1851-10-07


Viides Vuosikerta. Tiistaina 7 päivä Lokakuuta. N:o 40

Piispa Frosteruksen Paimenkirja.

Me luulemme tekemämme
lukijalle ilahuttavan ja mieleisen työn, kuin käännämme tähän
Suomeksi osan Piispa Frosteruksen Paimen-kirjasta Hippakuntansa
papeille, annettu Kuopiossa 1 p. viime Elok.

Jos
Piispa Frosterus tulee johdattamaan Hippakuntansa asioita sillä
jalolla rakkaudella ja vapaa-mielisyydellä, jonka tämä kirja
toteen näyttää, niin varmaan hänen Kristillinen työnsä
onnistuu, ja Hänen Hippakuntansa kasvaa Jumalan uskossa ja
sivistyksessä.

  • Kirjan
    loppupuoli kuuluu näin!

Ilahuttava
ja meidän Herran viinamäessä tehtävää työtä voimallisesti
riennättämä ilmestys ovat ne hengelliset herätykset, jotka,
leveämmältä kuin tavallisesti, näinä aikoina ovat liikkuneet
myös meidän maassa. Sillä niiden kanssa on sen aina enemmän
levenevän, vaikka valitettavan hengellisen mietouden siaan herännyt
seurakunnissamme raikkaampi hengellinen elämä ja sen kanssa myös
halu ja tahto ahkeraan, vakavaan ja hartaaseen Jumalan sanan
tutkintoon, ja tämä on taasen saanut vanhemmat pitämään
tarkempaa vaaria lastensa lukutaidosta, joka on ensimäinen
välikappale rikastumaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen tunnossa. ja tämä kohta on sitä enemmin meiltä
tunnustettava, kuin, muun seassa, myös asukasten harvuus ja
kaukaisuus toisistansa näyttää tässä hippakunnassa paneman
suuret esteet yhdessä ja toisessa paikassa nykyisinä aikoina
alotettiin Pyhäkouluin menestykselle, jonka kautta eteenpäin, niin
kuin tähänkin asti, ensimäinen ja painavin lastenopetus tulee
jäämään vanhempain varaan, ja sen suurempi eli vähempi menestys
tämän tähden riippumaan siitä, miten itse vanhemmille Jumalan
sana on heidän sydämmensä ilo ja tyydytys, heidän askeleinsa
lyhty ja valkeus heidän teillänsä.

Luultavasti
onki useampi Teistä havainnut, kuinka siellä,missä nämä
herätykset omat, ilman suunnattoman kiivauden eli muun totiselle
kristillisyydelle’ vieraan aivotuksen käsityksiä, saaneet
sekoittamatta rientää, siellä myös ilolla saadaan havaita ei
ainoastansa ulkonaisesti selvä ja juoksema kirjanluku, mutta myös
elämä tieto; ja kuinka siellä myös itse Kristillisyys sekä
ajatuksella puhtaana ja selkeästi käsitetään, että myös
sisällisesti omistetaan ja koko elämään käytetään, sitä
vastaan kuin muuten on useasti kyllä surullinen syy valitukseen,
sekä vaillinaisen eli ajattelemattoman kirjanluvun, että siitä
seuraaman vähäisen kuin kuolleenki tiedon yli kristillisyyden
pyhistä totuuksista.

Meidän
ei nimittäin tule unhoittaa, että meidän, inhimillisen sivistyksen
kaukaisimmalla rajalla olevilla seuduillamme, missä hengen
korkeammat voimat niin pian raukenevat, köyhäiltä luonnolta
kokiessa valloittaa edes vähäisiä antimia, ihmishenki pitää
herätettää unestansa suuremmilla ja tuutemimmilla keinoilla, kuin
muualla Sentähden tulee meidän, joiden velvollisuus on ruokkia
Jumalan karjalaumaa, ei vastustaa eli kukistaa, ei kovalla
menetyksellä pakoittaa nämä hengelliset liikkeet piiloittamaan
itsensä yleisyyden raikkaasta ilmasta kokousten kiellettyille
tiluksille, vaan meidän tulee palauttaa heidät kirkon armaasti
hoitamaan äitin syliin, josta he omat lähteneetki, ja siellä
johdattaa ja kehoittaa heitä, ja kristilli- sen simistyksen pyhillä
siteillä viisaasti ja rakastavasti yhdistää heitä. Sillä missä
tämä viisas ja rakastava johdatus puuttuu, siellä muuttumat nämä
liikkeet pian yksipuoleisiksi ja väärille teille, jotka ovat
kristilliselle elämälle yhtä vieraita, kuin Jumalan valtakunnan
totiselle lisääntymiselle haitalliset: ne usein siellä vievät
ihmistä hengelliseen ylpeyteen ja tekopyhyyteen, sen siaan kuin
kristilliseen nöyryyteen ja rauhaan, ja kristillisen sopivaisuuden
siaan syntyy siellä karvas ja säästämätön morkkaaminen niitä
vastaan, jotka eivät anna itsensä sidottaa samanlaisiin,
useimmittain yksipuolisesti otettuihin ja kristilliselle elämälle
kokonaan yhtäkaikkisiin tapoihin ja sääntöihin, vaikka heissä
hengelliset elonvoimat eivät sentähden ole vähemmän voimalliset
ja vaikuttavaiset."

Ei
yhdellelnkään Teistä ole tuntemattomat ne surulliset esimerkit
tämän suhteen myös niiden tykönä, joiden tulisi ennen muita olla
esimerkkinä sanoissa, käytöksissä,rakkaudessa, heugessä,uskossa.
Mahtaisimme sentähden itse johdatettaa Kristuksen hengeltä,
voidaksemme kristillisellä rakkaudella myös tässä kohdassa
vaikuttaa hyvää, niin että meidän seassa mahtaisi estettää
kaikki määrälliset eripuraisuudet ja tarpeettomat riidat

uskonopissa,
josta ei ole mitään parannusta Jumalan

uskossa,
ja ett’ei sama sekaannuksen puhe mahtaisi

kuulua
seurakunnissamme, niinkuin muiuen Karinttilaisten

tykönä:
minä olen Paavalin, minä Apollon,

minä
Kephon ja minä Kristuksen uskolainen, maan

että
kaikki olisimme malmiit yhdessä mielessä ja yhdessä

tahdossa.
Silloin pitää, missä nämä Jumalan

hengeltä
maikutetut liikutukset totisella Emankeliumillisella

tamalla
johdatetaan, hoidetaan ja yllä-pidetäan, myös si«

sallinen
uskon-elämä meidän tykönä enemmän kukoistaa ja

lisääntyä,
ja sitä useampi pelastusta janoova sielu vietaä sen hyvän paimenen
tykö, joka antoi henkensä

lammasten
edestä. Tämä olkoon meidän ahkeraimistemme

päamaali,
ja tähän suokon meille Jumala armonsa ja

siunauksensa!"

Piispa
Frosterus tahtoo rakkaudella ja mielenlempeydellä

kehoittaa
Herännäisyyttä sala-yhleyksistänsä

astumaan
ulos Jumalan avonaisen päivän alle, kaikilta

nähtäväksi.
Hän tahtoo välinaisen rakkauden ja veljellisen

keskastelemuksen
kautta saada eripuraisuuden ja vihan

häviämäan
pois seurakuntain hoitajain välillä. Jos

hän
tässä hyvässä tarkoituksessaan onnistuu, niin että

Heränneet
sulamatniin kutsuttuni ��suruttomain" kanssa
yhdeksi

seurakunnaksi:
ja tarkoituksissaan yhdeksi,

niin
hän on ei ainoastaan Heränneistä ottanut pois,

mitä
niillä vielä on liiaksi tuimuutta ja rakkauttomuutta,

mutta
hän on myöskin koko Hippakunnallensa

antanut
uuden, voimallisemman hengellisen elon. Silla se epäilemättä
onKristillisyyden eläväisyys ja sydän, joka panee

hengellisen
elämän voimat liikkeelle meidän maassa. Ia jos Piispa Frosterus
ounistuu naiden virvoittamisessa,

niin
hän on täyttänyt kristillisen Piispan kalliimman

ja
pyhimmän kutsumuksen.

Kotimaalta.

Helsingistä.
17 p. viime Kesäkliuta ou annettu armollinen

Lupa-kirja
(Privilegium) Nädmannille Nils Thure Arppe’lle, ja

9
p. viime Heinäkuuta Konsulille I.Lindqvist’ille asettaa ja

julkisesti
käyttää Kirjakauppaa, eilimmäiselle Lapeenrannan, jälkimäiselle

Pohjanmaan
Joensuun kaupuugissa.

(S.
Y. S. N:o 224.)

Hanen
Kejs. Majesteetti ou 24 p. Syyskuuta armollisesti

myötä-autanut
etta Kittilän kappelissa Snomen Lapissa

vuosittain
tulee pidettäväkst euintäin neljä päivaä kestämät tavalliset

Markkinat,
joihin kaikki Suomen kaupunkein kanppamiehet

ja
Porroarit, niin myös saavat kaikki talonpojat tnllala’in

ja
asetuksien mukaan kauppaa tekemääu; ja ou määrännyt etta

nämä
markkinat tulevat pidettäväkst tänä vuonna 16:na ja seuraavina

kolmena
päivinä Joulu-kuuta, tulevina vuostua 18 ja

19
päivän paikoilla samaa kuuta.

(S.
Y. S. N:o 228.)

Suomalaistu
Kirjallisuuden Seurau viimeisessa kokouksessa

joka,
niinkuin tavallisesti, pidettiin kuun ensimäisenä Keski-viikkona,
eli 1 p. t. k., tietä-annettiin, etta Patrooni Nils Ludvig

Arppe
Karjalasta oli Semalle lahjoittanut 50 hop.ruplaa Senran

Rnotsalais-Suomalaisen
Sanakirjan painattaniiseksi. Tama

on
snurin raha-lahja, jonka Seura on saanut uyt 20:nen vuoden

vaikutus-ajassaan.
Paljas ilmoittamiueu on jalo-mieliselle

autajalle
snurimmall kiitoksen ja kunnian tuova.

Sanomissa
Turusta N:o 16 löyty hyvin esitelty ja jokaiselta

mieleen
pantava ��Muntama sana koto-elämästä."

Kirjoitns
alkaa näillä sanoilla: ��Mailma, jota moni varsin
pahaksi

ja
häijyksi soimaa, olisi varmaan paljoa parempi, kuiu uyt, jos

meillä
perhekunnassamme oltaisiin parempia; sillä perhekunta on osa
valtakunnasta", — perhekunta on valtaknnnan juuri ja perustus.

Tämä
on suuri ja mietittävä totuus! ��Isäu katon alla

tnleentnn
lapsi kelvolliseksi ja jaloksi, taikka — hylyksi. Harvoin

mnuttnu
oikea sisällinen ihminen, sydämen lnonto ja laatn; ai^

noastansa
mieli ja nlkonainen käsitys asioista on mnnttnvainen; —^

barvoin
katoo järkevällä kasvatnksella kehdosta asti sydämeen istntetnt

pernstusopit;
ainoastansa nlkopnolella olevaiset neuvot ja

opit
avarointuvat."

Nämä
siuiat olisiroat kaikilta vanhenunilta mietittävat. Kuinka

moui
isä ja äiti eikö kasvata lapsiansa huolimattomasti, tahi,

vielä
pahemmin, ej kasvata niitä yhtääu, vaau antavat heidän

mennä,
ilman johdatusta, miune sisällinen luontonsa viepi? Ovatko

semmoiset
vauhennnat tulleet tietämään, miuka aarteen Jumala

on
pannut heidän käsiinsä, ja miettimään, että heidän pitää

kerran
hänelle tehdä tilin, kninka he ovat tätä aarretta hoitaneet?

Muistakoot
mikä edesvastaus isäu ja äitiu nimessä makaa, ja

pitäkööt
mielessään, että heidän ei ainoastaan Jumalan, mutta

myös
nonsevan ihmis-polven edessä pitää vastata niistä siemenistä,

joita
he laittavat mailinaan, ja jotka tnlevat kantamaan

siunauksen
eli kirouksen hedelmiä!

Samassa
N:ssa ou vielä pieuet kirjoitukset Katajasta ja

Pähkiuä-peusaasta,
samaan laatuun kuiu euueu Puista. Näistä

olemme
jo ennen ilmoittaueet ajatuksemme. Löytyy vielä jatke

Tapaturmia,
ja viistä luvataan euemmän. varmaau’

Sanomat,
koska ne yhät näitä venyttävät, paremmin knin me^

ynunärtävät,
missä uuden arvo ou, ja mikä hyödytys semmoisista

tarinoista,
joissa ei löydy ei kauneutta eikä oppia, eikä paljou

varoitustakaau
muille. —

Pienet
mitättömät Tariuat, joita Sauomat ovat ottaueet

N:oihiu
16 ja 17, saisi vatolla paremmalta tilaa ottamatta;

epäilemme
myös, jos Suomen kansa, joka on enemmän kuin

muut
kansat vakaa-luontonen, niihin mieltyy; me mielimme sanoa:

semmoisia
tiedetään ilman kirjoissa mitä lukemattakin.

:ssa
17 ou alotettn kirjoitns’ Sähköstä (ele^llioivoti^

lii).
Me luulemme että tämmöiset tiedollisuudeu korkeammat

opit
ovat toisella tavoiu esiteltävät Sanomissa, jotka tahtoivat

oppimattoman
yleisön mieltä uondattaa; tämmöiueu lavea

ja
oppinnt asian selittäminen uäyttää ymmärtämättömältä

ja
säikahyttää lukemasta monen yksinkertaisen lukijau, joka eiviihdi

vallau
vaiinata aivoansa.

N:ssa
18 on jatko ja loppu kirjoitukseen Saa s tavaisyydestä

j/l
Säästö-pankista. Tässä varoitetaau juopumuksen

vaaroista
ja näytetään, lisäksi 12:aan N:oou,kuinka se polkee ihmisen

sisällisen
arvou ja hävittää häneltä itse-vapaudeu yhteisessä

elämässä.
Koko kirjoitus on alusta loppuuu ollut kauniisti

kirjoitettu
ja kristillisettä rakkaudella ja lempeydellä esitelty. Kirjoittaja

F.
B. saattaa olla siitä vakuutettu että jokainenon nähnyt

että,
uiiukuiu omat sauansa ovat, ��RakkauS ja
hyväntahtoisuus

ovat
tätä kirjotlaissa olleet opettajansa ja johdattajansa", ja
että sanansa ovat ��myöskin rakkaudella ja
hyväntahtoisnudella kaikilta

otetut
vastaan". Kiitos ja kuunia hänelle tästä kirjoitukset

tausa!
Toivomme että hän tässä ei ole sanonut viimeiset sanan^ sa Suomen
kansalle!

Tämän
kirjoitettna tllli nieille Sanomain Turusta N:o

19,
jossa F. B. taas on ilmoittannt kirjoitnksen ��Pyhäpäivän

pyhittämisestä";
tästä otamme senraavat sanat! ��Nnnmis to, sm pitää
itsensä maallisista askereista, mutta sielu pitää kanssa,

käymistä
Inmalan kanssa ; sieln tekee työtä Herran palvelnksessa,

ja
tämä on ihmisen oikia, totinen pyhä lepo". — Pyhäpäivä
on

varsinkin
työtä-tekevälle säädylle, jonka täytyy knust päivää viikossa

ahkeroida
ruumiiusa elättamisestä, pyhänä pidettevä- lepopäivä,

mutta
tosiu ei semmoiueu lepo-päivä, joua ruumis lepää

ja
sielu myös vaipuu laiskuuteeu. Siuä päiväuä on sielun

työpäivä,
jona ihmisen kaikki heugelliset voimat ja ajatukset, jotka

pitkin
viikkoa olivat runiniin palveluksessa, autavat itseusä

sielun
töihin. Sen vuoksi snunnntai- ja muut semmoiset konlntkin o’

vat
tälle päivälle määrätyt. — Jos ei työtä-tekevä sääty
pyhänä

harjoita
hengellisiä velvolisuuksiausa, niiil milloin seit sitten

tekee?
Ia jos ihminen sitä ei teekään, niin hän painuu alas jarjettömäu

luoutokappaleeu
vertaisekst. Siiuä ou pyhäpäuväu arvo

ja
Pyhyys; sillä sev oikeasti ja pyhänä vitttämällä snnriu o- sa
ihmisiä pysyväl siuä, miksi Imnala heitä luonnt on: hänen omana

knvanansa
maan päällä. Ota pyhä-päivä pois työtä-tekevältä

säädyltä,
ja sinä olet häneltä ryöstänyt mahdollisnnden säilyttämään

ibmisellisen
anvonsa. Pitäköönsiis jokainen pyhän pyhänä

ja
käyttäköön’ sen sielunsa viljelemiseksi ja kohottamiseksi».

Sunnuntainpyhittämisestä
ja sen arvosta työtä-tekevalle säädyllä

erinomattain
kauniisti ja lämpimästi puhntaan vasta ilmestyneessä

pienessä
kirjassa, nimellä Päivistä parhain, jonka soisimme

tulla
yleisemmästi tuunetuksi meidän maassa, knin se tähän asti

on
ollnt, sillä harvoin näkyy kirja, joka niin puhuu
jokaiseu,varsiukin

köyhän
työmiehen sydämelle. Tämä kirja on tanuetty useimmille

Europalt
kielille, ja siitä on leviuuyt ympäri maita monta

sataa
tuhatta kappaletta. Sev hiuta on vaan 6 kop.hop.,

niin
että se on köyhänkin varassa.

Sanomain
samassa N:ssa19 jatketaaukirjoitus ��Sähkös ta",

toiste
vielä jatkettava. Seuraa vähän ��Kielitntkinuon
jatkoa

M.
Astävälle huviksi ja hyödyksi. Ehken emme erehdy

kuin
luulemme tämäu lähettäjässä näkevämme saman kirjoitajan,

jonka
pnnmerki ennen on ollut L— bo. Mitä hän tässä sanoo,

on
kaikki oikeata; hän sanoo pitämän kirjoittaa Monikossa jokia

ei
jokija (M. 3)-u tavalla), niitty ei niittu, ajatus ei aatos.

Jos
kuiteukin kirjakieleen on otettava järjen, oljen, här- iän, eli
jären, olen, häräu ei mahda vielä olla ratkaistettn

Lähettäjä
sanoo loppusanaksensa ��loppu", johon Sanomain

toimitns
sanoo��periloppn", lisäten: ��Emme
tästedes enään täytä

lehteämme
turhilla sauau-riidoilla, emmekä lnyöokään ota lähettäjien

nnlkutuksta
palstoihimme. Koetamme, jos voimme, paremmilla

aineilla
ja kirjoituksilla lukijoitamme hyödyttää ja hnvit«

taa"
, — — ��koetamme tästedes sulkea kaikeu riidau ja

toran
lehdestämme." Tämä on osaksi hyvä, osaksi paha. Tosi ou

että
Suomalaiset sauomalehtemme toisinaan ovat riidoissaan vähiuäisilsi

ja
pahantapaisiksi kääntyneet, mutta on niistä, San. Tur.

omista
palötoihistakiu, tullut monta hyvää ueuvoa Suomen kieliopille.

lääkäät,,turhat
sauan-riidat" ja��nnlkutukset" kylläpois,
mutta

pitäkäät
hyvät ueuvot, uiiu kieleu käyttämisessä, kuiumuussakiu,

paikkansa;
jääkään paha ��tora" pois, vntta hyvä ja
toimelliuen

��riita"
ei tee haittaa, ei tapa, mutta elähyttää sauomalehtieu vaikutnöta.

Ei
pidä akanain kanssa viskata jyvätkin pellolle!

lokijärveltä
28 p. Elokuuta. 22 ja 27 p. kävi täällä

kova
ulkoillen. Heinän-teko alotettiin 26 p. viime kunssa, mut»

ta
vielätin kestävä satemen ilma on viivyttänyt sitä, niin ett’ei
se vielakaän ole lopussa. Kyläknnnan alavat niittymaat makastvat

keväillä
kauvan korkialle kohonneen tulvaveden alla, joka

sitten
vähittäisiu laskenntui; mutta heinän kaövn oli kumminkin

jotestaaukin
dyvä. Nyt on taaskin tnlva nudestansa kohonnut ja mouelta luodolta
vienyt siellä olevat heinät, sillä koko tama

kunkansi
on ollut satemen, paitsi kuutena päiväuä, joina ei sa- tannt. —
Niin rukiiu, kvin otrankin kaövnt ovat yleisesti hyviä

olleet,
ja samote myöspalo-mailla; maanmiehellä olisentähden toivo

siunatusta
vnoden tulosta; mutta 6 pänvänä täta knuta pyrrähytti

tuuli’
pohjois-länteen. Halla kohtasi 9′ päiv. ja vahin- goitti potattieu
lehtiä ja lähellä olivia, kylmyyttä kohtaan heikompia

peltojakin,
jouka perästä samana päivänä vesi-sade (moniaissa

paikkoin
lumeuki sekaista) ja rakeet kovan tuuliais-paän

eli
myrskyn kausfa löivät alas tihiästi kasvaneet paikat pelloilla.

3)öksi
vasten10:ttä päivää selvisi tama kylmä ilma
vielakinpakkaisemmaksi,

ja
monessa paikkoin vahinqoitti koko vnoden kasvut.

Jos
tähänkin asti petäjän knoria leivän avuksi mouelta on käytettv,

niin
pakottaa kaiketi tama kato-vnosi viela usiamman tästälähdin

jatkamaan
leipänsä samalla aineella. Petäis-leipä ei ole

täällä
hyminäkään vuosina, (joina elojakin on ollut) tuntematointa.

Muisto
kato-vuosista ou pakottauut kansaa säästämään leipäaineita,

ja
sentähden on tullut tavakst syödä petäis-leipää.

Tämänlainen
leivän käytös matkaansaattaa taas sunremman menon

mnillen
aineitten, niinkuiu kaloillen ja penroillen. Leivän

lmouous
pitää palkittamau muuulaisella elatus-aiueilla. Hauvoin

tapahtuu
siis etta jollakulla olisi esim. voita lnopnmaan asti, sa- moin knin
kalojakin, vaikka niitä kyllä vuoden pitkään on pyydetty,

ja
ei sninkaan vahää saatn. Peuran lihan kanssa on sa- malla lailla.
Maito käytetään voiksi, sekä viilikst ja jnnstoksi»

mutta
nekin syödään petäis-leivän kanssa, sen karvasta makua
vähentämään

ja
vähää voiuiallisuutta lisäämään. Keväillä kndusta

saadut
hauvit knivataan ja syödään sillansa, niinkuin ovat.

Kesäkalat
syödään sekä snolaisiua etta tuoreiua, keittäin ja paistaiu.

Syksyllä
kerätään keittokalaa, jota sitten joko vähässä sno- lassa,
taikka kylmettyneenä säästetään talven varaksi. Tänäkin

vuonna
ei ole tnoreen kalan pnntosta. Siikoja saadaan täällä

Tammikuussakin,
jaan alta; nimitetyn kuuu lopulla ja aina Hel- mikuulmn asti
pyydetään matikoita, ja knin keväemmällä salmet ankeuevat,
saadaau haukia, ahveuia j. n. e.. Ilmau sitä käytetään

tuoresta
peuranlibaa talvella särpimeksi; ja aikaseen keväillä

ripustetaan
sitä seinille knivamaan ja syödään sillansa,

sekä
liemeksikin keitettynä; — ja kukas voipi nyt kummeksia
petäisleivän

karvautta?
Kvin niinmnodoin useammalta aivau vähän ylettyy näistä aineista
tilainsa ulostekojeu maksoksi, täytyy tervahailtaiu,

hirsien
hakkaamisen ja lantojen lauttaamisen täyttää näitä

tarpeita.
Tama tapa uäkyy kuitenkin jo olevan katoamaisil»

lansa.
Useampi on jo koetellut ja koettelemuksestansa älynnyt,

maanviljelyksen
olevau edullisemman kvin täinmöisetsivu-keiuot. —

Knnsamosta
puhutaau, etta karhu on kaatannt useampia lehmiä ja suuremmau määrän
lampaita. Täällä ei ole kuuluuut petojen

raatelnsta
niitääu. — Tenveydeu tila on ollut hyvä. Marjoja

on
ollut vahvasti, paitsi mesi-marjoja, joita oli vahemman, ja

mansikoita
ei alunkaan. Pnolnkoita, jotka ovat alkaneet kypsyä,

on
mahdottomasti. (S. Y. S. N:o 216.)

Hämeenlinnasta.
Markkina-päivinä 19 ja 20 p. Eyysknnta

oli
erinomattaiit kaunis ilma, mutta vähän väkeä, niin

myöjiä
kniu ostajia. 13 kauppamiestä oli muualta tullut, ja sa- man verrau
Haudtverkkaria, joista 7 Kultaseppää, 3 Buudtmaa» karia, 2
Satulamaakaria ja 1 Kirjauuitoja. Maatavaroita oli

hyviu
vähän ja hiuuat varsin kalliit. Maikka silakka-kalaa oli

joteötaankin,
kummiukin jo enstmäisenä markkinapaiväna oli kaikki

loppunut.
Hyviä hevoisia oli paljon, niin myös lalni-raavasta.

Paraimmista
hevoisista maksettiin 100 ruplan paikoilla, raavaista

15
ja 16 ruplaa hop. Lihasta maksettiiu 1, 30 ja 1, 50 kop.,

voiöta
2, 30 ja 2, 50 kop., talista 2, 30 ja 2, 40, silakasta 35

ja
45 kop. hop. Leiviskästä.

(A.
U. ja S. ?). S. R:o 229.)

Mikkelistä.
Panullaan on palveliain pestuu-aika ja

harmitta»
kyllä jokaista palvelioita tanvitsevaa maamiestä, kuin

ovat
niin erinomaisen kalliiksi paneuneet. Seuraava osoitns

näyttää
lyhykäisesti pallpellus-väen vuosillisen kallistumisen:

taulukko

1840.
s 18 5. 18 1.

Hop.
Rupl. kop. Rupl. kop. Nupl. kop.

Riskille
jamuutenhyva-

mamesiNe
tyo.ren- »aatteessa, gllle»lähettiin palkkaa.

15.

8.

20.

10.

30.

16.

Pestiä
1. 43. 1. 50. 3.

«^.»,»
�� ,« tominvaatteinensa, 14. 17. 25.

7.
14. 8. 14.

Pestiä
1. 43. 1. 50. 2.

«v>.
,» �� .„ omin vaattemema,

vlela
kehnommille, i ,, .. talon vaattees^a-

12.
15. 20.

5.
70. 6. 11.

Pestiä
1. 15. 1. 43. 2.

Paraille
työ-pii’oille< omin vaatteinensa’

maksettiin,
l talon »vaatteessa.

5.
70. 7. 10.

3.
43. 4. 30. 7.

Pestiä
– 57. 60. 1.

K«e,.S«k>in«kertaes>i«lle.
.. !lpm, l<il vaattelneusa’ talon vaattee&#56256;&#56320;sja.

5.
15. 6. 9.

3.
15. 4. 6.

Pestiä

Huonommille,
eli paimen-tyttölöille,muu-

57.
60. 75.

tamien
täällä tavallisten vaate-kappalei’

den
kanssa. , 2, 2. 3.

Pestiä
2^. .’.!»

(Muistutus:
Murto-luvuilla, joita pitäsi kaiketikkin ro. 1840

juovassa
olla, ei ole ruvettu hämäseksi tekemään tätä osoitusta;

Sen
en luule haittaavan. Ainakin on niillä, jotka omin vaatteinensa

palkataan,
ollut vielä lisäksi muutamia keuka-paria, käsineitä

j.
n. e.)

Tutkiessamme
syitä tähän näin ätti-kallistumiseeu, lienee

suurin
siinä, että näinä parina viime vnosina on näiltä tienoilta

paljon
renli-miehiä mennyt Saima-kanavan kaivanto-työhön,

koSka
siellä voittavat &#56256;&#56320;paljo rahaa", ja knin
palveliaita tarvitsevia

maamiehiä
on sama, ja miltei isompi määrä knin ennen,

niin
on niillä vähillä, vielä olevilla palvelijoille valta vaatia

suurta
palkkaa, koska näkevät isäntä«väen suuren tarpeen. Moniaat

lieltävat
täta, siitä syystä muka, knin piikanikin palkka on

samassa
määrässä noussut, joita kuitenkaan ei Saima-kaivannolle

ole
mennyt; mutta hyvinhan se on mahdollista, että kuiu renki»

löistä
on puutos, uiiu täytyy ottaa enueu piikoja useimpia rengin

reikää
täyttämään, kuin varsin ilman jäädä, ja sillä tavalla

on
Pisoillakin tilaisuus ottaa suuremman palkan.

Lienee
syynä mikä hyvansa, mntta jos palvellns-väki yhä

niin
kallistuu, kuin kahtena viime vuonna, niin tukatiesi muuta»

mien
vuosien perästä ei kukaan voi palveliata pitää. A.M.

Tohmajarveltä.
Niille Kihtelysvaaran kappelin asukkaille,

joidenka
pellot rakeet ja sade tänä kesänä rasitti, on, niinkuin

luettelo
S. liissä Sanomissa näyttää, maamiesten armeliaisuu- desta tähän
asti keräytynyt 217 rup. ja 20 kop. hop.

(S.
Y. S. N:o 228).

Turusta.
Turussa ja sen tienoilla on kesän kuluessa liikkunut

kova
punatauti, joka nyt rnpeaa loppumaan. Hailuodon pitäjässä,
Kittilän, Sodankylän ja Inarin Lapissa on kulkenut

polttotauti,
myös Lopelta mainitaan, puuataudin niin kovasti

rasitteneen,
että yhtenä suuuuntaiua,17 p. elokuuta, kymmeueu

ihm—istä
haudattiiu, kuoltuansa siihen tautiin

Turun
seuduilla on valitettavasti perunarutto tullnt liikkeellä.

viimeisiua
sateisina paivinä on se varsinki levinnyt ja

pilannut
pernnat. Kimiton luodossa sanotaan kaikkikin perunakasvut

menneen
tupiturbaksi. Ihmiset ovat, unta ehtivät, kiiruhta-

neet
näitä maasta ottamaan, koettain sillä vähänki itsellensä M<

vintoa
varjella.

Hevoisien
hinta markkinoilla, tämän kuun 16 päivänä, pysyi

erinomattain
alhaisena. Kaikki tahtoivat myöda, vaau ei kukaau

ostaa.
Eentähden oli joksensakin hyviä työ-hevosia kaupan

20,
15 ja 5 hopea rnplaan. vieläpä sanotaan muutamau miehen

tarjonneen
laihaa hevoistausa kaupaksi 60 tahi 70 kopeittaan,

eikä
sittenkään saaneen ostajoita. Näillä senduin valitetaan ylee-
sen, heiniä ja mnuta kanhnaa tulleen juuri vähäu ja sekin huo-
uoa. Kuin elonkin saalis vielä lisäksi on huonoa? ja elauniä on

paljon
kuollut ruttoou, uiiu ei ole ihme, jos talonpoika kokee rahaksi

vaihtaa,
mitä vaan irtonaista talossa on.

(M.
Y. N:o 39.)

Sortavalasta.
29 p. Elokuuta. Nuis uv leikattu; olkia

saadaau
kylläkst, mutta jyviä vähemmän. 3ou’ot, jotka sateiseu ja

kylmän
ilman vuokst Hiljaan kylmettiin, ovat vielä viheriäiset,eivätkä

näytä
tahtovan tnleentua raukan ilman tähden. Näiden

sato
näkyy tulevan lmonoksi. Rokko ja vilutauti ovat aina talvesta

asti
olleet liikkeellä. (S. H. S. N:u 19.)

Hämeenlinnan
läänissä valitetaan hallan (9 p. Heinä- kunta) jälkiä
surullisiksi, erittäinki Urjalan, Akaau, Tammelan,

Someron
ja Lopen pitäjissä, sekä Rengon kappelissa. Mutta toivotaau

toki
touko- ja juurikasvut autavau paremman tulon, ettei

leivän
puutetta läänissä ole pelkäämistä. (S.H.S.N:o19^

Kuopiosta.
Erinomaisen kanniita ja lämpösiä ilmoja on

täällä
kestänyt, nyt mäarälleen kaksi viikkoa. Potaattia on ollut

aivau
dyvä ottaa; mitä ou saatu paljon ja ne vallan hyviä;

niin
että niitä nyt myödään hopea rnplaan tynnyri.

(M.
Y. N.o 39.)

Syys
Markkinat Helsiu.qissä.

Markkinat,
joita täällä paraillaan pidetään, eivät ole erittäin
kehuttavat. Kaikki maatavara-lajit samassa hinnaassa kuin muinakin
aikoina, joidenka toki markkina-aikana pitäisi olla huokeempia. Siis
tahdomme tässä antaa lukioillemme tietää seuraavaisia markkinan
aattopäivän hintoja:

  • Rukiit
    maksoivat 4 N. 30 kop. Tynnyri;

  • Ruisjauhot
    34 ja 35 k. Leiviskä;

  • voi
    3 R. ja 2 60 k. Leiv.;

  • Tuores
    Naavaanliha 50 k.,

  • Lampaanliha
    80 k.,

  • Sianliha
    1 N. Leiv.;

  • Palvattu
    Raavaanliha 80 k. ja 1 R. Leiv.;

  • Lampaanliha
    1 R. Leiv.;

  • Suolattu
    Lampaanliha 65 k. Leiv.;

  • Suolatut
    kalat:

  • Lohet
    3 N., leiv.;

  • Silakat
    1 R. 50 k. Nelikko;

  • Lahnat
    60 k. Leiv.;

  • Siiat
    1R. Leiv.;

  • Otraryynit
    20 k. Kappa,

  • Kauraryynit
    22 k.;

  • valkeat
    Herneet 20 k.,

  • Harmaat
    15 k.;

  • Potaatit
    6 ja 7 k. Kappa;

  • Puolukat
    6 k. Kappa;

  • Limat
    1 N. 10 k. Leiv.;

  • Pellavat
    1 N. 50 k. Leiv.;

  • Juusto
    naula 10 k.;

  • Munatiu
    20 k.;

  • Koivuset
    halot 3 N.30 k.,

  • Petäjäiset
    2 R. 20 k.,

  • Kuusiset
    2 N. Syli.

Tämän
paivän hinnat ovat senraavaiset: Rukiit 4 N.

80
k. tynnyri; 3)trajauhot 40 k. leiv.; Tuores Naavaauliha 40k.

Lampaanliha
70 k. leiv.; Sianliha 1 N. 20 k. leiv.; Suolattu

Raavaauliha
40 k. leiv., Palvattu 2 R. leiv.; Suolatut kalat:

Silakka
nelikko 1N. 40 k., Lahnat 80 k. leiv., Siiat 90 k.leiv. Kaikki mnut
hinnat ovat samat tänä päiväuä, kuin aattopäivänakin.

Näistä
tavaroista löytyi enimmästi libaa ja kaloja.

Näitä
viimeksi mainittnja oli oikeiu suuria venhe-lastia, niin ett’ei

satamassa
paljo mnilla aineilla venheitä lastattuina näkynytkään,

kuiu
paljailla kaloilla, joka lajista.

Tämän
Numeron kanssa seuraa kaksi Lisälehteä, N:ot 7 ja 8.

Viimeisen
N:on kanssa annettiin myös kaksi: N:ot 5 ja 6. —

N:ot
9 ja 10, joiden kanssa kirja loppuu, tulevat kohta.

Helsingissä,
Suomal. Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

Lupa
painamiseen annettu:

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: