1841-02-13 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 13 päivänä Helmi-kuuta 1841.

N:o 7.

Huomena, Sunnuntaina Seragesima saarnavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Suomalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Viipurista.

Tämän kuun 6:tena päivänä on Keisarillinen Viipurin Hovi-oikeus suonut pääsemisen tilaa Maajako-oikeuden Tuomari-virkaan: 1:ksi Maajako-oikeuden Sihtierille Viipurin Läänissä, Tuomarille ja Tähtimiehelle H. Grotenfelt, 2:ksi Sihtierille Maamittaus-hallituksen oikeudessa, Tuomarille ja Tähtimiehelle A. G. Holm ja 3:ksi Viipurin Hovi-oikeuden Notariukselle, Tuomarille C. Löfgren.

Samana päivänä ovat Apumiehiksi ( Auskultantiksi ) mainittuun Keisarilliseen Hovi-oikeuteen otetut: Tuomari-säädyn opin käyneet A. W. Hipping ja C. G. Poppius.

Porvoon Hiippakunnan Sanomia.

Kappalaisen vaaliin Luumäelle on pääsnyt: 1:i Väliajan saarnaaja Puumalassa M. Holmberg, 2:i Porvon Lasten-koulun Hallitsia ( Rehtori ) J. Paldani ja 3:i Väliajan Saarnaaja Jääsken pitäjässä A. Winter.

– Väliajan Saarnaja Luhangossa O. Newander on määrätty Kappalaiseksi samaan Seurakuntaan.

– Kappalaisen vaali Pukkilassa tapahtuu 4 päivänä tulevaa Huhti-kuuta.

– Edesmenneen Joulu-kuun 24 p. on Pielaveden kappalaisen Siainen E. Nymalm määrätty Kirkkoherraksi Kymin pitäjään ja Helsingin Koulu-Opetttaja C. A. Rehbinder Saarnaajaksi Suomen 1:lle Laivastolle.

– Opettajattaren Siainen Käkisalmessa G. Forsblom on 24 p. edesmennyttä Tammikuuta anottuansa pääsnyt vapaaksi virastansa.

-2-

– Haettavana ovat Koulu-opettajan virka Helsingissä ja Opettajattaren Siaisen virka Käkisalmessa.

Löytö-Lapsi.

Levotoina löytö-lapsi itkemähän ilmestyypi, jonga saatti kahden syndi yksin tuskan tundevaksi vailla vartiaa vakaista.

Kohta hengen herätessä hänelle on onni outo, syndy syngeä, salainen.

Ei se kuule äidin äändä, isän iloista puhetta; isän huoma, äidin helma suotta suljettiin häneldä.

Luonnon laki, Luojan säändö näin on häijysti häväisty.

Heitetylle, hyljätylle päivän valo valkeneepi, mutta elo ombi musta, synnyttäjän syli kylmä; sillä luja epäluulo, hävyn pelko pettäväinen hartauden hajoittaapi, kasvattaapi kainoutta oman sikiän sialle.

Suojellen ja säilytellen penikoita pesässänsä hengensäkin hädän alla peto pantiksi paneepi, vaan ei kaikki vanhemmista.

Tuhlattua tunnon lahjan ensin erhetys tuleepi, heikkouden syystä sitte rinda rietas kasvattaapi ehdon synnin syngeyttä, että heitetään hedelmä.

Tähden juonen aivan julman ei nyt löydä löytö-lapsi hyvän-suonnon suloisuutta, tunne tänne tulduansa helleyttä heimolaisten, rakkautta äidin rinnan, isän indoa suloista.

Ilkeä, se itkeväisen, sikiänsä siirryttääpi, hävittääpi hävytöinä.

Surkea kuin surman hetki ombi meno muukalaisen, vendolaisen verellänsä tehden oudoksi omaisen.

Mutta eipä muisto siitä kestä kauan kadonneena;

sillä Herra siirtyneetkin lähettääpi lähemmäksi, jotka tuolla tuonelassa vanhemmille vaikeasti jälle tulevat tutuksi.

Muista isä, muista äiti kohtausta kolmannengin!

Kuinga liene kovan luonnon laatu lapsen nähdessänsä tullen tuonelan ovelle?

Vailla vanhemman sydändä kuka voine valhetella tunnon tuomarin edessä: Jumalani, Herra hurskas! minä tulen tuomiolles; katso, tässä ovat kaikki <> lapset siunatut sinulda; anna armoa minulle, joka heitä johdatellut olen tundemaan totuutta.

-3-

W – s – ( Muualta saatu )

Sokia.

Vertaus.

( Suomennettu ) Kerran seisoi sokia, päätänsä nostaen vastoin keväisen auringon lepiöitä säteitä.

Sen hellet hehotti hänen ruumiiseensa ja loistet valousi pimiän silmäin munaisiin.

O! sinä tutkimatoin valkeuden meri! huusi hän, sinä ihmet-työ kaikkivaltiaan kädesta, joka sinua loi ja vieläkin korkialla ratallasi johdattaapi.

Sinusta huokuu ijankaikkinen täysinäisyys, elämä ja lämpymä, eikä voimasi ikänä herkeä vaikuttmasta.

O! kuinka suuri eikö siis sinun Luojasi liene!

Niin puhui itseksensä sokia.

Tämän puheen huomasi toinen, joka vieressä seisoi, ja sokian sanoja kummastuin, kysyi hän: Kuinka sinä taidat päivän tähteä ihmetellä?

Etpäs häntä näekään.

Sokia vastasi sanoen: Juuri sentähden minä häntä ihmettelen.

Sillä sitten kuin silmäni valkeus pimeni ja auringon paistet niistä suljettiin, omistin minä hänen sielulleni omaksi ja suljin händä valonensa sydämeeni.

– Jokainen tunto hänen läsnäolemisestansa nostattaa hänen nyt minussa, niin että hänen kirkkautensa valo loistaa minun sisässäni.

Vaan te katselette häntä, niin kuin kaikkea muutakin, jota te joka päivä näette, ainoastaan ruumillisilla silmillä.

Seka-Sanomia.

Englannin Ruhtinatar Aleksandrina Viktoria synnytti 21 päivänä Marras-kuuta mennä vuonna tyttären, jolle on ristiessä annettu sama nimi, kuin äitillänsä on.

Vakaiseksi iäksensä on hänelle otettu hoitaja ( imettäjä ), jolla on palkkaa kaksi kymmentä ja viisi tuhatta ruplaa venäjän paperi-rahassa laskettuna ja paitsi sitä elinaikuista eläkki-rahaa 7 tuhatta 500 ruplaa nimitettyä raha-lajia.

Kätkyttä kiitetään aika-koneeksi.

Mutta osanneekohan tuo heikko asukas toki lukea itseänsä muita ihmisten lapsia onnellisemmaksi, taikka voineeko hoitajan huolenpito, vaikka hänellä olisi vielä suurempi palkka, eli palvelijain paljous kaikkea elämän onnettomuutta ja salaisia murheita ikäpäiviksensä vakaisesta valtakunnan perillisestä pois estellä?

Epäilemme!

– Muutama Irlantilainen, hirtettävänä rukoili että, jos suinkin mahdollinen olisi nauha pitäisi pantaman kainaloin ja ei kaulalle.

Syytä kysyttäissä <> vastasi hän olevansa niin perätin arka kutkumista kaulan ympäristöltä, että jos vaan nuora siihen asetettaisi, hänen välttämättömästi täytyisi nauraa itsensä kuoliaaksi.

-4-

Eiköhän tuollakin olisi ollut siihen hetkeen sopivaisempaa ajateltavana ja puhuttavana?

– Englannissa harvoin yksikään ihminen jää paitsi painavaa syytä pois kirkosta pyhä- ja juhla-päivinä.

Pääkaupungissa Londonissa vaan on asia juuri toisin.

– Sen tähden on nimitetyn kaupungin Missioni- eli Pappien lähetys-seura huolta pitänyt siitä, että 58 missionäriä eli uskon-opettajaa alinomaa kävelevät talosta taloon saarnaten ja opettaen sekä suu-sanalla että kirjallisesti.

– Juutin maan Köpenhamina nimisessä pääkaupungissa on muutama mies, Tuomas nimeltä, omasta älystä tehnyt uuden pellavaan puhdistamis-kalun eli lipsun, jolla vaimo-ihminen ja lapsi yhteen voivat puolessa vuorokaudessa lipsuta eli pyhdistaa 2 leiviskää pellavasta ja sanotaan saavan sekä puolta enemmän kuitua aivinoista kuin tavallisesta lipsuamisesta että myös parempaa rihmaa.

[Ruotsin- saksan- ja venäjänkielistä tekstiä]

Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.

Imprimatur.

Censor Joh. Thessleff.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: