1833-12-28 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 28. päivä Joulukuuta 1833.

N:o 52.

Huomena Lähim. Sunnunt. Joulusta saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa: v. Kirkkoherra Poppius; Ruotsalaisessa: Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.

Uuden Vuoden päiv. saarnavat: Routsalaisessa seurakunnassa: Theol. Doktori ja Rovasti Ottelin; Suomalaisessa: aamu-saarnan Phil. Doktori ja v. Kirkkoherra Wirenius; puolipäivä saarnan: Ojennus-huoneen Saarnaja Hougberg; Saksalaisessa: Curam gerens Charenius.

Rakkauden synty *)

-1a-

[ *) Painettu Turussa v. 1822. Mnemosyne. ]

-1-

Itse Luoja luonnon kaiken Istu iankaikkisuuden Piirissä, pimentolassa.

Onsi olemattomuuden Yö, on ylen ympärillä.

Valta vaan on valmis kaikki, Kaikki valta kaikkeuden, Luomatakin Luojan-luonna.

Itse päällänsä isänen Ajatteli aivossansa: ” Ollapa tuota toisen silmä, Katsomassa kaikeutta !

Tullapa tätä täyteyttä Toisen tunto tuntemahan !

Mahtaisin ma maailmalta, Taitaisin ma taivahita Saada aikoihin sanalla. ”

Sano sanan: ja samassa Päivä piilotti pimennot.

Maat ja ilmat ilmi lensit.

Taivas täytti täysinensä Maiden piiri pieninensä Isän istuimen etehen.

Kivi kirkas kiiltämällä <> Päivän eessä ensimäisen Keitti kullat kuohumahan Vuoren korkean kohussa.

-2-

Päärly päällä seitsemällä Loisti, silmistä sininen, Tahik’ puoleksi punainen, Tahik’ kaiken karvallinen, Jalan juurella Jumalan.

Tähti koitti korkealta, Tihverästi tirkistellen Mesi-tyynelle merelle, Joutsenta jo johdatellen, Joka laulo lapsitoina Elämänsä ennustusta Kyyhky kylvetti kynänsä Ilman laajan lainehilla Sintävillä, seilatessa.

Hepo hirnu hileästi Äleällä äänellänsä Kaapien kavioillansa Katsahtellen kahden puolen Kokotellen koviansa: ” Missä muka miehen löydän Kusta kannan kaitsajani ” ?

Auringo alotteleepi Kiiltäviä kiertojansa.

Päätti päivät maailmalle Viidet, jo viattomalle; Kulki kuudesten kululle Lausu laupias isämme, Kuin oli kaikki kaunohisti Valmistettu, valvomassa, Paitsi päälle päättehiksi Luonon hiippa luomatoina Luonnon ruunu ruumitoina Luonnon sielu silmitöinä ” Tehkämme nyt temppeliksi Itsellemme ihmisiä Kulkevia kuvassamme Puhuvia puolestamme! ”

Nousi sannasta samassa Ilmi ihminen ihana Jolle sielun sieramihin Herra hengellä puhalsi, Jolle kasvot kaunisteli Aamun alkavan valolla Päivän päättävän punalla Nosti siunaten sylinsä, Sanoi suulla suloisella: ” Käy nyt kaikki katsomassa Ympärillä yrttitarhan! Mitkä ovat mielilliset, Niitä nimellä nimitä! ”

Toinen toimitti todella, Mielellänsä miekkohinen Sitä työtä työttömätä, Että vähäisen väsähty, Että nukku ensi-kerran Vatsallensa varvikkohon.

Näki unta uupunutkin, Todempaa ja toisen laista, Kuin on nähnynä näkiä Siitä päivin silmillänsä.

Näki Herran näössänsä <> Sanovan sanoilla näillä: ” Eivät ole onnellise, Hyödylliset hyvyyteeni Yksinäiselle ylälle. Apulaisen Aadamille Minä otan omistansa, Luistansa luodakseni ”.

-3-

Kisko kiirun kylkiluista Yhden irti ihmiseltä.

Valo naisen nauro-suisen Mieltämyöisen miehellensä.

Adam aavaisi unessa: ” Miksi mieleni mehiipi? ”

Longottipa luomiansa Sitte herkästi herähti Ilon tähden istuallen.

Johon toimitti toverin Itse Luoja luodullensa Siinä syttyvät sydämet Siinä liittäyty likistys Siinä suontu suuttuinenkin Siinä itkut ensimäiset Ilmestyvät ilon tähden.

Sitten vielä siunausta Nousivatten noutamahan Isän istuimen etehen.

Silloin raahti rakkauskin Kuin ol’ tuskin tunnin vanha, Alaisesta asungosta Tulla taivaitten tasalle.

Silloin julkesi jutulle Vaikk’ ol’ nilko nimetöinä Sanatoina saapuilla.

Isä Evalta esinä, Vainko vaati Aadamilta, Vainko kuulla kummaltakin, Minkä sanan saisivatten Sillen sielunsa siteelle, Että yhdistyit yheksi ?

Yhdessä yhellä suulla Lausuvatten laulamalla: ” Se on osa onnestasi, Lahko laupeudestasi, Suuri suloinen Isämme! ”

Sillä nimellä nimittit Yläisellä yksyydensä Esivanhimmat esinä: Vaan kuin tuskalle tulivat Alaiselle ajetuksi Edenistä erä-maalle; Saivat sanan saastaisemman Nimen panivat pahemman Ruotaisemman ja rumemman Rakensivat rakkauden.

-4-

Ne, jotka tulevaksi vuodeksi 1834. vaativat tätä aviisia postin kautta, ilmoittakot itsiänsä lähimmäisessä postikontorissa, jossa he maksaavat 2 Rplaa 87 1/2 kopekaa, ja ne, jotka itse tahtovat sitä hakea, andakot tiedon Viipurin kirjan painossa ja maksakot 2 Ruplaa 50 kopekaa.

Viipurissa, painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1833.

Imprimatur. Censor Joh. Thessleff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: