1860-01-27 Suometar


Suometar 1860. N:o 3. Perjantaina 27 päivä Tammikuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Suometar 1860. N:o 3. Perjantaina 27 päivä Tammikuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Hinta: koko Vuosikerta 1 rupl. 50 kop. ja puolivuosikerta 81 kop. hop.

Jätaan joka Perjantaina Helsingissä Waseniuksen kirjakaupassa.

Kirkollisia Ilmoituksia:

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan vanki-huoneen saarnaaja Mikkelissä E. Th. Molander (vaali-saarna). Samana päivänä pidetään suomenkielinen pipliänselitys k:!o 6 jpp.

Kuolevaisuus Suomessa, ja erittäinki lasten *).

Me voisimme esimerkeillä eri paikkakunnista maassamme osoittaa, miten kuolevaisuus on eri paikkakunnittain seisovasli eri suuri. Me luulisimme, että siitä olisi osoituksia havaitsemaan, mikä on syynä tähän kuolon eri suureen voimaan eri paikkakunnissa, verrattua luonnon ja ilman laadut, ihmisten työ- ja elanto-tavat jne. paikkalunnissa keskenänsä.

Meidän makuutuksemme on, että ainoastaan tällä tiellä joitaki keinoja keksittäisiin saatavaksi kuolon nykyistä raivoa taukoamaan. Mutta sanomalehden palstat ovat liian ahtaita, että niissä voisi ruveta niin laveasti kuvailemaan kuolevaisuuden menoa. Meidän nykyinen tarkoituksemme oliki vaan herättää asianomaisia tarkastamaan tätä seikkaa.

Sen vaan merkitsemme lisäksi, että hyvä on kyllä että lääkäriä asetetaan ympäri maakuntaa tiheämpään luin niitä tähän asti on löytynyt, mutta että vähä lääkäritkään voivat hillitä kuoleman voimaa, jos ei yleisessä terveyden hoidossa käytetä muitakin keinoja, joiden kautta kuoleman, synt saadaan vältetyksi.

Parain todistus lääkärien voimattomuudesta kuolemaa vastaan on kaupungeissamme, joissa kyllä on ollut lääkäreitä, ja vielä hyvin mainioitaki, vaan joissa kuolevaisuus on kuitenki paljoa suurempi kuin muualla, missä tähän asti on lmmin vähä tiettu lä.ikäriu avusta, tuskin muulloin kuin ruttotautien liikkuessa

Meitä iloiltaa saadessa antaa julkisuuteen seuraaman kumouksen miten Savossa menetellään lasten syntyjäisissä. Siitä havaitsee lukija, ett’ei olekaan kumma, jos semmoisesta menetyksestä lapsia Savossa sekä kuolee paljo jo ensi vuodellansa että beihin sikiää ja perustetaan kaikenlaisia tautia, joista sitte seuraa kuolema myöhemmin jos ei varemmin.

Niinkuin viime n:rossa jo osotimme ei Kuopion läänissä kuole lapsia ensi vuodellansa niin erinomaisen paljo kuin muualla Suomessa, vuutta 2:lla ja 3:lla ikävuodellansa heitä kuolee siinä läänissä enin koko maassamme.

Siihen kohtaan lienee syynä, että siinä läänissä äidit tavallisesti itse imettävät lapsiansa, jotta näitä ei toki ensi vuodellansa kuole niin paljo kuin esm. Pohjanmaan osassa Waasan lääniä, missä lapsia enintäin imetetään sarvista ja lehmän maidolla, joka heti lopettaa heikkoin lasten päivät, erittäinki kuin sarvien puhtaana-pidossa ja maidon valikoitsemisessa harvat omat huolellisia ja tarkkoja.

Se olisi hyvä. jos julistetaan kaikista osista maatamme kertomuksia, miten missäki menetellään synnyttäjäisissä sekä muussa lasten hoidossa, niin niistä olisi mainiota hyötyä oppineille niiden syiden käsitykseen, jotka vaikuttavat lasten suurta kuolevaisuutta. Me muistutamme uuden kerran, että ennekuin nämä syyt omat tunnetut, ei voi havaitakaan keinoja sitä kuolevaisuutta vastaan.

Ystävämme hra I.L— in lähettämä kirjoitus on

Sananen muutamassa tärkeässä asiassa.

Useasti on valituksella puheena ollut kuin myös on kysytty mistä se tulee, että niin paljon lapsia kuolee ennenkuin ennättävät vuodenkaan vanhaksi ja sitä likinnä 1 ja 3 ikävuotensa välillä! Syytä siihen ei tarvitse kauan, arvella, kuin tuntee mitenkä rahvas eli talonpoikainen sääty hoitaa lapsiansa. Minä käyn tässä seikassa antamaan tietoja Pohjois-savosta.

Kuin synnyttämisen aika lähestyy, viedään vaimo saunaan, jossa hän lapsen saatua saapi sikiöinensä asua siksi kunne lapsi tulee kastetuksi, ja äiti kirkotelluksi, johon kuluu viikkokausia välistä kuukausia, kelirikon aikana erinomattainkin.

Äitillä ja lapsilla on tahallisesti vuode saunan lattialla eli permannolla. missä näillä kumpaisellaki heikolla ei ole mitään suojaa ja turmaa raakaa tahi kylmää ulkoilmaa vastaan oven kautta sekä ulos ja sisään mennessä että saunaa lämmittäessä, jota tehdessä oven täytyy olla selvään auki. että savu pääsisi ulos. Mutta siinä ei ole kyllä.

Saunassa myös käydään kylpemässä yhteen aikaan kuin se voimaton lapsivaimo ja hänen vielä heikompi lapsensa viruvat siinä lattialla, saaden siis huokua keuhkoihinsa välistä raakaa ilmaa, välistä kuumaa ja hitistä höyryä, joka on lapsen keuhkoille yhtä vahingollinen kuin ulko-ilmaki, vaan lapsen ruumiille tämä äkkipikainen ilman muutos huoneessa täydestä kylmästä äkäiseen kuumaan on nähtävästi hyvin vaarallinen.

Ilman sitäki on jo saunassa, jos ei siinä kylvettäinkään, alinomainen kylvyn katku ja kostea ilma jo entisistä ajoista, joka katku ja ilma saastuttaa lapsen keuhkot ja senkautta veren.

Lukija arvaa jo itsestänsä, miten kauhean vahingolliseksi kaikki tämä ja erittäinki mainitut kylmän ja kuumuuden vaiheet tulevat, jos synnyttäminen sattuu talvi-pakkasen aikana *).

Siihen tulee, että niin äidille luin lapselle annetaan tuskin mitään, ei ainakaan semmoista hoitoa, jota järki ja oikea terveyden hoito vaatisi antamaan, vieläpä pakoitetaan heitä nauttimaan oikein vahingollisia aineita rohtoin tapaisena kuin myös heitä käsitellään ja liikutellaan varomattomasti.

Ei siis ole kumma, jos heikot äidit taikka sillä sauno-tiellä jo muuttamat ojankaikkisuuteen tahi tulevat kivulloisiksi, ja että heikommat lapset, herkät kuin jo muutoinki ovat kuolemaan, jo suoraan saunasta viedään mustaan multaan tahi siellä saavat kuoleman siemenen sisuksiinsa ja ruumiisensa!

Mutta jos äiti ja lapsi olisivatki niin kovaa luontoa, että pääsevät terveinä mainitusta sauna-kyydistä, niin on l»avsatäranssate. terveys sittenki yhtä pahassa ja alinomaisessa Kyllähän jo täällä Savossaki on viime aikoina alettu tehdä asuin-tupiin eli pirttiin torvi uunia, niin ett’ei niitä lämmittäessä tarvitse pitää ovea auki.

Waan missä tulvassa niin ei ole, täytyy kapalo-lapsen, siinä kuin hän lattialla seisomassa kätkyessä eli lehdossa makaa, huokua sekä äkeetä savun kitkua että ovesta puhuvaa ulko-ilmaa, joka, jos vielä sattuu olemaan kylmää, myös saapi hänen nunniinsa vilustumaan. Mutta josko tuvatki olisivat kuinka hyviä, harvalla kuitenki on kiini-pidettävä porstua tupansa edessä, jotta ulkoilma ei ovessa käydessä pääsisi lapsen päälle puskemaan.

Harvoin myöskään pidetään lapsen kätkyttä semmoisessa paikassa, ett’ei ulko-ilma saisi ovesta suoraan ruskea lapseen.

Waan jos lapsi tämmöisessä menossa saapi pitää terveytensä ja henkensä niin että jo rupee istumaan ja ryömimään lattialla, niin hän saapi siinä olla paitasillaan eikä häntä nytkään katsota ovea avatessa eli ovea auki pitäessä, vieläpä saattaa äiti ottaa häntä käsivarrellansa ja viedä häntä mukanansa, niin alastomana kuin se on, porstuaan ja pihallenki, olipa ulkona minkälainen pakkanen eli muu paha ilma tahansa.

Kuin sitte lapsi on päässyt jalalliseksi, annetaan hänen avoin jaloin ja paitasillaan juosta ulkonaki lumessa ja pakkasessa, eivätkä talonpojat tavallisesti teetä lapsillensa kenkiä ja vaatteita ennenkuin ne pääsevät 3 eli 4 vuoden ikään.

Olisi myöski mainittava, kuinka talonpojat tuskin milloinkaan huolivat pitää lapsiansa ja lastensa vaatteita puhtaina, ehkä tämä on lasten oikeassa hoidossa hyvin tarpeellinen asia. Olisi paljo muitaki tämmöisiä puutoksia talonpoikaimme lastenhoidossa puheltavia, vaan tällä kertaa lienee edellisessä kuvauksessani lukijalle kylliksi käsittämään minkätähden niin luonnottoman paljo lapsia kuolee ennenkuin pääsevät 5 vuotisiksi.”

Mutta”, sanoo varmaan jokainen sivistynyt ja ajatteleva lukija, ”oikeinhan vanhemmat Savossa jalansyten murhaamat lapsiansa tuommoisella menetyksellä” Ja niin ne tekevätki. Mutta niin vanhemmat Suomen muissaki maakunnissa tekemät, missä aivan samanlaisella menetyksellä kuin Pohjois-Savossa, missä taas toisenlaisella. Waan väärin olisi sanoa, että he tekevät sitä padalla aikomuksella! pois se! lasten murha on Suomessa harvinaisempaa kuin monessa muussa maassa.

Se tapahtuu kokonaan tietämättömyydestä, eli oikeimmin sanoen: vanhemmat Suomessa eivät ajattele siinä enemmän kuin muussakaan, miten kauheata rikosta he tekemät sekä luonnon että järjen lakia vastaan. Siinä synnyttämisen ja lastenhoidon seikassa he niinkuin kaikessa elannossansa^

’) lama lienee mliöö «fft syy siiben. että kallist., vuoden ajoilta enin kuolee levit taimella, milloin eli tammi-, helmi-, maalié* ja bubtl»fullfa myös syntyy maassamme enin lapsia. Se on kyllä tosi ett.x ft»n*fuuöfa f» 115 syntyy yhtä p”ljo kuin belmisuussa. mutta f99*(uu on fuolnvaifuuben suhteen heinä’» ja elokuun kanssa fuitenff belpoimmla kuukausia vuodessa. Mutta tämä seikka lienee vatavin todistus päätökseemme,että varattomuus ulkoilmaa vastaan ja lasten muu huono hoito talvi-palkasilla mahtaa olla ensimäistä syitä suureen tuolevaisuuteen maassamme.

Toim. muistutus.

toimessansa seuraaval esivanhempain tapoja, huolimatta instilllsyyden herätyshuudoista ja lasvavan simislyksen kehoituksista.

Niin esimerkiksi Savol>>i,et edellisissä synnyttämisen ja lastenhoidon seikoissa, jotka jokainen ajattelema ihminen havaitsee olevan aivan tuhoon miepiä, eivät tee munta kuin mitä heidän esivanhemmat telimät 500 eli ehkä l,000 vuotta silte. Siinä on vaan eroitus, että, heidän esimankemmat tekimät stlä palosta ja täylymyksestä kuin myös siihen aikaan, jolloin ihmisten ajatus oli vielä miljelemälön, mutta nykyiset Savolaiset niinkuin muulki Suomalaiset, jotta heidän tapaani läyttäimäs, tekevät sitä ilman Okotta ja oikein sivistyksestä huolimatta.

Ensimäisillä Savon asujilla ei muka ollut muuta huonetta kuin se saunansa, jossa asuivat. kylpivät. puivat viljansa jne. ja jossa luonnollisesti vaimoinki täytyi synnyttää lapsensa. Kuin sitte saivat erinäisen asuintupansa, menivät vaimot kainouden vuoksi kuitenki vielä saunaan synnyttämään, missä voivat välttää perheen silmiä.

Mutta josko Salvoksilla nyt jo on torpissaki lämmin kammarinsa yli saunaa ja asuintupaa, ei synnyttävä vaimo kuitenkaan saa kammaria osaksensa, vaan hänen täytyy mennä saunaan. Mun väki ei myöskään tahdo luopua kylpemisen halustansa ja tavastansa, vaan he käyvät saunassa, ehkä heikko vaimo heikkone lapsinensa makaa siellä heidän kylpemisensä tähden kuoleman uhkauksessa, ajattelematta että he näin ovat syypäät ehdolliseen murhaan, vaikka heidän teostansa ei seuraa ajallinen, murhan rangaistus.

*** edellinen ***

Muualla Suomessa on muita, ehkä vielä pahempiaki tapoja synnyttämisen seikassa.

Kysynet ehkä: miksi eivät papit harrasta parannusta? Kyllähän on helppo vaatia kaikkia papeilta, joille muutoinki on pakattu niin paljo kaikkia, heille vieraitaki toimituksia, niin elt’eivät jouda olla lääkärinä ja kaikenlaisten tapain parantajina, niinkuin ei kaikilla papeilla olekaan taitoa ja taipumusta muuhun kuin vakinaiseen kutsumukseensa.

Jokainen stvistynyt ihminen on yhtä velvollinen kuin pappiki näiden pahain tapain parannuksessa työtä tekemään, ja mahdottoman paljo voimia vaaditaanki ennenkuin kaikki rahvas on saatu tapojansa muuttamaan.

Paraimman keinon siinä on Snomen Talousseura Turussa keksinyt painattamalla rohmessori Lönnrotin lirjan: ”Minkätähden kuolee niin paljo lapsia ensimäisellä ikävuodellansa”. Tämän ja tämänlaisten kirjain levittämisellä rahvaasen voidaan jotaki muutosta toivoa ja semmoisten kirjain levittamisessä ei mahda yksikään Suomen pappi olla vastahakainen ja leväperäinen!

Kirje Antti Ontoselle.

Rakas ystävä! Mieluinen oli minulle lukea Sinun kirjeesi 8:ttaren 45:88» n:ssa <»:!<»: vuodella. Se oli tteynnee mlelev^Un ja vstseveellisyttse. Tosin et yMennys-merkki» hyvjesty, mut emme sen vuoksi joudu otukka-nuottatllle». Sillä Sinulla, rakas veli, ja jokaisella milliäkin henkilelhe. on täysi oikeus lulla nistä n,it<« taliansa. Alulla toista on Lulenta, nin kuin hyvin tiedset, ja toista on vaka Tositus. Tärnä Tosite nimittsein nojantii rittävin tosi-syihin; sitä ei edellinen tee.

Van vähät sitä, jos olemmekin vielä eri-mielisiä tässä ulkonaisissa vähä-arvoisessa asiassa. Se oli minulle ja joka,’ suomalaisesti sivistynélle sang-en il»-huttava nähdä miten olet onnistunut suomentaissa Schillerin jalo-kaunin Laulun Kellosta.

Schiller säröllä haittatiliänsä taivutteli Saksan-kieltä nin kuin notkeata kukan-vartta mieltänsä myöten,ja sillä osotteli sekä voima ja tarmoa että hienoa il»» ja ihanutta Lauluissansa ja muissakin kirjallisissa teiss&n. Ihallaret fGräelaiset) asuivat Iltenen sanoissansa. Ja yhtä kaikki Hän piti Saksan-kieltä taipu matonna, levenä ja karkena.

Että Suonien suloinen kieli on vie!» enemmän kuin Saksan taipumaton ja äkkinäinen korkemmau Runo-taiten viljelyin, «il» täyt)r Hiyoiitie, sitä ei voi eittäj. Sinä vlet kuitenni voittanut kaikki estet ja vaikeudet sanottua Laulua kjintäessä. Ja olet siten loistavasti näyttänyt toten, kuinka ne erehty väet, jotka pitävät kieltämme rakiiden omana ja soimauksen alaisena. Sillä ei suinkaan todellisesti råka kieli

esimerkiksi Hottentottien taikka muiden villikansain puhe

voisi taipua ja ylentyä; t»t« Schillerin Laulua osottamån. Sihen tarvitan jo Antenni sivistynyt kieli.

Myöskin itse S:tar-neito pita> kummallisia liiloja ja mielteifä tästv asista yllre-mainitussa n:ssa. Se sano muka «ett» Suomessa sivistys puhu ja viljelé ainoast vN ruotsinkieltä1, joten myös sivistys Suomessa on sama kuin ruotsalaisus, mutta suomalaisiis

se on råkulta v.

Jokainen Uelå) että; Star-neito on koko elin-aikansa, jo toista kymmentä; åstaikå, puhunut ja viljellyt pelkkaj suomenkieltä;, että se on harrastanut ja viljellyt su o in aIa isii1 1 a; ja nyt se sano t«e t a3 räkii-deksi!!! Jos läin» S:ttaren sana olisi totta, nin henen oma-tuntonsa olisi julmasti raskautettu silla; ll!>vole!llrikoksella: etlä lia*n on harrastanut ja levittsenyt rak iit ta Suomen kansan. Ilänen (äytylsi svv.tu katuuniksensa tunlessa ja tuskassa heti unitta kielin, ki-><!<!! ruveta ruotsia puhuman ja viljrlem;in («Ile pahasti petetylle Suomen kansalle, poloiselle.

Mutta siireksi onneksi ei luo henen sanansa ole totta. kililen toki!! Se on siirin valhe, mike S:ttaren hiililtä on lähtenyt. [tsekkln samassa nlssa ben sila; todista selkeästi n;eill;e sanoilla: «Suomalaisiiden pyrintoin vakainen tarkoitus on Suomen kansan s ivis ty1 1remine n».

Liiltavasti on Sitar ensi mainitulla erehyttevellesanailin tarkoittanut toista. Se on vannan sila’ lausunut ik:on kuin ysta;va;lliseiia; kehoituksena ja muistutuksena että; el vlele ole meillä; svla; ylpeillä’ sivlstyksestifinme, elia; viehe olemme monen imin kansan jelesse valistuksessa ja sivistésse.

Mutta onpa eriBS siiri-lielinen kiilusa henkilö vierallakin kielelle lukijainsa edesste herjannut Suomea räkäiseksi ja sen ohessa ylistellvt oma vierasta kiell&n sivistyksen pian ainoaksi velikappaléksi. Senkaltainen i’!,!»»» erehvs on vastustettava kaikin voimin: ja sila; Slnekln olet tehnyt lailla; Laulun kynnöksellä*.

Yhden pikkuruisen muistutuksen tekisin sine yhtehyvin. Kikoluen, Veikkonen, sanasi:

Kuin lapsi” ei. ei vaimo vienyt, Kuin perhe kaikk’ on tallella»,

sujuisi paremmin nein, kun ei sanoja katkasta:

Ei lapsia, ei vainio vienyt, On perhe kaikki tallella?

Yhden pahan viilien olen kuitenui huomannut tuossa Sinun kirjelmesse, j,’> se on muka

— ele seikehde ettei se oi e v e ny k k e i11 e p aine11ll!

»El ui» pikkuista pila ettei totta toinen puoli). .Ia epetlemettte olisi Sinun kaunis Laulusi niste sanut enemmen ulkonaista Ihaniltta.

Jyveskylen kaupunnissa Ystev^delle jouhikossa 1859. VV. K.

Wiinan polton ja myömisen järestämisestä

on eräs lähettäjä Wiborg-nimisen sanoma lehden 6:nnessa n:rossa tehnyt seuraavan kummallisen ehdotuksen. ”Kotopoltto hävitetään kokonansa pois. Sen siaan ei viinaa saa polttaa muualla kuin varsinaisissa viina-tehtaissa, joiden omistajille annetaan 15 vuodeksi etuus-oikeudet.

Päättäen että Suomessa juodaan viinaa noin 10 miljonaa kannua vuodessa, ehdottelee kirjoittaja, että tämä viina-määrä jaettaisiin 40 tehtaan polttaa, joista kukin niin muodoin polttaisi 250 tuh. kannua vuodessa. elikkä 1,000 kaunua vuoro-kaudessa 250 päivänä. Nämä viina tehtaat, niiden keittokalut, niiden tekemän tavaran laatu j.n.e. olisivat tarkasti määrätyt sallitukselta, ja perään-katsomusta hoitaisivat erinäiset tätä varten asetetut virka-miehet.

Jokainen tehtaan isäntä olisi välttämättömästi velvoitettu myömään kruunulle kaiken hänen tehtaassansa valmistetun viinan 40 kopeekkaan hop. kannulta 6 pykälän-väkevyistä viinaa. Kruunu taas antais viinan myönti- ja kapakan-pito-oikeuden viideksi vuodeksi arennin päälle vouraajille, jotka saisivat tämän oikeuden vourata joko kihla-kunnittain eli läänittäin. Näiden pitäisi nyt ottaa kruunulta viinaa, ei se määrä, jouka itse hyväksi näkisivät. vaan sen verran kuin hallitus katsoisi tarpeelliseksi kullenkin alalle, ja tästä viinasta tulisi heidän maksaa kruuunlle 70 kop. hop.

Waan vouraaja taas saisi myödessään ottaa kuin suuren hinnan tahtoisi. Wouraajat saisivat luvan pitää omat kaitsijansa ja sissikkansa, jotka valvosivat siitä, ett’ei vierasta viinaa heidän alustassansa myötäisi.

Kaikki luvatoin viinan myöminen ja luvattoman viinan nauttiminen olisi kiellettvy kovalla rangaistuksella.”

Tämmöinen on, lyhyesti kertoen, mainittu ehdotus.

Se huuto viinan väärin-käytöstä vastaan, jonka hyvää tarkoittavat miehet muutamia vuosia takaperin nostivat meidän maassa, ja jonka lyhyt-järkiset kiihkoilijat korottivat niin korkealle, että kehoittivat muka hallitusta kokonansa pois-kieltämään kaiken koto-polton ja yksinäisiä poltto-oikeudestansa luopumaan, tämä huuto on aina meitä kamoittanut.

Jos nyt emme pitäisikään lukua lain säännöstä, joka jokaiselle maanviljelijälle sallii oikeuden polttaa oman tarpeensa viinaa, niin näkee sen jokainen selvään, että niin kauan kuin maassa viinaa nautitaan, niin kauan pitää sitä maassa polttaa ja myödäkin.

Wiinan nauttimisen halu olisi siis parannustelijoiden ennen kaikkea jahdistettava. Waan täältä kantta emme luule heidän koskaan saavan kansaa peräti luopumaan viinasta. Sillä tämmöisten erinäisten ruumiillisten kiihoitusten rakkaus kuuluu ihmisen luontoon, ja niitä etsivät niin sivistyneet kuin sivistymättömätkin ihmiset.

Kymmenin, sadoinkin miljonin löytyy ihmisiä, jotka kiihoittavat itsiänsä hampun-korresta puserretulla mehulla; toiset miljonat rakastavat sitä hourausta, johon joutuvat nautittuansa unikukan (valmun) siemenistä tehtyä nestettä (opiota); toiset taas ovat keksineet keinon valmistaa humaluttavan juoman maidostakin, siitä aineesta, joka luonnon sääntöjä myöten pitäisi olla viattomin ja jolla emät elättävät heikkoja sikiöitänsä.

Koska siis kiihoitusten, eli väkeväin juomain, halulla näkyy olevan syvät juuret ihmisen luonnossa, ei lain-säätäjän käy yhtä päätä kieltää tämän halun tyydytystä, hänen tulee vaan järestää se ja niin asettaa, ett’ei kukaan turmeltuisi liiasta tämän halun tyydytyksestä. Waan tätä eivät viinaa vastaan kiihkoilijat ole muistaneet, kuin oivat vaatineet suoraan viinan perin-pohjaista hävitystä maasta.

On tämmöistäkin koetettu, muutamissa Pohjais-Amerikan Yhdys-valtakuntain maissa, ja juuri niiden esi-merkkiä on meilläkin pöyhketty seurattavaksi. Waan pöyhkäjät eivät ole tietäneet, eli eivat ole olleet tietävinänsä, että samoissa maissa mainittuja valta-kuntia, joissa viinaa on kielletty löytymästä muualla kuin apteekkilöissä lääkitykseksi, sitä myödään ja nautitaan yleisesti

maan toisella nimellä, ja laki näin muodoin julkisesti poletaan ja pilkataan.

Näin taitaisi käydä meilläkin, jos viinan-poltto kotonaan kiellettäisiin, ja näin on se jo osiksi käynytkin, jonka tuo sala-kuletus Wirosta todistaa.

Mutta järestämistä asia kuitenkin vaatii, jo senkin puolesta, että vallastolle olisi tästäkin nautinnosta niinkuin muistakin tulonsa, isompi tulo kuin tätä nykyä.

*** viina ***

Mutta hyvin onnettomasti onnistunut on se tämän järestämisen ehdotus, josta tässä alussa teimme lyhykäisen selityksen.

Sen tekijä näyttää pitävän ehdotusta itse-keksimänänsä ja oman miettimisensä hedelmänä. Se on kumminkin, alusta loppuun asti, kopioittu Wenäjältä.

Juuri sillä lailla kuin tekijä tässä ehdottelee, on viinan polton ja myömisen laita Wenäjällä. Waan ehdottelija on unhottanut mainita niitä väärin-käytöksiä, sitä lahjomista, sitä lain julkista pilkkaamista, jotka Venäjällä ovat seuranneet tätä viinan käytösjärestystä, ja joiden kirjoittaminen ja osoitus viime vuosina on siellä ollut yksi sanoma-lehtien tärkeimpiä töitä.

Onkin Wenäjällä sekä hallitus että hallittavat niin kyllästyneet viina-asetuksiinsa, että jo menneen vuoden alussa, jolloin viimeinen kolmi-vuotinen vouraus-aika loppui, hallituksen luultiin ja toivottiin järestävän tämä asia kokonansa uudella tavalla, ja vaikka hallitus tällöin vielä kolmeksi vuodeksi vahvisti entisen lain, on kaikesta nähtävä, että toivottu muutos pian tapahtuu.

Suomessa siis ruveta ehdottelemaan lain säätämistä, jonka sen keksijät ja kokeneet Wenäläiset itse ovat hylkäämäisillänsä, on järetöin tuhmuus.

Venäjälläkin näyttävät useimmat ehdotukset tässä asiassa kallistuvan senkaltaisen viinan-verottamis asetuksen puoleen kuin Ruotsissa nyt on lakina. Ja viimeksi mainitusta maasta lienee meilläkin esi-merkki olettava, kuin asian-omaiset lainsäätäjät kerran tulevat asiata käsillensä ottamaan.

Hölmölän kylä

hölmöläisten juuri paraillaan työssä ollessa sattui vieras matka-mies Hölmölän kautta ja heidän ohitsensa kulkemaan. Tämä seisattui heitä katsomaan, katsoi suu auki eikä muistanut sitä pannakaan kiini; ja hänestä oli Hölmöläinen tulla, niin muokkasi hän päätään, arvellessaan mitä miesten työ tarkoittaisi, (xhtoolla kapakassa, johon tämän kumman tähden oli jäänyt yöksi, kuullakseeu mikä N’ oli, kysyi häu syytä, miksi niin olimat päimässä riehuneet, jota oi muka mitenkään ollut moinut käsittää. Läsnäolemaiset Hölmöläisetmastasimat armelematta, koetelleeusa, eimätkö kantamalla möisi saada paimän-iraloa käröjähuoneesensa

Wieras kulkija oli oikea lintu, munittu ja haudottu oi. kealla tavalla, se vaan ett’ei hänellä ollut sulkia eila hövheniä. Hän ei arvellut laskea käsistänsä sitä buvää saalista. joka hänellä tässä oli tarjona; sentähden kysyi heiltä ykss-totisesti, olimatlo mitään ailaau saaneet työllänsä? Kuin tähän vastasivat vaan päätänsä puistamalla, sanoi veitikka: ”ette marmaan ole työtänne niiil tehneet, kuin minä olisin neuvonut, jos saapumilla olisiu ollut.” Tämä toimou koite teli Hölmöläiset iloisiksi, ja he lupasimat kolo kylä-kunnan puolesta hänelle melloisen palkinnon, jos ilmoittaisi heille neuvonsa.

Isäuuäu käskimät hänelle vahvasti antamaan juoda, niin että tämä poikonen tämän yötä oli heidän mieraansa ja joi rehellisesti ilman massutta, niinkuin kohtuullinen olitin, koska hän nyt koti-koti
oli rupeava heille rakennusmestariksi. Seuraavana päivänä, kuin aurinko taas alkoi antaa valoansa Hölmöläisille, veivät he vieraan tietäjän käräjä-kartanollensa ja nauttivat sitä hänelle ylhäältä ja alhaalta, edestä ja takaa, sisältä ja ulkoa. Sen tehtyä käski lo>ra>^hammas. joka silla valin olikoiruuden kan^’a pitänyt tnumaa, heidän nousemaan katolle j,i plirkannan pois katto-tiilit, jonka beti tekimätkin.

”Nyt on leill ,”, sanoi hän, ”päivä käräjä-buoneessanne; sen moitte aulaa olla niin kauan kuin tahdotte. Waan milloin se tulee teille vastuksiksi, niin voitte sen tarkoittaa sutä poio.” Mutta Hölmöläiset eivät ymmärtäneet hänen tällä tarkoittaman sitä, ett’eivät uudestaan kalta!si huonetta, muuteu tulisi se taas yhtä pimeäksi luiu ennenkin; maan olimat tuvtynäiset, istnimat ja vitimät koko kesan käräjaä katottomassa huoneessansa.

Neilikka otti palkintonsa, eikä lnkennt kauan rahaansa, maan läksi heti tiehensä ja katioi vi»lä mennessänsä useasti taaksensa eikö kuka rientäisi hänen peristänsä, saalista ottamaan takaisin. Eikä sen loivemmin loskaan tullut takaisin, eikä kukaan mielä tänäkään päimänä tiedä, mistä hän oli lnllut ja mihin oi, jl>utuul.t; seu maan Hölmöläisethäneltä pnhnessaan aina sanoimat, että miimeisen kerran häntä nahdeosään olimat dänestä selkä-puolen nähneet.

Kolo kesän oli Hölmöläisillälaräjä-huoneenfa kai.osa se onni, ettei kertaakaan satanut heidän täräjää istuessaan. Waan mäkitellen alkoi kesän ihannns kadota ja folkko ta Imi vä>ttää kylmää nokkaansa. Tällöin hamaitsimat Hölniöläiseikin, etl’ei huone ilman katotta ollut vmelj. s edes käräjäakään pitää.

Sentähden ei heillä ollut mitään kiireempää työtä kuin huoneensa kattaminen vhteisillä moimilla. Mutta katio. luiu katto taas oli paikoillansa ja he tahtoimat sisään mennä, niin oli täällä Mä pimeä tuin ennenkin oli ollut, jolloin eiirät mielä olleet tietäneet uutta keinoa saada maloa ilman ulkoa kantamatta. Ja nyt masta hamaitsimat” että huoueenkorjaaja oli ollut loiranhammas, joka heitä oli lelmottomasli pettänyt.

Waan sille ei nyt mitään moinut; he istuimat taas päre-soitot kadeosä ja ritimät tästä asiasta nentvoa, joka testi kappaleen päkvää. Wiimein kusyttiin asiasta mnnanta, joka ei pitänyt itseän’ä tnhmimpana. Tämä nousi vlöö ja sanoi: ”minä huudan sila, mitä isäni hnutaa.” Tämän miisaan neumon anuettnansa nonsi hän ylös, rykäsi, niinkuin talonpojilla on lapana, ja rupesi lähteinään poi^’.

PiMläösä haperoidessaan seinää myöten ssillä hänen vneensä oli sammunnt) sattui hän seinässä keksimään pienen raon, josta paimä paistoi. Mt’ätkiä muisti hän nyt hnoaten entisen viisautensa” jonka Hölmöläiset päätöstänsä myöten olivatunohtaneet; sentähden hän tuli uudestaan esiin ja sanoi: rakkaat naapurit, minuu puhna ylsi saua!” Kuin tähän lupa annettiin, puhui hän ed^llo»’ä: ”no kaikilta teiltä kysyn nyt, emmekö ole oikeita hassuja, luiu menetämme aitaa ja työtä turhaan läräjä-huoneemme kanssa ja viela päätteeksi tulemme kaikilta yleu-katsotuiksi.

Ja kumminkaan ei yksikään meistä ole ollut kyllä ymmärtäväinen näkemään että yuoueessamme ei ole ikkunoita, joista malo pääsisi sisään. Tämä toki on liian paljo, Marsinkin hulluutemme alussa; ei meidän kuitenkaan pitäisi näin yhdellä kerralla hypätä hulluuteen suoraan, niin että oikeakin, synnynnäinen hullu son havaitsee.” Tästä puheesta säikäktimät kaikki ja. lulivat ymmälle.

He katsoiivat toinen toiseen^, ja häpesimat ylsi toistansa. Ilman keskustelematta attoimat laitti murtaa läpiä läräjä-hnnueen muuriin, eilä ollut yhtään Hölmöläistä, joka ei olisi tahtonut itsellensä omaa ikkunatansa. Näin malmistui käräjähuone miimeinkin; sisustamatta se knmminkin oli mielä, ja siitä tröstä tahdomme paikalla kertoa.

Kuin heidän käräjä-kartanonsa näin oli totutettu pahalta lamalta ja saatu näkemään, piti sille nyt rnmeta laittamaan sisatmyksiätin. ja rakennns kamariloikst jakaman. Pailse muuta tekimät tähän kylpy-huoneen, sylky, huoneen ja nulky-huoneen erillensä, jotka pitikin ennen kaikkia mnita olla malmisna, ett’ei heille niiden puntteesta tulisi estettä yhteisiä asioita keskustellessaan. Ja nyt oli muka koko tämä kolmi kolkkaine» rakennus kolonansa malmis, ja he mihkimät sen juhlalli’Vsti kaikkein uarrieu kunniaksi.

Sillä mälillä oli talvi ja kylmä tnllnt. Tällöin piti heidän eräsnä päimänä kokontua käräjää pitämään, ja karjan-paimen oli jo tormellansa heille ilmoituksen töryyttänyt. Iott’ei yhteisille maroille tnlisi lämmittämisestä mahinkoa, toi jokainen nut halon tullessansa käräjä tnman lämmitykseksi.

Waan kuin rupesim^t panemaan tlipaa lämmitä, min katso uunia ei ollutkaan, ja yksin uuninsiaakaan eivät olleel muistaneet jättää rakentässansa. Tästä hammästyimät taas isosti ja nuhtelimat mähämielisyyttänsa. Nnpesimat nyt siitä keskustelemaan, ja kuultiinpa siinä moreu-laisia ajatnksia.

Muutamat olivat siitä ajatuksesta, että uuui piti tehtämän omen taakse, koska silla ei ollnt muuta sopimaa paikkaa. Waan luin se oli manha tapa, että talvlsena aitana kylän-tuomarilla oli istuimeusa uuuin tataua. niin näytti se heistä häpeällinlta, että hän pantalsiin uuuin taakse istnmaan.

Wiimein antoi muuan sen neuvon, että uunl tehtäisiin ulkopuolelle ikkunan eteen, josta se katsoisi sisälle. Niin muka huutoja auuettässa, milloin huutamien määrä ei sattuisi täysi olemaau, möisi uuuiukiu lukea joukkoon, sillä josko se ei lehoiltaisikaan mihin asiaa», niin ei se olisi mastoinkaan. Ja tuomarille möisi istuimen asettaa lähelle iklnnaa.

Tälle tnumalle kaikui joka penkiltä yh tei-»eu suostumus. Kuitenkin muistutti eräs ukko, joka jo kauemman oli hnllnna ollut tuin muut: ”maau, hymä ystämä, lämmin, joka munten tunlun huoneesen, uloshan se talla lamalla menee ulkona olemasta uuuista; mitä sitten teemmetääu toko uunilla?”

”Siihen tiedän leinon”, huusi kolmas. ”Mi»ulla on manha sären-nerkko, sen lahjoitan senra-kilnnalle. Kuin sen panemme uunin suun eteen, niin eihän lämmin miten pääse ulos.

Sttteu ei ole mitään pelättävää, eikö niin, naapuri-kulta? Sitten uunissa raistetaan ja teitetäa», teddäänpa naurispaistitt. atakiu!” Tälle Hölmöläiselle aunettiin joka haaralta kiitos hyväötä nenmostaiisa, ja lähimäinen istuiuuaikka tuomarin vieresiä määrättiin hänelle ja hänen jälkeisillensä. päättyi tämä seikka; nnni tehtiin ennen puhutulle pattalle, ja toisena täräjä-päivänä tuli huone taas täyteen hulluja, joiden nut oli malitseminen uudet lanta: miehet.

Uusi neunos-knnta otti ensin tutkiakseen, kninka kulä knnnassa perustettaisiin yhteinen jymäja elo-mara, joka olisi apllua, milloin kallis aika tulisi. Varsinkin oli snolasta puute, sillä paraillaa» käuma sota oli estänyt suolau tuomisen ulko-mailta; ueumos-knnuan puydettiin niin toimittamaan, että kylällä olisi oma suola, ilman jota kmtäeösä ei moitu olla euemmän kuin ilman sonnatta peltoa miljrlleosä.

Niin ueumos kunta, kanai» asiaa arveliu^usa, tull snnaavaan päätökseen: ”Koska kailille oli tiettv, että sokuri, joka on aiman suolau näköinen, lasvaa, l>nn seuraa siitä välttämättömästi, että snolakin kaövaa pellolla; sentähden on muka korkeasti knnuiouettava nenvos-luuta päättänyt ja määränuvt, etlä kylätunnau vhtl’!uen pelto pitää tunnettäa ja Jumala» uimeösä suolalla tylvettää. Silten ei olisikaan epäilemistä, etl’eivät näin saisi omaa suolaansa, ja täst’edes eivät suolan saanusesta enää turvitseisilaan kumarrella muita, niinknin tähän aoti.”

Pelto kynnettiin siio ja siihen kylmettiin, ,eumoö-kunuan musaan päätöksen jälleen, suolaa. Neun oö-knnta ja koko Hölmölän tylä elimat hvmassä toimossa, elmätka epäilleet ensinkään, ett’ei Jumala autaisi heidäu kulmöllensa runsasta siunausta, koska hänen nimessänsä kylmimätkin. Tässä toimodsaa» paiiimat martijatkin pellolle, jotka karkoiltimat pois linnut ja muut, ett’ei kylmös menisi hnkkaan.

Eipä ollakaan, pelto jo alkaa kauniisti mihoittaa ja ruohoa työntää. Hölmöläiset olimat sanomattomassa ilossa ja armelimat, että tällä kertaa toki oli heidän yrityksensä onnistnnut. He kämimät joka paimä katsomassa, kuinka suola laömoi; nskottelipa mouikiu seka itselleen etlä muille, oikein kuulleensa suolan kasmaman, niiuknin eutiueu mie^ kuuli heiuau kasmaman.

Ja kuta euemmän pelto kasvoi, sitä enemmän kasmoi heissäkin toimo, ja heiösä <i lövtvnyt yhtään, j^ka jo ajatuisiosaa» ei olisi svo’:n)t kokouaiola nelikkoa koti kasmua suolaa. Sentähden antoimatkin koma» käsky» martijalle, että jos mikä eläin, niinkuin lehmä, hemonen, lammas eli hanhi tulisi suola-peltoou, niin pitäisi se armotta Heli ajaa ulos.

Kuiteulin lulivat järetlömät luonto kappaleet miheriäiseen suola-meltoon, ja söivät sekä suola-lvlmökftn että kaoiraman ruohonkin. Wartija, kilin näki tämän, tiesi kollä, mitä hänelle oli kastettu.

Waan hän hölmiötvikokouausa päaotäusä, sillä häukio oli Hölmöläineu,eikä rumeunnt karjaa uloö <ijnnaa>l, maan juotsi kylään onnettomuutta koläu-tuomarllle ja nenmoö-knunalle ilmoittamaan.

Kauau aikaa pääiänsä mainaltnaan tälnän asian lautta, letimät nämä kylän hallitsijat sen päätöksen, että martijalle piti anuett.ia vitka paimeueu ruoska käteen ssiihen asti häuellä ei ollnt muuta ollut kuin kepakko), ja että neljä uenvoskunnau mauhiuta jäsentä kautaist häutä mahmassa pärematassa umpäri suola-peltoa ja häu ruoskalla hosuisi eläimet ulos.

Näin tehtiinkin, ja martija kulki ympäri peltoa luin Nnomin paami, kannettuna neumos miehiltä, jotka leireillä jaloillausa kokimat hyvin maroen astua peltoa, ett’eivät tallaamalla komin suurta mahinkoa lekisi kalliille kasmulle.

Tosiaau kilkkikin ja joutui suola-heiiä hvmästi, niinkuin rupa heinä ainakin tekee. Kuin nyt kerran rehelli. ne» Hölmöläinen sattni käymään kauuiisti hyöstymän kasmun ohitse, ei hän malttanut olla nyhtäsemättä jotakuta kortta maistaaksensa.

Tosi on, että miholaiset eli nokkoset polttimat hänen kieltänsä niin kipeästi, että olisi mieli tehnyt huutamaan; mntta tämäpä se juuri telikihäueu oikeiu iloiseksi, hau hyppi kuin oikea hullu, ilosta ,j,sä. tuskasta edes ja takaisin ja huusi korkealla äauellä: sitten makeata on; se masta makeata on!” Sitten juoksi joutuisasti Hölmölään, ja soitti snurella kellolla, että kaikki Hölmöläiset tulisimat vhteen, hymää sanomaa lunlemaan.

Heidän kokoudnttuausa toimitti hau heille mapisten ilosta: ”että olkoot hymässä toimossa; suolaruoho on muka nyt jo niin mäkemaä, että oikein oli vibamoitellnt bäuen kieltänsä; tästä on helposti ymmärrettämä, minkälainen hyvä suola siitä ailaa myöten tulisi.”

Tällä puheellansa saattoi kaikki Hölmöläiset, etu-nenässä, lähtemään pellolle. tuomari Tuomari riipi muutamia lehtiä suola-ruohosta, pisti kielensä ulos ja maistoi niitä; ja muut tetimät hairm mukaanft», ja kaikista oli sanantuojan lause oikein. He osivat vlen hyvillänsä, ja jokainen tuumasi sl> mielesfausä^ mikä suuri suola-herra hänestä tulisi.

Ja kuin kasvu oli joutnnut, tnlimat be hemosilla ja rattailla suolaa leikkaamaan ja kotiin saamaan. Olipa muntamilla riuskatkin kanssa, millä puida suolaa olistansa paikalla. Waan kuin kasin kamimät suola-ruohoonsa kiini ja rupestmat sitä leikkaamaan, niin sekös akeä ja tulinen oli, niin että kaikilta poltti kädet.

Tämän sen äkäisen luonnon olimat jo ruohon lasmässa hyvin tulleet tuulemaan, ja leikkuun olistmat kernaasti toimittaneet rukais-kädesfä, ell’eivät olisi velänueet heille uaurettaman, kuin semmoisella marilla muka pitivät käsinettä. Nytpä muutamat armelimat, että ruoho pitäisi niittää uiinknin heinää; toiset taas, että koska se oli näin ärällää, niin pitäisi se ampua jousella niinkilin hullu koira.

Tämä nenmo oli kaikista mieleen. Waa» kuin heidän kylässänsä ei ollut jouss-miehiä, eimätka mieraita uskaltaueet hättaa, sentähden että velkäsimät keiuousa tuleman muille ilmi, niiu jättimät asian sillensä. Luhyesti sanoen, Hölmöläisten täytyi jättää hyvä suola-ruohousa pellolle, kunne minkä paremman korjuu-ueumon keksimät.

Ia jos heillä jo ennen oli mähä suolaa ollut, niin oli sitä nut mielä mähemmän; sillä mitä eivät olleet käyttäneet tarpeihinsa, sen olimat lvlmaneet. Tämän muokst oli heillä nyt suuri puute suolasta, jouka tähden maimasivatlin päätänsä armellessaan, eikö liene pelto ollnt oikein humästi mnokattn, ja pitivät useampia karäjä-istuntoja siitä, kuinka asia toiste saataisiin paremmin onnistumaan.

(Jatketaan.)

Koti-maalta

Hantvärkeistä kaupungissa ja maalla on Suomen Senaatti, menneen vuoden 12 p. jouluk., antanut armoll. asetuksen, joka koko joukon löyhentää tähän asti meillä ollutta ammatti-kunnallista ahdistusta.

Tätä asetusta myöten ei muka ammatti-hantvärkkäriksi, joiden pitää kirjoittauta ammattiin ja vissit vuodet opissa ja kisällinä olla, nyt täst’edes lueta muita kuin: kirjan-nitojat, nahkan-pieksäjät (karvalit), vaski- ja kupari-sepät, hattu-maakarit, saven-valajat (ruukku-maakarit), turkin-tekijät, maalarit, satula-maakarit, suutarit, ompelijat (räätälit), sepät, nikkarit, sorvarit ja vaunu-maalarit.

Muita kaikkia hantvärkkiä saapi jokainen porvari-oikeuden hankkinut ja kaupunkinsa majistraatille sen ilmoittanut harjoittaa ilman esteittä.

Samoin saadaan rakentaessa muuralin ja salvajan työhön käyttää keitä hyvänsä, vaikka nämä eivät olisikaan kaupungissa asuntoa.

Mitä maalla oleviin hautvärkkärihin tulee, niin saavat nyt, paitse klasi-mestaria, muuralia, räätäliä, suutaria, seppiä ja sorvareita, jotka jo ennenkin ovat saaneet maalle asettua, kaikki muutkin hantvärkkärit maalla harjoittaa käsityötänsä, ei kuitenkaan lähempänä kaupunkia kuin kahden penin-kulman päässä.

Tästä luvasta ovat poisluettavat vaan kulta-sepät ja tinan-valajat. Hautvärkkäri maalla saa pitää oppipoikia kuin monta tahtoo, ja sitä paitse yhden oppi-rengin.

Maan-hantvärkkäri saa kotonansa tehdä työtä kaupunkilaisillenkin. Tekemiänsä saa hän pitää kaupan kotonansa ja kaupungissa kauppa-mieben puodissa, vaan ei muuten niitä kaupitella muualla kuin markkinoilla.

Kaupungin hautvärkkärit saavat samoin omissa kaupungissaan myödä tekemiänsä omissaan eli muiden puodeissa. Uusissa kaupungissa ja kauppa-kylissä ovat kaikki hautvärkkärit vapautetut kaikista ammatti-järestysten säännöistä.

Tämä asetus saa laillisen voiman 1:na p:nä tammi-kuuta v. 1861.

*** kauppa vapautuu ***

Kaupasta ja kauppa-puodeista maalla on Suomen Senaatti, 19:nä p:nä viime joulukuuta, antanut seuraavan armollisen asetuksen.

Suomen Senaatin talollinen osa-kunta saa hakeville antaa luvan kaupan pitämiseen maalla, kuitenkaan ei likempänä kaupunkia kuin viiden penin-kulman päässä.

Maalla saa kauppa-puodeissa pitää kaupan seuraavia tavaroita: pummulia ja pummuli teoksia, pellavasta ja hamppua, kalaa ja kalanpyydyksiä, hedelmiä, siemeniä, väriä ja väri-aineita, rautaa, terästä ja muita metalleja kuin myös niistä tehtyjä kaluja, nahkaa, neuloja, suolaa, jyviä, kahvia, sokuria, teetä, kryytiä, kryynejä, silkkiä, kirjoitus-aneita, tupakkaa, nuuskua, öljyä, saippuata ja haju-vesiä, villaa ja villakankaita, työ-kaluja ja ruoka-aineita kaikesta laadusta.

Kielletty sitä vastaan on tämmöisissä puodissa lääkkeiden ja kaikkein väkevien juomain kauppa, paitse olutta, jota saadaan myödä putellittain ja niin, ett’ei sitä paikalla juoda.

Kauppiaaksi maalle pyrkivän pitää olla suomalainen alamainen, ripillä-käynyt, hyvä-maineinen, kirjoitusta ja kirjan-pitoa taitava.

Joka maakauppiaaksi on päässyt, sen tulee kaupastansa vuosittain suorittaa kruunulle kauppa-veroa vähintänsä 20 hopea-ruplaa, ja muuten olla osallinen papiston, tuomari ja muiden kunnan virkamiesten palkkaamisessa, kuin myös kirkon-rakennuksessa, vaivaisten-maksuissa j.n.e.

Tämmöinen on tämän painavan asetuksen pää-sisällys; sen mähä-painoisempia syrjä-sääntöjä emme tilan vähyyden vuoksi voi tässä luetella.

Kätilöimistä eli apu-vaimoista on tullut H. K. Majesteetin uusi armollinen sääntö, ann. 19 p:nä lokak. mennä vuonna.

Rokon-Panemisesta on samana päivänä myös tullut H. K. M:teetin armollinen julistus, jossa paitse muuta säädetään, että rokon panemisen tulevat täst’edes toimittamaan kätilöimet ynnä varsinaisen toimensa, synnytys-avun, kanssa. Ja tulee maahan asetettavaksi yhteensä 76 rokon-panijavaimoa, nim. Uus-maan lääniin 6, Turun ja Porin 13, Hämeenlinnan 7, Wiipurin 1?, Mik—kelin 6, Kuopion 8, Waasan 12 ja Oulun 12.

Hallitus on äsken asettanut neuvo-kunnnan, jonka tulee esitellä, mitkä hankkeet esivallan puolesta olisivat toimitettavat saada mahdottoman suurta kuolevaisuutta maakuntien lapsissa hillityksi. Tähän on jäseniksi kutsutin : L5äkäri’Ilihallituksen päämies, maltio neumos ja tähtimies t:r L. H. Törnroth; estttelö sihteeri k. Senaatin papis-toimikunnassa, täbdestön jäsen t:r G. M. W«nlrberq, ynnä rohmessorit ja tähti miehet t:r E. Lönnrot ja t:r F. L. Sehauman. sS. I. S.

Suomen kauppa Wenajan kanssa v. 1858.

Suomesta vietiin Venäjälle tavaraa 584 tuhannen rupon edestä; tuotiin Wenäjältä tänne 2 miljonan 779 tuh.rupl. edestä. Mainittuna vuonna tekivät viemät Wenäjälle 20 tuh. ruplaa enemmän kuin sen edellisenä vuotena, ja tuomat taas olivat 1 miljonaa 543 tuhatta vähemmät kuin v. 1857. Wenäjälle viedyistä tavaroista olivat painavimmat: pummuli-teolsta s184 tuh. rupl.), rantaa, malo-kaluja ja maskea sl82 t.). hartsia s46 t.). kirjoituspaperia l42 t.), ja turkiksia s33 t.). Wenäjältä tuotuja teimaroita olimat etemimmät: jauhoja ja muuta elo-ainetta si milj. 506 t.), tupakkaa (179 t.), metalleista tehtyjä kaluja l125 t.) ja kyuttilöitä (119 t.).

Helsingista:

Opetus-laitosten ja Ali-opistonkin luku-aika on nyt taas alkanut. Majisterin-kokelaat ja siksi pyrkimät omat nykyjään päättäneet H. K. Korleudeltansa yli-kauslerilta pyytää lupaa mieltää majisterin-vihkiäisiä tulevana kevännä.

Ilmat. Menneen viikon lopulla ja alussa tätä miikkoa vakkanen ilkeän itä-tuulen kanssa; sitten lumi-sadet—ta, lentoja ja tasaisia ilmoja.

Suomen Lähetys-Sanomia N:o 1 jätaan tul. tiistaina.

Turun koulut ja oppilaitokset avattiin tänäpänä taas vaikutukseensa. Paitsi entisiä kouluja avattiin täällä myös yksi uusi oppilaitos, nimittäin Kuuro-mykkäin-koulu. Se kustannetaan Suomen valtio-varoilla, tuottamaan ja kartuttamaan näille onnettomillesi kristillisyyden ja sivistyksen oppia ja taitoa. Toimittakoot seurakunnat heitä tähän kouluun.

Koulun virkaa-tekevä esimies on kanslieri G. G. Malm, opettajana hänen meljensä K. O. Malm ja opettajattarena leski Fröberg. Koulun johtokuntaan, johon asetusten mukaan kuuluu koulun esimies vuheen-jobtajana ja opettaja! jäsenenä sekä yksi benli opettaja-säädystä, maamiljelys-säädysta ja pormari-säädysta, on valittu maaviljeliä I. A. von Essen, Lnkion-apnlainen maisteri A. F. Rosendal ja maalari C. G. Söderstrand. lS. T.)

Kuopion markkinoista tammikuun 13 ja 14 p:nä. ”Meillä oli täällä nyt markkinat. Ilma oli lauhkea ja tyyni, eikä nsein ole semmoista markkina-sääta meillä ollut. Tamaran liike oli bvvä. Erinomattain hevoisia myötiin hyvän-puoleisiin hintoin, vaikka kalliin hevoinen ei kuitenkaan ollut kuin 375 ruplan maksava. Rukiit maksoivat 4 r. 50 f., ohrat 3 r. 50 ä 4 r. tynnyri.

Waikka rahvasta oli paljo, ei kuitenkaan erinäisiä tapauksia ollut”.

A. P.

Tamperelta. Wanhan tavan mukaan ilmoitettiin Uuden vuoden päivänä seuraavaiset seurakunnan muutokset kun oli tapahtunut viimeisen vuoden kuluessa.

Syntynyt oli 203 henkeä (110 poikaa 93 tyttöä),joista 19 äpärää; kuollut 100 henkeä (55 miehen-, 45 vaimon-puolta); vihitty 58 pari-kuntaa. 23 pari-kuntaa eronnut kuoleman kautta; seurakuntaan muutti 560 henkeä (227 miehen- 333 vaimon-puolta); seurakuunasta ulos muutti 395 henkeä (196 miehen- 199 vaimon-puolta); ja koska syntyneitten luku nonsee yli kuolleitten 103, seurakuntaan sisälle muuttanut 165 enempi kun ulos, niin oli seurakunnan lisäys 268 henkeä.

J. B.

Tamperelta

Hirmuinen tapaus sattui täällä joku aika taka-perin; rauta-tehtaan työmiesten ämmille oli tullut riita jostain varkauden asiasta, joka niin julmistui heidän välillänsä, että syntyi tappelu; toisella oli rauta-moukari, jolla lyödä kolautti, mutta sivahti sivutse; toisella oli rautalapio, jolla tavoitti päähän, johon myös osasi niin että otsa-luu halkesi; vaimo raukka vietiin sairas-huoneeseen, jossa muutaman päivän kärsittyänsä hirmuisia vaivoja heitti henkensä; murhaaja kuuluu jo olevan vankeudessa.

Tämä olkoon esi-merkiksi kaikille varsinkin pahankurisille ämmille, ett’ei niin tavattomuudella ratkasta asioitansa, vaan jättää sille koston, joka oikein tuomitsee.

J. B.

Tamperelta. Eräälle parikunnalle täällä syntyi viimme syksynä merkillinen tyttölapsi, jolla ei ollut käsiä eikä jalkoja ensinkään, mutta muutoin terve ja kohtuullisen suuri.

Mikä tarkoitus lienee Jumalalla tämmöisen ihme-työnsä mukana, on meiltä poloisilta tutkimatoin: vanhemmille on tämä suureksi sydämen kivuksi.

J. B.

Westankärrin maan-viljely-koulusta lähetti meille eräs J.P. seuraavia sanomia.

Nyt mennä vuonna opettajamme Engblom’in pois mentyä emme ole saaneet tietää, onko rukous-päiviä ja muita juhlia ollut ollenkaan, koska meitä semmoisten päivien aattona pidetään työssä yksi aika kuin muinakin päivinä. Ennen rakkaiden vanhempaimme luona ollessamme neuvottiin meille, että rukous-päivän aatto-ehtoona piti lakattaman kello kuus työstä, että paremmin muka jouduimme itseämme juhla-päivälle valmistamaan, ja sanoivat että sen on esi-valta niin määrännyt.

Waan nyt on monelle täällä tullut epäily, eivätkö lienekin vanhempamme tätä asiaa väärin käsittäneet, ja muutamat ovat siinä luulossa, ehk’ei vouti-oppilaiset tarvinnekaan mitään juhlallisuutta niin kauan kuin ovat tässä maan-viljely-koulussa.

Kirkonmenoa olemme kuitenkin käyneet kuulemassa, vaan emme me siitä ole ymmärtäneet mitään, kuin se on ollut ruotsalainen.”

Nikkarin koulua eivät vasta tulleet oppilaiset ole saaneet ensinkään.

Ruoka on ollut huonompi ”kuin Mustialasta tuotu ruoka-lista viisaa.

Kamarit ovat kolmen sylen pituiset ja kahden ja puolen sylen levyiset, ”joissa asuu kahdeksan miestä eli oppilaista”.

Saunaan pääsevät vaan noin seitsemän ja kahdeksan viikon päästä, vaikka sillä välillä on riihiäkin ollut.

Ikkunat ovat asuin-huoneissa yksin-kertaiset ja niin hatarat, että tuullessa kynttilä on sammua ikkunan edessä lukiessa eli kirjoittaessa.

”Wiimeis-vuonna, 10:nä p. syysk., Maan Isä (kenrali-kuvernöri?) katteltuansa näitä ikkunoita sanoi aivan vaarallisiksi ihmisen terveydelle, ja Maan Isä sanoi jo sitä ennen toisena vuotena vuosi-tutkinnossa käskeneensä laittaa kaksinkertaiset ikkunat, vaan kuin ei nyt vielä Maan Isän puheesta ole lukua pidetty, niin täytyy minun tässä siitä valittaa.”

Hausjärveltä.

”©uunuutaina tämän tammikuun 15 p:nä pibettiiu täällä yhteinen kirkonkokous fan* sakoulun perustamisesta feiirafuiitaamme, jota asiaa val* niistämään valtttitn jo suus-kesällä toimifunta.

Tämän toimikunnan työnä oli pääasiallisesti tehdä seurakunnalle esitys koulun järjestämisestä ja mille la nalle fe ensin tulisi perustettavaksi, jossa työssänsä ounistuiivatfi niin, että konlu vabillä knstannnksilla feurafunualta tulisi täyttämään tarkoituksensa.

Eentäl’den jo efttuSta ylösluettaissa jokainen asian mnmärtävä ja barva^taiva seurakuntalainen (uulifin esityksen voittavan yhteisen suostunnon, vaan mitäs vielä?! Samalla kuin esitys oli Ylös-. luettu, parabtitrat kaikki sivistyksen ivtbollifet, joita olifin suurin osa läsnäolevista, huutamaan: ”konlu on ni* van tarpeeton!”

Waitla kuulivat esityksessä matoitta* lvan, että kristinoppi tulisi olemaan koulun perustusopetuksena, niin kumminkin ilman hämmästystä ftelftnnit senkin tarpeellisuuden.

Näin valistunut on jo meidän kansakunta! Ellaät kumminkaan, kunnioitetut pitäjämme herrassääty kuin myöskin osa talonpojista, jotka olette opettajaittemme kanssa astata edesseisoueet ja auttaneet mahdollisnnden jälkeen, minun sanoistani loukkaantuko; eivät ne teitä tarkoita, sillä tiedätte kyllä että työnne on Herrassa tehty.

Kehoitukseni on ainoastansa: rukoilkaamme Herralta siunausta aljetnlle työllenne ja airaamaan kaikkein, vielä sokeoina olevain sydänten silmät, näk—emään suurta p»uttnvaisnnttansa!”.

—db—.

Hausjärven Tietäjistä Sananen. Edes-kuluneina vuosina on kirjoitettu Suomettareen Tietäjistä täältä. Niitä on vielä julkaisemattomiakin Tietäjiä Hausjärvellä.

Löytyy Herajoen kylässäkin tietäjä, joka Heinomatin ja Waivaron myllärin eläissä oli opin-poika, vaan siitä asti on hän jo ollut pää-mestari.

Mistä hän taitonsa on keräillyt, on minulta tietämätöin. Sanotaan äiti-vainaaltansa alun saaneen, ja sitte leikki-sanasta Hämeenlinnassa istuissaan lisää oppineen; saa tuota sitte haluava taitoa minkä mistäkin.

Syntyisin hän on Arolammilta pienen tilan poika. Herajoen kylässä on hän pitemmän ajan hoitanut pientä torpan maatansa puhallustensa väliajoilla. Ukon liike on jo ruvennut laimeentumaan, kuin ihmiset ovat tulleet tuntemaan hänen vaikuttamattomat ihmeensä.

Mutta ei niistä vielä tietäjiin turvaajoista puutetta ole, mahtaneeko tullakaan. Wiime syksynäkin kiitteli jotkut Nurmijärviläiset (joitten apu se parhaastaan on ollutkin) Herajoen ukkoa avun saamisesta, eikä siitä huolineet mitään, vaikka minä koetin sitä tyhjäksi tehdä, pysyivät vaan luulossansa. Wielä nimittivätkin häntä oikeen lääkäriksi.

Mutta tietäjäksi ja taikuriksi minä häntä sanon, syystä ett’en ole lääkärin nähnyt parannusta tehdessään huuliansa hopsottavan suola-pussiin, rasvapalaseen ja viina-pottiin, jota tietäjät aina tekevät.

Hausjärvellä kuuluu olevan vielä toinenkin tietäjä hyvää vaikuttamassa, mutta kuin en minä häntä tunne niin en taida sitä tyystin ilmoittaa. Muuan mies minulle kertoi ”puna-multaa hänellä olevan puolikossa, jota sitte sohjaa viinan sekaan”.

”Typerä ihminen taitamattomuudessansa” luulee sitte hyvääkin lääkettä saavansa. Joku kerran sanoi: ”Se on vasta tietäjä, se saa tinankin punaiseksi”. Niin muka tuumaili hän sen noitumisesta muuttuneen.

Suuri häpeä on sekin Suomen kansalle; kansalle joka on elänyt yli 700 vuotta Evangeliumin valossa, ja vielä löytyy tämmöisiä tietäjä-veitikoita ja niihin turvaajoita.

f— — —h—n.

Hollolasta Tammikuun 3 p. 1860. Hirmuisesti olemme näinä päivinä saaneet lunta; ei mies muistiin ole joulun aikana ollut niin paljo lunta kuin on tällä kertaa. Mutta se on vielä merkillisempi että sitä on puissa niin runsaasti että suuret paksut puut taittuvat ihan poikki lumen painosta.

Oikein hirvittävää on kulkea metsäisiä teitä, sillä kahden puolen tietä kaatuu yksi riuku-mänty toisen perästä, ja siinä käy kauhia roiskina, juur kuin mies joukko olis kaskea hakkaamassa.

Jos muualla Suomessa lumi on siten puita rouhinut, kuin meidän seuduilla, niin on Suomen metsille tullut arvaamattoman suuri vahinko. Ilma on näinä lumisina päivinä ollut ihan tyyni.

-s.

Hollolasta Tammikuun 3 p. 1860. Rokko on näinä aikoina liikkunut pitäjässämme; on se hirmu-tauti muutamia tappanutki, vaan ei kuitenkaan monta. Kohta odotamme piirilääkäriä asumaan pitäjäämme; virka on avonaiseksi kuulutettu, saadaan sitten nähdä, jos löytyy hakioita virkaan.

-s.

Ulkomailta

nyt t>^is, sitten Ranskan keisarin merkillistä kirjettä pänrille, josta edellisessä n:ösamme mainitsimme, kuulu juuri mitää». W.ian väkevästi on tämä kirje vaikuttanut kaikilla puolin. Italiassa on käännöksiä siitä painettu nvnet kmnmenet tuhannet kappaleet.

Sardiniassa teki se sen, että mainio Cavour, jonka kesällä, Villa Franean rauhan tehtyä, täytyi erota ministeristöstä, sen tähden että hän liiaksi rakasti kansaansa, on nyt kuninkaan kutsumuksesta taas hallituksen johtajana ja ensimäisenä ministerinä.

Paavi-rukka kyllä rimpuilee vastaan, ja hänen on sääli luopua maallisesta vallasta, vaikka hän sitä on niin kehnosti hoitanut. Papit ovat arvattavasti paavin puolella kaikissa maissa, vaan miekkaa vetämään paavin edestä ei ilmaudu ketään.

Ei edes Itä-valtakaan, joka kyllä katkeralla mielellä näkee Ranskan-maan vähitellen täyttävän kesälliset lupauksensa Italian kansalle, vaan jolla omassa itsessänsä on niin paljo tekemistä, että kuuluu olevan valmis luopumaan viimeisestäkin palastansa Italiassa, Wenetsiasta, jos sitä vaan ruvetaan todella kuvmää», joka ei lienekään kaukana.

Julkisia ja laillisia ilmoituksia.

Nimitettyjä: l’ovioiteuden neuvokseksi Wiipurin bovioikeuei teen aseoson samaosa bovioikeudessa K

poiinieotariksi Porin kaupunkiin porimestari N^kaarlepyvssä, maist. A W.Montin.

Hovioikeuskunnista.

Waasan bovioikeuden suomasta on fa ut tertortytenfä tä!’den 3:fuufautifen virkavapauden Tornion tuomiofunnan tuomari 3.Gaftren tuomarin toimesta :Hoivauiemen, ftemljSrven ja Sllffulan käräiäkuunissa. jolla aikaa samaa virkaa toim—ittamaan on määrätln porlme4tar< Jv. I,Nylander

Läänihallituksista.

Wiivnrin miaberran säännöotä on määrän»’ Welikalalideil pitäjän ja Sippolan kappelin nimtémie^effi entinen maafanélféti H. ?l. Valonius. famatla fuiu siitä viraota on oman pyrkimisen seuraukseksi virfäroit saanut nimismies it. Z-?l o—i’ rftr5m. Kokouspäiviä velkojille feuraa»i#fa Proklaama-jutuissa: k”ptei»i K. N. Andersi !-v.<in. p/l, Wl,’»rin k!!’laf,0!k:ss,’. 2:(ena p:nä e»sili s,ttuvia tarvi’är,viä; Perinnönluovutus’iutu!ssa: leipurin H. Astenius>>v”i>l. perPor—v>,’on raatio(f:éfa 18 p;nä Kesät. 1860. Wirkoja avoinna: sibtierin virka tulli-ylihallitutseosa, bät. 56 p:ssä tammikuun 16 p:C’tä.

Hippakuntain sanomia.

Turun hippak.

Määrätyt: v.t. sotapappi. v. kirkh. B.<H. Bremer kirkb. apul-ksi W.,asaan, kirkh. avul. Perniössä ). F. Neinbolm Kum!il,a,en lirlb. apul:ksi. ylioppilas I.I.Tams^n v.t. teiseksi op.ttajaksi Tampeiee» ala-alkeiskoulussa, kokelas F. A. Canth v.t. autt,ij>,-opeltajatsi Pietarsaaren ala-alkeiskouluosa, kokelas I.K. Limon määräystieteen v.t. auttaja-opettajatsi Turun ylä-alkeiskouluossa.

Porvoon hippak.

Pyhän Jobanneksen nimelliseksi eii pitäjäksensä on Wiipurin pitäjästä eroiteltu Kakin tappeli ja ensimä’ i seksi kirkkoherraksi tähän uuteen pitäjään nimitetty Kakin lappat. A. G. Hal’l.

Avoinna hättavatsi 159 paivässä vlime Joulukuun 5 p:stä Wiipurin pitäjän kirkh. vlrka Wiipurin majistraatissa. Waaliin kappalaiseksi Luumäelle pantu: 1) Pxksilan lappal ,v.tirkh. H. Nenqvist, 2) v. tirkh. Antrein pitäjässä G. A. Cajander, ja 3) lirkb. virantoimittaja Valkealassa, v. kirkh. A. W. Mansner. Wara-kirkkoherran arvonimen saaneet: opettaja Porvoon ylä«alleiskoulussa K. H. Alapnus, lielenopettaja Helsingin ylä«alkelskoulussa E. W. I.Boisman, tirlh. apul. Mäntyharjussa A. Nosberg ja v.t. kirlh. A. W. Mansner.

Määrätyt: rovastin virtaa Uudenmaan loutrahtikunnassa toimittamaan Tuusulan tirkh, K. Aspegren, armovuoden saarnaajaksi Kerimäen kappalaisvirassa lirkh. avul. A. S. Kiljander, kirth. apuliksi Kerimäelle lirkh. apul. Iuvalla E. I.Hovun. lirkh. apul:ksi Iuvalle armov. saarn. Sulkavalla K. E. M. Nordström, armov. saaru:lsi Bullavalle armov. sairn. Kerimäellä K.I.Cederblad, setä historian ja maatieteen opettajan virlaa toimittamaan Porvoon ylä alleiskoulussa kolelas O.H.A. Höijer täksi le° vät-lukukaudelsi.

Wirkavapauden saanut opettaja Porvoon viainiiussa koulussa lokelas W. G. Lagus.

Dhlituiliä Jlinnitulilin.

Kirjakaupoissa äiminä :

Kuvälmia 1808 vuoden sodasta. Esitteli Osk. Blomstedt. Odellinen Osa. 30 k. Lyhykäinen Maaviljelys-oppi kysymyksissä ja vastauksissa, Suomen maanviljelijäin sekä maaviljelys- ja kansakoulujen tarpeeksi mukailemalla toimittanut A. Manninen.

20 kop. Useimmissa maamme kirjakaupoissa: aivan nyt ilmestynyt Nuija-sota, sen syyt ja tapaukset, kertoellut Yrjö Koskinen. Jälkimäinen osa. Hinta Maajoille 1 r. ostajoille 1 t. 25 kop. Ensimat nen osa maksaa 60 kop.

Kirjakaupoissa myötävänä aivan nyt ilmestynyt: Mustikoita ja Mansikoita I.

hinta 00 kop. Ahlqvist, Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854-1858.

hinta 1 rupla. 10 (5)

Hättava mitta.

Kun on saat»! H. K. Majesteettinsa armollinen vahvistns säännöille, jotka ovat tehdvt sille fonlulle, jota on aikomus toimeen panna kauppa -apulaisen Adam Wilke-vainajan siksi tarpeeksi lal)i’ottami(Ia rahoilla, ilmotetaau tämän kantta pääopettajan virka mainitussa koulussa hättavakst 56 pataftn kuluessa, fuitenfi tätä päirvää lukematta, ollen hakemus, seurattuna asianomaisella papinlirjalla ja todistnksella taita»aifuubeSta, läb,etettä»ä Suomalaiselle Kirjallisuus-seuralle Wiipurissa, ja ilmoitetaan myöski että, sen mukaan kuin Keisarillisessa vahvistuksessa käsketään, Tuomiokapituli Porvoossa määrää tämän opettajan, Kirjallisuus’seuran valitseman Toimikunnan esityksellä, virkaansa, sekä myös että vuotuinen palkanmäärä on 600 ruplaa hopeaa, ja sitä paitsi 100 ruplaa hop., joilla on banftttatrui puut, kynttelit ja kouluun tarpeellinen siivonpito. Wiipurissa 7:ua päivänä Tammikuuta 1860. Käskyn mukaan: Axel Gabr. Corander, 3 (2) Seuran sibtieri.

Itäviä pellavan siemeniä. Hyvästi itäviä Riikalaisia pellavan kylvö-siemeniä 1839 vuoden sadosta, aivan ikään tulleita, jetbett hyvyys ta’ataan, myödään huokeaan hintaan, entisessä kauppaneuvos A. Kingelinin kartanossa Turussa. 3(3)

Hiekan vetoa rautatiellä. Oulukylän (Ogelbyn) rautatien työpaikassa Helsingin pitäjässä tulee isompi biekau tveto ensitulevana t,ilvena tehtäväksi. Tätä työtä aloitetaan samassa kuin rekikeli on tasauntunut ja tehdään pillin kolo talivea. Kunakin päivänä voidaan roetää kokoon 1 neiiéfufmafen sylen paljous, joe-t.i ntAffttaan 1 vvl,i 6t>p. Kuka kaluaa sitoutua vetämäan nyt oatfada suurempaa bieffa«fuininaa, on fii^enfi tilaisuutta. Huoneita työmiebille ja tallia hevoisille löytyy. Tästä asiasta voidaan puhutella allanimitetty.i Malml’yn kartanolla Helsingin pitäjässä.

Malmbyssä 1 p. Ioulul. 1859. 6 (6) F. M. ven (5esen.

Mehiläistä saadaan tilata Sederholmin ja kumpp.kirjakaupassa Helsingissä ja kaikissa Postikonttoreissa maalla 2 ruplalla koko ja 1rupi. 15 kop. puolivuosikerta, postirahaa maksamatta.

Wmpuista Sa naisia Suomen Lapsille voidaan myös mainituissa paikoissa tilata 80 kopeekalla. vostirahan kanssa. Rietr. Polen. 5 4 (1)

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Rukiit 5 r. ja 5 r. 20 k., ohrat 4 r. 50 k. ja 5 r., kaurat 2 r. ja 2 r. 50 k. tnri; ruisjauhot 40 ja 45 k., raavaanliha, tuores 80 ja 90 k., palvattu 80 k. ja 1 r. 20 k., lampaanliha 1 r. ja 1 r. 10 k., palvattu 1 r. 40 ja 1 r. 60 k., vasikanliha 1 r. 40 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 50 ja 1 r.70 k., suolaset silakat 45 ja 50 k.. voi 3 r. 30 k. ja 3 r. 50 k., heinät 14 ja 20 k. leiviskä; linnut: pari metsoja 90 k. ja 1 r. 10 k., teyriä 50 ja 60 k., pyitä 20 ja 25 k.; kaurakryynit 20 ja 25 k., ohrakryynit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 6 ja 7 k., kappa; lohi suolattu 20 k., hauvit ja ahvenet 4 ja 6 k., siika !U k. naula; nuori maito 8 ja 10 k., piimä 8 k., viina 57 ja 60 kannu; munatiu 35 ja 40 k.; halot: kuorma koivusia 1 r. ja 1 r. 20 k., petäjäistä 75 ja 90k.

Helsingissa, Cuentalaiftn Ki>j,’.Nis!N!!V!, 5euran .ftitjapainoéfa

Painoluvan antanut: I.. lleundul-^ei-.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: