1847-10-12 Suometar


Suometar N:o 41. Helsingissä 12 päivänä Loka-kuuta 1847.

Kirjallisnutta. 3ampo, Rmiollisto vuorn.: 1847. C. A. Gottlundilta. lNaksa»:: 50 kop. hop.

II.

Jos nyt hikiämme yleisesti puhumasta ja alamme nimitettyä kirjaa yksilläusä katsella’, kyyen: onko ”Sammon” tekijä ivanhan runon perustukselle rakentanut? niin täytvy meidän heti vastata’: ei millään taivalla. Hänellä näyttää olleen tarkoituksena aivan uuden rakennuksen tekeminen, siis ei olekaan vanha perustus hänelle keilranunt.

Waan onkos hän minkään uuden perustuksen pannut? Meidän nähden ei mitään; jonka tähden rakennuksensa onkin niin heikko, että mekin luulemme voivamme siitä eräitä palaisia irti saada’. Sampo sisällänsä pitää aluksi kymmenkunnan lau< luja Herra Gottlnndilla itseltään, ja nämät ovatki ainoat luonnan väärrit koko kirjassa’.

Näistä ja muistakin Herra Gm omatekoisista, osiksi ruotsiksi, runoelemista nähdään hänen ei runoilijan innotta oleman, ja Tammossa löytyivistä runoista ovat meidän mielestä laulut ”Sliomenmoa” ja ”Katteini-Romvan HedirigHelena Namsayn hauivalla,” etelikin jäikimäinen, erittäin sujuvia ja loppuun asti nerokkaasti laulettuja.

Waan näissäkin, niinkuin kaikessa Herra G:n työssä silvmeksi, tulee lukijalle vastaan välttämätöin luoto, jolle Herra G. aina loukkautuu — kielen käytös. Oikein suututtaa, kuin monikin kaunis ajatus peittyy kielen ja runomitan jäännöksien alle, ja surkutella’ täylyy, ett’ ei Herra G., harjaudn^ pois paii:avista Mioistansa.

— Paljoa isompi osa kirjaa on kamminkin ”suomennoksia”, enimmätsi osaksi, Atterbom’ista, Tegn«r’istä ja Bellman’ista, olletikin jonka lauluja Sammossa on koko tukku. Näistä ja ylehensä koko kirjan sisästöstä voipi kuitenkin sanoa^, että lähes puolet oivat jo ennen ja kahdestikin ennen präntätyt.

Suomentaminen on semmoinen työ, jossa Herra G. peri» pohjin’ onnettomasti onnistuu. Tähän suomentamansa laulut ovat vielä päälle päätteeksi hyvin taitamattomasti lvalitut. Jokainen tuntee Merbom’in tumman laulutavan, jonka kauneus usiasti on paljaassa kielessä, ja jota paikka paikoin on vaikia omallakin kielellänsä ymmärtää’.

Tegnör ei ole parempi. Hänellä kyllä on kieli kuulakka ja selvä, vaan a’atukset, kertaukset ja aineet niin peräti Skandinavilaisia, että niitä tottuneemmankin suomentajan kuin Herra G:n käännettyä, jääpi puoletkin Suomalaiselta ymmärtämättä. Bellman taas on kaikista ruotsalaisista runojista omituisin, kotoisin, jota, senaikusia tapoja ja paikkoja tuntematta, on Wäijis kaikin paikoin tajuta’, olletikin jos ei kaikkia runojansalue yhden ajoin.

Kaikkikolmet oivat olleet isosti vaikiat kääntää’ muihin notkiampiinkin kieliin, esim. Saksaan, mutta Suomelle ovat, meidän katsoen, lvarsin sopimattomat ja hyödyttämättömät. Bellman esim. kuivailee enimniin Tukhulinin juomaja naiopeliä, osiksi semmoisiakin, joita Suomesa ei vielä löydykään, eli löytyy ailvan toisella taivalla, ja semmoisten kuivausten suomentaminen on siis yhtä kuin lapsen kuritus, joka pahaa ei ivielä ole tehnytkään.

Mikä Herra G:n saattoi näitä suomentamaan, sitä emme tiedä’ eikä sano itsekään, ell’ ei liene juuri rmveimut voimiansa koettelemaan. Mutta tässä on lähtenyt uilpulle jäälle ja — langennut. Isoa paremmat olisi meidän katsoen olleet suomentaa’ semmoiset, jotka kmvaelelvat hellää heimolempeä, rakkauden toilvoa ja ikävää, pohjassa e!ävän kurjuutta ja kuitenkin tyytvväisyyttä, joila esim.

Franz<5u’in runot kuvaelevat, eli semmoiset, joika laulalvat isänmaan lempeä, totuuden puolustusta ja.orjuuden surkeutta, lommoisia «siassa länteisessä kielessä lanataan. Näistä olisi Suomalainen luklja euemmän nantimmt ja oppmllt, ne kenvisnvät enemmän, kansan mieleen, kuin nuo, joissa ylöllisesti eläjiä ja niiden kurjaa matkantekoa nauretaan, eli nuo, joissa anvan toisin eläneen kansan sankaria ylistetään, eli joissa ailvan toisin kuin Suomalainen ikäivystynyt mielialojansa laulelee.

Kenenkään kieltämättä voineekin siis sanoa^Herra G:nin lvähintäänkin ajattelemattomasti suomennettavansa laulut ivalinneen. Sanoimme hänen tässä työssänsä nilpulle jäälle lähteneen ja siihen langenneen. Sen olemme todistaivatkin. Kaikista Herra G:n runotöistä näkyy, että hän ei tunne Suomalaista runomittaa, eikä runoelemisessansa ”euraa’ yhtä eli toista mittalakia, ja että hänen ainoa lakinfa ja sääntönsäon — säännöttömyys.

Waan tässä runostossansa näyttää tämän tapansa olletikin, eikä ole sitä tehdessään suinkaan muusta lmolta pitänyt, kuin siitä, ettähän vaan sai yhtä inonta tavuutta säkeesen kuin suomennettavassakin oli, eikä sitäkään aina ole tasan saanut lauluissa: ”Juopuneen lvalitus,” ”Juopuneen horajamisesta, j.n.e. Taikka mitl mitan sääntöä nähdään semmoisissa iuin selraavatkin säkeet:

Muttii snt’ir”l0’it«»s6 killVosaan pit^
Woitk<»S tmlllli >e”!l m^rilais-liik’.
Wil>iaa lViiilblitknl joi, »l^t pai^stu^ sie m^ös.
Surökaat Sllonilissli kaikki m^ian sotamä vai,ll.
(No) sinä iilj.is m>es>, jukli Isliit siinä^
M>ka sinml lnmeiels slimit molll’!^ st;u.

Näissä säkeissä, joidell yläpnolella oikia olelva niittä ou merkitty, löytyy tamallista rullomittaa mastell <) pitkää tamuuta lyhyellä ja 10 lyhyttä pitkänä.

Siliät: r.in t ta 1:sellä rimillä j, vo itk o s ( 2:sella r.ltä ), m iin aa (.’):ilella r:lläj, jotka kaikki Herra G:nin mielestä e.oat kaksilvhyitä (j)Xlti<:l»i^l), maan oikiammittain pitkälvhyitä paitse sanaa: viinaa, joka myös moipi kaksi pitkä (8pl)n<l«>, olla’, Merrattuiua tavnihin jiu) vis sa an 1:sellä r:llä ), (me/)r ilais( 2:sella r:!tä), joita myös käyttää kaksilyhyinä, maikka oikianiliultam ovat lyhytpitkiä s^llndl«r)^ ja sanaan olek, jonkaon oikeen kaksilyhyenä käyttänyt, näyttävät fyllin, niitä tieto ja selvä teklällä on runomitasta, siilä tän: än säikeen tulisimat sanat: Miinaa, — riläiö ja olet kaitki olemaan kaksilyhyitä s^ -)! Tällä tavoin pltää pitkät taunlut kiusattaa’ lyhyiksi, niinknin’sanoios^ inntta, viinaa, jotka lalllaeosa tulevat kllnlnmaan: :;>nta, villa, ja lyhyet pitkiksi, niinknin sanoiosa’soturioitansa, kurissaan, meriläiö, snrekaat, sinä, sano, jolka tnlevat fnnlnmaan: sootnrioi^ tansa^ kuurissaan, meeriläs, suurekat, siinä, s la no, ja tällä tavoill tlllevat lnyöskin salial: ul jas, tuulla, mi esi ei vhtään anvoktaammina ok’!i?aall kuin sanat: mikä, joka, sinun.

Tämmöistä on kuitenkin runomitta läpi koko kirjan. Kielen käytön ei ole pa^mpi. Ilmoittaessallsa Sampoaau moittii Herla G. Wirsikirjavt kaikin puolin rel)noksi, vaail ei ole l^.vaimiut lnalkaa onlaosa si!inäv< s.v.lsä, sillä meidän kalsoell haittaamat kaikki W:rslkil1au v^at Herra G.llin omiakin töitä, ja niihin ou vielä o :na lvikozansakin lisäksi pannut, kamoin knm B^irs!’ t:riae’sa sukasee Heria G:kin klriai”.!^! eli kalsi eli koil!! et^ilt sanasta ulos eli nr.mten rlllas^’ sen P0ll’l’i, neiosa lo^an hvlväksi näkee. 2e;mno>Vt änlifl-^’!? pois heitti >:!iset knin: tuulell’ tuimall’, kovall’ se^llä; Ouv) oso’ jouko ss’; viel’, ky ll’, f:ll> ja semiuoiset kuin: ti!^’, ha”, pit’, kiihoitt’, eiloät ole häliestä mitääu, ’..’.ukka poies heitetyn ääni,tkee:i jäleotä ei tuleman loista a llukettä.

Häntä ei arlveluta’ äänikieeu heilauta siinäk.iän, missä sen takana mi hengehdyskin^ esim, kovast’, tnonn’, tänn’, sinn’, luoko’. (5’i sillä hyvä, että lo vouäänikettä näin käyttelee, keskellä sanaakin uskaltaa ää lekerukan niskasta ottaa^ ja tieltänsä työntä, esiin: l ’ys’vät, kortteih’ll, soi’s’u, tapais’n, soan’t. .V.rarkeista on k jotenkin luja lulmtoinen eikä säikähdä’ pi^uä’ puuskoisia.

Waau kuill.sxrra Guin ”ilusia teitä rmvatessa” sattllu onnetoiu niissä hält^le eteen, niinei 5’e armoa, hänkilt nakataan tiehensä, esim. sanoista: ?!l,ri, teki, joista Herra G. saapi näi, tei> M>ltta shakin kirjainta tuppaa^ Herra G. niskeay niillkuiu esl.n. sanoi”a: kuiteuk’, siitlV lähkäm’, laskem’, suloisa n’, p’ <^”etl’ ei ouk sulo isa m;.’ n:l.v^ia”),p are m p’ (”laulakohonlalveampi, joka p a r e -np’ tailaa” j. täyt’ (täytyy); piirit’tynä, vuotat’tiiu, länil nlit’tiill, ja loieläpä kolmeakin, esim: Hämmästy’!, Jukan, jossa pitäisi olla: hämmästyneen.

Näm^ hvlalyt poloiset eivät kuitenkaan saa’ lnennä’ malleihinsa, vaali heidän täytyy seisoa’ o’.ven takalla odottaen, eikö siaa tnlisi, mihin vaivaiset paäsisttvät, ja tuil, Herra G. kerrau maan viheltää, sillo-ill jo hyppää het, esiin, kolme h^ta esiin, kumartavat ja kysyvät, mite tahdotaan. ”M’nes sinä uoideu a^ideu keokeen seiso maalt,” kuuluu kova äaui, ”ja sinä ota’ sieltä porota avta juotilas ikanssasi ja meukää ehdeosä tuoulle l!i, jälkeen seisomanisiliä kolinaa ota e, jonka vasta työnsin sinne, mukaasi ja asettukaa jälettaiu tuohon e:u ja i:u välnu, ja sievääil/’ jalli^u tekee sanat i”hyö) turv aan sa ( liottaa” ), kuri s sa, tarpeita uelisärnnsits! t nr v a l) a il sa, kll r ih ie’ sa, tar peh eitä.

Melkeei, samallaie^a sanojen pvöriäksi eli la,lai!,uotoiseksi teko. on setin, jolen >v^rra ’^. saapi sana: mnodostumaau esim. näin: kun::!ra o, voahiukol, h a il keli, h o lika :i, la nk a s, jolta slllkenattoittiua o^.u tekemät: ku ninkkaau, va!»iukko, hankki, honNaau, kaikaasen. >’jhlä laalna ovat inyöokm tamnlöiset sanojei, käytölset-.

poljenna (polkemia), tul ta ineen (tul tauee ) la i’i aa ( laiuata ”nii:: l^l.luv lohta laillaa” ). lämmee ( lämmintä; ”läili liiee leerla vilotat’tiin'”^ pa r kli a va t ( parlliliival ),’ sa il:oi jsaniosi ),h a va i!l’ t llaan (h.nv.ihettuaall j, a ll < ta li o oll, all ta « o olautlane,aiilaiie; ”kook’ eipä ykhtaan aul^auooli, ja suut^ lNllllen autailooi’.”), rvvppeä (nv^ä.ä; ”rovhä joi koitti, rnvppea tok tohtii” ),, jne. — .^ :’,>>!!«:, a ja tavM näiu nnlkllo^nai^sa ei lnlile mielä kieltä oikeiu killsan neellsa, ja seulähden ”hosiiseekiil hollsllillailsa'” koko kieli oppi.^ yliluatkaisesti, esiin, lauseissa: ”nkko-a n fa myötä’ f pitää olla: ukkonsa lll.) ”tyttöänsä lliokse” (tyttöus !.), ”ttnenmoe’ta” lUnesta moasta), ”Kllkat ja ruu su!, kusta ik la: (k. laiota), ”voivalla Thor” ( v Thorilla); ”kylt’ löytyypi ne, jotka” sl. mitä ),”emmi piti meiän miehet kunlliansa suurin” (suuriiina)^ ”ha eppas vahin” (l). vahtl), ’moitkos kuulla seu meri iäis-lak” (sen m. lakia”), ”meijätkiu lieä” (meitäki! ueä), ”suoiele seA” (s. sitä); ”jotr’ tävtyin heiltää’ ijotta mun täytyi h. ); ”ke t räis sie” (keiräsit sie ),”lm jänkytti jalestä” (m., jänkytin j.), ”’etkös sait i) ässäll” sjoko sait ässän, sailko jo äösän, äosälitö jl sait, etkö jo ässää saannt), jne.

Maikka Herra (H. on ja tietääkill oleivallsa Sm men kielen ”korkein opettaja,” niin ei ole se estänyt ajatuksen, sanoja määrissä sioiosa käyttelemällä, Himan toi seksi tulemasta, kuin lienee tekijä tarkmtlamttlaan, elmuuten poikkinaistnmaösa, esinn ”nellm o it teles neitoa fiais” snenvoeles n.), ”mun rnumis syytyttää” (m ruuinista s.),”m iere tellen melkkoj(.an” ssim.l0,niinki’ lienemät erojaisia ottaneet, että yotämien plti toisia veik koja pölkkynä vieretellä^, ”ja panttoo kusta.il kuusta” (kultaik kuulta’), ”niinpä nuo keihäsmiehet pääsi meiän takalla” p. meiän taakse), ”vieläpä Napon-notkot Suomsli verta hijottaa” (kuinka vertä hijottanee livl «lizin l»l«ill, sitä ei t^edä munt tuin Sammon synnyttäjä, vai eikö liene larkoiltanut sanaa: hikkaa?), ”niin poika, joo silll’ syän lie” lsyan tuo lienee joka pojalla, vaan syäntä ei ole kalkilla), ”niin suloinen eipaivä viel’, kuin kuolla moallensa” (suloista on knolta’ omalle maoltensa, ei vieraasen maaha:?, vaall vielä suloisempata on kuolla’ maansa e t ee’n , m a a n sa e d eo lä j, ”nrot ne hyppäsi rahistaan” (lapsi llootelaail reitä rahis ta, vaan uros no.usee rahilta), ”innkkaail teiät seiota pannaan” lll. t. seisomaan p. ), ”juo sun tvttöis m ntotiin” jokainen juopi suuhunsa, ei kenenkään mnistun, vaail mollikin juopi samalla tyttönsä muistiksi, eli muio tla), ”iviikset uninaan rooit^llaan” (lvarniaan -lviikseet vii? nalla lvoiellaan), jne.

Warmaan lieltä ”rikastuttaaksensa,” jola Herra b). aina sanoo tekevänsä, on Hall sepinnyt aivan uusia sanoja, joista Nenvalli ajallansa ei l-.iin nntään liennyt, ja jotka Herra pitäisi LönnrotinSanatirjaan lähdettää’, semmoisia ovat: ruuollisto,mierukka, eanä.kesti, m uksi, lausujani, rypäilölvät (”lriyölliset tuolla, rypäilölvät suolla”), lähti (”niin mieluisia ei lähti lie kukkaisten liepeellä”), voipatyö, öl)läin,j hätti eli l,ätlö s”ja Hämeen maila Mtin hän! juoksi”) taritni, mielii ’( ”mielii — m ietii sinuöta ivaan soi5’il”), ikuks’, korpeita, a llojen, nlo it a n, kie tle, k o a n nt/ pn jo t kee, tel nlä^ lessä, jäunit!eep äo, k.nkyni, pvlvien, jne.

.^erra Gunilla ollai:ä>tä sanoja koko kirja, joka nannaan kuulun l)äne!< ”lllo>antanlattonliin” Missä ajat’.! jo ollsi täyteläinen, vaan töihinsä? säe ei viela ole ollllt ivllil? pitkä ja paksu, siihen tilkkii Herra G. usiaöti pieniä kiiloja, semmoisia kuin: ma, sa, hän, pa, kin, kinpa, han, pahan, no, jo, tuon n’, nn o n’, jne. EräZ Turun rohvesson sanoi ruotsalaisten runojien tämmöisiä hätätilassa käyttämän ja kutsui niitä: povtisk» ptllMelr. Suomen runo ei tiedä’ näistä mitään, ell’ ei sanaa on, joka toisinaan pistetään säkeen täytteeksi, voifi semmoisella pitää’. Näidenkin käy? rännällä kieltä rikastuttaminen ruotsin kielestä, on siio Herra G:nin hyvätyö.

Tämä ruotsista otettu talvattonnmZ ei ole ainoa laina, jonka Herra G. ottaa siitä kielestä. Mehensä on kirjaosa hän viep’ meit’ ees; muinon oli tapa, ett’ lauluissamnn’ jun va p ullo iin ine;ilne h e t lli o ne t mieka n k an5? sa muokattiin; kalpoin kanssa.; niies jo lule! lans’, suuren tukan ka no’, pupplinysällellsä liehun (ruotsiksi: mlllrnon Vli^llltllnoll 8M v»<l 3in olll, tillika lnt^ll 8itt «lui.l l>in !); se koti his löyvät;ne haisoo oltta, viinaa; hävit^ teä mnihen yölepoo; jok’ viep’ teit’ kairatkaan, kuösa jeätten; iloa tuomme moastais; uiit’^ ’-^oisi sun äitis, jos me uskalsimme pvyteä; krk’ murtaa rauhalii! hään sarlveen otti kiin’; sänkyt jo heitetään; ja nnita sennnoi, sia, joiden ruotsalaisuuden lukisa heii on havaitseva. Näitä ja tämmöisiä vikoja rn tlria täpösen täynnä, japaikka paikoin nousee tekijän iinelell mielen juoksu niin korkialle, eltä talvalliftn il)M!’Vn on aivan mahdotoin ymmänää’, mitä rnnoelija s^u n’!)l’eosa innossaan on tahtonut sanoa’. Semmoisia ;uäioja ovat:

Siv.

17. Mies oil jov lahjoilknisa lakitointa jaksaa.
1,^. Sun» a sel’>o ft!un ove^a, jos puhutaan totta.
25. (5i ole lliita la,M peltellynä turpeessa.
2(1. Täste pä u<’vrlläiset N eil)tlvyöllä vyörättiin.
27. Noulale lnattaune jälieen; — miesten miekkoja
myöten.
40. Mietii -^ m-etn — sinuota vaan ma sois’n.
41. ”.Woi sn^elli sllkka) zoopa vaan
Sen oinien ainoasti saan,
Heinin lehli^o’ Nillal”
Kuin hytlö zu’l»laljli sen poio’.
Ia painoi polveensa viel’ sois’
”Joo voan, jos noan
helkeko’ voan.”
Waan lyltö tuil: jo pettim hääll,
Eell pienell taunokaistn peä,
Tuil jalaltaanpa toal’. lo’.
Hääu paium, v^ipui: ”luuttapa —
Mä tuolen lvaan lok siulilta;
Sun jalkaio julirella.”
46. Miosä on toista— Kauniimpi kahtoa mnu?
47. Waikka on heikot — eänemme, kehnoisi työö.
öä. Jo valmis on sun heäpukuis!
Silkiotäpä, sininen;
Myö soatamlne sun ftilhais luokse
Ia ikuks’ iloon lviimen!
Uus ja kaunis morsiaimpuku!
Silkistä, sininen.
Kukat ja ruusut, knstaik lai.
Ne kaslvaa kaikki siihen;
Waan mistä stllhain tästä sa^
Ia kellen niit’ nyt viijään?
llus ja kaunis morsiain puku!
Silkistä, sininen.
Jo monla vuotta keträis sie Keltakta peliavaisi;
Sen säijeo liill^la hienompi.
Ia lankais launis varsin. Uus ja kar?-^ n^^si^-li-pliiut
Woan :(’ >, r^ losia teäll>
Ia !’z^.s^ uiäullyt;
?^«ll lo^’ , n sai mif haki teak’,
H^al! LaiN’ rn soviit<’N!tt.
Uus ja kannis morsiain^uku! Sulfista, siuinen.
67. Hään laks lv.^la k .^n salistaan hal^. 6.). Ma tnlin tiijl!^le!!etl. op.lji lnieltäis^
Hän seisoi siinä
Hopein solettu lvyössääu, kussa -^ peotkin, luonnossaan,
— Re ympäir kupeitansa, tamoitti toisiaan. Kalvoisimeösaankantoi renkaan,kullasta,uu5.
77. Tulek tänne tyttö rukka, llkemmäksi muutais!
87. Sinnek polkemme pojamine.
111. Pistäppäs lasiais silmiin!
121. Ma soitin, vaikk’ suruko’ käv’ suutain.
129. Iunva kaiket pitkät yöt,
Eleä hulluin kanssa!
Maassa on matalat työt,
Pänvill’ vaivojansa.

Tarpeellinen ja toivottava olisi siis, että Herra Gottlund toimittaisi toisen kirjan t.We ensimäiselle selityksiä (Ii0mm«l»tari«i,eli suorastaan kääntäisi kirjansa jolle kulle muulle, esim.ruotsin kielelle, äsken siitä oikia selvä saataisiin. Peläten lukijan jo kokonansa väsyneen koko tähän vaivaloiseen arvostelemiseem!ne, heitämme, toilvoen Wielä Herra G^nin kauosa saalvainine asiasta lalviammalta jutella’, sen tällä kerta pois, ehkä kyllä palaa mielemme, kuin runojan mieli, sanoessa:

Herennenkö, heittänenkö,
Waiko vasta alkanenko?

Muistutus.

Sanomissa Vlio Unäelllittrl^^lN.o 67 nimittää kirjoitelman ”l>itte^tllr” tekijä, suomalaisia kirjoja luetellessaan, ”Annikankin,” ja sanoo ei tietävänsä, kelle ja ”ketä varten se on kirjoitettu; muutenkin kielen käytöstä, olletikin ensimäisessä lvihkossa niinperäti kehnoksi (uzel), että se jo kartoittaa lukijan.” — Mitä kirjoittajan tietämättömyyteen tulee, ketä varten Annikkaa toimitetaan, niin saatamme hänelle tietä’ antaa’, ett’ emme ole itsekään juuri niin tarkoin tulleet arvelemaan, kelle tämmöiset kirjat olisivat hyödyllisemmat, ja sitä vähemmin vielä sen laadun lukijoille, jota kirjoittaja näyttää soelmelmvaen, sen tarkoituksia voineet selittää’. Pääaikomukoli, niinkuin ninnlehtikin, jota kirjoittaja ei ole tainnut nähdäkään, osottaa’, ”ulkomaalaisen kauniin ka’? jallisuuden” suomentamisella enentää’ oman kielen varoja, taikka, niinkuin esipuheessa rvertauksella puhuimilie, Suomettaren kielen hengettären) kukasloa voimiamme myöten muidenkin nnuden kukkasilla kaunis taa’. Tästä olisi kirjoittajan pitänyt jo edes vähän ”tarkoituksen” jätille päästä’. Waan lian näkyy olevan niitä, jotka tahtovat kouran täydeltä; mutta oikian ”kauniin kirjallisuuden tarkoitus ei ole kouran täyteinen, eikä kauneus enemmän kuin päivänkään säteet kourin kästtettämä. — Mitä ”kielen käytökseen” tulee, niin saattaa kyllä olla’ moninkin paikoin heikkoa, maan ”peräti kehnoksi” emme sitä voi uskoa’, ennenkuin kirjoittaja sen siksi todestaan Muuten saatamme kirjoittajan lohdutukseksi ilmoittaa’, Annikkaa lvieläkin ja kohtakin tulevau, juuri yhdellä kielellä ja ytsiltä suomentajilta kuin ennenkin. Annikan toimittajat.

***

Kotimaalta.

Hämeenlinnassa on Punatauti tähän aikaan julmasti rehmänyt. Kappale’ toistakymmentä henkeä on siihen kuollut; mutta sarastanut on sitä toista sataakin.

Mädäntymisen vika perunoissa tekee tänä vuonna suuren vahingon meidänkin maassa; sekä täällä että tästä pohjaseen päin, syvälle Hämeesen. on valitus tästä yleinen. Miten lienee laita muissa paikkakunnissa? Jos perunat kaikin paikon turmeltuvat niinkuin mainituilla seuduilla, niin on viljan hinta tieten nouseva enemmän kuin luultiin nähdessä tämän vuoden hyvää tuloa.

Hippakunnan Sanomia.

5..r…<ks’p5l on Armossa määrännyt, ettH palt. nvt siinä olemia Opettajia, edelleen pantaftm auttama yliopettaja ja Kanss.-yli-opettaja kun myös .. Kanssavpetta,,a, ,ollon nykyjään siinä olevaiset auttaman Kaissa-yll-opettajm, ,a liikamääräftu Kanssa-opettaian viret latastul,., ovat Tuomiokapitulilta edellämainitut Yliopettajan, Kanssa-yll-opettaian ja Kaussa-opettajain virat sekä Kymnas mtl,, Opettaian virka Turun Kymnasiumissa ja Isot sa .,l) zxnvas,a 39 p. Syyskuuta haettamiksi pannut näytteet tehdvt Majist. I. T toK. Friberg’ilta YlijaKanssa’Y”l’.’-opetlaian N’sä ’papilta K.M.MalnntrömAtaKanssaopettapalkk”a'”I.!.”0”panvan ,a Opettajan viran toimWitiuhsdin Kirkkoherran punnm Wal^toulu5sa 50 päimän sisällä Kristiinan kautt päimästä Lokakuuta. W a a llln p a n t u Iin pitäjän Kirkkoh. Mirkaan Esss,, K>a.pKpraalnakine,na, m. Kirktoh. I.I.Frosterus, Klmsamon Kirk oh. Rov,ist. K.KKe.uC^la,:laKmirnkikuosh. erra, Mirkaa toim.ttava Ko!,tral’ti m.ialiln paiiiuillle Laihian ja Saarna^käs kn t lähemvt pa!als-mirkoi,l. Nummen pitäjäin emätiikon -A se tettu ToinenKanosa-opnta jaOulun>so. soulilla M^jist.I.Simelius Toisetft Opettajaksi Tllrun Naismae» koulmm. — voimistetut: Kappalaisen Apul^Rer-’ p,os,a R. .^edberg Saarnaajaksi Petalehdella ja mirkaa toimit, la^va Kastislen kaupunnissa A. We,,,nan Saarnaiak,l jirllä. — Määrätyt: Kanssa-opettaja Maji^t Si melius Kanssa-y!i-opeltaian Mirkaa Oulun ”toimiltamaan Kanssa-vli-oprltajan Majist. A. Heitel’ill tällä lllkllajalla ollessa Kirttoherran tutkintoa kokemassa Turussa ia ’°V, pilas N. K. Emeleus san.alla ai’alla Kanssa-opettaj^n’mittaa tolmlttamaan samassa koulussa.

— Wirkamapaus 4 klllikaudeksl silotu asetetulle KappalaiselleSäräsniemessä H. Sekmarbbera ille l päimästä tlilemaa Marraskuuta, tämän luku.ai’an alla rdelli mainitulle Kanssa-yliopettajalle A. Heikel ille mainitussa tarto. Mtllkaijlsissta. sekä Krisiiman kallpllnnin Wähän koulun A. Törnl.dd’ille Papin ja Kirkkoherran tutkinnon to misetjl tlileman luku-ajan alla.

Prämti-mnheitä: Riossa 33, v!!,nf!s palstalle, on: ”Nummisten Rappeliin,”lujettava: ”Nummen pitäiäi, Rappal<-.iS’tiIaan.” — N:ossa 3s>, enss paletalla, 5lla rimillH.”suuria,” luj. ”suurin;” 9:llH rimilla: ”Ansaittu,” luj! ”Ansaittus/’ 5:>n,elI2 palstalla, 20.llä limill.i: ”puohdettu/,” luj! ’.l,,ol)dettua.” 7 palst. 48 riv: ”monista.” >uj. ”monista, 5N riv: ”koivi!,” luj. ”l)ovin.” — N:essa 37. vlifteiniellä palht. teisellä rivsllä: ”kato” luj. ”kota.” N.-ossa 3>, sei s^män»,!^ p^lit. 46 riv. ”>väl)ässä koulussa/’ luj. ”Iso koulussa.” — N-eesa Z9, neljännellä valetalle», 57:lla riivi ”Sirslt,” luj. ”Sissit;” miimespaletalla, 24 j« 25 rivillä. ”kuullakseni,” lujittama: ”kuullaksensa.”

«painettu A. W. Gröndahlilta. tupa painehmiften annettu: G. F. Aminoff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: