1847-10-27


Suometar N:o 43. Helsingissä 27 päivänä Loka-kuuta 1847.

Kirjallisuutta.

”Tuhkapöperö,Kuvaus 4:sä Kohtauksessa” s40 sivua), ”Kaini, Murhekuvaus 2:sa Kohtauksessa” ft8 sivua), ”Iosephi, Kuvaus 3:sa Kohtauksessa” sivua), ja ”Iudithi,Kuvaus4:sä Kohtauksessa” (^44 slvua), kalkki neljä, vähäistä kahdeksais-taitetta (8:0), ovat tämän vuoden sumisaikana präntätyt Viipurissa I. Ceder vallerilta poikineen; makfaen kukin hienopaperisena 30, karhiapaperisena 25i kop. hop.

Tekijä ja toimittaja on I.F. Lagerroall, jonka Kuvailma-runous-lapaa jo ennenkin olemme tuntemaan tulleet ”Nuunulinnassa.” Nämät neljä nyt ilmaantunutta ”Kuvausta” ovat ulkoapäin sangen kauniit, elikkä ulk o o kulla tut, sanan suorimmassa merkisyksessä: kansi-lehdillä nimitykset ja muitakin korituksia osittain kullanosittain kuparin-karmalla

sisälleppitonsa puolesta jättämät paljo vaatimuksia, lukijan mielestä kohtuullistakin, täyttämätä’. Mutta jokainen joka muistaa ja tuntee meidän kauhian köyhyytemme Kumailma-kirjallisuudessa, ei suinkaan aivan tyyskin katselee vikoja, joita ensimmäisissä kokeissa löytyy,vaan ottaa ilolla ja kiitollisuudella mastaan ne vähät, mitkä valmiiksi saadaan. Ja ”hyvä huonoonki tytyä” parempata odottaissa;” vaikka näitä nyt puheessa olemia emme tahdo juuri huonoiksikaan lukea!. Mitä enimmän moititaan, on: ”paljo laviata puhetta ja liijan vähä tapahtumaista” näissä kuvauksissa.

Tuhkapöperöä ei maivaa kuitenkaan tämä vika niin paljoa kuin toisia. Tähän on Herra Lagenvall ottanut juureksi vanhan aikuisen tarinan, toisiin kolmeen eräät paikat Raamatusta, niinkuin nimityksetkin osottavat.

Mutta Kuvauksissa: Kaini, Iosephi ja Judithi, ei ole sama ajatus eikä sama tarkoitus, kuin niiosä Raamatun paikoissa, joista ovat otetut. Kainin-Kuvailmaki on niin sukkela, että kaikista sen ”Jäsenistä” (personer) näkyy Jumala (jolta kuuluu ääni maan, kutsuttu: ”yleinen ääni”) pahaksi, sillä se koittaa armattomasti Kaini paralle, joka kerran tapaturmassa oli tullut lujaksi lyömään pahanelkistä, alinomaista kiusaa tekevää veljeänsä.

Kainin kärsimäisyvs veljeänsä kohtaan ja katkera katumus vahingon tultua (niinkuin Hr Lagenvall kumailee), tekee edellä-mainitun syyttömäksi ja Aabelin itse syypääksi tapaturmaiseen onnettomuuteensa.

Kaima olemme tähän saakka tottuneet katselemaan pahana ja Aabelia hyvänä; mutta Herra L. on tehnyt Kainista niin hyvän miehen, ettei hänellä ole paljoa mitään sisällistä vikaa; muodoltansa vaan ei ole kaunis kuin Aabeli. Herra Lagervallin Aabeli sitä vastaan on konnankurinen ja häijynelkinen sekä puheissa että töissä, ei ainoastaan veljeänsä ja sisartansa vaan vielä vanhempiansakin kohtaan

vaikka äiti hänen kauniin muotonsa ja vik kelan luontonsa tähden pitää hänen puoltansa

,Ylpeilevä ja kehuva ”hurskauttansa,” ja taas suuri pelkuri ja äitin turmiin juoksija, koska joku uhkaa kurittaa häntä.

Herra Lagettvallin Josephi on melkein samallainen kuin Mooseksinkin Joosef, kuitenkin taitavampi valehtelemaan, koska Isällensäkin juttelee:

*** runo *** uskonto ***

”Laitettua laitumellen
Kulin päivän päästäpäähän.
Pääsin sivun Siehemista.
Eksyin tieltäni, erehyin
Maikaltani matkustaissa:
Aina astuin loitommaksi:
Sattui katras kauppijaita.
Hätä käski työhött käyvä
Kauppalyöhön kauppamiesten
Kuin oil kulkuni rotumme
Mahotonta matka mullen
Kulin yhä maasta maahan.
I’o Ii’railin Jumala
Wlimein askelein asetti
Nilivirran vierusteihen.
Wiimein virta kaupulluissa
Asetuin, asunnan löysin.
Päivä päivältä parani
(5lamä eloni kasvoi,
Ihä vauraslui varani.
Sanan laitoin liekkö saanut
Konsa joutunna kotiimme
Elostain Egyptinmaalla.”

Judithin Kuivaus näyttää lyhyesti, mitä Judit han Kirja laveammin juttelee, ainoastaan jossakussa vähemmässä asiassa eriävät. Esimerkiksi: Herra L. antaa Ammoniitien yöllä pajeta Holoferneksen leiristä ”Judaan seuroin” ja täyttää pyryllä takaisin ”Aehiorinkäskyn alla” (tätä konstia ei huomannut Judithan Kirjan telia), ja Holoferneksen ihanalle Judithille väha komiakin puhua:

”Uskon, saatana, sanasi
Walmis kärme käskyllesil
Kuin ennen emäsi Eva
Dnnen omenan vienti
Miehellesi, mielusaöti
Miekin ansaisi asetun.
Waan jos petät niin tvaraja
Oma tuomijois tuloopi
Sullen täysin täytetyksi.
Min en säärtä maikka säälin.”

Judithan Kirjassa sitä vastaan ei voi Sankari Holofernes puhua rakastetullensa lMlita kuin lempeitä sanoja. Ja niinpä on latta vlelä meidänkin aikoina etteivät, urhoolliset sotaherrat puhuttele pahoin (saatana, rarme jne) semmoisia leskiä kuin Judithi, josta lujemme (^Iud. f,: 7): ”Ja hän oli aivan ihana ja rikas, ja hänellä oli paljo palkollisia, ja tarhat täynnä härkiä ja lampaita.” Mimmoista puheenpartta ja kirjoitustapaa Herra on seurannut näkee lukijamme jo näistä kahdesta palqisesta, jotka tässä edeltäpäin omat präntätyt.

Itse !M0v Hän Tuhkapöperön Jälkimaineessa: ”Seuraten murrettani sikäli kuin someliaksi nään,omistan muistakin mitä mieleeni sattuu; tukiin ihteäni perilliseksi kaikillen: luulenkui. mähemmän vaartavani kansaperillisijäni, kuin en llurastaisi lisätä tätä perintöä,” ja Josephin jälkimaineessa: ”Tähän asti olen toisin puhunna tojsin kirjoittamia. Nyt kynä ja korvat tekivät sovinnon.” Niin muodoin otti .perra L. Tuhkapöperöönsä vielä sanoja tai taimutteita nnustakm lnurteista eimaan sitä, mitä omat konvansa tahtoimat, mutta Josephiin, eydlttyänsä ei tahdo enää kieleensä sekoittaa mitään vierasta.

Pahin vaan on että tämä Herra L:n kynän ja konvain hätähätäiilen sovinto ei tule yhtä helä posti hänen kynänsä ja muiden ihmisten korvain väkll^; vai miten lienee? Jos joku pin-ä tai edeö yksi kyläkin on jossain Wiipurin läänissä tai mullalla, pllhuva Herra Lm kirjoituota myöden, niin olemme hänelle suurta kiitollisuutta velvolliset osottamaan, tämän puheltaadun ilmituomisesta. Mutta työläästi” uskomme Suomalaisten missäkään sanovan, esiinerkiksi: ”Mlrhevvaus” (-jos oikein puue’-ääluä lnyöden kirjotetaan, niin pitää tuleman: Murh^kkuvalls eli Murekku vano) ja ”taipumata” (^eikö: taipumatta, taipumatat ok taipumata’).

Vieraskieliset nim.’t env.^it ol myo .Ään suonialaisen kottvan mukaan tirjoitetut, eikä ft’ii senkään fielen mukaan, nlistä tlllemat, vaan niin ja näin, kuinka kus^ikkin on pääliän pällähtänyt. ”>!la d.vlii” (Kaiui, 3 siv.) ja ”Adamin” (5 siv. ); (5^va siv.) ja ”Ova” sIud. .j’2 siv.); ’Aabel.’ Ja ”Lemi” (miksei: )labeli ja Leevi, tai’: Abel jaLev! j; Iosephi smiksei: Joosef, Joseph., Jooseppi tai Juosevpi, Hi.’br^aa,Rilotsin tai Suomen mukaan j.n.e.

) miten lienee niiden taivutteltten laita joitakirjoittaa lahdella lailla, esim: ”työntekiä” ja ”olija”, ”ijankaikklnen” ja ”iank.” ”tauta” ja ”lautta.” Olleeko luotetteuvaa ionvaan, joka on niin kakskeikkonenPoiäjättömerkin (apo8tro^ll) on Herra 3. silloin taloin pannut kadonneen äänitteen siaan esim: (5tt’ei vanl)a Wämämöimn,” mutta taas toisin paikon Ja taivallisesti- jättänyt senkin pois, klyottaen vaan: ”Tott on tvösä ltyönsä) työntekiän” ja ”Ett en tohi (tohdi^) tonvottoa.”

Monet oudot sanat tekevät ettei suuri osa suomalaisesta yleisöstä näitä Herra L:n laitolsia oikein ymmärrä’, eikä siis huoli lukeakkaan. Liekkö hän jo edeltäpäin tätä ajatellut ja sentähden pränttäyttänytkin vaau vähäisen joukon tätä arvelemme hinnan kalleudesta. Mutta toinen neuvo olisi ollut parempi, nimittäin: panna kunkin lehden ali-syrjälle taikka kirjan loppuun selityksiä semmoisille sanoille, jotka Sanakirjoissa ei vielä löydy’, eikä kirja-kielessä tähän saakka pitkin käytettyt ole’, niinkuin: Ainos, Häläilen, Hälaiten. Katras, Kikare, Luotto, Mautelija, Nettu, Toilmaisi, Waalimata j. m.

Näin tulisi niillekkin, jotka eivät taid.l’Herra L^ll pul eenpartta, mahdolliseksi lukea hänen kirjojansa, ja nämät neljä kuivausta ansaitsnvat kyllä koko Suomeen levitellyiksi. Näin enänisi sana-rikkaus suomalaisille lukijoille, joiden nyt selvää saamattallsa täyttyy heittää pois kirjat sananensa päivinensä. Pyydämme siis növrimmasti Herra Lagervallia, tästälähin präntäyttäiosään toisiakin tämmöisiä kirjoja (jota toivomme hänen tekevän) saattavan niitä lujettamiksi ja ymmärrettävitsi yli kaiten kotimaamme.

Toivottaen oullea näille kaikille neljälle, äsken synlyueelle, rdoteiinme heitä seuraaman veljiä vielä pulskiampia kuin ”Kaini” ja ”Josephi,” ja sisaria ”Iudithia” ja ”Tuhkapöperöä” kalineempia, jos ei umodoösa, lliill sanoissa ja sydämen laadussa. Isälle toivotamme tenveyttä ja ’.voimia.

Mai-fakertomns. – fIuko H^tem N:roon.)

*** uskonto herännäisyys ***

Tämän paikan heräntäisistäkltl pitäisi jotakllta vA.k, kamani. Paljon en voi sanoa’, kuin paljon en tiedä’, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön pidin puhetta sen talon herännäis-isännän kanssa. Puhe oli enimmiten ulkonaifte’ta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestämistä rukoelemisi ta. Kuillka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta pa l^a Jumalan sanasta, osoittaa se tämän miehen lause’, ”että Jumalan saim käskee meitä ristiämme hakemaan,” jonka hän otti Virsikirjan lopulla olemista sanoista, ”että kärsimällisest kantasimme ristiämm’, ja hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast kullaisesta,” ja niinkuin näkvy ymmärsi hän nämät sanat marsin väärin sitoen erittäin olemat sanat yhteen. Täkäläisiä heräntäifiä Wapahtajan mitalla: ”tltntekaat heitä hedelmistänsä” armaten, jäämät he hymin lakaperälsifsi, sillä talonsa työt omat he jättäneet lii’an paljon laimiolle, kuin omat tunteneet opemlsen: ”ab käät ko’oiko tamaroita maailmassa” niin hv.unn sopimaa nnetittämäksi ja helpottamaksi työlä lehdessänsä

luonnollisesti tässäin oman mäbän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas voipi tehdä muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille rasitukseksikin.

Eras tyttö osti minulta kirjan: ”Neuvo ja r itraaksi ja o nne lliseksip aä 5 :äf s5 v sojota erinomaliain yl^llii.Te^sena päiv.^nä le.,,vsi äiti sitä tasaisin, sentähden, i’ttei siinäIeslllsel nimeä mainita-. Minä kyliä komin saarnasin hänelle, että elämä usko maatii meitä kaikkia luma!l>sia neumoja etsimään, saadaksemme maroja kuta enemnun sitä pareiupl, sillä maroja myöten voiiNlue enemmm ja mähemmin tehdä rakkauden töitäkin.

Muutakin panin lisälsi mitä tiesin sekä raama.nn sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta luin tarp’.’els.’l’.i saavnaUuani mliiueisellä kysyin tahtooko hän kirjaa vai<: ei, luin yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat lasisin jakomia sanoja päällisiksi, nalee kllinka usein Suomalaiset Pysvymät päätölsiosänsä, mai’eta kuinka tokisi fel’ittaä asiaa toisin päin. Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä Ma’on työtä tehdessä, niinkuin jo muuiamissa muissakin kylissä. Se kaypi auvan hyvin.

Ilman sitä keinoa olisi työeuta aivan sopimaloin laulun keräämiseksi, mutta senkaulta, että työn suvussa laulatelaankin, voipi se mähelnmällä hinnalla saatat. Minneiseltä jo yli viikon määrän Muvyttyäni laisin Kivelmavan kirkolle päin, joosa sitte taas kumppalini kanssa lapauimme yhteen pappilabsa Prolee.öti Höijerin luona. Tähän asti oli laulu pitänyt saman lapansa, kuin jo Makulassa: historiallisia lauluja en tamann::; mm.ta k.lul vähän alkua Kojosen posan lauluun, joea jalommalta usem on saatu.

Slinä kutsuaan ojolseu poissa Iivoanatsi, ’joka ”läksi Konnulta kosihin, naimahan pääolä. muulta hänelle ’Anni annetlihiN j. li.e. mahtaa olla s.,!’.-a vin ..^»ntl?, lyiä Pikarisia länsi-pohjosiln Kilvoinavalta p,’,.lt::nme lahtea suorastansa Pietaa riiu, että passien va!hetttla paremmin saattaa käve!la° rajan toisellakin puoiella. Ellsin tulimme Walkljärvelk Kirkkoherran Konstantill Sehröderin luokse, joka on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hy. vän ja mietittävän kirjoituksen kautta. Hanva paps mies Suomessa mahtaa pitää taloutensa niin toimensa kuin hän. .Koko joukko mehiläispesiä oli hauella, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän aiv tanut tuttia Kemian taittuvalta mieheltä.

Hupa oli hänen parissansa olentomme ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Snonien hautojen Mä’ellä viuvyimme Pietarin Suomen Provastiu Sirenin pereen l::ona. Nimi Suomen hautojen mäki luultaan o!evan Aleksander Nevskin aikuinen, mutta silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Nnotsin Halilojen mä’eksi, kuin sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin heidän allansa sotivat. kuulisin nimeä hemniaksi, jo sen ailuiseksi, kuin Tllr’ltti Suomalaiset kulknvat niiden pailkojeli yli Snomeen päin, jolloin Suomen Nln.i vielä oli erinäisen kansakunnan rma. Tuskin olisi se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asuM.ita rmvettim Suomalaisiksi kutsumaan

Pietarin suureen kallpun?iin tul’,!i>l?a. Tiellä oli rahatoin olento Preiva^li Sirenin hyvvyi’en t…’lla Hä ne?l hrone^ssansa. Muutoin käveemista fv’ää loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Alateinikot Sjögren ja Köppen,j>..ita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin, jotka Malilleen pääsneeu’ät. Tarpeeu jälleen viivyttyäunne kaupungissa, läfsimme takaisin pohjaisiin päin Tofsovan kinolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista. Siellä tapasimme Kontrahti Prmvastin Skoten luona Walta Neuvoksen Sjögrenin jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä TsmttilaifiSta muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Venäen maan sisässä, ja siellä olevista .vanhoista haudoista. Laulujen saalis M)t muuttui vähän toisenlaiseksi.

Historiallisia lauluja oli enemmin ja nsiempia Kalevatankin lauluja.

Merkillisin kaikista o.li se, e:tä laulliun: Pääskyläinen päivälintu liiteitiin N’aa,v’.an luominen munaota (Kvl. I, .zW— 3l5. Laulua pääskyläinen pa iva lintu on lanletlu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niinkuin se tamataan Kantelettaressa, toiseksi niin kuin se yleiseen laulettu Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmannetsi: luomisen kertmnntseen liitettynä joka myöstin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren Z.nen osan 47 nen laulun kanssa joka laulu itsekin laulitaan täällä niin tarkoin tuin Kantelettaressakin.

Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat nähtävästi yhteen ja kuvataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna yhdessä jatkossa, yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän, kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen pois juosta asvo kaunis saari, mertaan munasen alanellpMi alaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi” tässä laulilsla vedeil paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen merkillisellä tavalla osoitetuksi.

Sanat ”lensi suurelle mä’elle korkealle kukkulalle” omat määrin tulleet lauluun, jonka uä’yttää>vät sanat ”löyu!N)t ei maata manalaksensa. Tästä nähdään, että koko maa oli medeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana ”tuosta kasvoi kaunis saari” osoittaa taikka sitä, että meden laskeudessa joku kukkula vleni ensin saareksi sitte Mlreni maaksi, taikka, että Suomalaiset ennen niin kuin Grekalaiset ja Nomalaiselkin, pitivät maata saarena mereltä, (okeauilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samae kuin maa emä Kalevalassa. (Iallo toiottu)

Potaatti-rutto.

Kaksi kaiehlala vierasta lifenemat maatamme: yksi” täyttää tännekin lnilen Aasiasta Wb’naeu maan läpi, se on lhmisrutto; ttvnen on se hirmunen potaattitauti looskaan länsin ja etelä-Euroopassa on pilannut suurimman menneen vuoden tuloista, paikottain lopettanut aina siemenenki tästä niin jo tarpeelliseksi tulleesta elatusaineesta, että sen hävityksestä on seurannut koko maakunnissa (Irlannissa nälkä ja kuolema.

Edellinen rutto on vasta tulemassa, toinen on jo ennättänyt maamme. Kumpasetti ovat panneet sekä Hallitukset että yksinäiset suureen huoleen ja liikkeesen. kulki esm. tuonoin Helsingin läpi Lääkäriä Wenäelle lähetettyinä Ruotsin Hallitukselta tutkimaan siellä ihmisruton luontoa ja suojelus-keinoja.

Potaatti ruton tähden on taasen Ulkomaalla pidettynä moninaisia ja asianomaisia kokouksia ja tutkinnoita, ja Sanomalehdet ovat siellä olleet täytetyt kertomuksista sen kulusta ja häviiyksistä, niin ettäitsekuki aikonaan sai ottaa niistä vaarm. Seurakunnissa kuuluntettiin siellä saarnastuoleista ja muuten, kuinka tätä ruttoa taidetaan karttaa ja miten sen pahimmia hävityksiä käypi välttää. Wasta tänä syksyllä ilmestyi tämä rutto Suomessa, ensiksi Helsingin seuduilla. Se on kyllä tähän asti liehunut vaan meren rantamailla; mutta se jo leveuee levenemistään ja siirtyy yhä Suomen sisä-maihin, niin että se varmaasti jo on Hauhossa Hämeen maalla. Tiettävästi ei kuitenkaan ole mitään tehty sen vastustelemukseksi. Herrat täälläpäin (Nurmijänvellä, Mentsälässä, Orimattilassa v. m.) ovat mitkä heittäneet potaattinsa nostamatta, mitkä taasen lyöneet jo nostetnt potaattinsansa, yhtenä sekä rutolta saastutetut että saastltttamattomat, sata-tynnyrittäin taikka sen varten kaivelluihin knoppiin mätänemään tai jänveen. Talonpoika raiskat taasen, joilla toki ei oisi varoja näin herroiksi menetellä, katsomat hämmästyksellä tämän tuiman viholllsen n enekkiä, joka silmin nähden lopen turmelee heiltä melkoi taepeellisimman elaluo-aineensa. Suomalaisissa sailomisfa ei kuitenkaan löydy mitään neuvokkia sitä tvaolaan!

Breölovassa Saksan maalla on keksitty mielestämme parain ja luonnollisin keino tätä tautia vastaan. Kukin tietää nimittäin, että rutolta saastutetut ihmiset savuutetaan ja sen voima sillä tavoin masennetaan; kukin tietää myös, että yli vuoden säilytettävät lihat kuivataan ja senvuutetaan. Nyt on se aine, joka edellisessä tapauksessa masentaa ruton ihmisessä ja jälkimäisessä estää lihan mätänemästä, sama aine, joka löytyy no’essa Samote on kumpasessaki tapauksessa kuivuus taikka, toisin ja paremmin sanoen, märkyyden poistaminen suuresti tarpeellinen. Nämä seikat tarkattua ja luullessa potaatti-ruton olevan samasta luonnosta kun tavallinen ihmisruttoki, tarkottaa Vreslovassa havattu keino menettää potaattein kanssa, miten ihnnsten kanssa ruton aikoina: potaatille pitäsi saada samaa no’en voimaa ja toisekseen pitää niitä kunvana. Menetys on seuraama: Uunien tonvisla keretään nokea, ja otetaan semmosta puhdasta, hienoa hiekkaa (santaa), jota löytyy paraitten vaan jänvien rannoilla, jokasitte kuttvataan hyvin hyväksi: nämä sekotetaan sitte aina niin, että 8 naulaa nokea tulee puolelletoista si^) tynnyrille hiekkaa. Itse potaatit pidetään raittiissa ja kuu vassa ilmassa tm huoneessa, siksi eitä märkyys on niistä lopen ka’onnnt; vaan jos rutto jo on niihin päässyt, valitaan ne saastutetut pois ja saadtuttomattomat kuivataan mainitulla taivalla. Nyt pannaan ensin potaattikuopan tai kellarin pohjalle manutusta no’en ja kmvan hiekan sekotuksesta, että pohja kokonaan peitetään, sitte pannaan siehen potaattiekerta, joka eikuitenkaan saa olla kuuden ( 0 ) tuuman päälle ; sitte taasen mainittua sekoe lusta kertansa, sitte potaattia j.n.e.

Potaattien päälle paun<Z!l katokseksi olkia ja sitte kunvaa hiekkaa. Mutta pitää sitteti katsoa, ett’ei kuoppaa tai kellaria märkyys saa haitata; sen vuofsi pitää potaatli kuopan ympäri kaivaa hyvä viemärioja, joka kerää ja viepi märkyyden pois, joka muuten vetyttäsi kuopan seinukset ja kostuttasi potaatit. Ei kukaan saa olla huoletonna tätä ruttoa nastaan: se kulkee tietämätä, nopeasti ja tulee lupaa kysymätä. Täällä Uudella maalla on moni mies pannut terveet potaatit kuoppaan, ihastellen kuinka hän pääsi taudista, joka pilasi naapurinsa potaatit jo pellolla; vaan parin päivän perästä on hänenki potaattinsa katsottaissa pilautuneita. Levollisuus ja huolimattomuus on Ulkomaallaki tässä paraansa tehnyt. Kuin tämä rutto kerran pääsee maille, niin se tekee koko pitäjissä ja Läänissä tvhoo. Parempi ainai ehkä liika-aikanen toimi kun vähä katumus.

Kotimaalta.

Kimennamalla on Pronssiin Apulaisen I.Hertzin toimella pitäjän kirjasto aivan kohta tuleva toimeen. Häneltä toimiteltiin myös jo ennen mainittu kirjasto Heinijo’en kappeliin. Aivan toivottava olisi, että sellaisia laitoksia tehtäisin joka paikassa kaiulla innolla. Toivoisimme myös Suomettarelle tilloj.i sellaisista nousevisea laitoksista.

Turun Markkinoilla li p. Syysk) maksei Rukiit l5, Ohrat l’2 -1^, Kinuat 6-7, Woileiviskä 7—7 Npl^a 5,l) kpkaa.

Hämeenlinnan markkinoilla (21 p. Syysk.) oli niinkuin Kuopiosaki tnvutomasti vähä kansaa, siellä maksoi Älukiit 13, Obj.n li ja vuoli, Knirit 6 aina 6 ja puoli, Woi 7, Tali 7 ja puoliRpl>:a, Heina-leiv:ökä 20 kpkaa ja Liinat 4 Rplaa leiviskä Sarviki-.iiia oli taallaki g—iumarkkin»vo.i^lläa mjaak1s5oiavianta R1«ukviipt e1a4-rujaplapnuohilni naainsasa.15—, HOberlaiitn1^1 1?, Woi-Il’i>vioka «-9, Pellaval ja Hamput .<ja puoli ruriaa kaikki pap.nsm.

Porrvoossa maksoivat Rukiit 14, Ohrat 12, Woileivi5ka ! Rplaa.

Hippakunnan Sanomia.

Turusta. K u oIlut: Pitaj. Apul. Hliinisissa, v. Kirk?ot>. A. K. Björnbora. 4 p. tätä kuuta.

Haettavina: Pitäjän Apulaispaikka Huitisissa ja kolmas sia Kappalais-v^aliinPirkka>a3s,i. – Määrätyt: Ulivilaan lnaaiätty Kirkkok. Apulainen P. A. Pol»oiander pysymään siallaan Kirkkoh. Apulaisena Taivassalossa, ja Kappalainen Ulmilassa, H. Hioen paitsi virkansa toimitusta auttamaan Ulvilan Kirkkoherraa, Kontr. Rovastia Tohtori K. Hirn’iä.

H. K. M. on armollisessa kirjotuksessa 9 p. tätä kuuta määrännyt Arkipispan vaalin tapahtumaksi 1 p. tuletvata Joulukuuta.

P o r v o s t a.

Kappalaisen maalissa Sumiaisille, 12 p. Syysk., sai Saksan kielen Opettaja Kuopion Kymnasiumissa N.I.Wallenius enimmät kutsumus-huudot; samole Tuomio-kirkon Apulainen Pormooesa, v. Kirkkoh. I. N. Hjerppe Kappa!ais>raalisl>Askolaan, 3 p. tätä kuula.

Kirkkoherran maali luumäellä pysaytetliin. ja määrättiin uudestaan pidettäväksi 19 p. Joulukuuta. Kiikkoh.maalissa Muo-laan sai Kadetti-koulun Oppettaja N. W. Äberg yksimielisen kutsumuksen.

Iln,o it u s.

R en m a llin Suomalaisia Sana-Kirjoja on Pietarissa ilmaantunut »vanhoista kätköistä. Näitä saadan, tilaten Opp. Europasukttlta, Kolmella (3) hopia ruplalla kappale. — Muuten on niioen hinta 4 Rplaa. . 5

”’Hasliettu”A. W. Gröndahlilta. lup« pilinamisetn «nmttu: V. F. Aminoff

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: