1859-11-07 Suometar


Tässä N:rossa löytyy:

  • Pääkirjoituksia:
  • A. Ahlqvistin matkoilla;
  • Pohjanmaasta;
  • Karjalan Lääni.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Viipurista;
  • Käkisalmesta.
  • Keski-Suomesta;
  • Alavuudesta;
  • Liperistä;
  • Klemin pitäjästä.

Suometar N:o 45. Perjantaina 7 päiv Marraskuussa. Kymmenes Vuosikerta

A. Ahlqvist’in matkoilta. Kasan’issa 3 p. lokak. 1856. lI^tko viime n:roon.)

Vaikka gorodnitsehij (vastaava meillä oordniugsmannia) Kosmodemjanskissa oli hvvä ja tarjosi minulle kruunun lorttieria, en minä siitä huolinut, maan Valitsin itselleni korttierin eräässä talossa aivan Volgan rannalla. Talon-väkeni olivat vanha-uskoisia elikkä, niinkuin Venäjän Karjalaiset sanomat, vanhaa vierua. Nämä eivät eroa yleisestä kirkosta paljon muussa kuin muutamissa ulkoläutöksissä, maan ovat vieras-uskoisille suvatsemattomammat kuin muut, ja se oikea manha Venäläisyys, niinkuin parran rakastaminen, saksalaisten” vaatteiden (s. o. sortuukin) Vihaaminen ja yleisesti kaiken muukalaisuuden, niin huonon kuin hymänkin, ylenkatse pitämät näissä pesäänsä. Waan kuin hallitus miime aikoina ei ole ollut heistä tietävinänsäkaan, niin mahenee heidän lukunsa päivä päivältä ja nuorempi kansa tätä lahkokuntaa yhdistäksen vähitellen yleiseen kirkkoon.

Tupakka, kahmi, mieläpä teetin, omat heistä kaikki pahan hengen tuotteita, ja surkeata oli nähdä emäntäni tuskaa minun hänen tupansa liedellä polttaessani kahmia, josta käymä haju samoin kuin tupakankin savu hänen poloisen nenässänsä tärskysi iankaikkisen rangaistus-paikan saastaiselta haisulta. Säädyllisyytensä puolesta taitamat nämä manha-uskoiset olla liitettävät; minä kaikitenkin olen heissä havannut enemmän rehellisyyttä kuin muissa.

Viraltansa oli isäntä pnun-lauttaajien päällys Volgalla ja sanoi Kosmodemjanskista tekemänsä kaksi matkaa kesässä Saratov’an ja Astrakan’in mälillä olemaan Duboslaan ja siitä juoksemalla ansiolla hyrviu elämänsä. Poika oli pieni kauppamies. Ei mitään rakasta Venäläinen niin paljon kuin kaupan käymistä, ja minä uskallan päättää, että jos kolme Venäläistä pantaisiin autioon meren-saareen, lyöttäytyisi vähintänsäkin yksi heistä toiselta kahdelta ostamaan, mitä heillä liilaa olisi ja heille myömään, mitä tarmitseisiroat. Ja ihmeellistä on, kuinka mähällä tiedolla venäläinen kauppamies onnistuu toimessansa; niin tiedän esim. erään ensimäisen luokan kauppamiehen Pietarissa, syntyisin Vepsäläinen Aunuksesta, joka 30:een vuoteensa asti oli kiven-hakkaajana Änisen rannalla, vaan joka nyt on monen miljonan mies.

Semmoisena voipi meidänkin isännän poika päättää elämänsä, vähintänsäkin on hänellä se toivo, vaikka hän ei nimeänsä osaa kirjoittaa ja vaikka hänen laskassansa nyt ei ole tavarata yleensä kuin noin puolentoista sadan hopearuplan edestä ja tästä tavarasta isoin osa raudanromua, Virsuja, vastoja j.m.s.

Asia on se, että joka täällä lyöksen kaupan päälle, se istuiksen onnen kynnykselle, ja jokainen ajattelee: toki häntä minäkin saanen onnea kerran helmasta temmata Tämä tempasu tapahtuu siten, että ostajaa koetetaan pettää, min suinkin Voidaan.

*** kauppatapa ***

Tinkiminen, joka täällä on kaupan henkeäkin, osoittaa paraiten rehellisyyden puutteen täkäläisessä kaupassa, sillä tinkiminen ei ole muuta kuin ostajan Voimatoin kokeminen malttaa myöjan petosta. Tässä on Voitto kuitenkin kauppiaan puolella, sillä hän tietää tavaransa hinnan, vaan ei yksi tuhannesta ostajasta tiedä kaikkein tarpeittensa oikeata raha-arvoa.

Tässä nyt äkkinaiselle myödessänsä tempasee kauppamies onnea helmasta ja ottaa kaksin-, kolminkertaisen hinnan taroarastansa. Pienet kauppiaat pitävät useasti muutakin koiruutta kaupassansa; niin ei joka paikassa ole hyvä kauppiaalle kahden kesken antaa suurempaa seteli-rahaa särkeä, sillä monesti tapahtuu, ett’ei hän anna mitään takaisin, vaan rohkeasti vasten silmiäsi kieltäen sinulta mitään saaneensa pitää rahasi, mutta valitusta «ostaessasi lumoo kaiken vaaran itsestänsä niin, että sinä itse jäät vikapääksi, vieläpä kiinnitin käyt, niinkuin monelle meidän talonpojalle on tapahtunut.

Tällä Venäläisen kanstan-hengellä on junrensa Slamjaanein yleisessä luonnossa, joka rakastaa hiljaista ja vähätöistä elon-ressutusta, ja jonka historiassa ei muisteta, tämänsukuisten kansojen ennen itse päällänsä eläen, näitä koskaan yllyttäneen semmoisiin ankaroihin väkivallan töihin, jotka Normanneilla ja Germaneilla olivat henkeäkin.

Tämä väkivaltaisuutta karttava luonto näytäksen vielä nykyisessäkin Venäläisessä.

Kapakassa eli muualla viinassa ollessansa ei hän tappele koskaan, vaan itkee tavallisesti eli suutelee toistansa. Rauta-aseita, haamoja ja meren.muodatusta pelkää musjikka kuin kuolematansa, ja jos hän kenen näkee semmoiseksi tuittu-pääksi, joka ei katso lyödä sivaltaessansa, malttaa hän tätä ja kärsii ennen vääryyttäkin kuin Vastaan seisomaan rupeaa.

Tilaston tutkijat sanovat, että rikokset omaisuutta vastaan ovat sivistyneissä kansoissa yleisemmät kuin rikokset henkeä vastaan.

Näin on rikosten laita Venäjälläkin, ja niin muodoin on Venäjän kansa sivistyneeksi luettava eli on tilasto väärässä, sillä murhaa eli toisen haavoitusta tapahtuu täällä Harvoin, mutta rikoksia omaisuutta vastaan alinomaa, ja joka toista lyöpi, sitä pidetään pahempana ihmisenä kuin joka toisen omaa vääryydellä itsellensä käärii.

Volga, jos ohitse mennessä sanon sanasen tästä jokien kuninkaastakin, on Kosmodemjanstin kohdassa maan noin puolta virstaa leveä. Sen rannat eivät minusta ole mitkään kauniit, enkä muista runoilijoidenkaan niistä tässä katsannossa milloinkaan laulaneen. Oikean-puolinen ranta on aina yksikarvainen, noin 100 jalkaa korkea jyrkkä hietikko, jossa siellä täällä joku kylä eli kirkko riippnn korkealla törmällä, eli on pieni kaupungin rähjäkin ahtaunut johon kuhun penkerien rotkoon.

Vasen ranta sitä vastaan on loppumatointa matalaa lehtoa, jossa Harvoin näkee jälkiä ihmisen elosta. Vaan hyötynsä puolesta on Volga koko keski ja itä-Venäjälle sanomattomasta arvosta.

Itse on tämä joki hyöry-laivoilla kuljettama aina Tver’iin asti s. o. Moskovan ja Pietarin välillä olevalle rauta-tielle. Etelässä laajentavat Oka, Sura ja muut pienemmät syrjä-joet sen vaikutus-piiriä ja pohjasta tempaa se väkeva ja vesirikas Kama koko Uraalin vuorikunuan ja Vähillä kannaksilla osan länsi-Siperiaakin tämän joen aluskunnaksi.

Kaikilta haaroin kantaa se omituista ja rikkaita tuotteita maailman kauppaan. Itse aina Saratomasta asti tuopi se eloa niinkuin sen eteläiset syrjäjoetkin tekevät; Kama taas kantaa tähän kauppaan Uraalin kalliit vuorituotteet. Tämän hyödyllisyytensä tähden kutsuukin Venäläinen sitä matusehkaksi (emoseksi) ja onkin se aina peitetty parkoilla ja muilla aluksilla. Eloa kuljetetaan suurissa hyvin katetuissa parkoissa, joita pannaan noin 8 eli 10 kappaletta toinen toisensa perään junaan, jota kutsutaan kara Vanaksi. Junan ensimäisellä parkalla, joka on suurempi ja lemeämpi kuin toiset, kulkee kaksi, kolme eli neljä paria hevosia ympäri, pyörittäen paksua pölkkyä, jolle kääriytyy touroi, juokseva noin puolen virstan päähän upotetusta ankkurista, ja siten junan eteenpäin Vetää.

Ankkurin kohtaan tultua nostetaan se samalla voimalla ylöskin, ja pölkylle pannaan toinen nuora kääriytymään toisesta ankkurista, joka väliajalla on pienellä Venheellä soudettu eteenpäin ja joen pohjaan laskettu. Tämmöinen kulkeminen on arvattavasti hyvin hidasta, ja onkin nyky-aikoina , ruvettu käyttämään hyöry-konetta hevosten siaan, jonka laisella karavan’illa myös on muassansa pieni irtonainen höyry-laima, joka ei muuta tee kuin ankkuria eteenpäin kuljettaa.

Näin kulkee elo aina Rybinskiin asti Iaroslav’in lääniä, jossa se pitää lastata pienempiin aluksiin, ja niissä sitten Marian kanamakunnan, Symärin joen ja Laatokan kanamien kautta joutuu Pietariin, jonka pitkän viivytyksen meidän itä-Suomalainen kyllä kalliisti saapi maksaa, Pietarista ”kulia” ostaessansa. Tyhjänä takaisin tullessansa kulkevat parkat aivan joen Mallassa ilman, mittakaan ajo-neuvotta ja ilman että niissä perääkään pidetään ja lyövät toisinaan Vahvasti kolin-kolia toisiansa eli muita aluksia vasten.

Höyrylaiva-liike on, jo myös vahva Volgalla, niin että kerran kuin 8 höyry-laivaa yhtenä päivänä kulkeman Kosmodemjanskista ohitse; mutta niiden tuloja lähtö-ajat ovat vielä sopimattomasti asetetut ja huonosti noudatetut , kuin myös liiaksi yksinäisten mielivallassa. Kuitenkin voipi nyt höyryllä matkata Pietarista esim. itään, päin aina Perm’iin asti ja etelään päin aina Astrakan’iin eli, jos tahtoo, aina Kaspian meren etelärannalle asti. (Jatketaan.)

Pohjanmaasta. (Jatko za loppu u:roo>l 43.)

Olemme jo ehkä liiaksikin puhuneet maanviljelyksestä Pohjanmaassa, emmekä kuitenkaan voineet antaa parempaa neuvoa, kuin että Pohjalaiset siinä auttakoot itseänsä. Tämä neuvo on kuitenkin kaikissa asioissa kalliin, ja erittäin siitä syystä arvollinen, että ihmisillä yleensä tahtoo olla tapana ja taipumuksena muihin luottaa. Älköön siis ihmetelkö kukaan, jos sama neuvo annetaan kulkuneuvojenkin asiassa. Mutta katselkaamme nyt mikä niitten on nykyinen laita ja parannettavat puutteet.

Se on epäilemätön tosi, että jos Pohjanmaa Vastakin jääpi niin erillensä muusta Suomesta, kuin nykyänsä on, niin sivistyksen, vieläpa Varallisuudenkin lähteet täällä kuivettuu. Jo tämä ihmisten keskinäinen liike, knn usein ja helposti pääsevät eri-paikoista toistensa pateille, on sivistyttäväinen ja synnyttää uusia mietteitä ja uutta Vireyttä.

Missä siis tämmöinen liike on hankala, siinä sen hedelmätkin puuttuvat. Mutta samate tavaroittenkin hankala kuljetus Vaikuttaa ruumiillista ja hengellistä puutetta ja viheliäisyyttä. Silläpä onkin Pohjanmaalla kaikenmoinen vastus saada, mitä ikänänsä ei koti-nurkkien Vieressä kasva ja Valmisteta, ja muun Suomen Viljat, teollisuuden tuotteet, jopa kirjatkin jäävät meiltä tietämättömissä. Tämä seikka myöskin estää teollisuuden ja taidollisuuden karttumista itse Pohjanmaassa. Mitä Vaasassa Valmistetaan,sitä tuskin Voidaan Kristiinassa taikka Pietarsaaressa myydä, saati muualla, ja syy on se ainoa, että kuljetus on hankala, »itkallinen taikka kumminkin niin epätietoinen, ettei ihmiset pääse edes tottumaan näitten kalujen nautintoon. Älköön puhuko kukaan tapojen yksinkertaisuudesta, joka muka olisi, suurempi Pohjanmaalla tuin muualla. Voisimme tuoda ilmi niin monta raakuuden esimerkkiä, että tämä yksinkertaisuus ehkä kadottaisi kauniin karvansa*).

Luontokappaleella on myöskin yksinkertaiset tavat, mutta eihän tuo sillä ole sen säädyllisempi. Ja ihminen, jonka määrä on sivistyä, ei voi koskaan pysyä luontokappaleen tasalla, vaan tävtyy käydä taikka ylemmäksi taikka — alemmaksi sitä.

Paremmat kulkuneuvot ovat tosin tarpeelliset, mutta millaiset?

Kanamoista ei taida täällä puhetta syntyä, ja kun Hels. Sanomat esittivät Lapuanjoen ja Virtoon järvien yhdistämistä, niinkuin olisi tämä muka tapahtuva hyvin helposti, niin täytyy luullamme näitten sanomien keksineen jotakin uutta kaivausi keinoa.

Rauta-teitä ei taida olla meillä vielä suotuna; sillä jos semmoinen asetettaisiin taikka Päijänteen Vesistä Kokkolaan päin, taikka Tampereelta Waasaan, niin kumpasessakin paikassa tarvitsisi olla vähintään 2l):nen peninkulman mittainen.

Taitaapa kulua vielä joku Vuosikymmen, ennenkuin semmoinen kallis työ kannattaa kustannukset. Mutta Pohjanmaan pisin pituus on pitkin Pohjanlahtea, jonka rantamaa juuri onkin eteroin osa tätä maakuntaa. Siinä on valmis ura — Pohjanlahden vankka vesi — , kun vaan sitä ruvetaan käyttämään.

Mutta, niinkuin kaikki tietävät, ei kulje nykyänsä ainoatakaan höyryalusta tätä ranta’vettä, siitä asti kun tuo ”Uleåborg” niminen lakkasi. Siitä astikka on vaan arveltu, ett’ei tämmöinen kulku täällä puolen kannata kustannuksiansa, eikä ole lukuun otettu mitkä eri seikat (niin kuin esim. laivan oma kelvottomuus, j.n.e.

) lienevät Vaikuttaneet mainitun aluksen huonoa onnea. Olispa kovin ihmettä, jos ei täällä Turun ja Tornion Välillä pari höyryä menestyisi, kun vastapuolisella Ruotsin rannalla kulkee niitä kymmenkunta. Moni kyllä ajatellee, että tavallisista purje-aluksista on sama apu, mutta helppo on kuitenkin ymmärtää, että pikaisuuden ja tarkkuuden puolesta on iso eroitus höyry- ja purje-aluksella.

Purjehtija ei voi koskaan tulla määrätyllä ajalla matkansa perille, vaan pääsee joskus ennen, useimmiten myöhemmin. Siitä seuraa, että matkustavainen, jonka aika on vähänkin kallis, ei mene siihen, jos muulla ueuvolla voi päästä, ja kuljetettavista tavaroistakin on usein tärkeä tietää, minä päivänä ne pääsevät määräpaikoillensa.

Höyryn etu tässä kohdassa on niin selvä, että sitä ei tarvitse lavialta selittää, — ja kuitenkin ei ole kymmeneen Vuoteen ollut Pohjanlahtea kulkevaista höyrylaivaa. Mikä siihen on syynä muu kuin saamattomuusNyt tosin kuuluu sanottaman, että Krisliinalaiset ovat hankkeissa sinnepäin. Kuitenkin on ylsi rauhan Vuosi turhaan kulunut. Saapas nähdä kuinka monta Vielä kuluu hankkiessa.

Mutta tämmöinen hankkiminen niin tarpeellisessa asiassa, joka luultarvasti antaisi Voittoa itse aloittajoillettin, paitsi mitä Verrattomasti hyödyttäisi maakuntaa, — tämmöinen hankkiminen ei osoita korkeata stvistystä löytymätst maakunnassa. Ei ole tarkoituksemme ollut näillä puheillamme soimata ja häväistä Pohjaumaata, eikä olisi meillä siihen syytä eikä oikeutta.

Pohjanmaassa on epäilemättä monta hymaä siementä, joka on itämäisillänsä tulevien aikojen leikatiavaksi. Eri paikoissa ja eri ihmisillä löytyy epäilemättä paljon simistyötä; mutta ylipäänsä puhuen ei tämä tule paljon näkymiin mailuluksissansa.

Emme tällä kertaa tahdo puhua herrassäätyjen stvistyksestä, koska tämä on arka ja kärsimätön aine. Mutta rahmaan siroistyksestä olkoon vielä sananen sanottu.

Onko Pohjanmaa siinä seikassa edes niinkään paljon edistynyt kuin muut osat maatamme? Onko luku-halu ja luku.taito ylenemässä? Onko kirjoja lemitetty, kouluja toimiteltu ja pidetty? Vastatkoon näihin kysymyksiin kukin parhaan omantuntonsa jälkeen! Meidän ei sorvi tämän asian Valaisemiseksi mainita muuta kuin kaksi asiaa, jotka seisokoon täällä juttumme loppuna.

Vuosina 1849, 1850 ja 1651 päättivät muutamat Z)liopistolaiset perustaatsensa pitäjän-kirjaston alkuja Pohjanmaalle. Heidän ei ollut tarkoituksena muu kuin kiihoittaa Pohjanmaan pitäjiä itse enentämään ja kasmattamaau tätä pientä siementä.

Niinpä lähetettiin 13 kirjastoa, joista jokaisen keskimääräinen hinta oli 8 ruplaa. Mutta vaikt’ei tätä tointa saa vallan hyödyttömäksi sanoa, ei ole siitä kuitenkaan airoottu hedelmä lähtenyt.

Muutamihin paikkoihin ei voitu lähettääklään siitä syystä, ettet ollut kolo pitäjässä kuka olisi tahtonut ottaa kirjaston holhouksen vaivaksensa.

Muutamissa paikoin on taas kolo laitos Vaipunut unohduksiin, armattaroasti samasta syystä. Olisipa lysti tietää, onko missään paikassa perustajien tarkoitusta täytetty, ja mikä kussakin paikassa lienee ollut VastuksenaToinen seikka on samallainen.

Eräs tuomari Salosten kihlakunnassa nimeltä Alopnus lahjoitti, pari kymmentä Vuotta sitten, melkeän rahasumman pitäjäkoulujen asettamiseksi. Mikä siihen on syynä, ett’ei tämä laitos kaikin paikoin täytä tarkoitustaan? Mikä on syynä, että papisto muutamassa pitäjässä on Konsistorion tykönä pyytänyt päästä koko toimesta Vapaaksi?

— Tekisipä yleisönmieli joskus saada jonkun tiedon näistä laitoksista, millä kannalla ne kussakin pitäjässä ovat.

Nyt tahdomme Vieläkin terran kysyä: eikö Pohjanmaan jo tarroitsisi haroahtaa, yletäksensä meljestensä tasalle? — Mielestämme olisi tämä yleneminen helppo, kosla täällä on Vanhastaan sekä maanviljelykselle, että taidollisuudelle ja simistykselle yleensä ehkä vahmempi perustus kuin muualla.

Kaikki sen tietämät, että suuret luonnonlahjat oroat Pohjanmiehille suodut, jotka ainoastaan Viljelystä tarmitseroat, että voisivat Suomenmaatamme hyödyttää ja kaunistaa. Tänänsä ne kuitenkin haihluvat pois, ellei ruveta niitä taidolla ja ahkeruudella Viljelemään.

Parannuskeinot saattaroat olla monenlaiset, mutta paä-asiat ovat tieto puutteista ja makaa tahto niitä poistamaan. Jälkimäistä ei lie Pohjanmaa majaalla, mutta edellistä olemme tahtoneet tällä kirjoituksellamme kartuttaa. 3). K.

*) Tapojen yksinkertaisuus on tauuiö unennäkö, jolla muutamat luulemat taNtavansa suotta«siviötvkseu korskeutta, luu samassa hl,ltäävät laitti oikean snriotvtM tarreellissmmat annit.

Karjalan Lääni.

Nykyisiinsä on ollut kysymys Suomen läänien somittelemisesta, ja niin sopii kertoa, kuinka Karjala, joka nyt kuuluu Kuopion lääniin, oli kerran eri lääninänsä, jommoiseksi sitä Karjalaiset nytki tahtosivat.

Kuin Wenäen sotajoukot karkasimat heinäkuussa 1808 Karjalaan Sortavalasta jaloin, paästmät he Joensuuhun asti. Waan kuin se mainio Savolainen, majuori K. W. Malm sinne tuli 100 miehen kanssa Savon jäakeriä ja sai amuksensa 120 miestä Oulun läänin pataljonasta, vetäystvät Venäläiset 30 p. heinät,eusin Kemien kylään Todmajarmellä, ja sittemmin Kurikan kylään ja Viimein Heittään Pälljärvella.

Nyt ahdisti heitä majuori Malm 10 p. elot. Pälljärven kirkou luona*) sotamäkineen ja mähintäin 300 Karjalan talonpojan avulla, ja pakoitti Venäläiset (500 rakuunaa ja 8 komppaniaa jallamäkea) metäytymään takasi Sortamalaan.

Mutta kuin koko muu sotajoukko metäysiin aina ylemmäksi Pohjaan päin, sai Suomen väli Karjalassa käskyn peräytyä täältä, ja nyt tuli Venaen sotamäki uudestaan Karjalaan, ruhtinas Dolgorulin johdon alla. Mutta vlemmäkst kuin Liiperiin eivät he koko sumella päässeet, sillä Pohjois Karjalan asukkaat pidättivät heitä, Varjellen ja martioiden Pielisjoen rantoja, missä tappelimat sekä Niskassa että Ahvenussalmeösa.

Moppilas Stenius oli määrätty Karjalan talonpoikain ylipäallykselsi, vaikka se kuuluisa ”kapteini” OlliTiiainen Ylikylän kylästä Nurmeksen pit. ja Heikki Kuittinen ja Olli Timonen samasta iylästä sekä Matti Karjunen Pankajärmen > kylästä Lieksan eli Pielisten pit. oikeastaan olivatki talonpoikain johdattajia. Talven tultua vaöta täytyi Karjalaisten jättää mastustuksen, niin että Venäläikuset, joiden päämiehenä oli tenraalimajuori lie <,’ervai

». vasta 13 p. jouluk. 1808 oli Enon kappelissa, missä kirkko sanotaan poltetun. Kuin ”kenraali-ajutantti ja Venäen sotajoukon päämies Karjalassa”, ruhtinas Dolgoruli pääsi Karjalaan jalkansa, määräsi hän 20 p. elok. 1808 henkiherran Ioh. Neinheimin käskynhaltijaksensa täällä. Senperästä asetti maanherralst tänne lollegian asessorin Otto vm, t’!lr8to,ll)orx’in ”että orninkiin saada maakunnan asiat”, niinkuin ruht. Dolgorusi suomenlielisessä julistuksessaan 13 p. syysk. sanoo.

Tämä Fyrstenberq, joka kirjoitukstssansa aina kutsuu itsensä saksankielellä: 8<alM,aIt«r, oli ennen ollut tulliherrana Sortavalassa, löiasentonsa Hliinimaaraan likellä Joensuuta, missä hänellä oli Venaen rakuunia henlimartijoina.

Olipa pait muuta antanut luuluuttaa Karjalan kirkoissa, että se, joka antaa hänen käsiinsä elämänä tahi kuolleena ”pää-kapinoitsijan” Tiiaisen, saapi 500 r. paperissa, ja lupasi muista ”kapinan nostattajista” 200 r. miehestä. Sattuipa yhtenä yönä, että hänen makuuhuoneesensa ilmestyi miehiä, jotka, hänen herättyä ja kysyttyä astata, vaativat vakuutusta, jos hän todella maksaa Tiiaisestaluvatun summan.

Kuin hän Vakuutti sen, otti puhemies, julman mäkemä ja pitkä, yhden kumppalistansa, joka oli pienenlainen mies, olkapäistä ja nosti maaherran eteen sanoen: ”tass on nyt Tiiainen, maksa pois rahat!” Pelästyneenä meni maaherra raha-arkullensa, mutta silloin sanoi se julma mies: ”elä tyhjää vaivaa näe niitä rahoja lukiessa! Me otamme seka sinut että kaikki tavarasi kanssamme”! — Maaherra rupesi huutamaan henkivartijoitansa rakuunia, ivaan siihen sanoi taas se julma mies: ”se on turhaa maimaa, sillä henlimartijasi me panimme puihin riippumaan!” Ja niin täytyi Karjalan maaherran seurata Tiiaisen joukkoa aina Lieksaan asti, missä vlvasti Jaakko Stenius pelasti hänet Viekkaudella talonpoikain käsistä, että pääsi pakenemaan Venaen sotajoukkoon, joka seisoi Enossa (Pielisjoen alussa Pielisjärroestä), jonne pääsi 1808 Vuoden joulukuun alkupuoliskolla.

Milloin Tiiainen Vei maaherran Fyrstenbergin, emme tiedä, yhtä vähä kuin milloin sen Viran toimitus kokonansa lakastui ja minne hän sitte joutui. Karjalan kirkoissa löytyy häneltä kuuluutuksia sekä syysja lotakuussa että (17 p:stä) joulukuussa 1808 ja tammikuussa 1809, maan sittemmin ei enää.

Samoissa kirkoissa löydetään kuitenki julistetun luuluutuksta yht’aikaa Kuopionli maaherralta, niin ett’ei saa seltvälsi, missä kohdassa Fyrstenberg oli Kuopion maaherran suhteen, maan hänen erottuansa täältä jäi Karjala taas Kuopion läänin aluskunnakst, jona se mieläki on.

Karjala sietäst kuitenli olla eri lääninänsä sekä alueensa suuruuden että asukkaitensn paljouden puolesta. Sen alue on noin 220 sarkaeli neliskulma-peninkulmaa (ja niin melkein yhtä suuri kuin Turun ja Porin lääni on), ja siinä löytyi 1855 muoden lopulla 93,641 asukasta.

Se on jaettu 3 tuomarin aluseli kihlakuntaan: Pielisten (johon kuuluu pitäjät: Lieksa, Nurmes ja Juuka), Karjalan alakihlak. (Ilomantsi, Tohmajärmi, Palkjärrvi, Kides ja Kesälahti) ja Liperin lKaami ja Liperi); ja 3 ruunuumoudin aluskuntaan: Pielisten kihlat. (Nurmes, Pielisjärmi ja Juuka), Ilomantsin (Ilomantsi, Tohmajärroi ja Pälkjänvi) ja Liperin sKaami, Liperi, Kides ja Kesälahti). Siinä löytyy 2 kontrahti-romastikuntan: Karjalan yli-roVastikunta (jossa on 43,434 henkeä) ja Karjalan alarov. (50,207 henkeä). P. T.

*) Tässä tappelussa kaatui suomalaisia yhteensä 18 miestä (sotaväkeä 10 ja talonpoikia K), haavoitettiin 3 upsieria ja 34 miestä (sotam.18 ja talonpoikia16); Venäläisiä oli sotakentällä sekä kuolleina että haaivoitettuina noin 20(1 miestä, pait mitä saatiin vangitsi.

Arvoituksia ja kertoelmia.

Selityksiä viime n:roo arvoituksille: 1) aurinko, 2) meri) sillit siitä lähtevä höyry kasvattaa vettä järviin ja puroihin, joista joet purkavat mereen, ja 3) vuosikausi; silla sen oksia ovat kuukaudet, joiden lehtinä taas ovat vuorokaudet, valoisilla päivillä ja mustilla öillä vaihettelevaiset.

Vesi heti hettehestä,
Läksi lähteestä mokoma;
On el lähdt: maan lävessä
Eikä vesi taivon vettä:
Himovesi, kipuvesi,
Aina tuottavi apua.

Näin itämaisissa tarinoissa kerrotaan Saahan kusetvaivatsningattaren panneen kuningas Salomon arvattavaksi

Arvaapas sinä!
Sananlasku Karjalassa:
Kaks siimaa vieraalla,
Kolme komsarjuksella.

Karjalassa kutsuttiin liimismieliiä komsarjuksiksi.

*** maapallon ikä ***

Maapallon ikä

Ihmisillä on kaikkina aikoina ollut hyvä halu tieläii, kuinka vanha laina maapallo on, jota nähtävästi loppumattomassa vaihteessa ihmispolvi toisensa perästä tallaa.

Tätä tietoa ovat oppineet monellaki tavalla kokeneet hankkia.

— Niinkuin suomal. Pyhän Kaamatun alussa saamme nähdä, niin koetti Martti Luther selittää maailman ikää ennen kalliin Vapahtajamme syntymistä Piplian kertomusten mukaan, ja luuli löytäneensä kuluneeksi 3.970 vuotia ennen tätä tapausta.

Hänen jälkeen luki Sethius Cal vis ins kuluneen vaan 3,947 vuotta, ja viimein sai Abr. Calov kuluneeksi täyttä 4,000 vuotta.

Näiden miesten selityksen mukaan olisi meidän päivinä jo kulunut liki 6,000 (6 tuh.) vuotta sitte maailman luomisen.

— Luonnontutkijat taas, ehkä eivät kieltäsikään Pyhän Raamatun totuutta, tahtovat kuitenki merkitä, etsei ole varma, kuinka pitkiä tahi lyhyitä Moseksen päivät ja vuodet olivat, ja että senpuolesta on mahdoton sinne päinkään määrätä meidän vuosiemme mukaan niiden tapausten vuosilukuja, joista Moses puhuu.

Sillä luonto puluni toisin, sanovat luonnontutkijat.

He tahtovat niin. todistaa, että maapallo alussa oli sulana oleva kivipallo, joka sittemmin vähitellen jähtyi, niin eitä sen päällä viimein alkoi kasvuja ilmestyä ja myöhemmin eläviä.

Enshnäiaet kasvut olisivat olleet kuolleenkouran kaltaisia vaan hirmuisen suuria puita, ja ensimäiset elävät myös niin suuria, että niiden luita, joita maan povesta vielä Jöytään. pidetään kummistuksena.

Luonnontutkijoiden selityksiä maapallon tilan muuttelemisista emme voi tässä kertoa. Voimme vaan mainita, että nykyisimpien tutkintoni mukaan olisi kulunut 350 miljonaa vuotta siitä ajasta, kuin maapallo oli niin kuuma että kivi oli sulavassa tilassa.

Jo siitäki ajasta, jolloin ne kasvut olivat elossa, joiden jäännöksiä merihlilet (stenkol) ovat ja jotka vaativat 22 pykälän keskilämpimätä Heaumurin lämpömittarin jälkeen, on kulunut vähintäinki 5 miljonaa vuotta. Sillä siitä meidän aikoihin on ilma jähtynyt 14 pykälää, ja ilman jähtyinisen menoa tutkien saavat luonnontutkijat siitä ajasta kuluneeksi aina O.änki milj. vuotta.

kotimaalta.

Paamo Ruotsalais-mainaan Muistelmia vastaan, Suomettaren n:roissa 22 ja 23, on monelta haaralta tullut muistutuksia, joissa ei kuitenkaan ole mitään erinäistä muuta kuin mihoja sekä Vainaata että sen elämän kertoojaa ivastaan.

Nainaa on ollul ja mennyt. Hän on sen Tuomarin edessä kamvan jo ollut, joka tutkii sydämet ja munaskuut: jättäkäämme mainaan asia Jumalan käteen! Mainaan vielä eläessä, oli hänestä paljo juttuja ja pahoja; mutta tuhannet tahtoimat vannoa sen päälle, eit’eivät ne olleet tosia, vailka heki myödyttimät, että hän oli heikko syntinen ihminen.

Ja maamme Valistuneemmat miehet, vaikka euvät häntä ja hänen käsityötänsä uskon asiassa kaikissa hyveksineet, tunnustimat ja tunnustavat hänen olleen ”Suomen muistettavia miehiä”.

Hänen elämänsä kertooja on talonpoika Nilsiässä,mainaan manhimmia ystamia: josko ystämyys lieneeki saanut häntä koristelemaan asioita, niin on mieleen pantama vanha latinainen sananparsi: ”ei pidä kuolleista puhua muuta kuiu hyvaä!” <<le lnortui.nil N!”—’! llene^.

Talventulo.

Viipurin seuduilla oli 29 p. muine lokak. salmet ja lähdet jäätyneet.

Myöhään siis ”Sananlenn5iin” ilmoittaa kauppiaille Niipurin läänin kaupungeissa, että omat saaneet armon luottaa ”tämän muoden purjehtimiseli seilausaitana” lääniin ruista, ohria ja kauroja ynnä näistä miljoista tehtyjä jauhoja ja ryyniä, sekä herneitä ja potaattia, Suomen ja Wenaen malkamista Itämeren rannoilla myös ultomaanki aluksilla.

— ”Sananlennatin” marmaan omaa melttouttansa peittäälseen ei ole ilmoittanut, minä päiväna äLiipmin kaupungin hallitus on antanut tämän ilmoituksen, jonka jullase misen on jällänut niin myöhälst, ettei tästä armollisesta lumasta enää ole mitään hyötyä, jos maan talvi näin kiirehtii.

— Uusia kirjoja: Parooni Mynkhausin kummalliset matkat. ja retket maalla ja merellä, joita hänellä oli tapana lasin ääressä ystämillensä jutella.

Suomentama.

— Helsingistä, painettu I. Simeliuksen perillisiltä, 1856. Heidän omalla kustannuksella. — 90 simua 12:mo, hinta 15 k. hop.

— Kiitollisuudella suomentajalle ja kustantajalle moimme termehtiä tätä lisäystä köyhälle kirjallisuudellemme. Se on kyllä totta, että kaikki nämä ”matlat ja retket” omat emättömiä malheita, mutta nämä malheet omat synninsyyttömiä ja humittamaista, ja niihin moipi Suomentajan kanssa liittää suomalaisen sananlaskun: ”ei, niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli”.

— Itsekukin kansa tarmitsee tämmöistä pilakirjallisuutta huvitulseksensa. ja sentähden löytyyli Mynkhaustn kirja ’jo kaikilla Europan kielillä.

Toisesta laadusta omat ne hämyttömät ja epäuskoa herättämät malheet, joita h:ra Lilljan Turussa painattamassa ”Sibyllan ennustuksessa” lemitetään Suomen kansaanLaulun Soittaja. 2 (mihko). Helsingissä, painettu I. Simeliulsen perillisiltä, 1856. — 12 simua, hinta 3 k. hop.

— Tässä toisessa Vihkossansa on toimittaja ja kustantaja (hra F. Rabbe) pannut numerouuotteja 9 laululle, joista mainitsemme A. Rätyn Suomenlaulun: ”Oi Suomi, sä kaunis, sä ihana maa!” sekä Runebergin laulut: ”Lähteella”, joutsen”, ”Lintuselle” ja ”maamme”.

Sen lisäkst on toimittaja tässä mihkossa antanut lyhykäistä osoituksia numeronuotteill ymmärtämiseen.

— Helsingistä: H. F)Suomen kenraalikuvernööri,kreivi Berg palausi miime sunnuntaina 2 p. t. k. Räämelistä sotahöyryllä. — Suomal. kirjall. seura kokoontui miime keskimiiklona.

Seuraamia lahjoja ilmoitettiin tulleiksi: 2 manhaa, Löpärönrusthollin maalta miime kesänä löydettyä hopearahaa, ömersti Stjernkreutsiltä, joka myös antoi seuralle kopiiat kaikista Neaporissa olemista kimiin hakatuista kirjoituksista; 1:nen arkki Itämaan satuja suomeksi ja 1 ruotsinkielinen kirjainen, kirjakauppias Lilljalta Turusta; Laulun soittaja l2j, herra F. Rabbelta; Pormoon hippakunnan matrikkeli, promasn Sireniltä Hauholta; suomenkielinen kirja nimeltä: ”Tieto kuinka oikein kuolleita pitä eroitettaman niistä, jotka ainoastansa näkymät kuolleita oleman, ja Välikappaleista, että näitä miimekst mainituita hengin saada”, promasti Sadelinilta Ahtvenanmaalta; ”Nuuen stnn. Volkspoesie”, tohtori Altmannilta Saksasta, majistert K. Kollanilta; ja entisen Samo-Karjalaisten osakunnan rahastoon juosseita rästiä 26 rupl. 55 kop. hop., majisteri F. Pol^nilta.

Päätettiin toimittaa seuralle uudet asetukset, joiden esttvksen tekemiseen malittiin rohm. I. W. Snellman ja F. Cygn:eus ja Seuran sihteeri S. Elmgren. Luettiin romasti Fellmauilta lähetettyjä tietoja M. A. Castreu-maiuajan lapsen-ijästä, jotka painetaan seuran aikakauskirjaan Suomeen.

— Rahastossa oli nyt säästöä 689 rupl. 60 kop.; kuluja oli sitte miime koko—uksen ollut 40 rupl. 78 kop., kaikki hopeassa. Rauhau Sanansaattajan n:ro 7, miime heinälnun 31 p:stä, on miimeinki ennättänyt tänne. Siinä on jatkoa rohm. Granseltin tutkinnosta herrain Ingmannin ja Hedbergin malillä armonjärjestyksestä maihetettuin kirjain yli; pappein palkkain asettamisesta paremmalle kannalle Suomessa, ja ulkomailta tietoja.

Mitä toimitus ajatellee, kuin n:roin viimyttämisella tukistaa tämän kiitettämän yrityksensä.

— Lukemista Nuorisolle n:ro 10 ja 11 on ilmestynyt.

— Suomen sotavaen hoitokunnan sihtieriksi on 14 p. lokak. nimitetty saman miraston rahanhoitaja W.—Brummer.

Uskollisuudenmalan Suomen alamaisiksi omat 16 p. lolak. tehneet: Uusmau maakanselissa kauppapuukhollari H. R. Carger. ja Kuopion maakanselissa oluen keittäjä F. A. Grönmark ja kyvppari G. A. An—dersson, kaikki kolme Ruotsista kotoisin.

Aatelissukuin joukkoon n:rolla 219 on 18 p. lolak. otettu kenraaliluutnantti O. Blom sukunimellä von Blom.

— Viipurista.

Armeltamakst I.ilteraturblau”ille mjaaaesssimamermkieksi, kuinka suuressa armossa kieltämme omassa pidetään, täytyy meidän kertoa, että Wiipurissa, jossalienee asukkaista tuskin 10:nes osa Ruotsalaista, luitenli on tovasti kaikille päälle pantu, että ”henkipanoon annettamat kirjalliset mäkiluVettelot pitää olla Ruotsin kielelle tehdyt”.

— Jopa nyt jossaki ollaan, kuin ei suomi enää kelpaa henlipanoissakaan Käkisalmesta. ,.Palovartijoiden (ranntvahtien) kanssa läypi täällä joka yö kolme sotamiestä ympäri kaupungin katuja, kauhistuksessi kaikille yökolareille, kuin ne miemät ”politstin” kaikki tumattomalla ajalla liikkujat, olimatpa herroja eli narria.

Niin tapahtui nykyjään, että yksi kaupungin mestari piti häitä, joista tansissa maristuneita Vieraita meni kadulle jäähdyttelemäan. eimätkä tietäneetkään ennenkuin olimat politsissa.

Soittajalta katkesi miulunsa kieli, jota meni hakemaan, maan hanki joutui ”kurraan”. Tanssimäli kuin häntä turhaan odotti, jopa lähetettiin hakemaan, mosaaan hakijat joutuimat myös tiini.

Näin löysi suuri häamieraita itsensä aamulla poliisissa.

— Termeyden tila on, Jumalalle liitos! huvä.

Ilmat ovat olleet kolkkoja maan kirkkaita.

Nuodentulo näillä seuduilla oli kohtalaiuen; ainaki raamaan ruumasta ei uskota tuleman täällä puutosta”. M. N. — Xe8ki-8uove8ta. nläkunnallo ja varslnkin .Ivva^kvlän kaupunnille on jo ollut jommoinen livot) 8uomi-«imi8v8tä runun tettämä8<ä tuli-laiva8t2, joka länä kehänä on kulkenut l?äiänellä .Ivvaskvläja Vnianpellon väliä, poiketen milloin mikäkin: l^ullalla.^^a, 8)8mä88ä, I’»lla8joella, .täm8ä88ä ja Korpilallllella.

Növrvn vakinai8et matkat, kerran viiKo88a e<lo8-t»ka8in, loppuivat jo lokakun keskitienoilla, kaivan kunnioitettava ja nvvin konteliakatteini l>ra katteinlutnantti ansaitse kitoksen lvvätalitoisullestansa ja növrv)llestään kulkeville ja vloisulle.

Hänenkin ansioksi on lueltava, eltä laivan tulot vime-kesäuä. ninkuin juoksupuue mainit8e, tekivät kolmatta lullatta rupla; jIxltavi^tl ne enenevät enenemi8tääu lulevina vuo8in». .1vvä8kvlä8tä, l^aukasta, 8»rijärve8<ä, itasäresUl, Keurulta, I^uoveäeltä, 8vsmä8tä ja .län>8ä8tä vnnmuista l^eski-Hunmen kuluvista pitäji8tä ja seurakunnista, joilla on pitkät matkat nvkvi8<n mal>err»n oikeuksin, kulu ilo ja riemu 8ltä toivosta, että 8uonieu armollinen Hallitus asettane Kuvernöörin-aminattia Alutta vielä on toinenkin toivo Keski-^uomalaisilla, että armollinen Esivalta asettaisi mviis Vläalkeiskoulun koska tä88ä läjässä luäkunn288a ei «Ie vlltään isoinpata koulua, ja vieläpä k)1lä pitkät lualkat 8emmoisin.

Huomen rantamailla, liatenkin etelässä, lövt^v monta surempata koulu-laitosta. siliän tuo toivo sis liene lian rollkea, että tallankin kaukaisen makuutan sataisin vk—si i8O-koulu! >V. v. Alavuudesta. ”Paitallaan lienee sanoillamuutamilla puhua seurakuntamme eri-laatuisesta maimaishoidosta.

Jo 1854 muoden tammikuussa päättimat maimaishoitoluunan koolla olemat jäsenet ja muut talon-isännät maimaishoidon järjestämisen Alamuudessa seuraamaiseksi: ne ensimäisessä luokassa olevat elätetään pitäjän yhteisellä kustannuksella; toiseen kuulumat manhat, jotka eivät omalla työlläusä millään muotoa moi ansaita elatustansa, elätetään taikka rnodittain taikka, jos ruodissa, joitten luku on 14, ei ole tilaa, maimaishoidon yhteisillä Varoilla; 3:ssa ja 4:ssa luotassa olevat, jotka mähemmassa tai suuremmassa määrässä omat muilta hoidettamina, mutta maimaishoitokunnan amulla kuitenkin itsensä moimat elättää, autetaan, ei lniinluin säännöt asettamat) rahan taikka sen armoisen jymän antimella, mutta silla tapaa, että niissä kokouksissa, joita talon-isännät kinkerilunnittain pitämät, määrätään, kutka maimaisista saamat ”liertää” kinterituntansa.

Tämä kiertäminen tapahtuu niin, että tarmitsemaiset kulkemat talosta taloon elatuksen apua saamassa, jota annetaan jymissä, perunoissa taikka muissa ruoka-aineissa.

Jokaisen antajan omalle tunnolle ja tiedolle löyhän tilasta jätetään määrättämäkst, paljonko kukin tarmitsemainen tulee saamaan ja lukin antaja ylipään antamaan.

— Tainkaltaisesta hoidosta omat monet hyödyt.— Ristillistä rassauden osoitusta ei tutahuteta laia palolla maaditulta armaukselta. Tässä on toki. huomaittama ja tunuustettama täälläli uiitä löytymän, jotka ovat hitaat köyhää auttamaan ja Vieläpä tänlaisesta maimaishoidostalin tilaisuutta ottamat yltymään aina komemmiksi! — Täten Vältetään laiskuuden syöttäminen, sillä kukaan ei tunne köyhän tilaa paremmin kuin ne, jotka tässä ovat välittöminä antajina, nim. löyhän omat naapurit ja lylänmiehet.

— Tämänkaltainen maimaishoito ei rasita seurakuntaa suurilla ulosteoilla. Ainaki täällä, jossa raha usein on hymin lujalla, pidetään paljou helpompana antaa ruoka-aineita tuin niiden armoista rahaa. Harjoitetaan myös seurakunnan miehet, liiatenlin joka talon isäntä, etuisammin tällä lamalla ja liihoitetaan omista yhteisistä asioistansa itse murhetta pitämään, jota huolta muuten eimoneltakaan tavalst otettane.

— Viimeisessä (5:ssä) luokassa omat tumattomat lapset. Heitä kasvatetaan rehellisiltä maanviljeliöiltä ja käsityöläisiltä vaivaishoitolunnan kustannuksella.Täällä on tapahtunut niinkin, että yhdelle kinkerilunnalle on kasaantunut paljo vaivaisia.

Silloin on sen jaseneitten esittelemisestä tavattu vaivatsningattaren hoitokunnan yhteisistä Varoista antaa apua muutamille sen vaivaisille. Mutta kokenut Vasta kaikki tietää! Ne lahdet muodet, joina tätä lajia hoitoa on koetettu, omat olleet hyvät vuodet. vasta kuin katovuosia tulee ja nälkä useammalta kohdalta rupee ahdistamaan, vasta silloin on meillä tilaisuus näyttää, mitä vaivaishoidollamme vo—imme!” K. —k.

Liperistä.

”Tekeillä olevalla kivilirkollamme on jo katto päällä, vaan sisuslaitos jääpi tulemaan kesään. Tämän kirkon työssä putosi viime kesänä ylimäistlta tellingiltä ylsi poika, joka kuoli; mutta senperästä putosi aikuinen mies aivan harjariumuilta, 9 sylen korkeudesta, eikä kuollut, on vaan komasti sairastanut.

— Nuost tuli huono, ett’ei 20 vuoteen ole ollut semmoista hallamuotta.

— Herrasmali täällä on stmistynyttä ja avukkaita; maan ”hantäherrat” saistvat hillitä luontonsa saastaisia ja pahoja himoja lähimäisensä omaisuuden snhteen, kuin talonpojan kopeilan ympäri kierimät kuin sudet lampaan joukon”. Liperiläinen.

— Klemin pitäjästä.

”Todistulseksi, että Suomen kansalla on kauneuden tuntoa ja laulun kuntoa, kuin maan asianomaiset papit ja lukkarit sitä mähänlään miljelistmat, laulaa täällä seurakunta yleisesti kauniisti, tasaisesti ja nuottien jälkeen; mutta siinä ei lyllä, — täällä on kuntoon saatu lauluseura, 60 hengen paikoilla pelkkiä talonpoikaisia nuoria miehiä ja poikia, jotka laulamat neljässä äänessä.

Satuin yvtenä sunnuntaina yli jumalanpalmeluksen Klemin kirkkoon, ja sain luulla taalla laulettaman kauniisti vhdessäkin äänessä; maan kuinka suuri oli ihana hämmastykseni, kuin kuulin messuamata pappia mastattavan neli-äänisesti, ja lauluseuran anttaman pappia lollehtaa sekä seurakuutaa saarnastuoli-mirttä meisatessa.

— Kaiken tämän kumman on seurakunnan nuorempi opettaja (m. kirkkoh. I.Heehj moniaissa muosissa matkaansaanut, maan on siihen tarmittu ahkeruutta, karstmällisyyttä ja lujaa tahtoa, ehl’ei hän ole muita kalliita melmollisuukstansa laimiinlyönyt. ”Hyvä tahto ja Jumalan siunaus moittaa kaikki!” A. I.P. .

N5enäenvaalta.

Pietarista kerrotaan, ett’ei koleerarntto tahdo jättääkaän tätä kaupunkia. Wiime Miikoilla ei sairastunut siihen enemmän kuin noin 10, eikä kuollut kuin 1 ja 3 henkeä muorolaudessa. Waan kuin ilma alkoi tolkontua, on siellä sairastunut noin 40 henkeä Vuo—rokaudessa.

Wenäen ja Sardinian mälillä omat entiset kau—ppaja ystämyysliitot uudistetut.

Wolgajoki on miime sumella tulmannut yli ääriänsä, eikä siinä ole anttanut lujimmatkaan salpaukset.

Astralanin kaupungissa oli tulmamesi kohonnut kaduilla 11 jalkaa, hämittänyt kaikki puuhuoneet, ja masta monen päiväu perästä oli mesi laskeunut

Ulkomailta.

Erinomaisissa ajoissa nyt elämme. Ei yksikään Valtakunta moi luottaa toiseensa.

Pariisin-liiton jälleen näytti Ranskan ja Wen5en hallitsijat likeneman toisiansa, mutta ei siitäkään ole nälymäisempää vhdistystä mielä tullut.

Siihen lienee seki syynä, että Ranska on likimmässä liitossa Englannin kanssa, jota Nenäellä sttte miime sodan alkua ei hymästella. Ranskan ja Englannin mäli ei kuitenkaan ole aiman eheä; silla Englanti on mapain maltakunta Europassa, jota Vastaan Ranskan keisari on itsemaltias ja sentähden ei siedä kansain liikettä ympärillänsä, peläten Vapauttamisesta kapinoita omassa maassaanli.

Mainitusta syystä ei Itämältäkään eikä Pröyssi kesta Englantia, sitä mähemmän mielä Neapeli ja Espanja; kaikki vaan hokemat, että Englanti vuolustaa kukistetuiden kansain tytymättömyytta.

— Mutta mailla laitti itsevaltaiset hallitukset vihaavat Englantia, niin eivät he keskenänsä ole sen parempia ystämiä. Ainoastaan Wenäen ja Pröysstn mäli on niin rakasta, että Pröysstkaikissa noudattaa Venäen mieltä.

Mutta Nenäen ja Itämallan manha ystämyys rikottiin, kuin Itämältä miime sodan alla lyöttäistin lansimaltain puolelle.

Neapelin kuninkaan hallitusta taas kaikki pitämät liian järjettömänä ja kehoittavat häntä ylipuhuttelemalla muuttamaan käytöstänsä, sentähden että pelkäämät kapinata täällä, josta sitte Europan muut tytymättömät syttysimät tuleen, niinkuin m. 1847, jolloin Italiassa heratetv kapina sai Valtiokumouksia ja kapinoita koko Guropassa liikkumaan vv. 1848 ja 1849.

Samote eivät hallitukset kestä itsevaltaisuuden liian suurta ahneutta Espanjassakaan.

— Jumala yksinään tietää, mitä huomeinen päivä tuopi tullessansa, mutta Curopan ilma on nykyjään itään kuin ainaki pyryn ja ukonilman edellä, raskas ja uhkaama.

Jo Pariisissa ja nmnallaki Ranskassa ukkosen pilmei näkymätki työtätekemän mäen tytymättömyyden osoituksissa, ja se oli m. 1848 myös paha merkki.

— Neapelin kuningas kuuluu uanraman länsimaltain yrityksille; sillä nyt muutti jo näkemät, ett’ei ,’Ranskan hallituksella ole muuta aikomusta kuin hillitä Englannin hallituksen intoa Neapelia mastaan.

Nyt ei kukaan usko tuleman mitään sen enempää kuin että Ranskan ministeri on jättänyt Neapelin, koska ei tämän maan hallitus 2 liiman perästä, länsimaltain miimeiset ehdot saatuansa, ole antanut myödyttämäa mastausta, ja että länstmaltain sotalaivaston kutsumus maan on suojella Englannin ja Ranskan Neapelissa olemia alamaisia.

Näistä laimoista kuuluu yksi kerrallansa käymän Neapelin Haminoissa.— Näistä syistä Neapelin kuningas ei mahda antaa ollenkaan perään; mielä mähemmän sttte kuin Ranskan hallitus julisti, että läusimallat eivät mieli sekaantua Neapelin sisällistin asioihin eikä myös harjoittaa mitään mihollisuutta.

Näin ei Neapelin poletuilla ja tytymättömillä alamaisilla olemitään helpotuksen toimoa länstmaltain sotalaimaston tulosta, ja kuin ei kuninkaan tarmitse mitään pelätä, niin mikä palko hänen on antaakaan perään.

Julma maanjäristys tapahtui 12 p. lokak. Neapelin kaupungissa niin koma ettei senmertaista muisteta. Kaikki väki väkeni huoneista ja kokoontui aukeille torille ja kaduille. Maltan saaristossa lValetan kaupungissa) jätti se tuskin yhtään huonetta mahingoittamatta.

Samote on se tehnyt paljon Vahingoita Rhodon ja Kandian saarissa sekä Ekyptissä. On se tuntunut Innsprulin kaupungissaki Itämallassa.

Tonama-ruhtinakuntain yhdistämisen halnsta on Ranskanli hallitus mihdoin luopunut Englannin hallituksen ylipuhutuksesta.

— Itämallan sotajoukon pysyttämisestä näissä ruhtinakunnissa on Itämallan hallitus Vastannut Ranskan kiimaalle kirjoitukselle tässä asiassa, että se on tapahtunut Turkin tahdosta ja Englannin suostumuksesta, jontatähden ei medä sotajoukkojansa niistä ennenkuin Turkki sitä maatii.

Ranskan sanomalehdissä kiinteästipäätetään että Turkki on jo sitä maatinut, maan Itämallan sanomissa intetään koko asiata malheekst.

Englannin sanomalehdissä on ollut äkäsia kirjoituksia Ranskan keisaria Vastaan, jonkatähden keisari on antanut ilmoittaa, että tämmöistenmoittimani kirjoitusten kantta rikotaan Englannin ja Ranskan hallitusten mäleinen sopu ja ystämyys kansain valillä, joka liitto on marmin Vakuutus maailman rauhalle.

Englannin hallitus on antanut keisarilta kysyä, mitä hän tällä ilmoituksella tarkoittaa.

Englannin sotakustannulset hallitusvuotena 1854—1855 ovat kohonneet yli 15 miljonaa engl. puntaa, joista jok—ainen tekee noin 6 r. 50 k. hop. sa, Ranskan pääkaupungin Pariisin esikanpungeisz joissa työmäki paraastaan pitää asentoa, on tytymättömvvs ja mielten kuohu yhä enennvt, ja samaa kuuluu lemeuemän ympäri koko Ranskanmaan.

Kaitti oppineet eivät ole milloinkaan rakastaneet keisari Napoleon III:nen itsevaltaivutta; nyt on työmäkimyöski joutuneet kiihkoon. Nähtävin syy siihen on, että Ranskan Pankki ei anna lainoja tehtaiden omistajille osake-(eli aktie-)paperien päälle, kuin tästä panlista kova raha viime aikoina on Vähennyt.

Waan tästä syystä taas on tehtaiden ja Vapriikkien omistajäin täytynyt lopettaa työn teettämisen, kuin eivät saa liikerahaa, ja niin on työmäki työttömänä, senkautta nälässä ja kiukkuisena. Ihmisiä pannaan yhä uusia vankeuteen. Uusi kapina eli salainen seura on taas ilmiin saatu.

Witme sodan tähden oli Ranskasta itämaille lähetetty yhteensä 309,628 sotamiestä ja 41,974 hevoista, sekä 1,676 suurempaa ampumakalua (tykkiä, mörsäriä j.n.e.

). Ennenkuin Ranskan joukko sodasta pääsi takasi, oli tautiin ja tappeluihin kuollut 69,229 miestä. Ranskan tykit olimat tässä , sodassa yhteensä ampuneet yli 1milj. 100 tul), kertaa.

— Itämallassa pyytämät papit saada allensa myös vaivaishoidon, niin että pitäjäin kirkkoherrat miimein mnnttumat poliisimestareiksi, niin että heillä tämän ja entisten Viran tointensa kautta ei ole ollen, taan aitaa papilliseen toimeen.

— Suomessa moni , kirkkoherra tahtosi päästä kaikista näistä ulkotoimista, joiden paljouden tähden he valittavat el olemansataan enää pappia; Itämallan papit pyrkitvät päästä niih—in kiini.

Espanjassa jo uskotaan, että Narmaez koh’tali eroitetaan hallituksen hoidosta, johon kuningattaren ympäryys Vaatii suuremman itsemaltaisuuden puolustajaa.

Ruotsin valtiopäivillä on talonpojansaädyssä tehty monta esitystä hollityydin teosta, pappien saatavien ylöskannon asettamisesta luonnollisemmalle pohjalle j.n.e.

WlyW Ilmoitukjla.

Kaupan uusia kirjoja Öhmannin kirjakaupassa Helsingissä: Parooni Mynkhausin kummallisetmatkat ja retket maalla ja merellä. Hinta 15 k.

Nilhelmi Linterin historia skreimi Mannteusselin kertomasta mukaillut E. L.). 2. kop. Runo nykyjään loppuneesta Sotasijasta Suomessa. Sepittänyt P. M— a. 4 kop.

Erään lapsen kirje Vapahtajalle». 3 kop.

Isäntä ja Palmelija. Moniaita ystävällisiä sanoja lumpaisellekin. 3 kop.

Erään lapsen Unennäkö. 3 kop. Köyhä Sipi, eli millä lailla hyvät työt sinnlta palkitaan. 3 kop.

Muistutus.

Koska usea Suomen Kuva»Piplian kuunioitettava tilaajain-kerääjä Vielä ei ole minulle suorittanut tykönsä toimitettujen kappaleiden hintaa, tahdon tämän lautta Viimeisen kerran muistuttaa näitä kerääjiä Viimeistään tämän Vuoden sisällä lähettämään minulle täyden maksun kauttansa tilatuista Piplioista, joista rahoista kuitenkin jokainen ottakoon määrätyn ja maksettaman postirahan.

Nuosia odotettuani, toimon nyt saamani tämän asiani selvälle kannalle, kovempiin neuvoihin ryhtymättäni. Pormoossa,lokakuussa 1856. P. Viderholm.

Seisoman lainan: Tuhat (1,000) ruplaa hop. saapi halullinen Suomal. Kirjallisuuden Seuran Varoista täydellistä Vakuutta, paraittain maatilan panttausta Vastaan ja 6 korkoa sadalta.

Likempiä tietoja antaa Seuran rahastonhoitaja, Helsingissä maisteri K. Collan. Ilmoitus.

Omenkierteisiä eli kierteistä omien kiinityöutäviä Vieteriä, taikka messingistä ja raudasta eli teräksestä tehtyjä, löytyy allekirjoitetun tykönä Viipurissa yhä ’maralla huoleimpiin hintoihin. Nämä omenkierteiset, joita minä olen keksinyt ja joiden tekemiseen Suo!messa minulla on yksinäinen malta Suomen Senaatin päätöksestä 15:stä p:stä lokak. 1851, omat joka paikassa kotimaassa ja ulkomaillaki nähty ja löydetty erittäin someliaikst yhtä paljon sisäkuin ulko-omiinki.

Asianomaisille Varoitukseksi saan mainita, ett’ei kellään muulla Suomessa ole mallaa niitä tehdä eli teettää eikä ulkomaalta tuoda eli tuottaa edesmastauksen haastolla, ja olen minä omalla nimistampillani merkinnyt jokaisen omenkierteisen tuntomerkiksi.

Viipurissa löytyy niitä kaupaksi h:ra Alsthanin Suomen-Teosten kaupassa, ja maamme h:rat kauppiaat moimat niitä pyhittää sekä h:ra Alsthanin kautta että suoraan minulta; hintaa paljon halmennetaan kuin niitä tukuttain ostetaan.

Viipurissa lokakuussa 1856. Fabian Fagerman.

Keskihinnat torilla tällä nnikolla. Rukiit 5 r. 75 k., ohrat 5 r., kaurat 2 r. 35 k. ja 2 r. 80 k. tynnyri; tuores raamaan liha 1 r. ja 1 r. 35 k., lampaan liha 1 r. 40 ja 1 r. 60 k., sian liha 1 r. 80 k. ja 2 r., vasikan liha 3 r., suolatut hailit 70 ja 80 k., moi 3 r. 40 ja 3 r. 80 k., hamput 1 r. 20 ja 40 k., pellavat 1 r. ja 1 r. 25 k., heinät 10 ja 15 k., ruis-jauhot 42 ja 45 k. leiviskä; ohrakryynit 30 ja 35 k., kaurakryynit 33 ja 35 t., perunat 9 ja 12 k., herneet 35 ja 40 k. kappa; tuoreet hauvit ja ahvenet 7 ja 8 k. naula; teiret 35 ja 40 k., metsot 60 ja 80 k., pyyt 18 ja 20 k. pari; munattu 30 ja 35 k.; nuori maito 8 ja 12 l., hapan maito 7 ja 8 k., Viina 66 ja 68 k. kannu; koivuhalot 6 r., petäjäiset 4 r. syli.

Tätä n:roa seuraa Lasten Suomettaren n:ro 17.

Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Lupa painamisten annettu: I.. NeimdurZsr.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: