1856-05-30 Suometar


Tässä Nrossa löytyy:

  • Pääkirjoituksia:
  • Opetuksia järellisessä Metsänhoidossa. II.;
  • Muistelmia Paavo Ruotsalaisen elämästä.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Tuuloksesta;
  • Längelmämäeltä;
  • Hirvensalmista;
  • Liperistä;
  • Ilomantsista;
  • Nurmeksesta;
  • Kiuruvedeltä;
  • Taipalsaarelta.

Suometar Jaetaan jota perjantaina 1856 R:o 22 Kymmenes Vuosikerta. Perjantaina 30 päivä Toukokuussa.

Tässä Nrossa löytyy: Pääkirjoituksia: Opetuksia järellisessä Metsänhoidossa. II.; Muistelmia Paavo Ruotsalaisen elämästä. Uutisia Kotimaalta: Helsingistä;

Tuuloksesta; Längelmämäeltä; Hirvensalmista; Liperistä; Ilomantsista; Nurmeksesta; Kiuruvedeltä; Taipalsaarelta.

Suometar Jaetaan jota perjantaina 1856 R:o227 Kymmenes Vuosikerta. Perjantaina 30 päivä Toukokuussa.

Opetuksia järellisessä Metsänhoidossa. Kyllä se on totta, että pelto ja niitty vähemmän ajan sisällä palkitsevat vaivat. Mutta toiselta puolelta sn merkittävä, että vähin osa maasta käypi pelloiksi ja niityiksi, vaan suurimmat alat jäämät metsämaiksi, tähän asti on kyllä metsämaita pidetty armottomina; mutta ”kyllä aika tamaran kaupitsee”.

Nyt jokuitenki on toisin kuin oli 25 vuotta sitte:moni saapi jo maksaa kalliit rahat polttopuistansaki, toisetsaamat pahoin mielin katsella kuinka muut, joiden tiloilla on säästämällä käytetty metsiä, saavat Vuosittain kauniit rahat kukkaroonsa, ja yleensä omat niin metsällisten kuin metsättömäin Main omistajat saaneet nykyisinä muostna oppia, mistä armosta metsät omat. Nyt olisi sentähden somelias aika rumeta oikein Viljelemään metsiä ennenkuin kolonaan myöhä tulee.

Niinkuin pellot ja niityt antamat sitä paremmat tulot mitä paremmin niitä on miljelty, niin metsäki miljeltynä antaa paljo suuremmat tulot kuin jos sitä luonnollisella lasmulla säästetään kuinka tarkasti. Se taas onkieltämätön asia, että se mies ei kaikite ansaitse suurta kiitosta, joka ei ymmärrä eli huoli omaisuudestansa saada rehellisellä lamalla niin suurta tuloa kuin mahdollista.

Jos nyt tilanhaltija pellostansa ja niitystänsä pitää hymän huolen, maan suurimman osan tilastansa taikka jättää lemäverälle eli, mikä mielä surkeampi on, itse tärmää ja antaa muiden tärvätä;mita semmoisesta armelemme? Ja semmoisia on kuitenki kaikki tilanhaltijat Suomessa.

Enemmän luin ulkomaille miedyistä pellon ja tarjan-annista on kuitenki metsän tuotteista (sahalaudoista, lankuista, termoista, laimeista) saatu maahan rahaa, ja niin omat tilanhaltiamme ei ylsin huolettomia vaan myös tuhlaria.

Kuin nyt näytään uudella innolla rumettaman tahtomaan maamiljelystäki yleensä parantaa, niin toivomme sentähden ettämetsänhoito sulettasiin samaan intoon. Iärellisen metsänhoidon käyttäminen itsekulleli tilalle on sen mukaan miten hymät tahi miten huonot metsätilalla ennastaan on.

Missä metsä on lopen hämitetty, siellä ei muu auta kuin että puun siemeniä kylmetään, maikka tämä keino on muutenli hyödyllinen makuutukseksi ett’eimaa mahdollisesti jää moniksi Vuosiksi puun siementen puutteesen.

Missä taas metsä on taikka hyvä eli jokseenki hymä, siellä voipi heti käydä järelliseen metsähoitoon, joka alkaa puiden kaatamisella eli hakkaamisella sillä tavalla että siitä on suurin hyöty tilalle sekä nyt että ainian.

Sen arvaa tuitenki jokainen, että puiden kaataminen ja uusien kasvattaminen ovat maan metsänhoidon ijäisesti uudistuvia muotoja, samote kuin viljan kylvö ja leikkaaminen ovat pellonviljelyksessä. Mitä näiden päätointen välillä metsänhoidossa on vaarin olettavaa, on helpommasti kerran kymmenessä vuodessa tehty kuin yhden kesän kynnöt pellolla.

Metsänhoito on tuiki tarpeellinen ja hyödyllinen, mutta se on myös nopeasti-tästtettämä, helppo ja huvittava työ- ja toimi-ala.

Entä epäile kenenkään sitä laiminlyövän pait semmoisten,jotkamastustavat kaikkia parannuksia sillä tuiki jäykällä päätslsellä: mä tässä isäin tavalla ikäni elää jökö-! tän; tehköötsttte perilliset miten tahtovat”.’ tahi yhtä Viisaalla merkityksellä: ”on tässä ennenki aikaan tultu, ja eletään tässä eteenkipäin uusitta puuhittanne!” Jos ei ihmistä olisi lisäännyt eikä tarvitsisi pelätä heitä masta maailmassa lisääntymän vielä enemmän, niin ei olisi hätää puista eikä pelkoa tuon enemmän.

Mutta koska ihmistä lisääntyy ja niiden rinnalla puiden tarvis, niin se on jokaisen toimellisen ja isänmaata rakastavan tilanhaltijan sekä hyöty että velvollisuus ruveta järellisesti hoitamaan metsäänsä. ”Alku aina Vaikeinta; kyllä työ sittemmin sujuu”. Tässä auttaaksemme maamiehiä käymme antamaan niin pitkiä opetuksia metsänhoidossa luin sanomalehdessä sopii antaa.

1. Yleisiä osoituksia.

Pelto antaa huonon vuodentulon, jos se on kasvanut Harmaksi eli jos siinä monta kasvavatonta paikkaa näkyy. Samote se vähä tuloja ja hyötyä metsästä, jossa puut seisovat harmassa eli on monta puutonta kohtaa

Hyödyllisin ja enimmän antama on se metsä, missä puuntaimet alusta pitäen seisovat tiheässä. Näin ei päivän kuumuus eikä tuulet saa maan pintaa ja tainten juuria kuivaksi. Näin palkitsee monista puun aluista vuotuisesti kariseva lehti ja havu, joka muuttuu mätänemisellä mullaksi, kaiken sen mehun ja voiman, jonka ne imevät maasta. Mutta tällä ta alla saadaan myös parempia ja edullisempia puun lajia kasmatetulsi kuin mitenkään muuten

Sillä mitä tiheämmässä puut kasvavat, sitä vähemmin oksia ne pääsevät tekemään, vaan sitä enemman pituudellensa niiden täytyy tinkiä ja sitä suoremmiksi ja korkeimmiksi ne kasvavat. Niin rakentaessa kuin kaikissa muissali askareissa on suoraja korkeakasvunen sekä oksaton puu hyödyllisin ja sen tähden kallisarvoisin

Lyhyimmittäin sanoen on metsänhoidon menetys seuraama. Jokaisella tynnyrin alalla muoretonta maata annetaan, yhden ja aina 10 vuoden vanhassa metsässa, kasvaa monia tuhansia taimia, mutta näitä vähennetään vähitellen, hakkaamalla pois hyödyttömät ja huono-alkuiset puut, niin ettei 20 ja 25 vuoden ijässä löydy tuin 1,500 eli 1,600 rankaa kasvamassa tynnyrin alalla

Näin raimataan samaa metsä-alaa uudelleen joka 10:nes vuosi, kunne se on päässyt täyteen kasvinvoimaansa ja on kokonaan hakattava, jolloin 3 eli 4 sataa suoraa ja rakennuksiin käypää rantaa on jälellä. Waan alusta loppuun asti on tarkoin katsottava, että huonommat ja näivistyneet puut ensiksi pois hakataan, vaan kauniimmat ja suorimmat siihen sijaan aivan viimeiseksi.

II. Mitkä puunlajit omat Suomessa enin vkasvatettavat?

— Kaikilla puulajilla on suuret etunsa ja siis itsekullaki suuri armonsa; hyvä olisi jos useimpia lajia voisi tilallansa kasvattaa eri tarpeihin. Kaikki maan laadutkaan eivät kasvata yhtä hyvästi kaikkia puunlajia

Niin ei mäntykään (petäjä, honka), joka on pohjolan matsamimpia puita täysikasvuisena, loista kaikissa maissa; koivu saapi vallata laihemman ja kovaperäisen, kuusi taas kosteemman maan kasvaaksensa. Suomen etelä- ja länsi-ranteilla menestyy tammi (kk), vaan se vaatii köyhkeätä ja syvää maata sannpohjalla ja ettei aikaista syyspakkasta eikä myöhäisiä kemätkylmiä siellä satu.

Pyökkipuu (holl.) tuskin ollenkaan kestää Suomen ilmaa.

Saksan kuusen (I.gl-Ii.tl-gä) kasvattamista on koeteltu Suomessa, ja se puu näyttää menestyvän täälläki. Se kasvaa Ruotsissaki niin nopeasti (sanotaan 20 Vuodessa pääsevän 20 kyynärän korkeaksi ja 20 tuumaiseksi juurelta ympäri mitaten), ettei muut havupuut sille vertoja pidä; se kuuluu myös lahomisesta kauvemmin pysyvän vapaana. Näistä syistä Pitäsi Saksankuusen kasvattamista kehoitettaa, kuin se vielä paremmin kasvaa kuin laihassa kivisekaisessa maassa lihavassa metsämaassa, jos sen juuret vaan ovat kerran päässeet täysipiirtyneiksi.

Saarni-puu (^8k) on mitä sitkeimpää, jonka tähden sitä käytetään varaas, laan maunuja tärry.teoksiin. Saarni maatii köyhkeää ja lihavata vaan ei syvää multamaata.

lava eli kynnepää (älm) Iaja vahteri eli vaah, tere sl^nn) ovat nikkarin ja muissa töissä erinomaisia kovuutensa tähden; ne vaatiivat kuimaa maan l köyhkeätä kasminmaata.

Niini-puu eli lehmus on taas koristuspuu miespihan seuduilla ja ympärillä. Samaa jakaikkiamuitaki samaan kiitettämään tarkoitukseenmaassamme kasmamiapuulajia istuttamaan kehoitamme jokaista tilanhaltijata. Ne eimät kyllä hyödytä mitään, mutta eivät ne Vahingottakaan. Siihen z sjaijaan ilahuttavat ne miheriäisyydellänsä ihmisen silmää antamat tarpeellista suojaa sumella.

Muistelmia Paavo Ruotsalaisen elämästä.

Vuonna 1777, 19 p. kesäkuuta syntyi Paaval Henrik Nilponpoika Ruotsalainen Iisalmen pitäjän Onkiveden kylässä, kunniallisesta sumusta ja Raamatun-taitavista vanhemmista, joiden matkassa hän sitte kohta muutti Nilsiän pitäjän Sutelan kylään. Hän oli syntynyt erinomaisella ymmärryksen lahjalla; sen näytti jo hänen lapsellinen elämänsä.

Hän oli hyvin sukkela ja kavala tekemään kaikenlaista koiruutta toisille lapsille, missä Vaan Vanhempain silmä maltti, josta sitte usein sai selkäänsä. Hänen äitinsä oli herras-sukua ja aikoiki pojastansa tehdä herras-miestä maailmaan, koska se oli niin sukkelapäinen, ja teettiki jo Paavolle herras-vaatteet. Paamo pitiki näitä vaatteita, vaan kun kerran meni setänsä Miin, alkoipa setä Paavolle laulella: ”sortukki minun sokasi, verka-pöksyi pölleröitti.” Tästä kävi Paavolle ensimäinen pistin sydämeen, ja hän nakkasi sortukin nurkkaan.

Sitte hän kuuden vuoden manhana herätettiin lain kautta tuntemaan olemansa kasteen-liiton rikkoja, Jumalan mihau ja kadotuksen alaisessa tilassa; ja rupesi Jumalan Sanaa uutterasti harjoittamaan, mutta sitä enemmän laki häntä tuomihti, sitä polttamammaksi tuli omatunto, että hän oli kuin mieli-puoli

Ja nyt rupesimat omat manhempansaki pitämään häntä hulluna, milloin houkutellen milloin piiskaten; mutta sitä enemmän valitti poika sielunsa kohtaa .ja sanoi: ”minun täytyy mennä helmettiin.” Tässä lain alaisessa tilassa mietti hän 16:nteenikänsä muoteen, tuntemata Emanleliumin lohduttamaa armoa sielussansa. Tämän alla luki hän koko Pyhän Raamatun kolme kertaa läpi,saadaksensa sieltä lepoa ja rauhaa, mutta turhaan

Hän ei osannut mennä syntisenä Armoistuimelle, Napahtajalta armoa armosta saamaan, niinkuin Hän sen on lumannut: ”Ioka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos!”— ei, tämä kohta oli häneltä salattu.Waan sitten hän sai kuulta, että Laukaan pitäjässä on yksi herännyt seppä-mies, nimeltä Högman; niinpä kohta vanhemvainsa luvata läksi karulla kulkemaan Laukaasen, kulkien kerjäläispoikana, ilman sätitä ja pussita, niinkuin opetuslapset muinon. Kuin ihmiset kysyivät: .Mistä poika on?”

mastasi:”edestä päin olen sieltä ja sieltä”; peläten pantaviansa kiini ja tuotaman ruunun-kyydillä takasin. Jo sitte pääsiki miimein Högmannin luokse ja meni pajaan, jossa seppä oli takomassa. Paamo istuin ahjon reunalle ja lämmitteliin

Sepin ensimäinen kysymys oli: ”mista poisa on”? Paavo vastaa: Nilsiästä/’ Högman: ”mikä on asiana pojalla”? Paavo kii««esti: ”minä«»len 10 touotta tvötä tehnyt lain alla, olen koetellut j»jotakin rauhaa saadakseni, olen lukenut Sanaa, olen sieltä nähnyt, että Vapahtaja on minunki edestäni lunastuksen tehnyt, vaan en minä saa armoa, olen Jumalan vihan alla, täytvy mennä heltvettiin” y. m

Silloin Högman naurahti, katsoen tarkasti Paavon silmiin; viepi hänen asuin-huoneihin, ottaa kahden lesken puhutellakseen, aukasee missin paikan ”Hunajan-pisara” kirjasta, käskien sitä lukemaan, ja sitte puhuttaissa sa, noo: ”Yksi sinulta, poika parka, puuttuu ja yhden myötä kaikki!”

Sitten rupesi selittämään Paavolle autuuden» järjestystä, miten syntinen’ tulee manhurskaaksi Herran edessä sulasta armosta, ilman omaa ansiota; selitti sen ahtaan-portin tässä kohdassa, jostaelämän tielle tullaan, näyttäen minkä tähden se onahdas ja minkä tähden sen harvat löytämät

Hän selitti sen ensimäisen parannuksen, selitti myös jokapäitväsen parannuksen, Vanhurskaaksi tekemisen perästä, kuinka pitää jolapäivä uudistua, saaden uusisomintoarmon osallisuus, josta sitte hedelmät pyhityksessä vuotavat. Siinä puhui myös Jumalan Valtakunnan salatusta elämästä eli lapsen’0ikeudesta, ja kuinka syntiselle tapahtuu, kuin tuntee ensimäisen armoituksen ja tuttavan armon y. m. Tämän puheen alla aukenee Paatvon ymmärryksen silmät, peite lankiaa pois ja salainen armon-moima käypi kaikissa sielun Voimissa

Paamo tarvitsi seppää, sentähden hän hyvin vmmärst häme ja ilosta ei ottanut evästäkään (ruumiin nimittain), Vaikka Högman tarjoisi, sillä sielu sai nyt ratvinnon, jota 16 Vuotta oli kaitvannut.

Näin yksinkertaisesti selitti hän elämän tien luonnon Paavolle enstmäisestä askeleesta alkain ja Varoitti Vielä lähtiessä: jos siellä on kiusatulta sieluja, niin ojenna heitä Kristuksen tykö. Myös ennusti, miten hänelle oli käypä, totiin tultua, jos itsensä eroitti maailman pahuudesta ja turhuudesta,seuraten vapahtajan esimerkkiä; että tulee pilkatuksi ja Vainotuksi

No, mitenkäs kavi? Kotiin tullessa oli jo monta kiusattua odottamassa; päivät piti Paavon tehdä työtä, yöllä juosta kiusatuita lohduttamassa monen Virstan päässä. Jopa sitten iltaisella aina korjattiin Vaatteet pois, vaan keksipä kamala siihenli keinon: pani joka ilta vaatteet päänsä ala penkillä maatakseen. Mutta moniahtana yönä sattui, ettei olis jaksanutkaan lähteä, Vaikka tiesi tarpeen olevan; mutta riiteli itsensä kanssa ja takoi polviansa yhteen istuessansa. Tämän kuuli isä, samassa sanoi: ”Jopa taas lähtee susi juoksemaan, kynstjään hijoo.” Waan hän meni kuitenkin.

Sitten hän kävi myösRippi-koulun; siellä eimuuta erinäistä tapahtunna, kun että kavaloilla puheillaan Rotvastin edessä sai toisen ristimä-nimensä, Henrik, kirjoista pois-pyhityksi

Sen jälkeen joutui hän naimiseen ja erosi Vanhuksistaan ja muutti asumaan ”Wuorisen” järven rannalle samaa Sutelan kylää. Waan siellä joutui hän suureen köyhyyteen, mitä kylvi ja kynti, sen pani halla aina, sillä se paikka olikin oikea hallan-pesä

Moniaan kerran koetti hän sellaistaki keinoa: hällä oli suuri otra-halme, joka lasvoi hymästi; nyt tuli kova halla yö, iltasella puut ympäriinsä tuleen ja poltti kaiken yötä, ja saikin sen yönVarjelluksi. Mutta tuli toinen ja komempi hallayö, eipä enää jaksanutkaan Varjella; halla pani halmeen, min ettei saanut muuta kuin oljet, jaköyhyys tuli päälle ja täytyi syödä melkeen paljasta petäjänkuorta ja suola-heinää,” joka sinä aitana ei ollutkaan outoa

Tästä kurjasta köyhyydestään, jota kesii hanelle monet umodet ja ajat, saili hän kerran tilan «astata piispalle, joka kysyi: ”missä hän niin paljo hengellista Viisautta oli oppinut?” ”Petäja-vapritin koulussa” oli Vastaus.

Waan ei hän kärsimättömyydellä kyllästynyt siihenkän koettelemukseen, sillä muisti Vanhain pyhäin sanat, että ”monen ristin ja Vastoinkäymisen kautta pitää Jumalan Vallatuntaan tultaman.”

Nyt sattui, että hänellä oli rikas naapuri; hän meni pyytämään rahalla eloa surveiden selaan, vaan ei isäntä antanut. Paatvo sanoo: ”jos hyvä isäntä etten anna. täytyy minun puutteessa kuolta kotiinki; yhden tekee, minä otan sällini pääni ala ja panen makaamaan elo-puotinne rapulle, ja makaan sikst kun siihen kuolen; rikkaan on hyvä korjata.” Emänvainälle hätä käteen: kyllähän se sen tekee ja siltä sontyy; kutsuu miehen kammariin ja panee syömään

Jo isäntä huutaa aitasta: ”tule nyt säkkinest, jotta sinusta pääsen.” Waavon piti mennä kesken syöntinsäaittaan ja saiki elut.

Vaan tämä lövhyys yhä pitkitti ?ja oli yhteinen kaikille. Jo Paavoli päättää lähteäksensä Puolan maahan, ”siellä kuuluu oleman lihava ja autio maa.” ja menikin, useampien perhekuntien kanssa ystävistänsä, Viipuriin asti

Mutta mitenkäs kävi? kost’ei tutkinut tarkoin tätä asiatansa Herran kasvoin edessä, vaan läksi luvata”Moseksekst Israelinlapsille”, niin, päästyänsä Viipuriin, kääntyivät kaikki kipeiksi ja sairastimat siellä koto kesän; eitä heillä ollutmuuta ylöspitoa, kuin se minkä hyvät ihmiset antoivat ja korjaisitvat heitä

Waan sitten kuin taudin alla kantoi asiansa Herran eteen, saiti kärsiä, ei vaan ruumiissaan, mutta sielussa kanssa. Kovan vaivan alla saarnata peittasi sitte hengessä jaihmiset luulitvat houraavan; mutta parattuansa tekiki Vielä samaa. Waan sittenpä saiki palata takasi; Maaherra ei laskenut heitä eteen päin menemään, ja tulivat niin jälleen Nilsiään

Tästä entiset vstämät ihastuivat ja ostivat yhden pienen maalappaleen ”Tahkomäestä,” johon hän ensin rakensi yhden saunan, jossa piti asuntolansa joukkonensa, rihkamillensa,suuressa köyhyydessä niinkuin Nuorisellaki

Mutta nyt alkoi paljon kansaa herätä Nilsiässä ja mielä enemmän Iisalmessa ja nämä heränneet koloontuitvat toisthinsa Jumalan sanaa harjoittamaan ja keskinäisesti kehoittumaan, koska kirkoissa siihen aikaan ei ymmärretty heidän tarpeitansa, vaan Jumalan palmelus tuntui siellä kylmälle ja kuolleelle ja heränneitä enemmän saarnoissaki ruvettiin herjaamaan kuin neuvomaan ja johdattamaan.

Näissä seuroissa oli alusta hyvin elävä ja palama henki, mutta sitten rupesi muuttumaan sekaseuraseksi. Mistä syystä? Siitä syystä että näillä ensin oli johdattajana yksi hyvin Raamatun taitama herännyt mies, Johan Lustig, joka sittemmin lankesi pharisealaisuuteen ja maailman rakkauteen

Tämä Lustig puhui asian oikein alkupäässä aiua manhurslaaksi tekemiseen asti ja Vaati myösjonkulaista elämän Vanhurskautta; mutta jotapäivänen uskon-vanhurskaus ja synnin poiskieltäminen jokapäiVäsessä parannuksessa jäimät häneltä salaan, koska maailman henki rupesi häntä sokaisemaan. Hän sallei nimittäin nuortenmiesten ja tytärten seura-paikoissa tanssia leikutella ja itse Viulua pelatakitkutti ja tanssi myös

Tätä tehtiin heidän mielestään synmttömästi ja tämä oliki hyvin lihalle kelpaama parannuksenmuoto. Mutta nyt kiimastui Paavo Jumalan kunnian puolesta ja näytti miehuutensa; hän oli jo kahden kesken usein kamppailut Lustin kanssa, maan se ei totellut Paamoa, jota oli nuorempi, sanoi maan: ”et sinä saa olla suupaltto manhainseassa.” Nyt nosti Paamo julkisen kamppaus puheen suuressa seurassa Lustia ja hänen oppiansa Vastaan, paljastaen hänen petoksensa

Hän sano: jos nyt ei pikaisesti palalta Herran puoleen, niin Lustin oppi miepi meitä helmettiin. Herra on armo-Henlensä kautta meitä herättänyt, sentähden pitää meidän maimasina, kirottuina syn! tistliä, jälleen ja jokapäimä valaita sielun sisällisellä ikämöimisellä Armahtajan eteen, että Hän katsoisi ar! mossa meidän puoleemme, antaisi synnit ja rikokset anteeksi ja antaisi uuden mielen, uudet halut,uudet moimat elämän-tielle lähtemään, koska näin on määrin täytetty

Ja koska nyt Herra ensimäisessä manhurskaaksttekemisessä japarannuksessa on meitä joarmahtanut, niin on meidän nyt seurattama taiä kutsumisen armoa ja sitä Voimaa, jonka siinä saimme synnin ylenantamiselsi jakuolettamiseksi,itsemme ja maailman kieltämiseksikaikissa mikäsynniksi näkyy ja omantunnon pahentaa

Tarmitsemme tulla tuntemaan niinhyvin perisynnin juuren ja myrkyn, kuin teko-syntein saastaisuuden, se on oppia kaiken mitä aatamillisesta turmeluksesta ulos-vuotaa tuntemaan ja Vihaamaan, mielä yksin omaa lihaakin, niinkuin itse Kristus sanoo: ”joka tahtoo olla minun Opetuslapseni, se kieltäköönitsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Ia”joka maail, man ystamä tahtoo olla, se on Jumalan Vihamies.” Ja tämä on jokaisen järellisen, vapatahtoisen luontokappaleen lehtävä v. m.

Näiden puhetten alla ja kautta lankesi Voimallinen henki kansan päälle, että alkoivat ”kielilla puhua” ja ”hengessä saarnata.” joka oli kaikista outoa. Mutta Paatvo sanoi puhuville ja saarnaaville:”Nntataat Jumalallekunnia jaihmisille häpeä”; ja osoitti joukolle ettei Herran käsi ole miela lyhetty meidän aitana j. n. e

Tämä oli ensimäillesuuri sotalaisi, jossa hän pani päänsä pantiksi,Herran täskyn jälkeen, ja voittiki tämän erhetytsen, niinkuin i Lutherus aikanansa Paavin. Sen jälkeen rupesi Paavo hänen puoleensa Lustista luopuneelle kansalle ja ,smseulititlläem, äjäontkaUshkäonneltä Vannehuumrsokaauktytasyijasikeuluinnskaa aKsriiosistussa, etsimällä uskolla omistetaan, miten uskolla rohetaan käydä armo-istuimelle jokapäimäsen elämän alla saa, maan svntein-anteekst saamista/kuinka on pitkitettävi toivon’uskallulsella ja ei tuskauttava, jos Herra Viipyy apunsa kanssa ja näkee tarpeelliseksi murhe»huo! neessa viivyttää syntisen nöyryttämiseksi, että siellä oppisi uskolla omistamaan Vapahtajan ilmanlahjoita ja tuntemissta, koska näki kuinkaihmiset alkoivat enemmän pyrkiä lahjain perään kuin lahjain-antajan, ja selitti Vapahtajan sanat: ”autuaat ovat, jotka ei näe ja kuitenki uskovat!” Mutta näiden liiketten ja Vaikutusten alla ruvettiin nyt Paavoa pilkkaamaan ja vainoomaan kaitellaistlla syyttelemisillä; parjattiin ”lansan häiritsiätsi.” ”kerettiläisetsi,” ”löyhtä-Paavolst,” y. m.mitä ilkeintä osattiin, osotellen ja irvistellen hampaitansa; m»tta hän Vastasi kärsimallisesti: ette osaa niin pahasti parjata minua, kuin minä luonnostani syntymiseni kautta olen Herran edessä.” Mutta ei tämä ollut ihme tyhmältä kansalta; maan ihmeempi että oma kappalais-pappinsa ei ollut enemmän Valaistu, kuin että yhdistiin pilkkaan ja mainoon ja saarnastuolissaki paraasta päästä parjasi Paavoa ja hänen laumaansa

Mutta Paamo rohkasiin ja meni Pispalle valittamaan tällaista papin julkisesti pahentavata käytöstä vastaan. Ja Pispa tulikin Nilsiään asiata tutkimaan: onko papissa Vaiko heränneissä mäaryys. Mutta Pispa tutkittuansa ymmärsi, ettei heränneillä ollut opinereysta, vaan puhdas evankeliumin«oppi, ja papissa määrä mainon henki heitä mastaan

Nyt kysyi Pispa heränneiltä: Vaatisitteko te pappia joHonki edesvastaukseen, ja etteköparemmin saattaisi hänelle anteeksi antaa, niinkuin Kristus käskee mihamiehilleen antaa a«teeksi? Paavo kumarstin ja sanoi: ”hyvin mielellään, herra pispa, kun hän maan rauhan meille antaa!” No, pappi meni kohta ja löi kättä Paamon kanssa ja tekimät ikuisen rauhan ja sominnon. Tähän lisäsi pispa: sitä minäki toimon ja toivotan eteen päin. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Paavo julkisesti tunnusn ja puolusti totuutta, ei peläten maailman vainoa ja se tapahtui v. 1822.

*** opettaja ahkera ***

Ahkera koulun opettaja

Wähäisessä kaupungissa Saksan maalla 51 vuotta ja 7 kuukautta koulussa palvellut opettaja kuuluu antaneen aikanaan koulupojille luokassansa vähintäin 911,517 kepinlyömää, 124,010 vitsausta. 20,989 lyömaä linjaalilla, 1.036,715 kämmenpätkää, 10,235 suuta vasten, 7,905 korvapuustia, 1,118,800 tukistamista ja 12,763 paukausta pipliällä, virsikirjalla, katkismuksella tahi kieliopilla

Joka puolentoista vuoden perästä oli ukon tarvinnutki ostaa uuden virsikirjan. 731 kertaa oli harjottanut poikia herneitä polvillansa painamaan, pait monta muuta kuritusta mitä milloinki sattui. Niin oppinut oli tämä maisteri haukkumisessaki. etta hänellä oli 3000 herjaussanaa ja niistä kolmas osa vielä miekkosen omatekoisia.

Jos Suomessa oltasiin niin tarkkoja kuin Saksanmaalla, niin ehkä voisimme mainita meidänki maassa löytyneen näin jaloja opettajia!

*** opettaja ***

Erinomanen opettaja.

R— n pitäjässä oli koulumestari. joka, niinkuin maassamme vielä harjoitetaan, aloitti Isä-meidän rukouksella lapsia opettaa tavaamaan, vaan teki sitä näin järellisesti. ”Tuo on nyt pitkä J”, sanoi hän. Lapset kuin ei paremmin älynneet, tavasivat: ”I sanoo I, pitkä I, s – ä”, sä, pitkä Isä”.

Sama mies kuin opetti lapsia numeroita tuntemaan, sanoi: ”yhden merkki (1) on kuin keppi”. ja kuin poikain tuli nimittää 111, niin siitä saatiin: ’keppi sataa keppi kymmentä keppi”.

Naurattaako vai vaiko itkettää lukijata tämä kertomus? Muistettava kuitenki on, ett’ei maassamme löydy mitään erinäistä koulua, jossa saisi oppia jarellistä opetuksen muotoa, ja miten voimme siis vaatiakaan parempia koulumestareita?’

L. ÄrisatiCL SRajttin Slrmoainen 3ultÖtu6.

Me Aleksander Zoinen, armoéta Äeisart jrt 3tse»atttaplt soso SBenaenmaan, (Suurttuststnag ©uomeösa j. n. e. £eemme ttettSvasp: etta 3Jie, sinn \ sotasutjteet npt ornat loppuneet, olemme (öptäneet teäsjl tamänsautta armoSsa mäaratä, etta se ettnStnen välta ja troima, josa,armotttslssa 3ult«tusstösa ip:«ta | maaligs. ja 18 p:«tä joulus. 1854, oli senraaltsuroer niöttlle éuomeSsa annettu,ei tule enempäa seStamäan. (Sen suuremmasst »asuutussessl olemme tSman omasittseött aHestrjoittaneet, josa tapa^tui 7 p. tousts. 1856.

ALEKSANDER.

Ministeri-valtiosihteri kreivi Armfelt.

— kotimaalta.

*** kanava ***

Kanava Päijänteen ja saimaan välillä.

Kanavain kaivamisista ja hyödystä, verraten rautateihin, on hra Qwist, tavallisella tarkuudellansa ja taidollansa, kirjoittanut nroihin 36 ja 37 sanomalehteä Wiborg.

Näytettyänsä älyttömyyden, huikentelevaisuuden ja tietämättömyyden Helsingin Sanomain puheissa samassa kysymyksessä, ja osoitettua kanavan tarpeellisuuden Päijänteen ja Saimaan vesien välillä, käypi hän sanomaan, mitä suuntaa ja matkaa kanavan pitäsi kulkea, eikä löydä parempaa kuin se, jonka hra I.K. kirjoituksessansa 17 nroomme katsoi sovemmaksi, nimittäin Suomenniemen lahden, Juolajärven ja Ruotsalaisen (Heinolan luona) kautta.

Hra Q.vist sanoo monta vuotta sitte jo kuletun, mitatun ja määrätyn samat suunnat tehtävälle kanavalle, mutta (ylpeydestä vai mistä syystä lienee?) ei hän sano milloin tahi kutka sen ovat tehneet.

Tämä jo käyty kanavan suunta alkasi Päijänteen eteläpäässä, Pulkkilansalmen päästyä ja siinä alkavan pitkän niemen etelä-kuvetta pohjaan päin kulettua, olevassa Warslahdessa, josta kanava tehdään taipaleen poikki Alaseenlahteen (Riihilahden kylän luona?)

Kalkisten-joessa, jota Päijänne laskee Ruotsalaiseen, vaan jonka alkupuoli on niin koskilta vaivattu että täytyy mainitun kanavan kaivaa. Mutta Alasenlahdesta alkain on Kalkisten-joki selvä samote kuin Ruotsalainen aina Heinolan pitäjän kirkon luokse, missä kapea ja matala harju on kaivettava poikki, niin että saadaan lyhyt kanava Ruotsalaisen ja Heinäräävelin järvien välillä.

Heinäräävelissä kääntyy suunta itäisen sijaan aivan pohjoiseen; tultua Paason-koskitse, johon on tehtävä kaksi sulkua, päästään Keskirääveliin ja sen perästä Käärmeveteen; joissa järmissa on selmä kulku, pait parissa matalassa kohdassa, Ma tulee symentää.

Tultua Käärmeveden itäiseen lahteen eli Hakkosenlahden pohjaan on taas kapea kannas, jota kutsutaan Hangastaipaleeksi, aukaistava ja yksi sulku siihen tehtävä, päästäksemme Juolaveden järveen Mäntyharjussa, mistä kulku on vähän matkaa pohjoiseen Miekkasensalmeen asti, joka on perattava ja josta päästään (pieneen) Lahnaveteen, missä kulku muuttuu itäsuuntaseksi, jona se Saimaan asti sittemmin pysytteleiksen.

Päästyä Pyhäkoskeen, missä täytyy rakentaa taas yhdensulun, kohotaan Pyhäveteen, jonka rannalla Mäntyharjun kirkko on, siitä Kiepinsalmeen, siitä ”elmää mettä Kimisalmeen, jota on perattava, mistä Kallavesi viepi Honkataipaleen kannakselle, missä on Mäntyharjun, Kristinan pit. ja Suomenniemen kappelin raja.

Tämä matala kannas on poikkikaivettava ja täytyy tähän kanavaan rakentaa ehkä neljäki shuelnkvuead.esNsäy,t jaollaan Kuolemajärven lahdessa Han> kulettua svvää Kuolemajärveä Suomenniemen ja sittemmin Savitaipaleen kirkon sivutse, ei lasketa Partakosken eikä Kärnäkosken kuulusain maan pahain koskien kautta Saimaan, vaan kaivetaan Oravintaipaleen pitkän ja kaitasen niemen poikki kaitasvimäm, ajassnayktoohdllaasasna kanama, johon on yksi sulku tehta Saimaassa.

Kulettua matkaamme luvetaan olleen 12 peninkulmaa Päijänteen ja Saimaan välillä, ja siitä matkasta vaan 5V suomen Virstan pituudelta kaivettavia kanavoita, joihin korkeintain tarvitaan 10 sulkua, ja tämän uuden kulkuväylän avaaminen ei luveta nouseman kuin korkeintain 750 tuh. ruplaan hop. (Saimaan kanavan luvetaan valmiina maksavan yli 3 milj. rupl. hop.).

Kanavaa Päijänteen ja Saimaan välille vaatii A. M— n, kirjoituksessa S:ttarelle, kulkemaan ”keski-tienoolta Päijännettä suorastaan Iousan vesien, Rautaveden ja Suontiejärven kautta Puulaveteen ja siitä Korpijarveen, jossa vastustaa 3 nykyisen Virstan levyinen ”Maanselän” juova eli harju, joka on kaivettava poikki mestmäuläksi, joten päästään seuraavien lampien: sPienen Vuolingon, Naistingin, Orijärmon, Pitkäjärven ja Urpolanlammin kautta Mikkelissä Saimaasen.

Koko Puulan ja Saimaan Välillä ei olisi lomaa maata kaittettamaa enemmän kuin noin 6 eli 7 Virstaa, nim. mainittu 3 Virstan levyinen harju ja senlisäkst joitakuita lampien taipaleita. Tämä tie on sen puolestaetnisin,että se yhdistää Päijänteen ja Saimaan Vedet niiden keski tienoilta, joten ei tule liikaa kierrosta kellekään.

Sitä Vastaan tekisi se julman suuren kierroksen esim. Viitasaarelaisille, jos Keiteleestä pitäisi matkustamansa pitkin Päijännettä Ruotsalaiseen, Heinolan tienoilla, ja sieltä sttte Iuolajärmen kautta Saimaasen ja Viipuriin.

Mutta tie Puulaveden kautta ansaitsisi tarkemman asianomaisen tutkinnon, joka vaöta saattaisi selkoon edut sekä haitat. Parempi on edeltäpäin tutkia kaikki haarat, kuin sitte jälestäpäin katua”.

Vaikea on sanoasinne eli tänne ennenkuin tätäki kanavan suuntaa on Viran puolesta tutkittu. Mutta se on varmaa että, jos eivät Mikkeliläiset valvo heille sopivimman suunnan asiata eivätkä vaadi Maa- ja Vesiyhdistysten hallitukselta Virallista syyniä heiltä paraimmaksi uskotulle kanavan suunnalle, heille tulee myöhä katumus. Herra Qvist, äsken mainitussa kirjoituksessansa, hyvin moittii Mikkeliläisten esiteltyä suuntaa, miltei aivan mahdottomaksi.

*** kanava päijänne saimaa ***

— Tautia.

Nurmeksessa vaivaa horkka ihmisiä virumisella lamalla; mutta tuin on lääninlääkäri pitäjässä, niin on helpotusta tohtorin rohtoin kautta.

— Putsolainen. Tapaturmasta tapauksia.

Taipalsaarelta kirjoittaa D. O. ”19 p.marrask. viime Vuonna kävi Lappmesi jäähän ja mei talon isännän tuonelaan. 22 p. huhtit. hakkasi toinen toisensa päälle mahingossa puun, ja se Vahingoitettu jätti 3 päivän perästä tämän ajallisen elämän”. Eläinten ruuan puutetta Valiteta n kärsityn myös Nurmeksessa.

Kiuruvedeltä kirjoitetaan:

”on täälläki tinka eläinten ruuasta, vaan toisiaan auttamalla on tultu toimeen.

Yhdeltä huolettomalta isännältä sanotaan kuolleen kuusi lehmää nälkään; Vaikka sen talon naapurista on koko talven myöty olkia tarvitseville, puhutaan että kaikki lehmät ovat nostettavana”.

Kesän tuloa valitetaan ylimaasta yleensä hitaaksi ja myöhäksi erittäinki eläinten nälän tähden. Waan Vielä 4 p. toukok. oli esm. pohjois Karjalassaki (Nurmeksessa) satanut 2 korttelin lunta ja sitte kestänyt pohjatuulia.

Samaan aikaan oli Längelmäeltä (Hämeessä) satanut saman Verran lunta.

Vielä Helluntaina (10 p. toukok.) oli Kiuruvedellä ja Nurmeksessa ”täysi ja kova talvi, Vaikka juuri sinä p:nä ilma kävi kauniiksi ja tuuli etelään”.

Längelmäeltä sinä p:nä ”käki ensi kerran ja ahkerasti on kukkunut. Paitsi pääskynen taitaa täällä jo olla kaikki muut sutvilinnut,mutta kyllä ne omat saaneet kylmää pohjatuulta nokkaansa ja komia yöpakkasta koetella täällä. Lunta on mielä takapäimastllä puolilla hvminki Vahmassa; jäitä kameliaan ja ajetaan Vielä hemoisillaki vaikka on helluntai!” lq. s.)

— Helsingistä:

Maaja vesi-yhdistysten hallituksen esimieheksi on 27 p. huhtik. armossa määrätty Senaatin jäsen—, kenraalimajuori m. m. paruuni K. von Kothen. Senaatista. 7. p. toukok. ovat kanselistit Senaatissa G. s. Sourander ja G. H. Sjöstedt armossa määrätyt protokollasihtieriksi. Yliopistosta.

Kaikki yliopiston opettajat ja Virkamiehet pitivät 15 p. t. k. puolipäiväiset yliopiston ylimmäiselle täällä-olevalle päämiehelle, varakanslerille m. m. paruuni Munekille, joka nyt ensimäisen lulunvuoden on johdattanut yliopiston asioita sillä rakkaudella, kohtuudella ja tunnolla, että paruuni Munek jo on voittanut sekä nuorten että vanhain sydämet ja syvimmän kunnioituksen.

Mainitussaki pitotilaisuudessa, johon oli Vieraiksi kutsuttu ainoastaan yliopistonrehtori ja vuoteusa palvelleet rohmessorit valtioneuvos Pipping ja I.I. TenaMöm sekä joku määrä vliop! pilaita, näyttiin kaikkien rakkaus jakunnioitusparuuni Munekia kohtaan sekä puheissa että lauluissa. Ilo ja hyv—ä sopu pitkitti pitoja myöhään illalla. Mopistosta.

15 p. toukok. päästmat kokeI laiksi hlstoriallis-kieliopillisessa tiedekunnassa vlioppilaat K. S. Emevus ja E. Rudheek (Eero Salmelainen). Ilmat ovat pysyneet kolkon-puoleisina. Sateita on ollut hymästi. Kaikellaista laimoja, sekä döyryjä ’ että purjeita, ot^ tullut ja mennyt, ovät sekä tuoneet i että Vieneet tavaroita ja matkustamia. Mopiston opettajat ja opetettamat omat alkaneet kesänimtttojansa.

— Tuuloksesta.

”Kerron niin kutsutuista ”Tuulokseu marklmoista”, jotta omat tamalliset pidettaä jokaisena Helatorstaina. Armannette sen jo päivästäki että toritnnnat täällä ei tule kysymykseen, maitta lauppatamara ei suinkaan ole hvlittävä. .Sillä silloin näe sadottain punottavia poskia, Vuosittain kappaleentoisttllymmenestä seurakunnasta, seisovan kirkkomme edustalla kiedottuina Paraisiin havenoihinsa, ja ompa jo moni kaunonen saattanut löytääki ostajansa näillä markkinoilla, vailka paikalla ei suinkaan yhtään kauppaa ole tehty. Mutta näillä markkinoilla on vielä toinenki merkityksensä. Kuka ei tunne Rltualan hellkaa Sääksmäellä, jota aina alettiin laulaa Helatorstaina? Samanlainen johto on saattanut olla Tuuloksen markkinoilla, Vaikka markkina-virst on muuttunut, niinkuin kaikki muutti Vanhat Viattomat laulut, häpeellistin toitotuksiin, ja helan Viattomat leikit tanssin pomputolstin ja nilkun Viulun kitinään. Mutta jota tarkastaa kirkon yläpuolta olemaa korkeeta mäkee, jota tavallisesti kutsutaan ”kylätahikylaivs-mäekst”,mutta Vanhat sanomat sitä myös kutsutun ”helamäelsi”, niin lienee sillakin arvaten muinaan joku hela-laulusämeUlyt. Mäeltä onki monelle suunnallekummallisenihan^ näkö-ala. Suolljärven, Tuuloslammien, Leheen, Takasen, Pyhäjärven ja Roineen medet läikkyvät sieltä katsojan silmiin, sekä sadottain Vuoren ja mäen nyvpylöitä. Melkeen keskellä korkeempaa pe.ikkaa on suuri lähde kirkkaalla «edellä, josta Varmaan ennen elänyt nuoriso on löytänyt paremman virmotuksen luin nykyisistä markktna-puodista. Se sitä”.

— H. S— n. Längelmäeltä.

”Maaviljelys on täällä varas elatuksen keino, vaan sitä toimitetaan est’isäin tavalla. Uudenmaan ja Hameenlinnan lääniin asetettavasta maaviljelysseurasta toivotaan meilleki paljo hyötyä, ja luulen että moni täälläkään ei säästä puolta kölittoa tämän yhteisen hyvän eduksi! Kuta useampi tälle seuralle antaa jäsenrahoja, sitä suurempi kassa keräytyy, ja sitä enemmän seura voipi Vaikuttaa alusluntansa maaviljelyksen hyödyksi. Nämä jäsenrahat tuottamat monikertai en koron antajille, kuin seura niiden nojalla toimittaa heille osoituksia edullisemmaltaMaamiljelylsestä ja antaa opetuksia siinä niin esimerkeillä luin opetuskirjoilla.

Onhan toti juuri joitakuita talonpojissamme kokenut seurata neuvoja ja osoituksia sanomalehdissä, joita viime Vuosina on täällä liruvettu lukemaan. Vaan eihän sanomalehdissä voi annettaa kaikkia neuvoja. joita kunnon maaviljelija tarvitsee? eikä oikeita opetustirjoja maantviljelyksessä, joita hyödyksemme alkaa aina useimpia ilmestyä, talonvoja täälläpäin valitettavasti kyllä ymmärrä käyttää hyödykseen. — Tätä pitäsi setä asianomaisten että talonpoikain ottaa Vaariin, ja useimman meistä pitäst ruveta jäseneksi mainittuun maamiljelysseuraan!” — q. s.

Hirvensalmesta.

”Noin liki 30 Vuotta sille kuin muistan, oli Varsin kirkko-aidan Vieressä kapakka ja Vähän edemmäksi rakettiin toinen. Nämä menestyi niinkauvan hyvästi kuin papit ja nimismiehetrakastivat niissä käydä, ei poliissinä vaan kesti-Vieraana; mutta kuin tuli uudet esimiehet seurakuntamme sekä lailliseen että evankeliumilliseen asiaan, niin ei ole enää kuin uuuinsia jälellä kapakasta ja toinen vanha vttnankauppa»talo on jo joutunut nimismiehen omaksi ja papin asumaksi. Vieläkö nyt lauman saanee kokotella, että ne pienet, mustat mökitmuuttustmat edemmäksi kirkosta, joka olis niin julkisita, ettei kirkkoa liki olist muuta kuin ne julkiset asukkaat, papit ja ruununmiehet? Muutenkin alkaa täällä valistus viljalleen hitua eteenpäin. Eteläpuolella pitäjätämme, > jossa ennen pyhä-illat vietettiin juomingeissa ja tanssiloissa, on nyt eletty paremmin ja pidetty pyhäkou! luja. Tänä talvena on pitäjässä ollut 2 koulua toi» ’ messa, toinen tavallinen koulu, jotaSuntio(koulumestari) pitää ja toinen erinäinen kouluttaja, jolle opetettavat itse maksamat 20 kop. Viikolta. Se opettaa enemmittäin kirjoittamista ynnä lukemisen ohessa. Tämä toinen lisäkoulu on maan syntynyt siitä, että sen pitäjä, Tohias Ripatti, omasta valistuksen edistämistoeno hoaplupsiata.” on antautunut opettamaanA.sitä joka tah I.p.M.

Liperistä kirjoittaa M. T— nen 7 p. toukok.:

”Rekikell on kyllä niin huonoksi mennyt,ett’ei ole pääsemistä niin eikä kärryillä, maan jäät ovat Vielä 7 korttelin paksuista, joihin suurella maimalla olemmekalanpyytöjämme jystäneet. Kesän tulo näyttää niin hitaalta kuin v. 1843.

Rukiista ja okrista, joita jouluun asti möimät 3 ja 4 rlaan, saamat myöjät omiansa ostaissa nyt maksaa 5 r. tnristä. Voi mat» saa 10 k. naula, potaatit 5 k. kappa, päimämiehelle annetaan 3 ja 4 Viikolta, mutta kyllä ne kesällä ottamat 6 ja 8 kappaa miestä myöten.

Niinan syyksi on luettama kaikenlaista pahennuksia täällä. Ompa useimpana muonna sattunut pari kolme murhan työtä. Riitoja ja tappeluita on myös paljo tapahtunut, vieniä näppimarkauksia tiheesti, maan suurempia harmem! min. Kahdesti Vuoteeu istutaan täällä 9 ja10nmt! koa karäjiä; vaan pitäjämme onki Väkirikas,kuin viime muoden lopulla oli emäkirkolla 12.049, Kontiolahden kappelissa 5,853 ja Joensuun kaupungissa 545 eli yht. 18,447 henkeä.

Viinan suhteen on Jumalan kiitos! toki paremman elämän toivo, kuin armollinen siltavoutimme raivasi pois melkein laitti luvat, tomat «iinapannut, joita on 3 Vuotena kerännyt lakohes 300 kappaletta, maikka häntä on kohdeltu kirmeillä, keihäillä, seipäillä ja turikoilla. Mutta urhoollisten lautamiesten avulla on säilyttänyt henkensä ja täyttänyt virtaansa. Waan mitäs siitä? jos pannut mietiin niin padat jäi; ja salakeittäjät sanovat padoissa saataman makuisampaa ja enemmän miinaa kuin maskipannuissa! — Tost on että täällä pidetään tanssia ja korttia lyödään. Waan enemmin osotailse raakuus siinä, että pitopaikoissa kutsumattomat eli kuolkamieraat ottamat kaiken mallan, tanssimat kuin hullut ja pitämät milli-ihmisten elämää. Herrasmäen täytvv pidoissaan panna mahtimiehet omillensa. Viime syksynä kimittimät kuokkamieraaat pimeellä yöllä häähuoneen Heinoniemen kylässä niin että merkit seinissä nytki tuntuu.

Meillä on paljo ja simeätä herrasmäkeä esimerkkinä; kiitettämät opettajamme neumomat meitä hymään ja rantasemat syntistä elämätämme; ja ’tuitenli on raakuus ylimmällään.’ Mistäs se tulee?

Lukutaito lienee kohtalainen. Koulumestari löytyy, joka saapi palkkaa 2 kappaa eloa ja 4^/2 kop. rahaa joka tilalta, mutta joka maan kerran on kahdeksaan muoteen käynyt muutamissa kylissä opettamassa lapsia. Sentähden jääpiki köyhäin lapset opettamata ja raakuuteensa; maralkaat opettamat itse tahi palkkaamat jonku toisen opettamaan lapsiansa”.

Ilomantsista on nimensä ilmoittamaton lähettäjä kirjoittanut pitäjänsä nykyisestä tilasta, ja lisää toimitukselle sen kamalan uhkauksen että. jos S:ttareen ei oteta hänen lähetystänsä, hän enää ei lume eikä huoli koko S:tarta.

Tämä on hirmittämä asia, mutta ei sittenkään toimitus moi ottaa lähetystänsä, ennenkuin ilmiantaa toimitukselle nimensä, jota ei kuitenkaan lehteen panna jos hän ei sitä tahdo. Ei toimitus moi ottaa Stttareen tärkeitä ilmoituksia, jos ei tied—ä lähettäjän nimeä eli muuton asian totuutta. Nurmeksesta.

.,Lukutaito on täällä paljon parantunut kuin saimma koulumestarin tänne. Se asetti sunnuntaikoulut joka kylään, ja siihen asetukseen omat pitäjäläisemme olleet tyvtymäiset.

Useempi mie—s täällä kykenee kynä käteen”. Putsolainen. Kiuruvedeltä. ”H5mmästyksellä näen että mälista sattuu kummallisia mikoja sanomalehtiin. N:rossa 14 sanotaan täältä, että Juhana Mykkänen m. 1854 sai ruunulta rahoja jam. 1855 ojitti raykasuonsa sarkoihin j. n. e., ja sttte syksyllä tylmi. Siinä on suuri mirhi tullut; sillä jo m. 1853 on hän rahat saanut ja m. 1854 muokkasi ja kylmi hän rahkasuonsa, josta hän kesällä 1855 leikkasi niin suuret saaliit.

Mistä S:tar (n:ro 17) onsaanut ”kirkkoväärti Aato Tikkasen” H. M. Keisaria puhuttelemaan Helsingissä?

Sen nimellistä kirkkomäärtiä täällä ei löydy, maikka täältä sanotaan olleen!? Jota H. M.Keisari armossa puhutteli, oli talonpoika ja lomprommi-oikeuden jäsen An—tti Tikkanen täältä”. A. T. Taipalsaarelta. ”Onpa se ihmeellistä luinseurakunnassamme pidetään amisstonia useasti, jota eiennen luultukaan. Nyt menee hemoisia, lehmiä ja lampaita että naukuu.

Siihen on syynä yhteiset pitäjän rakennukset. Kappalaisen pappila on rakettu uudestaan. Kirkko on tehty uusi, josta on maksettu 6,100 r< hop., ja sitte maalattu. Kellostapuli on muorattu ja maalattu. Mutta mitäs niistä? Nyt tehdään kirkkoherran puustellille se kuuluisapytinki, jonka tekopalkka huutokaupassa kohosi 4,600 r. hop., josta kolmas osa on maksettu. Tällaista rakennusta ei moi olla koto Suomessa; se on mielä kesken, maikka olis pitänyt olla 1 p. lokak. 1855 malmis.

Pitäjässämme luin on maan 24 mantaalia ja noin 3,500 asukasta, on armattama että lappalaisen ja kirkon rakennukset rasittimat meitä paljon, maan että tämä kirkkoherran puustellin mainio rakennus panee meidät paljaiksi. Joka ei käynyt määräpäimänä maksamassa, niin johuomenna ruununmies kotona ryöstämässä ja hänelle 3 ja 4 kolikkoa palkkoja. Olisi tuommoisia mieraita mieletlään välttänyt, mutta ”matti kukkarossa” kielsi miehet määräpäimanä maksamasta”. D. O.

NKenajänmaalta. Pietarista kirjoittaa I. T— nen

kerjäläisten surkeasta tilasta lamottaman kumauksen, jota emme kuitenkaan moi lehteemme ottaa. Hän sanoo, miten paistoja ihmisiä Suomestali tunkee sinne kerjäämään, niiden lapset juoksemat ympäri kaupunkia kerjäten, oppimat koiruutta, kelmottomuutta ja kaikkea pahuutta, eikä manhemmat muusta huoli kuinhan lapset iltasilla tuomat heille rahat, eikä kysytä jos omat pyytain eli martain ne saaneet. Viipurin etukaupungissa niillä on laajat ja likaiset kortierit, missä satoja lapsia saapi laiskoina, opittomina ja manhempainsa pakanallisten tapain kumasteessa kasmaa, kunne lykenemät taikka haureuteen tytöteli kaikenlaiseen pahuuteenpojat: työntekijöiksi ja rehellisiksi ihmisiksiheitä ei olekasmatettu”. Lähettäjä toimoo, että Suomalaiset sekä Pietarissa että Suomessa miettisimät, miten tämä pakanallisuus kristillisen seurakunnan pomessa saatasiin josko ei kokonaan juuria myöten vois niin luitenki estetyksi levenemästä.

Mksmailta. Ruotsista.

Täällä näytään tuumattaman. saada pääkaupunki Tukholma linnoitetuksi.

Kuin kohta aletaan malita säätyinedusmiehiä tämän muotisille maltiopäimille. kehuu itsekuli puoluslunta miehiänsä sanomalehdissä. Näissä aletaan myös jutella, mitkä aineet olisimat tärkeimmät maltiopäimäin tutlittamakst ja päätettämäksi. Erittäinki on nostatettupuheelst Ruotssssa jo manha toimotus, että kansan edustus maltiopäimillä neljässä eri säädyssä (sama kuin Suomessa) pitäst lakata ja heretä, maan että itsekuki paikkakunta, katsomatta säätyyn, Valitsisi enimmältä huudolla jalähettäsi maltiopäimille edusmiehensä. Waan aatelisja papis-säädyn sanotaan Vastustaman tätä kan—san halua. Norjasta.

Tänne on tullut mara» kuninkaaksi Ruotsin lruunuvrinssi, joka perheineennyt toukokuussa mu—utti sinne. Ranskan keisarin kerrotaan hymin suositteleman mapakaupan mieliä, niin että kuuluu tahtoman enstnki pyyhkiä kakki tuomakiellot tullilaista pois, ja sittemmin Vähitellen mähenläa kaikki tullimaksut.

Keisari Napoleon ei kuulu olleen ollenkaan tytymäinen siitä, että Englannin hallituksen oli täytynyt ilmoittaa sen 15 p. huhtik. Itämallan, Englannin ja Ranskan välillä tehdyn erinäisen liiton Turkin eheydestä, jonka Napoleon olisi pitänyt salaisena. Nytsanotaan Pröyssin ja Nenäen hallitusten ahdistaneen häntä kysymyksillä, mintähden ja missä tarkoituksessa se liitto oli tehty.

Joet ja mirrat kuulumat tulmiman yli reunainsa ja tehneen paljon pahaa. — Belgian sanomalehdet nousimat suureen meluun, kuin tuli tieto että Ranskan ulkoministeri oli Pariisin rauhantuumituksissa muistuttanut keskustelijoita, kuinka Velgian mapaassa Valtakunnassa on löytynyt sanomalehtiä, jotka omat saarnanneet lapinata jamurhaa ranskan keisaria mastaan j. n. e., ja esitellyt että semmoinen mallattomus olisihillitettämä j.n.e.

Kuutumatpa Belgian sanomalehtien toimittajat melkein ylsimielisesti päättäneenki lakata ranskan hallitusta ylen här—näämästä. Itamallan keisari on pyytänyt Pröyssinkuningasta makuuttamaan hänelle Puolan, Ungarin ja Italian moittomaat. Mutta kuningas ei kuulu suostuneen. — Itämallan sotajoukon peräyttämistä Tonajoen ruhtinakunnista, missä omat olleet sitte syksyn 1854, on jo alotettu.

Itämaltalaiset omat jo käyneet Tonajoen suiden perkaamiseen ja symentämiseen käsiksi; yym—ää työtä kuulumat tekemän. Italian tilasta ja parantamisesta puhutaan ja keskustellaan ulkomaan sanomalehdissä yhä paljon. Itämallan hallituksen sanotaan Paamille esitelleen, 1) että koulut parannetaan, 2) oikeudenkäynti muutetaan kokonaan, 3) maakunnan omia lapsia otetaan sotamäkeen (tähänasti maan ulkomailta palkattua mä» keä), ja 4) rautateitä tehdään ja leinollisuussekä teollisuus edistetään ja suositaan. Ennenkuin kaikki nämä parannukset omat täytetyt, ei ole ajattelemistakaan viedä Ranskan ja Itämallan suojelusmäleä pois Paamina—luskunnasta. Tuskin Paami antaa kaikissa perään. Neapelin kuningas, jonka mankihuoneet omat täpötäynnä mangituita alamaistansa, ei kuulu aikoman antaa Ranskalle ja Englannille perään niiden pyynnössä, että paremmin kohtelisi ja hallitsisialamaistansa. On toki sen tehnyt, että on aikonut laskea Vankeudesta kaikki muut pait ne jotla olimat osalliset 1848 muoden kapinassa ja ne jotka murhan tähden omat ma—ngitut. Turkissa on joissakuissa paikoissa kristittyjä mainottu sentähden että näille on annettu samat edut kuin itse mahomettiläisillä on. Mahomettiläisten pyhimmän kaupungin Melan päämies on samasta syystä julistanut ei enää tottelemansa Sultaania, kuin ei hän muka enää ole puhdasuslonen, ja hänen kerrotaan monen kymmenen tuh. Arapialaisen kanssa nostaneen kapinan.

Sultaani on aikonut saada käskynsä totelluksi, kapinoitsijat sotamoimalla masentumaan jakristittyin Vainoojat kovasti rangaistuksi. Sippaknntain sanomia. Porvoon hippak. Nihitty lp. tuolol. ylioppilas K. A. Winter (synt. 1830) lirlloh. apul:lsi Niipuriin.

Wirkavapaus

kivuloisuudesta 1p:stä kesäk. 1’/, kuut. Mäntyharjun kirlkoher! ralle H. I.von Psaler (roivastin virtaa toimittaasillä ailaakirl,koh. A. G. Nordqvist Mikkelissä ja tirtkoh. virkaa lappal.A.E. l Berner Mäntyharjussa): Iitin kirkkoherralle K.s. Relanderille eteenpäin kontrahtirovaötin toimesta ja Heinolan alkeiskouluin kaitsijan virasta(hoidetaan Sysmän kirkkoh.I.I.Lindeqvistiltä); Senvonlinnan koulun konrehtorille B. W. Brunouille 24 p:ään tulen», elot., ja Porvoon tuomiokirkon apulaiselle s. Elsvengr«nille, setä yksinäisissä asioissansa Porivoon kaupungin lappalaiselle K. P. Mohergille1p:stä tesäl.3 kuulaudeksi ja Wenäenkielen opettajalleHeinolassa K. sorstenille 24 p.ään elot.

Määrä> tyt: v. t. maaseurakunnan tappal. Porvoossa V. O. Pesoniuö 3 tuul. toimittamaan myös kaupungin kappalaisen virtaa; lirktoh. avul. Rantasalmilla K. I.I.Molander välisaarnaajalsi j»lranhoitajaksi siellä väliaitana; lirlkoh. apul. Heinävedellz I. Molin kirkkoh. avul:lsi ja viranhoitajaksi siellä väliailana;kolm«S opettaja maist. K. Nylenius toimittamaan lonrehtorin, malstni A. E. Winter taas Nyleniuksen virkaa. ylioppilas K.<5. Rosehier taas Winterin virkaa, sekä ylioppilas I.E. Hellman menienpettäjän virtaa Heinolassa.

Naaliin esiteltyjä: toisen lappalaisen virlaan Iumalla 1) Rantasalmien lappalaisen sijainen N. Krogerus. 2) lirkloh. apul. Korpilahdessa A. Sallm«n. ja 3) kirlkoh. apul. Kautalassa A. E. Ruuth, sekä lappalaisenMirkaan Anjalassa l) lirlkoh. apul. Elimäellä G. L. as Enehjelm. 2) v. t. kappal. Uutuniemessä G. Plathan. ja 3) n>. t. pitäjän apul. Hollolassa I.Perenius.

Nomastilsi nimitetty:lehtori S.Smalon Porivoossa. Kangasniemenlirlkoh.K. G. Eklund ja Raudun lirkkoh. I.Zitting.

Wara-kirkkoherroiksi nimitetty: tappal. I. Caren Porineesissä, saarnaaja Viipurissa s. N. Vrander. kaup. kappal. Pormoossa K. P. Moherg. tappal. sijainen Hiitolassa maiet.G. Krogius. kirkkoh. apul.Iääskessä A.seruherg. lappal. sijainen Petäjäivedellä A. CygnNus. lirlkoh. apul. HeinätvedellK I.Molin, tirkkoh. apul. Helsingissä K. s. sorst6n ja lirkloh. apul.Hirvensalmessa I.G. Gläsveek.

Wirkavapaus limuloisuudesta 24 p.-ään heinät, kirtkoh. apul. K. A.Mnterille Wiipurissa.

Naalit saarnattavakst määrätyt: toisen kappalaisen virtaan Mikkelissä ja kappalaisen virkaan Rautjärmellä 6. 13 ja 20 pp. ensi heinäk., ja vaalihuuto tapahtumaksi 10 p. tulev. elot.Vtsittäväksi ilmoitettu: opettajan virka Nyhergin pitäjänloulussa Tuusulassa uuden56 päimän etsimysajalla. Turun hippak. Naalille pantu: tappal. virtaan Levanpel-lolle eli Kullaan: 1) tirlkoh. apul. Teumassa K. (5. Sonek. 2) armov. saarn. Kullassa N. Nerin, ja 3) kirkkoh. apul.Pirkkalassa E. T. Gestrin; tappal. virkaan Toholammille: 1) välisaarnaaja Nemolahdella maiot. H. Ingman. 2) lappal. Karijoelt(Bötom) B. s. Lilius, ja 3) kirlloh. apul. IlmajoellaI. W. Nvhergh; saarnaajanmirkaanKakslerrassa: l)ivälisaarn. Soltungaesa I.I.Groundstroömsekä. saatamatsi täysi määrä saarnaajia, 2) välisaarn. Uskelassa S. (s. Krook, ja 3) välisaarn.Huittisissa K. N. Malmström, luin mnös 3’nneksi vaalisaaniaajatsi tappal. virkaan Oravaisissa pantu Alajänven kappal. K. W. Hjelt.

Määrätty; Lopen tirtkoh. von Qwanten toimittamaan romastin virkaan Raseporinitä rovastikunnaösa setä Lohjan pitäjän apul. K. Erenius ja lirkloh. apul. maist. K. A. Mellherg yhtenä täyttämään kirtkoh. viran toimet siellä, papismies G. O. Aspelinpvsymään edelleenapulaisenakirkkoherralle ja kappalaiselle Kiskossa, pitäjänkouluttaja Kiskossa I.N. Henriksson olema«myös apul. Suomusjärven kappalaiselle, kuin myöskappal.apul. Partaisissa K. R. Malmström välisaarn:lsi pit. apul. virassa Huittisissa.

Kuollut maaliskuussa: virasta vapautettu papismies I.L. savorin. ja huhtikuussa: Lohjan klrktoh., tontrahtiromasti K. G. Psaler, selä tässä luussa: saarnaaja MuurlassI.Gröndahl.

Etsittämäksi ilmoitettu: saarn. virka Muurlassa, sijaisen paikat alkeisopettajan virkaan Porissa jakonrehtorin virkaan Waasan nkä«alk. loul.

WandaM tullut ja vaivoiKta mäsynvl halajaa lepoa ja soisin saadakseni mirkani toimittajaksi kelpo miehen, jolle lupaan palkaksi kakst’kolmatta-osaa niinhymin merosta, kuin myösmaan-tulosta, joka häneltä on miljeltämä. Kaiken sisääntuloni saapi lukea 600 hopiaruplaan.

Halulliset ilmoittakoot itsensä tarpeellisilla todistuksilla seurakunnan Kirkkoherralle ennen 13 päimää tulemata kesäkuuta tänä muonna. Lempalassa 26 päimä maaliskuuta 1856. Peter Stade,

Lukkari Lempalan seurakunnassa Inkerinmaalla. Yksi puutarhan hoitaja (rekolsmestari), yksi muurari ja yksi seppä tarmitaan Praahen kaupun gissa, jonka muolsi näitten ammattien semmoisia harjoittajoita, jotka moimat todistuksia esiin tuoda melmollisesta taidostansa siinä, ynnä hymästä maineesta, z kehoitetaan liireimmän kautta maistraatin tykönä nij mitetyssä kaupungissa etsimään oikeutta ammattiensa toimitukseen siellä.

Keskihinnat torilla tällä Viikolla. Kaurat 4 r. ja 4 r. 20 tynnyri; ruisjauhot 4S ja 50 t., mores lammasliha 1 r. 90 k..tuoresraamaanliha 1 r. 75 k.ja2r., Vasikanliha 2r. 60 k. ja3r., sianliha 2r.20 ja 2 r. 30 k., suolaset hailit 60 ja 90 k., moi 3 r. 60 k. ja 4 r., heinät 25 ja 35 k. leimiskä; ohraryynit 28 ja 32 k., potaatit 14 ja 15 k., herneet 30 k. kappa; tuoreet haumit ja ahmenet 3 ja 4 k. naula; munatiu 28 ja 30 k.; rieska maito 10 ja 12 k., hapan 8 ja 10 k., miina 60 ja 70 k. kan, nu; toimuiset halot 4 r., petäjäiset 3 r. 25 ja 3 r. 50 k. sy

Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Lupa painamisten annettu: l.Leiludörz«l

Yksi vastaus to “1856-05-30 Suometar”

  1. Heikki Harjunmaa Says:

    Huonostipa on lukuohjelma tulkinnut kirjaimet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: