1841-06-19 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 19 päivänä Kesä-kuuta 1841.

N:o 25.

Huomena, 2:sena Sunnunt. P. Kolmin. päivästä saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa Aamu-saarnan v. Kirkkoherra Relander; Puolipäivä-saarnan Kirkkoherra Norring; Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Tulevana Torstaina, Juhannuksen päivänä saarnavat: Suomalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Ruotsalaisessa seurakunnassa Linna-Saarnaja Lundan; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoh. Stolpe.

Varpuiset.

( Loppu 24:stä N:rosta ).

Tyhjästä tuvasta astuttua, seisahti mies muutamaksi hetkikaudeksi ovensa eteen, ei tietäen mihinkä mennä.

Silloin pyrähti varpus-parvi lentoon, ohjaten matkansa kaupungin länsi-puolelle päin.

Pistipä hänellekin mieleen mennä sinne heidän mukaansa, ja niin alkoi hän laki syvään otsalle painettuna ja kädet vuorottain poveen pistettynä, kulkea pitkin katuja, tullen sillä tavalla viimein muutamalla randa-kadulle, jossa ankaraan turkkiin silmiä myöten tungeinnut ihminen tuli häntä vastaan.

Jopa olivat toinen toisestansa ohitse menneet, kuin turkkiniekka, ikään kuin mikä olisi hänelle mieleen johtunut, käänsiin takaisin ja huusi: ” Kuulkaatpas! ettekö lienee H.? ”

” Niin olen hyvä Herra! ” vastasi köyhä mies, joka nyt tunsi kysyväisen olevan kaupungin varakkaan, X. nimisen, kauppiaan.

” Minulla olisi teidän kanssanne vähä puhumista, jos ottaisitte tänä päivänä kello 12 aikana kauppa-konttooriini tullaksenne ”.

” Aivan hyvin, hyvä Herra! ” vastasi H. –

Miittien ja arvellen mitä tuolla Herralla voi olla sanomista hänelle, jonka kanssa hän näihin asti ei ollut puhettakaan vaihtanut sanomista, kävi hän tietänsä eteenpäin, ja määrättynä hetkenä astui hän kauppian konttooriin.

Hyvän päivän annettua alkoi kauppias, paitsi pitkiä esipuheita, puhua näin: ” Yksi kauppa-palvelioitani, jonka tänä talvena olisi pitänyt lähteä <> matkoille kauppa-asioitten tähden, on sairastunut; minulla oli aikomus lähettää toisen, mutta koska minä satuin teitä näkemään, niin päätin mielessäni kysyä jos teillä on aikaa ja halua lähteä senkaltaisille matkoille ja jos voitte varustaita sen suhteen huomen-aamuksi valmiiksi. ”

-2-

” Työni ja toimitukseni ei minua suinkaan estele; mutta niin kohta valmiiksi joutua on vaikian puolta, sillä päällysvaatteeni ja muut rihkamani eivät ole juuri siinä tilassa, että niillä voisi varsin pitkille matkoille yritäitä. ”

” Olkoon se minun huolemani! ” sanoi kauppias, ” minä olen aina mielestäni pyytänyt asetella ja sovitella kaikki niin, että asiani ajajat voisivat olla laitoksiini tyytyväiset; mutta sitä vastaan vaadin minä, että hekin puolestansa tehtävänsä tarkkaan ja täydellisesti toimittavat ”.

” Toivon että minun tekemistäni ei pitäisi oleman mitään sanomista, ja että tästälähin niin kuin nyt voitte minuun luottaa, ” vastasi H.

Tähän vastaukseen tyytyen luki nyt kauppias köyhälle miehelle 60 Ruplaa vaatteiksi ja yhden verran hänen perheensä eläkiksi tämän kuukauden kohtaloksi, puhuen: ” kyllähän muusta palkasta sopinemme, eli kuinka luulette? ”

” Luulen kyllä Jumalan avulla sopivamme ”, vastasi H. iloansa hädin tuskin hilliten.

Nyt käskettiin muutama kauppa-palvelia varustamaan kaikki valmiiksi kello 5:teen iltaa, niin myös saattamaan hevoisia paikalle kello 8 tulevana aamuna.

Sitten uudestaan H-n puoleen kääntäiten, puhui hän: ” K. nimisessä kaupungissa, johon nyt matkanne teitä suorastansa vetää, saatte tietää, mitä teillä muuta on tehtävänä.

Näiltä matkoilta ette suinkaan joudu ennen kuin 2 kuukauden päässä takaisin, mutta jos sitten vielä tahdotte ottaa muita samankaltaisia asioita toimittaaksenne, olkoon omassa tahdossanne. ”

Kiitoksilla näitä lauseita vastattua, käskettiin häntä tulemaan kello 5 jälleen, ottamaan virkaansa vastaan.

Käskyn saatua kantoi nyt palvelia turkkia ja muita päällys-vaatteita, joita koeteltua sakiavillainen lammas-nahkainen, pitkä talvi-tankki hyväksi nähtiin ja matkaan lähtemään määrättiin.

Vieläpä lähetettiin palvelia mukiinsa nahkakauppialle ostelemaan hänelle kelpo jalkineita, rukkaisia ja muita tarvis-kappaleita.

Kiitollisuudesta palavalla sydämellä kysyi H. kauppiaalta: ” Saanenko tulla tänä iltana luoksenne?

Mieleni tekisi sanoa hyvintekiälleni jäähyväisiä. ”

” Tulkaat, niin kuin jo sanottu on, kello 5 ”, vastasi kauppias.

Nahka-kaupialta riensi nyt H. syrjäiseen kotiinsa, johon hän vahvoissa <> vaatteissa ja ilosta loistavilla kasvoilla astui sisään.

-3-

Kummastuneena kokoontui koko perhe hänen ympärillensä katsomaan ja kyselemään.

” Mistäs, ystäväni, olet saanut tuon ankaran turkin? ”

” Veljiänsä rakastavaiselta ihmiseltä, joka näki sanani todeksi, että minun vanhat vaate-hekaleni ei olleet varpuisten höyhen-pukuun verrattavat.

Sitälähin arvasi hän myös että, yhdeksän henkeä elättääkseni, minä rahaakin tarvitsisin, ja sen tähden antoi minulle nämät ” ( tätä sanoissa veti mies perheensä tarpeiksi saadut rahat kukkarosta. )

” Keltäpäs isä sait tuollaiset, pitkät suuret, karvaiset saappaat ”! kyseli Mikki.

” Ja tuon kummanlaisen karvahatun? ” sanoi Maikki.

” Kaikki mainitulta ihmisten ystävältä, jonka Jumala lähetti vastaani, ” vastaili isä.

Nyt jutteli H. perheellensä koko äkkinäisen onnellisen tapauksen; mutta kohta asian kuultua johtui kaikille mieleen, että rajussa ilmassa köyhä ja rikas eivät olleet yksinänsä, vaan vielä joku kolmas, jos ei nähtävänä niin kuitenkin näkymättömänä, mahtoi liikkeellä olla, heidän askeleitansa ja mieltänsä ohjaamassa ja johdattamassa, taivaallinen Herra, jonka kädessä itse kauppias ei ollut kuin välikappale köyhän perhekunnan pelastukseksi kurjuudesta, ja sydämen palavimmalla kiitollisuudella nöyryyttivät he i tsensä tomuun Hänen eteensä.

” Isä! saanenko minä jolloin kulloin antaa varpuisille vähä jyviä?

Nehän meille nykyisen ilon tuottivat, ” kysyi Antti.

” Niinpä totta onkin, poikaiseni! jos ei varpuisia olisi ollut ulkopuolella ikkunaa, niin empä minä olisi saanut lähteneeksi ulos kaupunkiin aamusta päivin, ja jos en olisi silloin mennyt, niin ei tämä virka olisi tullut osakseni; kyllä minä siis sen mielelläni suon, ettäs piskuisia lintuja muistat, jotka Jumala armostansa ja viisaudestansa lähetti meille iloa ja onnea tuottamaan. ”

” Jaa, Jumala on aina laupias; kiitetty olkoon Hänen pyhä nimensä! ” puhui hurskas vaimo siihen päätteeksi.

Seuraavana aamuna istuikse H. hyvin vaateittuna, omaistensa onnellista matkaa toivottaissa, rekeen, ja oli kohta heidän silmistänsä joutunut.

Joka aamu viskovat Antti ja Maikki, pienille sisäryksillensä suureksi iloksi, jyviä varpuisille.

Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Kesä-kuun 10 päivänä Laiva, Joh. Honganen nimeltä, viety Kipparilta Abr. Karwanen, tuleva Pietarista, viljalla; Tikka, Jacob Tikka ja Petter Honganen, P. Lembiäin, Pietarista, viljalla; Alexander, Michel

-4-

Tikka, Pietarista, muuttokaluilla; Alexander, H. Preuss, Kronstatista, tyhjänä; Justine, Fredr. Andersson, Danzig, rukiilla; Försöket, Fredr. Granholm, Kokkolasta, rukiilla ja jauhoilla; Amalia, Jonas Kukkonen, Pietarista, lattia-kivillä; 11 p. Emil, P. F. Heitman, Lübeck, tyhjänä; 12 p. Namy, John Hutchinson, Helsingistä, ja X. L., W:m Hind, Kronstatista, tyhjänä; 14 p. Petter, Johan Nickola, Pietarista, viljalla; Lord Stewart, Adam Lambert, Köpenhamn, tyhjänä; 15 p. Alerte, C. E. Idman, Borgosta, ty hjänä; 16 p. Dankbar, J. P. Claassen, Kronstatista, tyhjänä.

Seuraavaiset ovat täältä pois lähteneet: Kesä-kuun 10 p. Hebe, N. H. Hedman, Hull, lankuilla; Hercules, Henr. Pitkäpaasi, Pietariin, tyhjänä; Helena,Staffan Alaantinen, Haminaan, ruisjauhoilla; 11 p. Union, Joh. Rosqwist, Gloucester, lankuilla; Juelerne, P. Jensen, Goes, laudoilla; Urania, Jos. Rochester, Hull, lankuilla; Spring. M. Clare, Wisbeach, lankuilla; 12 p. Camet, Charles Scott, Hulla, lankuilla; Marens Minde, H. Madsen, ja De to Söstre, H. Hansen, Bordeaux, laudoilla; Emilie, C. A. Synnerber, Hull, lankuilla; 14 p. Kelloe, W:m Wilburn, Lynn, lankuilla; 15 p. Försöket, Fr. Granholm, Kokkolaan, tyhjänä: 16 p. Baltic Merchant, Ed. Mills, Hull, lankuilla; 17 p. Amalia, Jonas Kuckonen, Pietariin, laudoilla.

[Ruotsinkielistä tekstiä]

Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.

Imprimatur.

Censor Joh. Thessleff.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: