yhdyskunnan Asetuksiin.
– 1:nen §.
Suomalaisen romaanikirjallisuuden Yhdyskunnalla on tarkoituksensa Suomenkielisessä käännöksissä antaa parainta ulkommaalaisen kauniskirjallisuuden tuotteista, sen kautta kartuttaksensa kotimaan kieltä ja kirjallisuutta, sekä hankkiaksensa samalla sivistyttäväistä ja huvittavaista lukemista Suomen kielellä.
Yhdyskunta on sisimmässä yhteydessä Helsingissä olevan Suom. Kirjallisuuden Seuran kanssa, – Jonka tarkoitus ehkä laveampi sopii edellämainitun kanssa – vaan jolla kuitenki on eri asentonsa ja oma hallituksensa.
2:nen §.
Yhdyskunta perustaiksen epämääräisille osuuksille, joista kuki lunastetaan 20:lla Rpla hop., maksettava 4:ssä vuodessa 5 Rplaa hop. joka vuosi.
Vuosimaksuin täyttäminen kirjoitettakoon osuuskirjaan taikka yhdyskunnan Rahavartialta Helsingissä eli Asiamiehiltä muualla.
Neljän vuoden maksut täytettyänsä on omistaja ikuinen osallinen yhdyskunnassa ja kantaa osansa sen voitosta, luvattu osuuttensa määrän perästä.
Vuosi luvetaan 16:sta p. Maalisk.
Laimilyöpikö joku ennen 16 p. Maalisk. täyttää sillon loppuvan vuoden maksun, katsotaan hän kadottaneen oikeutensa kuulua yhdyskuntaan ja hänen osuuskirja mitättömäksi.
3:s §.
Kaikki yhdyskunnan asiat toimitetaan Helsingissä olevalta käyttämäseuralta, jossa on 5 jäsentä ja valitaan ne yhdysosallisilta julkisessa yhdyskokouksessa 16 p. Maalisk., heti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vietettyä vuosijuhlansa; samalla valitaan myös 3 varamiestä, jotka asioivat käyttämäseurassa kullon joku sen jäsenistä on estetty velvollisuutensa täytännästä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Asiamiehet ovat yhdyskunnanki asiamiehiä ulkona Helsingistä.
4:s §.
Käyttämäseuran velvollisuus on: 1:ksi kantaa ja käyttää yhdyskunnalle juoksevat varat sekä suorittaa maksut sen tarpeista; 2:ksi päättää mitkä kirjat yhdyskunnalta tulevat toimitettavaksi; 3:ksi pitää huolta niiden suomentamisesta sen mukaan miten vaan yhdyskunnan varat sen kannattavat; 4:ksi tutkia kehoituksesta tehtyin suomennosten kielenpuhtautta; 5:ksi pitää tarkka vaari niiden painattamisesta; 6:ksi levittää kirjat sekä yhdysmiehille että maan kirjakaupoissa myötäviksi.
Käyttämäseuran jäsenet jakavat keskenänsä nämä toimitukset.
5:s §.
Jokaisesta yhdysosuudesta pitää omistajalle yksi kappale kaikista yhdyskunnan kustannuksella painetuista kirjoista jaettaa Sihtieriltä Helsingissä ja Asiamiehiltä muualla; kirjan annettaissa pannaan kuitiksi kirjan nimi osuuskirjaan.
Vasta pidettävän yhdyskokouksen päätöstä ja yhdyskunnan varoja myöten tulkoon korjain siasta eli niiden rinnalla joku jako-osa rahasta yhdysosakkaille annettavaksi.
6:s §.
Määrätyssä yhdyskokouksessa 16 p. Maalisk. annetaan Rahavartialta vuosinainen tilinteko kassan hoidosta, ja Sihtieriltä kirjavarain tilasta sekä yhdyskunnan toimesta yleensä.
Silloin valitaan myös 2 Tilintutkijaa luvuntekoja tutkimaan ja kirjavarat lukemaan sekä jättää tutkinnostansa kirjallinen kertomus.
Tämä kertomus yhtenä vuosikeromuksen kanssa julistetaan jossakussa maamme sanomalehdessä.
Halulliset osanottajat tähän kokeesen mahtakoot kirjoittaa nimensä tähän alle.
Helsingissä 18 p. Marrask. 1848.
E. A. Ingman.
S. Elmgren.
H. Kellgren ”.
Suomettaren toimitus ei muuta voi kuin kehoittaa kaikkia tämmöstä askaretta osanottamisella hyödyttämään.
Luultavasti on Kirjallisuuden Seuran Asiamiehille joka maanpaikasta lähetetty semmosia listoja, joihin halulliset voivat allekirjoittaa nimensä ja sitten Asiamiehille selvittää ensi maksunsa.
Tämä, oleva ainoastaan 5 Rplaa hop. osuudesta, eij rasita ketään, sen siaan kuin sillä voipi hyödyttää ja osallinen itseki voittaa saadessa jako-osansa kirjoissa.
Kirjallisuuden Seuran Asiamiehet ovat nykyjään: Hämeenlinnassa Koulu-Rehtori R J. Holsti; Turussa Maisteri G. E. Euren; Porissa Koulu-Rehtori O. F. Ingelius; Vaasassa Lehtori T. Th. Renwall; Kokkolassa Rehtori K. A. Simelius; Oulussa Limingon Rovasti A. G. Borg; Kajaanissa Tohtori E. Lönnrot; Kuopiossa Koulu-Rehtori J. W. Snellman; Savonlinnassa Asessyöri P. Ph. Lindfors; Jyväskylässä Tohtori W. S. Schildt; Viipurissa Lehtori K. H. Stålberg ja Haminassa Valtaneuvos G. J. Mechelin.
( Lähetetty ).
Näytteksi, mikä erotus on Lammin pitäjän ja Tuuloksen kappelin puheen välillä, on otettu seuraavat sadut, kirjoitetut varsin puheen jälkeen.
Satu Lammin murteella: Kerra oll Karhu piilos kuusen närien all.
Jalopeura tull siehen viereen ja kysyi: ” Mitäs tiäll tiät ” ?
Olen miestä pa’os, sano Karhu.
” Minkäslain se mies on, jota siä pölkiät ”? sano Jalopeura.
Kyll siä niät kohta, sano Karhu.
Samas tulkin pikkuin poika pitkin tietä.
” Onks toi nyt miäs ”? sano Jalopeura.
Karhu sano: se on miähen alku.
– Tulpas taas vanha äijä.
Jalopeura sano: ” onks toi miäs ” ?
Karhu sano: se on miähen loppu.
– Sitten tull sotamiäs täysis kalus.
Toss on miäs! sano Karhu.
Jalopeura män vastaan, mutt sotamiäs ampu piähän.
Jalopeura tull takasin ja sano: Aika pahaa on pölätäkkin: sylk piähän, päivä piästäin läpitte kohtaa.
Otti viäl takahaans kiiltävän sulan, tahto halata korvat piästäin pois, mutt piäsin pakoon ”.

-3-

Satu Tuuloksen murteella: Kerran kaivo kettu ittens seinän alta yhteen aittaan ja varasti sielt kaloja.
Karhu joutu mettäs pariin, kun Kettu söi kaloja, ja kysy: ” Mistäs sinä kaloja sait ” ?
Kettu sano: Toivaalan avennost hännälläni ongin.
Karhu meni kans onkimaan; mutta oli kova pakkanen, ja kun ei kalaa kuulunutkaan häntään, istu hän siin niin kauan, ett jääty aventoon kiini.
Kettu se rupes huutamaan: Toivaalan ämmät, Toivaalan ämmät !
Karhu aventonne pilaa !
Toivaalan ämmät korennoiten kans karhua pois ajamaan.
Karhu katkasi häntänsä, meni pois: eikä enää oo toista häntää kasvanut.
Mutta sill aikaa kun ämmät meni karhua tappamaan, meni Kettu juomaan ämmäin maitoa; mut pillas taas koko kirnun päällens.
Mettäs taas joutuvat yhteen.
Kettu sano: Kanna minua; minä oon näin visvas kipenä !
Karhu otti ketun selkäänsä.
Mutta Kettu rupes huutelemaan: kipee tervettä kantaa, kipee tervettä kantaa !
Karhu mättäs Kettu-paran selästään ja huusi: ” Mene sen taka, kikka-Mikko, mun selästäni ” !
Tästä ruvettiin Kettua Mikoksi haukkumaan.
Näin iso erotus on Lammin ja Tuuloksen puheen välillä, ehkä nämä seurakunnat ovat vieretysten.
Henrikki Selin.
Tuuloksen koulumestari.
Ulkomaalta.
Preussista.
( A. A. Z ).
N:ssa 42 mainitsimme lyhykäisesti Preussin sekaisista ja ei hyvää tulevaisuutta ennustavista asioista, puolikuntien ( puolustojen ) riidoista Kansankokouksessa ja alinomaisista katu-melskeistä Berlin’in kaupungissa; myös virkoimme Pfuel’in tulosta ministeristön esimieheksi ja sotaväen palaamista Tanskan sodasta.
– Vaan ennekuin viimeisiä tapauksia rupeemme kertomaan, tahdomme vähän katahtaa jälelle päin.
Kaiken Lokakuuta oli Berlin ylen levotoin, joka levottomuus kiihtyi korkeimmalleen Wien’in tapauksen tähden, ja olletikin olivat Kansankokouksen keskustelukset kiivaat ja rajut.
Mutta vaikka mielet näin muodoin eivät olleet hyvät kuninkaalle, vietettiin kuitenkin hänen syntymäpäivänsä 15 Lokak. juhlallisesti, ja sekä Kansankokous että porvaristo lähettivät onnentoivottajia kuninkaan tykö Potsdam’in jossa se on vieläkin.
Vaan näille lähetille vastatessansa oli kuningas vihainen siitä, että Kansankokous vähää ennen oli päättänyt hänen nimestänsä sanat: ” Jumalan armosta ” poisotettavaksi.
Seuraavana päivänä nostivat työniekat metelin, jolla ei näytä olleen mitään erinäistä syytä ja tarkoitusta, ja jonka kansanväki tukahduttikin kohta, kaaduttua 20 eli 30 miehen paikoille.
Tästä kiitti kuningas kansanväkeä, ja nyt oli piirama levollisempaa aikaa, kunne kuun lopulla sanomat tuli Wien’in tapauksista, joista vimma rupesi taas nousemaan.
– Sen oheessa oli Berlin’issä 16 p. Lokak. iso rahvasvaltaisten kokous ( noin 200 jäsentä kaikilta haaroin Saksanmaata, joiden joukossa myös olivat kuuluisat miehet Arnold Nuge, Frankfurt’issa Kansankokouksen jäsen, Wislicenus Hallesta, Held j. m. ), jossa keskusteltiin eikö Saksanmaasta saataisi rahvas-tasavaltaa, vaan jonka jäsenet kohta joutuivat eripuraisuuteen keskenänsä ja erosivat 31 Lokak., erotessansa antaen Saksanmaalle julistuksen, jossa ” kehoittavat jokaisen rientämään Wi en’in avuksi ”.
– Kansankokouksen väittelyt rajuuntuivat päivä päivältä ja varsinkin siitä oli kokouksessa tora ja katkeruus suuri, että Frankfurt’in Kansankokous ja päähallitus Wien’in asiassa oli keisarin puolella, ja 31 Lokak. päätettiin kehoittaa ja käskeä päähallituksen ottamaan Itävallan vapaus suojiinsa.
( Liian myöhäistä ) !
Samana päivänä päätti myös Kansankokous 200 huudolla 153 vasten vapasuvuston ( aatelin ) ja vapasukusten nimitysten poispanemisen Preussin maassa ja 196 huudolla 140 vasten kaikkein tähtikuntain ja virattomien nimien hävittämisen.
Muuten oli tämä päivä merkillinen siitä, että Kansankokouksen eteen keräytynyt rahvas teki kaikellaista vallattomuutta, pelotteli usioita kokouksen jäseniä ja oli monen lyödä kuoliaksi; kansanväki ei täyttänyt tällöin velvollisuuttansa, vaan suatsi rahvaan vallattomuudet.
Puhuttu oli jo kauan kenraali Pfuel’on eroavan ministeristöstä ja kuninkaan tahtovan nimetä uuden ministeristön, Kuningas oli kauan epäilyksessä; vaan kuin tieto, kuinka Wien’ille oli käynyt, tuli 2 Marrask., niin hän nimesi heti kenraalin kreivi v. Brandenburg’in, kuninkaalliselle heimolle sukua, uuden ministeristön esimieheksi.
Kansankokous pani vielä samana päivänä lähetit kuninkaan tykö Potsdam’iin anomaan, että hän paluuttaisi tämän nimityksen jo.
Kuningas, lähettien tultua, kääntyi heihin selin ja läksi menemään sisähuoneeseen, sanoen ei tahtovansa kuunnella heidän puheitansa.
Seuraavana päivänä tuli kuitenkin kirjallinen vastaus kuninkaalta, jossa sanoo lujasti päättäneensä tehdä kreivi Brandenburg’in pääministeriksi ja hänellä asetuttaa uuden ministeristön.
Sovinto oli nyt mahdotoin saada aikaan, vaan kuningas ja kreivi Brandenburg epäilivät kuitenkin vielä viimeistä askelta ottaessansa.
8 p. Marrask. nimitettiin se uusi ministeristö ( Brandenburg, Ladenburg, v. Manteuffel ), ja samana päivänä tuli kuninkaallinen julistus, jossa Kansankokouksen pantiin muuttaa Berlin’istä Brandenburg’in kaupunkiin ( 15, 000 asuj. ) ja sen kokoukset seisomaan 27 Marrask. asti, sentähden muka, että se Berlin’issä ei ole saanut rauhassa keskustella ja rahvas sen jäsenille on monesti tehnyt rauhattomuutta.
Kreivi Brandenburg tuli nimittäin toisten ministerien kanssa.
Kansankokoukseen ja ilmoittivat kaikki sen siitä päivästä lähtien Berlin’istä pidetyt keskustelut olevan laittomina pidettävät.
Vaan niiden ja ison osan oikian puolen jäseniä poismentyä päätti Kansankokous, esimiehensä v. Unruth’in kehoituksesta, 252 huudolla 30 vasten täst’edes niinkuin ennenkin pitää keskustelunsa Berlin’issä, ja sanoi ministerien isosti rikkoneen velvollisuutensa kuningasta ja maata vastaan.
Näin joutui nyt Kansankokous avonaiseen riitaan kuninkaan kanssa.
– Kansankous oli koko yön kokoushuoneessa ja rupesi taas kello 5 aamulla keskustelemaan.
– Täll’ aikaa oli kansanväki käsketty väkisen hajoittamaan Kansankokouksen, vaan se ei totellut, sanoen pikemmin vaan tahtovansa suojella Kansankokousta; sentähden tuli kaupungin edustalla ollut kenraali Wrangler 30, 000 miehen jo 60 tykin kanssa kaupunkiin, asetti sotaväkeä Kansankokoukseen huoneeseen, hajotti ja riisui aseista kansanväen, jonka työn Kansankokous julisti laittomaksi ja väkivaltaiseksi.
Sekä Kansankokous että kuningas antoivat siitä julistuksia Preussin kansalle, selittääkseen tekojensa syitä; maasta tuli kaikilta haaroin kirjoituksi, joista toiset ylistivät kuninkaan tekoja, toiset, Kansankokouksen vastarintaa.
Sitten on Kansankokous pitänyt keskustelunsa millon mistäkin, ja aina on sotaväki häärittänyt sitä ja usiasti hajoittanutkin; Kansankokous teki viimein sen päätöksen, ett’ ei maan tarvitse maksaa veroa kuninkaalle ennenkuin nykyinen ministeristö eroa.
Berlin on sotakuntoisuuden alaisna, pränttivapaus on vähennetty, kaikki kokoukset kielletyt jne.

-4-

-Pääähallitus Frankfurt’issa on ollut tyytyväinen kuninkaan tekoihin, vaan kuitenkin kehoittanut hänen antamaan myötä ja lähettänyt varsinaisen asiamiehen, Basserman’in, Berlin’in kuninkaan ja kansan välillä sovintoa aikaan saattamaan, josta kuitenkaan ei ole mitään tullut.
– Itävallasta ei ole meillä tilaa tällä kertaa puhua.
Venäjältä.
( S:t P. Z ).
Keisari on 28 Lokak. nimennyt Itävaltalaisen Sotamarsalkin ruhtina Widischgratz’in tähtimieheksi Andrean tähtikuntaan ( Venäjän arvosin tähtikunta ), ja kirjallisesti ilmoittanut hyvänmielensä siitä nerosta ja älystä, jolla W. on puoltanut hallitsiansa laillisia oikeuksia.
– 7 viime Elok. nimesi keisari niin ikään Itävaltalaisen Sotamarsalkin kreivi Radetzky’n tähtimieheksi Georg’in tähtikunnan ensimäiseen luokkaan ( joka on ylin sotijoille annettava kunniamerkki Venäjässä ) palkinnoksi hänen pitkällisessä ja nerollisessa palveluksestansa, ja erittäin niiden isojen voittojen tähden, joita hän puoltaessansa hallitsiansa laillisia oikeuksia voitti viimeisessä Italian sodassa.
Kotimaalta.
Turusta.
Suom. Talouden seura on Mustialan maanviljely-koulun johdattajaksi nimennyt tähän asti virkaapitävän vara-johdattajam R. G. Fock’in, ja alkeisopettajaksi oppilaisen F. G. Conradi’n.
Ilmoituksia.
Suometar annetaan tulevanaki vuonna samalla tarkoituksella sekä samalla hinalla kuin tänäki.
Lehti tulee jaettavaksi Helsingissä H:ra Öhman’in kirjapuodissa, jossa se on tilattavanaki.
Luottaen papiston rakkauteen hyödyttää Suomalaista kirjallisuutta sekä seurakuntalaistensa luvunhalua, toivomme talonpoikain voivan pyytää saada heidän kautta tilata lehteämme.
Muuen luulemme Ruunun virkamiestenki mieluisasti auttavan aluskuntalaisiansa tässä.
Sanansaattaja 1849, annetaan taas entiseltä toimitukselta ja entisellä päätarkotuksella.
Ajan ja tilan mukaan luvataan ei vaan kotimaan sanomista, mutta erinomattain ulkomaan tärkeistä tapauksista antaa mahdollisesti täydelliset tiedot.
Lehti, kerran viikossa, tulee hienommalla painolla ja Viipurin kaupungin muukalaiskieliset kuulutukset aina erinäisessä Lisälehdessä.
Vaikka näin suurennettuna, maksaa kuitenki itse Sanomalehti Viipurissa vaan 1 Rupl. ja Postin kautta 1 Rupl. 15 kop.; mutta Lisälehden: eli mainittuin kuulutusten kanssa Viipurilaisille 1 Rupl. 50 kop. hopiaa.
J. Cederwaller poikinen.
Kuopiossa annettavan Kirjallisuuslehden ( Litteraturblad för allmän medborgelig bildning ) toimittaminen jatketaan v. 1849, paraittaan pysyttääksensä lehteä elossa vasta tapahtuvaan muutokseen sen toimituksen tarkoituksessa.
Tilaushinta on edelleen 2 Ruplaa hop., lähetysraha 30 kop. hopeaa Postikontuoreissa.
Waseniuksen ja Yht. Kirjakaupassa: Chronologiska Förtecningar och Antekningar öfver Finska Universitetets fordna Procancellerer samt öfver Faculternas Medlemmar och Adjuncter.
Helsingissä painettu v. 1836 – 347 sivua maksaa 1 Rpla hop.
– Gezelii den äldres Minne.
Turussa 1825 -337 siv. maksaa 60 kop. hop.
– Gezelii den yugres Minne.
Helsingissä 1833 -280 siv. maksaa 75 kpkaa hop.
Nämä kolme kirjaa ovat kirjoitetut Rohvessorilta J. J. Tengströmiltä, ja sisältää ensimäinen Suomen Yliopiston, ja sillä tavalla koko maamme sivistyksen Historian, kuvattuna muinaisen Rohvessorien elämäkerroissa; toinen ja kolmas kuvaa taasen kahden Turun Pispain, Gezelius vanhemman ja nuoremman elämäkerrat vaan samalla myös koko Suomen kirkollisen järestyksen perustamisen sekä rahvaanopetuksen ja sivistyttämisen alku-hankkeet maassamme.
Tuskin löytyy ketään Suomen nyt elävistä historioitsioista, joka niin yhtenäisesti ja täydellisenä oisi esitellyt aineensa kuin Rohvessor Tengström näissä kirjoissansa, eikä ketään joka oisi niin lämpimissä ja selvissä kuvauksissa näyttänyt Suomen sekä yleisen että erittäin seurakunnallisen sivistyksen menon ja vaihetukset pyrkiessä omituiseksi.
Että nämä kirjat ovat niin vähä tunnetut maassamme, tullee ehkä siitä että kirjain nimet eivät täydellisesti ilmoita mitä niissä löytyy.
Vaan H:ra Tengström näkyy olevan niistä harvoista ihmisistä jotka täyttävät kymmenkertaisesti enemmän kuin ovat luvanneet.
Bidrag til Kunskap om Finnerne i Norge af Nils Vibe Stockfleth.
Christiania.
Forlagt af C. A. Dydvad 1848.
– 425 sivua 8:vo, maksaa 1 rpla 40 kop. hpssa.
Samote Bidrag til Kundskap om Qvänerne i Norge, samalta tekiältä ja kustantajalta – 94 sivua 8:vo, maksaa 40 kpkaa hpsa.
Edellinen selittää Norjan alle kuuluvain Lappalaisten, jälkimäinen taasen siellä asuvaisten Suomalaisten sekä hengellisestä että ruumiillisesta tilasta.
Tämä Norjalainen Pappi N. V. Stockfleth on kaikella innolla ja menestykselläki harrastellut Lappalaisten ( kutsutaan Norjassa: Finner ) ja Suomalaisten ( norjassa: Qvaener = Kainulaiset ) kielestä ja sivistyksestä; rakkaus näitä kansoja kohtaan loistaa näistä kirjoissaki.
Niitä on tullut vaan 15 kappaletta Waseniuksen kirjakauppaan.
Pohjoinen palaa eli kirjallisia huvituksia Suomalaisillenki.
Ensimäinen Leimaus, Sisaren sukkeluus.
Leikin teko yhessä näytöksessä.
Ruotsinkielisen johdosta G-a-b, 48 sivua 8:ossa, maksaa 15 kop. hop.
Pohjoinen Palaa.
Toinen Leimaus.
Tutkinto Suomen kielestä, Thomas Frimanilta, maksaa 15 kop. hop.
Öhmannin kirjakaupassa löytyy: Kallavesi, Lisälehti Saima-sanomille v. 1846. – maksaa 1 Rpla hpsa.
Joukahainen, Ströskrift, utgifven af Österbotniska Afdelningen.
3:s vihko.
Helsingissä Frenckellin kirjapainossa 1848 – 98 sivua, maksaa 35 kpkaa hpssa.
Luettelo niistä, jotka ovat maksaneet Savo-Karjalaisen kolmannesta vihkosta ” Lukemisia ”.
Marraskuussa: Kalvolan Pitäjästä Oppil. A. Blåfield’iltä 10 kapp 1: 20.
– Lopen Pit. Rovastin Apul. Manström’iltä 10 kapp 1: 20.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen anettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: