1833-12-21 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 21. päivä Joulukuuta 1833.

N:o 51.

Huomena 4 Advent saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Ruotsalaisessa: Apulainen Relander; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.

1 Joulu-päiv. saarnavat: Routsalaisessa [!] seurakunnassa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Suomalaisessa: aamu-saarnan Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; puolipäivä saarnan: Theol. Doktori ja Rovasti Ottelin; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.

2 Joulu-päiv, saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Suomalaisessa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.

Koskein perkauksista.

( Jatkanto N:rosta 50. )

Tätä pitäjää myöden juoksee nimittäin Simbelen vesi, joka on piammasti 40 Venäjän virstaa pitkä ja paikottain 5 taikka 6 virstaa leviä.

Laveudensa puolesta koskee suurin osa pitäjää tähän järveen, ja paitsi monta lampia, juoksee Simbelehen kaksi isompaa järveä, nimittäin Tyrjän selkä ja Rautajärvi.

Simbelen vesi taas juoksee kivijärvensalmen kautta kahden virstan pituiseen Kivijärven kosken kautta, Juvankoskeen; Juvankoskesta kokkolajokeen ja tätä jokea myöden Hitolan pitäjän kautta Ladogan mereen.

Ensittäin puhdistettiin Juvankoskea, joka on yksi kauniimmista koskeista Suomessa, sillä siinä vesi jyrinällä heittäiksee jyrkästä vuoresta alas, muuttuu langetessa tuhanneksi tomuksi, joutuu sillä tavalla kuohuvaan pesäänsä, vihdoin jällen vähittäin asettuu ja kohtuullisella juoksulla sitten pakenee edemmäksi.

Ulkomailla matkustaneet meidän maamme miehet juttelevat, tämän kosken olevan piammasti Sveitsissä eli Helvetiassa olevain koskein mukaisen joiden kauneutta reisuvaiset matkustelevat ihmettelemään.

Juvan koski <> on puhdistamisen kautta kyllä tullut matalammaksi, vaan vielä nytkin lankee vesi moniaan sylen korkialta vuorelta alas.

-2-

Tämän kosken puhdistettua alettiin perata Kivijärvenkoskea, jossa oli suurin työ, sillä tähän täytyi kruudilla särkeä tien vuoren läpitse, joka tie on 120 syltä pitkä, 5 ja 6 syltä leviä ja syvemmästä paikasta 14 jalkaa korkia.

Tätä kaivantoa hakattiin ja särjettiin kolmatta vuotta ja siihen on piammasti kulunut 9000 päivätyötä.

Tämän tien tehtyä on tänä syksynä alotettu puhdistaa Kivijärven salmea, joka veden lankemisen kautta on myös jo muuttunut koskeksi.

Ehkä tämä työ vielä ei ole loppunut, niin on kuitenkin vesi Simbelestä lankenut puoli syltä; maan viljeliät alkavat siis pyryn perään soita raataa ja tänä syksynä sanotaan moniaan jo kylväneen rantamaalle, josta vesi vasta viimeisenä kesänä valui.

Yhdelle tilalle ainoastansa on nyt jo veden lankemisen kautta 9 tynnyrin ala peltomaata lisäyntynyt.

Järven kuivilla rannoilla löydetään hakoja ja paksumpia puita, kuin monen miehen ikään täällä on kuultu kasvavan, ja koska tässä pitäjässä on suuri metsän puutos, niin mahtavat nämät haot polttopuuna tulla poltetuiksi.

Kivijärveen, jonka me ilmoitimme olevan piammasti kaksi Venäjän virstaa pituudelta, on 7 uutta saarta ja luotoa ilmestynyt.

Miksi niitäkin nimitettäneen ?

Siellä täällä alottavat Parikkalaiset, kukin itsellensä perata ja kuivataa pienempiä lampia.

Melkoniemen kylän rannalta havaittiin veden langetessa rauta-malmia, vaski-rahan suuruudelta ja näöltä, ja monen mainitaan näitä säkittäin kotiinsa kantaneen, ajatellen hyvänkin aarteen löytäneensä.

Kaksi Herrasmiestä, jotka kävelivät kosken salpausta katsentelemassa, poimivat joen kuivasta pohjasta neljä saavillista suurta ahventa, jotka olivat tunkeineet sinne salpauksen läpi.

Ylipäätä ovat pitäjän asukkaat jo tehneet piammasti 14,000 päivätyötä tähän koskein perkaukseen ja julkisessa pitäjän kokouksessa on näihin töihin vielä määrätty lisäksi 3000 päivätyötä.

Kruunu on antanut piammasti 12,000 ruplaa boramisesta ja kiven lohkomisesta, joka summa on pian kokonansa jäänyt pitäjään, sillä boramisen työn ovat pitäjän asukkaat suuremmaksi osaksi itse toimittaneet.

Minkä verta kruudista Kruunu liene maksanut, siitä meille varmaa tietoa ei ole.

Tulevana syksynä aivotaan näitä töitä saada lopetetuksi ja silloin toivotaan Simbelen vähimmäksikin puolitoista syltä lankevan.

On nyt ” sata saarta Simbelessä ” <> mutta mahtaa joskus nousta järven povesta vielä toinengin sata.

-3-

Nyt kuljetaan lautalla sekä Jougion että Lemmikon salmen yli, mutta nämät salmet tulevat veden langetessa niin laa-iksi, että niiden yli voipi rakentaa sillat.

( Jatkanto toiste. )

Sokurista. @

Monessa hedelmässä ja maan kasvussa löytyy erinomaista imelää ainetta, jota yhteisellä nimellä sokuriksi kutsutaan, ehkä omaisuudensa suhteen sokurit ovat monen laatuiset.

Niistä ovat ruoko- ja marja-sokuri kelvollisimmat ja löytyvät siinä runsaudessa muutamissa kasvuissa, että vaiva tulee palkituksi, jos niistä ruvetaan tekemään sokuria.

Sokuri-ruoko, ainoa kasvuista, josta muutamia vuosia tätä ennen sokuria saatiin, kasvaa niin kuin ruoko, sekä itäisessä että läntisessä Indiassa ja on vanhimmista ajoista ollut tunnettu.

Muutamat ovat luulleet, että jo Propheta Esaias, joka 43 Luv. ja 24 v. mainitsee kalmuksesta, sillä nimellä aivoo sokurin.

Mainitun aineen ovat myös Grekalaisten ja Ruomalaisten muinoiset luonnon tutkiat varmaan tunteneet; mutta sitä on niinä vanhoina aikoina löytynyt ja nautittu aivan vähä.

Vielä koska Kuningas Gustavus I:nen hallitsi Ruotsissa sanotaan hänen ynnä Kuningaallisen perheensä kanssa monta viikko-kautta asuneen yhdessä hovissa Skaanin maalla ja sillä ajalla perheenensä kuluttaneen ainoastansa puolen naulan sokuria.

Sokuri-ruoko kasvaa useammiten kuudesta kahteentoista kymmeneen jalkaan korkeudelta, ehkä se toisinaan ylettyy kahteen kymmeneen ja 24 jalkaan ja yhtä moneen naulaan painoltaan.

Hyvillä ruovoilla on ainoastaan 6 ja 8 pitkää ja kapiaa lehtiä latvassa, pian samaa näköä kuin meidän maassamme ruovoilla, mutta isommat.

Sokuri-ruokoja kasvatetaan Amerikan saari-mailla eli läntisessä Indiassa, enämmin kuin muualla.

Vesoja eli 15 tuumaa pitkiä kappaleita ruovoista, joilla on 6, 8 eli usiampia silmiä, joista oksat puhkiavat, istutetaan puoli neljättä kyynärää toisistansa.

Negeriläiset orjat, jotka sitä viljelystä varten ovat ostetut Afrikasta, kaivavat 6 tuumaa syviä reikiä maahan, joihin ruovon kappaleita pannaan yksi kohtaansa niin, että silmät jäävät ylöspäin.

Ne maahan istutetut osat peitetään sitten 2 tuuma paksutta, mullalla.

Maan pitää oleman väkevän ja pehmiä-laisen.

Kahden viikon takaa nousevat verekset vesat, joiden ympäri vähä enämmin multaa kaadetaan.

Koska <> sokuri-ruokoja kerran on saatu hyvään maahan istutetuksi, niin niitä kasvaa siinä sitten kahteenkymmeneen vuoteen; sillä juurista puhkiaa aina uusia vesoja.

-4-

Sokuri istuttajan eläimet ovat hyvin sukkelat etsimään ruovoista imelää ydintä.

Mutta tämän viljan suurimmat ystävät ja niin muodoin viljeliäin suurimmat viholliset ovat hiiret.

Niiden tähden pidetään muutamissa paikoissa erinomaiset virka-miehet, nimittäin hiiren surmajat; sillä kissat, jotka meillä sitä virkaa pitävät, eivät aina hyvin menesty niissä maailman osissa.

Muutamissa saarissa on myös muita eläviä, niinkuin esimerkiksi sokuri-muuriaisia, jotka useasti hävittävät suuret sokuri ruovoilla istutetut pellot.

Jos sovelias ilma sattuu, niin on sokuriruoko 14 eli 18 kuukauden jälkeen niitettäväksi valmistunut, näöltänsä päältä keltainen ja ydin sisällä harmaa.

Orjat kokovat ruokoja väärillä veitsillä, toiset karsivat lehdet pois ja sitovat yhteen rangat kupoihin ja vedättävät niitä hevoisilla eli härillä sokuri-myllyyn.

Lehdillä kattavat Negriläiset suojansa ja latvat ovat aivan hyvä syöttö-aine eläimille.

Vaan yhdellä haavaa ei sovi ruokoja enämmin niittää, kuin vuorokaudessa ehditään hienontaa, sentähden että ydin kauvemmin seistessa rupiaa käymään, jonka kautta sokuri-aine häviää.

Sokuri-myllyt ovat kolme isoa rautaista putkia, toinen toisensa sisässä.

( Jatkanto toiste. )

Ne, jotka tulevaksi vuodeksi 1834. vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Ruplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipurin kirjan painossa ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa.

Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.

Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: