1860-02-24 Suometar


Suometar 1860. N:o 7. Perjantaina 24 päivä Helmikuussa. 14:stakymmenes vuosikerta

Hinta: koko ivuosilerta 1 rupl. 50 kop. ja puolivuosikerta 81 kop. hop.

Kirkollisia Ilmoituksia: Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen pnolipäivä-saarnan (Ylimäen kirkh. apulainen Gestrin smaali-saarna) ja ilta-saarnan v. kirkh. Snellman

Samana päivänä pidetään saomenkielinen piplianselitys k:!o 6 jrv.

Wielä Allakoista.

Yalietettn.)

Suklela-jos’sniukin, nimeltä ssll, puolustelee Suomen yhteisissä Sanomissa N:o 17 Allakkojen knstantajaa. Tämän kustantajan ansioksi hän lnkee, että se Mliopistolle maksaa allakka-oikeudesta vuotista vuokraa 2,450 ruplaa. Meidän yksinkertainen luulomme on, että kustantaja ei ole sulasta hymäntahtoisnudesta mennyt tähän muokra-kauppaan, maan toimoen sillä hymän eduu saamansa. Jos häu nyt perastä-päin hamaitsee kaupuansa typeräksi, niin hänen ei ole oikens yleisöltä eikä allakkamyujiltä hakea korvauksensa. Mutta niiu kuitenkin tämä kustantaja on tehnyt. Pari muotta sitten hän mielä möi niomattomat allakkansa 35:een rnvlaan tuhannesta ja antoi myyntö-prosenttia 15″/.,. Nyt hän on loroittannt hinnan 37V-2 ruplaan ja autaa siitä 15″/l, myyntö-prosentiksi. Hän armelee että puolessa kolmatta rnvlassa on vhtä-kullaksi niomisen hintaa tuhauuelle kappaleelle, mutta tamallisesti otetaau täyteensä ki)lme ruplaa, josta siis tulee ’/2 ruplan manhinko myyjälle. Mutta tämä olkoou kuinka hymänsä, uiiu on 15″/.. liian mähäinen myyntö^ valkinto, kun kirja niin pikkuinen on. Onpa isompienkin kirjojen kauvassa aina tamallista, että kustantaja antaa valjoa isomman prosentin, esm. 25″/” eli 39″/^, jos sadottaisin otetaan, saali jos tuhausia kerrallaan. Mutta uäiu mähäisessä kirjassa on 15’7.> marsin turha myyntövaivau palkkioksi. Se saattaa myyjälle kyllä maimau maksaa, jos hän 00-kopeilkaiseöta kirjasta saapi 9 kopeikkaa myyntö-vaivastaan; mutta kun 4-kopeikkaisesta kirjasta saapi ”/i” kopeikkaa, ja kanpan-väallisiksi sulaa vabinkoa ulottamisessa, uiiu tämä taitaa hymin pian kääntyä tappioksi. Ia niin lienee tehnytkin, koska toiset myy’ jät omat koko allalla-kanvasta lakanneet, toiset omat omin lumin ottaneet hinnaksensa 5 lopeikkaa kappaleelta. Jos nyt Makka-knsl^ntaja ei moi entisillä ehdoilla toimeen tulla, niin me tosin emme sumaitse häueu perikatoansa, mutta lnullsimine hänen ehkä pulastansa paäsevau muilla keinoilla, kuin yriteämillänsä. Hau saattaa esm. esimallalta pyytää, että allakau» hinta nostettaisiin 5:een kopeikkaan. Niiu omat esm. Ruotsissa hrat Norstedt ja Poiat, joilla allakka-oilens siinä maliakunnassa ou, saaneet asiansa korjttnksi. Multa luultamasli on myöskin näille herroille pantu määrä, mitä saamat ottaa unvjiltä ja mitä saavar ottaa niomattomisla kappaleista. Semmoinen määrä olisi myöskin vantama meidän Allakkakustantajalle. Präntiu ja vaperiu kelmollisuudesta ei ole luultamasti larminu Nnotsissa mitään määrätä, sillä siellä ei kukaau kehtaisi yleisölle tarjota sen-muotoista solkkaa. Multa meidäu maassa, jossa allakat nähtämäsli painetaan riihen-marstalla, on tarpeellinen tehdä tarkka määräys paperista ja präntistä. (vä tän-muotineu Suomalaiuen allakka on ruma niinkuin riihestä tullut, ei moi Ien kustantaja kieltää, maittt kuinka lokekoon rantojansa siimota. Rln’tsinkielistä emme ole uähneet, mutta jos tämä siimompi on, niin emme tiedä syytä suomenkielisen huonommuuteen, loska siitä yksi hinta maksetaan. Puheesen tnltna tahdou mielä lisälä pari sanaa vaiuavasia asiasta, joka kuuluu vhteen piirikuntaan kuin allakatkin, nimittäin

Waltio-allakasm eli Waltio-kalenterista.

Tämmöinen kirja painetaan vuosittaiu maassamme, mutta ruotsiksi. Siiuä löytyy paitsi muoden allakka, myöskin luettelo vierasteu hovien korkeista jäsenistä, luettelo oman maamme virkakunnista ja sen jäsenistä, luettelo tähdistöjen jäsenistä maassamme, sekä nlosmeto muntainista jokapäimäiseen elämään koskemista asetuksista, e sm. kartta-asetuksesta, sen verta että nähdään imssä tiloissa ja minkä armoista karttoja tarvitaan j.n. e. Tämmöinen maltioallakka olisi nyt meille Suomalaisille yhsä tarpeellinen kuin Ruotsinkielisillekin. Tosin se kuitenkin saisi ja tarvitftsi olla valjoa vienempi ja helvvohinlaisempi knin luo ruotsinkielinen. Siihen ei ollenkaan tarmitsisi p.inna tähdistöjen jäsenet, ei myöskään kaikki alhaisemmat virkamiehet, eikä juuri aivan tyuslästi kaikkia vieraita hallitsijoita. Muita etemimvien valtojen hallnsijal, sekä oman maamme virkakunnat etemimvine jäsenillensä, mieläuä kartta asetuksen pää-pyläleet ja semmoiset seikat tarvitsisimme hvvin tuntea. loimomme siis, että tulevM vuodekst snomenkielinen maltio-allakka toimitetaan. Toimomme myöskin, että sen hinta ko’on snh- »eeu tulee kohtuullisemmaksi knin ruotsinkielisen. Semmoinen kirja ei tarvilse aivan suuria muutoksia toisesta vuodesta toiseen eikä siis seuraamana vuonua vaatine suurta maimaa ladottaessa.

Vastans herra C. O. Eiiren’ille. Ei herrat paljoa kärsi; tikulla silmään pistää, niin suuttuvat, sanotaan sana-laskussa, ja niinpä on käynyt, minunkin ja teidän välillänne. 4:ssä kirjoituksessani Kilpiselle, jossa puhuin koulinemme Suomen kielen opetus-kirjoista, satuin teidänkin teke- «näätänne pienestä kieli-opista sanomaan, että se on »nuhteetoin ja lyhyytensä vuoksi varsin sopiva koulukirjaksi, ehkä se muuten ei ole aivan virheetöin«. Tästä lauseesta on tuo vaivan virheet öin» kovin pistänyt Teitä, niinkuin näkyy vastauksestanne vantti Outosellea Hämäläisen G:ssa n:rossa. ja pilkan vuoksi pyydätte minun Ilmoittamaan ne virheet, jotka siinä olen löytänyt. Sen teenkin kernaasti, vaan tässä ei kuitenkaan ole siihen tilaisuutta, sillä, niinkuin itsekin sanoma-lehden toimittaja, arvaatte hyvin, ettei tämmöisen käy vähiä palstojansa menettäminen vähäisiin erikois-tutkintoihin. Osoittaakseni kuitenkin sitä kieli-tutkinnollista Kant:»», jolla Te olette ja jolla Suomen kieltä katselette, voin tässäkin mainita, että Te kieli-opissanne ette koskaan mainitse äänistä, vaan kirjaimista eli puu tavista. Näillä jpulistavilla) on teidän kieli-oppianne myöten omaisuuksia, ne muuttuvat, käyvät toinen toisensa siaan. hyppäävät poiskin j. n. e. Jokainen valliinkin kielistä ajatellut tietää, että tämä on järettömyvlta, että kuolleille pulistaville se on aivan yhdentekevä mitä toisia pulistavia heillä on edessänsä ja takanansa, vaan että kielen äänet ovat ne jotka tämmöisiä muutoksia ja liikunnolta tekevät, jotataas opettajan el pitäisi väsyä penäämästä oppilaisiin, sillä näillä on ilman kirjankin neuvomatta kyllä halu luulla kuolleiden puustavien noin edes-takaisln muuttelehtavan. Ette suinkaan Itsekään voine kieltää, ettei minulla jo tässäkin yhdessä seikassa ole kyllä syylä kieli-opistanne sanoa, ellei se ole vaivan virheetöin«, ja vähä-järkisenipikin kuin Te hyvin käsittää sen vanhan tiedon, ettei Ihmiseltä synny mitään vaivan virheetöintä«. Toinen asia, joka an käynyt vastoin mieltänne, on se, kuin minä olin moittinut V.Koskista siitä eitä kieliopilliset nimitykset hänen niotsin-kielisessä oppi-kirjassansa ovat suomalaiset. Te olette löytäneet tämän niin soveliaaksi, että olille muka itsekin aikoneet tuleviin painoksiin kieli-oppianne panna nami» suomalaiset nimitykset. Hyötyä ette voi sanoa tästä olevan muu!a kuin että suomalaiset nimitykset muka ovat paljoa »selkiämmätu kuin lalinaiset. Tämä voitto, luultu selkeys”, jolla tarkoittanette sitä että oppilaiden suomalaisen nimityksen avulla paremmin käsittää sanoissa olevan merkityksen kuin latinaisen, tämä voitto on niin vähäinen siitä seuraavia haittoja vastaan, etfen ymmärrä, kuinka vannat knulumieliet tämmu,’8tä väitlävät. kalinainen nimN.v« on nuokeampi oppia ulkoa, latinaisten nimit)’8ten kautta tulee oppil.iinen vertailemaan äitin kielen taivutuksia muillen kielten <aiv,!luk8lin, la vaanin ’leillän lausettanne «anon, että l.,<in:»i^et nimitvk »6t ovat »elkeämmätkin kuin 8unmalai^et 8ille, on väliä lukenut latinaa, niinkuin »l-vallava8ti kaikki oppilal8et nii88ä oppilaitoksissa. jni88» ruot«!nkieli8lkieli-oppianne käytetään. IVlikä nvotv an »iis 8»omalaixi^ la nimit.vk^i^tänne tämmöi8,88ä kouluina? Oppivatl,an e<le» pari kymmentä uutta 8unmal»i8t» 8«na» «itenkin, vahaatte te. tämäkin voitto an vänäinen 8itä l,ai,taa vaataan, jok» 8unm»lai8i8ta nimitvk«,8<ä on ruol8in.kiel!^^il ,.petuk«e88a. Ummikko l-uat8ala,8ella pojalla on 1o kvllä tvötä mu>8tae88aan 8u«men kielen k»ik,8ta mui8ta kielinä poikkeavia taivutuksia ja «ääntöjä, ilman että tätä tvutä l.änelle tal,al!an«a telltlään vielä vaikeammaksi. ’1’ei6än nimitvksillänne määräten Kuului8i ololla e8im. vanalle oppinee m mall» näin: 8,’vunto vk8ikku, Kak8ivel-tainen, toinen verranto, tekiällinen. suomalaistakin kirvittää kuullekaan tätä mn8kaa, vaan jokainen arvaa nvvin 8en ummikkoruotsalai^en poika-rukan tunteet, tä^tvv «ppia 8e ulkoa. (jma-kieliM nimitvle8iä Kiel,.opi882 on koetettu muuallakin, niinkuin »en kerroin ea>ll». m»initu88» Kirjee88äni; että ne eivät ale kannattaneet .ja että nii8tä on käännytt^ taka,8in I»tin»l8iin, tunnette lovin itsekin. Mutta vielä hullumpaa on tämä suomalaisten nimitysten Väki8en työntäminen,jos muistelemme, että nämä suomalaiset nimitykset eivät ole Suomen kieltä. Eli kuka lukijoistamme voipi sanoa että tämmöiset nimitykset: nimentu, osanto, omanto, 8ivuntu, kautanto, vajanto, vunto: suorannainen, järjennäinen; ehdonto’ sianto, verranto, j. n. e. ovat muuta kuin linnun-kotolaisen kieltä eli — mustalaista? Kuin ne eivät ole tehdyt Suomen kielen johto-sääntöjä myöten, vaan vasten näitä sääntöjä, niin ne eivät, ole Suomen kieltä, tätä ei pitäisi tarvita kahdesti sanoa kelienkään, saatikka kieli-opin tekijälle. Kuin Te, joka itse selitätte kielemme lakia, käytätte mieli-valtaa sitä muodostaessanne, niin annatte täten pahan esi-n.erkin. ja jokainen solventaja katsoo, Teidän mukaanne, itsellänsä olevan oikeuden, sepilä uusia nimityksiä, miten milloinkin päähän pislää. Enimmät kieli-opjllisia sanojanne ovat johdetut päätteellä -n to, jolla saadaan uusia sanoja vaan lausuknist» (eli »tehdikötstäo); ja ovatkin semmoiset nimityksenne kuin: asunto, lähdentö, menentö, otanto, annanto kelvolliset, sillä ne johtuvat säännöllisesti sanoista: a8«,n, lähden, menen, otan. annan: vaan nuo toiset ovat rennon kieltä (eli >>ientua«, niinkuin meillä Savossa sanotaan). Turhaan vedätte niiden puolustukseksi sanat: avento. permanto, korento, saarento; näistä ovat permanto ja’korento ei johdettuja, vaan, pahoin pelkään, lainattuja; aven tn (itä-Suomessa sanotaan avanto) ja saaren to tosin ovat johdettuja ja suomalaisia, vaan näiden perustuksena saattaa olla joku kielestä kadonnut tehdlkkö, elikkä on kieli Itse hairahtanut niitä synnyttäessään, .joka toisinaan tapahtuu: miten tahansa ovat ne poikkeuksia säännöstä, ja ei poikkeuksista, vaan yleisimmistä tapahtumista vetää kielen tutkija ja sanan-jolitaja ohjeet menetyksellensä.

Antti Outonen.

Matka maalle mie/tä myöten*).

*) Hatko j^, U-ppu viime mroon.

Siinä nyt jatketaan juttna niistä ja näistä. vuheeksi pappeiu Tnlee kolonkin Turussa. Pitkästä katekismuksesta syntyy pitkät pakinat, sillä tohtorimme päättää tuon, sen lehtisenä ja koukknsena kun se vanhastaan on ollut, taimaaseen pääsölst yhtä mukavalsi, kuin Pietarin avaimen itänänsä. Mutta tontrentitteliplakatin lumoamisesta masta labalka tuli. Tuota lun vähän mielibvvissä tulimme maininneeksi, tulistui tohtorimme kuin tupalki, väittäin mailman menevän ihan päin mäntyä, jos muka seurakuutalaiset omiu päin keskenänsä saavat ruveta autuudeu tietänsä raivaamaan ja toinen toistansa papin avutta taimaaseen taluttamaan. Kertoi kuiuka seuraluunassansa tätä nykyäkin ”heränneet” sekä muut ”partasuut” häiritsevät huoueluntain rauhallista eloa, kohtein yöt päiirät lokouksissansa, kunnes heiltä järki jää lopen jol’ikiseltä. Heidän oppiansa ei kuitenlaan sano toslaan tutkineensa eikä heistä muutenkaan sen lomemmiu milloinkaan hnolineensa, arvellen vihdoin parahaksi, että be kaikki meidän mnassa lähtisivät Helsinkiin Lapinlahdessa koulutettaviksi. Mutisee vähäu viinanpoltosta ja mnista mainitun kokouksen mietteistä, mutta koko kinamme päättyy sikseusä, kun muta tulee samassa voinlauppias kesävoin kauppaa hieromaau. Tästä syystä, setä lun muutoiukiu on lauvantaipäivän iltapuoli, baparoitsemme lakkiamme, kiittelemme huone.fuunan kohteliaisuutta, tohtoriamme nimen omin, noikimme nöyrimmästi laillia ja kähmystelemme ovea kohden, lähteäksemme naapuriin yösiaa etsimään. Saamme kiitoksia mekin käynnistämme, vieläpä varoituksia tohtorilta tulemaan huomisiltana takaisin pappilaan, sauoo muka seurakunnan vallat kaikki sinne silloin odotettaman. Pruustinna pubuu puolin sanoin leikkinäyttelemistä ja muista hnmitnlsiöta, joita oli aikomus toimeen panna, mutta samalla on viimeinen astelma kuistista kantamme alla, lyömme lakkimme päähän ja kieppaamme ympäri tietä päin. Noh mihinkäs iästä? Taloja tuossa näkyy lähelläkin, mutta kun ovat joksikin rintnmaisillansa, lähdemme kai tuohon puuaiseen taloon tnolla toisella pnolen järveä mäen rinteessä, sillä varmaankin se on pitäjän parhaita. Kävis mar tuosta ratastielin, mutta järvenpoikki saamme seuraa, koska näkyy muitakin olevan menossa rantaa kohden koko joukko. Sattuupa olemaan päällisen päätteeksi juuri saman talon väkeä. Ovat olleet heinässä ja käyvät nyt viikahteet olalla ilomielin lotiapäin, tänään luu kaasivat viimisen heinän ja niinmuodoin tietämät talossa kelpo ”viikahteen luojaiset” oleman tarjona. Veneisiin astuissa on jommoinenki selsku ja sähinä knn on muka vähän ahtaat olot. Noh, sopn siaa antaa: istuu alallensa kukiu, miehet sekä naiset, mitkä tnhdoille tarmoansa airoilla koettelemaan, mikä leilin, mikä tanokontin päälle, mitä taas haravansa marrelle ja mikä millekin. Me oudot taas pääsemme keulaan tnon vihta-kasan päälle vätjästelemään. Päästään näin tuota pilaa toiseen rantaan lun on meitä kaksi venettä, jotta sontajat kiistassansa tuskin ehtivät oikein mieltänsä myöden laulaa loilutella. Isäntä rannassa pitkä hopeapislaakattu piippu suussa ja tirjava ”lafrokti” yllä meitä mastassa. Tiedustelee mäeltä millä uiitnlla päimän omat olleet. Käydään näin laitin sohisten taloon. Jatkettaisiin täällä juttua vailka auringon alenemisiin asti. jollei emäntä ”viikahteen luojaisillausa” olis miesmäen kieltä sopostuttauut. Naispuoli taas on saunan lämmityksissä sekä mnilla aslareillansa. Suolasta kalaa, leipää, moita ynnä maitoa ehtoo »atriakst saatuamme emännältä rnpeamme mähitellen yölemolle. Talossa knn ei ole makansmaatteista snnrin tietoa, tydymme mielellämme olkivuoteesenki, tämmöiset pitlät matkat kuljettuamme. Nnkabdamme näin ennen pitkää. Tulee unissamme lnmman kuultamia stlmihimme. On jo sunnuntai-aamu oleminansa. Istnmme pirtin penkillä. Isäntä ajaa pesän edessä partaansa, ’.vanhin poika kopistelee mnurin kulmaan piivpnansa, laattialla istun nöököttääpieni lapsi kissan lanS’a, kaksi mähän manhempaa siskoansa omat pöydän alipäässa kädet poskilla katsellen longollansa tahmipannua, jota miniä paraallaan lautaa pöydälle ja josta emäntä sitten kaatelee kupreihin. Sängyssä pehtaroitsee kolme trenkimiestä, piipnt suussa ja leuat takalaidalla. Pöydän ylisessä päässä taas veisailee talon nuorempi poika aamnmirttä. Ohoh, ärjäsee veljensä muurin ääreltä, jopa sinä kiriset pahemmiu luin meidän tarha-portti! Taikka niinknin meidän pitäjän-apnlainen messuaa, lisää tuohon nenli häijy sängystä. Etkös lue Iusu kauniisti, höpisee äiti, eipä papinkaan sa> nota tarvitsevan veisata, jollei Jumala hänelle ääntä ole luonut, ja toisaalta, jos pitäjänapulaisemme kirkkomieheksi olisikin mikä tahansa, »n hän puhdas ja rehellinen vues kumminkin, mutta lavpalaisparka onkin — — — Onkin kelpo mies papiksi lvllälin, räyskäsee samalla isäntä, maikka hän välistäin vähän tap — Woi hirmua, moi herra Jumala! huutaa samaan sanaan miniä, siepaten kasan maatteita pankolta kainaloonsa, voi hirmua! Kah häntä! hittoko mielesi nyt vei! parlasee emäntä tuohon. Niin, n»’n. lopottaa miniä, niin kuin piijat ovat laskeneet muuripenkille minun stlllilläuuinlini ja emännän uuden verlakapan ja tuon 10 ruplau silkkiliinan, niin että kanat ne nyt sairoat ihan m—itättömiksi rivaslaa, voi hirmua tumminkin!— Kas piru — a! kiljasee yhiältiä isäntä jäpsähtäin tuoliltansa ja potkien pahanpäivästä porsas-nörriä, joka tuossa tohinassa kaast ruokapadan lattialle, jotia keitos juoksi pitkin mustaa, talmastua pirttiä. Siitä nut nousee mielestämme semmoinen meteli, että liki piti ettemme heränneet. Mutta pitkä matkamme kai tuou tekee, että yhä pysymme uuen horroksissa. Nukumme lurahdamme sikeästi taas. Istumme toistamiseen 5skesellä alallamme. Kaikki ovat jo valmiit lähtemään kirkkoou. Pihalla seisoo kaapnttaa kaksi hemoista koreasti kiiltämän, resoori-kääsyin eteen maljastettuiua. Pirtissä miniä ”siälläilee” paraillaan kaulaansa pilstkraita ja varahijoja tässvarsiinsa. Emäntä hakee löyhii hauskojausa. Empä minä täxäpänä kirkkoon vitsisi mennä, juttelee ylsi pijoista toiselle säugyn lnona ovipielessä, mutta sanotaan promastin itse menemän saarnaan. Hei heitä, roastaa vanhin poika tullen samalla omesta. eipä Nitä monta kuukautta ole, kun hän siellä viimein oli. Ei ikinä,rikraasta miehestä ja Latsaruksesta he reiimiseksi saarnasivat, mutta nyt on se sihteeri, taikka mikä vauha maisteri se on, lipeä, joka provastin vuorot tavallisesti saarnaa, kertoo piika puolestansa. — Kvllä miuä teidän niin saarnaan, soh lähtekäät kirkkoon oi:is! tiuskii isäntä, elkäätkä siinä pappeja parjatko, hämyttömät. Minä en tiedä enkä huoli beidäu saarnoistansa, mutta sen tiedän, ettei herra provastistamme kirkonkokouksien pitäjää paljon parata. Niinpä Monankin, kun oli noista turvista kansankonluista kokous, promasti oikoseen kysyi: uoh, mitä tästä asiasta meinaatte? ja kun ei senraknntalaiset muuta kun vähän nuvisimat maan, sanoi proroasti: niin, ette meinaa siitä siis mitään, ja sillä siitä puuhasta päästiiu. Lähtevät niin mähitellen kirkkoon, ettei jää pirttiin muita luin haltiamäki ja nuorempi poikansa, Etkö sinä kirkkoon menekkään? kusvy äiti pojalta. En, säästän itseni tulemaksi suununtaiksi; olio aikomukseni silloin mennä 3)-pitäjän kirkkoon, sillä siellä kuuluu oleman erinomainen hengen mies kirkkoherrana, mietiskelee poika. Hoohoo, huokailee tuohou manha harmaa pää äijä, jota emme ennen huoneessa ollenkaan hamainneetkaan, ja jota emäntä kuulun lutsnman isäksensä. Hooboo, hnokaa ukko taas, mal on siellä mnn svntvmäpitäjässä nytkin taas kelpo mies pappina! Kvlläpä siis Herran siunans sitä seurakuutaa erinomaisesti iloudattaa. Minunki siellä asuissani, — siitä lienee kaiketi jo toista kymmentä rouotta — oli sen pitäjän kirkkoherra oikein miesten miehiä. Mntta oli aina kansakin toista kuin tässä ja monessa muussa seurakunnassa. Puutteita tosin sielläkin tapasi monenlaisia. Siimo ja siisteys kauuisti toki köyhänkin alhaisen majan ja olon. Wettä ja valkeeta siellä oli vaivaisellakin, sen näki outo jo tupaan tullessansa: hnoneen seinät ja laattiat pestynä, kapineet, ehkä halpojakin, kuitenkin siivotut paikoillensa ja puhityt pnhtaiksi. Monessa talossa lelvollisia makansvaatteita luhdiu orret täynnä. Oli mar pitovaatteita tarvittaissa hymiäkin. Noh niin, ei ikinä miniät siellä kirkkotiellä silkissä kohis» seet, mntta mentiin kirkkoon yhtähyvin. — Hoohoo, kyy’ uel vierii manhan silmähän mieläkin, muistellessa niitä kirkonmenoja. Mielellänsä köuhä peniknlmansa jalkasin lävskeli kirkkoherraansa kuullakseen. Mntta kuultavaa aina s^inä olikin! Ei sitä sairnamieheksi hnoinannntkaan, niin se oli ihan kun perheen-isä, joka tarkalla silmällä huouekuntansa puutteet tutkii sekä kiivaasii manaa manattavaa, hellästi hoitaa hoidettamaa. Kaikkein se oli valpas nenmoja ja opettaja kodissakin, omassa ja mnitten, hengellisissä ja maallisissakin asioissa, missä ja minkä vaan voi. — Hoohoo. monen kotielämä hänen johdollansa tuiki toiseksi munttni: snosio ynnä siistens astui majaan, ranha ja riemn rintoihin, sinnanksen knnnel silmähän hellälle opettajalle palkkioksi. Silmaterällänsä hän piti muita ja silmäteränsä hän oli heidän. — Niin aina, siellä hänkin jo lepää kirkonmnllassa! Ee jolla on suuri perhe ja kuusi rastasta vöpäimää miikossa ynnä asunpaikkansa salo, johon hengellisen valon säteet vaan harvakselta voimat tunkeuda, — se semmoista opettajaa komimmin kiittää ja katkerinunin kaipaa. Lahjat tosin oivat monenlaiset, mutta henki pitäis olla yksi. — Hoohoo, pian lienee jo minnn nlko-röhönkin lähtönikäsissä. Niin, mitäs manhan riutuneen elosta! .’»iielnisimmin menisinli entisen opettajani kumppaniksi, päästäkseni saman Wapahtajan tnrmissa. jonka rakkauteen hän jo rippikoulua täydessäni opetuksellansa sydämeni sytytti, mailman muutteista ijäiseeu rauhaan. — Palalau! kolahtaa samalla kirkonkello korvihimme ja me — heräämme, hieromme silmiämme mietimme : mitä hullun sekasotkoa se meidän unemme oli? — Niin. tvbjiä unen baahmoja se lienee ollutlin koko mun loruni, vai mitä lukija arvelee?

***

HreikKalaisen vala.

Menneestä vuosi sadasta”).

Kuin kauan, Palikarit, kuin kauan aiomme
Kuin karhut yksin käydä me rotkoiss’ vuorlemme?
Kuin kauan metsipg’ olla ja piillä aina näin?
Ja vanhempamme jättää ja lapset, synnyin-maan,
Myös hellat mielen-liitot ja tunnot unhottaa?
Yks’ hetki kallihimpi on olla valloillaan,
Kuin vuolta neljä-kymment’ on orjan kahleissaan:
Elo kurja se, kuin täytyy vaan aina peljätä,
Ett’ eikö päätäin poikki jo kohta lyötetä!
Siis yhtykämme kaikki! Jo aika tullut on!
Ja ristin päällä liitto lyökämme vilpitön.
Niin »naakamme kättä me kaikki vannomaan
Nyt Luojan vahvan kautta ja kaikki-valtijaan:
«Sen vannon sulle. Herra: ei hirmu-haltija
Mun niskoani koskaan voi maahan kuonnuttaa,
Mu» pakko ei, ei pyyntö saa häntä kuulemaan.
Ei uhkaus eikä kulta, jos kaiken maa-ilman.
Niin kauan kuin ma liikun ja allani on maa.
On mulla yksi toivo: tuo Turkki turmella.
Ma orjan-luonnon murran ja kahleet synnyin-maan’
Ja tappelussa seison ain’ läsnä johtajaan’.
Jos rikkoisin tään liiton, mua taivas rankase,
Ja luhdo luuni tuhkaks’ ja tuuleen viskele.

*) Tomiin laulun tekijä oli mainio runoilija Rhigas, joka seka laululla dia työllä nerollisesti otti osan Kreikkalaisten vapautusyrityksissä menneen vuosi-sadan lopulla, vaan llå-vallan hallituksen kavaluudesta viimoin joutui Turkkilaisten käsiin ja elävältä sahattiin nuijaan kappaleesen. Palikariksi kutsuttiin niitä Kreikan- maan asujia, jotka syystä eli toisesta pakosalla oleskellen sen vuoristoissa elättivät henkeänsä Turkkilaisia ryöstämällä ja olivat niiden katkeriraraat viholliset.

***

kotimaalta.

Pielisensuun eli Joensuun kaupunkiin, jossa hän asti on maan tä. ollut järestys oikeus, on armollisessa kuulutuksessa viime Tammikuun 23 p:ltä määrätty asetettav—alsi raastuvaneli raati-oikeus ja majistraatti.

Ominaista raha-lajia on puheltu saatamalsi Suomelle oleman aikomuksessa kuin myös että se tulisi olemaan yhtä iso ja yhtä arrooiuen tuin nykyinen Wenäen 25-kopeekan hopea-lantti, joka sitte jaettaisiin 100 osaan. Minkä nimen se ominainen ja uusi Suomen väaraha sekä sen satais-osat tulemat saamaan, kuuluu otteen ja oleman armelussa. Että min hymin päärahalle kuin ,en satais osille annetaan kerrallaan suomenkielinen nimi, olisi kaikin rnolin sopnvinta ja kobtuullisinta, esm. jos päa-raha ,aisi nimekseusä ”,’ataikko” ja seu osia kutsuttaisiin »äyriksi”. — Pienemmän maihtorahan puutteen poistamiseksi kuuluu Suomeu Panlki saaneen luvan antaa pien—empiäki kuiuIruplan seteliä

Paperllyhdyn tuimoii vaivat. — Paperilyhty on sangen viaton lehti, kuten jokainen sen lukija hyvin tieté. Ei »il» ole ollut, eikä; kukan Suomessa ole hillulkän sitae olevan mit:^n haitta Suomen kielelle. Mut nyt tuo Lehtonen on joutunut tunnon vaivoihin. Se hile 7:ss;e n:rossån muka ettae kaikki Suomen ystva-t pita-va-t Paperilyhty» «rikoksen lekij»;,lle.>. (koska luen mulia silminngehtttvfesti kokonaisena vuosikautena on vointiansa inyoten koettanut vastustella kaikkea suomalaista»). Tuo oli tosiån odottamaton tunnustus. Ei kukan muten olisi tiennytPaperilyhdyn vehkeistte, ellei se nyt itse olisi sitä; tunnustanut julkisesti. Katumus on aina kitetl«eva3 ja on ensimmäinen askele parannuksen. Ainoa sanoma-lehtl, joka on kovasti hjetylellytpikku Paperilyhtyae, on ruotsin-kielinen Litteraturblad, ja sekin tapahtui erittajln l» n loukkåvlen sanain tehden Hra J. VV. lvi» vastan, ei blinkan unista orlkoksesta». Iira J. » . S:in rankaisevaiset sanat, arvattavasti heraettivasl P:lyhdyn oma-tunto;,katumuksen ja valituksen. T«m« PapeHlyhdyn syv» ja kaunis katumus satta Suonien yleiso;e villen toivon ett» sitä; Lehdest», Jakka jouhi, vielä; luotiin oiken harras ysteev» Suonien kielelle. nytVkiainttomuudessansa Ja ujoudessån Lehti tosin vielä hile Ja latele ettse Suomen kieli on kaksi sata åstaikå jaelempaenae ruotsin kieltä?. Vån ,<>«!» jo kohta se semmoinen Idlelma htenessae haihdi, [akkahan katumus ehti vaikutta parannusta hreiien tiedossa ja <„>”<. téssa. Silloin Lehti myöskin on katuva ettae se klukusaån tuli sanonéksl sen ruman aatoksen, ettas Suomalaistaen ysi<ev«et «alinomaisella aekaeisellte hddolla parjaval Yliopiston nykyista? P&llikkeas eli Rehtoria» jonkun erityisen «rosvo-joukon pälllkftkll». — el kukan nistae Senkaltaista ole sanonut. Tunnon vaivat viev»t Lehteä; houraukstn. Pasin vastoin jokainen tietaj ja syvsesti kunnioitta Hra liehtori ja kanslia-neuvos Arppen «urta tietellistse ja iskumaisia ansiota. Mahdollista ja anteksi-annetlava on, «”HaLehden .rlvk.-1’s ja harnatillinen kynä; ei yinmierra: suomea; van tuskin anteksi-annettavå on se ett» Lehti, ymmjertsein. rii.r kiellä”, kuitenni rohkene uin ja ihan syttae soimata Dite, jotka suomeksi kirjoittavat. Paha oli nivuskin, ette Paperilvhty ninhsepsesi hienoa ja jaloa ruotsalaista sivistysten. Vai olikohan sekin ainoastan nseytteksi ettse ruotsin kieli on kaksi vuosi-satu elit?!!» suomea? Paperilyhdyn ottaja ja harras lukija, — Nimetön. Apujyvistä Oulun lääniläisille kuuluttaa lää. uin Kuvernööri,että läänin jvvävarain tutkiltua ja läänin tarpeen nähtyä on Keis. Majesteetti nähnyt hymäksi säätää missin määrän lrnunuu maroista annettaa jauhoja ja jymiä läänin enimmän tarmitsemille asukkaille syömiseksi ja siemeneksi. Sen muoksi tulemat uämä marat jaettamilsi ydteisissä pitäjän kokoulsissa ja anuettamilsi sekä lainaisi että rahaa mastaan luin myös sitte määrätyillä ajoilla ottajille jaettamiksi. Ostajille maksaa jauhomatto 7 ruvlaa, ruistynnyri 5 ruvl. ja ohratynnyri 4 rnvl. Lainaajilta maaditaan lelmolliset melkakirjat ja takuut, ja vitää korkoa maksaa jokaiselta tynnurilta 2 kappaa, ja jokainen lainattu jauhokuli suoritetaan tvunvrillä ja 10 kavalla rukiita. Lainat omat syksyllä elon korjattua selmitettämät. (O. W. S.)

Helsingista: H. y. kenraalikuvernööri kreivi Berg palaantui— viime perjantain iltana takasi Pietarista. kuolon sanoma. -^ Uliopistou kirjaston hoitaja robmessori K. W. Törnegren kuoli viime sunnuntailla l—auman sairastettuansa ja eletluänsä ei täyteen 43 muotta. Tämä mainaja oli paljo-lukennt ja paljo tietoinen erittäinki kaikissa historia-tieteen haaroissa; hänellä oli loistam.i ja onnellinen esityksen lahja niin suu-pubeessa kuin kirjoituksissa kuin myös hau oli viistetty ruotsinkielisten lauluin tek,jä. Suomalaisuuden mastustajat pitimät tätä ma—inajaa edullistmpaua puolustajanansa. Haasu-valaistuksen saantia marten kaupunkiimme on sanomalehdissä ollut kehoitus että, kutka haluamat osakkaiksi aimoituun Kaasu -malaistnksen yhdyskuntaan, saamat F. P. Kiseleff ja Poikain lonttuorissa katsastaa kustaunus-lasknt ja toimi-aikomulsen luin myös kirjoittaa itsensä osakkaiksi. Tämä on tehtämä ennen tuleman Maalisk— uuu 3 p:aä. Suomen Lähetys»Sanomia N:ro 2, joita edesmenneenä Tiistaina ei moitu jakaa koska painoinpa miipy— i, jaetaan tulemana Lauantaina Helmi-kuun 25 p:nä. Ilmatar on sanomalehdille kujeillut. Tuskin oli Sttarki viime u:rossansa puhellut lauhkeista ilmoista ja lumen tulon loppumisesta, kui» taas alkoi lunta tulla täydeltä taimaalta ja sitte ilmestyi viime sunnuntaina tämän talmen paapattanen, jota kesti kolo maanantain, jona päimänä mvös oli julma kaaklois-tuuli vnuä semmoiueu lumi -pyry, että Lapin tuntureilla tuskin moipi pahempaa ilmaa olla. — Pietarissa oli samoina päimina vakkanen 7 kylmyyden pykälää lomemvi kuin täällä Helsingissä, missä lämpömittari oli alunmallaan 23 kylmyyden pykälässä. Kuttä on lunta tullut Ruotsissa ja Norjassaki yhtä paljo kuin Suomessa.

Tamminiemessä pidettiin talvimarkkinat Helmikuun 8 ja 9 paimiuä. Ilmat olimat joteöliu sopimia marllinailmoja, maikka toisen markkinapäimäu aamupuolella mähän lunta pyrytti, jolloin kuitenkin n^nttinal olivat lavallisuuden mukaan jo loppumaisillaan ji uiaaumäki jo enimmästi lähteuut tipvo-tiehensä. Wäkeä oli tullut joksikin marktinoille eikä tamaroiotakaan ollut milääu puute, sillä taikellaista kanppakalna oli hymin saatamana. oli aina pellamaitakin. joiden hintaa ainoastaan moitittiin kalliiksi. Muutoin olijat tamarat kohtuuohinnoissa, sillä niistä maksettiin seuraamaiseöti: rukiit 4 r. 70 k., kaurat 2 r. n 2 r. 40 k. tnri; ruisjauhot 36 k., uisujauhot 1 r. leiv.; herneet, harmaat 15 k., mattoiset 18 ä 20 k” rnismaltaat 17 k., nmnit. ohran 25 k., kauran 25 k. kapalta; potaatit 20 k. nelikolta; stvulit 3 k. naulalta; tuore raamaauliha 70 k., lampaan 90 k., sian 1 r. 30 k. a 1 r40 k., palmattn, raamaau liha 90 k., lampaan 1 r. 20 k., sian 1 r. 80 k. leim.; moi >4 k. ä k., tali 17 k., lhra 10 k. naulalta; mnnatiu 35 k.; silakat 45 k. leim.; kilohailit, maustetut, 30 k. pulikaltasuolatut 40 k. , ahneuet 40 k., millat 4 r. 60 k., pellav” t 3 r. ja hamput 2 r. a 2 r. 20 k. leivislaltä. — Ramat markkinat mietetliin erinomaisitta haitoitta, mutta kuitenkin niin kullaksi on syytä toimoa niitä lakkaamaan. Sillä markkinain aikoina harjoitetaan aina niin raljon tavattomnutta että jokaista ihmisystämää oikein ilettää. Esimerkiksi miimeiö syys-marttinoilla täällä oli melkein joka toinen markkina-miehistä ynnä niiden kanssa vaimoihml>tki ja ai”a pollanulikatkin sellaisessa hiimassa, etta siellä täällä lviperteltiin, luikattiin, kirottiin ja tavelnin, mutta erittäin tätä mallattomuutta harjoitettiin torilla ja torin ääressä, jonne, merkillistä kvllä. on asetettn nhdelle vnolette miina-pno ti ja toiselle ? l» t k auvPa. loidenka mälillä oli armatiamasti loppumatoin kulku ja juurin rähinä. Olisimathan nuot inoyvonden armolliset laitokset sopineet helposti kaipauksetta sijoittua etäisemmille tohdllle kanpnngissa kuin juuri torin ääreen; mutta nvitou pyyntö on, Inmala nähköön, miu snuri, että moi ’hmetlä! Mutta nähtiin näilläkin markkinoilla useoita miebiä, jotka tietenkin olivat liiallisesti kastaneet miinahammastansa mitä milläkin juovuttavalla märkyydellä, loska sieltä täältä nytkin kuului luilkiuaa ja sähinää, kuitenkaan ei niin suuressa mitassa luin syys-marllinoilla. Kirkuen, parluen maan lähdettiin nytkin kaupungista. Ei marlaulsia tapahtunut muuta kuin vksi, joka kävi niin että eräs vaimoihminen bairasi kainaloonsa yhden Turknlaisvaimon kauppakojusta 50 kyynäräisen pumpulikangaspakan ja oli juuri karkuun päasemäisillään, loska Turkulaisvaimo rupesi kaipaamaan langastansa. Kohta havaitsi hän varkaan ja lävi kiitäen sen tukkaan, josta nousi aika tappelu, joka loppui siihen, että Turkulainen, saaden omaisuutensa, päästi varkaan menemään tipoliehensä ja niin se menikin, ett’ei ollut kuulumissa eikä näkymissä kaupungin palmelijoiden paikalle tullessa. Olkoon kyllin markkinoista tällä erällä. — Uutisista seuduillamme ei mikään ole tärkeämpi, luin se. että tänne hankitaan kirja-painoa, joka jo ensi kemäänä pitäisi oleman täydessä työssä. Mainitussa painossa, joka kustannetaan enin osin lahjoitetuilla radoilla, pitäisi parhaasta päästä painettaman maan sellaisia kirjoja, jotka koskemat uskon-oppiin taikka muutoin kansan hyötyy» ja malaistulseen. — Mitä mäen lisävtseen ja siihen koskemiin asioihin kuuluu, svnlyi miimeis muonna täällä 10 poikaja 16 tvtiölasta. yhteensä 26; kuolleita oli 18 miehenja 14 naispuolta; tanue muuttaneita oli 43 m. ja 51 naista; ulosmuuttaneista 25 m. ja 46 naista; mibilvtta 16 pariskuntaa. Syntyneistä oli ainoastaan 2 äpärälasta. Wuoden kuluessa on mäestö lisääntvnyt 17 hengellä. Nykyisen muoden alussa oli kaupunkimme mäeulutu 1,295. joista 570 oli miehen» ja 725 naispuolta.” K. L— s.

Saarijärveltä. — ”Onhan täältäkin nähty yhtä ja toista sanomalehdissä kertoeltaman. maan muistaakseni ei sanaakaan pitäjämme seurakunnallisista seikoista. Eentähden sanon sanasen näistaki seikoista, koska niiden järestämisessä uvkvisin on täällä ilmestynyt paljon eri> mielisyvttä. — Wiime vuouna määrättiin tänne kirkkoherramme apulaiseksi m. kirkh. O. A. Steuroth. Siitä pari kolme talollista lämi Nomastimme limppuun, että pitäisi pitäjänkokouksen maatimuksella että m. kirfh. Stenroth otettaisiin pitäjän>apulaiselsi. Pitäjänkokouksessa ei kuitenkaan asiasta tullut mitään, määrättiin maan miehet jotka ottaisimat paperille niiden nimet, jotka halusimat m. kirb. Et— thia pit. apulaiseksi, sekä muotuisen maksun, johon kuli suostuisi tälle rit. apulaiselle. Kuukauden perästä pidetyssä uudessa kokouksessa hamailtiin näin oleman lumussa kaikliausa 17 tnriä jymiä ja joitakuita ruplia palkaksi tälle halutulle pit. apulaiselle. Se palkka kuin —oli mähäinen, jäi koko puuha silläki kertaa taas silleen. Wiime Pyhäin-miesten paimäuä pidettiin samassa kysymyksessä taas pitäjänkokous, sillä lisäyksellä kintenki että m. kirkh. Etenroth papis-mirkausa ohessa vlisi myös pyhäeli sunnuntaikouluimmekatsastajaksi, ohjaamaan niiden opettajia. Mutta tähän mastattiir: ”pitäjäesä luin ennestään jo on lyllälsi maksuja seurakunnan mäkilukua suhteeu. joka ei tee paljo päälle 8 tuh. henkeä, ja luin jo on 2 Varsinaista pappia, kirkkoherra ja kappalainen, sekä kirkkoherra on senlisäksi melmollineu pitämään erityisen apulaisensa, niin ei luulla kirkollistenkaan asiain maatimau tätä pitäjäu-apulaiseu palkkaamista. Pyhäkoulnimme suhteen on se taas kolonaan tarpeeton, koska m. lirlh. Et— th eimoi sitoutua ottamaan päällensä yleisempää lastenopetusta ja hän näiden kouluin katsastajana ei kuitenkaau ennättäisi käydä kussaki koulussa, niin monta kuin niitä pitäjässämme nyt on, tuskin useammasti luin kerran muodessa, joka Harma käynti ei tuota mitään hyötyä palkan suuruutta suhteen. Tällä palkalla, jota vit. apulaiselle nyt maaditaan, möisi pitäjä kustantaa pari ja ehta kolmeki marsinaista lasten-opettajaa, joista seurakunnalle olisi kokonaan malttamaton tarme ja mälttämä hyöty”. Kolmasen näin mäiteltyä, ei tässäkään kokouksessa tullut päätöstä. — Mutta asia ei kuiteittaan siihen jäänyt. Mainitut kolme talollista metimät kysymyksen Pormoon konsistorjon päätettämälsi, selittäen että enin osa pitäjäläisiä oli luontunut ja että maan mähin osa oli riidellyt mastaan. Tälle selitykselle antoi Konsistorjo viime Marraskuussa päätöksen, jossa m. kirlh. Et— th määrättiin tänne pit. apulaiseksi sekä hänelle palttaa 83 tnriä jymiä, jonka maksamiseen pitäisi yhteisessä pitäjänkokouksessa pvytää läikkiä pitäjäläisiä yksimielisesti suostumaan. Tätä Kousistorjon ehdotusta noudattaen piti Nomastimme viime Tammikuun 29 p:nä pitäjänloloulseu. Mutta silloin masta uousiki koma vastarinta eikä ollenkaan suostuttu lonsistorjou päätökseen. Kaikki seurakuuuan simiötyneet säätyläisetki julistimat kysymyksessä oleman uuden miran tarpeettomaksi, maan esittimat marsinaisen lastenopettajan hyödylliseksi ja mälttämättömästi tarpeelliseksi. Tulee nyt maan nähdä, mitä Kousistorjo tekee päätöksettänsä, ja mistä se m. kirkh. Stenrothille palkan hankkii. Nai saanematko ne jotkut, jotka omat tätä pit. apulaista puuhanneet maan joita on koko pitäjää suhteen ylen maha, yksinänsä kantaa Konsistorjon määräämän raskaan maksuni kuorman? sillä mahdotonta se on ajatellaki, että moitaisiiu pakoittaa siihen haluttomia pitäjäläisiä, kuin heitä on enin osa. — Kuin näin koetaan tunkea seurakuntiin uusia vapismirkoja, näyttää ikäänkuin pidettäisiin käytöllistä > opetusta ja seurakuntalaisten itsellistä malistusta ja ajattelemista autuutensa asioissa aimein turhana ja mitättömänä mutta kirkollisia menoja ja sanan»saarnaamista ainoana tarpeellisena. Tätä asian katsantoa ja mielipitoa on tnitenti opittu pitämään paamilaimutena. Sanaa on < kahdeksatta sataa muotta maassamme jo saarnattu, maan hitaaöti nänttää senkautta kristillisyys ja simistvs ediötyueeu. Paljaalla sanan saarnalla ilman sanaukuulijain muutta huoletta onki Jumalan Valtakunnan todella työ’ lähestyä, ja sanankuulijain on työläs omaan huoleen ryhtvä, ennenkuin osaamat sanaa itseli tutkia, johon taaS vaaditaan opetusta lukemisen taitoon ja lukemisensa ymmärtämiseen, sanalla sanoen: lasten-opettajia. Mainit, tava on, että ue. jotka ovat tätä pitäjän>apulaisen saa» mista puuhanneet, lienemat, kuten sanotaan, ..herännaiskiihkoisia”. M. T— e

Pielavedeltä. — ”Menneellä muodella oli termeyden tila bvmä, ja kuolemaisuusli oli erittäin rvähainen. Täällä muka syntyi 415 lasta (204 p. ja 2l1 t.j, joista 38 äpärettä (18 v. ja 20 t.) eli joka 1l:s lapsi; 6 paria taksoista ja 21 kuolleena-syntyneitä. Kuolleita oli 222 henkeä (121 m. ja 101 m.); amioliittoja oli rikottu 61 (miehen kuolemalla 36 ja maimon 25); yli 15 vuoden manboja naimattomia kuoli 20 m. ja 15 v. puolla, leskimiehiä 21 ja leskimaimoja 22; tapaturmaan kuoli 7 henkeä. Parikuntia mihittiin 91. Kuin myös oli pitäjään muuttanut 108 henkeä (55 m. ja 53 m.) setä pitäjästä muuanne 113 henkeä (47 m. ja 66 m.), niin mäkilukumme kaikkiansa lisääntyi 236 heugellä. — Terveys on nyfyiseuli muodeu alussa ollut hymä; ainoastaan muulamassa kylässä on ollut lamantautia, maan selaan ei kuolettamainen. Melsissä on lunta ja jäillä taas on setä lunta että mettä, jotta kaikkinainen liike on tukala; Pielameden isolla selällä on jää niin nibki huonoa ett’ei lannata valjo olleulaan ajaa. — Evys-talmesta oli täällä muutamia susia, maan ne omat enemmän lumen tultua paenneet, ehkä peläten turkkiansa; sillä Pielameteläiset omat uutteroita skden ajajoita ja uljaita tappamaan heitä. Eipä täällä olekaan susia näkynyt 10 muoteen ennenkuin viime syksynä. — Wielä mainitsen, että kuolleista oli lapsia ensimäisellä elo-muodellansa 44 (26 voitaja 18 tyttö-lasta) ja lapsia alla 10 muoden ikäisiä kailtiansa 80 henkeä (42 p. ja 38 t). Siitä näkvy että kaikista menneellä muodella syntyneistä kuoli joka 9:s lapsi ja että kuolleista oli 36″/<, (sadannesta) lapsia alla 10 muoden— vauhoja”. I.L.

***

Ilomantsista. — Lumen paljoudesta on jo niin paljo puheltu, ett’en muuta mainitse kuin että vanhat täällä ottavat lumen paljouden perustukseksi, ennustaessansa hyvää vuoden-tuloa.

Minäki muistelen, että 1832—3 nälkävuosien perästä oli v. 1834 ainaki pohjois- Savossa lumen paljous yhtäläinen kuin nyt ja että sitte seurasi hyvä vuodentulo.

— Wilunen.

Ilomantsista. — ”Kylä-oikeuksien” perustamisen ja niille sääntö-ehdotuksen valmistamisen asiasta ovat siihen toimeen valitut miehet jo pari kertaa istuneet keskustelemassa. Kuin asia on uusi ja outo sekä sietää tarkkaa ja monikahtaista tutkintoa, ei näissä istunnoissa luonnollisesti kovin paljo ennätetä kerrallaan.

Syrjäiset pitäjäläisistä kallella päin ja pörhöllä korvin odottavat paljoki hyvää näistä keskustelemisista, niinkuin tarkoitetun asian vuoksi olisi toivottavaaki.

— Wilunen.

Ilomantsista. — Muutamia viikkoja takaperin synnytti yhden talon neväskä (miniä) kuolleen lapsen, jolla ei näkynyt päätä eikä kaulaa, kuin ne olivat painuneet hartioiden sisään. Silmäin ja suun reijät oli ja hartioissa iso veri-pahka.

Ei ollut merkkiäkään tunnettavaksi, jos se oli poika- vaiko tyttö-lapsi. Äiti eli, miten täällä sanotaan, emä sanoo kahta päivää ennen synnyttämistä tunteneensa lapsen jo kuolleeksi, vaan on nyt terve eikä ole sairastanut tämän enemmän kuin entistenkään lastensa svnnyntä-tautia.

— Wilunen.

Elimäeltä. — Lisäksi siitä, mitä Suomettaren viime vuotisessa 10 n:rossa kerroin tähän pitäjääseen aivotun koulu-kassan perustamisesta, saan nyt ilmoittaa seuraavan otteen Pöytä-kirjasta tehty kirkon-kokouksessa Elimäellä 15 p. Tammikuuta v. 1860:

Kuin korkeasti kunnioitettava Tuomio-Kapituli, tutkittuansa niitä valituksia, joita herrat F. ja O. olivat kapitulille kantaneet kirkon-kokouksessa Elimäellä 6 p. Helmi-kuuta v. 1859 tehdystä sovinnosta erinäisen koulukassan perustamisesta, päätöksellä annettu 10 p. Elo-kuuta oli kumonnut sen pykälän mainitussa sovinnossa, jossa määrätään perun-kirjoituksissa koulu-kassalle annettavaksi puoli rosentti, ja sen ohessa säätänyt, että piti saman rosentin määrästä uusi keskustelus nostettaman, niin tultiin nyt rovastin kutsumuksesta kokoon, asiasta uudestansa tuumailemaan, josta pitkiä puheita pideltyä viimein seurasi se päätös, ettei tuliskaan koulu-kassalle mikään rosentti perun-kirjoitnksista, vaan että sen siaan maksettaisi jokaiselta ripille käyneeltä hengeltä kolme hopea-kopeekkaa vuodessa, jotka rahat lukkarin tulisi ylös-kantaa ynnä viini-rahan kanssa, ja sitten antaa pois rovastin apulaiselle hänen hoidettaviksi niinkuin muutkin koulu-kassan tulot.

Tähän suostuivat kaikki läsnä-olevaiset pait talonpojat Erik Mikkola ja Johan Laurila Rattulan kylästä, jotka sanoivat ei menevänsä mihinkään maksoon ….”

Kutka tästä kunnian kantavat, kutka ei, sen arvaa lukija.

S.

Ulkomailta.

Ruotsissa on nykyjään kysymys, joka osoittaa etteivät kansatkaan aina voi kohota yli niitä itserakkauden tuntoja, jotka pitävät yksityisiä ihmisiä kahleissansa.

Niinkuin tunnettu on, ovat Ruotsin ja Norjan valtakunnat yhdistetyt yhteisen kuninkaan hallintoon, jonka pää-asento on Ruotsin pää-kaupungissa, Tukholmissa. Kumpaisellaki valtakunnalla on ominainen, toisistansa eroitettu hallituksensa, hallitusmuotonsa ja valtiohoitonsa, eikä kumpaisellakaan valtakunnalla ole sovintoin ja sääntöjen mukaan mitään ylivaltaa toisensa sisällisissä asioissa.

Norjan valtiosäännössä eli perustuslaissa oli kuitenki se suostumus, että se yhteinen kuningas saisi pitää sijaisenansa Norjan hallituksessa yhtä valtakunnanhoitajaa, jommoiseksi saisi panna ei ainoastaan Norjalaista mutta myös Ruotsalaistaki miestä.

Kuin nyt muutoin ei kukaan ulkomaalainen pääse Norjassa yhtä vähä kuin Ruotsissakaan valtakunnan virkoihin, ovat Ruotsalaiset pitäneet tätä pääsemistänsä valtakunnanhoitajaksi ikäänkuin todistuksena Norjan alamaisuudesta ja Ruotsin ylemmyydestä näiden Valtakuntain yhdistyksessä. Tämä Ruotsalaisten lapsellinen pöyhisteleminen on kaiken aikaa ärsyttänyt Norjalaisia eikä kuningas olekaan pannut kaukaan aikaan ketään valtakunnanhoitajaksi Norjaan, sitä vähemmin nimittänyt siihen virkaan ketään Ruotsalaista.

Wiime syksynä päättivät nyt Norjalaiset koko valtakunnanhoitajan viran hyödyttömäksi ja päättivät sen kokonaan lakkaavaksi, johon päätökseen kuningaskin oli luvannut suostumuksensa.

Waan tämäkös päätös herätti Ruotsinmaassa huutoa ja melua, että Norjalaiset siten olisivat murtaneet kaikki yhdistyksen siteet ja rikkoneet yhdistyksen liiton Ruotsin ja Norjan välillä jne.

Nyt kestävillä Ruotsin valtiopäivillä on asia ollut alinomaisena puheena ja on ääniäki kuulunut, että aseilla pitäisi saada Norjalaiset hillitetyiksi eroamisensa innosta. On kyllä näillä valtiopäivillä ja yleensä muuallaki Ruotsissa löytynyt paljo valistuneita miehiä, jotka ovat tulevilla syillä muistuttaneet, kuinka Norjalaiset mainitussa päätöksessänsä ovat täydessä oikeudessansa ja kuinka lapsellista koko se melu Ruotsalaisten puolesta on.

Näyttääki ikäänkuin Ruotsalaiset alkaisivat malttaa mieltänsä, ja asia jäisi sillensä. Mutta löytyy sanomalehtiä (esm. Nya Dagligt Allehanda) jotka suoraan uhkaavat Ruotsalaisten tahtovan luopua kuninkaastansa, jos hän antaa vahvistuksensa Norjalaisten päätökselle.

Ei tiedä, jos pitäisi itkeä tahi nauraa näiden Ruotsi-vimmattuin lapselliselle innolle ja tälle uhkaukselle. Merkillistä on, että näiden Ruotsi-vimmattuin johdattajana on Suomessa syntynyt ja maastamme Ruotsiin muuttanut, mainio Ruotsin valtiopaperiston hoitaja I.I.Nordström.

Julkisia ja laillisia ilmoituksia.

Hovioikeuskunnista. -^ Wiirurin bovioikeuden sallimasta on Käkisalmen etelä-tuomiokunnan tuomari W. Hasseldlalt saanut livuloisuuden täl’ten vnkavapauden aina tulevan Hubtikuun 20 v:ään ja sillä aikaa bänen Mirkaansa toimittamaan määrätti, ro. tuomari I. V. Popp ius. — Auskultanteiksi !uruu boviolteuteen on otettu llita»kamarilirjoittaja Senaatissa II. Boijer ja vlioppilae E, G Palmgren.

Läänihallituksista. — Nimismies «5uran pitäjässä Turun lääniä N. A. O»’ld,’N saanut virka-eron ja Turnn läänin v,t. kuvernööriltänimitettv ja määrattr» nnuismieheksi kuraan maakonttolis— tt A. O. Paloen. Kokouspäiviä velkojille seuraavissa Prollaama-jutuissa: ase-mestartn Aappo Montilxvain. per. Hel. singin raatioik:ssa l0 p. 3m>sk 18ö0; Koukurssi-jntuissa: junlmannin A. H. i^umströmin. Helsingin raa—tioileudessa 3 P. Svvek. l>>60. Wirkoja avoinna: määrä^otieteen ja luonnonhistorian ovltajan virla Wilpurin r>iä’alleiskoulussa mmä samanlaisen virau toim— itussamHaaminan l’!ä»alkeisloulussa, haet. 56 p:ssäHelmikuun ’^p:stä; virla Tampereen uudessa suomeuki,liseosä l’Iä-alkeiskoulussa, baet. 56 p:Ssä Helmikuun 16 p^stä; — ybdistetll, lukkarin ja urkunibdin v. Haminan kaupungin seurakunnassa, 159 ruplan rouosipallalla yli muita etuja, baet. ennen tulevan Toukokuu» loppua, minä saman viran toimitus 50 ruplan palkalla, baet. nnios Haminan tirktoherialta ennen Maaliskuun loppua.

hiippakuntain sanomia.

Turun hippak. — Armossa on nimitettt’ ja muutettu kirkkoherraksi Hammarlanuin pitäjään Ahroenanmaalla 9tavon kirlkoberra ’)i. F. Kurten. — Kuollut tämän l,elmikuun alussa: Wirtoisten kappal.. v. lirth. H. I.Paekalen. — Wirtoisten kappalaisen virkaa tulee nyt sijainen toimittamaan, kunne Nuoveden kirkkoherran virka tulee avonaiselsi ja Wirtoisten kappeli muuttuu erinäiseksi pitäjäksi.

YksltyW Ilmnitllklia. Huomaitse!

Ne, jotka euvät ole minulle lähettäneet kokoilemiaan tilans rahoja Nuija-sodan jälkimäisestä osasta, saan minä nöyrästi lehoittaa jouduttamaau tätä tointa. Pietarsaaresta, Helmi-k. 10 p. 1860. 2 s2) Yrjö koskinen

Kirjakaupoissa myötävänä: Mustikoita ja Mansikoita l. — hinta 60 fop. Ahlqvist, Muistelmia matkoilta Wenäjällä vuosina 1654—1858. — hima 1 rnpla. 10 s6)

Kaupan Helsingissa, Suomalaisten teosten kaupassa on. jauhettua fliitua, Puna-multaa, \juiji)*inutaa (lmnvittia), Äibtrilliä,

Liimaa. €itiffi»mutaa (finlli-vittiä). G. A. Herlin, puoti on «vasta päätä 9{ifolafn*firffoa 24 (2) senaatin tonn irvtrteflx

***

Kaupan Helsingissä, suomalaisten teosten kaupassa on:

Jauhettua kliitua,
Puna-multaa,
Lyijy-mutaa (lyyvittiä),
Wihtrilliä,
Liimaa,
Sinkki-mutaa (sinkki-vittiä),
Werkoja.
Pummuli-lankaa, värjättyä ja värjäämätöintä,
Sjertingiä, valkeata ja värjättyjä laatuja,
Pummuli-vaddia.
Kanki-rautaa,
Nauloja,
Terästä,
Pölkky-sahan-teriä sekä käsi- että vesi-sahoihin,
Käsi-sahoja,
Purasimia (läpi-rautoja)
Viiloja,
Hakkuu-rautoja,
Piiluja,
Kirveitä,
Wasaroita,
Wäki-vasaroita,
Alasimia,
Häkliä,
Raastimia.
Karttoja (raasia),
Patoja,
Pannuja,
Plootuja,
Messinki- ja rauta-lankaa.
Kihveliä,
Lapioita.
Kauhoja,
Tuuma-puikkoja,
Puntaria,
Waaka-tankoja,
Waaka-painoja (vihti-painoja),
Kahvin-paahtimia (= prännäriä),
Kahvi-myllyjä,
Walimia (valin-kauhoja),
Kynttilä-jalkoja,
Peili-lasia,
Saranoita,
Silitys-rautoja (ryykki-rautoja),
Pläkkisiä mittaus-astioita,
Riivi-rautoja.
Rattia,
Siloja ja sila-kaluja,
Marhamintoja ja paitsiä,
Monen-laista nahkaa,
Saksia,
Pyssyjä,
Pistuolia,
Silmä-neuloja,
Weitsiä, parta-, metsä-, pännä-, linkku-, puukko-, ratko-, raaputus-,
leikkaus-, pöytä-, sokuri-, leipurin-, eläin-lääkärin-, teurastajan-, satula-maakarin-, kirjan-nitojan-, suutarin-veitsiä.

G. A. Herlin,
puoti on vasta-päätä Nikolain-kirkkoa, Senaatin-torin varrella.

Maaviljelijöille kaupaksi:

Wiskuri-koneita Tiuskerilan eli Tjusterby’n tehtaasta;
”Ransomerin” auroja samasta tehtaasta;
Jämsän auroja Karhalan tehtaasta;
”Åkerin” auroja Karkkilaa rautaruukista;
Samoja auroja, Ruotsissa tehtyjä;
Timotei-heinän siemeniä (Phelum pratense);
Puna-apilaan siemeniä (Trifolium pratense);
Walto-apilaan siemeniä (Trifolium repens);
”Alsike”-apilaan siemeniä (Trifolium hybridum);
Karva-nurmikkaan siemeniä (Holcus lanatus);
Puntaripää-heinän siemeniä (Alopecurus pratensis);
Koiranruoho-heinän siemeniä (Dactylis glomerata);
Kelta-luserni-heinän siemeniä (Medicago lupulina);
Guanoa eli linnuosonnitusta Perusta.

Myös vastaan-otetaan ja toimitetaan tilauksia vilja-, nauris- ja niitty-lannoituksen tuottamiseen ”Wäkilannoituksen” tehtaasta Stettinissä. Wiimemainittuin lannoitus-aineiden yhdistyksistä kuin myös niiden käyttämisessä tehdyistä havainnoista kirjallisia selityksiä annetaan ilmaiseksi allekirjoitettuin kauppakonttuorissa.

G. A. Herlin ja kumpp.

Kotimais-teollisuuden puodissa Nikolai-kirton vastapäätä Senaatti-torin sivulla Helsingissä.

Myötävänä. Kihlaknnnan tuomari Tikkander-vainajan perillisten Jokelan talo, Bft/ra pertntoMitautalta ja ö/3r, mantalia ruuuun lisäys-maata, jolla vielä on vero-vapaus, ynnä talon kanssa yhdessä viljelyksessä olemaa % osaa Huikf olan V» mantalin ja % osaa Mikkolan V» mantalin perintö-tilaa. Talon, joka on ihanalla paikalla järven rannalla, 7 lyhyttä ivirstaa Ivvaskylän kaupungista, ja viimeisinä nuioftna uudesta rakeunettu ja komealla herras-asunnolla varustettu, saavi otollinen ostaja kohta kaupan tehtyä ottaa vastaan kylvöne, eläimine. työja ajo-kaluine. Tekeillä olevan lohko-jaon suhteen ei taiteta talon alaa ihan tarkalleen määrätä. Kuitenkin on sitä noin 1,500 mitta-tynnyrin alaa, osittain sarvi» ja osittain hiellamulta- perää; peltoa on 90 tynnvrin-alan valfoilla, ja niityistä saadaan vuosittain viist ja kuusi tub.itta leiviskää jetiltä, Soveliaita viljelys-maita ei muöslääupuutu. Metsää löytyy runsaasti kaikkiin talon tarpeisin. Talossa pantatun 4,697 hopea-ruplan. 5 % vähenevan velan saapi ostaja ottaa huost.iansa määrättyjä viljelys-velvollisnuksia vastaan. Halulliset ostajat saarrat 15:teen päivään saakka kesäluuta suu-sanalla alla kirjoitetuilta edus-miebiltä. tabi kirjeen kautta alla-kirjoiletulta Sandelin’ilta tarkempia tietoja talosta ja sen lunnasta. Iyvaskylassä 4 p. helmikuuta 1800. I. (f. A. Boije. 3 (2) I. E. Sandelin

Myötävänä.

Päre-katon-Nauloja 3, 4, 5 ja 6-tnumaista Mänty-Nauloja. Ruutia,niin myöskaikenlaista rakennns-sepitystä, niinkuin: Lukkuja, oven ja akkunan Earanoita j. n. e. huokeaan hintaan, Nautapnodissa Uuden torin varrella lähellä Ryssän kirkkoa Tnrussa.

I. Torekell.

Pläkki’Peltiä, alennettnnn hintaan, Nautapuodissa Uuden torin varrella lähellä Ryssän kirkkoa Tnrussa. 4 (2) I. Torekell

Mehiläistä

saadaan tilata Sederholmin ja kumpp.kirjakaupassa Helsingissä ja kaikissa Postikonttoreissa maalla 2 ruplalla koko» ja 1rupl. 15 kop. puolinmosikerta, postirahaa maksamatta.

Warpuista

an a isia Suomen Lapsille voidaan myös mainituissa paikoissa tilata kopeekalla, postirahan kanssa. Rietr. Polen.

Puu-tavaroita ostetaan.

Allekirjoitettu ostaa hyviä Palkkia eli pölkkyjä, ?:kyynäräisiä Plankknj.i ja 9:kmniäräisiä Lantoja, kuin myös mnöpi lrouvia pruuuia Wälimereu Suoloja 1 r. 90 k^peektaan tynnvriltä ja valkoisia S:t Hbekseu ja Liverpoolin Suoloja 1r. 70 kopeekkaan tnriltä. — Nanmaalla Helmieuuosa 1860 kauppias S. I. Wesander, 3 si) Raumaalla.

Ilmoitus.

Uratkakanvassa ensitnlevan maalisknnn 10 päiivänä tulee vähin vaanvalle t,njotlavaksi Pitäjän-makasiinin rakentaminen Hartolassa sl^ust^s pitäjässä), sekä myös mainittnun rakennnkne!’. i r^-elll^ien kattopäreitten. raudan ja naulojen hankkiminen. Urakkakanppa pidetään mainitun senraknnnan vitäjän-tnv.issa, joka tämän kantta halnllisille urakau-ottajoille tiedä annetaan Johtokunnan puolesta

A Gestrin.

Keskihinnat torilla tällä miikolla:

Rukiit 5 r. ia 5 t. 20 f., ohrat 4 r. 50 k. ja 5 r., kaurat 2 r. ja 2 r, 50 k. tmi; ruisjauhot 40 ja 45 f., raaroaanltba, tuotti 80 ji 90 f., palvattu 80 f. ja 1 r. 20 k., lampaanliha 1 r. 10 lja 1 r. 30 f., vaivatlu 1 t, 60 f., vasikanliha l e. 40 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 50 fa 1 r.80 k., snolaset Ylakat 45 ja 50 k., raot 3 r. ja 3 r. 50 f., Ininät 15 ja 20 f. leiviökä; linnut: vari metsoja 90 k. ja 1 r. 10 k., töyriä 50 ja 00 f., »öitä 20 ja 25 k.; kaurakruyuit 20 ja 25 f., oh. rafruunit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 6 ja 7 f., kappa; lobi [nolattu 20 f., hauvit ja ahvenet 4 ja 6 k., siika 10 f.naula; nuori maito 8 ja 10k., piimi” 8 k., »iina 57 ja GO fanini; munattu 35 ja 40 f.; halot: kuorma koivnna lr. 50 ja 1 r. 20 k., petäjäisiä 1 r.

Helsingissä, Suomalain ÄtrjaOifuuten Seuran Kirjapainos,’.!.

Lupa painamiseen annettu: I.. Il^imdiir^ei-.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: