1830-11-27 Turun Wiikko Sanomat


Turun Wiikko-Sanomat. N:o 48. 27:nä Päiv. Marraskuussa W. 1830.

Huomena Ensinilnaisen-H Adventi Sunnuntaina saarnaa: Turun Tuomiokirkon Suomalaisessa Seurakunnassa Aamusaarnan Prov. Apulainen Lalnpen. Ehtoosaarnan Choralis Boiier. Spinnhuusmkirkossa lnaarättv Hirkkoh. Icrnvall. Linnankirkossa Elcment. Koulun Opettaja Ellugrcn.

Molemmat Pahantekiät.

(Iatkanto edelliseen N:roon).

(3regorieff ajoi pikaisesti takasin isäntänsä tykö, joka tästä vastauksesta rupeis hirmuisesti hulluttelemaan. Intendentikin sai osansa kirouksista ja vannomisista, sillä ehkä hän mitämaks oli syypää kieltoon. Sitte kaski hän toimeen saartaa matkavaununsa että hän aikoi reisata seuuraavana aamuna. Pikaisen reistmsa kautta toivoi kän peljättävansä naapuria ia vaativansa häneltä rahan jota hän pyytänyt oli.

Ehtoolla kutsuttiin Intendemi Herransa luokse ottamaan bänettä käffyjä. ”Kuules nyt, sinä ivähäjauhonen,” sanoi hän, ”ja onneloin sinä, jos et sinä täydellisesti tee mitä minä sinulle kästen. Minä olen antanut muutaman ymmärtää Lttä minä aivon reisata joutusasti yöt ja päivät;mutta sinun tulee ymmärtää että minä teen varsin lyhykäisiä reisuja päimässä. Tässä on minun matkani-kirja, kussa kaikki yösiat ovat ylöspantut.

Ioska nyt Herra Paradikin, jonka kanssa minulla on tarpeellinen asia ratkaistarva, lahmäis tänne, niin täytyy Andreas Alexieroitschin heti lähtea perääni minua hakemaan. Neisurakhaa pitää sinun antamaan hänelle. Mene nyt, ja anna herättää minua kello 6:delta. Seuraamana aamuna läksi Moronitscheff. Hän oli päättänyt oNa kello 8 Paradikinin huonen tykönä. Sinä hetkenä meni taroallisesti tämä järjestyksen mies messua kuulemaan.

Kappeli oli sivurakennuksessa ja tämä oli maantien varrella. Moronitscheff pysähti ja meni kappeliin. Ei Par^adikin sallinut ittensä tästä hairittttää rukouksessansa, ja jälkeen päätetyn Iumalanpalvelluksen meni talonroäki kirkosta. Nyt lähestyi W o- ronitscheff naapuriansa sanoden: ”Minä reisaan Pietariin ja Te näette t—ässä maununi. EiköTeillä ole yhtän kästyä minulle, Herra Paradikin?” ”Mäelleni minä vaan kästyjä annan, hyvä Herra. Toimotan onnela lista reisua, ja tapahtukoon Jumalan tahto!”

”Herra Kust…. Herra Paradikin piti minun sanomaan, luottakoon minun kiimauteeni ja hyvään tahtooni palmelemaan häntä.” Näitä sanottuansa meni hän kappelista ja astui Maunuunsa, kuin sitte salaman pikaisuudella pakeni. Että hän tämän lyhyen kanssapuhen ohessa oli hamainnut Paradikinin äänen lujammaksi kuin hän toivoi, niin hän jo rupeis epäilemään että häntä piti takasin kutsuttamaan, mutta ei hän kuitenkan aluuksi aimotusta matkastansa niitän muuttanut.

Hänen vihansa, jota moitonhimo oli pidättänyt, sai taas mailan, ja sadantuhannen ruplansa menon ylitte lohdutti hän ittensä sillä että Kustroff piti rankaistamaan, ettähän oliilmi saatti va suuren, kauan salassa ollen rikoksen, ja senkautta suurenkunnian niittämä. Hengensä mihollisen poismenon jälkeen oli Paradikin hetken aikaa sanoakseni kankistunut pelmosta ja ylönkatteesta.

Mainottuna häneltä itte Jumalan huonessa, ja sinä hetkenä kosta sielu erkauntuu maallisista, oli hän mastanut mahmalla hiljaisuudella; mutta nyt moitettiin hän melkeen onnettomuudeltansa ja komalta surulta maimattuna meni hän lähes matelen ylimmäiseen huoneseensa, josta maantie näkyi jota myöten Moronitschemin maunu kulki. Hän olis toimonnut taitamansa pidättää häntä; hänen päätöksensä horjahti, hän meni alas ja käffi satuloittemaan parhaammat hemoifensa.

Hetken perästä hän taas kielsi mitä hän ennen oti kästenyt. Hän ajatteli asiaa likemmin, hänen huonon mihollisensa ylönkatse poisajoi pelmon, ja hän meni yhteen nimistöön, jossa hän toisinaan oti kämeltyt jotakuta painamaa asiaa ajattelemassa. Symissä ajatuksissa nytkin ei hän huomannut eksynensä, ennenkuin hän kuuli krapinan mieressänsä ja näki Gregoriemin, joka suuresti ihmet- teli tamatessansa täällä tämän kaikilta kunnioitetun miehen.

”Pyhäu Nikolauksen kautta, Herra Paradikin,” sanoi hän tullessansa häntä mastaan, ”jos olis tänä aamuna sanottu minulle että minun piti tapaaman jonkun mehtässä, niin olisin minä pikemmin luullut sen oleman suuren Mogolin *) kuin Teidän, sillä jos minä oikein muistan, niin ette hamasta tulipalosta Kenraalin kylässä Heluntaiiltana, ole ollut ulkona Teidän tilustuksistanne, joissa Te elätte pyhän Eremitan **) lamalla.

Jumala on minun todistajani kuinka minä iloitten nähdäkseni Teitä, ehkä Teidän lyhy mastauksenne eiläin saatti minulle herraltani ankaran torin.” Missä muussa tilassa hytvänsä ei se olis Paradikinille otollista ollut että tavata Moronitfche- min Intendentiä; mutta nyt ei hän ollut sillä tytymätöin vaan mastais: ”Minä olen vähäsen eksynyt, ja tullut yli tilustusteni rajan huomaittemata” — ”Te olma meidän talomme maalla, Herra Paradikin. Kosta minä sanon meidän, niin minä tahdon sanoa Herra Moronitschemin, jota Jumala johdattakoon matkalla!”

”Hän on siis reisannut pois?”

”Ia, Jumalan kiitos! olisinko minä muutoin niin tytymäinen ja iloinen, jos ei hän mäbintäkin olis kaksikymmentä mirstaa tästä? Jos minä totuuden Teille sanon, niin olen minä hänen kotona-ollessansa lähes epätoimoinen; mutta kuin hän on pois, niin tuntuu minusta ikäskuin kolme taikka neljä puudaa plyyjyä olis rinnaltani maahan vieritetty. Ia uskokaat minua, en iloitte minä yksinäni, maan koko kylä minun kanssani. Minä tiedän hänen kyllä palajaman ja hänen kanssansa kaiken meidän murhemme. Mutta ei nyt auta sitä ajatella. Tänäpänä minä olen onnel< linen niinkuin Fursti”

”Teidän Herranne on siis kova?”

”Kova! Ah hänen sielunsa on raudasta, hänen tahtonsa on vasara kuin lakkaamata lyö, ja minä olen alaisin! Intendentin viraassa oeN minä koko kylän martyri. Minä olen tuntenut pahoja ihmisiä, joidenka pahuus jostus on lemännyt; mutta ei hänen pahuutensa kostan lepää! Pahalla mielellä hän nousee ylös ja sillä hän maata menee”

”No Gregorieff, niin taidat sinä kuitenkin lohduttaa sinuas sillä, ettei hän käytä ittiänsä paremmin naapureitansa kohtan, jota minä olen koetellut.”

”Ia, en tiedä mitä Teidän välillänne lienee tapahtunut; mutta eiläin saatto Teidän kieltonne häntä hirmuiseen vihaan. Minä luulin hänen lyömän minua, kuin myös ei olis ensikerta ollut; mutta se jäi kuitenkin komiin haukkusanoin, jotka kaikki olit Teillen aimocut! Te oletta yhtähymin olonne kautta mapaa hänen mainostansa”

”Ei ole, sen pahempi, niin laita. Kahdebtien minun lepoani ja tamaraani ja suuttunut siitä etten minä tahtonut häntä mafiaanottaa huoneseeni, on hän päättänyt minua hukuttaa. Nstoisitko sinä, että hän syyttää minua yhdestä murhasta kuin on jo kolmekymmentä ajastaikaa sitte tapahtunut kolmetuhatta mirstaa tästä?”

Paradikinin näitä sa- nottua muuttui Gregoriemin iloinen muoto ja hän sanoi suuttumuksen ja surun äänellä: ”Hänkö syyttää Teitä murhasta! Hän! Semmosta ei olis kostan pitänyt tulla hänen huuliltansa!” —”Mitäs sillä tarkoitat?”

”Ei muuta kuin totuutta. Sematkaat minua, Herra Paradikin, minä käyn edellä ja taimutan puunoksat tieltä, sitte istukaamme luolaan jonka talonpojaat kutsumat karhunpesäksi; se on salaisin paikka mehtässä, kussa minä taidan sanoa Teille kaikki, pelkäämätä että kukan kuultelee”

”Miksi et sinä tässä sitä taida tehdä?”

”Jo, katso, tässä on ase jolla merkitään ne puut kuin meidän pitää myymään, ja joilla Herrani on maksama ne tyhmyydet kuin hän tekee Pietarborissa. Työmäki tulee kohta tänne hakkamaan niitä ja minä olisin hukassa jos he näkisit meidän yhdessä, sillä minun isäntäni lukis sen heti minulle rikokseksi.”

He menimät siis seurassa läpi mehtään mainittuun paikkaan, ja täällä alkoi Intendenti kertomuksensa seuraamalla tavalla: ”Kymmenen mirstaa tästä löytyy mähänen talo, jossa asuu yhden köyhän herran lesti. Minun isäntämainani piti paljo tästä hyvästä naapurista.

Kesällä etsiffeli hän rouanensa usein meitä, ja he otettiin aina ivastaan niinkuin ystämät ja sukulaiset. Nykyinen isäntäni oli hyvin nuorna seisonut kummina heidän tyttärellensä, yhdelle kauniille tyttöiselle jota kaikki ihmiset rakastit. Kymmenen ajastaikaa jälkeen tämän lapsen syntymän kuolit minun isäntäni vanhemmat.

Heidän poikansa käytti nyt mapautensa ja tavaransa reisuja tehdäksensä. Hänen poisollcssansa kuoli Herra Molkoff, tämä oli naapurin nimi, ja jättilestensä köyhääntilaan. Vhtähymin kastvatti hän someljasti ainoan lapsensa.” ”Oltuansa pois viisi ajastaikaa palasi minun isäntäni, stttekuin hän edelläkätten oli tuhlannut kolmen- taikka neljän- muotisct sisälletulonsa.

Heti seuraamana päimänä etsi hän naapureitansa. Hänen ristityttärensä, jonka hän oli jättänyt lapsena kukkeilla leikittelemättä, bli nyt kasmannut, tullut 17 manhaksi ja oli sanomattoman ihana. Kohta ensimmäisellä sil- mänheitolla käsitettiin minun herrani nuhtenalaiselta rakkaudelta tytön tykö.

Hän tuli pian takasin, oli melkeen jokapäimäinen kesti huonessa ja kantoi äitille ynnä tyttärelle lahjoja. Noua Molkoff, aiman rehellinen mutta vähän yksinkertainen ihminen, ei huomannut mitän, taikka näki näissä lah- joissa maan kummin hymäntahtoisuuden.

Mutta ei hän tällä käytöksellä kuitenkan moittanut osaa Maschinkan (Marian) sydämmessä, joka tätä vastaan pelkäis ja epäili hänen aikomuksestansa, jota ystämallisemmäksi hän näkyi, maikka ei hän tohtinut ilmoittaa totista mieltänsä että hän oli kuv nioittamanansa tätä hänen sukunsa hymimekiän muotoisia.”

(Jatkanto toiste).

”) Indianin Keisari. «Erennta on semmonen ihnrinen, kuin on eroittanut ittensä kaikista lnuisia ja elää mehtlssä ja erämaissa, luullen ittensä yksinäisellä olollansa Taimaan ansaitteman. E….r.

Julistus.

Niille Kaupunkin kunnioitettannlle asujammille, jotka halajamat minun apuani moninaisissa asioissa joita minä luulen taitamani toimittaa, ilmoitan minä ettän asun Spanvenin taikka Demokin talossa Aningaisten tullin tykönä huoneissa vasemmalle porttia.

Turusta 15 p. Marrask. 1830.

Jacob Bremer.

Turussa präntätyt C. L. Hjeltin kirjapräntissä ja PiSpan ynnä Linnan katua varrella puodissa lähes vastapäätä Spinnhuusia nvt ulosjakailtavar.

Luvallinen plänttäiniseheen: J. F, WAI,LJENIUS.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: