1860-03-09 Suometar


Suometar 1860. N:o 9. Perjantaina 9 päivä Maaliskuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia: Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä -saarnan v. kirkd. Snellman ja iltasaarnan jumaluustieteen kokelas Ten g«n. Samana päivänä pidetään suomenkielinen piplianselitys k:v s! jvv.

Syntyväisyys ja kuolevaisuus Suomessa v. 1858.

Nyt kuluneet viime vuodet eivät ole väenlisäyksen puolesta olleet Suomelle suotuisia: tavattomasti vähä on syntynyt lapsia ja paljo on siihen sijaan kuollut väkeä.

Nain on ollut vuodesta 1855 alkaen, ehkä jo sitäki ennen vv. 1852 ja 1853 eivät olleet tiitettäroiä. Kysymyksessä oleva vuost 1858 on jo kuitenki parempi. Sen edellisinä vuosina oli mu a syntynyt niin vähä, että 100:lle vihitylle vaimolle ei tullut enemmän kuin 18 ja korkeintain 19 aviolasta, mutta v. 1858 oli syntynyt niin paljo enemmän etta 100:lle vaimolle tulee lukea 20 avio-lasta. Kuolevaisuus oli sen edellisinä vuosina taas ollut tavattomasti suuri, jotta sen vertaista sitte v. 1833 ei ole ollut, kuin vv. 1855—1657 yhteensä ei jäänyt syntyneistä enemmän kuin 12,297 henkeä yli kuolleiden paljouden, jota vastaan v. 1858 kuitenki kuoli 12,113 henkeä vähemmän tuin oli syntyneitä, jotta tänä yhtenä vuonna karttui maahamme väkeä yhtä paljo melkein kuin sen edellisenä 3 vuonna yhteensä.

Kiitollisuudesta sentähden jo tämä vuosi ansainnee joitakuita sanoja. Ensin on kuitenki mainittava, että tälle li vuodelle ovat tiedot syntyneistä ja kuolleista kreikkalais-venäläisissä maamme seurakunnissa yhtä vaillinaista kuin aina eunenki ovat olleet.

Niin esm. eivät kreik.-venäläiset papit Helsingin ja Turun kaupungeissa ole antaneet ollenkaan semmoista tietoja, jota vastaan Rajajoen ja Raivolan tehtaiden papit ovat lukuun ottaneet koko työväen näissä tehtaissa, ehkä siinä työväessä tuskin löytyy ainoatakaan Suomen ruunun alamaista. Kuin muutoinki nämä kreik. venäläisten pappien tiedot ovat katkonaista, tulemme nyt puhumaan ainoastaan maamme evangelis- lutherilaisiin seurakuntiin kuuluvista asukkaista.

Mainittuna v. 1858 oli muka Syntynyt Niistä äpärekaikkiansa, lapsia, poikia. tyttöjä. poikia, tyttöjä, maa-seuraknnnissa 29.250 27.870 1.760 l.700 kaupunki.. l.725 1.563 234 224 sotaväen ., 47 47 41 vankihuoneiden seural. 13 13 5 7. Yhteensä 3l.035 29.493 2.003 1.932.

eli syntyneitä kaikkiansa 60,528 lasta, joista oli 3,935 äpäre-lasta, joka sanoo olleen joka 15,4:nnen lapsen salavuoteessa siitetyn, tahi, toisin sanoen, 1000:sta synty, neestä oli ainoastaan 65 äpärelasta. Kuin sen edellisinä 25 vuotena oli keskimäärin joka 14,2:s lapsi ollut äpäre eli 1,000:sta syntyneestä ollut 70 äpärelasta, on vuost 1858 haureuden hedelmäinki puolesta ollut paremmanpuoleinen.

Lapsen-synnyttäjiä oli ollut yhteensä 61,267, joista 1.003 oli saanut kalseista, 14 taas kolinoista ja 1,770 kuolleina-syntyneitä. Ijältänsä oli lapsensynnyttäjistä ollut ainoastaan 53 yli 50 vuoden ja 1,418 alla 20 vuoden vanhoja. Lapsen’saajaistin oli kuollut 678 äitiä, joista oli 109 ollut alla 25 vuoden ja569 yli 25 vuoden ijässä, vaan yli 50 vuoden vanhoista kitistä ei kuollut yhtäkään. Se kaikki tahtoo sanoa, että 1,000:sta lapsensynnyttäjästä kuoli lapstvuoteella ainoastaan 11, kuitenki niin että erittäin laskiessa heitä kuoli 1000:sta ei täyttä 10 alla 25 vuotensa mutta yli 11 sitä vastaan 25 ja 50 vuotensa välillä olevia.

38. 1858 kuoli lapsensaajaistssa enemmän luin sen edellisinä 3 vuonna. Parikuntia oli vihitty 12,756, joista oli 9,6H8 (eli 76 ”/..) rakettu naimattomien välillä, 1,800 (eli 14 ”/«) leskimiehen ja naimattoman naisen, 754 (eli 6″/») lestivaimon ja naimattoman miehen sekä 534 seli 4 ”/«) leski’ miehen ja leskivaimon välillä, kuin mvös tästä parikuntain paljoudesta oli 12,603 M 99 Vn). joissa kumpiki aroio kuului lutherilaiseen seurakuntaan, vaan 133 parik. leli 1 ”/n), joissa ainoastaan nainen,ja 20 parik.. joissa a—inoastaan mies oli kuuluva lutherilaiseen seurakuntaan.

Melkein samassa suhteessa oli edellisten vuostenki vihityt parikunnat olleet sekä aviopuoltsoiden entisen naimisen että uskontunnustuksen puolesta.

Sanomattati on tiettävä, että ne pnolisot. jotka eivat sanota kuuluman evankelis-lutherilaiseen uskontoon, ovaf olleet lreik.-venäläistä. Enin semmoista sekanaista pariluntia on vihitty Wiipurin ja Kuopion lääneissä maalla sekä Helsingin kaupungissa, Wiipurin läänin kaupungeissa ja Wiaporin linnassa.

Miten kuukausittain on syntynyt lapsia, mahtanee lukijoillemme olla huvittavaista tietää.

Senvuoksi ia kuin kuukausissa on päivänmäärä epätasainen, olemme panneet kaikkiin kuukausiin kuulumaan 31 päivää ja sen jälkeen laskeneet svntyneidenki paljouden, siinä suhteessa kuitenki etta olisi 12 tuh.lasta vnodessa syntynyt.

Tarkattavaksi panemme viereen sen lisäksi samoin sommitellut tiedot parikuntain paljoudesta, jotka oroat vihityt 9 kuukautta ennen kutaki synnytys-kuukautta. Tämän mukaan oli ro. 1858 Syntynyt Vihitty Tammikuussa 968 lasta. 955 paril. Helmikuussa 942 * 661 „ Maaliskuussa 1.005 „ 1,408 „ 4t>uhtifuuéfa 1.011 „ 1.035 „ Toukokuussa 1,012 „ 570 „ Kesäkuussa 1,084 ,. 612 „ Heinäkuussa 1,076 „ 1.232 „ Elokuussa 997 .. 1,709 „ Syyskuussa 1-068 . 1.744 „ Lokakuussa 898 „ 603 „ Marraskuussa 956 „ 613 „ Joulukuussa 983 „ 589 „ Tavallisesti syntyy Suomessa enimmän lapsia Maaliskuussa, jota vastaava siitys-kuukaust on Kesäkuu, niin että oikein on erinomaista, luin v. 1858 oli paljo syntynyt Kesäja Heinäkuissa, joiden vastaavat siitys-kuukaudet omat Syys» ja Lokakuu v. 1857. Waan syynä mahtaa olla viime-mainittuina kuukausina hyrvään ja tunsaasen eloon pääseminen edellisten nälkäisten aikainperästä. Läänittäin jakaessa harvattaan, että ro. 1858 oli Niistä Wihittn Syntynyt. äpäreitä, parikuntia. poik. tyttöjä, poil. tntt. Turun läänissä, maalla 5,276 -s4,865 406+408 2,384. kaupungeissa 640 538 62+ 57 331. Waasan l:Ssä. maalla 6,123+5,972 247 +256 2,052. taupung. 175+ 182 20+ 26 81. Oulun l:isä. maalla 3,041+2,910 166 +132 1,028. „ laupung. 164+ 156 19+ 25 75. Kuopion l.ssä. maalla 3,364+3,130 225 +229 1,243. taupung. 76+69 8+4 42. Mikkeli.n l:ssä. maalla 2,450+2,292 159+149 980. kaupung. 30+31 4+3 25. Hämeen l:ssä. maalla 2,781+2,683 229+233 1,195. faupuna, 62+ 35 11+5 39. Uusmaan l:ssä. maalla 2.453 +2,342 205+184 1,107. kaupung. 426+ 410 89+ 92 273. Wiipurin l:Ssä. maalla 3,762+3,676 123+109 l.697. laupung. 152+ 142 21+ 12 131. Sotaväessä.linnoissa ja»antihuoneissa yhteensä 60+ 60 9+8 73. Kuollut sitä ivastaan oli lutherilaistssa seurakunnissa . „ ., ,. miehenp. naispuolia, yhteensa. maalla 22.741 + 22,560 -45,301. kaupungeissa 1.490 + l.441 2,931. svtaväessä 79 + 26105. linnoissa ja vankihuoneissa 49 + 29 -= J^_ Yhteensä 24,359 + 24,056 =48,415. Ijän suhteen oli kuolleista ollut kuollessansa 1 <lä«vuodellansa: 1 ja 3 vuoden välillä : 6.226 + 5,139 = 11,365.

2,762 +2,474 = 5,236. —

3 ja 5 v. välillä: 5 ja 10 v. välillä: I,35l -> 1,305 -^ 2.656.

1.4l3 -s1.350 -2.763.

10 ja 25 v. välillä: 25 ja 50 v. välillä: 1.892 > 1,957 -3,5,49.

3.779 -> 3,997 -7.776 – yli 50 vuoden vanhoja: 6.936 7.834 -«4,770.

Siitä näkyy, että v. 1858 oli syntyneistä kuollut vähemmän kuin joka 5:s lavfi eli 100:sta syntyneestä ei kuollut täntten 19 lasta ensi vuodellansa; näin vähäinen kuolevaisuus lapsukaisissa on meillä harvinaista. Kuolleiden ijät erillänsä verratessa näkyy, että 1,000:sta luolleesta oli ollut ensi vuodellansa 235, 1 ja 3 vuoden välillä 108, 3 ja 5 v. väl. 55. 5 ja 10 v. väl. 57, 10 ja 25 v. 79, 25 ja 50 v. väl. 161, vaan yli 50 vuoden vanhoja 305. M 15 vuoden vanhoista kuolleista oli 5,633 henkeä (2,834 miesja 2,799 naispuolta) ollut naimattomia, 12,251 henkeä (6,712 m. ja 5,539 vaimoa) naimisessa olevia sekä 2,480 leskimiestä ja 4,804 leskivaimoa. Eli jos 1858 vuoden tulleet otetaan olleeksi 1,000 henkeä, niin niistä olisi senmukaan ollut Nuoria Naimattomia Naineita LeSlialla 15 vuoden yli 15 vuoden miehiä vaimoja miehiä vaim. 255 225 59 -<58 139 -jll4 51 -j99. Tässä suhteessa melkein tasaisesti on näiden luokkain kuolevaisuus viime vuosina ollut.

Liikkumat taudit olivat v. 1858 olleet Suomessa tavallisia, vaan eirrät kuitenkaan niin tappavia kuin sen edellisinä 3 vuonna. Tuhka-rupuliin kuoli nyt niin vähä ett’emme tiedä moneen kymmeneen vuoteen sitä tehneen: ainoastaan 359 henkeä. Samote puna-rupuliin, johon kuoli vaan 388 henkeä. Iso-rokko myöski liikkui hellästi, jotta vaan tappoi 844 henkeä. Mutta lavaneli kuumetauti siihen sijaan kuoletti 4,355 henkeä, ja niin paljo siihen tautiin ei ole kuollut sitte v. 1833, jolloin se kuitenki tappoi 7,044 henkeä. Punatauti vei v. 1858 koko 4,479 henkeä. Kolera-rutto tappoi 167 henkeä ja kuppatautiin kuoli 53. Poltto-tauti vei 1,872 ja hortta» eli vilustustauti 400 henkeä. Onnettomiin kuolon tapauksiin meni 1,069 henkeä (830 m. 4239 v.). Niistä oli äitinsä tahi imettäjänsä makaamia lapsia 34 ja murhattuja lapsta 4, murhattuja täystlasvuisia 48, itsensä-murhaajia 68, juopumukseen kuolleita 19 lioista oli 1 vaimo), paleltuneita 21, hukkuneita 539 (joista oli vaan 116 naispuolta),tulipaloon tahi polttohaavoista kuolleita 60henkeä jne. Enimmän murhia, sekä lasten että täystkasvuisten, oli nyt niinkuin ennenki tapahtunut Waasan läänissä; itsensä-murhaajia oli enin ollut Mikkelin ja sen perästä Uusmaan läänissä, jalapsia oli maattu kuoliaaksi tavallisuuden mukaan enimmän Wiipurin läänissä.

Äpärelapsia oli ensivuodellansa jo kuollut 467 poikaa ja 395 tyttöä eli 862, eli niin että 100:sta syntyneestä äpäreestä kuoli 22, jota vastaan 100:sta syntyneestä aviolapsesta kuoli ainoastaan 18. Tämä on tavallista, että apäre-lapsutaista näin aina kuolee enemmän. Samassa suhteessa kuolee lapsia myös enemmän kaupungeissa kuin maalla. Lähes puolelle ensi Vuodellansa kuolleita lapsia ei ole ilmoitettu kuolon tautia. Nimiteltyihin tautiin oli kuollut enin hinkuun 13 ”/o, saman verran sydämen ja vatsan kouristajaan sekä hammas-saajaisiin yhteensä; pistosja rinta-tautiin 5 ”/<», punatautiin 4 <V<> jne. Kuukausittain jakaessa 1856 vuodeu kuolleet ja muutoin menetellen jamote kuin syntyneiden ja vihittyin paljoutta kuukausittain laskiessa, löydämme että kuoli Tammiluussa 1,179, Helmikuussa 1,056, Maalisk. 1,041. Huhtik. 1,025, Toukok. 1,010, Kesät. 904, Heinak. 81», Elok. 1.055, Syysl. 1,12!, Lokat. 927, Marras!. 986 ja Joulukuussa 875. Läänittäin oli kuolleiden luku: maalla. kaupungeissa. Tlirun läänissä 3.396 ->3370. 489 476. Waasan .. 4.157 -^ 3.962. 181 -j187. Oulun „ 2.778 -j2 902. l69 -s159.

Kuopion läänissä 3,483 + 3,388. 60 + 59. SWIffelin „ 1,917 -f 1,841. 32 -f 32. Hämeen , 1,765 + 1,855. 54 + 33. Uuéineun „ 1,646 + 1,630. 369 + 345. Wiipurin „ 3,599 + 3,612. 136 + 150. Sotaväessä. liittiotéfa ja vanli^uonelssa 128 + 55. Kreikan-ivenäen uskolaisista on ilmoitettu, että heitä v. 1858 oli Wihitty snntynnt. kuollut, parffuntia. Biipurin (:lfd, m alla 578-j580. +789. 236. laupung. 84+ 98, 94+ 57. 62. luopion l:ssä. maalla 104+99. 1L’O f 112. 50. „ faupuna,. 3+4. 6+3.

§)hteenfS 769+771. 1,067 +!Kil. 348. Kuin v. 1856 alussa löytyievankelis-lntherilaista asukkaita maassamme 1,053,055 henkeä ja sinä vuonna heitä lisääntyi 4,588 henkeä, v. 1847 taas 437 henkeä sekä v. 1858 taas 12,113 henkeä, niin olisi pitänyt 1859 vuoden alussa löytyä lutherilaista 1,670,182 henkeä, huolimatta muka siitä jos heitä on lisääntynyt tahi vähentynyt maahan^ tahi maasta pois mnuttamisen kautta, josta ei ole mitään ilmoitusta. Kreikanvenaen nskolaisten lisääntymisestä tahi vähentymisestä ei voi sanoa mitään edes syntyneiden ja kuolleiden vaihosten puolesta.

*******

Häviävatkö nyt konttikauppiat?

Suomettaren toimitus arveli äsken, että konttikauppiat vihdoin tulevat meidän maasta häviämään, sentähden että se äsken tullut asetus maakaupasta heille ei jätä mitään sijaa työksennellä. Näin toivoo jokainen ken tuntee kaiken sen vahingon minkä ne monet tuhannet konttikauppiat tekevät maalle.

Se voinee luettaa liian aikaiseksi nyt ruveta päättämään jotai mitä vielä ei ole nähty. Tässä ei olekkaan aikomus tehdä sellaista päätöstä. Minä tahdon vaan julkiseksi tehdä sen minkä olen nähnyt omilla silmilläni.

Se on tavallinen ajatus kaikilla jotka puollustavat sellaista erinomaista oikeutta, joka on meidän kaupungeilla kaupan ja teollisuuden suhteen, että kilvoitus joka syntyisi kaupan ja hantvärkkein täydellisestä Vapauttamisesta tulisi vahingoittamaan meidän kaupunkeja.

Minä voin heille jutella vähäisen seikan monjaasta kirkonkylästä. Siellä nimittäin oli monjaasti vanha ukko, joka asui vanhassa lahonneessa kartanossa, mikä yhtaikaa oli kestkievari. Tämä kestkievari piti kaupaksi monjaita enimmän kulkevia tavaroita ja otti niistä hyvin kalliin hinnan. Hän oli monjaissa vuosikymmenissä sillä säästänyt jonkulaisen omaisuuden.

Tämä ei voinut muuta luin nostattaa halua muissaki samallaiseen ammattiin, ja ei aikaakaan kuin samassa kirkon kylässä jo oli toinen samallainen kauppa. Se vanha kestkievari ei osannut ajatella tästä muuta kuin elantokeinonsa loppua, ja ilmoitti heti oikeuteen sen luvattoman kaupan-pitäjän. Mutta ennenkuin tämä juttu päättyi, ilmestyi kylään vielä avarampi kauppa joka uhkasi hävittää molempain entisten kaupanpidon.

Waan nyt tapahtui ihmeellinen ihan odottamatoin muutos kylän entisille asukkailla. Sen sijaan kuin he tähän asti olivat vaihtaneet jonku sataisen vuodessa, he nyt alkoivat vaihdella tuhansia. Ostajoita tuli kuin pilvistä jokaiselle kellä vähänki oli myömistä.

Ne molemmat naapurit sopivat aletun juttunsa ja tulivat hyviksi ystäviksi, ja silloin he tunnustivat toisillensa että kauppa ei menesty missään jossa se on yksinäisenä.

Ostajat eivät tule mielellään etsimään yhtä vähäistä kauppapuotia, jossa vaan saavat monjaita kappaleita ja kalliista hinnasta. Mutta yhtaikaa he tunnustivat sen totuuden että jos missä vapautta on tarvis, niin se on kaupassa.

Miten te luulette heidän käyttäneen tätä vapautta? Niinkö että he asettivat puotinsa jokainen omalle puolellensa kylää? Ei suinkaan! Eivät he niin tuhmat olleet. He asettivat kauppapuotinsa niin yhteen tihermään että yhdestä toiseen oli vaan monjaita askelia. He asettivat ne myös kylän paraimmalle paikalle, josta kaikki ihmiset tulivat astumaan sivuitse, jossa heillä oli maantie ja sovelias venevalkama ihan vieressä.

Mutta mitä kaittea tämä tarina koskee siihen maakauppaan johon meille nyt on lupa annettu? Woipihan nyt joka kylään asettaa kauppapuodin, kunhan vaan on viisikymmentä virstaa kaupungista? Totta kaiketi! Mutta onko joka kylässä sovelias paikka kaupalle? Onko se yhtäkaikki mihin kylään kauppa-miehiä rupee asettumaan? Wain pitääkö kauppiain asettua kunki omalle haarallensa pitäjää? Nämä ovat kysymyksiä joita harvat ovat tehneet ja vielä harvemmat selittäneet.

Mutta todeksi jää se muistutus jonka usia kauppamieheksi aikova on tehnyt, että monta paikkaa on viisi peninkulmaa kaupungista joihin yksikään toimellinen mies ei osaa ruveta kauppaa asettamaan, jonka siaan monta soveliainta kauppapaikkaa on juuri sellaista että puolen virstan matka niistä on jo arvaamatoin vahinko, ja kuitenki täytyisi siirtyä puolen tahi kokonaisen peninkulman ennen kuin viisi peninkulmaa kaupungista tulisi täyteen.

Sellaisia paikkoja on suurempain jokein suilla Suomen lahden ja Ladogan rantamailla, usiassa kohdassa Saiman, Päijänteen ja monen muun suuremman vesijakson rannoilla. Hyvin Harvoin maalla on edullista kauppapaikkaa muualla kuin kirkon kylässä ja sen tienoilla. Mutta kun kirkon kylä on esimerkiksi 45 Virstaa kaupungista, suurin osa pitäjää hajoitettu 80 ja 90 virstan päähän kaupungista, maansydämessä ilman maanteittä ja vesimatkoitta, ja ainoa edullinen paikka kaupalle on kuitenki kirkon kylässä, jossa voipi olla Ladogan tahi Suomenlahden ranta, maantie, tiheässä asukkaita sekä enemmän herrasväkeä, silloin se on vahinko ettei sellaiselle paikalle maakaupan vapaudesta ole mitään etua.

Se joka asuu maalla ja etempänä kaupungista on vissisti enemmän kuin kerran tullut ajattelemaan, miten loittona kaupungista maaelämä saa vasta kaikki maaelämän vastukset.

Meillä joilla ei ole rautateitä täytyy lukea matkan teko useemmin hevoisen voiman jälkeen. Tuskin kukaan toimellinen maamies ajaa hevoisellaan päivässä enemmän kuin kuusi peninkulmaa, jos ei juuri jossai erinäisessä tarpeessa. Sentähden jos kaupunki on kolmen peninkulman takana, siellä voipi jotenki hyvin ajaa päivässä toimittamassa ostoksensa tahi myömisensä. Ainoasti se joka ei tunne tätä etua, nimittäin päivän matkaa edes ja takaisin kaupunkiin, voipi sen katsoa mitättömäksi.

Kuinka monta asiaa maamiehen taloudessa tämä etu muuttaa ihan toiseksi, sitä tuskin voisi tässä luetella. Mutta otettakoon nyt viisi penikulmaa; miten toisin asiat ovat tällä matkalla? Se tekee nimittäin 10 peninkulmaa edestakaisin. Sitä ei kukaan maamies voi omalla hevoisellaan ajaa päivässä. Vähennettäköön tämä matka neljään peninkulmaan. Seki vielä on tavallisissa tapauksissa mahdotoin ajaa päivässä edestakaisin. Kuitenki jos kaupunkein väli meren tahi suuremman veden rannalla on ainoasti 90 virstaa, sille välille ei voi asettua mitään laillista kauppaa.

Kuinka monen tuhannen ihmisen siis täytyy vielä menettää kaksi päivää ajaessa kaupunkiin ostamaan yhden naulan väriä, kahvia. sokeria tahi muuta sellaista, taikka myömään jonku vähäisen säästöksen maan tuotetta!

Tämä on toisilla sanoilla: kuinka paljon tilaisuutta vielä on konttikauppeille ja luvattomille kaupoille, jotka lahjoen asianomaisia valvojia täyttävät kansan yhteistä tarvista?

Siis eivät konttikauppiat vielä häviä maasta, ne saavat nyt sen paremman kaupan tavaroillensa, sikäli kun ihmiset tottuvat enemmän tarvitsemaan teollisuuden tuotteita.

P. H.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

******

Muistelmia muinoisilta suola-matkoilta.

Se on melkeen aina ollut ja kukaties vastakin tullee olemaan tavallista, että enin osa maamme sisustassa asuvaista noutavat suolansa Pohjanlahden rantakaupungeista.

Ennen aikaan oli tämä matka tavallisesti tehtävä, jos suinkin mahdollista oli. ennen ”Joulun jaloa juhlaa” niin että suolat ja muut taipeet sekä ”kaupunnin tuliaiset” muka siksi kotiin kerkesivät. Etenki oli se keltahiihnainen <b>kaupunnin ”majalakki”</b> joulujuhlaksi saatava; se sitte aina oli talonhaltialla eli isännällä juhlan kunniaksi päässä, kotosalla, naapuriensa ja tuttaviensa seurassa ollessa. Jos nyt sattui ettei suolain noutomatka tullut ennen joulua käydyksi, niin oli se heti juhlan mentyä eli joulun jälkeisinä päivinä alettava.

Tässä kohdassa aina pidettiin omituinen sananlasku:<blockquote>”syksystä suolan nouto, keväistä kasken poltto”</blockquote>armossansa ja terävässä muistossa. Aina kuin tämä matka alettiin, ei se tyhjin suin tapahtunut; <blockquote>”silloin oli juhla jaloimmallaan ja ilo ylimmällään”.</blockquote>Wieraskin silloin paikalla sattuneena sanoi saaneensa<blockquote>”olutta, viinaa omalta eholta”.</blockquote>Pahat säät muka täten olivat miehissä poistettavat ja onnea ololta matkaan lähtijällä olutkannusta otettava. Kuin näin oli kaikki tehty, kukin saanut saalihinsa, lähdettiin matkalle kaikkien kotiinjääpien jäähyvästillä ja onnentoivotuksilla varustettuna.

Sattuiko nyt joukkoon, jossa tavallisesti oli kymmenittäin miehiä ja hevoisia, sillä ei silloin yksin lähdetty vaan koko paikkakunnan isännät lähtivät yhteen seuraan, ”härkämiehiä”,<blockquote>Härkämieheksi sanottiin niitä, jotka eivät olleet kaupunnissa ennen käyneet.</blockquote>- – niin ei useinkaan kauan matkaa jatkettu kuin taas otettiin eteen <b>”härkämiesten juhla”</b> eli kuten sanottiin <b>”härkämiesten nostaiset”</b>, joksi tilaisuudeksi aina valittiin korkein mäki kuin tiellä tiettiin. Tässä oli härkämiehen ”harkäkannut” nostais-juhlan kunniaksi kumppanillensa toimitettavat, sillä ei ollut hän kelvollinen muuten muitten seuraan. Härkäkannuja tyhjentäessä kaikui raikeita ilohuutoja ja onnentoivotuksia härkämiehelle matkan menestykseksi.

Mutta härkäkannuja muka ei saatu tiellä tyhjentää, vaan siihen oli aina tien suvussa paikka katsottava. Tavallisesti aina siihen paikka määrättiin, missä iso puu likinnä tietä nähtiin, niin sen juurella, johon härkämiehen oli tie polettava ja viitottava, härkäkannuja kallistettiin. Täällä maistettuina härkäkannut olivat onnellisemmat, mutta jos ne tiellä tyhjennettiin, niin meni kaikki onni, kuin tässä toivottiin, tien eikä härkämiehen hyväksi. Ennen kuin härkäkannuja tyhjennettiin, oli härkämiehen jotakuta syltä korkealle puuhun noustava. Jos puu oli oksaton, ettei muuten päässyt, niin oli se sinne miehissä autettava.

Kuin härkämies näin oli ylennetty eli nostettu kelpaavaksi muiden kumppanien joukkoon, niin alkoi härkäkannun kallistaminen. Kukin aina maisteltuaan lausui siihen tilaan valitut ja sopivat sanat. Ensimäinen aina tavallisesti alkoi seuraavalla tavalla:<blockquote>”Nyt on kaattu härkäkannut,
Matkajuomat maistettuna,
Tässä juhlassa jalossa,
Joukon kanssa julkisesti,
Jost’ on meillä nyt jokaisen
Toivo runsas rinnassamme,
Että soisi suuri Luoja
Tämän matkan mainioimman,
Ensikerran aljettuas,
Olla onneksi sinulle”
j.n.e.</blockquote>Toisilla taas itsekullakin vuorollansa oli ominaiset värssynsä, jotka useinkin kuuluivat näin:<blockquote>”Kuin ol’ muillenki osamme
Näistä juhlajuomingista
Wakasesti valmistettu,
Niinpä meki mielin suomme
Sulle, miesi muukalainen,
Tälle tielle tnntematoin,
Menestystä mieltäs myöten,
Onnea ololta vielä,
Tällä tiellä turvaksesi,
Matkamainion kuluksi”
jne.</blockquote>Kuin näin koko matkaseurue oli puheensa puhunut, sanonut sanottavansa, leikattiin vuosiluku ja ”härkämiehen” nimi-merkki puuhun, jonka juurella pidot pidettiin ja härkäkannut kallistettiin, muistoksi ja todistukseksi miten milloinkin matka-seuraan yhtyi uusia jäseniä.

Ei vielä juhla täten päättynyt. Kaupuntiin tultua oli vielä härkämiehellä läksy läpimentävä. Täällä muka oli niin monta kannua olutta, kuin monta kello löi kaupuntiin päästyä, kumppanillensa laitettava. Harvoin viina näissä tuli kysymykseen. Tätä juodessa taas iloittiin ja laulettiin tilan ja asian mukaisesti.

Sattuiko vielä tällä matkalla ken kuorma kaatumaan, senki oli oivalliset <b>nostais-kannut</b> laitettavat. Ei tässäkään tilassa, kuorman nostettua, iloa puututtu nostais-kannuja kallistaessa. Nostais-kannuja eivät kuorman omistajat kieltäneetkään vaan antoivat mielelläänki kuormansa kunnialla ylös saatua.

Silloin kuin ei tyhjillä rekilöillä, kuten nykyaikoina, ajettu kaupuntiin, niinpä miesvoimaa nostaessa tarvittiinki. Silloin aina tavallisesti pantiin kuormaksi 3 à 4 tynneriä jyviä, useimpia leivisköitä voita, lihaa, talia ja muuta, joilla kaupunnista suolaa, rautaa ja muita tarpeita sekä rahaa vuositarpeihin saatiin, jota vastaan nyt on monenkin vuotinen leipänsä kaupunnista ja muualta hankittava. Silloin vietiin kaupuntiin kalua ja tuotiin rahaa, nyt täytyy viedä rahaa ja tuoda kalua.

Suolan hakijat silloin otettiin kaupunnissa suurella kunnioituksella vastaan ja heitä kohdeltiin kuin <blockquote>”pispaa pappilassa”.</blockquote>Paitsi muuta ylöspitoa, niin kuin ruokaa, juomaa ja muuta semmoista, annettiin heille piit, sännit, tulikivet, tupakat, piiput, neulat ja naskalit, sekä tuo jo mainittu ”majalakki” ja huivi eli esiliinavaate, emännällenki mielihyviksi.

Ajan vaatimusko vaiko muutos ihmisten mielissä lienee nämäki matkat muuttanut ja muodostanut nykyiselle kannallensa?

M. T— e.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

*) Hälkämiehelfi sanottiin niitä, jotka eivät olleet kaupunilissa ennen käyneet.

******************

Kirjeitä Jukka Lintuselle. I.

Veli-veilil«)8eni!

Noh. jopa jolaki, kuin jo SInäki olet semmoiseksi innokkaaksi joutunut, että varsln-varten sähkölennätät Raahesta minulle niuisluluksia, että täyttäisin pyyntösi kirjeessäsi Tammikuun 10 p:ltä! Kyllä v»!!”:»”»» aisiinniät tunteesi, kuin sait panna tuon kuromututtavan sälikö-siipisen suuhun lerveyksesi. tieten eitä ne viipyvät välillä tuskin useamman tiiman aikaa kuin kirjeet viipyvät tavallisen postin lennättäessä päiviä. Pohjolaisen ylpeytesi tunnen jo sähhö-sanomasi muodossa, kuin siihen olit pannut: «Haalien tänään avatussa sähkölennätin- laitoksessa Maaliskuun 3 p.1660.

Veikkoni! Tänään on Pohjanmaa kiinitetty sivistyneen maailman rientoon! Sähkölennätin on nyt toimessa. Muistapa pyyntöäni!

veljesi, sydänmaan pappi Jukka Lintunen.Tieten ettei se ollut muun kuin täytymisen syy, että tuo sähkösanomasi lähti kädestäsi ja tuli minulle ruotsinkielisenä, arveluttaa vaan minua, mistä sydänmaan kappalaisen apulainen, niinkuin olet, on näinä tinka-aikoina saanut niin suuria varoja, että voit li»Ilis-palkkaista sähkolennätintä käyttää hinteitesi ilmoittajana? Vai onko se Turun hippakuntaan saatu mainio pakko seiirakiintalaisille lisäämään pappirnsa palkkoja jo saanut vallan Kuopionki liippakuntiassa. jaSinnllenki. apulais-raiskalle. jo siilä «Minåtlänvf palkan lisävstä tulla? Olkoon miten oli. niin näytit (alla sähkösanomasi kustannuksella että todella haluat plfistl seuraamaan aikasi rientoja ja kansalaisiksi harrastuksia.

Siinä vaan teit pahasti, etlä vaadit juuri minua Toimittamaan Sinulle uutisia pääkaupungistamme; ylimaiiraisellä kamarikirjoittajalla senaatissa, niinkuin olen. on yhtä vähä varoja vaivaamaan kallista posti-laitostamme kirjeitensa knlettamisella kuin aikaa muuhun kuin puhtaaksi-kirjolttamiseen henkensä elatukseksi. Turhassa myös olet, jos luulet, että meikäläisellä, ehkä maamme ylimmässä virkapaikassa palvelevalla, olisi ensi kädessä valtiohoidon salaisuudet, niin aikomusten kuin toimen puolesta, kuin myös kaikki kansakunnan ja pääkaupungin uutiset! Arvaat jo itseki, että kaikki senaatissa palvelevat ovat valtiomiehen aineita, joiden tulee olla varovia puheissansa ja tietää, kelle salaisuuksiansa ja tietojansa antavat.

Nähtävästi eivät vakinaiset virkaveljen! mahda nähdä minussa mitään valtiomiehen ainetta, koska minulle eivät mitään ilmoita, ja minä saisin elää ihan säkissä, jos eivät senaatin vahtimestarit, tnodessansa puhtaaksi -kirjoittamista, minulle kaikenlaista kertoisi. Kuin vakinaisille virkaveljilleni näin saatuja uutisiani sitte kerron tavoittaen valtiomiehen uijasta rytiä ja käytöstä, se on tavallista, että irvistellen minulle ilmoitetaan, uutimeni ja salaisuuteni olevan jo yli koko kaupungin tunnettuja sekä puolen vuoden tahi, onnellisimmassa tapauksessa, ainaki parin viikon vanhoja.

Kuin kirjeesi ja uutisten pyyntösi Tammikuussa tuli, ensin arvelin Sinullaki olevan tarkoituksena irvistellä vanhalle yliopiston kumppanillesi, jota kova onni niin kauvan pitää ylimääräisessä eli, oikeimmin sanoen, alamääräisessä tilassa sekä palkan että vaikutuksen puolesta. Multa sähkösanomasi (uitua näen Sinulla olevan vakaa ja tosi tarkoitus minua kohtaan.

Ei siis mitenkään minun käy enää vilpistellä pyyntöäsi, etenki kuin oma on syysi, jos saat myöhäisiä uutisia ja vaillinaisia tietoja, kuin et ole ymmärtänyt tahi voinut hankkia itsellesi täältä parempata ja tietävämpää kertojala. Et kuitenkaan vaalillekaan,että puhuttelisin Sinua sähkölennältimellä,kuin ei vielä ole edes tiedossani, inistä saisin velaksi ne 10 kop., jotka postirahaksi tälle kirjeelleni tarvitsen, saatikka sitte ne sadat kopeekat, joita sähkölennätin pyytää hyväntekiäisiksi.

Se oli hyvä.’ että ensimäisenä pyyntönäsi oli uutisia yliopistosta. Yliopiston nuorisossa on minulla vielä ystäviä, jotka eivät varattomuuttani hämmästy vaan pistäyvät tuon-tuostaanki luonani «savuja vetämässä» ja hetken rupattamassa, jonka parempia nautintoja varani eivät kannata kelle»k»»» tarjota. Heiltä saan itsekuilaki tietoja, joista en kuitenkaan voi taala, jos ovat tuoreempia kuin nuo senaatin vahtimestareilta saamat uutiseni valtiohoitomme asioissa.

Heidän puheista olen kilitonki saanut sen vakuutuksen, että suomalaisuuden henki yhä syvemmin juurtuu ja saapi yhä enemmän valtaa yliopiston nuorisossa, ja että verettömäni» eli noiden suomalaisuuden vastustajain, niin julkisten kuin salaistenki, ääni ja valta, joka parina viime vuonna oli yliopistossa hyvin julkeana, on yhä raukenemaan ja masentumaan päin. Sen luen suomalaisuuden voitoksi, että verettömät saivat «Paperilyhdyssä» mietteitensa ja ajatustensa ilmoittajan, niin el!» julkisuuteen pääsi ja yleisö sai nähdä, millä kannalla ja perustuksella verettömäln ponnistukset todella ovat, jotta nyt o» nuorison kuin myös muidenki silmät au’e»»eet.

Täytyy minun ilmoittaa, että jo pelkäsin verettömäni ponnistuksista syntyvän Suomalaisissa ja suomalaisuuden ystävissä vihaa maamme ruotsalaisia asukkaita ja koko ruotsalaisuutta vastaan, vaan Isänmaamme o»»e»» pidän, ett ei niin ole tapahtunut multa että on kiinteästi pysytty suomalaisuuden oikeuksissa eikä ollenkaan sentähden ole tahdottu sortaa ruotsinkielen oikeuksia maamnle ruotsalaisissa paikkakunnissa. Se lisää sekä uloseltä sisään-päin suomalaisuuden voimia, elta sen oikeutta valvoessa ei ole vaaditin vääryyttä loisille.

Se myös lisää näitä voimia arvaamattomasti, että suomenkielen vaatimukset ovat todistettu olevan ainoa riittävä tue ja välikappale sivistyksen, vapauden, teollisuuden, sanalla sanoen : kaikenlaisen menestyksen ja edistyksen alkuun-panolle ja tulevaisuudelle Suomessa. On muka viimeinki saatu sanotuksi, etl» ruotsalaiset asukk »»l ja riiolsistuneet sivistyneet, maassamme ovat liivähäjoukko pysyttämään Suomea muun maailman perässä, sitä vähemmin rinnalla, meidän aikakautena, joka höyryvoiman nopeudella rienlää eteen-päin, ja ettei Suomessa päästä liikahtamaan vaan uuvumme yhä enemmän jälelle, niin kauvan kuin suurin osa maamme asukkaista nukkuu pimeyden unta j» estetään sivistyksen lähteiltä, joista maistamaan Suomen kansa ei pääse ennenkuin sen kieli o» päässyt opetuksen kieleksi kouluissa ja senkautta sivistys ja kansa puhumaan ja viljelemään samaa kieltä.

Silte saisi kansa itsearvoa, sitte heräisi uusi into, nero ja riento, sitte rupela] vasta suomenkielinen kirjallisuus loistamaan ja sen siivillä tieto lentämään maamme synkimmilleki saloille, ja lieto sitte herättäisi taitoa sekä tieto ja taito yhtenä kuntoa ja tointa. Että kaikki tämä nyt on enemmän kuin milloinkaan ennen hengen vaaralla tarpeellista, t*ytyy jokaisen isänmaan-rakastajan tuntea nyt kuin nähdään, millä (virkeydellä loinen naapurimme, e»äen kansa on herännyt uuteen elämään kansallisen ja valtiollisen tilansa riennättämisessä. Ilolla ja onnentoivouksilla ihmisystävä katsastaa tätä liikettä ja niitä riennon voimia, jotka nyt ovat VVenaellä alkaneet jalon keisari Aleksanderin ylävästä sallimuksesta; mutta Suomalaisen mieli tyrmistyy ajatellessa, että varmaan kansamme jääpi tätäki naapuri-kansaansa palelle, jos ei Suomessaki asiain meno muutu.

Mutta posti-hetki lähenee ja minun täytyy tällä kertaa lopettaa terveyksillä Heikki-setälle. ystäväsi Tiitus Tuiretuinen.

Jälki-maine.

Kävin Suometartaki kiusaamassa postirahasta, vaan neito ei uskonut velkaa, vai eikö liene ollut liikoja rahoja? mutta lupasi sensijaan itse lennättää Sinulle kirjeeni. Se lupa oli minulle luonnollisesti suloisempi kuin velan saanti , ja kuin S:tar lupaa vielä (oisiaki kirjeitäni lennättää, niin minulla tästä-lähin saat kirjeitä niin usein kuin aika vaan sallii.

Koti-maalta.

Suomen Senaatille on, armollisessa Asetuksessa viime Marraskuun 28 p:ltä, lykätty uusia asioita päätettävaksi niin ett’eivät ne enää mene itsensä Hallitsijan päätettäväksi, yli mitä asioita jo entuudesta on samote sallittu Senaatille.

Tässä asetuksessa on myös lisä-määräyksiä siihen, mitä asiain käyttämisestä Senaatissa on jo tätä ennen säätty.

Kuopion maaviljelys koulu Leväsellä, 6 virstaa liki Kuopion kaupunkia, avataan 1 p. tulevata Marraskuuta, jota koulun Johtokunta ”Kuopion Ilmoituslehdessä” 25 p:stä Helmik. kuuluttaa ja kehoittaa kouluun oppilaisiksi aikovia, itse paikalla käyden, ilmoittamaan itsiänsä ennen 1 p. tulevata Elokuuta koulun päämiehen A. Mannisen luona Leväsellä, varustettuina kartattomalle paperille kirjoitetulla pyrkimyskirjalla koulun Johtokunnalle sekä papin ja lääkärin todistuksilla: sillä ehtona kouluun pääsemiselle on, että pyrkijä on terve, hyvä maineinen ja ripillä käynyt sekä osaa puhtaasti lukea kirjaa.

Samassa jälkeen viimeksi sanotun ajan antaa Johtokunta kuulutuksella kunkin seurakunnan kirkossa tietää, ketä siitä seurakunnasta on kouluun otettu.

Tähän kouluun otetaan 16 mies- ja 4 vaimon-puolista vapaa oppilaista sekä joku määrä maksaviakin oppilaita, joiden on maksettava elatuksesta, opista ja korttierista kaikkiaan 45 hop. ruplaa vuodessa. Tästä maksusta puoli suoritetaan edeltä-kättä.

Johtokunta on toimittanut painetuita koulun järjestys-ohjeita jokaisen seurakunnan papistolle, kruunun voudille ja nimismiehille Kuopion läänissä, josta ohjeesta on ainoasti se poikkeus, että vaikka siinä on määrätty oppilaisten pitämään omat makuuvaatteet, ne kuitenkin on hankittu koulun puolesta.

Opetuskieli on suomi.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

Hämäläisen 9:ssa n:rossa an ”Savosta totuuden sanoja”, lähetetyt ”Savolaiselta Pietar Ponsalta”, joista otamme tähän seuravan palasen:

”Keski-Suomen asujamina tiedämme me Savolaiset tarkoin senki, että on Suomalaistenki kansallistieto toki herännyt valveille. Ja ei sitä nukuksiin enää saada, vaikka Metropolitanuksia … sataisi pilvistä miljonittain.

Kansallisuudestamme me kiini pidämme ja hylkäämme semmoiset lehdet, jotka kansallisuuttamme kainostelevat tahi ovat siinä veltot. Mennä vuonna oli Paperilyhtyjä useimpain talossa Savon tienoilla; mutta eipä noita tänä vuonna näy.

Suomen Julkisia Sanomia tuli tänne myös paljon takavuosina, vaan kun miettivät suomalaisuudesta mietoja asioita, niinkuin tänäki vuonna ovat tehneet, niin emme niihin enää kajoa. Niissä näkyy vaikuttavan kaksi eri voimaa, joista H. K. K. rakentaa ja C. E. A. purkaa.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

Kielen-puhdistusta. 5. Mehiläinen on, luullun kielen-puhtauden vuoksi, ottanut suomistaaksensa ulkomaiden nimiäkin. Niin näemme sen 1:ssä n:rossa nimen Manskuria ja 2:ssa nimen Tsjuvasjilaiset.

Edellinen nimi kirjoitetaan tavallisesti Mandsehuria; vaan ei sekään ole aivan oikein, silla d:u jälestä seuraa tässä nimessä oikeettain ei seh, vaan sama ääni luin ranskalaisissa sanoissa: .joliv. Likemmäksi sanan allu-peräistä ääntä olisi M. siis tullut, jos olisi sen suomentanut Mandjuriatsi, kuin että noin kurjasti rupesi kaukaistenheimolaistemme maannimeä vääntämään.

Waan mitä auttaa semmoinen suomenteleminen? Mitä T sjuvasjilaiset on huokeampi Suomalaisen kielelle ulospnhua kuin Tsehuvasehit. joten tämä kansa itse kutsuu itseänsä, eli suomalaisella päätteellä Tsehuvasehilaiset, ei ole helppo ymmärtää. Tavalliuen ihminen, joka tietää että Suomen kieli sanojen alussa ei suvatse kahta kerakkaa (muutoin kuin hyvin harvoissa tapauksissa), luuliss M.sen oikeutta mvöten pitävän kirjoittaa tämän nimen joko Tuvasjilaiset eli Suvasjilaiset elikkä Iu vasjilaiset.

Muuten saamme tästä kansasta M:selle ilmoittaa, ett’ei se ole koskaan ”kadott^nut kieltänsä” eikä ole koskaan kuulunut Suomi-heimoistin lanslulnn, niinkuin M. näkyy luuleman.

sen tt. Mehiläiviime n:rossa näimme sana-vhtevden päällin pnolln, jota saman kirjoittajan olemme ennenkin nähneet läyttävän, vaikka se on ihan roäärin. Sillä adeösiivosiasta päällä ei enää voida saada toista eli instrukti! vo-staa, niinkuin M:sen menetystä myöten tapahtuisi. Oilein on tämä sanayhteys kuuluvlt päällisin puolin, joka on monikon intrultivo-sta sanoista päällinen puoli.

7. Samasia lehdessä käytetään sanaa jakaumivansa lruots. ilela «ix), jossa lehti antaa rieskan rieskan väälle, sillä jakaumaan eli jakamaansa olist jo ollut kyllä merkitemaän kirjoittajan ajatusta, vaan tuo käytetty sana ei ole »»itään.

8. Mainitussa lehdessä ja monessa muussakin kirjassa olemme nähneet täytettämän määrin sanaa enin. niinkuin muka merlilseisi se sitä, mitä ruotsiksi: nxsl. lörn»mlixa8t; esim. M:sen 30:nnellä sivulla: ”taikista »yky-ajan kansoista ovat Englantilaiset enin senimmin!) vaikuttaneet ulos-päin”. Tässä ereh- dytään, eikä lnulisi miesten, jotka kerrankaan ovat kiel, oppinsa läpi-lukel,eet, pitäväu näin selvässä asiassa haimraehstsaaa:.

Juuri t^lle sanalle on joko enä sLänfi-Suoenamvi) eli eni sItä-Suomessa: enempi). Molemmista saadaan superlativon nominativo enin ja posttivon intrultivo monikossa enin. Kummassa tahansa näistä sioista on siis tuo M:sen ja muiden käyttämä sana, vaikka eivät he olleet kumpaakaan tarkoittaneet, rraan snverlativon inötrultivoa monikossa, joka kuulu enimmin. Ia tämä on,’ ei mikään muu. se sana jota mainittujen kirjoittajien nimitetyssä tapauksessa tulee kävttäa.

Helsingistä:

ae

Uuden, tekeillä olevan teaterin tässä kaupungissa ovat Helsingin Sanomat nyt ristineet kansallisteateriksi, millä oikeudella, selittäkööt itset.

Tähän asti on muissa maissa, varsinkin semmoisissa, joissa vieraat kielet häiritsevät maan kansallisuutta, kutsuttu kansallisiksi teateriksi semmoisia, joissa ei ole esitelty muuta kuin näytelmiä kansan omalla kielellä.

Niin vihki kuningas Kustaa III uuden teaterinsa <b>Musis patriis</b> (koko-maan runottarille); niin löytyy Pietarissa, ynnä ranskalaisen ja saksalaisen teaterin ja italialaisen operan kanssa, kansallinen Aleksandran-teateri, jossa aina näytellään vaan Wenäjän kielellä; samoin Pest’issä kansallinen teateri esittelee vaan Unkarin kielellä, j.n.e. j.n.e.

Mutta kuin Helsingin Sanomista näkyy. ett’eivät vallan-pitäjät näissä asioissa ole aikoneet muuta kuin silloin tällöin laskea Suomen kieltä tähän uuteen näytelmälliseen taivaasen, ja että muuan pää-syistä sen rakentamiseen on <b>”oikea ruotsinkielen ulos-puhe”</b>, niin pitäköötkin Helsingin Sanomat itset uuden nimensä; Suomen kansa, jonka kansallisuus tässä maassa tulee enimmin kysymykseen, ei suvatse semmoista pilkkaa.

Typeryydestä eivät Helsingin Sanomat kuitenkaan tehneet tätä ehdotusta; ei millään muotoa, Helsingin Sanomat ovat hyvin viisaat ja viekkaat, ja tarkoitus tällä kansallisella kiihkolla Helsingin Sanomissa ei ole mikään muu kuin ”avun” saaminen uudelle teaterille vallastolta, jos muka asiat rupeisivat huonosti käymään.

<b>Hinc illae blanditiae!</b>

Mutta niin kauan kuin uuden teaterin omistaja-kunta ei ole antanut kansallisuudelle mitään vakuutusta siitä, tuleeko Suomen kieli, ja kuinka usein vuodessa, olemaan näyttely-kielenä uudessa teaterissa, saa tämä olla ilman sitä kansallista nimeä ja kansallista ”apua”, ja pysyä Helsinkiläisten yksinäisenä huvitus-paikkana.

Että useampia näyttelyjä vuodessa voidaan antaa Suomen kielellä, sitä ei suinkaan estä näyttelyjen puute, sillä enemmänhän meillä Suomen kielellä on jo nytkin, ja osiksi parempia, näytelmiä kuin täällä tehtyjä ruotsin-kielisiä löytyy. Näyttelijöistä voipi alussa tulla puute; vaan ahkera ja kansallinen johto-kunta voipi sen esteen pian poistaa, varsinkin kuin se sitten voipi paremmalla menestyksellä toivoa kansallisuudenkin ”apua”.

Muuten vertaavat Helsingin Sanomat Suomen kielen ja Ruotsin välin tässä asiassa talon-tyttären ja opettaja-naisen väliin; edellinen on lapsi ja kunne se kasvaa aika-ihmiseksi, pitää muka jälkimäisen emännöidä; kysymys on vaan: onko tämä talon-tytär enää niinkään lapsi, ja tokko emännöitsijä hyvällä rupee luopumaan avaimista.

Tässä juohtuvat mieleemme apostolin sanat, joka sanoo (Gal. 4: 1, 2): niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelijan välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra; vaan on hän esi-miesten ja haltijain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

Nohvessori E. Lönnrot ja lisensiati A. Ahlqvist oivat kutsutut jäseniksi feuroin: 8o<iele d’ Ethnograpliie Orientale et Amerieaine Paris’issa ja Soeietas linnaariea—Pestissä.

Tahtoisimme vähä nurkua niiden miesten huolta tointa, jotka ovat uskotut tarkastamaan sitä Lapsukaiskoulua, joka on Ison Robertin kadun sivulla.

Wiime suvena oli muka kouluhuoneen kakluunit jätetyt korjaamatta, jonka tähden tätä huonetta, jossa lapsukaisten täytyy päivänsä viettää, ei ole saatu tämän talven kylmillä lämpimänä pysymään vaikka kuin olisi lämmittänyt.

Tämän koulun johtokunta on kyllä, asiasta tiedon saatuansa, luvannut tulevana suvena antaa korjata kouluhuoneen lämmitys-pesät, vaan lapsukais-parat saavat tämän talven kärsiä.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

WiipuriSta 29 p. Helmil. Muistaessamme Suomettaren, M viikko sitte, saattaneen lukijoitansa si hen luuloon että herra tohtori Qvist jo on eronnut «VV/sanoman toimituksesta, jossa tapauffeSfa Surmetar myös arveli mainitun sanoman aleneman arvoss.ian l»itättlnllälsi,

saamml’ mainita täättä, että sillä pulnella ksuillulällupt,aäkaupunqissa, jota Suomettaren toimitus oli ei ole ollut luultavasti enemmän perää f>iin juoffupuheiila tairatlifeSti, kosla nyt näemme hra Qvis ttn vielä liikknvan Wihorg–fanomi«fa. Kirjoitus iriimeksi ilmestuneissä ’.>:roissa. nimeltä: «De Österrikiska finansernas tilksiånd.sItävallan raha-varain tila) todistaa knlliksi maiiiitiut herran läsi.alaa.

Suometar sanoi samaan liittoon, toisena kertana, meidän maassa ei den toimissa. Tämän suhteen lienee ilauttavata kaitiNe julkisuuden vstäville, kuullessa hra Qviotin olevan vielä osallisena V^lhosss-sanoma!» toimituksessa

siis julkisunden toimissa. (5roitus lienee vaan siinä, että hra Q.ei euään ottane ollaksensa mainitun sanoman varsinaisena toimittajana; siksi ehkä kohtakin ilmestvnee jokuuusi mies julkisuuden toimissa.

Tolm. Muistutus. Lähettäjälle s> amme ilmoittaa, eitä me olemme kuulleet kaikkein varmimmasta lähteestä, «im. he^rra Q,vist’ilta itseltänsä, että hän ei kuulu Viipurin ruotsalaisen lehden toimitnkseen muutoin kuin niin, eltä on luvaunut tässä lehdessä painattaa, jos milloin sattuu jotain kirjoittamaan. Se on valttettava, että näin on, ja valitettava se että herra Q:n on tävtvivt erota jnlknuudeu toimista, joka on tapahtunut sen vuoksi etta munitun lehden omistaja-kuuta on katsonut tarpeelliseksi mnuttaa seu vaitutus-nuiodon. Ne nuoret, äkkinäiset ja tolsumattom.it kvnäilijät. jotka ison etsimisen perästä nyt on saatu Viipurin lehden toimitukseei” eivät suinkaan voine siinä toimittaa sitä mitä herra T.. toimitti.

Ulksmailta.

Onneksi se on maailmalle, että kurovassa loi>tDV edes yksi vapaa valtakunta, nim. l5ua,lauti, jonka kansa edusmiesteusä kautta varlamenliösa »raotti ja on velvollinen saamaan hallituffeltanfa tarkkoja tietoja sekä oman että muidenli hallitusten vehkeistä ja tarkoituksista. Näin tulee ilmi paljo kujeita, jotka muutoin voisivathiljaisuudessa vanna kaikki asiat mullin-mallin.

Ikävällä seutähden (5urpppa aina odottaaki Englanninparlamentin avaamista ja tarkkuudella seuraa sen keskustelemisia. Nvkuisessäki varlameutissa on saatu julkisuuteen Napoleou-keilatin kujeet Italian n?apauttamii’en ti>’umvksessä. ?)hä on Napoleon muka ilmoittanut alfaneenfa viime sodan Itävaltaa vastaan paljaasta halustansa puolustamaan »oiettua Italian kansallisuutta ja vel^st.im>i.iu Tträ Itavallau orjuudesta.

Muna (Jnfllanrsiii niiutéteiiétön on nyt tälUBnut parlamentille ilmoittaa fatffi salaisuudet tässä aflaSfa, ja u«t uähhään, että valtakuntansa lan»enlamisen halu ja voiton pyyntö pii Napoleonilla totinen vllutys fiiheu sotaan. Häu oli muka liitossa 18 v. tammtf. 1859 Sardinian kuninkaalle sitoutunut valloittamaan Itävallalta Loinhardian ja $enehia,in maakunnat Sardinialle omaksi, niin Ranska sain Sardinialta palkkioksi Savoijenin ja Ni^an maakunnat.

Nyt luiu Navoleon ei faanutfaau munta kulu Lomhardian irti Itävallalta, ei Sardinia ollutkaan halullineu luopumaan mainituista maakuuuista, sentahden ett’ei Napoleouikaan ole täyttänyt sitoumiStaufa loppuun asti. Tämäx vuoden alussa sanoi Napoleon vielä, että Sardinia saisi Venedigin sijaan Keski-Italiau herttuakunnat ja Romaqnau maakuunan Paaivin aluetta, jotka V’,)rkivät Sardinian yhtevteeu, jota vastaau Savoijeu ja Niz.5’1 o»at anuettavat Rauskalle. ©ittemmin tuli koko kauppa-salaisuus ilmi ja siitä nousi forna melu (5»glaumn uarlamentissa setä sittemmin koko (SuropaSfa, joulatähden Napoleon julisti ei tahtomansa niitä maakuntia vastoin niissä asumain mielitekoa, joka siis olikuulusteltava. fuin hän muös lupasi puhutella Europa» ”suurteu »altain” suostumista.

Mutta sillä välin noufiirat kaikki iunokkaat tatoliikiu-uskolaiset sekä Ranskassa että muualla Eurovassa vihaan Napoleonia vastaan siitä että hän oli lunnnut vähentääheidän uskon-isänsä alnskuntaa. jonkatähden Nap. nyt jo on ottamassa takasi sttäki lupaustansa, että Sardinia saisi Romagnan maakunnan, eikä enää sallisi etta Josfanan herttuakuntakaan menee Sardinialle. Sluts tenfi on hän Ranskan senaatin ja lakia»laativain säätyin istuntoja avatessa tämän maaliskuun 1 p:nä julkisesti sanonnt, että Ranska tarrvitsee rajaiusa turmaksi välttämättömästi Savoijenin ja Nizzan maakunnat. Näin on Saksalaisilla täysi syy pelkoonsa, että Napoleon jonakuna päiroanä sanoo, että Ranska rajainsa turmaksi tarivitsee myös Belgian koko valtakunnan seka ne osat SaksanmaaSta, jotka oroat Ranskan-puolisella rannalla Reinjokea.

Sotaan marustaiksen Salsa ja Italia; mikä lee? sitte tulSodan pelkoa lisää seki seikka. ett’ei Nizza tahdo erotta Sardiniasta ja että iso osa Saivoijenin asukkaita pyrkii Smeitsin liittokunnan yhteyteen, jos sen täytuy Sardi»uasta erota. Ranskan vhteyleen ei fumpanenfaan maafunta tahdo tulla.

Tuleekohan pakko pantavaksi?

UsityW Zuvilnksm.

Kuulutus.

Tiistaina kolmantena (3) ja seuraavina päivänä tulevassa huhtikuussa, alkain kello kymmenen (10) edellä ja kolme (3) jälkeen puolen päivän, tapahtuu tämän kaupungin Auktioni-kamarissa julkinen huutokauppa, jossa myydään seuraavia, haaksirikotusta suomalaisesta, Eos nimisestä aluksesta korjatuita, enemmän ja vähemmin vesivahingoitettuja tavaroita, nimittäin: 21,720 kappaletta mustia ja kirjavia vumpulikaulavaatteita, 570 kpp. mustia ja kirjavia saarlia, 23 tpv. pumpuli -musliinifia taulamaatteita, 4654 V2 kvynärää kirjavia karttuunia, 129 kyynärää puolivillaista lastingia.65 kyyn. pumpuli hoyia, 276 V2 kyyn. mustqa samettia, 48 kyyn. pumpuli liivivaatetta, 782 kyyn. mustaa ja 70 kyyn. kirjavaa viktoriinia, 922 kyyn. pumpuli musliinia, N kyyn. mustaa jouhilangasta,70 kyyn. mustia silkki nauhoja, 175 kyyn. valkosta harvoja vumpnli-kaTtkaita, 1 leinnffä 3 naulaa turkinlanloja, 19 let». 10 naul. alunata, 13 leiv. hartsta, erilaatuista variaineita. 55 leiv. 11 naulaa hienompia ja krouvimpia posliini-astioita, suurempi joukko fa{jänteriä, pihtiä, höulänteriä, leifsifaluja, kampoja, lyyjysvänniä, poStipaperia ynnä muuta. 1058 kannua rommia, 440 kannua siirappia, 327 kannua aarakkia, 75 putelia saksan viiniä, 113 vut. samppania, 144 kannua portviiniä, 85 kannua madeira viiniö ja erinäisiä muita viiniä ynnä muuta; joka halullisille ostajille tamänfautta tietä annetaan. Waasan Meri-Tullikamarissa, 27 p. helmiuuta 1860. 3 (1) Erik Selin.

1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860

<p>Tiistaina kolmantena (3) ja seuraavina päivänä tulevassa huhtikuussa, alkain kello kymmenen (10) edellä ja kolme (3) jälkeen puolen päivän, tapahtuu tämän kaupungin Auktioni-kamarissa julkinen huutokauppa, jossa myydään seuraavia, haaksirikotusta suomalaisesta, Eos nimisestä aluksesta korjatuita, enemmän ja vähemmin vesivahingoitettuja tavaroita, nimittäin:</p>
<ul>
<li>21,720 kappaletta mustia ja kirjavia pumpulikaulavaatteita,</li>
<li>570 kpp. mustia ja kirjavia saarlia,</li>
<li>23 kpp. pumpuli -musliinisia kaulavaatteita,</li>
<li>4854 ½ kyynärää kirjavia karttuunia,</li>
<li>129 kyynärää puolivillaista lastingia,</li>
<li>65 kyyn. pumpuli bovia,</li>
<li>276 ½ kyyn. musta samettia,</li>
<li>48 kyyn. pumpuli liivivaatetta,</li>
<li>782 kyyn. mustaa ja 70 kyyn. kirjavaa viktoriinia,</li>
<li>922 kyyn. pumpuli musliinia,</li>
<li>11 kyyn. mustaa jouhikangasta,</li>
<li>70 kyyn. mustia silkki nauhoja,</li>
<li>175 kyyn. valkosia harvoja pumpuli-kankaita,</li>
<li>1 leiviskä 3 naulaa turkinlankoja,</li>
<li>19 leiv. 10 naul. alunata,</li>
<li>13 leiv. hartsia,</li>
<li>erilaatuisia väriaineita,</li>
<li>55 leiv. 11 naulaa hienompia ja krouvimpia posliini-astioita,</li>
<li>suurempi joukko sahanteriä,</li>
<li>pihtiä,</li>
<li>höylänteriä,</li>
<li>leikkikaluja,</li>
<li>kampoja,</li>
<li>lyyjyspänniä,</li>
<li>postipaperia</li>
<li>ynnä muuta.</li>
<li>1058 kannua rommia,</li>
<li>440 kannua siirappia,</li>
<li>327 kannua aarakkia,</li>
<li>75 putelia saksan viiniä,</li>
<li>113 put. samppania,</li>
<li>144 kannua portviiniä,</li>
<li>85 kannua madeira viiniä ja</li>
<li>erinäisiä muita viiniä</li>
<li>ynnä muuta;</li>
</ul>
<p>joka halullisille ostajille tamän kautta tietä annetaan.</p>
<p align=”center”>Waasan Meri-Tullikamarissa, 27 p. helmiuuta 1860.</p>
<p align=”center”><em>Erik Selin. </em></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p align=”right”></p>
<p><a title=”Suometar .pfd tiedostona” href=”http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=preCreatedPdf&amp;id=424277&amp;conversationId=1″>1860-03-09_Suometar_9_09_03_1860 </a></p>

Maakartanon myönti. Napaa-ehtoisessa huutokaupassa 31 p:nS uvkyistä | Maalisk. edellä ’puoliväivän mvödaän enin«tarjoovalle uksi pienempi tila, jossa on kolme huvää taloa yhteisessä viljelyksessä, oleva hameenlinnan läänissä, Pälkäneen pitäjässä ja Harhalan kvlässä hvvin ihanalla paikalla ison Mallasveden rannalla, virstan kaukana yhteiseltä maantieltä Hämeenlinnan ja Tamveren trälilla. Tilalla on vähäisempi asuntorakennus 7:llä asuinsuojalla, joista vaan joitakuita on pantu täyteeu kuntoon, kuin myös I tarpeelliset ulkohuoneet, sekä kylmetään vuosittain hyvään ja vanhaan peltoon 18 » 19 tvnnvriä rukiita ja seumufaait suvi-viljoja; niityt oroat hvvänlaifia. kesä-laidun I hyvä. hyvä pölkku-, koivu» ja havu metsä; 20 lypsävää lehmää, 10 ä 15 hehkoa, 30 lammasta ja 7 ä8hevoista : elätetään tilalla. Arentia vuodessa on tilalta maksettu 215 ruplaa hop., 7 tnria rukiita ja 3 tnriä ohria.

Tila jätetään heti huutokaupan päätettyä ostajan hallitukseen ja isompi osa kauppasummaa saapi vakuutta vastaan jäädä vastaiseksi seisomaan, jos niin haluttaa. Lähempiä selitvksiä antaa maiuituSfa kylässä asuma ekspeditionin vouti Wendell tahi omistaja, asuma Porkkalan kartanossa Lammin pitäjässä 1 (1) A. W. Wirzenius.

Kaupan Helsingissä. Suomalaisten teosten kaupassa on: Werkoja. Pummuli-lantaa, väljättnä ja värjäämätöintä. SjeitinHiä. valkeata ja värjättojä laatuja, Pummuli-vaddia. Kanki-rautaa. Nauloja. Terästä, Pöltky’sahan«teriä sekä käsi» että vesi>sahoihin. Aäsi=fahoja, Purasimia (läpi-rautoja) kiiloja, £attuu’rautoja, Piiluja. Kirveitä. Vasaroita. Wätl-vasaroita, Alafiinia. Häkliä. Raastimia, Karttoja (raasia), Patoja, Pannuja. Plootuja. Messinki» ja rauta-lankaa. Kihveliä. Lapioita, siauhoja, Tuuma-puikkoja. Puntaria, Waaka-tankoja. Waaka»painoja vihtt-painoja). Kahvin-paahtimia (== prännäriä). Kahvi-myllyjä, Walimia (valin-kauhoja). Kynttilä-jalkoja. Peili-lasia. Saranoita, Eilitys«rautoja (ryyM«rautoja), Pläktifiä mittaus-astioita. 3liivi«rautoja, Rattia. ©iloja ja fila»kaluja, Marhamintoja ja päitfiä. Monenlaista nahkaa, Satsia. Pyssyjä. Pistuolia. Silmä>neuloja. Neitsiä. parta” metsä-, panna», linffu*, puukko-, ratko-, raaputus.., leikkaus., pöytä», soturi-, leipurin” eläin-läätärin., Unrastajan-, satula-maalarin., lirjan.nitojan,. suutarin-veltfiä. G. A. Herlin. vuoti on vasta.pHätH kJ{irolain»firffoa, 24 (3) Senaatintorin varrella.

Kaupan Helilll^issä , Suomalaisten teohten kaupassa on: 24 l3) O. A. periin, ruoti on nasta päätä Nilolaln-tirltoa B«vatht»torin nMrrrQd.

Maaviljelijöille kaupaksi:

Wisluli-lmeita tiuéterilan eli Ijuéterhr>’n tehtaa^ta; .Rani>melin” auroja samasta teht.iaéta; Jämsän auroja Kallialan tehtaasta; ./Merin” auroja Karkkilan rautaiuufiéta; Samoja auroja, Ruotsissa tehtyjä; Timotei-heinän fiememä (Phleum pratense) ; Puna.apilaan siemeniä (Trifolium pratense); Walko«apilaan „ (Trifolium repens); ”Alsike”-apilaan siemeniä (Trifolium hyhridum); Kanva-nurmlklaan „ (Nolous lanatus); $untarip3ä»heinän „ (AJopeeurus pratensis); Koiranruolv-heinän siemeniä (Daetylis glomerata); Kelt^-luserni-heinän „ (Medieago lupulina); ©uanoa eli linnunsonnitusta Perust

Myös vastaan» otetaan ja toimitetaan tilauksia vllja», na urisja nilttn.lannoitiilsen tuottamiseen .,Wäkilannoitukse»” tehtaasta Stettinissä. Wiimemainittuin lannoitus-aineiden vhdistuksistä kuin mln’s niiden käyttämisessä tekdvistä havainnmsta kirjallisia selityksiä annetaan ilmaiseksi aN?’irj»itettuin kauppikonttuorissa, G. A. Herlin ja kumpp. Kotimais-teollisuuden vuodissa Niloila!.kirkon vastapäätä Tenaatti-torin fivulla Helsingissä.

********

Puu-tavaroita ostetaan.

Allekirjoitettu ostaa hyviä Palkkia eli pölkkyjä, näräisiä Plankkuja ja 9:kvynäraisiä Lautoja, kuin myös mvopi krouvia pruunia Välimeren Suoloja 1 r. 90 kopeekkaan tynnyriltä ja valkoista S:t Yheksen ja Liverpoolin Suoloja 1r. 70 kopeekkaan tnriltä.

Raumaalla Helmikuussa 1860 kauppias S. I.Wesander, 3 s2) Raumaalla.

Myötävänä.

Päre-katon-Nauloja. 3, 4, 5 ja 6-tuumaisia Mänty-Nauloja. Ruutia,niin mvöskaikenlaista rakennus-sevitystä, niinkuin: Lukkuja, oven ja akkunan Saranoita j. n. e. huokeaan hintaan, Rautapuodissa Uuden torin varrella lähellä Ryssän kirkkoa Turussa. I. Torekell. Pläkki-Peltiä. alennettuuu hintaan, Rautapuodissa Uuden torin varrella lähellä Ryssän kirkkoa Turussa. 4 s4) I. Torekell.

Mehiläistä

saadaan tilata Sederholmin jakumpp.kirjakaupassa Helsingissä ja kaikissa Postikonttoreissa maalla 2 ruplalla koko» ja 1rupl. 15 kop. puoliumosikerta, postirahlla maksamatta

Warpuista

Tannisia Suomen Lapsille voidaan myös mainituissa paikoissa tilata 80 kopeekalla, postirahan kanssa. Rietr. Polen.

Keskihinnat torilla tällä Viikolla: Kaurat 2 r. ja 2 r. 50 k. tnri; ruisjauhot 40 ja 45 k., raavaanliha, tuores 1r. ja 1r. 20 k., palmattu 1 r. ja 1 r. 20 k., lampaanliha 1 r. 10 k. ja 1 r. 30 k., palmattu 1 r. 60 k., mastkanliha 1 r. 20 k. ja 2 r., sianliha 1 r. 50 ja 1 r.80k., suolaset Nlakat 60 ja 65 k., moi 3 r. 40k. ja 3 r. 60 k., heinät 15 ja 20k. leimiskä; linnut: pari metsoja 90 k. ja 1 r. 20 k., töyriä 55 ja 60 k., pyitä 25 ja 30 k.; taurakryynit 20 ja 25 k., oh. ralryynit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 7 ja 8 k. kappa; lohi suolattu 20 k., haumit ja ahmenet 7 ja10k., siika 10 k. naula; nuorimaito 6 ja10k., piimä 8 k., miina 42 ja 45 kannu; munatiu 40 ja 50 k.; halot: kuorma loimussa 1r. 50 ja 1r.70 k., petäjäisiä1r. 20 ja 1 r. 50 k.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Lupa painamiseen annettu: I.. lleilnhurtzei-.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: