1863-07-21 Suometar


Suometarta v. 1863, N:o 57. Tiistaina 31 päivä Heinäkuussa. 17:stakymmeneS Vuosikerta.

Suometarta tu. 1863, jälkimäistä puolivuosikertaa, saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumpp. kirjakaupassa 4 markalla sekä kaikissa maamme Posti konttoreissa 4 markalla 80 pennillä.

Hypoteekki yhdistyksen lainoista *).

*) Jatko ja loppu 55 n:roon.

Niinkuin yhdistyksen rmlkasetelien nyfysistä hinnoista nähdään, joutuisivat maaviljelijät aivan hukkaan yhdistyksestä saaduilla lainoillansa, jos niitä edelleen velkaseteleissä annettaisiin.

Tuskin saataisiin niistä enää mitään hintaa, jos vielä laskettaisiin uusia velkaseteleitä llikkeesen. koska nytkään niistä ei tahdota maksaa enemmän luin ne 9(1 ”/<” jotka Suomen Yhdyspankki niistä maksaa ja jonka lurvun jälteen se ottaa niitä lainain paruiksi. Pelättäroä olisi, että nämä vellasetelit nytki kalpenisirvat hinnoissa, jos yhdyspankki lakkaisi niitä ostamasta ja ottamasta roastaan pantiksi, ja että ne alentuisivat hinnassa sitä myöten kuin Midyspankki laskisi mainittua ostoja pantti-arvoansa niille entistä alemmaksi.

Yhyspankki ei voi jos tahtoisiki lunastaa niitäkään 6 miljonaa markkaa, jotka näissä velkaseteleissä jo omat liikkeessä, sitä vähemmin uutta velkasetelien paljoutta, joka tulisi liikkeesen, jos yhä lainoja annettaisiin niissä ulos

Tietäen ja nähden nämä uhkaamat seikat päätti viime Kesäk. 5 p:nä Hypoteeki-yhdistyksen yhdyskokous, että lainain annista velkaseteleissä olisi lakattava ja sensijaan olisi ulkomaalta liankittava rahalaina, josta sitte lainanhakijat saisivat koko lainansa kanvässä rahassa niillä ebdoilla. joilla yhdistys on saanut ulkomaalta rahat.

Tämä ulkomaisen melan teon puuha jätettiin kokonaan yhdistyksen johtokunnalle. velvollisuudella ainoastaan kuulustella asian tuntevia miehiä naettavan lainan suuruudesta ja ehdoista. Tähän neuvon antiin on johtokunta onnistunut saada seuraavat 5 miestä, nimittäin: senatori Snellmannin, kanselineuvos Palm«nin. esittelijä-sihtieri Normanin, kauppaneuvos Borgströmin ja kauppias F. Kiselefsin, jotka jo ovat yhtenä johtokunnan kanssa keskustelleet ja tutkineet asiata, vaikka eivät ole vielä päätökseenpäässeet.

Waikea mahtaa ollakinyt mitään päättää ennenkuin ensin on päätetty,josyleinen rauha jääpi seisomaan ja asiat Guropassa vakaantuvat. Sodan nykyinen paljas uhka pidättää jo ulkomaan raliamiehet rupeamasta niin suuriin rahamassoihin semmosen maan kuin Suomen kanssa, joka voipi tulla sodan vaihettelevan onnen ehtoon.

Sen lisäksi on Suomen valtiollinen tila muutoinki vielä niin epävakaisella jalalla, että ulkomaiset rahakkaat jo tavallisinaki aikoina tarjoavat lainalaitoksille Suomessa niinkuin valtiollemmeki rahoja paljo kovemmilla ehdoilla kuin muiden maiden lainalaitoksille, missä kaikki on perustuslaillisella ja siis vakavalla perustuksella. Miten kovia ehtoja eivätkö ne sitte nyt, kuin senlisäksi sota uhkaa, mahtaisi panna Hypoteekki-yhdistylsen lainan pyynnölle, jos se tähän aikaan tehtäisiin?

Me emme luonnollisesti tiedä, milloin ja millä ehdoilla yhdistyksen johtokunta ynnä neuvonantajainjV, kanssa päättää lainan otettavaksi. vaan luultavasti on rauhan pysyntö ajan määrääjänä lainapuuhain aloittamiselle sekä lainahakijam maksuvoima niiden elitoin määrääjänä joihin korkemtain ulkomaista velkaa voidaan tehdä.

Niiden ehtoin suhteen on sanan valta kokonaan niillä ulkomaan rahamieliillä, joilta velkaa yhdistykselle pyydetään, jonka tahden ja kuin löytyy mainittuja muitaki resloja, ei vielä ole aika arvioltakaan tiedossa, nnlloin vaainnasna hakijat voivat toivoa yhdistykseltä saatilainsa intekliä vastaan käypää rahaa velaksi.

Toiselta puolelta olisi taas lainan saanti yhdistyksen velkaseteleissä silmin-nähtavä häviö.ja niin lienee rahan tarvitsevilla maaviljelijöillä ainoa turva ja lohdutus parempain aikain tulon odotuksessa.

Mahdollista onki, että Suomen tila ulosja sisäänpäin saadaan ensi Syyskuussa alkaman valtiopäivän kautta »vakaantuneeksi, josta sitte seuraa parempi luottamus Suomen tulemaisuuteen, senmukaan paremmat laina-ehdot sekä sentähden sopivampi lainan oton aika.

Kunmelmia elämästä.

Ilmaisen ukko*).

*) Jatkoa 55 ja 56 n:roon.

Kun lumi painaa puitten oksia ja oksat sujuvat kylmän kuormansa alla; kun maa on lumella peitetty ja pakkanen paukkuu, mutta taivas on selkeä ja tätidet sieltä korkeudestaan suloisesti loistaen katselemat alas maalian; kun kuu valonsa laskee nukkuman luonnon yli ja sHeinljoilleen taivadalla kuleskellen valaisee talviseudun, sanomat ihmiset: ulkona on luutama.

Vaaleampina näkymät kuutama-yöna kaikki esineet, mutta mikin silmä kantaa, näkyy kaikki selkeästi. Kolhoksi mainitaan talvis-kuutamaa, sillä kuu valaisee silloin ikäänkuin kirkkomaan, jonka päällä ei elävätä olentoa näy; kolkoksi puhutellaan talviskuutamaa, sillä ei liikettä näy, ei puitten suhinaa kuulu, kaikki on hiljaista ikäänkuin elämä maailmasta olisi lakannut elämästä, taikka jos jollonkin ääni kuuluu, ei ole tuo ääni kenenkään muun kun erämaassa ulvovan suden; mutta kauniiksikin sanotaan talvis-kuutamaa, sillä kuollupluonto ja talvinen kuu sopimat hnroin yhteen, on niinkuin olisi lumi tuutama-yönä vaalean kuun matossa ehanampi; kauniiksi kutsutaan talvis-kuutamaa, sillä se on meille niinkuin esikuva miten elämämme lopetettua, kun kylmässä kolkossa haudassamme, viimeisessä ahtahassa majassamme lepäämme, kuoleman keskellä, hautamme yli ijankaikkinen armo-valo korkeudesta lepokammioitamme ei valaisemasta lakkaa.

Olet sinä, olen minä tässä rakkaassa Suomesjamme tämmöisiä kuutama-öitä nähnyt. Me toivomme vastakin. jos Herra meille vielä talvia suo, nähdä monta, monta semmoista yötä.

Me olemme niitä nähneet

yähneet isäinmekin ovat esisemmoisia. lotO, lisit nähnyt kuinka ihanana Helmelän takun niitä Pyhäjärveltä yksinäinen matkustaja silmäili toista sataa vuotta taapäin, kuun valossa ja Otava^tähtien loisteessa seisoivat.

Soreat puut ylenivät vähäisen lahden rannalla, jossa talot olivat. Mutta talojen takana nouft korkealle Pelkolan vuori. jonka kukkulalla muutamia yksinäisiä mäntyjä kasvoi.

Ei ollut elävätä näkymissä, ei kuulunut nyt lainetten. läikytystä rantaa vastaan, jaa sitoi kylmiin kalileihinsa järven, pakkanen piti ihmiset huoneissaan. Mutta kaukana järven selällä tuli yksinäinenmies. Ei polkua järvellä ollut, tasainen oli lumen pinta, miehen jälet olirrat ainoat, jotka takanansa näkyivät.

Mutta mies ei näkynyt polusta huoliman, jos sitä olisi ollutkin, hän käveli suoraan eteensä katsoen, hän käveli niinkuin se, joka tietää, että hän oikealla tiellä on, niinkuin se joka seudun tuntee. Hän taisi olla sneonisna.kuudenkymmenen ikuinen.

Hänen hivukjotka selällään nahkaisen lakkinsa alta rippuivat, olivat pitkät ja harmaat, hänen vaattehensa olivat vallan ryysyiset ja huonot, hänen kenkänsä, ehkä kylmä oli Uma, olivat tuohesta. Olisit arvannut, jos hän olisi vastaasi tullut, häntä kerjäläiseksi.

Sauvan kantoi hän vasemmassa kädessään, mutta oikeassa oli hänellä kukkaro; sitä liikutti hän kuiskuttaen tuo tuostakin, ja kun kukkarossa rahat helisivät. naurahti ukko aina. Nauru oli kamala niinkuin ukon muotokin oli.

ToHijeeslsmaelä oli jo tähän aikaan kahtena talona. istuivat talolliset, vanhamoinen mies lianen vaimonsa ja loko joukko lapsia par’aikaa syöden. Mutta mitä he söivät oli tuskin ru’aksi kutsuttamaa. Pettua oli leipä, järvivesi oli särpimenä, likapala pöydällä oli ainoa ruokaaine.

Hiljaisuudessa söi väki täta, joskus puhui milloin yksi nnlloin toinen sanan. ”Toista viikkoa olemme jo pettua syöneet eikä kahteen kuukauteen ole suolaa nähty ruuassamme”, sanoi neljäntoista vuotinen poika, ja hän lisäsi: ”O! jos olisin Heikin ikuinen, saisin kuninkaan armeijassa sotia, saisin jyvä-leipää ja suolaa syödä!”

Wanhus pöydän päässä tiuokasi kuultuaan pojan tätä sanovan, sitten stiainn,oi hän: ”Oli aika kun kuningasta rakastetniinkuin häntä nytkin rakastetaan; kuolemaan meni Suomen poika mielellään hänen edestänsä omalla maallansa; kun tuli lähteminen muihin valtakuntiin sotimaan, ei silloin nuorukainen mielellään häntä seurannut; vähässä oli silloin ruoka!” ja vanhus silmäili vakavasti poikaa, joka ei sanaa vastaukseksi virkkanut, hyvin ymmärtäen isänsä näin nuhdelleen häntä sopimattomasta lauseestaan.

Mutta vanha vaimo sanoi: ”oli aika kun veli ei veljensä surkeutta auttamatta nähnyt. Se aika on nyt ollut jamennyt”. Siihen vastaukseksi huokasi ukko. Mutta järvellä-kulkija lähestyi lähestymistään taloja. Maliin silmäili hän yhtä väliin toista näistä, mutta aina kun hän tuota taloa silmäili, jossa perhe syöden istui, vetäysivät ha. nen pakjut huulensa nauruun. Se nauru oli kamalaa.

Kun hän tuli rannalle, ja siinä talot seisoivat noin siviheittämän toisistaan, kaäntyikse hän niinkuiu olisi hän aikonut mennä tuohon viheliäisyydeu majaan, mutta vahän inatkaa mentyään seisahtui hän äkkiä, liikutti tukkaroaan ja

vetäikse tanhualle, joka vei toiseen taloon.

Knn ukko tuli toisen talon pihalle, sanoi siinä toisessa vanha vaimo, nousten nälkäisenä pöydältä: ”Jumala terran Aapramille kostakoon hänen kovuuttansa”. Mutta vanhus, seuraten vaiinonsa esimerkkiä myöskin pöydältänousten, sanoi: ”Älä niin puhu, Liisa; suokoon Jumala, että hänen sydämmensä heltyisi!” Waimo vastnsi: ”ole sinä Jumalaan turmassasi luja; nälkään me kumminki näännyinine, ellei veljesi meille anna jyviä ja suoloja, joita tiedäu hänellä olevan, kosla äskenkin itäin hänen vievän koko piiosillisen pappilaan”.

Wanhns ei tuohon vastaiinut mitään, hän huokasi vaan. Mutta toisessa talossa oli ukko takkaan, joka sen aikasen tavan mukaan seisoi keskellä lattiaa, sytyttänyt valkean, jonka savu meni keskeltä katossa olevasta reijästä ylös ilmaan.

Hän oli vetänyt lattian alla olevasta kellarista viereensä arkun, jonka kantta oli avannnt. Kuln?nalta näkyi huonehessa, jossa kaikki osoitti ylöllista köyhyyttä, valkean valossa arknn sisällistö. Enelnmän kun puoleksi oli arkku tiiltäviä hopea-rahoja täynnä. Niitä oli ukko latonut päällitysten, jotta yhtäläiset rahat toistensa päällä makanvat; niitä katseli hän ilon loistavilla silmillä, mutta välistä loi hän silmiään kukkaroon päin, jota yhä vielä piti kädessään.

”Sata kuusi enää tuhannesta puuttuu”, sanoi hän ja nyt helisi kukkarossa olevat rahat, laskettuna arkussa olevittrn seuraan. Ne latoi hän järjestyksen ja sitten laski hän arkun kiini ja pani sen kätköön kellariin, jossa arkkua var-ten oli kuoppa laimettu. Ukko oli lakkaristaan ottanut kuivan leipäpalan ja tuota kastaeu kuppiin, jossa oli suolaista vettä, oli hän ruvennut syömään kun kuuli jonki kolkuttavan ovensa päälle. Hän kätki pian kupin ja sitten meni hän avaamaan ovea, jota suuri rautainen haka sisäpuolella kiinnitti.

”Kukas olet?” kysyi hän kun vastaansa astui tuntematon mies. Mutta mies sauoi ”hyväa iltaa, isäntä! Olen kuullut teillä olevan myydä suoloja ja olen kulkenut aina viikon päivät saadakseni niitä”.

Ukko katseli pitkään miestä: ”niita oli minnlla tuonan vähin”, sanoi hän, ”mutta nyt ei ole Jumal’auta enemmän kun tuskin tuohon mahtuu”, ja ukko viittasi oven suussa seisovaan saaviin päin, jonka vieressä makasi vähäinen kauha. ”Ne ovat näillä ajoilla niin kalliit täällä maan sydämmessä, että niitä ei rahallakaan saa.

Ne ovat ainoat mitä minulla on mutta jos teillä on tarve vallan suuri, täytynee teille vähäisistä viroistani vähän jakaa”. ”Jumala siunatkoon teitä”, vastasi mies ja takkinsa alta otti hän muutamia kupari-lantteja. „Tässä ovat rahani, antakaatte mitä niillä luulette minun saattavani saada”. Ukko otti rahat, luki ne, pudisti sitten päätänsä ja vastasi: ”ei mies parka noilla paljon saa, tuskin kourallisen. Jumala siunatkoon, missä komissa ajoissa me elämme!”

”Antakaa niin paljon kuin niillä saa, vähemmän tai enemmän”, sanoi mies ja silmäili viekkaasti ulkoa, kun tämä meni täyttämään miehen pyyntöä, mutta siinä hänen viekkaassa katsannossa oli jotakin ilkeää ja pirullista. Ukko avasi kellari-luukun, nosti kellarista vahäisen pussin, josta laski miehen lakkiin pyyttyä esinettä, sanoen: ”nyt saan, kun nämä pussistani loppuvat, itse olla ilman, mutta mitä tekee kun on toinen puutteessa!”

Mies sanoi tuhansia kiitoksia, kun ukko laskettuaan luukun kiini istuikse entiselle paikalleen, ottaen leipä-palan taasen kasiinsa. ”Ios teitä haluaa”, sanoi ukko, kun näki miehen olevan aikeessa lähtemään, ”nun levätkää täällä yö; ulkona on niin kylmä”. Mies kiitti mutta sanoi kuutamassa vielä ennättävänsa järven yli, jossa poikansa odotti; jäähymaiset sanoi hän ja seurattuna ukon lauseelta: ”Jumalan haltuun” lähti hän, jättäen ukon yksinäisyyteensä. (Jatketaan).

Sotamiehen teosta.

Dmaifuutenfa, isänmaansa ja roapautenfa pllolustus ja säilyttäminen on kunki faunin kalliimpia velvollisuuksia, joka tahtoo edistyä sivi^tyksessä ja varallisnudess^. Alissa maa8fa ja kansaosa se (äimiin jätetään, siinä ei ole kenenkään yksityisen enemmin fuiti koka kansankaan omaisuudella, hengellä ja vapandella mitään vaknutta, luottamusta eikä turmaa; kaikki ovlaisriavsasat .

vaan saltumnksen ja oman onnensa Ne voisi milloin takaan, joko sisällinen tahi ulkonainen vihollinen häneltä ryöstää ja valloittaa. Miten tämä säilyttäminen ja puolustus kansakunnilta tavallisemmin toimitetaan, on melfeen yleel.sa tunnettu asiasiihen tarvitaan evitnineu sotaväeslö. Mutta miten tämä sotavaestö missali maaosa ja miltäki kansalta buofeammtn ja sopivammin toimitetaan sekä ylläpidetään, on päiväin tärkein kysymys.

Kilkin kansa fofee järestää ja sovittaa sitä sen mukaan kuin paraaffi näkee sekä maanfa ja muut varallisuutensa snhteet vaatii. Toisten esimerkki tässä miten monensa muussaki seikansa sopii »nalliksi toisille, jonka mukaan sitte, ikäänknin valamalla, voitaisiin sama laitos, toisesta maaosa opittua, rakentaa toisiin. Maassamme tosin on nykyisellä vnosisadalla suojelusväestöä lsotannehell tekoa) toimitettu omituisella tavalla

xxx liädän pakottaessa, on kuitenki Nuotnn esimerkkiäki taas ruvettu noudattamaan. Tainaa suuntaa on sitte koettu edelleenki pyrkiä, josko asiasta on mietitty sinne jos tännelki, miten tämä laitos täällä olisi toimeen pantava, niin että se olisi meidän oman maamme oloihin ja muihin suhteisiimme sopiva.

Ruotsin vanha ja mädännyt suojelus-järjestys (jaettu sotaväestö) täällä ei ainakaan ole sopiva. I.ksi siitä että se on liian heikko ja vähämen tarpeen aikana maatamme puolustamaan. Nauhan aikana taas sen rinnalla kmteuni piiasi ylläpitää erityinen seisova sotaväestö laivain hoitamiseen ja kaluin, varastoin j. m. s. vahlimiseen; 2’ksi että se liian paljo rasittaa maanviljelijöita ja on yksin niiden kuormana, silloin kuin muut kansan jäsenet eivät tiedä koko maansa suojeluksesta mitään.

Waliokunta viime vuonna, melkeen yksimielisesti myödyttiki ja katsoi sopimaksi kolme tämän suhteen tehtyä ehdotusta, nimittäin: 1:ksi ”että kukin maamme asukas, oli mitä sääiyä ja arvoa tahaansa, on velkapää puolestansa auttamaan maan suojelemista”. 2:ksi »että maamme suojelus järjestettäisiin niin, että se rasitus, joka nykyjään koskee maamviljelystä, saatasiin huojennetuksi”. 3:kfi ,jos maan suojelus on tehtävä määrätyllä maksulla eli itse kunkin rmveta sotapalvelukseen jne.” *).

*) Kalso valiokunnan pöytäkirjat s. 333 ja 334.

Tästä näkyy ettei valiokunnan tarkotus ollenkaan ollut noudattaa Ruotsin esimerkkiä ja voimassa pitää maassamme yliaikasta ”jaeitua” sotamieslaitosta. Valiokunnan tarkoitus näkyy olleen fotonaan toisin: se näkyy karkottaneen että maanviljelijät pitäisi tästä yksinomaisesta kuormastaan tulla helpotetuiksi, ja tämä paino saada tasatuksi kaikkien kansan jäsenten ja säätyin välillä, niin ettei yksi tulisi rasitetuksi enemmän kuin toinenkaan.

Paha vaan ettei valiokunta ve»inut sitä lopullisesti päättää.

Wielä pahempi on se jos tämä kysymys ei ole ansainnut tulla toivotuilla valtiopäivillä päätettäväksi. Kuin nyt asia on niin arvelun alainen, laillista päätöstä vajaalla seka muutenki sopimaton ja suuresta painosta, niin kumma on arvata krlla asiassa on valta tehdä sinne eli tänne. Nyt kuitenki on, ehkä vielä lisäksi köyhyys painaa maatamme, kaikki sotamiestä tekemät ruodut kovasti käsketyt, tulemaan syksyyn, panemaan sotamiestorpat laillseen voimaan.

Siitä on annettu useampia kuulutuksia, käskyjä ja muistutuksia että torpat pitää olla tulevan syyskuun alussa valmiina. Kummaa vaan on, että on ruvettu noin ennen aikaisella ja sopimattomalla asialla, kuin sotilas-torppain rakentaminen on, maakuntaa rasittava. Tahi lieneekö tämän käskyn käyttäjä’ siitä luulosta että ei se ole maakunnalle muuta kuin jakuu huvitus-peli, jonka he saavat leikin ja huvituksen vuoksi rakentaa ja panna voimaan.

Siinä luulossa taas, josta S. Julk. Simissa näkyi esitys, että sotilas-torppain rakennuksesta on vaan hyötyämaakunnalle, sitä suhleeu että niiden rakeunuksesta on työn ansiota puutteenalaisille, on erehdys.

Sillä kuka kustantaa nämä työn-ansiot ja lukee kukkarostaan H n 5W hop. rnp., sotamiehen vaatttuksen, Palkan ja muiden kustannusten päälle kustakin sotamiestä tekevästä ruodusta, kuin omakin ylöspitonsa on hankkimalla saatava ja itseki ovat avutoiinikunnilta autetut. Kuin vielä torpat, joo ei juuri valiniiksi saatua niin ainakin lonkun ajau perästä, ovat tarpeettomat ja kokonaan tyhjän toimittamista varten.

Eli pidettän^enkö ruotusotainieslaitoksemlne niin pyhänä laitoksena että sen ylöspitoon ja muihin kustannuksiin tarvittavat varat saadaan taivaasta satanialla kuten muinen ”manna” Israel itaille kormessa, joten sitte voitaisiin ruo^uväestölnme aivan tarpeettoinasti voimassa pitää ja köyhänä katovuoteuaki antaa ruokaa ja työn-ansiota niiden torppain rakentamisessa, ja vielapä mnuteukin niillä hyödyttää maaknntaa.

>Nuin näin ei kuitenkaan voi tapahtua meidän aikoina, niin kumma on, semmoista, että kuin mainittu kirjoitus S. Julk. S:missa, on tahdottu käydä esittämään, ja”mikä kummempi niin on se, että senlaista laitosta, kuin maan suojelus-väestö sekä sen kustantaminen, vieläki tahdotaan työntää maanviljelijöiden hartijoille, niiden yksipuolisesti kannettavaksi. Tarvitseehan muutkin säädyt ja kansan jäsenet, ei ainoasti maanviljelijät suojelusta ja turvan henkensä ja omaisuutensa suhteen.

Monellakin muista maamme säätyläisistä on paitsi henkeä myös muutakin omaisuutta monta vertaa enemmän kuin maanmiljelijöillä, eikä heidän sentähden tarmitse niiden turvaamiseksi ja suojelukseksi tehdä eitä kustantaa mitään.

Tämä on kummallinen seikka ja ainakin näyttää kuin maanviljelijöita pidettäisiin jonakuna koheena ell työjuhlana, jonka pitää kantaa ja kustantaa kaikille kansalaisille hengen, elämän mjaasosmaaisuuden turvan, vieläpä sen lisäksi voipitää maantiet, tehdä kyydit, rakentaa sillat, vetää lumireet y. m., monen muun kansan jäsenen ja säädyn vähintäkään osaa ottamatta.

Eihän maanviljelijän henki ja omaisuus ole paremmin vaaran alainen kuin jonkun toisen säädyn maassamme, jonka vuoksi hänen tulisi yksin kustantaa ja voimassa pitää maamme suojelusta; enemmän kuin muut säädyt ovat he niin vaaroista vapaana ettei ne ollenkaan maamme suojeluslaitosta tarvitse.

Siis on se aivan kohtuuttomuus ja oikeen määryys että joka säädyu ja kansalaisen yhteinen asia ja tarve näin työnnetään erään kansanluokan, maamiljelijäu muka kannettavakn. Jos sodan uhkaukset pakottaisi hallitustamme ruotuväestöämme (aivan talonpoikaissäädyn erinäisenä kuormana) voimassa pitämään, niin eihän sen luulisi vaativan niille torppia rakentamaan, koska sotaväki sodan aikana ei kuitenkaan jouda töllissään isännöimään, sen täytyy vaan olla vihollista vastustamassa missä m’lloinki temvitaan.

Saisihan ne sota-ajan, eli siksi kuin maamme säädyt kokoontumat, olla entisellä kannallaan kuten niitä tähän asti on voimassa pidetty, ja sitte säätyin kokoonnuttua voisivat muuttaa minkä paraalsi ja soveliaammaksi näkisivat, eli taas säädyt sota-aikana maksaisivat korotetun vakansi-veron ja hallitus itse pestaisi sotamiehet kuten H. U. 43 n:rossa esittelivät.

Kansamme kyllä, etenki talonpoikaissääty, tulisi ilman vahintäkään omaa syytä sodan syttymiseen, maksamaan sen veron korotuksia, vaan mieluummin senkin tekisi ennenlun rupeaisi torppia sotamiehille rakentamaan. Waikka nyt on määrätty maassamme valtiopäivat avattavaksi. jossa kansallamme Perustuslakimme mukaan on edusmies-oikeus, nlln kuitenki ylimysten silmissä lienee, maansa suojeluksen järjestämisessä kuten monessa muussakin seikassa, kansamme vielä niin lapsi ettei sille voida uskoa asiansa järestämistä enemmän kuin terävää veista lapsen käteen, koska l)än vahinkoittaisi sillä itsensä eli inuita, maan kaikki :nitä je tahtoo ja tarvitsee. pitää annettaman ja saattaman isällisiltä hallituksilta, mitä se muka hyväksi näkee armossa antaa.

Senvuoksi lieneeki kansamme niihin sääntöin ja määräyksiin tyytyväinen nntä sille eteen pannaan jos sitte niissä yksipuolisuuttaki olkoon miten ruotuvakemme laitotsessa ja voimassa pidoosa nykyjään on. M. T— e.

«Kotimaalta.

Puheet sodan tulosta ovat vielä yhä kahtaanne.

Näyttää kuin sotapäälliköt uskoisivat sodan tulevan vaau kauppa-lnaailnia uskoisi rauhaa, joka havaitaau ei ainoastaan kauppiaideu puheista ja vakulltuksiota vaan enemmän vielä rahakurssin hyvyydestä, joka ei voisi pysyä Wenäen rahalle niin edullisena kuin nyt jos sodan tulo olisi pelottamana kauppamaailmaa. Tämä kurssin vakava kanta on sitä merkillisempi kuin jo menneellä vilkolla oli täällä Helsingissäsi varma tieto siitä, että Wenäen hallitus oli antanut jyrkän ja kieltämän vastauksensa Ranskan, Englannin ja Itävallan vaatimuksille Puolan hyväksi.

Nyt sanotaan, että Wenäen hallitus oli vastauksessansa sanonut jo antaneensa ja vielä tahtomansa itsestänsä antaa Puolan kansalle ne edut, jotka ovat olleet mahdolliset antaa, vaau muihin myödytyksiin ei voivansa ruveta.

Mitäs nyt Ranska ja Englanti tulemat tekemään, jos se vastaus todella oli tammönen ja he esityksillänsä eivät saaneetkaan toivottua parannusta Puolalaisten nykysessä tilassa? aikovatko ne sodalla saada sitä toimeen mitä eivät hyvällä sanalla voineet? Näihin kysymyksiin ei ole helppo vastata.

Kauppiaat arvelevat yhä, että Englanti ei mielellään ryhdy tähän sotaan ja Ranskalle yksinään on sota ajattelematonta. Ia jos kumpiki valta mielisiki sotaa Puolau puolustukseksi, niin arvelevat, että on sovinto-h’eromisillaan Wenäen hallitus saanut asian niin pitkitetyksi, että nyt on jo myöhäinen vuoden aika länsivalloille sodan alottamiseen, kuiu kohta tulee talvi, joka jäillä ja myrskyillänsä estää länsivalloilta laivaliikkeen Itämeressä sekä niin katkaisee heiltä sodan käynnin Nenättä vastaan.

Wenäellä kuitenki kuulutaan suurimmassa laveudessa varustautuvan sotaan, niinkuin täällä Suomessaki tehdään. Pietarista tulijat kertomat, että Wmäellä yli vakiuaista sotaväkeä pannaan nostoväkeä jaloille 10 miestä kultaki 1,000 mieheltä, joten semmosta väkeä saataisiin 500,000 miehen paikoille.

Wenäen sanomalehdissä kerrotaan, että Wenäen vakinainen sotaväki rauhan tilassa tekee 80,000 miestä, vaan kuinka iso se on sodan tilassa miesluvultaan, ei sanota. Kerrotaan myös,että Wenäen koko sotaväki tämän vuoden kuluessa on ;o varustettu ja varustetaan uusilla pyssyillä sekä tykistöt paremmilla, uuden mallin mukaan tykeillä.

Mitä nyt tiedetään sodan tulosta, ei ole muuta kuin arvelua ja luuloa; vaan viikon perästä viimestäanki tuonee sähkölennätin varmemman sanoman, mitä -lansivallat päättävat saatuansa Wenäen vastauksen käsiinsä.

Wuodentulon toivotuksia on masentanut se kylmä ja sateinen ilma, jota sitte viime tiistain eli nyt viikon päivät on pitkittänyt.

Wiime lauvantaita ja sunnuntaita vastaau oli täällä Helsingin seuduilla niin kylmät yöt, että potaatin ja herneen varsia halla oikein tuntuvasti oli paikottain pannut. Maaviljelijät eivät sano pelkäävänsä enää kylmyydestä tuiki vaaraa rukiin kasvuille. vaan kauroille ja etenki ohrille pelkäävät, koska niiden kasvut, nyt kuin juuri tekemät tähkää, ovat arimmallaan. Että alinomaiset sateet tekevät paljo haittaa heinänteolle, joka näillä tienoin viime viikolla oli alotettava ja alotettiinki, ymmärretään helposti.

Tietoomme ei ole vielä ennättänyt, kuinka lavealta maassamme näitä nykyisiä sateita ja kylmiä on ollut tahi jos halla yleensä maassamme on tehnyt valnngoita enemmän vaikn vähemmän kuin täällä Helsingin tienoilla. Waan onnetonta olisi, jos halla on tehnyt tahi jos kylmiä yhä tulee kestämään ja ne tekemään yleisempiä vahingoita.

Mihinkäs sitte on turmamme, etenki jos senlisäksi sota tulee tuhotöillänsä? Kirkollisasiain komiteat, jotka sitte eri aikoja Kesäkuussa olivat Turussa koolla, ovat meennern viikon alussa lopettaneet työnsä.

Merkillisin uutinen on. että nnden kirkkolain uusi ehdotus on saatu valmiiksi ja että suomalaisen virsikirjan Parannus-työ on pantu alkuun. Tähti kertoo viimemaimttua työtä varteu asetetun komitean toimesta, että se tutki Suomalaisen virsikirjau unrret ja jakoi ne kolmeen osaan. Ensimaiseen osaan luettiin ne virret, jotta vaan vähä paranneltaisiin, toiseen huononlaiset, jotka läpikotasin ovat paranneltavat ja kolmanteen semmoset. jotka peräti ovat hyl—jättävät ja uusia niiden siaan tehtävä.

Suomen ja Pietarin välinen kauppa v. 1!^li2.

Tuomesta vietiin menneenä vuonna Pietariin tavaraa 2.333,740 ruplan 62 kopeekan arvosta, vähä enemmän maitse kuin meritse.

Pietarista tuotiin Suomeen tavaraa 0,042500 ruplan arvosta, joista 4.837,429 ruplan arvosta meritse ja 1,205.077 ruplan arvosta maitse.

Tuonti-tavarain joukossa oli viljaa päälle 3 miljonan ruplan arvosta, joten tuonti-tavara Pietarista Suomeen nousikin niin korkiaan arvoon.

Wienti-tavara Pietariin v. 1802 teki 490.505 ruplaa 39 kop. enemmän kuiu sitä edellisenä vuonna.

Paras vientitavara oli voi, jota v. 1802 vietiin täältä Pietariin 727,089 ruplan 47 kop. arvosta, siis 319.137 ruplan 77 kop. arvosta enemmän kuin edellisenä vuonna.

Nanta-merikulku oli vireämpi —kuin v. 1861.

Papissäädyn edusmiesten maalista valtiopäivälle merkitsee Hämäläinen, kuinka huolimattomasti Turun tuomiokapituli on siinä tehnyt, ettei ole antanut mitään yleistä osotusta, miten ne vaalit olisivat kussaki provastikunnassa toimitettavat, niin että olisi koko hippakunnassa yhteistä vaalitapaa voitu noudattaa ja mahdollisia sekaannuksia sekä hairauksia välttää.

Mainittu tuomiokapituli käski, niinkuin lukijamme jo tietämät, tämän suhteen amoastaan, että kontrahtiprovastien tulee pian panna vaalit toimeen ja ennen Elokuun loppua lähettää vaalien toimituksista tuomiokapitulille kertomuksen.

Kuin valtiopäivä ovataan jo Syyskuun 15 pmä, niin onko sitte enää aikaa uusien vaalien pitoon, jos useammissa tahi joissakuissa provastikunnissa, yleisen ja tarkemman osotuksen puutteesta, on jotenkuten erehdytty, tahi jos itsekussaki provastikunnassa on eri vaalitapaa seurattu sekä yleensä koko hippakunnassa senkautta on kaikenlaisia sekaannuksia tapahtunut? Niiden sekaannusten mahdollisuuksia tarkottaa Hämäläinen seuraamilla lysymyksillänsä: onko siis aikomus saada ”ykfi papismies kustakin provastikunnasta”, niinkuin sanallisesti seisoo luettavana armollisessa kutsumuskaskyssä? Se ei näytä olevan tarkoituksena, loska Tuomiokapituli samassa kehoittaa lähettämään miten mahdollista paljo edusmiebiä hipppakunnasta; sillä jos kustakin provastikunnasta tulee yksi, nousee niiden luku jo 18.

Ia kuinka käy siis kappalaisten oikeuden, koska hekin ehkä tantoisiroat puolestansa lähettää edusmiehen? Walitsevatko hekin provastikunnittain? Kappalaisilla on oikeus valita joko yhdessä kirkkoherrani kanssa taikka erittäin oman edusmiehensä.

Kumman he nyt tekevät. Luultavasti yhdessä provastikunnassa niin, toisessa näin. Mitä siitä sitte tulee lopuksi? Siihen ei luullaksemme kappalaiset mielisty. Mutta jos saisisveant koko hippakunnassa valita miehensä, tulisi kustannukset heille aivan vähiksi ja sepä olisikin vasta heidän oma puolustajansa. Mutta kuinka nyt käynee, sitä «ei kaikki papitkaan tiedä”.

Wielä voisi kysyä saako kahden tahi kolmen provastikunnan kirkkoherrat yhdistyä saman edusmiehen vaalissa? Pitääkökirlkoherrain kun kin vaalialastansa valita edusmiehensä, vai saavatko valita koko hippakunnasta niin monta kuin siitä tulee lähtemään edusmiehiksi? Molemmat tavat ovat lailliset, mutta kumpaa nyt on senrattava? luultavasti taas yhdessä provastikunnassa niin, toisessa näin. Kuka sitte on oikein valittu?

Porvoon papisto on luullaksemme aina ollut paremmin asiainsa varolla. Siellä onkin valtiopäivämies-vaalin seikka varsin selvä.

Wuonna 1817 päätti papisto lähettää valtiopäiville 8 edusmiestä, nim. 6 kirkkoherraa ja 2 kappalaista, joiden vaalit nyt käyvät aivan samoin, kuin pispan maalista on säätty; niin muka että kukin valitnja Tuomiokapituliin lähettää vaali-setelinsä, johon hän kirjoittaa niiden 8 nimet, jotka hän puolestansa valitsee.

Enimmät huudot sitte tekevät edusmiehiksi. Kuopion hippakunnan seikka, josta Hämäl. ei puhu mitään, on erinkummaifin. Siitä on enemmän kuin puolet eli koko Kuopion lääni kuulunut Porvoon hippakuntaan ja siihen siis koskee, mitäPorvoon pappienkokouksessa v.1817 edusmiehistä päätettiin, vaan Oulun läänin osa kuului ennen Turun hippakuntaan, jossa ei oltu tehty mitään päätöstä edusmiesten paljoudesta.

Kuopion tuomiokapituli ei kyllä ole käskykirjeessänsä antanut sen enemmän osotusta kuin Turunkaan, vaan tiedämme tuitenki olevan aikomuksessa asettaa vaalln pidon siihen tapaan, että entisessä Porvoon hippakunnan osassa eli Kuopion läänissä papisto tulee samalla tavalla kuin Porvoon tuomiokapituli on määrännyt valitsemaan yhteisesti 3 kirkkoherra ja 2 kappalaista.

Wa.in miten papisto Oulun läänin osassa Kuopion hippakuntaa tulee valitsemaan, emme tiedä. Luultavasti kutsuu kontrahtiprovasti kokoon aluskuntansa kirkkoherrat ja kappalaiset, jotka sitte keskenänsä suostuvat ja päättävät vaalitavan.

Porvoon hippakunnassa ja Kuopion läänissä on kappalaisten edustus selvällä, vaau jos kappalaiset Turun hippakunnassa sekä Oulun läänissä tulevat lähettämään erinäisiä edusmiehiä tälle valtiopäivälle, se on tiet—ymätöntä. Tiliutekoin julkaisemattomuutta valittaa nuori ”Lännetar” syntyinä-kaupungissansa Porissa.

Oulusta tulleen samanmoisen valituksen julistimme tuonaan, jota suhteen emme voi pidättää oudostumistamme siitä ettei O. W. Simat ole ottaneet sitä valitusta ollenkaan puheeksi.

Taitaapa kaikissa pienemmissä ja useimmissa suuremmissasi kaupungeissamme olla syy samaan valitukseen, vaikka emme ymmärrä, minkätähden asianomaiset virkamiehet eivät fil-nä noudata niin luonnollista velvollisuuttansa, että antaisivat tilinteot yhteisistä varoista tulla mahdollisimmasti tarkimpaan tutkintoon ja suurimpaan julkisuuteen, josta lähtisi hyvä turvallisuus ja tyytyväisyys paikkakunnassa sekä ne epäluulot ja mahdolliset sadatukset vältettäisiin. jotka nyt kohtaavat virkamiehiä.

Waan vielä ymmärtämättömälnpi on, minkätähden asianomaiset kuntalaiset, joita ne tilinteot niin likeltä koskee, sallivat tämmöistä virkavaltaisuutta, koska he saavat syyttää itseänsä sekä kärsiä vahingon seuraukset, jos ja milloin yhteisiä varoja tuhlataan tahi muuten väärinkäntetaän.

Se on sentähden kiitoksen ansaitsemaa, että ”Lännetär” jo alusta pitäen ottaa yhteiselämän puutsteeeitnasa, ja tarpeita paikkakunnassansa tarkastukkoska niihin useimmittain on syynä ainoastaan ajattelemattomuus sekä tietämättömyys velvollisuuksista ja oikeuksista. Uhtä paljo asian painon vuoksi kuin näyttääksemme. milen selvästi ja tyynesti puhelee, lainaamme siitä lehdestä tllintekoin julistamista koskevat paikat.

Näytettyänsä miten Porin säästöpankki on voittanut suuren luottamuksen ja yhä enemmän menestynyt, suureksi osaksi sentähden että sen tilasta ja hallinnosta on rvuosittain annettu tili yleisölle ilmi, sanoo ”Lännetä’r” ei sattavansa olla kysymättä, mistä se tullee, ettei tuolta uuden kirkkorakennuksen komitealta lohkea mitään tilintekoa yleisön nähtäväksi niistä suurista rahoista, jotka ovat sen hallussa olleet.

Pari kolme vuotta sitten onnistui Porin kaupungin Sanomain senaikaiselle toimitukselle suursiä ton vastusten perästä saada komitealta irti tilin, teko siihen asti menneistä rahoista; mutta sen perästä ei ole mitään ilmi tullut

Sillä emme taida sitä miksikään lukea, että Björneborgs Tidning’iin muistaakseni entisrvuoden lopulla tai menneen vuoden alussa, sen toimituksen pyynnöstä annettiin lasku päasu nimista, jotka olivat erinäisistä rakennus aineista ja töistä maksetut. Se ei ollut mistään kotoin tämä tilinteko, kuin kaikki tulot jaivät julkaisematta.

Toinen kassa, joka julkisuutta näkyy araksuvan, on tuo kaupungin rahasto, jonka hallinnosta yleisö ei ole vielä tiliä nähnyt,ehkä siihen jot’ainoa manttaaliin kirjoitettu vuosittain mak’ saa määrätyn osansa. Tämä on kieltämättä nleisön halrveksimista.

Jos asianomaisilta kysyt, mistä se tulee, ett’ei tilintekoa julkaista, niin pudistetaan salamielisesti päätä ja vastataan: .,ei rohjeta, ei rohjeta”. Pelätään näet että joku paha hiisi tulee ja vie kaupungin suuret rahat lukkaroineen päivineen.

Suomen valtiorahaston tila on jo ollut julkaistuna kahtena viimeisenä vuonua. eikä mikään paha ole sitä vielä perinyt. Samaten omat Helsinki, Viipuri ja Turku, kukaties vielä joku muukin kaupunki, rahasloinsa tilaa ilmi antaneet, eikä siitä ole mitään ’.vahinkoa syntynyt. Semmoiset puheet kuin että olisivahinkoapelättävänä julkaisemisesta y. m.s., tosin ei ole muuta, kuin «katumattomain estelemisiä

Helsingista:

p. K. Maj:ttinsa Suuriruhtinamme tulo tänne on jo likemmin tietty. H. Maj:ttinsa lähtee tulemana maanantaina Pietarista höyryllä ja tulee seuraamana päivänä, siis 28 p:nä nykyistä Heinäk., Suomen pääkaupunkiin, missä toivotaan H. Maj.ttinsa viipyvän ll/2 vuorokautta, asuen h. ylh. kenraalikuvernöörin virkatalossa. sentähden että keisarillinen valatsi on korjauksen alla eikä sentähden ole asuttama.

Mitä kaupungissamme puuhataan v. Maj.ttinsa juhlalliseen vastaan-ottoon, olemme jo kertoneet. Hämäläinen sanoo tietämän* ia, että kaikki yksimielisesti halajamat ilomielin v. Maj-ttinsa tuloa maahan ja että Hämeenlinnan vähäisen kaupungin hallitus tekee mitä nain vänissä tiloissa voidaan, ettei kaupungin kasvot H. Malttinsa kayntipäivinä näkyisi pevati typerältä.

Lämpömittarin ilmoituksia Celsiuksen mukaan: f:Io 7 epp. kilo 2 jpp. i f:Io 9 jpp. Heinäkuun 17 p. ; -f 8,2 + 12,3 + 9,8 18 p. + 10,6 -f 13,3 4. 9,4 19 p. i + 10,0 -f 14,3 -f 8,8

20 p. -f 11,1 +15,6 +12,3 Tuulien suunnat ja erotus: k:lo 7 tpp. ! f:Io 2 jpp. > kilo 9 jpp. Heinäkuun 17 p. Tyyni ’ %m 30 j Lön 10 18 p. Tyyni ! ELn 14 i 8fin 17 19 p. | Tyyni E 9 Tyyni 16 p. ] (S 20 E 13 L 13 Merkkien selitys.

E merkitsee tuulen olleen etelässä (S), EKk =etelä-kaakko (880). (SÖn

etelä-lounas (SSV), I=itä (O), IKk

itä-kaakko (080). IKl— itäroillinen (ONO), Kk

kaakko (SO), Kl

koillinen (NO), 3

länsi (V), Ld

luode (NV), 22b

länsi-luode (VNV), 2n

lounas (SV), 22n

länsi-lounas (VSV), P

poh< loinen (N), PKl=pohjois-koillinen (NNO), Pöd— pohioisluode (NNV).

Latinaiset puustavit osoittamat, miten ilman ja tuulen suuntia ruotsiksi merkitään.

Turusta kirjoitan viime perjantaina Tähti: tällä viikkoa on ollut rvaljumpi ilma kuin ennen, tuulenut seka väliin vähä satanutki.

Sade onki ollut tarpeesen suvilaiholle, eikä se suurin sentään ole heinäntekoakaan estänyt, kun sitä vaan niin vähä on tullut.

Tervendellekin ilman muutos lienee ollut hyödyllinen,sillä kauoungissa kumminki oli jo liian kuuma ilma, joka tavallisesti tuo tauteja myötansa.

Kaupungin rantaan Viultavierun alle on taas toimitettu uimatiuone, jossa meenneellä viikkoa vkyikin käyvän paljon väkeä kylpemässä. Höy’.yvenhe Wilkas kulkee ahferasti kaupungin ja Ruissalon väliä seka aina Naantaliin saakka. Wäkeä siinä onkin aina vahvasti.

Naantalista menee se kaksi kertaa vukkoissa hupimatfoille sen läheisille vesille, joten siis Naantalin ruoppa-knlpyläiset ja meben juojat, joita jo kuuluu siellä oleman 230 hengen paikoilla, pääse»Ät siinä hurvittelemaan.

Uuden hömyvenbe.’ n on eräs yhtiö täällä tilannut tehtaina” fii yinbboltnon tehtaassa GöteponssaRuotsin maalIn. Venäjän kirkkokatu faa tulemana snksynä kaasuvallNstuksen. koska jo on rautatorroet sitä varten maahan fahnettu ja lyhtypylväitä pystytetty.

Myöskin tuomiofitfon faafuioaiettttuftta sveanrten Ruotsissa käyneet asiamiehet omat fiellä —työn teettäjän kanssa sovistunett.

Jyvaeskylaen kaupunnissa.

Kansanopettajaseminårio eli Opisto kansan kouluopettajia varten avaten tulleeperjantaina 14 p. tuleva elokuta toimensa. Suri julliaja riemu-paeivse se tule oleman koko armålle Suomellemme, erittein täylle kaupunnille. Aikomus oli sada se oppi-laitos alkun jo 1 p:na elokuta; van esteitae ilmantui, ja sitte systaj se vipy mutamia pseivisa eténpsein. Oppilåksi sihen pyrkieiton kutsuttu taenne tutkittavaksi tistaiksi 11 p. elokuta. Nita3 on 52: naisia 18 ja mies-henkilöitse 34.

Matamilla muilla ei ollut ta3ydellisia3 todisteita, ja ne sis eiväet pH8ekkHn tutkintön. Nin kuin lukin tietsene, tule opisto oleman kahdessa kokonan erilhen olevassa osassa: toinen nais-oppilaille, toinen miehisille oppilaille. Kumpaisenkin osaston otetån vuosittain 10 oppilaista, kaikki 18 åstajan iiessie taikka sitie vanhempia. Na3ma3 tulevat asuman oppi-laitoksen huoneissa ja savat röan siellä?. Paitsi nita; otetan vastan semmoisiakin jotka asuvat ulkona laitoksesta. NsemsQ ulkonaiset oppilåt såvat, samaten kuin sisa?la?isetkin, opetuksensa ilmaiseksi. W. K.

Haapajarven pitäjästä kirjoitetaan tämän Heinäk. 9 p:ltä meille: .,Nyt on täksi kerraksi taas päätetty kahdeksi kuulaudeksi Kalajankosken laivu, josta tnöstä on nain köyhänä aikana ollut tarvitsevllle liyva rahantulo, yli sen että työ on paikkakunnan omaksi hyvaksi tentavä.

Ruunu on maksanut 20 kopekkaa päivältä, jonka rahan turmin moni ihminen on pysynyt ruuassa. Viime viikolla sanottiin siinä olleen 200 mieheen työssä. Työ päatettnn nyt H p. tätä kuuta, jolloin aukaistiin 2 luukkua suurekn iloksi siihen kuulumille osakkaille ja työmiehille, nähdessään ettei työnsä turhaan mennnt.

Samana iltana tuli fuitenki onnettomuus, kuin vesi. omin voiminsa työtä tehden, särki tammen rikki ja pääsi sitte omin valtoinsa pauhuam «an alas. Sanotaan vttta laskeneen 6 jalkaa. Haapajärveläisille tämän veden lähtö tuottaa suuria vahmgoita, kuin ko’o joki-varsi, jota pitkin Haapajarveläislen para^t niityt ovat, on kaikki yhtenä järvenä, ja niistä niityistä ei ole enää paljo toivomista, loska tulemat hiekalta ja soralta sotketuiksi.

Reisjärvellä oli tämän kuun 6 p:nä lähtenyt 6 henkeä yhdessä veneessä yli järven heinäniitylle menemään, kuin vene tuli suurelta tuulelta kumotuksi eikä muuta kuin yksi ainoa henki heistä päässyt veneen pohjan päälle, missä sitte onnellisesti purjehti rantaan; ne muut, 3 miehen ja 2 vaimon puolta, jäivät tuonelan omiksi.

Kesä on ilmoilleen ollut kaunis ja ihana. Kasvut näyttävät emmmästi hyviltä ja jos Luoja ne terällä kaunistaa ja kallalta sekä muulta onnettomuudelta suojelee, nun olisi hyvä toivo päästä vielä tästä surkeasta nälän orjuudesta”. A. T.

Sippakuntain sanomia.

Porvoon hippak. Armossa nimitetty kesäkuun 4 päivänä, kadettikoulun pastori Haminassa, sotaprovasti tähdistön jäsen maisteri C. Collan kirkkoherraksi Parikkalan rovastikunnassa. Waltuuskirjoja annettu: v.t, lehtorille, jumaluustieteen kokelaalle A. W.Frosterus

jumaluusopin lehtorin virkaan Porvoon lukiossa; bis, torialliskielitieteen kokelaalle I.E. Svan latinan kielen opettajan virkaan Heinolan yläalkeiskoulussa ja v, t. opettajalle Lovisan yläalkeiskoulussa maisteri K. G. Levansdaenrille opettajan virkaan latinan, ruotsin, suomen ja sakkielissä samassa koulussa, sekä kappalaiselle Pihtiputaassa v.kirkkohtrra K.M. Dahlström,lle kappalaisen virkaan Korpilahdessa,

Kuopion hiippak. Konsistoriumissa 8 p. lieinäk. Wirkavapaus on myödytetty kappal. siniselle Nils Fellmannille tämän heinät, loppuun.

virkavakuutuskirja kappal, virkaan Limingassa on annettu vara kirkkoh. K. I.Hällforssille.

Nimitetty koulun opettaja K—. I. Marelius rehtoriksi Kajaanin ala-alkeiskoulussa. Maaliin on pantu kappal. virkaan Kajaanissa: 1) kappal. siainen, vara kirkkoh. Julius Grölm, 2) kirkkoh. siainen ja apul., vara knkkoh. K. A. Calamnius ja 3> kirkkob. apul. Iisalmessa F. N. Calonius.

Mtyillö Zmoitllksm.

Talon myynti.

Sama-miehet A.Lundberg-vainån konkursissa p&ttivsGt kokouksessa 26 p. virne kesajkfita ettaj joka halua osta puolen SärHolman md-tild Asikkalan pitayaessae H»mén lÅnifiB, ilmottakönjoko toht. W. Sehildtille Jyva3skyla3n kaupunnissa, taikka rusthollari E. Bondenille Hollolan pitayjaessas (Hremenlinnan kaupunnin kautta), minkar hinnan ham sitae talosta tarjö. Tiedoksi annetån etta? ta3stse puolesta Särholmasta maksetån vuotuista veroa tuhat kaksi sata (1,200) markka. Mytajvaenso on myeskin tilan toinen puoli. Sårholmån kulu koko Lettulan ja puolen Peurulan rusthollia nin ni) 98 koko Pdvolan ja puolen >3^a-uimj8t!V perintötalo

Asia-miehet.

Höyrylaivan liike Laatokassa.

Höyrylaiva ”Walamo” lähtee nykyisenä suvenakunaki sunnuntai-aamuna k’lo 9 Sortavalasta ja kunaki perjantaiaamuna samaan aikaan Pietarista, seisottuen niin mänökuin tulo-matkalla Valamossa, Käkisalmessa, Konnevitsassa ja Slyssenissä. M sen lähtee höyrylaiva, alkaen nykyisen Kesäkuun 23 p.nä ja aina ensi Elokuun 11 p^ään asti, kunaki tiistai-paivänä Pietarista Valamoon, seisottuen ainoastaan Slyssenissä ja Konnevitsassa sekä palaantuu seuraavana päivänä Pietariin samaa kulkua.

Sortavalassa Toukokuussa 1863. Johtokunta

Höyrylaivan kulku Wiipurin ja Kuopion välillä. Rautainen Höyrylaiva ”Alio” tulee tulevana kesänä säännöllisesti kulkemaan Viipurin ja Kuopion väliä, käyden sekä menoettä tulo-matkalla Lauritsalassa, Puumalassa, Savonlinnassa ja Leppävirroilla. Lähtöajat tulemat olemaan: Viipurista joka Maanantai kello 6 edellä puolen päivän, Kuopiosta joka Torstai kello 5 e. p. p. ja tulee laiva, joka ottaa kuljettaaksensa sekä kulkioita että kuletus-taroara, mutta ei ole tarkoitettu hinausta varten, meno-matkalla lähtemään Lauritsalasta kello 5:den paikoilla. Viipurissa Toukokuussa 1863. Johtokunta.

Helsingissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

Lupa p«»namiseen annettu! (^. ? vadlzlrälli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: