1856-10-10 Suometar


Tässä N:rossa löytyy:

  • Pääkirjoituksia:
  • Saimaan Kaivanto III;
  • Julkisuus ja Juorupuheet;
  • Vääristeltyjä juttuja Leppävirroilta;
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Turusta;
  • Uudestakaupungista;
  • Viipurista;
  • Käkisalmesta.
  • Pohjanmaalla;
  • Espoosta;
  • Kakista.

Suometar 1856. N:o 41. Perjantaina 10 päivä Lokakuussa Kymmenes vuosikerta.

Tässä N:rossa löytyy: Pääkirjoituksia: Saimaan Kaivanto III;Julkisuus ja Juorupuheet; vääristeltyjä juttuja Leppävirroilta; Uutisia Kotimaalta: Helsingistä; Turusta; Uudestakaupungista; viipurista; Käkisalmesta. Pohjanmaalla; Espoosta; Kakista.

Suometar 1856. N:o 41. Perjantaina 10 päivä Lokakuussa Kymmenes vuosikerta.

Saimaan kaivanto. III

*** laiska-jaakko ***

[kuva]

Jaakko Pontuksenpoika Delagardie *)

*) Kiitoksen osoitukseksi ja muistoksi niille, jotka v. 1848 Karjalassa niin paljo tarinoivat minulle Laiska-Jaakosta ja Pontuksen menoista ja töistä, olen antanut piirtää hänen kuvansa ja pannut sen tähän. P. T.

Niin kuin n:rossa 38 jo näytimme, on se turha luulo että Pontus Delagardie olisi alottanut kumpaakaan, niin ”vanhaa” kuin ”uutta” kaivantoa Saimaan yhdistykseksi meren kanssa viipurin luona, vaikka kumpiki rahvaan suussa kantaa ”Pontuksen” eli ”Puntuksen ojan kaivantoin” -nimeä.

”Wanha kaivanto”, jonka häntä nyt on kokonaan kadonnut nykyisen Saimaan kaivannon uraan, nähtiin olevan viipurin maanherran Eerikki Bjelken vuoden 1500 paikoilla tekemä yritys.

”Uudesta kaivannosta” sitä vastaan ei enää löydy mitään historiallista todistusta, kenen alottama se on. Mutta kaikin puolin todistettu se on, että Pontus Delagardie ei ole sitä tehnyt, ja harvat sitä enää uskovatkaan. Waan ehkä se on Pontuksen pojan alottama, tämän mainion sankarin, joka ”Laiska-Jaakon” tahi ”Jaakko Pontuksen” nimellisenä mikä elää rahvaan tarinoissa koko Itä-Suomessa, Ilomantsista ja Juvalta alkaen aina Inkerinmaan sisimpiin osiin, missä vaan Suomalaista asuu.

Missä vaan on suuri suo, jonka yli tahi poikki porrassilta eli telatie tietymättöminä aikoina on lyöty, heti siinä on ”Pontuksen silta”.

Jos sydänmaissa löydät muinois-aikuista maanteitä tahi tehtyjä suurempia järvien yhdistyksiä, heti saat kuulla sen olevan ”Pontuksen tien” tahi ”Puntuksen haudan” eli ojan.

Mitä vain löytyy Itä-Suomessa erittäin merkillistä, jonka tekijää rahvas ei tiedä, se epimättä julistetaan Pontuksen tekemäksi. Kuin tarkemmin utelee, mikä Pontus eli Puntus sen on tehnyt? – niin vastataan: ”se Jaakko Pontus eli Laiska-Jaakko”. Hänestä puhuu rahvas kummallista juttuja.

Niin oli hän esm. semmonen velho, että hänen tarvitsi vaan kädellään viskata höyheniä tuuleen, niin hänellä oli jalka- ja hevoisväkeä niin paljon kuin milloinki tarvitsi ja halusi j.n.e.

Hänestä lauletaan runoissaki: ”jalo herra Jaakko Puntus, itse viipurin isäntä.”

Kuin yli koko Itäsuomen löytyy niin tiheitä muistoja tästä Jaakko Pontuksen pojasta, niin ei kaikite mahda olla mahdotonta, että ”uusiki kaivanto”, jota myös sanotaan Pontuksen nimestä, niin ikää on Laiska-Jaakon tekemä? Näin voipi kysyä, ja niin olevanki päättävät useimmat historioitsijat.

Jaakko Pontuksenpoika Delagardie on ollutki paljo ja tiheästi Suomessa.

Jo lapsuutensa ikää on hän velineen varmaan viettänyt täällä, koska Pontus Delagardien kuoltua (v. 1585) lastensa hoito ja kasvatus jäi niiden äitin äitille eli mummolle, jonka mies oli maanherra Turussa ja vääksyn kartanon haltija Kangasalassa.

Sitte oli Jaakko vv.1606—1603 alinomaa Suomessa ylimmäisenä sotapaällyksenä. W. 1610 ja 1611 oli hän täällä Käkisalmen linnaa ja lääniä vallottamassa. Jaakko Puntuksella oli myös Suomessa paljo perittyjä sekä itse-saamia tiloja ja aluskuntia, joita katsomassa hän varmaan usein kävi, ollessansa kenraalikuvernöörinä virossa ja Liivinmaalla. Sen lisäksi on historiallisesti tosi, että hän kulki Suomessa ja Suomen kautta Ruotsissa, Wenäeltä jaloin missä kävi sotaa.

Mutta vaikka nämä seikat puhuvat Jaakon puoleen, niin täytyy meidän kuitenki päättää, ett’ei Laiska-Jaakko (yhtä vähä kuin isänsäkään) ole puuttunut Saimaan ”uuden kaivannon” yritykseen. Sillä kuin hän oli ja kävi Suomessa, ei hän ollenkaan muusta huolinut (kuin ei virkansakaan muuta vaatinutkaan) kuin sotaväen asioista ja harjoituksista.

Että hän olisi ryhtynyt maakunnan hallitukseen ja yhteisiin toimiin, sitä emme usko eikä sitä kukaan voi todistaa. Samate ei ole tuskin mitään, joka Itäsuomessa käypi Laiska-Jaakon eli Puntuksen nimellä, hänen tekemiänsä eli muistojansa. Jo 24 vuoden ikäisenä eli v. 1603 oli Jaakko niin tunnettu, että hän määrättiin sotaväen päällykseksi Suomessa, missä hän likemmä 2 vuotta *)

*) Hän oli v. 1606 Ruotsissa Orebron valtiopäivillä, joita pidettiin maaliskuussa, ja vasta sen perästä määrättiin hän sotaherraksi Suomeen. Minä aikana vuotta hän v. 1606 tuli Suomeen, ei ole tiedossa, vaan 1609 vuoden alussa tapaamme hänet taas Ruotsissa, mistä hän 7 p. helmik. palausi Suomeen kiertäen ympäri Pohjanlahden, matkallansa Wenäen sotaan, joka alkoi maaliskuussa 1609 ja loppui vasta v.1617.

yhtä haavaa viipyi ja opetti sotaväkeä uusimpiin sotatemppuhin ja komentoon.

Maaliskuussa 1609 eli 27 vuodellansa läksi hän ylimäisenä sotaherrana auttamaan venäen Suuriruhtinata kapinoitsevia alamaisiansa ja Puolalaisia vastaan. Täällä hänellä oli tekemistä ei ainoastaan vihollisten vaan myös liittolaistensa venäläisten petollisuuden ja oman sotaväkensä tottelemattomuuden kanssa.

Waan häntä ei estänyt mikään. vähäisellä sotajoukollansa (noin 4 eli 5 tuh. miestä) kukisti hän vihollisen suuret laumat, kulki läpi venäen maan ja pelasti maalisk. 1610 venäen pääkaupungin Puolalaisten piirityksestä. venäen Suuriruhtina oli luvannut tämän sota-avun palkinnoksi Ruotsalaisille, paitsi muuta, myös Käkisalmen linnan ja läänin ikuiseksi omistukseksi.

Mutta venäläiset eivät täyttäneet lupaustansa, vaan Jaakko Puntuksen täytyi sotavoimalla omistaa mitä ei hyvällä annettu. Siinä aikomuksessa tuli hän venäeltä elokuussa v. 1610 Suomeen takasi, alottamaan Käkisalmen piiritystä, joka kesti aina 2 p:ään maalisk. 1611, jolloin linnan täytyi antautua Ruotsalaisten armoihin.

Jo toukokuussa v. 1611 meni hän uuteen sotaan venäetä vastaan, jossa hän voitollisesti liikkui aina vuoden 1614 loppuun, niin että hänen sotajoukossansa palvelevat Suomalaiset, kyllästyneinä Laiska-Jaakon pitkällisiin sotiin vieraissa maissa, lausuivat viimein hänestä: ”Lahtee suvi, lähtee talvi; mutta ei lähde Laiska.Jaakko”, joka tuli sananlaskuksi.

Lopulla v. 1614 pääsi hän Ruotsissa kesäkuuhun v. 1615 olemaan, jolloin hän taas tuli venäelle. Mutta sotaa hän ei enää käynyt; hän sai venäläisten kanssa koko 18 kuukautta hieroa rauhaa, joka viimeinki syntyi Stolbovassa 23 p. helmik. 1617.

Sitte meni hän Suomen kautta Ruotsiin, mistä hän syksyllä v. 1618 meni kenraalikuvernööriksi viron ja Liivin maissa, matkustaen Suomen kautta, missä hän sai nostaa ruunun verot sotaväen elatukseksi. Hänellä oli myös Suomessa ruunulta arennilla Raaseporin ja Porvoon läänit, niin että hän mahtoi virosta jaloin käydä silloin tällöin Suomessa.

Kesällä v. 1621 oli hän varmaanki Suomessa sotaväkea nostamassa ja opettamassa, ja toi täältä elokuussa apuväkeä Riigan piiritykseen, joka kesti elokuun alusta 16 p:ään syysk. 1621, jolloin Riigan täytyi antautua Ruotsin kuninkaalle.

Sittemmin oli Jaakko Pontuksenpoika yhä viron ja Liivinmaalla aina vuoteen 1629? jolloin hän muutti Ruotsiin hallituksen jäseneksi, saaden osaksensa sota-asioiden hoidon. Hän kuoli tässä virassa eli valtakunnan marsalkkina 12 p. elok. 1651.

Tästä lyhyestä elämäkerrasta näemme, ettei Jaakko Pontuksenpojalla ollut milloinkaan tekemistä Suomessa muun kuin sotaväen kanssa, vaikka kuinka usein hän kävi täällä. Sen tähden ei tiedäkään, mitä pitäisi ajatella, kuin esm. näkee totena kerrottavan, että Laiska-Jaakko v. 1606 kenraali-luutnanttina Suomessa ollessaan, on antanut Ilomantsissa kaivaa Nuorajärven ja Kuuksenvaaran järven välille ojan, 800 kyynärää pitkän ja 8 kyynärää leveän”.

Jotka tätä tarinaa totena kertovat, sen eivät tunne Jaatto Pontuksen elämäkertaa ja ajattelemattomasi! eivät muistele, että Ilomantsi kuului Käkisalmen lääniin, ja ettei Laiska-Jaakko v. 1606 siellä voinut mitään tehdä, kuin Käkisalmi läänineen vielä siihen aikaan kuului venäen alle. varma on myös, että Laiska-Jaakko, Käkisalmea piirittäessä, ei koko aikaa (elokuusta 1610 maaliskuuhun 1611) viipynyt tämän linnan luona. Hän oli viipurissa kokoomassa uutta sotaväkeä, opettamassa sitä, hankkimassa sotaväelle muonaa ja niin varustamassa uuteen sotaan venäellä, ja sillä aikaa piiritti linnaa Lassi Antinpoika, joka myös sai sen haltuunsa.

Kuin tämä piiritys tapahtui talvis-aikana ja Laiska-Jaakko ei edes koko sitäkään aikaa (6 kuukautta) Käkisalmen läänissä ollut, niin ei hän tällöinkään voinut tehdä mainittua ojan kaivannosm Ilomantsissa.

Eikä hän myös ole milloinkaan sitä teettänyt eli teettämässä ollut, vaikka rahvas niin tarinoipi, yhtä vähä kuin kaikkia muitakaan urhotöitä entisessä Käkisalmen läänissä, johon kuului Suomen Karjala ja koko se osa viipurin lääniä, joka on itäpuolella vuoksen jokea. Mutta kuin Laiska-Jaakko oli kaiken sotaväen ylipäällys Suomessa ja Wenäellä siihen aikaan (1610-1617) kuin Käkisalmi ja sen lääni voitettiin Ruotsin alle, niin sai hän kaiken kunnian ja nimen hänen käskynhaltiainsa eli alapäällysten töistä X toimesta, vaikka hän itse ei ollut aina ”mailla eikä halmeillakaan”. Hanno sHans) Munek oli sen miehen nimi, joka liehui ja liikkui Käkisalmen läänissä, niin että sai sen asukkaat kukistetuksi, kaikki venäläisten apumäet Aunukseen takasi tarkoitetuksi ja koko läänin tottelemaan Ruotsin hallitusta. Hänen nimeänsä ei kukaan muista, vaikka hän teli kaikki.

Niin oli sen ”uuden kaivauuonki” laita, jonka rahvas on tarinoissansa liittänyt Jaakko Pontuksenpojan kuuluisaan nimeen, vailla toinen mies työn teki. Siihen on kuitenki rahvaalla ollut sen puolesta syytä, että ”uuden kaivannon” yritys tapahtui Laiska-Jaakon ensi kerran ollessa Suomessa eli v. 1607 ja 1608. Teettäjän nimi oli Pentti Severinpoika Juusten.

*** julkisuus ja juorupuheet ***

Julkisuus ja Juorupuheet.

Paraimmallaki halulla, ettei muuta kuin totuutta tulisi ilmiin, ei voi välttää valheita sanomalehdissä, kuin ei toimitus luonnollisesti voi tietää ja tuntea, mikä milloinki on totta mikä valhetta lähetyksissä, eikä taas siitä syystä eli tietämättömyydestänsä voi kieltää ottamasta kuulumisia ja kertomuksia, joita joka haaralta ilmoitettaviksi lähetetään.

Niin kauvan kuin ihmiset ovat ihmisiä, heikkoja, syntistä ja pahan-ilkisiäki, niin kauvan pysyy valhe, panetteleminen ja sadatus maailmassa.

Missä nämä perisynnit eivät pääse julkisuuteen sanomalehtien kautta eli kirjallisesti, siellä ne ilmestyivät vielä pahemmassa muodossa, nim. juorupuheissa.

Mikä valhe ilmestyy sanomalehdissä, sitä voipi vastustaa ja kumota totuuden ilmoittamisella. Mutta kuka voipi vastustaa juorupuheita, jotka luikertavat salaisesti kärmeen tavoin, purren ja syöden lähimäiseltä kunnian ja hyvän nimen, eikä puheenalainen ja sadateltu tiedä mistä haavan saapi, eikä sen tähden voi puhdistaa ja puolustaa itseänsä.

Tämän puolesta on julkisuus ja painovapaus jokaisen kansan suurin onni.

Sillä kuin pahan-ilkisetki saavat sanomalehtien kautta purkaa pahan sydämensä, niin heidän juonensa ja ilkeytensä tulee koko maailman nähtäväksi, koska muut, ja erittäinki heiltä vääryyttä kärsiväiset saavat samoissa sanomalehdissä näyttää totuuden ja syyttömyytensä.

Mutta miten voidaan juorupuheita ja salaisia sadatuksia vastustaa?

Niiden alkua ei kukaan tiedä eikä kysy; ne luikerrat mieheltä miehelle, suusta suuhun, hillitsemättöminä ja säälimättä ketään. Tosi ja valhe ovat ijän kaiken taistelleet vallasta, ja tulevat ijäti niin taistelemaan. Kuin tämä kamppaus ja sota tapahtuu sanomalehdissä, julkisuudessa, niin siinä on yleisö, koko maailma tuomarina, ja valheen niin kuin kaiken pahuuden täytyy paeta häpeällä.

Mutta juorupuheissa ja salaisissa panettelemisissa ei löydy ketään tuomaria, kuin jokainen ajattelematta niitä teroittaa. Juoruissa totuuden on mahdoton saada valhetta käsiinsä, kuin tätä ei missään näy, eikä vääryyttä kärsiväinen voi jokaiselle, joka on juorua ja panetusta kuullut ja levittänyt, selittää syyttömyyttänsä; se on myös mahdotonta!

Näillä sanoilla emme ollenkaan puolusta valhetta. Ilmestyipä se kirjoissa, sanomalehdissä tahi juorupuheissa, vihaamme sitä niin paljo kuin kukaan, ja kaikesta sydämestä toivosimme, että se kokonaan katoisi pois ihmis-suvusta.

Mutta ei kukaan mahda vaaliakaan, että mahdollisten valheiden pelosta ei pitäisi julistaa mitään kertomusta. Eikä toiselta puolelta mikään tosikaan juttu ole totta, ennenkuin yleisö sen semmoseksi tunnustaa, samote kuin valhe ei ole valhetta ennen kuin se on näytetty semmosta olevan.

Sillä miten voipi yksinäinen ihminen olla näin korkeiden asiain tuomarina?

Ja kunnoton on se sanomalehden toimittaja, joka antaupi tuomitsemaan hänen lehdessänsä ilmoitettaviksi joka haaralta lähetettyjä kertomuksia ja, valhetta vainoten, polkee mitä luulee ja mikä hänestä näyttää valheelta, sadatukselta eli vääristelemiseltä. Sillä semmonen ei ole käsittänyt julkisuuden suurta arvoa ja korkeata kutsumusta.

Ainoastaan siinä tapauksessa on hän kelvoton korkeaan toimeensa ja hylättävä, jos hän jalansyten ilmottaa ja teroittaa ilmivalheita, tahi jos hän ei anna totuuden tulla julkisuuteen. Ja arvoton on taas se ihminen, joka näkee valheen ja vääryyden, ja sulkee kuitenki suunsa; sillä hän on siihen osallinen.

Mutta se joka vihaa julkisuutta, painovapautta ja sanomalehtiä sen tähden että jollon kulloin ilmestyy valheitakin, se ei ole käsittänyt Jumalan taikkiviisasta hallitusta siinä että Hän, joka on totuuden ja hyvyyden juuri, kuitenki sallii valheen ja pahuuden näyttäytyä ja vaikuttaa.

Niin sanomalehdissä kuin juorupuheissaki ilmestymä valhe ja vääristeleminen ei kaikki ole aina pahasta sydämestä ja pahan-ilkisyydestä lähtenyt.

Milloin on tietämättömyys milloin tyhmyys ja ajattelemattomuus syynä vääriin kertomuksiin ja puheihin. Asia ei kuitenkaan siitä parane: valhe ja vääryys on aina saman tuomion saapa, jos se tulee pahuudesta tahi heikkoudesta. Sen tähden katsokoon jokainen eteensä, ennenkuin menee kertomaan asioita ja tapauksia, joita ei tiedä tosiksi ja luotettaviksi!

Julkisuuteen lähetettyin kertomusten totuus tahi valhe on lähettäjän vaan ei sanomalehtien toimitusten vastattava. Suomessa ei ole luonnollisesta syystä vielä totuttu julkisuuteen. Valhe ja panetteleminen on kuitenki ollut yhtä suuressa vallassa täällä kuin muuallaki, vaikka se on saanut liehua juorun myrkyllisessä salaisuudessa.

Kuin siis nykyisempinä aikoina on päässyt sanomalehtiinki ilmoituksia, jotka ovat sattuneet olemaan vähemmin eli ei ollenkaan tosia, niin siitä on kohonnut suuriki jupakka ja huuto. Juorun ja salaisen valheen myrkkyä on jo niin kauvan ja paljo juotu ja nautittu, että se on jo tavaksi ja tottumiseksi tullut.

Mutta julkisen valheen nähdessä tottumattomuudesta huudetaan julkisuutta vastaan, vaikka julkisuus juuri on valheen ja sadatuksen suurin vihollinen, ja kuin kerran julkisuuteen totutaan, niin juoru katoaa.

Jokainen totuutta rakastava on nähnyt, että Suometar ei ole pitänyt kenenkään puolta. Jos mistäki on lähetetty kuulumisia ja kertomuksia jostaki arvosta, niin ne ovat saaneet lehdessämme julkisuuden, josko niissä on puhuttu hyvää eli pahaa taikka tapauksista tahi ihmisistä, eroittamatta jos asia koskee talonpoikaista tahi herrassäätyä, pappia, virkamiehiä tahi virattomia.

Enin on tullut kirjoituksia talonpoikaista säätyä vastaan, ja sitä säätyä ei ole milloinkaan kielletty parjaamasta. Mutta jos muita säätyjä vastaan on päässyt ilmiin vähäpätöistäkään moittimista, niin siitä ovat asianomaiset syttyneet tuleen. Kuin esim. jostakusta paikasta on kerrottu, että pappi siellä on ottanut talonpojilta jonkun kopeekan sanomalehtien jakamisen vaivoista, niin siitä on heti papis-säädyssä melu kohonnut painovapautta ja sanomalehtiä vastaan, että koko säädyn kunniaa niin on saatu julkisesti polkea!

Ei julkisesti ole tätä melua näytetty, mutta juorupuheissa kuulutaan siellä ja täällä särmättävän, että se ja se sanomalehti mainitulla esimerkillä näyttäsi pyrkivän Suomessa irvistyksen ja pahennuksen lehdeksi, ja sen ja sen toimittajan niskoille juorutaan perinpohjattomia valheita.

Luonnollisesti eivät muut tätä tee kuin semmoset, jotka itsetytyväisyyden makuumnoteella pitävät itsiänsä niinkuin pappia ja koko säätyä virheettömänä ja nuhteettomana, ja semmoset jotka epäilevät totuuden voitosta maailmassa, vaikka heidän paraitse pitäsi tietää, että totuus maan perii.

Niin on Suometarki puheen mukaan tullut syynalaiseksi monen papin mielessä siitä, että viime talvena oli siinä ollut kertomus Iitistä, jossa pappein siellä sanottiin ottaneen 25 kop. hop. vaivoja jokaiselta sanomalehtien tilaajalta. Jos kertomuksessa ei olisi ollut perää, niin olisihan ollut helppo ilmoittaa tehdessämme, että kaikki oli valhetta; mutta semmoista ilmoitusta ei ole tullut Suomettaren toimitukselle.

Ja kuitenki kuulutaan juoruttavan, että toimitus ei ole ottanut Iitin pappien puolustusta vastaan, ja siitä nähtävän, että sama toimitus tarkoittaa häväistä ja alentaa papis-säätyä, sekä muita perättömiä valheita kuulutaan levitetyn.

H:ra provasti Walle Leppävirroilta on jalosti ja ylevästi käsittänyt julkisuuden tarpeen.

Seuraamasta hänen kirjoituksestansa näkyy, mikä oliki luonnollista, että häntä on pahasti rikkonut ja pahoittanut, mitä oli Suomettaren 36 n:rossa kerrottu Leppävirroilta häntäki koskevia juttuja. Mutta hän astuu niinkuin mies julkisesti vastustamaan valhetta totuuden aseilla, eikä hän kiuku eikä ärjy syytöntä painovapautta vastaan. – P. T.

vääristeltyjä juttuja Leppävirroilta.

valhe on suuri häpeä ihmiselle, ja se löytään enimmäöti pahain ihmiiste tykönä. Ei ole varas niin paha kuin valhettelija; mutta «viimeiseltä he molemmin vahinkoon tulevat. (Jes. Syr. 20: 26. 27).

Hämmästyksellä olen lukenut Suomettaren n:rossa 36 kuulumisia Leppävirroilta, joissa ei monta sanaa asian mukaan löydy, mutta paljo ilkisiä ja hävittömiä. Liika työ olisi kaikkia mitä suorittaa ja selittää, jonka tähden käyn vaan pääasioihin käsiksi.

Mitä ”kirkon rakennusrahain” juttuun kuuluu, niin on asia totuudessa seuraava.

W. 1846 sai seurakunta kruunulta lainaksi 7000 r. hop., kirkonrakentajan Andstunin suorittamiseksi. Niistä sai tämä ensin maan puolet eli 3, 500 r.; luin sitte tuli riita rakennuksesta, ei hän saanutkaan toista puolta. Nyt on riita ratkaistu, ja kirkon parantaminen ja korjaaminen on päätöksessä määrätty tapahtumaan Andsttinin kustannuksella sillä tavon, että siihen työhön ensistä pannaan kontrahdin jälkeen hänelle luvatut rahat, katsomatta mitä hän on saanut yli kontrahdin sen viimeisen osan päälle (36 tuh. r. paperisia), jonka oli saapa kirkon jätettyä seurakunnalle ilman moitetta.

Tämä osa ei ole ylöskannettu seurakunnasta. Samote ei ole seurakunnalta otettu ne 6000 r., jotka on truunulle takasi maksettu edellämainitun tainan päälle, vaan on tämä summa ollut mahdollinen kirkon-rakennuskassan tarkan hoidon kautta; otettiin vaan siihen täytteeksi 500 r. muista pitäjän rahavaroista lainaksi. Näiden 500 ruplan takasi maksamiseksi ja kirkon korjaamisen töiden alottamiseksi päätettiin 9 p. miime maalisk., että pitäjästä piti koota 2 r. hop. oravalta, joten piti saada 944 r., tuin täällä on 472 oravaa. Näistä jäi noin 100 r. saamatta, luin Sydänmaan, Wehvilän ja Saaristenmäen kyläkunnat etsimat riitelemalla mavautta tästä maksosta, ja kuin pitäjään sen lisäksi jäi vähä rästiä. Torppareilta ja palmelijoilta on tähän asti karttunut vaan 270 r.

Mistä sitte ”Leppävirtalainen” on saanut ne 1500 r. tilalaisilta ja 500 r. torppareilta ja palvelijoilta, joita 36 n:rossa sanoo kannetuksi?

Hyvä olis ollut jos nämä summat olis saatu kokoon, niin ei olis tarvittu muita puuhia. Waan seurakunta näki voimattomuutensa maksaa, mitä tänä kesänä karmittiin sekä kirkon töihin että suorittamiseksi loppua kruunun lainasta (ei enää luin 1020 r.), ja sen tähden päätettiin jo 10 p. viime toukok. uudestaan pyytää 5000 ruplaa kruununlainaa. Kuin luitenli asia viipyi ja rahoja joka päivä tarvittiin työmäelle, niin 20 p. viime heinät, määrättiin että, jos ei kruununlaina joutuis 2 eli 3 viikossa, piti seurakunnasta ylöskantaa 3 r. oramalta eli yhteensä 1416 r., ja näitä rahoja paraillaan ylöskannetaan. Jos nyt nämä 1416 ruplaa kaikki saadaan kokoon, ja luin ennalta on tilalaistlta saatu noin 844 r. sekä torppareilta j. s. 270 r., niin ei sittenkään tule kuin 2530 r.,

mutta ”Leppävirtalainen” ilmoittaa knitenki yhteensä koko 7440 r.! , Rehellinen mies ei mene julistamaan asioita, joita ei sen paremmin tiedä, niinkuin ”Leppävirtalainen” tekee. Mutta hänen käytöksensä on pahan ilkinen, kuin hän latoo sanansa niin että näyttäsi, niinkuin ei seuratunnan provasti tietäsi tahi säälisi rahan puutetta ja köyhyyttä seurakunnassa, vaan omin päin määräisi tämän kirkonkorjaamisen kalliin työn ja panisi seurakunnan maksamaan tuhansia ruplia.

Edellisestä kuitenki näkyy, niinkuin luonnollinen onki, että seurakunta julkisissa pitäjän kokouksissa on itse päättänyt kaikki ylöskannot. Kirkonkorjaamiseen on seurakuntaa taas pakottanut, ei provastin tahto, vaan laillinen päätös. Rästien vähyys toiselta puolelta saattasi luulemaan, ett’ei oliskaan erinomaista rahan puutosta. ”Leppävirtalaisen” puhe koulumestarin virasta on i hyvästi toimitettu; mutta että useimpia koulumesta, reita täällä tarvitaan, näkyy siitäti, ettei ainoamme ole ennättänyt opettaa tätä ”Leppävirtalaistamme” kristillisyyteen ja kristilliseen käytökseen!

Merkittävä myös on, että kaikki lappamiehet kantamat saa, lamansa kotonansa, eikä yksikään käy ympäri pitäjää. Provastin postilaukun juttu on erinomainen siihen suhteen, ett’ei Provastilla ole milloinkaan ollut eri postilaukkua. Löytyv täällä yhteinen postilauklu, joka käu kirkonkylästä Jorosiin, vaan stinä on nykyjään 10 osakasta, eikä siinä tule yhtäkään kappaletta Sananlennätintä tänne.

Harmaan tapahtuma on se valitus, että joku on saanut provastille maksaa liian vähä, ja se Provastille vahingoksi ett’ei muut Leppämirtalaiset olleet yhtä antelijaat kuin tämä, joka väärällä ilmoituksella nyt on tahtonut hämmentää kansan, koska äsken määrättiin provastin palkka huokeammaksi kuin muissa seurakunnissa! Lopullisesti saan ilmoittaa, että kirlonkorjaus alkoi 16 p. viime toukok., että on kaikenlaisia työnteon aineita ja tarpeita (hirsiä, lautoja j.n.e.) paljo ostettu, ja että, vaikka pitäjäläiset olivat pari kuukautta apuna, työväelle on mennyt suuret summat viikottain, niin että tässä työssä pitäst olla paljoli ansiota köyhälle väelle näinä köyhinä aikoina. Leppävirrassa 25 p. syysk. 1856. D. F. Nalle, Provasti.

Arvoituksia ja kertoelmia. Selityksiä viime n:ron arvoituksiin: 1) työreki, ja 2) hevonen ja ajokalu jälessä. 1) Kuka ei eläissään koskaan levätä saa eikä koskaan pilkalleen heittäitä? 2) Kellä on suu keskellä päälakea?

Kiinalaisen ajatuksia oman ja muiden maiden hallituksesta. Yksi englantilainen matkustaja kertoo tavanneensa yhden Kiinan keisarikunnan suurimmia herroja, jonka kanssa tuli Europan hallituksista puheeksi. Niin kysyi hän yhdestä Englannin ministeristä Kiinassa, minne se oli joutunut. Kuin hänelle vastattiin, että hän on kutsuttu kotimaahansa takasi, niin Kiinalainen sanoi: «se oli lopen rehellinen mies, vaan hidas päättämään asioita. Onko hän surmattu vaiko maanpakolaisuuteen ajettu?Siihen vastattiin: ei kumpaakaan. Europassa ei niin rutosti ihmisiä kohdella kuin Kiinassa.

Silloin ukko arveli: «Niin, se on totta! virkamiehet Europassa ovat onnellisemmat kuin meillä. Teidän hallituksenne on parempi kuin meidän. Meidän keisarimme ei voi tietää kaikkia, ja kuitenki päättää hän yksinään kaikki asiat, eikä kukaan hirviä tehdä muistutuksiakaan hänen töistänsä. Keisarimme sanoo meille: tuo on valkeata….Me nakkaumme maahan hänen eteensä ja vakuutamme: jaa, se on valkeata. Hän osottaa samaan paikkaan ja sanoo: tuo on mustaa ….Me nakkaumme uudestaan maahan ja vakuutamme: jaa, se on mustaa!— Siihen kuin muistutettiin, että mahtasivat muistuttaa ettsei sama kappale voi yhtä alkaa olla valkea ja musta, niin Kiinalainen siihen tiesi sanoa: »Kellä olisi semmosta] rohkeutta, hänelle sanoisi keisari: aivan niin …., vaan varma olisi että keisari antasi kuristaa tahi hakata häneltä kaulan poikki. Ah, ei meillä ele niinkuin teillä kaikkein päämiesten kokous!(jolla hän tarkoitti Englannin valtiopäiviä).

Sama Kiinalainen kertosi myös että, kuin Englanti v. 1839 kävi sotaa Kiinaa vastaan, keisari oli kutsunut tykönsä salaiset neuvonantajat, joita on 8, ja ilmottanut että joitakuita veitikoita länsimerillä olivat aidanneet kapinaan häntä vastaan ja olivat tottelemattomia, jonkatähden aikoi muille varotukseksi rangaista heitä armottoman kovasti. Silloin 4 neuvon-antajaa, jotka kuuluivat samaan (eli Mantsehu-) kansaan kuin keisari, olivat langenneet kasvoillensa ja sanoneet: «jaa, jaa, jaa, se on meidän herramme käsky!Ne toiset 4 neuvonantajaa, jotka kuuluivat Kiinalaiseen kansaan, lankesivat sitte vuorollansa kasvoillensa ja sanoivat: «jaa, jaa, jaa, se on keisarin taivaallinen armo!Siihen se tuuma loppui; sota alkoi ja Kiinalaisten täytyi viimein pyytää Englantilaisilta rauhaa. Neuvonantajat olivat kyllä vakuutetut, että Kiinalaisten oli mahdoton pitää sodassa puoliansa, vaan he eivät hirvinneet virkkaa keisarillensa sanaakaan. Kuin näkee näin mahdottoman ja alamaisiansa luontokappaleiksi muuttavan itsevallan, niin ei ollenkaan kummastuta, että pelättävä kapina on kohonnut Kiinassa; ennemmin kummastuttaa, että semmonen hallitus niiiiki kauvan on saanut siellä olla rauhassa.

Kotimaalta.

Helsingistä: Katouvosi ja nälkä on itäpohjoisessa osassa Pohjanmaata, ylä-Hämeessä, Savossa ja Karjalassa. Erittäinki ovat Maanselän kupeet, joissa on enin soita ja rämeitä, kärsineet hallasta, kylmyydestä ja sateista vieläpä jäistäki. Josko yleensä koko maassa on tullut keskinkertainen ja huono vuosi, niin on mainituissa osissa maatamme niin surkea vuosi ett’ei miesmuistiin ole ollut semmoista.

Toivottava olisi, että kaikki asukkaat näissä maalipaikoissa asettasivat jo alusta altain ”suunsa säkkiä myöten”, että karttasivat viinanpolttoa ja muuta luonnotonta elon haiskuuta, ja että kaikin mokomin hyvin varhain rupeevat tuumimaan, miten aikanaan saisivat hankituksi eloja niiltä seuduilta, missä eloja löytyy huokeimpaan hintaan myötäväksi!

Kruunu varmaan auttaa heitä mitä voipi, vaan se on mahdotonta että kruunu voipi kaikki, jos ei jokainen katso ollenkaan eteensä.

H. E. kenraalikuvernööri, kreinn Berg tuli tänne takasi perjantaina 3 p. lolak. matkaltansa kruunausjuhlallisuuksilla Moskovassa. H. E. kenraalikutvernööri, kreimi Berg on 18 p. viime syysk. saanut armollisen luvan omaan lreitvilliseen sukuunsa otto pojiksensa lukea alaikäiset veljensä pojat Fredrik, Aleksander ja Georg Bergin,

Yliopisto on saanut jommosenki suuren lahjoituksen. Saksankielen lehtori yliopistossa, maisteri Kaarle Bäkman, joka kevätkesällä matkusti ulkomaan terveyslähteillä parantumaan kovasta taudista vaan joka siellä kuoli, on testamentissa, ennen lähtöänsä Suomesta, määrännyt kaiken omaisuutensa, niin kiinteän kuin irtoinaisen, yliopistollemme.

Tämä omaisuus, arvolta kohoava 7 tuh. ruplaan hop., kasvatetaan intrastillä 10 tuh. ruplaan, jonka jälkeen tästä summasta lähtevä vuotuinen korko annetaan matkarahoiksi koulu-opettajiksi aikoville nuorille miehille, jotka tahtovat ulkomailla tarkastaa kouluopetuksen menoa ja niin lisätä taitoansa.

Tämä oli mainittavan ja kouluopetuksen parantamisesta niin ansiollisen vainajamme viimeinen tahto.

Maisteri Baekmannilla ei ollut muita likeisimpiä sukulaista tuin vanha äiti, jolle vainaja määräsi elin-ajaksi kartanonsa Lomisassa ’! ja yliopistolta vuotuisesti 50 r. hop. Kuinka monta eikö maassamme löydy, joilla niinkuin Baekmanilla ei löydy rintaperillistä, vaan jotka eivät muista Suomat. Kirjallisuuden seuraa, eivät yliopistoa eivätlä muita hyödyllistä laitoksia, vaan jättävät omaisuutensa kau!, laisille sukulaisille, joihin heitä tuskiu veri sitä vähem—min rakkaus ja kiitollisuus sitoo. Miopiston Nuoriso vietti viime tiistai-iltana, 7 p. tätä lokak., kaupunkimme runnihuoueessa pidot, ilonsa ja kiitollisuutensa osoitukseksi että Johan Wilhelm Snellman on Rohvessorina kiinitetty Mopistoon ja nyt alkanut vaikutuksensa, ei ainoastaan > yliopiston vaan myös senkautta kolo maamme hyödyksi ja kunniaksi.

Näistä kauniista ja kaikinpuolin merkillisistä pidoista annamme seuraatvassa n:rossa täyi dellisemmän kuvaulsen. Emme kuitenkaan voi pidättää toivomme ilmottamista, että näissä pidoissa pi’ det—yt puheet ja lauseet toimitettasiin julkisuuteen! Maakamreeriksi Hämeenlinnan lääniin on 17 p. syysk. armossa nimitetty ja määrätty kanslisti prokuraatorin virastossa Kaarle Otto Thermen. — Sihtieriksi Waasan Hovioikeuteen on s. p:nä nimitetty ja määrätty saman holvioikeuden v. adv—okatviskaali Arvid Krabbe.^ > nassa Su?men Talousseuralta ovat saaneet rin« lannettavan kunniamerkin: palkkapiiat Elisabet Sundvall ja Ulrika Kristina Forsman, kauppanenvos j Maexmontanin leskeä palvelleet, ja Erika Nilhelmina Ko—rsman, talollista Maezmontania palveleva. Helsingin Sanomain ”karhun-nahka.” Nämä sanomat, jotta pitävät itseänsä kaiken mailman viisaaua, ovat suurilla sanoilla antauneet paljasta! maan ”karhun-nahkaa”, mutta itseviisautensa pölyssä lävivät ”pukin’Nahkaan” käsiksi, vaikka siinä kiiluu letun karlvojali. Eivät tässä seikassa ”Wiipurille” ja totuuden asialle mitään vahinkoa tarkoilus, i tansa myöten saaneet, vaan itsellensä suuren häpeän aja—ttelevaisten silmissä. Markkinapäilvät viime tiistaina ja kesliviikkona olivat kirkkaita, vaan kylmiä ja tuulista. Keli! rikon tähden luultavasti oli tullut vähä tamaroita. Woi oli nyt, samoin kuin koko syksyn on ollut, hyvin kalliissa hinnoissa (huonompaaki et saanut juuri alle 4 ruplan leiv.) eikä tahtonut sittenkään saada. Oli vähin pellavia ja hamppuja, mutta näyttivät , huonommilta kuin ennen, pellavat maksoilvat 2 r. ja 2 r. 20 k., hamput 1r. 80 ja 2 r. leiv. Merkillistä oli että toti terran näki puuastioita, kuppia,

lautasta ja lusikoita, koko kuormallisen kaupaksi, ja niitä näytti menevän lujasti.

Muiden tavaroiden hinnoista selitetään Torihintain alla lehden lopussa.

Turusta. (S. T.)

”Meillä on nykyisin ollut mSeturkrgilleistä matkustajia Englannista, nimittäin Joses joka on esimies rauhan-ystäväin toimituskunnassa, ja herra Th. Harvey, hänen kumppaninsa. Nämät rauhan-ystävät ovat ihmisiä, jotka pitävät kaiken sodan raakana ja ihmisyyttä häväisevänä, jonka vuoksi he myös kaikilla voimillansa koettavat rauhaa toimittaa ihmisten ja kansain kesken. viimeisen sodanki alussa olivat he Keisari Nikolain edessä pyytämässä, jos mahdollista olisi, sodan estämistä.

Mitä usaäamnät rauhan ystävät nyt täällä tekevät, siitä ehkä toisten puhua”. Suomen Talousseura on valinnut hovioikeuden neuvoksen ja ritarin Thileman’in olemaan Mustialan maaviljelyskoulun kaitsija, Pietarissa kuolleen ölv—ersti Iegersehjöldin jälkeen. Uudestakaupungista.

Suuriruhtiuamme kruunauksen muistoksi on täällä esitetty ja päätetty Säästöpankin asettaminen kaupungin ja sen ympäristön hyväksi. Maksut vaivaistenkassaan on täällä kohonnut 150 prosenttia.

*** kaasuvalo viipuriin ***

Viipurista.

Hyvin hyödyllinen ja ajanmukainen asia on esitetty vaan ei vielä päätetty, nim. Wiipurin kaupungin ja esikaupunkien valaiseminen kaasuliemuilla.

Tähän asti on yhteensä noin 170 öljyliemua huonosti valaisseet kaupungin katuja, vaan nyt on yksi kauppahuone tarjounut toimittamaan 300 kaasuliemua kaupungin valaistukseksi, eikä vaatinut enemmän kuin nämä liemut itselleen tulevat maksamaan. Kaupungin porvaristo, jota kuultiin asiassa, katsoi tarjouksen otolliseksi, jos vaan ei kaasuliemuin kustannukset kohoa liian korkeiksi hyötyä suhteen.

Tätä kohtaa tutkimaan ja kontrahdin saavaa miettimään on porvaristo asettanut erityisen toimituskunnan.

Käkisalmesta.

”Kuulumisilla ei ole täältä yleisöä vaivattu. Tylyys ja kykenemättömyys on ollut siihen syynä.

Mennä tavena kokoontui ruotuväki näiltä seuduilta Suotniemeen, jonka tähden kaupunkilaiset eivät saaneet nähdäkään niiden harjoituksia ja äkseeruuta. Tämä Suotniemi on 7 virstan päässä kaupungista vuoksen rannalla. Siinä oli ennen kuulusa posliini eli astia-vapriikki, vaan nyt se seisoo, eikä siinä ole työtä eikä työmiehiä(?).

Keväillä kuin ruotuväki lähetettiin Saimaan kanavalla työtä tekemään, soudettiin heitä Suotniemestä tänne ja täällä syynättiin väkeä, eroitettavaksi kelvottomat pois. Tullessa kaupunkiin hyppäsi yksi alaupsieri veneestä omaan pajonettiinsa niin että toisten piti vetää se pois.

Lukutaito on maaseurakunnassamme jotensaki hyvä, vaan kaupungissa vähä huonompi.

Kauppa täällä on varsin vähäinen; ainoastaan parkkia eli pajunkuoria täältä viedään laamalta Venäelle, noin 150 tuh. puutaa vuosittain, ja puudasta maksetaan 20:nestä 30:neen kopeekkaan.

Kestkievarit ympäristöllämme siihen sijaan nauttivat täyttä porvarin oikeutta ja käyvät julkisesti suurta rihkamakauppaa”. Nimensä ilmottamaton lähettäjä kertoo myös kaupunkilaisten kirkonkäynnistä. Mutta kuin emme voi uskoakaan, että kaikki herrasväki siellä unhottasi vuosikaudet herranhuoneen, niin emme sitä osaa hänen kertomuksistansa voi ottaa lehteemme.

Pohjanmaalta. (O. W. S.). Oulussa oli jo 24 p. syysk. ilma ollut talvenlaista.

Eloa on ehtimiseen tullut Wenäeltä.

Oulunsalossa on isorokko eli rupuli pohjoispäässä seurakuntaa liikkunut. Soiden ja rämeiden viljelemistä on koko sulan ajan ahkeroittu. Lainakirjastoa toivottasiin seurakuntaan.

Kempeleessä ovat sudet liikkuneet ja kaataneet lehmiä ”niiltäki, jotka sille täällä tunnetulle sudenvahdille ovat kapat maksaneet”.

Kuolajärvellä

(Lapissa) oli vuoden lasnmt olleet hyvin hyviä; mutta yöllä vasien 12 p. elot. tuli semmonen talvis-yö, jota tänä aikana vuodesta ei ole 20 vuoteen ollut. Wielä kaksi pian yhdenlaista yötä seurasi, niin että potaatin varret olivat puhtaana, jyväkasvuista oljet jälellä ja neli kellahtavan vaalakkaina. Jo entisten hallavuotten tähden oli puutosta, joka nyt on kaikilla.

Kemijärvi oli ennen lappalaisen jyvä-puoti; mutta sen asukkaat ovat viime talvena polttaneet ovsiiannaksAirkeai nagienloisatasktiinomtuaondueilsotnasaj, auvhaoaisntam, yös suuren niin että monen täytyt jo kesällä tuoda Torniosta eloa. Arkangelissakin sanotaan elon nyt olevan kallista eikä juuri enää sitä kovin saavanlaan. Niin on tyhjyys nyt täällä, että monen, joka olisi voinut Maakin, on täytynyt viikottain syödä paljasta olkija petäjil leipää.

Espoossa oli kesliumklona 1 p. tätä lokak., silloin olleen erinomaisesti rankan sateen alla, selvästi kuulunut ukkosenjyrinä, joka on tavatonta näin myöhään muodosta. (H. T.j Kakista. ”Yhteinen kansa tulee usein petetyksi tilattaviksi ilmotettuin kirjain kautta. Jo muualtaki on kuulunut valituksia, että Porvoossa, P. Widerholmin tykönä ilmestynyt Kuva-Pipliä ei ole tullut Maajoille ja rahan maksaneille käsiin.

Täällä on käynyt samoin, kenen sitte vika lienee! Jo useimpia vuosia sitte antoi viipurin hra Promasti kirkossamme kuuluuttaa tämän Kuvapipliän tilattavaksi, ja täällä tilattiin niitä hyvin paljon nubkottain ja koko pipliöittäin, ja ihmiset maksoivat niistä rahan paikallaki. Mutta Kuvapipliöitä ei sen koommin ole kuulunut.” – E. I.T.

Venäenmaalta.

Moskomassa pidetyistä kruunausjuhlista kerrotaan ulkomaan sanomissa seuraama juttu.

Kuin Englannin lähettilään lm-, ! slranvillon puoliso, juhlallisessa riennossa Kremlin linnaan, astui mannuistansa maahan, putosi hänen kaulastansa helmirihma, josta nauha katkesi ja kaikki päärlyt pinkosimat erilleen.

Jokainen päärly oli yksinään koko rikkaus, vaan se ylpeä ja mahdottoman rikas rouva ei edes kallistanut päätänsä helmiensä katoomista nähdäkseen, vaan kulli ede—lleen ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut.

Pietarista. Pyhän Maarian eli täkäläisen Suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Kaarle Sinn on nimitetty Santa Stanislaon tähdistön 2:sen luokan jäseneksi.

Ulkomailta.

Monikahtaiden kuulumisten seassa voimme mainita, että

1) Wenäen hallitus on ministeriensä kautta ulkomailla julkisesti ilmoittanut mielipahansa länsivaltain pitämisestä sotajoukkoja Kreikanmaalla ja länsivaltain yrityksistä Neapelia vastaan. Odotetaan jos lansivallat ottavat tätä Venäen ilmoitusta korviinsa,

2) että Pariisissa kohta tulee kokoontumaan hallitusten edusmiehiä keskustelemaan ja päättämään Neapelin asiasta, Neushatelin jutusta sekä Turkin ja Nenäen riitaisesta rajasta Beharaapiassa ynnä Kärmesaarten riitaisesta omistuksesta Mustassa meressä.

On kyllä pelätty kapinoita Italiassa, mutta niistä ei näy tuleman mitään. ”Muratistit” eli ne jotka tahtomat Neapelin entisen kuninkaan, Muratin poikaa (Ranskan keisarin serkkua) kuninkaaksi sinne, ja joiden pelättiin Neapelin nykysessä tilassa yrittämän kapinata, kuulumat oleman niin mähälukuista ja niillä niin maha puolustusta selä Neapelin asukkaissa eM Ranskan hallituk—sessa, että niiden yritys olisi hulluus.

Ruotsista.

Hallan ja kylmien ja sateisten ilmain tähden tulee huono vuosi moneen paikkaan taälläki, erittäinki kevät-toukoin suhteen.

Potaatit valitetaan paikottain märkanevän jo maassa.

Englannin rautateiden yhteensä luettu pituus on 8334 englannin peninkulmaa (engl. penink. tekee noin 6 suomen virstaa) ja joka penink. on keskimäärin tullut maksamaan tekopaikoissa noin 36 tuh. englannin puntaa (eli noin 229 tuh. r. hop.).

Pohjois-Amerikassa sitä vastaan on rautateitä 23, 242 engl. peninkulman pituudelta, maan tekopalkka peninl.llmalle ei ole täällä luvettu korkeammaksi kuin 7,100 engl. puntaa (noin 44 tuh. r. hop.) keskimäärin.

Englannin sanomalehdissä sanotaan sikäläisen hallituksen kaikella voimalla aikovan vastustaa Venäen halua omistaaksensa Käärmesaaret.

Espanjasta.

Tämä luonnon puolesta lihava maa on huonon hallituksen kautta uponnut kurjimmaksi maaksi Europassa.

Jo vuosisatoja omat kansan maMusta mihaamat papit sekä tuimat kuninkaat tulella ja miekalla rikkoneet kansan omantunnon vapauden ja saaneet asukkaat tylyiksi ja huolimattomiksi.

Nykyisen vuosisadan alusta altain sai Espanjan kansa, sodassa Ranskalaista vastaan, itsellensä (m. 1812) täyden vapauden, jonka kuningas kuitenki hädästä päästyä palautti ja kielti.

Sittemmin on ssttte v. 1818) hallitusmuoto tiheästi muuteltu, kunne se v. 1837 taas pääsi mapaaksi, vaan jo v. 1845 uudestaan muutett.in, ja tämä lesti aina 24 v. heinät. 1^54, jolloin 1837 umoden hallitusmuoto taas julistettiin, ja tätä seurattiin miime kapinaan asti (katso n:roa 31), jonka jälkeen 1845 umoden hallitusmuoto aiman nykyisin on julistettu taas seurattamakst. Täällä on ollut sitte v. 1833 pitkiä riitoja ja keskinäisiä sotia kuningas’istumen perinnöstä, häpeällistä kinaamista kuninkaallisen huoneen jäsenten mälillä ja alinomaista sekä meristä kapinoita hallitusta vastaan. Näyttää jo että miimesenki kapinan kautta saatu ja tuskin 3 kuukautta kestänyt hallitusmuoto lohtali tulisi lumotuksi ja tätä onnetonta maltakuntaa uhkaisi uusi kumous. Kapinoiden ja huonon hallituksen lautta mellautunut maltakunta ei siis nytkään pääsisi vakautumaan.

Neapelin hallituksen vastustusta masentamaan oli ulkomain sanomissa kerrottu tuleman Neapelin rantamestllä liikkumaan 8 linjalaimaa ja 8 böyryrekattia, toinen puoli Englannin ja toinen taas Ranskan sotalaimoja. Tätä käytöstänsä selittääksensä sanottiin Englannin ja Ranskan hallitukset aikoman ilmottaa muille hallituksille, että ”Italian asia ei ole mikään yksinäinen kusymys, joka ainoastaan koskee sitä maata, missä sitä herättämät syyt ilmestymät”, maan että länsimallat pitämät velvollisuutenaan estää ja kumota ne lobdat Italiassa, jotka uhkaamat Europan rauhaa, ja jotka Neapelin huono ja kelmoton hallitus tekee määrälliseksi yleiselle rauhalle. Länsimaltain ystämällisille muistutuksille on Neapelin hallitus mastannut röyhkeästi, jonka täbden länsivaltain täytyy komemmilla keinoilla kokea saada asiata parantamaan. Senlisälsi julistamat länsimallat armahtamattomasi tahtomansa kukistaa kaikki kapinaa ja maltiokumousta Italiassa (Neapeliösa) tarkoittamat yritykset, joita herättämään he eimät sotalaimojansa lähetä.

Kerrotaan että Ranska on lähettänyt Roomiin uuden joukon sotaväkeä, luultamasti Neapelin tähden. Tämän nähtyä oItämältä puoleltaan aikonut myös lisätä sotajoukkojansa Paamin aluskunnassa.

Niimeset sanomat kuitenli kertovat, että Ranskan ja Englannin sotalaimain lähetyksistä Neapelin rannoille ei tule mitään. Nanslau hallitus olisi miime silmänräpäyksessä peräytynyt koko tuumasta, ja länsimaltain sanotaan nyt toimmvan saada seitan selitetyksi ja selmäksi keskustamalla. Siihen sijaan olisi Itämallan 8 sotalaimaa matkalla Neapelinmesille, jonne myös Sardinia aikost lähettää laivojansa. Waan ei niistäkään lähetyksistä luulla totta tuleman. Kuin on kuultu, että Wenäen hallitus on laskenut 6 sotalaimaansa malmistettamaksi Kruunstatissa lähtemään merelle, niin on heti luultu että Wen5enli hallitus sekaantuu asiaan.

Näin puhutaan sinne ja tänne, eikä mitään makaista tietoa mielä ole. Niin luulee moni mielä tietämänsä, että Neapelin kuningas ensin lähettää juoksukirjoituksen kaikille Europan hallituksille ja sitte antaa lanstmaltain hallituksille perään. Turkista. Wenäen ja Turkin uutta rajaa Beharaapiassa selittäma toimituskunta luullaan 15 p. t. lokak. saaman työnsä lopetetuksi, vaikka Bolgradin kaupungin omistamisesta Turkille ei ole mielä somittu. Raja kynnetään auki auralla eli aatralla.

Ranskan, Euglaunin ja Itämallan hallitusten kehoituksesta on Turkm hallitus päättänyt pauna Tonamajoen yli miepäin 6 sillan päässä olemiin linnoituksiin paljaSta Turkin sotaväkeä vartioimaan. Siinä aikomuksessa on jo Turkkilaisi’ mennyt Tonaman yli Kalasatin linnoituksia pitämään hymässä kunnossa. Myöski Silistrian ulkomarustuksta parannetaan

Julkisia ja laillisia ilmoituksia. PostihHllituksesta. Kooioti I.H. 2v»i”gert on 2-t p. viime syysk. nimitetty poe-ti^.i.-Nariksi Kaokistösa.

Kokouöstämiämelkostlle, sturaalvissa proklama-asioissa: kirjanhoitajan A. 3, ’>rglen-lvai!!. verasta, Tiiviin raatioikissa 3 p. marraek. 1856;

suutari K. Miiankin, perästä, Helsingill raatioi°:ssa samana p:nä;

kauppias I.Fr. Aurun-v.n». M-.. Naasau raatioik:ssa 10 p, mrrask. 1856;

sekä seuvaaiv. periimönluovutus-asioissa:konsistorlumin notariuo ’A. v. Favorinvain. per., luopion raatioik:ssa 3 p. marraok. 1856;

talonpoika Timon Taametinpoika Tölkkö-lvain.pei., Koilviston kihlakunnan oik::sa 2!na käräjäplnä syksyllä 1857;

öiverstiD. H. Thoveld-vain. per.. Mikkelin kihlak. oik:e’sa 2:na p:nä niitä k—äräjiä, jotka 6 kuukautta 6 p:stä marrast. 1855 ensin sattmvat; ruotboll.ui (i-. I. per., Wihdin kiblak. oik:osa 2:na p:nä uiitä käräjiä, j^lka 6 kuukautta 30 p:?tä huhtik. 1856 ensin sattuv.U;

torppari (5enk Juhana Jaakonpoika-v.un. per., s.’., naösa paikassa ia samana p:nä;

kaupvakirjanhoitajan G. Simeliuksen konkursissa Tornion raatioik-ssa 3 p. inarraskuuta 1856.

Avonaisia Mirkoja. Postimestarin apulaisen virka Helsingissä, ets. 14 päimässä 27 p:sta miime syysk.

Z)ssi kamreerin ja yksi rahanboitajan mirka Helsingin kaupungin hallituksessa, ets. 56 päiivässä 29 p:stä viime syysk.

ylimääräisen komisioniinaamittarin virka Wiipurin läänissä, ets. 56 päiivässä 29—p:stä viime syyskuuta. Tilankiittteen epuuta Anttilan eli Kirjälän tilalle Riihivalkomau kylässä Tamnlelau pitäjässä ilmoitettakoon Tammelan kihlak. oik:ssa;

puolelle Njarikkalan tilaa Huolisten kylässä Mynämäen pitäjässä.

Hippakunlain sanomia.

— Kuopion hippak. Kolarin tappelin nimelliseksi on 4 p. viime syyst, armossa Kolarin, Sieppijälven ja Wenetjärven kyläkunnat eroitetut Turtolakappelista (Ylitornion eli oikeastaan Alkkulan pitäjää) eri seurakunnaksensa, saaden entisen saarnalmoneenja kappelinkirtoksi. ja lruununrahoilla lunastettavan Iolijalanperintötalon kappalaisen puustelliksi, jolle palkanavuksi kruunulta myös annetaan muosittain 50 tnriä jyviä, rahoina malsettavat Oulun räntterissä jokaisen vuoden keskimarkkekongin jälkeen vetopalkan kanssa. Kappalaiselle maksetaan seurakunnasta joka samulta 2 kappaaohria ja 2 naulaa voita. niinkamvan kuin Turtolan nyk. kappalainen seisoo Mirassansa. vaan hänen erottuansa 4 kappaa ohria ja 2 naulaa voita joka samulta. Kolarin kappelilaisten ei tarvitse ryhtyä Turtolan kappelin eikä Alkkulan emäkirkon rakennuksiin ja korjauksiin.

Samana p:nä on lastenopettajan (kateketin) virka sinontekiässä armossa l, ävitetty, jonkasijaan on tännejaMuonioniskaan asetettu »’ltteinen lasteuopettaja, jonkaei tarmitseolla papiksi vihitty, kantaen Suomenkruunutta muotuiötapalkka 50r.h. (suontekiä tulee sitä vastaan erikappeliksi, saadenkappalainen täällä, paitpappilaa ja kaksinkertaistavirkavuoden lukua. Suomen kruunulta 350 r. hop. palkaksivuodessa. Näiden uusien lappalaisja lastenopettajan virkain etsittälväksi —julistaminen tapahtuu myöhemmite likemmän määräyksen jälkeen. WirkavapauS on 24 p. syysk. tiistaiseksi annettu Novaniemen kirkkoherralle, provasti P. S. Heikel’ille. ja hänen sijaan virantoimittajaksi kirlkoh. apul. K. Tl, . Tillman, sekä Rautalammin kirkkoherralle, promasti I.Hirnille, ja hänen sijaansa määrätty kirkkol». apul. G. A. Höök.

Alvonaiseksi julistettu 3 p. syysk. Inarin lappalaismirka.

Euontekiän kappelille tehtävan uuden livikirkon kustannukset, luvetut kohoolvaksi 10.616 ruplaan 14 lplaan hop., ovat armossa määrätyt maksettavaksi Suomen kruunun rahoista. Makuutettu 16 v. s»’yök. opettajaksi Kuopion ala»alkeiskoulun suomalaiseen osastoon maisteri K. I.Marelius.

WtyW Ilmsituksla.

Kaupaksi löytyy maamme kirjakaupoissa: Interinsaaren Tyttö. Jutelma. Hinta 30 k. LastenHyötyja Huvitus III. Ihmeellinen onni. Itämainen Satu. Suomentanut A. O. Neljällä puupiirroksella. Hinta 10 k. Manninen, Koti-Maalari. Muutamia neumoja maamiehille kaikenlaisista sekä öljyettä mesija maitomaalauksista ja lakeeraamisista. 10 kop. Manninen, Taito ja Toimi. Lyhykäinen käsikirja talouden Hoitajille. 8 kumapiirroksen kanssa. 30 k. Murman, Setan Opetuksia Sielutieteessä. 10 k. Rothman, Uusi Hemoiskirja. 30 k. Ohmannin kirjakaupassa Helsingissä: Lukemisia Suomen Kansan hyödyksi. 2:nen Ose ynnä Suomenmaan kartan kanssa, 18k. 3:mas Osa 15 kop.

Kunlnutetaan. Skraatarikisällin Mathias Kianderin papinkirja putosi Haminan kadulla. Kunniallinen löytäjä auta koon, kunniallista palkintoa vastaan, sen takasi skraa tarimeötari F. W.Hon^elinille Haminan kaupungissa Tämä papinkirja kuoletetaan malttamasta mieraai käsissä. Tietää annetaan: Allekirjoitettu on muuttauut kauppansa vanhasta eli raatiherra Lindbergin talosta omaan eli entiseen leslirouva Lundahlin, ja myödaän tamarat nyt niinkuin ennenki kunto-hinnalla. Tampereelta syyskuussa 1856. K. A. Beauder.

Keskihinnat torilla tällä nmkolla. Rukiit 6 r., kaurat 2 r. 50 k. ja 3 r. tynnyri; tuoreö raamaan liha 1 r. ja 1 r. 25 k., lampaan liha 1 r. ja 1 r. 30 k., masikan liha 1 r. 50 k., sian liha 2 r. ja 2 r. 40 k., suolatut hailit 75 ja 80 k., moi 3 r. 50 ja 4 r., heinät 12 ja 15 k., ruis-jauhot 42 ja 45 k. leimiska; ohrakryynit 28 k., kaurakryynit 28 ja 30 k., perunat 13 ja 15 k., omenat 15 k. kappa; suolatut lohet 20 k., siiat 10 k., tuoreet haumit ja ahmenet 8 ja 10 k. naula; teiret 35 k., metsot 70 ja 90 k., pyyt 20 k. pari; munatiu 30 ja 35 k.; nuori maito 10 ja 12 k., hapan maito 8 k., miina 65 ja 70 k. kannu; toimuhalot 4 r. 50 k., petäjäiset 3 r. ja 3 r. 50 k., luusiset 2 r. 90 k. syli.

Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Eeuran Kirjapainossa. Lupa painamiseen auuettu: I.. IleimdurFer

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: