1853-02-11 Suometar


Perjantaina 11 päinm Helmikuussa. Seitsemäs Vuosikerta Vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet. N:o 6.

Ensi Pyhänä saarnaa: Nikolai-Kirkossa. Suomalaisen ja ruots. puolipäivä saarnan: Kirkkoh. Apul. Forste»; ilta-kirkossa: suom.ja ruotsalais.Kirktoh. Avul. Alopaeus. Vanhassa Kirkossa. Ruotsalais, puolipäimä saarn.: Kappa!. Tiainen Sehulman.

Suometar

Suometar tulee tänä nmonna painosta sen muotoisena, kuin tästä n:sta näkyy. Kumia sekä kirjoituksia luonnonopillisissa ja koneellisissa aineissa annetaan aika ajoittain. Hinta on ylempänä ilmoitettu; puolinmosikertaa saapi myös tilata Helsingissä 50 kop., postin kautta 57,^ kop. hop. KunnioitettaviaPappeja,Nimismiehiä,sekä muita maalla asuvia herrasmiehiä ja suomalaisen kirjallisuuden ystämiäpyydämme kehoittamaanTalonpoikiakin ottamaan Suometarta. Lähetettyjä kirjoituksia otetaankiitollisuudella vaöt«an, ja ilmoituksia painetaan 2 kop. rimiltä

*** runo ***

Kihlaukseni. (Runo.)

Korvat luvat me vannoimme,
Ja sormuksia vaihdoimme,
Kuin läksin Helsinkiin;
Ja Ulla tyrski uskossaan
Luj’ ollaksensa ainiaan,
Ja lensi pyörryksiin

Tuon toivon kanssani nyt vein,
Ja yöt ja pairoät työtä tein,
Ja aina arroelin:
Jos vuodet moisin ratkaista,
Ja leiman kantaa katkaista,
Niin uskon kostaisin.

Mä luottamasti tuumin näin,
Ja miel’ olj aina sinnepäin,
Ett’ Ullan vielä nain.
”Omalta Ullaseltani”
Nimellä: ”armas Aatuni!”
Usein sanomat sain.

Mut vasten tuuli miskasun,
Ja lemmen laivan luotoihin
Minulta myrsky vei:
Jos kuinka öisin soihmannut,
Ett’ oli mun unohtanut,
Hän maötannunna ei.

Waan nusiin tuumiin antoihen,
Ja otti toisen sulhaisen, —
En tnota luullut ois!
Mut siitä miist mirkkaisin,
Vähänpä muusta huolisin:
Kuin saisin kihlat pois!

*** uusi testamentti ***

W. 1852 korjattu Uusi Testamentti

Kolme sataa viis vuotta on siitä kulunut, kuin Suomen kansa ensimäisen kerran sai painosta omalla kielellänsä luvettavaksi ja mietittäväksi ytimen Jumalan kalliista sanasta, nimittäin uuden testamentin. Se oli mainio pispamme, Mikael Agrikola, joka väsymättömällä uutteruudellansa ja isänmaallisella toimellansa käänsi sen äitinkielellemme.

Tästä ajasta on uudesta testamentista, sekä erikseen että koko piplian kanssa, tullut monta monituista uutta panosta, joista ehken toiste saamme tilaisuuden enemmin puhua. Nyt ilmoitamme lukijoillemme yllämainittua, kielen eli oikeimmin kirjoitustavan puolesta korjattua, uutta testamenttia, joka vähää ennen viimeistä joulua ilmestyi kirjakauppoihimme myötäväksi. Se on painettu täällä Helsingissä I.C. Frenekelin ja Pojan kirjapainossa 1852, purkamattomilla kirjasauvoilla; se on: ne puustaimet eli kirjaimet, joilla tämä uusi testamentti on painettu, seisovat purkamatta valmiiksi ladottuina, jonka kautta siitä on hyvä ja huokea uusia painoksia tarvista myöten vastakin ottaa. Paino on tässä uudessa testamentissa kaunista ja selkeätä, paperi hyvää, painovirheitä ei monta, hinta huokea, 75 kop. hop. Näin kaunista uutta testamenttia ei entuudestansa suomen kielellä löydy; sen ostaa jokainen Jumalan sanan rakastaja mielellänsä, joski hänellä entuudesta on muita painoksia tästä kirjasta.

Paitsi näitä nyt mainittuja etuja, on tähän uuteen testamenttiin liitetty 4 Saksanmaalla tehtyä kaunista teräspiirrosta, jommoisia suomalaisen raamatun kirjoissa ennen ei ole löytynyt. Nämä piirrokset kuvaavat: 1) Wapahtajan taivaasen astumista, 2) Tietäjöitä idästä Kristusta rukoillessa 3) Sitä tilaisuutta, jossa Kristus sanoi: Sallikaat lasten tulla minun tyköni, ja 4) Pyhän ehtoollisen asettamista. Alussa on yleinen esipuhe koko uuden testamentin kirjoista, ja joka erityinen evankeliumi, apostolinen teot, epistolat ja ilmestyskirja alkavat myös esipuheella, joka kaikille yksinkertaisille ja vähempi taitaville pyhän raamatun lukijoille on sangen selkaisema ja niin muodoin suuresta hyödystä.Lyhyt luvettelo löytyy myös alussa joka luvun sisällepidosta.

Mutta suurimmaksi eduksi tälle uudelle testamentille on se katsottava, että kirjoitustapa on siinä korjattu sen muotoiseksi, kuin äitinkieltämme nykyisenä aikana kirjoitetaan. Lauserakennukseen ei ole koskettu, ehkä tämänki suhteen olisi yhtä ja toista ollut parannettavaa, joka varmaan vasta tulee uusia painoksia otettaissa tehdyksi sekä uudessa että vanhassa testamentissa. Tällä puheella emme millään tavalla tahdo pyhän raamatun suomennosta moittia, sillä kielen puolesta on se ylimalkaan aivan hyvä, vaikka semmoisiaki kohtia löytyy, joissa lauserakennusta ja yksityisiä sanoja on vasten suomenkielen omituista luontoa käytetty, niinkuin Herrat Prohvessori Geitlin ja Lehtori Akiander, joka kirjoitustaman kysymyksessä olemassa testamentissa on korjannut, ovat tukevilla syillä muistutuksissa näyttäneet, jotka niissä he pyhän raamatun suomennoksesta Suomenmaan pappiloille mietittäväksi mennä vuonna painosta ilmiantoivat. Tässä uudessa testamentissa ei tapaa enää esim. puustaimia x:ää ja z:taa käytettyinä muissa kohdissa kuin vieraissa nimissä, mutta Kristus on vielä yleensä kirjoitettu Eh:lla, joka muissa nykyisen ajan kirjoissa jo on heitetty pois; kukaan ei tänä aikana kirjoita esim. Kristiinan kaupunkia Eh:lla, maan k:lla, jolla se on kirjoitettavakin.

Lukijalle näytteeksi, miten kieli uudessa testamentissa Agrikolan ajoista on muuttunut, panemme tähän seuraamat värsyt Markuksen evankeliumin 10 lumusta. Agrikolan suomentamassa testamentissa on niiden muoto tämmöinen:

Mutta he miele sijtte ylitze mären imehtelit sanodenkeskenens/Ja euea moipi mapaxitulla? NinIESVSeatzaehtiheiden pälens ia sanoi/ Inhimisten tykene ombi se mahbotoin/ mutta ei Jomalan tykene/ Sille eaiki eappalet ouat mahdoliset Ivmalan tykene. Nin rupeis Petari sanoman henelle/ Catzo me olema eaiki ylen andaneet/ ia seurannet olema sinua. Nin IESBS mastasi ia sanoi/ Totisesta mine sanon teille/ Eikengen ole/ ioea iätti honös/ taieka meliös eli Sisarös/ taieka Isens eli Eitens/ taieka maimös eli lapsens/ taieka pellus minun ia Cuugeliumin tehdä/ ellei hen ielles saa sadäkertaisest nyt telle aijalla honet ia meliet/ sisaret ia eitet/ lapset ia pellot mastonkieumisen eansa/ ia tuleuaises mailmas ijankaikisen elemen. Mutta monda nite ensimeiste tuleuat ielkimeiseri/ ia ne ielkimeiset esimeisixi.

Ja he olit tielle meneuäiset Ierosoliman/ Ja IESVS heiden edelenskeui/ ja he olit hämmästynyet/ seurasit hende ia pelkesit.

Engl. ja ulkom. Piplia-Seuran toimitstaam, assa v. 1840 painetussa Uudessa T:sjota köyhemmille jäsenille Suomen seurakunnissa on jaettu, kuulumat nämä värsyt näin:

Mutta he hämmästyit vielä sitte sangen suuresti, sanoden keskenänsä: ja kuka taitaa autuaxi tulla? Niin Iesus kahahti heidän päällensä, ja sanoi: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä; sillä kaikki omat Jumalan tykönämahdolliset. Niin Petari rupeis sanomaan hänelle: katzo, me olemma kaikki andanet ylön, ja seurannet sinua. Mutta Iesus mastais, ja sanoi: Totisesti sanon minä teille: eiole kengän, joka jätti huoneen, taikka roeljet, eli sisaret, taikka Isän eli äitin, taikka roaimon eli lapset, taikka pellot, minun ja Emangeliumin tähden; Ellei hän saa jällen satakertaisesti, nyt tällä ajalla, huoneita jameljiä, ja sisarita, ja äitejä, ja lapsia, ja peldoja vastoinkäymisellä, ja tuleroaisessamailmassa ijankaikkisen elämän. Mutta monda ensimäistä tulee jälkimäisen ja jälkimäistä ensimäisexi. Mutta he olit tiellä menemässä ylös Jerusalemiin; ja Iesus kävi heidän edellänsä; ja he hämmästyit, ja seuraisit hänbä ja pelkäisit.

W. 1852 painetussa ja korjatussa uudessa t:ssa omat samat värsyt kirjoitetut seuraamalla tamalla:

sangMenutta he hämmästyimät mielä sitte suuresti, sanoen keskenänsä: ja kuka taitaa autuaaksi tulla? Niin Iesus katsahti heidän päällensä, ja sanoi: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta ei Jumalan tykönä: sillä kaikki omat Jumalan tykönä mahdolliset. Niin Pietari rupesi sanomaan hänelle: Katso, me olemme kaikki antaneet ylön, ja seuranneet sinua. Msaunottna Iesus vastasi, ja sanoi: totisesti minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen, taikka meljet, eli sisaret, taikka isän eli äitin, taikka maimon eli lapset, taikka pellot, minun ja emankeliumin tähden; Ellei hän saa jälleen satakertaisesti nyt tällä ajalla, huoneita, ja meljiä, ja sisaria, ja äitejä, ja lapsia, ja peltoja, vastoinkäymisillä (n), ja tulemaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän. Mutta monta ensimäistä tulee jälkimäiseksi: ja jälkimäistä ensimäiseksi. Mutta he viimat tiellä menemässä ylös Jerusalemiin: ja Iesus kämi heidän edellänsä, ja he hämmästyimät, ja seurasimat häntä ja pelkäsimät. sa) s. o. vamoin alla

Wiipurin linna, v. 1293 Torkel Knuutinpojan rakentama

Waikka meiltä puuttuu marmoja todistuksia, moimme kuitenki asiain juonnasta ja rauhakirjain sanoista päättää, että Karjalanmaa oli jo ennen Ruotsalaisten tuloa jaettu kahteen suureen osaan, joiden raja kulki melkeen samoja seutuja kuin nykyinen Suomen ja Venäen raja, alkaen Laatokkajärmen

pohjoispäästä, kuitenki niin, ettäRepolan seurakunta silloin oli meidän puo, lella rajaa eikä niinkuin nyt Venäen puolella. Se osa Karjalata, joka oli ulko, puolella meidän rajaa aina Walkeaan mereen asti, oli varmaan se Karjala, jonka asukkaat yhtenä monen muun Wenäellä asuman Suomalaisen sukukunnan ja Wenälaisten kanssa v. 860 kutsuimat nykyisen Wenäen valtakunnan perustajat yhteiseksi hallitsijaksensa. Näitä oli 3 veljestä Ru> rik, Trumor ja Sineus, jotka merkillisesti kyllä asettimat kukin hallitusistuimensa kolmeen Suomalaiseen kaupunkiin, kunne kaksi nuorempaa veljestä kuolimat ja Rurik yhdisti allensa myös heidän mailat ja muutti viimein istuimensa Wenäläisten kaupunkiin, Nomgoro d iin, jonka perästävaltakunta vähitellen muuttui Wenäläiseksi. Nämä Karjalaiset kerrotaan myös Wenä-laisten vanhoissa aikakirjoissa aina olleen näiden liittokumppalma ja maksaneen Nomgorodm ruhtinoille meroa.

Toinen osa Karjalata, joka nykyjänsä kuuluu Suomen alle, oli sitä vastaan aiman omassa Mallassansa, niinkuin kirjoituksemme ensi osassa sanoimme, ja hyvin vähä Venäläisiltä tunnettu, niinkuin kohta tulemme näyttämään. Tästä Karjalasta on kirjallisia todistuksia jälellä, että siellä oli kihlakuntain nimisiä hallitusyhdistyksiä, joita myös luullaan kaikilla muillaki Suomalaisilla sukukunnilla olleen, mutta tiedetään ainoastansa Virolaisilla ja Karjalaisilla varmaan löytyneen. Niin kertoo vanha Ruotsin aikakirja Elolu liimz l<iunivun) Torkel Knuutinpojan sotaretkestä Karjalaan, kuinka hän v. 1293 rakenti Viipurin linnan ja jätti siihen, palatessansa Ruotsiin, urhoollisen isännän, joka pakoitti Karjalan viimeinki niin, että se kokonansa Viipurin alle kuului, hyvästi 14 kihlakuntaa pientä ja suurta. Lieneekö tässä määrässä totta, sitä emme voi sanoa, vaan 30 vuotta sen perästä eli Pähkinälinnan rauhassa v. 1323, josta myöhemmin tulemme puhumaan, nimitetään juurten-jaksain 3 Karjalan kihlakuntaa: Savolahti, Jääski ja Nyräpää («8:volux, 5o»I<l8 k .Ve^i-e^l’»). Mimmoinen näiden kihlakuntain sisällinen järestys oli ja mimmoinen heidän keskinäinen yhteytensä, ei kuulu tähän kirjoitukseen eikä voi muuten kuin luulon mukaan selittää.

Niinkuin jo viime kirjoituksessamme tarkoitimme, olivat Karjalaiset aina kokeneet hätyyttää Ruotsin alkamaa mallaa Suomessa. Mutta kuin Ruotsalaiset v. 1249 olivat kukistaneet Hämäläistenki mapauden, alkoi ivasta Karjalaisten mimma. Niinnäemme Ruomin Paamin 1274 muoden seuduilla antamassa kirjoituksessa Ruotsin kuninkaan pyytäneen Paamin apua heitä vastaan, koska he olivat raskaimmilla ja hirmuisilla sotaretkillä usein kiusanneet kris, tin-uskolaisia (Hämeessä), erittäinki olnvatmainittuna vuonna «murhanneet monta lris, tittyä, hirmuisesti vuodattaneet niiden merta, polttaneet tuhkaksi monet kartanot ja tilat, hämäisseet kirkkoja ja pyhät paikat sekä mieneet mukanansa montakasteenkautta uudesta syntynyttä lasta, joita pakanallisiin tapoihinsa harjoittimat ja panimat komimpaan orjuuteen.» Näistä syistä ke-hoittaa Paami Ruotsalaisia ristiretkeenKarjalaisia kohden, vaikka siitä ei tullut mitään. Mutta Karjalaiset mahtoimat sitä vastaan alinomaa ahdistaa kristityitä Hämeessä sekä hätyyttää kauppalaimoja Suomenlahdessa; sen moimme armatakirjoituksemme edelliseen osaan otetusta kuningas Birgerin v. 1295 antamastakirjasta. Kuin ei Ruotsalaisilla eikä kristin.uskolla ollut mitään varmempaa turmaa näitä Karjalaisten alinomaisia ahdistuksia vastaan, täytyi heidän viimein päättäidä kaikella voimalla kukistamaan myös Karjalaisia

Näin likeni Karjalaisten mapauden loppu. W. 1292 tuli, Venäläisten aika!kirjain mukaan, 409 Ruotsalaista sotimaan Karjalaisia, mutta nämä »surmasimat heitäja ottimat toiset käsillänsä kiini.» Tästä retkestä ei mainita Ruotsin aikakirjoissa, mutta sitä vastaan kerrotaan niissä, kuinka v. 1293 Ruotsin valtakunnan hoitaja ja sotamäen ylipaallys (Maresalki) «Torkel Knuutinpoika omasta ja kaikkein yhteisestä päätöksestä teki sotaretken Karja-laan («Suomalaisten ja Venäläisten naapuriin »), kukisti miekan voimalla tämän maan asukkaat, rakenti tänne moittamattoman linnan, nimeltä Viipuri,pidättääksensä Karjalaiset Ruotsin alla ja Venäläiset rajainsa sisällä, ja antoi Arosian (Vesteroosm) pispan Pietarin saarnata uskoa, jota Karjalaiset mäkimallalla pakoitettiin tunnus5 tamaan, jonkaperästä he lupaisimat ikuisesti kuulua Ruotsin kuninkaan alle ja totella häntä. Voitettua myösKäkisalmen linnan ja pantua siihen sekä Viipurin linnaan mäkemän mäestön kunnollisten päämiesten i alla, palasi suurempi osa sotamäestä maltojen kanssa meren yli Ruotsiin.» Tiety-mätöin on, jos myös pispa Pietari sotamäen kanssa palasi; maan kummallinen olisi, jos hän moniaissa kuukausissa olisi ennättänyt saarnata kristin-uskoa kaikille Karjalaisille ja kastaa heidät kaikki, vaikka kyllä toiselta puolen saarna jakastesiihen aikaan sujui kummallisen nopeasti, kuin niitä auttoi tuhannet ympärillä seisomaa kummia täysissä sota-aseissa. Armiolta moipi kuitenki päättää että pispa Pietari paremmin täytti kalliin apostolisen Mirkansa ja miipyi kaumemmin Karjalassa kansaa > opettamassa: kaiketiki ei hänestä löydy kirjallisia muinoisjätteitä hippakunnassansa 3 muoden kuluessa, jotkahän lienee viettänyt Karjalassa (muodesta 1293—1295)

Viipurin linna ja kaupunki on rakettu I Suomen meren lahtipohjukkaan, joka kaikestaanki nykyjään kantaa Viipurinlahden nimen ja on pitkä sekä maimaloinen löytää. Tähän nähden ja monesta muustaki syystä moimme päättää, että täällä mahtoi löytyä kuuluisa Karjalaisten kauppa-pesä, jonne Torkel tiesi ajaa laimastonsa ja jonka voitettua hän tiesi suuren osan Karjalata lankeaman Ruotsin maltaan. Ei kyllä yhtään kirjallista todistusta löydy,mutta moni taitaa meidän kanssa olla makuutettu, että nykyinen Vanha Viipuri (Uoni-elPo») oli Karjalaisten kaupunki Suomenmeren pohjassa, samote kuin Laatokan rannalla mahtoi heillä löytyä toinen kauppakaupunkinsa likellä Käkisalmea, ehkä nykyisen Taipaleen lopetin paikoilla Sumantojärmen ja Laatokan mälillä (H:ra Akianderin luulo

Torkel Knuutinpojan v. 1293 rakentama linna seisoo vielä nytki vanhalla paikallansa, salmessa Mipurinlahden ja Suomenmedenpohjan mälillä olemalla saarella. Niinkuin kuvauski näyttää, on se vielä vanhan-aikuisessa muodossansa, joski sitä montaki kertaa on täytynyt uusilla muurilla varustaa. Tämä vähäinen linna seisoi nimittäin yksinänsä likemmä 200 nmotta Suomenmaan esimuurina Wenäen aina uhkaamaa maltaa vastaan ja sai kärsiä monta kovaa puustia, ennenkuin rakettiin linnoitus myöski ympäri Niipurin kaupungin. Jo linnan ensi vuonna kertomat Wenäläiset tulleensa sotamoimalla sitä kukistamaan, mutta täytyneensä häpeällä palauta; mutta tämä kertomus on siltä puolen epäluulon alainen, että he sanomat 10 p. Maalisk. v. 1293 koettaneensa tätä linnaa, joka kuitenki siihen aikaan vuodesta ei moinut olla valmis, koska Ruotsalaiset eivät talmen alla ole voineet tänne purjehtia eimätkä saada linnaa valmiiksi, joka vasta syksy-puoleen taisi tapahtua

Paremmin onnistuimat Vienalaiset Käkisalmen linnaa vastaan, jota he kutsuivat Korelaksi (taikka Karjalan kaupungiksi), maan jonka he sanovat myös v. 1293 raketuksi Ruotsalaisilta (eikä Karjalaisilta). Mutta Ruotsalaiset itse kertovat mainittuna vuonna voittaneensa eikä rakentaneensa tämän linnan, ja kuin Wenäläiset eivät myös tiedä tätä linnaa sitä ennen edes löytyneenkään, niin näkyy siitä, että Käkisalmen linna oli Karjalaisten rakentama sekä että varmaanki nykyinen Suomen Karjala ei kuulunut Venäläisten alle, koska heillä ei ollut tarkempia tietoja tästä maasta. Vasta Viipurin ja Ruotsin vallan perustamisen jälkeen näkyvät Venäläisetki alkaneen harrastaa edes osaa tästä Karjalanmaasta, jonka tähden he v. 1293 ensin koettivat, niinkuin he itse kertovat ja me jo mainitsimme, Wiipurin linnaa vaikka turhaan, mutta sitten kääntyivät Käkisalmea kohden v. 1295. Täältä oli suurin osa vartioita lähtenyt kotimaahansa, Ruotsiin, muonaa hakemaan, jonka tähden Wenäläiset voittivat vähät sotaväen jäännökset, piiritettyänsä heidät niin kauvan, että ne saivat 8 päivää olla aivan nälässä, ennenkuin nääntynyt vartioväki läksi linnasta urhoollisen päällyksensä Sigge Laakan alla ja tappeli viimeiseen mieheen asti, kostaen suurella miesimurhalla kuolemansa. Tämän perästä sanovat Wenäläiset alkaneensa kovuudella hallita Karjalaisia, niin että ne alkoivat paeta Ruotsin aluskuntaan ja tappoivat v. 1314 kaikki Venäläiset Käkisalmessa sekä laskivat Ruotsalaiset linnaan. Mutta Venäläiset palasivat suurella väellä ja murhasivat sekä Ruotsalaiset että Karjalaiset.

W. 1322 tulivat Venäläiset toisen kerran Viipurin linnaa ahdistamaan 6 kivinuijarin kanssa, joilla he sysäsivät mahdottomia kiviä sekä linnaan että sen muuria vastaan. Siinä piirittivät he linnaa kuukauden päivät eivätkä voittaneet sitä, sillä se oli vahva; mutta monta Ruotsalaista kaupungissa kaatui, toisia hirtettiin ja toiset vietiin Nenäelle. Näin kertovat Venäen aikakirjat, mutta ne tietävät myös puhua, että Ruotsalaiset samana vuonna yhtä turhaan kävivät Käkisalmea koetmassa.

Waan kuin Venäläiset näkivät voimansa vähäksi karkoittamaan Ruotsalaisia enää Karjalasta, olivat he nopeat rauhaan, joka lyötiin 8 p. Syysk. 1323 Pähkinäsaaren linnassa, ja jossa Karjalanmaa jaettiin niin, että koko nykyinen Savo sekä Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat jäivät Ruotsin alle, mutta nykyinen Suomen Karjala ja Käkisalmen kihlakunnat Venäelle. Nyt tulivat Ruotsin vallan alle jääneet Karjalaiset ja Hämäläiset likempään yhteyteen, jonka alla mahtoi syntyä nykyinen Hämäläisiä ja Karjalaisia yhdistävä Samon kielimurre ja Savolaisten lahkokunta.

Kuin Viipurinlinnan lääni näin oli rauhan kautta vahvistettu Ruotsin alle, alkoivat Ruotsin kuninkaat järestää Karjalan sisällistä hallitusta. Miten heti Ruotsalaisten Karjalaan tultua täällä lienee käynyt, emme tidä; mutta he näyttävät melkein väkivaltaisesti kohdelleen Karjalaisia, niinkuin voittokansaa ainaki, koska kuningas Birgerin v. 1316 täytyi antaa kovan kiellon mitenkään häväistä eli muuten sortaa Karjalaisten naisia ja vaimoja, jotka hän otti kuninkaalliseen turvaansa. Läänihallitus mahtoi olla täällä samanlainen kuin koko Ruotsissa oli tavallinen, nimittäin että Viipurinlinnan isäntä sai parhaimman ymmärryksen, tahdon ja taidon perästä kaikki toimittaa ja asettaa. Vanha tapa ja tuomarien ymmärrys ja omatunto lienee ollut ainoa laki: v. 1331 mainitaan kyllä Karjalaisten oikeuskunnasta («in M-« Xiu^Iieo»), mutta tämä näyttää enemmän merkinneen veroin ja muiden yhteisten maksuin eri muotoa tässä maakunnassa kuin jotaki erinäisyyttä oikeudenkäymisessä ja lakisäännöissä.

Mutta kirkollisen hallituksen puolesta on tarkempia tietoja. Niipurin aluskunta lankesi kohta Turun hippakunnan alle ja mahtoi tulla pappeja lopettamaan sieltä Arosian mainitulta Pietari-pispalta alotettua työtä, joka varmaanki v. 1329 oli täytetty,sillä tänä vuonna voi kuningas Maunu jo paikoittaa Samolaisia maksamaan Turun pispalle ja papeillensa kymmenykset saman määrän perästä kuin heidän naapurit,Hämäläiset. Karjalaisia kehoittaa hän sitä vastaan kymmenyksistä somintoon pispan ja pappeinsa kanssa, joka myös tapahtui v. 1331; tämä sominto uudistettiin ja huo’ennettiin v. 1335, koska »he monen merkillisen esteen ja syyn tähden eivät moineet antaa semmoiset kymmenykset kuin hei-! dän olisi tullut maksaa.« P. T.

Sananlasknja ja Tarinoita. Palkitsematoin ansio on elävä pilkka ja havåistys kunkin ajan ymmärryksestä. Totuus on viisaan rakkaus ja kunnia, mutta pilkkaajoihin koskee se kipiasti. Jossa totuus ja rehellisyys on jonkun onnellisuudelle esteenä, siellä ei pidäkenenkään onnea elsiä.

Herra L. laittoi pavelijansa viemåän kipiätä hevoista toisoen pitiijääsen hevoislåäkårin luo. Mutta kuin pavelija oli hetken ollut lääkärin tykönä, tultiin sanomaan etta kyliissä oli saalu susi;pavelija meni myös sitå katsomaan. Tupa, johon susi oli tuotu, oli täynnä väkeä, ja yksi mies sanoi: ”mina sen tapoin”; mutta toinen mies sanoi myös: ”minflpö sen tapoin.” Pavelija katseli sutta ja tunsi sen isåntänsä koiraksi, joka koloa oli hanen myölänsä seurannut. Kuin miehet saivat sen kuulla, etta se oli L:lin koira, sanoi toinen: ”sina sen tapoit,” mutta toinen väitti: ”sinäpä sen tapoit.” Miehet olivat pahassa pulassa, kuin vieraan koiran olivat hengeltä panneet, vaan Herra L. ei tahtonut rnuuta hintaa, kuin vaan saisi nahan hyvaksi parkittuna takaisin.

kotimaalta.

Suomessa valmistetuita pajaston (vapirikan) teoksia kaikesta lajista saapi armollisellakuvalla tullirahaa maksamatta viedä VenäjälleMoskovan näyttelöön, joka alkaa Toukokuussatänä vuonna. Teosten myötä pitää seurata tavallinen todistuökirja niiden tekopaikasta eli kotoperastä, samoin luin asianomaisen Kuver< nyörin antama passikirja, joka sevittää teosten todella oleman Moskovan näyttelöönvietäviksiaivotut.

Palkintoja. Tuomen yhteisistä »aroista on armossa annettu 1,500 hopearuplaaNaasan maibekonttorin Rahavartijalle G. A. Borgenströmillo, joka Vaasan palossa Elokuun 3 p:na mennä vnonna oli, omantavaransa uhraamalla, tulesta pelastanut mainitun konttorin rahavarat, noin 140 tuhatta rupl. hop.; sitä paitsi on hän saanut vastaanottaa H. K. Mttinmielisuosion siitä kiitettävästä estkmvasta, jonka hän tässä onnettomassa tilaisuudessa oli muille virkamiehille näyttänyt. — Vahtimestari Basilier, joka oli auttanut vaihekonttorin varain pelastusta, on myös saanut palkinnoksi 150 rpl.ho

Suomen Senaatti on hymäksi katsonut myöten antaa ohria ulkomaalta ilman tullirahan maksutta meritse tuoda Vaasan läänin kaupunkeihin tuleman Heinäkuun 1 pnvään asti.

Suomesta saapi kattopaperia tullitta viedä Venäjälle, mutta todistuökirjapaperi» tekopaikasta pitää myötäseurata.

Ali-opistosta. Uusien asetusteu käskyä myöten alloiivat Tiedekunnat talla nmkolla pitää viikkokokouksiansa. Kaikilla on nykyjänsa vielä yhteiset kokoushuoneet. JumaluusopinTiedekunta piti menneenä maanantaina tl. 6 ilt> kokouksensa, jonkasen KaitsijaProhveösori Sehauman alotti kirjoitetulla esittelölla papisviran tarkoituksesta. Tiistaina piti Lainopin Tiedekuuta, teskiviikkoua Lääkäriopin, eileu Historialais-kieliopin ja tänä iltana k. 6 pitääLuonnon ja Mittausopin Tiedekunta kokouksensa.

Helsingistä. Lasliaistiistaina olimatlaitti pitlän pellamaan tonvottajat pääkaupungin latuja ajelemassa. Olipa koko liile! Sattoppa, lukijani, mistä tämä Suomessa yleinen tapa, että l—astiaisena pitkää pellavastaajaa, ontullut

Morgonblad-niminen ruotsal. Sanomalehti oikaisee Suometarta siitä, että se viime umoden 52 n:ssa sanoi tänä vuonna annettavan 8 ruotsal. sanomalehteä, joita olist pitänyt olla 10. Mutta silloin oli ainoastansa 8 ilmoittanut itsensä tänä vuonna tulevaksi. Iälemmin, alussa tätä muotta, tuli sitten ilmoitus Kuopion ruotsal. sanomasta, joten ruotsalaista sauomalehtiä nyt kaikkiaan tulee 9 (ei 10). Lääkäri-seuran ruots. tietäantamuksia ei enää toimiteta tänä vuonna

Ilma, joka niin lauman oli lauhkea ja sumuinen, kirkastui menneenä Laumantaina ja kääntyi pakkaisekst, jolta teräshammaskuiteuti katkesi jo toissapäivänä; eilen oli kova miima» tuuli—ja tuisku.

Helsingin S:mille. Jopa taas torkuit kalst vuorokautta! Sanot 10 n:ssast Suomal. Kirj. Seuran kokouksen olleen Perjantaina 4 p.Helmik. (”i ssar”). Tämä todistaisi suurta tietämättömyyttäKirj S:n asioissa, joka tamallisesti aina pitää kokoukstansa joka kuun ensimäisenä keskiviikkona, jos tämmöisten pienten hairausten ei tietäisi tulevan sanomalehtien tavalliststa kiireydestä. Suuremmaksi viaksi katsomme esim. semmoisen asian kuin seuraava on, josta sekä Helsingin että Turunruots. s:mat ovat vähin olleet toistensa tukassa:

Turussa kerrotaan nim. ”oikein todella ”kotimaallisen soittonäytelmän soperiln) olemantekeillä. Tästä sanasta ”todella” mihastumat Hels. Sanomat ja kysyivät: ”mikä todella kotimaallinen on?” Kysellen ja vastaten tulemat he viimein siihen päätökseen, että perikotimaallista ei löydykkään, ei missikään, sillä: »raakaa oli kerran kaikki kotimaallinen,” ja fimstyksen teot — ne ovat muka uhteiset sekä Lapissa että Ruotsissa, sekä Suomessa että Wenäjänmaalla, j. n. e. Oletkos kuullut! Mitä mainittuun soittonäytelmään tulee, niin emme mekään luule sitä ”todella” lotimaalliseksi,mutta muistlltanmie Hels. sanomia ystä»vällisesti siitä, ett’ei fimiötyksen työ ja toimi maailmassa ole kansallisuuden ja lolimaallisen polkeminen eikä kuolettaminen, ei soitossa, ei runoilussa, ei kirjallisuudessa, ei tieteessä, ei taiteessa, eikä missäkään asiassa. Totinen simistys puhdistaa ja kaunistaa kaikkea, mitä kotimaan vainio lasmattaa. Kunli kansan omituinen luonto painaa aina kuivansa kaikkikinsen tekoihin, ja tätäomituisuutta eiriko stmistyskään. Jostämä on tosi,niinkuin se on, niinkaikissa maissa on paljo”todella kotimaallista,” onpa Suomessaki! Tämän olemme tahtoneet sanoa, ja pyydämme H. Sanomia ei vasta rupeamaa»! levittämään maahamme sitä ontuvaa, löysää, kohokuorista, yleistä maailman oppia,jota meillä on kylliksi ennistänsätin*). — Pellamaskangastenvalmistus jakehoituksetM.

’) Tiistä asiasta puhuvat H. s:mat uudelleen 11:ssä n:ssansa. Komin Nerteleroäinen on heidän puheensa nytki, 1» sama yleinen maailmauoppipistääkielen alta, vaitka Mlokeevat kauniilla sanoilla peittää.

Pellamaskangastenvalmistus jakehoituksetM. 1832 (S.T.).Niinkuin entisinä muo» fina jakoi Keis. Huoneenballitusseura Joulukuun 18 p., joka oli Keisarillis. Mttin korkea nimipaimä, armossa säädyt kehoitukset hienompain pellamaskangasten malmistajille, jotka kanlainensa olivat niinkuin seuraa:

[taulukko]

Kehoituksia. Kyyn. rupl. kop. Turussa olevalutouskoulu 5006 345: 63 Turussa muutoin 3064 158: 39’/4 Savon pitäjäässä 4213 246:23^ Paimion „ 4406’/;153: 50’/; Halikon „ 346 14: 42»/

Kehoituksia. Kyyn. rupl. top. Porin kaupungissa 71’/» 4: 29 Sääksmäen pitäjääösä 60 1: 50 Sibbon „ 16<1’/2 8: 84V4 Kiteen „ 43 2: 15 Parikkalan „ 60 1: 80 Jämsän „ 20 2: 10 Kangasniemen „ 180V^ 9: 78 Nastolan kappelissa 234 11: 32’/; Tenholan pitäjäässä 27 1: 21V2 Liedon „ 423^4 20: 80’/^ Piikkiön „ 266’/4 9: 54 Marttilan „ 92V4 3: 46 Parasten „ 30 1: 80 Yhtensä 18,732’/4 996: 79V«

Jättiläinen Jaakko Rauma, joka Kuopiossaki tävi suuruuttansa ihmetyttäniässä, oli »nenneellä viikolla tullut Turkuun Goljaattiruumistansa rahan edestä näyttämään. Kyllä saapi mies edes ja takaisin maata löyhöttää.

Porivoon (B. T.) opetuslaitoksissa on oppimaista ollut seuraamaan lukumäärään: Lukiossa menneen termiinanalussa 88; 3)lä-alkeiskouluösa 96; Ala-alkeiskoulussa 75; funnuntai-lou° lussa 85; Rouva Öhman’in rouvasväen-koulussa 28; Mamseli Winter’in 18; Mamselien Salander’inlapsukaiskoulussa 60; köyhäinkoulussa 33; yleensä 483 oppimaista.

Pispa on matkustanutMikkelin jaViipurin läänin kouluja katsomaan ja niiden menoa tutkimaan.

Olen puutos uhkaa eläimiä Porvoon tienoilla; mitasta maksetaan nyt jo 3 rupl. ja itämaakunnissamme 5:kin.

Haminasta, Tammikuussa. ”Mitä täältä kahdeksan kulmaisesta kaupungistamme»virkkaisin? Eipä juuri mitään! Elämä kuluu rauhallisesti kaupuntilaisten kesken; pyhinä käydään kirkossa. Nuorukaiset sotakoulussa lukemat ahkeraan. Oli meilläki markkinat 19 ja 20 p. Tammik., mutta kauppa ei sujunut vlipäätään niin hyvästi tuin muina muosina. Vähän köyhyyttä sanottiin tähän syyksi. Hevoiset olivat halivassa hinnassa, mutta oikein hyviä ei nähtykään. Moniaita käsityöläistä oli muualta tamaroineen, ja akkoja pumpnli-kankabinensa. — Rukiita oli kaupaksi vähä, voita ja talia runsaasti, pellamaa väheinmin kuin ennen, puuastioita paljon. Hlnnat olivat paperissa seuraamat: suolatynnyri 7: 55, ruistynn. 17 rpl., kaurat 8 rpl., herneet 16 rupl.; moileimiskä 8: ja 8:50, tali 6 ja 7 r.; palmattu raamaanliha 2: 60 ja 2: 80, lampaan!. 4 r., sianl. 4: 80; pellaivaat 6: 30 ja 6: 80, liinat 5 r. leimistä.”

Liperistä, Tammikuussa. ”Ci miesmuistoon ole talmen tulo täällä ollut niin aikainen kuin viime syksynä; jarmet jäätyimät pyhäin miesten päimän aikana, ja aina siitä ajasta oli komat pakkaiset likemmä joulua. Sitteu alkoi sumeta, jota ilmaa kesti aina 15 p.mään Tammik. Sillä ajalla väheni lumi, jotaoliylikyynärän, niin että maa alkoimalkian puknnsamustaksi muuttaa, ja pellot aiman paljastuimat. Nyt on lumi taas alkanut maata peitellä, ja on pian entisessä määrässänsä

Nanhat aamistamat taven mutkan pitkää kemättä »nerkitsemän, ja jos se todistuisi, niin eineheötä elämän onpi hätä suurenlainen. Ihmiset jo syksystä elämiäan vähentelivät enemmin kuin ennen, peläten einehen vähyyttä, sillä sekä heinän että olen puolesta ei ole muost kiikettävä. Erinomattain vähän lasmoimat luivaperäiset niityt ja pellot, sen pitkällisen poudan tähden, joka viime kesänä oli yleensä lolo Suomessa. Niin hymin ruisluin ohra-pellot harventeli pouta, ja riipo paikoin hallali,maan lähtönsä’puolesta omat jotenli hymät, jonkatäh« den muoden tulo elon puolesta on kohtuullinen. (Jatketaan.)

Hippak. sanomia. (Porv.) Napauden virantot< mitutsesta Toukokuun 1 p:vään on saanut Kappal.Tiainen Porvoon kaupungissa nimi-Kirkkoh. A. G. Hahl, joka aikoo ottaa kirkkoherran tutkintoa, ia saniaau aikaan Haminan Ala-ulkeiskoulun opettajalle A. Wahlberg’ille muuttamisen tähden Iisalmen, johon hän o» Kappalaiseksi »imitetty. Määrätty on: Loniisan Ala-alt. koulunRehtori A. Walda auttamaan kirkkoherran »ivan toimitusta mainitussa paikassa; Kirktoh. Apul. Lovisassa K. A. Hall» sell Kappalaisen toimitusta pitämään Ponvoon laupun» aissa; armovuode» saarnaaja Laukaassa K. M. Lager» stamKappal.TiaiseksiHartolaan1 p:stä Toukok. (K uop.) Määrättynä: Kirkloh. Apul.Limingassa N. Mellin val< velusja ar»lovuoden saarnaajaksi To’inävään,pavelus» vuoden saarnaaja Törnävällä I.Ch. Castren Klrktoh. Apul. Liminkaan; Kirkkoh. Apu!. Pielisjänvellä k. Sauren Kappal. Apul. Maaninjalle; japitäjään Apul. Pielisjänvellä ss,. Weissel, ynnä oman palmelukseusa, aut« tamaan tirkkoh. viran toimituksessa siellä. Nimitetty: Saarnaaja Hankajoe» kirkkokunnassa, Ikaalisten pitäjäässä, uimi-Kirkloh. A. Andelin Kirkkoherraksi Uutsjoen Lapin seurakuntaan. Kaksi eri arvovuotta on an» nettu Kappalaisen Kolströmi vainajan leskelle ja kolmelle ala-ikäiselle pojalle Utajänveu Kappalaisen viraösa, ja nksi eri armomuost määrätty Kappal. (tngelbergimai» naajan leskelle ja kahdelle naimattomalle tyttärelle Pirkkalan kappelissa

Haettanna virkoja. Yhdistettn Lukkarin ja ur» kuin soittajan roirka Hangassalun emäseurakuunassa!palkka on 25 tynu.juvia ja 2 kp. hp. vuosittainrirpikoulun täuneiltä seurakunnan jäseniltä, paitsi talon isänniltä ja emänniltä, jotka näitä 2 kp. eivät maksa; nämä rahat nousemat vuosittain noin 40 rupl. hop.; bakemusaikaa kestää 150 p:vää, luvettuna 30 p. Tammikuussa tänä rououna

Julkisen huutokaupan kautta myödään enin tarjoovalle Helsingin kaupungin PakkihuoneeösaMaanantaina Helniikuu» 21 p:nä k. 9 e. p. seuraavia haaksirikosta pelastetulta tamaroita: leiv. ja 19 naulaa kahvia, 8’ leiv. 14 »aul. meukoolia, 1 leiv. 12uaul. kanelia, 4 punttia ivärjättuä pumvuliiankaa, 35 pakkaa pumpuliiraatetta, 1^ tusinaa puolilankaisia buivia, liki 3 tusinaa pumpuli» buivia, j. n. e., jota halullisille ostajille tämän lautta tietä-annetaan.

Suomettaren Toimitukselle

)on tullut useampia lähetettyjä kirjoituksia, joista llähettäjiä kiitämme, ja jotka siinä järjestyksessä, jossa ne omat tulleet, julkaistaan. Uutisten lä> hettäjiä muistutamme nöyrimmästi,ett’eimätliian pitkältä kirjoittaisi ilmasta, vuosikas»vuista ja kunki seudun termeyden tilasta, josmukanai» den suhteen ei mitään erinomaistaole sattunut.

A.C.Ohmannin KirjakaupassaHelsingissä, Rordensmanin Hämeenlinnassa ja Frenekelin Kirjakaupoissa Turussa ja Tampereella.

Kertomus Hämeenkyrön Pitäjästä^ Häineenkyrön kartan kanssa 35 kop. hop.

Torihintoja Helsingissä. Perjantaina 11 p. Helmik. Ruisjauhot 35 kop., Kaurat 3 rupl. tynnöri; Woi 3 rpl., Tali 2 rupl. leim.; Tuores Raamaanliha 60 k., Sianliha 1rpl.40 k.;Pavattu Raamaanl.80 l., k., Mateet 1r.20 ja 1r. 40 k., Heinät18 k.leim.; Ohra-ryynit20 l., Kaura-ryynit25 k., Potaatit 7 k. kappa; Munatiu (20 munaa) 40 k.; Wiinalannu 36kop.; Kaimu-halot 90 k., Petäjäiset 75lp. kuorma. Rauta maksoi kauppamies Lindroosin puodissa 85 kp., lehtitupakat 3 rupl. ja suolatynnöri 2 rupl. hop. Kova tuuli ja lumi-pyry on tänäki päivänä. Helsingissä. Suom. Kirjallis. Seuran Kirjapainossa. Lupa painamiseen annettu: 6. ä, zämnark

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: