1847-10-19 Suometar


Suometar N:o 42. Helsingissä 19 päivänä Lokakuuta 1847.

Suometar N:o 42. Helsingissä 19 päivänä Lokakuuta 1847.

Kanteleeni synty.

Taisimpa jo lassa tehdä’
Piennä poikana nyvätä’
Päreviulun, toripillin,
Tanotorven, putkihuilun.

Soitin niillä, minkä taisin,
Ilman opita’ osasin,
Itsellenipä iloksi,
Muille’ muuten kuultarvaksi,
Kun ma karjassa kävelin,
Veikon vierin lampahissa.

Mutta kun kotoa läksin,
Marssin maille’ vierahille,
Jäi mun viulu vinnin päälle’,
Pillit pirtin ullakolle’.

Ain’ oli itävä olla’
Setä kaipo kaikkiaalla.
Ilman viulun vinkumata’,
Pillini pirisemätä’.

Tulin’ laulun tuttamoihin,
Virtten veistinki tekoihin:
Kuulin soittoja somia,
Hyminöitäki hyviä.

Ei kaikki minun somani,
Eikä laatu lauluani;
Suomen soitto mun somani,
Ikävöidelty iloni.

Kanteleess’ on Suomeln soitto,
Hellämielisen helinä.
Sill’ on soittanut soria,
Uros vanha Wäinämöinen,

Tehnyt kuulusan kuminan
Ilon ihmeteltävimmän.

Sitä mielelin minäkin,
Halasinki hartahasti’,
Käydä’ kerran kanteletta,
Kuulla’ kulta-äänellistä.

Ei tuota minulle’ suotu,
Ei tarittu ensinkänä.

Waitelimpa, kaipasimpa,
Ikävöitsimpä iloa.

Niin sitte’ monen perästä,
Tuskan tunnetun takoa
Sain ma oppia vähäsen,
Hiukan neuvon muotosuutta

Karjalaisen kannetulta,
Parralta papin totisen.

Menin metsähän mä’elle’,
Kopsin korpinotkelmohon,

Kun käki lepässä kukku,
Paimen soitti suopalolla.

Lepän vahvimman valitsin,
Sekä suoran seltvittelin.
Sempä kitkoin kirvehellä,
Kaasin kaapurtellatseni.

Sitte’ veistin pää hi’essä,,
Päivän kaiken kaaputtelin,
Suorin soitoksi telalla,
Päällä kannon kanteleeksi.

Siit’ on synty kanteleeni,
Alku ainon sottteloni.
Kielt’ on viis kimisevätä.
Sormin soitateltavata.

Tokko soinet soitteloni,
Leiskut saatuni lepästä?
Vai oletko vahvaläntä,
Lii’an paksu leikintähän?

Jo mar soit imehellinen,
Laulat lintu kielelläsi.

—sk

Sanomia Ulkomaalta.

Antamaan todistusta sille päätteelle että kun jofu syvällillen tunto kerran on noussut ja innottanut missaki ihmisiä tai koko kansakuutiaki, tvoipi se voimallie sia töitä matkaansaattaa, suomennamme tähän vsan tieteensä vuoksi ulkomaalla matkustavaisen inaamiehemme.

Tohtori E. A. Ingmannin kirjotuksesta. Hän asui koko kesän ja asuu vielai tämän kuun loppuun Ungarin suurimmassa kaupunnissa Pestissä, Läakinnän Rol>veösorin von Bug^tin luona, joka hartailee Suomen kieltä oppiakseen. ”Tultuani Pestiin,” kirjottaa hän, ”etsm minä NolMessor von Bugnlin, joka nyt väliajalla ei asu Pestissä vaan BudaSsa *),

*) NHiy kulslitaan Ungarin paäkauplintia Madja»rin kielellä,vaikk« OMUaisef sitä Oseniksi mielinet.

jossa h nell’ on soma maapaikka ihanoine viinatarhane ja delmstistutoksinensa.

Hältä olen naulinnut paljon yhestämyyttä jahylpätahlosuutta. Omat asunhuoneensa Pestissä on hän antamtt minulle, foten nlinä elän täällä aiman herroiksi. Muuten tapaamme joka päimä toisemme: taikka tulee hän luokseni, tai mikä, Kalevala kainalossa, hänelle.

Han ahkeroitsee parast’ aikaa Suomen kieltä ja opettaa minulle Madjaarin kieltä, jota täällä vlimmite puhutaan niin ylhäisimmissä kuin alhaisimmissa tiloissa. Pormarisääty sitä mastaeu: tai käsityösteliät omat paraastaan Saksalaisia, jotka täällä ovat hymin vähä suositellut. Mallasfäädyssä taaftll tamataan monta, jotka eivät taida eivätkä tahdo puhua ftfsaa.

Myös tämä merkitsee Madjaaritaisen symää isänmaan lempeä, joka mäkemästi vaikuttaa manhoissa ja nuorissa. Muuten onki Madjaareilla jo kirjallisuus jok’aiuoassa ihmistiedon haarassa, ja uökonki sen, ehkä nuoren, jo kelvollisuutensa ja luoutonsa puolesta saattaman mittauda monen mähäsemmän, ehkä Manhemman, esim. Ruotsalaisen, kansan kirjallistluden rinnalla.

Ungarin pääkaupunti saattaa myös näyttää kansallisen (Madjaarilaisen) Näytehuoneen, joka, ollen vaan 10 mnoden Manha, niin sisältä kuin ulkoa saatetaan lukea Euroopan paraunmiksi. Tämän tanhualta (liljoilta) ei saa kookaan kuulla sanaakaan saksaa.

Kaikki näytteet, myös oopperalki, suoritetaan täällä Madjaarin kielellä, ja knmailioista saatetaan nimittää moni suuri kunto.” Tämä kaikki näyttää ehkä kokonaan kuvalliselta sille, joka ei tunne tämän heimokansamme entisiä aikoja joka ei tiedä Madjaarilaisen kirjallisuuden vasta 50 muotta sitte päässeen eloon.

Mikä kumma sima on,j että Ungarin jo nmoflsatoja maimtussa on suuri mkiorjsaelnlisuus? saattanet kyllä kysyä. Jos saisimme seme kysyjän mielen toisaalle käännetyksi seuraavilla radeilla, emme oisi ehkä, turhaan niitä tähänliittäneet. Me annamme erään llngamtaisen *)

itsensä puhua: ”Madjaarin kieli on sen Pohjosessa Euroopassa ja jänteisessä Aasiassa kivitetyn Suomalaiset kielikumlan haara ja niiden yhdeksänllessä muosisadassa PohjoisAasiasta, )lrpad’in johdon alla,Ungarin maahansiirtyneiden Madjaarein äitin kieli. ”Tämän kielen edestymyshistoria, enfieolostan’a Uussaiösa ama nykyseenaikaamme asti, tarjoaa tntkialle koko jakson Maiheita.

Sikäli M.^djaarein yleinen hiotoriallinen edestyminen, onheidän lielensaki eHestymineu. Hiötoriatamme lukeissa näyttää kun lnaa:nine oisi ko ua!ta onnelta kutsuttu lämpimämmällä verellänsä Walt vo>uaan toihten etua, ja paraimman toimensa ja tahtonsa kuluttaa vieraan elälnätaivan palvelukseosa.

Wielapä nytki, ehkä vähäu aikaa uusi aama näyttää jo meilleki koittaman, ovat ei oll.’nkaail väheiumät ja kehnommat mies-voimat,j kun mi^ä kotimaisti edestymistä loitamat, saksalaisen ja stavM?nlaisen sivistyksen työssä Mm, ja täysi-kulluokkaat miehet, elätetyt ja kasvatetut Ilngarin kelltällä, koristelemat nvkyjänki saksalaista ruuolaa (^runo-kunnasta, parnaösia) ja korottamat Slavjaanein leiristä innokkaita lauluja masten sitä kansaa ja

*) M^dMrilllisen Oppineiden (Kir^llisuuden) ”Seuran jäsenen” Nohvessorin Tohtori Morits 3) vehin.

maata, soösa heidän kätkyensä kuitenni on seiösutsa hantansa on kerran kaimettama. Tämmönen lol)la on yksiuäiuen koko maaliman historiassa. Kansain siirto (liikunto) on kyllä yleensä koko Euroopassa siittänyt kansain sekotulsen, ja samalla myös, ehkäpä maan hetkeksi, eri elämän muotoja, eri kieliä, eri simistykfen portaita yhdeosä ja samassa maltakunnassa; mutta tämän Vahyloonian sikotukseu i’äisyys on onnettomuudeksi sattunut Maan Ungarin maalle.

Tämä sekotus onli syynä kansamme sivistyksen liikkoomalle kululle, ja siinä yhtenä pannut kielemmeki edestymisen aaltoilemaksi, sikälise millon nousema ja tällön laskeuma, kukostama ja nuutuma masta nykyjään, ja siltenki maall laillisten Asetusten nojalla, toivoo lujan perän löytäneensä.

Alkuaikonansa, 2lrpadin sumun halliteösa Kolomaaniin asti m. 1098, homi? ja oikeus-kielenä ollut, pakotettiin se siilä lähtien mähitellen mieraalta Latinan kieleltä takaloukkoon, niin että se mihdon-miimen näytti kadottaneen aina moimanki takasin moittaa alkuperäset oikeuteusa.

Wiela muonna 11l4 täytyi papit’ lain kovuudella pakotettaa oppimaan Latiuan k!eltä. niin tyydyttämällä n.Mi heille fillon kansansa kieli; yhdeksännentoista ( l!)) muosisadau alussa tarmittiin siihen siaan pitkälliset taioteet ja tutkistelemukset saada papillemme selito tyksi äitinkielensäki taitaman heille kyllin opettaa melmollisuuksensa tuntoon.

Enin siinä kuitenki on surettava, että ajattelematta hämitettiin äitinkielen polussa !Myöh kaikki jäännökset Muinosesta ai’asta, niinettä vav hin,mielä löytymä kirjallinen jännooon maan 13 muosi!sadan alusta, ehkä kielemme jo 11Muosifadaofa oliluultamasti mnättänyt eimarinaankaan mähäftn simistyksenkoska tiettämästi Madjaarin kielelle oli sinä aikana saatettu kirjottaa maamme laki, jonka sitte Alhrieus savuan muosisadan lopulla käänti Latinan kielelle..

Wanhin kirjallinen jäännös, josta ähkeu mainittiin, on« kakst ruumis-saarnaa ja sen perästä.” Pyhän Neitsy Martan Elämäkerta”, kirjotettu lopulla 13 muosisadan.” ’ ”W. 1533 jätti ensimäinen Madjaavm kklinetr kirja painon Kraakomassa. Se oli PenetihtiK o m sä t hm käännös Apostoli Paamalin Lähelöskirjoiota.

Tähän aikaan alottiki Proteötautismon (Wastustoksen’ lemiv Ungariösa rikkaamman i’än maamme kirjallisiin-delle ja kielelle. Sen mlden opin Apootolit, lartotuksessa saadaksensa sille amaran mainion rahtvaan seassa, ’opettimat ja kirjottimat rahmaan kielellä ja toister.ki (heidän maotustelijensa) täytyi myös pakosta ja puollustaiksensa tehdä samote.

Täotä pyhäölä innoita syntyi monikahtaat Pyhän Raamatun käännökset sekä Katoliikkiiäifiltä että Protestanteilta seka lukemattolnat riitakirjat. >k)e lt ain,Käro ly in,Mo ln« r in ia H:i ld in Pipliä-kaännökset, ja Pekka P<izm.’inin moimakkaat puheet ja kirjotukset, jotka uokomuhriitoin alla tulimat tehdyiksi, omat armollisiinmia muiotojätteitä mam hemmasta Kirjallisuudestamme.” ”Ei kllitenkaan kaukaa tälnän rahmaan silmissä pidetyn taiöteluuj perästä löydättihe rauhan kera taasen vanha ssolastikalainen kirjotustapa ylpeiue maalilnulsu

neon ja tyhjyyksilleen, tehden maassamme oppineista erityisen rahvaasta erotetun lahkon, sikäli äiliullelemmekl, rahvaalle vaan jätetty, taasen tvaipui unholukseen.

Ioskopa yksinaisetki äänet, kuten Adrian S y r« nin Nikolai Zrinyin) laulut, siellätäällä kaikuimat, ei niistä kuitenkaan seuratmuj mitään vaikutusta aikuistensa sivislykselle, jotka, rahvaan kielestä kokonaan toisaalle taivutetut, liilkuivat muissa mieliosa, niin että erään Behamhin v. 1766 kävi asian mukasesti kirjottaa nämä mieltä-mur-avat sanat: ’Tänn.nn ylenkatsotaan Madjaarin kieli niin lopen, että paiti joitakuita lauluja ja joitakuita te’olsia Jumalan palveluksen tarpeeksi, ei mitään siitä kielestä ole jätektäväksi tuleville ai’oille.” ”Tästä kuolonnlnesta herätetliin kau’a yhsäkliä ja voimallisesti viime kuluneen vuosisadan lopulla Keisavl Juosepin uudistuksilta.

Tämä viisas Hallilsia, aikeissa auttaaksensa kansaa pystyyn, tahtoi, maksoipu mitä maksoi^ nähdä sen jo tvuosisatoja edus.svirkaj miehet rahvaastans« vieroittavan Latinan kielen poieletuksi tuomioja virka-tmvista. Luonnollisesti oisi sikäli maamme kieli asttmnt Latinan siaan.

Mntta tämä pantiin omilta, kaikesta isänmaalliseeta olosta vierotetuilta Hallitsian silmissä^ niin sopimattomaksi, kielemme niin käyttämättömäksi ajatuksen ja toimen ylhäisimmillä portailla ja olemaksi jo kuolemaisillaan, että näytti sopttvammalta asettaa jo sillon kukostavan Saksan kielen, jokamuka mmttenki ymmärrettiin pieneltä osalta kansaa, maakunnan yleiseksi läyttämys kieleks’, vielä sitäki enemmin, kuu se kaikissa toimissansa aina suurta tarkotusla tähyävä Ruhtina tässäki luulsamalla edeHvttävä:-.sa halutttia vlsimukaisuutta ja yhteytti kaikissa Itävallan iOsle^iitin) valtikan alle kuulmvissa nlaak>lnn!5fa.

.Tä^nä l’.lihintlllikeva päätös tekl ivasta tehtaansa. Nyt llähtiin, miten itseulme halventaminen vli saaltaunt mnideu ylenkatseen; tun tuiti nyt olevan kysylnytseosäMadjaarin kansan olo tai olemattomuus, ja että kansallisen kielen pysyttämisestä seuraisi myös itse kansan pysyttäminen.

Mtä suuri ja ymmärtämätönkun eutinen huolimattomuus, niin voimallinen rakkaus ja into oli nyt sitä. kohtaan noussut. Iuosepin kohta kuoltua ei kansakaan kauvan odottanut antamassa tietää toivousa Madjaarin kielen suo sittelemisesta takiloiman puolelta.

Itse asiassa tunuustiki 1700 vuoden Waltio<Herrain-^päivät laillisesti Mad jaarin kielen maamme ätinkieleksi, ja päättiki edeltä ka-sin, että sen piti kaikissa oppitiloissa julkisesti opeteta taa. Tästä lähtein laaliki joka uudet Waltiopäivät uusia Asetuksia äitinkielen hyödyksi; sillä koko kansan väkevin tarkotus oli saada kielensä korotetuksi julkisen käyttamyksen ainoaksi välineeksi.

Siinä sivussa täytyi kuitenki, josse jo muosisatoja paraammasti vaall rahvaalta käytetty, hengellisesti hoitamatonna ollut kieli saattoi kunnialla pidettää nykysin herälilleessä elämässä, piti ensinki kaikella mokomin tarkata kielemme puhdistllsta, kieli-opillista edestymistä ja sivistystä; niin sattuki, sttä l8?^ vv.

Waltiopäivillä se jo usein ennen herätetty kysymys Oppineesta Seurasta kielemme hyödyksi tuli toimeen, eivälkä kokoutuneet Säädytkään viipyneet sitä tain »voimalla vahvistamassa. Tämän Madjaarilaisen Oppineen tKirjallistluden) Seuran asettamiseela lankeaa kuitenki suurin kunnia Kreivi Tahvana Szeehvnyille, joka ei ainoastaan suurella raha-lahjalla

l)äu antoi 60,9W storiinia perustus-rahastM

,luutta myöshengellisellä toimellansa sen haakkimisessa ja hoidoofa vaikutti. Tästä alkaen otti itse sen jo sitä enuen täi si-itäiseksi tulleen kansallisen elämän rinnalla madjaarilaisen kielen ja kirjallisuuden edestyminenki kiiruumman^ elävämmän kulun.

Maamme sitä ennen vähä-arvonen ja yksinäinenvaan vähissä aineiosa liitluva kirjallisuus tuli nyt kansakunnan yhteiseksi omaisuudeksi, ja se undksta heräunyt henki korotti ne entuudevta vaan yksinäisiltä tnnnelut nimet, niinkuin Kaarlo Kisfaludy (-j1.^30), Wranä Kazinezy (>l-1^3l j. TaneliBerzsenvi (-z-1830), Wranö Kötesey (^ t^.z? Mlsanten Kiöfaludy 1l^45) y. m. ylis’tettävimmien uimien joukkoon.

Paljon on sen M^’lkirjotettu^ vietä enemmän puhuttu, ja Sanomalehtiemme toimitus ou, erittäin vuodesta 1^40, jollon Lu!vilki Kossu th lähetti yleisölle valtiollisen sanomalehtensä Pesti h iv !ap, ennättänyt korkeuden, joka suopi sille kunmoite.lHvan sieuisa Euklam nin ja Naukutkin sanomalehtuudeu perästä.”

Matk^tertvmns Paljon aikaa mitään oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt jotain mirkkamista ja kylläpä se niin onkin. Aakulan kyläötä Uudella Kirkolla päätimme er’etel kumpanenkin kulmallensa: kumppalmi kirkolle ja siitä etemmaksi itään päin, ja minä taaö länteen päin mnen rantaall asti.

Iuvan ja Karjalaisien kylässä oli lauluja, Mä, ermomattain viimeisesfä. Kuitenkin en voinut miipyä’ siinä tarpeeksi asti^ kuin olimme päättäneet yhtyäKivennavan kirkolla viikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua’ lepulle jo kylässä. Kesken piti lahteä’ pois Seivastön kylään.

Siellä tapahtui se kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sayoi minulle: ”sie kuin tt olle’ niten heräntäisien uskoa tahot meille sitä opettaa’.” Pääsyy tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja mn’assani joita lupasin antaa’ lauluista,kaskuista^ rno’a5ta f. n. e.janäitä kirjoja arve!i hän ”heräntäisien kirjoiksi.” Minä kyllä ko’in vakuuttaa’ häntä oikeasta asiasta, kuin paräin taisin, nnttta kuitenkin oli toisena päivänä vmpärt kylän puhe’, että minä kirjoillani tahdon levittää’ ”pukin” uskoa.

Tämä viin’nnm nimitys on mahtanut tulla’ siitä, että sen kylän kuulMviUa olevat heräntäiset^> sanottiin kokouksissaan väliStä hyppivän niinkuilt pukit. Uuella Kirkolla itsessänsä niitä ei kuulunut ole *) Tämä nimi on fopiv^mpi ytsiftsti käytettää’ kuin nimi Kerit ty läi se t,^ niinkuin ja niim suuressa osassa Suomen maatapaikoin täälläkin kutsutaan.

van muuta kuin yhdessä kylässä Kivennavan rajatta, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja V5aMjärvellä sanottiin niitä löytyvä’n enemmin. Waikealta nä’ytti nyt niinkuin ainakin saada< erinomattain naisvä’en päistä pois kerran otettua ajatuota, ja saada’ heitä lauluille.

Aina sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet. Mmä kyllä ko’in sel’ittää’: että esnvalta tahtoo tarkempaa tietoa, kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tar kemman sel’on saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan tekemään suomeksi, ja monta muuta jotka kuitenkin eivät tahtoneet auttaa’. Altakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä vahällä saaliilla.

Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna vähän aikaa olin Armvvuotzen Saarnaajan Brauderin luona. Häneltä sain kirjojo lisäksi, joiden kanssa läksin Kseivn,ennavalle päin.

Sykiälän kylässä kirjoitin vähäu mutta enemmin Kuuttersel’än kylässä, jossa olit vatkin sen pitäjän heräntäiset. Wanhaa sokeaa ä.n mää kehuttiin hyväksi laulajaksi mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka tähden päätettiin, lmnen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan.

Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olemani lähetetyn Suomen kieltä tutkimaan j. n. e., jonka Maraksi erinomättäin on temvis kirjoittaa^ lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. (5ipä tahtonutkaan ämmä ruveta kasin ”maallisiin renkutuksiin,” luutta empä antanut minäkään perää.

Mtävällisesti selitin hänelle, että lauluista tulee Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarfemmin saapaan tietää’, kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian tarkem, min tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa rmvetaan käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden, että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi.

Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallaSta pois, niin ei sitä enään oletarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä’et, ämmä kulta! sanoin minä, eitä tässä asiassa on seu ja ja monen muun puolesta suuri hyöty maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekelllään ja sanoo, että usko pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin joka voipi hyvää tehdä’, ja ei sitä te’e>, se on hänelle synniksi.

Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesnvat yhtä mielellään perästä lauluille. (Jatke toisten)

Kotimaalta.

Helsingistä. K ir jal lisu nd e n Seuran kokouksessa 6:na P. tätä kuuta ilmoltEsimies Senralle lahjaksi lähetetyn: Kntliselta Kirjaston hoitajalta Arvidsse»nilta 8ve^«k2 >Vn^lisl-siill^kll^elHnll^lin^.-”’ ja W>edemanilta versueh einer Grammatik der tseheremisslsehen Sp^”ehe ynnä Versueh einer C-rammatil’ der svrjäinsehe” Spraehe.

Samalla päättiMyösSeula mahitellen lähetltlämätsl toinmettamista tirjoislausa Kunnia ja Tiedustus-jäsenillensä sekä Kirjallisuus-seuroille Tartolinnassa (Torpatissa/ TallinaSsa (Näämelissä). Riigassa.’ Tllthulm,ssa, Kvopenhaminassa za jotta omat Seuran ku,sa yhteydessä.

Eri kokouksessa oli kesällä päätetty oStaa Kirtkoh. Rosenplänleri-maiuajan Wirok«ln,en kirjaja t,rjolus« kokous llX) Nplallahpssa; mutta kuinMirolalneilKiriaUlsuus^seura on sitteni, min tarjonnut siitä l^O Rplau, pääteltiin ensm mainitun Sem raa kansa keskustella asiasta, eune»suui tämä oelo lopullisesti päätetään.

Maiuittlm Maisteri Reiuholmii, ja Oppilaan Europäutsen takasi lähteneen 50 Nplaa hpssa Kirjalllslmden Seuralta saadusta matkarahastansa annettamatsi sille, joka tahtosi lähtea Laatokan länsirannoilla keräämään runoja ja satuja.

Il« motti Rahavartia Suomen KadettikouluHaminassa nuorisolta tulleen 20V Rplaa hpssa, saadllt he«ltä toimitetusta jaKirjallisuuden Seuran hymätsi myotäväkn annetusta runollisesta kirjastansa: ”linska l^a<<e!l^ll. ’ Oppilas Pol«n jätti Seuralle toto joukon Tohlor Lönnrotille lähetettärviH oudompia suomalaisia sanoja.

Kuopiosta.

Maamiehen Wtävä z^fHH mainita siellä 6 ja 7 p. tätä kuuta pidetyistä m«rktinoista : Meidän markkinoilla, joita pidemin viime testiviittona ja Tuorstaina, oli aivan vähän r«hvaSta ja tamaraa.

Kova pohja«tuuli esti tvenemlehiä tulemasta ensi päivätsi.

Rukiista maksettiin 15, ohrist« l^ ja potaatista 3 ruplaa tynnyri, moista 7 ja talista 6 rup, laa leivistä.

Hyviä hemosia ei paljon näkynyt ja olivat kalliissa hillnassa niinkuin sarvikarjatin.’ Seta pohjois,Savossa että Karjalassa oli kasrvut pelloilla niin kauniit leikkuun aitana, että moni tappamies jo rvaitutti jymistään ei saavan mitään huuaa, lllultiiil esim. rukiin hinnan alenevan nonll Rplaan.

Waan edellinen kertoemus näyttää jyvät o!evan näin syksyhinnaksi tvlläki kalliita. Sen taisi Savoja Karlalaisten usein mainittu hitaus ja paha»tapa saada toimeen. He muka mvöhistvttirvät lel.ttulln viimesilleen, jllliväl virla lisäksi niin lauman tuhilaalle seisomaan, että syksy-sateet joutuirval ja omilla silmillämme näimme monen pelloilla koottaman ohria, jotta jo ei ainoastaan tllhilaan lyvi-päästä multa, missä lasmu oli ollut tehno»npi, mvos latvasta olivat muuttuneita, mustuntita.

Arvattava on, että monen ohrat ennättivät itää aivan lopen.

Hippakunnan Sanomia.

<porvosta: Papin Kirkkoherran tutkinnon dlli 2.^ p. Syysk. P. Saarnaviran Kandidaatti K. K. joka myös papiksi mihitllin p. samaa kuuta.

’^9 p. Syyst. Wir ka makuu te «Papismiehelle W. K. K. Pfingfte.l’ille Kirkkoh. Mirkaan Wiipurln Saksalaiseosa Seuraklinnassa. Waaliin pantu: Kihtelysmaaran Kappeliin, l:ksi asetettu .Kappalainen Helsingin pitäjässä, m. Kirttoh. S. Strömmer; !^tsi Heinämeden Kappalainen, v. Kirtkoh. E. IHarlin; 3:tst asetettu Kappalainen Räätylässä 3l. M. Brummer, ja Kappalaisen Mirkaan Iorosis/a: i:ksi Kirtkoh. Apul. Liperissä 3t. A. Hyp«n; 2ksi Rukoushuoneen Saarnaaja Rautamaarassa P.W. N—eigliek; 3:tsi NukouSh. Saarnaaja Lapinlahhella K.Kiljander. Wirkavapaus timuloisuudesta mielä kuutaudetsl !päimästä tätä kuuta Kirkkoh.I Apulaiselle, v. Kirktoh. 3t. Blomq«islille. —’ Kuollut: Kirkkoh. Apul. Saktolassa O. E. Samander 13 p. Syyskuuta ja Kappalaisen Apul. Jaakkimassa Peruharti Platon 3 p. Lokakuuta.

Painettu A. W. Gröndahlilta. l»p« p«in«nise»n «nneltu: V. F. Amin»ff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: