1857-11-20 Suometar


Suometar 1857. Perjantaina 20 päivä Marraskuussa. N:o 46. 11:stakymmenes Vuosikerta.

  • Tässä numerossa löytyy:
  • Pääkirjoituksia:
  • Ohoh!
  • Rahvaan-opetuksen ystäväin Seura;
  • Kirjallisuutta.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingistä;
  • Ristiinan kaupungista;
  • Mikkelistä.
  • Hartolan eli Kustaavuksen pitäjästä;
  • Wehkalahdelta.
  • Lisälehdessä löytyy:
  • Pääkirjoituksia:
  • Jaakko Kärmäen uskontunnustus;
  • Talonpoikasen kansan elämästä Hämeessä;
  • Vähäsen velasta, lainasta, vuokrasta j. m. m. ;
  • Vuoden-tulo Suomessa v. 1857;
  • Asukkaita Suomen kaupungeissa v. 1855.

Suometar 1857. Perjantaina 20 päivä Marraskuussa. N:o 46. 11:stakymmenes Vuosikerta.

Tässä numerossa löytyy: Pääkirjoituksia: Ohoh! Rahvaan-opetuksen ystäväin Seura; Kirjallisuutta. Uutisia Kotimaalta: Helsingistä; Ristiinan kaupungista; Mikkelistä. Hartolan eli Kustaavuksen pitäjästä; Wehkalahdelta. Lisälehdessä löytyy: Pääkirjoituksia: Jaakko Kärmäen uskontunnustus; Talonpoikasen kansan elämästä Hämeessä; Vähäsen velasta, lainasta, vuokrasta j. m. m. ; Vuoden-tulo Suomessa v. 1857; Asukkaita Suomen kaupungeissa v. 1855.

Suometar 1857. Perjantaina 20 päivä Marraskuussa. N:o 46. 11:stakymmenes Vuosikerta.

Suometarta v. 1838 toimitetaan samalla taivalla ja tarkotuksella sekä saman kokosena kuin tänäki vuonna, ja annetaan sille Lisälehtiä niin monta ja niin usein kuin kirjotusten paljous ja muut asianhaarat niitä maatuvat.

Hinta tulee olemaan entinen, nim. Helsingissä Vaseniuksen kirjakaupassa: koko vuosikerta hop. 1 r.

puoli „. .. ..

50 k. Kaikissa maamme Postikonttuoreissa: koko vuosikerta hop. 1 r. 15 k. puoli „. .. ..

58 k. Jotka suorastaan Toimitukselle lähettämät tilausrahat 10:nesta kappaleesta eli sen yli, saamat 1 kappaleen lahjaksi jokaisen tilatun 10 kappaleen päälle, siis 20:stä kappaleesta 22, 30:stä 33 j. n. e.

Jos maalla asuvaiset tahtomat nauttia tätä etua ja sen lisäksi haluamat saada nämä sanomalehdet tulemaan postin kautta kotiinsa, lähettäkööt tilausrahain yli postirahoiksi 15 kop. hop. jokaisesta tilatusta kappaleesta ja ilmottakoot tarkasti, minkä postikonttuorin lautta ja kenen nimelle sanomalehdet ovat lähetettävät, niin Toimitus hankkii ne numeroittain tulemaan tilaajalle eri kuvertissa.

Näin eivät sanomalehdet tee vaivaa herroille Postimestareille jakamisessa, vaan tulemat suoraa tietä ja viipymättä. Tämä keino olisi etuisa kaukaisissa maaseurakunnissa, joissa itse kussaki tilaajat voisivat pyytää taikka kirkkoherraa eli jotakuta muuta hyväntahtoista miestä ottamaan sanomalehtien tilaamisen ja jakamisen vaivaksensa.

Ohoh! Kullakin kansalla on omituinen, toisistansa enemmän eli vähemmin eroava luonteensa. Se ilmoittaiksen jo kaikissa pienemmissäkin seikoissa. Niistä omituisuuksista on paljo sitäkin laatua, että tuntuvat aivan vastenluontoiselta toisen kansan mielestä.

Kuinka monta seikkaa eikö ole, joista muut muukalaiset, jopa vanhat veljemme Ruotsalaisetkin pitävät meitä Suomalaisia hyvinkin typerinä, sivistymättöminä. Niin tosin vielä olemmekin, enkä tahdo tällä lauseellani puolustaa typeryyttä, vaan tähtösin ainoasti muistuttaa, että kunkin kansan sivistyttämistä johdatettakoon kansan luonteessa olevain perustusten mukaan; muuten se ei saa kelvollista juurta kansassa, sekä ennemmin eli myöhemmin turmelee se, koko ko’ossansa ulkoa tuotu sivistys kansan hengellistä tilaa.

Niinpä syytetään meitä Suomalaisia ja varsinkin eräiden maakuntain asujamia liian jäykiksi ja tylyiksi kaikessa ihmisellisessä kohteliaisuudessa toisiansa sekä vieraita kohtaan. Niin sen ”puusta katsova” ja ulkomaisesta sivistyksestä jotakin osaa saanut luulisi; mutta Suomalainen ei tahdo olla vähääkään ulkokullattu, siitä voimme kerskata.

Hän tahtoo rehellisesti ja vilpittömästi näkyä siksi mikä hän onkin. Hän tahtoo, että hänen muodostansa ja koko olennostansa nähtäköön selkeästi hänen sydämmensä perus, hänen vilpittömyytensä. Hän pitää häpeänä kaiken liukastuksen ja valheellisen ulkomuodon. Semmoinen on yleensä Suomalaisen luonne.

Niin esimerkiksi on sanottu ettei suomenkielessä löydy sanaa, joka vastaa ruotsalaisten: ursäkta, jonka he pian sanovat kaikissa tapaturmaisissa sattumissa toista ihmistä kohtaan; sillä Suomalainen älä pane pahaksi! eli anna anteeksi! on liian piika ja osoittaa, ettei kansa ole tarvinnut tammoista sanaa, kosk ei löydy omituista lyhempää, asian luontoon sopivaa sanaa.

Niin se tosin yhdeltä puolen onkin. Suomalaisessa luonteessa on todella se omaisuus, ettei se juuri tahdo vähällä mennä anteeksi anomaan. JVIista tämä tulee? Se tulee siitä samasta rehellisyydestä, joka estää, ettei hän tavallisesti menekään vapaalla tahdolla tekemään toiselle pahuutta, jos ei kostonpyytö eli mikä muu pikaisuus häntä siihen saata.

Jos häneltä tulee tehdyksi joku tapaturmainen vahinko, esim. jos sattuu näkemätä astumaan toisen varpaalle, tahi muuta semmoista, missä muut muukalaiset ursäktaa ja förlättia niin nöyrästi käyttävät, niin on tässä hänen ensi111ainen ja useimmin ainoa sanansa: ”ohoh!” Tämä juuri selvästi kuvaa Suomalaisen vakavaa luonnetta.

Hän ei ole tehnyt sitä kurillansa, sen vuoksi ei hän luule tarvitsevansa sitä anteeksi pyytää. Muuten voimme sanoa, että hänellä tämän sanoessa saattaa olla paljo nöyrempi, katuvaisempi ja anteeksi anovaisempi mieli kuin monella ursäktan sanojalla. Eipä siis haitanne, vaikka meidän kansa parempaankin sivistykseen ehdittyänsä pitää omituisen, asiaan hyvin kyllä lyhyytensäkin vuoksi sopivan: ohoh! A. Mn.

Rahvaan opetuksen ystäväin Seura. Tämän nimellistä seuraa tahdoimme saada Suomessa aikaan ja sen hyväksi teimme esityksiä 41 ja 42 n:roissamme. Nämä sanamme eivät ole mitään vaikuttaneet eikä niitä ole kukaan ottanut korviinsakaan.

Ainoastaan Kuopion Sanomat ottivat esityksemme semmosenaan palstoihinsa, ei ilmottaen omaa ajatustansa; mnut suomat, sanomalehdet eivät ole tehneet edes minkään paljo. 1’iänin ar ottivat esityksemme Kuopion S:main omana lyhykäisesti mainitaksensa; sanoi kuitenki sen ansaitseman merkitsemisU Luultama ti tulee. Vlx» ’l’i, l!!i»»’ein sanat fiertelemään maamme ruotsalaisissa sanomissa, ja sitte raukeaa koko kysymys siihen, nautittuansa näin suuren kunnian.

Se ei kuitenkaan ollut tarkotuksemme tätä kysymystä herättäessä; me tarkotimme saada asiaa aikaan, ja olisimmeki täysin tytyväiset, jos niin onnellisesti kävisi, saipa sitte Kuopion S:mat eli ’llllnln al- kunnian esityksen tekemisestä. Olisiki mielemme hyvä, jos nämä hyväntahtoset sanomalehdet hankkisivat seuraavilleki sanoillemme edes jonku merkityksen, ottamalla ne taikka semmosina eli muutettuina palstoihinsa.

Jo on yleensä myödytetty, niin kuin kokemus ulkomailla on todeksi näyttäytki, että lainsäännöillä rahvaalle pakotetut opetuskoulut saamat sitä vihaamaan ja ylenkatsomaan näitä laitoksia, olivatpa ne sitte maikka kuinka hvmiä. Ainoastaan silloin omat rahimaankoulut voittaneet rakkautta ja niiden vaikutus sen kautta saanut totisen perustuksensa, kuin rahvaan oma makuutus sivistyksen hyödystä on ollut näiden kouluin asettamisen yllyttäjänä ja alkuna.

Mutta mistä saapi rahvas tämän makuutuksen sivistyksen hyödystä, ennen kuin se saapi käsityksen asiasta? ja mistä se saapi tämän käsityksen, kuin se itse ei ole sivistynyt eikä sillä ole esimerkkiä eli tilasuutta hamaitsemaan sivistyksen luoutoa ja maikutusta? Oppineita kouluja kyllä maassamme löytyy, mutta ei rahvas moi käsittää, että ne omat sivistyksen tähden, maan luulee niissä ainoastaan malmistettaman oppineita ja mirkamiehiä.

Oikeita rahmaankouluja ei sitä mastaan löydy, että niissä rahvas olisi itsestänsä saanut haroaita, miten kouluttaminen lemittää simistystä, antamseaenll, a ihmiselle herätystä ja keinoja tiedon hankkimi- perustusta hengelliseen ja säädylliseen elämään, älyä ja knntoa käyttämään luonnon antimia omaksi ja kansalaistensa hyödyksi j. n. e.

Kuin näin on, ei rähmäämme edes ymmärrä, mitä sivistys on, sitä vähemmän arvaa sen hyötyäniin suureksi, että sen eteen kustantasimat kouluja ja opettajia! Myödytämme kyllä, että paras keino olisi, jos jotenkuten saatasiin mapatahtosia ja kunnollista miehiä asettamaan seurakuntiin hymälle perustukselle pantuja kouluja.

Nähty onki että, missä joku harras ylioppilas eli pappi on asettanut tämmösiä kouluja maas- samme, siellä rahvas on ollut oikein intosa saamaan pysymäisiä semmosia eikä ole säälinyt kustannuksia. Mutta tämä kaikki todistaa, miten ei ole rähmäämme syy ett’ei rahmaankouluja löydy, maan niiden, jotka käsittämät sivistyksen edut ja hyödyn, eimätkä ksaumiteanakaanmitään tee malistaaksensa rähmästä saamaan käsitystä ja sen kautta harrastamaan kouluja lapsillensa.

Eauotaaupa ett’ei saa pakottaa rähmästä > asettamaan näitä kouluja, mutta että pappien ja ylioppilaiden tulee asettamilla kouluilla herättää rahmasta kuin myös pappien kinkerilumuissa eli lukusijoilla ylipuhutella ja selittää kouluin etuja ja hyötyä. Se on kaikki kiitettämää, jos näin tapahtuu.

Mutta löytuykö tähäu halullisia ja kunnollisia ylioppilaita ja pappeja joka paikassa? ja kuinka monta pappia eikö löydy, jotta itseki kieltamät rahmaankouluiu tarpeen ja hyödyn? Jos siis rahvaan malista! minen jätetään näin sattunaiselle jalalle, niin emme pääse entistä etemmäkst maan kaikki jääpi entiselleen.

Kaiken tämän suhteen pidämme tarpeellisena, että saamme toimeen semmosen seuran, joka terää ympäri koko maan mapatahtosia lahjoja, joilla sitte kustannetaan someliaita kirjoja, lemittamään maassamme valaisemia tietoja ja esimerkkiä sivistyksen hedelmistä ja rahmaankouluiu tarpeesta ja opetusmuodoista, hymistä keinoista ja tamoista kirjalukua opettamaan j. n. e.

Semmonen seura, jos se kylläksi maroja saisi, möisimyös kustantaa someliaita miehiä matkustamaan ulkomaille, oppiakseen rahmaanopetuksen tilaa siellä ja parhaita rahmaanopetuksen muotoja. Eikä semmosen seuran maikutus määrälle menisi, jos se palkinnoilla kehottasi rahmaanopetuksessa ankaroita miehiä, eikä sen maikutus ole siihen loppunut, että yleensä saadaan rahmaankonluja; sillä rahmaanopetnksessa niin kuin kaikessa ihmisellisessä toimessa aly ja taito edistyy, ja tämän seuran melmollisuus olisi vhtenääu antaa tästä edistymisestä tietoja.

Rahvaan opetuksen ystämäin seuran maikutus ja tarme on siis ijainen. Yksinäisen eehkeroitsemiset omat mähiä, mutta yhteiset, ainaki monien ahkeroitsemiset moimat paljo. Meidän lnja makuutuksemme olisi, että esittelemämme seura maassa suosiolla »astaan otettastin, kuin »aan olisi miestä eli miehiä, jotka ottasitvat asian omaksensa ja panisimat sen alkuun.

Kirjallisuutta. ifinlallä iziäre ood zeäuäre tiäer. utzilno 2l N2ttb. Ivelen. Tämän kirjan nimi kmNuu suomeksi: ”historiallisiä todisteita uskonopillisista liikkeistä Suomessa, muinosempina ja nykysempinä aikoina, ilmisaattanut M. Atiander. 1:nen osa.

Pait nimilehteä ja esipuhetta, jotka täyttämät koko arkin, on siinä 19 eli yhteensä 20 arkkia, suurta lahdeksantaitteista, ja kuitenkaan ei hinta ole korkeampi kuin 75 kop. hop., josta näkyy että toimittaja ei lue maimainsa palkintoa, vaan ennemmin tahtoo kirjallensa leroitystä, niin suurta kuin mahdollista.

Hintaa siis ei ole syyttämistä, jos tämä kirja ei tule jokaisen simistyneen ja isänmaansa hengellistä edistymistä rakastaman Suomalaisen käteen. Paha haitta on vaan, että se on ruotsinkielinen, jonka tähden ainoastaan vähäinen osa kansalaissotamme voipi sitä nauttia.

Toimittajan edellisestä vaikutuksesta voimme kuitenki päättää, että hän olisi tämänli kirjansa haluisimmasti äitinkielellä antanut, jos mitenki olisi voinut. Mutta tällä kerralla tahtoo rohvessori Akiander saattaa julkisuuteen todisteita muinoisemmista hengellisistä liikkeistä Suomessa eikä näiden liikkeiden historiaa.

Hänen täytyy siis antaa todisteiden puhua sitä kieltä, jolle ne omat aikanaan kirjotetut, ja kuin se oli ruotsinkieltä, niin tuli kirjastaki ruotsalainen.

Mutta on toki näiden todisteiden joukossa joitakuita suomenkielistäki, ja niistä otamme tämän n:ron lisälehteen yhden v.

1740 annetun kirjotuksen, joka on siltä puolen merkillinen, että siinä selmästi ja pääasiallisesti selitetään kaikki ne seikat, joissa yhteisen kirkon tunnustuksesta erosnvat ne, joita 100 rouotta sttte Suomessa ahdistettiin, vaivattiin ja lahko-uskolaisina. Näiden seikkain ympärillä parhaastaan kierimätki melkein kaikki tässä kirjassa löytymät todisteet.

Mainitun kirjotulsen on antanut lampuoti Jaakko Iaakonpoika Kärmäki Laihian pitäjästä Pohjanmaalta, joka näkyy olleen yksinkertanen, rehellinen ja autuutensa asiassa uskollinen mies, mutta joka yhteisen kirkon tunnustuksesta eriämain oppilauseitensa tähden sai kärsiä monituisia mananksta, ahdistuksia, ja miimein vankiuttaki.

Hänen oma selityksensä op, pilauseistansa ja niiden perustuksesta moipi saattaa lukijamme menneellä vuosisadalla Suomessa olleiden uskonopillisten liikkeiden käsitykseen, paremmin ja suoremmin kuin pisimmätkään meidän selityksemme. Hra Akiander alkulauseessansa ilmottaa toimittaneensa kysymyksessä oleman kirjan siinä vakuutuksessa, että ”mitä tarkemmin uskonopillisen elämän ilmestykset tulemat siitetyiksi ja totisessa malossansa kumatuiksi, sitä enemmän on harhausten pimeys selkeämä, ja totinen valo Jumalan ilmotetussa sanassa esiin käypä häiritsemättömässä ja määrentämättömässä loistossansa, hurskaille sydämille Valistukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi”.

Se on kaikki aivan totta. Mutta nykysessä muodossansa ei kysymyksessa oleva kirja voi kaikkea tätä vaikuttaa, josko emme siihenkään katso, että se on ruotsinkielinen ja sentähden ei moi joutua rähmäämme käsiin, joka juuri useimmin joutuu harhateille uskonsa asioissa, ja miela usennnittain samoille harhateille, joita jo satoja muosia sitte monet tuhannet ihmiset yhtä komalla sekä ulkonaisella että sisällisellä tuskalla omat käyneet, jokainen uusi polmi aina luullen löytäneensä jonku uuden milpin eli loukkauskiven kansakuntansa ja ailuisteusn yhteisessä uskonnossa, maikka se saattaa o la hymiuki mauha asia.

Hra A. derin kirja sisältää nimittäin ainoastaan historiallista todisteita uskonopillisista kamppanksista maassamme, mntta ei mitään historiaa niistä. Lnkija saapi kyllä näissä todisteissa kuunnella itse näitä ihmisparkoja, jotka sydämensä ahdistuksessa tekemät tnnnustuksensa niistä kappaleista, joihin omat loukkaantuneet aikuistensa uskonnossa tahi jumalanpalmeluksen ulkomuodossa.

Lukija näin myös ikäänkuin miskataan monia muosisatoja ja kymmeniä takasi keskelle sitä kiihkoa ja melua, jota tämmöset tunnustusriidat kansassa aina herättämät, saaden kuunnella sekä paallekantajia että tuomareita, sekä kiihkotettuja että niitä jotka tyynesti punnitsemat astata.

Niin kyllä lukija saapi elää niiden aitana ja olla niiden parissa, jotka kamppailemat ja riitelemät myötä eli vastaan; hän saapi kaikesta tästä hälinästä selittää itsellensä oman maluutuksensa asiassa, ei tarroiten luottaa historioitsijan mahdollisesti yksipuoliseen käsitykseen. Se kaikki on hymää.

Mutta kysvmys on. jos kaikilla on älyä ja kuntoa saamaan mitään käsitystä ja makuutusta näistä monikahtaisista ja pitkistä riidoista ja puheista sinne ja tänne, ja mielä pahempi kysymys on, jos kaikilla on aikaa tahi halua kuunnella näitä riitoja ja puheita! Siihen tulee, että jokaisella aikakaudella jo on entisestä eroamat mielipidot, ajatuskannat, silmäalat ja harrastukset, ja näiden kulmalta jokainen aikakausi haluaa katsella aikoja olleita, niiden harrastuksia ja tapauksia.

Tämän puolesta ei historialliset todisteet mutta ainoastaan historiallinen kertomus antaa uskonopillisen elämän ilmestyksistä semmosen selityksen ja kumauksen, että jokainen nykyaika saapi siinä opetusta manhain harhausten ja erhetysten maittamiseksi. Ei kyllä ole mahdollista saada mitään historiallista kertomusta toimeen, ennen kuin kerrottamaa asiaa koskemat todisteet omat ilmi saadut ja tulleet, ja senpuolesta on hra Aiderin nyt ilmisaattamat todisteet mahdottomasta armosta Suomen kirkkohistorialle, eikä hra A. derin toimen ansio tässä asiassa ollenkaan vähene naista meidän sanoistamme.

Mutta me tahdomme maan osottaa, että silloin masta nämä todisteet tuottamat täyden hyötynsä, kuin niiden nojalla saadaan historiallinen kumaus uskonopillisista liikkeistä Suomessa edellisinä aikoina, ja asian luonnossa on, että tämä hyöty tulee olemaan puolinainen, jos se historia ei tule suomenkielellä.

Waan knka on sen tekemiseen someliaampi knin näiden todisteiden toimittaja hra rohmessori Akiander! Mutta tässä hra A:derin kirjassa on todisteita uskonopillisista liikkeistä Suomessa ei ainoastaan menneen muostsadan keskiajoilla, mutta myös sen-edellisen mnosisadan lopussa ja menneen muostsadan alnssa.

Toimittaja nim. jakaa kirjansa kahteen osaan, joista l:nen käsittää todisteita Suomessa muouna 1682 ilmaantuneista maan 25 vuodessa lakastuneista hullutuksista uskon-asiassa, ja 2:nen osa antaa todisteita ”pitkän miban” jälkeen ilmaantuneesta erilahkoisuudesta Pohjanmaalla, jota kesti nähtämästi aina yli keskivälin roiime muosisataa, maan jota marmaanki yhä kyti siellä ja jonka seuraajana oli se. Herännäisyys”, joka nykysellä muostsadalla sai Pohjanmaalla niin suuren mallan. Hra A:der kutsuu näitä kahta jako-osaansa ruotsiksi: viirmei-i ja separatism, ja miimeinen todiste miimemainitusta osasta eli erilahlosuudesta on muodelta 1758.

Simn-osana julistaa hra A:der knkaallisen ”Avoimen kirjeen rahvaalle Snomessa heidän erhetyksestänsä, että komain muosien suhteen rupeamat Juutalaisiksi ja pitämät lauantaipailvän pyhänä”, annettu Mesteroosissa 3 p. joulut. 1554. Tämä Juutalaisuus tuli siitä, että mouiaat yksinkertaiset luulimat 1550 muoden paikoilla olleet komat ajat oleman Jumalan rangaistusta siitä, että Vanhassa testamentissa määrätty lauantain pitäminen pyhäpaimänä oli hylätty.

KniukDkanan tätä hullutusta kesti, ei tiedetä, maan näyttää kohta lakauneeu. Toista laatua oinvat ne kaksi liikettä, jotka oDs kysymyksessa oleman kirjan pää-aineina. Eusimäisessä liikkeessä oli kyllä paljo turhamaisuutta ja löybkäväisrMä, mutta se oli kuitenki läkteuyt symemmastä uskontnnnon tarpeesta, ja ansaitsee Nis merkitsemistämme.

Eitä myös moi kieltää, että jälkisemmatki uskonopilliset liikkeet Suomessa saimat ainaki herätyksensä naiden miehkelijäin alkamasta sodasta puustamiuskoa ja jäukkää papillisuntta mastaan, joka ajoista maha jälkeen Lutherin kuolemaa oli pitänyt Lutherilaista kristikuutaa komissa kahleissa ja lomassa luriilsa taalläki Suomessa.

Lutherin aikana ja mielä enemmän hauen kuoltuansa m. 1546 sai nim. hänen nimeänsä kantama kristikunta kärsiä paljo ahdistusta ja kiusausta paavilaisilta, ja sen omaslaki povessa syttyi eripuraisuutta ja riitoja uskoutuunustuksen asioissa, kuin myös sitä koeteltiin sauda yhtymään ja yhdistetyksi muiden protestanttien ett nmiflttsuttuin ”reformeerattuin” kanssa.

Kaikkien näiden pulain ja mehkeiden tähden täytyi Lutherilaisten hymin tarkasti rajoittaa ja määrätä uskontunnustuksensa aina malmnmätki kohdat, suojellaksensa uskonoppinsa itsenäisyyttä ja sanoaksensa lujan linnan sekä ulkonaisia että sisällista vihollisiansa vaStaan. Mutta josko siitä linnasta Lutherit, kirkko sai mäkemän turmapaikan ulkouaisia vihollistansa »astaan, niin se mähitellen muuttui myös ankaraksi ah- disteeksi oman kirkkonsa uSkolaistlle.

Sillä näitä Lutherit, kirkon ominaisuuksia määrätessä ja kamppaillessa jäi sisällinen nskon elämä ja sen pnhtaus unohduksiin ja simulle; ahkeroittiin maan puhdasuskoisuutta sanoissa ja puustamissa. Onneton se, jokel hiiskahti sanaakaan näitä määräyksiä mastaan: häntä odotti pappien ja maltakunnan maino, mankius, virasta-ero. maapalolaisuus j. n. e. Mutta mainitun linnan turmissa ja luottaen linnansa makemyyteen, paisui papiston malta ja ylimielisyvs sekä sensivussa yltyi tässä ylimielisessä linnamäessä, pareissa, raakuns ja turmelus, johon mähemmin loukkanttiin kuin maan pysyttiin puustami-uSkossa lnjasti kiini.

Sanomattaki jokainen armaa, että ajattelemat kristityt ja hengellisyyttä janoitsemat sielut kauhistuimat tätä orjuutta, ja kuin papiston ylimielisyys ja irstaisuus pääsi ylimmallensä, moitti heti se, jolla oli miehuutta ja kuntoa sotimaan tätä punstami-uskoa mastaan, puolustusta ja rakkautta kaikissa säädyissä, ja hänen sanansa lemeni mahdottomalla nopeudella yli koko Lutheril. kristikunnan ja herätti yleensä hengellista liikkeitä.

Semmonen mies kohosi Saksanmaalla, ja hä- nen nimensä oli Filip Jakob 8penpr, jumaluusopin tohtori ja romasti. joka ensin hiljaisundessa alkoi seurakuunassansa herättää totista hengellistä elämää, vaan mihdoin m. 1675 julisti kirjan: ?>» »«»i ori” jossa hän urhoollisesti ahdisti hengetöntä puustamiuskoa ja kuollutta puhdasuskosuutta.

Häntä mastaan kohosi papiston julma miha ja maino; mutta kansa oli jo kyllästynyt hengelliseen orjuuteen ja papiston raimo oli nyt jo turhaa. Spener kuoli rauhassa m. 1705. Spenerin kirja ja maikutus herätti kaikissa Lutherilaisissa maissa hurskaat tunnot liikkeelle ja vuostttain kasmoi niiden joukko, jotkaruvesimat ajattelemaan autuutensa perustusta ja etsimään sitä kristillisessä hengen elämässä.

Papiston ja hallitusten kova ja säälimätön mastustus tätä uutta ja siihen aikaau outoa ahkeroitsemista mastaau kuin myös sen-aikuinen raakuus saattoi monta ihmistä kiihkoon ja miehkeyteen, joka usein oli mielipuolasta ja hullua intoa, mieden ihmisiä harhateille sekä uskossa etiä käytöksissä.

Mutta kirkkohistoria opettaa niin aina tapahtuman, että ylimääraisuys ja liikuus yhdeltä puolelta tuottaa ja maikuttaa samaa toisella puolella, ja että tästä uäiden kahden puolueen keskinäisestä merisestä kamppauksesta kohtuus eli totuus masta tulee estin. Niin kämi Snomessaki.

Täällä oli nukuttu makeasti puhdasuskosuuden linnan turmissa, kuin karsaasti kaikui mankina pidetyn hengellisyyden sotatormi, mielä pahemmasti rääkyen nukkumien kormissa, ku>u hengellisyyden enstmäiset sotilaat, ehkä puhdasuskoinmdell liuuan makemyyden tunnossa, olimat vvimmattuja ja puolihnllnja. Lukijamme eimat saa toimoakaan meiltä täydellisempää kmvausta näistä hengellisistä liikkeistä, joita hra A:derin ulosantamat todisteet koskemat. Toiste kuitenki tulemme jotakin niistä kertoamaan.

Kertomuksia. Kaikistapakäriijää käiydäan. Yksi poliisin käskyläinen BostonNssa äsken veti poliisi oikeuteen yhden nuoren ja ihanan naisen sentähden että astujoiden osalla katua, eli kadun polulla (trotloir) lelsatti ja esti liikkeen mokomalla mahdottoman lavealla ja häilyväisellä ’krinoliinillaan1, (se taitaa olla moinen kappale alushameen helmoissa, joka niitä vanteen lavalla levitlaä. J Tuomari kysyi: onko vastaaja gaapulhV?

Vastattiin: ”on kyllä oven takana odottaniitssa. vaan tässä on hänelle liian kaita ovi, se on mahdotonta, että hän siitä sohisi sisään1′.

Tuomari sanoi: ”tämä on eriskummainen juttu1’. Mutta koska oikeuden tutkinto asetuksien mukaan oli julkisesti pidettävä, niin käski aukasemaan suuren portin, luullen siitä toki liioin vaivaamatta pääsevän, koska se oli 10 kyynärän leveä. Käskyläinen toimitti kanteensa: ”tällehyvälle rouvalle pitää koko polun leveys; minun on monet kerrat täytynyt hypätä kadulle, päästäkseni sivutse, ja kerran hypätessä tulin ajo-kaluja vastaan niin että olin siinä ihan särkyä. Minä siis nyt kysyn: käupuntiko, vai tämä nainenko olisi leskelleni eläkkeen eli elorahan maksanut, jos olisin sattunut siinä kuolemaan?”

Tuomari: ”vaan eikö tämän rouvan laveuteen olisi voinut olla joku luonnollinen gyy?”

”Ei”, vastasi päällekantaja, ”ei suinkaan. Minulla on 16 lasta ja 17:mäs kohta toivossa, vaan emäntäni ei ole milloinkaan tarvinnut puoltakaan sitä tilaa kuin tämä rouva, ehkä todenmukaisesti vielä se on sanottava, että minulla ainaki on syntynyt kaksosia. Minä usein pyysin rouvaa, ettei edea polulla seisattuisi, joten jalottelijat suuria mutkia kiertelemättä pääsisivät sivutse. Mutta hän varoituksistani ei ollut millänsäkään”.

Tuomari: ”asia todella on epätietonen. Mutta koska kaupunnin hallitus on säännöllä kieltänyt suuria pakkoja kadun polulle panemasta, niin oikeus tuomitsee vastaajan maksamaan sakkoa 5 dollarsMa ja palkitsemaan päällekantajan jalkavaivat ja muut kulungit. (1 dollars P. amerikan rahaa vastaa noin 1 r. 50 k. hop. ) Samoin Parisissa äsken oli juttu krinoliinista.

Yksi avio-mies valitti, etteivät varansa mitenkään kannattaneet vaimollensa vaatteita hankkia, kuten se tarvitsi, jonka suhteen tahtoi päästä hänestä erilleen. Näyttäjiksensä kanteen perustusta, toi kerallaan 300 rätinkiä vaatteen tekijöiltä eli muotifeauppijoilta. Niistä näkyi että krinoliinit yksinään olivat maksaneet 450, alushameet 750 ja pesu eli pyykki toukokuusta 500 hopea ruplaa.

Kotimaalta. Iytväskylän ylä alkeiskoulu on armossa määrätty amattamaksi 1 p:uä lokak. 1858 ja kuuluttaa Porivoon tuomiokapituliseuraamaa tähän kouluun asetettua 7 opettaja-mirkaa etstttämiksi 56 p:ssä 4 p:stä tata marrask., uim. : rehtori» mirka, historian ia maatieteen opettajan, matematiikin, latinankielen, menaenkielen, laulnopettajan smelmollinen opettamaan laulutaitoa myös Jyväskylän ala-alkeiskonlnssa), ja voimistnsopettajan virka, ja tulee etsijäin, yli muita todistuksia taidostansa, jättää asiauomaisen todistuk- sen —, että etsijä täydellisesti taitaa suomenkielen. Uusia postinnrkoja.

Tampereen postikonttuoriin on armossa suotu asetettavaksi yksi konttnoritirjottaja tulemalta Uudeltamuodelta alottamaau nurkansa tointa.

Samote on Viipurin postikonttuoliin suotu asetettavaksi toinen postitoimittaja eli ekspeditööri300 ruplan palkalla rouodessa. Kauppatietoja Ruotsista.

Nykyiset Ruotsin valtiopäivät omat suostuneet, että seuraamia tamaroita saapi Nuotsiiu tullitta tuotaa, nim. : potaskaa, pikiä ja pik »öljyä, läskiä, uiärkäsnolatNlja muotia ja nahkoja, humaloita, sian ja hauho, ihraa, kaitenlaisia elämiä, kaikenlaista lihaa, pellamia, talia. Senraaville tamaroille ou suostuttu tuomatulliksi: 5 leiiviMsta suolattua lohta 1 riksi 10 äyriä snoin 40 lop. j. silakka 25 äyriä (noin 9 kop. ), muuta kalanlajia 75 äyriä <27 kop. j, muotia, kuimia, snolaamattomia ja moitelemattomia 2V-2 rikstä (88 kop. ), snola- tuita ja voideltuja 1 riksi 25 äyriä (44 kop. ); 1naulasta pukiu, peuran ja hylkeennahkoja l0 äuriä (3 2 kop. ), lampaan ja vuonnan nahkoja 15 äyriä (5 kop), karhun, ketuu, suden j. m. s. nahkoja 25 äyriä (9 k. ) j.n. e. Uusia Laivoja.

Vaasassa on laimateh. das-yhtyys täua suvena saauut 2 uutta lairvaa malmittsi: nim. ”Toivo” 210 lastin ja ”Tähti” noin 300 lastin kautama. Samote on kanppanenmos Wolff rakennnttanut 2 kuuuaria: ”Wivi” 32 lastin ja ”Er. preh” 48 lastin ja tekeillä hänellä mielä on 3:s uusi laima, jonka luullaan tuleman mittaamaan noiu 250 lastia, ja maiuittu Naasan laimateddas-vhtyvs sano- taan aikoman kohtaki panna tekeille 200 lastin mittaaman laiman.

Nämä laimat omat tehdyt BrändöHaminan laimatehtaMa. Tenlisäksi on raatimies rGanrönansbsearg Vaasassa antanut Grönmikin lasirunliu lyödä 248 lastisen laiman ”Runeberg”.

Kristiinan kaupungin laimatehtaassa ja ympäri töllä on tänä suvena saatu 7 uutta laivaa, yhteensä 2, 417 lastilla, nim. : Lastia. Kauppias O. Wendelinin laiva 375 Kuunari ”A»phion”, kaupp. Sundströmin 77 Parkkalaima ”Iohannes”, E. I. Lundströmin 280 „ ”Onni”, I. A. Fontellin 285 ”Telegraf”, kauppaneuvos Wendelinin 290 „ ”Astrea”, „ „ 410 „ ”Oskar”, kaupp. O. H. Fontellin 480 ”Fides”, K. G. Hydenin jamuiden 220 Tehtaassa on myös tekeillä 2 laimaa, kumpiki 300 lastisia, jotka tulemana rouonna valmiiksi pannaan.

Kirjankauppioille ja painajille on S:ttareen pantamakst lähetetty seuraama nöyrä anomns.

”Koska nykyään laitetaan ja osittain on jo perustettn Lainakirjastoja muutamissa maaukin seurakun- nissa, mutta ei kaikille niiden perustajille ja hoita- jille oletkaan tunnettu, mitä kaikkia kirjoja on ilmestynyt ja löytyypi maamme kirjakaupoissa saatamina, niin olisi senmuoksi aiman tarpeellinen meille ja kanppioille hyödyllinen, että joka muosi jotaki sanomaleh- teä seuraisi täydellinen luettelo kunkin kauvpian tykönä löytymistä kirjoista, selittäen niiden nimet, muosi- lumut, joina ne omat painetut, ja niiden hinnat.

Uusien kirjain nimet ja hinuan malista näkee Suomettaressa, mutta ei niitä kohta tule ostetuksi, kuin se hamaitaan, ja aikaa mukaan nnohtun kokonaan nimi, ja missä se on seisuut.

Helsiugin kirjakanpoissa ei ole paljon kirjoja ollnt, eli eikö niitä myydä, kosk’ei edes ”Biblia-historiaa Barthin, Hybueriu ja muiden mukaan”, j. n. e. ole sieltä saatu? Näkeepä roälistä seisomau sanomissa, että Freuekelliu tykönä on kanvan se eli se kirja, mutta jos labettää sitä ostamaan pari paimäa sen jälkeen, niin ei löydykkaän; onkoban niillä sellainen ulosmeno tähän aikaan eli mikä siihen ompi syynä!!!” Haapakosken rautaruukki Pieksämäen pitäjässä Mikkelin lääniä, joka tuskin rouotta sitte muotiin muistaaksemme 50 tuhanteen ruplaan dop. englautilaiselle kauppiaalle I. Thompsonille Pietarissa, on nyt, ilmoituksen mukaan sauomalehdissämmo, taas myöty menäläiselle kollegiannenmos Putilossille, kuuluen kauppaan myös aivotun ruukin paikka Jorosissa.

Uusi omistaja vaatii kaikkia, jotka luulevat itseltänsä olevan mitään velkomista tahi laillista omistusoikeuden valvomista näiden laitosten ja palkkain suhteen, ilmottamaan sitä 4 kuukandessa 10 p:stä tätä marrask. Haapakosken ruukin konttuorissa.

Lähetyksiä.

S:ttareen on ”Lappajärveläinen I. A. ” lähettänyt moniaita kieli-opillisia muistutuksia tavallisessa suomalaisessa kirjakielessä löytymiä muukalaisuuksia suhteen. Lehtemme ahtaus ei salli meitä julkaisemaan näitä ystämallisiä muistutnksia, kuin myös luulemme mistä parhaimman hyödyn oleman kauniin kielemme tutkinnolle, jos jätämme nseeenS, uomal. Kirjallisunssenran kieliopilliseen kokouk- missä emme luule niiden niin pian haihtuvan kuin sanomalehden palstoissa, jossa ne kerran luettua heti unhotetaan. Riitasta aikoja.

I tteraturnlinl antoi tänä syksynä pahan esimerkin sanomalehdille riitaisnndessa, ei asiain ja mielten punnitsemisen maan toistensa hämäisemisen suhteen. Kuin sanomalehdet näin käyttäivät, ilmottaen olemansa sivistyksen lemittäjiä maassa, niin miksi ne kansaamme kasmattamat ja totuttavat? ja mitä pitää kansan luulla semmosista simistvk”en johtaajista?

Ei kuitenkaan suomalaisissa sanomis- sa ole näkynyt tätä likaisuutta, maan sitä enemmin rnotsalaisissa. Litteraturblad esm. kohteli rohvessori af Bruneria häpeällisesti; lehtori G. E. Enren kavi sanomissa lln oiätlelz r rohmessori G. Geitliuiu ihmisarmoa ajattelemattomasti räimäämään; eräs lähettäjä Helsingistä n:rossa 89 panee ja knmaa kunniallisen miehen koiraksi, seutahden että tämä on pitänyt puheen, johon lähettäjä on loukkanntunut j. n. e.

L:bladin suussa omat laitti ihmiset, joiden sanoihin eli teoksiin se ei mielisty, pilkattamia rankkoja, pöllöpaitä, konlnpoikia j. n. e., eikä säästä antaessausa halpoja ja alhaisia syitä morkattamieusa tarkotuksille. Tätä Llbladin nuottia mielivät pikkuviisaat rallattaa perästä.

Kartettama on ett’ei suomalaisiin sanomiin sama tapa pääse, sillä se ei a)e kenellekään monoksi ja kunniaksi, onpa maan paljaaksi häpeäksi sanomille ja kansallemme.

Hralle G. G. E:lle Sanomissa Turusta. Kirjotatte Hämeenlinnasta, ett’ei Snomettaren toimitus ole saanut Teiltä lupaa, eikä sitä edes pyytänytkään, ottaessansa palstoihinsa kertomnstanne sekä Mustialan että Hämeenlinnan maamiljelyskokouksesta ja asettaessansa mielä nimenne merkityksen jälkimäisen allekin.

Mikä on Teidän tarkotnkseuue uäilla sa- noillaune? Teitä mahtaa närkästyttää, ett’ei Vnometar ole seuraunut Teidän omain Sanomain Turusta tumallista ja tamallista tapaa, kuin se mnista sanomalehdistä ottaa isompia ja vähempiä kirjotuksta, Kyllä olemme kauan nähneet että S:mat Turusta yhi isottelemat Oulun Wiikkosanomain ja Suomettaren kirjotuksilla; mutta se käytös on vaan inhottanut meitä.

Sentahden emme tehneetniin vaan mainitsimme, että SinustaTurustaoli otettu sekä palanenkertomuksestanne Mustialankokouksesta, että koko kertomuksenneHa- meenlinnan kokouksesta.

Kyllähän S:mat Turusta eivat tamallisesti pane kirjottajain nimiätään yhtä väbä kuin ne panemat sanomalehtienkään nimiä, joista kirjotuksta ja tietoja ottamat, niin ett’ei olekaan kumma, jos närkästytte Suomettaren rehellistä käytöstä siinäki että pani nimeune oman kirjotuksenne alle. ”- > Mntta jos otatte silmälasit katsoaksenne oikein tarkasti, niin sen kumman näette, että Teidän omat S:mat Tu- M N Turusta kerran (mahingostako?) omat siihen mikaan langenneet, että 37 n:ros» saan panimat Elias Lönnrotin nimen hänen oman kirjotuksensa alle, ja senlisäksi tekimät itsensä saman moitteen ansanneiksi, jota nyt teette S:ttarelle, nim. että myös ilmottimat ottaneensa Lönnrotin kirjotuksen Oulun Viikko Sanomista.

Se on kyllä totta, että se lienee ollnt ainoa kerta, knin S:mat Turusta omat tämmösen tuhmuuden tehneet; mutta Suomettarelle se oli onneksi, että tämän seikan näyttämisellä ehkä moipi lepyttää närkästyksenne!

Emmepä usko S:mainkaan Turusta saaneen eikä pyytäneenkään hra rohv. Lönnrotin lupaa, yhtä mähä kuiu sitä tarroittiinkaan.

Helsingistä: Suomen Yliopistossa tänä lukukautena läsnäolevista ylioppilaista ilmestynyt luettelo ilmottaa niiden luvun olevan yhteensä 363, joista kuuluu jumaluusopin tiedekuntaan 59, lainopin 87, lääkintäopin 37, historiallis-kieliopilliseen 110 ja lnonnonopillismatematilliseen tiedekuntaan 70 ylioppilasta.

Ijän puolesta ovat nuorimmat kaksi syntyneet vuonua 1841 ja vanhin vuonna 1820. Syntymäpaikan suhteen on heitä syntynyt Helsingissä 42, muualla Uudellamaalla 35, Turun läänissä, Ahvenanmaalla ja Satakunnassa yhteensä 87, Pohjanmaalla 76, Wiipurin läänissä 42, Savossa (siihen lukien Saarijärven, Viitasaaren ja Laukaan) 35, Hämeessä 30, Karjalassa 8, Venäenmaalla 6 ja Ruotsissa 2. Opeteajavirkoja on: jumaluusopin tiedekunnassa 5 rohvessorin virkaa (1 avonainen), lainopin tiedetyssä 4 rohv. v. si amon. ) ja 1 dosentti, lääkintäopin t:ssa 6 rohm. m. (3 am. ) ja 2 dosenttia, histor. kieliopillisessa t:ssa 8 makinaista ja 2 ylimääräistä rohm. m., 3 doseuttia, 5 makinaista ja 1 ylimääräinen lehtori, ja luonnonopin-matematillisessa t:ssa 7 rohm. mirkaa sjoista 2 amon. ) ja 3 dosenttia. Senlisäksi on 5 harjotusmestaria. Siis löytyy yhteensä 30 makinaista rohmessorin mirkaa, joista 7 amoinna, ja 2 ylimääräistä rohmessoria, 9 dosenttia ja 6 leh- torin ja 5 harjotusmestarin mirkaa (näistä 2 amoinna).

Nerrattamaksi panemme, että Lnnd’in yliopiston lnettelo ilmottaa siellä nyt löytymän 371 ylioppilaista, joista 73 kuuluu jumaluusopin, 99 lainopin, 37 lääkintäopin sekä 162 miisanstieteen tiedeluntaau (tämä mastaa meidän histor. -kieliopillista ja luonnonopin-matematillista tiedekuntaa).

Upsalan yliopistossa on nyt sitä mastaan 698 ylioppilasta, 24 malinaista ja 1 ylimääräinen rohmessori (3rohm. mirkaa on amoinna), 9 makin, ja 1 ylimäär. apulainen —, 33 dosenttia ja 4 harjotusmestaria. Ilmoistamme on sana mirkkamista. Niissä tapahtui miime syyskuun 17 p:nä pikainen muutos lämpimista kylmiin, joita kesti miikon paimät, maan lämpenimät 25 p:nä taas äkkiä, kylmenimät lokakuun 18 p. nä pariksi päimäksi ja omat sittemmin pysyneet kauniimpina suyspäimina, niin että lämpömittari ainoastaanlokaknun 27, marraskuun 6, 10 ja 11 p:nä on laskeuuut alle kylmäpykaleen. Luounollisesti on ilma kuitenki malmistunnt talmeen, maan. masta miime maanantaina tuli jäitä rannoillemme, niin paljo että pojat omat saaneet luistella.

Pohjanmaalla on jo puolikuukautta ollut talmi-ilmoja. Oulussa esm. on sitte tämä» knun 5 p:ää ollut piammiten 10pykälän pakkanen, seisoo O. W. S:missa, ja matalammat rannat alkoivat jäätyä. Matkustajat kertomat Mikkelin seuduilla Eamossa samaan aikaan olleen vähin luntaki; rukiin oraat olimat pitkin maantien varsia olleet kauniita aina Samosta tänne Helsinkiin.

Ristiinan kaupungista kirjottaa

nnn30 p. lokak. mnnn seassa seuraavaisesti:

”Nyt johtun mieleeni meri-luntnantti Luud’in moniaissa rnotsinkielisissa sanomalehdissä luettavana oleva virkakertomns hänen tänä vuonna tehdystä matkustuksesstaesasna täsamnäono puolen rantakaupungissa, jossa kertomuk- niissä tekeillä olleen 57 kauppalaimaa, jotka l, l, teensä tekemät 38, 700 lestiä.

Tämä antaisi yli 625 lestin knllekkin. Näin ko’okasta laimaa ei kuitenkaan löydy yhtäkään koko maassamme. Mitä erittäin meidän kanpunkiin tulee, niin luutnantti kertoo, että alukset, jotka eivät makaa symemmallä kuuIV2 kyynärää, pääsetvät 1’/, Venäjän virstaa lähelle kaupunkia, ja kuitenkin menneellä miikolla lahdessa, aivan kaupungin rannassa, eräs lairoa lastattiin 8V2 kyynärää symäan ja luisti purkamatta ulos.

Samaten sanoo hau erään Tanskalaisen olleen päällvsmiehenä laima- tehtaassamme, maikka seka teettäjät että tekiat ovat olleet suomalaisia, paitsi vhtä ainoata lai-,vaa rakennettaissa, jossa Tanskalainen johdatti työtä, Täällä on tänä vuonna paljo kiduttu ja kuoltu, niin etteimät kirkonkellot monta päimäa ole olleet huolellisia sanomiaan lemittämättä; ma n nvtpa kaikkein kummin sanoma kuuluu, kun pitäisi rannassamme olemalla, Tukhulmista tulleella, aluksella erään vaimoihmisen sairastuueen tävdelliseen kolera-hutiin ja maalle tuotua kuolleen”.

Nykyisen vaivaishoidon sanoo kirjottaja sielläkin näkyvän kelvottomaksi ja luottelee yhteisen vaivaishuoneen olevan sopivamman.

Mikkelistä 29 p. lokakuuta.

”Kaikista rakastetun maamme ääristä on ne suloiset sanomat sanomalehdissä kuuluneet, kuinka lähimmäisen apua tarjooroa kasi on ollut ojettuna niille viimeisen katovuoden tähden puutetta ja hätää kärsiville maamme pohjoisissa osissa. Kunnioitettava yleisö taitaa kumminkin luulla, että Mikkelin läänin asukkaiden sydän on ollut marstn tyhjä tästä lemmeestä lahimmäistänsä koht., >n, kuin ei täältä ole mitään koko asiasta sano- malevdissä hiiskuttu.

Tässä tahdon nyt kuitenkin nihdein kerrallaan tukiani eteen asettaa, ettei Mikkelin läänin asukkaatkaan, edka monessa osassa ja paikassa itsekkin tyhjyydeltä rasitettuina, ole unhottaneet panna ropoansa armeliaisuuden ubri-arkkuun. Läänin hallitukselle tulleitten ilmoitusten mnkaan ovat lahjain keräämiset tapMnneet seuraamassa järjestyksessä: Imvan pitäjän asukkaat ovat saästö-riistastostansa antaneet 48 tynnyriä rukiita ja 42 tyn. oh- ria; Mikkelin, Hirmensalmen ja Mäntyharjun pitäitten asukkaat yhteensä 80 tynnyria rukiita, jotka riistalahjat jo roiimeisenä kemännä reki-tilan aikana lähetettiin Oulun, Naasan ja Kuopion lääneihin. Rahalahjoja: Joroisten pitäjän roallassaatyisittä 172 rnpl. 30 kop. Rantasalmen pitäjässä seura-näytelmän kautta 36 rupl. 45 kop. Heinolan kaupungissa 48 rnpl. 68 kp. Savonlinnassa 51 rupl. 50 lp. Heinävedella asuva entinen maamittari Karl Fagerholm on antanut 13 rupl. 45 lp. Herra ruununmoudin, sotakamr. ja tähtimiehen K. M. Forsströmmin kautta: Sysmän pitäjästä 74 rnpl. 69 kp. Knstamnksen pit. 126 rnpl. 40 kp. Heinolan pit. 31 rupl. 41 kp. Mäntyharjun pit. 34 rp. 60 kv., mielä Heinolan pit. vara kirkkoherran A. G. Sev«v’in kautta 21 rp.

Nirkaatetevän ruununvoudin berra Henr. Neekmanin kautta: henkirahan maksuissa 96 rp. 38 kp. Sulkaman pit. 85 rp. 6 kp. Rantasalmen pit. 10 rp. 57 kp. Heinämeden pit. 37 rp. 25 kp. Keskievarin A. Telin’in kautta Rantasalmelta 50 v. 25 kp., viela Mäntyharjusta ja Iousan nimismiehen läänistä 22 rp. 74 kp.

Herra ruunnnvoudin ja tähtimiehen Georg Sablstein’in kautta: Puumalan pit. 27 rp. Hauli- rouoren kappelista 17 rp. 5V2 kp. Joroisten pit. 2 v. 80 kp.

Lukukinkerillä Imvalla 35 rp. 28’/ k. Saaminanipit. 70 rp. Luhangon kappel. 2 rp. 75 k. Rantasalmella 112 rp. Kerimäellä 67 rp. 31V2 kop. Pieksämäellä 56 rp. 40 kp. Snlkamalla 49 rp. 55 lp., roielä Kerimäellä 73 rp. Heinamedella 35 rp.

Herra ruununrooudin K. F. von Fieandt’in kautta: Mikkelin pit. 1 rp. 20 kp. Kangasniemeltä 147 rp. 78 kp. Hirroensalmelta 5 rp. 47 kp. ja herra proroastin A. G. Nordqvist’in kautta Mikkelistä 22 rp. 25 kp.

ja Mikkelin kaupungista 59 rp. 70 kp. eli kaikki yhteenlaskettuna yksituhatta seitsemänsataa f1700) ruplaa 48’/4 kop.

Ilman näitä jo ylös-lnettuja, on Mikkelin kaupungissa asuva, soitto-terehtöörinNeuman’in rouroa matkaellessansa menäjan maalla kokoellut 5l5 ruplaa, jotka kaikki, niinhyvin riista- kuin raha-lahjat oroat keisarillisen Senaatin jakamisen ja armollisen käskyn jälkeen lähetetyt herroille Oulun, Naasan ja Kuopion kuvernööreille, tarkoituksensa mukaan käytettäväksi. I. G.

Hartolan eli Kustaalvufsen pitäjästä on meille lähetetty surkea kuroaus torpparien tilasta siellä. torppareilla”, sanoo lähettäjä, »ei ole kontrahteja isäntiensä eli, oikeimmin sanoen, emäntiensä kanssa; sillä isäntiä darroasia ”homissa” on jälella. Ei katsota, jos torppari jäävi rästiin: venosien kuluttua saapi se sen korolla maksaa, knin emäntä nbkaa ajaa hänet pois, jos ei maksa 4, milloin on 2 maksettaroaa.

Muuta semmosta kurjuutta saapi kartanoin aluskunta kärsiä. Jos esm. torpan lapset aikovat naimisiin, on emännän lupa pyydettäivä; mutta sitä ei kukaan saa, jos ei tuo ”tuomisia”, lupaa pyytämaan tullessa. Ei ollenkaan huolita lasten opettamisesta, eikä kirtkoherrau parhaatkaan harrastukset s. nsnhteen vaikuta mitään näiden ”pajaarien” mastatynttä pitäessä. On toki siinä edistytty, ett’ei enää pidetä, miten 10:kunta muotta sitte. puolisia parilla kymmenillä eri ruokalajilla. ”

Star, ilse nainen Ja paljon raivätty, ei tahtosi mielellään uskoa sisaristaan, Hartolan rouroasemännistä edellistä kmvausta, ja ainali kummastelee Hartolan torpparien tolmannutta, kuin eivat vaadi laillisia kontrahtia vaan antamat itseänsä niin rääkätä. Ei isäntärräen lovuus ole heille kunniaksi; mutta se todistaa toiselta puolelta l aluslunnan raakuutta ja ilettävää kelroottomuutta, kuin antamat itsiänsä kohdella pahemmasti kuin orjia, eirvätkä moi jättää semmosta isäntämäkeansä, maikka oroat rrapaita ihmisiä!

Lähettäjä luulee parannusta lähtemän, jos S:ttaressa mainitaan roirkamieslenli käytöksestä.

saan; Lähettäjän luulo olkoon armos- ivaan parhaan maikntnksen S:tar uskoo saata» man, jos asianomaiset valittavat ylimirkakunliin, jos roirkamiehet laittomuutta harjottamat! Viehkalahdelta kirjottaa ”Wehkalahtelainen” 5 p. lokak., että siellä hiljan on rakennettu verrattoman lannis pappila, vaikkei siitä yhdessäkään sanomalehdessä ole sanaakaan mirkettu. Tähän tuottaa sitä syyksi, että Vehkalahtelaiset ovat parempia puu- kuin kynäniekkoja.

Sirvistyksen tilaa pitäjässänsä kirjottaja ei sano monvansa hymaksi kiittää, tuin palomiina sielläkin on mallan saanut ja paljo pahaa maiknttanut. ”Tatä”, päättelee hän, ”pitais jokaisen pojes karkoittaman ja suvistys siaan istnttaman; siitä seura- kunta kunnian saisi”, l. !)

Ulkomaan sanomalehdet selittämät rahan yleiseen puutteesen samoja syitä, joita toimme 43 n:roösamme selitläa. Puuie pysyy entisellään, rahakauppiaat Pohjolsameeitassa (Nero-Aortissa) ja Itämallassa joutumat toinen toisensa perästä nurinniskoin ja pantkilaitolset eivät moi luuastaa seteliänsä. Eentähden halmentuvat tamarain hinnat lvaan rahan hinta kohoaa, nim. sen torto, nun että Englannin, Ranskan jaHampurin pantit ottaroat ja saamat sadalta 10 korkoa.

Tanskan kuningasta tottelemani Holsteinin ja Lauenvunn, Salsan ntttotuntaan kuulumain herttuakuntain asiasta on Pröyssisaanut tilasuuden kutkutella Saksan kansan itserattautta ja senlautta kohottaa omaa armoansa Saksalaisten silmissä. Mainitnilla herttua kunnllla on Taustan alla suurempi vapaus ja onni kuin Preussin omilla alamaisilla; mutta Pröyösin etu vaatii kuivaamaan herttuatuntain saksalaisia asnttatta räalälyilsi ja sorretuiksi Tanskalaisilta, ja tätä tekee Pröyosi, tarlottaen näyttäytyä saksalaisuuden ankarana puolustajana.

Saksalaisia luin ou maailmassa liki 40 milj. henkeä ja Tanskalaisia ei edes 2 milj., niin se karsoo Saksalaisten ylpeyden tuutoa, että yhdenkään Saksalaisen taraitsee totella näin ivähäistä kansaa. Ei etlä Tanskalaiset ahnehtimat näitä herttuakuntia pitää, he haluamat niistä kokonaan päästä erilleen; mutta kuin Europan ”suuret mallat” sitä eiroät salli, niin he pyytämät pitää niitä iveljinaän.

Mutta laitti on turhaa. Saaneepahan nyt nähdä, mitä Salsan liittokunta, jonka ratkaistavaksi Pröyssi ja Itämältä on roetänyt mainittuni herttuakuntain asian, nyt päättää, ja mitä ”smnet mallat” tekemät, jos Saksalaiset pahoja Tanskalle päättämät! Ruotsi ja Norja marmaanti taymät Tanskalle arouksi, jos Saksa roäkimaltaa tekee.

Tonama-ruhtiuakuntain yhdistyksestä kirjotetaan sanomalehdissä sinne ja tänne, maan selmästi näkyy, ett’eirrat Europan hallitukset salli ainakaan niiden täydellistä yhdistystä. Tuleman joulukuuu keskipalkoilla sanotaan Pariisin liiton alletirjottajain edusmiesten alkaman Pariisinsa keskustella lopullista päätöstä ruhtinakuntain asialle.

Itä-indiassa täypi kapina lopulleen. Delhi on ja pysyy Englantilaisilla. Delhiin kapinoitsijoilta asetettu kuningas on perheineen joutunut Englantilaisten käsiin, vaan on saanut puolisolleen armon, mutta 2 hänen poikaansa ja 1 pojanpoika omat kapinan tähden henkensä menettäneet. Kapinoilsijoilla ei ole enää mitään pysymaistä paikkaa, mutta kiipeeroat yhdestä paikasta toiseen, ryömäten ja paeten Englantilaista.

Julkisia 5a laillisia ilmoituksia. Nimitettyjä. 29 p:nä vilme lokak. on armossa nimit. ttt, ja määrätty H. K. Mtteetin l nselissa Euomen asioille ensisäiseksi toimitusslhtieillsi toinen trinotu sihlieri m. m. lreivi W. M. Armfelt ja toisetsi toimitilssiblieliksi auttama toimituösihtieri m. m., maisteri W. K. Palmroth, lumpiki mainitun kanselin 1:sessä os stoesa. Läänihallituksista.Turun läänin kulvernöörin apulaiseksi, silla aikaa tuin tumernööriL. u>ge!, sk>öld pubeenjohtaajana erinäiseösä armellilesti asetetussa toimllunnaösa airtailee, on 29 p. lotat, armossa mäirätly Turun läänin maasihtieri ja rltari S. Elbom.

Samassa Turunläänissä on Nehmaan kihlakunnan ruununvouditfi 27 lotat, nimitetty ja määrätty Senaatlll kammarilirjottaja I. I. Hallsors. Suomen ruotulväestä.

Wänvikki von Sehantz o«l Wenäen sotajoukosta muuteltu Anteen eli Hämeen ruotupataljonaan. Postijohtokunnasta.

Tampereen postikonttuorilnkonttuorikirjotiajatsi on l4 p. t. k. määrätty ylimääräinen tammaritirjottaja K. F. Qmlek. Kokouspäiniiä velkojille seuraam. proklaama. afias» sa: rahtyörin-isännän N. A. Girftn. maln. per. ensi arkimaan:nlokak. 1858 Raahen raatloik:ssa; ja seuraam. perinnnönluo» vutus’asioissa: laimuri I. F. Weurlandervain. per. ensi arkimaailma loukot. 1858 Helsingin raatioik:ssa;

mäamittarloppilaan B. H. Sneek-ivain. per. l4 p. joulut. 1857 Helsingin raatioit:ssa;

ensim. alkeisopettajan, maist. I. I. Iuugbergvain. per. ensi arkimaaiuna huhtik. l858 Tampereen raat!oik:ssa; t. iuppias F. A. Wallin-vain. per. 2:sena p:nä käväjiä, jotka. 6 kuukaudessa 13 p:sta lokak. 1857 ensin sattuvat Laukaaan kihlak. oik:ssa;

sekä kauppiaan K. Räihän loukursissa samana p:nä ja samassa Laukaan kihlat. oik:ssa. Mirkoja avoinna: toisen postitoimittajan virka Wilpurin postitmtttuorissa. etsittämä 14 p:ssä 10 p. stä t. t. ;

ensimaisen opettajan v. Tampereen ala»alt. koulussa, ets. 56 p:ssi 4 p:stä t. k.

Oippakuntain sanomia. Kuopion hippak.

28 p. vlime lokakuuta nimitettiin kaupungin saarnaaja Pielisensuussa v. kirth. Al. Alander toietft opettajaksi siellä olemaan ala-alkeiokouluun. Päätettiin, etta vaali-saarnat Alamieskan kappelissa tulemat tapahtumaan: l:nen 24 p. ensitulemata Tammikuuta 2:nen 31 p. samaa kuuta, ja 3:s 7 p. seuraamaa helmikuuta. Maatamarain hintoja: Tukholmissa huokenemat jyväin hinnat yhä ja siihen lienee rahan puute syynä. Rnkiit maksamat 14 rikseli-riksin ja obrat 13 riksin paikoilla (noin 4 r. 90 kop. ja 4 r. 55 k. hop. ).

Oulussa ma!soi 7 p. t. k. rukiit jo 7 r. hop. maan siihen lienee miljan puute syynä.

Vaasassa maksoi 12 p. t. k. rukiit 5 r. 50 » 5 r. 80 k., ohrat 4 r. 50 » 4 r. 60 k., potaatit 80 a 90 k. tnri; leimiskä voita 3 r. ja talia 3 r. ja 3 r. 20 k. Herneitä ei ole näkynyt nimeksikään torilla. sA. G. ).

Kuopiossa oli menneellä miikolla maksanut: kappa potaattia 8 5 10 k., naula moita 12 a 14 k. ; leimiskä ruisleipää 50 k., tuoretta raaroaanlihaa 1 r. 30 ä 1 r. 50 k. lampaanlihaa 70 » 80 k. ; tnri nauriita 1 r. 30 2 1 50 k.

Ilomantsissa maksamat rukiit 6 ja 7 r., ohrat 5 r. ja 5 r. 50 k. tnri, teeripari 25 k. lK. S. ).

ååååå MlMa Ilmoituksia. Ohria ostetaan. Hylvia 2:ratisia Suomen ohria 13 leilviökän painosta, ostaa 5 ruplaan hop. tynnyrin, Helsingin Olut-tehtaassa Kampilla Brummer < Sundgren.

Keskihinnat torilla tällä Viikolla. Rukiit 6 r. ja 0 r. 20 k., ohrat 5 r. 50 f., kaurat 3 r. ja 3 r. 25 k. tnri; ruisjauhot 48 ja 50 k., tuore raenvaan liha 70 ja 80 k., roasikan liha 2 r. ja 2 r. 50 k., sianliha 1 r. 50 k. ja 2 r., lampaan liha 90 k. ja 1 r. 15 k., palmattu lampaan liha 1 r. 80 k. ja 2 r., suolaset siiat 1 r. 60 k. ja 2 r.. lohet 3 r. 60 k. ja 4 r., silakat 70 ja 75 k., voi 3 r. 40 ja 3 r. 60 k., tali 2 r. 80 k. ja 90 k., pellarvat 1 r. ja 1 r. 25 k., hamput 1 r. 20 k. ja 1 r. 30 k., heinät 17 ja 20 k. leimistä; kaurakryyuit z30 k., ohrakryynit 30 k., herneet 30 ja 35 k., potaatit 7 ja 3 k., tuoreet silakat 30 k kappa; tuoreet haumit ja ahroenet 3 ja 5 k. naula; teiret 50 ja 60 k., metsot 99 k. ja 1 r. 20 k., pyyt 25 ja 35 k. pari; munatiu 30 k. ; nuori maito 8 ja 10 k., viima 7 ja 6 k., roiina 74 ja 76 k. kannu; koimuhalot 4 r. ja 5 r., petäjähalot 3 r. 40 ja 3 r. 50 k. syli.

ååååå Helsingissä, suomalaisen Kirjallisuuden Veuran Kirjapainossa. Palnolulvan antanut: I<. llLinidullzer.

ååååå Lisälehti Suomettaren 46:teen R:roon 1857.

Jaakko Kärmäen uskontunnustus. *)

*) Tämä on otettu hra Atianderin kirjasta, josta tämän päi- i vän n. rossa selitämme. Hra A:der on julistanuttämän uskontunnustuksen aivan sanasta sanaansemmosena tuin hän sen onsaanut, pait että on korjannut tirjotusputua ja sulkumerkkien sisällepannut ioitakuita selityksiä ja oöviittoja joidenkuiden hämäläin sanain ja lauseiden paremmaksi ymmärtämiseksi. Me puolestamme taas olemme vaan elun sijaan käyttäneet puustavla k.

ååååå ”Hiljaisuudes loimotan minä korkiallen esivallallen, armoa ja siunausta korkeudesta. Wiisaud. kirjan 9 v. 10. Lähetä häntä alas sinun pyhästä taiahastas, ja sinun luunias istuimelta, lähetä häntä, että hän olis teidän tykönänne, ja työtä tekis teidän kanssanne.

(Että) minä olen nyt sen rohkeuden saanut minun heikos tilasani torkiallen esimallallen tiettämälst tehdä, suures nöyryydes ja aivan halroas ylsinkertaisuudes, minun oman yksinkertaisen puheeni kautta, juuriminun sydammeni luoten juonnon?j eli sisällisen minun sieluni tilan, jota tekemähän minun omatuntoni on minun niin loman Vaatinut ja pakottanut (tekemähän), etten minä ole tainnut millään tamalla päästä sen Wä?j.

Sentähden siihen?) etten minä ole saanut yhtäkään oiliata perustusta eli alkusyytä minun uskostani ja minun heikon omantuntoni tilasta edestuoduksi lorkian efilvallan ransalningis, kuin meille pidettiin Laihian pitäjäsä sen 8 päimän päälle eloluusa, jotta olemma poiserauneet heidän Jumalan palmeluksens ulkonaisista muodoista jon se?j, että minä olen heikko ja airvan työläs styperä?j ulos toimittamahan minun sisällisen lilani niin sekaroas pailas, mutta pikemmin rraikennut ja jättänyt Jumalan käsihin.

Mutta se sentähden?j että minä olen roaikennut ja en kohdastansa ulospuhunut, on minun tuntonitullut suureen lemottomuuteeu, etten minä ole siitä millään taroalla pääsuyt, mutta on täytynyt korkiallen kuuiukaalliftllen homiratillen itse tietää antaa minun, tilani ja uskoni perustuksen.

(Mutta) minun roai i olemiseeni on minulla monelaiset syyt. Rukoilen minä suures nöyryydes, että lorlia estmalta katsois kärsimäi-, sesti meidän yksinkertaisten asian päälle ainoastansa meidän Iesuksen kärstmäisyyden tähden.

Ensist niin minä taidan sanoa yhdestä Vilpittömästä sydämestä sen, että minä pidän kaikki Iumalau armon mälilappaleet sangen korliana: niin muodoin luin ne siltä pyhältä ja roiisahalta Jumalalta ja meidän ralkahalta Iesukseltam jätetyt omat, niin ovat ne täynnäns moimaa ja Vaikutusta ja hedelmiä hänen oman lupauksensa jälkiyin, Mark. 16 v. 13, kaikille kuin uskomat.

Mutta siihen siahan kuin ne olit niin hedelmälliset ja niisä oli täydellinen moima ja mailutus, niin ei nyt löydv muuta kuin ylsi ulkonainen maatimus ja niiden perän kurvaileminen ja niin kuin epäjumalan palmelus; koska ne ulkonaisesti tehdähän taman jälkeen, papilta siihen maaditut, niin on se ylsi suruttomuuden peitet, siihen turmata, mitä ihminen ulkonaisesti tekee, japeitellä itsensä sillä, ja Jumalan armon ja Kristuksen ansion ilsellens määrin omistaa, jonta kyllä yhteinen loittelemus osottaa; jos me panemina Jumalan sanan ojennusuuoran ja tämän aikaisen kristillisyyden ylhäallä pitämiseen yhden korman, niin jokahisen Iesuk- sen hengeltä malaistun täytyy murheen kanssa tun-, nustaa, että se on kaulana pois tieltä, ja nähdä, ettei se ole kylmä, eikä palama, mutta on penfiä ja ulkolullaisuudes: sentähden minä mahdan karttaa, sillä Herra on sen kuitenki ulos oksentama hänen suustans.

Ilm. k. 3: m. 16. Ensist. Mitä tulee lirkonläymiseen ja kaiklihin niihin ulkonaifihin toimituksiin. Jos papit ja ne, jotka omat opettajaksi itseus antaneet, olisit itse ensin Jumalalta opetetut ja mastauudesta syntyneet ja tat> toisit olla laumalle esilumalsi ja seurata Kristusta jä> lista ja astua hänen asleleillen, niin minä tahtoisin heitä seurata ilolla, jos minä näkisin heidän totuudes seuraaman Kristusta. Ph. 3: m. 17, 18. Mutta meidän täytyy »alittaa Iud. ep. m. 19, ettei heillä henkeä ole, mutta on ymmärryksen silmät, täynnä takatoomaisten kappalten ja oman rakkauden tomau ja lokaa, ahneutta ja tvtymättömyyttä, jotka ei etsi sieluja, mutta kunniata, suurempia etuja ja sisälle tuloja yhdestä paikasta toisehen, jonka kyllä korlia esimalta saa itse murheen kanssa koetella ja joka tilas todeksi löytää, niin lauman luin he omat tiedon kautta herrat laumain ylitse ja mestarit mastoin Vapahtajan omaa maroitusta Matlh. 23 v. 6. (Niin) minä tahdon malttaa, ja tuta heitä hedelmistäns Mateh. 11 m. 16, koska ei yksi ustomainen ole niihin sidottu erinomaisten Vaatimisten ja ulkonaisten muotoin ala mastoin omaa tuntoa, niin kuin on nahtämä Eph. 4 m. 1kolonansa ja erittäin v. 13 ja Galat. 4 m. 1 ja erittäin m. 8 ja 9, Koloss. 2 m. 1 kolonansa ja erittäin m. 16 edespäin. Sillä tieto ja puhet engelittenki kielillä ilman rakkautta on helisemä maski ja kilisemä kulkuinen 1 Kor. 13 m. 1. Toiseksi. Herran ehtollisen käyminen. Min) en minä suinkaan hyljäist sitäkään ulkonaista, ilman sitä kuin Ilmest. k. 3 m. 20 seisoo, kuin se maan olis siinä järjestykses luin meidän Herra Iesuksemme on sen asettanut omillen opetuslapsillens yhdeksi jäsenelliselfi rakkauden yhdistykseks ja hänen piinansa muistoksi 1 Kor. 10 m. 17 ja edespäin ja Luuk. 11 v. 17 edespäin, ja Tekokirjan 8 (10?) m. 42 ja m. 44, ja värsystä 32.

Mutta Jumala nähköön, ettei löydy jasenellista rakkautta eli hengen yhteyttä, ja ulkona Kristuksen ruumihista ei ole Kristuksen henkeä, ja Kristus sanoo Ioh. 6 henki on se, joka elämäksi tekee, ei liha Nom. 8 m. 9. Mi:ä auttaa, kosla se moidet onpois. joka päästä pitää jäseuihin Vuotaman, jos ne muutoin omat yhdistetyt pään kanssa: niin on oikiaehtollinen pois; smoi heitä, koska minä heistä luomun!) Kolmanneksi. Kasteesta summa: se on kaikki, mitä se luonollinen ihminen tekee luonnon moimaSta, ellei hän ole oman tahtonsa puolesta Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, että Kristus elää hänesa ja tekee työtä Gal. 2, niin kaikki, kuin ei uskosta ole, se on synti Nom 14 m. 23. Sentadden en minä tohdi rumeta yhtebeukaän, mutta kiinnitän itseni ainoastans siihen yksinäisen hyman piimeuen kätehen, koska minä tunnen hauen ääneus ja olen saanut tuta itse laitumella hänen oman kaitsemisensa, lääkits misensä ja parautamisensa.

Sillä ei minua ole yhdenkään ihmisen käsi seisottanut minun saastaisuuden! ja tnrhnudeui juoksusta, enkä minä ole heiltä mitään saanut; mutta itse se hyma paimen, joka etsii niitä Viheliäisiä kadonneita lampahita ja panee olallens ja mie heitä laumaus tygö ja siellä korjaa ja lääkitsee.

Ja sitähän on miuuu fieluui käsittänyt ja seisattanut kuulemahan hänen ääntans juuri minun ulkonaifes työsäni, eblä minä sitten lauman aikaa olen kamppailut hänen käsisans ja tahtonut juosta pois päin kadotusta: mutta se uskollinen paimen on minun Vetänyt mastoin minun tahtoani. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Iesulsen Kristuksen Isa, laupiuden Isä, ijanka’tkisesti. Amen. Halleluja.

En minä puhu muuta mitään enää, mutta rukoilen, ettei lorkia esimalta tahtoisi suuttua minun lapsellisen puheeni tähden, mutta Kristuksen rakkauden täyden karsis minun heikouttani, koska minä olen siihen niin komin minun tunuosani maadittu, ja saauut sen rohkeuden, ehkä minä vksi halpa maan tomu olen, ja olen aiman mahdotoin kaitlehen siihen armohon ja totuuteen, jonka Herra hänen palmelioillens osottaa.

En minä ole tohtinut yhdellenkään maimojani ilmoittaa eli neumoa kysyä.

Se on Herran edes tietty, ettei yksikään sielu ole tiennyt elikkä nähnyt tätä minun kirjani sisältä, paitsi mun oma mainioni; sillä me lilmoittelemme yhdes henges meidän omaa turmellusta mastaan sodaft, ja olemme sillä mälilla kaikki meidän sisälliset ja ulkonaiset menomme laskeneet sen kaikki tietämän Jumalan jalkain juureen, joka tutkistelee sndämet ja on ajatusten tuomari, ja jäämmä niin estmallan kästhin nöyruydes ja hiljaisuudes.

Minä jätän nvt korkian esimallan ja kaikki, jotka etstmät Iesuksen rakkaudesta osalliseksi tulla, ynnä jolapäiroäisen estrukoulsen kanssa, sen aina ralastamaisen Iesuksen armoVetämiseen, että hän metäis meitä peräsäns, niin me juoksemme yhden onnellisen juoksun. Wielä rukoilen, että Kristillinen lulia tahtois rakkauden hamehella peittää mirheet ja puutokset, sillä en ole yhtään päimää koulua käynyt. Minä olen ylsi köyhä, asuroa toisen miehen talos. Mdeltä halmimmalta siitä poiserauneesta mäestä Laihelan pitäjähäs sinä 19 p. elokuusa anno 1740. Jakob Kärmäki. ”

ååååå Talonpoikasen kansan elämästä Hämeessä. (Lähetetty. ) Tämän kirjoitukseni tarkotus olisi muistuttaa niitä joita se koskee, muutamani tapain sopimattomuudesta, jotka pistämät mieraan silmiin, maan joita monikaan ei itse huomaa miksikään, kuin on niihin jo niin tottunut.

Ensiksi mainitsen asuin-huonetten ruokottomuutta, joka osaksi tulee siitä tamattomasta päre-malkian polttamisesta. Jos talmisaikana käy aamulla marhain taloupojan pirtissä, niin siellä on niin päreen sauhua ja tomua karsista, ettei filmiänsä auki saa.

Päreen polttaminen olisi peräti pois hyljattamä niitten monien malkian-mahinkoin tähden, joita siitä on tullut. Kynttilät ja öljy-lamput, joita jo monessa paikoin miljellaaukin, olisimat someliaammat sekä puhtauden että termeyden muoksi; Ma päre-malkian sauhu turmelee termeydeukin.

Toiseksi olisi mainittama se ruma tapa, joka taalla on melkein yleensä Mallalla, että miehetpitämät huoneessa lakkia päässänsä. LLaitka kuinka lämmin huone olisi, niin heillä sittekin on paksu topattu lakki päässä.

Lakkinsa on niin rakas heille, että jos joku herrasmies tulee huoneesen, niin beille tulee lomaksi tuskaksi ottaa lakin päästänsä; en, »enpä lahtervät ulos huoneesta. Sillä lakki on ikää? kuin naulalla kivi lyöty heidänpäähänsä, niin kuin sanoivatkin: ”päässahan lakin naula on!” Ioö joku siivutse-kulkeroa heitä termehtii ja ottaa lakin päästänsä, niin he vaan nyökävttämät mahan päätänsä niin kuin lukko laulamaan rumetessa, eimätkä nostakaan lakkiansa.

Ruokottomuutta lisäämät tamalliset koto-eläimetki, jotka asumat ihmisten kanssa asnmehuoneissa. Monessa talossa on miis kuus kanaa, kissoja, mälistä lampaita, si’an porsaita ja mielä muita pienempiä elämiäkin joita on sadottainkin. Jokainen armaa minkälainen sen huoneen tila on, jossa tällaisia löytyy.

Kyllä siihen muutama sanoo: ”kuka sitä joutaa puhdasta tekeen, kuin on muutakiu työtä?”; mutta kuinka kauman siinä Viipyisi, kuin mahankin olisi tahtoa. Ainahan olisi parempi ama puhtaana; sillä ”puhtausmirmoittaa sielun. ” Niissä taloissa, joissa on huolimatoin haltija, isäntä eli emäntä, on kaikki paikat enite palkollisten mallassa.

Jos ne omat huolimattomat, niin kuin nsein omatkin, luin ei ole peräänkatsojaa, niin sielläkös vasta likaisuutta löytyy. Asuiuhuoneissa on laattia monesti koko Viikon lakasematta, pöydät, istuimet, ikkunat j. n. e. puhdistamatta ja pesemättä useampia aikoja.

Jos lapsia löytyy, miu ne omat mustia kuin kekäleitä, useaSti puolialastomia, ja saamat paljaalla paidallansa avojaloin, omin mielin pihalla juoksennella komassa pakkasessa. Jos sitte tulemat Vilustumisesta kipeiksi, niin tamallisesti luullaan sanottaman: ”se on Jumalan sallimisesta ja tahdosta”.

Varhain kemäätta (jo toukokuussa) muuttaa nuori mäki, pojat ja tyttäret, reugit ja pii’at yösiausa ulko-huoneihin, joista pääsemät yöllä salaa mielensä mukaan pitkin lvliä kulkemaan. Siitä monelle raukalle on ikuinen onnettomuus tapahtunut, jota kolo ikänsä saamat katua.

Matkustajat mainitsemat ihmeellä, että temäällä Hämäläiset kattosontaa paljain käsin hajottamat, jota tapaa ei muualla Suomessa ole. Kyllä olisi vielä paljo muistutettamaa täkäläisistä lamoista, mutta pelkään tämänkin jo oleman liiaksi Hämäläisten osaksi. Warma kuitenkin on, että yhtä ja toista, jota tässä olen maininnut, sopii myös sanoa muistapaikoista, ja muistettava on, ett’ei kaikki Hämäläiset senlaisia ole kuin tässä olen maininnut; sillä sekalainen seurakunta.

ylli taalla on palkka oaikoin vlhtauttakia. niin ett! »ertoja metää herrasmäen puhtaudelle; sillä täällä vsiassa paikoin eletäänkin herroiksi, niin että tahtovat mennä ylitte säätynsäkin. Kansan luonnon laatu on myös erinomattain muutamissa pitäjissä liitettävä. Iltanen.

Wähasen melasta, lainasta, Vuokrasta H. m. m. (Lähetetty. ) Oulun Wiilko>Sanomat 25 n:rossaan ”vuokrasta, rahan kasmusta ja arrennista” sanomat: ”ne ovat kaikkille tuttuja, maikka harmaan ajatellaan ja käsitetään niitten perustusta”.

Tosin on niin; vaan ei kirjoittaja suinkaan selmitä asian perustetta, koska mäkisen maittaa lainan (oikeastaan melan) ja Vuokran yhdeksi asiaksi, maikka sille on puuttunutkahta nimeä.

Kuulkaamme miten hän esimerkillä sen selmittelee: ”me sanoimme ei siinä oleman ollenkaan eroimsta, josrahalainasta eli muusta lainastamaksetaan korko eli vuolra. Sillä jos sama, lainaan 1. 000 ruplaa, niin on se juuri se jos näillä rahoilla ostan kartanon taikka maan, ja muokraan sttte naapurilleni sen missiä muotista rahasummaa mastaan, eli jos lainaan hänelle rahat huonetta eli maata ostaa, ehdolla että hän maksaa minulle saman merran siitä kuin on käyttänyt rahojani.

Jos lainaan suoraan rahaa, saan sillä kasmun eli koron, mutta jos annan sen ostetun kartanon eli pellon lainaan toiselle miljeltämäkst, malsoa mastaan, niin kutsutaan tätä muokrakst. ” Että lainaksi sanotaan mikä on metkaa, siitä emme saata oudostua, kosla sanat melka ja laina Suomessa, samoin kun Ruotsissa (läulusslrä nin ), usein suupuheessa mielapa asetukfissali, sekasin erotuksetta käytetään, maikka kumpainenki sana tarkoittaa eli nimittää eri asian.

Waan minkätähden tahdotaan mäitellä melkaa ja muokraa yhdeksi asiaksi, ei meidän mielestä suinkaan selmiä lausutusta esimerkistä. Tosin niillä ja lainalla on se yhteistä, että tamaran eli kalun omistaja antaa sen toisen kaytettämakst; mutta kyllä jokainen, yksin O. W. S:matli, kuin maan ”asian perustusta ajatellaan”, tietämät niissä oleman mäliä.

Se on mielä oudompi, etlä O. W. S:mat haastamat ”pellon (se on kiinteän omaisuuden) lainaamisesta”, josta laki et tiedä mitään, eikä suupuheessa koskaan tuulla. Me kyllä uskomme, etteimät O. W. S:mat, jotka tamallisesti selmästi ja nerokkaasti asioita estt- telemät, tällä seokkeella tarkoittaneet sellaista hämminkiä kun siitä möisi syntyä, mielä Vähemmin pelkäämme, että se todella mitään maikuttaa.

Waan se on paha, että lain tieteeseen kuulumat ja kaikilta tunnetut nimet sekasin hämmennetään, semminli koska siinä, laintieteessä muka, meillä suomeksi tuskin merkiksikään kirjoitetaan; sentähden koetamme selmitellä, missä ne liitot, joista laki Kauppakaaren 913 lumuisfa säätää, toinen toisestansa eroamat, sekä esimerkillä että suo< meksi, ehkä maillinaisesti, sommitellen mitä lainoppineet niistä sanomat.

Nelta-liitossa (liii tl-äeknmA, mutuun” josta 9:s luku puhuu) yksi toisen omaksi ja häneltä käytettämälsi antaa käteistä rahaa eli muuta sellaista tamaraa, josta toinen sitoutuu, joko kasmutta tahi korkoneen, takasin maksamaan yhdenmerran yhdenlaista ja yhtä hymäa tamaraa (2 §). Nelalstannit tamallisesti käytetään niin, ett’ei saman tamaran takasin antaminen moi tulla kysymykseen.

Sen muokfi möisi sanoa, että melan esineenä on käypä tamara (res lun3ll)il«8). Mitä taas pantiksi, lainaksi, säilytettäväkst eli tallettamaksi ja muokraa eli hyyriä mastaan videttämäkst annetaan, sitä ottaja ei saa oma- nansa pitää, maan juuri samat tamarat omat antaialle takasin lasiin saatamat.

Näiden esineenä on käymätön tamara sres nnn lul, !l)ile8). Siinä että melaksi-annit muuttumat ottajan omiksi, melkaliilto erotaiksen muista mainituista, joissa antamat edelleenkin omat antajan omina. Mitä pantti-liittoon tulee, me tässä tarkoitamme ainoasti mitä Kauppakaaren 10:s luku säätää. S, lla pantti.

yleiseen melkojalle myöditetty oikeus jostalusta tamarasta, melan maksun makuutukseksi, tiini pitää,

voipi olla kahta laatua: 1) pantti annetaan Velkojalle täsiin, kuten 10:s l. k. k. määrää, tahi2) se jääpi omistajan haltuun siepot!, eli), esim. konnut eli tilat ja laupunnin kartanot, jotka pannaan kiinitykseen (intekninkiin) seisomaan Vakuutuksena Velan maksusta.

Siitä ettei yhteinen laki tiedä muusta pantista, joka saapi jäädä omistajan haltuun, luin kiinteä tavara, on se luulo tullut, että ainoastaan kiinteä omaisuus voist olla esineenä miime-mainitulla pantin laadulla.

Mutta se on ereys.

Me tiedämme esim. että sahain, rukkien ja tehtaiden omistajat saamat Pankista rahoja Velaksi lautoja ja muita teoksia ja kauppiaat tamaroitansa mastaan, niitä paikalta liikuttamatta. Waan niistä on erittäin säätty, eitä yksityisten mälillä sellainen pantti konkurfissa eitä muutenkaan maksasi mitään.

Kiinteä omaisuus taas saattaa panttina tulla Velan antajan nautintoon, kukali 9:s luku Maanlaa» ressa määrää. Käsiin-pantiksi saatu tavara on (melan maksettua) antajalle takasin saatama. Sama on laita niissä liitoissa, joista K. k:ren 11, 12 ja 13:s luku säätää. Missä tavara annetaan toisen pidettä» aksi, niin se on 1) laina (lan, eommo<1»lum), jos anti tapahtuu maksutta, maan 2) hyyriä pitämisestä maksaessa < Vuokra slejfol, ) ra, looatio, ennlluetin).

Tässä on vaan muistettava, että saattaa muokrata seka irtonaista että kiinteätä, mntta laki, kuten jo sanottiin, ei tiedä kiinteän lainaamisesta. Missä niin tapabtusi, että maksutta annetaan maata eli kiinteätä pideltäiväkst, on se katsottama Vuokrana ainoasti sillä eroitulsella, etlä hyyri tahi arrenti jääpi pitäjälle ilmaselst.

Malta tamaran pitämiseen eroittaa lainan ja vuo> kran sekä tamallisesta irtonaisesta pantista että sailyyn- (talteen ) annista (mln sii, löilrnllt 5063, äeposiium); sillä ken toisen tamaroita tallettamiksi ot- taa, ei saa niitä omistajan eri luvatta pitää ja käyttää.

Kunkin liiton tässä lyhykäisesti mainittu omituisuus maikuttaa monessa kohdin suuren eroituksen. Kaikkia emme yritäkään tässä selu-iiellä. Ulst seikka, jota emme kuitenkaan saata heittää sillensä, on se, että ta- marat, joista liitto on tehty, joutuisimat hukkaan tahi saistmat pilan. ååååå, Pila ( »«la, öllmnum) moipi olla kahta laatua: 1) käsissä olemat tamarat jotenti pilautumat

tamaraan sattuma pila omer- tahi 2) toimottu Voitto menee mitättömiin

saamaton Voitto slueruin ee88»l>8). Esim. : Olen naapurille lainannut kärryn, joka särettyna tuodaan takasin. Ensin on kulunkia sen korjatessa, mutta toiseksi en aimotulla ajalla pääse moikuormaa Sortamalaan kulettamaan, kuin lainassa särkynyt kärryni on ensin lorjattama ja, kärryni miimein korjatuksi saatua ja tultuani Sortamakaan, moihinta on huomistunut.

Toimottu moitto siis myöskin menee.

Missä nyt pila sattuu, niin on kysyttämä: mikä siihen oli syynä? 1) onko pila marsin eli tahallaan sllolus, viijn) tehty? vai 2) tapahtunut a) suuresta, li) pienestä, eli v) hymin pienestä huolimattomuudesta lat», levis, Ievl88imll) joko mälietläman työn tehdessä eli tehtämän tekemättä heittäessä? laeielxln vei non l»eion«In), taikka 3) ainoasti tapaturmasesta Vahingosta (ea8U8, ron vääa, ol ek »), jota ei olisi moinut estää.

Marsin tehdystä ja huolimattomuudella matkaan saatetusta pilasta emme nyt haasta. Maan tamaran tapatlirmasesta eli Vahingosta sattuneesta pilasta on ilmoisen ikänsä lain-tieteessä, jollei Välipuheessa ole toisin sanottu, ollut määränä: mahingon kärsii omistaja se»8um sentit joka eri liitoissa eri tavalla näyttää Vaikutuksensa.

Jos melaksi anneltu tavara samoten kun ostettuki tapaturmasesti hamiää. esim. jyirät, jotka ovat yhdenlaisilla ja ybdenmertaisilla jymilla maksettamat, myrsky ilman suhteen uppoamat ja jäämät meren pohjaan,

niin jokainen sen tietää, että melan-ottaja, jonka omina ne, hänen käsiin saatuansa, omat, kärsii mahingon ja täytyy melkansa maksaa.

Niin ikään, jos esim. jymät, melanottajalle mitattua ja eri-sakkiin pantua, jäämätaittaani ottamatta, ja sitten vvahingosta palamat eli muuten hukkaantumat, ennen kuin hän tulee niitä pois miemään.

Waan jos ainoasti liitto on ollut ja minä lupautunut melkaa antaakseni, mutta jymät omat jääneet hinkalooni mittaamatta ja aitta palaa, niin Vahinko on minun, kosla anti eli anto (lr»äitlo) ei ole tapahtunut. Toisissa liitoissa on se taas toisin; sillä tamarat niissä omat antajan omina.

Jos eläkkeelle moin hyyriä Vastaan annettuun eli Vuokrattuun lehmään uklo- sen nuoli eli salama sattuu ja se lehmän tappaa; jos Vieraalle hyyrätty kartano ji samassa hänelle lainaksi ja sailyyn annetut tamarat mahingosta palamat; niin pila on omistajan, eikä hä»i tamarainsa pitäjältä ja hoitajalta ole palkintoa saapa, jos ei tämä liitossa ole ottanut myös tapaturmaista mahinkoa mastatak- sensa; sillä mälivuhe, missä ei ole laissa kielletty, muuttaa lain.

Pannaampa rinnakkain kaksi eri-liittoa: Me esim. tiedämm?, että kemäälN rahan ja elonpuutteessa tarmitsemille ei anneta rahaa eli eloa muuten paitsi hinnalst antajalle myödystä lehmästä, joka jääpt ottajalle Mikk. liin asti, jolloin se masta on moi. leimiskan kerällä ostajalle tuotama.

Jos nyt yksi suuren moiton toimossa nain heittää 5:lla ruplalla ostetun lehmänsä eläkkeelle, mutta toinen uskoo saman merran melaksi ja lehmä heti sen perästä tapaturmasta kuolee, niin enstmäiseltä menee lehmä moineen, päimineen, toinen saapi antamansa takasin. (Kyllä usein malhe-kauppojaki tehdään, lehmiä ja muuta ryöstömiesten kynsistä pelastaaksensa).

Mutta milloin tamarain pitäjässä eli hoitajassa on syytä mahtukoon ja hän on pilan joko tahallaan eli huolimattomuudesta matkaanlaattanut, silloin on pila hänen palkittamansa. Jos eläke-lehmä isketään tahi huonosta ruuasta eli huonosta hoidosta joutuu tautiin ja kuolee, niin on maksu eli palkinto siitä tehtämä j. n. e. (Kauppakaaren 10:s l. 3 ja 4 §§ ja 12:s l. ) Miten tarkka huoli (<lill entla) tamarasta on pidettämä, ja onko huolimattomuus sellainen että pila on palkittama, on kunkin liiton laadun mukaan tarkasteltama.

Esim. sailyyn ell talteen maksutta ottaessa on ottajalla ainoasti maima eli risti, mutta etu siitä on talteen-antajan puolella. Lainassa se on painmastoin: etu on ottajan, joka saapi maksutta tamaran pitää, hänen sentähden täytyy tamaraa tarkemminhoidella jne.

Tässä mielä on se muistettama, että moipi joutua Vahingon maaraan miimykkeesta spelloulum in mora), milloin melmollisuutensa täyttämistä yli määrän miimytetäan. Jos laina-tamara, jota ottaja et määrä’päiivänä takasin tuo, sitte mahingosta palaa eli muuttu hämiaä, niin hänessä on huolimattomuus sen muolst, ett’ei melmollisuuttansa oikealla ajalla täyttänyt.

Ehkä asia jo lienee sanotuista jotenki selminnyt, me kuitenki pidämme kiini O. W. S:main esimerkistä, jonka möisi asettaa näin: Veljekset Antti ja Matti, joill, kumpasollaki Oulussa oli kauvunnin kartano tuhannen ruplan armosta, erilailla niitä käyttämät.

Antti myöoi kartanonsa ja antaa hinnan eli tuhat rpl. melaksi kolmannelle meljelle Heikille; mutta Matti muokraa talonsa samalle Heikille, ja kumpanenki muodesta saapi, toinen melan lasivukst, toinen kartanon hvyrttst 60 ruplaa. Siitä O. M. S:mat jyrkästi päältastmät näiden liittoin eli mälipuheiden mälilla ei oleman ollenkaan eroitusta. Tosin se myös, missä kaikki asiat omat reilassa, nayttaaksen siltä että kumpaselleki muotaa sama etu ja hyöty.

Waan siinä on seitsemänki seikkaa, jotka tekemät, että etu on milloin toisen, milloin toisenpuolella. Kuulkaapas: 1) Viholliset sodan aikana polttamat Muin kartanon, mutta kartanon hvvrännyt meli, Hnkki on, mienvt hymyytensä toisen sailyun, eikä hän kärsi mitään mahinkoa. Antti saapi metkansa maksetuksi, mutta Matin talo on poroksi muuttunut, eikä saa siitä niin mitanä. 2) Toiste taas möisi niinli käydä, että Heikillä on hymin paljon kallsta tamaraa ulkomaalta kotiin tulemassa, multa laima joutuu haaksirikkoon ja Heikki itsesen lautta mieron tielle, jonka llmoksi pääsee »relkainsa maksusta”’); Autti ei saa milään, hänen antamat rahansa omat menneet ikäänkuin kaimoon, mutta Matilla on jälellä talonsa, joka ainoasti oli Heikillä asuttamana. Eiköhän tässä ole ollenkaan eroituöta melan ja Vuokran mälillä?

ååååå ”) Heikki jl’s tulee koukursiin. saapiMatti hyyimsä tävdeötija etu-oikeudella ulos; mutta Antti saapi tytyä siibe», mitä jäeipt jälelle vaha-saamiseusa suoiitlamiftksi. Toini, muistutuö.

Näyttääksemme miten tarkasti rahmaassa, ehkä tietämätti asian perustusta, eroitetaan Velka- ja Vnokraliitot, otamme Vielä yhden esimerkin. Rakkaassa isänmaassamme, jossa ennen vanhaan miehen sana oli suuresta armosta ja sananlaskuna on ”sanasta miestä, sarmesta härkää” ja niin ikään ”ennen mies talonsa myöpi ennen kuin sanansa syöpi”, on nim. nykyjään useimmassa kohti valitettavasti niin, että velan maksu määräajalla pidetään halpana, josta useammat jututki syntyvät.

Waan vailka yleiseen ei ole luottamista velan>ottajan, velan omaksi saatuaan, annettunn lupaukseen maksusta, niin tamallisesti pidetään tavaran hallinta(bo lttnin ) suuressa armossa. Harmoin tapahtuu sitä Vastaan rikosta.

Sen vuokft taas, että velka>asioita hitaisesti ja Vastahakoisesti, tuskinpa jututta eli käräjittä toimitetaan, on eräissä kohti, hallinnan suuren armon nojassa, tullut tamakfi, kemäallä touko-siemenen puutteessa, naapuriansa toisella lailla auttaa. Kylmetään muka heidän peltojansa osille, se on: siemeniä annetaan sillä ehdolla, että antaja Miljasta saapi osan,

milloin puolen, milloin 2/ jos ”vilja jaetaan musiin”, milloin osan. Kylvy- ja leikkuu-työt useimmittain tehdään yhteisesti, mälistä kuitenki siemenen-ottaja vielä niitäki omasta ja toisen puolesta toimittaa.

Nytpähän maan laivan tuntematta luulisi sen, että köyhä talollinen Antti, jos hän naapuriltaan Juhanalta saapi veläksi otra-tynnerin, maan toisella, Pekalla kylmättää yhden verran osille, liitoksella maksasi Juhanalle ja ei olisi hymin Millaankaan lupauksestaan Pekalle, eikä jututta hänelle osaa antast.

Mutta se on aiman toisin. Antti ei maäeä-päimänä, harmoimpa sittenkään riidatta ja ryöstöttä maksa Juhanalle, mutta ei milloinkaan estä Pekkaa osaansa ottamasta, maikka se siitä mälistä saapi 3 ja 4:ki tynneriä. Välistä kyllä voipi käydä niin, että Miljat meuemät perikatoon ja Pekka ei saa mitään, maan tamallisesti hänellä kuitenki on suuri moitto.

Kysynet, mikä ilmoinen kumma sellaisen eroituksen maikuttaa, että Antti, saatuansa kumpaseltaki apua siemeniksi, ei tahdo mielisuostolla maksaa Juhanalle, joka oikeasta kasmusta uskoi melaksi ja niin osotti paremman amun, mutta ei ajattelekaan pettää Pekkaa, joka siemenillään noin 4:stä kuukaudesta saapi 2 ja 3:ki sataa sadasta? Tämä tulee siilä: Antti-raiska pitää metkansa Juhanalle halpana, eikä huoli siitä, mikä on hänen omana melvollisuutena, mutta Pekan kobdasta hän ajattelee: ”enhän toki mielä ole sellainen heittiö, että rupeisin toisen omaa mäkeen Valloittamaan, Jumala siitä marjelkoon!” Melaksi-uskotut siemenet omat nim. muuttuneet ottajan omiksi, eikä Miljasta ole puhetta ollut, hän ei ole milläänsäkäan siitä melmollisundesta, johon roelan-otolla eli ottaessa on sitoutunut.

Mutta kuin Pekka kylmää osille, niin Antti maan siemenistä oikeastaan mnokraa Pekkalle osan pellostaan sinä kesänä viljeltämäksi, ehkä lisäksi ottaa työtki tehiäriksi. Luvatiu osa Miljasta siis ei enää ole hänen, mutta Pekan oma, jota Antti ei saa liikutta.

Kyllä se on bymä seki; mutta parempi olisi, jos Antti ei olisi heittäytynyt niin huolimattomaksi, maan ajoissaan puu, Hannut itselleen siemeniä maikka melaksi, mutta myös täyttäsi melkaliittonsa! Tässä olemme kokeneet suomentaa eräitä muukalaista lain-opillista nimityksiä, ja se on kyllä humin mahdollista, että olemme käyttäneet sopim. Utomia sanoja. M>uta me makuutamme, että se olisi meille erittäin iloisa, jos ken ottast maimakftnsa niitä oijasta lähi muuten snomeksi kirjoittasi laintiete. lliststä asioista, joista tähän asti tuskin on muuta nähty pailsi mitä hra P.

Wuodentulo Suomessa v. 1837, viralli5ten kertomuoten mukaan. Läänihallitukset omat melmo1iset kolme kertaa vuodessa lähettämään hallitukselle vuosikasvuin tilasta kertomuksia, jotka sttte julistetaan.

Mlkä syynä lien. e, vaan miime muosina ei ole n ita kertomuksta nähty kaikista lääneistä julistettuna, eikä niitä näylä kallista lääneistä juuri päimälleen lähetetlämäntään. Viimeisen eli syyskertomulsen tarminneeki tulla masta sitte kuin kaikki viljat omat korjuussa, ja se ei voi kaikissa läänissä juuri samaan aikaan tapahtua eikä siis näiden kertomusten lähettäminenkään tarmitse samana päimänä tapahtua.

Mutta muille kertomuksille moipi määräpäimän panna, jona ne omat läänihallituksilta lähetettamät, niin että hallitus saapi näbdä, minkälaiset omat muodentulon tolmotukset kaikissa läänissä samaan aikaan, alkukesällä miljain kasmun jakukkimisen ja syyskesällä niiden Valmistumisen suhteen.

Waan kaikkein näiden kertomusten nopea julistaminen on yleisölle yhtä tärkeä kuin niiden saaminen hallitukselle, ei ainoastaan sensuhteen että muodentulon laita koskee jokaista maltakunnan jäsentä likellä, mutta mielä enemmän maakunnan edun täbden.

Sillä parempaa milja- eli elokauvpaa ei moi toimoa menestymäkst maassamme, jos ei yleisö saa luotettamia ja tarkkoja tietoja, miten muostkasmuin ja muodentulon tila on itse kussaki maanpaikassa.

Jos eivät maamiljelijät ja miljankauppiaat saa näitä tietoja, eivät he moi tehdä armiota maakuntain tarpeista, miljain hinnoista j. n. e., ja jos ei tämä ole mahdollista, ei kukaan tahdo rumeta tietämättömissä liikkumaan. Tämän muoden syyskertomusta ei ole mielä kaikista läänistä ilmiin tullut, mutta tässä annamme niin monta kuin heitä on hallituksen lehdessä julkaistu. Merkitsemme, että jokaisen läänin nimen jälkeensulkumerkeissä olemat p imämääräylset tietä antamat, minä päiivänä itsekuki läänihallitus on kertomuksensa antanut, ja että ”perunan” nimellä tarkotetaan potaattia. Nuodentulo Uudenmaan läänissä (Lokakuun 20 p. )

Nisut, joita harmemmissa läänin osissa miljellään, omat yleiseen antaneet kohtalaisen sadon aina 7 jymään, paitsi Kvrkstetin ja Mbdin vuajissä sekä Nummen ja Pusulan kappeleissa Raseporin itä-kihlakuntaa, joissa tulo on ollut kohtalaista Vähempi.

Rukiita on Raseporin länsi kihlakunnassa ynnä yhdessä osassa Siuntion ja koko Lohjan pitäjää sekä yhdessä osassa Nummen ja Pusulan kappeleita Raseporin itä-kihlakuntaa, samate länsi-osassa Helsingin kihlatuntaa saatu kohtalainen sato taikka 7:s ja 8:s jvmä. mutta muissa osissa näitä kihlaknntia sitämastaan ainoastansa 3:s ja 4:s jymä, erittäinki kaskista ja kyiömaista.

Ohran tuloa taidetaan samate päättää vleisestikohtalaiseksi, erittäinki Naseporin länsikihlakunnassa, jossa sato on ollut 7:s jvmä, jotamastaan sato Ii-gon, osassa Karjalohjan seka koko Siuntion pitäjissä. Raseporin itä- ja länsi kihlakuntia, samate etelä’ ja itä osissa Helsingin kihlakuntaa on ollut Vähempi ja antanut ainoeistansa 3:nnen jyman.

Kaura on Ingon jaKarjalohjan pitäjissä Naseporin länsi-, Siuntion pitäjässä Naseporin itä-, sekä Pohjois- ja etelä-osissa Helsingin kihlakuntia, antanut ainoastansa 4 juvän paikoilla, mutta muissa osissa sanotluja kihlakuntia on kaura-tulona ollut 7:s jyma, joten sen ylipäätään n-oinee päättää kohtalaiseksi.

Seka milja t, pellamat ja h amput, missä niitä kasmatetaan, sekä herneet, perunat ja muut juurikasmut omat vleiseen mvöskinantaneet kohtalaisen sadon, jotta herneistä on saatu 4:stä aina 8 jymään, jotamastaan perunainlulo, hallan syystä, tuli aiman huono Karialohjan, Pohjan ja Tenholan pitäjissä.

Heinäntulo on ollut kohtalainen etelä osassa Helsingin, Espoon ja Siuntion pitäjissä Ra>’eporin itä- sekä koko Raseporin lanst-kihlakunnissa, paitsi Pobjan ja Tenholan pitäjiä, joissa heinäntulo, hallan syystä japitkällisestä ’uimuudesta, samate kaikissa muis» sa osissa Raseporin itä. ja Helsingin kihlakuntaa, oli kohtalaista mähempi. Peernon kihlakunnasta ei ole muodentulo-kertomusta mielä saatu. Wuodentulo Hämeen läänissä (Lokak. 13 p. )

Nisuista on läänin itä- ja etelä-osissa ollut hyma, Pohjois-, keski- ja länsi- osissa kohtalainen eli 4:s jymä, taikka keskimäärin lukien kohtalainen tulo yli koko läämn.

Rukiista on läänin pohjoisessa osassa tulo ollut kohtalaista mähempi eli 3:s ja 4:s jymä, itä-, läust’ ja keski osissa kohtalainen eli 4:s ja 5:s jymä, etelä osassa yli kohtalaisen eli 5:s ja 6:s jvmä, taikka keskimäärin lukien kohtalainen tulo eli 5:s ja b:s jyma.

Ohrista on pohjoisessa osassa tulo ollut kohtalaista mähempi, sekä kohtalainen eli 4:s ja 5:s jymä muissa osissa, taikka keskimäärin lukien kohtalainen tulo eli 4:s ja 5:s jymä yli kolo läänin.

Kaurasta on yli koko läänin tulo ollut kohtalainen, ja samati sekaviljasta, paitsi etelä-osassa, jossa M ei kasmateta.

Herneistä on Pohjois-, itä-, keski- ja etelä-osissa saatu kohtalainen, länsi-osissa kohtalaista mähempi, taikka keskimäärin lukien kohtalainen tulo eli 4:s ja 5:s jymä yli koko läänin.Hiirenherneistä, joita tasmatetaan ainoastaan keskin ja eteläosissa on edellisessä saatu niuha mutta jälkimäisessähyvä tulo.

Perunoista on saatu kohtalainen tulo Pohjois » ja itäosissa, kohtalaista Vähempi keski- ja eteläosissa, liki kohtalainen länsi-osassa, taikka liki kohtalainen tulo yli koko läänin.

Muista juurikasVuista on Pohjois», itä-, länsi, ja eteläosissa saatu kohtalainen, keski-osassa kohtalaista Vähempi, taikka keskimäärin yli läänin kohtalainen tulo.

Humaloita on saatu kohtalaisesti Pohjois- ja länsi-osissa sekä mähemmin kohtalaista muissa osissa, taikka keskimäärin liki kohtalaisesti.

Pellamista on Pohjois osassa saatu yli kohtalainen, itä-osassa mähä yli kohtalainen, leskilja aineetne, lä-toasikisksaa kkeoshktiamlaäiänreinn mseäkhäälänyslii-oksoahstsaalaliinkeinkotuhltoa. – Hampuista on Pohjois-, keski» ja etelä-ostssa saatu kohtalainen, sekä muissa osissa liki kohtalainen, taikka yleiseen kohtalainen tulo.

Heinistä on Pohjois-, itä-, keski- ja etelä-osissa tulo ollut kohtalainen sekä länsi-osassa liki kohtalainen taikka keskimäärin kohtalaista mähempi.

Lohenpyyntöä harjoitetaan keski-osassa, Nalkiakoskessa Sääksmäen pitäjää, josta saalis tänä muotena on ollut jotenli hymä.

Muodentulo Mikkelin läänissä (Lokat. 14 p. ) Nisut, joita yleiseen peräti mähä Viljellään, ovat antaneet aiman niuhan tulon.

Rukiista on ylipäätään pelloista ja paremmista Viljelysmaista saatu vaan kohtalainen tulo, mutta kaski» ja suomiljelylstssä omat nämä lähintäin menneet katoon.

Ohrat, sek aViljat ja kaurat omat antaneet missä hymän, missä kohtalaisen sadon.

Tattarit ja herneet pani halla ennen niitto-aikaa, joten niistä tuli katomuofi. Muista juurikasmuista omat nauriit antaneet kohtalaisen tulon, perunat erittäin maihettelemaisen sekä humalat kohtalaisen tulon.

Pellavista, hampuista sekä heinistä on tulo ollut vaihetteleva, paikoin hymä paikoin kohtalaista Vähempi. Nuodentulo Kuopion läänissä (Lokak. 16 p. )

Rukiista, paitsi osassa Nilsiän pitäjää, jossa sato on ollnt keskinkertainen, on tulo paikoin ollut kohtalaista Vähempi, paikoin mennyt katoon.

Ohrat omat kyllä Samon osassa lääniä sekä Tohmajärmen emäseurakunnasta antaneet kohtalaisen tulon, mutta muissa osissa paikoin aiman niuhan sadon, paikoin katovuoden.

Kaura, jota, paitsi läänin eteläosissa, aivan väha miljelläan, on Rautalammin kihlakunnassa, Maaningan kappelissa Kuopion kihlakuntaa sekä Kiteen, Kesälahden ja Liperin pitäjissä Liperin kihlakuntaa antaneet kohtalaisen tulon, mutta muualla katomuoden.

Sekamilja ja tattari, joita myöskin aivan vähä kasmatetaan, omat kokonansa menneet turmiolle.

Perunat (potaatit) omat paitsi Liperin kihlakuntaa sekä Kiurumeden kappelia, Iisalmen pitäjän etelä-piirikuntaa ja Nilsiän pitäjän yhtä osaa, joissa sato on ollut kohtalainen, antaneet myöskin paikoinkohtalaista mahemmän tulon, paikoin katomuoden, jotamastaan muut juurikasmut, joista nauriit kuitenkin omat milt’ei ainoat, omat ylipäätään antaneet kohtalaisen tulon, paitsi Ilomantsin kihlakuntaa, jossa nämätkään eivät ole menestyneet.

Herneet, ainoa palkokasmu jota läänissä ehkä harmaan Viljellään, omat samatiantaneet kehnon sadon, ja sama on pellamien ja hamppuin laita, joita myöskin peräti mähä miljellaän.

Heinäntulo on Liperin kihlakunnassa, setä Nurmeksen vitäjäs>ä Pielisjärmen kihlakuntaa, Pielameden pitäjas 5 Kuopion kihlakuntaa ja koko Iisalmen pitäjässä Iisalmen kihlakuntaa ollut kohtalainen, vaan muissa osissa lääniä kohtalaista mahempi.

Tästä muodentulon kertomuksesta nähdään, ettei sato ensinkään saa tarmetta täyttäneeksi. Nuodentulo Oulun läänissä (Lokat. 24 p. )

Nisuja miljellään ainoastansa vahamuutamissa osissa Salon ja Oulun kihlakuntia, ja ovat antaneet lohtalaista huonomman sadon.

Ruis: koska, tavallisuutta myöten, siementä ufiampaan peltoon »uotene 1856 odotettiin saada vuoden tulosta, mutta tämä ei onnistunut ja myöhistyi, jäi monta peltoa kokonaan lylvämättä, saatiin myöhään ja sopimattomalla sieme-, nellä pannuksi, josta, ja ilmaantuneen taltvisen kirren poltosta, paitsi tavallista Vähempää kylvöä, rukiinoraat ustammassa pellossa menivat latoon taikka harvenivat kolvin.

Kylvön suhteen ilmoitetaan tulon yleisesti olleen kohtalaista huonomman, taikka 4:s jyträ Salon ja Kajaanin, 3:s jyvä Oulun, seka lahdesta aina kuuteen kertaan siemenen Kemin kihlakunnissa; josta yleisestä tulosta kuitenkin ovat eroitettaVat ei ainoastansa Siikajoen pitäjän emä- ja Neivolahden kappeliseurakunnat sekä Hailuodon pitäjä Salon kihlakuntaa, Limingan emä- ja Lumijoen kappeli seurakunnat Oulun kihlakuntaa, etelä-osa Suomussalmen pitäjää Kajaanin kihlakunnassa ja kaikki kvlömaat seka osa peltoja M-Tornion pitäjässä Kemin kihlakuntaa, joissa kohtalainen tulo on saatu, mutta myostin Iinpitäjän emä- ja Kmvaniemen kappeli-seurakunnat, Utajärven kappeli Muhoksen pitäjää ja koko Kuusamon pitäjä Oulun kihlakunnassa, Kuhmon pitäjä jaosta Suomuslllmen pitäjästä Kajaanin kihlakunnassa, Ala-Torniou, Kemin, Rorvaniemen ja Kemijänren pitäjät Kemin kihlakuntaa setä Kittilän ja Sodankylän pitäjät, taikka ainoat ruista-viljelevät paikkakunnat Lapinmaan lihlatunnassa, joissa kaikissa viimeksiluetelluissa katolvuosi on tullut.

Ohrat menestyivätaivan hyrrin, mutta etelä-maakuntain siemenellä kylrvetyissä ja siis ufiammassa pellossa ei tämä lviljalaatu paikoin kerinnyt ensinkään, paikoin kerkisi Vähemmin täydellisesti Valmistua ennen hallain ilmaantumista, yleisesti voipi tulon päättää olleen: Salon kihlakunnassa kohtalaista huonomman, taikka 4:s jyrvä, paitst Siikajoen emä- ja Revolabden kappeli-seurakunnissa seka Hailuodon pitäjässä, joissa sato on ollut kohtalainen: Oulun kihlakunnassa kohtalainen, taikka 5:teen eli6:teen kertaan siemenen, paitsi Iin pitäjän emätirkon jaKuivaniemen seka Tyrnävän ja Temmeksen seurakunnissa Limingan pitäjää, samati Pudasjärven ja Kuusamou pitäjissä, joissa sato on ollut kohtalaista huonompi: Kajaanin kihlakunnassa kohtalaista huonompi, taikka 3 kertaan siemenen, paitsi Paltamon pitäjän Säresniemen seurakunnassa, jossa sato on ollut liki kohtalainen, setä Kuhmon ja yhdessä osassa Suomussalmen pitäjiä, jotka ovat saaneet tatovuoden: Kemin kihlakunnassa kohtalainen, taikka 4:s jyvä, paitsi Roroaniemen pitäjässä ja Kemijänven emäseurakunnassa, sekä osassa 3)li Tornioa, joissa sato on ollut kohtalaista huonompi, samati Kuolajärrven seurakuunassa viimemaiuittua pitäjää, jos- sa on katovuosi: ja Lapinmaan kihlakunnassa kohtalaista huonompi, taikka 3:s jyvä, paitsi Kittilän pitäjää, jossa sato on ollut liki kohtalainen.

Kaura: tätä unljalaatua siemenen puutteessa Viljeltiin tänä vuotena talvallisuutta paljo vähemmin.

Kylivämästä arvellaan tulon olleen Salon kihlakunnassa: kohtalaisen Kalajoella, kohtalaista huonomman Haapajärvellä ja Hailuodolla, mutta katovuoden Siikajoen ja Piippolan pitäjissä; Oulun kihlakunnassa: kohtalaisen Iin etelä nimismieskunnassa ja Oulun pitäjässä, mutta katorvuoden Limingan ja Muhoksen pitäjissä; ja Kajaanin ja Kemin kihlalunlnssa, Vähän mikä tätä Viljaa siellä kasvatetaan, Paltamon emä- jaKajaanin kappeli-seurakunnissa sekä Sotkamon pitäjässä, samati eräissä paikkakunnissa Ala-Tornion ja Rorvaniemen pitäjiä: kobtajaisen.

Perunansato, yleiseenkohtalaista paljoa karumpi, onnistui joksikinusiammilla rantatienoilla, mutta huonommin Kajaanin kihlakunnassa sekä muilla yläseuduilla; sen lisäksi oli lvielä jokapaikassa suurempi taikka pienempi siemenen puutos.

Muita juurikasrvuja viljellään aiman Vähä taikka ei ensin tään, paitsi nauriita, jotsta tavallista isompi kylrrö oli täni Vuotena; mutta tulo oli paljo kohtalaista huonompi, paitsi yhdessä taikka toisessa paikassa, jois- sa suto oli kohtalaista niuhempi.

Kuitukasmuja Viljellään lvähemmäulänta, eikä niiden tuloa Voi maärätä paitsi kohtalaista Vähemmäksi.

Heinänsato on Salon kihlakunnassa ollut hyvä ja kohtalaistarunsaampi, paitsi Salon emäseurakunnassa ja isommassa osassa Siikajokea, joissa tulo on ollut karumpi; Oulun kihlakunnassa kohtalaista huonompi, paitsi Iin ja Muhoksen pitäjissä, joissa tulo on ollut parempi; Kalaaniu kihlakunnassa, kohtalainenPaltamon ja Kuhmon pitäjissä, mutta muualla kohtalaista huonompi; Kemin kihlakunnassa yleiseen kohtalaista huonompi, mutta parempi yddessä osassa Kemijälveä ja huonompi osissa Tornion pitäjää; ja Lapinmaan kihlakunnassa kohtalaista huonompi, paitsi Inarissa, jossa tulo on ollut kohtalainen. Muutoin on kolo läänissä ollut erittäin suotuisa ilma eloa korjatessa.

Lohensaanti jokiloissa ei ole onnistunut Salon, ja on ollut kohtalaista huonompi Oulun, mutta kohtalainen Kemin kihlakunnissa.

Silakan- ja muun merikalan-saanti menestyi kohtalaisesti Kalajoen, Pyhäjoen ja Kemin pitäjissä, sekä Haukiputaan seurakunnassa Iin pitäjää,, mutta muualla kohtalaista huonommin.

Kalastaminen sisäVesillä on enemmiten antanut huonomman mutta paikoin myöskin kohtalaisen saaliin.

ååååå Asukkaita Suomen kaupungeissa v. 1835. (F. I. Rabben luettelosta ,. Lääläriseuran toimituksissa”. ) 1. Helsingissä henkeä 18, 551. 2. Turussa „ 16, 8N6. 3. Viipurissa „ 5, 578. 4. Porissa „ 6, 320. 5. Oulussa „ 6, 201. 6. Tampereella „ 3, 820. 7. Kuopiossa „ 3. 486. 8. Vaasassa „ 3, 424. 9. Uudessakaupungissa. … „ 2, 905. 10. Hämeenlinnassa. „ 2, 569, 11. Naumalla „ 2, 472. 12. Raahessa „ 2. 429. 13. Lovii’assa „ 2, 398. 14. Kristnnaukaupuugissa.. .. „ 2, 367. 15. Kokkolassa. „ 2. 329. 16. Haminassa „ 2, 229. 17. Portvoossa „ 2, 207. 18. Pietarsaaressa „ 1. 820. 19. Tamminiemessä (Ekneestssa).. „ 1, 323. 20. Viaporinsa „ 1, 284. 21. Joensuussa (Nyykaarlepyyssä). „ 1. 217. 22. Heinolassa „ 1, 006. 23. Savonlinnassa „ 935. 24. Lappeenrannassa. .. .. „ 908. 25. Kaskisissa „ 767. 26. Jyväskylässä „ 704. 27. Torniossa „ 668. 28. Kälis neSsa „ 638. 29. Mikkeliäsä „ 636. 30. Naantalissa „ 616. 31. Sortavalassa „ 573. 32. Kajaanissa „ 562. 33. Pielisensuussa.. … „ 511. Summa 100, 319. Viipurin Väestöön ei ole luettu kreikan uskolaiset, joiia voipi arvata hyvinki noin 3, 000 henkeen, joten Viirurin Väkiluku olisi ollut 8, 578 henkeä, taikka vbteensä kaikkein tVupunlein lväestö 103, 319 henkeä. Näkiluettelossa Vuodelta 1855 ei seiso Viaporin lutheriluisen seurakunnan jäsenten luku; se oli kaiketi Vähempi kuin v. 1850, jota lukua tässä Viaporin väestöä määrätessä on seurattu.

ååååå Kirjakauppioille Ilmoitus. Kun muutamien Viipurin Suomalaisen kirjallisuus- seuran rrirkamiehien osittain kuollen osittainmajamuuton lautta seurau lirjamarat ovat taydellisrsti lävisl, tettävat, niin kehoitetaan nyt tämän kautta jokaista, > olkoon kirjakanppijas eli muu, joka myötävatsi on saanut mainitun seuran kustantamia kirjoja, lähdettämään vielä ennen tämän vnoden loppua kaikki mitä näitä kirjoja Vielä myömättömiä hänellä löytynee Viipurin Suom. kirjallisuusseuralle takaisin; sillä mitkä kirjat määrättyä aikaa ennen eirvät ole takaisin toimitetut, ne oivat myötyuä tarvarana seuran kirjoin otettaivat ja maksu niistä lain kautta kohta Vaadittava. Niin kohta kun takaisin-lähdelys on toimitettu, on asianomaisilla heti taas Valta ja oikeus pyytää ja saada seuralta uusia kirja-varoja myötäroiksi, vaan sitä ennen ei kirjaa mitäkään lähdetetä muille kuin sille, joka puhtaalla rahalla kirjan lunastaa. Viipurissa 14 p. lokakuuta 1857. Aksel Gabr. Corander, seuran nykyinen sihtien.

Suomen kirjakaupoissa myötälväksi: Aapiskirjoituksen oppi Suomalaisille. 6 kop. Annikka II.

Eräläs, jutelma. 15 kop. Annikka IV.

Taikkamiekka, murhekuvailema. 50 kop. Arpakirja eli onnenpyörä. 14 kop. Vunian, Mestari Käätin elämä ja kuolema. 30 kop. Pyhä Sota. 60 kop., kansissa 70 kop. Taivaasen’juolsija. 10 kop. Vunian, Jumalan armo, ulottuma suurimmille syntisille. 25 kop. Carlsson, Käsikirja maanviljelyksessä. 25 kop. Franzen, Köyhille ja rikkaille saarnoja. 35 kop. Wankivartia Philippissä. 5 kop. Genoveva tahi kertomus yhden Jumalisen rouvan Viattomasta kärsimisestä. 20 kop. Gosiner, Iesus ihmisen sydäntä kolkuttava. 10 kop. Heikel, Miltauden oppikirja. 25 kop. Huhn, Pyhän Hengen Työt. Saarnoja 3:nnen uskonkappaleen johdosta. 25 kop. Hylmerin Piplian Historiat. Kurrilla. 60 kop. Iesuksen Kristuksen Lapsuuden kirja. Kurvilla. 10 kop. Interinsaaren Tyttö. Jutelma. 30 kop. Kansanlauluja, Valituita suomalaisia, Pianon mukasoinnolle ja moni-äänisitst solvitettuja.

1, 2, 3 ja 4:s vihko, jokainen 40 kop. Kempin kirja Kristuksen seuraamisesta. 30 kop. Kertoelmia Lapsille. I. Kurrilla. 3 kop. Kristillinen ja tenveellinen Lasten kastvattaminen. Iosa: Lasten tenreiuä pitäminen. Hinta 20 kop. II osa: Lasten kuvnt, niiden syyt j> holhous. 15 kop. Krummaeher, Salomo ja Sulamith. Saarnoja Korliasta Veisusta. 40 kop. Kurtz, Kristillinen Uskon-oppi. 50 kop. Lammas ja Lapsukainen. (Kertomus lapsille). 10 kop. Lapsukainen Jesus. Kumilla. 3 kop. Lasten Hyöty ja Humitus Hl. Ihmeellinen onni. 4 puupiirroksella. 10 kop. Lasten hupainen huvitus. II. Merenmrta. KuVilla. 10 kop. Manninen, KotiMaalari. Neuvoja kaikenlaisista maalauksista ja lakeeraamisesta. 10 kop. Manninen, Taito ja Toimi. 30 kop. Murman, Eetän Opetuksia Sielutieteessä. 10 kop. Nikander, Taikamietka. Murhekuroailema. 50 kop. Rinman, Pieni Haavaläakäri. 35 kop. Rothman, Uusi Herroislirja. 30 ksp. Sakarinftoika, lyhykäistä Osoituksia Suomen emännille Lehmäkarjan setä maidon hoidossa ja juuston teossa. 20 kop. 8«nl-ele, Opetuksia lannoitus-aineista ja lannoittamisesta. 8 kop

Helsingissä, Suomalaisen KirjallisuudenSeuran Kirjapainossa. Lupa painamisen annettu I.. Uejmdursei-. :

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: