Viides Vuosikerta. Tiistaina 7 päivä Lokakuuta. N:o 40 Piispa Frosteruksen Paimenkirja.
Me luulemme tekemämme
lukijalle ilahuttavan ja mieleisen työn, kuin käännämme tähän
Suomeksi osan Piispa Frosteruksen Paimen-kirjasta Hippakuntansa
papeille, annettu Kuopiossa 1 p. viime Elok.
Jos
Piispa Frosterus tulee johdattamaan Hippakuntansa asioita sillä
jalolla rakkaudella ja vapaa-mielisyydellä, jonka tämä kirja
toteen näyttää, niin varmaan hänen Kristillinen työnsä
onnistuu, ja Hänen Hippakuntansa kasvaa Jumalan uskossa ja
sivistyksessä.
-
Kirjan
loppupuoli kuuluu näin!
Ilahuttava
ja meidän Herran viinamäessä tehtävää työtä voimallisesti
riennättämä ilmestys ovat ne hengelliset herätykset, jotka,
leveämmältä kuin tavallisesti, näinä aikoina ovat liikkuneet
myös meidän maassa. Sillä niiden kanssa on sen aina enemmän
levenevän, vaikka valitettavan hengellisen mietouden siaan herännyt
seurakunnissamme raikkaampi hengellinen elämä ja sen kanssa myös
halu ja tahto ahkeraan, vakavaan ja hartaaseen Jumalan sanan
tutkintoon, ja tämä on taasen saanut vanhemmat pitämään
tarkempaa vaaria lastensa lukutaidosta, joka on ensimäinen
välikappale rikastumaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen tunnossa. ja tämä kohta on sitä enemmin meiltä
tunnustettava, kuin, muun seassa, myös asukasten harvuus ja
kaukaisuus toisistansa näyttää tässä hippakunnassa paneman
suuret esteet yhdessä ja toisessa paikassa nykyisinä aikoina
alotettiin Pyhäkouluin menestykselle, jonka kautta eteenpäin, niin
kuin tähänkin asti, ensimäinen ja painavin lastenopetus tulee
jäämään vanhempain varaan, ja sen suurempi eli vähempi menestys
tämän tähden riippumaan siitä, miten itse vanhemmille Jumalan
sana on heidän sydämmensä ilo ja tyydytys, heidän askeleinsa
lyhty ja valkeus heidän teillänsä.
Luultavasti
onki useampi Teistä havainnut, kuinka siellä,missä nämä
herätykset omat, ilman suunnattoman kiivauden eli muun totiselle
kristillisyydelle’ vieraan aivotuksen käsityksiä, saaneet
sekoittamatta rientää, siellä myös ilolla saadaan havaita ei
ainoastansa ulkonaisesti selvä ja juoksema kirjanluku, mutta myös
elämä tieto; ja kuinka siellä myös itse Kristillisyys sekä
ajatuksella puhtaana ja selkeästi käsitetään, että myös
sisällisesti omistetaan ja koko elämään käytetään, sitä
vastaan kuin muuten on useasti kyllä surullinen syy valitukseen,
sekä vaillinaisen eli ajattelemattoman kirjanluvun, että siitä
seuraaman vähäisen kuin kuolleenki tiedon yli kristillisyyden
pyhistä totuuksista.
Meidän
ei nimittäin tule unhoittaa, että meidän, inhimillisen sivistyksen
kaukaisimmalla rajalla olevilla seuduillamme, missä hengen
korkeammat voimat niin pian raukenevat, köyhäiltä luonnolta
kokiessa valloittaa edes vähäisiä antimia, ihmishenki pitää
herätettää unestansa suuremmilla ja tuutemimmilla keinoilla, kuin
muualla Sentähden tulee meidän, joiden velvollisuus on ruokkia
Jumalan karjalaumaa, ei vastustaa eli kukistaa, ei kovalla
menetyksellä pakoittaa nämä hengelliset liikkeet piiloittamaan
itsensä yleisyyden raikkaasta ilmasta kokousten kiellettyille
tiluksille, vaan meidän tulee palauttaa heidät kirkon armaasti
hoitamaan äitin syliin, josta he omat lähteneetki, ja siellä
johdattaa ja kehoittaa heitä, ja kristilli- sen simistyksen pyhillä
siteillä viisaasti ja rakastavasti yhdistää heitä. Sillä missä
tämä viisas ja rakastava johdatus puuttuu, siellä muuttumat nämä
liikkeet pian yksipuoleisiksi ja väärille teille, jotka ovat
kristilliselle elämälle yhtä vieraita, kuin Jumalan valtakunnan
totiselle lisääntymiselle haitalliset: ne usein siellä vievät
ihmistä hengelliseen ylpeyteen ja tekopyhyyteen, sen siaan kuin
kristilliseen nöyryyteen ja rauhaan, ja kristillisen sopivaisuuden
siaan syntyy siellä karvas ja säästämätön morkkaaminen niitä
vastaan, jotka eivät anna itsensä sidottaa samanlaisiin,
useimmittain yksipuolisesti otettuihin ja kristilliselle elämälle
kokonaan yhtäkaikkisiin tapoihin ja sääntöihin, vaikka heissä
hengelliset elonvoimat eivät sentähden ole vähemmän voimalliset
ja vaikuttavaiset."
Ei
yhdellelnkään Teistä ole tuntemattomat ne surulliset esimerkit
tämän suhteen myös niiden tykönä, joiden tulisi ennen muita olla
esimerkkinä sanoissa, käytöksissä,rakkaudessa, heugessä,uskossa.
Mahtaisimme sentähden itse johdatettaa Kristuksen hengeltä,
voidaksemme kristillisellä rakkaudella myös tässä kohdassa
vaikuttaa hyvää, niin että meidän seassa mahtaisi estettää
kaikki määrälliset eripuraisuudet ja tarpeettomat riidat
uskonopissa,
josta ei ole mitään parannusta Jumalan
uskossa,
ja ett’ei sama sekaannuksen puhe mahtaisi
kuulua
seurakunnissamme, niinkuin muiuen Karinttilaisten
tykönä:
minä olen Paavalin, minä Apollon,
minä
Kephon ja minä Kristuksen uskolainen, maan
että
kaikki olisimme malmiit yhdessä mielessä ja yhdessä
tahdossa.
Silloin pitää, missä nämä Jumalan
hengeltä
maikutetut liikutukset totisella Emankeliumillisella
tamalla
johdatetaan, hoidetaan ja yllä-pidetäan, myös si«
sallinen
uskon-elämä meidän tykönä enemmän kukoistaa ja
lisääntyä,
ja sitä useampi pelastusta janoova sielu vietaä sen hyvän paimenen
tykö, joka antoi henkensä
lammasten
edestä. Tämä olkoon meidän ahkeraimistemme
päamaali,
ja tähän suokon meille Jumala armonsa ja
siunauksensa!"
Piispa
Frosterus tahtoo rakkaudella ja mielenlempeydellä
kehoittaa
Herännäisyyttä sala-yhleyksistänsä
astumaan
ulos Jumalan avonaisen päivän alle, kaikilta
nähtäväksi.
Hän tahtoo välinaisen rakkauden ja veljellisen
keskastelemuksen
kautta saada eripuraisuuden ja vihan
häviämäan
pois seurakuntain hoitajain välillä. Jos
hän
tässä hyvässä tarkoituksessaan onnistuu, niin että
Heränneet
sulamatniin kutsuttuni ��suruttomain" kanssa
yhdeksi
seurakunnaksi:
ja tarkoituksissaan yhdeksi,
niin
hän on ei ainoastaan Heränneistä ottanut pois,
mitä
niillä vielä on liiaksi tuimuutta ja rakkauttomuutta,
mutta
hän on myöskin koko Hippakunnallensa
antanut
uuden, voimallisemman hengellisen elon. Silla se epäilemättä
onKristillisyyden eläväisyys ja sydän, joka panee
hengellisen
elämän voimat liikkeelle meidän maassa. Ia jos Piispa Frosterus
ounistuu naiden virvoittamisessa,
niin
hän on täyttänyt kristillisen Piispan kalliimman
ja
pyhimmän kutsumuksen.
Kotimaalta.
Helsingistä.
17 p. viime Kesäkliuta ou annettu armollinen
Lupa-kirja
(Privilegium) Nädmannille Nils Thure Arppe’lle, ja
9
p. viime Heinäkuuta Konsulille I.Lindqvist’ille asettaa ja
julkisesti
käyttää Kirjakauppaa, eilimmäiselle Lapeenrannan, jälkimäiselle
Pohjanmaan
Joensuun kaupuugissa.
(S.
Y. S. N:o 224.)
Hanen
Kejs. Majesteetti ou 24 p. Syyskuuta armollisesti
myötä-autanut
etta Kittilän kappelissa Snomen Lapissa
vuosittain
tulee pidettäväkst euintäin neljä päivaä kestämät tavalliset
Markkinat,
joihin kaikki Suomen kaupunkein kanppamiehet
ja
Porroarit, niin myös saavat kaikki talonpojat tnllala’in
ja
asetuksien mukaan kauppaa tekemääu; ja ou määrännyt etta
nämä
markkinat tulevat pidettäväkst tänä vuonna 16:na ja seuraavina
kolmena
päivinä Joulu-kuuta, tulevina vuostua 18 ja
19
päivän paikoilla samaa kuuta.
(S.
Y. S. N:o 228.)
Suomalaistu
Kirjallisuuden Seurau viimeisessa kokouksessa
joka,
niinkuin tavallisesti, pidettiin kuun ensimäisenä Keski-viikkona,
eli 1 p. t. k., tietä-annettiin, etta Patrooni Nils Ludvig
Arppe
Karjalasta oli Semalle lahjoittanut 50 hop.ruplaa Senran
Rnotsalais-Suomalaisen
Sanakirjan painattaniiseksi. Tama
on
snurin raha-lahja, jonka Seura on saanut uyt 20:nen vuoden
vaikutus-ajassaan.
Paljas ilmoittamiueu on jalo-mieliselle
autajalle
snurimmall kiitoksen ja kunnian tuova.
Sanomissa
Turusta N:o 16 löyty hyvin esitelty ja jokaiselta
mieleen
pantava ��Muntama sana koto-elämästä."
Kirjoitns
alkaa näillä sanoilla: ��Mailma, jota moni varsin
pahaksi
ja
häijyksi soimaa, olisi varmaan paljoa parempi, kuiu uyt, jos
meillä
perhekunnassamme oltaisiin parempia; sillä perhekunta on osa
valtakunnasta", — perhekunta on valtaknnnan juuri ja perustus.
Tämä
on suuri ja mietittävä totuus! ��Isäu katon alla
tnleentnn
lapsi kelvolliseksi ja jaloksi, taikka — hylyksi. Harvoin
mnuttnu
oikea sisällinen ihminen, sydämen lnonto ja laatn; ai^
noastansa
mieli ja nlkonainen käsitys asioista on mnnttnvainen; —^
barvoin
katoo järkevällä kasvatnksella kehdosta asti sydämeen istntetnt
pernstusopit;
ainoastansa nlkopnolella olevaiset neuvot ja
opit
avarointuvat."
Nämä
siuiat olisiroat kaikilta vanhenunilta mietittävat. Kuinka
moui
isä ja äiti eikö kasvata lapsiansa huolimattomasti, tahi,
vielä
pahemmin, ej kasvata niitä yhtääu, vaau antavat heidän
mennä,
ilman johdatusta, miune sisällinen luontonsa viepi? Ovatko
semmoiset
vauhennnat tulleet tietämään, miuka aarteen Jumala
on
pannut heidän käsiinsä, ja miettimään, että heidän pitää
kerran
hänelle tehdä tilin, kninka he ovat tätä aarretta hoitaneet?
Muistakoot
mikä edesvastaus isäu ja äitiu nimessä makaa, ja
pitäkööt
mielessään, että heidän ei ainoastaan Jumalan, mutta
myös
nonsevan ihmis-polven edessä pitää vastata niistä siemenistä,
joita
he laittavat mailinaan, ja jotka tnlevat kantamaan
siunauksen
eli kirouksen hedelmiä!
Samassa
N:ssa ou vielä pieuet kirjoitukset Katajasta ja
Pähkiuä-peusaasta,
samaan laatuun kuiu euueu Puista. Näistä
olemme
jo ennen ilmoittaueet ajatuksemme. Löytyy vielä jatke
Tapaturmia,
ja viistä luvataan euemmän. varmaau’
Sanomat,
koska ne yhät näitä venyttävät, paremmin knin me^
ynunärtävät,
missä uuden arvo ou, ja mikä hyödytys semmoisista
tarinoista,
joissa ei löydy ei kauneutta eikä oppia, eikä paljou
varoitustakaau
muille. —
Pienet
mitättömät Tariuat, joita Sauomat ovat ottaueet
N:oihiu
16 ja 17, saisi vatolla paremmalta tilaa ottamatta;
epäilemme
myös, jos Suomen kansa, joka on enemmän kuin
muut
kansat vakaa-luontonen, niihin mieltyy; me mielimme sanoa:
semmoisia
tiedetään ilman kirjoissa mitä lukemattakin.
:ssa
17 ou alotettn kirjoitns’ Sähköstä (ele^llioivoti^
lii).
Me luulemme että tämmöiset tiedollisuudeu korkeammat
opit
ovat toisella tavoiu esiteltävät Sanomissa, jotka tahtoivat
oppimattoman
yleisön mieltä uondattaa; tämmöiueu lavea
ja
oppinnt asian selittäminen uäyttää ymmärtämättömältä
ja
säikahyttää lukemasta monen yksinkertaisen lukijau, joka eiviihdi
vallau
vaiinata aivoansa.
N:ssa
18 on jatko ja loppu kirjoitukseen Saa s tavaisyydestä
j/l
Säästö-pankista. Tässä varoitetaau juopumuksen
vaaroista
ja näytetään, lisäksi 12:aan N:oou,kuinka se polkee ihmisen
sisällisen
arvou ja hävittää häneltä itse-vapaudeu yhteisessä
elämässä.
Koko kirjoitus on alusta loppuuu ollut kauniisti
kirjoitettu
ja kristillisettä rakkaudella ja lempeydellä esitelty. Kirjoittaja
F.
B. saattaa olla siitä vakuutettu että jokainenon nähnyt
että,
uiiukuiu omat sauansa ovat, ��RakkauS ja
hyväntahtoisuus
ovat
tätä kirjotlaissa olleet opettajansa ja johdattajansa", ja
että sanansa ovat ��myöskin rakkaudella ja
hyväntahtoisnudella kaikilta
otetut
vastaan". Kiitos ja kuunia hänelle tästä kirjoitukset
tausa!
Toivomme että hän tässä ei ole sanonut viimeiset sanan^ sa Suomen
kansalle!
Tämän
kirjoitettna tllli nieille Sanomain Turusta N:o
19,
jossa F. B. taas on ilmoittannt kirjoitnksen ��Pyhäpäivän
pyhittämisestä";
tästä otamme senraavat sanat! ��Nnnmis to, sm pitää
itsensä maallisista askereista, mutta sielu pitää kanssa,
käymistä
Inmalan kanssa ; sieln tekee työtä Herran palvelnksessa,
ja
tämä on ihmisen oikia, totinen pyhä lepo". — Pyhäpäivä
on
varsinkin
työtä-tekevälle säädylle, jonka täytyy knust päivää viikossa
ahkeroida
ruumiiusa elättamisestä, pyhänä pidettevä- lepopäivä,
mutta
tosiu ei semmoiueu lepo-päivä, joua ruumis lepää
ja
sielu myös vaipuu laiskuuteeu. Siuä päiväuä on sielun
työpäivä,
jona ihmisen kaikki heugelliset voimat ja ajatukset, jotka
pitkin
viikkoa olivat runiniin palveluksessa, autavat itseusä
sielun
töihin. Sen vuoksi snunnntai- ja muut semmoiset konlntkin o’
vat
tälle päivälle määrätyt. — Jos ei työtä-tekevä sääty
pyhänä
harjoita
hengellisiä velvolisuuksiausa, niiil milloin seit sitten
tekee?
Ia jos ihminen sitä ei teekään, niin hän painuu alas jarjettömäu
luoutokappaleeu
vertaisekst. Siiuä ou pyhäpäuväu arvo
ja
Pyhyys; sillä sev oikeasti ja pyhänä vitttämällä snnriu o- sa
ihmisiä pysyväl siuä, miksi Imnala heitä luonnt on: hänen omana
knvanansa
maan päällä. Ota pyhä-päivä pois työtä-tekevältä
säädyltä,
ja sinä olet häneltä ryöstänyt mahdollisnnden säilyttämään
ibmisellisen
anvonsa. Pitäköönsiis jokainen pyhän pyhänä
ja
käyttäköön’ sen sielunsa viljelemiseksi ja kohottamiseksi».
Sunnuntainpyhittämisestä
ja sen arvosta työtä-tekevalle säädyllä
erinomattain
kauniisti ja lämpimästi puhntaan vasta ilmestyneessä
pienessä
kirjassa, nimellä Päivistä parhain, jonka soisimme
tulla
yleisemmästi tuunetuksi meidän maassa, knin se tähän asti
on
ollnt, sillä harvoin näkyy kirja, joka niin puhuu
jokaiseu,varsiukin
köyhän
työmiehen sydämelle. Tämä kirja on tanuetty useimmille
Europalt
kielille, ja siitä on leviuuyt ympäri maita monta
sataa
tuhatta kappaletta. Sev hiuta on vaan 6 kop.hop.,
niin
että se on köyhänkin varassa.
Sanomain
samassa N:ssa19 jatketaaukirjoitus ��Sähkös ta",
toiste
vielä jatkettava. Seuraa vähän ��Kielitntkinuon
jatkoa
M.
Astävälle huviksi ja hyödyksi. Ehken emme erehdy
kuin
luulemme tämäu lähettäjässä näkevämme saman kirjoitajan,
jonka
pnnmerki ennen on ollut L— bo. Mitä hän tässä sanoo,
on
kaikki oikeata; hän sanoo pitämän kirjoittaa Monikossa jokia
ei
jokija (M. 3)-u tavalla), niitty ei niittu, ajatus ei aatos.
Jos
kuiteukin kirjakieleen on otettava järjen, oljen, här- iän, eli
jären, olen, häräu ei mahda vielä olla ratkaistettn
Lähettäjä
sanoo loppusanaksensa ��loppu", johon Sanomain
toimitns
sanoo��periloppn", lisäten: ��Emme
tästedes enään täytä
lehteämme
turhilla sauau-riidoilla, emmekä lnyöokään ota lähettäjien
nnlkutuksta
palstoihimme. Koetamme, jos voimme, paremmilla
aineilla
ja kirjoituksilla lukijoitamme hyödyttää ja hnvit«
taa"
, — — ��koetamme tästedes sulkea kaikeu riidau ja
toran
lehdestämme." Tämä on osaksi hyvä, osaksi paha. Tosi ou
että
Suomalaiset sauomalehtemme toisinaan ovat riidoissaan vähiuäisilsi
ja
pahantapaisiksi kääntyneet, mutta on niistä, San. Tur.
omista
palötoihistakiu, tullut monta hyvää ueuvoa Suomen kieliopille.
lääkäät,,turhat
sauan-riidat" ja��nnlkutukset" kylläpois,
mutta
pitäkäät
hyvät ueuvot, uiiu kieleu käyttämisessä, kuiumuussakiu,
paikkansa;
jääkään paha ��tora" pois, vntta hyvä ja
toimelliuen
��riita"
ei tee haittaa, ei tapa, mutta elähyttää sauomalehtieu vaikutnöta.
Ei
pidä akanain kanssa viskata jyvätkin pellolle!
lokijärveltä
28 p. Elokuuta. 22 ja 27 p. kävi täällä
kova
ulkoillen. Heinän-teko alotettiin 26 p. viime kunssa, mut»
ta
vielätin kestävä satemen ilma on viivyttänyt sitä, niin ett’ei
se vielakaän ole lopussa. Kyläknnnan alavat niittymaat makastvat
keväillä
kauvan korkialle kohonneen tulvaveden alla, joka
sitten
vähittäisiu laskenntui; mutta heinän kaövn oli kumminkin
jotestaaukin
dyvä. Nyt on taaskin tnlva nudestansa kohonnut ja mouelta luodolta
vienyt siellä olevat heinät, sillä koko tama
kunkansi
on ollut satemen, paitsi kuutena päiväuä, joina ei sa- tannt. —
Niin rukiiu, kvin otrankin kaövnt ovat yleisesti hyviä
olleet,
ja samote myöspalo-mailla; maanmiehellä olisentähden toivo
siunatusta
vnoden tulosta; mutta 6 pänvänä täta knuta pyrrähytti
tuuli’
pohjois-länteen. Halla kohtasi 9′ päiv. ja vahin- goitti potattieu
lehtiä ja lähellä olivia, kylmyyttä kohtaan heikompia
peltojakin,
jouka perästä samana päivänä vesi-sade (moniaissa
paikkoin
lumeuki sekaista) ja rakeet kovan tuuliais-paän
eli
myrskyn kausfa löivät alas tihiästi kasvaneet paikat pelloilla.
3)öksi
vasten10:ttä päivää selvisi tama kylmä ilma
vielakinpakkaisemmaksi,
ja
monessa paikkoin vahinqoitti koko vnoden kasvut.
Jos
tähänkin asti petäjän knoria leivän avuksi mouelta on käytettv,
niin
pakottaa kaiketi tama kato-vnosi viela usiamman tästälähdin
jatkamaan
leipänsä samalla aineella. Petäis-leipä ei ole
täällä
hyminäkään vuosina, (joina elojakin on ollut) tuntematointa.
Muisto
kato-vuosista ou pakottauut kansaa säästämään leipäaineita,
ja
sentähden on tullut tavakst syödä petäis-leipää.
Tämänlainen
leivän käytös matkaansaattaa taas sunremman menon
mnillen
aineitten, niinkuiu kaloillen ja penroillen. Leivän
lmouous
pitää palkittamau muuulaisella elatus-aiueilla. Hauvoin
tapahtuu
siis etta jollakulla olisi esim. voita lnopnmaan asti, sa- moin knin
kalojakin, vaikka niitä kyllä vuoden pitkään on pyydetty,
ja
ei sninkaan vahää saatn. Peuran lihan kanssa on sa- malla lailla.
Maito käytetään voiksi, sekä viilikst ja jnnstoksi»
mutta
nekin syödään petäis-leivän kanssa, sen karvasta makua
vähentämään
ja
vähää voiuiallisuutta lisäämään. Keväillä kndusta
saadut
hauvit knivataan ja syödään sillansa, niinkuin ovat.
Kesäkalat
syödään sekä snolaisiua etta tuoreiua, keittäin ja paistaiu.
Syksyllä
kerätään keittokalaa, jota sitten joko vähässä sno- lassa,
taikka kylmettyneenä säästetään talven varaksi. Tänäkin
vuonna
ei ole tnoreen kalan pnntosta. Siikoja saadaan täällä
Tammikuussakin,
jaan alta; nimitetyn kuuu lopulla ja aina Hel- mikuulmn asti
pyydetään matikoita, ja knin keväemmällä salmet ankeuevat,
saadaau haukia, ahveuia j. n. e.. Ilmau sitä käytetään
tuoresta
peuranlibaa talvella särpimeksi; ja aikaseen keväillä
ripustetaan
sitä seinille knivamaan ja syödään sillansa,
sekä
liemeksikin keitettynä; — ja kukas voipi nyt kummeksia
petäisleivän
karvautta?
Kvin niinmnodoin useammalta aivau vähän ylettyy näistä aineista
tilainsa ulostekojeu maksoksi, täytyy tervahailtaiu,
hirsien
hakkaamisen ja lantojen lauttaamisen täyttää näitä
tarpeita.
Tama tapa uäkyy kuitenkin jo olevan katoamaisil»
lansa.
Useampi on jo koetellut ja koettelemuksestansa älynnyt,
maanviljelyksen
olevau edullisemman kvin täinmöisetsivu-keiuot. —
Knnsamosta
puhutaau, etta karhu on kaatannt useampia lehmiä ja suuremmau määrän
lampaita. Täällä ei ole kuuluuut petojen
raatelnsta
niitääu. — Tenveydeu tila on ollut hyvä. Marjoja
on
ollut vahvasti, paitsi mesi-marjoja, joita oli vahemman, ja
mansikoita
ei alunkaan. Pnolnkoita, jotka ovat alkaneet kypsyä,
on
mahdottomasti. (S. Y. S. N:o 216.)
Hämeenlinnasta.
Markkina-päivinä 19 ja 20 p. Eyysknnta
oli
erinomattaiit kaunis ilma, mutta vähän väkeä, niin
myöjiä
kniu ostajia. 13 kauppamiestä oli muualta tullut, ja sa- man verrau
Haudtverkkaria, joista 7 Kultaseppää, 3 Buudtmaa» karia, 2
Satulamaakaria ja 1 Kirjauuitoja. Maatavaroita oli
hyviu
vähän ja hiuuat varsin kalliit. Maikka silakka-kalaa oli
joteötaankin,
kummiukin jo enstmäisenä markkinapaiväna oli kaikki
loppunut.
Hyviä hevoisia oli paljon, niin myös lalni-raavasta.
Paraimmista
hevoisista maksettiin 100 ruplan paikoilla, raavaista
15
ja 16 ruplaa hop. Lihasta maksettiiu 1, 30 ja 1, 50 kop.,
voiöta
2, 30 ja 2, 50 kop., talista 2, 30 ja 2, 40, silakasta 35
ja
45 kop. hop. Leiviskästä.
(A.
U. ja S. ?). S. R:o 229.)
Mikkelistä.
Panullaan on palveliain pestuu-aika ja
harmitta»
kyllä jokaista palvelioita tanvitsevaa maamiestä, kuin
ovat
niin erinomaisen kalliiksi paneuneet. Seuraava osoitns
näyttää
lyhykäisesti pallpellus-väen vuosillisen kallistumisen:
taulukko
1840.
s 18 5. 18 1.
Hop.
Rupl. kop. Rupl. kop. Nupl. kop.
Riskille
jamuutenhyva-
mamesiNe
tyo.ren- »aatteessa, gllle»lähettiin palkkaa.
15.
8.
20.
10.
30.
16.
Pestiä
1. 43. 1. 50. 3.
«^.»,»
�� ,« tominvaatteinensa, 14. 17. 25.
7.
14. 8. 14.
Pestiä
1. 43. 1. 50. 2.
«v>.
,» �� .„ omin vaattemema,
vlela
kehnommille, i ,, .. talon vaattees^a-
12.
15. 20.
5.
70. 6. 11.
Pestiä
1. 15. 1. 43. 2.
Paraille
työ-pii’oille< omin vaatteinensa’
maksettiin,
l talon »vaatteessa.
5.
70. 7. 10.
3.
43. 4. 30. 7.
Pestiä
– 57. 60. 1.
K«e,.S«k>in«kertaes>i«lle.
.. !lpm, l<il vaattelneusa’ talon vaattee��sja.
5.
15. 6. 9.
3.
15. 4. 6.
Pestiä
–
Huonommille,
eli paimen-tyttölöille,muu-
57.
60. 75.
tamien
täällä tavallisten vaate-kappalei’
den
kanssa. , 2, 2. 3.
Pestiä
2^. .’.!»
(Muistutus:
Murto-luvuilla, joita pitäsi kaiketikkin ro. 1840
juovassa
olla, ei ole ruvettu hämäseksi tekemään tätä osoitusta;
Sen
en luule haittaavan. Ainakin on niillä, jotka omin vaatteinensa
palkataan,
ollut vielä lisäksi muutamia keuka-paria, käsineitä
j.
n. e.)
Tutkiessamme
syitä tähän näin ätti-kallistumiseeu, lienee
suurin
siinä, että näinä parina viime vnosina on näiltä tienoilta
paljon
renli-miehiä mennyt Saima-kanavan kaivanto-työhön,
koSka
siellä voittavat ��paljo rahaa", ja knin
palveliaita tarvitsevia
maamiehiä
on sama, ja miltei isompi määrä knin ennen,
niin
on niillä vähillä, vielä olevilla palvelijoille valta vaatia
suurta
palkkaa, koska näkevät isäntä«väen suuren tarpeen. Moniaat
lieltävat
täta, siitä syystä muka, knin piikanikin palkka on
samassa
määrässä noussut, joita kuitenkaan ei Saima-kaivannolle
ole
mennyt; mutta hyvinhan se on mahdollista, että kuiu renki»
löistä
on puutos, uiiu täytyy ottaa enueu piikoja useimpia rengin
reikää
täyttämään, kuin varsin ilman jäädä, ja sillä tavalla
on
Pisoillakin tilaisuus ottaa suuremman palkan.
Lienee
syynä mikä hyvansa, mntta jos palvellns-väki yhä
niin
kallistuu, kuin kahtena viime vuonna, niin tukatiesi muuta»
mien
vuosien perästä ei kukaan voi palveliata pitää. A.M.
Tohmajarveltä.
Niille Kihtelysvaaran kappelin asukkaille,
joidenka
pellot rakeet ja sade tänä kesänä rasitti, on, niinkuin
luettelo
S. liissä Sanomissa näyttää, maamiesten armeliaisuu- desta tähän
asti keräytynyt 217 rup. ja 20 kop. hop.
(S.
Y. S. N:o 228).
Turusta.
Turussa ja sen tienoilla on kesän kuluessa liikkunut
kova
punatauti, joka nyt rnpeaa loppumaan. Hailuodon pitäjässä,
Kittilän, Sodankylän ja Inarin Lapissa on kulkenut
polttotauti,
myös Lopelta mainitaan, puuataudin niin kovasti
rasitteneen,
että yhtenä suuuuntaiua,17 p. elokuuta, kymmeueu
ihm—istä
haudattiiu, kuoltuansa siihen tautiin
Turun
seuduilla on valitettavasti perunarutto tullnt liikkeellä.
viimeisiua
sateisina paivinä on se varsinki levinnyt ja
pilannut
pernnat. Kimiton luodossa sanotaan kaikkikin perunakasvut
menneen
tupiturbaksi. Ihmiset ovat, unta ehtivät, kiiruhta-
neet
näitä maasta ottamaan, koettain sillä vähänki itsellensä M<
vintoa
varjella.
Hevoisien
hinta markkinoilla, tämän kuun 16 päivänä, pysyi
erinomattain
alhaisena. Kaikki tahtoivat myöda, vaau ei kukaau
ostaa.
Eentähden oli joksensakin hyviä työ-hevosia kaupan
20,
15 ja 5 hopea rnplaan. vieläpä sanotaan muutamau miehen
tarjonneen
laihaa hevoistausa kaupaksi 60 tahi 70 kopeittaan,
eikä
sittenkään saaneen ostajoita. Näillä senduin valitetaan ylee-
sen, heiniä ja mnuta kanhnaa tulleen juuri vähäu ja sekin huo-
uoa. Kuin elonkin saalis vielä lisäksi on huonoa? ja elauniä on
paljon
kuollut ruttoou, uiiu ei ole ihme, jos talonpoika kokee rahaksi
vaihtaa,
mitä vaan irtonaista talossa on.
(M.
Y. N:o 39.)
Sortavalasta.
29 p. Elokuuta. Nuis uv leikattu; olkia
saadaau
kylläkst, mutta jyviä vähemmän. 3ou’ot, jotka sateiseu ja
kylmän
ilman vuokst Hiljaan kylmettiin, ovat vielä viheriäiset,eivätkä
näytä
tahtovan tnleentua raukan ilman tähden. Näiden
sato
näkyy tulevan lmonoksi. Rokko ja vilutauti ovat aina talvesta
asti
olleet liikkeellä. (S. H. S. N:u 19.)
Hämeenlinnan
läänissä valitetaan hallan (9 p. Heinä- kunta) jälkiä
surullisiksi, erittäinki Urjalan, Akaau, Tammelan,
Someron
ja Lopen pitäjissä, sekä Rengon kappelissa. Mutta toivotaau
toki
touko- ja juurikasvut autavau paremman tulon, ettei
leivän
puutetta läänissä ole pelkäämistä. (S.H.S.N:o19^
Kuopiosta.
Erinomaisen kanniita ja lämpösiä ilmoja on
täällä
kestänyt, nyt mäarälleen kaksi viikkoa. Potaattia on ollut
aivau
dyvä ottaa; mitä ou saatu paljon ja ne vallan hyviä;
niin
että niitä nyt myödään hopea rnplaan tynnyri.
(M.
Y. N.o 39.)
Syys
Markkinat Helsiu.qissä.
Markkinat,
joita täällä paraillaan pidetään, eivät ole erittäin
kehuttavat. Kaikki maatavara-lajit samassa hinnaassa kuin muinakin
aikoina, joidenka toki markkina-aikana pitäisi olla huokeempia. Siis
tahdomme tässä antaa lukioillemme tietää seuraavaisia markkinan
aattopäivän hintoja:
-
Rukiit
maksoivat 4 N. 30 kop. Tynnyri; -
Ruisjauhot
34 ja 35 k. Leiviskä; -
voi
3 R. ja 2 60 k. Leiv.; -
Tuores
Naavaanliha 50 k., -
Lampaanliha
80 k., -
Sianliha
1 N. Leiv.; -
Palvattu
Raavaanliha 80 k. ja 1 R. Leiv.; -
Lampaanliha
1 R. Leiv.; -
Suolattu
Lampaanliha 65 k. Leiv.; -
Suolatut
kalat: -
Lohet
3 N., leiv.; -
Silakat
1 R. 50 k. Nelikko; -
Lahnat
60 k. Leiv.; -
Siiat
1R. Leiv.; -
Otraryynit
20 k. Kappa, -
Kauraryynit
22 k.; -
valkeat
Herneet 20 k., -
Harmaat
15 k.; -
Potaatit
6 ja 7 k. Kappa; -
Puolukat
6 k. Kappa; -
Limat
1 N. 10 k. Leiv.; -
Pellavat
1 N. 50 k. Leiv.; -
Juusto
naula 10 k.; -
Munatiu
20 k.; -
Koivuset
halot 3 N.30 k., -
Petäjäiset
2 R. 20 k., -
Kuusiset
2 N. Syli.
Tämän
paivän hinnat ovat senraavaiset: Rukiit 4 N.
80
k. tynnyri; 3)trajauhot 40 k. leiv.; Tuores Naavaauliha 40k.
Lampaanliha
70 k. leiv.; Sianliha 1 N. 20 k. leiv.; Suolattu
Raavaauliha
40 k. leiv., Palvattu 2 R. leiv.; Suolatut kalat:
—Silakka
nelikko 1N. 40 k., Lahnat 80 k. leiv., Siiat 90 k.leiv. Kaikki mnut
hinnat ovat samat tänä päiväuä, kuin aattopäivänakin.
Näistä
tavaroista löytyi enimmästi libaa ja kaloja.
Näitä
viimeksi mainittnja oli oikeiu suuria venhe-lastia, niin ett’ei
satamassa
paljo mnilla aineilla venheitä lastattuina näkynytkään,
kuiu
paljailla kaloilla, joka lajista.
Tämän
Numeron kanssa seuraa kaksi Lisälehteä, N:ot 7 ja 8.
Viimeisen
N:on kanssa annettiin myös kaksi: N:ot 5 ja 6. —
N:ot
9 ja 10, joiden kanssa kirja loppuu, tulevat kohta.
Helsingissä,
Suomal. Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
Lupa
painamiseen annettu:
Vastaa