1857-11-07 Kuopion Sanomat


Kuopion Sanomat N: 0 45. Lauvantaina 7 päivä Marraskuuta 1857 .

Hinta: 90 kop ., postissa postirahalla lisätty. Jätaan joka lauvantai C. I. Mareliuksen kirjapainossa ja G. Ahl6nin kauppapuodissa .

Tuomio-kirkossa saarnaavat: 22na Sunun P. Kolm. päivästä, ruotsal. ja suomal. paiväsaarnan Hra Jumal. Dppil. Krank. Piplian-selityksiä tänä päiväna kello 2 j. pp. pidetään Hra Tuomiorovasti y. m. D: r Borg’ilta .

Kuopiosta .

Hiippakunnan Sanomia. 2: nä päiv. viime Lokakuuta nimitettiin Kaupungin Saarnaaja. Joensuulla (Karjalassa) vara Kirkkoh. Al. Alander toiseksi Opettajaksi siellä olemaan ala-alkeiskouluun. Samana päivänä päätettiin, että vaali saarnat Alavieskan kappelissa tulevat tapahtumaan: Ensimäinen 26: nä päiv. ensi tulevata Tammikuuta v. »838, toinen 3ll: nä p. samaa kuuta, ja kolmas ?: nä p. seuraavaa Helmikuuta .

Di’astavaa: Wiime numerossamme tulimme vähän erehtymään, sanoen, että Rääkkylän uudeksi pitäjäksi määrätty kappeli oli toinen Karjalassa tänä vuonna pitäjäksi määrätty seurakunta. Se ei ole toinen mutta kolmas. Ensimäinen oli nimittäin Kiihtelysvaara, toinen Kontiolaks, ja tämä Rääkkylän seurakunta kolmas .

Siihen, mitä Pipliäselityksistä täällä Kuopiossa H3: ssa numerossamme sanoimme, saamme tassa nyt lisätä, että syksyllisin pimeyden suhteen ei ole sovinnut pitää kirkossa pipliäselitystä molemmalle seurakunnalle. Siitä syystä sitä ei olekkan vielä pidetty kuin Suomalaisille. Mutta tästä lähin sitä kuuluu pidettävän Ruotsiksikiin, nimittäin ioka Sunnuntai kello 5 jälkeen puolipäivän Gymnasion ylä-salissa .

Suomettarelle .

Paljon kiitoksia, armas siskoni, minua kohtaan kunnioittavista sanoistanne lehdenne >l2: ssa n: rossa luettavan kirjoituksen alussa. Oikein se tuntui loukatussa sydämessäni suloiselta nähdä, teidän

niin kuin toivoinkin, –ei todenperästä olleen niin tytymätöin kuin nuo lauseenne ”Pääskyisen pakinoista” osottivat. Mutta kuin loppusananne tässäkin H2: ssa numerossa ovat melkein rutosti katkaistu, ikäänkuin että olisi vihtineet

vaiko ajan puutteessa tällä kertaa ei joutaneet sen koommin minun ilmoitettua ”riitapalaista vastaamaan, niin pyydän nöyrästi anteeksi, että tuossa vielä rohkenen panna kärsivällisyyttänne vaatimukseen. Sen mä tien osittain pääsemättömästä halustani saada teitä, sisko oivaseni, puhutella, osittain myös saadakseni oikein selvää meidän alottaman vaan ei vielä päätetyn puheen aineesta .

Kirjoituksenne alussa sanotten se teitä surettaman, että olen kutsunut ”muistutuksiani” riidaksi, josta muka vieras mies luulisi meidän jo aikoja hieroneen riitaa keskenämme, joka luulo olisi tuiki väärä, kaikestaankin teidän puolesta. Eipä se sitä olisi vähemmin meidänkään puolesta. Sillä sen mä vakuutan, että tuskin lienee kukaan veljistänne teitä sydämessänsä rakastanut ja kunnioittanutkaan enemmän kuin minä. Mutta tuo sanani (”riita-palanen”) ei pitäisikkään kennenkään mieleen johdattaa sitä kuin te sanotten siitäpelkäävänne. Juuri siitä syystä ette me ,

luullentarvitsevamme hiljaisuudessakuullella toisia jasiitä ottaa oppia

juuri sentähden, että me aina olemme olleet hyvässä sovinnossa toisten sekä veljesten että sisärimme kanssa emmekä täyän asti ole rohjennet ilmoittaa jos joskus toiset olisisanonutkinjotakuta, jokäi pllut aivanmeidänmieltämme myöten ;

niin oli tämäkin teitä koskeva kirjoituksemme ,

joka teistä toden perästä ei oletkaan muuta kuin riidatoin ”muismtus”

meidän nähdä jo niin. rohkea yritys, ett’ei muu nimitys (kvin riidan) sille näkynyt soveliaaksi. Siihenpä oli syynä ehkä sekin toivo, että mitä uhkaavampi nimitys, sitä viattomalta itse kirjoitus tulis! näkymään, ja sitä säälivämmin tuomittaisimitä siinä löytyisi joko viallista taikka ylimielistä .

Tuo olkoon siis selitykseksi kirjoituksemme peittäväisesta nimestä .

— Milä sittensanotten, meidän muka ”nähtävästi saaneen katua”, että me otimme kirjoituksemie Suomenkielisestä Uudesta Testamentista lehteemme, sanaakaan siitä virkkamatta, niin siinä on suuri erehdys. Että me sanaakkan virkkamatta otimme ne lauseet palstoihimme, tuli suoraan sanoakseni siitä syystä, että oZttässa ei ollut aikaa niitä likemmältä tarkastaa.

Elkäätte siis veikkoseni, ”yskäksi” luulka, mltä ei yskää ole, mutta suorasanaista puhetta. Mikä tietoonne oli tullut, että muka Kuopiossa oli koetettu rasittaa pipliaseuran uskallusta hra Ingmanniin, siinä on hakojakin haukiakin”. Hau’iksi sanomme sen että täällä kyllä epäiltiin, I: o oliko hra Ingman soveliain siihen työhön, jonne häntä oli kutsuttu, taikka niin taitava sitä täyttämään, että parempata ei maassamme löytyisi, 2: o oliko se oikein tehty, että muutamat toimikunnan jäsenet ,

m^uita seuran jäseniä kuulematta

päättivät tehdä tuon painoksen niin suureksi. Hakoja siinä siis on se seikka, että ”seuran” tekemäksi sanotaan mitä muutamat toimikunnan jäsenet omin valloin näkyvät tehneen.. Itse seuran töitä täällä ei ole koskaan sanallakaan rasitettu .

Kuin siis sanotten ”kiittävänne pipliaseuran erinäisesti siitä, että se on ottanut niin suuren painoksen tästä parannetusta Uud. Testamentista”, niin se ei ole sinneppäinkään vastausta meidän väitökseen.

Meidän kirjoituksen juuri loppusanat olivat: ”miten ja mista Suometar tietää, ”onko seura tuon kutsumuksen tehnyt ? Ja siihen te ette vielä ole niin mitään vastanueet. Wielä vähemmin siihen, onko seura hra Imin työtä katsonut niln kelpaamaksi, että ansaitsi niin suurta painosta siitä kustantaa: Entäpä siihen, onko seuralla ensinkään, taikka sen toimikunnalla Turussa, oikeutta panna varojansa

joita seuralle on annettu vanhan pipliäsanan painattamiseksi

mihinkään parannuksen taikka puhdistuksen työhön .

Pyysimme me murteidenkin asiassa Suomettarelta selkoa, jota emme vielä ole saaneet. Siihen sijaan ikäänkuinvalittaa Suomettaren toim ., että hän muka polonen poika on Savossa syntynyt, j. m. m ., jota meillä, vaikka kanssa Smvon tienoilla syntynyt

ei ole kylläksi ”Savolaisuutta” ymmärtää, mitä tuo kaikkia tarkoittane .

— Tähän toivoen Suomettarelta vastauste, sanomma hälle nyt jäähyväisiämme vastaiseksi. väisiamme vastaiseksi. P. S .

Waan vielä tuossa oli yksi asia unehtua. Hs: ssä numerossansa ilmoittaa Suometar pan Uusien” seassa myös P. Tikkasen kustannuksella toimitetun Kristillisen ja terveellisen Lasten kasvattamisen 2: sen osan.

Mitä tästä kirjaisesta, ynnä vanhempain tavallisesta huolimattomuudesta maassamme lastensa ruumiillisen terveyden suhteen, sanojaan, se on, meidänkin mielestämme melkein totta. Se sitä vaan on vastuksena, että Suomettaren toimittaja ja tämän kirjan kustantaja, on sama mies .

Walitettavasti saa tuo valitus valistussen huonosta ”tilasta” Suomessa, asianlaidan niin ollen, ihan väärän ja pettäväisen ulkonäön. Se on aivankuin Suom. sanoisi, että luontokappaleista ei olekaan enää huolta pitämistä, kuin tätä lasten, kirjaa on saatu valmiiksi, jota jokainen vaan nyt ostakoon.

Wielä rumemmalta se kuuluu, kuin Suometar (taikka Stttaren toim. ) liian kehuvaisilla sonoilla vakuuttaa, sekä ”tekijän että kustantajan ei säikähtiivän tuota kansan törkeyttä, mutta uskaltaneen j. n. e .

”Sen hyvänasian ja kirjan luultavan ansion suhteen olisimme suoneet ett’ei sitä tuolla tavalla olisi ilmoitettu luettavaksi. -7 .

Tämä kirjoituksemme oli jo ladottu ja painossa kuin S: ttaren numero tuli käsiimme. Mitä siskomme tässä nyt sanoo, se velvottaa meitä yllä stisovaan vielä lisätä seuraavata:

Ettäme olisimme ”in’notem, ua” hra I: uia vastaan, se on

samoin kuin tuo keksintönne ”yskästä” edellisessä numerossanne

omissa ainoissanne suotta?syntynyt ajatus. Hra >Ingm. ei ole tehnyt meitä mitäkään vastaan, ja meekin olemme vakuntettu hänen kyllä lisesti ahkeroitsevan, yhtään rehelomaa Mittoa tai tyhjää kunniaa pyyttämättä .

Jos Te, niinkuin naispseuolet ainakin, annatten muiden teitä innottaa, niin olkoon nais-luontonne suhteen anteeksi annettava, mutta elköötte, veikkoseni, meitä viattomasti syyttäkö .

Tuossa innottamisen luulossa ruvetten sitten, pilkkaamaan meidän lausetta ”ka ikistä Pipliaseuran jäsenistä”. Jos sanamme

massa kuin oltiin huolustaa itsemme homtuossa ”pakinoiden” jutussa

tulivat vähän nurin, niin mitasta muuta kuin tunnustaa vikansa ja pyytää anteeksi. seurNayt on S:ttar vastannut, miten se tietää, että on tuota kutsumusta tehnyt. Se oli nimittäin Turussa olevan toimikunnan ”laillinen valta niinkuin sen velvollisuuskin ; ja tällä kutsumuksella on laillinen voima niinkuin st tapahtuikin pipliaseuran nimessä”. Siinä on viela vaan valitettava että, luullaksemme

tuotakin moni seuran jäsenistä kieltäne, jos kohta Teidän. (Suomettaren) toimittajakin ei olisi ’niin tarkka siinä asiassa. Parempihan kaiketi olisi ollut, jos niin oisi tämä piplian kallisasia käytetty, että tytymättömyyttä ja eripuraisuutta ei yhtään olisi tarvittu kuulla ei nähdä.

Mutta S: tar ei ole vieläkään vastausta siihen antannt onko, pipliän-seura” katsonut hra I: nin ”tekemän puhdistuksen kelpaavaksi ; ja tuliko seurankaan ensinkään omin valloin tällaiseen parannustyöhön varojansa panna .

Tuossa sel’slvaisuuden” jutussa on siskomme taas keksinyt eräitä vehkeitä puolensa pitääksi, joilla sen pahemmin on se vika, että ne maistavat ikään kuin typeryydeltä, niinkuin liiaksi kulutetut puheen parret(fraser) ainakin.

Se nuhde meidän puolesta joslienee aivan rohkea ja vasten oikeutta, niin että siitä närkästyisitten ja niin onhan teillä tilaisuutta meille tuosta ”lukea oikeutta” ; nyt jääkäämme hyvästi ja antakaamme kättä, että ystäviä vastakin olemme keskenämme! Jo lienee

pelkäämme

lukia kyllästynyt meidän pitkiin puheisiin .

1 morgon kl. ; seffe. m. »ker Svensk Bh belförklaring i Gymnasiihusets öfre loka

Hra W. Kilpisen xxx eli venykkeistä

Suomettaren N: sja 32, 39 ja 42 tänä vuonna tuetaan melkein milpas riita Hra IL. Kilpisen ja Y. Koskisen malilla, joka riita nousi siitä syystä, että Hra Kilpinen sitä ennen Sanomalehdissä oli julistanut kirjallisen kilpa-palkinnon, jossa voiton ehdoksi on asetettu, että’palkittu kirja pitää paineetaman latinaisilla kirjaimilla ja menyeys-merkeillä.

Tämä riita on merkillinen ’useammassa katsannossa. Jo riita-veljesten nimee berättää halun juema likemmältä tuntemaan. Entäpä toiselta puolen se vakämielinen uskallus joka johdattaamenykkeiden keksiätä niitä puolustässa, ja toisella puolen taas. ^ se leikkisä mieli, joka puää koko. hraKilpisen yrityksen

miltei jonne joumvana eyhjäntoimituksena .

Molemmin puolin hyvin näkyy, että pääasiassa jasydämen pohjasta nämä riitamieher oval yseämiä

nilnkuinitsekin sillon tällöinsanovä toisillensa: ”riita-ystävä’ni”

ja sentahden siinä riidassansa tähän asti ei olekkaan mitään pahailkisiä vedkeirä ja juonia löytynyt, jota muuroin tällaisissa riidoiösa kyllä llstin nähdään. Sivistyneellä tavalla kokevat kumpainenkin mietreonsä selittää .

Hra Kilpisen toivoa noueän oramme koko tämän riidan lehteemme, valitiän vaan ett’emme saa käsiin sen Suomettaren numeron, jossa hra Kilpisen julistama kilpa-kalkinto on luettav.. Waikka tämä juttu Suomettarestakin

jota lehteä luetaan ympäri koko maatamme

kyllä taitaa olla kaikille tuttu, niin emme sittenkään luule liiaksi, panna sen kokonaan tähänkin lehteen, senvuoksi kuin, toisinaan sattuu

luultaivastt Suomettaren niinkuin muidenkin lehtien kanssa, että lehden eri numerot hajoovat ympäri pitäjää eikä aina tiedetä miten niitä saada käsiin kuin karmittaisi. Naan lukia saa asiasta paremmin selvää, kuin kaikki siihen kuuluuvat kirjoitukset ovat yhdessä jaksossa. 7

Jos näin muodoin reemme hra Koskisen mieltä vastaan, niin pyydämme xxxx niansa” siitä

luulisimme

enene eikä vähene, vaan meidän nähdä on tämän -asian armo pamavampi kuin että sitä sikseen heittää. Ja mielellään näkisimme mä muitakin nousisi mietteitänsä siilä ilmoittamaan. Panemme siis ensiksi. Hra Koskisen Suomettaren N: ssa 32 löytymän kirjoiruksm venytys-merkeistä. Se kuuluu niinkuin seuraa :

«Jotakin joessa ompi, Hakojakin, haukijakin. Kalevala

Herra Toht. W. Kilpisen julistama kilpapalkinto, jossa hän voittamisen ehdoksi asettaa, että palkittu kirja pitää painettaman laitinaisilla kirjaimilla ja venytys-merkeillä on uudestaan herättänyt puhetta tämän kirjoitus-tavan edujsta ja haitoista.

Sen verran kuin me olemme osanneet nähdä ja kuulla, on hra K: n kirjoitus-tapaa yleensä jukisissa mietteissä, kiitetty ja yksityisissä suu-puheissa moitittu, joka ihkäänkuin näyttää todistavan, että hänellä oikeus on. Mutta asiassa on kuitenkin monta.. mutkaa. Saammehan mekin tästä mielemme sanoa

Ensiksi on muistettava että hrå K: n kirjoitus tavassa on kaksi vallan erilaista seikkaa: Latinaiset kirjaimmet ja venytys-merkit. Jokainen ymmärtää, että edellisiä voi käyttää ilman jälkimäisittä ’ja_ jälkimäisiäkin ilman edellisittä. Edellistä seikkaa emme ; tarvitse laviani selittää.

Samate kuin kaikki ihmiset jo meillä, kirjoittavat aijioastaan latinaista käsi-kirjoitusta, niin epäilemättä painässakin ruvetaan, aikaa-voittän tokemään. Niin on muillakin kansoilla, käynyt ; ainoastaan Saksalaiset vielä kirjoittavat ja painavat taitetuilla kirjaimilla, jotka juuri siitä syystä kutsutaankin saksalaisiksi.

Meillä semmoinen präntti usein sanotaa suomalaiseksi, joka osoittaa, että Suomen ranvas on siihen enimmäeti tottunut. Joka siis kirjoittaa Suomen rahvaan luettavaksi, tekee vielä nykyänsä viisaasti, jos painattaa kirjansa taitetulla präntillä .

Mutta nyt tulee kysymys -hra K: h venytysmerkeistä. Ne, jotka eivät meidän kielemme luonnetta tarkemmin tunne, kummeksivat yleensä, kun muka näemme kahdénkertaisen vaivan kaikista pitkistä äänikkeistä ; sillä tämä ei ole muissa kielissä yleensätavallista *).

Muukalaisille voimme kuitenkin täydellä syyllä, sanoa: pata kattillaa soimaa ; sillä kaikista Europan kielistä lienee Suomi ainoa, jossa kirjoitustapa on jokseenkin puheen mukainen. Mutta jos soimauksessa syytä on, miksemme sitä opiksemme ottaisi? Katsokaamme .

Sanojen lausumisessa on’kaksi seikkaa vaariinotettavana: korko ja pituus. Nämä esm. Ruotsin kielessä enimmästi seuraavat toisiansa yhdessä. Pitkässä tavuussa on aina korko ja korotoin tavuu on aina lyhyt, -mutta korollinenkin tavuu voi toisinaan olla lyhyt. Taitaisipa siis Ruotsissakin olla hyödyllistä, jos pitkät äänikkeet eri lailla merkittäisiin, mutta ei ole välttämättömän tarpeellista.

Missä korko on, voidaan helposti määrätä, ja sitten kohta tietää, ett’ei m—-uussa kuin korollisessa voiolla pitkää äänikettä. Suomen kielessä taas on vallan toista. Pitkääänikesaattaa olla milloin. korollisessa milloin korottomassakin tavuussa: samate lyhytkin, eikä ole xxx eri sanalla toisiuaan muuta eroitusta kuin nämä lyhyet tai pitkät äänikkeet eri ta, vuissa.

Suomen kielessä siis on välttämättömän tarpeellinen jollakin neuvoin merkitä, mikä on pitkä mikä lyhyt äänike ja tavaksi on, otettu kirjoittaa pitkät kahdella kirjaimella. Tällä kirjoitustavalla on kyllä järjellinenkinperustuksensa.

Arvataan kyllä että muka kaksi a: ta ei ole samaa kuin yksi pitkä a ; mutta oikea tosi siinä on se, että useimmat pitkät äänikkeet suomenkielessä ovat syntyneet kahdesta lyhyestä. Kalevalan kielessä, joka on murteistamme alkuperäisin, ei löydy muita pitkiä äänikkeitä paljo’ollenkaan kuin ensimäisessä tavuussa (jqssa pääkorko on).

Sillapa siinä murteessa sanat kuuluu: «sanovi, kätehen, rautaa, härkeää. Tieteellisestikin voidaan hyvin osvittaa, että pitkät äänikkeet muissa tavuissa kuin ensimäisessä ovat kaikki supistumalla syntyneet, että esm .: rautaa on alkuperäisesti: rautata. tai: rauta’a.

Oikeus ja kohtuus on siis, että niitä supistuneinakin kirjoitetaan kahdella äänikkellä. Sama syy löytyy alku-tavuussakin. Jos emme vääriri muista, kirjoitta hra I(. tavallisesti: kössa, vaikka tämä sana alkuansa ja oikeastansa on ko’osaa (vartalo: koko), niipkuin sitä, tavallisesti kolmitavuisena lausutaankin.

Muita samallaisia esimerkkiä voimme kertoa, niinkuin: maata, oikeastaan: ma a, taata, oikeastaan ta’a ta, joissapitkä äänike on syntynyt kahdestalyhyestä. Enimmältään kuitenkin ensimäisen tavuun pitkät äänikkeet ovat alkuperäisiä, mutta siinä paikassa eivät kaikki pitkät äänikkeet voi seisoakkaan, ei muut kuin aa, aa, vv, vv, ja ii ;

ja näitä varten (kun ne alkutavuussa ovat) ei sovi mitään erilaista kirjoitus-tapaa asettaa. Järjellisintä näyttää siisolevan, että kaikki pitkät äänikkeet kirjoitetaan kahdella lyhyellä, niinkuin on tavallista ollut .

Kysytään ?itten, mikä on kauniimpaa, somempaa ja muuten soveliaampaa. Se on tosi, että tavallinen kirjoitus ottaa enemmän tilaa kuin yenytys-mérkillinen: tulé on lyhyempi kirjoittaa kuin tuulee. Mutta aivan suurta tilan säästöä ei siitä kumminkaan tapahdu, Semmoisessa murteessa Kuin esm. hra K. kirjoittaa, on keskimäärin pitkien ääniketten ja muitten kirjainten suhta, niinkuin ’I: 25. tai kaikkien korkeintain niinkuin: £0.

Tämä tahtoo sanoa, että mitä nyt painetaan 26: een sinuun, mahtuisi venytysmerkeillä painettuna, 25: een. Moni tuosta arvannee, että nyky-tapainen kirja siis välttämättömästi tulee noin 4 sadalta tyyrimmäksi, kuin venytysmerkeilä painettu: mutta -tämä ei ole varsin niin välttämätöntä ., Yhtä hyvin kuin noita venytys-merkityita kirjasimia, voivat kirjapainajat itselleen toimittaa semmoisia kirjasimia, missä olisi, kaksi äänikettä yhdessä ,

ja silloin ei tulisi latojan vaiva ja palkka isommaksi kuin venytysmerkityilläkään kirjasimilla. Kirjoittässa taas on yhtä helppo panna kaksi a: ta perätysten ; kuin venytysmerkki ainoan a: n päälle. Paperin säästö on siis ainoa etu ,

Kauneudesta voi olla niin montamieltä kuin päätä, mutta selvyydestä puhiittaissa taitaa jokainen

jos ei hyväksyä kumminkin ymmärtää toisen mieltä. Meidän mielestä on aa selvempi merkki pitkästä arasta kuin k: silmillänsähän jokainen voi mitata, että aa on pisempi kuin a ; mutta että tuo tuittu päällä merkitsee pituutta, sitä ei ole helppo oi’eti hoksata.

Kirjoittässakin voi pian tapahtua, että tuittu jääpi huomaamatta pois, kun ei sitä käy kirjoittaminen yhdessä jaksossa, vaan täytyy keskeni kynä nostaa. v Vähäisestä huolimattomuudesta tulee silloin suuret virheet. Jos kirjoituksessa: «Akalla ei sada sikoja joku ainoa venytys-merkki jää pois, niin kohta syntyy kielen-sekoitus. Se on epäilemätöintä, että Suomenkielen kirjoittaminen tulisi kahta vertaa hankalammaksi, ios nämä ; venytys-merkit vallalle pääsisivät .

Emme puhukkaan Suomen kansan hituudesta uusiin tapoihin ryhtymässä. Missä muutos OBisi tarpeellinen, taikka edes hyödyllinen, siinä myöskin luulemme Suomalaisten kyllä taipuvan. Mutta tämä muutos ei ole, meidän arvata, hydyllinen saati tarpeellinen. Sillädä emme uskokkaan, että hra W. Kilpisen venytysmerkit koskaan voivat tulla Suomen kansalle tntukei. ” X. K .

*) Kuitenkin esm. Ranskalaiset näkevät paljoa enemmän liikaa vaivaa kirjaimiensa kanssa, kuin mekään. Sanalla: eaux heidän kielessä ei ole, muuta ääntä kuin: oo sana: pays, kuuluu niinkuin suomalainen pää. Englantilaisten: ee kuulua niinkuin Suomalaistenii. Saksalaisilla panuaan usein yksi h sen äänikkeen jälkeen, jonka tahdotaan pitkäksi. Niin toisinaan Ruotsissakin

Vastin hra Y. Koskiselle venyiys ; merkistä. J)

*) Ei Suometar paheksine että se näin hetkeksi muttiiapisekai

Muistutus.. Seuraavassa kirjoituksessa käytämme latinalla kirjaimia ja merkitsemme pitkiä äänikkeitä yhde 11a äänikkeellä jonka päällä on venyke A. Selvikkeeksi ja johdoksi äkkinäiselle panemme „ tähän kaikki puustavit verraten niitä vanhoin ’tavallisiin. Yläpuolella ovat latinaiset, ala-puolella vanhat saksalaiset kirjaimet *)

Muistutus.. Seuraavassa kirjoituksessa käytämme latinalla kirjaimia ja merkitsemme pitkiä äänikkeitä yhde 11a äänikkeellä jonka päällä on venyke A. Selvikkeeksi ja johdoksi äkkinäiselle panemme „ tähän kaikki puustavit verraten niitä vanhoin ’tavallisiin. Yläpuolella ovat latinaiset, ala-puolella vanhat saksalaiset kirjaimet*), a de g h ij k 1 m n o pr s tuvv se ee a’degl) ij k l mn o p r s stil v y ä.. ö [befqx, za] v [b C f<q FJ å] Pitkät äänikkeet: a é i ö {i luetaan uin: aa ee iioo uit ADEG HI«I K L M N OPE STU V Y ADG G HIK. LMNOPRSTUWE ” M (N A O j. n. e :

Suomettaren numerossa 3: 2 tseltas vuodelta kohosi hra Y. K. vastustaman ja masentaman venykkeitä. Tämä sotasa mies nosti nuijansa ja lyoedas rusahutti venyke-parkoja, että ne menivast, poroksi. Mutta porostansa ne heti elpyiväet entisellén, miltei. vielas vilkkåmmiksi, sillä jalo sota terotta ja elashyttäas mielen .

Hra Y. K. tunnetulla tiedollansa kieli-tiet6BBN sano kuinka suomen-kielessze on tarpéllinen jollakin neuvoin merkitse, mikäs on pitkl mika3 lyhyt äänike, ja että tavaksi on otettu kirjotta pitkät kahdella kirjaimella.

Aivan tosi.

Van jos parempi tapa ilmestyy, tottahan se on seurattavampi. Nyt myoentää hra Y. K. «että muka, kaksi a: ta ei ole, samaa kuin yksi pitkä a.

Ja kuitenni hän vasten tätä myoentämistään käyttelé kahta a: ta sillonni kun ha3n tahto osottä pitkän a: n. Hänen syynsaa sihen on* että usémmat pitkot ääsnikket suomen kielessä ovat syntynet kahdesta lyhyestä supistumalla, esm. sana rauta on alkuperjeisesti ollut rauta ta, rautaa.

Aivan tosi.

Mut miksi ei hra Y. K. sitte aina kirjota rautata? Nm tekemsellas hasn olisi villen peri-vanhan kansan mies. Ja kyllähän kieli-opista kukin saisi tiedon, ettas vimeinen tavu ta ei enää lueta, ja että sen edellinen a, on luettava pitkasksi .

Syystsa hän kuitenkin ei ole mieltynyt tuohon kuollésen sana-muotön ; van hasn on sen sian liaksi rakastunut toisén nin-ikään kuollésen muoton: rautaa (lue ; rautaa) ). Mut ainahan elävä on kuollutta mielusampi. Hyvä sentähden olisi, éttse kirjotus-muoto tässa kohdassa tulisi elävasn säädyllisen puhén mukaiseksi.

Kun joku. äänike on 8NNo!vlIi8688W puhessa pitkä, esm. yimeinen a sanassa rauta, uin se myees on merkittävä pitkäsi ; ja kun aa ei ole sama kuin pitkä a, nm vati «oikeus ja kohtuus ettei kirKateta pitkää a: ta kahdella a: lla ; van mulla tavalla, esm. VBnytyB-merkityllä ä: lla.

Ja koska joka lapsukaisen täytyy oppia sen sttko aa. luetan yhtenä pitkänä a: na, vaikka se väärin kahdella a: lla on kirjoitettu, voiné visas kielen-tutkija yhtä helposti oppia sen että a, joka luetan pitkäksi, on supistumalla syntynyt kahdesta atsta. «Järjellisintä näyt. ää siis olevan että kaikki pitkät äeenikkeet kirjoitetaan ~rv envkkei1133.

Toista se on, jos kirjottapa itse tahto pitkän äänikkén luettavaksi kahtena lyhyenne, n’in kirjoittakön siilon kaksi lyhyttä, 63m. rautaa, taas, ’koossa (lue: rauta’a ; ta’aa, koossa). Samaten ei venyke. kielke ketään lukemasta äanikettä kahtena lyhyenä, jos lukia sitä on tahto, esm. sanoissa rauta, tås ja kössa .

Hra Y. K. koké siilaskin pitää vanhan kirjotustavn puolta, ett^ kielemme kirjotetän enemmin puhén mukan kuin ehkä mikään mu kieli. italian suloinen ikäinen kieli vetasä sinä vertoja suoman-kielelle, jopa vieno tältee voiton. Mut jos kielemme olisikin ulko-muodossa. muita, täydellisempi, ei se sitä kieltäsi vielas enemmänkin täydelliBtymteBtä-3) .

*) Ja aika on rahi fealllmpi .

Tämee on venytys-merkkien tietineinen eli nm nanoakseni tietéllinen puoli, onpanistte myoes käyttineinen hyo3ty. Itse kunnioitettava ritaveljeni osottä kuinka iso rahallinen voitto nletee syntyy. Voittoteke nimittikin 4 eli 5 sadalia.

Kun tavallisen kirjoituktén mené paperia sata arkkia, nm venykkéllisén ei ; tarvita kuin noin yhdeks. Ten kymmentä vis ; kun tavallisella kirjotuksella reentätty kirjapainos maksa tuhat rupla, nm venykkeillä painettu maksa koko viskymmentiie rupla vähemmän. Jopa tuo tuossakin on hyvoe hyöty, vaikkei hra Y. K. eittenkeeän tunnusta sitee Ihyoedylliseksi .

On venykkeistä voittoa myoeskin ajan puolesta *) seklN kirjasinten latojalle ettaskirjottavalle, Tottalian latoja pikemmin pistagoe paikallen yhden kuin kaksi kirjasinta. Myoes pistelet venykken pustavin peeaalle nopiammin kuin kirjotat kirjainta kaksittain ; kirjojat esm. a, 6nopiammin kuin aa, 00: se on ihan kieltämastoentä 4) .

No, eikös nlstä sitte liene etua kauneuden puolesta?, Mitä sihen tulé, päapttäkeeret mukalaiset, sillä tottumus ruman teké tämän otolliseksi, jopa kauniksikn. Ninhoen yhdessä paikkakunnassa, jossa tyteet olivat kupu-kaulaiset, nämä pidettin kaunina ja naitin, van yksi soria ihana impi >8161193 Mi naimatta, kun se ei ollut kupu-kaulainen .

Emme kuitenkäh tarvitse mennä mukalaisilta kysymosän ; Kysyn Teiltä, hra Y. K. ja, joka Suomalaiselta, jonkasydasmmessä kauneuden tunne hehku, eikoe 11, ole aa: nrinnalla ninkuin ihana terävä-silmosinen tyttoe on ruman leve-namaiBen akan rinnalla? Totta

Mielistynénee vanhan tuttiin nämån ja torkkuen sen runoudelle

valvoen van sisselliselle kauneudelle, totudelle

ponnistele sota-sankari Y. K. urhollisesti venykkeitee vastån sormin silmin .

Hasn sano muka: «silmillänsoahän jokainen voi mitata, että aa on pisempi kuin a. Sinä hän suresti erehtyy. Kyllähasn kirjaimet. aa vievät enemmän tila kuin a, mut eivät sillä ole pitempiä, van ovat kaksi yhderi-pituista a: ta rinnatusten. Sitä vastan tuo «tuittu päasllas juri teké puustavin pitemmäksi.

Nlnhän moni lyhyt mieskin pitäas hyvin korken hatun päoessänBä, jotta näyttäisi pitemmältse* Sallikä minun sitä selittää vielä toisellakin esimerkillään Jos Te, ystäväni, ja MINN olisimme yhtä’pitkät ja seisoisimme vieretysten, emme suinkan sillä tulisi pitemmäksi, van jokainen sanoisit «tuolla seiso kaksi yhden-pituista miestä rinnatusten.

Mutta annas, Te nousette minun hartioilleni istuman, tottapa jokainen huta: «voi tokiI kuka pitkte Eåva Jåkko tuolla seista, käkättää? Sama on aa: n ja å: n laita. Mitjg Te olitte minun hartioilla, ihan sitä tuo «tuittu on a: ri pßeffillse: pélkkää kauneutta ja pitutta .

Kun ei inCl neuvo avta, hota rita-veikkani huolimattomatta avuksén. Sano muka. että jos huolimattomudesta joku jtetl** venykkén pois ; nin syntyy kielen sekotus. Aivan tosi ; Ainahan huölimajtomudesta tule hseirioe ja hsemmennys ;. Jos huolimattomudesta kirjottaisi esm. K ; Y. niri väike olisi sitje arvata Y. K: ksi .

Vimeiseksi rita-ysteevterli 86n6 uskovansa* ettei venykkét koskån voi tulla «Suomen kan-salle tutuiksi. Van einä hsen on varsin vää-rsess.

Suomen kansalla on kyllä tajua käsittämän ja oivaltaman ylempigekin ajatuksen esineitä, sankka napin vähäjstä ulkonaista asia ; Minä vastan Teille, että Jo moni talonpoikakin on oppinut Hyvin lukeman ja ymmärtämään täta3 utta kirjotustapa ; tottahan sitte Suomen valistunémmat sivistynémmät sseädyt voivat sitä tehdas .

Ennen kuin lopetan tätä kirjotustani, sån kitta ; * Teit, hra Y. K. siti jalosta innosta jolla olette julistanet uskonne, lasituksenne t^sste aB»833.. San kittgeä, sillä soria kirjotuksenne on vahvistanutminun tositteni venytys-merkkien edullisudesta ,

Lultavasti ovat useimmat vanhemmat Suomen miehet nitä vastån ja pitävät vanhasta tavasta kini: sillse tottumus on voimakas. Ehka3 sentähden ajan kuluessa tuo tuittuneri heidänkin «silmiN miellyttelé, ninkuin auringon 88ede unesta hereennyttä 5),. ja såné heidasnkin suosion ja lemmen 6).

Van ellei NIN tapahtuisi, totta kuminni nuorisossa nousevassa on toivoni. Tuleva aika on. asian ratkaseva. Ja tottahan paremmuB on voittava. Venykkeiden menestys on liatenni BinN, jos älyllisiä ja hamatillisia miehise rupé nitB3 viljelemaasen ’). Si8 soisin jatoivoisin hra Y. Koskjsenkin nihin vielä mieltyveen! Mutta jos ta3ma3 toivoni pettB333, jos Te vastakin mielitte ruveta miekkasille

taikka nuijasille

nm iskekää sitte vaikka, paunavan iloisena kosken ryoeppynse, ehkä kilpeni kestä kuin koskessa kari. W. Kilpinen .

1) Suokå anteksi että vastin nm Asuvan on, vipynyt ; vån viran toimituksiltani ei ole minulla ollut joutoa nseihin. kirjallisin hlivP tuksin kuin joskus ajan raossa. .

2) Itse-Suomessa ja e nimmeesti keski. Suomessa sauotän kytlärautoa eli supistettuna rauto .

3) Jokainen elävoe jå elosa kieli koké tulla tßeyhellisemmasksi. Tiedetään esm. että oiranskassa luetan kuin oa ja ai kuin V. Kuitenni kirjotettin vuosi-satoja: je’serois (luettava: sjoé srää), olisin.

Vasta nykyisempin aikoina ovat parantanet sitse kohta ”ja ruvennét kirjottaman je serais. Muten kyllse onkin ”mahdoton suomen kirjaimilla osotella miten ranskan sanoja lausutan. Esm? sanat möt, aux ja-eaux KM kirjotettaisin suomeksi mö, ö ja o, van on nillä runskassa kuitenni itsekullakin eri-seäntoensä. Samaten eikoehsen ysana pays, jota hra Y. K. lausu peese. ksi, lausuttane lsehimmsestinäin: pee’i eli pe’i?

4) Kirjotat oem ja oe: n ylitse nopinsti kuin a: n ja 0. -n, «8 nopiammin kuiri äin ja öiu. Syntyy muka se, kun a: ta kynäilessse vedset vimeisen vfvan halki a: n ; ja oe syntyy, kun kidutat o: n ja sen yhe-puolelle tfet silmukan. Ne tulevat kirjotettuina sis piammasti danskan se: n ja oe: n nsekoeisiksi.

Yhtä-mukaisuden ei sio-” vun vnoksl tseytyy nitee outoja kirjaimia viljellse, ett nidenkin päselle sa panna venykkén, kun ne ovat pitkiksi luettavina. Kirjain «e kseytetään jo. monessa kielessä, nimittäiu: lapin, norjan, * danskan, latinan v. m. kielissse eli kirjallisukeiss

5) Olen valutettu, jopa tositettu 3it«e että tämä uskalias leikkisä vertaus ei laukka sivistynen lukian mieltä. 6) Lemrne, on suri hyvän-tahtoisus, ruots. ynnest, bevågenf het. Lempi, lemmen, on ylimmseinen rakkans .

7) Kunnioitettava ystäväui hra F(orstroem) suosi myoeskinnit Van hänen kerran käytteemä venytys-merkkinste on sitä sopJr milton, että: sernyoe* on korko-merkkinoe (äeent). Hten suosi kuitenni asiata itseä ; perustetta, itseue ylihettoe (idéen .

*) Ei Suometar paheksine että se näin hetkeksi muttiiapisekai

*) Ja aika on rahi fealllmpi .

Anon ne eynmmägti että mutkin Vikko-sanomat, jotka jollakulla halulla seuravat tsetä venyke-rita ” ’joko vastustain taikka puolustain ottaisivat palstoihinsa sekse hra Y. Koskisen että tämsen vastimen. Nin asia joutuisi vielä suremmalle Yleiseelle mietittsöväksi. W. K,

Wastimeksi hra W. Kilpiselle .

Suonmraten 39 n: rossa on hra. Kilpinen minua vasraau asettanut kokonaisen rykmentin aakkosia, jona hän^ luultavasli isommalta osalta aapiskirjoista. Koska, mina muka olen ”forasa mies”, min hän ei vähemmällä voimalla arvaa tulla mun puheilleni.

Tämän uostoväen turmissa on hän taas koko aika mies,. jotta ilomielin kullervoitsee kolme kokonaiska palstaa täyteen. Eikä siihenkään tydy että kMrvointansa kuuluu S-ttaren lukijoille, vaan pyytää muitakin sanomalehtiä ottamaan palstoihinsa sekä omaa pitkää juemaan että minunkin raukan kirjoitusta.

Minun neuvoni olisi, että lehdet eivät ottaisi muuta kuin herra -Kilpisen aakkos-rykmentin, niin ehkä hän puolestaan jo kyllä tytyy. Minapa en pyydä sitä kunniaa ’omalle kirjoitukselleni ollenkaan ., Hra Kilpinen juttelee, kuinka olen lyödä rusahuttanut” hanen venytys-merkkiänsä, jotta övat menneet poroksi.

Äutta porostansa ovat muka uudestaan ”elpyneet entiselleen, milt’ei vielä vilkkaammiksi”. Niinkuin Kullervo aikanansa upotettiin, poltettiin ja hirtettiin, eikä sittenkään tarttunut surman. suuhun, samate nämä venytysmerkitkin hra Kilpisen mielestä eivät kuole kuitenkana, ja tämän todistukseksi hän Kullervoisen tavalla piirtelee S ttaren koko etupuolen kuvia täyteen:. < ”Sim on miehet sim on miekat, Sun on keihä’ät sivulla, ” taikka oikiammin sanoen: sim on kosket ja karit, kilvet ja nuijat, kaikki yhtenä sekana.

Niinkuin siitä näemme ovar hra Kilpisen mielipitinee t ”) kyllä sitkeä-henkisiä. Toivomme vaan, ett’eivät aivan paljon pahaa matkaan saaia, ennenkuin Kullervon tavalla itseänsä murhaamat .

Wielä paljonmuitakin lystiäkuvia hraKilpinen piirtelee hirsipuussansa (mina muistan yhä Kulletvoista). Hän asettaa minun hartioillensa seisomaan ja tahtoo luulotella yleisöä, että heillä on Rauva Jaakko edessänsä. Tama on mirä Pohjois-amerikkalaiser kuesuvat: bumbug, s. o. niin leikillinen petos) etr’ei petettykään voisuuttua. Sitten hän kuvailee aam leveä-naamaisena akkana, ja oman amsa teräväsilmisenä tyttönä. Tama on kaikki hyvin lysti katsella, mutta ei se paljon todista .

Muuten hra Kilpinen karkaa tuohon tähän kiinni, tekee vähäisen ämmänkoukun ja lähtee mas tiehensä riemullisella voitto huudolla. Koska kirjoitan: rautaa, niinhän tahtoo mun kirjoittamaan: rautata, joka on alkuperäisintä. Itse hän kirjoittaa, niinkuin tiedämme, rautö, ja arvelee. Ma ”kktiopism kukin saa tiedon että viimeinen tävuu ta (sanassa: raUtala) ei enää lueta ja ma ftn

edellinen a on Tämä nyt on ihan uutta kielioppia: sillä tamallisesti selitetään) että Ainoastaan t jääpi pois ja molemmat eritamujen a: t supistumat yhdeksi talvuuksi, jotta sanan mMtoksee ovä: raura ta, rauta-a, r autaa, ja miimein, niinkuin hra ’Kilpinen tahtoo: rauta .

Tämä vain näytteeksi, kuinka hra Kilpinen käyttää kielioppia menytys-merkkiensä suojelukseksi Luvunlasku-öpissa hän myöskinosaakummallisia konstia tehdä. Hänen laskunsa mukaan tulisi menytys-merkillinen kirja nnsi-sadalm helpommaksi, kuin tavallinen.

Hän ei siis lue muita kustannuksia kirjaa painattässa, kuin paperit. Olen minä muistuttanut, että xxxxxxx tule ollenkaan suusuuremmaksi nykyisellä kirjoitus-tavalla, kuin hra Kilpism esittämällä, jos nimittäin laitetaan semmoisia kirjasimia, joissa on kaksi yhtäläistä äänikettä Messä. Tätä ei hra Kilpinen ole huomaavanansa .

Että huolimattomuudesta syinyy kielenstkoitus, myölnää hra Kilpinen, mmm sitä hän ei tahdo ymmärtää, että nuo huipurovä semmoiset liiat, joira kirjoittaja helposti unohtaa, ja ’että semmoinen pieni virheon suomenkielessä sekoireavampi, kuiu muissa kielissä.

Olemme jo panneet esimerkiksi: Ak Nla eiskd a sikoja, jossa on hyvin Marallineu, jos ainoakin huippu unohtuu, vaikea on myöskineroittaa i: ssä, onko sen päällä huippu, vai tavallinen piste. Kuin hra Kilpinen kutsuu mmun ”rtta-veljeksensä” (lue: ruea-veljeksensä ), niin enimmät Sttrareu lukijat varmaaukin omat luulleet mun hänen r? ta-v eljekseen, että muka olisin joutunut samaan maan kuin hän.

Zämä on kuitenkin perätöntä, ja toivoni, uskoni on, ert’ei ”nuoriso nousemakaan” mene noihin pauloihin. ’Mutta tosi kaiketi on, enen minä tiedä tulemasta ai’asta. mitään ennustella. Se siis ei kuulu minun tuomioni alle. Yrjö Koskinen. P. S. Koska hra Kilpinen kuulustelee multa, eikö ranskalainen sana pays, jota minä sanoin lausuttaman niinkuin pää, lausuttane lähimmäsei kuin: pei’i, niin saan vastata, et. tä.. siinä ”riita”’, ystäväni” on mailan oikeassa ., V. K .

Tori-hintoja tällä viikolla: Ruisleipä 50 kop. leiviskä

— Tuoreet hauvit 70 il 90 kop. leiv., Tuoreet kuhat 1r. illr.. 20 kop. leiviskä

Tuoreet säyneet. 60 il 70 kop. leiviskä

Tuoreet ahvenet 80 a 90 kop. leiviskä

Suolatut »är jet 50 a 60 kop. leiviskä

”Woi 12 k 14 kop. naula .

Nuorimaito 7 il 8 kop. kannu .

Piimämaito 3 a 4 kop. kannu. M—unatiu 30 å 35 kop .

Tuores raavaan-liha 60 il 70 kop, leiviskä Potaatit Bil 10 kop, kapalta .

Nauriit 1rpl. 30 il 50 kop. tynnyri

Lampaanliha 70 il 80 kop. leiviskä

Tuoreet mujeet 60 kop. leiviskä

Kadonnut .

Wlime keväänä Marianpäivän jälkiviikolla, katosi allekirjoitetun asuntahuoneesta, musta, vuonnalampaannahkanen lapsen turkki, ruunisen puolivillasen päällisen kanssa, mustalla Slpirska-nahkasella kauluksella ja samaa nahkaa hihansuissa. Se hyvä ihminen, joka jotain tietoa saisi tästä turkista, olisi hyvä ja ilmoittaisi kunniallista palkintoa. vastaan sen omistajalle. Kuopiossa, Marraskuussa «837. Earl Wentin Wärjäri-mestari .

Tillkännagifvande .

Att den till Söndagen den 8 anoneerade Subseriberade Assembléen, i anseende till mellarikommande hinder, anställes Tisdagen 66« 4O* kl. 7. e. ra. C.. M. Dahlström .

Itjenst åstundas. En anständig Yngling erhåller nu genast plats hos 1

, CM. Dahlström .

TILL SALU: Uti P. Asehans et Comp. Bokhandel:.. till nedsatta priser: Svarta Gestalten på Thersborg. 40, kop. Lasse LuGidor, historisk novell af Wilhelmina 30 k Nollin, TåSet öfver Stora Loit. 25 k. 1) Isä. Casim. De Ls Gardie. 25 k. Blanehe, Sonen af -Söder oeh Nord ., 1— 1 ruli. « ” Kråk. Nästet 8 k. Kjellman Göranson, Vesterlånggatans Engel. 35 k. Carlén llomanhjeltinnan. 40 k. « En Nyekfull Qvinna .,. I—2. 90, k. « Jungfrutornet. I—2. 1 —2. « Förmyndaren, 1— 85 k.. « Ett Rykte. I—2. 1 rub. 20 kop. « Ett År. 1— 1 rub. 20 kop ., « Högadals Prostgärd. I—2. 1 rub. 58 kop. « Waldemar Klein. 40 kop. ” De båda Guirlanderna. Skizz af Tante Gunilla. 5. kop Sparre, Sjö-Kadetten. I—3 70 kop. En Blate”rad Man. 15. k0p. Hög oeh Lug af Tante Eva 10 kop. .. Wilhelmina, Familjen Skutte. 35 k. « Droltning FilippaI—2. 65 k. Carl XII ; s Page. 30 k. Rosen iFilipstad. 25 k. Munter, Eu Enista. 60 k. Holmfrun, En sannsaga20 k. v ., ;: Krusr, Mördarenmed kall öfvsrläggning. 40 k. *N Svenskan i Italien eller Torturens afskaffande i Toseana, 45 k Bertha von Stein. eller Upptäekteni Hemliga Domstolen. 30 k*. Natur-Skizzer. 25 k. … Hovard, Ardéut Troughton, eller En Köpmans Äfyentyr I—2. 1 rub. ; Weiberg, Maria. 40, k ., Bernhard, Ett Läfte. 15 k. «. En familj på Landet. … Stäklof, Alma. I—2. 40 k. Balyä, De Tretton. 45 k. ’” ”: [],. Dumas, Gabriel Lambert. ’30 k. « Pauline. 35 k. ’Ängeln, Tyranr i Padua, DJ^m »k Hugo. 20 k.. Konstnärens Stjerna. 40 k, Informatorn oeh Aristokraten. 80 k .,. Grufvorna vid Mariengrund. I—^i.. 20 k. Soulié. Lejonninnan. 1— 75 k. Tornet vid_ Gaplosjön.. 60 k ., ” Pensions-Väuuerna. 155 k. Prinsessan Ursine, 1— 50 k. ” Walter, Skuld oeh Oskutd. 80 k. v Nemesis, Svenskt Original af N— n, 90 k. l Hertiginnan af Bourgogne. jemte Maria af England. 50^k En Eörfattarinnas Dotter. 65 k. Cooper, De begge Amiralerna. I—2. 1

2. 1 r. 10 k .

Ris, Manna, Perlr, Vonvete, Kornoeh Hafvergryn. ”. Kruk-Russin* m. m. bos [E. Åhlén .

Uthyres: Tre rum oeh kök. Öfverenskommes med

Fru Ivanoff .

liillMMtliuMvia. Herrat Göös ja Teetomm Haapakoskelta ; Seurahuoneessa ; ’Kauflpias Kiljeblom Pietarista ; ja Maamittari Auskultantti MK-? Berg Kaavilta ; Kisttikievarissa .

Kuopiossa, »ainettu C. I. Marelinkseu tykönä l8ä?. Imprimatur s M. J. Lindfori.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: