1848-12-29 Suometar


Suometar 1848

Maksaa tilattuna Helsingissä 1 Rpla ja kaikissa Postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa.
Lehti jaetaan Waseniuksen & C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.
2:n Vuosik.
Perjantaina 29 päivä Joulukuuta.
N:o 52.
Suomettaren kunnioitettaville Lukioille.
Suomettaren toimitus on velkapää tekemään tilin sen tämänvuotisesta olosta.
Siihen vaatii jo omatuntoki että Toimitus ei ole puoleksikaan voinut täyttää tovottua tarkoitustansa.
Mitä vähemmän eikö sitte Lukiain toivotukset mahda olla täytetyt ?
Ei yhtään Suomettaren toimittajista ollut koetellunnaan sanomakirjallisuuden vehkeissä, kuin menneen vuoden alussa kävimme tätä lehteä antamaan.
Niinkuin äkkinäisiltä ainaki kului sentähden ensivuotemme ainoastaan kokeissa ja opettelemisessa.
Sanomalehtikirjoittajain tarkoitusta ei oikein käsittäneinä puuttuisi meiltä vakuutta ja neroa.
Sen tunnossa täytyi meidän ( Suomettaren N:ro 51 v. 1847 ) tunnustaa, että ” moni toivo, moni ajatus, joka toisen vanhemman sanoessa oisi paremmin järestynyt ja selvempänä Lukijan eteen ilmautunut ”, tuli meiltä ” heikosti ja lapsen mielellä puhutuksi ”.
Vaan samalla sanoimme Suomettaren ” tervempi mielisenä, selvemmin tarkoituksensa näkevänä ja jo tottuneempanaki ” odottavan nykysen vuoden alkua.
Nyt on tämä vuosi, josta toivoimme niin paljon, jo lopuillaan, ja kuitenki täytyy meidän tunnustaa, että toivomme täyttäminen on meiltä lykättävä vielä tulevaisuuteen.
Me emme voineet aavistaakaan niitä esteitä, jotka vuoden alla ovat ilmauntuneet ja joita ei käykään ilmoittaminen.
Sen lisäksi pienentyi lehtemmeki niin pikaisesti, että siihen oisi tarvinnut kunnollisimpia ja tottuneempia kirjoittajia saamaan näin vähään siaan täydellisemmästi selitetyksi ajatuksensa ja mielensä.
Sentähden ovatki kirjoituksemme olleet missä kohin liian pitkiä missä taasen liian lyhyviä, ainaki epätasasia.
Ilahuttaa kuitenki ett’ei kirjoitustemme puuttuvaisuuden alla tarkoituksemme ole kadonnut Lukiaimme silmissä.
Tämän eikä totisen ansiomme syyksi voimme lukea ne kiitokset, jotka olemme saaneet maamme paraimmilta sanomalehdiltä: Åbo Underrättelser ” ja Kuopion ” Litteraturblad ”.
Niiden sekä yksinäisissä kirjoituksissa meille annetut ylistykset ovat kuitenki virvoittaneet vaipuvia voimiamme tässä kustantavassa ja palkattomasssa työssämme.
Ovatki ne vaikuttaneet meissä uskon että työmme ei ole aivan turhaan mennyt ja että Suometar on vielä eteenkipäin elossa pysytettävä.
Että taasen kaikki eivät ole havainneet, kelle Suometarta kirjoitetaan, ei liene meidän syy !
Eiväthän semmoset sanomain lukiat kuin se, joka nykyään Porvoon Sanomassa ( sen 100:ssa N:rossa ) ei hämmästy sanoessa Suomettaressaki löytyvän Hippakuntain Sanomia, ansainne muuta kuin suurinta ylenkatsetta.
Hän ei ole nähnytkään koko Suometarta, kuitenki käypi hän pilamaan sitä !
Vai onko tänä vuonna ollut yhdessäkään N:rossamme Hippakuntain sanomia ?
Näin tunnottomia ja syytömiä muistutuksia tehdään Suomettarelle paljon, milloin sen kielen kankeudesta ja ymmärtämmättömyydesta, milloin mistäki.
Ja kuitenki tiedämme, että Suomettaren kieli ymmärretään ympäri koko maan kaikilta Suomalaisilta, jotka taitavat lukea ja joilla on älyä asiata ymmärtämään.
Me olemme esimerkiksi tavanneet Porvoon kaupungin luota erään Suomalaisen talonpojan, joka ehkä melkeen Ruotsalaisten keskellä kuitenki oli käsittänyt mitä olemme tahtoneet sanoa.
Hänen kohtansa on vielä senki puolesta mainittava, että hänen seurakuntansa pappi ei ollut ruvennut hankkimaan hänelle Suometarta, vaan hänellä pitää olla erinäinen asiamies, joka lähettää hänelle sanomalehden Helsingistä.

-2-

Schweitz’in Tasavallan uusi hallitusmuoto.
Tämän vuosilliston 2:ssa N:rossamme selitimme Schweitz’in sekä sisällistä että ulkonaista kohtaa lopulla viime ja alussa tätä vuotta.
Tässä maassa oli herännyt parannuksen puute monessa hallituksen haarassa; useammat kantoneissa ( Schweitz jaetaan 22 liitto-osaan, kutsutut ” kanton ” olivat siihen suostuneet, vaan Ranskanmaan senaikuinen Ministeri Guitzot vastusti sitä ja sai sodan aikaan kantonein välillä.
Parempi puoli voitti kuitenki ja asiat alkoivat jo keskinäisessä sovinnossa suorita, kuin Guizot alkoi uutta meteliä tälle pienelle tasavalle valmistaa.
Hän tahtoi saada suuret valtiot ( Enklannin, Ranskanmaan, Venäen, Preussin ja Itävallan valtakuntia kutsuttiin niin ) sekautumaan Schweitzin sisällisiin asioihin.
Mutta Helmikuun valtakumous Ranskanmaalla saattoi itsensä Guizotin turmiolle ja tapaukset muissaki valtakunnissa pakottivat niiden hallituksia murhetta pitämään omista kohdistansa, ja niin jäi Schweitz rauhaan.
Sillä aikaa kuin muualla Euroopassa levottomuus, tyytymättömyys ja kapina on ollut joka-päiväisenä olona, ovat siihen siaan Schweitzinmaalla asiat selventyneet yksituumaisessa parantamisen työssä, ja tämän maan seikka on selvästi näyttäänyt, ettei veren-vuodatuksia ja kapinoita tarvita saamaan puutteita postetuksi ja parannuksia tehdyksi, missä maan hallitus ja kansa keskinäisessä rakkaudessa ja rehellisesti haluavat maakuntansa yhteistä hyvää.
Tuskin muualla Euroopassa sanaakaan hiiskuttiin Schweitzistä, kuin 12 p. viime Syyskuuta tämän maan uusi hallitusmuoto oli valmiina.
Schweitz’in entisessä v. 1815 vahvistettussa Valtasäännöstä oli Liittohallitukselle ( kaikkien Kantonein yhteiselle hallitukselle ) annettu kovin vähän voimaa, jonka tähden siltä puuttuiki vakuutta ja Kantonein erinäiset mielipidot ja rinnustelemiset keskenänsä tuottivat paljon onnettomuutta.
Välttääksensä tätä ja samalla suojellaksensa eri Kantonein historiallisia oikeuksia, on tämä uusi Valtasääntö tehty pohjois-Amerikan Yhdysvaltakunnan sääntöin esimerkkiä myöten, vaikka sen henki ja perustus sittenki on kokonaan kotimainen.
Tämän uuden Valta-asetuksen mukaan on Liittohallitukselle annettu ulkomaata suhteen valta: alkaa sotaa, tehdä rauhaa, käydä liittoihin ja mennä sovintoyhteyksiin; ainoastaan kuletus-asioissa, yhteisessä kaupanteossa ja semmoisissa pienimmissää tapauksissa on erinäisillä Kantoneilla valta tehdä sovintoyhteyksiä liki valtakuntain kanssa.
Sisämaisissa asioissa on Liittohallituksella valta vahvistaa ne asetukset, joita erinäiset hallitukset itsellensä tekevät; vissillä eroituksilla voipi Liittohallitus mennä väliin jos sisällisiä levottomuuksia eri Kantoneissa ilmestyisi; Liittohallitus ratkaisee riidat Kantonein välillä; sillä on liiton sotaväki käytettävänä; se voipi yksinäisissä Kantoneissa teettää julkisia töitä, joista on koko Liittokunnalle hyötyä; se voipi asettaa Yliopiston, yhteisen koko valtiolle; sen alla on koko Tulli- ja Posti-hallitus, vaan erinäisten Kantonein välillä on Tulli pääasiassa kokonaan kumottu; se määrää yhteisen vaakan ja mitan koko valtiolle; sen vallassa on koko maan rahaseikka, ja sillä yksinään on valta rahaa lyödä; sen alla on yhteinen Pankki, johon yksi osa Tulli- ja Posti-voitoista lankeaa sekä selviä raha-antia Kantoneista; se antaa vissillä ehdoilla vapauden itsekulleki Schweitz’iläiselle asettua elämään missä tahtoo, ja nautitsemaan porvarin-oikeutta missä Kantonissa vaan asettuu; se vakuuttaa kaikille uskonvapauden, painovapauden, yhdysvapauden, anomusoikeuden; se voipi käskeä maasta pois muukalaisia, jotka luull aan olevan vaarallisia Schweitzinmaalle; sen tulee katsoa, ett’ei Jesuitoita oteta mihinkään Kantoniin j. n. e.
Ylin valta Liittokunnassa on Liittokokouksella.
Se on kahdesta osasta ( =kammarista ): Kansan-neuvos ( = raati ) ja Säätyneuvos.
Kansanneuvoksen jäsenet valitaan piirikunnittain ja välittämmättömillä ( suorilla ) vaalilla.
20 tuhatta asukasta valitsee yhden Edusmiehen; ja Kantonit, joissa ei ole niin paljon asukkaita, valitsevat kuitenki yhden.
Jokaisella Schweitsiläisellä, joka on 20 vuoden ijässä, on valta valita; valittavaksi käypi jokainen huudonvoipa maallisista säädyistä.
Vaali tapahtuu 3 vuodeksi.
– Säätyneuvoksessa on 44 jäsentä.
Tähän valitsee itsekuki Kantoni ( pait jaetut ) 2 jäsentä.
Kumpasetki Neuvokset kokoutuvat kerran vuodessa.
Kumpasetki kokoukset neuvottelevat erilläin, pait kuin kysymys on vaalista armahtamisista, jolloin ne tulevat yhteen.
Tällä näin asetetulla Liittokokouksella on valta päättää äsken mainituissa, Liittohallituksen alle kuuluvista asioissa.
Hallituksen käyttävä valta on 7 jäsenestä olevalla Liittoneuvoksella.
Nämä sen jäsenet valitaan Liittokokouksella 3 vuodeksi kaikista kansanneuvokseen valituiksi käyvistä Schweitziläisistä, ei kuitenkaan enemmän kuin yksi kustaki Kantonista.
Liittoneuvos valitsee keskenänsä Esimiehensä ja vara-Esimiehensä yhdeksi vuodeksi; näitä ei voi takasi valita.
Tuomitseva valta täytetään Liitto-oikeudelta, joka Liittokokoukselta 3 vuodeksi valitaan niistä joita saattaa valita Kansaneuvokseen.
Oikeuden Esimies ja vara-Esimies valitaan Liittokokoukselta.

-3-

Rikosasioissa käytetään omantunnon tuomioistuimia ( =valantehneiden tuomioistuimia = Jury; – ne ovat semmosia oikeuksia, joissa on sekä syytetyltä että oikeudelta valittuita miehiä, ja tulee niiden valan ja omantuntonsa päälle julistaa jos he rikoksen Tuomarilta tutkittua pitävät syytettyä rikokseen syypäänä eli ei ).
Liitto-oikeus tuomitsee Kantonein kesken, Liittokunnan ja Kantonein välillä sekä osittain Liittokunnan ja yksinäisten välillä; rikosasioissa tuomitsee se Liittokunnan virkamiehiä vastaan, petollista Liittokuntaa vastaan m. m.
Ranskan, Saksan ja Italian kieltä käyttää hallitus.
Preussin uuden Valtasäännön Perusteet.
Berlinistä Brandenburgin kaupunkiin muutettu Valtiopäivä ei päässyt täysimääräisesti jäsenistä, koska tämä muutto oli suuren osan mielestä laitonta ja tämä osa sentähden tahtoisi estää sen kokoontumista.
7:neksi päiväksi tätä Joulukuuta tapahtuvaan istuntoon olivat nämä vastahakoisetki jäsenet luvanneet tulla Valtiopäivän kokoukseen.
Jos se oisi saanut tapahtua, oisi Hallituksen puollus tullut kokonaan alakynteen.
Tätä estääksensä ja välttääksensä ” ett ei Kruunun arvo tarvitsisi kärsiä mitään häväistystä, ” näki Kuningas täytyvänsä tarttua viimeseen keinoon ja ennen mainittua pelättyä istuntoa, eli 5 p. Joulukuuta, hajottaa koko Valtiopäivän.
Kuningas kyllä julisti uuden Valtiopäivän alotettavan Berlinissä 26 p. Helmik. 1849, jonka tuli lopettaa nyt keskeytetyt työt, mutta tahtoi sitä ennen antaa valtakunnallensa uuden Valtasäännön ( perustuslain ), joka tulee tulevalta Valtiopäivältä tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.
Siinä vaakutetaan kaikille säädyille ja uskontunnustuksille sama oikeus ja yhtäläisyys, jokaisen vapaus vakuutetaan, samote paino-vapaus ja yhteinen varjovelvollisuus ( eli että jokaisen pitää harjaantua sotakomentoon ja varjella isänmaata ); kaikki lahjoitusmaat ( ” donationen ” ) ja niin kutsutut ” fideikommissit ” kumotaan ja kielletään; Ministerit vastaavat toimestansa j.n.e.
Lainkäyttävä valta on Hallituksella, mutta lainlaativa valta Kuninkaalla ja Valtiopäivällä yhteisenä.
Valtiopäivä ( =Kansankokous ) jakautuu kahteen Kammariin: ensimäisessä Kammarissa pitää olla 180, toisessa 360 jäsentä.
Ensimäiseen Kammariin valitaan jäsenet niin että piirikunnat valitsevat 100 alkuvalitsijaa, nämä taasen yhden vaalimiehen; vaalimiehet kokoutuvat maakunnittain ja valitsevat vasta Edusmiehet, joiden pitää olla 40 vuoden vanhoja ja vähintäin 5 vuotta olleita Preussin alamaisena.
Toisen Kammarin jäsenet valitaan taasen sillä tavalla, että joka omavaltainen ja 24 vuotinen Preussilainen piirikunnassansa saapi antaa huutonsa alkuvaalissa, joissa aina 250 hengelle valitaan yksi vaalimies.
Vaalimiehet valitsevat Edusmiehiä, joilta vaaditaan 30 vuoden ikä ja yhden vuoden olo Preussin alamaisena.
Ensimäiseen Kammariin valitaan 6:deksi, toiseen ainoastaan 3:ksi vuodeksi; kammarit kokoutuvat joka vuosi Marraskuussa.
– Pietarissa annettava sanomalehti ” S:t Peterburgischer Zeitung ” tietää Berlinistä kerrota, ett’ei kukaan ole oikein tyytyväinen tähän Valtiosääntöön.
Ulkomaalta.
( F. A. T. ja J. d. D ).
Italiasta.
Sitte Lombardian sodan tau’ottua ovat Italian sisämaiset asiat tulleet mitä ahtaimalle kannalle ja erinäiset mielipidot käyneet toisiansa likemmä sekä uhanneet panna viimeiset voimat liikkeelle.
Edestys ja taastus ei täälläkään ole säästänyt mitään voittaksensa toisiansa, ehkä Italian vapauttamisen seisahtus enin on mieliä kiihottanut raivoon.
Kuitenki on se ihana Italia missä vieraan sotaväen jaloissa niinkuin Lombardia, missä sisällisten riitain ja kapinain kenttänä.
Enin ovat tapaukset Roomissa nostattaneet hämmästystä.
Täällä oli kansa yltynyt ministeristön esimiestä Rossi’a vastaan, joka syytettiin taastusta rakastavaksi, ja hän oli kutsunut sotaväkeä Roomiin.
Toisena päivänä katsasteli hän tämän kootun sotaväen ja sanoi sillä kohta kukistavan vastahakoisen kansan.
Huomenna kokoutui paljon kansaa edusmiesten-kammarin edustalle pyytämään ministerien jättämistä.
Rossi tuli ajaen ja kansa äänti mielipahansa häntä vastaan: hän vaan nauroi kovasti.
Mutta astuttuansa rappusille, sai hän tuntemattomalta kädeltä veitsi-haavan kaulaansa, josta hän moniaissa silmänräpäyksessä kuoli.
Kaikki hämmästyivät, eikä ollut ketään joka kunnolla ja vakavuudella oisi ruvennut asioihin.
16 p. Marrask. nousi kansan vimma korkeimmalleen: kansa ja osa sotaväkeä täytti Sweitsiläis-vartioväen päälle ja voitti sen, Paavia vaadittiin uhkauksilla tiiman sisään suostumaan kansan vaatimuksiin.
Paavi suostui ja nimitti uuden ministeristön, jossa on kansan mieleisiä miehiä: Mamiani, Sterbini, Galletti m. m.
Peläten kuitenki Paavin kokevan hankkia asiat vanhalleen ja yllytetty semmoselta mieheltä kuin Prinssi Canino ( Louis Bonaparten veli ), pani kansa vahdin Paavin ympärille.
Journal des Debats’iin kirjoitetaan 21 p. Marrask. Roomassa seuraavilla sanoilla: ” Pelko vallitsee: kansa odottaa pelastusta Jumalalta.
Useammat ylimäisistä, Prinsit ja papit ovat iloissaan että heidän vihansa pyhää Isää ( Paavia ) vastaan hänen vapaista käytöstavoistansa on täytetty: juonet ja villitukset ovatki sentähden valloillaan ”.
Näiltä ahdistettuna pakeni Paavi viimein Ranskan lähettiläisen Harcourt’in ja Baier’in lähettiläisen avulla Roomista 24 p. Marrask. ja asettui Gaeta’an, Neapelin valtakunnassa.
Lähtiessänsä jätti hän ministeristön esimiehelle, Galletille kirjoituksen, jossa hän pyytää sitä hallitsemaan ja vartioitsemaan rauhallisuutta Roomissa.
Kansa onki totellut ministeristön kehoitusta levollisuuteen ja rauhaan, joka yhä on kestänytki.
Paavi on kirjoituksessansa 27 p. s. k. Gaetasta julistanut Galletin hallituksen tyhjäksi: Roomin Senaatti ja edusmiesten-neuvos ovat sitä vastaan lähettänyt 4 p. Jouluk. rukoilemaan Paavia tulla takasi Roomiin, ja sitoneet siksi asti käyttää hallitusvoimaa.
– Jos Roomissa on viime ajoilla ollut rauhaa, niin on Turin’issa ( Sardinian pääkaupungissa ), Genuassa, Florenzia’ssa ja muualla ollut levottomuutta jopa pieniä kapinoitaki.
Schweitzinmaalta.

-4-

Uuden Valtasäännön mukaan valittiin 16 p. Marrask. Liittoseuran jäsenet, jotka sitten 29 p. s. k. jakoivat keskenänsä hallitustoimitukset, niin että Esimies Furrer sai ulko-asiat, Ochsenbein sota-Franscini sisälliset asiat, Druey, Munzinger, Frei-Heroze ja Näff muut toimitukset.
Ranskanmaalta.
10 p. Jouluk. oli tälle maalle suurimmasta vaikutuksesta: Ranskan kansa valitsi silloin ensimäistä Esimiestä nuorelle Tasavallallensa; se päivä kului levollisesti, vaan itse vaali päättyi niin paljon kuin tiedetään, onnettomuutta aavistavasti.
Journal des Debats, joka ei ole aivan Tasavallan ystävä, sanoo saman päivän iltana: ” Kaikkina aikoina ovat kansat pyhittäneet juhlallisimmat tekonsa korkeimman avuksi-huudolla: Ranskan tasavalta on, kuten sen rohveetta on julistanut ( Lamartine, katso sen sanoja 48:ssa N:rossamme ), pannut sattuman varjo-jumalaksensa.
Jacta est alea ( arpa on heitetty ): sana on jokaisen suussa, niinkuin ajatus jokaisen sydämmessä.
Nyt se on tehty, ei mitään ihmisen ääni voi enää muuttaa mitään; ei yksikään kuolevainen käsi voi palauttaa sitä kuulaa joka on pudonnut vaali-astiaan.
Ranskanmaa heittää, se tahtoo heittää arpansa peitetyillä silmillä.
Jumala suojelkoon ja johdattakoon kättänsä. ”
” Mutta me emme voi olla vapisematta maamme puolesta nähdessämme sitä täristystä, sitä tuskaa kuin tämä hirveä koetus vaikuttaa.
Olo tai olemattomuus, siitä on nyt kysymys, ja tämän ahdistavan kysymyksen tekee nyt koko kansa itsellensä.
Tätä kirjoittaessamme korottaa Ranskanmaa oikean kätensä sattuman jumalattarelle, kuullaksensa häneltä tulevaisuutensa.
Monta viikkoa, päivästä päivään, tiimasta tiimaan olemme nähneet sen kaikissa pelarin liikutuksissa ja häilytyksissä.
Semmosta nähdessämme kysymme itseltämme, jos kansakuntamme, väsynyt jo niin monista valtakumouksista, voipi kärsiä tätä kuumetautisen kiusaa uupumatta ja vaipumatta.
Kas se se on, joka panee kätemme tärisemään.
” Meri kuohuu korkeissa aaltoloissa, tuulet kuohuttavat sitä; me olemme laivalla joka taistelee tuulten kanssa; vaaramme, ahdistuksemme, niinkuin toivommeki ovat haaksirikkoisten.
Mutta missä on valkama? missä peränpitäjä? ja missä se loistava tähti jonka pitäisi johdattaa meitä tässä synkässä pimeydessä ?
Me emme havaitse sitä ” !
Vaaalissa näyttää Louis Napoleon Bonaparte saaneen enimmät huudot.
Päätöksen tässä asiasta luultiin lankeavan 25 p. tätä kuuta.
Kotimaalta.
Syntyneistä ja kuolleista v. 1847.
Tämän suhteen annetun julkisen luettelon mukaan on Suomen Luteerilaisessa seurakunnassa syntynyt 51.518 lasta, joista 26, 217 oli poika- ja 25, 301 tyttö-lapsia: sitä vastaan kuoli 35, 239 henkeä, joista 18, 041 miehen- ja 17, 252 vaimonpuolia: Greekkalaisissa seurakunnissa syntyi yhteensä 1, 693 lasta, joista 879 poika- ja 814 tyttölapsia; kuoli 1, 238 henkeä, joista 700 miehen- ja 538 vaimonpuolia.
Syntyneiden luku oli sen mukaan yhteensä 53, 211 lasta ja kuolleiden 36, 531 henkeä, niin että kansan luku menneen vuoden alla lisättiin 16, 680 hengellä, joista 8, 355 on miehen- ja 8, 325 vaimonpuolia, ja Suomen koko henkimäärä nykysen vuoden alussa oisi 1, 577, 024.
Tämä ei kuitenkaan ole aivan luotettava, sillä siihen henkimäärään ei ole luettu ne, jotka ovat ulkomailta ( Ruotsissa, Venäeltä ja muualta ) tänne muuttaneet, eikä siitä vähennetty ne, jotka ulkomaille ovat muuttaneet.
Syntyneistä oli Luteerilaisissa seurakunnissa 3, 749 salavuoteista lasta, niin että noin joka 14:s lapsi oli salavuoteinen, eli joka 100:sta syntyneestä 7, 27… oli salavuoteisia.
Läänittäin oli syntyneistä jalkalapsia Viipurin läänissä noin joka 29 1/2, Vaasan joka 19:s, Oulun melkeen joka 15:s, Kuopion likemmä joka 13:s, Turun enemmän kuin joka 11:s, Mikkelin joka 11:s, Hämeenlinnau ja Uusmaan läänissä, kumpasessaki enemmän kuin joka 9:s.
Taikka: joka 100:sta lapsesta oli salavuoteisia Uusmaan läänissä 10, 36… Hämeenlinnan 10, Mikkelin vähä yli 9, Turun likemmä 9, Kuopion 7, 76…, Oulun 6, 72…, Vaasan 5, 23…, ja Viipurin läänissä ainoastaan 3, 37….
Näiden numeroin mukaan oisi haureus ylimmällään Uusmaan ja vähimmässä voimassa Viipurin läänissä; Greekkalaisista seurakunnista ei ole annettu mitään tietoa tämän suhteen.
Saman vuoden alla vihittiin 12, 376 Luteerilaisissa ja 274 Greekkalaisissa seurakunnissa eli yhteensä 12, 650 parikuntaa koko maasssa.
Synnyttääjien luku oli 52, 240 ( joista oli enimmät 25 ja 30 vuosien välillä ), vaan niistä synnytti 709 kaksosia, 13 kolmosia ja 1, 457 kuolleina syntyneitä lapsia.
Markkinahintoja.
Tampereella 13 p. Jouluk.
– Rukiita maksoi tynnyri 15 Rplaa, kauroja 6 ja 7 r., voita leivistä 7 r., talia 7 ja 8 r., viinaa kannu 1: 20 k. ja 1: 40 k., palvattua lihaa leivistä 3 r., sianlihaa 4 r., pellavia 5 ja 6 1/2 ruplaa; hinnat ovat pankkorahassa.
Voita on paljon kaupaksi.
– Turussa 21 p. Jouluk.
Rukiita maksoi tynnyri 14 ruplaa, ohria 12 ja 13 r., kauroja 6 r.; voita leivistä 7 ja 7:50 k., talia 7 ja 8 r., sianlihaa 3: 50 ja 4 r., tuoresta lihaa 1: 60 k. ja 2 r., palvattua lihaa 2: 50 k.; viinaa kannu 1: 5 k.,: potaattia nelikko 70 kopeekkaa; hinnat pankkorahassa.
– Oulussa on ruistynnyristä maksettu 6 ruplaa hopeata.
( A. U ).
Makasinein jyvämäärät.
Ruunun Makasineissa löytyi Lokakuun lopussa 118, 147 tnriä rukiita, 51, 125 tnriä otria ja 4, 347 tnriä kauroja.
Seurakuntain yksinäisissä Makasineissa löytyi Heinäkuun alussa: perusjyvästöt 82, 656 tnriä rukiita, 27, 012 tnriä otria ja 3, 231 tnriä kauroja, vaan oikeastaan oli tallella 26, 895 tnriä rukiita, 10, 188 tnriä otria ja 303 tnriä kauroja.
( F. A. T ).
Ilmoituksia.
Suometar annetaan tulevanaki vuonna samalla tarkoituksella sekä samalla hinnalla kuin tänäki.
Lehti tulee jaettavaksi Helsingissä H:ra Öhman’in kirjapuodissa, jossa se on tilattavanaki.
Luottaen Papiston rakkauteen hyödyttää Suomalaista kirjallisuutta sekä seurakuntalaistensa luvunhalua, toivomme talonpoikain voivan pyytää saada heidän kautta tilata lehteämme.
Muuten luulemme Ruunun virkamiestenki mieluisasti auttavan aluskuntalaisiansa tässä.
Sanansaattaja 1849, annetaan taas entiseltä toimitukselta ja entisellä päätarkoituksella.
Ajan ja tilan mukaan luvataan ei vaan kotimaan sanomista, mutta erinomattain ulkomaan tärkeistä tapauksista antaa mahdollisesti täydelliset tiedot.
Lehti, kerran viikossa, tulee hienommalla painolla ja Viipurin kaupungin muukalaiskieliset kuulutukset aina erinnäisessä Lisälehdessä.
Vaikka näin suurennettuna, maksaa kuitenki itse Sanomalehti Viipurissa vaan 1 Rupl. ja Postin kautta 1 Rupl 15 kop.: mutta Lisälehden: eli mainittuin kulutusten kanssa Viipurilaisille 1 Rupl. 50 kop. hopiaa.
J. Cederwaller poikinen.
Painettu A. W. Gröndahlilta.
Lupa painamiseen annettu: F. G. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: