1841-10-23 Sanan Saattaja Wiipurista


Sanan Saattaja Viipurista,

Lauvantaina 23 päivänä Loka-kuuta 1841.

N:o 43.

Huomena, 20:tenä Sunnuntaina P. Kolmin. päivästä saarnaavat: Ruotsalaisessa seurakunnassa Arkidiakonus Hougberg; Suomalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Relander; Saksalaisessa seurakunnassa v. Kirkkoherra Stolpe.

Porvon Hiippakunnan Sanomia.

Kappalaisen vaalissa Askolassa on Mäntsälän Kappalainen, v. Kirkkoherra E. Niklander saanut enimmät huudot, kuin myös Jämsässä Armo-vuoden Saarnaaja Joutsenosta A. Arp.

– Jääsken eli Pietarin Kirkon Kappalaisen vaaliin on pantu 1:ksi Lasten johdattaja Heinolasta G. Hahl, 2:ksi Kappalaisen Siainen Kirvusta J. A. Aurén ja 3:ksi Ojennus-huoneen Saarnaaja Viipurista C. H. J. Ignatius.

Muutamien muinoisten kansain, erinomattain Hebrealaisten, tavoista.

( Jatk. N:o 40:stä ).

Jalkineensa oli heillä pohja, kiinni nidottu kahdella nahka- eli muulla nauhalla, joita yksi juoksi ympäri kantapään, mutta toinen iso-varpaan välistä.

Sukista ei ollut tietoa, ja koska jalat ulkona likautuivat eli vähimmäksikin pölyntyivät, päästettiin jalkineet, semminkin pyhiin paikkoin eli ylhäisten asuntoihin astuessa, pois jaloista ja jalat itse pestiin orjilta.

Vielä nytkin on itämaissa tapana jättää jalkineensa ovelle ja käydä huoneeseen taikka paljain jaloin taikka sukka-terissä.

Hebrealaisilta pidettiin pitkä parta arvossa ja kunniassa, mokomin kuin vielä nytkin itämaisilta kansoilta.

Laki kieltää selvillä sonoilla hiuksia ohimoilta leikkaamasta, eikä salli sitä tehtää surunkaan merkiksi.

Arabialaisilla <> sitä vastaan oli tapana leikata hiuksensa ympäri pään tasaiseksi, ja vielä siihen hiukset ohimoilta pois, muutaman epäjumalansa kunniaksi.

-2-

Partaa leikeltiin ja somistetiin eli kaunistettiin monin tavoin; eikä ajettu muilta kuin orjilta, taikka muutoin surun ja ahdistuksen aikana.

Roomissa lakattiin partaa kasvattamasta 300 vuotta ennen Christuksen syntymistä, Saksalaiset luopuivat siitä 400 vuotta takaperin lukein, Ruotsalaiset pari sataa vuotta sitten eli kolmekymmenen-vuotisen sodan aikoina ja Suomalaiset luultavasti vielä jotakuta vuotta myöhemmin; Venäjässä tehtiin alku Pietari 1:sen aikoina.

Egyptiläisillä ja muutamilla Arabian kansakunnilla oli tapana ajaa pää paljaaksi; Babylonialaiset ja Hebrealaiset pitivät pitkiä hiuksia, kuitenkin veitsen terällä leikattuna ja tasattuna, ett’eivät pääsneet rippumaan.

Pään peitteenä pidettiin lakkia eli vaatet-kääreitä ( turbania ), joiden monista jälelle jääneistä erinäisistä nimistä voipi arvata, että niitä mahtoi olla monen muotoisia, vaan joista meille muuta selvempää ja varmempaa tietoa ei enää ole.

Naisväen vaatteenparsi on koko itämaassa juuri toista lajia kuin miesten.

Laki säättää miehelle, joka vaimon, taikka vaimolle, joka miehen vaatteita päällensä ottaa, kovan rangaistuksen.

Aasiassa yhteisesti rakastetaan nähdä vaimoväkeä pitkissä vaatteissa; koristukset olivat jo vanhoina aikoina monenkaltaiset.

Mies-vainajitansa surressa pideksentelivät lasket halvempia vaatteita ja kaikki koristukset heitettiin pois.

Eipä enää silloinkaan nähty naisväkeä julkisissa kokouksissa paljain kasvoin; vaan kaikilla, paitsi orjia ja halpahuutoista, oli hieno, ryntäille asti riippuva peite kasvoilla, johon luultavasti toki silmäin kohdalle oli jätetty reikiä.

– Kulmat ja silmän ympäristöt mustattiin, jonka kautta silmät itse näyttivät suuremmalle kuin luonnostansa olivatkaan.

Tämä tapa on mahtanut tulla Egyptistä, koska siellä muutamassa hauta-kammiossa kaikkinaisten muiden neitoisen koristus-keinoen keskellä, on myös löydetty hiukkainen sitä jauhoa ja neula, joilla silmän ympärykset mustaksi juovitettiin.

Sormet, kaula, korvat ja ketrokset koristettiin sormuksilla ja ketjuilla, ja tarkoin nenässä, sieraimien välissä, pidettiin jo, Hebrealaisten vielä karjankaitsioina ympäri kulkiessa, sormus riippumassa.

Otsallakin oli ympäri pään nauha taikka ketjut.

Kaula-ketjua pitivät myös miehet, etenkin Persialaiset, joille kuningaat niitä usein lahjoittelivat armonsa ja suosionsa näytteeksi.

Useinpa nähtiinkin Aasiassa, Greekan maalla ja Roomissa vähämielisten ja hempiäin nuorukaisten niin kuin myös muiden miespuolta, joilla ei ollut sen todempaa ja tärkiämpää mietittävänä taikka tehtävänä, muokkailevan itsiänsä naisten tavoin ulkonaisilla ruumiin koristuksilla.

Niistä ketjuista, joilla ketrokset naisilla olivat vyötetyt eli pauloitetut, oli sormuksia taikka pienoisia kelloja rippumassa, jotka käydessä kimiästi hilisivät. –

-3-

Hiukset sykyröitiin ja palmikoitiin moneen mutkaan.

Lakit eli myssyt olivat myös erimutkaiset, taikka verkontapaisia päänpeittäviä, taikka pitkulaisia taikka myös pystyjä, ylhäältä supistuvia ja kaikenlaisilla päärlyillä, kalliilla kivillä, kullalla eli eli kukkaisilla kaunistettuja.

Kauneuttensa ja koristuksiansa katsentelivat ja ihailivat naispuolet entisinä aikoina metallisissa, se on, vaskisissa tinalla sekoitetuissa, teräksissä eli hopiaisissa peilissä; sillä vasta 13:nella satakunnalla vuotta jälkeen Christuksen syntymistä saivat lasiset peilit yli ympäri tutuiksi.

Egyptissä oli iki-vanhana tapana painaa varpaat, sormien nenät ja kynnet keltaisiksi.

Arabiassa voidetaan kädet ja jalat keltaisiksi, huulet sinisiksi, kynnet vaalia-punaisiksi; piammasti kaikilla vanhanaikuisilla kansoilla oli myös kasvojen voitaminen ( punaaminen ) tuttu ja tavallinen.

Niin kuin Hebrealaisilla sekä kansan yhteisissä että kunkin erinomaisissa vastoinkäymisissä, suruissa ja ahdistuksissa oli erinäiset, omaiset vaatteensa, se on, oikiat säkit karkeista kamelin eli vuohen karvoista, mustat eli mustattavat näöltä, niin oli heillä myös iloisissa ja juhlallisissa sattumissa ja tiloissa uhrijuhlissa, kylänkäynnissä ja pidoissa erinäiset juhla-vaatteet, tilaa, vaaraa ja säätyä myöten kullakin.

Kuta ylhäisempää säätyä joku oli, sitä pitempi vaatteensa, mitä valkiammaksi ja kuultavammaksi niitä voi saada, sitä parempina ja kunniallisempina pidettiin heitä.

Asumat.

Israelilaiset, vielä karjankaitsevana kulku-kansana ollessa, asuivat Majoissa ( Teltissä ), jotka olivat peitetyt eli katetut taikka raavas-nahoilla, taikka, niin kuin nykyisillä Arabialaisilla, järiällä, mustalla, vuohen- eli kamelinkarvaisella saralla.

Tavallisesti ajettiin karja, jolla aina olivat koirat vartioina, majain keskiväliin sitä varten jätettyyn tarhaan, jossa myös Päämiehen maja oli.

Sisästä oli joka maja, varakkampien vaivoinkin, kolmeen osaan jaettu, joita ensimäinen eli ovensuupuolimainen oli vuonien ja nuorten, ulko-ilmaa vielä sietämättömien vasikkojen, keskimäinen miespuolten ja sisimäinen naisväen asuntona.

Päämiehillä oli kuitenkin eri maja naisväellensä ( niin oli myös Saaralla oma majansa ), toinen karjalle.

( Jatkanto toiste ).

Seuraavaiset laivat ovat tänne tulleet: Loka-kuun 14 päivänä, Laiva Joh. Honganen nimeltä, Kippari J. Tikka, tuleva Pietarin kaupungista, viljalla; 15 p. Selene, J. Grönholm, Hull, suoloilla; Suomi, C. M. Ek, Hull, tyhjänä; 16 p. Amalia, Jonas Kuckonen, Pietarista, viljalla; Charlotta, Johan Malm, Gloucester, suoloilla; 18 p. Pandora, J. W. Snellman, Hull, tyhjänä; 19 p. Catharina, Adam Lenter, Pietarista, viljalla.

-4-

Seuraavaiset Laivat ovat täältä pois lähteneet: Loka-kuun 8 p. Itova, J. N. Dawid, Gloucester, lankuilla; 13 p. Union, J. F. Rosqwist, Lovisaan, tyhjänä; 18 p. Lillan, Alex. Mahkonen, Helsinkiin, talikynttelillä.

[Ruotsin- ja saksankielistä tekstiä]

Viipurissa, painettu Johanna Cederwallerin ja Pojan tykönä vuonna 1841.

Imprimatur.

Censor Joh. Thessleff.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: