1860-04-20 Suometar


Suometar 1860. Perjantaina 27 päivä Huhtikuuta. N:o 16 14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia:

Tulemana sunnuntaina pitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäivä-saarnan v. kirkh. Snellman ja ilta-saarnan v. kirkli. Thoinauder. Samana päimanä pidetään suomenkielinen piplianselitys k:lo 0 jvv.

Rahvaanopetuksen tila Suomessa ja Ruotsissa *).

’) Jatko ja loppu 13z«:ioon.

Kuin rahmaanopetus niiu Suomessa kuin Ruotstssaki on ollut papiston huolena ja hoteessa, on siitä seuran- nutki että näissä maissa rahvaanopetus on käsitetty papiston katsanto kannalta ja senmnkaan asetettuki. Papiston maikutus tarkoittaa kristillisyyden lemenemistä ja jnurtnmista, jonkatähden se on aivan luonnollista, niinknin se pitäaki olla, että papisto kaikkea, mitä hänen vaikutnsviiriinsä kuuluu ja mitä hauelle toimeksi pannaan, pyytää taivuttaa ja asettaa virkansa tarkoituk- sen alaiseksi. Näiu on myös rahmaanopetus papiston silmissä oleva ainoastaan seurakuutalaisteusa opetus lukutaitoou, siihen asti että taitamat sisältä ja ulkoa lukea aapisen, katkismuksen, virsikirjaa ja puhää raamattua, knin myös kristillisyyden taitoon ja käsitykseen niin paljo että ripille pääsemät. Mikä tämän laidon ja tiedon yli on, se on vierasta papiston katsannolle, ja sentähden onki papisto, sekä meillä että Rnotsisfa. viime aikoihin kiistänyt vastaan kaikkia lisä-maatimuksia rahmaanopetukselta. Nyt kyllä jo yleensä papisto myödnttää, että rah- vaankoulussa saataisiin ooettaa myöski kirjoittamaan ja lukua laskemaan, »uutta ainoastaan valistuneimmat papit maassamme myödyttämat, että siinä koulussa saisi myös opettaa historiaa, maatiedettä ja luonnon-oppia, jotka tieto-aineet moni pappi viela pitää rahmaalle hyödyttömänä ja oikein maarallisenaki, mäitläe» niiden olelvau krislilltsyydelle vihollisia ja sentähdeu miettelemän ”uksinkertaistaista kansaa” epä uskoon ja epäilykseen. Aiv »n miime aikoina on saatu Paamolan kappelista lukea julkisen kerto!li!lk,V”, Nimka pappi siellä tuomitsee itse lnkemisenkl opetuksen kokonaan eikä salli seurakuntalaisten toimittaa itsellensä koulumestaria. Tämmöisiä pappia ei kyllä ole mmtta, jotka kansan malistusta peläten näin ovat mähiittäki rahmaanopetnsta vastaan; mutta rahmaanooetns ei moi papiston Mallassa ja johdossa saada täyttä tunnustusta, ei päästä täuteenmoimaansa ja mauhtiinsa. Olipa papisto maassa kninka valistunut tahansa, niin rahvaanopetuksen hoidossa ja käytännössä ei ole sitä yhteyttä, joka on mälttamattömästi tarpeellinen itse asian pääsemiselle lanteen rientoon ja voimaan, »iinkanvan knin se hoito ja käutnttö on kolme,» konsistoriuinin yli-millassa ja »nonta sataa pappia sa.»pi erinäisen käsi- tyksensä ja taitonsa alalta hallita rahmaanopetukseu käytäntöä eri seurakunnissa eri lamalla ja eri lameudessa kuin myös uudeu papin tultua uudella lamalla ja uuteen »näärääu.

Kaikkinainen lyö ja toimi vaatii mieleltänsä asiansa vmmärtämistä ja taitoa oikeiu ounistnaksensa. Miltta seuki, jonka tulee johtaa ja malmoa »ninki työn ja toimen täyttämistä, tulee olla aiuaki yhtä vaan oikeastaan enemmänki ylumärtämäiueu ja taitamainen valvottavassansa työssä ja toimessa kuin ne, joiden ou työ tehtävä. Nämä ovat kieltämättömiä totuuksia, joita asioissa kaikissa muissa nondatetaan meillä mutta ei koulu-opetuksen ja seurakuunallisteu asiain suhteen. Konsistoriumien jäseninä istun paljaita lnkiou lehtoreita, joideu ei ole tarvimntt nähdäkään »niten seurakunnissa papillinen toimi on käytettämä maan jotka kuiteuki ovat määrätyt tätä tointa valvomaau ja katsastamaan; sentähden ei olekaan kmn» smean, i>s se valmoniinen ja katsastus ou senlainen kuin valitetaan oleman. Samote on taas papeille seura- kunnissa määrätty monen muuu simutoimen rinualla myöski rahvaanopetllksen hallitns ja johto, ehkä ei papeilta kysytä vähääkään jos ymmärtämät koko asian merkitystä, sitä vähemmän jos tietavät ja taitamat johtaa ja val- voa rahlvaanopetuksen sopivinta käytäntöä. Sentähden onki niin käynyt etta rahvasta on aivan kunnottomalla tavalla saatu opettaa niissäki vähisfä aineissa, jotka pa- Viston käfttyksen mukaan omat kuuluneet rahvaanopetul- lsnenstilalilsayayndeSnuomessa ja Ruotsissa, nim. tirjalumun ja taidossa. Kyllähän papisto on yleensä valvonut, että Harmassa seurakunnassa enää löytyy yh- tään, jolla ei kirkonkirjassa ole merkit stsäluvun taidosta ja katkismuksen ulkomuistista taikka kokonaan eli joksiki osaksi. Waan kuinka moni osaa yminarryksellä sisältälukea ja kuinka moni edes vähakään ymmärtää, mitä keille katkismuksesta on ulkomuistiin opetettu, se on toinen asia niinkuin seki kysymys, jos kaikki tämä opetus on siihen tapaan lävtettv että oretettavat ovat saaneet totisen rakkauden ja haluu kirjan lukemiseen ja kirjallisiin harjoituksiin. Josko totuuden tunto ei salli meitä kieltämään, että papiston moni-satavuotiset ja mahdottomat vaivat ja ahkeroimiset eivät ole paljoki vaikuttaneet Suomen ja Ruotsin kansain riennolle lukutaidossa ja stmistyksessä, niin sama tunto pakoittaa meitä sanomaan, että se riento on aivan vähäinen kaikkia sen eteen pantuja vaivoja ja kustannuksia suhteen, että huono opetuksen tapa on tuottanut niin paljo padennuStaki että sen korvaukseksi mainittu riento ei mahda riittää, ja että tämä riento ei ole kokouaau luettama papiston hoitaman ralnvaanopetuksemme ansioksi vaau siilien on ollut muita vaikuttavia syitä, eniutäin edistymässä ajan hengessä, jolle pavisto ei edes aina ole ollut sopuisa. Edellistä emme ole maminneet parjaukseksi vapistolle, jolle rahmaanopelns ou yhtäläinen mieras stvutoimi kuin ne monet muutti huolet ja askaroimiset, joita papiston hartioille on pakattu oikean kalliin virkavaikutuksensa häiriöksi ja esteeksi. Niin on papisto pantn hallitsemaan rahvaanopetuksen käytäntöä eikä ole sensivnssa edes hankittn, että se tietäisi mitä rahvaanopetus »nerkitseekääl», sitä vähemmau miten se opetus on paraitse käytettamä. t^ttä pavisto sentähden on katsanto-alaltansa pitänyt kristillisyyden taidon rahvaanopetukselle ainoana paämaalina, on senvuoksi yhtä vähä luettava paristolle viaksi kuin se että lnlemisen opetuksessa on saatu käuttää niin onneloitta ja sopimatonta tapaa, että se on sekä kuole!tau»tt itsensä lukuhalun että tehnyt lukutaidon paljaaksi ulkomaddiksi, jossa ei luetun ymmärtämineu tule kysymykseen. Katkismuksen ulkomuistin opettaminen on myös ollut yhtä hyödntöntä vauvaa, kuiu katkismuksen opetuksia ei ole selityksillä koettu saada niin hyvin ymmärrykseen ja sydämeen knin ulkomuistiin kimitetyiksi. Tähän voidaan sa- uoa, ett’ei yhden eli monenkaan papin voimat ole ylettälUlt antamaan laveissa seurakunnissamme vaadittamia tarpeellista selityksiä, jotta kristillisyyden opetus katkismuksen kautta olisi voinut tulla ihmisissä elämäksi taidoksi ja käsitykseksi, joka uksinaan on uskou ja kristillisen elämän perustus. Se on aivan totta, mutta se on myös yhtä totta, että rahvas ei ole nykyisestä opetukseu tavasta niin sisä- kuin nlkoa-lukemiseeu saanut mitään kasityoeä lukemisen taidon suuresta tarveellisuudesta jalvödvstä. Sentähden pidetaänki maakunnassa luku-taitoa paljaana pakko-maatimuksena, jonka täyttämiseen vanhemmilla ei ole mitään omaa halua ja lapsilla vielä vähemmän: vauhemmat opettamat tahi autavat opettaa lapsiinsa ja lapset ottamat täta opetusta vastaan ei hyödyn tähden eikä siis halulla vaan taytymisen tähden ja papille mieliksi

Tämä kaikki on yleensä sanottu; sillä uiiukuin lönttm pappia jotka täysin ovat käsittäneet rahmaanopetuksen ja tietavät miten tämä ovetns ou oikein kavtettämä, niin löytyy muös yksityisti jokaisessa seurakunuao!>, jotka halulla ja hyvästi ovat oppineet lukemaan seka halulla ja totiseksi hyödyksensä tietämät harjoittaa lukemista. Mutta ”ei yksi lintu kesää tee”, ja pää-asia on, että rihmaanopetusta täydessä merlityksessäusä ei Suomessa eikä Nuolsissakaau vielä löydy, ja että se hituiueuki opetusta, jota maassamme ou rahvaalle auuettu, on ollut tapansa vuoksi punttuvaiueu ja sopimaton.

Miten kansallinen teateri meillä on saatava toimeen?

Teaterin vaikutus kausalliselt kielen viljelykselle on niin tunnustettu ettei kenkään sivistynyt stta voi pauna kysymykseen. Se on se ainoa paikka jossa sivistynyt suupuhe voi ilmestyä jnlkiseua, jossa jokapäiväisen elämän runollinen ihanampi puoli kuvattuna korkian taidon ahjossa voitetaan meidän hengen kalliiksi omaisuudeksi. Nero, puheliaisuus, vilkkaus, laulu, soitto, runollisuus, maalaus. taito ja monta muuta ihmisen hengen ja ruumiin taitoa vaaditaan tässä yhdistettynä enemmän kuin mis< sään muussa taidollisessa ilmestyksessä. Sentähden teateri meitä huvittaa yhtaikaa monella tavalla: me ihailemme siinä ajattelian neroa, meidän äitin-kielen ihanuutta ja sointia, näyttäjäin taitoa yhtaikaa kuin me tunnemme että lailli mitä me siinä näemme ja kuulemme on meijokapäiväisestä elämästä fa meidän kestVstä. joka sentähden nostaa meidän rintaa, tyydyttää meidän itserakkautta tahi kiihoittaa meidän ylenkatsetta ja vihaa sitä kohtaan, jonka tunnustamme pahaksi. Se on nyt visst että teaterinäytös, lainattu vieraalta kansalta ja vieraalla kielellä, vielä sisältää paljon huvittavaisuutta ustammille ihmisille. Joka ymmärtää sen vieraau kielen, hänelle et ole outoa muuta luin tapausten paikkakunnalliset seikat ja ne eroitukset mitkä ovat erikansain tavoissa. Ihminen iloitsee ja kärsii samoista tunnoista pian kaikissa maissa. Mutta sitä kiitollisuuden tuntoa neron töistä, sitä korottamaa tuntoa jonka antaa oman kielen sointi, sitä ylpeyden tuntoa, jonka antaa taidon korkia roiljelys meidän omassa keskuudessa, ja iloista tuntoa jolla me katselemme pahuuden ja vääryyden julkista häpäsemistä meidän omassa keskuudessa, niitä kaikkia meille ei voi aittaa muukalainen teateri. Että muukalaiset tuomitsemat pahuudeu ja vääryyden elämässä, se ei meitä tyydytä luin puolinaisesti, tuomio huvittaa meitä täydellisesti vasta silloin kuin me sen tunnemme lähteneen kokonansa meistä itsestämme. Teateri on sentähven oikeestaan kansallinen huvitus, juurin jaksain lähtenyt itsestä kansasta ja niin että se on missin siivistysportaan roakainen tunnusmerkki tahi sen hedelmä, joka jälle vaikuttaa kansassa samoin kuin hyvä, eunellinen lapsi vanhempainsa elämalle.

Sellaista kansallista teateria meillä nykyisin kyllä ei ole nimeksikään. Kuin kauvan meidän kaupunkein täytyy seu siaan nähdä Stoekholmin ja Berlinin kapakkaseikkoja, näitä suurten kaupunkein turmeluskuvia, se on nyt vielä tietämätöln. Ainoasti sen luulee voivan tässä sanoa, että, kun leateri on lähtevä kansan elämästä ja aivottn kansalle, sitä ei voi toivoakaan saada millään teeskellullä tarpeella. Se vähäinen ruotsalainen kansallisuus, joka on meidän maassa, on tuskin voimallinen tekemään mitään itsenäistä ja se on ihan luonnollista että se luottaa paljaasen muukalaiseen ruhkaan, pitäen senki jo onnena. Se on myös lukema raakuuden askeleeksi kaiken eroamisen tästä muukalaisuudesta, sentähden että se itse tuntee voimattomuutensa, sshkä Suomen kan-sallinen kirjallisuus vielä on vahäinen, meillä kansan paljouden suhteen kuitenki on syy toivoa paljon enemmän suomalaiselle teateri-taidolle. Teateri ei ole ainoastaan kaupungin huvitus: se tungehtee maaseuduilleki seurateateriu muodossa. Meidän «stamman kauvungin asukkaat omat suurimmaksi osaksi suomalaista kansaa ja seurateaterit maalla voivat lukea vielä suuremman alan saman kielen puh,:via. Tälle alalle siis on tila ja vara saada jonkalaisen teateritaidon. Nain, mistä ja miten tämä uusi monialainen teateritaito saa ensimäisen alkunsa? Tälle kysymyfselle vielä ei ole vastattu. Me olemme tässä odottaneet ja odotamme vielä jotai valmista, vis’ sisti muukalaisilta kuin monta muutaki asiaa. Että tällainen odotus kuiteuki ou määrä ja turha on asian luonnossa. Muukalaiset eivät tuo meille mitääu malmista meidän oman kieleu alalle. Suomalaisen teaterin alku ei moi tulla muulla tavalla kuin meidän kansallisen kirjallisuudeu alku on tullut. Eiiheu ei tarmita muuta kuiu rohkeutta ja luottamusta onneensa sellaiselta mieheltä joka tietää ja tuntee voimansa ja lahjansa teaterttaidossa. Se on turoa syyttää varattomuutta. Millaisilla varoilla me olemme saaneet nähdä usian muukalai- sen kokooman vähäisen teateriseuran ja sillä meidän pienissä kaupungeissa ansaitsevan rahaa kvllällisesti ! Mn maallaki on sellaisia kulkemia seuroja saatu nähdä ja autettu edelleen. Tällaisen kulkevan seuran kamisi ensin Vuorotellen näytellä ruotsalaisia ja suomalaisia teoksia, kunnes vähitellen viimeisten luku kasvaisi ja se rooift järkiään muuttua suomalaiseksi. Eikä sen tarmitseisi järkiäan rumeta taitoansa näyttämään Helsingissa, Turussa ja Viipurissa. Meillä on joukko pieniä kaupunkia sekä tiheässä asututta maaseutuja, joissa sen kävist oleksta oppiailansa, ja vasta jonku ajan perästä tulla pääkaupunkiin. Mutta ennen kaikkia minun tulee muistuttaa ettei minun ajatukseni ole se että ken tahansa, joka osaa jossa kussa muodossa ilveilla, voist ruveta luomaan suomalaista teateriseuraa. Ei suinkaan! sitä ei voi tehdä niinkaan ken tahansa. Se on nimittäin tvöläin kaikista kenen tahansa saada kunnollisia ja kunnioitettuja jäseniä, sekä seuralle sitä ensimäistä arvoa tahi huutoa jossa on koko sen menestys. Minä arvelisin etta jos kellä on erinomainen taipumus teateriin ja sitte jo senrateaterissa saatu jonkulainen tottumus, niin se ei ensinkään pitäisi däväislä häntä, tahi hänen itsensä ei pitäisi lukea sitä liian alhaiseksi ja halvaksi toimeksi, vailka dan sattuisi olemaan tutentti tahi maisteriki, mutta paremmin lukea suurimmaksi ja tärkeimmäksi eduksi sellaisen arvon. Tällainen katsanto teaterin arvosta on meillä kvllä ihan outo, sentähden että me olemme tottuneet pitämään halvassa armossa niitä muukalaisia, jotka meiltä näytöksillään ovat vietelleet rahamme. Se on myös työläsmuuttaa, sillä lukemattomia vastuksia tulee eteen sille joka tahtoo asettua vanhoja tapoja ja luuloja vastoin. Mutta palaroa isänmaan rakkaus voittaa kaikki. Mitään suuri työ ei ole vastuksitta ja olla enstmäinen sellaisella tiellä joka tuottaa kokonaiselle kansalle jotai ihan uutta kallista etua, niin kallista kuin ominainen teateri, joka uksinaan korottaa Suomen kansan mniden sirvistuneiden kansojen rinnalle ihmistiedon korkeimmassa muodossa, se ei ole Vähäpätöinenasia. Kemein minun luullen olisi tällainen teaterisenran alku kuitenki tehdä seurateaterista, jossa jäsenet jo olistvat ehtineet saada jonkulaisen tottumuksen sekä maineen kunnostansa. Sellaisena kotimainen teaterijoulko voist syntyä suorastaan Helsingissä, jossa yliopiston nuorukaisissa voisi olla kylläksi sellaista lahjoja mitä suomalaisen teaterin toimeen-vanoon vaaditaan. P. H.

Riita asia s).

’) Katso viime n:roa.

Muutos. Wankien huone

Keski-ovi. Oikealla kädellä uuni, jossa tuli on sammumaisillansa. Oikealla ja vasemmalla puolella, läliellä perä-seinaä, taksi sankya vuoteiden kanssa. Nämä seisomat seinästä ja perä-riipusta niin paljon ulkona, että yyvin voipi käydä niiden ympäri, sttu-pnolella, oikealla ja vasemalla kädellä, kaksi pientä pöytää, kumpikin tuolin kanssa.

Kolmas kohtaus.

Lind. Raski.

Na ski (kynttilä kädessä, avaa oven). Tulkaa vaan pois tänne sisään’. Lind(Päällys-takkl päällä, taskut täynnä riita-tirjo,a). Naall vielä kerran sanon teille, että minä olen rusthollari Lind Janakkalasta. Raski (kmva-tistoisesti). Saattaa olla! Lind. Minä tulin tänä päivänä kaupunkiin valvomaan erästä riita-asiaani. Raski. Saattaa olla! Lind. Mutta milläs oikeudella minut voidaanpanna kiini ? Raski. No, sen tekivät teidän omaksi hyväksenne. Kukaties olisi teidät varastettu. Lind. Ei tässä sukkeluuksianne tarvita

minä kysyn, miksi minut pannaan fiini? Raski. Oikeutta myöten se ei koske minuun, vaan saatan sen kumuunkin sanoa teille. 3e kuljeksitte öisellä ajalla katuja pitkin, ette ole kaupungin asukas, ettekä tienneet, missä asutte — Lind. Paha henki, minä olen äkkinäinen kaupungissa enkä löytänyt sitä katua, jolla asun! Rasti. Saattaa olla! Lind. Ia maja-taloni nimi on unohtunut mielestäni. Raski. Saattaa olla!

Lind. Semmoinen vahinko saattaa tapahtua kelle hyvänsä, vaan ei semmoisesta syystä ihmisiä vielä kiini panna. Raski. M-varkaudet enenevät päivä päivältä. ’/)övartijoilla on kova käsky ottaa kiini kaikki, jotka vädänkään näyttämät vulon-alaisilta. Ja luulon-alaiselta te näytätte, sitä ette voi kieltää? Lind »pottee jalkaa). Tämä on helvetin komento teidän kaupungissanne! Rasri (aivan tyynesti). Te on oikein, kirotkaa nyt vähän, että sydämenne tyhjenee, se tekee aina ihmisen levollisemmaksi. Hnvää yötä myös! (Alkaa läl,teä pois.) Lind. Mää vielä menkö! Oileinko todella minun nyt pitää jäädä tähän?

Raski (kummastuen). Nieläkö sitä epäilette? Meidän aika on niin uskomatoin! Näettekö, yö-vartija on ottanut teidät kiini, patrulli on tuonut teidät tänne, ja minä panen teidät lukon taakse, jokainen täyttää näin velvollisuutensa; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toiuen toiseensa kauniisti kiini, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Vind. No, koska hänestä muutoin ei päässe! (Heittää lattinsa ja pääNys-vaatteensa vaseman-puoliselle vuoteelle.) Koskas minut sitten lasketaan irti? Raski. Sitä en minä tiedä. Lind. Mitä, Saatana? Raski. Jos te rusthollari Lind olette, ja sen herra pölisi-silttierille voitte todistaa — Lind (keskeyttäen). Eihän hän tarvitse muuta kuin kat- soa paperiini. Raski. Niin pääsette jo huomenna ulos. Waan jos rosvo olette, niin tulette kämnerin-oikeuden eteen, sitten läänin vanki liuoneesen, sitten taas oikeuden eteen ja viimein Neaporiin; hyvästi järjestetyssä valta-kun- nassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiini,niinkuin Iiampaat myllyn rattaissa. Lind. Juokse nyt hiiden-kattilaan, olenko minä rosvon näköinen?

Raski. Miksikä ei? Kunniallisten ihmisten ja rosvojen välillä ei ulko-näössä ole mitään eroitusta? Ia jos rosvot heti mnnettaisiin ulko-näöstänsä, niin eipä oikeuksilla sitten olisikaan paljo työtä. Lind. No, loppuneethan tuo yökin kerran! (Heittäytyy vaseman-puoleiselle tilalle.) Lempo, kun 0N kova! Raski. Kyllä sillä toimeen tulee, on niitä kovempiakin! Naan kuin hyvän oman-tuntonne panette allenne, niin nukutte pian. Linnd. Mutta onhan tuossa toinenkin makuu-sia! Enkö minä siis tule yksin olemaan tässä? Raski. Kukapa sen tietää; jos vielä toisenkin iän’ yönä ottavat kiini, niin tulee sekin pantavaksi tänne. Hyvää yötä! (On lähteä.) Lind. No pimeässäkös minun pitää olla ruhjottaa täällä? Raski. Se on tietty! Kello yhdeksän jälkeen ei vankihuoneessa saa olla valkeata! Lind. Naan jos maksaisin?

Raski. Hm

se on toista

tosin ei se ole aivan oikein

vaan pitäähän lähimaistansa sen verran auttaa! Lind. Niiu muodoiu saan rahallani

?

Raski. Rahalla saa kaikkea maa-ilmassa. Vind. No, niin pitää minunkin saaman! Hekkää, nstäväiseni, tuossa on rahaa, hankkikaa minulle putelli viiniä ja iltainen, ja jättäkää tämä kynttilä tänne! Raski (panee kynttilän vaseman-puoleiselle pöydälle.) Hyvä, herra Vindi, te saatta heti, mitä tahdotte. (Pois.)

Neljäs kohtaus.

ykjmani,a (vetää paperit taskuistansa, panee ne päänalaiseksi tilallensa, niiden päälle takkinsa, jonka riisuu päällänsä, lattinsa panee päällänsä ja vetää sen konvillensa, Eitten rupeaa pittallensä vuoteelle ja peittäytyy paallys-nutullansa. Kaikki tämä tapahtuu seuroavan pulieen kuluessa.)

Hiiden seikka! Sekö paha lienki minun teateriin vei! Mutta kuinka voivat teateri-herratkin pitää näytelmää, joka kestää kello seitsemästä kello yhteen-toista, ja josta rehellinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan. Ia kuinka voivat laskea teaterin niin täyteen ihmisiä, ett’ei kukaan pääse sieltä pois. Ia tässä paholaisen kaupungissa ovat kaikki kadut aivan yhden-näköisiä

minun olisi taitanut pitää kääntyä vasemaan käteen silloin kuin käännyin oikeaan, niin olisin maja-taloni löytänyt!Ia että senkin lemmon paikan nimipiti unliottaani! Se juuttaan riita, siitä ei ole muuta kuin alin-omaista harmia ja vastusta. Se ilkiö, tuo Ruotsila, kiusaa minua jo kahdeksatta vuotta tällä riidalla, ja koko tällä ajalla ei minulla ole ollut yhtään oikein iloista hetkeä! Naan,Iumalau kiitos, kolmen viikon perästä se nyt viimeinkin taitaa loppua. Jos minä en voita, niin ei sitten maailmassa enää olekaan oikeutta! No, no, minun asianajajani on julma mies, sitä ei kukaan voi kieltää. (Nousee istuillmsa.) Hm, välttää tämä yhdeksi yöksi.

Wiides Lind, Raski. Nuotsila.

Raski (avaa oven, vielä ulkona). Tässä ei auta tinkiminen, kenen vahti-miehet ovat minulle jättäneet, sen panen minä lukon taakse; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiini, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Pois sisään, siellä on jo seuraa!

Ruotsila (tulee) No, niin ottakoon teidät kaikki, mitä kaupungissa on, se ja se! Raski. Se on oikein, kirotkaa vähän. niin kevenee sydämenne! Kaikki vangit tekevät niin. (Pois.) Lind (joka on noussut istuillmsa, kuuntelee tarkasti.) Ruotsila. Tämä siivoa on! (Menee etu-puolelle, heittää päällys-takkinsa oikean-puoleiselle tilalle ja keksii samalla Lindin.) Lind <istuu ja katsoo tarkasti häneen.) Ruotsila. Kuka

(huutaen) Lindihän se on! Lind <yl,tä haavaa huutaen), Ruotsila! (Hyppää ylös. juok« see ovelle ja kolkuttaa sitä) Wangin-vartija hoi, lukitsija, val)ti-mies. vartija, pölisi-mies! (kolkuttaa.) Ruotsila »juoksee. Lindin Vll’s-I,ypätessä, peljästyneenä tilansa taakse. Lindin kolkuttaessa) Hoi yö-vartija,PWNWahti, sian-pistäjä, silta-vouti, kersantti, makkaran-syöjä, vahtmestari, kasakki, raastuvan-palvelija! Millä näistä lukemattomista nimistä mainitaan sitä miestä! Kuul« kaa hoi! (Avainten helske kuuluu ulkoa). Lind (vetää takin päällensä). Jumalalle kiitos, se tulee jo. Tätä vielä tarvittiin! Raski (tulee). Mikä mölinä täällä syntyi? Mikä teitä vaivaa? Lind. Wangin-vartija. tuon miehen kanssa en minä voi jäädä yhteen! Ruotsila (tulee sängyn takaa.) En minäkään hänen kanssaan, antakaa minulle toinen huone! Raski (kuiva-kiskoisesti ja tyynesti.) Nieläpä muuta! Lind. Elkää arvelko kauan, se on aivan mahdo« tointa, että me voisimme olla yötä samassa huoneessa. Ruotsiin. Minun pitäisi peljätä hengenvaaraa tuon miehen kanssa! Raski. Ohoo! Entäs minun? Se on vielä kysymyksen alainen asia, kumpiko meistä suurempaan hengen vaaraan joutuisi! Ruotsila. Wangin-vartija, eroittakaa meidät! Raski. Se ei käy laatuun. Lind. Kuinka? Ruotsila. Sen pitää käydä laatuun! Raski. Minulla on selvä asetus asiasta. Wangitut sioitetaan huoneihin sitä myöten kuin tänne tulevat. Tähän huoneesen kuuluvat numero seitsemän ja kahdek- san. Nasta sitten kuin tämä huone on täysi, saan toisen ottaa. V ind. Naan kuulettenhan — Ruotsila. Me joudumme suureenvaaraan, jos jäämme yhteen! Raski. Rupeettenko tappelemaan? Ruotsila. Tuo lyö minun kuolijaaksi! Lind. Tuo myrkyttää minun! Raski. Hm, hm, sitä en minä voi auttaa, sitä pitää minun katsastaa. Jos täällä kukaan lyödäänkuolijaksi, niin minä ensin annan siitä raportin, sitten tulee sihtien ja katsoo asian paikalla, sitten tulee se kämnerinoikeuden eteen, sitten pannaan tekijä läänin-vanki-huo- neesen. Hyvästi järjestetyssä valta-kunnassa tarttuu kaikki toiuen toiseensa kauniisti kiini, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Ruotsila. Jassoo, te ette siis tahdo antaa minulle toista huonetta? Raski. Minulla ei ole toista huonetta! Vind. Meidän täytyy siis olla yhdessä? Raski. Niin säätää asetus! Ruotsila. Olkoon sitten teidän vastuunne päälle! (vetää l,änm syrjään.) Lindihän se on tuo, ettenkö sitä heittiötä tunne? Raski. Nai niin? Vind (vetää l,änen syrjään.) Ruotsiinhan se on tuo, se häjymäinen pejuoni! Raski. Oikeinko todella? Ruotsila (niinkuin edellä). Ilkein konna koko Janakkalassa! Raski. Saattaa olla! Lind (niinkuin edellä.) Pahin mustalainen koko pitäjässä! Raski. No, elähän mitään! No, levätkää rauhassa! (Rupee lähtemään.) Lind, Waan kuulkaa nyt toki! Raski. Jassoo, ilta-ruokanne

sen saatte paikalla, muusta minä en rupee puhumaan. (Pois.) «lälitevat dänen perästänsä, vaan kuin ovella Lind »Myvat toinen toisemsa, pakenevat he peljäotynema kumpikin sänkynsä taakse, jossa kävelevät Ruotslla edes takaisin, välistä aina vihaisesti katsoen toinen toisensa päälle.) Lind (itseksensä). Kaiken hyvän päälle vielä tätä tarvittiin! Ruotsila (itseksensä). Jos minä sen roiston voisin

Lind (its.). Kyllä se on mies minut maatessani murhaamaan! Ruotsila (its). Jos se tulee päälleni, niin olen onnetoin, sillä hän on paljoa vahvempi kuin minä! Lind (its). Minä en uskalla rumeta maata! Ruotsila (its). Minun pitää olla varoissani!

Lind (its.). Ia eihän taa yökään ikäänsä kestäne! Ruotsila (its). Kolmen viikon perästä orvat asiat toisin. Jos hän tulee kulungit maksamaan, niin täytyy hänen myödä karjansa ja kartanonsa, ja niin pääsemme hänestä viimeinkin

Raski (tulee, tuopi paistia, kurkkuja, puteliin viinia, levittää liinan vaseman-puoleiselle pöydälleja panee ruuan Me). No, herra Lind. tässä on nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua. Lind (istuutuu ja syöpi). Tarpeen se olikin, minulla on nälk

Ruotsila (itseksensä). Hm, kylläpä se hyvälle haisee! Lempo, minulla käy suu kaikki veden maltaan,

minulta jäi iltanen syömättä, ja kuin noin koko illan juopi eikä mitään syö, niin tulee tuima. (Korkealla äänellä.) Kuulkaas, hyvä ystävä, ettenkö minullenkin voisi hankkia jotain syötävää? Raski (osoittaa kättänsä, niinkuin rahaa saadakseen). Hyvin kyllä, mutta sukkelaan, nyt on jo myöhä, ja pitää sitä minunkin levolle päästä. Ruotsila (ttsli taskuistansa). Saakeli, nyt vastamuistan, että raha-kukkaroni unohtui viini-kauppaan.

(tarttuu häneen). Waan, hyvä ystävä, pankaa tämä nyt omista radoistanne huomeiseen aamuun asti, niin kyllä minä sen teille paraten maksan. Raski. (5i, siihen kauppaan en minä rupee! Ruotsila. Minä olen rusthollari Nuotsila Janakkalasta. Raski. Se on teille sangen hyvä! Ruotsila. Jumalan nimessä, kunniallinen mieshän minä olen ! Raski. Niin, vaan kunniallisuutenne tähden ei teitä ole kiini-pantu.

Ruotsila. Kuinka niin? Raski. Hm, niin, juohtui mieleeni, että te olette ”Suomessa” särkeneet ruudun ja tahtoneet ikkunasta sisään mennä. Ruotsila. Minä tahdoin päästä sisään! Raski (viekkaasti nauraen). Aivan oikein. Nuotsila. Ovet olivat kiini! Raski. Aivan oikein. Ruotsila. Eikä kukaan tullut laskemaan! Raski. Aivan oikein. Ruotsila. Ah, te ette ymmärrä minua! Raski. Saattaa olla! Hyvää yötä! (Rupee lälitemään.) Nuotsila. Waan ottakaa toki sanani korviinne! Raski. Minä otan knnaammin rahaa käteeni. Lainata en tahdo kelienkään. Onhan tämä toinen hena ystävänne, eikö hän voi panna edestänne? Ruotsila. Mikä teille astui päähän?

Raski. No, min minä lähden makaamaan. Tämä on viimeinen kerta täällä käydäkseni, nyt saatte koputtaa ja huutaa kuin paljon tahdotte, pitää sitä minunkin saada levätä vähän. (Pois.) (Jatketaan.)

kotimaalta.

Suomen uuden raha-yksikön toimeenpanon vuoksi tämän huhtikuun 19 p:nä annettu armoll. Julistus säätää Suomen Senaatille vallan:

1) määrätä, missä suhteessa Pankin entistä seteli-rahaa vastaan uudet pienet (Markan) setelit tulevat olemaan, kuin myös niin kaikki asettaa että nämä uudet setelit, joiden ulos-antaniinen on pidettävä ainoastaan pakko-varan keinona, saadaan, niin pian kuin asiat myödyttävät estämättömän hopea vaihdon, liikkeestä takasi-vedetyiksi;
2) antaa määräyksen, miten pian ja mihin tapaan ruunun laskuissa, kustannusmääräyksissä, taksoissa m. m. nykyiset raha-määrät ovat muutettavat uuden raha-yksikön mukaan. Tätä halvempaa raha-yksikköä säätään myös, niin kovana kuin setelinä, ennen muita raha-merkkiä tulevan enimmiten pidettää liikkeessä, jonkatähden Senaatille on käsky annettu mahdollisesti piammittain:
1) tehdä alamaisen esityksensä sekä perustuksista, joiden mukaan erinäistä hopea-rahaa olisi Suomelle lyötävä, että myös suurempi-arvoisten Markka-setelien antamisesta kuin ne jo päätetyt 1 ja 3 markan setelit, joita vastaan Pankin entiset rupla-setelit sitte olisivat liikkeestä poisvaihdettavat, kuin myös ajasta, jonka sisällä tämän vaihtamisen tulisi olla tapahtuneen;
2) tehdä ja lähettää armossa tutkittamaksi ja vahvistettavaksi kaavapiirroksen ja kustannus-esityksen rahanlyöntilaitokselle Suomessa, sovitetulle myöski kovan rahan lyöntiä varten, kuin myös virkamiesten palkkain ja muiden kustannusten määräys-esityksen samalle laitokselle.

”Suomalaisten maanviljelijäin toivon” ilmoitukselle, joka löytyi 14 n:rossamme, olemme vaaditut tekemään seuraavia muistutuksia.

Haminassa pidettävä ja ensi Heinäkuun 5 p:nä aloitettava Suomen Maaviljelijäin kokous on jo nimellään ”yleinen ja yhteinen” eikä siis yksipuoleisesti ole aivottu Suomalaisille yhtä vähä kuin se on ainoastaan Ruotsalaisille maaviljelijöille maassamme aivottu, jonka tähden ei kellään ole edeltäkäsin valtaa määrätä suomen- yhtä vähä kuin ruotsinkieltä ainoaksi eli pääkieleksi kokouksen keskusteluissa.

Kaikki maaviljelijät Suomessa ovat tähän kokoukseen kutsutut ja terve-tulleet sovinnossa ja yhteiseksi hyväksi keskustelemaan maaviljelyksen asioista, siinä ilmoittaen ja vaihtaen ajatuksiansa ja havainnoitansa sillä kielellä, jota kuki taitaa.

Kuka mainitun määräyksen puutteessa ja siis kielensä ylemmyyden kiihkosta ei tule kokoukseen, hän syyttäköön itseänsä; sillä kokous ei ole minkään erinäisen kielen tähden vaan maaviljelyksen tähden pidettävä.

Se kuitenki on itsestänsä selvää, että kuki mieluisimmasti tulee kokouksessa puhumaan sillä kielellä, jota useimmat kokouksessa ymmärtävät, jos hän sitä kieltä vähänkään puhua taitaa, niinkuin myös kokouksen tarkoitukseen kuuluu että puheista, pidetäänkö ne kumpaisellako kielellä tahansa, annetaan selitys niilleki, jotka puhujan kieltä eivät ymmärrä.

Likemmät määräykset kokouksen kieli-seikoista ovatki itsensä kokouksen vallassa, johon Talousseura Turussa, joka on tämän kokouksen toimittanut, yhtä vähä kuin kokoukselle määrätyt virkamiehet voivat ryhtyä edeltä-käsin.

Markkinoista on paljo pidetty puhetta ja moni esitellyt niiden poisheittämistä, arvellen niiden tuottavan enemmin vahinkoa kuin hyötyä.

Kyllä se onki vastustamaton totuus että pahan-ilkisiltä niissä paljo pahuutta harjoitetaan. Waan eihän kaikki ihmiset pahoja ole ja jos pahuus verrataan hyötyyn, mikä maakunnalle markkinoista on, niin nähtäisiin kumpiko voitolle pääsisi.

Jossa paljo väkeä on koolla, siinä jotaki tapahtuu, ja pahuus on, niinkuin olla pitää, aina silmiin pistävä. Sananlaskussa sanotaan: ”hyvä kello kauwaks’ kuuluu, paha paljoa etemmäksi”, eikä siis ole kumma, jos markkinat ovat tuleet puheen alaisiksi.

Waan että markkinat ovat tarpeelliset, sen todistavat ne monet sala-markkinat, joita paikoin maakunnissa pidetään; että markkinoita pidetään siivolla ja kauniisti, on taas paikkakunnan perään-katsojain kunnollisuudessa.

Tässä sopii mainita, että markkinoita pidetään tammikuun 18 p:nä (wenäen vieristänä) Ilomantsin kirkonkylässä ja Joulukuun 18 p:nä (wenäen syys-Miikkulana) Korpiselällä.

Näihin tiloihin tuodaan Wenäeltä pajutuita (piiskatuita) nahkoja ja kaloja, ja Suomesta karvasia nahkoja ja hervoisia, joita keskenään myövät ja vaihtavat.

Waikka näitä markkinoita ei ole kuulutettu allakoissa eikä kirkoissa, on niistä ympäristöllä kauvaksi tieto: Wenäellä ympäri Arkangelin ja Aunuksen maakuntia; ja aivan kun liittäen tietävät tulla näihin markkinoihin.

Muutamia kertoja olen käynyt näillä markkinoilla enkä mitään pahentavaista niissä ole nähnyt; vaan eipä näissä olekaan sitä ”karvas-kultaa”, rommia muka, konjakkia eli viinaa, ollut kaupaksi, ja jos muissakin markkinoissa kauppiaat, joilta sen verran sivistystä voipi vaatia, tätä ”kultaa” eivät ollenkaan kaupitsisi, niin ei niissäkään tapahtuisi niin—paljo pahuutta!

Wilunen.

Vallattomuudesta Syrjäsalmen lauttapaikassa Kiteen pitäjässä Karjalassa pyytää —n K— Kurkijoen pitäjästä meitä julkaisemaan seuraaman kertomuksen.

Minulla oli viime kesänä kuormia vietäviä Kesälahden ja Kiteen pitäjäin kautta Liperiin ja aina Nurmekseen asti, millä matkalla oli pari kertaa vastahakoisuutta Syrjäsalmen lossissa. Lossimiehelle siinä maksavat Kiteen ja Kesälahden pitäjän isännät palkka-kapat sitä vastaan että heidän tulee kuorminensa päästä lossissa yli ilman maksuitta; niin kaikite vakuuttivat kuormani kulettajat, joina minulla oli ensi kerran Kiteeltä ja toisen kerran Kesälahdelta, talon-isäntiä kummallaki kertaa.

Kuitenki oli lossin soutaja tehnyt tappelun ja ryöstänyt kärrit kuormineen-päivineen soutu-rahansa palkinnoksi.

Minä olen pyytänyt ystävyydellä soutajaa vaikuttaa, vaan hän ainoastaan lukee omaa lakiansa, sanoen vallesmannilta saaneensa vallan ottaa maksuksensa jalkamieheltä hatun päästä ja hevoismieheltä hevoisen sekä kuorman, jos siksi tulee.

Kuin ei mainitussa lauttapaikassa, niinkuin pitäisi olla ja on muualla semmoisissa paikoissa, ole mitään ilmoitusta yli-kulkijoille ja lauttamiehelle seurattavaksi, niin matkustajat joutuvat näin pahaan respeliin ja välikäteen. En ainakaan ymmärrä, jos olisi kovin paljo enemmän vaivaa ruununmiehillä että antaisivat panna lauttapaikan rannalle pylvään, johon tekisivät puulle eli rauta-pellille kirjoitetun ilmoituksen, mitkä maksut siinä omat tehtävät ja mitä valtaa sekä velvollisuuksia lautan soutajalla on!

Kuulin valitettavan, että nykyinen lossimies tekee mitä tahtoo ja että minä en suinkaan ole ollut ainoa, joka siinä olen saanut kärsiä väkivaltaa. Sentähden pyytäisin tätä valitusta julistettamaksi yhtä paljo itseni kuin yhteisen hyvän tähden.

Helsingistä: – Jää on niin lähellä katoamistansa että eilen oli jo pohjois-haminamme aivan puhdas mutta etelä-Haminassa uiksenteli vielä jäälauttoja. Luntakaan ei enää löydy kuin pilkottain.

Mukavampaa kesän tuloa ei voinut toivoakaan. Kauniit sateet sulattavat ja virvoittavat lumen peitteestä päässyttä maanpintaa.

Tampereelta. – Liike kaupungissamme on entistä vilkkaampi. Kartanoita rakennetaan monessa kohden, joista moniaita jo rupee valmistumaan.

Se onkin tarpeen, kuin täällä hyyryt kallistuvat vuosi vuodelta ja ensi syksynä, kuin täällä avataan ylä-alkeiskoulu, tulee sen mukana paljo uusia asuntoin tarvitsevia, ja ahdas tahtoo jo olla ennestäänkin, kuin masuunin ja liina-tehtaan enin väki asuu kaupungissa, vaikka eivät muutoin tänne kuulu.

Mutta olispa muutakin rakennettavaa eikä yksinään asunhuoneita. Herran temppeli olisi muka ensi päässä taikka rakennettava uusi tahi isonnettava, sillä se on niin perin ahdas tälle seurakunnalle, että kuka ei vaan silloin joudu kirkkoon kuin ovet aukaistaan, saa seisoa ulkopuolella taikka palata kotia.

Kirkko on aina suomalaista jumalanpalvelusta pitäessä niin täysi että käytävillä seisoo väkeä pakaten, samate kuorissa ja aina saarnastuolin ylimmäisillä astumilla. Sitte kiistellään ja melutaan ahtaudessa, ja ne, jotka ulkona ovat, eivät tiedä mitä pappi puhuu vaan juttelevat omia asioitansa.

Mahtaa se olla opettajallekin raskasta saarnata ja messuta tämmöisessä umpinaisuudessa!

Tämä asia olisi autettava, mutta huonompi väki sitä ei saa alulle ja mahtavimmat taas eivät siihen tartu, kuin joka-toinen sunnuntai pidetään ruotsalainen jumalan-palvelus, milloin heillä on kyllin tilaa sen vuoksi että ”venskan” taitavia on aivan vähä.

Arvannee sen ahtauden jokainen itsestänsä kuin saapi tietää, että nykyinen kirkko rakettiin 600 hengelle ja nykyjään seurakunnan väkiluku nousee yli viisi tuhatta, enin eli paraastaan suomalaisia.

Tampereelta. – Kesä lähenee suurilla askelin,lumi on sulanut kaduiltamme ja vedet laskeuvat kosken kuohuvaan virtaan, muistuttaen ihmisille, kuinka heidänkin elämänsä päivät juoksevat yksi toisensa perässä ajan kiiruhtavassa virrassa.

Kiuru kuultiin täällä 4:nä pääsiäispäivänä, kurkia on myös kuultu vaan pääsky on vielä odotettavana.

Wilutauti liikkuu täällä raivosti, on myös kuume- ja puna-tautia Varsinkin nuorissa ihmisissä”.

I.B.

Kuopiosta – Täällä on tuomio-rovastimme hra A. G. Borg tänä talvena toimeen pannut Pipliäseuran Kuopion setä kaupungin- että maaseurakunnalle.

Molemmilla on sama yhteinen johtokunta, jossa H. K. piispa hra R. V. Frosterus on esimiehenä, tuomio-rovasti vara-esimiehenä sekä 6 vuosittain valittavaa jäsentä, 3 kaupungin- ja 3 maaseurakunnasta ja siihen vielä on lisäksi valittu pipliän levittäjöitä yksi pitäjään kullekin kulmalle.

Tuloista ja menoista molemmissa seurakunnissa pidetään kuitenkin eri-tilinsä. Vuotuinen jäsenmaksu on 15 kop. miehen- ja 10 kop. vaimonpuolilta. Enempää ei oteta, jos ken tahtoisikin maksaa, ett’ei siitä tarvitse tulla mitään kiistaa. Jäsenmaksun ollessa näin huokean, on siihen jo karttunut satoja jäseniä. Juhannus on määrätty tämän seuran vuosi-päiväksi.

Tämän Pipliäseuran tarkoitus ei ole toimittaa mitään uutta pipliää, vaan ainoasti levitellä oman seurakunnan rajain sisällä entisiä Pipliöitä sekä Uusia Testamenttiä.

Mikä estäisi, ettei jokaiseen Suomen seurakuntaan voisi saada oman Pipliäa-seuran eli paremmin yleensä hyödyllisten kirjain levittämisen seuran, että voisi uusien testamenttien rinnalla levitellä muitakin hyviä kirjoja ja kirjaisi? Semmoinen kuin saataisiin joka seurakuntaan Suomessa, niin kannattaisi paremmin toimittaa ja kustantaa kansalle hyviä, hyödyllisiä ja helppoja kirjoja.

Raamattu ja Uusi Testamentti ei yksinään enään voi tyydyttää nykyisen kansan kirjallista tarvista.

A. M— n.

Jouhkolan maaviljelys-koulusta Karjalassa on meille lähetetty seuraavia tietoja.

Helmikuun loppupuolella pidetyssä kokouksessansa koulun johtokunta päätti työaikaa lisättäväksi pari tuntia joka-päivä, paiti lauvantaina, ja se menetys kävi viime Maaliskuussa alkuun.

Sitä vastaan kuin ennen mentiin luku-kouluun jo k:lo 2 jpp., niin nyt mennään vasta k:lo 4 ja ollaan siellä k:lo 8:ksaan, niinkuin ennenki.

Tieto-opetuksen järestys on seuraava: edellä-puolenpäivän maanantaina neuvoo johtaja eli terehtyöri maaviljelystä, tiistaina luonnon tieteitä, erittäinki kemiiaa, keskiviikkona maantiedettä, torstaina taas maaviljelystä jne.; jälkeen puolenpäivän on johtaja 2 tuntia kouluhuoneessa antaen ensivuotisten oppilaisten kirjoittaa sanelemisen perästä, sill’- aikaa kuin toiset kirjoittelevat omia ajatuksiansa ja tois- sekä kolmas-vuotiset piirtävät maaviljelys-kaluja.

Johtajan perästä tulee opettajamme neuvomaan kirjoittamista, luvun-laskentoa ja maanmittaamista, jota viime mainittua sitte kesällä saamme itse harjoittaa, – mitenhän sitte ruvennee käymäänkään!

Johtajan opetukset kemiiassa ovat hyvinki hupaisia, silloin kuin hän taidollisesti näyttää miten luonnon aineet hajoitetaan eli eroitetaan yhdistyksistänsä ja taas yhdistetään uusiksi aineiksi.

Oikein ihmeeksi katsoimme, kuin johtaja näytti miten vetykaasu ilmi-tulessa palaa. Hän muka pani zinkkiä, vettä ja rikki-happoa yhteen lasi-pulloon, jonka tulppa oli lujasti kiini ja jonka tulpassa oli hieno lasi-pilli; vähä aikaa lasipullon lämmitettyä tulen päällä pistettiin tuli lasipillin eteen, jolloin pullosta tuleva vety-kaasu syttyi palamaan sinisen-viheriän näköisessä liekissä.

Sitte osoitti ja näytti johtaja, mitä yhdistyksiä ne lasipullossa olleet aineet olivat keskenänsä tehneet ja mitä uusia yhdistyksiä niistä saadaan panemalla toisia aineita sekaan jne.

I.M-s-a,

Pielavedeltä Huhtikuun 17 p.

,Fevät täällä juoksu-jaloin jouduttaa, jotta parin viikon päästä ei enää mahdeta tietääkään noista lumi«kinoksista, joita meillä on ollut ja jotka omat taimuttaneet ja katkaisseet paksujaki puita painollansa. Ensimäisen livenvihan eli kiurun sain täällä nähdä tämän kuun 10 p:nä, vaikka se et

laulanut. Rautalammin osalla pitäjätämme on paljo sai’ rastettu lamantauna, niinkuiu sanotaan, vaikka se ei ole ollut kuolett.nvaista.

Tänä talmena kannettiin pitajäinme nuteei» laina-makasiiniin jymiä; sa,«s nähdä miten se l—aitos rxmennee kannattamaan?” I. L. Enon pitäjästä on meille lähetettv kertomus ”uud’n- vnoden ilta-hnmitukststa”, joita siellä kirkon-kylässä olisi pidetty ja joissa olisi pitäjän ”armollinen stltavouli” houkentunut puskemaan ”yhden herrasmiehen pään uinnn nurkkaan jotta meni rikki ja merta juoksi aika lailla. Se tapaus lopetti ilou ja sitte ajeltiin edes takasi tätä vähäistä kirkonkyläämme” jne. Kertomus on kuitenki niin sekama ja hämärä, että pidämme sen ei ansaitseman julkisuu— tta.Suomenniemen kappelista.

”Parannuksen toi- vossa täytyy malittaa teiden hnonoudesta täällä talmisaikoina. Nnununpalmelijat eimat mnka malmo, että veräjat tehtäisiin kulliksi lemeitä niin että matkustajat pääftstvät niistä läpi ilman vastuksitta ja tvahingoitta. Täällä ei kaikissa paikoissa edes oteta meräjiä taimeksi aiman anti, vaau moul jättää alimmaiset meräjä pnut siihen paikallensa niin että matkustavaiset ja ’.’eidäu rekeusä saamat niissä hirmuisia täräyksiä, etenki yö’aikoina.

Wunaa tässä kappelissa poltetaan rnnsaammasti kuin muissa »ertaisissamme seurakunnissa, maan ei sitä sentähden marftn tuhottomasti itle nautita mutta miedään enimmälst osaksi raja-seurakllittiiu suurta voittoa mastaau. Toiivottava kuitenki olisi että kävisimme käsiksi johonki toiseen vakaisempaan rikkaudeu ja voiton ansioon ja jättäisimme luon häpeällisen miinanpolton, joka vailnttaa paljo surkeutta ja on pahennukseksi omalleli nuorisollemme. Niin esimerkiksi on miinan paljouden ja helppoudeu tähden nyt tänne pysähtynyt läpi-kulkemia kisällejä pian koko rykmentti, jotka tekemät päimän eli pari työtä ausaitaksensa »iina-kannun hinnan, jonka sitte kiiruhtamalla juomat suuhunsa. Kappelimme omat hantlverkkarit, joita on maan suutaria ja räätäliä, omat malitettamasti samalla simistvlsen kannalla, maan kuitenki he kohta pahaksi vanevat jos ei heitä puhuttele ”herra mestariksi”.

— :ä. Sipoosta Huhtikuun 19 p.

”Kevään tulon »armuutta ilmoittamassa on jo ollnt joitakuita kesälintuja ja purot sekä joet omat vettä tavtenä.

Wiime suksunä iloitsimme runsaasta potaatin sadosta, maan talrven alla niitä mätäni niin että moniaille ei jäänyt siementäkään. Asia on surkea, loska potaatti on täällä paras koto-elatus. — Lapsia on tänä taimena paljo sairastnnnt ja monta on knollutki. Wilutanti on sitte helmikuu» alusta liehunut, myös lapsissa, maikka ei kuolettamasti.

Koulumestareita on meillä kaksi ollut vaikuttamassa jo toista vuotta, pitäen kussakin kvlä» eli kinkeriknnnassa koulua talsi kuukautta kerrallansa. Palttaa saamat koulumestarit pitäjän osa-makasiiniötä ja eri palkintoa knstaki marallisten lapsesta, maan köyhistälapsista ei mitään. Opetuksena on ollut sisälumun parantaminen, kirjoitus ja lmvunlaskento; muutamat omat lukeneet Suomen historiaa ja maatiedettä, HallMiin tekemää, sekä Z. Topeliuksen Luonnon- kirjaa, maan Uutta testamenttia on enimmän kävtetty ftsälumnn harjoituksessa. Iloista on nähdaki, mitä halu sirvistnksen poluille ,’n nuorisossa nousemassa ilmaantunut, niinkin että manliemmat lapset, joille ei enää anneta aikaa kouluuläuutiiu, alkamat itsepaälleen kotonaan oppia harjoittaa mitä moivat. Talonpojistamme moni taitaa kirjoitusta lukea ja itse kirjoittaaki, jotta kykenevät pienten toimitusten, niinkuin huutokauppani pitoou jne. Sanomalehtiäki tiedän täällä pidettämän. Pitäjämme neitoisista moin sanoa, että moni taitaa kirjoittaa ja että de käsitöissä, erittäinki kehräämisessä ja kutomisessa, omat hymin näppäröitä. Näideu rantalaisten kutomia omatki ne pumpulivaatteen ja palttinan pakat, joita kaupungeissa ja markkinoilla kaupaksi lemitellään. ssl,kä mäki täällä on ruotsalaista, täällä enemmän hvmeksitään kuin kajotaan suomenkieltä: olen tyttöinki kuullut pnhuman halustansa kielemme taitamiseen. Se halnnu knllä moist käydä toteen, jos ne suomalaiset muuttolaiset eli siirtolaiset, joita täällä on jo paljo, eilvät olisi niin mrhia, että ennen al- kamat melskata semmoista ruotsinkielen sokerista, ett’ei sitä tahdo knkaan vmmärtää, kuin vutmvat äitinkieltänsä siksi että oppimat ruotsinkieltä puhtaasti pulminaan. Kuin nämä suomalaiset siirtolaiset eivät häpeiss maau rakastaisimat kansallisuuttansa, jota täkäläinen mäkinähtävasti ei ylönkatso, niin Ruotsalaiset ja Suomalaiset maaösam> me oppistmat toistensa kieltä ja niin vähitellen sekaantuistmat yhdeksi kansaksi. Meissä ei tarvitse soimata ruotsalaisuuden mimmaa; sillä me rakastamme yhteistä isänmaatamme ja tahtoisimme toteentuvan kailki mikä on vh- seisetst hymäksi”. M-a.

Ulkomailta.

Mitään varmnnpaa ei ole mieläkään tiedossa, mille kannalle kallistunee sen fofpmvffeii ratkaiseminen, jonta SmeiM nosti s ©arooijan osasta, ett’ei se muka saist »aatoin 1815 vuoden liiton sanoja sekä Sveitssn turvallisnuden ehdolla tulla vhdistetuksi Ranskaan. Wakamuudella ja miehuullisesti tuuhaa Sveitsin oieni liittokunta oikeuttansa ja puoltansa Eurovan kallitnksille, ei pelaten Ranskan keisarin »ihoia eikä fen verrattomia sota-laumoja, ja onkiNapoleonin jo tutunut pnhua Smeitfille lepytyssanoja sekä tehhä lupankna katsoaksensa Sveitfin turvallisllntta. Ranskan ulkomais-ministeri muös kokee makuuttaa muita haNitilksta keisarinsa rauhallisista tarkoituksista ia on uyt viimeksi kokenut selittää, miten koko Savoijan yhdistys Ranskaan ei ollenkaan mä

hennä SveitNn turvallisuutta eikä Smeitsin koskemattomuus ole minään turmana mnnlle ssuropalle, niinkllin hoetaan, koska Ranskan sotamäki pääsee Saksanmaahan Smeitsin kantta kulkematta. Knulnu Napoleon jo luman^ neen S»i»eitsille pienen lohkareen Samoijan maasta ja l3ne».lannin hallituksen sanotaan kehoittaneen Smeitsin hallitusta tyytymään siihen tarjoukseen.

Ruotsin kuningas on päättänyt lvsvmvksen hallitsijasijaisen miran lakkauttamisesta Norjassa siihen tapaan, että Norjalaiset ja Ruotsalaiset salsimat siiheu heittää keskinäiset riita-kilmoittelemisensa. Kuuina.as on muka Ruotsalaisten »nielihymäksi yl’deltä-pnolen kieltänyt suostumustansa Norjan maltiopäilväiu päätökseen mainitun hallitstja-sijaisen miran lalkautta»uisesta nyt, mutta kunin» ssas on toiselta-puolen Norjalaisten mielihumäksi kuulustellut tässä asiassa ainoastaan Norjalaista neurvokuntaansa eikä Ruotsin ja Norjan yhdistettyä neumoluntaa, niinkuin Ruotsalaisteu »uieliteko oli. (5hk’ei kuinpaiselleukaan tuninqas moinut »nieltä täyttää, jola oli mah- dotonta, omat uyt sekä Ruotsalaiset että Norjalaiset saaneet omarakkautensa tyydytyksen, jotta saistmat jo lopettaa kaikki lapsenmoiset kiistat ja alkaa totista likenemistä keskenänsä, yhteiseksi vahvistukseksi ja kumpaisenki kansan erinäiseksi onneksi!

Dippakuntain sanomia. Turun hippak.

Waltauslirjan Rantamäen eli Maarian o—ttajan lappalaiseksi saanut Peittelin kappal. v. tlrkh. A. Warelius. Ero suotu Urjalan lirkloherralle. rovasti I. E. Hällforsille lontrahtirovastin virasta Hattulan rovastikunnassa jahänen sijaansa määrättu kontraktirovaötiksi sinne Akaan kirkh.. rovasti V. N. Hildan. — Naalerin pruukin saarnaaja I. A. Moliis asetettu Kosken pruulin saarnaajaksi.

Hkjltyistli Ilmoilukfia. Kaupan Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Werkoja, Pummuli-lanlaa. märjättyä ja märjäämätöintä, Sjertingiä, valkeata ja.värjättyjä laatuja. Pummuli-maddia. Kanki-rautaa. Nauloja. Terästä. Pölkky-sanan-teria sekä läfi» että mesi-sahoiliin. Käsi-sahoja, Purasimia Niiloja. Halkuu«rautoja. Piiluja. Kirmeitä. Vasaroita, Waki-vasaroita, Alasimia, Häkliä, Raastimia, Karttoja (raasia). Patoja. Pannuja, Plootuja Messinki- ja rauta-lankaa. Kihmeliä, Lapioita, Kaunoja, Tuuma-puikkoja, Puntnia, Waaka-tankoja, Waaka»painoja (mihti-painoja), Kahvin-paahtimia (— prännäriä), Kal’vi-ml’ll>,jä, Walimia (malin-kauhoja). Klnittilä-jalkoja. Peili-lasia. Saranoita. Silitysrautoja (ryykllrautoja). Pläkkisiä mittaus-aotioita. Riimi-rautoja, Rattia. Siloja ja sila»kaluja, Marhamintoja ja päitsiä. Monen-laista nahkaa, Satsia. Pyssyjä. Pistuolia. Eilmä-neuloja, ’ Weitsiä. parta-, metsä-, pännä-. linkku», puutko-, ratko», raaputus-, leikkaus», pöytä-, soturi-, leipurin», eläin-lääkärin», t»u« rastajan-, satula-maalarin». lirjan»nitojan-. suutarin-meitsiä. G. A. Herlin. puoti on masta-päätä Nilolain-lirkkoa, 24 (7) Senaatin»torin varrella.

Wesiparannuksen laitos Kupittaan eli p. Henrilln lähteellä. Turuulaupunzin lähellä, avataan t p. Kesät, tänä vnonna ja suittaan fitte lp. Byyst. Lääkärin hoitoa tulee taaöllherra Arliaterl ja ritari »ohvessorl «. I. Bonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien avulla pitämään,

samoili,! perustuksilla kuin miimekuluneina 7 kesänä eli siten, että itse mesiparannnksen rinnalla sattumassa tarpeeffa lääkleitäki eli rohtoja fäiuetään. Ole huhlt, joiden parantamiseen eli velvoitukseen m.sipal’U!»!,s mainitun taitan mufaan on am lllinen. on herra Arti’teri Bonsdorff likeinmii! kertonut ja selittänyt Suomen Vaäfäriffuran Toimituksiin painattamissa ilmoitnksissansa Wesiparannuö» laitoksen vaikutnksesta vuosina 1853. 1854, 1855, 1850, 1^57 ja omat seuraamia: Liudinten kolotus (neuralgia), emätaudit ja yleinen uiinkutsuttu Liudiulieilkouö eli pitkittämä jännesuonien heikkous pitkällisten tautien perästä, jotkut lajit aikakautisia puistattuja-tautia, kaikki lajit 6åtlåftt)i’rautia (rheumatism), »iin jäsenissä luin jäfenltitoffllfa, siitä seura.nvilla liälritnksillä jäs,’nliltosten mapaassa liikkeissä, l,alva>n>tumiset joihin ei ole slnmä pelimilvs t.ihi tuimetus selkä-ntlmesiä, jotkut ajettumisen lajit maksassa, pernassa ja munuaisissa, Alhuminuri-tauti, nuljahhuffta kohdussa koman meren juoksulla tahi kuulautisen taukoamisella, emän röhkä siitä lähtemälla tarpeettomuudella, monet lajit aikakautisia mammoja hengitys-teleissä (organer), niinkuin feuhfo«tauti, aikakautinen röhkä. mesi-tauti rinnassa ja sydän- säkissä. kalmea-tauti (hleksot), ferpuffi, risatauti (skroflor), sekä muut mammat veri»veden pesäkkeiden ja risasuonien juonteessa,eräät lajit iho-vesitautia, tuimat aikakautiset ihottumat, merkurial-tauhit, eräät lajit toMailta kuppatautia, milloin merkur-n>oihett;t on^enfikertaisessa täytettu, ja erittäinfi kolmainen kuppa-tauti, jossa mesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänä lääkityksenä, mitä paitsi mestparannusta osoitetaan erittäin auttavaiselsi mirtoonnuttua äfeiS=(akuta-)tauhiéta ruoan sulatus-teleissä, ja horkkataudista fem* moisten seuraus-mammain estämiseksi pernassa, maksassa jne., jotka fifiäroät niistä. Kaukais-matkaiset sairaat, joita mahdollisesti haluttaisi kuulustella vesiparannukseu sorivaisuudesta taudillensa, saamat siinä lohdassa, mitä pikemmin sitä parempi, läliettää herra Arkiateri ja ritari Bons« dorffille. jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaamat Helsingissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka omat seuranneet taudin alkamista ja vielält. vaivaavat sairasta, kuin muös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutki seikat, jotka voivat antaa käsitystä sairaan ruumiin luonteesta jne. Tauti-kertomukset ovat tehtämät saksan» tihiruotsinkielellä, jaMittumaarian eli Iuhanneksen jälkeen ei enää oteta vas« taan^semmoisia sairaita, joiden täydelliseen parantamiseen menee enem« män aikaa kuin8viik«koa.

Turussa. Helmikuussa 1866. 6 <4) Johtokunta. Että minä olen muuttanut Savolinnasta Mikkelin pitäjän Wehmain kylään, siitä tämän kautta annan afiamie&fflenl tiedon ja saan murs ilmoittaa, että niinä edespäinkiu ajan ihmisien lain-asioita. Mikkelissä 2 p. Huhtikuuta 1860. Julius sirén, 3 \’i) m. Häratshöfting.

Kaupaksi Iyväskylässä 28. M. Gadd’in luona. Kanki rautaa. Rautanauloja. Rauta’laukaa. Akkunan-lasia. Juoma- ja nn’vp»’-lasia. Kalnvikupvia. Tupakkia. Sifarria. Siirappia. -)ti”u-jauhoja. Siimaa. Saippuaa. Snijtyinutaa (Unnvittiä). Äelta»ofraa. fltottinfia. :Kouimia. Poetviiniä. 3el,elly-viiniä. Kl) Tilan ostaja. Jos joku suuremman perintömaan omistaja Wiasan eli Oulun läänissä haluaiR m!”.’dä talonsa, jonka liki main muvälystMipellot, niitut ja nietfäfarat mafalflvat, niin. otollista pintaa masten, livtyy femmoifen maan ostaja, [oi talonsa nnmjä minulle ilmoittaa sen aifomuffenfa, anottaman hintansa ja myös maastansa läl,tevän muostnaisen sekä tulon ja muut edut että ulostemot ja muut lulukkeet. 6 (1) Viktor Sehauman. 3lpteefari Pietarsaaren kaupungissa.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Kaurat 3 r. ja 3 r. 20 k. tnri; rnisjanhot 42 ja 43 k., raamaanlida, tnores 1r. ja lr 20., palvattu 1r. ja1r. 20 k., lainpa »nliha tuore ja palvattu 1 r. 80 k. ja 2 r., vasikanliha 1 r. 20 k. ja 1r. 60 k., sianliha 1r. 60 ja 2 r., suolaset silakat 65 ja 70 k., moi 3 r. 60 k. ja 4 r., heinät 17 ja 22 k. leiviskä; kaurakryynit 20 ja 25 k., ohrakryynit 20 ;a 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa; lohi suolattu 20 k., haumit ja ahmenet 5 ja 7 k., siika li k. naula; nuori maito 5 ja 8 k., miina 56 ja 60 k. kannu; munatiu 30 ja 35 k.; halot: kuorma kouruissa 1r. 40 jal r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 20 ja 1 r. 50 k.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

Lupa painamseen annettu: l,. Nkimhui-gel-.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: