1849-10-19 Suometar


Suometar Perjantaina 19 päivä Lokakuuta N:o 42. Kolmas vuosikerta.

Pitäjien jakamisesta. IV

Vastuu Savon Lassille. Suomettaren 10, 11 ja 14:ssä N:rossa oli kirjoituksia pitäjien jakamisen tarpeellisuudesta Suomessa, joita vastaan Savon Lassi 38:ssa N:rossa antoi vastuun, jossa pitäjien jakamisen tarpeellisuus ei ollenkaan kielletty, vaan paremmin myödytettiin ajanmukaiseksi, samote kuin tässä vastuussa uulutki, Suomettaressa esitellyt, puutteet seurakunnallisen hoidon ja papillisen toimen nykysessä tilassa jalomielisesti tunnustettiin tosiksi

Mutta Savon Lassi muistutti, Suometarta vastaan, miten seurakuntain eli paremmin sanoen, sanan kuulain vapaus hengellisten hoitajainsa kutsumisessa enemmän ja enemmän kiinnitettäsiin, jos Suomettarelta esitelty keino seurakunnallisten puutteiden poistamiseksi pantasiin toimeen, nimittäin että”pitäjät missä jaettasiin pienemmiksi, missä tasattasiin, ja että nykyiset Kappalaisten ja Pitäjän Apulaisten virat samalla hävitettäsiin ja koko seurakunnan hoito pitäjässään jätettäsiin kirkkoherrallen”. Hän muistutti, että useimmat ja suurimmat pitäjät saamat Hallitukselta määrätyt kirkkoherrat, ja, jos pitäjät jaettasiin, ”että, kuin asiat nyt ovat, melkein kaikki uudet pitäjät tulisivat Mmmän Vallan omiksi” kirkkoherran määräyksessä

Tämän kantta näytti hän tapahtuman, että, jos sen lisäksi kappalaisten ja pitäjän-apulaisten virat, joihin aina pannaan opettajia seurakunnan kutsumuksesta, hävitettäsiin, opettajain asettaminen jäisi kokonaan Hallituksen maltaan ja sen kautta sanan kuulioilta Suomessa katoaisi kaikki tilaisuudet saada mieluisia sielun hoitajia. Hän todisti lutherilaisen kirkon perustus- kirjoista, miten papin kutsuminen on seurakunnan omistus, ja miten Augsburgin tunnustuksessa kielletään ”ei kellään oleman valtaa seurakunnassa julkisesti opettaa eikä sakramenttia käyttää, kuin oikein (seurakunnalta) kutsutulla”

Hän todisti myös historiallisesti, kuinka Suomessa alusta ei ollutkaan kuin 10 pitäjää, joihin Hallituksella (Kuninkaalla) oli malta asettaa kirkkoherroja, maan että asia on niin muuttunut vastahankaan, että nyt ei enää löydy tuskin yli sen määrän pitäjiä, joihin ei Hallituksella olisi kirkkoherran kutsumus-malta.

Niinkuin edellisestä toivosimme jokaisen näkemän, on Savon Lassi taluttanut kysymyksen pitäjäin jakamisen tarpeellisuudesta kokonaan toiselle alalle, nimittäin jos oikeus papin kutsumiseen on oikeastaan seurakunnan vaiko hallituksen. Sillä sen kautta ei ole mitään autettu, että pitäjät ”jaetaan niin, että kirkkoherra ja kappalainen taitaa apulaisetta hoitaa seurakuntaa, ja että molemmat palkkansa puolesta tukemat aikoin”, jota keinoa Savon Lassi esittelee seurattavaksi

Sillä se oli juuri näitä moni-nimisiä ja laatuisia papin virkoja vastaan kuin Suomettaren kirjoitukset tarkoittivat, ja niin kauan kuin Savon Lassi ei ole näyttänyt meillä määrin oleman, emme moi myöntyä hänen keinoonsa, katsoen sitä ainoastaan hätäkeinoksi, joka vuosi-vuodelta lisäisi nykyisiä useita sekaannuksia ja puutteita vielä useimmiksi. Kirkkoherra ja kappalainen pysymät alati samassa hankalassa kohdassa, josta näytimme syntyneen niin monta eripuraisuutta seurakuntain hallituksessa ja haittaa rahvaan opetuksen edestyksestä, jakoipa sitte pitäjät kuin pieniksi ikäänsä

Ja kuta enemmin, seurakuntain lisääntymisen rinnalla jakamisen kautta, kappalaisia lisääntyisi maahan, sitä vaikeampi olisi hävittää tätä virkaa, kuin papin virkain moninaisuus, tämän lisääntymisen kautta, viimen pakoittaisi siihen. Yhtä vähä olisi sen kautta autettu, mitä Savon Lassi myös esittelee, että ja kappalaisen keskinäinen väli viran toimituksessa olisi tasattama, ja määrättävä, mitä kullakin on tekemistä”

Kirkkolaki määrääki melkeen suoraan, mitä kumpasellaki on tekemistä, että nimittäin kirkkoherralla, pait sääriluuta, ripitystä j.n.e., jotka toimitukset kuuluvat sekä hänelle että kappalaiselle yhteisesti, on seurakunnan yleinen hoito, ja kappalaisella lasten opetus

Mutta onko papinmirka siitä luonnosta, että siinä möisi tehdä yhtä kiinteän mälin kirkherran ja kappalaisen velvollisuuksissa kuin esim. moudin ja nimismiehen? Ja mitenhän se menestyisi, jos hengellisissa asioissa olisi vhtä tarkat määräykset kuin ryöstöissä, ruunuu raahain vlöskannoissa j.n.e.?!

Meidän mielestä ei moi saadakaan niin tarkkoja määräyksiä, ett’ei pappi möisi kiertää niitä, jos ei häntä tahdota kokonaan puupökkelöksi. Ainoa, joten pappia saapi papiksi, on että itsekussaki pitäjässä on yksi, joka tekee tehtämät ja mastaa toimituksestaan. Ja siihen ei moi päästä muutoin kujn pitäjäin jakamisella

Sen kautta pienentyisimät kontrahtikunnatki, ja se ei haittaisi ollenkaan, jos kontrahti-romastille savoisi aluessaan suuremmalla vakuudella valvoa seurakuntain hoitoa ja pappein menetystä. Waan kaikki on turhaa, niin kamvan kuin seurakunnassa löytyy monta pappia, jotka voivat luottaa toinen toisensa päälle

Siinä ei auta paraimmatkaan säännöt, eikä papitkaan ole enemmän kuin ihmisiä, että he saattasivat välttää niitä viettelyksiä turmallisuuteen, kuin mainitusta luottamisesta siintyy. Jos taasen pitäjät jaettasiin, vaan joka uuteen pitäjään asetettasiin sekä kirkherra että kappalainen, ei siitä seuraisi muuta hymää, kuin että rahmas rasitettasiin lisätyillä papin palkoilla, ja seurakunnat jäisimät yhtä huonoon hoitoon kuin ennenki.

Se on, niinkuin sanoimme, kokonaan toinen kysymys, jos siitä on tullut mitään turmiota seurakuntain luonnollisessa edestymisessä, että vähin osa seurakuntia saavat ylimäisen hoitajansa oman mielensä mukaan, vaan että useimmihin pitäjiin tulee kirkherra hallituksen tahdosta. Meiltä puuttuu tarkkoja tietoja selittääksemme, jos ne vaikeat valitukset, joita tästä asiasta kuulee matkatessaan ympäri maan, omat perustettuja, eli jos ne ovat sattumoisiltaan

Mutta kunne meillä on näytetty, että niissä seurakunnissa, joissa sanankuuliat saamat mieleisen kirkherransa ja kuitenki lövtyy kappalainenki, hengellinen hallitus on pareminassa reilassa, kuin missä seurakunta saapi toisen tahdosta kirkherransa, täytyy meidän pysyä entisessä päätteessämme

Se on kyllä tosi, että olisi parempi, jos hengellisen hoitajan asettaminen ei olisi toisen haltussa ja jos ihmisen ei täytyisi, kaikkiin Hellimmässä asiassaan, kuin sielunsa johdattaminen on, ”käännäitä neuvoa anomaan opettajalta, jota ei ole tahtonnt” ja jota ei sentähden voi rakkaudella ja luottamuksella liketä. Waan kuin sitä ei nykyjään moi auttaa, on se parempi, että ajatellaan tuleman ajan päälle, ja koetaan käyttää niitä keinoja, kuin on mailassamme, kristillisyyden ja kaikkien hymäin apuin rien> nättämiseksi maassamme, toimossa että simistyksenkanssa ja kautta kaikki haitat ja esteet itsestään karisemat.

Mistäs syystä latinan puustamit kauniimpia olisimat kuin tamalliset Suomen puustamit?

Tätä olisi jo aika sitte pitänyt kysymän, kun nyt Kalemalaakin on rumettu painamaan latinaisilla puustamilla. Syy siihen sanotaan oleman se, että latinan puustamit olisimat kauniimpia kuin Suomalaiset. Tutkitaanpas sitte sitä asiaa.

En kyllä ole kauneuden säännöistä mitään sattunut kirjoissa lukemaan, joissa knitenkin siitäkin asiasta selmät tutkinnot löyttäneen, mutta omasta mielestäni pitäisin kuitenkin Suomen puustamia kauniimpina kuin latinan, mutta siihenpä luulen osaamani perustuksiakin lumetella, ehkä ei enemmin, kuin mitä tässä seuraa:

Kaunistukseksihan minusta nähden kaikki ihmiset katsomat monin tamoin pyöristettyjä, koukertelemia ja altoilemia laitoksia, jotka suoraan ajatteleman musaan mielestä joutaisimat yhtä hymin olemaan suoratkin, missä kulma tahi polmi on, se sitte suorasyrjäinen ja jos taas juuri pitää pyöreä oleman, sekin sitte niin tasaiselta ja siemälta kuin suinkin taitaa

Niin lövtyy huonossakin talossa huoneja muissa kaluissa, ikkunan puitteissa ja nussä maan sopii, kaikenlaisia koukerruspy’ällyksiä ja koukerrushöyläyksiä. Kirjaja kimipainajat koristamat painamiansa monenlaisilla bärtsykkäkumilla. Eihän meillä sitä naamaakaan kauniina pidetä, joka ensinkin on vhtä suora otsakuljalta nokkaan, siitä sitte nenän alle, siitä leuau kärkeen ja sitte kurkkutormeen

Ja mielä jos ei kaulapahkaakaan ole, niin että kurkkutormikin aina on oikosuorana. Eikös tanssinkin kauneus armata sen jälkeen, kuinka notkeasti altoilemaiset liikuunot omat. Ja onhan niitä sellaisiakin puustamia nähty, joissa on paljoa enemmin koukerruskoristuksia, kuiu tamallisissa Suomen puustamissa

Lullllakseni tulisimat tämän mukaan tamalliset latinan puustamit olemaan kaikista mähimmiu kauniita. Ne, jotka toisin ajattelemat, ilmoittakoot perustuksia ajatuksellensa, sillä jos sanomat, että latinan puustamit maan heidän mielestänsä näkymät kamuilta, niin taitaa toiset sanoa Suomen puustamista samaa yhtä smaamhaanlla perustuksella ja sittekin on heidän sanansa maksama kuin toistenkin

Kuiu tässä nyt onkin enemmin perustuksia lu’eteltu Suonien puustamien kauneudesta, kuin paljaita mielipitoja, niin pidän niiden puolta moitollisena, kunnes mastustajat melakin tukemammilla syillä tuottamat latiuan puustamille moiton.

Toinen syy Suomen puustamien pitämiseen on se, että ne täällä niinkuin Saksan maallakin omat tulleet kansallisiksi. Nykyisinä aikoina Marsinkin on kansallisuudelle kussakin asiassa rumettu antamaan enemmin armoa kuin muukalaisuudelle, jos ei tällä mitä muita elämämpiä etuja ole.

Mutta suurin svy, joka estää latinan puustamia suomalaisissa kirjoissa kävttämästä on se että tuskin miisi miestä sadasta ja yksi tuhannesta naisesta osaa niitä lukea. Tämä ei ole mikään ihme, sillä entisissä Frenekellin aapiskirjoissa eilatinanpuustamia löytyuvtkään, ja niitä on muutenkin maan näinä parina miimesiuä muosikmnmeninä alkanut muissakin kirjoissa näkymään

Pahasuomille ehkä iloksikin mutta isänmaan rakastajille suureksi harmiksi tulee nyt meidän uusi Kalemalamme, kauneuden ja kansallisuuden maatimuksia masten rikkoessansa, myöskin estetyksi pois monta kertaa suuremmalta osalta kansalaisiltamme. Eikä sillä hymä: se kostaa kirjallisuuden Seuralle takaisin, kuin mähintäkin 200 kappaletta tulee mahemmin myydyksi kuin jos olisi painettu Suomen puustamilla, ja nekin kirjat, jotka ostetaan omat sitte monessa talossa maan yhden luettamal; muut olkoot pois, jos maikka kuinka halukkaasti tahtoisimat sitä lukea.

Sama haitta on Suomettaressa muukalaisissa nimissä. Moni lukisi, mutta Harma osaa. Lifavtyisi sillekiu ostajia(!!), josheittäisi pois sen turhan tavan(??). Menneellä muosisadalla nähtiin ruotsalaisissakin kirjoissa sama tapa käytetty, mutta eipähän nyt enäan ole.

Kotimaalta.

Armollisen Kunluutuksen kautta, ami. 16 p. Heinäk. 1845, oli Hallitus päättänyt maahan tuotettavakst ulkomaan lehmälajia, omanmaisen karjallhoidon hyödyksi japarannukseksi. Tämän päätöksen nojalla tuotiin sumella m. 1847 ulkomaalta Uudenmaan, Turun, Hämeenlinnan ja Niipuriu lääniin näitä lehmälajia, yksinäisiltä tilanhaltioilta elätettäväksi ja hoidettalvaksi

Hallituksen kaskusta tulee läänien Maanherrain antaa vuosinainen kertomus niiden toimeen-tulosta ja meuestyksestä maassa, ja löytyyki semmoisia kertomuksia niiden ensimäisestä täällä-olon vuodesta asiauomaisilta Maauherroilta, otettuja sanomalehteen: ’1’idnin^ lör I.i»ul1ldiu!<lll6 ook k—»l’o 38) joista lainaamme seuraaroan lyhykäisen otteen. Uudenmaan lääniin tuotiin kaksi pernetta Ayrshire-nimisestä karjalajista, yksi Fiskarin runkkiin Pohjan pitäjässä, toinen Stensbölen kartanoon Ponvoon pitäjässä

Kumpasessaki paikassa oluvat nättaneet kestämän ilmaa ja menestyneet, maan Fiskarissa olemat lehmä ja hieho eivät poikineet, vaan oli lehiuä koko vnoden mahona eikä sentähden lypsänytkään enemmän kuin 182 kannua eli 4 » 7 kortteria päimässä. Stensbölen kartanolla olevat kaksi hiehoa oluvat poikineet ja antaneet vnoden alla maitoa yhteensä 971 kannua. 4 kannua oli euin kuin he lypsimät päimässä (poikimisen perästä), ja vähill 2^2 kannua. Lokakuussa tehdyssä koetus-kirnuussa saatiin 1 nanla voita kolmesta kannnsta maitoa.

Turun lääniin oli tuotettu 3 peruetta Ayrshire-uiunststä, nimittäiu Tourulan kartanoon Mäneen kappelia, Lankoon kartanoon Vesilahden pitäjässä ja Vähän Heikkilän kuninkaankartanoon Nnmmen pitäjässä, sekä 1 perne Pembrok e-nimisestä karjalajista Kosken seteriaan Marttilan pitäjässä. Näistä oli Tourulan kartanolla olemat lehmät lypsäneet 4, mnnt 5 kannua päuvässä. Tässä läänissä ei ole kuitenkaan mielä täydellisesti saatu selmä näistä saaduu maidon ednista.

Hämeenlinnan lääniin tuotiin 3 peruetta, nimittäin Erkkylän kartanoon Janakkalan Pitäjässä, Homilan kartanoon Hauhon pitäjässä ja Huomilau rustholliin Hollolan pitäjässä, ja ovat ne knmmassaki hymin menestyneet. Maitoa oli kyllä, paikatta poikimisen perästä, saatu 5V» kannua päuvässä, vaau yli vuoden lnmettuna tuli 2V<> ” 3 kannna päimäksi lehmän päälle. Sen lisäksi oli miime syksynä tuotu 2 uutta pernetta nlkomaisesta lehmälajista, Kartanonkylän tilalle Tammelan pitäjässä ja Vyyksän (Wez-iö) kartanoon Kangaösalastan pitäjässä, maan niistä ei ollnt ennätetty mitään hamaita.

Viipurin lääniin oli tuotu 1 perne Ayrshire-lajista Harjun kartanoon Virolahden pitäjässä, ja 1 perne Pembroke-lajista Koitsanlahden kuninkaankartanoon Parikkalan pitäjässä, ja ovat neti hyvin menestyneet, erittäinki Ayrshire-lehniät, joista oli lähtenyt noin 5 kannna lehmän päälle päuvässä

Helsingistä. Miten erinomaisella pohjalla teollisuus on maassamme ja mikä ihana hitaisnus elähyttää kaikenlaista liikettä maassamme, todistanee seuraama vähäinen sanoma Viipurista. ”Siellä Helsingissä mahdatte yhtä ahkerasti odottaa kolmatta (3) mihkoa pukemisista Maamiehille” ilmestykmuäiknsi kuin täällä Niipurissaki. Jo tuolla olisi aikaki. Waan kyjyt syytä siihen, saat sen suloisen syyttämisen, että se on jo ammon aikoja ollut malmis, mutta siihen tulee yksi puupiirros, ja ”siitäkös kapina kanhea karttlli”

Ponvooseen tehtämäkst lähetettyltä on tarmittu puupiirros viipynyt siellä ei Miikkoja yksinään, maan kohta knukansia

Täällä Viipurissa ei ole niin suuriakaan konstimestaria edes, että moisuvat piirtää pmehnn minkäänlaista miirlia eli knivaa. Kysymyksessä olemain Lllkemisteli toimitnksen sanotaan anvelleen panna, kirjoitustensa selitykseksi, pliupiirroksia, maan täytyneen luopua siitä tuumasta, ja nytki aiman jalausyten täytymän kiertää sellaisia tirjoitnksia, joihin knmia tarmittaistin.

Neljättäki (4) mihkoa toimotaan malmiikst ehkä jo tämän kuim lopussa”

–Olnnannin kirjakaupan kustaunuksella ja Suomal. Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa painettuna ilmestyi eilen kirjakanppaan: ”Muistelmia pyhän Krysostomon ia Johannes Hussiu elämästä, Tohtori Auq. Neanderilta. Suomennettu” 68 fimua 8:o ja maksaa 15 k hop. Tämä lyhykäinen kirja kumaa kahden niin uron uskonsankarin elämäkertaa, kuin Krysoötomon (Piispa Konstantinopelissa, knoli v. 407) ja Johannes Hnssin (Rohmessor ja Saarnaaja Pragin kanpungissa Bölnnenin maalla, poltettiin Kostnitsissa v. 1415), jotka miehet, knmpiki ajallansa, niin erinomaisella nerolla ja menestyksellä vaikuttimat puhtaan kristillisen opin ja elämän hymäksi, ja tarsimätki, opetuksensa ja uskonsa vahvistukseksi, vainoa ja martyra-kuoleulan. T:ri Neander, nykyjään mahteuvin-Kirkkohistorian tutkia ja kirjoittaja, ou uäideu nuesten elämää kumatessaau mieliuyt autaa tässä kirjassa lukemista suuremmalle yleisölle, kuin ainoastaan oppineille, ja onki sentähden kokenut tyhjeutää siihen kaiken yksiukertaisuuden ja lämpimän kertomuksessa

Tämä kirja ou myös snomennettn pnhtaalla kielellä, ja ansaitsee, kaiken tämän puolesta, tulla Suomessaki yhtä paljou suositelluksi kuin mnissaki lu-t-h-erilaistssa maissa. Samaan aikaau ilmestyi kirjakauppaan ”Iesus ihmisen sydäntä kolkuttama. Iohanues Gossuerilta. Suomentanut Jaakko Iaakonpoika. Toinen painos. Helsingissä, ..Suomal. Kirjallisuudeu Seurau Kirjapaiuossa. Öhmanin Kirjakaupan kustannuksella”. Tämä kirja, josta ei täyteen 6 muoteeu myötiiu kuusi tubatta kappaletta, lienee jo niin tuttu, ett’ei se tarminne erinäisiä lauseita. Monet erinäisistä maan osista tulleet kysymykset sen perästä pakoitti kustantajia toimittamaan nudeu paiuokseu tästä kirjasta. Tässä kirjassa on 94 sttvua 12:o ja nlatsaa 10 ko—p. hop. Suomalaisen Kirjallisuudeu Seuran kokous 17 p. Lokak.

Tässä kokouksessa, joka oli tähän päimäau ylöslykätty laillistu eöteeu tähdeu, ilnioitettiin tulleen senraamia lahjoja Sellran kirjastoon ja mninos-säilyyn: rohmessor Molbeeh’ilta Kööpenhaminasta 6 teosta 9:ssä niteessä; Tohtori Eaehsenthal’ilta Tartolinnasta 1 nide; Kirjakanppias Frenkelliltä 24 Suolnalaista kirjaa; Kirkonmies P. Makkoselta Kerimäeltä 2 runoa; Mamselli Charlotta Europilmkselta kerättyjä armoituksia ja sananlaskuja; Maisteri Neinholmilta 49 käsikirjoitettua satua, kerättyjä kuleksissaau kesällä Nuoksen mirrau rannoilla, sekä joitakuita samoilta seuduilta kerättyjä sananlaslnja, anvoitutsia ja loihtuja; Oppilas A Sehaumauilta yksi tie-kartta Tuomen yli; Oppilas Nygreniltä 1 kirja; Maister Wareliiltselta 1 kirja sekä 7 kappaletta muinos-jätteitä; kauppamies Fellmaunilta muiuois-aikaiuen jousi; lopuksi Haminan Kadetti-konluu uuorisolta taas 50 Ruplaa hop., saatuja myömällä heiltä toimitettua: Finska kadetten

Knopiosta 11. p. Lokak. ”Ios Suomettaren sanoja lienee oikein ymmärtänyt, ei Helsinginkään seuduilla taida olla erittäin kehnttava syys käsissä, lämpimän muoksi. Mitäs sitte täällä Pohjolan kainalossa! Meillä on jo kolmena päuväna ollut täysi rekikeli, ja se uhkaa pysyä makaisesti, jos manhat merkit eimät petä. Lämpimän mitta on näinä päiminä seissut 2 ja 3 kylmyyden pykälällä”

Ioeusuun kanpungista Karjalassa 3 p. Lokak. ”Olkoommepa kuin itserakkandesta mapaat tahansa, ei yksikään nnoren kanpunkimme asukkaista moi muuten kuiu jäykästi nostattaa kysymyksen, kumpiko, Ioensuuu uimeä kautamista, kallpuugeista Suomessa saapi täyden oikeuden tämän nimen omistnkseen? sekö Pohjanmaalla vaiko tämä Karjalassa? Tämä ei ole niin mähänen asia, kniu moni ehkä luulee. Niinkuin mnissaki asioissa, katsotaan tässäki aiman vähä itse kansan vaatimnkseen, että siltä annettu uimi Ny Carleby’ksi kutsutulle kaupungille pidettäisiin, jos ei pvbänä, niin kuitenki jonki armoisena

Meitä täällä vaivaa, että kanpuntunme kantaa nimeä, jonka Suomen kansa on antanut toiselle kaupuugille, maikka seu suomalaista uimeä ei kirjoissa uä’y. Ei niin kuin ei kaupunkimme voist kunnialla omistaa tätä nimeä, joka on löytänyt, tapausten ja luonnollisten etuinsa kantta, sian Suomen historiassa; jonka puolesta kirjoitammeki ylpeydellä: Ioensnu Karjalassa, ei ollenkaau hämeteu kaimaamme Pohjanmaalla. Vaan tällä tamalla tamoitettu eroitus näiden paikkakuntien mälillä tuntiin tnleman hankalaksi, niin jo-kapaimäisessä elämässä kuin erittäinki kirjallisesti käytettynä

Me kysymme sentähden ajoissa, jos ei Pohjolaiset tahtosi panna uutta uimeä kaimallemme siellä, vai millä taivalla tahtomat he eroittaa kaupunkinsa meidän kaupungista? Tämä juttu ja kysymys ou tuiteuki kaikessa ystämyydessä nostatettu.

-Mitä taas kaupunkimme manrastumiseeu tulee, on se aiua eteenpäin. Täällä on nvkvjäan 32 pormaria, joista sulirin osa uäyttää oleman ahkeroita, toimeliaita ja askareissaan oppineita nliehia, ja he omatli lyhyen täällä-olousa alla maalaisten luottamuksen, jonka puolesta heiltä ei ollenkaan puutu työtä.

Mutta ensistähäu heidäu pitää suojia saada! ja siiuä tarkoitllkseösa ou ponvaristo Hallitsialta alamaisuudessa pyytänyt saada ilmau kasmua aunettamia lainoja sekä kallpungille että siihen asettnmille. ja tämä pyyntö, joka ei ainoastaan tarkoittanut kanpungm rakennusta maan Yi)tähyvin kehoitusta semmosille asilkkaille, joilta ei kyllä puntu varoja käsityönsä harjoittaiitiseen, maan joilta puuttuu varoja huoneitansa niin lyödä, knin kanpungin rakennus-sääntö vaatii, ou saanutki läänimme Maanherrau kehoitnksen

Kuinka halllkkaasti tänne tulee asukkaita, saamme todistukseksi mainita, että 49 tonttia ou jo lunastettu, rakentamisenaikomuksessa. 27 p. Syyskuuta pidettiin täällä ensi kerran markkinoita. Nahvasta oli lujasti, maan ainoastaan kaksi kauppamiestä, viisi tirjaunitojaa sekä yksi satulamaakari. Miten omituinen kaupauteolle kaupuukimme ou, uäkynee siitäki, että taroarain maibetus uaillä markkinoilla teki noin 12 tuhatta N. hop. Markkiua- päimäki oli someliaasti määrätty ja jos talmi-markkiuat määräitasiin 10:kst p. Tamniik. ei talonpoika voisi uiunta toilvoa.

Tuskin niin rauhallisia markkiuoita pidetään kuiu nämä »luvat. Ainoastaan kaksi pieuempää markautta ilmoitettiiu, maan niissäkään ei ollnt perää. Juopumus-juttuja oli sitä roastaan enemmän, vaan uiitäki hymin vähä”. Parikkalasta 10 p. Lokak. ”Siitä jo on kauman kuin täältä olen mitään sinnlle virkkanut

Mutta maalla, uiiukuin tiedät, tapahtuuki aiman mähän sellaisia erinomaisia asioita, jotka tarmitsisnvat tulla eneuunän tietyiksi, niin esim. teidän teaterinaytökset, soitannot ja lanlannot, joita me, maa-kylien asukkaat, saamme joka miikon takaa ihmetellä, lukiessamme teidän sanomianne. Mntta tämä pitäjä, ehkä siitä ou mahemmän kuultu, ei ole sentäbden vielä ihan uuouksissa

Erinomattain mainittama on, että pitäjä jo mennä rouonna sai ketruuja kutomisen koulun Koitsaulahden kylään, ehkä se vielä ou piau tuntematon talonpojille, jotka eivät uäy siitä hnoliman. Paremman maikntuksen ovat tehneet hallitukselta auuetut rahat snomiljelvksen auttamiseksi, joista talle pitäjälle sanotaan määrätyksi suurempi summa. Niiden saamista varten on jo noin 3 eli 4 tuhannen tynnerin ala soita katsotettu, ja sitä marten määrätyltä komiteetilta tutkittu. Ensi kesänä, se on toimotettalvana, että kaikki nämä suonmiljelykset pääsevät alulle.

Potaatit omat täällä ihan puhtaat; ainoastaan joissa kuissa paikoissa, missä maa oli liian mäkema, on keksitty mallisia juuria. Samaten on laita pian koko Viipurin Laäuissa. Savossa-päin sen siaan ou ruoste pilannut useamman potaatit. Wuoden tulo muutoin ou parempi keskttertaista. Rukiissa kuiteuki teki paljou mahinkoa härän jyvät, joita paikottain oli erinomaisesti paljon.

Niinkuin erinomainen ajanmerkki lienee mainittamana, että muutamat talonpojat uaillä tienoiu omat rmveuneet kustantamaan marstnaista opettajaa pojillensa, nimittäin kirjoituksessa, lumunlasknssa j.n.e. Paremmin knin mikään puhe, näyttänee siis tämä, että kansakoulujen laitos olisi sangen tarpeellinen ja toivottu asia maamiehillemme”

Hämeenlinnasta (jatko edelliseen N:roon) ”Kaikki nämä seudut, joita uyt matkustiu, olivat ensikertalaisia minnlle, ja siitä arvaat, niillä ahneudella miuä katsastelill ympärilleni, en taktoeu jättää mitään merkitsemätä tästä osasta maata, joka niin teollisnuden puolesta kuil kielellisessä seikassa on suurimmasta armosta Suomessa. Minä hämmästyiu nähtyäni tällä matkalla todistetuksi sen monelta tehdyu, maikka toisilta kielletyn, päätöksen, että Suomen kansa on yksi ainoa, ei jaettu lähtee» toisillensa lvieraasen osaan, länsi ja itä-Suomeen

Niin lujasti kuin nskonenki historioitsiain sanoihin, en voi muuta kuin kieltää seu että Sllonialaiset olisivat tulleet kahdessa, Hänialäisten ja Karjalaisten, lahkossa täuue. Siihen moin sanoa syyksi, että Suomessa asui toinen kansa (Fiuuit) eunen Euoinalaisten tnloa ja etelä-osa maatamme oli tnnnettu Tam -estin-maan uimellä, samote kuiu Vinoumaa kantoi Esthin-maan nimeä, ennen Virolaisten sinne tuloa, ja että historiamme lähteet ovat ulkomaalaisten aikakirjoissa

Niinknin tänäki paimänä näkee, syntyy alati eroitnksia kielenmnrteessa, lamoissa j.n.e.: jos sama pitäjä jaetaan kahtia, eli jos mikään knla lyödään vieraasen pitäjään, mieroutun sen asukkaiden kielenmurre ja tavat elttisestäan. Saman syyn luulisin synnyttäneen ne eroitukset, joita tapaat Suomen eri kulmissa, kielimurteen ja lapain vuoksi, se nimittäin, että maa tuli jaetuksi eri lääniinsä, lakikuntiinsa, pitäjiinsä m. m.; jota eroitusta isompi eli mähempi snvistys sittennnin on lisännyt eli tasannut. Tapaat kvllä eroituksta joka kylässäki, joka pitäjässä, läänissä ja maakunuassa, maau ei se moimistuta finna jakamaan Enomea kahtia

Niin paljo luin minä nykyjään tunnen kansaamme, lahtosin minä senjaetnksi keski -Suomalaisiin (Viitasaaren, Nantalammin, Laukkaau, Keurnn ja Saarijärven pitäjät), joiden yiuparille jäävät Pohjois-, itä-, eteläja länsi-Suomalaiset. Kielinnlrteiden vailieet näyttämät tämän jaon luounollisemmaksi, jos kerran Suomen kansaa rumetaan jakamaan. Se monelta harrasteltu jako, itäja länsi-Suomeen, on aiman määrä ja maillinainen, eikä muuta kuin herättää turhaa eripuraisuutta maassa

Mitä taas eri maakuntien alluuu tulee, tietää jokainen, että ne omat syntyneet ensimäifistä lääni-jaoista Snomeösa. ”Täydellistä knmaa asukkaista ja maasta en voi antaa nseänin mahalle lilalle, kuin nvkvinen kirjoitukseni on. Hämäläiolin j».’ tullut Helsingissä tuntemaan, maan koto-elämässään häntä nähdessäni makuutui eutineu luuloui häuesta, että Hämälaiuen on kaikista Snomalaisista hellin luonnoltaan, jonka kautta ulkonaiset sattumat euin ovatli maikuttaneet häueen ja saattaneet hänen olonsa ja käytöksensätympeitsi

Häntä ei kuiteukaan voi eroittaa mniota Snomalaisista, missä hän on saanut olla vapaudessaau. Waan minuu inieltäui särtimät ue kauniit hovit (”kartanot”), joita useassa pitäjässä uäiu toiueu toiseusa rinnalla, ja joiden ympärillä seisoi mataloita ulökkiä sekä asui uuutuneita ihnusiä. Toista oli uähdä Pohjolaisen milkkautta, ueroa ja taitamaisulttta. Jo Orihvedeltä asti alkamat asunnot, tamat ja kieli unluttlla pol>jauniaisiksi, ja, tultuasi yli Maauselan, et enää tarmitse uähdä rnsiu-rasin rakettuja kartanoita sekä likasta pihoja

Pohjaumaalla omat uimittäin kartanot nelikannassa pihan ympäri, joka taasen seisoo puhtaana, kaikti samote knin pohjois-Salvossa. Sekä Hämeen että Pohjaninaan seuduista on enualtaan jo puheltu, uiin että tyytynet siihen, jos parilla sanalla mainitsen eniu ihastuneeni Tampereen ja erittainki Kangassalastan seudnista sekä Kyröskosken poltista Hämeeukvrön pitäjässä.

Kauppahiutoja Helsingissä 18 p. Lokak. Kuin useimmat kauppamiehistä jo omat saaueet talven tarpeeusa talvaroita, saattaa jo jokseeuki tarkoin määrätä talmen yli kestämät hinnat talonpojalta enin kysytyille tamaroille. Snolat maksamat nimittäin 7 R. tynneri, tamallinen Nuotsiu Taukorauta 3 N. ja Terasrauta 4 R. sekä Lehtitupalit 7 N. leiviskä. Näuia hinnat omat Liudrosin puodista.

Torilla maksoi Woi 8 i, 9 R. 80 k., Jauhot 1 N. 30 k., Heinät 35 i» 42 k. leimiökä; Kaurat 7 R. tynneri; Potaatit 35 k., Nauriit 17^ k., harmaat Herneet 52V2, Ohra-maltaat 52»/2 k., Kanrakryynit 70 k. kappa; Niinatannu 1 R. 40 k.; tuores Raamas-liha 2 N. lO. k., Vasikan2 R. 60 k., Lampaanliha 2 R. 30 » 3 R. 15 k. leuviskä; Konvn-halot 13 N. 75 k., Petäjäiset 10 R, 50 k. syli.

Helsingissa, Suomal. Kirjallisuudeu Seurau kirjapainossa. Lupa paiuamiseen annettu: (^. k.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: