1859-10-15 Oulun Wiikko-Sanomia


Oulun Viikko-Sanomia N:o 41. Lauantaina 15 päiv. Loka-kuuta 1839.

Oulun Viikko-Sanomia N:o 41. Lauantaina 15 päiv. Loka-kuuta 1839.

Huomenna saarnaavat Oulun kirkossa: Suomal. ja ruots. puolipäiväsaarnan v. Past. Ingman. Ehtoo-saarnan v. Past, Bäekvall. Linnassa: v. Past. Ingman.

Kertomisia vankihuoneesta. (Lisää viime lehteen. ).

Tytymätöinnä kääntyi tämä vanki pois minusta, ja nyt tuli eteeni vanha harmaapää ukko. Kyllä ajatuttikin tätä katsoessa ja mieli teki kysymään mitenkä tämä harmaapää oli joutunut tämällaiseen seuraan.

Vanhuus ja hopiotukka vaikuttaa kaikissa tiloissa jotakuta kunnioitusta, ja tälläkin ukolla oli hänen armonsa vankien seassa. Harmauneita hiuksia katsotaan aina, eikä ajatella rikoksia, joita se vanha on tehnyt. Tämän koko luotokin näytti aivan nerolliselta.

Kuitenkin näytti hänen katsantonsa viekkaalla, sillä hänen silmänsä pyörivät varsinkin syrjään katsomaan, kun vaan ei joku häntä puhutellut. Niin näytti hänen olennossaan oleman viekkautta ja ulkokullaisuutta. Oli nyt minulla tekemistä sellaisen vanhan ketun kanssa, joka oli konnain seassa rikostensa tähden tullut heidän suurimpaan armoonsa, ja tässä oli siis päämies siinä rikkojani joukossa, jonka jäsenet olivat vankija kuritushuonetten asujina.

Tämän koko elämä oli täynnä rikoksia, varkauksia ja kaikkea vääryyttä. Poikasena kymmenvuotiasna alkoi hän jo ihmisten Inkkarista varastella. Nuorukaisena ja miehenä, oli hän mainio varas, joka murti itsensä lukkoinki taakse, ja nyt vanhana oli maan mainio varastetun kalun tallettaja.

Kaikissa tienoilla tapahtuneissa suurimmissa rikoksissa ja niitten tutkimisissa oli hänen nimensä mainittavana niin kuin osallisena olema niissä, ja enemmän kuin kaksi kolmatta osaa oli hän elämästänsä asunut vankina. Tämä vanha kumma oli sekä konnuuden armonsa että esimerkkinsä suhteen pahana esimerkkinä ja opettajana muilla, sillä joka paikassa, mihin hän tuli, oli hän aina nuoremmilla neuvonautajana varkauteen ja konnuuteen, varastettua kalua kätkemään, valehtelemaan, väärin todistamaan ja karkuun pääsemään.

Varsinkin sellaisia veijaria on tarpeellinen pitää itsekseen yksinäisessä huoneessa, etteivät pääse vasta tulleita opettamaan ja pahemmiksi saastuttamaan, sillä ne ovat juurikuin tarttuva tauti ja ruttovankihuoneissa. Moni vastatullut, joka katuu rikostaan ja haluaa parantua, sellaisten > seuraan joutuneena aivan pian paatuu ja tulee täydelliseksi pahantekijäksi. Niin se on tavallisesti meidänkin vankihuoneissamme, joissa kaikki pahantekijät saavat olla yhdessä.

Moni tuomari on’ «nähnyt vasta kiinniotetun pahantekijän vilpittömän katumisen; mutta kun sama Pahantekijäon saanut jonkun ajan olla vankihuoneessa, on hän toisellainen kuin ennen oikeuden eteen tultuaan, sillä vankihuoneessa on ollut hänellä monta neuvojaa. Kaikki mitä hän on ennen tunnustanut, kieltää hän nyt ja on olemanaan kokonaan viatoin. Vankihuoneemme omat nykyisessä tilassaan enemmän pahuuden kouluja kuin parannus-paikkoja;muuta hyötyä ei niistä täällä ole kuin se, että pahantekijät pysyvät kiivi, mutta eivät he siellä ollessaan parane, vaan pahenemat.

Tämän harmaapää-ukon poikakin oli vankihuoneessa, ja hänkin näytti jo kauvas menneen pahuudessa. Niin eivät tule ainoastaan yksityiset ihmiset vankihuoneisiin, maan sinne tulee sukukunnittain, sillä lapset oppimat pahoiksi vanhemmista ja käymät samaa tietä kuin hekin. Miehenpuoliset vangit olin katsellut; menin siis vaimonpuolisten tykö mahdin kanssa.

Ensin pisti silmääni nuori kaunis, punaposkinen neito. Hän häpesi oloansa vankihuoneessa ja peitti silmänsä. Mitä on tuo kahdeksantoista vuotias jo ennättänyt tehdä, että on joutunut vankihnoneeseen? Kohta sain kuulla hänen rikoksensa.

Hän oli ollut kihlattuna erään puuseppäkisällin kanssa. Mutta yrkäiuies oli ruennut pitämään yhteyttä toisen kanssa, josta tämä uskollinen morsian raukka oli niin kauhtunut, että oli akkunasta lähättänyt simumeuemäu yrkämieheusä silmille mihlrilli-öljyä, joka oli polttanut tältä kokonaan yhden silmän ja tehnyt muutakin suurta vahinkoa. Monivuotinen knritus-huoneen rangaistus odotti häntä tästä rikoksesta, ja koko hänen elämänsä kunnia sai tästä pilaa.

Siinä likellä seisoi useita katujuoksija-vaimoja, jotka nanroivat ja irvistelivät tälle tyttöraukalle, joka itki ja murehti surkeuttansa. Nämä olivat hä> myttöliiiä ihmisiä, jotka kokivat jo tekeillä tutuiksi mieheupuoleisten luankienkin kanssa, toivossa pois päästyään saada elää yhdessä heidän kanssa. Ei vaimoihmisten luonto näytä vankeudessakaan muuttuvan, vaikka siellä on kaikki yhteys vaimonpuolisten ja miehenpuolisten välillä kovasti kielletty.

Se on kuitenkin kummallista, millä uskollisuudella sellaiset vaimonpnolet usein pysyvät kiini niissä, joihin ovat rakastuneet. Ne hoitavat heitä sairaudessa, kulkevat heidän tykönänsä vankeudessa, menevät vaaroihinkin heitä suojellessaan ja käyttävät kaikkia välikappaleita heitä saadakseen pois vankeudesta. Kaikissa tiloissa on siis sydämellä ja sen tunteilla liikkeensä ja vaikutuksensa.

Ei se ole kuuimaa nlkomailla nähdä aivan kauniisti puettuja vaimonpuolia, jotka luulisi olevan isoihin säätyihin kuulumia rouvia eli mamselliä, tulevan kauppapuoteihin ja katselevan kaikellaisia kaluja, mutta ei niistä se ole omantunnon asia, jos salaa pistelevät silkkinauhoja, lankoja eli muita pieniä kaluja Inkkariinsa ja pitävät ne ominaan. Niillä luulisi olevan kokonaan varkaan luonnon, ehkä viettelevä tila saattaa heidät varkaaksi. (Jatket. ).

Toimelan Glias. (Lisää 38 n-roon. ).

ååååå Kovin se tulisi pitkäksi kertoa kaikkia mitä missäkin paikassa näkee; me emme tällä tavalln pääsisi pitkiin aikoihin Pois matkalta. Wiimeksi mainitulta saarelta lähdimme taas purjehtimaan Kiinaan päin; mutta välillä oli vielä paljo saaria, joilla muutamilla sivu sulkeissamme kämimme.

Karoliinan saaret jäivät meiltä vasemmalle kädelle ja tulimme Marianan eli Nyömärisaarten etelänpuoleiseen päähän, Guam nimisen saaren kohdalle. Me laskimme Umata nimiseen lahteen, ja kohta tuli saarelta vene meitä kohti; siinä oli muuan saaren virkamiehiä, joka kyseli mistä laiva oli, mitä siinä oli ja mihinkä se meni. Saari kuulun Spanian alle.

Umatan Haminan rannalla oli entisiä sotavarustuksia, ja niissä oli vielä vanhoja kanuunia. Maalle noustua on saaren kirkko edessä; se on huonon näkönen. Etemmä mentyä tulee pieni oja, sen yli on rakennettu silta ja toisella puolella tätä on saaren kumernöörin huone. Wielä eteenpäin mentyä tullaan Umatan kylään, joka oli rakennettu kukkulain ja meren välille matalalle maalle. Paikka on erinomattain kaunis; mutta majat ovat melkein kelvottoman näkösiä.

Monellaisia hedelmä-puita on huonetten ympärillä ja eteläpuolella on bamburytiä, jotka kasvavat aina pitemmäksi viittätoista kyynärää. Siitä meni tie saaren pääpaikkaan Aganaan. Tänne oli aina 2 Suomen peninkulmaa matkaa, siksi ei minulla tullut siellä käyntiä.

Ihmiset, varsinkin vaimonpuolet, olivat tällä saarella erinomattain rumia. Ne kuuluvat Malajin-ihmisrotuun, ehkä ovat sekamieet etelämeren saarelaisten kanssa. Nenä on näillä kokouaau litussa, silmät ovat pikkuiset, poskipäät seisovat korkialla ja suu on hyvin suuri, joka vielä tulee siitä ilkeämmäksi että he Purevat jo, takin kasvun juurta, josta hampaat tulevat tuinman muotiksi ja huulet veripunaisiksi.

Waatteina ei ole muuta kuin rantunen hame ja lyhy röijy päällä. Iho on punasen eli keltasen ruskia. Miehet olivat kuitenkin paremman näköisiä; niillä oli vaatteina paita, hajanaiset honsut jalassa ja olki-hattu päässä. Koko saarella oli väkeä noin 7 tuhatta henkeä, kaikki paavin ns, kolaisia kristityltä. Asukkaat elivät ennen saaneet pitää kauppaa, joka oli ainoastaan hallituksen kasissä, ja kuvernöörit olivat suurimmat kauppamiehet; mutta nyt on kauppa täälläkin vapaa.

Metsä oli täälläkin tihiä, niin ettemme voineet metsästäessämme ampua monta lintua, ja jos joukun ampuiki, katosi se tihiään metsikköön, niin ettei sitä löytänyt. Minä ammuin nahkasiiven eli lepakon, joka oli siipien nenätse mitaten kyynärää leviä; mutta sekin jäi sinne. Metsäkauriita oli myös saarella, vaikka emme niitä saaneet. Ilma on täällä niin lammin että jo vnorokaudessa mätänee ammuttu lintu eli eläin niin pahaksi, ettei sitä enää saateta syödä.

Saarella ei ollut muita teitä kuin yksi oikia Aganaan fulleiua ja läksi polkua; jos ei aita kule, niin on aivan vaikea päästä metsässä mitenkään eteenpäin.

Me lähdimme pian tästä satamasta eteenpäi, ja emme viipyneet faavan ennenkuin tulimme Kiilian mereen. Kuten lienette kuulleet kutsuvat kiinalaiset valtakuntaansa ”taivaanvaltakunnaksi. ” Likettyämme Kiinanmerta ja tultuamme siihen, alkoivat mustat pilvet kohota ja tuulet tulla, jotka tekivät meren soivaksi aaNokafsi ja kämxvät hy vln laivan päälle.

Silloitn ei ollut merimiehillä helppo. Onneksi oli tuuli kuitenki pian myötäinen, joka vei meitä koivaa vanhtia eteenpäin.

Laiva laski Kantonin kaupunkia kohti. Likemmä tultua keräysi kalastajia veneineen ja aluksineen niin paljo ympärillemme, että piti yhden olla vahdissa, ettei laiva niitten päälle olisi mennyt.

Muutamasta aluksesta hillittiin, eikö luotsia tarvittaisi. Ja kun pysähyttiin, tuli vene laivan viereen ja kolme miestä nousi siitä laivaan. Kun emme ymmärtäneet kiinalaisten kieltä ja kysymys oli luotsin palkasta, otti yksi mies raha-kukkaronsa ja latoi takille 50 pientä kuparirirahaa, viittoen sillä vaatimansa 50 piasteria palkakseen. Tämä näytti kokonaan hävyttömältä vaatimiselta. Mutta mies ei helpottanut amoas’ taan puolta, vaan laski palkkansa viimein kymmeneen piasteriin.

Kylläpä on tääNäkin veijaria jos iiallaki, ajattelin Kiinalaisista. Kaksi fumppalia palasi vat veneesensä ja kolmas vei meitä Honkongiin saarelle ftäi, joka on Kantonin edustalla. Merellä paistoi kyllä aurinko, mutta koko maa oli sumun sisässä, ettemme nähneet väylän suuita, josta Honkongiin päästiin. Luotsia ei myös oikein ymmärretty.

Wiimein viittoi hän meille saaret Waglan ja Tamtu; siitä osasimme fulku-väylälle ja laskiinuie korkiain kivikallioin välitse Honkongin satamaan. Täällä oli paljo kauppalaivoja jokaisesta maanpaikasta niitten sekaali pysähdyittiin mekin saamaan satamasta luotsia, joka veisi meitä eteenpäin Chon Kiandin eli Kantonin virran suulle ja sitä ylöspäin Whampoaan, joka on Kantonin satamakaupunki.

Tähän pysähdyttyä keräysi mahdotoin joukko veueitä lanvan yinpärille tuoden kaikellaista ruokahalua, varsinkin v ia kaljaksi, ja yhtäkkiä olivat virkeät markkmat laivan takilla. Ruoka, kalu oli kyllä helppoa. Siltkihimvia, kiiltäväksi maalatulta arkkuja, vaatteita, kenkiä, posliinia elehivalitin luusta tehtyjä kaluja ymiä ta pakottiivat he väkeä ostamaan. Kauppa oli virkiä, kuu lanvan väki ei vielä euueu olleet nähneet näitä kaikkia, ostovat he niitä hymi. Mutta yhtäkkiä Pysählyi kauppa, kun luutsi tuli ja lähettiin Kantoniin. (Jatketaan. ).

(lähetetty. ) Sanainen kielitutkinnon uutisista Suomen lulkis-Sanomissa.

Kirjeen! Toimelalle näkyy Helsingissä aimottuun sattuneen käteen koska lulkis-Sanomisia n:o 72.

taas on tuumia, kieli-opillisia mukamas, sanain katkomisen puollusteeksi. Ennen tunnettu Kieliniekkamme näkyy päällensä ottaneen sen vaikean, mutta runsas aineisuudeltansa sanomain kirjoittajalle sopivan loimen, että kaikille, sekä entisille että nykyisille kieli-mirheillensä sommitella kieli-opilliset perustukset.

Nyt selittelee hän muka eroilusta semmoisten sanain välillä kuin ”tehny” ja ”tehnyt”, joista hän edellisen luulee olevan saman kuin ”tehnynnä (lel>nytnä), ” luultavasli senlähden eltä kuin tällaista sanan muotoa täyteläisyytensä vuoksi usein runoissa ja vieläpä puheessakin käytetään nimisijallisen sanan asemesta, ehkä se on olosijallinen yhtä hyvin kuin esim. ”tehneenä. ” Mutta vielä lisäksi, kuin senmuotoisista sanoista, kuin esim. ”tehnyt, ” tavalli: setzsa puheessa jää t pois, niin on kieliniekkamme siitä käsittänyt sen iymeellilen opin, että katkaistu ja pitennelly sana on aivan soma, Tämän soman opin avulla saattaisi ruotsinkielen sotkijatkin sanoa, että jos sanasta med heittää hölpäytetään d pois, niin jäänös on aivan sama kuin medelst, Cikös se ole kieliopillisesti oikeen tuumattu?! Hummanhupaisia ovat tuommoiset keksinnöt, ja saas nähdä eikö kielinilkkamme taas jossakin numerossa tieteellisesti näniä miten ”jolta, ”’) samassa merkiiyksessä kuin ”että, ” on aivanpuhdaS suomalainen sana (luultavasli: iiiil ) y. m. s. ; mutta sellaisia mietteilä seurata ja niihin vastata, luulemme tarpeettomaksi, koska kirjoitukseeni panemista kysymysmerkeistänsä näemme kielessa hänelle loytyvän monta outoa sanaa ja kumm. lstuttavaa lausetta.

Wiimein kuin kirjeessäni Toivolalle arroelin kieli-oppimme vauhuksen äihaelin valiltavan suomen kielen rääkkäyksestä, k, npasi kieliniekkammesiihen Petr>>eusla ja dänen parsinansa MartiniuSta, ikääskuin kelpo kieliopin kirjoittajia. Waan olkoon menneeksi! Kenellä vaan on Petrnuksen ”ilivin Insliixlin”, katsokoon siitä eikö häntäkin surettaisikuinHyvin KorkiaotikinoppineetKieliniekat jonkun erinäisen murteen taikka muun huolettoman puhe-hölpötyksen mukaan rupeavat sanoja kirj. i-kielesiakin katkomaan.

Eeikkanen. *)

Mainitun mron viime finnin en(ipaistolla löytyvH ”jotta” faatetaan myös toisinkin ymmärtää, ja niinkö Ifeneefini ”SBaan” joita (niin, l)3mmpmn)Ffettu) ei sana ”tfbniXnnii/’ mevfitfe samaa tum ”tehnyt” j. n. e. ” Aivan oiPeen! («Ahetetty. ).

Isä lapsinensa. Erään nuoren miehen päiväkirjasta. (Lisää viime lehteen).

Mutta kuin tulin ymmärtämään, ettei hän ollenkaan tahtonut peitellä eikä kaunistella sen aikoja sitte kuolleen isänsä elämän tapoja, niin kysyin häneltä mitä hän itse isästänsä tiesi, johon vastaukseksi sain: minua kohteli hän lempeästi ja hellästi niin kuin isä tavallisesti lastansa, vaan oppia, valistusta ja totista sivistystä ei hänkään suosinut, niin kuin se ei tavallista ollutkaan siihen aikaan.

Sen muistan siitäkin, kuin äitini kerran tuumasi minua panna kouluun, jossa oppisin kirjoittamaan eli edes oikein lukemaankaan, niin isä vastasi kumpasetkin olevan liikanaista talonpoikaiselle. Mitä taas kristilliseen hartauteen ja Jumalan-pelkoon tulee, niin siitä hän ei myös isoa lukua pitänyt; sillä kauhea epäusko oli sydämensä valloittanut. Mutta kerran sai hänkin tuta, mitä tämä synti elämänsä alla oli hänessä valtaan saattanut; kerran sai hän koetella niitten katkeruutta, kärsiessänsä sitä katkerata tuskaa, kuin pitkän elämän alla koottu synnin-kuorma likisti yhtä sairasta sydäntänsä.

Minä kysyin mitä hän tällä puheellansa tarkoitti; hän vastasi: isäni oli seitsemännelläkymmenellä, kuin hän sairastui viimeiseen tautiinsa: eräänä ehtona palasi hän kaupungista ja valitti vahoin voivansa; kuitenkaan ei tämä pahoin voiminen näyttänyt muulta kuin vanhuuden heikkouden vaikuttamalta.

Mutta yöllä alkoi lepo-sialta kuulua surkia valitus; kaikki kiiruhtivat paikalle ja tahtoivat tietää syytä eli kipua, mutta siitä ei selkoa saatu. Woi minua onnetonta, voi minua suurta syntistä! olivat ainoat sanat, jotka häneltä silloin kuultiin.

Tätä tuskaa kesti hänellä usiat vuorokaudet. Se oli ilta, syksyinen pimeä yö luonnon muutoin hiljainen olento alkoi muuttua kolkoksi ja karmittavaksi. Synkän mustat pilvet olivat levenneet ympäri taivaan rantaa, ainoastansa sen laelta kiilsi muutamia tahteja.

Isä makasi vuoteella, sen komean huoneriroin peräisemmässä kamarissa. Hänen ruumiillinen tusskeannssaa oli nyt vähä huojennut, pilkallinen houraukoli myös loppunut. Mutta hengeinveto tuntui vaikealta, valituksensa oli harmaa, mutta surskeenata kuulla. Kaikki ihmiset olivattalossa murheellija alakuloisen näköisiä, minä ja veljeni itkimme myös katkerasti.

Yhteinen suru oli nyt käsillä, ainoastansa muutamat rengeistä väen tuvassa nauroivat ja ilvehtivät. Toveri, talon vanha koira, ulvo kartanolla, ikäänkuin hänkin olisi murheella valittanut isäntänsä kärsimistä.

Sairaan holhoja anoi isännän tahtoman vaimoansa ja lapsiansa puhutella, me kokountuimme hänen vuoteensa ympäeille, silmänsä olivat ummessa ja huulensa liikkuivat niin kuin hän olisi jotakin puhunut. Me luulimme hänen ei enää olevan taidollansa.

Hoitaja pani päänsä likelle ja mainitsi häntä nimellä; hän avasi silmänsä, niitten outo katsanto pelotti minua. Kappaleesen aikaan ei hän puhunut milään, siis luulimme hänellä ei olevan puhetta. Wiimein sanoi hän selvällä äänellä! Auttakaa minua istumaan, hoitaja laittoi hänen taka nojaan istumaan.

Suuri muutos oli tapahtunut hänen tykönänsä, kuoleman kauhistus oli poisrepinyt kaikki kaunistelemisen kiiltävät peitteet, se oli vyöryttänyt myös epäuskon kauheat muurit, sen turmassa ei löytänyt se paljastettu sydän enää vähääkään suojelusta. Mihin otti se hätäynlvnyt sielu nyt pakonsa, koska omatunto soimasi häntä monilla pienimmillä ja isommilla rikoksilla. Mihinkäs muualle kuin sen sHl>^isten auttajan ja armahtajan lykö, jonka armoa s)än koko elämänsä ajan oli jalk. unsa alla tallannut.

Woi minua onnetont. ’! oliv., t vieläkin hänen ensimaiset s. nia sa. Minä olen elämäni alla tehnyt niitä kaikkein suurimpia syntejä, minä olen varast. niut, valehellut; ei ole sila syntiä ja vääryyttä, jota minä en ole harjoittanut, Turhaan koetti se Jumalala pelkääväinen hoilaj, lohduttaa häntä evankeliumin suloisilla sanoilla; ei ollenkaan taipunut hän itsellensä omistamaan sen lohduttavia lupauksia.

Sydäntä kauhistutti kuullessa niitä kamaluuksia, joita hän sanoi elämänsä alla tehneensä; pitkäksi tulisi niilä tässä kertoa, kyllästyä tallaisitte myös kuullessanne. Ohden tapauksen, koska aikakin myönnyttää, tahdon tässä kertoa: hän v., iken’i ei antaneensa opetl. ’. iillekkam heidän laillista os. iansa, mikä heille tullut olisi.

Hän sanoi: Jumala anto! armostansa kasvaa niiliyn! ja peltoni kaunista viljaa; mutta sitä en minä semmoisena kuin sen sain vienyt papiUe. Minä tiesin kyllä, että se joka evankeliumia ilmoittaa, pilaa myös siitä elatuksensa saaman, tiesin myös minunkin antimen! olev. m hänen elatustansa, mutt, ’ synti oli niin pimittänyt minun, että tahdoin heiniäkin tehdä raskaammiksi, kuin tiesin pappilassa valtaan otett. lissa ne pinmitt. nv. in. Minä hajotin ne kartanolle, ja loin lapiolla lunta niitten sekaan.

Usioita on reiigislä !, jotk, vaadin kanss, ’ ! sellaiseen työhön;he ovat selvät todistajat minun niin tehneen. Jumala armahtakoon minun! Minä sanoin jyväinkin ole van liika hyviä viedä papille, sellaisina kuin ne ovat; sen tähden sekoitinkin nj usein jolLnn kehnommilla. Niin lapseni! sanoi hän sitten meille, te pitänette kuitenkin itsenne onnellisena sentähden, että olette äitinne kanssa tämän suuren talouden omistajat, sillä se on vissi, että minun pitää kohta jättää teidät.

Mutta se täytyy sanoakseni, että vaäryrdellä olen koonnut tämän tavaran; olkaat siis vakuutetut, että se Salomonin sanain mukaan tekee ikäänkun siivet itsellensä ja lentää pois! isoin osa viedään siitä jo heti minun kuoltuani, sillä velkamiehiä tulee usioita kirjoineen, ja sitä ette voi heiltä kieltää. He ovat niitä, joita usein on täytynyt vääryyteni tähden so vittaa välttääkseni lain kovuutta.

Näin sanottuansa vaipui hän vuoteelle ja kuoli sitte muutaman päivän perästä. Se oli ihme että isän ennustus tuli niin pian täytetyksi, sillä minäkin olin jo toisena vuotena ruotilaisena siinä samassa talossa.

Tämän kertomuksen kuultua, otin minä jäähyväiset sillä kunnioitettavalta vanhalta mieheltä ja aloin matkan, joka minulla oli.

Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viatoin, Sal. Sanani. 28: 20. K. 8)— o. (Cohetftti). ).

*** rikkaat ylpiöitä ***.

Ovatko rikkaat ylpiöita? l^Lisää 38 niroon. ) Elämän tapauksista saatuja sanoja. Jos me sanoisimme nämät elämän tapaukset tapahtuneen jossakin ulkomaan saaristossa taikka Wälimeren rannoilla, niin voisivat kukatiesi kunnioitettavat lukijamme huomata tässä joitakin ihmeitä ja kummastelemisia, mutta kuin nämät kaikki ovat tapahtuneet oman Oulumme ympäristöllä, niin voipi olla ettei tässä tunneta mitään erinomaista; vaan katsomatta sitä, lähdemme kuitenkin järjestään kertomaan näitä ”elämän tapauksista saatuja sanoja”, sillä ne meissä kerran vaikuttivat pitkällistä mietintöä.

Muutamassa talossa oli monta lasta, joita heidän vanhempansa rakastivat, opettivat ja kunnioittivat isän ja äitin helleydellä; mutta yksi oli joukossa, johon eivät vanhimpain hellät neuvot pystyneet. ”Kuules nyt Matti”! sano! isä eräänä, sunnuntai ehtoona, ”minä ja äitisi olemme kaikesta sydämestä koettaneet saada sinustakin nöyrää ja kuuliaista lasta, miten muutkin veljesi ja sisaresi ovat, mutta sinusta ei meidän opetuksellamme näytä tulevan mitään, sillä jota enemmän sinua opetamme, niin sen hurjemmaksi vain tulet.

Mutta ihmisyyden en usko sinusta vielä peräti kadonneen, siksi olen, ajatetut antaa sinun niiden huostaan, joilla on enempi ymmärrystä etsiä sinussa ihmistunteita. Sinun pitää nyt, rakas poikani Matti lähteä opistoon. ”.

”Opistoon! mihinkä, opistoon?”, tiuskasi Matti, mäy— än—kiukkuisesli, ”tarvitsi p— le kenenkään oppia!” Arvatkaapa, kunnioiteltavat lukijat, minkä kaltaiset kajaukset lensivät isän sydämeen!.

Wähään aikaan ei voinut isä saada sanaa suustansa; viimen kuitenkin sanoi hän: ”voi, rakas poikani, mihin onnettomuuteen, olet minua sysännyt! etkös vähääkään ajattele” Mutta samassa lensi Matti kuin nuoli ulos ovesta, jonka löi kiini että huone tärisi.

Yhä kauhiampi suru täytti isän sydämmen, ja kiirehti poikansa jälessä, jonka tapasi pirtistä pieksämästä äitiään. ”Etkös häpeä, poikani kun selvälla päällä kosket vanhaan äitiisi!” Matti asettui ja nakkausi permannolle pitkäkseen huutaen, potkien ja kiljuen. Sydän molemmilla vanhuksilla tykytti pelvosta, rakkaudesta ja surkuttelemisesta kalsellessa poikansa pahaa elämää.

Aikansa telmettyä hyppäsi Matti ylös permannolta ja sanoi: ”kuulkaa nyt vanhimpani! nyt lähden pois kotoani palvelemaan naapurin isäntää, ettekä voi sitä estää. ”.

”Mene vain!” sanoivat molemmat, sekä isä että äiti; ”mutta muista että otat opista vaarin!”.

”No niin, hyvästi nyt!” Silloin Matti meni. Wuosi oli Matin palvelusaika, naapuri-talossa; mutta niin huonosti ettemme jnlkea sitä tässä kertoa. Kaikki iphymsyisektalmkooksosat, ie”neoiilla päättivät ettei kannettu mesi pantu mieli pysy päässä” j. n. e.

Malli tuomittiin onnettomaksi, sekä hänen vanhustensa väitöö, eitä ”oppi on toinen luonto” tuomittiin turhaksi.

M>it!n palmelus^muusi loppui ja silte tuli hän heti kotiinsa. Mutta mitäs Matti oli oppinut palmelus-. ijaUansa? (Jatketaan, ).

Oulusta.

Hymia, eIM pilmis-a ilmoja on syksy pitänyt tälläkin viikolla.

Satamassamme olemat laiv>>t v>>linistamvat t>>lvi-matkal>e ja niitten lastaaminen on pitänyt liikettä mirkiäna Toppilan salmessa. Maankalua on taas alkanut näkyä paremmin kuin ennen kaupungissa. Heiniä on maksanut 2 r. ja 2 r. 50 kop. hyvä kärryhäkki, rukiita 4 r. 50 kop., ohria 3 r. 50 kop. ja potaalia on myyty ruplaan tynnyri. Tuoreita kaloja on taas näkynyt, ehkä ovat olleet tyyriita: siikoja on maksanut ruplan ja enemmänkin, ahmenia 60 ja 40 kop. Ieimiskä ja N<’—hki>, isiä 30 ja 35 kop. sata. Sähkölennätinlankaa sanotaan jo toki pantavan ylös Waasan läänissä; joutuneeko se tänne asti ennen talven tultua?.

Muhokselta 7 p. lok>, k,.

Rukiin laihot vihoittamat Hannoina, ja niistä on tulemana kesänä jotakin hyvää odotettamana. Tänäkin vuona olemme saaneet rukiin kylmöistä paikoin hyvän tulon ehkä sanotaan paikoin mähemmankilähtemän riihestä. Ohrain joutumista esteli pilvi-ilma joutumisen aikana, vaan kuitenki on ohrista lymä sato. Kauraa miljellään maha, ja siitä oli kuitenki lamallinen tulo.

Potaatin! tulee osittain niin hymin, että Harmoin on niinpaljo saatukaan, mutta paikoin mähempiki siellä, jossa kuuluu laakonpaimää masten halla panneen varsia. Nauriita ja tupakkia, joita vanhat miehet halulla ja uutteruudella kasmattamat, on tullut hyvästi.

Mahtanevat siis kiiltää Jumalaa, että hän on antanut meille nuvinnon aineita, eikä tarvinne vanl’ainkaanmiesten joutilaina olla, kun polttotupakkia on tullut hyvästi. Marjoja onollut hyvästi ja kaupassa on mansikoita maksanut 20 ja 25 kop. kannu, mustikoita oli maha ja niitä maksoi 8 kop., vaaraimia 20 kop., miinamarjoja 25 kop. kannu, puoloja 5 ja 6 kop. kappa. I. P.

Haukiputahilta 1 p. lokak.

Kynään kykenemiä löytyy seurakunnassamme kyllä, vaan Harvoin näkee sanomalehdissä täältä mitään mainittavan, ehkei täällä niin erinomaisia tapauksia tosin ainehiksi ole ollutkaan, vaan joka olisi halukas kynäilijä niin kyllä aina ainetta olisi.

Kylläpähän keskuudessa on täälläkin yhtä ja toista hälinätä, kansan yhteisistäki asioista kummastelemat maan toiset toisiaan, että kumma kuin tuota ei kukaan perustele paremmin tietämiltä miehiltä, tahi sanomissa esittele yleisölle, miten sen ja senki asian perustus mahtanee olla.

*** tolppakorvaukset lennätin ***.

Haukiputahilta 1 p. lokak.

Esimerkiksi nykyisen sähkö-langan tolppain ylöspanosta on paljo nurku-puheita. Ja ihme kyllä, kun ei yksikään maanmies ole rohennut yleisölle esitellä sellaista asiata, joka niin moneen maanmieheen on koskeva.

Sillä ei suinkaan tässäkään ole meidän, kaikkea alamaistensa hyvää ja hyötyä tarkoittavalla Esivallallamme ollut tahto että mainituita tolppia asettaa maanviljelijäin pelloille haitaksi ja hankaluudeksi, niin kuin se meille pohjolaisillekin on tapahtunut; silloin kuin sen välttää olisi voinut.

Sillä sen näkee itsekukin matkustava seurakuntamme läpi kulkeissaan ranta-maantietä, myöten samoten kuin Iin emä-kirkkokunnan kuin myös Kuivaniemen kappelin läpi matkustaissaan, että mainitut tolpat ovat pystytetyt pelloille, missä vaan niitä pelloille mahdollista, on panna ollut.

Monessa kohti, jos ei halu olisi ollut tolppia pelloille asettaa, olisi matkaki tullut lyhenemään; mutta sähkö-langan linjan lyhentämiseen eli oikomiseen ei tolppain sian merkitsijöillä näytä olleen tarkoitusta, sen vähemmin karttaa niitten pelloille asettamista.

Tolpille reikää kaivaa oli peltoon kyllä helpompi, mutta ne, jotka tolppia merkittyihin paikkoihin pystyttivät, saivat kyllä sellaisen makson, että se olisi kannattanut kaivaa reijän sellaiseenkin maahan, jossa maankenkä oli vielä rikkomatta.

Samoten luulisi merkkipano-herroillaki kannattaneen pistellä merkkejään muuhunkin maahan, ettei olisi peltoja myöten tarvinnut mainittua linjaa johdattaa.

Eikä täällä enää ole niin isot petäjiköt, että ne olisivat viivyttäneet sellaista linjaa hakatessa. Sillä metsämailla pitänee sama linja laajentaa, jos mieli langan siinä menestyä. Olisi pelloilla poispoistaakseen voinut tolppa-linjaa johdattaa monessa kohti toista puolta tietä, jossa ei peltoja olisi ollut.

Mutta päin vastoin on niissä linja kuletettu tien yli sille puolelle jossa peltoja on. Millainen käsky heillä lienee ollutki, mutta kummaltahan kaiketi näyttää, kun tolpat ovat pelloille asetetut, missä vain on voitu, ehkä ei pelto välistä ole paljo isompi sattunut olemaan kuin helmanlevyinen; kuitenkin on tolppa keskelle pantu.

Itse tolppa ei tosin maata allensa laajalta ota, vaan mikä vastus eikö siitä seuraa peltomiehelle kynnön, karhittemisen ja muun peltotyön aikana, sen nyt arvaa joka ihminen.

Jos he edes sellaisilla paikoilla, joissa linja kulkee poikki peitoin sarkoja, olisivat asettaneet merkkinsä ojain pyörtänöihin, eli sen viereen, kun se kuitenki piti pellolle saada, niin olisi seki jo ollut peltomiehelle paljoa huokiampi, sillä sitte ei kyntäessä ja karhitessa olisi tarvinnut tolppaa kiertää kuin yhdeltä puolen.

Se olisi helposti monessa paikassa sopinut, koska moni tolppa seisoo muutamia kyynäriä pyörtänön laidasta pellolla, ja metsämatkoillaki eivät tolppain välit ole aina yhtä pitkät, ovatpa muutamat välit kymmeniä askeleita toisia pitemmät.

Eikö liene se ainoa ja paras syy heitä peltoja myöten kulettanut, että näyttivät meille Pohjolaisille itsevaltaisuutaan, joka heillä muka oli kulkeissaan; sillä sen kuuli siitäki, kun muuan seurakuntamme herrasmies oli heille merkkein panoaikana esitellyt, karttaa linjaa pelloille menemästä, sillä pelloin omistajat sitä hyvin paheksuvat, oli toinen heistä vastanut: ”Se on se ja sama, jos he pahastuvat, taikka hyvästyvät, meillä on valta panna mihin, tahdomme; sillä kuin muutamalla kirkolla etelästä päin tullessamme syytivät pannut paalumme pois pelloiltaan aina siellä olevasta nimismiehestä lähtein, tulimme me ja panimme paalu-merkkimme uudestaan, ja sitte ne vasta oikein pelloille soviteltiinkin. ”.

Siinä kuuli heidän hyvätahtoiset tarkoituksensa aivan omista lauseistaan.

Kumminkin olivat muka sille herrasmiehelle mieliksi siltä kohdalta peltoa vähin karttaneet, jossa sattuivat puheisille.

Ei siis kumma, jos peltomiehet nurkuvat ja napisevat tolppa-herrain kulusta.

Usiamman maanmiehen kehoituksesta: Ravela.

Alakiimingiltä.

Täältä ei ole tietoja tihiään annettu, vaan nyt en malta olla mainitsematta, kuinka täälläkin tämän joen varrella rakennukset ovat matkassa.

Koitelin saha, joka on yli kymmenen vuoden ajan ollut viratoinna. on nyt tänä kesänä uudestaan rakennettu ja kauniilla rauta-rattailla pantu voimaan. Tämmöisiä kummia rattaita ei ole täällä ennen kuultukaan, vielä vähemmin nähty.

Niin myös Wääränkosken vero-mylly on korjattu ja saatu käyntiin, ja siinä näkyvät ihmiset pian kuormansa saavan jauhoiksi ja mukaansa; mutta siitä on paha, ettei ole käytteitä tarpeeksi niin hyvälle myllylle, ainakaan ei läpi vuoden.

Ilman sitä on mainittuun myllyyn rakettu kryyni-kivi ja kryynein särky-konet, jossa pian saa kansa hyviä kryynejä ja krääti-jauhoja, minkälaisia kukin tahtoo.

Alakiiminkiläinen.

Plllkkilasta.

Wiime tiistaina 4:näpäivänä lokakuuta paloi Launolan maalla Launolan kylässä riihi eloineen, jossa tilassa myöskin yksi ihminen menetti henkensä. Talon renki, kaksi piikaa ja lapsen. likka olivat varahin aamulla riihellä, renki ja toinen piika puimassa ja ne toiset muutoin siellä käymässä, kun valkea riihen uunista tarttui kahteen kadosta pudonneesen olki-lyhteesen ja niin kiivaasti leveni yli koko riihen laattian, että ihmiset töin tuskin pääsivät riihestä pois.

Piika Maria Hymärinen jäi riiheen sisälle ja sai siellä hirviän kuoleman, sillä hän paloi sinne.

Hirviä on ajatellakkin tämmöisen onnettomuuden tapahtuneen, vaan se on mielä tuhatta kauhiampi niille, jotka palavan huoneen ovella saivat odottaa, liekin tekevän surma- ja hävitys-töitänsä’, stieentäen huoneessa olevan työkumppaninsa ja kuulla valitus-huutoa: ”Herra Jumala kuin pitipalaa!” Tiedon saatua rienti talossa oleva väki riihelle avuksi, jossa tilassa talonpoika Abram Launonen kaksi erityistä kertaa oli mennyt palavaan riiheen sisälle, auttaakseen sitä siellä olevaa onnetonta, mutta hänen kiitettävä uskaliaisuutensa meni hukkaan.

H. G, N.

Sodankylästä 29 p. elok.

Erinomainen lauha talvi oli täällä tänä vuonna, ja lunta oli sydänmailla liki kolme kyynärää vahvalta.

oli niin pitkällistä, Kesäntulo että 17 p. toukokuuta ajettiin hankia myöten, mutta se oli erinomaista, kun samana päivänä illalla nähtiin pääskysten leiilelemän. 24 päiv. lähtivät jäät joista, korkialla tulvalla, niin että ne repimät kaikki törmäniityt Kitisenjoen partaalla ja alanko-paikat tulivat lietettä täyteen; tänä kesänä ei siis niistä heiniä saatu.

Niityt vikajoilla ja jängillä omat jotensakin kasvaneet, mutta sade on niin pidätellyt heinäntekoa, että sr vieläkin on usiammilla keskissä. Kesäkylvön tekoa alettiin 24 p. ja lopetettiin 31 p. toukok.

Sitte oli kaunista ilmaa ja sateli tuo tuostakin aina 24 päim. kesäk., niin että pellot ja niityt näyttivät kauniilta, ja päätettiin tulevaksi hyvän vuoden.

Mutta kun sitte ei satanutkaan ennen kuin 13 p. heinäk., jolla ajalla lämpömittari näytti 27 ja 29 pykälän lämmintä päivillä, ehkä öillä oli kylmä, niin että pikku hallojaki tuli alankomailla, josta hillan kukat turmeusivat, niin uudet ja vähälantaset pellot kuivivat pilalle.

Rutto alkoi myös lampaita surmata, että jo 80 lammasta löyttiin kuolleena.

Heinäkuun 24 päivää vasten oli halla, joka pilasi potaatin varret ja tupella olevat ohrat.

28 päivää vasten elok. oli kova halla, joka pani kaikki touvot ja puunlehdet. Jo ennen viime hallaa on monessa paikassa niitetty peltoja, jotka tuppihalla pani.

Tästä on nähtävä, että usiampi hätää kärsii, ennen kuin talvikeli tulee, että pääsee muualta hakemaan elatuksen apua, sillä kesällä ei täältä pääse, kun ei maantietä ole, ja kulmia koskisia jokia ei saata eikä jaksa eloa kulettaa avuksi asti.

Sodankylästä 29 p. elok.

Alotti korkia hallitus tänne tekemään maantietä kymmenen vuotta sitte, ja sitä tehtiin täällä päin 4 peninkulmaa Rovaniemeen päin sekä on sieltäkin tehty kolmatta peninkulmaa eikä sitä ole enää kuin kolmen peninkulman paikoille aukaisematta, mutta ei ole enää näinä vuosina sitä pitkitetty.

Iisakinpoika,
uudistalonen.

Helsingistä.

Wiisikymmenvuotista muistojuhlaa vietti lokakuun 2 p. Suomen Senaati.

Wuodesta 1809 aina 1816 asti kantoi se Hallitusneuvokunnan nimeä. Senaatin jäsenet ja virkamiehet sekä muut yleisemmät virkakunnat kokousivat tämän muistojuhlan viettämiseen Senaati-huoneesen, josta he menivät sotaväen leterien läpi Nikolain kirkkoon, jossa pidettiin juhlallinen jumalanipalmelus.

Suomen kaarti ja 2 venäläis-pataljonaa piti jumalan-palveluksen päätettyä kirkkoparaadin. Samana iltana piti h. ylh. kenraalikuvernööri pidot Senaatin jäsenille ja virkamiehille kuin myös muitten virkakuntain jäsenille.

Wenäjän sotaministeri kenraali-adjutantti j. n. e. Suehosanet seuroneen oli tullut Helsinkiin, luultavasti Weaporin linnaa katsastamaan.

Potaati-tauti on alkanut liikkua Uudellamaalla ja Hämeessä.

Hittvi sanotaan 11 p. syysk. ammutun Laatokan merellä, johon se oli luultu muutenkin hukkuman.

Hätävuooen aftu-lahjoja rahoissa, jauhoissa ja jyvissä oli Oulun, Waasan ja Kuopion läänien, katovuosista 1856 ja 1857 kärsineille asukkaille kaikkiansa tullut: 167, 070 r. 2 kop. hop., 2, 706^ jauhomattoa, 2. 425 tynn. 2«4 kappaa rukiita, 96 lynn. 23^ kappaa ohria sekä 1^ tynn. kauroja. Näistä lahjoista oli H. M. Keisarin antamia 1, 700 jauhomaton hinta ja H. M. Keisarinnan antamia 5. 000 r. hop. Muut lahj, tt olivat tulleita: Wenäellä 48, 171 r. 51 kop. ja 118 jauhomattoa, Englannista 36, 596 r. 57 k., Ruotsista 21. 156 r. 40^ kop., Saksasta ja Ranskasta yhteensä 3, 089 r. 9 kop., sekä Suomessa koottuja: 41, 789 r. 56 kop., 2, 688^ jauhomattoa sekä kalkki jyvä-lahjat. (S:tr. ) Tilavakuus-yhdistykselle johtosääntöä valmistamaan kutsuttu toimikunta alkoi viime keskiviikkona tärkeän toimensa ja on läpi päivät myöhään iltaan ollut ahkerasti työssänsä kiini, jouduttaaksensa tämän odotetun hankkeen valmistumista.

Toimikunnassa on puheenjohtajana kreimi Creutz, ja jäseninä: tilanhaltijat I. G. Eehatelomitseh ja I. A. von Essen, konsuli N. Frenekell, apteekkari K. Carger, tuomari K. Frietseh ja lisentiaatti P. Tikkanen, sekä sihtien’: nä ja jäsenenä lakitieteen kokelas H. Borgström. (S:tr. ).

Ulkomaalta.

Wieläkään ei kuulu Zuriehin rauhankokouksesta iuitään muuta, kvin etta se loppuisi ilman lopullisetta päätöksettä. Biaritzissa Franskan maalla pidetään myös kokousta samasta asiasta. Täune oli tullut Franskan uaapuriu Belgian kuningas. Mutta Euglaunin hallitus ei ole aikouut lähettää olleukaau asiamiestä kokouksiin, joissa Italian asioista päätetään, joö eivät Italialaiset saa vapaasti valita itselleen hallitsijaa jahallitusmuotoa.

Luullaan, ainakin tuumiteltavau Keski-italiasta saada kuniugasvaltakuuta, johon Flauder’iu kreiiviä eli prinssi Napoleonia luullaan esiteltäväu hallitsijaksi. Uusi kokous arvellaan tästä tulevan pidettä, ’äksi Velgian pääkaupungissa Brusselissä.

Wäsyttävää toki lienee Italialaisille näin pitkällinen miettimiuen heidän tule.

asta hallituksestansa. Tämä Italian sotkunen asia kylmentää ehtimiseen Franskan ja Englauuin ystävyyttä, kuu Englanti ei suostu Frauökautuumiin tassa asiassa. Kuitenkin varustauvat molemmat vallat nmollisesti Kiinaa vastaan.

Jo oli ollut 40 Euglantiu sotalaivaa matkalla Kiiuaan. Kiinalaisten voitto Peibou joen suulla lieneekin paljo iutouttamit Kiinalaisia, jotka näkuvät Euroftalaiöten ei olevan im väke viä, ettei heitä voiteta.

Täta luuloa tMouee(iuglanti jaFranska tehdä turhaksi, etteuvät Kiinalaiset, joita lienee nom 400 ja 500 miljonan paikoille, tulisi tuntemaan voimiausa ja kokonaan sulkemaan (suropalaisia pois yhdistyksestään.

Muutoin voisi koko itäpuoli mailmaa koettaa ajaa Europalaisia pois maistaan. Persiassa oli Engaunilla sota, jossa Englanti voitti; Itaiudiau kapinan on Englanti hävittäuyt; ClioehiuNinassa oli Franskalaisilla sota, Celel’ es nimisellä Itäindiansaarella on Hollannilla sota saarelaisten kanssa ja uyt on Kiinau kanssa uusi sota kovaösa alussa.

Nii l on. siis Europa Aasian kanssa uyt ollut alinomaisessa riidassa. Jos oma voitto nsein onkin Enropaa saattanut uäihiu riitoihin, meneekuitenkinEuropan sivistys vähitellenkiu eteenpäin silläkin lailla, kuu sotain perästä saadaan vapautta likenipään yhteyteen Aasialaisteukin kanssa.

Franklinista saadut tiedot ilmoittajat liäueu kuolleen jäämerellä >v. 1847; hänen väkensä jättivät laivat ”Erebus” ja ”Terror” v. 1848. Laivoista musertuvat ja upottivat jäät toiseil ja toinen rautausi. Kaikki vakiki on kuollut. Kuopion hippakunuau sanomia. Koulu-opettajan vaitostutkinn ossa, 2<i päiv. edesmennyttä syyskuuta, sai kielitieteen kand. G. Winter ariviosanan <>pp!-(>b, >!ur (^4) ja luetus-tutkinnoissa, 2« p. syyskuuta, ariviosanan nppruliuiur eum luuds (;^i.

Kappalaisen maalissa Nauta vaara!la, >8 v. syyskuuta, lankesi vat huudot seuraamaUa taivalla: kappalaisen perillisten armovuoden saarnaaja Kuopion emäkirkotta Fr. Granit jäihuudotta; kirkoh. apulainen Nurmeksella S. Porthan sai >l arvioruplan kuudot, ja kirkkoherran apulainen Tonmaiärvellä K. Frith. Calonius sai enimmät huudot 44^ arvioruplan osalta.

Ouluun tulleita laivoja. Lokak. 5 p. priki Aalto, Tornberg, 12 p. lkuunari Mathilda, Niska, KPöoörpisetnahasmuoinlaosiltlaa. laisella kalulla. kaikel 13 p. laiva Salmi, Nyselin, Vordeauzista t )hiänä. 14 p. hiiyrylaiva Suomi, Sundman, Pietarista kaikellaisella kalulla. Oulusta lähtemiä laivoja. Lokak. 4 p. stuupiNrvid, Jakobsson, Vnsslantiin tervoiNa. 8 p. laiva Hans, John, Englantiin plaiituilla. 10 p. laiva Katarina, Clfming, Englantiin tervoilla ja plankuitta. 11 p. priki Minna, Waselius, Nälimereen terivoilla ia.

Kuulutuksia.

Julkisella urakkahuutokaupalla, joka pidetään maanantaina 2, p. tulevaa marraskuuta kello 􀀀 aikana e. p. p. vaatteus-toimituskunnan edessä Imeisa jaetussa Oulun tarkka-ampuva-pataljonassa, tarjotaan väliimmän vaativalle seuraavain tarivekaluin hankkiminen mainitulle pataljonalle, nimittäin: 􀀀7,, arssinaa tummamvilieriää verkaa,, 6<i arsssnaa vaaleansinistä verkaa, 8 arssinaa keltaista verkaa,, <> lakinlippuja, s>, e > aresnianapapia v, u2our>i-, liinaa, 􀀀s«n paria hakasia, 95 tusinaa messinkitusinaa tinanappia, nahka-vuoria neljään pariin housuja, >i’2n arssinaa Flamlannin liinaa,, ?5 arssinaa leviää pellava nauhaa,, 60 arssinaa samaa kaltaista,, ^>aresinaa leviää kultakaluunaa, 2U arssinaa kaitasta samallaista, 7, 6, °, arssinaa paitaliinaa, 􀀀^, s> paria villasukkia, tanvekaluja 26, pariksi voidemahkasia saappaita pitkillä varsilla kuin myös tarvekaluja 3, ^2 pariksi lankkisaappaita lyhyillä varsilla.

Ja pitää ne toimitetut kalut olla hyvyytensä ja laatunsa suhteen niitten. näytekappalten kaltaiset, joita Pataljonan kansliassa on nähtävänä; josta yleisölle tieto annetaan, muistutuksella ettäurakkaehdot tuleivat huutokaupassa tarkemmin määrättäviksi, kuin myös että kelvolliseksi todistettu takuu pitää siinä jätettaä tämän toimen täyttämiseksi, ennenkuin tarjouksista maana otetaan.

Oulusta 8 päiv. lokakuuta ii, sy.

Waatteus-toimituskunnan puolesta: Kaikki kaupungin viina-arentin maksavat asujamet kutsutaan, tä>män kautta maanantaina 7 p:ä sisällä «levata kuuta kello e. p. p. raatihuoneesen tuumimaan kaupunkia lanellä oleman prännin ostosta eli myös uuden rakentamisesta. Poissa olemat saamat toytyä siihen mitä läsnäoievat päättömät. Oulun raatihuoneessa, 4 p. lokakuuta Uöy.

Maistraati.

Tiistaina >8 p. tässä kuussa kello, o e. p. P. myydään julkisella vapaehtoisella auksionilla tiili-pruukissa: > hevonen ja härkä. Oulun kaupungin auksionikamarissa >4 p. lokak. >Usy. C. W. Westerlund. Wapaehtosella huutokaupalla myydään tuorstaina ja perjantaina 27 ja 2 p. tätäkuuta kello <<> e. p. p. Ohukaisen perintömaa, n:o >U Kempeleen kylässä, jossa on meroa, ja Ktynnyrin ala hyvässä kunnossa olevata peltoa; ja maalla pidetään 5 hevosta, ib lehmää; samassa tilassa myydään myös löysää omasuutta kaikesta laadusta; joka tietää annetaan.

Kempeleestä >> p. lokakuuta <«5>,.

Maria Ohukainen.

<y p, tässä kuussa myydään vapaehtoisetta huutokaupalla Kempeleen kylässä Tuohinmaalla lehmiä, yksihevonen, rukiita, ohria, kauroja, heiniä, olkia ja ruumenia, yhdet kärryt, sahrat, karhit ja kaikenlaisia työkaluja. Auksioni-raha pitää heti toimituksen jälkeen makseltaman.

Kempeleestä > p. lokak. <l<sn. Anderi Tuohino. ZUU^ Sulun Baijerin Oluen 12 pano-laitoksen hyvää olutta myydään 7 kopeekkaan ilman potellitta ja 42 kopeekkaan potellineen seuraavain herrain tykönä, nimittäin: 0. ia 6. Bergbom, 1. SK. Snellman G:poika, H. H. Hoekert, ©. Söderman, 0. M. Rinman, S. W. Antman, L. lunnrlius, 1, Grönholm, b. (5. Höekert, ” G. Neis, TirehtööriWesterlund, Ti. Boman, M. Stenmannin leski, Fonseliuksen leski, asuva ©. Vpolanderinleskellä. Eahtiaa kuin myös maskia myydään Oluen. panolaitoksessa. Planlkuin ja läntäin hinta tämän syyskuun ajalla Oulun sahassa. 1 toltti 7—l:tuitm. puoli-puht. lautoja 1: 50. 1:30. 1: 10. 1 „ lahounuita plankkuja 2: —1: GO. 1: 20. 1 „ parempia utskotti>lautoia. . 1: 85.

70. 1 „ huonompia.

valitsematta.

60. 1 􀀀 parempia pintoja.

— 50.

— 1 􀀀 huonompia.

20.

— 1 „ parempia liistukoita. . . — 15. kappale 2kop. 1 􀀀 huonompia.

— 5. „ i— Eahan. l, ia saa malsotta noutaa sahasta, vaan ei niinfutsutusta Valderm haasta. Oulusta heinäkuussa 1859, P. W. Wiiger. NY’ öiistukoin hinta on alennettu: kun 100 kappaletta otetaan yhdellä kerralla on hinta 1 rupl. v * ; remmiöta ja 40 kop. ljuonominiöta.

Mainitut liistukat omat erinomattain sovellaat i yrttitarha-plankuirsl, katto° uuoliksi, aidoiksi, ja onhinta niitten pituuden suhteen huokeampi kuntavalliöten aidaksien. Littoisten verkatehtaan tekemää vaatet; ta ja verkaa myypi halpaan fapriikin hin° ; taan A. Nylander M:poika.

Isoinfti joukko Forssan pumpuli°tehtaan tekemiä vaatteita, niin kuin: Pleekattua ja pleekaamntointa liinaa ja nelivartista vaatetta, valkeata ja monen väristä fuoriuaatetta myypi tehtaan hiiltään A. Nylander M:poika.

Hyviä herneitä, ohran-, heelia manna-kryyneiä, lehti-, rullaja kartuusi-tupakki, monenlaisia rauta-pannuja, patoja, räntijalkoja ia nauloja,, pumpuli-lankoja, saivuaa, stearin!ja talikynttilöitä, verkaa j. n. e. lebkirouma Björnströmin talossa. N. A. TornberMa. Hyvia munia Galeniuksen leskellä. Yhdet hyvät, puolen veron maalle sopimat iina:n)3rfit ovat kaupaksi.

Hinnaota saapi sopia näitten lehtein antopaikaesa. Yksi uufimuotinen hyvästi tehty silppu-mylly on kauvaksi halpaan hintaan kauppamies Lundbergilla Braaheösa.

Kaksi lehmää on kaupaksi muurari Korvelalla. Suomen maankasvu-tupakkia eli ©arnon lehtiä ostaa Fredr. Lithovius Oulussa.

Hyviä vaitta-tuNeitaNoomin Wiulun-kieliä on jälleen myydä Chr. Ey. Barek’in kirjakaupassa. Menneellä viikolla perjantai-iltana pudotettiin ykii viiden hopearuplan seteli-raha kauvpamies Hedmannin ja Kajaanin tullin välillä; löytäjä saapi kunniallisen palkinnon, jos onhyvä ja tuopi fen lukkari Wallenille.

Los joku oliii viime Juhannuksen jälkeen löytänyt eli vasta edespäin sattuisi löytämään yhden paksulla paperilla ympärikääntyi, ia kiini-lakatun paperieli kartta-rullan, päällekirjoituksella färjäri Nordbergille Tornioon, niin tekisi hyviuia palkintoa vastaan laittaisi sen nimitetylle Nordbergille eli minulle L, W. Nordberg, maankanttuoristi Oulussa.

Sepän-oikeudet tuin myös työ-aseet arenteeraa seppä Neumannin leski Braahessa. Uksi kaksl-piippunen reflattu pyssy on löydettymakasiinin alta lannassa.

Omistaja saapi periä sen Roustin leskeltä. Kierto-ajo tapahtuu jälleen yuomena. Tisrl. igon drn 18 donnes kl. 10 f. m. lörsaljas ä offentelig frivillig auklion ä fnijane>’-fabriken 1 hast samt ljur. UloÄhorgs slads aukiionskammaro den 14 oklober 1859. C. W. Wo8terlund.

Fruulimmers skinnkrag. ir oeh muffar, frunlimmersoeli barnlastingsoeh tygkängor, amerikanskt gutlapereha-tyg i flere färger, ryskä lärller oeh handduksiyger, holl. larftor, duktyger, bptvietter, haoddukar, frukost-servietter, linne-niisdukar tili olika prisrr, äkta eau de Gologne oeh akta esbouquot hos Abr. Nylander M:son. Applen, nonnoeh vinterfrnkt, tunnoeh kapptals hos Abr. Nylander Mlson.

Kina bruna skinnmössor af flere lajj, en vaekor mbbskimu petsroek oeh en bafverskinns öfverroek hos Abr. Nylander M:son. Fruntimmers doffel-kappor snmt flero sorlers modernt doffel tili fruntimmersplagg, sidenoeh svarta spetsmantiller hos Abr. Nylander M:son. Sefirgnrn, päritade kragar oeh garneringar pä batist, piqueoeh linnelttrft, hattstommar, krjnolmer oeh korsetter hos Abr. Ny’inder M:son. Flero slaga aldre kladningstyger, s. isom poil do ehevres orh orleanser, simplaro sehavlar samt garniturband t I nsdlatta pri— ser hos Abr. N\lander MliOD. Viborgska stearinoeh talgljus, ryskä palmoeh stoiirinljus, eopierböeker oeh alizarinbliiek, aromutisk kryddt\JI oeh flere an(Iru finaro tvSlsorter hos Abr. Nylander M:son. Priseourant a Tinionru Itruks jerntillverkiiin^ar. l’ä 0 mänader. Silfv. rub. kp. Bulljern 8-kant. N:o 2, |t:s pr lisp \:.

„ „ N:o 3, i „ „ ’ „ „ —90. „ „ N:o 4, 14. „ „.

86. „ „ N:oB, li „ „ —80. „ „ N:o 6, <i. „ „.

80. N:o 7, 1i „ „ —80. 4-kant. ; „, 90. ” 1. Qn } ” < T ”, ” 7ö! Ui -„ „ 7Bli. „ „.

78. Hi. ,. ~W. U „, -75. 2 „ „ -78. Stängjern 1 & 4 t:s „ 95. „ H <Sr i„ „ —95. i\ & i „ „ —90. ;„; !{SJ: ;; : : : : :=S: \~ oeh bredare ) -„ „ oeh tjoekare) ” ~iö. Yxjern „.

75. Karraxlar, —75. Slsdsunger „ —95. Speloilar „ 1:20. Skoppsknfln „ 1:75. Dingonaljern „ 1:75. Roderjern „ 2:.

Ra-raokar 2:.

Viil kontant betalning lemnas 4 proeents rabatt. ■— ■ Inlemnade reqvisihoner ulföras pä det skyndsammaste samt etnottagas uf Leon. d Candelin. M;is!< oeh ivagdrirka försaljes ä Ölbryggpriet. Konim issionii rer sökas tili försaljnlng af en nrlikel, som Ifltt k. ni alsiiltas siviil istfiderna, som isynnerhet pä landetbland allmogen. S\ar önskas i frankerade bref, med adress I. E. i Köpenhamn, Danmark. Namn oeh adress bedj. is blifva tydligt skrifna. En svart iden-paraply med svart knopp hnr nyligenpä okflndt siitt fOravunnit nti stadeu oeh ön^kas om denaammai Aterfäende niigon nflrmure upplysning emot vedergällning. C. G. Stenman. Hiirmedolst tillkiinnagifves, det jag utarrenderar minä smedsrflttighoter jemto verksaker, hvarom öfverenskommelse kan triiffas iItr. ihestad med smeden NeumaDI enkä. Karusell-äkningsker i morgon söndag den IG innev. oktober. LIFofiH nRANDFÖRSÄKHINGS-AKTIEBOLAGET SKAMDIil moddelar assuraneer förlif oeh brand tili siirdeles billiga prpmier. Ansöknings-formular jemte alla nödiga upplysningnr erhJlllas hvarjo sueknedugemellan kl. 8-10 f. m. hos underteeknad, bolagets agent hfirttades. P. \V NViiger. <£|ji\ Sv. 33at tein kirjakaupassa: Ensimäiset alkeet Ihmiskunuan historiassa. AsPumiQe firjeirf. uiut G. G. Bredorv ja mukaillut s£. Z. 9{enroaU. 50 kop. Suomen maan meripedot maalikuvilla selitetty. 18 kop. Arpakirja eli Onnenpyörä, (juvi ukseksi kansalle. 14 kop. Käsikirja miehistölle Suomen Tarkka-ampumassa sotavaestösia:Mita heillä on vaariin olettamaa ulfotia virasta ja virassa ollessa, seka kuinka lieitan kaikissa liloissa jh&ä itsensä käyttämän. 10 kop. Msivakainen sana nykyiselle ajallemme eli vbyt tuifinto fiinniéta Pyhää Henkeä vastaan. Ig: nats Lindiltä. Suomentanut N. I. Juselius. 10 kov. NeljäPuolipäivä-saarnaaA, Melanderilta. 15 kop. Palkkaväen asetus. to kop. Koipeliinin linnustus. * kop. Penningslällningen ar 1S59 oeh Privatbanker af Henrik Borgström. 70 kep. Om Hypoteks-föreningar af Henrik Borgström. 50 kop. Om dödutraffet af K. F. Lagus. 50 kop. Storfuritendoinet Finlands Ridderskapsoeh Adels kaltoder for är 18Ö8. 90 kop. Finlands Skeppskalender för är 1856. 25 kop. Praktisk handledning i det enklu Bokhälleriet, för sjilfundervisning oeh tninutlinndel af C. M. Spanier. 60 k.

kulussa, präntätty 61, r. Ey Barek’in tykönä.

Painoluivan antanut: tl. li.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: