1856-10-31 Suometar


Tässä n:rossa löytyy:

  • Pääkirjoituksia:
  • A. Ahlqvistin matkoilta;
  • Saimaan Kaivanto V;
  • Yhteis-henki Suomessa II;
  • Ilmoitus.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Hämeenlinnasta;
  • Viipurista.
  • Mäntsälästä;
  • Joutsan kappelista;
  • Vähästä kyröstä;
  • Tohmajärveltä;
  • Virolahdesta.

Suometar 1856. N:o 44. N:o 44. Perjantaina 31 päivä Lokakuussa. Kymmenes Vuosikerta

Tässä n:rossa löytyy: Pääkirjoituksia: A. Ahlqvistin matkoilta; Saimaan Kaivanto V; Yhteis-henki Suomessa II; Ilmoitus. Uutisia Kotimaalta: Helsingistä; Hämeenlinnasta; Viipurista. Mäntsälästä; Joutsan kappelista; Vähästä kyröstä; Tohmajärveltä; Virolahdesta.

Suometar 1856. N:o 44. N:o 44. Perjantaina 31 päivä Lokakuussa. Kymmenes Vuosikerta

A. Ahlqvist’in matkoilta. Kasan’issa 3 p. lokak. 1856.

(Jatko rviime mroon.)

Näistä tutkinnoista ja niihin kuulumista toimistani kuin mvös Tsehumasehien elosta ja olosta yleisesti olen toisessa kohden tehnyt tilin eikä olisikaan soveljas tässä ruveta puhumaan.

Sen vaan sanon tämän kaltaisista tutkinnoista, että ne aineen vaikeuden ja myös käytettäneen apulaisten vahan simistyksen vuoksi varsinkin alussa ovat kärsimallisyyttä koettelemat ja ikämat. Kuin tähän tulee mielä se alinomainen yksinäisyys, jossa niitä tehdessäsi elät ja joka ei salli mitään senkaltaista hnmituöta ja mirrrekliä kuin ihmisellä on mertaistensa kanssakäymisestä, se kaikenkaltainen sekä hengellinen että maallinen kurjuus, jossa rahvas sitä labellä elämälle nävtäksen, kuin myös omatkin naimasi ja pienet puutteest, niin arvaa hvvin, ett’ei näissä tutkinnoissa juuri kesä-huviksensa matkustele.

Humaistn päimä oli minulla aina keskiviikko, jolloin koulu-puheen tapaan annoin ”luvan” itselleni ja noudin postini Tsyirilstistä. Lauantaiaamut olimat myös ratot, sillä silloin oli kulässä joka viilko niinkutsuttu bazär eli tsehnvasehilaiset markkinat ja rahmaan milke aina puolille päimin asti oli sangen suuri.

Paitse näitä hnrvituksta oli eloni kylässä ylsi päivä aivan toisensa mukainen, ja nämä humitutsetkin kadottimat yhtäläisyytensä kautta humittamaisen luontonsa. Mutta niinkuin kyyti-kani, joka tallista talutettaessa on niin jäykkä ja näkyväisellä Vastahakoisuudella kuontuu maljaihin, matkalle päästyä alkaa mennä tapittaa ja antaa matkaajalle vilisevän vauhdin eitä toiseen holli-paikkaan tullessa vielä tiedä mäsumisestä mitään,

niin on kielelvtutkijankin kanssa yksinäisessä maa-kylässä. Ensi päimät omat työläät, sitten menee aika niin ett’ei tiedäkään ennenkuiu kuukaus on kulunut.

Isehaakista tulin loppu-pnoiella heinäkuuta kihlakunnan kaupunkiin Kosmojanskiin, johon minua men kaksi tässä kaup.! ’öulnmätä kuuluisaa tsehuvasehilaista oppinutta, iralta pantu pappi, toinen lielen-kääurNinnan oikeudessa. Tässä laupnngissa löin i päälle neljän tuhannen asujan, ja kuka ei Ulä reäenlukua katsellessaan armele kaupunkia somistukseltaan ja ulkonäöltänsä senmeroiselst luin esim. meillä entinen Waasa, eli Pormo eli edes Kuopio? Mutta tämmöisessä ajatuksessa erehdytään isosti.

Ensinlin mitä simiötykseen koskee, niin armaalle sen siitä, että kaupungissa ei löydy vhtään asujata, joka olisi päättänyt o ”’ Istossa eli jossa kussa muussa korkeamme otoksessa, ja tuskin kahta, jotka koskaan , ’>kaltaisen opiston omeakaan auaisseel. 5″ msten olemistä tämäulaistssa kaupungit ?,i’,n kirjapainot, kirjakaupat, mielapa . ,^as hulluus, kaikkea muuta stmistvn. lämään kuulumata, samoin.

Niin intä kuul, in: koko kylässä kuin yhdeö” ’ « sekin oli dymin sorakielistä ja surkeata. ,”’!’« ii!^siä mahtaa kaupungissa olla hymin mädän, lV”> ,>>isten merkkiä en ole nähnyt enemmän kuin kaksi sa-pasta, kaksi saksia ja yhden rinkelin. Mutta koulu on, niinkutsuttu kihlakunnan koulu, jossa palkka maksetaan kuudelle opettajalle, ja jolla on siisti kaksinkertainen kimirakennus, huoneet suuret ja puhtaat ja oppilaista sisäänkirjoitettuna 43 kappaletta.

Vaan maikka lukuaika jo kauan ou alkanut, seisomat koulun omet kiini, tuonne syksymmalle asti, sillä koulun kaitsija eli rehtori, joka on haluinen metsästäjä, ei tahdo parasta jänis-aikaa laskea ohitse ilman koiriansa kylläkst koettelematta. Tähänkö luokkaan mielä lienemät luettamat kaupungin miis kimi-kirkkoa ja ne miis kapakkaa, joissa rahmas saapi humitellata.

, Mitä sitten ulkonäköön tulee, niin saapi lukija paraimman tuman pienestä kaupungista tässä maassa ja niinmuodoin Kosmodemjanskistakin, jos lukee 17:n lumun W. Seott’in Nigelin Vaelluksia, ja sen osan Lontoota, jota siinä Alsatian nimellä mainitaan, erinäiseksi kaupungiksi ajattelee. Kadut nim. eimät näissäkään malta kulkea suoraan, vaan hoippelehtamat senkin seitsemälle polmelle, jonka kanssa huoneiden kallellansa olema luonto eli, paremmin sanoen, pilkallensa pyrkiminen hymin someltuu yhteen niinkuin myös niiden paperilla eli tuohella paikatut ikkunat ja aitaamattomat sekä likaiset pihat.

Kadut eimät koskaan näe lakasu-luutaa, ja kuin täällä ei näytä tunnettavan semmoista mirkamiestä, jota meidän pienemmissä kaupungissa kutsutaan sianpistäjäkst, kuin kaikenlainen karja niinkuin on: lehmät, lampaat, kilit, siat, rauhallisessa menestyksessä tutkistelemat kaupungin katuja ja toria, kuin edellensä maalaiset aina torille riisumat hemosensa, niin sonnittuuse joitsestnäsäkin hedelmällinen maa niin mäkemäkst, että kaikenlainen ruoho, enimmiten vibolainen, kasmaa syltä pitkänä katujen ja torienreunoilla ja useinmiekkaasti peittää loukot ja kuopat, joihin maromatoin kulkija voipilangeta.

Tori itse oleskelee ikuisena lätäkkönä, ja jos marimmalla ajalla kerran luimahtaakin, niin tekee tunnin eli kahden sade sen ainakin melkein ylipääsemättömäksi, ja Tseheboksaryn kaupungissa tapahtui miime lemännä, että Tsehumasehi eräs, yöllä ajaen kaupungin läpi, hemosinensa päiminensä hukkui symään mesi-lätäkköön kaupungin torilla.

Kosmodemjanskissa omat Volgan jyrkät hieta-kallat tamallisena sonnan ja muun ruman pano’paikkana, joten se, joka niillä kamelien tahtoo luonnon ihanuutta nauttia, nenänsä kantta aina tulee muistamaan ihmisen stlaisuutta. Venäläiset eimät nim. tiedä, että sonta mäettää maan, eimätkä maallakaan sitä muuten käytä kuin metsään metämät, maikka Tlehumasehit ja muut täkäläiset kansat, sen pellon välemyydekst käyttäen, tässä kyllä antamat heille esimerkkiä. (Jatketaan.)

Saimaan Kaimanto.

Viipurin lääni yhdistettiin m. 1811 muuhun Suomeen, ja nyt oli Saimaan yhdistys Viipurin simutse mereen koko Itäsuomelle yhteisestä armosta ja hyödystä, ja jokainen ajattelema isänmaan ystämä moi nyt toimoa, ett’ei mitkään maltiolliset syyt enää moineet estää tämän työn toimeensaamista.

Kirjallisuudessamme hymin tunnettu majuori I.F. Lagermall kertoo, että Ruokolahden senaikuinen romasti Ignatius m. 1783 paikoilla oli esittänyt Kaimantoa Saimaan ja meren mälillä myös meden mahentämisekst Saimaassa, taikka ”Pontuksen kaimantoin” seudulle eli ”itapuolelle Imatraa, missä Vuoksella muinoin on ollut lähtönsä Saimaasta”. Romastin esitys kirjoitus palkittiin Pietarissa, maan hänen esityksestänsä ei seurannut sen enemmän *).

Myös kertoo majuori Lagermall, että hän m. 1821 oli jättänyt kreimi Rehbinder-mainaalle esityksen samassa aineessa, että kaimanto tehtästin ”Pontuksen kaimantoin” suuntaa, saatamakst sekä laimatulkua Saimaasta mereen että Saimaan mesi laskeentumaan. Mutta majuori Lagermallin toimi meni hukkaan, maan itse kysymys ei sentähdeu seisattunut.

Maaliskuussa m. 1826 tuli Pietariin 13 talonpoi. laa Kuopion ja Nilsiän pitäjänmiesten puolesta ja edusmiehina pyytämään, että »yhteisillä maroilla amattasiin kaimanto Saimaan ja Suomenlahden mälille”. Näistä 13 miehestä on Iimari, Aaron ja Lasst Samuli Väänäset sekä Pekka Eskelinen ja Tuomas Kokkonen erittäin nimitetyt; muiden nimiä ei mainita.

Heistä esitettiin Keisari Nikolai-vainaalle 21 p. maalisk. herrastuomari Lassi Samuli Väänänen, talonpoika Iimari Irjana Väänänen ja kirkonmies Tuomas Kokkonen, jotka myös saimat kulta-metaljit rintaansa. Sitä ennen eli 16 p. maalisk. oli Suomen senaikuiselle kenraalikumernöörille,kreimi Zatremstille annettuarmollinen käsky kuulustella Suomen Senaattia ja Koskenperkausten hallituskuntaa tässä kaimannon asiassa.

Mainittu hallituskunta luulosteli, kirjoituksessansa 5 p:stä kesät. 1826, kaimannon kustannukset nouseman mahdottomiin ja sen tahden pidettämän jättää työtoistaiseksi. Tämän päätöksen teli tämä hallituskunta ilman mitään likempää työpaikan katselemista, johon malitti puuttuman mirkamiehiä ja varoja, ja ilman tarkempaa kustannusten tutkimista, ja kuitenki suostui Senaatti 12 p. seuraam. heinät, samaan päätökseen, erittäinki kuin Senaatti pelkäsi meden laskeentuman Saimaassa kaimannon kautta. Tämä turha ja perustamaton pelko näyttäsi ikäänkuin Senaatti ei olisi ajatellutkaan stussieli sulkuporttia kaimantoon tehtämänkään.

Mutta Hallitsija katsoi kysymystä suurempi-armoiseksi, ja sen tahden saiki Koslen perkausten hallituskunta käskyn hankkia tarkemmat tiedot kaikista kaimannon asiaan kuulumista seikoista.

Näissä tutkinnoissa ja tietöinhankkimisissa meni koko kesä 1827, jolloin kapteini Hällström mittaili kaimannon sunntaa ja seutuja. 21 p. jouluk. 1827 antoi Koskenperkausten ylipäällys, parooni K. vou Rosenkampss mietteensä asiassa ja täydellisen kustannusten selityksen.

Siinä esitellään sopimimmalst sama suunta kuin nykuiselläki Saimaan kaimannolla on.

Symyydeksi esitellään kaimannolle 10 jalkaa, lemeydekst poh-jassa 48 jalkaa, sulut 120 jalan pitkiksi ja 25 jalan, lemeikst porteissa, niin että kaimantoa moist kulkea 60 jalkaa pitkät, 25 jalkaa lemeät ja 9 jalkaa symät laimat. Sekä kaimannon kustannukset että 26 sulkulaitoksen tekopaikat lumettiin kohoaman kaikkiansa 5 milj. 729^56 ruplaan paperissa s1,636,957 ruplaan hop.). K«in asia oli 12 p. maalisk. 1828 Senaatin tutkittamatta, tuli siinä se päätös, että kustannukset kohostmat yli Suomen kruunun maroja, ja että laimannoista maassamme, missä on 8 kuukautinen talmi, ei ole sama hyöty kuin eteläisemmissä maissa, jonkatähden olisi paras jättää koko tuuma. Samaan päätökseen yhdistyi Keisari Nikolai, ia nain jäiki kysymys lepäämään koko 5 muotta.

Matkoillansa läänissänsä oli Viipurin maaherra, myöhemmin salanenmos A. Ramsay-mainaja käsittäny Saimaan kaivannon tarpeellisuuden ja bvödyn sekä Viipurin läänille että koko Itäsuomelle, jonkatähden hän sai melkein kaikki lääninsä maamittarit kesällä v. 1833 tutkimaan seutuja sekä itäettä länsipuolella äöuolsenjokea, heidän omalla kustannuksellansa.

Naiden mittaamisten ja tutkintoin nojalla päätettiin paraalst tehdä kaimanto Saimaan rannalta Telataipaleesta (liki 2 penink. länteenpäin Lappeenrannasta) Luumäen ja Säkjärmen pitäjien kautta Urpalan joteen ja sitten sitä myöten mereen. Kaivanto, tehtynä 104’/a suomen Virstan pituudella, 7 jalkaa syväkst ja pohjalta 30 jalkaa leroeäkst sekä 27 sulkulaitoksella, laskettiin tuleman maksamaan 2.882,319 r. paperissa.

Toinen tuuma oli, että Immolanjärven kautta Ruokolahdessa tulisi kiertää Imatrankosken ja min saada kulettalva yhdistys Saimaan ja Nuolsenjoen ja sttte meren Välillä. Kirjoituksessansa maaherra Ramsaylle 2 p:stä marrask. 1833 uäyttimät kuitenki Viipurin paraimmat kauppiat, ett’ei mikään muu kuin kaivanto Viipurin simutse ole sovellas, ja vaativat uutta ja tarkempaa tutkintoa tälle suunnalle heidän kustannuksellansa.

Tämän Viipurin kauppiasten kirjoituksen nojalla pani maaherra Ramsay Saimaan kairoannon kysymyksen uuteen ja »viimein onnistuvaan Vauhtiin, kirjoituksessansa senaikuiselle Suomen kenraalikuvernöörille ruhtinas Mensekikoffille 21 p. helmik. 1834. Siinä esitti mainittu maaherra, että pitäsi lainata rahat kaivannon työbön,15 Vuodessa takasi maksettavikst, jos ei kruunun omat varat riitä.

Niinkuin jokainen tietää, otettiinki semmoinen laina niinkutsutuilla ”Saimaseteleillä”, ja niin on sekä Varain saamisen että kysymyksen onnistuneen herättämisen puolesta kunnia ja kiitos Saimaan kaimannosta suurimmaksi osaksi salaneuvos Ramsay»vainajan.

Syksyllä v. 1834 lopettimat maamittarit K. H. Nyberg ja I.K. Fabritius maaherra Ramsayn kehoituksesta alotetut mittaukset ja tutkinnot Saimaan ja Viipurin Välillä, jota sen jälkeisinä Vuosina Koskenperkausten Virkamiehet, erittäinki kiitettamä ja ikuisesti muistettalva kapteini I.Werving, aina Vuodesta 1835 alkaen yhä likemmin ja tarkemmin tutkivat ja tiedusteliroat, kunne työnteko Viimenki svlsvllä v. 1844 alotettiin.

Kaikki mittaustyöt olivat jo v. 1841 niin edistyneet, että hallitus 30 p. maalisk. s. v. saattoi määrätä Viipuriin erityisen toimituskunnan, jonka tuli tehdä lopulliset päätöksetkaimannon suunnasta ja tustannusselitykset.

Tämä toimituskunta asetettiin 27 p. heinät. 1842, ja se kutsui ensi työkseen Ruotsista kairoantotöissa tottuneen ja ymmärtamäisen överstiluutnautin Edströmin kesällä 1842 katsastamaan esitetyn kailvannon suuntaa. Nyt voi mainittu toimituskunta 15 p. toukok. 1844 lopullisesti määrätä kustannukset 2 milj. 756,586 ruplaan 77 lpkaan hop., joilla piti saada tehdyksi toimituskunnalta jo 16 p. maalisk. s. v. esitelty kaivantotyö 15 Vuodessa, saaden kaimannolle 7 jalan syvyys ja pohjassa 25 ja 50 jalan leveys sekä 28 sulkua.

Senaatin mielen kuultua vah> roisti H. M. Keisari 21 p. syvsk. 1844 toimituskunnan esitykset, määräten Suomen yhteisistä Varoista tähän työhön3 milj. r. hop., 15 Vuodessa maksettavakst 200 tuh. ruplalla Vuosittain.

”) Majuori Lagervall ei ole ilmoittanut, jos ja missä romasti Ignatiuksen kirjoitus ou painettu, eikä myös, missä Wuok. sella olisi muinoin ollut toinen alku Saimaasta tuin nykyinen Imatra.

*** yhteishenki ***

Yhteis-henki Suomessa.

*) Niime kirjoituksessamme (mrossa 43) sattui boksaamatta nmhi, kuin sanoimme: »tämä (mm.yhteiotä ln>vää tarkoittaman) mielen ja hartailemisen laatu on isänmaan rakkaus”; vaikka tarloitukstmme oli sanoa, että mainittu mielen ja hattailemisen laatu ”on se isänmaan rakkauteen perustettu yhteiöbenki,josta pubumme”

Raakuudessaan eivät kansat yhtä vähä kuin yksinäiset ihmisetkään voi tuntea sitä vähemmän seurata tätä yhteishenkeä, jonka ytimenä on kristillisyyden toinen käsky: ”sinun pitää rakastaman sinun lähimäistäs niinkuin itse sinuas!” Ennenkuin kristillisyys on juurtanut sivistyttävän voimansa kansain olentoon ja elämään, ei voi ajatellakaan yhteishenkeä yleisenä.

Mutta miten kristillisyys ja sen rinnalla sivistys edistyy ja mitä enemmän se juurtuu missäki kansassa, sitä nahtävämpi on yhteishenki ja sitä suuremmat ovat sen vaikutukset.

Niinkuin sivistys on yhteishengen herättäjä ja ylläpitäjä, niin on yhteishenki totisen sivistyksen vaaka ja mitta itsekussali maassa ja kansassa.

Missä hallitus ei tahdo eikä voi tahtoa muuta kuin alamaistensa totista parasta, missä virkamiehet täyttävät ja pakoitetaan täyttämään velvollisuuttansa ei ainoastaan lain sanan vaan sen sisimmän ajatuksen jälkeen, ja missä alamaiset tottelevat lakia ja kokevat seurata sen sääntöjä ei ainoastaan hallitusta vaan myös kansaveljiänsa suhteen, missä ahkeruus askareissaan, siveys käytöksissä ja jokaisen yksinäisen halu parantaakseen niin omaa tuin lahtmäistensä tilaa on nähtävä ja yleinen, siinä maassa ja kansassa on yhteishenki elävä.

Mutta siellä se puuttuu ja on epätasainen, missä ei kukaan valvo muuta kuin omaa silminnähtävää etuansa, missä kaikki yhteiset niin seura » ja kihlakuntain kuin koko maan astat huolimattomasti jätetään sattumoistltaan edistymään, taukoomaan tahi, mikä onnettomin on, kokonaan peräytymään.

Jos semmoisessamaassa hallitus antaamaittakuinka hyviä ja Viisaita asetuksia ja sääntöjä, niin alamaisten tylyys ja Virkamiesten Vastahakoisuus setä Velttous tekee ne mitättömiksi. Jos semmoisessa maassa taikka hallitus eli joku Virkamies ja yksinäinen kohdaltansa ahleroipi ja Vaikuttaa yhteistä etua ja hyvää, niin se on maan ”huutavan ääni korvessa”.

Näitä yleisiä kohtia mietittyämme, Voimme nyt katsastaa yhteishengen kohtaa omassa maassamme. Nyt jos milloinkaan on paras aika siihen, että jokainen niin ylhäinen kuin alhainen tulisi ajattelemaan, ”mitä hänen rauhaansa tulee”. Sillä harrooin on Suomellamme ollut niin laupeas ja maatamme rakastama hallitsija kuin nykyinen armollinen Suuriruhtinamme Aleksanteri II, joka Varmaan tekee, mitä ihmisen Voimassa on, jos Häntä likeisemmät Virkamiehet uskollisesti ja totisesti edeskantamat maamme toivotulset, tarpeet ja puutteet, kuin Hän ei voi niitä omin silmin nähdä eikä omin torroin luulla.

Niime sota herätti senlisäkst kansassamme uudet ajatukset, toivotukset ja ahleroimiset eli ikäänkuin roirkoitti kansaamme, niin että nyt pitää Vaikuttaa kuin aika on ja ennenkuin tämä Virkeys lakastuu, sillä siinä tapauksessa seuraisimakeampi itsetytyroäisyyden uni kuinmilloinkaan ennen.

Nykyinen katomuost ja uhkaavat puutteet myös pakoittavat jokaista kohdastaan ja kaikkia ybteisesti Vallan suureen, harrvoin sattuvaan velvollisuuteen ahkeroida nälän ja surkeuden lielvittämistä josko ei Välttämistä.

Ennen kaikkea on kuitenli merkittävä, ymmärtääksemme monta Vaillinaista kohtaa maassamme, että maamme hallitsijat ovat ainian olleet samalla kertaa muiden isompien Valtakuntain hallitsijoina; että maassamme on kaksi toiststansa kaikissa eroitettua kansaa, Suomalaista ja Ruotsalaisia, joihin on Viime aitoina tullut siirtolaista lisäksi Venaeltä; että hallituksen, kouluopetuksen ja herrassäädyn kieli ainian on ollut ja on toinen (nimittäin Ruotsin kieli,) luin suurimmalla osalla asutkaita maassamme, jonka lisäksi Venäen kielen taitaminen ja käyttäminen on Vuodesta Vuoteen lisäynnyt.

Näistä syistä ei olekaan kumma, ett’ei yhteishenki ole Voinut juurtua maassamme, kuin roasta nykyisempinä aikoina on harvaittu meillä oleman oma yhteinen isänmaamme, jota Voimme rakastaa ja jonka parhaan edestä Voimme panna ummesetki Veripisarat. Wiela nvtli ei kuitenkaan moni ole saanut selväksi, jos hän on Suomalainen, niinkuin jokaisen Suomessa pitäst olla,Vaiko Ruotsalainen tahi Venäläinen.

Mutta juuri näistä syistä ei saa Vihata eli Vainota niitä, joilla emme luule näkemämme isänmaan rakkautta, vaan meidän tulee siihen sijaan omalla käytöksellämme hankkia Suomellemme sekä oman maan lasten että ulkomaalaisten kunnioitusta ja soveliailla sanoilla ja esimerkillä berättää ympärillämme nuktumata yhteishenkeä ja isänmaanrakkautta.

Ei panetteleminen, miha eikä Vaino tässä ole sovelias; oma hymä käytös ja elämä, oma palama isänmaan rakkaus on parhain yhteishengen herättäjä. Edellisissä olemme antanut yleistä kuvaulsia ja silmäyksiä yhteishengenluonnosta ja »vaikutuksesta. Niiden mukaan voipi jokainen tuomita omaa ja litiseutunsa tilaa, ja hän havaitsee, ett’ei maassamme kaikki Vielä niin ole kuin olla pitäst.

Ilmoitus.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on lahjaksi saanut perustusrahaston suomenkielisten opetuolirjain palkitsemiseksi, kehoittaa tämän kautta kirjoittelijoita lahettämäan seuralle mitä ennemmin sttä parempi käsikirjoituksina suomenkielistä opetuskirjoja, mainittuin pallintoin saamisesta kilvoittelemaan.

Siinä on muistettava: , 1) palkinnon suuruuden määrää seura aina kerraksensa ja se vaihettelee opetuskirjan suuruuden, aineen Vaikeuden, esityksen arvon j. n. e.

mukaan; 2) opetuskirja saapi olla taikka omatekemä tahi mukailema, Vaikeimmissa aineissa myös suomennos, mutta halullisimmasti semmoinen,jota tärkeimmästi tarVitaan ala-alkeisja maaiviljelys-kouluissa, ei kuitenkaan muita tarpeellista opetuslirjoja kieltäen; 3j käsikirjoitusten jättämisen aika ei ole määrätty, mutta aikaisemmin jätetyllä on etuoikeus, jos sen kelVollisuus on tutkittu ja nähty ennenkuin mikään uust yritys samassa aineessa on seuralle jätetty; myöski kaksi Hyväkstn5htyä käsikirjoitusta Voidaan samalla kertaa palkita jos ne estttävät eri aineita; 4) seura ei maadi kustannusoikeutta palkitun käsikirjoituksen päälle, vaan saapi palkinnon Voittanut lirjantekijä itse käyttää käsikirjoituksensa ja Vapaasti päättää muodosta ja ehdoista sen painattamiseksi; 5) kirjantekijän tulee ilmoittaa olopaikkansa, että Voidaan tutkittu käsikirjoitus hänelle takasi lähettää. Suomal. Kirjallisuuden seuran puolesta: S. G. Elmgren.

Arvoituksia jakertoelmia.

Selityksiä viime n:ron arvoituksille: 1) kukko, ja 2) seinäkello. 1) Mikä luontokappale on kotonaan kaikissa maissa, kaiken maailman ystävä, eikä kaltaistaan korkeudessa löydä? 2) Mikä emo se on, joka synnyttämät lapsensa suuhunsa syöpi, kuin ne ovat suureksi paisuneet? 3) Mikä puu se on, jonka lehdet ovat yhdeltä puolelta valkeat, toiselta mustat?

Sananlasku Liperissä:

Kuin Orivesi vettyy,
Niin talonpoika itkee.

*** legenda jo eläessään simo hurtta ***

Simo Hurtta.

Kuin kuningas Kaarle XI oli aatelissuvuilta kruunun alle takasi ottanut kreivi- ja paruunikunnat Karjalassa, niin kruunun verot annettiin pitäjittäni enin tarjooville arennille.

Näin oli Lieksanki (eli Pielisjärven) pitäjä arennille annettu rajamajuorille Simo Affleck’ille, jonka perhe asui Turunkorvan tilallansa Sotkamossa, vaan arentihovi oli hänellä Lieksan kirkon luona pappilan vastapäätä. Tämä majuori Affleck mahtoi olla julma mies, sillä Lieksassa häntä muistetaan vaan Simo Hurtan nimellä, ja hänestä kerrotaan hirmuisia juttuja.

Näiden mukaan olisi hän ollut haureellinen ja mieletön rahvaan kiusaaja. Niin ei sanota kenenkään kaunisvaimosen aviomiehen kiittäneen sitä pyhäaamua, jona Hurtan silmä mieltyi hovinsa akkunan sivu kirkkoon menevään vaimoon.

Miehen omaisuus, josko ei aina henki, oli pulassa, jos vaimonsa ei tydyttänyt tämän itämaisen hirmuvaltiaan himoja.

Niin oli hän, milloin mieleen johtui, pakoittanut talonpoikia soutamaan itseänsä vastatuulta Pielisjärvelle, purjehti sitte myötätuuleen takasi. Sattuipa semmoisessa tilassa yksi soutumies sanomaan: ”jo Lieksa näkyy!” toinen siihen lisäsi: ”silloin nälkä lähti kuin Lieksa näkyi”.

Tuo pisti Hurtan päähän: kotiin tultuansa keitätti suuren padallisen huttua (puuroa), pani soutumiehet syömään ja seisoi ääressä sapeli kädessä, yhä mainiten: ”syökää nyt, perkeleet, että nälkä lähtee!” Pakotti miehiä haletakseen syömään.

Milloin taas suuttui kenen talonpojan päälle, niin Simo Hurtta ajoi hänet pois tilalta ja valloitti muunki hänen omaisuutensa. Ikoisten perhettä kerrotaan hänen niin vainonneen.

Mutta kuin ei Ikoisia saanut sittenkään nälkään kuolemaan tahi pitäjästä pois muuttamaan, vaan niillä oli aina kasvuja varalla vaikka miten heitä raasti, niin väsyi Hurtta heitä vainoomasta ja sanoi: ”ennen pajupehkon hävitän kuin kyntäjän talonpojan!” (toiset sanovat hänen sanoneen: ”kyllä perkele saapi pensaan nyhdetyksi vaan ei yhtä talonpoikaa”).

Simo Hurtan aikana oli Pekka Herkepaeus Lieksassa kirkkoherrana (varmaanki vv. 1690— 1722), ja näiden välillä oli semmonen viha, että Lieksajoen yli ampuivat toisiansa, vaikka provasti oli Simo Hurtan appi.

Historiallisesti varma on, että Venäläisiä kasakkia ja 100 eli 120 aunukselaista talonpoikaa Lieksan pitäjän kautta ryöväten tunkivat Sotkamoon ja 13 p. maalisk. 1712 ottivat Turunkorvan talossa majuori Affleckin rouvan ja lapset vangiksi. Kerrotaan että tämä Hurtta oli niin pahan-ilkinen, ettei tahtonut lunastaa vaimoa ja lapsiansa vankeudesta.

Merkittävä on, että ”hurtaksi” kutsutaan jahtikoiraa ja sutta.

Kotimaalta.

Onnettomia tapauksia.

Pälkjärlvellä läkst 5 miestä 12 p. lokak. lulettamaan lehmiä Tyytynsalmesta yli. He sttoimat riumuilla 2 menettä yhden rinnan ja vammat 2 lebmää veneesen. Tuuli tami lomasti ja keskellä lahtea miskast aallon Veneesen niin että alkoimat painua.

Silloin hyppäsi 2 miestä järmeen uimalla päästäkseen rannalle, vaan hukkuimat ja saatiin vasta huomenpäimänä nuotalla ylös. Toiset 3 miestä kuin sairoat lehmät Veneistä pois, niin ne tohosimat, ja riippumalla vedellä täytettyin veneiden laidoilla pääsimät miehet maalle.

— Helsingista: Ilmat omat sitte viime perjantain olleet kolkkoja. Jopa viime lauvantaina satoi ensi kerran luntaki.

Hämeenlinnasta kirjoittaa E. A., tänne 13 p. tätä lokak. saadun toimeen ja alkuun koulu köyhille tyttölapsille, joka sitte v. 1848 on ollut aikeilla ja johon kaupungin rouvasväki on vakaasti ja hartaasti hankkinut alkuvaroja, eikä sano naisia saaman syyttää, että tämä koulu vasta nyt, 8 vuoden kuluttua, on päässyt alkuun. Paha on ett’ei kunnioitetun lähettäjän kirjoitus, jossa han esittää saman koulun toimittamisen historian, pituutensa vuoksi mahdu lehteemme.

Pyydämme häntä hymäntahtoisesti ilmoittamaan S:ttaren toimitukselle nimensä!

Hämeenlinnasta lokakuun 26:na p:nä.

Kaupunkimme ylä-alkeiskoulu alkaa huomisesta päivästä uutta elämää.

On muka katsottu tarpeelliseksi jo ennakolta, ennenkuin uusi koulu-asetus tulee varsituisesti noudatettavaksi, muuttaa opetusharjoitukset siihen muotoon, kuin mainittu asetus määrää.

Tämä muutos, joka kouluin päämiehen, h:ra arkkipispan suostumuksesta ja käskystä näihin aikoihin tietääksemme tapahtuu muissakin arkkihippakunnan ylä-alkeiskouluissa, ja josta tulevana syksynä, kun koululaitokset pannaan vakinaiseen järjestykseensä, on oleva suuri apu, ottaa täkäläisessä ylä-alkeiskoulussa huomenna alkunsa.

Muutos eroittaa, niinkuin lukijat uudesta koulu-asetuksesta tietänevät, koulun opettajat entisistä luokistansa, antaen kullekin eri opetusaineensa kaikissa, taikka kumminkin useimmissa luokissa opetettaviksi, yhdistää kouluin molemmat opetus’jaot, poistaa Kreikan, Hebrean ja Ranskan kielten lukemisen ylä-alkeiskouluista peräti, sekä Saksan kielen lukemisen kolmannesta ja Venäjän kielen harjoitukset ensimäisestä ja toisesta luokasta, saattaa Suomen toisen ja kolmannen ja Venäjän kaikille kolmannen ja neljännen luokan oppilaisille luettavaksi j. n. e.

Me toivomme, että vanhemmat ja edusmiehet, jotka tulevana syksynä aikovat panna poikiansa ja holhottaviansa ylä-alkeiskouluihin, laskisivat tässä puhutun muutoksen muistoonsa, sekä hankkistvat itsellensä siitä tarkempaa selkoa, niin että tietäisivät antaa kouluun pantaville semmoisen opetuksen, kuin sopii vastaisten opin-vaatimusten kanssa yhteen.

*** rautatie ***

Sanomalehdistä on nähty, että paraikaa ollaan Helsingin ja Hämeenlinnan välille tuumailtun rautatien asemajakoa tutkimassa. Me voimme ilmoittaa, että tätä nykyä myöskin on tutkittu ja mitattu vesiä Hämeenlinnan ja Tampereen välillä.

Puhutaan, että tutkija on löytänyt näitten vesien aukasemisen laivoilla kuljettavaksi vaivaloisemmaksi ja kalliimmaksi, kuin on voitu aavistaakaan. Jos tässä on perää, niin on se varmaan ranta-asujainten mieliksi.

Nämät ovat muka hankkeissa Kuokkalan kosken perkaamalla laskea sen ylipuolella olevia järviä matalimmiksi, siten suuria rannikko-alankoita kasvattaaksensa ja kuiviin saadaksensa.

Kuin Lempääläiset muutamia vuosia sitte nostivat tämän puheeksi, tahtoen velvottaa muita järvien seutuisia pitäjiä yhteen työhön, oli kyllä asian vastustajiakin, ja niitä on vielä tänäkin päivänä, koska se yhä on riidassa. Mutta riita koskee arvataksemme parhaasta päästä työn jakoa asianomaisten välillä, koska muka jokainen vähällä vaivaa ja ehkäpä ilmankin ottaisi osakseen tästä toimesta hänelle karttuvan hyödyn.

Itse hyötyä taas luulemme kaikkien halajavan. Mutta jos siitä seuraa, etteivät ranta-asujamet soisi vesiä sulvuilla nykyisessä pinnassaan pidettäviksi, niin taitaapa olla moni, joka ei yhteisemmistäkään syistä tahtoisi vesikulkua Tampereen ja Hämeenlinnan välille.

Jos näitä kaupunkeita yhdistävä rautatie, joka samalla olisi Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien jatkona, enemmän maksaakin, niin olisi siitä myöskin satakertainen hyöty.

Rautateitä, niitä maamme sangen tarvitsee; muuten emme sinä ikänä ehdi muitten kansain tasalle sivistyksessä ja varallisuudessa, vaan jäämme päinvastoin yhä kauvemmaksi takaperälle, kun toiset alituiseen rientävät edellensä.

*** tienhoito ***

Kulkuneuvoista puhuessamme, tahdomme muittenkin tiedoksi mainita uuden tienparannuskeinon, joka täällä Hämeessä nykyjään on keksitty ja saatu käytettäväksi.

Sateitten aikana kun maantiet ajettiin pahasti rikki, ruvettiin täyttämään rattaan-uuranteita nyrkinkokoisilla kivillä, ja suuremmillakin. Nämät ovat nyt sinne tänne poukkailleet, sekä tehneet kuoppia. Kuljetaan karistellaan, vaivataan ruumista, rikotaan rattaita. Ja vähilla lumilla ei kivet suinkaan lakkaa reen-anturoita vinguttamasta.

Pari Viikkoa sitte antoi mamselli Tbalin täällä laulu- ja tanssi-ilot. Väkeä oli niissä 80:nen paikoilla. Nyt on h:ra Rowander seuroinensa kaupunkilaisia näytelmillä huvittelemassa.

Toribintoja 12:nestä 26:neen p:äan lokakuuta:

rukiit ensin 6 r. 50 ja 6 r. 40 k., sitte 6 r. 30 ja 6 r. 20 k., ruisjauhot ensin 6 r. 50 k., sitte 6 r. 40 k., ohrat 4 r. ja 3 r. 80 k., kaurat ensin 2 r. 50 k., sitte 2 r. 20 k. ja 2 r., perunat ensin 3 r. ja 2 r. 70 k., sitte 2 r. 50 ja 2 r. 30 k. tvnn.; pellavat 1 r. 80 ja 1 r. 60 k., heinät 9 ja 8 k., raavaan reisiliha ensin 1 r. 20 k. ja 1 r., sitte 90 ja 80 k., raaroaan lapaja kylkiliha ensin 90 ja 80 k., sitte 70 ja 60 k., lampaan liha 1 r. 50 k., 1 r. ja 90 k., sian liha ensin 2 rupl. ja 1 rupl. 80 kop., sitte 1 rupl. 50 k. leirv.; moi 18, 17 ja 16 k., raavaan tali 16 ja 15 k., lampaan tali 14 k. naula; koimuiset halvot ensin 95 ja 80 k., sitte 75 ja 60 k., petäjäiset halmot ensin 75 k., sitte 60 k. kuorma; metso 30 ja 25 k. kapp. teiret 30 ja 25 k., pyyt 15 ja 12 k. pari; tuoreet kalat 6 ja 5 k. naula; suolatut siiat 1 r. 75 <a 1 r. 70 k., suolatut silakat ensin 85 k., sitte 80 ja 75 k. leim., tviina 80 k. kannu”. E. A.

Wiipurista. (S. L.)

”Kirjallisuuden Seura täällä kokooutui erinäiseen kokoukseen toissa Tiistaina, jolloin, paitsi muuta, Ignatius Vainajan jälkeen valittiin lehtori Aksel Gabr. Korander Seuran sihteeriksi ja v. kirkh. Aug. Wilh. Relander Seuran astamieheksi”.

— Mäntsälässä pidettiin 5 p. lokak. kirkonkokous, joka osoittaa, miten yhteisiä asioita seurakunnissamme tuumitaan ja käytetään, sekä mikä kaunis sopu niissä ilmoitaksen. Rauhan tuloon oli nim. ylöslykätty uuden kirkon rakentaminen, ja mainitussa kirkonkokouksessa nosti kokouksen esimies, provasti Ehnroos kysymyksen, mistä aineesta seurakunta tahtoo uutta kirkkoa rakennettamalsi ja kuinka monen hengen mahtumaksi?

Herrassäätyiset seurakunnan jäsenet vaatimat yksimielisesti kirkkoa lyötäväksi harmaista kivistä ja niin suureksi että mahtusi 6 eli 8 tuh. henkeä paitse mitä parville (lehtareille).

Ainoastaan yksi osa talonpojista tytyi siihen, maan isompi osa sanoi: .rakentakoot herrat harmaista kiivistä alustuksen, kyllä me talonpoijat rakennamme puusta ylipuolen.” Kokouksen esimies kuitenki teli päätökseksi, että kirkko oli harmaista kivistä ja mainittuun suuruuteen rakennettava, Näin tytymättömille tilaisuuden kokouksen pöytäkirjan (protokollan) kanssa kolmessa viikossa pyytää maaherran tykönä tämän päätöksen kumoomista ja toisinnusta.

Kuitenkaan en luule kenenkään kokouksessa tytymättömän edes aikoneenkaan valittaa päätöksen yli, vaikka silloin mahtailivat ja kiukkusivat itsepintaisuuttansa.

Heidän ja monituisten miespolvien voitto ja etu se onki, että saamme lujan ja ijäisen kirkon tehdyksi, erittäinki kuin puu nykyjään kaupungeissamme on niin kalliissa hinnoissa”. – K. W. S:ius.

Joutsan kappelissa on kylmän kesän tähden tultu paljoon puutokseen. ”Heinät jäivät kesken tekemätä. Rukiita alettiin leikata Laurin päivän jälkeen syyskuun alkuun asti, eikä sittenkään kelvon joutuneita. Pertunpäivän jälkeisellä viikolla pani pakkanen ”hallava parta” kevät-touvot partaansa, että ohria ei kuulu tulevan tuskin siementäkään paikoin.

Kauroja ei myös paljon tule. Olkia antoi kaikki kasvut hyvästi. Huonoa vuotta pelätään.

Täni syksynä kylvettiin rukiita Pertun päivästä aina lähes Mikon päivää, kuin täytyi uudissiementä odottaa. Vaan laihot ovat hyvin huonon näköistä.

Lainamakasiinimme on vielä niin vähävarainen, ett’ei siitä nsaänlkä paljon säikähdä. Tämä makasiini,yhteinen Joutja Leivomaen kappelille, sai kyllä jo v. 1843 asetuksensa Läänin kuroernööriltä ja Senaatilta vatrvistetuksi, Vaikka se Vasta v. 1853 sai alkunsa, jolloin siihen saatiin kantajyviä 34 tnriä 11 kappaa rukiita ja 31 tnriä 13 kapp. ohria, ja v. 1854 taas 32 tnriä 21 kappaa rukiita ja 29 tnriä I8V2 kappaa ohria, eli yhteensä 67 tnriä 2 kapp. rukiita ja 61 tnriä IV2 kapp. ohria. Tämän Vuotisessa tilinteossa nähtiin tässä jyvästössälöytyvän 75 tnriä 9’/kappaa rukiita ja 67 lnriä 15V? kavp. ohria.

Makasiinin hoitajaa, hra von Eehrovea ovat yksinkertaiset syyttömästi syyttäneet, vaitla yhteisissä tuumissa vila on, kuin ei ennen saatu lainamakasiinia toimeen. Hr» von Sehrouoe on kaikissa asioissa ollut hyvyyden estmerkkinä.

Joutsan kappelissa

Palvelusväen palkat ovat täälläki kallistuneet, erittäinki piikain, kuin niitä paljon kaatuu saunan nurkkaan ja muuttaa pois.

Vaikka köyhä vuosi uhkaa, niin ihmiset eivät näy sitä ajattelevan. Kirkkotielläki on se rakas matkatoveri ”taskumatti” useanki mukana, josta kastavat kaulaansa, että jaksavat laulaa yli lukkarinki.

Sala-rouvarit ovat täällä keinon keksinee kuin ruununmiehet heitä ahdistavat käräjiin: antavat nimittäin ryypyn-ostajille rahansa takasi, että voivat vannoa saaneensa ryypyt lahjaksi. Kysymys on tärkeä, vaan sanokoot oppineemmat, jos eivät semmoiset vieraat miehet vanno väärää valaa?

Kirkkomme on tänä kesänä Vuorattu, tulevana kesänä maalataan sisältä ja ulkoa öljylvärillä sekä saapi uuden paunu»katon.

— Eräs kapteini Appelberg Vaatisi seurakuntalaistamme tekemään maantietä Sysmän pitäjään, vaan siitä ei meillä olemitään erinäistä hyötyä.Parempi olist jos saisimme taikka korkealta ruunulta eli naapuripitäjiltämme apua maantien tekoon kirkoltamme tahi Ahmenniemen kestilieroariin Mäntyharjussa tahi Patulansalmen kautta Pieneensalmeen Hirmensalmessa, että pääsisimme läänimme pääkaupunkiin, Mikkeliin”. I.P:ka.

– Wähästäkyröstä.

”Sadetta, kylmää ja viimein hallaa tietään täältäki. Siihen meni rukiit, siihen toumotli.

Olisipa nyt hymä, jos menneen vuo« den hyvää Viljaa olisi säästössä, vaan muutamat möimät jo Viime talvena halpaan hintaan kruunulle, ja Viisaammat Vasta Viime kesänä kauppiaille saaden yli kuustli ruplaa turista.

Katumat nyt kumpasetti kauppojansa.

Tosi on että jymistä täällä omat tarrverabat saatavat, mutta olist kuitenki pitänvt ajatella, ett’ei kylväjän pidä hukata siemeneen asti pois elojansa Vaikka mimmoisen hinnan saisi, ennenkuin tietää jos toista ja yhtä hyvää saapi sijaan, etenti tuin ei koma palko ahdista. Eloilla kyllä aina saapi rahaa, maan ei rahoillakaan aina saa eloja: se valitettamasti tänä Vuonna näkyy todistuman.

Heiniä olisi tullut hymästi, kuin maan olist tuimiksi saatu.Samilahden kylään, neljän maantien ristiykseen, tiloilettiin tänne sotahospitaali, jossa ei haamoitettuja ole sodan loputtua ollut vaan kyllä muita sairaita sotamiehiä, toistnansa kolmattasataa.

Niillä on 3 lääkäriä pait vähempiä moitelijoita sekä muita Virkamiehiä lukemattomia. Hautausmaan niille vihki kirkkoherramme pappilan alle kuulumaan Kirkonsaareen. Mouet tiet tuoltavat pitäjäämme sotaväen kulkua, rähinää ja oloa muutenki.

Tässä muistuu mieleeni v. 1803 limestä rakettu ristikirkkomme, joka muuten et moitittalva tuitenki on Vielä puolitekemöisenä.

Kaavan mukaan olisi leskelle kirkon ristiä pitänyt kohota kaunis kellotapulin torni; mutta kuin manba tapuli oli kelmollinen, pan»vat ukot Vesikaton päälle tornin sijalle, ja semmoisena se nneläki on Vaikka 53 Vuotta on kulunut, ja semmoiseksi se jääpiti moneen Vuosikymmeneen, loska manha tapuli taas hiljan hymällä huolella korjattiin.

Urpuja surkuja) on kirkkomme myös kaimannut, maan ehkä se puute kohtati täytetään. Nykyinen kunmoitettama kirkkoherramme alkoi nim. mapaa-ehtoisilla lahjoilla koota urpujen ostamiesseiemnerhkikniätanasä, poannnmenoniitsseittekmamuniniinsesuurmanmnaunt” ja hänen uiin ettil puolessa Vuodessa sanotaan kokoontuneen noin 750 rhop., maikka ei puoletkaan seurakuntalaisista ole siihen antaneet lahjoja.

Toimottama olist että seurakunnan esimies ja pitäjänmiehet eimät Väsyisi kiitettämässa toimessansa urpujen suhteen, että jo nykyinenli miespol—mi saisi niitä luulla!” T. T. Tohmajärveltä 23 p. lokak. ”Täallä on maaViljelys yleisesti Vielä samalla kannalla kuin isän-isäin aikoina.

Harmat ovat raahtineet heidän tavoistansa luopua ja Vielä harvemmat ovat osanneet taidolla ja järjellä maatansa raataa ja Viljellä. Nyt koittaa kuitenkin parempi aika meidän pitäjällemme ja muillekin Karjalaisille, loska toinen niistä lahdesta maaViljelyskouluista, jotka Kuopion lääniin asetetaan, tulee toimeen pantamatst omaan pitäjäämme, Iouhlola homille, jonka omistaja, herra Waltaneuvos Antell on koulun tarpeelst tarjonnut.

Koulu kuuluu jo tule, vana suksyna aumastaman ja stinä »«osittain konlu’ tettamakst määrättynä 20 nuorukaista, joista 16 miespuolista. Niiden ovetusajan sanotaan kestämän 3, mutta tyttöjen 2 muotta.

Opettajiksi kaikissa maaViljelykseen kunluvissa asioissa asetetaan opettaja ja opettajatar, pailsi joita käsi-töiden opettaja (merlmestari) opettaa sepän-työtä, salmu-työtä, työkaluja telemään ja muuta senkaltaista. Toiroottava on siis että maanmiljelys j.i erinomattain karjanhoito taalla ja liliseuduilla paranee, loska talonpojat saamat oppia järjellisellä taroalla maatansa Viljelemään ja karjansakin annit suuremmassa armosia luin tähän asti pitämään.

Sillä Karjalassa, jossa maa on timiperaistä ja suuret summattomat suot ovat haitaksi maamiljelytsessä, pitäsi talonpoikien ruveta paremmin karjaansa hoitamaan ja senkin tuotteilla rahaa saamaan. Luottamuksen maaviljelvskonluun kerran saatuansa, labettävät talonpojat kyllä lapsiansa kouluun, oppia hankkimaan ja sitten ajanmukaista parannuksia omassa maaViljelyksessä toimeen panemaan, josta kaslenbakkuu ja monet muut huonot tavat Vähitellen bämiäisi.

Täälläkin saatiin huono muosi, erittäin keroät-loukoin suhteen. Kvlmä ja sateinen kesä viivytti Viljain joutumista ja Viimein pani halla monessa paikassa rukiin. Sillä on nyt hintana 5 V2 ruplaa, mutta hinta on nousemassa ja nousee aina enemmän.

Nykyjään Vietettiin kirkossamme pieni juhlallisuus. Sopiman puheen jälleen antoi seurakunnan romasti Talousseuran kunniamerkin,rinnassa kannettavana Mikko Kakkoselle, joka monta Vuotta uskollisesti on palroellut Hukkalan talossa Kutsan kylässä.”

lns.

Wirolahdesta 20 p. t. k. palasivat syyskuun lopussa Saimaan lailvannosta, missä muutamat oliroat ansainneet hemoskyydin kotiinsa, toisilla ei kopeekkaakaan.

Wiime tuorstaina lähti Imen pataljona tarlk’ampujoita, jotka olimat täällä taltvisekä tesäkorttieria, ja moni isäntä antoi jääbyVäistksi Viinaa. Tietysti eivät ole pienintäkään Varkautta tehneet, jos ei tytiöimme sydämistä, koska heitä ikävöivät. Tyttöjä luitenki lohduttaa, että omat rahaa saaneet ja pääsemät Haminan markkinoilta muistirtepuja eli liinoja ostamaan.

Tapaturmasista tapauksista maininnen, että yksi vanha ukko, kaimamassa herra Alfthanin suolla, löydettiin jonkun päivän perästä lnultamasti kvlmään kuolleena. Juhana Laukkanen Viipurin pitäjästä oli Haminasta lähtenyt kotimatkalle ja oli pyylänvt yhtä Viipuriin knletettavaa kisälliä ajamaan hemoista. että pääsi lepaämäan karriinsa, vaan syöitöpaillaan tullessa oli hän jo nukkunut ikuiseen uneensa”.

Ulkomailta. Keskustelemiskokouksesta Pariisissa puhu. taan taas sinne ja tänne. Sanottiin sen jo määrätyn alkamaan leskimälissä tulev. marrask., maan nyt taas sanotaan sen ei siksi lerkeäroän.

Toiset sanomat siitä ei tuleman mitään, toiset taas että stina Tona»ajoen ruhtinakuntatn stsällisten asiain järestamisestä ei tule kysymystä vaan ainoastaan Neapelin sekNeu—shatelin kohdasta.

Neapelin kuninkaalle on Wenäen keisari Aleksanteri II kirjoittanut, kehoittaen häntä antamaan länsi valloille perään ja luottamaan Ranskan keisariin. Waan kaikki näkymät olevan Vakuutetut, että kuningas Ferdinand sitä ei tee, maikka alamaisensa kuulumat »aan odottaman länstmaltain sotalaimaston tuloa nostaaksensa kapinata, ja erittäinki Sisilian saaren asukkaat ovat siihen suhteen suuressa tuhossa.

Kapinata ja länsimaltoja mastaan Varustaupi Neapelin kuningas yhä enemmän; Sisiliassa on hän antanut pait muuta käskyn, ett’ei sotamiehet saa antaa muiden ihmisten puhutella itstänsa eimätkä itse puhutella muita.

Viimeisissä ehdoissansa olisi Englanti «aatinut, että hallitusmiehet (ministerit) muutettastin, poliisihallitus kadotettasiin ja yleinen armoitus (mainosta ja rangaistuksesta Vapauttaminen) tapahtuisi; Ranska sitä Vastaan olisi Vaatinut ainoastaa yleistä armoitusta.

Nyt kerrotaan, ett’ei Ranskan ja Englannin sotalaivastolle Vielä ole tullut käskyä meuna Neapelin Vesistöön, vaan että yhdistyisimät odottamaan Viimeistä käskyjä, jolloin niiden tulisi mennä suojelemaan Ranskan ja Englannin alamaisia NeapeNssa.

— Neapelin ja Sardinian väli on vihanen. Tonavajoen ruhtinakuntien asia on ei ainoastaan entisellään vaan on senlisälst antanut lisää puuhaa, kuin Itämältä pitää, mastoin Viimeisen Pariisissa lyödyn rauhan aikomusta, sotaväkensä niissä eikä näy mielihyvällä niistä poislähtemän.

Ranskan sa»omalehdet ovattästä syystäsuuressa innossa Itämaltaa »astaan. Sanotaanpa myösettä Itämältä pitää ruhtinakunnissa sotajoukkonsa Turkin hallituksen satasella suostumuksella. Kaikestaanki inttävät Itsvallan sanomalehdet, ett’ei koko asia liikuta ketään muita knin Turkkia ja Itäroallaa, mieläpa sanomat että Itävallan sotajoukot Englannin ja Turkin suostumuksella »viipylrät ruhtinakunniösa.

Rnbtinakuntain sisallisten asiain jnttu maimaa asianomaisia. Niiden marten asetettama ja Pariisin-liitossa päätetty toimituskunta ei ole mieläkään koottu, eikä ole selmäösä, jos Sardinia ja Pröysst saapi siihen lähettää edusmiebiänsä, ja kenen maltakunnan edusmies tulisi olemaan toimituskunnan esimiehenä.

Näistä seikoista lunttiin tou—rotun leskustelemislokouksen Pariisissa päättämän. Espanjassa kaypi kaikki takasi, niinkuin moi odottaaki. Munkkiluostaria saapi asetettaa, jesuiitat saamat palauta ja asettaa koulujansa, luostarien ja kirkkoin tilain myöminen on pysäytetty j. n. e.

Kaikki osoittaa raakaa sotamiesten Valtaa ja itsevaltaisuuden palaemtumista. Kuningattaren homissa on monenlaltaisia juonia ja salaisia mehkeitä liikkeellä. Narmaez on hämäissyt itse kuninkaan lankoa.

Ei kukaan surkuttele marsalkli 0’UonnelIia, jolta Narmaez 13 p. lokak. otti Vallan, kosla hän maltiokumouksellansa 14 p. miime heinät,petollisesti lyöttäistin vapauden puolustajasta sen Vainoojaksi ja raimast itsemaltaisuudelle tietä.

Työn tehtyänsä oli hän itsemaltaisuudelle telmoton kimi-astia. Saa maan nähdä, jos Narmaezkaa—n moipi täyttää sen pyrkimistä! Sananlennätin-sanomia. Sefer Pasja, josta n:rossamme 40 puhuimme, on 30 tuh. miehen kanssa kahdessa tappelussa Venäläisten kanssa saanut Voiton.

Sveitsin yhteishallitus on luvannut antaa roaltakumouksen kokijoille Neusbatelissa anteeksi, jos vaan Pröysstn kuningas Valuuttaa Neushatelin Vapauden. Smeitsissä Varustetaan kuitenli sotaan.

Julkisia ia laillisia ilmoituksia. Läänihallituksista. Wara-maasihtieriksi Mikkelin lääniin on 8 v. lotat, nimitettl) v. tuomari G.I.Masalin.

Henkiherraksi Korsbolinan eteläkililaluntaan on s.p:nä nimitettn V. E. W. Brander.

Henkil,erralsi Rantasalmen tiblakuntaan Mikkelin lää—niä on l4 p. lokak. nimitetty Kaarle G. Pelmnand. Suomen Pankista. Pankin Retisteaatoriksi on 14 p. lota—t, nimitettv P. A. Wettberg. Postihallituksesta. Lotat.8 p:nä on Alavuuden postiboitaja K. A. Illderg muutettu postihoitajalsiLappeenrantaan.

Kokouspäimiä Velkojille, seuraamissa perinnönluomutus-asioissa: vlveröti Kaarle M. von PoSt>vain. per., Turun l’ovioik:ssa 6 p. toukok. 1857;

yliopiston opettaja, maist. A. T. Clilsen-vain. per., Helsingin raatioik:ösa 1 p. tul. joulukuuta; — ent. nimismieben Kaarle F. Cajandtl’vain. ver. Viipurin raatioit:ssa 27 p. hubtit. 1857;

sormari I.F. Mellin—vain. per., Oulun raatioil:ssa ensim. arkimaan. maalist.1857; setä lisä»maamittari E. Grenman-vain. lonkursissa, Waasan raa—tioik:ssa ensim. arkimaan. huhtit. 1857. Melkojitten kokous kauppias I.I.Forsman’,» konkursissa tapahtuu 28 p> tulev. mal.ask. t. 5 j. p. p. I.G. Heinrieiu—tsen luona Viipurissa. Saama»osain jako kauppias Pietari M. Karapuekmin koukursissa 29 p. tulen», menrask. k. 4 j. p. p. I.Dippel’in luona Vii—purissa.

Testamenttia: keskinäistä rusth. Iisakki Iisakmp. Klemola vain. ja mainionsa Sosia Klemolan välillä, saapi valitt—aa yössä ja vuodessa Ulvilan ja Meritanvian kiblak. oik:ösa; keskinäistä ent. v. nimismiehen AnttiFougdilaism ja vaimovai»:sa B. K. Neigliekin veilillä yössä ja »vuodessa Kiteen pit. ja—Räällylän kapp. tihlat. oit:ssa. Avonaisia Virkoja. Nahanhoitajan »virka kaitta-paperikonttoorissa, ets. 5U p:ssä 17 p:sta lokak.

Postihoitajan nmka Alamuudeösa,eis. 14 p:ssä 22 p:stä lokak.

Pitäjänllrjoittajau virka Ilmajoella, ets. 56 p:ssä l5 pietä lekak.

Konttoonkirjoittajan mirta Suomen Pankissa, ets. 14 p:ssä 23 pistä lotakuuta. Zjippaknntain sanomia.

Kuopion hippak. Naaliin kappalaiseksiIlomantsiin on pantu: 1) mäliaj. saarnaaja Kontiolahdessa K. A. Wegelius. 2) kirkkoh. vir. lioit. ja armom. saarn. Pälkjärmellä I.I.Strömmer, ja 3) kirkkoh. siainen Ilomantsissa I.Molander.

Wirkamapaus suotu toistaiseksi timnloisuudesta Kuopion lukion apulaisellemaist. A.I.Poppiutselle ja hänen Mirkaansa toimittamaan määrätty tohtoriM. I.Lindfors. PorVoon hippak. Wirkavapaus 8 p. lotak. suotu toistaiseksi rehtorille Lomiisan ala-alk. koulussa A. Waldalle, ja hän määrätty kappal. apul:ksi Jaakkimaan, mistä ent. apul. I. Helenius määrättiin lappal. apul:tsi Sortamakaan, mistä ent. apul. E. Elfmengren sai mirtamapauden toistaisetsi. Rehtorin virtaa Lomiisan koulussa toimittamaanmäärättiin m. t. opettaja K. G. Nutb.

Kappalaiselle Syömässä A. W. Sehogsterille määrättiin 18:s p. tainnut. 1857 uudeksi »aalinsaarnaamisen päiväksi kappal. »irkaan Nudellatirtolla, niissä maali tapahtuu 8 p. belmik.

Kirkkob. maalissa Hiitolassa sai Kuopion kaup. kap< pal. Iäderkolm 75, kielenopettaja Fröberg 40, ja kirkkoh. Berner 4 armioruplan kutsumushuudot.

Hkjityisla Ilmoituksia. Uusia kirjoja kaupaksi: Bunian, Pyhä Sota, eli Sen ijankaiklisen ja taikkimaltiaan kuninkaan Iesuksen KristuksenPvha Sota pimeyden ruhtinata Vastaan ihmiseil sielusta. Hinta 60 kop. Sakari Sakarinpoika, Lyhykäistä osoituksia Suomen emännille Lehmäkarjan sekä m.ndon hoidossa ja juuston teossa. Hinta 20 kop. Kustantaja P. Tikkanen. Keisarilliselta Majesteetilta armossa saatuani eri lunmn ostaa ja myydä täällä minun asettamassa Suomen teoksien kaupassa kaikellaisia maalla asumien käsityöntekiöiden ja maakunnan omia käsialoja, tahdon nyt tämän kautta ilmoittaa, ett’en ainoastansa osta näitä kotomaan teoksia mähitellen

olkoot ne mitä lajia hymänsä

maan myöskin isoja joukkojakin, jotka niitä kontrahtilla ottamat koolta tehdäksensä. Halulliset kaupitsiat ilmoittakootitsensä minulle ”Suomeu teoksien kaupassa” herra kauppaneumos G. Iulinin talossa (entisessä Granbergin kilpimuurissa Erikin kadun nmrrella) Turussa. Carl Fr. Ekblad. Harjaksia ostetaan Suomen teoksien kaupassa Turnssa.

Ilmoitus.

Omenkierteisiä eli kierteistä omien kiinityöntämiä Vieteriä, taikka messingistä ja raudasta eli teräksestä tehtyjä, löytyv allekirioitetun tykönä Viipurissa yhä maralla huokeimpiin bintoibin.

Nämä omenkierteiset, joita minä olen telsinvt ja joiden tekemiseen Suomessa minulla on yksinäinen malta Suomen Senaatin päätöksestä 15:stä p:stä lokak. 1851, omat joka paikassa kotimaassa ja ullomaillali nähty ja löydetty erittäin someliaiksi yhtä valjon sisäkuin ulko omiinki.

Asianomaisille maroitukselsi saan mainita, ett’ei kellään muulla Tuomessa ole mallaa niitä tehdä eli teettää eikä ulkomaalta tuoda eli tuottaa edesmastauksen Haastolla, ja olen minä omalla nimistampillani merkinnyt jokaisen omenkierteisen :u,’vmsrkitsi.

Viipurissa löytyy niitä kaupaksi b:ra Aiflhanin Suomen-Teosten kaupassa, ja maamme b:rat kanpviaat moimat niitä pyhittää sekä h.ra Alftbanin kautta että suoraan minulta; hintaa paljon l^ilvennela>’.n kuin ni^lä tukuttain ostetaan. Viipurissa lokakuussa 1856. F.änan Fagerman.

Warkaus.

Kuopion markkinoilla v.irMettiin allekirjoitetulta punanen ruunabemonen. vvöreä ruumiinen ja hymin roireä, 10 muotinen, 9 korttelin ja 1 tuuman korkea, harja masemmalla puol^ll’, val>va tukka otsassa, ja roaltea pilkku tilain eli ’Nnlan luottama.

Kohtuullista palkintoa mastaan ilmoitt^oon tietäjä asian taikka työmiehelle Anti P.>!’ja!atselle Kuopiossa eli allekirjoitetulle Iisalmess.,. Taametti Keinäinen, Siltamouti.

Keskihinnat torilla tällä unikolla. Kaurat 2 r. 70 k. ’a 2 r k. tynnyri; tuores raamaan liha 1 1. ja l r. 2<» k” lampaan liha 1 r. 40 ja 1 r. 50 k. n .,. l, l r. 80 k., masikan 3 r., suolatut bailis 70 ja 8<> ’ voi 3 r. 50 ja 80 k., heinät 10 ja 15 k., rni^janluu43 ja 45 k., suomen Vehnäjauhot 55 j^. 60 ’. l<>>vvkä; ohrakryynit 28 ja 30 k., kaurattnvml !i3 ja 35 k., perunat 10 ja 12 k., herneet 35 s. s>>vr>i; inoreet haumit ja ahmenet 7 ja 8 k. naula; t»’l’l 35 ja 40 k., metsot 70 ja 90 k., pyyt 16 ja 2«> t. väri; munatiu 30 ja 35 k.; nuori maito 10 ja 12 k., bavan maito 8 k., roiina 70 ja 73 k. kannu; tolmnbalot 5 r., petäjäiset 3 r. 60 k. syli.

DM^Tätä n:roa seuraa Lasten Suomettarenn:ro16.

Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Lupa painamisten annettu: I. NeimdulZer

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: