1841-05-15 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 15 päivänä Touko-kuuta 1841.

N:o 20.

Huomena, Rukous-Sunnuntaina saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Relander; Suomalaisessa seurakunnassa Gymnasin Yli-Opettajan Siainen Mag. Alopaeus; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Hela-Torstaina saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Yli-Opettajan siainen, Mag. Ekman; Suomalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Viipurista.

Huhti-kuun 19 päivänä on Keisarillinen Viipurin Hovi-oikeus avoina olevaan Salmen Käräjäkunnan Tuomari-virkaan pääsemis-tilaa suonut: 1:ksi Viisse ( vice ) Maa-Sihtierille Viipurin Läänissä, Tuomarille C. J. Rosenbom.

2:ksi Viisse Maa-Sihtierille Mikkelin Läänissä, Tuomarille ja Tähtimiehelle E. A. Mesterton ja 3:ksi Hovi-oikeuden Vara- ( Extra ) Viskaalille A. J. Lille.

– 5 päivänä Touko-kuuta on Keisarillinen Hovi-oikeus toimittanut tuomioita vetoon panduissa juttu-asioissa seuraavaisten välillä, nimittäin: Talopojat Heikki Tahvonpoika Hätönen ja Juhana Matinpoika Kaukinen, päällekantajina ja talopojat Tuomas Juhananpoika ja Juhana Aataminpoika Poutiainen, pois olleet, alta-vastaajina; Kappalaisen Leski M. A. Hagerth, pk., ja entinen hushollerska M. Lindström, p. o. a. v.; talopoika vainajan Pietari Wänninpojan Wäisäsen perilliset yhdeltä ja talopojat Antti ja Matti Wänni npojat Wäisäset toiselta puolin, vuoroin sekä pk. että a. v., niin kuin myös läksiäin- ( loisi ) -mies Aatam Laitinen ja talopojat Samuli Tervanen ja Antti Kaiponen, p. o. a. v.; Guvernementin Sihtieri A. Alfthan pk., ja porvari W. Heinonen, p. o. a. v.; Herra Hovi-oikeuden Raati ja Tähtimies J. G. Holmberg, pk., ja kauppamies A. Tschernikin, a. v.; kauppamies Iwan Platonoff Skornäkoff ja porvari Wastilei Platonoff Skornäkoff, pk., ja kauppamiehen Leski Paraskowia Skornäkoff ynnä kauppa-palvelian Timofei Skornäkoff, a.v.

-2-

Pahan taipumuksen valta.

( Loppu 19:sta N:rosta ).

Tuosta vihdoin viimein tavattiinpa pahanteolla ynnä kolmen eli neljän kuuluisan kumppanin kanssa, otettiin kiinni, viskattiin rautoin ja vietiin linnaan.

Koko kyläkunnat kokoontuivat katsomaan näitä ihmis-su’un hylkämöiksi joutuneita veljiänsä.

Moni hyvä isä huokaili taampana sydämessänsä, moni hellä äiti itki salaisesti katkeria kyyneleitä muistaissansa heidän hyviä vanhempiansa ja ajatellessa omainkin lastensa vaaraa maailmassa; moni entisiä ystäviänsä meni heidän luoksensa, jättämään jäähyväisiä ja antamaan heille sydämensä surkutuksen hirmu-matkoille myötänsä.

Mutta mitä he itse?

Raskaalla mielellä ja särjetyllä omalla tunnolla, kasvot kokoontunelta kansalta kämmenillä peitettynä, läksi Matti parka toimellisen, varakkaan miehen poika, koto-mailtansa vankina ja ihmisten pelkona ja pahennuksena pois paikkoille, joista hyvä ihminen ei voi suruisita ajatuksita ohitsekaan kulkea.

Mutta toiset, jotka jo tätä ennen olivat linnoissa ja vankihuoneissa kuljeksineet ja siellä saarnattua kelvotointen viisautta itseensä imeksineet, sitä viisautta jonka luulosta ja opista nämät sanat: ” hävetä ihmisiä ja peljätä Jumalaa ” ei ole kuin akkojen ja pelkurien puheita, eivät olleet milläänsäkään, vaan kokivat vaan heitä surkuttelevaisia hyviä ihmisiä pilkata ja nauruna pitää.

Kohta heidän lähdettyänsä sattui toimellinen herras-mies tulemaan samaan paikkaan,jossa kansa vielä koossa oli, ja asian kuultua ja havaittuansa kuinka toisten itkusilmin vankeuden surkeutta ja vaaraa valittaissa, toiset sitä vastaan eivät sitä miksikään lukenet, alkoi hän ystävällisesti puhella ja neuvoa, sanoen: ” Hyvät ystävät!

Nämät onnettomat ovat osansa ansainneet.

He ovat vaarallisemmat kuin metsän pedot ihmisille, sen tähden pitää heitä pidellä ja säilytellä vahvissa varjelus-paikoissa, linnojen ja kivi-seinien sisällä.

Mutta moni menee sinne paitsi pakkoa mielellänsäkin.

Kyllä monistellen kuullaan kevytmielisten sanovan: Mikäpä linnaan on mennessä?

Siellä on helpot päivät ja hupainen elämä; ihmiset iloisemmat kuin missään muualla ja ruoka parempi kuin köyhällä miehellä kotonakaan lienee.

Usiasti saapi myös nähdä kuinka haluisasti moni pyrkii sinne, vankeudella lunastaaksena jonkun vähä raha-sakon, iloiten jos hän niin vähällä vaivalla saa osan omaisuuttansa pelastetuksi ryöstömiehen kädestä.

Mutta, ystäväni, senkaltaiset puheet ja työt eivät ole viisasten ja tunnokasten, vaan tyhmäin ja tunnottomain puheita ja töitä.

Sillä vaikka tosin ei työ linnoissa ja vankeus-huoneissa vaivanne, ajatellessasi että sinä olet saattanut itsesi niille paikoille, joilla ihmissuku paksujen kivi-rakennusten sisällä kulkee ja kätkee alennuksensa ja häpiänsä, <> ja jossa sinä, ihmiskunnan hylkämöitten pariin joutuneena, tulet heidän vertaiseksensa luetuksi.

-3-

Totta siellä saapi nähdä ja kuulla iloa ja leikkiä ja naurua enemmin kuin luulla taitaisi ja veljien lysti mieli ja ystävälliset rohvaistus-sanat eivät anna sinunkaan mieltäsi murheelta raskautetuksi tulla; mutta tiedä, ystäväni, senkaltainen ilollisuus on vastaluontoinen ilollisuus, jolla syntiin jo syvään vajonnut tahtoo sisällisen rauhattomuutensa rau’aista ja oman tuntonsa äänen estää puheille pääsemästä, ja ne ystävälliset rohvaistus-sanat sinulle eivät ole muu kuin synnissä paatuneen pahantekiän, joka ei suo toista itseänsä parempaa rinnallensa, salainen halu ja toivo saada myös sinua niin syvään syntiin ja pahuuteen vetäneeksi ja vajotetuksi kuin hän jo tietää itsensä olevan.

Jos siis siellä-olo ei maksa sinulle rahaa ja tavaraa, niin se maksaa sinulle kunniasi, ja kunnia on miehen kalliin omaisuus ja sekä herran että pelto-miehen hellin istuke, joka kerran tallattuna ja altiksi annettuna ei ikänänsä jälleen virjehdy ja jota muun maailman tavaran mukaan ja tavalla etuisat elämän keinot taikka runsaimmat vuoden tulot eivät tuo takaisin.

Ja jos sinulla siellä vihdoin lienee vaikka kuinka selvä leipä syötävänä, niin maksavat puhtaat kädet ja puhdas oma tunto enemmän kuin puhdas leipä, ja paljo parempi olisi syödä ruumenia hyväin, kuin rieskaa rietasten parissa; sillä itse Jumalan sana opettaa, että parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä. ”

Matkaan tultua kepeni Hakalan mieli kohta jälleen, sillä hänen alakuloisuutensa liikkeelle lähteissä ei ollut sydämellinen suru tehdyistä rikoksista, vaan ainoastaan hämmästys äkillisestä vangitsemisestansa ja pelko tulevasta rangaistuksestansa.

Vaan niin pian kuin hän tuttaviensa näkyvistä päästyä oli äimeistänsä virjennyt tuli häneen jälleen entinen mieli.

Matka oli pitkä ja vaivaloinen; tilaisuutta ja kehoitusta mielen muutokseen oli hänellä kyllä, mutta vanha paha tapa oli hänessä niin valtavaksi pääsnyt ett’ei hän ensinkään rohjennut käydä sitä estelemään, vaan seurasi vasten tahtoansa sen yllytystä ja kiihotusta.

Jo ensimmäisessä yö-paikassa kieppasi hän lähteissä jonkun pienen kappaleen povehensa, toisesta toisen, kolmannesta kolmannen, monta kertaa itse tietämätä mitä hänen piti niillä tekemän; mutta vaikka joka kerran varkaus havaittiin vartioilta ja varas itse kovasti kuritettiin, niin ei hän vahingosta vähääkään viisastunut.

Tultiinpa viimein matkan määrälle.

” Katsos tuolla tulee meille muutama hyvä kesä-renki lisäksi ”, huusivat heille muutamat vankeudessa iäistyneet ilki-hampaat vastaan; ” kylläpä täällä on meitä jo entisiäkin, ja jo alkaa tila ahtaaksi tulla, mutta sopu antaa tilaa, ja alkoikin jo ikävä vaivata, kuin ei enää ollut opinpoikia koko meidän talossamme, vaan kaikki vanhoja viisaita, joille ei ole enää mitään <> sanomista ja neuvomista. ”

-4-

Senkaltaiset hirmuiset sekä ihmisiä että Jumalaa pilkkaavaiset sanat olivat paatuneenkin syntisen korvista aivan kovat.

Sen tähden kauhistui Hakalakin niitä kuullessa, sydän värähti ja tunnon ääni alkoi taas äännellä.

Mutta ei sitä terveellistä liikutusta kuitenkaan kauaksi kestänyt.

Tuskin pari päivää kelvottomien seurassa oltua, oli hän jo piammasti entistä kelvottomammaksi joutunut; sillä siellä jossa moni syytöinkin sydän on, kelvottomain juttuja kuulemalla, saatettu kelvottomuuteen mieltymään, siellä, itsekunkin kavaluudestansa, viekkaudestansa ja vikkelyydestänsä varkaudessa ja muissa jumalattomissa juonissa kehuessa, kiihkosi hänenkin sydämessänsä äsken tukahtumaisillaan ollut halu jälleen uudella innolla ja voimalla.

Alkoi siis sielläkin kumppaniltansa varastella milloin yhtä, milloin toista.

Siitä sikisivät riidat ja tappelut, mutta riidoista ja tappeluista salassa ollutten asiain ja rikosten ilmoitukset ja vihdoin kaikkein loppu ja päätös, kuolema-tuomio ja rangaistus.

Ja niin meni nyt, ja niin on ennen mennyt ja tästälähinkin monen ihmisen nykyisen elämän onni ja tulevaisen toivo menevä turmioon, sen kautta että ihmiset lapsiansa kasvattaissa eivät ota tätä viisauden neuvoa ohjaukseksensa, että mihin lapsi nuoruudessa taivutetaan, siitä ei hän luovu vanhanakaan.

Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Touko-kuun 6 päivänä Laiva Ruby nimeltä, viety Kipparilta Henry Simon, tuleva Hamburgista, tyhjänä; 7 p. Henry, Charles Barras, London, tyhjänä; Pandora, J. W. Snellman, Torre vieja, suoloilla; 8 p. Entreprise, A. J. Jässberg, Gloucester, suoloilla; 10 p. Fartuna, C. J. Möller, Odense, rukiilla; Skiöld, C. H. Rasmussen, Faaborg, rukiilla; Thetis, William Richmond, Köpenhamn, tyhjänä; 11 p. Nicolai, Iwan Koscheleff, Pietarista, kaikenlaisella tavaralla; Luuri, A. S. Fr iden, Sramstad, suoloilla; 12 p. Victoria, Edward Renardson, Köpenhamn, tyhjänä.

Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Huhti-kuun 27 p. Mercurius, Daniel Paronen, Pietariin, tyhjänä: 30 p. St. Joan, Jöran Rickola, Pietariin, otra-ryynillä: Touko-kuun 3 p. Utka, Michel Ihalain, Haminaan, ruis-jauhoilla; Lendävä, Michel Pukki, Haminaan, ruis-jauhoilla; Kirjola, Oscar Unonius, Helsinkiin, ruis-jauhoilla; Barin, C. J. Sundman, Hangöudd, ruis-jauhoilla; 5 p. Stephan, Fredric Willi, Pietariin, battensilla; 8 p. Maria, David Wirolain, Pietariin, laudoilla, 12 p. Lillan, Alex. Mahkonen, Hels inkiin, jauhoilla ja ryynillä.

[- -]

Tätä Aviisia seuraa Lisä-Lehti.

Viipurissa, painettu Johanna Cedervallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.

Imprimatur.

Censor Joh. Thessleff.

-5-

Lisä-Lehti Sanan Saattajalle Viipurista.

N:o 20.

Vuonna 1841.

[Ruotsin- ja venäjänkielistä tekstiä]

-6-

[Ruotsin- ja saksankielistä tekstiä]

-7-

Lisä-Lehti Sanan Saattajallle Viipurista.

N:o 20.

Vuonna 1841.

[Ruotsinkielistä tekstiä]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: