1841-02-06 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 6 päivänä Helmi-kuuta 1841.

N:o 6.

Huomena, Kynttilän päivänä saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa Kirkkoherra Norring; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Viipurista.

Viimeisenä torstaina, 4:tenä päivänä tätä kuuta, alkoi Keisarillinen Viipurin Hovi-oikeus, kirkossa saarnaa kuulemassa käytyä, tämänvuotisen tavallisen Talvi- ja Kevät-istuntonsa.

– Tämän kuun 2 päivänä eli viimeisenä Tiistaina tuli korkiasti arvossa pidettävä Porvon Hiippakunnan Piispa, Tähtikunnan Jäsen, ja Tohtori C. G. Ottelin meidän kaupunkiin kuulemaan niitä opin-taistelemuksia, jotka olivat määrätyt pidettäväksi Torstaina 4 päivänä samaa kuuta Viipurin Gymnasissa avoinna olevaa Yli-Opettajan väli-virkaa hakevalta, Helsingin Akademian Kirja-säästön vanhimmalta virkamieheltä Magisteri C. H. Ståhlbergilta, joka, tämän taistelemuksen pidettyä, samana päivänä nimitettiin Yli-opetta jan siaiseksi Viipurin Gymnasiin hengellisen opin kappaleissa.

– Tällä viikolla Tiistaina ja Keskiviikkona pidettiin täällä tavallisia talvimarkkinoita, joihin oli kokoutunut jotenkin kansaa etäisemmistäkin pitäjistä ja myös tuotu kaikenlaista maamiehen tavaraa joksikin, etenkin viljaa tavallista enempi.

Hinnat olivat: Rukiista 18 ja puoli, aina 20 ruplaan asti, otrista 14, kauroista puoli 8:tta ruplaa tynnyriltä; voista puoli 8:tta aina puoli 9:ttä ruplaan asti ja talista 7 ruplaa leiviskältä; lampaan lihasta 14 – 16 kopeikkaan ja raavaan lihasta 10 – 12 kopeikkaan naulasta; tetristä 75 – 80 kop. parilta, ja sitä myöten muistakin linnuista; taimenista, Kuopion markkinoilta tänne tuoduista, 30 – 32 kopeikkaan naulalta, kaikki paperi-rahassa luettuna. –

Pelto-ruukista ( Pellon viljelyksestä ).

( Jatkanto 5:stä N:rosta ) Alimmaisista lähteistä aljetaan mennä mäkeä alaspäin ja aina vähän matkan <> päähän teetetään syvennyksiä ( kaivoja ), joita syvennetään aina vetiseen hiekkaan asti.

-2-

Tässä koetellaan rauta-kangella, josko perustus-maata kuuluu, ja niin tätä tehdessä mennään aina alemmaksi, siihen asti kuin pohja-maata viimeinkin tavataan.

Tämä viimeinen kaivo taikka syvennys tehdään tässä nyt niin alas kuin suinkin voi saada, sillä ehdolla kuitenkin että sen pohja koskee mainitun vetisen hiekan viimeiseen eli alimmaiseen laitaan, ja syvennetään aina läpilaskemattomaan saveen asti, taikka jospa vielä joku vaaksan verta siihenkin.

Nyt on tällä tavalla päästy tapin reikään, ja vesi alkaa nousta tähän reikään eli kaivantoon ja sen reunojen ylitse pois valua.

Jos tämä nyt on sattunut kaikkein alimmaiseen kohtaan ja on tarpeeksi suuri taikka heitä usiampi rinnatusten kaivettu näille alimmaisille paikoille, niin vesi hiekka-mäestä valuu niihin ja niiden reunojen ylitse pois, siksi kuin se on alennettu syvennyksen reunojen tasalle.

Tätä vettä vielä alemmaksi laskeaksemme ja häntä myös vahingon teosta estääksemme, tehdään näistä kaivoista syviä veto-ojia, joita voipi johdattaa alavia paikkoja myöten kuten vaan parahiten soveltuu, taikka hyväksi nähdään.

Välistä voi, jos hiekka-mäet ovat suuret ja vesi heistä valuu enimmiten yhdäpäin, näihin veto-ojiin keräytyä niin paljo vettä, että myllyjä, pellavas-loukku värkkiä taikka muita rakennuksia voisi niihin asetella.

Paitsi sitä voisi näitä yläviltä lähteneitä vesiä niin johdatella, että vieruttavat niityt tulisivat niiltä kostutetuiksi ja monet muut edut varteen saatetuiksi, joihin vaan tilaisuus ja oma äly ja ymmärrys neuvovat.

Jos nyt pelto-maillamme, niityillä taikka soilla ilmaantuu lähteitä, jotka kostuttavat ympäristönsä, niin ei niitä aina voi sillä tavalla kuiviksi saada ja kuivina säilyttää, että heistä kaivattaa hyviä veto-ojia pois juoksuttamaan heihin nousevaa vettä.

Tämä on kyllä toki parempi kuin niiden umpeuksissa pitäminen; mutta jos näitä alavampaa maata on, niin edellä luettavaa neuvoa myöten pitäisi vieruja myöten alaspäin tehdä kaivoja aina jonkun matkan päähän toinen toisestansa, ja sillä tavalla etsiä matalin kohta vedellä täytettyä maata, josta sitten kaivojen ja veto-ojieen avulla kaikki, läpilaskettavan maan kautta tähän valunut ja näiden läpi-laskemattomien reunojen väliin nousnut, vesi tulisi pois laskettavaksi.

Usiasti näiden kaivoksien kautta entiset lähteet kuivavat tykkänänsä ja niiden kanssa suuret maa-alat, jotka siihen asti olivat vaivatut ei ainoastaan heidän ylitsensä pois juoksevalta vedeltä, vaan myös altapäin ylöspäin pintaa vasten pyrkivän veden kylmyydeltä ja kosteudelta.

Tämä, lähdet-veden pois pyytäminen viljelys-maiden pinta-maan alta, on siis enemmin mieleen pantava ja paremmin vaariin otettava asia kuin moni uskoisikaan.

Monet hallat ja monet huonommat vuoden tulot mahtaisivat sillä tavalla vältettää. –

-3-

Postia myöten muualle lähetettävistä kirjoista maksetaan Viipurin kaupungissa joka luoti-painolta:

Poriin

Porvoon

Salosten ( Brahen ) kaupunkiin

Ristiinaan

Ekkerööseen

Ekenääsiin

Haminaan

Kokkolaan

Heinolaan

Helsinkiin

Pietarsaareen

Joroisiin

Kajaaniin

Karikseen

Kaskööseen

Kastelholmiin

Käkisalmeen

Kuopioon

Laukkaaseen

Lovisaan

Joensuuhun

Savolinnaan

Uuteen kaupunkiin

Naantaliin

Raumaan

Mikkeliin

Sortavalaan

Tamperiin

Hämeenlinnaan

Tohmajärvelle

Torneoon

Ouluun

Vaasaan

Lappeenrantaan

Turkuun

Pietariin

[Jätetty kirjoittamatta postilähetysten hinnat]

-4-

[Ruotsin- ja venäjänkielistä tekstiä]

Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.

Imprimatur.

Censor Joh. Thessleff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: