1874-10-02 Karjalatar


Karjalatar. Joensuussa, N:o 1. Perjantaina 2 p. Lokakuuta. 1874.

Karjalatar. Joensuussa, N:o 1. perjantaina 2 p. Lokakuuta. 1874.

Tilaus hinta on Joensuussa I<m. 50 p. neljännes vuod.

Muualla maamme kaikissa postikonttoreissa tulee samaan hintaan postimaksut lisäksi.

WenllMä 40 kop. Yksityiset numerot maksavat 15 p:ä.

Ilmoituksista maksetaan 10 p:ä hienolta riviltä. Ruotsalaiset ilmoitukset suomennetaan eri maksutta.

Jaetaan H. piipposen kirjakaupassa kello 10 e. p. p.

Mikkelinsunnunt. saarn. suomal. ja ruots. puolip. saarn: kauMn^insaatn.: I. pöyhönen.—» Ruots. rippisaanm llluvllnt.k:M4 j.p. p.

Ilmoitus

Karjalatarta, joka ilmestyy nyt, ensi kerran ja ulosannetaan Joensuussa joka arki perjantai k:lo 10 e. p. p. saadaan tilata Joensuussa 1 markalla 50 p. neljännes vuodelta ja maamme kaikissa postikonttoreissa samasta hinnasta postimaksun lisäämällä, Wenäjällä 40 kopeekalla. Yksityiset numerot maksavat 15 penniä.

Ilmoituksista maksetaan 10 p. pieneltä riviltä.

Karjalatar tulee muun muassa sisältämään kirjeitä Helsingistä ja antamaan tietoja tavarain hinnoista ja muista tärkeistä tapauksista pietarista.

Rehtori J. M. Alopaeus maisteri Arel Walle ja kaupunginsaarnaaja J. pöyhönen ovat suosiollisesti luvanneet apua toimitukselle.

Lähetettyjä julkisuudelle sopivia kirjoituksia ottaa toimitus kiitollisuudella vastaan.

H. piipponen – vastuunalainen toimittaja.

Joensuusta.

Tämän näköisenä ja kokoisena, kuin tämä 1:nen numero, astuu Karjalatar nyt ensi kerran julkisuuteen.

Karjalattaren täytyy, hyvin tuntien alkavain voimainsa heikkouden, ujoudella alkaa työnsä julkisuuden alalla. Kaikellaisen hyödyllisen ja sivistävän tiedon perustus on totuus. Totuus ei taida eikä tahdo piiloitella pimeydessä, vaan pyrkii aina julkisuuteen.

Julkisuus onkin nyky-ajan tärkeimpiä kysymyksiä.

Jokainen joka ei tahdo olla ja elää ummessa silmin, huomaa helposti meidän kansamme nykyjään täysin voimin pyrkivän edistymään sekä henkisessä että aineellisessa suhteessa.

Mutta yhtä helppo on taas ymmärtää, ellei jokainen eri paikkakunta koeta puolestaan pysytellä ja ottaa osaa kansan yhteisissä pyrinnöissä ja riennoissa, on siitä yleiseen haittaa maan ja kansan vaurastumiselle kokonaisuudessaan ja erittäin syynä itsensä semmoisen paikkakunnan jälki-jättöön.

Siis on kyllin syytä meillä täällä ”Pohjolan perillä” ”katalassa” Karjalassa koettaa voimiemme mukaan pyrkiä eteenpäin ja saattaa rientojamme julkisuuteen.

Karjalattaren päätarkoituksena on siis, kykynsä mukaan, työskennellä julkisesti erinomattain paikkakunnan henkisen vaurastumisen alalla, kuin myös koetella osoitella yleisesti hyödyllisiä keinoja seudun aineelliseksi edistymiseksi.

Paikkakuntamme on aikoinaan ollut valtiollisestikin eroitettu muusta Suomesta ja on kaukana maamme oikeasta tiedon ja valistuksen lähteestä ja henkisen elon keskustasta, yli-opisto ja pää-kaupungista, jonka tähden tiedon valon säteet ovat paistaneet meille vinoon, niin ettei henkisen viljelyksemme vaino ole vielä päässyt oikein hedelmöitsemään.

Tosin on Kristinuskon valo jo vanhoista ajoista, koittanut täälläkin Itä-Suomessa, mutta se onkin vuosisatoja ollut yhteiselle kansalle melkein ainoana henkisenä vaurastuksena näissä tienoin.

Karjalaiselta ei suinkaan puutu halua ja kykyä oppiin ja tietoon, vaan oppilaitosten puute on täällä aina ollut.

Ei aineellisenkaan edistymisen auttamiseksi ole seudussamme tähän saakka tehty erittäin paljo.

Saimaan kanava on tosin paljo hyödyttänyt Keski- ja pohjois-Karjalaakin ja synnyttänyt nuoren Joensuun kaupungin, mutta Joensuu on vielä nuori, tuskin puoli mies-ikää vanha, eikä siis kumma, jos vielä saa olla maamme pienempien kaupungien luvussa.

Edistyminen on jo kuitenkin silmin nähtävä.

Kauppaliike on täällä enennyt vuosi vuodelta ja etenkin viime aikoina edistynyt niin, että jo helposti nähdään Joensuu sopivimmaksi Keski- ja pohjois-Karjalan liikkeen keskustaksi, eikä meidän tarvitse pahoin peljätä kauppaliikkeen täällä vähenevän pielisjoen kanavoituakaan, josta me saamme toivoa varmaa hyötyä koko pohjois-Karjalalle.

Teollisuus ja muu tehdasliike, paitsi sahalaitosten, on täällä vielä aivan edistymättömällä kannalla.

Kaikkea tätä, niinkuin sanottu, seudumme sekä henkistä että aineellista edistymistä on Karjalattaren aikomus pitää silmällä. Tämä tosin ei ole yhdellä iskulla ja vähäisen sanomalehden yksin tehtävää, mutta siitä olemme kuitenkin vakaasti varmat, että julkisesta keskustelusta on jotakin hyötyä molemmin puoliselle edistymiselle.

Karjalatar pitää myös kalliina velvollisuutenaan pitää vaaria maamme kansallisista riennoista erittäinkin suomalaisesta kirjallisuudesta.

Karjalatar tarjoo myös kansalle tilan mukaan hyödyllistä lukemista maantieteen historian ja erittäin keksintöjen alalta.

Myöskin oman maan yhteiskunnallisia ja valtiollisia asioita, kuin myös ulkomaiden valtiollisia tapauksia koetetaan tilaisuuden mukaan seurata.

***

Koulut Joensuussa.

Äsken alkaneena luku-vuotena seuraava määrä oppilaita nauttii opetusta kaupungin oppi-laitoksissa. Neliluokkaisessa lyseossa on oppilaita 86, joista 30 1:llä luokalla, 15 2:lla, 22 3:lla ja 19 4:llä, uusia oppilaita on otettu vastaan 25.

Yksityisessä tyttökoulussa nousee oppilasmäärä 35:een, joista 10 1:llä luokalla, 18 2:lla ja 7 3:lla ala-alkeis-koulussa 46:teen sunnuntaikoulussa oppi- ja puoti-poikia varten 44:ään ja palvelus-tyttöjen sunnuntai-koulussa 25:een.

Rouvas-yhtiön perustamassa, köyhäin tyttöin koulussa kuuluu olevan toista kymmentä oppilasta ja kahdessa yksityisessä pienten lasten koulussa yhteensä noin 30.

Oppilas-määrä kaupungin kaikissa oppilaitoksissa nouset siis yhteensä noin 280:een oppilaasen eli vähän päälle neljännen osan kaupungin koko väkiluvusta.

Lyseossa on kumminkin enemmän kuin toinen puoli maaseuduilta kotoisin ja yksityisessä tyttökoulussa ynnä ala-alkeiskoulussa löytyy useita oppilaita maaltakin.

Kunnallishallituksen toimeen panemisesta Joensuussa oli kysymys maistraatissa 22 p. Elokuuta ja päätettiin yksimielisesti pyytää yksi vuosi aikaa sen järjestämiseksi.

Pielisjoen kanava-työtä, joka pantiin alulle viime kesäkuun alussa, tehdään nyt kolmessa eri kohdassa: Häihän koskella Enossa on noin 160 miestä työssä, Kuurnassa Kontiolahden pitäjässä noin 60 miestä ja Utrassa myös noin 60 miestä.

Kanava kaupungin lähellä, jota ensin ei luultu tarvittavankaan, ja jolle tarpeelliseksi katsottua on esitetty useampaa kohtaa, on nyt määrätty tehtäväksi kaupungin puoleisen sillan päitse kaupungin puolelle.

Työmiehille maksetaan päiväpalkkaa 1:80 — 2 markkaa 50 penniä, mutta työhön päästessä pitää heillä olla todistus, ett’eivät ole kenenkään palvelijoita ja ovat vapaat työtä hakemaan.

Ylhäisiä vieraita on tänä syksynä käynyt useampiakin kaupungissamme. Senatorit Normen ja Molander kävivät ensin ja Todellinen valtioneuvos Mechelin kävi täällä kouluja tarkastamassa viime kuun 21 p. ja läksi täältä Kuopioon.

Kaunis laitos.

Kaupungin saarnaaja I. pöyhösen, joka oli ennen täkäläisessä lyseossa v. t. opettajana, esityksestä perustettiin täällä viime kevännä rahasto köyhäin hyvä-käytöksisien ja ahkerain oppilasten koululaissa määrättyjen koulumaksujen suorittamiseksi.

Ysityisten antimien kautta on tähän rahastoon saatu jo 1716 markkaa. Kaupunkilaiset lahjoittivat useampana vuonna yhteisissä iltahuveissa säästyneitä varoja 600 m. Sen lisäksi ovat Joensuun käsityöläiset lahjottaneet myös iltahuveissa säästyneitä varoja noin 700 m. niin että koko rahasto on jo noin 3000 m.

Erityinen ohjesääntö rahaston hoitamisesta ja käyttämisestä tulee tehtäväksi. Ainoastaan korot tulevat mainittuun tarkoitukseen, niin että tästä rahastosta tulee olemaan ikuinen hyvä hyöty köyhille täkäläis. koulun oppilaille.

Uusi Romani jakso, ensimäinen vuosikerta valituita romaneja, tarjotaan tilattavaksi yksityisestä toimesta, jonka toimeenpanijana on maist. W. Churberg ja osallisia professori I. Koskinen, Lehtori V. F. Godenhjelm ja Maist. F. W. Nothsten.

Koko vuosikerta, johon on aiottu pantavaksi vähintäänkin 4 teosta, jotka otetaan eri kansojen parhaimmista kaunokirjallisista tuotteista sisältää noin 60 paino-arkkia 8-taitteista tokokoa eli noin 1000 sivua.

Tilaushinta, joka edeltä päin maksetaan, on 12 m. Tilauksia voi tehdä joko kirjakauppain tahi yksityisten kautta.

Tämän nud. romanin jakson ensimäinen teos, joka ilmestyy ennen joulua tänä vuonna, on Euglannin kielestä käännetty historiallinen kertomus perhe”.

Tämä on oikein kiitettävä yritys ja koska useampia tilauslistoja on jo täälläkin saamme täten kehoittan kunnioitettavaa yleisöä tilanmaan näin tarjottuja hyviä kirjoja.

Uutta sokeri-tehdasta kuuluvat muutamat Wiipurin asioitsijat aikovan perustaa perustaa Savonlinnassa. Tämä olisi varmaan iso askel eteenpäin Itä-Suomen tehdas-liikkeelle ja luultavasti kannattakin, sillä arvaamattoman paljo sulatetaan sokeria täälläkin Itä-Suomessa.

Uusi konepaja.

Huhu tietää kertoa hyvinkin heti rakennettavan ja toimeen-pantavan konepajan täällä Joensuussa.

Syysmarkkinoita pidettiin täällä vielä vanhan tavan mukaan tällä viikolla.

Rahvasta ei ollut juuri paljo ja muuta maan tavaraa hyvin vähän, paitsi voita, josta maksettiin korkeintaan 38 markkaa 25 penniä puudasta. Eloa oli vähän kaupan. Rukiita maksoi tynnyri 22 — 24 m. Otria 16 — 18 m. Kauroja 10 m. Lintuja ei ollut ensinkään.

Hevoset olivat vielä kalliita. Työhevoisista maksettiin 200 — 400 m. N. k. paremmat pekuna-hevoset, joita oli vähän, maksoivat noin 1200 — 1500 markkaa.

Waikka viinaa ei suinkaan meidän kaupungissa puutu, ei kuitenkaan humalaisia näkynyt markkinoilla erittäin paljo, eikä mitään mainittavaa epä-järjestystä tapahtunut. Tämä on suureksi osaksi kaupungin uuden nerokkaan poliisi-miehen nimittäin Nimismiehen M. Honkasen ansio. Hän koetti myös kaikella tavalla estää markkina-ukkoja hevois-raukkojansa pieksämästä.

Jalka-katuja on nyt tänä kesänä tehty kivestä täällä Joensuusta. Näistä olikin täällä suuri puutos, sillä hyvin vaikea oli syksyin ja keväin jalkamiehen päästä liikkeelle kaduilla kaupungissamme, joka on alavalle, melkeen suontapaiselle, maalle rakennettu.

Kun nyt vaan ojia kaivetaan ja saadaan semmoisia jalka-katuja, joita täällä on tänä kesänä tehty sekä keski-kadut täytetään soralla, niin voimme kävellä vielä siisteillä ja puhtailla kaduilla kaupungissamme, vaikka nykyjään sataa ja markkinoiden tähden keskikohdat ovat vielä hyvin likaiset.

Warastettu. Yöllä vasten 26 p. viime kuuta varastettiin täkäläisen lasaretin hoitajan Apteekkari I. Forsbergin aitasta 10 Leiviskää voita. Warkauden, jälille ei ole vielä päästy.

Rippikoulu kaupungissa alkaa ensi maanantaina 5 p. tätä kuuta. Sisään kirjoitus pidetään kirkossa k:lo 9 e. p. p.

Nurmeksen ja pielisjärven pitäjäläiset ovat valinneet, edelliset kanttori Hannikaisen, jälkimäiset metsäherra Neovius’en alammaisuudessa anomaan Keisarilliselta Senatilta pielisjokeen tehtävien kanavain leventämistä yhtä leveiksi kuin Saimaan kanava.

Mainitut herrat ovatkin jo sitä varten lähteneet pääkaupunkiin.

lääninmaaviljell)sseurlm vuosikokouksessa Syyskuun 12 p. on lääninherra kuvernööri K. v. Kraemer valittu esimieheksi kolmeksi vuodeksi.

Oppilaaton koulu.

Tapio kertoo, ensin että sitä ruotsalaista koulua jota Kuopiossa on puuhattu, ei voitu toimeen panna oppilaiden, puutteessa, sillä ainoastaan neljä oli tarjona; mutta nyt kertoo sama lehti että Keisarillinen Senaati on myödyttänyt yksityisen ruotsinkielisen lyeeon perustettavaksi Kuopioon ja että opettajat siinä saavat lukea virkavuosia ja nauttia samat muut edut, kuin valtion yleisissä kouluissa.

Waltion avusta tälle oppilaitokselle ei virketä mitään.

Koulu-ylihallituksen jäseniksi kuuluu määrätyn esittelijä-sihteeri valtioneuvos K. I. Jägerhorn ja prokuraatorin toimikunnan sihteeri A. Nybergh – (U. S.)

Ero virasta ja kassan vajaus.

Kristiinan-kaupungista kerrotaan, että sikäläisen postikonttorin hoitaja, hra E. E. K. Oppman, toissa lauantaina on maistraatin edessä luopunut virastaan, luultavasti kassanvajauksen tähden.

Maistraati on pannut sinettiin postikonttorin rahaston ja tilikirjat sekä sähkösanoman kautta tulleen käskyn johdosta määrännyt virkaa tekevän postinhoitajan.

(U. S.)

Maaseuduilta.

Enosta 25 p. Syyskuuta 1874.

Iloksemme saamme nyt kirjoittaa täältäkin uuteen sanomalehteen Karjalattareen, joka syntyi nyt tänä syksynä. Saan ilmoittaa taloudellisista oloistamme.

Ihmisillä on eine maasta. Wuoden tulo rukiin puolesta on seuduillamme useimmin paikoin huononpuoleinen. Kevätkylvö on kasvun puolesta miellyttävämpi, vaan teränsä puolesta eivät nekään päässeet täysinäisiksi.

Heinät saatiin hyviä, kun ilma korjuu-aikana oli sopiva.

Tuon maamiehen paraan rahatavaran, voin saanti on ollut tänä kesänä hyvänpuoleinen ja sietää emännille antaa kunnia siitä, että osaavat lehmät maanitella maitoa antamaan.

Työmiesten päiväpalkat ovat jokseenkin kalliita. Onpa myös vuosinaisten palvelijain palkka nousemassa, sillä he eivät näy pitävän mitään mahtia vaillinaisesta vuoden tulosta. Maamiehen pitää taas saada työmiehiä vaikka millä palkalla, koska työmme on sillä kannalla, että elantomme pää-asiallisesti on metsä-viljelyksestä, joista usein saadaan hyvin vähän, vaikka niihen paljo pannan työkustannusta.

Peltomme ovat vielä pienet, kiviset ja paikoin vähäväkiset. Niittymme, joka on pellon äiti, ovat taas laihat, eivätkä voi elättää tarpeeksi peltojamme. Ruukin työllä voi kyllä täällä saada rahaa sekä kesällä että talvella, mutta ompa siitä toisaalta päin vahinkoakin, sillä sen tähden unhotetaan usein pelto- ja niitty-viljelys.

Halla ei täällä ole tehnyt suuria vahinkoja, minkä vähän tattarissa ja potaatin varsissa ja hyvin vihannoissa toukoviljoissa. pitkäiset syyssateet ovat paljo estäneet elon korjuuta.

Järjestys kunnallishallituksen puolesta on meillä kohtuullisella kannalla. – Toiste enemmän.

P—. k—n.

Kiihtelysvaaralta 28 p. Syyskuuta.

Kun olen kuulla saanut toivotun Karjalan neiden ”Karjalattaren” heti näyttävän muotonsa, niin ei kaunotar pahaksune, jos kiiruhdan onnea toivottamaan, sanomaan terve tultua tänne ”Karjalan kankahille”. Tosin on meillä ”hidas puhe ja kankia kieli”, vaan ette kuitenkaan pahaksi panne palstoihinne tarjoomia lorujani, sillä hienoja tapoja en ole ollut tilaisuudessa oppimaan.

Kuulumiset täältäkin ovat yhtäläiset kuin muualtakin, nimittäin vuoden tulo on keskinkertaista huonompi, jonka on matkaansaattanut monellaiset vastukset.

Kasvit olivat jo ensin huononpuoleiset ja pitkälliset syyssateet ovat olleet korjuulle haitalliset, niin että on aivan tietämätöntä, jos toukoviljoista saadaan itävää siementä, sillä sadetta pakoon kasteena kokoon pantua voivat ne monessa paikassa ummehtua.

Hengellisen elämän riennoissa ollaan vaan entisellään. Kansakoulua ei vielä ole, vaan on jo hyvä kassa sitä varten kasvamassa niin että toivossa voime olla ja ”toivossa on hyvä elää”, sanotaan. Toiste lisää.

H. K—nen.

Sananlennättimien keksimisestä.

Jalo on ihminen. Hän on pantu luonnon herraksi. Luonnon-tiedetten avulla tekee ihminen ihmeitä: taluttaa ukkosen kuoppaan, piirtelee vilkkaasti äärettömiä valtameren selkiä, ajaa höyryn voimalla pitkin manteria linnun nopeudella, lennättää sanomat silmänräpäyksessä toiseen maailman ääreen, korottaa itsensä tomusta taivaan tähtiä lukemaan.

Ihminen ei kuitenkaan kerralla ole oppinut näitä ihmeitä tekemään. Luonnon voimain enenevä tunteminen on vähitellen johdattanut hänen yhdestä keksimisestä toiseen. Jos tahdomme tietää, kuinka ja koska sananlennätin on keksitty, niin saamme nähdä, että se on vähitellen valmistunut semmoiseksi, kuin se nyt on.

Jo aikaiseen ovat ihmiset yhdyttyään yhteiskuntiin tarvinneet nim nopeata sanan saattamista kuin mahdollista varoaksensa vihollisten päälle-karkauksia.

Alkujaan on kaikilla kansoilla ollut melkeen samallaisia sananlennättimiä: määrättyin paikkoin asetettuja vahtia, jotka saattoivat sanan toisilleen joko huutamalla, tulien sytyttämällä, savulla, viiruilla j. m. s.

Niinpä kerrotaan muinoisen persian kuninkaan Dareios Hystaspeen asettaneen vuorille vahti-paikkoja joista saatettiin sanaa pääkaupunkiin valtakunnan äärimmäisistä maakunnista.

Muinainel! Kreikkalainen murhenäytelmäin kirjoittaja Eskylos kertoo mainion Troijan kaupungin valloittamisesta saatetun sanan samana yönä valloittajan puolisolle 50 peninkulman päähän. Mainio Kreikkalainen hist. kirj. Herodotas kertoo perseolla olleen varsinaisia sananlennätin-linjoja, joita myöten sanaa saatettiin tulisoitoilla.

Sanotaanpa myös muinoisen afrikalaisen sotapäällikön Hannidalin rakennuttaneen tornia sananlennätin asema-paikkoihin.

Minkertaisilla tulilla, joita kaikki muinaiset kansat ja vielä nykyjäänkin Skotlannin, Sehveitsin ja m. m. vuorikansa käyttää, voidaan ainoastaan hyvin lyhyitä matkoja saattaa sanaa.

Semmoisia sananlennättimiä ovat myös olleet meidän esi-isäimme Suomalaisten n. k. hätä-tulet, joilla vuorille sytyttäen annettiin tieto vihollisen lähestymisestä ja joita erittäin isonvihan aikana on käytetty täällä Itä-Suomessa.

Tulisoitoilla taas, joita myös on vanhoista ajoista käytetty sanansaattajina, voidaan ilmoittaa erillaisia sanomia. Sanotaanpa Kleokseneen ja Demokriton (450 e. kr.) asettaneen sillä koko kirjain-järjestyksen.

Erittäm mainitaan eräs sakkilaudan kalttainen laitos, jossa, kirjaimiston 25 kirjainta olivat järjestetyt viiteen vaaka-suoraan ja viiteen pystysuoraan riviin niin, että joka kirjain voitiin merkitä kahdella luvulla, jotka taas vuorostaan merkittiin tulisoitolla tahi jollain viirulla.

Puukastuloita on myös käytetty sananlennättimenä siten, että niitä vuorotellen laskettiin ja nostettiin pitkän seipään päähän. Melkein samallainen kuin vanhain Ruomalaisten tulisoitto-sananlennättimet, oli myös Kehlerin vasta <v. 1617 j. Kr. keksimä sananlennätin, joka saattoi sanaa siten, että loistava kappale pantiin vaakasuorassa olevaan tynnyriin, jonka pää avattiin niin monta kertaa, kuin ilmoitettavien kirjaimien järjestys vaati.

Wiiruja ja lyhtyjä käytetään vielä tänäkin päivänä laivoissa sananlennättimenä. Kaikki tämmöiset sananlennättimet olivat arvattavasti hyvin hankaloita ja vaillinaisia.

Wasta 17 vuosisataa edistyi vähän sananlennätin-laitos, kun Englaninlainen Worsester (1633) , esitti eri merkkien näyttämällä sanan saattamista, jota Ranskalainen Amontons paranteli. W. 1684 laittoi taas Englannilainen Hook sananlennättimen puikoista, joilla muodostettiin eri-merkityksellisiä mittaustieteellisiä kuvioita.

Eräs Nauskalainen, nimeltä Claude Chappe, keksi taas v. 1790 sauanlennättimen, jolla vuorille, kukkuloille tahi torniin kaksi-ikkunaiseen pienoiseen rakennukseen tangon päähän asetetulla kehikolla annettiin eri merkkejä, kun mitä tahdottiin ilmoittaa. Semmoisella kehikolla , siipineen voitiin rullissa juoksevalla nuoralla tehdä 196 erillaista kuviota, joista tavallisesti käytettiin ainoastaan helpoimmasti tunnettavaa 70, joilla voitiin ilmoittaa ei ainoastaan kaikki kirjaimet ja numerot, mutta myöskin ero-merkit.

Waikka eusin tälle Chappen sauanlennättimelle naurettiin ja pilkattiin, käytettiin sitä sittemmin Ranskan ja Saksan maalla, Rnotsissa, Englannissa ja Wenäjälläkin ja saatiin sillä lennätin-sanoma e. m. Lillen kaupungista (20 peuink.) pariisiin kahteen minuuttiin. Tämmöinen sananlennätin oli tosin paremman puutteessa hyvä ja sitä kyllä ihmeteltiin, mutta sillä oli se iso vaillinaisuus, ettei sitä voitu käyttää kuin päivällä ja selvällä ilmalla.

Ruotsissa oli taas presidentti Edelkrants jo v. 1794 aivan tuota Ranskalaisten keksintöä tuntematta laittanut melkeen samattaisen sananlennättimen, jota ensin käytettiin Tukholmin ja Drottningholmin välillä ja sitteinmin muuallakin.

Paitsi näitä näkö-, tahi näyn avulla täytettäviä sananlennättimiä on eri aikoina löytynyt vielä muullaisiakin.

Ääni pillin tahi torven läpi kulkiessaan vaikeuee hyvin vähäu. Tämä saattoi Neapelilaisen porta n v. 1579 esittämään puhetorvia mumaisien huuto-sallalllenuttttimien sijaan. Näitä ääni-pilliä ei kuitenkaan ol tetty sananlmniittimeuä paljo muualla kuin /««remmissä tehtaissa. Onpa myös ilmaa koetettu käyttää sanansaattajana.

Ruotsalainen kreimi p. A.Sparre laittoi hienon metalli-pillin, jonka toinen pää on sulettu kantsnlki-tulpalla, toisessa päässä on putken muotoinen paksumpi torvi, jolla on pohjana miruma tahi kimmoava kantsnkkipalanen. Kun toisesta päästä pienellä palkeella puhutaan ilmaa pilliin panee tämä kautsukkipalanen liikkeelle koneen, joka taas vuorostaan soittaa kelloa.

Pilli poikki mitaten on vaan noin yhden linjanpaksuinen.

Tälle koneelleen hankki mainittu kreivi Ruotsissa v. 1866 patentin, jonka hän oli jo sitä ennen saanut Ranskan maalla, missä hän myös näyttelyssä pariisissa v. 1867 sai siitä kunniarahan.

Tämän hänen sananlennätin-laitoksensa sanotaankin kilpaileman lyhyellä matkalla yksinkertaisimpia tietoja antaessa sähkösananlennättimen kanssa, ja käytetään tehtais asuinhuoneissa ja laivoissa.

Laitettiinpa Berlinissä Siemensin ja Halsken esityksestä v. 1865 postin kuletus ilmatorven läpi. Kaksi rinnan kulkeman 3 tuuman paksuista rauta-torvea kaivettiin maahan 3 jalan syvyyteen. putki, johon lähetettävä kirje pantiin, pistettiin torveen, joka sulettiin ja höyryllä käyvä pumppu pakkasi ilmaa toisessa torvessa ja ohuensi toisessa, — joka sysäsi putken eli kotelon pian liikkeesen. Tämä kuuluu kuitenkin enemmän postikuin sananlennätin-laitokseen ja tarvitseisi joko silmin nähtäviä kuvia tahi koneita selkeämpään selitykseen, jonka tähden sitä mainitsemme Maan.

Ennen kuin rupeamme kertomaan nyky-ajan sananlennättimen keksimisestä, mainitsemme vielä vesi-sananlennättimestä, joka on U:n muotoinen vedellä täytetty pilli. pillin kummassakin päässä, asemapaikassa olevat kirnunmuotoiset vesi-astiat ovat jaetut yhtä suuriin osiin. Kun meden pintaa yhdessä päässä painetaan männällä, nousee se toisessa päässä saman verran melkeen samassa silmänräpäyksessä ja kohoilla eli poluilla tahi Moidaan sitte merkitä mitä kirjainta hyvänsä.

Jo Manhaan aikaan 4:llä vuosisadalla e. Kr. kerrotaan e. m. Aenas Taktikolla olleen vesisananlennättimiä. Kahdesta yhtä-snureöta mesi-astiasta, jossa oli pykälä puut, annettiin Meden juosta, niin että veden pinta seisattui määrättyyn pykälään, joka seisautettiin valkealla annetun merkin mukaan.

Kun lopulla edellistä ja alussa tätä vuosisataa ryhdyttiin enemmän sananlennätin toimiin, koeteltiin näitä vanhoja laitoksia parannella, mutta ne eivät coineet, tarvista täyttää ennen kuin sähköä, joka nykyjään niin ihmeellisesti sanaa saattaa, ruvettiin käyttämään. (latk.)

Kuopion Hippakunnan sanomia.

Kuopion).

Syysk. 21 p. Kappalaisen viran toimittaja Muhoksessa K. A. Hanell suoritti vakinaisen papin viran saamiseen määrätyt tutkinnot,jotka kiitoksella hyväksyttiin. pyhäjoen seurakunnassa 13 päiv. Syyskuuta pidetyssä kappalaisen vaalissa sai pitäjänapulainen Kuivaniemellä n. pastor I.Carpeen kutsumus ääniä 32 m. 22 p. paavolan kappalainen v. pastor I. H. Lagus 58 m. ti 2 p. ja virantoimittava kappalainen Toholammilla K. I.Idman 800 m. 58 p. arvoöta.

(Porvoon). Maaliin pantu: kirkkoherran-virkaan luvalla: 1) jumaluus-opin lehtori Kuopion lyseossa I.V. Johnsson, 2) Ilomantsin kirkkoherra, promasti G. Monell ja 3) Sysmän kirkkoherra lääninprovasti H. Renqvist;

kirkkoherran-virkaan Heinolassa: 1) v. t. kirkkoherra ja kappalainen siellä, n. pastoai G. A. Holmström ja 2) pälkjärven kirkkoherra A. Forsman. —< Waalisaarnat kappalaisenvirkaa varten Mikkelissä pidetään marrask. 1ja 8 sekä vaali saman kuun 29 p:nä. .. (Turun.) Sittenkuin tuomiokapituli toiseen vaalisijaankappalaisvirkaa vartenPerttulassaonpannut Humpilan kappalaisen A.Lundemin ja tämä päätös on saanut laillisen voiman, on vaälisaarnamäärätty pidettäväksi 8 p. tulevaa marraskuuta.

Haettavana: kaftpalaisvirka Sammatissa, 90 p. kul. t. k. 18 p:stä.

Ulkomailta.

Ranskasta. Marsalkki Mae-Mahonon matkustellut maassansa miellyttääksensä kansalaisiansa edusnues-maalein aikana. Maineja Loire-läänissä omatkin tasavaltalaiset Moittnnee Maalissa, josta heidän sanomalehtensä riemuitsevat tasavallan Makinaisesta järjestämisestä. Vonapartistien kesken on häiritsemä eripuraisuus.

Prinssi Napoleon (Nap. 4:nnen serkku) tahtoi erota muista-Vonllparteista ja kokee päästä kansalliskokouksen jäseneksi, jota ent. Keisarinna Eugenia koettaa taas estää, jonka vuoksi prinssi Napoleon taas on uhannut eräässä kirjassa ilmaista kaikki keisarinnan kujeet Espanjassa ollessa. Ranskan maahan on tullut erinomaisen hymä vuosi, josta heidän taloudelliset asiansa hyvällä kannalla.

Itiivalta-Ullkari.

Tsekkiläis-puolueen johtajat omat Keisari Frans Josefia Vöhmissä käydessä olleet juhlallisesti ja riemulla Mastaan ottamassa joka paikassa sanoaksensa ilmoittaa Vöhmin kuningaskunnan toiveet itsenäiseen ja mapaasen oloon Itämallan ja Unkarin suhteen.

Pragissa annettiin keisarille alammainen anomuskirja,.johon keisari mastasi kiittäen Maan nskollisuuden osoituksesta mitään mainitsematta pää-asiasta. Leitomisehin, poliezkail ja Sobotskan kaupungeista lähetettyjä pyyntökirjeitä, joissa puhuttiin vapaammasti, eivät asianomaiset virkakunnat uskaltaneet näyttääkään keisarille. Kuitenkin arvellaan keisarin, kun hän oli ystävällisesti kohdellut Niegeriä ja palaekya, jotka olivat käyneet hänen puheillaan aikoman Nluuttaa Vöhmin valtiolliset olot 6 p.Syysk. 187—1 annetun keisarillisen asetuksen mukaan.

Espanjasta.

Tuota merkillistä kapinaa, Espanjan tasavaltalaisten sotamäessä, josta sanomissa kerrottiin, ei ole ollutkaan. Serranon ja muiden hallitusten jäsenien kerrotaan päättäneen kl^fua kansan edusmiehiä maltio-istunnoihin (Kortesoin) tasavallan järjestämistä Marten.

Vismarkin arvellaan puuhaaman Espanjan ja portugalin yhdistystä päästäkseen Espanjan liittoon. Makuutetaan Saksan jo varustelevan sotalaivastoa,aikeessa —purjehtia Espanjan pohjoisrannalle.

Ivamssa levitetään innolla Europalaista simistystä. leddon isossa kaupungissa kuuluu ilmestymän 18 sanomalehteä, muutamat joka päimäkin. Kuuluupa,,veitikka”-lehtikin oleman.

Kurssit. Suomen pankki Syysk. 26 p:nä. Wa ihto kurssi , Disk. kurssi. M. p. . M. p. pietari 7p. .351:

348:

100:lta r. 25: 10inmäta 99: 20) 122: 40} lOOtlte. 209: 60)

Myytävänä. H. piipposen kirjakaupassa: Useampia suomalaisia kirjoja.

Matkustus Suomessa kauniissa kansissa. Kirjoitus-paperia. Walokuva-albumia. Kirjoitus-läkkiä, teräspänniä ja pannanvarsia. Sinettiä, punaista ja mustaa. paperi-saksia, paperi-ja ftännä-veitsiä. Faberin lyijyspänniä.

Suulmissa sekä vähitellen: Konjakkia. Arrakkia. portviiniä. Serryviiniä. Kirkonviiniä. punssia. Samppanjaa. . punaisia viiniä. Useampaan hintaan myöpi , F. Neppenström.

illiä Norjan sekä Hollannin. Juustoa. Hyvää ruisjauhoa. Juustoa. Hyvää ruisjauhoa. Kummi kalossia. Steariini sekä tali-kyntteliä.

Turun maateitä. H. Vorgströmin ja kumpp. sikaria ja paperossia tehtaan hinnoista myöpi ___^___ FNeppenström.

Kauroja ja itäviä Ohria ostaa F. Neppenström.

Ilmoitus.

Höyry-aluksien ”Joensuun” ja ”Wäinämöisen” herrat isännät kokoontukoot allekirjoittajan luona sunnuntaina 4 p. Lokakuuta kello 10 e. p. p. keskustelemaan ja päättämään aluksien asioista ensi vuodeksi, ja missä ne tulevat talven aikana olemaan. – Joensuussa 28 p. Syyskuuta 1874. C. A Edman.

Impi-höyryveneen isännät kokoontukoot allekirjoittajan luona sunnuntaina 11 p. Lokakuuta kello 5 j. p. p. keskustelemaan ja päättämään veneen korjaukseen ja ensi vuoden hoitoon kuuluvista asioista. – Joensuussa 28 p. Syyskuuta 1874. C. L. Edman.

Yhdyspankki Suomessa.

Talletus-luvusta maksaa Yhdyspankki Suomessa 4 ”/o kuuden kuukauden, 3 ”/< neljän kuukauden ja 3 ”/<, kahden kuukauden ylössanomisella. Juoksevalla luvulla maksetaan 2V2 °/«

Wekseleitä diskonterataan sekä lainoja annetaan.

Ulkomaan vekseleitä ostetaan myöskin.

Pankin kontuori pidetään auki joka arkipäimä kello lIV2–I. Joensuu 1 p. Lokakuuta 1874. – Toimikunta.

Joensuussa, H. piipposen kirjapainossa,1874.

Unhotettu hauta.

Erään pienoisen, vanhan ja rapistuneen kirkon vieressä Itä-Suomessa on hauta, jossa lepääjällä ei ole ollut surevan omaisen kättä asettamaan siihen mitään muistomerkkiä.

Ainoastaan pieni puuristi jossa luetaan latinaiset sanat, jotka suomennettuina kuuluvat: (Tässä lepää miehen luut, joka eläessään monta paransi) on löynyt tuolla haudalla, joka kuitenkin sulkee polveensa vainaajan, jonka elämästä, vaikka hauta on unhotettu, kuullaan vielä Itä-Suomessa usein jotain mainittavan.

Seuraava kertomus selittäköön, kuinka tämä vainaaja on saanut hautansa näin siimespaikassa, jota ei katsele kukaan muu, kuin tuon vanhan kirkon pienoiset ikkunat iskien silmää lähellä läikkyvän Suomen kirkkaimman järven vedenpinnalle.

Ankara isä.

Suomennos.

Iloisella ja vilkkaalla katsannolla kiiruhti eräs nuori mies puolipäivän helteessä uudella Kuugsholmin sillalla Tukholmissa. Warmaan olisi Tukholmilainen, joka tiesi Serasimin lasaretin olevan Kungsholmin saarella, huomattuaan hanen vaaleat kasvonsa, joille hengen rasittava työ oli painanut selvän kuvansa, ja nähtyänsä sen lisäksi kirjan hänen kainalossaan, arvannut hänen olevan erään noita lääketaidon tietäjiä, jotka tavallisesti tähän aikaan oleskelivat pitkällä sillalla.

Eikä hän olisi erehtynytkään. Mutta syy tuon nuoren miehen kiiruhtaviin askeliin ei ollut niin jokapäiväinen, kuin ruokahimo. Siksi olivat ne liian nopeat ja hänen etsivä katsantonsa näytti ilmoittavan aivan toista syytä.

Tuskin olikin hän päässyt sivuitse noista venheitensä luona keskellä siltaa odottelevista taalattarista, kun jo silmänsä saavutti haettavansa eräässä solakassa naisessa, joka läheni sillan päätä. Miehen askeleet kiirehtyivät, nainen näytti taas hiljentavan käyntiänsä, mutta sieppasi silloin miellyttävällä liikkeellä viheriäisen harsikon silmiltänsä, katsahti varovasti taaksensa ja viittasi vielä pari kertaa nenäliinallaan.

Tuskin oli naisen pyöreä käsivarsi laskeutunut, kun tuo nuori mies seisoi jo hanen vierellänsä ja tarttui hanen hentoon, pehmeään käteensä. Armas, hyvä rakas Maria!’ Hän seisattui tarkasti katsomaan naisen suloisiin silmiin. Mutta naisen kauniista silmistä pyörähti kyynel ja kohta toinen ja monta sen perästä, kun hän vaftisevalla vienotta äänellä sanoi: ”Wilho, kaikki on hukassal” ”Mitä armahani? Tietääkö isäsi? Tunnustakaamme hänelle kaikki”, kiivastui hän levottomasti.

”Ai, joku tulee”! kuiskasi nainen hiljaa vetäen nenäliinan ja harsikon silmilleen. Nyt läksivät he hiljaa astumaan rinnan Kungsholmin siltakatua. Ei mikään erinomainen tapaus ollut saattanut heitä yhteen. Tuo nuori lääkäri oli tullut Marian tuttavuuteen kesä-tanssiloissa Eläintarha-kaivon luona. Ikäänkuin keskinäisestä liitosta ei kumpikaan heistä jäänyt kertaakaan muun kesän ajalla pois näistä tanssiloista.

Tuo vanhaläntä naimaton täti, joka asnen tytön rikkaan aatelissukujen isän luona oli Marian seuraalijana, ei ollut huomannut näiden nuorten keskuutta, ennenkuin omat rakkauden vehkeensä näissä tanssiloissa ollvat tyhjään ranenneet. Tätä tatin huvitusta olivatkin nuoret paraan mukaan käyttäneet omaksi eduksensa.

Ei kummallakaan ollut yhdessä ollessa aikaa ajatella huommeista päivää. Läsnä-oleva aika oliheille siksi liian hupaista; sillä rakkaus aamuhetkenään huvittuu ja tyytyy niin vähään.

Kun näiden molempain rouvas-ihmisten tanssilois käynti oli äkkiä lakannut, silloin vasta huomasi tuo nuori mies, että hänen tunteillansa oli toiset vaatimukset, kuin ennen ja hän tiesi, että tuolla nuorella naisella oli osaa näissä tunteissa.

Miettiessään kaikellaisia keinoja, millä tavalla hän voisi kerran päästä rakastettunsa isän puheille, jonne pääsy oli hyvin vaikeata, kun hän piti kaussakäymistä ainoastaan harvain kanssa, johdatti hänet onnensa tähti yhteen armaansa kanssa, vaikka vaan kadulla.

Tyttö oli yksinään. Ennen eroamistaan pyysi nuori mies taas uutta yhtymistä. Se oli tytöstäkin mielen, mutta jotain oli joka viivytti hänen lupaustansa aina jäähyväishetkeen.

Mutta kun uusi tapaaminen näytti niin pimeältä ja kunhan sitä ulin hartaasti pyysi ikäänkuin ennustaen ensi kerran olevan viimeisen, kuinka olisi tyttö voinut sitä kieltää?! Kuitenkin sanoi hän — vaan, ”jonkun kerran, jonkun ajan perästä” mutta he pääsivätkin yhteen taas 48 tunnin kuluttua ja samalla paikalla jossa nytkin.

Sitte kului muutamia päiviä, jolloin tytöllä oli kyllin hankaluuksia ja vaikeuksia päästä rakastettunsa pariin, vaan eivät mitkään esteet voineet voittaa sydämen palavaa halua. He kävelivät sitte Klaran kirkkomaalla sen harvain puiden suojassa.

Kävellessään erään kerran täällä viehätti heitä eräs väli-haudan hökkeli katsomaan sen sisään. Silloin täällä kuolon juhla-huoneessa suikahtivat heidän toisiansa ikävöivät huulet yhteen. Se oli eusimäinen ja ainoa muisku.

Tuo nuori mies ei sitä pyytänyt — eikä tyttö kieltänyt. Nyt olivat he taas rinnan kulkemassa. Nyt kertoi tuo yhdeksäntoista-vuotias tyttö, kuinka nyt se toteutui, mikä kauan uhkasi.

Nuori mies hämmästyi kuullessaan nyt tytön ensi kerran puhuvan korkeasukuisesta serkustaan, eräästä Majorista, joka nyt tosin vuodenpäivät oli majoitettu eräässämaaseudussa, mutta sitä ennen kaartin kapteenina asettammt Marian ihailijan riviin.

Mutta tytön vapiseva ääni, jota itkun puserrus useiu keskeytti, osoitti hyvin selvästi, kuinka vähän tämän nuoren lääkärin tarvitsi peljätä tuota kilpailijaansa.

(Jatk.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: