1848-10-06 Suometar


Suometar 1848 2:n Wuosik. Perjantaina 6 päivä Lokakuuta. N:o 40

Maksaa tilattuna Helsingissa 1 Rupla ja kaikissa postikonttuoreissa 1 Rpla 15 kopeekkaa hopeassa. Lehti jaetaan Waseniuksen ek C:n Kirjakaupassa joka arki-perjantaina edellä puolipäivän, kello 11 ja 1 välillä.

*** runo ***

Ilolintu.

Ilolintu! iltalaulus,
Ai, kun kaypi kaunolta!
Mielusasti metsolossa
Kuultelen mä kaikuja.
Puhus pieno ystaväisen
Mitä lavlus laatinee,
Mista havska Heljä aaneS
Wisenäin nyt virkkonee.
”Nlä vaadi vei’ukieltä
”Puhumalla purkamaan,
”Jos et t,unne>, tietos ei saa»
”Tutkituiksi tuntojan’.
”Sanat sulle’ suuhun antoi
”Ajatukset aivohin
”Luoja: mulle lemmen innon,
”Laulu-kielen kaunihin.”
Sama lempi leimua taäll’
Sydämestä suljetust’;
Woi! mull’ei, kun sulle”, suotu
Lievityksen laulamust’.

A. W.

*** suomikiihko ***

Rohvessor palmblad ja Suomikiihko.

Ehkä jo lopulta viime kulunutta vuosisataa, vaan varmaan sitte tämän nykyisen vuosisadan alkupuolen, sounu jokseenki entisestään eroava ajatus kansallis k sist a ja niiden keskinäisistä suhteista tekeynyt valteiseksi.

Kaikestaanki on nyt se ajatus yleisenä, että itsekunki kansan kieli on kansallisuutensa perustuksena ja vaakamittana, ja että itsekullaki kansalla on oikeus kielensä suhteen itsepäälleen elää, olla ja varmiotua. Tämä ajatus syntyi, se herätti tuhannet tätä ennen tuntemattomat voimat liikkeelle, joiltakasvatettuina alkoi näissä unhotukseen upotetuissa kansoissa kukoistaa kirjallisuuksia, joiden ilmestymiset ovat ihmestyttäneet niitäki, joiden epäilelvät ehkä kadehtivatki silmät tahtovat vielä nytki niissä nähdä vaanraakuuden, turmion ja ainaki mielipuolisen nuorison turhia vehkeitä.

Tästä syystä on näille vehkeille annettu, itsekulleki kohdastansa, uusia nimiä, merkitseviä jotaki vimmaa, jotaki kiihkoa, liitettyinä sen taikka sen kansan nimen perästä, jonka kieltä ja itsenäisyyttä mainittava vehke tarkoittaa. Tällä tavoin on jokaisella ”ymmärtäväisella” ihmisellä huulillansa valmiina semmoisia nimiä kuin esm. Saksalaiskiihko,’ Madjari-kiihko, Slavjanikiihko sTeutomani, Magyarism, Panstavism ja luvettelemattomia muita, joka kerran kuin hän havaitsee jotaki, joka tarkoittaa jonku poletun kansan puollustamista sen hengellisessä kutsumuksessa.

Suomessaki on samanlaisia vehkeitä kansallisuutemme suhteen nykysimminä aikoina ilmestynyt, aikaseenko vaiko myöhään? se jääköön toistaaksi. Waan jo näilleki vehkeille on saatu kauniisti kaikuva ristimämimi, jonka synnyttämisestä lankeaa kiitos Helsingin muutenki maastamme veloitetuille Sanomille. Näiden Sanomain kielellä kuuluisi se: ”Fennomam”. Suomen kielellä (ehkä?1 Suomikiihko.

Kuin sentähden näet jotakula sormella viitattavan ja häntä kuulet ”ymmärtäväisiltä” ihmisiltä kutsuttavan Fennoman’iksi eli Suomikiihkojaksi, niin tiedät heti, mimmoinen raukka on edessäsi. Sillä kysymyksellefi saat vastauksen, että tuo höperö on päinpohjin antaunut Suomen talonpoikaisen ja törkeän kielen puuhaan sekä panee sen altiksi kaikki toivonsa, ahkeroitsemisensa ja voimansa.

Kuin tarkemmin kyfelet:’ min vuoksi’ sen raiskan ahkeroitseminen sitte niin surkuteltava on? minkä tähden hän itse onniin maineen alainen? j.n.e.; niin kuulet kohta haikeran valituksen,’ kuinka se onneton tahtoo aivan mahdottomuutta ja hulluutta, kuinka sen aivotuksessa ja mielessä on sivistyksen kukistaminen ja paljas raakuuden päälle päästäminen Suomeen! mainitsemitta eshemkämohsiremnuisempiaki valituksia. Eroa ai’oissa sinäki raukan kimpusta ja tuumista, muuten ehkä itseki saat kantaa saman nimen ja tuomion!

MainitunSuomalaisuutta tarkoittavan hengen ja kansamme hengellistä edestymistä aikovan mielen ja toimen Suomessa olevan”’vaikuttamassa, ovat ulkomaalaisetki jo havainneet. Miten missään on tämä asia sielläki eri silmillä katsasteltu.

Yleensä on kuitenti jokainen totuutta] ja sivistystä rakastavainen ulkomaalainen myödyttänyt Suomalaisellaki kansalla olehan oikeutta kielensä vuoksi ja osallisuutta sivistykfeen, yhtä hyvin kuin kelläkään muulla kansalla. Ruotsissa ei kuitenkaan aina niin.

Kaikistaanki on Upsalan Wopiston Rohvessor SÖ. F. Palmblad ottanut fen vaivan päällensä ja näinä viimeisinä vuosina yhä kokenut saada nämä Suomalaiset vehkeet Ruotsalaisten silmissä millon naurun millonepäluulon alaisiksi. Seka sukulaisuudelta että ystävyydestä monen maanmiehemme kansa on hän tullut tarkkaamaan tätä asiata, jota” hän taasen koko mielenjuoksunsa ja elämän tarkoituksensa mukaan ei voi muilta kuin kampia ja vastustaa.

Nykyisemmin on l)än antauuut tähän hommaan (puuhaan) kuukausikirjassansa: Läsning för Bildning oeh Nöje No 7 tai tämän vuodenHeinäknun osassa sivv. 427— 430. Kirjoituksessansa ”Finsk Litteratur” (Suomalaista Kirjallisuutta puhuu |):ra Palmblad ikään kun sivuuttamalla mainitusta seikasta ja luvettelee ne syyt, joilla hän tahtoo Suomen kielen oikeudet kukistetuiksi.

Nähden kyllä lehtemme täperyyden, emme tällä kerralla oisi H:ra Palmbladin kansa puuttuneet juttuun asiasta, joka jo useammalle Lukioistamme on selvä entuudesta. Oisimmeki mielellämme jättäneet koko asian maamme Ruotsin kielisten, vetävämpäin Sanomalehtien vastattavafsi: heidän se oisiki velvollisuutensaH: ra Palmbladia omallakielellänsä vastustaa.

Aiutta tähän asti emme ole yhtäkään mainituista lehdistä nähneet kohottavan ääntänsä Herra P:din kokeita, vastaan. Tavallisesti onTurun Sanoma (Vdo ollut siihen siaan hyvin nopea ottamaan sekä H:ra P:din etta jokaisen muidenki vastuötuksia kieltemme mahdollisuutta vastaan Paloloihinsa. Hira P^din sekä Sanomalehti ’”lielen” etta hanen jo mainittu kuukausi-kirjansa on kuitenki voittanut maassamme niin monta lukiata, että esm. miltei joka kolmannessa pappilassa löydy millon yhtä millon toista millon kumpaaki.

Näistäki syistä ei Suometar voi olla käymättä kimppuun. Waan lienee luo toiseltaki puolelta velvollisuutemme näyttää niille Lukioistamme, jotka ovat tuntemattomat tässä asiassa, mitä ymmärtäväiset ihmiset sanovat kysymyksessä olemasta asiasta. Waikka ei kukaan kieltäne meitä puoleltamme mietteitämme ilmoittamasta sen rinnalla.

Elköönkukaan kuitenkaan luulko, että jokainenRuotsissa ajattelee Suomen kielen seikasta samote kuin H:ra Palmblad. On siellä niitaki jotka ovat havainneet ja ylavällä mielellä myodyttäneet kielellemme sen luonnolliset oikeukset. Ei siellä kaikki niin kateellisia ole, että eivät tuntisi ja antasi arvoa niille kokeille, jotka nykuisinä vuosiua ovat mielineet saada Suomen kansan kaikkinaista sivistystä ylennetyksi, kielemme korottamisella sivistyksen ja kansallisen elannon yhteiseksi kieleksi Suomessa

Ne taasen jotka Ruotsissa H:ra Palmbladin tavoin ja rinlialla kiistävät tätä vastaan, millon eivät tunne mitä ne niin kutsutut Suomikiihkojat mieliivät, millon taasen ovat hämäryydeltä sovaiotut sekä kansastamme etta sen kielestä. Nämä luulevat muka maamme asukkaiden olevan raakoja metsäläisiä sivistyksetä ja sivistyksen haluta, paljaita taikuria ja poppamiehiä. Tämä on Ruotsissa vanha, vaekka jo vaipumaan päin oleva luulo.

Ei kumpaankaan joukkoon kuuluva, on H:ra Palmblad kokonaan toisista syistä lyötäinnään oikeen kummallisella jamuussa tapauksessa kunmoitettavalla innolla ”kopuuttamaan” Suomikiihkojoita. Se on jo arvattavaki että hän, jonka kansallinen omarakkauski jo käskee inhoamaan kaikkea josta Ruotsalaisuudelle oisi pienintäkään vahinkota, että hän sentähden ei mielisuosiolla voi katsella kuiuka Suomen kielen valtaansa päästessä Ruotsalaiselle kirjallisuudelle tulisi suuri hävike.

Sen hän itseki tunnustaa, kuten kohta tulemme näkemään. Mutta H:ra Palmblad onki kai? kessa nykyisessä toimessansa näytäinnyt olevanfa niistä monista, jotka eivät ainoastaan epäuskolla katsasta, vaan milt’ eivät vainoa kaikkea uutta, olipa se hyvää eli pahaa. Ja Suomen tielen asia ei ole monen vuoden vanha, se on uusi; jo fenki tähden on se vainottava ja, jos mahdollista, kurislettavaki.

Tämän sanomme niille Lukioistamme, jotka tahtovat tietää perustuksen, minkä tähden H:ra Palm? blad niin jäykästi ja ennen muita on autaunut tähän hommaan. Mutta hän on kuitenki tällä kertaa ollut niinki hyvä että hän on ilmoittanut ne svytki, joilla hän tuomitsee asianomaisten Sr.omiknhkojain toimen mitättömäksi ja samalla kielemmeki entiseen kuunoltomuuteensa.

Ulkomaalta. (A. Å. Z. F. A. T. j. m.)

Saksanmaalta. Kerran irrallensa päässyt kapinoitsemisen himo ei tal)do lakata, vaan kestää vielä Wien’issä, Berlin’issä ja monessa muussa paikassa, ja on nyt nykyjään hirmuisella tavalla llmautunut Frankfurtissakin. Se ilo, joka nousi rvallanjohdattajan (Nlitin-Haltion) sekä päähaUituksen (keskinäis-haliituksen) saamisesta ja Itävallan voitoista Italiassa, ei kestänyt kauan.

Tanskanmaan kanssa tehty sotilakko eli pikemnun Sehl»svig-Ho!st<,’in’ln asiat olivat se aine, jonka tähden voittohimollisten Saksalaisten ylpeyden hmki tuli kukistumaan. Tämä asia on isosti hatyytellyt Saksanmaan niin suurella v^ivalla aikaan saatua yhteyttä, tästä asiasta ovat kaik!i sen uuden hallituksen viholliset, niin sisalliset kuin ulkonaiset, saaneet hyvän aseen käteensä. Nain ovat siis täälläkin ihanat toivot enimmäkseen hajonneet kuin sumu tuulen edessä

Ennenkuin viimeisistä tapauksista mitään puhumme, tahdomme ensin peräytyä ajassa noin pari kuukautta, alkaen kertomuksemme siilä, mihin se viimein jäi. l5 ’.>. Heinäk. julistiFrankfurtissa ollva «väliaikainen päähilliius läikille Saksanmaan hallituksille, nyt ruvenneensa pilälnääl» Saksanmaan ylihallitusta sen säädännön jälkeen, joka kansankokouksessa päätettiin 23 p. Kesäk. (katso N. Zl), ja vallan johdottajan Arkkiherttua Johan’in katsoneen itsellensä tiimalasiksi vallan ministereiksi ulkoja kotimais-, oikeus ja sota-asioissa herrat v. Sehmerling, Heekseher ja v. Peueker, ja toivoi päähallisus hallitusien puolelta nerollista apua Saksanmaan vapautta ja rauhaa perustettaessa.

Kaikki hallitukset olivatkin heti valmiit noutaniaan tätä ylihallitusta, ainoasti Hannoverein kuningas, Ernst August, teki ensimmaltä vahan vastarintaa. Samana päivänä antoi vallanjohdattaja julistuksen Saksan kansalle, joka on näin kuuluva : ”Saksalaiset! Teidän Frankfurtein koolle tulleet edestäjanne ovat valinneet minun Saksanmaan vallan johdattajaksi.

Minä otin maamme päähallituksen johdon vastaan,luottohuudoilla ja sydämillisillä toivotuksilla tervehdittyna kaikin paikoin. Saksalaiset! Kauan kärsityn rasituksen perästä tulee Teille nyt vapaus täytenä ja vähentamätöinnä. Te ansaitsette sen, sillä Te olette utksllisesti ja urhoollisesti pyytäneet sitä.

Sitä ei pidä koskaan olettaa Teiltä pois, silla Te olette tietävät sen varjella. — Teidän edestäjänne ovat valmistamat Saksanmaan hallitusmuodon. Odottakaa sila luottamuksella. Tämä rakennus on tedtälvä vakuudella, ’toimella ja. totisella isänmaan rakkaudella. N—ain on siitä tllleva luja ja vahva tuki, nimkum vuorenne Saksalaiset!

*** saksa *** uho ***

Meidän isänmaallamme on vielä «noitta koettelemusta läpikäytävää. Mutta ne pitää voitettaa. — Waan elkäa unhottako,että vapaus juurtuu ja kasvaa vaan järestyksen ja laillisuuden suojassa. Ahketoikaa yhdessä minun kanssani, etta nämä palaisnvat, missa ovat rikotuiksi tulleet. — Saksalaiset!

Antakaa minun olla toirrossa, että Saksanmaa saa elää rikkomattomassa rauhassa. Sen ylläpitäminen on oleva minun pyhin velvollisuuteni. Jos kuitenkin niin karrisi, että Saksanmaan kunnia ja oikeus joutuisi vaaraan, niin on meidän jalo sotarväki vastustava ja voittava isänmaan vihoMset.” Tämä julistus’ otettiin vastaan suurella riemulla, ja kaikki sydämet liikkuivat ilosta ja toivosta

*) Arkkiherttua Johan, Itävallan nykyisen Äetfartn setä, on vanha, 6G:n vuooen mies, fotamavfalf fi Sjräiuatlan palvotluFfeefa, tdi it; fenfa yli«tellUsi jo sodissa 9(auoteon’ia vaslaa», traan on »tiine aikoina, ei [uaten Itävallan h^via ja t>a(li tu f tointa, rlänpt tnoatjoitJfiUanfa Si)ie[i>i|a jo »iettsni)t aikansa maantoiljWQn ja tieteiden toimiipa, trikiltä fnnnloitettu ja rafaéfvftu. SQanbeiUo päivilla^n nai l),»n erää» yootiraion tijttÄtfn, jonka tuli kelian matfateéfanfa tuntemaan, jota noimUta foifiat slikliiaisensa paljon paheksuvat, ivaan jota on ollut eeinottiätffti onmtliiien

Ensimäinen asia, jonka kansankokous antoi uuden päähallituksen toimitettavaksi, oli Saksan sotajoukon enentäminen, ja samalla ruvettiin myös isolla innolla hankkimaan lai»vastoa Saksanmaalle.

Se myös on muisttttava, että kansankokous 26 p. Heinäk. päätti Saksan liittoon ottaa yhden osan Suurherttuanmaata Posenia, sen rajalinjan jälkeen, jonka kenraali Pfuel oli käynyt tämän maan saksalaisten ja puola, laisten asujien välillä, ja että kansankokous l2p. Elok. ei suostunut etelä-Tyrolin italialaisten asujanlen anomukseen päästä erillensä Saksan liitosla eli vähintääkin saada omiluisen maahallituksen.

Tästä kiellosta sanoi eräs puhuja, ”että kansankokous kyllä ylisti kansallisuutta, vaan ei muuta kuin omaansa, ja että semmoinen itseys oli totisesta isänmaan ystävästa inhoittava”, ja toinen: ”että Saksalle nyt oli tullut oikia maiden nälkä,, sillä se nieli maita pohjassa, nieli idässä, nieli etelässä.”

Wallanministeristö täytettiin valiitellen niin, että Heekseher 9 p. Elok. tehtiin ulkomais-ministeriksi, ja oikeus-,raha, ja kauppa-ministereiksi R o d.Mo h l, Beek e r a th ja Duekvitz, ruhtinas Karl v. Leiningen vallanministeristön esimieheksi.

Tämä viimeksi mainittu oli vähää ennen ilmauttanut kirjoituksen, joka tuli isoon huutoon, ja jossa hän kovasti kehoittaa Saksalaisia yhteyttänsä ylläpitämään, sekä ruhtinoita että kansoja sen edestä luopumaan,kaikista erinäisistä eduista, ja poistamaan kaikki kateus Pohjan ja Etelän välillä, sanoen tästä yhteydestä muuten ei totta tulevan, ja Saksanmaan maan, sopimattoman ja riitaisen ja heikon valtakunnan perustettua, kaiken Europan nauruksi joutuvan.

”Minä olen makuutettu, pitkittää hän, että Saksan kansan pitää kulkea edelleenkin sitä tietä, jota kerran on alkanut kulkea, ja muuten ei saatavan väkevää ja yksimielistä Saksanmaata aikaan. Suuret ajatukset, semmoiset kuin nekm, jotka nyt kiihoittavat Saksan kansaa, saattamat kyllä jotsikulsi ajaksi vajota unohduksiin, vaan nousemat ennemmin taikka myöhemmin taas uudelleen ja saavat viimein voiton.”

Nämä sanat tarkoittamat enimmäksi osaksi Preussia, jossa on ruvettu isosti rmnustelemaan paähallitusta vastaan, ja jossa on ollut katkerat keskinäiset riidat niiden välilla, jotka puolustavat Preussin erinäisenä valtakuntana olemista, ja niiden, jotka tahtomat sen samoin kuin muutkin eri vallat, suu» ren Saksan valtakunnan kanssa yhdistää.

Nämä riidat ovat usiasti matka.insaattaneet rauhattomuuksia Berliinin kaduilla, ja kiivaita väittelyjä seka Preussin kansankokouksessa että olletikin Frankfurtissa 7 ja B:na p. Elok. — Kuitenkin on Saksanmaalla ollut joitakuita juhlallisiakin ja onnellisia hetkiä.

Woitoista Italian sorassa iloittiin varsinkin Itävallassa (!), jal2p. Elok. palasi keisari Ferdinand rakkaasen ja uskolliseen päätViUpuntiinsa Wien’iin, sen asujien suureksi iloksi. Ia l5p. Elot» vietettiin Kölnissä suurella juhlallisuudella sikäläisen kirkk>rakennuksien dOOnvuotisla juhlaa.

Tassa yhtyivät Preussin kuningas ja Arkkiherttua Wallanjohdattaja, paitse näitä oli juhlaa viettämässä monta satoa jäsentä kansanko» kouksesta; puheita pidettiin, tama nyt valmistunut jalo tuomiokirkko verrattiin Saksanmaan yhteyteen, jonka valmistuminen myös oli kavan kestänyt, vaan josta olikin sitä jalompi ja luiemp’. rakennuZ tullut, ja Preussin kuningas vakuutti, etta tama yhteys oli hänestä yht< tarkin kvin muist.itin Saksalaisista, vaan pyysi kansankokouksen jäsenlen muislamaan, Saksanmaassa löytyvän ruhtinoitakin, joista hänoli y^si. WaUanjohdattajan »natka Neini-jokea myöten oli ol!usi ainoa voi!t>)ku,ku, ja Kölleissä oli ilo hänen tullessansa rmenMfoin.. ÄiiFfi tunsi r->t ,’sänm’gn Cuuruuben, voim-n ja nbth\feft, ja ka.kki näytti ennustamin onnellista tulematfuutt.i

Wa<ni nyt piti viimeinkin sotilakkoTanskanmaan kanssa tehtaman, sitä vaativat kaikki sekä vieraat vallat että tuhannet kotolaiset.

(latkanto seuraa tule». n:ssa.)

Kotima alta.

Helsingissa. Koleran väsähdyttyä tässä kaupungmisuskaaat— unle, eavYatltioapviasttsoi, täsmenän hakluliutunks Ie6l:tnaaapnänievtuännä k.uulutuksen

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokous 4mä p:nä tala kuut.i. Esimies ilmoitti lahjoituksia tulleen: Kappalaiselta Grönberg’ilta Karjalohjassa rahvaan soitantoja nimellä: ”Soitteita Suomessa”, ollen tämä lähetys lisä ja ”kolmas lehti” niihin soitantoihin, jotka Herra Grönberg tätä ennen on Seuralle lahjoittanut; Opiston Apulaiselta Boreniuksetta noin puoli sataa kappaletta kaikellaisia seka vanhem» pia etta nykyisia Suomenkiellsiä kirjoja; ja Kirkkoherran Apulaiselta Wiitikalta Ruokolahdessa joukko outoja suomalaisia sanoja Sanakirjaan pantaviksi, jotka päätettiin Tohtori Lönnroteille lähetettää.

Tohtori Roos’in toimittama Kornelius nimellä: ”Cornelius Nepos. Vl>srettävimmien Sotasankarien Elämäkerrasta. Suomentaa kokenut S.Roos” ynnä sanakirjan kanssa ilmoitettiin myös tulleeksi Seuralle sen kustannutsella präntättää, ja lykättiin Tutkijakunnan läpikäytäväksi—.

Suomenmaan kauppa mennä vuonna. Ruotsiin ja Norjaan seka muihin ulkomaihin Wiemät tavarat tekevät 2,732,392 rupl. hop., ja naista maista Tuomat 2,492.087 r., jonka jälkeen maa on voittanut kaupallansa 240,305 ruplaa. Tullitulot tekevät: viemista 46,654 r. ja tuomista 672,857 r., eli yh.eensä 9W,511 rupi.

Kauppa Ruotsin jaNorjan kanssa ei ole mennä vuonna ollut niin iso kvin edellisinä vuosina. Meidän viemat Ruotsiin ja Norjaan tekeväl 275,490 r., ja tuomat 439,659 r., jl’ta myöten meidän tappi» on 164,169 r. kuitenkin jo on luettu edellä olevaan tuo<niel> hiotaan). Näidin maihin on viety meidän maasta : kalaa, nahkoja, lihaa, jyviä (68 tuh.Uta r.), talia, tervaa ja puita; niistä tuotu: kirjoja (14 t. r.), kalaa, paineita, rautaa ja terästä (223 t. r.), sokuria (116 t. r.), tupakkaa, ja kankaita (24 t. r.).

Tavallisuuteen nähden suuren jyvien ja voin viennin taimen,niin myösenenneen pumpulilingan ja kankaiden tuonril” suhteen on Suomen kauppa ulkomaan kanssa, vaitse Äluolsiel ja Norjaa, tänä vuonna ollut isompi kuin ennen. Wiemat ovat enimmäksi olleet: potaskaa, pikiä, potaatteja, voita (67 t. r.), jyviä (488 t. r.), tervaa (111 t. r.) ja pölkkyjä ja muita puukaluja (964 t. r.). Tuomat ta«ls paraasta päästä: arakki’, rommia ja muita juomia (3W t. r.), kahvia (565 t. r.), paineita, lankoja (361) t.r.), suolaa (392 t. r.), sokuria (438 t. r.), tupakkaa, ,a kankaita (775 t. r.).

Mitä kauppaan Wenäjän kanssa tulee, niin on sieltä tuotu tavara mennä muunna ollut vähempi kuin muulloin, joka tulee siitä että v. 1846 tuotiin Wenäjältä jyviä ja suurimoita (ryynejä) 650:ntullarmen edestä enemmän kvin men’a. Wenäjalle viemät’ ovat enimmaksi olleet: kalaa, rauea>, ja terästä (172 t. r.). ruutia, voita (08 t. r.), tervH. i, ”>iita ja kankahia; ja sieltä tuomat: suurimoita, kynttiloitH, eloa’ (477 t. t.), tuvalla (110 t. r.), nuoraa (82 t. r.), ja kankaita.

Meidän tavpio kaupassa Wenajan kanssa tekee menneItä vuodelta 3*25/248 rupi. XåntÅ luettelo e: kuitenkaan anna oikiata selvaä meidän kaupasta W^najan kanssa, sentähden että siihen ei ole otettu muu kuin meritienotlen kauppa, ja sentähden, että iso osa Wenäjältä tuotuja jyviä ja suurimoita on tullut ei maan tarpeiksi, maan täällä oleman Wenäjän sotaväen ruoaksi.

Kauppslaivoja oli mennä vuonna 459, johon vlelä ovat luettavat 969 maalla asumien talonpoikien ja herras» miesten pienempää alusta, jotka eivät käy Itämerta etemrpuässnaä. Enin oli laivoja Uuskaupungissa, nimittäin 53, Tv» oli 50, Oulussa 48, Porissa 44, Ristiinassa 34,Nau. Malla 33, Helsingissa 28 jne.

Laimeista oli 7 höyryalusta, jotka löytyivät: 3 Turussa, 2 Helsingissa ja 2 Wiipurissa. Hukkunut oli menneellä vuooella 20 laivaa. Laivaväkeä oli ylehensä 5,688 miestä

Kirjakauppaan on nykyjään ilmestynyt^:

Serkukset

alkuperäinen jutelma Ulla-tät ilta, joka on präntätty Wiipurissa ja maksaa 40 kop. hop.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia: 11 Osa Eustahiuksen merkilliset elämän vaiheet. Kertoelma Krist, von Sehmiotiltä. A. Räty Saksasta Suomentanut. 140 siroua, hinta 25 kop. hop.

12 Osa. Kolmiomittaroiiroain merkillisimat Vhtisoudet ynnä Tasannes-Kolmiomitanto. Toimittanut loh. Henr. Eklöf. 36 sivua, hinta 15 kop. hop.

Kaupungin Kirjakaupoissa löytyy Satu Jättiläisistä ja Autio Kuninkaasta. Suomentama. 27 sivua 12:ssa, hinta 4 kop. hop. kymmenittäin ja saottain roähemin.

Hengell.isiä puheita Erinäisissä tiloissa I. Fellmanilta, 1Osa, 96 sivua 12:ssa, hinta 20 kop. ho

Pohjoinen Palaa eli kirjallisia huvituksia Suomalaisillenki. Ensimäinen Leimaus, Sisaren Sukkeluus. Leilin teko yhessä näytöksessä. Ruotsinkielisen johtosta G— a— o, 48 sivua B:ossa, maksaa 15 kop. hop.

Pohjoinen Palaa. Toinen Leimaus. Tutkinto Suomen kielestä, Thomas Frimanilta, maksaa 15 kop. hop

Läsebibliolhek i Finland innehållande 4,5, 6 häftena af Den svarta Handen af 2. F. Riddersta

Ny Brefställare för Finland, innehållande amvisning till uppställande, a ett bildadt oeh rent språk, af de flesta stags privata bref ,som emellan personer uvi säotmslilliga förhållanden, i det enstilta lifvet kunna förefalla, äfvenaf manligare jurdissa strifter, ansökningar, kontrakter oeh afhandlingar, jemte en förutgående kort oeh lättfattlig rättstrifnings: oeh rättstafningslära< samt, såsom behang,en kort ordook ofver de i tal oeh ftrift mest brukliga utländsta oeh konstoro. Haft. 55 lop. oeh i Exempl. 52 kop. Silsver

Painettu A. W. Gröndahlilta. Lupa painamiseen annettu: G. F. Aminoff

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: