1857-12-11 Suometar

Suometar 1857. N:o 49. 11:stakymmenes Vuosikerta Perjantaina 11 päivä Joulukuussa.

Tässä numerossa löytyy:

• Pääkirjoituksia:
• Kekri;
• Kirjallisuutta;
• A. Ahlqvistin matkoilta.
• Uutisia Kotimaalta:
• Helsingistä.
• Janakkalasta;
• Hartolan eli Kustaavuksen pitäjästä

Suometar 1857. N:o 49. 11:stakymmenes Vuosikerta Perjantaina 11 päivä Joulukuussa.

Suometar 1857. N:o 49. 11:stakymmenes Vuosikerta Perjantaina 11 päivä Joulukuussa.

Tässä numerossa löytyy: Pääkirjoituksia: Kekri; Kirjallisuutta; A. Ahlqvistin matkoilta. Uutisia Kotimaalta: Helsingistä. Janakkalasta; Hartolan eli Kustaavuksen pitäjästä

Hinta: 1 rupl., puoliv. 50 kop., Postin kautta 1r. 15 k. ja 58 k. hop. 1857.

jaetaan joka Perjantaina Helsingissä Vaseniuksen kirjakaupassa.

Suometarta v. 1858 toimitetaan samalla taivalla ja tarkotuksella sekä saman kokosena kuin tänäki vuonna, ja annetaan sille Lisälehtiä niin monta ja niin usein kuin kirjotusten paljous ja muut asianhaarat niitä vaativat.

Hinta tulee olemaan entinen, nim. Helsingissä Vaseniuksen kirjakaupassa: koko Vuosikerta hop. 1 r. puoli „. .. ..

50 k.

Kaikissa maamme Postikonttuoreissa: koko vuosikerta hop. 1 r. 15 k. puoli „. .. .. 58 k.

*** kekri ***

Kekri.

Sitä myöten kuin tiedämme, on tämä nimi kokonaan tuntematon Etelä- ja suurimmalle osalle Länsi-Suomalaisiakin; mutta Savossa ja Karjalassa sen jokainen tietää, mikä Kekri on.

Se on eräs pakanuuden ajoista asti vietetty juhla, jolla on ollut ennen suuri arvo, jota osoittaa sekin, nyt jo pilan vuoksi lausuttava vanha sanantapa: ”ompa tämä kekri kun joulu!” kuin myös että ”kekriksi kettukin kenkä-rujeensa myö” ja ”ei aina kekriä kestä”, ”kerta kekriä pidetään” j.n.e.

Nytkin sitä vielä moniaissa paikkakunnissa juhlallisesti vietetään. Karjalassa esimerkiksi monenlaiset piirakat, talkkunat, sekä muita herkku-ruokia valmistetaan tätä päivää varten.

Mutta päivä, milloin sitä vietetään, ei ole joka paikassa sama. Toisissa pidetään se 1 p. marraskuuta eli Pyhäinmiesten päivänä, toiset pitävät 10 eli 11, toiset 13 p. marrask. eli vanhaa Pyhäinmiesten päivää kekrinänsä.

Tämä ei olekaan ihmettä, että aika on näin epävakainen tälle juhlalle, sillä niin se on ennenkin ollut vaihetteleva: sillä se oli vaan oikeastansa se päivä, jona karja tauvotettiin laitumella käymästä ja suljettiin tavalliseen 7-kuukautiseen vankeuteensa.

Mutta tämä nimi, mistäs se on tullut? Se on pakanuuden ajoista, jolloin Suomalaisillakin, niin kuin vanhoilla Krekalaisilla pidettiin olevan omat eri jumalansa joka paikalla ja asialla. Kullakin näistä oli oma toimensa ja oma nimensä. Vedessä vallitsi Ahti, metsässä Tapio, huoneissa Tonttu j.n.e.

Karja-onnen jumalan nimi oli Kekri. Piispa Agrikolan toimittaman, v. 1551 painetun Suomalaisen Psaltarin esipuheessa olevassa runossakin sanotaan: ”Käkri se lisäis karjan kasvon”. Se oli siis tämän karjajumalan kunniaksi, kuin tämä päivä vietettiin, siitä muka, että oli hyvästi säilyttänyt ja holhonut karjan kesän ajalla laitumella käydessä.

Muuten on niillä ollut monet tai’at ja pitämykset tänä juhlana. Näistä on vielä jäännöksiä itsekussakin maakunnassa, vaan niistä emme tällä kertaa kerro.

A. M-n.

Kirjallisuutta.

8uomi, i v3terl5nä8llämnen, 1856 Kirj. Seuran kustantama, Suomi-niminen aikakaus-kirja, 16:s Vuosikerta. Hels. 1857.

*** suomen kieli seurassa ***

Ikävä kyllä on, ett’ei vielä ole voitu saada suomenkielellä toimeen jonkunmoista kirjallisuus-lehteä, joka taitaisi suomenkieliselle yleisölle kirjat arvostella ja ylhäisemmän sivistyksen tiedot jakaa.

Suometar on vointiansa myöten ollut Suomalaisille kaikki kaikissa, mutta Suomettarenkin tahtoo tila olla liian ahdas monenmoisiin tehtäviinsä, ja tavallisesti sen siis täytyy muutamilla ainoilla ravilla sanoa mielensä kustakin ilmestymästä kirjasta.

Ruotsinkielisillä on siis siinäkin kohdassa suuri etu Suomenkielisten rinnalla. Heillä on Litteraturblad-niminen kunkans-vihko, jonka toimittaja tosin ei joudu arvosteltaviansa läpitse lukemaan, mutta kuitenkin tietää kustakin jutella ison jonon.

Vaikea meidän on ymmärtää, miks’ei suomenkielellä voisi lehti ilmestyä yhtäläisellä tarkoituksella. Jos ei yksi mies voisi sitä toimittaa, niin useat, ja yleisöä sille karttuisi luullaksemme yhtä paljon, kuin ruotsinkielisellä nykyänsä on, milt’ei enemmänkin. Monen mielestä kävisi juuri tämä S. Kirj. Seuran ”Suomi” muuttaa sellaiseksi suomenkieliseksi kirjallisuuslehdeksi, mutta Seuran mieli näyttää oleman vallan toinen. Tämän puheen-alaisen vihon lopussa omat seuran viime-vuotiset pöytäkirjat, josta muun seassa senkin näemme, mitä Seura on keskustelemuskielensä suhteen päättänyt. Seura näyttää kokonaan unohtaneen, että se ei ole ainoastaan Suomalainen (Suomessa asuva) kirjallisuudenseura, maan Suomalaisen sarmataksemme: Suomenkielisen) kirjallisuuden seura.

Suomen kirjallisuutta sen siis tulisi edistyttää sekä Suomessa että muualla, eikä ainoastaan kirjallisuutta yleensä edistyttää Suomessa. Että Suomen kirjallisuus on suomenkielinen, ei pitäisi tarvita Seuralle muistuttaa. Tosin ei käy säätäminen, mitä kieltä Seuran jäsenten pitää sen kokouksissa puhuman, suomea, ruotsia, saksaa tai mitä hyvänsä. Mutta jos Esimies eli Jutunjohdattaja puhuu suomea ja pöytäkirjat sillä kielellä tehdään, niin on pää-asia saavutettu. Jos nyt muutamat jäsenet tämän muutoksen tähden pakeuisivat, niin sopisi sanoa: hyvästi perään; sillä semmoiset jäsenet eivät olisi Seuran oikeita ystäviä. Tämän asian näkyy hra Vaisi. F. Pol«n erinäisessä suomenkielisessä mietinnössä Seuralle selitelleen; mutta Seura tai Seuran läsnä-olijat jäsenet kuitenkin päättivät toisin. Sen mukaan siis pöytäkirjat tässä vihossa ovat ruotsinkielellä. Missä ja milloin ne suomenkielellä julaistaan, on meille tietämätöntä. Luultavasti ne tungetaan joutuu suomenkielisen sanomalehden palstoihin, sille ahtautta lisäämään.

Samate on Seuran jäsen-luettelo painettu ruotsinkielellä. Seura siis väkisinkin tahtoo olla Tieteellinen seura Suomessa, eikä seura suomen-kirjallisuutta varten. Kuinka viisasta tämä on, näyttäköön tulevaisuus.

Jos nyt katselemme tätä puheen-alaista osaa, Seuran ”Suomi”-kirjaa, niin sekin näyttää todistaman, että Seura on määrille poluille lähtenyt. Seura näkyy päättäneen antaa joka vuodelta 20:arkkisen vihon nimellä: Suomi. Tämä ei ole paremmin menestynyt, kuin että Seura nyt on vuotta myöhästynyt, luultavasti arkin-täytteen puutteesta. Luonnollista on, että Seuran on täytynyt hädillänsä ottaa Suomikirjaansa paljon semmoistaki, joka olisi pois jäänyt, jos runsaampia aine-varoja olisi ollut. Olemme kuulleet mainittavan, että tämä Suomi-kirja ei juuri rikastuta Seuraa, ei edes palkitse omia kustannuksiansa. Näistä kaikista päättäisimme sen, että suurempi hyöty lähtisi sekä Seuralle että yleisölle, jos pienempi arkki-määrä valitumpaa sisällystä vuosittain painettaisiin Seuran kustannuksella. Koko toinen puoli tätä puheen-alaista vihkoa täytetään nyt

eräällä ruotsinnuksella Kalevalasta. Emme tiedä tätä teosta kiittää tai moittia, mutta sen marinaankin tiedämme, ett’ei sen sia ole Suomalaisen kirjallisuuden Seuran ”Suomessa”. Se on suomalaiselle kirjallisuudelle varsin tarpeetonta, että Kalevala ollenkaan ruotsinnetaan.

Saksaksi sen jo ulkomaalainen on kääntänyt ja sillä käännöksellä on se jo tullut tutuksi yli maanpiirin.

Jos se nyt ruotsiksi käännetään tai ei, niin ruotsalaiset sen kuitenkin pitävät mitättömänä,

paljoa halvempana kuin heidän Islantilaiset Eddansa,

ja Suomen kieli ja kirjallisuus ei ole heiltä sen suurempaa armoa perimä. Emme tahdo kieltää ketään ruotsintamasta mitä mielensä tekee, mutta eiväthän semmoiset ruotsinnukset kuulu Seuran tarkoitukseen.

Toista se olisi, jos joku antaisi sanan ja asian-selityksiä Kalevalaan; mutta näittenkin pitäisi olla suomeksi. Jos nyt tämän ruotsinnuksen otamme erille, niin kirjan muusta sisällyksestä on enempi kuin toinen puoli suomenkielinen. Sopii siis kysyä, mitä vasten kirjan nimi-lehti on ruotsinkielinen. Se on tyhjä kerskaus, kun kirjan nimeksi pannaan ”Suomi”, ja kohta sen jälkeen seuraa: ”Tidskrift i fosterländsta ämnen. Utgifmen på Finska Litteratur-sälskapets förlag”.

Tämä taisi olla tarpeellista siihen aikaan, kun tämä aikakaus-kirja ensinnä ruvettiin toimittamaan. Mutta nyt on Seura neljänneksen vuosisataa vaikuttanut ja tosin suuria muutoksia synnyttänyt Suomenkielen tilassa. Nämä muutokset näyttämät oleman niin suuria, että Seura itse niitä oudoksuu, eikä tahdo niitä oikein lapsiksensa tuntea.

Tämä on vanhojen tavallinen mikä. Mutta Seuran pitäisi pysyä nuorena. Kaikki tosin näyttää todistaman, että Seura tahtoo ”Suomi”-nimisen aikakaus-kirjansa ruotsin-kieliseksi, ja että suomenkieliset kirjoitukset eivät Seuran vaatimuksesta ole pukeuneet suomalaista pukuansa.

Missä Seura itse on kieltä valinnut, esim. kääntäessään Neus’in kieli-tutkimusta joka on tässä osassa ensimäinen kappale), niin on se ruotsin valinnut. Koomsaaksssia onneksi omat suomenkieliset kirjoitukset tässä kuitenkin niin paljon etevämmät sisällykseltänsä, että Seura turhaan on ponnistellut tutkainta vastaan.

Etevin kappale koko osassa on epäilemättä hra Ahlqvistin matkakertomukset. Suomettaren lukijat tietämät jo ennestään missä ja millä tarkoituksella hra A. on matkustellut. Hänen kirjeensä kotia omat saattaneet Suomalaisille paljon huvitusta ja kiinnittäneet hänen toimensa Suomen kansaan.

Nämät suomenkieliset kirjeet, samate kuin nämä matkakertomuksetkin todistamat, että hra A., lähtiessänsä yleisen tieteen aavalle merelle, ei ole unohtanut kotimaan rantaa, joka hänellä aina on purjehtimisensa viimeinen tarkoitus-perä. Kieli matkakertomuksissa on sujuvampi kuin kirjeissä, vaikk’ei vallan virheetön. Suomen sanoja sovittaissa tahtomat kirjoittajat vielä horjua sinne ja tänne, ja tarvitsisivat hyvinkin hra G. A. Avellanin kuritusta. (Jatketaan. )

A. Ahlqvist’in matkoilta. Kasan’issa 15 p. lokak. 1857. (Jatko 48 n:roon. ) Minä en tuntenut kaupunkia, sen tuntija poliisi oli minun tähän korttieriin saattanut ja kaduilla oli likaa polvia myöten; minun täytyi siis tyytyä kvartal’nijn makuutuksiin, vieläpä olla hyvilläni, että olin edes katon alla.

Mutta päätökseni oli, itse hankkia itselleni kelvollinen korttien, tultuani mahan paremmin tuntemaan paikan ja sen asujat. Eikä tämän päätöksen täyttämistä suinkaan poliisi-upsierin liittämä emäntä eli hänen tapansa ja taitonsa hidastaneet. Hän oli, niin kuin sen jo muutamia päiviä elettyäni talossa havaitsin. ,. viinaan menevä”, ja ensi kerran näin hänen vahvemmassa ”pajussa” pyhän Nikolain päivänä, jolloin eukko oli niin pehmeä, että askareista ei tullut mitään malmista ja että koko talo s. o. lapset, palvelijat ja asujat saivat sinä päivänä pitää paastoa.

Vaan hölkkä-miinassa oli hän sangen usein, milt’ei joka toinen päivä, ehkä hän tällöin täydesti toimitti kaikki työnsä ja ainoastaan poskien erinomainen hohde ilmoitti hänen viina-pottua suudelleen. Kaikeksi onneksi oli hänen luontonsa tässä tilassa tyyni, niin että ei tapellut eikä räiskänyt, vaan hänen kuiskattiin tällöin pikemmin rakkaudessa oleman ylimäärällinen asujiansa kohtaan, jota en kuitenkaan itse koskaan havainnut.

Vaan hänen taitonsa ruuanlaitoksessa oli niin kuin kaikki muukin, mitä edellä mainittu poliisi-herra minulle puhui, valitettavasti valhetta. Hän emäntä mm. ) ei tässä asiassa ollut Viisaampi tavallisia venakkoja eikä osannut laittaa muuta ruokaa kuin yhtä näistä kolmesta: sehtsehi (kaali), käseha (puuro) ja uhii Man-liemi). Kuin minä miela olen tottunut sille pahalle tavalle, puolipäiväisekseni maalimaan kaksi ruuan-laatua, niin arvaa jokainen että emännän taito pian oli tyhjennetty.

Yhteydet kaali – puuro ja liemi -ja puuro (kolmas yhteys kaali – liemi on mahdotoin) ovat kyllä hyvät kerraksensa, vaan kuin ne joka toinen paimä palaamat eteenne yhtä välttämättömästi kuin päivä nousee, niin jo mielellänuekin luulen rupeamanne tuumimaan jotain maihdosta. Vaihdoksen hamaitsinkin minä ja sen niin tehollisen, että bamaitsemalleni olen aikonut pyytää palkintoa joko gastronomyhteydeltä Pietarissa, huoneenhallitusseuralta Turussa eli joltakulta muulta yhtä kiimaasti yhteistä hymää ahkeroimatta seuralta.

Hamaitsemani on nim. se, että tuin kaksi päivää syöt puolipäiväisen ja kolmantena ei ole ruoka-halua, niin sinä päivänä ole syömättä. Kas tämä maihdos on sekä termeyteen että maroihiu nähden niin hyödyllinen kuin yksinkertainenkin, ja ihmeeni on maan sitä että tämä keino, ehkäisen kyllä monikin käytännöllisesti lienee hamainnut, ”ei vielä ole saatettu lameammalta ilmi.

Ennenkuin tästä herras-korttieristani eroan, täytyy vielä sanoani sen isännästä, että juoppoudessa, josko ei missään muussa, oli hän mainionsa herra ja pää, sillä hän joi ja makasi, makasi ja joi, yhden miikon toisensa perästä, mutta suorittautui aina maanantaina selmäksi.

Hän oli kolmannen luolan sgildin) kauppamies, ja kuin maanantai oli miikon markkina eli bazar-päiva, jolloin ympärystän maa-rahmas toi tavaratansa, enimmäksi osaksi eloa, kaupunkiin kaupaksi, ja kuin kaupungin pienet kauppiaat elämätkin sillä, että he suuremmille ja niiden rahalla polku-hinnasta ostavat talonpojan elon, niin oli tällöin jo leväperäisinkin porvari liikkeellä jotakin toti viikon eläkkeeksi kahmuamassa.

Tämä ei kuitenkaan ollut suurin syy siihen, että isäntäni tällöin oli selvänä; kauppansa rinnalla oli hän myös pieni mirkamies. Krasnoslobodskissa ja marmaan muissakin Venäjän kaupungissa tulee omia tuotteitansa myövän talonpojan jokaisesta kuormasta, joka kaupungin torilla avataan, suorittaa sen kassaan maksun, joka täällä kuului oleman 12 kop. hop. Tämän tulon oli korttien-isäntäni arenteerannut kaupungilta s. o. hän maksoi missin määrätyn summan muodessa, saipa sitten enemmän eli mähemmän talonpojilta, ja tämän maksun kantaminen se oli se, joka hänen joka maanantai herätti henkiin.

Sillä marhain aamulla liehui hän tällöin renkinensä talonpoikain seassa torilla, ja onnetoin se talonpoika, joka määrättyä maksua ei kiireesti hänelle suorittanut eli joka esim., sen muoksi että hänen kuormansa oli maan läpilulkema, ei mieluisesti suostunut sitä maksamaan.

Tamallisinta oli että tämmöiseltä riistettiin ajo-kalut vieläpä toisinaanhemonenkin pantiksi, ja surkea oli nähdä, mitkä summat isäntä sitten pihallansa, johon hän riistetyn tamaran kuljetti, kiskoi talonpoika-rukilta, ennenkuin heille kalunsa takasin antoi. Hopearupla oli mähintä, jonka tyhmä Mordmalainen eli Tatarilainen tällöin sai maksaa siitä että mahankaan oli epäillyt rahan-kantajan oikeutta.

Tästä hymästä isännästä ja hänen talostansa pääsin erilleni masta miiden miikon perästä, jolloin viimeinkin löysin tyynemmän, paremman ja huokeamman korttierin erään manhan ämmän, stanomoj pristav’in l (nimismiehen) lesken tykönä, jossa elin lähes kolme kuukautta ja tulin lMvästi toimeen.

Paitse emäntää oli talossa muita asujia maan hänen 13 vuotias tyttärensä, aikamies poika ja kaksi niin ikään manhaa ämmää, molemmat talon manbat palmelijat. Oppilaisajastauiko jäänyt tottumus lienee minnsfa mai mikä muu siihen svynä, että asuntoni siistijäuä enimmän rakastan mauhoja ämmiä; sen maan tiedän marmaksi, että jos heidän tuuliansa ja itsepäisyyttänsä mähän kärsit, niin de moninkertaisesti sen palkitsemat suuremmalla siisteydellä, kärsimällisyydellä ja uskollisuudella.

Ol’ga Imannan (tämä oli uuden emäntäni nimi) palvelija-eukoista oli mauhempi ollut ei ainoastaan hänen lapsiensa maan myös hänen itsensäkin n’anka eli lapsen-likka, ja tämmöisellä samoin kuin isännän eli emännän entisellä imettäjälläkin on venäläisissa perhekunnissa useasti malta, joka outoa hämmästyttää, irarsintin kuin muistetaan, että he tamallisesti omat joto talon orjia eli muuten palmelijansäädystä.

Nain tottelimat Ol’ga Imaunankiu talossa kaikki sitä manhaa Tatjanaa, tottelimat sen enemmin tuin hän oli jotenkin hymäsamyinen ja hänen tiedettiin aina siististi eläneen sekä tahtoman myös kunnialla hautaan saattaa manhan piikuuteusa. Muiden kuuliaisuuteen bmna kohtaan oli vielä suurena syynä sekin, että Tatjana oli hymin jumalinen, sillä illoin aamuin piti bän pittat rukoukset, maan risti keskipäivällakin silmiänsä mähimmista syistä, niin kuin jos säikähti, jos kuuli kelien mihassa puhuman, tulta tehdessänsa, taljaa lasttessansa j.n.e.

; sen ohessa paastosi hän kolme päiväa viikossa (tamallisesti paastotaan maan kaksin päimin miikossa), ja hänen paastonsa oli niin ankara, ett’ei hänen sanottu mesi-märkaä näinä päimina suuhunsa ottaman. Kaikki tämä teki hänen jommmseksikin toto-pyhäksi, josta ei olisi ollut mitään sanomista, ell’ei hän olisi koettanut esimiehuuttansa laajentaa minuutin ylitseni, toraten muka siitä että illoilla toisinaan miimyin myöhemmin kylässä tuin hänestä oli hymä, ja nuhdellen minua siitä että paasto-päiminä söin arki-ruokaa.

Tämä ei kuitenkaan häirittänyt sopua Valillamme, sillä saappaani ja lattian piti Tatjana puhtaina, maikka ruuassa kyllä hamaitsi minun „syntiseksi”. Ainoastaan kerran oli rauha meillä sodaksi muuttua asiasta, jossa Tatjana itsekin pyhyytensä piiristä ulkoni takasin, en tahdo sanoa syntiin, maan kumminkin synnin rajoille.

Asia olisi tuskin kertomisen anvoinen, ell’ei sekin löisi muutamia säteitä maloa täkäläisen kansan luonteelle. Kmn merekset kurkut, joita täällä alussa pidetään suurena herkkuna, alkoimat joutua, ostatin minä mitä eräältä naapurilta Tatjanalla, joka niiden sanoi maksaman 10 kop. hop. kymmenisen, jonka hinnan jälkeen hän jo useampia kertoja oli minulta rabaa ottanut. Mutta kerran tuli niiden myöjä itse kaupalle ja tällöinilmestyi, että turkku-kymmeiulien ei koskaan ollut maksanut enemmän kuin 6 kop. Peläten että minua muissa suuremmissakin ostoissa näin oli petetty ja petettäisiin mastatin, otin Tatjanan tutkinnon alle; maan kimeen komaan kielsi hän minun rahastani hyötyneensä, ja mannoi ”jumalan edessä”, osottaen nurkkaan ja silmiänsä ristien, että hän oli miatoin.

Nyt töytäsi emäntäkin hätään ja envasi u’ankansa puolelta semmoisen tulen, että minä mähän mastusteltuaui nain ainoaksi pelastus-keinoksi paeta kamariini. Vaan kuin emäntä ei siihen tyytynyt, mutta seurasi minua tännekin, lausuen että hänen ajatuksensa minusta nyt oli kokonansa muuttunut, ja soihmaten minua yhdenlaiseksi kuin muutkin ”saivareu-nylkijät Saksalaiset” omat, jotka joka kopeikan lukemat, otin minä pakoni oikeaan menälaiseen keinoon, löin rahakukkaroni pöytään ja sanoin itselläni oleman rahaa ostaa hänen sekä talonsa että kaiken elämisensä (joka lause, Luoja paratkoon! ei suinkaan ollut tosi), enkä niiden muutamien kopeikkojen, maan enemmän itsen asian, tähden ämmää ahdistaneeni.

Raha on tälle kansalle, sen sanon vielä kerran, enemmän jumala kuin kelienkään muulle, ja tekee omistajansa kuninkaaksi hänen silmissänsä. Niin maikutti tässäkin tilassa sen paljas näkö Ol’ga Imannan mielen päälle kuin öljy aaltoamaisen meden pinnalle, hän nöyrtyi ja alkoi yhteen ja toiseen syytellä koto kurkkujuttua.

Se selko asiassa, jonka häneltä mähitellen sain, oli että minulle ostettaessa kurkkuja oli talonnM aina itsellensäkin kymmenisen ostaneet lisäämällä minun rahaani 2 kop., joten kahden kymmenisen hinta oli täysi, mutta joten kymmeninen minulle maksoi miittä kertaa enemmän kuin heille.

Mieleen oli se minusta, että Tatjanan puoli puhdistui tässä asiassa maan siksi, että hän oli ollut talonmäen mälikappaleena minua petettäessä, ja kuin eukko kerran tämän jälkeen kämi kirkossa, selmisi hänen yksinkertainen järkensä niin, että hän sieltä palattuansa tuli tyköni, tunnusti itsensä mikapääksi ja pvysi anteeksi, joka seikka kohotti hänen minun filmissäni sangen korkealle, niin että siitä päivästä Tatjana ja minä olimme paraat ystämat.

Enkä emännänkään kanssa tuosta rettelöstä kauan ollut mihassa, sillä petos on täällä niin tumallista, että missä se ei koske enempää kuin koveikoita, sitä ei pidetä minäkään ja sen nuhtelemista maan nauretaan saksalaisuudeksi. Sen ohessa oli emäntä-rukalla sydän knlläinen paljon surkeammista asioista, joita hänmieltänsä lauhduttaakseen jälkeenpäin minulle mähitellen jutteli.

Hänellä oli kolme aika-miestä poikaa ja yksi tytär jo naimisessa. Vanhiu kotona olema poika oli ollut Virassa, maan minne sodan aikana hullautunut menemään upsteriksi nosto-mäkeen (opoltsehenie). 35bellä sotaa käytyänsä drushinansa kanssa oli hän niin kuin muutkin tämänlaiset upsierit lähetetty kotiin yhden muoden palkan kanssa, maan kuin palattuansa ei entistä eikä mitään muutakaan mirkaa annettu hänelle, hyljeksi hän nyt tyhjän-toimittajana äitinsä tykönä, ryyppi milloin rahaa sattui ja ammuksenteli sorsia aikansa mietteeksi.

Toinen poika oli piirikunnallisen aatelin-päällikön sihtieriuä, maan oli kopeudellansa tämän niin suututtauut että bäu luomutti hänen virasta ja painollansa vielä saattoi senkin matkaan, että hän ajettiin pois silta maahomilta, johon noin vuosi takaperin oli mennyt koti-vävyksi. Vaan nuorinta poikaansa äiti näkyi enemmän rakastaneen, marmaan sentähden, että hän oli ollut onnettomin.

Sotamäestä, johon hän oli ollut annettu itsensä upsieriksi palmelemaan, oli hänet hyljätty komakormaisuudesta esimiehiänsä vastaan; äiti oli itse hakenut hänet sieltä kotiin, maan täällä oli hän alkanut juoda onnettomasti, äitiltänsä salaa myöskennellyt pyhäin-kumia ja muuta kalliimpaa kalua ja viimein mäkeenkin kiskonut häneltä kaikki, mitä hengestä irti oli, niin että äitin viimein oli täytynyt panettaa banet liini ja lähetvttäa arestautti-komppaniaan.

Moni äitin-sydän halkeaisi jo mähemmästäkiu, maan tämäu kuormansa lisäksi sai Ol’ga Imanna vielä useampi päiva niellä hämittömyyttä mamyltänsä, jonka itse oli ennen aikaan hengittänyt ja maatettanut”, niin kuin hän sanoi, maan joka palkitsi tämän hyivyyden niin että oli anopilta parhaan osan taloa vallannut ja sen lisäksi vielä kohteli häntä kamaloittamalla ynseydellä.

Nämä kaiM seikat kurkku-jutun jälkeen mäbitellen saatuani tietää, koin minä kodtelevaisuudella pysyttäydä mastoinkäymisistä ärtyneen emäntäni lemmissä, eitä meillä mainitun tapauksen jälkeen ollut muuta matillamme tuin ystämyys ja hymäntahto. Venäläisen seuruus-elämän, jommoisena se maatta ja pienimmissä kaupungissa löytyy, tulin Krasnoslobodst’issa ollessani tuntemaan enemmän kuin ennen, sillä täällä elin ainoastaan Venäläisten kanssa.

Paraimmiksi amuikseusa kiittelee tämä kansa mieraanpitämäisyyttänsä, ja manha totuus on se, että tämä amu simistymättömissä kansoissa ou suurempi tuin myöstarpeellisempikin kuin simistyneissä. Vaanpäallisiupuolinen simistys on täällä tämän niinluin monta muutakin hymaä omaisuutta joko hämittänyt eli muuttanut. Venäläisen mieraan-pitamaisyys ei koskaan tee sitä lemollista ja elähyttamaä maikutusta mieraan mielessä kuin se sydämellinen ja yksinkertainen käytös, jolla häntä Suomessa jaSkandinamiassa kohdellaan.

Venäläinen on kyllä ensi kohtauksessa teitä vastaan itse nöyryys, itse imartelu, itse liehakoitsemaisuus, ja alussa luulen jokaisen ulkomaalaisen pettymän tämän kautta ja kasinkultaa hopeana pitävän, niin kuin minunkin kämi. Tämäsylimaäräinen kohteliaisuus H5lvenee kuitenkin pian hänessä, joka tulee osiksi hänen yleisestä häilymästä luonnostaan osiksi myös siitä, että hänellä alussa on ollut teistä liian suuri ajatus: hän on joko pitänyt teitä liian rikkaana eli luullut teillä olevan liian suuren vallan elikkä myös liian korkeita suojelijoita.

Hänen havaittuansa, että olette ilman näitä eduitta ja muilta vaaditte kunnioitusta maan omien aroujenne esim. simistylsenne, oppinne, neronne kautta, tulette sen tässä maaosa kokemaan, että vieraan-pitäväisnyttä nautittuanne sen monesti saatte palkita härvittömyyttä nielemällä, hienompaa ja törkeämpaä sitä myöten miten milloinkin sattuu, ja minun neumoni niille, jotka kova onni saattaa tänne, on että niin mahan kuin mahdollista velkautua täkäläiseen vieraan-pitäväisyyteen eli upota maan seuruus-elämään.

Tämän jälkimäisen tekee turha ulkomuodon noudatus simistyneelle ihmiselle hylvin tukalaksi, ja jos meidän Pohjasta olema matkalainen syystä moipi moittia Saksalaisten yksinkertaisuutta ja aroonaisuutta seurallisessa elämässä liian Vstäroälliseksi ja jokapäiväiseksi, niin on täällä taas poikettu toisannepäin liiaksi ja seurallisuuden ainoassa muodossa luultu sen totisen luonnon löytämänsä. Käymät smisiitit) pidetään tarkassa määrissä ja niiden teskeuäisyys (reeiproeitet) suuressa armossa, kuin myös niiden tekemisellä eli laiminlyömisellä moidaan suuresti ilahnttaa eli loukata toinen toistansa, jossa kaikessa useastikin ei puutu naurun ainetta. Niin mahtaa moni lukija muistaa, miten Castron kertoo Mesen’issä gorodnitsehijn kanssa lähettilaisten kautta taistelleensa useampia päimiä siitä, kumpiko heistä ensin käroisi toisensa luona, jossa Castren kuitenkin näyttää määrässä olleen, sillä matkalainen, jos hänen mirkaarmonsa ei ole koman paljoa korkeampi sen paikkakunnan asujanten, johon hän tulee, on täkäläisiä sääntöjä myöten melmollinen heidän tykönänsä ensin käymään. Nain päätti marinaankin apteekkari Krasnoslobodstissa uuden gorodnitsehijn tultua. Tämä teli käymänsä kaikkien muiden kaupungin merkillisten asnjanten tykönä, maan laiminlöi apteekkarin, maikka hänellä vielä korttienkin sattni olemaan samassa talossa, jossa apteekkari asui. Muut selittimät tämän huolimattomuuden niin, että gorodnitsehij luki apteekkarin pormari-säatyyn, ja sen melmollisuus tämmöisissä tiloissa on nöyryytensä osoittaminen uudelle päämiehelle mikä soknri-tokalla, mikä viini. lekkerillä, mikä milläkin lahjalla. Mutta apteekkari ajatteli toisin, ja maikka hän oli hyroa ystämäni, niin en voinnt olla nauramatta sille armolle, jonka hän antoi tälle seikalle, ja niille konehtimistlle palmelijoiden, yhteisten tuttamien ja muiden kautta, joilla kumpikin koetti saada toistansa ensi askeleen ottamaan. Tätä kesti noin kuukauden ajan, ja minun lähtiessäni jäiroät he vielä sormikoukkua metämään tästä vallan-painamasta asiasta. (Jatketaan. )

Arvoituksia ja kertoelmia. 1) Tempi juoksee tietä myöten, tempin jalat tervatut? 2) Tempi seisoo tien vieressä, tempin jalat ter—vatut; nenä tielle päin, silmät sivulle vilkuttavat; arvaappas, Jussi! AA. S.

Sananlaskuja Tmngelinäellä: Anna ajan vanheta! Ei ole väliä: vetää eli tunkee. Ei ole väliä: vetää tukasta eli parrasta.

Herra Pllajuttuliinin muigtelmiä.

Kerran kysyi muuan herra vanhalta mamsellilta, minkätähden hän ei ollut mennyt naimisiin? ”Sentähden”, sanoi mamselli, ”että mielelläni teen yhden miehen kunniattomaksi”.

”Kuinka niin?” kysäsi herra.

”No”, vastasi vanha piika, ”sanoohan raamattu vaimon olevan miehen kunnian; siis on kunniaton se mies, joka ei minua naida saa”. Ruotuväkeen hiljaan tullut nahkapoika, joka oli pelkuri ampumaan, tuppasi viisi kaulaa kivääriinsä yhtäkään laukaisematta. Luutnantti, tämän huomattua, pakotti häntä laukaisemaan, josta poika maahan että mätkähti. Noustuansa jällen seisomaan, ojensi taas kivääriänsä ampuakseen. ”No, mitäpä nyt?” ärjäsi luutnantti. ”He, herran tieten”, sanoi poika, ”ampumani kuti oli ensimäinen, siellä pitää vielä oleman neljä jäljellä!”

Kotimaalta.

*** keskuspankin uusi peruskorko ***

Suomen Pankin lainoille Pankin setelien varustokassasta on tulevan vuoden alusta seurattavaksi säätty seuraavia muutoksia: 1) kaikille lainoille tästä kassasta, ilman eroitusta, joita vaan annetaan takavarikkoa eli panttia vastaan, luetaan sadalle korkoa kuusi (6%) vuodelta; 2) diskonteerattavaksi otetaan vekseleitä ja maksukäskyjä kuin myös kulkevia velkakirjoja ainoastaan milloin niiden maksu- eli määräaika ei mene yli 5 kuukautta, ja täytyy niistä maksaa diskontoa 7/12 korkoa (prosenttia = %) kuukaudelta.

Läänihallituksissa uusia Virkoja.

Uusmaan läänille on armossa määrätty tulemasta muodesta alkamaksi kaksi uutta Maakanselistin mirkaa. Kalain Viljelemisen tilasuutta.

Niinkuin jo aikanaan kerroimme, lämi kiitetty maamiehemme, herra H. I. Holmberg tänä syksynä Rnotsissa ja muistaaksemme Norjassali katsastamansa ja oppimassa talain siittämistä ja istuttamista jänviin ja jokiin. Luonnollisesti tulee tästä opinkäynnistä jotakin hyötyä ainoastaan senkautta, että yhdyskunnat tahi yksinäiset, jotka omaksi hyödyksensä haluamat taikka siittää uutta kalanlajia mesissänsä eli muuten parantaa kalamesiänsä, käyttäsimät herra Holmbergin taitoa ja oppia.

Kymen-jokeen kuuluu herra Holmberg jo käyneen katsomassa suurempaa kalain miljelyspaikkaa yhden tilanhaltijan kustannuksella. Toimottama olisi että—tätä esimerkkiä muutki seuraisimat. Tampereen pumpulitehtaan työroäelle on Hyrvusalmen kirkkoherran sijainen, herra Ioh. Lagus pyytänyt meitä julkisesti ilmottamaan Hyrynsalmen nalkää-nakemäisten kiitollisuutta tähän seurakuntaan tulleista 30 ruplasta hop., mainitulta työmäelta keskenänsä koottuja kristillisiä apurahoja. Suomal. Piplian kielenpuhdistus.

Sanomissa Hlin n:ro 89 löytyi juurtenjaksainen tutkinto kirkh. A. W. Ingmannin kielenpuhdistuksesta Uuden testamentin suhteen. Tutkinnon tekijä on hra G. A. Amellan, tämä tarkka kielemme tuntija, joka entisissä tutkinto-töissään ei kyllä ole Suometarta säästänyt, ja jolta S:tar nytki saapi jonku muistutuksen. Että S:ttareen niin kuin muihinki sanomalehtiin tulee miloja kielemme lakia vastaan, on maan luonnollista, emmekä siis muuta kuin iloitse, että löytyy mies, jolla on taitoa ja aikaa seuraamaan näitä ominaisuuksia, joita jokaiuen eri kirjottaja noudattaa alkamassa kirjakielessämme. Tahtosimme myös hra Avellanin muistutuksista yleensä merkitä, että niistä ei kukaan moi lonkanta; sillä niissä loistaa rakkaus kauniin kielemme puhtauteen eikä mikään oman kunnian eli toisen alentamisen himo. Tämä olkoon snvumeunen sanottu.

Hra A:llan, samote kuin hrat rohmessorit Akiander ja Geitlin jo tätä ennen omat tehneet ja samote kuin jokainen tielemme ja Jumalan sanan selkeyden rataötaja aina tekee, puolustaa kielenpuhdistusta pyhässä raamatussamme. Hra Amellan on käynyt tarkkuudella läpi nyt malmiin osan hra Ingmannin puhdistamaa suomal. pipliaa, mm. Useuednen testamentin, verraten sitä joka paikassa entipipliamme suomennokseen, ja on tullut siihen yleiseen päätökseen, että hra I. on yleensä onnistunut kielen puhdistuksessaan. Hra Avellan sanoo, että hra I. on ollut liianki varova pipliamme kielen parannustyössä, niin että on vaan hellällä kädellä parantanut pahimmat virheet vanhassa piplian suomennoksessa eikä ole raahtinut koskea monikahtaisiin mähempiin mirheihin, joita hra A:llan tutkinnossaan osottaa löytymän ennalta mainitussa manhassa suomennoksessa, ja joita hän olisi suonut parannetuiksi samalla kertaa. Mutta tässä hra Amellan on unhottanut, että maassamme löytyy paljo niitä, jotka pitämät Suomen kansaa niin tuperäua, että pelkaamät sen joutuman epäilykseen Jumalan sanan pyhyydestä, jos mahintäkäan parannusta tehdääu piplian suomennoksen ulkomuodossa eli tielipumussa, ja että nämä pelkääjät omat kauhistuneet jo kuullessa että tämmönen työ oli aikeessa. Naiden kauhistusta säälien ja ehkä niiden mimmaaki karttaen, on hra I. pitänyt melmollisuutenansa olla ylen maroma parannustyös’ sään. Niille, jotka rakastamat totuutta ja haluamat saada oman makuutuksensa asiassa, löytyy mainittua rnu:srosaa 89 sanomista saatamana Tu

10 kopeekalla hop. Uusia kirjakaupassa: Kuningas Gustam II Adolphin Historia. A. I. Neänänen koonnut. Helsingissä, 1857.

I. C. Frenekellin ja pojan kirjapainossa. Omalla kustannuksella.

36 siivua 8:vo ja hinta 10 kop. hop.

Kirjan kustantaja on ilmottanut tahtomansa hankkia mainitun kuninkaan tuman liitetyksi kirjaan eikä sen muoksi hintaa korottamansa. Kirjan mähäisyyden suhteen on siinä annettu jokseenki täydellinen ja selkeä kumaus tästä mainiosta sankari-kuninkaasta ja hänen urostöistänsä. Kertomustapa on yleensä tasaista; maan kieli ei kaikin paikoin vastaa aineen korkeata armoa, ja kirjotustapa on paikottain huoletonta. Paino on selmää. Unen-Selitys-Kirja. Helsingissä, painettu I. C. Frenekellin ja Pojan kirjapainossa, 1857.

48 simua mähäsessä taitteessa ja hinta 10 kop. hop.

Tämä Frenekellin kirjakaupan kustannuksella toimitettu kirja on jonninjoutamaa lörpötystä, niin kuin nimestäti jo kuulee. Kirjallisuudellemme ei siitä ole hyötyä eikä sitä siis olisi kaimattu eli tarmittu. Taikauskoisille ja semmosille, joilla ei ole parempaa ajattelemista kuin tyhjää-toimittamain unien selittämistä, kirjasta lienee yhtä tyhjäntoimittamaa apua. He esm. kuin unissa näkemät raju-ilmaa, niin saamat tästä kirjasta siihen selityksen, että ”rajuilma merkitsee pilkkaa eli suurta maaraa”; eli jos rahaa uneksimat, niin kirjasta löytämät, että ”unissa paljon rahaa omistaminen, olkoon kultaa, hopeaa, muuta mitallia eli paperia, ennustaa mahinkoa” j.n.e. Näillä esimerkeillä luulemme kirjan tarkotuksen ja armon selittäneemme. Kirjasta ei kuitenkaan liene mahinkoakaan, kuin maan sitä ei pidetä muuna kuin miksi kustantajat sitä omat aikoneet, nim. leikin ja lystin muoksi seuroissa. Frenekellin kirjakaupan puolesta on meitä pyydetty selittämään, sen nurkumisen suhteen joka löytyi näössämme 46, että Barthin Biblia-Historiaa ei sentähden ole nyt löytynytmyötämäksi, että se on yht’ äkkiä loppnun myöty, ja tulee uudessa painoksessa koh—ta ulos.

HerralleG. E. Emille SanomissaTurusta. S:main Turussa 48 n:rossa osotatte, että olette hymä asiauajaja, jos miekasteleminen ja mähät valheet pidetään asianajajan kunniana. Oltaatte maan! Sanotte Suomettaren tänä kesänä Sanomistanne Turnsta ottaneen ”enimmän ja parhaimman osan sen muotisesta sisälöstä”. Etteköhän liian halmenna hymää lehteänne näillä sanoilla?! Suometar ei ole S:mistanne Turusta lainannut muuta kuin yhden ainoan täydellisen pääkirjotuksen, nim. kertomuksen maamosialjnelijäin kokouksesta Hämeenlinnassa, ja mähäisen kertomuksesta Mustialan maamiljelijäin kokouksesta. Sanoen että nämä lainat, jotka uskollisesti sanoimme Teiltä ottaneemme, omat enin ja parhain osa lehtenne tän-vuotisestastsälöstä, myödytätte enemmän lehtenne vähäisyyttä kuin pahinkaan vihollisenne olis—i moinut maaliakaan! Meren yli muuttajia.

Wiime n:rossamme kerrottiin, miten Liperistä muuttaa ihmistä Venäenmaalla asuvain Suomalaisten asuinpaikoille, nim. Aunukseen ja Inkeriin. Harvoin niin kuullaan Viroheimolaistemme asuinpaikoille muutettavan. Mutta se ei olekaan kumma sen vuoksi, että meri on välillä ja Ruotsalaisia asuu niillä paikoilla rantojamme, jotka vastaavat Vironmaata; ehkä lienee muitaki syitä!

Vaan Suomi ei kuitenkaan tahdo kieltää heimolaisuuttaan Mironmaalle: se joka vuosi lähettää sinne muistojansa

limessä.

Asta on semmonen, että koko Miron perus on paljasta kalklikimeä, mutta sen ranteilla löytyy isompia eli pienempiä harmaan kimen harkkoja. Naita on jää muinoin sinne kulettanut Suomen rannoilta Suomenlahden yli ja knlettaa sinne vielä joka lemät uusia. Pienempiä kimiä tuopi jaa sinne joka vuosi, mutta monasti sattuu että se tuopi koko kallioita. Kuin nim. Suomen ranta on syvälle jäätynyt ja sitte keväillä jäänlähdön aikana sattuu kova pohjoistuuli, joka repii isoja jäälauttoja irti, nämä ottavat pohjasta irti mukaansa kiinijäätyneitä kiviä ja viemät tuulessa mukauansa Miron rannalle, minne ne jäämät sulamasta jäälautasta. Jos vielä sattuu olemaan korkea mesi Miron rannoilla, ajetaan jäälautat syli-määrin rannalle ja kimet jäämät tuimalle maalle. Näistä muuttaneista kimistä on monta yli puolikolmatta syltä pitkä ja luetaan painaman aina 40 tuh. leimiskää. Nämä kalliot mälistä hämmentämät vesi-matkat Miron rannalla ja niityille ajettuina mähentämät heinämaita. Talven tuloa.

Parkanossa, pohjois-Satakunnassa, oli tiistaina ja keskimiikkona (17 ja 18 p. marrask. ) ollut, niin kuin Oulussa viime n:rossa kerrottiin myös olleen, semmonen pakkanen että meti vähemmät järmet jäähän ja osotti maalleki miehuuttansa. Maan ei kylmää sielläkään kauan näy kestäneen, kuin jo 21 p:nä oli 5 pykälän lämpimäa, ”vaikka se manha malhettelija almanakka on talmi-ukolla puhemiehenä. Täällä Parkanossa”, lisää kirjottaja Jaakko Rannikko, ”on totisempi talmen ennustaja Kairokosken sahalla, joka on usein ennen sanonut sumen ja talmen tulot joksikin oikein. Nyt hän sanoo 2:sena Admenttina missiin oleman semmoset jäät järroillä, että hemosen kannattamat. Ouva hauskaa nähdä, joö ukko saa pitää virkansa”. Pelkäämme, että ukko on saanut panna virkakappansa naulaan; sillä tuomiten sateista ja lämpimistä ilmoista täällä Helsingissä, lienemät Parkanon medet 2:seksi Admeiltiksi menneet auki, josko olistmat sitä edellisillä kylmillä vähä jaatvneetli. Helsingistä: Jos mennä. vuonna tuli talvi varhain, niin nvt stta ivastaan viipyy ehkä monen mielestä liianki kanan. Ilmat pysyivät lauhoina, päimillä 4 ja 6 pykälän lämpiminä ja öilläkaän eivät lasken alle kvlmäpykalän.

Medestä kaivoissa alkoi täällä Uudellamaalla kunlua valitus, vaan mahdollisesti ovat lopen sulaneet lumet ja välistä sattuneet sateet lopettaneet tämän valituksen.

Venäläiset sotamiehet omat täällä tehneet rauhattomuutta. Niin kerrotaan Helsingin ruotsal. sanomissa, että 3 rvenaläistä omat uhanneet 21 p. viime marrask. teurastajan Janssonin henkeä bänen omassa huoneessaan, maan oli hra Jansson, maikka jo manha mies, lämelyökeppinsä amulla saauut nämä 3 pahantekijää pakoon. Venäläiset istumat jo vankina, kuin hra Jansson oli niistä yhtä niin komasti päähän puoskaroinut, että sen täytyi lääkäriä etsiä ja niin tnli ilmiin. Janakkalasta 23 p. marraskuuta.

”Uusia teitä täällä kuulutaan aimottaman rantatielle sitte kuin se malmiiksi tulee. Maamittareilla on täällä tänä sumena ollllt erinomainen liike, kuin ovat mitanneet ja kartalle panneet Wanantaustan ja Kernaalan jakokunnan maat, jotka tnlemat isojaon kautta lohaistavaksi kullekin osakkaalle eri osaansa; myös on Termakosken yhteiskunta mitattu kartalle.

Tamminiemen lEkneesin) maautie, joka erkanee Helsingin ja Hämeenlinnan kaupunkien välisestä maantiestä penikulma Hämeenlinnasta, on mitattn siitä syystä, että se tulee levitettäväksi köyhällä kansalla ruuuuu puolesta.

Uusia maauteitä on myös mitattu Hausjarmen pitäjässä Torholan kylästä Kärkölän kappeliin,

samaten Tammelan pitäjän läpi kulkemasta maantiestä on mitattu ja saumoitettn uusi maantie Räyskälän kylän Salon säterin m. m. synkän sydanmaitten läpi, johdatettn Läyliaisten kylän läpi kulkemaan maantiehen. Maanmittaus on tänä sumena ja syksynä entistään enemmän edistynyt kauniin ilman tähden, kuiu ei ole sade hälvittänyt montakaan toimituspäimaä; muutoin se seisoo huonolla jalalla tähän aikaan, mutta kuitenkin on toimo paranemaan. Vähyyden puutos saattaa monta talonpoikaa martoomaan toimituksia nstammat ajat. Maan omistajista yksi huntaa sinne toinen tänne, ett’ei tiedä mihinkä ensimäiseksi lähtee, sillä apu olis hyvä kaikille; mutta knkas kaikkiin yhtä aikaa joutuu?

Eilen edellä puolenpäivän satoi reettä ja oli lämmintä, mutta jäljestä puolenpäiman, kuin tuuli kääntyi pohjan pnolelle, tuli kylmä, jota seurasi lumisade ja yöksi ankara lumipyry, jota kesti seuraamaan päivään eli muorokauden, niin että nyt on kaksi korttelia lunta maassa, paikoittain kaksi kyynärääkin. ”

I. 5. I. Hartolan eli KustaaMuksen pitäjästä on taas tnllut uusia kuulumisia ja yhtä surkeita kuin 46 n:rossamme olleet. Jos kaikki tosia omat, kohta rumettaneen sanomaan, missä ja milloin kaypi nurinniskoin, että siellä käypi niin kuin Hartolassa. Jos kuulumiset omat tosia, niin se on pitäjän yhtä paljo kuin virkamiesten häpeä, että asiat Hartolassa saamat nurinniskoin käydä; jos taas kuulumisissa ei olepuoleksikaan perää, niin on pitäjälle siitäkihäpeä, että siellä näin juorutaan.

Makasiinin asettamisesta, kertoo lähettäjä, onnlut päätetty että ”riistan sisäänpano luetaan mantaalien ja torppain tilan jälkeen.

*** kurjuutta hartolassa ***

Muutamat pitäjän vallasväestä kuuluvat keskiviikkoina pitävän iltahuvituksia, joissa aatriaksi annetaan ainoastaan yksi ruokalaji, ennen annettiin 5 ja enemmänki”.

Wenäenmaalta.

*** Surlovan palo ***

Onnettomia Tapauksia.

Hirmunen tuli. palo tapahtui 5 p:nä viime marrask. Pietarissa, missä ”Surlowan” kartano, lähellä Nevan prospektia, syttyi tuleen paksussa sumuilmassa, niin ett’ei vahingonvalkean ilmotusmerkillä voitu sammutusvärkkiä ja -väkeä kokoonkutsua, vaan täytyi sitä tehdä ratsastavilla sanankulettajilla.

Kartanossa oli monta nelikertaista päärakennusta, kaikki kivestä, ja yhtä korkeita sivurakennuksia, joiden välillä oli vaan hyvin ahtaita pihoja, ja koko kartanossa asui noin 3 tuh. henkeä.

Sivurakennuksessa, jossa tuli ensin ilmestyi, oli 35 eri korttieria, joissa paraastaan asui hantverkkaria, enin nikkaria, huonekaluin valmistajoita (tapetserareita) ja kirjannitojia.

Kuin sammutuskeinot joutuivat, oli tuli hirmusella vauhdilla levennyt keskikerroissa, ja sammutusta viivytti seki, että pihan ahtauden tähden täytyi vettä ruiskuttaa korkeain kattoin yli ja tikapuita myöten, kuin myös väen paljous teki haittaa. Kuin tuli oli päässyt läpikaytävässä eli korridorissa oleviin puuvaroihin, täytti savu läpikäytävän niin ett’ei asujat päässeet huoneistaan muuten kuin akkunoista tikapuita, vesiränniä ja nuoria alas.

Mutta kohta tämäki keino loppui, kuin tuli alkoi kuohuta kaikista akkunoista. Hätähuuto nousi nyt hirmunen joka haaralta ja varmaan olisi paljo ihmisiä hukkunut, jos ei itsensä-kieltäviä armahtavia olisi henkensä uhalla mennyt apuun. Kauniita esimerkkiä tämmösistä auttajista kerrotaan ja niiden seassa erittäin nimitetään alaupsieri Takun sekä sotamiehet Petrow, Parsentjew ja Johanson kuin myös sammutuspäällikkö Sustschenko.

Kuinka monta tuleen kuoli, ei ole tietty, vaan 7 hengen jäännökset oli jo löydetty ja 13 henkeä luetellaan, jotta saivat pahempia vahingoita.

Hänen Majesteettinsa Keisari on antanut rintarahoja ja rahapalkintoja äskenmainituille miehille, jotka itsensä kieltämällä osottivat merkillistä urhollisuutta, ja 100 ruplaa hop. 10:vuotiselle, Maria Moltschauow nimiselle tytölle, joka henkensä uhalla pelasti tulen ja savun läpi vuoden vanhan veljensä.

Höyrylaimat ”Sinav” ja ”Konotantin” löivät v p. viime marrask. kello 6 illalla Nevajoessa vastatusten niin että Sinam, tuleva Pähkinälinnasta 60 matkustaja-heua. ellä, joissakuissa minnntissa npposi pohjaan. Wähän Ohtan kylästä tuli väkeä menheillä apuun ja niin pelastettiin toki 49 henkeä ja Sinamm koto väestö pait 1 miestä. Hukkuneiden joukossa oli myös saksalaisen p. Annan lntherilaisen seurakunnan kirkkoherra Moritz. Kumpasenli höyrylaivan kapteinit ja peränpitäjät pantiin vankeuteen tutkittaviksi

Ulkomailta.

Rahanpuutteen suhteen kuuluu jo Pohjoisamerikasta ja Englannista lohduttavampia uutisia, että raha-asiat alkavat siellä tasaantua, vaikka yleensä köyhällä väellä on suuri elämisen puute, kuin ei ole kauppa ja muu liike päässyt entiseen vauhtiinsa eikä sen tähden maanviljelijöillä ja tehtailla vieläkään ole varoja uudestaan alottamaan töitänsä.

Moni tehdas on jo lakkannutki ijäksi päiväksi ja monta tuhatta perhettä on nykyisten rahakumousten tähden menettänyt omaisuutensa.

Työn puutteinen työväki on nälkänsä ahdistuksesta monessa paikassa villiytynyt vallattomuuteen ja omankäden oikeuden surkeihin menoihin, joten varmaan eivät ole tilaansa parantaneet vaan lisänneet yleistä surkeutta, ja heitä on paikottain täytynyt sotaväen ja poliisin voimalla hillitä laittomista ja häpeällisistä kokeistansa leipurien ja kauppiasten omaisuuden suhteen.

Josko siis rahanpuute P.-amerikassa ja Englannissa lakkaa kovimmassa muodossaan, niin se jo on sitte viime elokuun, jolloin se Amerikassa alkoi, tehnyt yleisessä varallisuudessa ja yleiselle teollisuudelle mahdottomat kumoukset, joiden seurauksia tuskin voipi aavistaakaan. Sillä tässä on merkittävä että, pait niitä hopea ja kultarahoja joita jo ennalta maanpiirillä löytyi ja joita vuosittain on vanhoista ottopaikoista nostettu, viime kymmenenä vuotena eli sitte v. 1848 on ainoastaan Kalifornian ja Australian kultalähteistä P. -amerikan ja Europan liikkeeseen saatu kultaa 1,800 miljonan hopearuplan arvosta; ja minne on tämä mahdoton summa kadonnut, koska semmonen rahanpuute on voinut kohota?

Englannista on rahanpuute paennut Saksanmaalle, missä erittäinki Hampurissa arvoisimpia rahahuoneita, toinen toisensa perästä on herennyt maksamasta, ja siitä on seurannut, että Ruotsissaki sitte tämän joulukuun alkua kymmenkunta arvoisempia rahamiehiä jo on pakotettu konkursi-tilaan.

Pelko ja ahdistus Saksassa ja Ruotsissa on mahdoton, kauppa on lakannut ja tavaroilla ei tahdo olla mitään hintaa, kuin toisensa varallisuuteen luottaminen on loppunut eikä rahaa löydy.

Niin esm. Tukholmissa 4 p. jouluk. tynnyri rukiita maksoi vaan 12 à 11 ½ riksiä (noin 4 ruplaa 20 kopeikkaa à 4 ruplaa hopiassa) ja ohria yhtä verran.

Tonama-ruh! tinaknntain lopullisen järestämisen sntnssa on nyky! sittäin hierottu somiutoa ja yhteyttä Ranskan, Wenaen ja Englannin hallitusten mielipidoissa, ja toimotaanki että se onnistuu. Sanotaan tarkotettaman, yhdistystä Moldaman ja Nallakian mälillä ainoastaan tullija maanhoidon asioissa; u. nissa asioissa jaisimät ruhtinakunnat olemaan erillänsä ja saisimat knmpiki oman hallitsijansa Turkin sultaanin yliherrau! den alla.

Waltiopäimat monessa ssuropan valta! kunnassa omat näinä päivinä alkaneet tahi alkamat va—ikutustansa.

*** Itä-Indian keisarinna ***

Englannin sanomissa jo keskustellaan, että nykyistä parlamenttia hallitus aikoo vaatia ottamaan ”Itä-indian yhtyydeltä” tämän maan hallitusvaltaa pois ja jättämään se suoraan Englannin kruunun käsiin. Näin tulisi Englannin kuningatar ottamaan Itä-indian keisarinnan nimen, ja hänen nimessään tulisi joku jäsen kuningashuoneesta, asuen Itä-indiassa, johtamaan sen maan likintä hallitusta.

Apujoukkoja Ita-indialaista kapinoitsijoita vastaan luullaan menneen lokakuun lopussa Itä-indiaan ennättäneen jo 19 tuh. miestä ja viime marraskuun lopussa toivottiin sinne tulleen näitä apujoukkoja niin paljo, että hallituksella olisi jaloilla 90 ja aina 100 tuh. luotettavaa miestä lopettamassa kapinata siellä.

Lohduttava sanoma on seki, että kruunun verot on helposti ja vastustamatta saatu Itä-Indiassa kannetuksi.

Mainitussa kapinassa rääkätyille ja kärsineille on saatu apurahoja kokoon yli 280 tuh. engl. puntaa (noin 1,850,000 r. hop.), ja niitä on koottu ei ainoastaan Englannissa vaan myös Ranskassa kuin myös Ranskan ja Itävallan keisarit, Turkin sultaani, Hampurin hallitus j.n.e. ovat siihen antaneet kauniita summoja.

Yksityisiä Ilmoituksia.

Ilmoitus.

Allekirjoittanut tarjoo tantautta asianomaisille apuansa oikeuden käymisissä, lnmaten niinmuodoin sekä ajaa ja malmoa asioita Turun Homioikeudessa, Laamauuioikrudessa, Kumernyöri-istuimella ynnä »unissa tämän laupnngin oikeuksissa ja virkakunnissa, että myös kirjallisesti valmistaa kaikellenlia esitelmiä, niin kuin kauppakirjoja, kauppakoutrahtia, testamenttia, velkakirjoja, muouaeli syytintija torppari-kontrahtia, naimis-ehdotnksia, holhojain tilinteko-kirjoja j.n.e. ; jonka ohessa olen autama neumoja ja tietoja esiintulemissa lain-asioissa. Lisäksi saan makunttaa kaikkia, jotka minulle uskomat asioitausa, että alati olen pyytämä niitä toimittaa kaikella huolella ja tunnollisuudella. Asuntoni on Turussa laimurilesken Eklnndin talossa, Länsipitlä-kadun varrella, lähellä Aningaisten tullia. Turussa 10 p. marraskuuta 1857. Oskar Ringbom, Wara-tuomari.

*** patentti ***

Allekirjottanut on 8 p. viime kulun. toukok. saanut armollisen luvan ja etu-oikeuden 5 vuotta, mainitusta päivästä lukien, yksin Suomessa käyttää ja käytättää erästä keksimäänsä keinoa myllylaitoksissa, jotka rakennetaan rupiinilla (turpiinilla) minkä laatuiselle tahansa, käymään, suoraan johtaa liikunto-voiman rupiinista päällys-kivelle, ilman hihna- tahi hammasratasten välittämättä, ja saapi tämän kautta ilmottaa, että rupiinia myllylaitoksille mainitusta rakennus-muodosta valmistetaan Warkauden masiina-tehtaassa.

Tilauksia vastaanottaa hra Alex. Wahl, joka myöskin antaa tarkempia valistuksia asiassa.

Joroisten ja Varkauden ruukilla 26 p. lokak. 1857.
Gustaf Åberg.

Asianomaisia muistutetaan nöyrästi toimittamaan ennen vuoden loppua tilausrahat Nuijasodan edellisestä osasta määräpaikkoihinsa. Pietarsaaresta marraskuu16 p. 1857. Mjö Koskinen.

Allekirjottaneen tykönä myydään mapriikin hintaan krouvimpaa ja hienompaa Littoisten mapriikin verkaa. Valkosia Milloja ostetaan myös. Tampereelta 21 p. marraskuuta 1857. C. I. Hildan.

Ohria ostetaan. Hylvia 2:ratisia Suomen ohria 13 leilviökan painosta, ostaa 5 ruplaan hop. tynnyrin, Helsingin Olut-tehtaassa Kampilla Brummer « Sundgren.

Keskihinnat torilla tällä Viikolla. Rukiit 6 r., kaurat 3 r. 25 ja 3 r. 40 k. turi; ruisjauhot 50 k., tuore raamaan liha 70 ja 90 k., vasikan liha 2 r. ja 2 r. 50 k., sianliha 1 r. 60 k. ja 1 r. 80 k., lampaan liha 90 k. ja 1 r. 10 k., palmattu lampaan liha 1 r. 80 k. ja 2 r., suolaset siiat 1 r. 60 k. ja 2 r., lohet 4 r., silakat 70 ja 80 k., moi 3 r. 50 ja 4 r., tali 2 r. 80 k. ja 3 r., heinät 18 ja 20 k. leilvistä; kauralryynit 30 k., ohrakryyuit 30 ja 35 k., herneet 30 ja 35 k., potaatit 8 ja 10 k. kappa; tnoreet haulvit ja ahmenet 7 ja 8 k. naula; teiret 60 k., metsot 1 r. 20 k., Pyyt 35 k. pari; munatiu 35 k. ; nuori maito 7 ja 8 k., miina 74 ja 76 k. kannu; halkokuorma: koimusia 1 r. 20 k., petäjäisiä 80 ja 90 k.

Helsingissä. Vuomalaistn KirjalllsuudeSeuran Kirjapainossa. Painolunmn «ntanut: I.. Neimdulssr.