1855-05-22 Suometar


Suometar 1855. N:o 21. Perjantaina 33 päivä Toukokuussa. Yhdeksäs Vuosikerta.

  • Tässä n:rossa löytyy:
  • Pääkirjoituksia:
  • Jumalan Sana Turkinmaalla;
  • Vuorenalus Nukarinen.
  • Raittluskirjain Toimituskunnalle tulleitarahoja.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingista;
  • Tnrusla;
  • Uudesta kaupungista;
  • RaumaltB;
  • Tampereelta;
  • Kaskisesta;
  • Waasasta;
  • Knopiosta;
  • Wiipurista;
  • llaniin;
  • isln;
  • Orimattllasta;
  • Tmiloksesta;
  • Isosta Kyröstä;
  • Kariämaaltfti
  • Lappavirroilta;
  • Saiman Kanavalta,

Hinta: t rupl., puoli». 50k., PoS1853. tin kautta1r.15kop.ja 58 lop.hop

Jaetaan, joka perjantaina Heisinn gissä, Öhman’in kirjakaupassa.

Heluuntai-päivänä saarnaa: Nikolain-kirkossa: Suomalaisen ja Ruotsalaisen puolipäiväsaarnan: nimi-kirktoh. Forsten; suomalaisessa ja ruotsalaisessa ilta«kirkossa: maist. Mellherg. Nauhassa kirkossa: Ruotsalaisen puolipäimäsaarnan: nimilirtkoh. Snellman. Toisena Heluuntaipäivänä saarnaa: Nikolain-kirkossa: Suomalaisen puolipäiväsaar»an: kirkkoh. apul. Foistll»; Ruotsalaisen: vimi-kirkkoh. Snellman.’ Wanl,assa kirkossa: Ruotsalaisen puolipäiväsa»r»e>n: nimikirttoh. sso rston.

z)ippakuntain sanomia. Turun hippak. lSeur,) Wiran val,vistuksen on saanut Halien pitäjän apulaiuen N, Borenius kappalaiseksi Janakkalaan; välisaarnaaja Perttulassa M. W, Hannelius kappalaiseksi Huittinen pitäjääsen;välisaarxaja Naippaluodossa K. I.Noos kappalaiseksi sinne; pitäjän apnlameu Jokioisten,Perttulan jaHumppilan kappeliloissavarakirtkoherra (^. F. Vnssroil, kappalaiseksi i!ängelmäelle ja Kuoreivedelle; armoniuoden saarnaajaKiivikirkolla maisteri A, W. Ingman kappalaiseksi :»li,veteliiu: ja kirkkoherran apulainen Kälviällä K, Ä, 3″ell,«an saarnaajaksi Ullavaan.

Kappalaisenvaaliin Iurvan seurakuntaan on pantu: l) Pihlaj, nveden kappalainen maisteri O. W. horsman, 2) mankihuoneesaarnaaja Vaasassa W. Simelius ja 3) kappalainen Hinian- ”oosa A. I. v«»ottelin; kappalaisenvirkaan Akkaisten seurakuntaan: 1) Vanajan kappalainen <f. W. Ran>»elius, 2) N,m^n kappalainen K. F, Niedell ja 3) kappalaisen Nainen Nihdissä K. ss. Sahlhnv,.

(fro on annettu Larin kappalaiselle A,Liliukselle hänen kappalais>virastansa.

Wirka-,vapaus on annettu konsistorio varanotariolle maisteri A,I.Hor»l’o>ssil!evuoden loppuun vksilyisten asiain täl’de«; papismiehelle I.Favorini»e ja liikko>en,ni apulaiselle N, W, Sko>»,otrö»nille li>vulon’uudesta, edelliselle määrättömälle ajalle, jältiniäiselle 2:kss kuukaudeksi! jakappalaisen apulaiselleI.I.Mroundstro^mille kuukaudeksi omain asiain tähde v.

Määrätty on: kirkkoherran apulainen Karjalohjalla N, K, armoivuoden saarnaajaksi kappalaisenvirassa Raisiossa; kappalaisen apulainen Säkylässä maioleri K. I. A. kirkkoherran viran toimittajaksi siellä! vä!isaar»aaja TyrväässH (5, A. Ma»dellöf pitäjän apulaiftksi Mouhijäripelle; kappalaisen apulainen Wihdiosä K. F. Sahlher,», armovuoten saarnaajaksi kappalaisenvirassa Hämeentinössä; kappalaisen apulainen Kökarissa K.I.Ridderl’org kappalaisen siaiseksi Wil’tiin; virkaatekevä kappalainen Toholamniissa K. F, Tprin^ert kappalaisen apulaisetsi Kolariin; kirkkoherran viran toimittaja Topossa ss. O. Neuter välisaarnaajalss Karjan pitäjääsen; kappalainen Aspossa H, W. HeNström toimittamaan oniavillansa vojassa myöskinkirkkoherran rokkaa siellä; papismies <>. eilinen kirkko!,erran apulaiseksi Karjalohjan pitäjääse»! Velkuahan vimitettu saarnaaja :!l, !.Pouteliu>? toimittamaan kappalaisen roirkaa Tammatin kappeliösa ja pitäjän apulaisen virkaa Karjalohjan pitäjässä; varakirkkolierra A. Lilius kirkkoherran siaiseksiHuttulaan; papiömiee I. S. Fredritöson mälisaarnaajaksi kappalaisevirassa Lapin pitäjässä; papismieö li. LonM kirkkoherran apulaiseksi.<ta»kaanpäähä v; armomuoden saarnaaja Perhoosa (f. Liliuo samaan virkaan Perniölle; kappalaisen apulainen Bro,»arviösaI.I,Grouudsttoum saniaan lvirkaan Wordöl>ön;«älisaarnaajat: Mveteliesä, nimitetty saarnaaja Perhuon E. Snellman armonuipden saarnaajaksi vpiinieniainittuun paikkaan; Perttulassa, vimit. pitäjänapulaineu Huittisten pitäjääsen M. W, Hannelius välisaarnaajaksi piiäjän apulaisen virkaan Alastaroon ja Metsämaalla»; Kuorevedessä, A. A. Mavurin samaan virkaan Jokioisissa, Humppilassa jaPerttulassa; Metsämaassa S. (5. Krook samaanrrirkaan Uskelassa; armovuoden saarnaajat: kirkkoherran Mirassa Hämeenlinnassa ja Wa»ajassa I.A. Viudstroni armomuvden saarnaajaksi lappalaisen roirkaan Somerossa; Somerossa <«. Jansson samaan toimitukseen tuomiokirkon kappalaisenvirassa Turussa; tonsiötorioamanuensi maisteli A. V. Nindell toimittamaan varanotarion virkaa ja maisteri I.M. von lissen amanuensin virkaa Turun

tuomivkapitelissa.

Aroonaisena on pitäjän apulaisen virka Karjalohjassa.

Kirkkoherran tutkinnon on ottanut Toholammin kappalainen K. A. Odemvall ja Virtalan kappalainen G.Johansson, kumpainenkin oppijanalla npprodnliir,

(Koul.) Papistutkinnon on ottanut: opettaja Ala>alk,koulussa Uudessa kaupunn gissa G. W. Beissioth ja opettaja Ahlinannin koulussa Kiroikirkolia I. M. Skogström ja kumpainenkin ovat saaneet oppijanan ix>!”,!””

Kouluopettajan koettelemuksen on maisteri A. Liljefors läpikäynytpäästäksensä opettajavirtoihin Hjlän ja Alaalk. touluihin, niinkuin niyösmaisteri A.E.Frosterus ja saarnamies A. Kihlman saksan kielen opettajanvirkoihin Lukioissa.

Kuollut on: Wenäjän klelen opettaja Tuiun Mä-alkeisk,koulussa tapikapteni D,Beehtejeiv; hänenvirtansa on haettavana, samoin kuin opettajan roirka Alkeiskoulussa Waasassa.

Nimiiettu on: niaisteri A, Liljefors kolmanneksi opettajaksi Turun Mäalkeistouluu n ja saarnaaja A. Kihlman saksan kielen opettajaksi Waasan Lukioho».

Julkisia ja laillisia ilmoituksia Maamittausja metsäin hoitokunnasta: erinäiomaamittariksi Kuopion lääniin on määrättyvaramaamittari W, Rosherg. Postikunnasta: eronvirastansa pemisionillaon saanut postin , vieetari Viipurissa hovineuvos <f. Tavast.

Haettamana on l-i ertti^istä konttorikirjoittajan virkaa. Suomen sotavaestä: alaupsieri kartin reserivipataljonassa Ealoiv on korotettu vpänrikiksi ja v»uutettu ruotusotavä<n 3:teepataljonaa». Welkojain kokousta pormestari N. F. Peranderin konkursissa pidetään Kuopiossa kesäkuun 5 p:»ä K. A. Malmhergin tykönä. Huutokauppoja:virkamies N. Tasekiginin perintötilaUuden kirkon pitäjässä myöoään Viipurin Maalanselissa tuleman elokuun !4 p:nä kello N e. p. ja kauppias I.Smanströminll>»- kursiin kuulmva Vaarikooken tila, paikalla kesäkuun 20 p:nä kello l2.

Jumalan Sana Turkinmaalla. Tuiklilaiset ovat alusta alkain kuin nousimat innolla ja rauvrlla mailman historian mainiolle olleet liistillisyyden suuria ja julmia lrihollisia. Heidän ylenkatseensa ja lvainonsa tristillisyytta kohtaan en matkaansaattanut paljon verenvuodatuksia ja hirmuisuuksia. Kristityt eivät ole heidän mielestä olleet koiria parempia; he kutsumatkin kiistin uskon tunnustajoita lriiilss.

Multa TuikkilaiKIen miehuuden ja rooimallisuudeu aika on jo lauman kadonnut. Kristillistenvaltakuntain armolla omat he miimelsi kuluneillavuosisadoilla eläneet ja vystyssä pysyneet. Nyt näkyy heidän loppunsa lähentymän, nyt näkyy heidänkin uuden syntymisen ketki oleman tulossa, ehkä mauha hapatus mielä paljon estää sen edistystä.

Tämän hetken on Jumalan pyhä sana ja heidän likempi yhdistyksensä Euiopan snristnneitten maltain kanssa tuottanut. Nykyinen sota on heille kuolemaksi, mutta tämä kuolema munttun keille elämäksi. Ihmeellinen on Jumala ihmiskuntaa johdattaessansa. Surkuteltamat ja onnettomat tapaukset kääntää hän siunaukseksi.

Kristillisyyden alkuajoista jo on epäilemäisellä mielellä kysytty: moipiko mitään hvmää Natsaretista tulla? Samoin saatetaan lusyä: moipiko sodasta ja riidasta mitään hyvää tulla? Eli joskokin tulee, niin eikös se hymä ole niin sattumoista ja vähä»arvoista, ettei se millään lamalla moi peittää eikä maksaa sodan tuottamia rasituksia ja onnettomuuksia? Päällepuolimaisella katsaunolla näyttää kyllämahdottomalta ja kuuluu hymin oudaltakin semmoinen pnhe, että sodasta on lasmanut ja kaslvaa ukfltyisille ihmisille, erityisille kansoille ja samalla kertaa myös koko ihmiskunnallekin siunattuja hedelmiä.

Käykäämme sotatantereelle. Emme huoli kumata itse tappelun hirmittämäisyyttä. Valitsemme sen silmänräpäyksen, jona kaikki meteli ja kahakka on loppunut. Tykin samu hajoaapi mähitellen, mutta kuka jaksaa katsoa sen alta silmäimme eteen lemiämää taulua? Voittajat ja moitetut omat kadonneet, luoteita ja kuolemia on maan jälellä.

Mikä kauhistuttama näkö? Haamoitetut, meriset, säretyt, katkotut, hengettömät ja kuolon kanssa kamppailemat ruumiit peittämät tappelukedon. Muutamat omat jo kylmettyneet ja heidän puserretut kasmonsa osoittamat heidän miimeisten hetkensä tuskaa ja mimmaa.

Toiset taas määnteleiksemät sinne ja tänne, anoen ja huutaen turhaan keneltäkään apua sanomattomissa maimoissansa. Muutamitta unohtuu kuoleman kimut ja tuskat, ajatellessa ja muistaessa kotoa, maimoa, lapsia, ystämiä ja heimolaisia.

Mutta keittäkäämme tämä, sanoilla kumaamatoin kohtaus! Hymin moimme siitäkin nähdä tämän mailman oleman langenneen mailman, jossa ei totista rauhaa eikä lepoa löydy.

Kuinka ihana eikö siis Jumalan sanassa lumattu aika ole, jolloin kansat lakkaamat toistansa sotimasta.’ Sitä aikaa toimolvat za hankkimat kaikki rauhan ystämät tänäkin hetkenä, eimätkä luomu toimestansa, uskostansa ja hankkeistansa, maitta kanonan pauke pauhaa Pamillansa heidän törmissänsä. Mutta kääntykäämme ensimaiseen kysymykseemme.

Onko mahdollista mitään hymää tuleman sodasta, ihn misten hämittäjästä ja mailman rasittajasta? Eikös sota ole alinomainen pahan tuoja? Eipä niinkään peräti. Maata särkemän ja repimän salaman nuolet sekä maata kastaman ja mirmoittaman sateen pisarat putoomat saman mustan ja pimeän pilmen kylestä. Niin on asian laita tässäkin.

Suurimmat sodat omat olleet mailmalle suurimmaksi siunaukseksi. Valistus, simistys, tiede ja kristillisyys kiittämät sotaa suuresti edistyksestänsä ja maurastuksestansa; sillä jos ei tämä loma Varustusten rakentaja ja karkea haudan kaimaja olisi käynyt edellä, tietä raimaen, esteitä poistaen, haitttoja hämittäen, ja epäuskoa kukistaen, niin heidän muutenkin kyllä hitainen kulkunsa eteenpäin olisi kävnyt mielä hitaisemmasti.

Humin olisi mennyt puolta mertaa enemmin aikaa ennenkuin ne olisimat saaneet olosiaa maanpäällä. Voimallinentodistus ettei satunta, maan kaikkimaltias Jumala johdattaa mailmanjuoksuaIhmiskuntaa omat alituisesti maimanneet turmelemaisimmat tapaukset, maan kuitenkin on se rientänyt alinomaisesti eteenpäin.

Sen historianäyttää oleman päältä päin katsoen täytettynä paljailla onnettomuuksilla, ilman tarkoitusta, ilman järjestystä; mutta kuin tristitty silmäilee sitä Piplia kädessä, niin hän näkee ihmiskunnan, kaiken hämiö». sekasotluisuuden jakurjuuden läpitsetin, lähestymän likemmin ja likemmin sitä maalia, joka on rohmeetoissa osoitettu.

Totisesti hallitsee HerraIhmiskunnan historia nänttää selmästi että sota on moimallisesti lemittänvt vmpärillensä milloin hymää, milloin pahaa, aina sitä myöten luin se maa on ollut, josta sota on lähtenyt ja saanut allunsa.

Todistukseksi tälle moimme metää Turkkilaisten sodat Mahometista alkain niinä aikoina, joina he tahtoimat istuttaa uskoansa joka paikkaan, johon Voitolliset sotaaseensa heidät tuotti, niinkuin myös Ranskan kapinan, lopulla miimeistä muosisataa, jolloin kristin usko polettiin, Jumala unohdettiin ja ihmisen järki asetettiin Hänen istuimellensa.

Se oli koma ja ankara aika, mutta armattamasti täntui ihmiskunnan läpikäydä seilin puhdistustulen, tullaksensa oman heikkoutensa ja moimattomuutensa tuntoon. Nykyinenkin sota on liel

tämättä anvaamattomau suuiten ja yleväin asiain matkaansaattaja; niinkuin nykyinen aika on ja seisoo talkin tavoin edellä menneitä aikoja, niin on sotakin ”yt kasvattava itäisille maille mouenlaatuisia hymiä hedelmiä. Me emme ainoasti toivo, mutta vahmalla Vakuutuksella uskommekin evanleliumin valon rupeavan enemmin ja enemmin koittamaan ja Valaisemaan Turkin pimeitä ja hengellisessä kurjuudessa olema maita ja kansoja.

Raakuus, orjuus, pakanuus on sieltä sulava ja latooroa Europan sivistyksen,valistuksen ja mapauden helteestä. Mutta ennen kaikkea uskomme me että emankeliumi saapi pysymäisen paikkansa Turkinmaalla. Se eroittaa nvkyiseu sodan kaikista muista sen edellisistä sotaretkistä.

Entiset sodat levittivät sen ja sen ajatuksen, seu ja sen mielialan, sen ja sen siivistykse», sen ja sen taiteen, sen ja sen epäuskon, mutta tämä sota on lemittämä itäisten maiden hedelmällisille kedoille kaikkein kirjain kirjan, Piplian, ja kaikista tiedoista paraimman, nimittäin tiedon Jeesuksesta Kristuksesta, joka edestämme on kuollut ja ylösnoussut.

Wuorena!us Nukannen.

(lähetetty.)

Ustasti luulemme keskuudessamme arveltavan milloin minkin kulloin kunkin heimokunnan perää ja hapuiltavan siis tietoa heimokuntien kaukaisemman aikuisesta kotoperästä, aivan samalla tavalla kuin historiasta hankitaan tietoja kokonaisista kansoista. Ja jos nämät suulliset arvelut keskuudessamme, nimittäin kansan kesken, eivät merkitse paljo, niin ne todistavat eli niissä ilmotaikse kuitenkin halu historiallisiin tietoihin, jotka tiedot ovat kyllä suuri-arvoisia ja siis tarpeellisia kaikille ihmisille.

Ken taas ei halaja mitään tietoa menneistä ajoista, niin siitä on jo varma merkki ett’ei semmoinen ihminen tahdo tietää omastakaan ajastansa mitään, ja kuka ei tahdo tietää eres omasta ajastansa, niin siitä voipi arvelematta päättää hänen rakastaman elellä anvanpilllopimiassä ja niin muodoin parantamattomassa typeryydessä kaikissa toimissaan. Mutta tästä ei ole nyt sentähden asiamme puhua.

Nukarinen Jaakkimasta

Jollekulle mieliksi luulemme nyt vaan olevan, jos muutamalla sanalla mainitsemme jotain eräästä heimokunnasta, sen jälkeen kuin olemme siitä kuulleet. Kerromme siis Nukarisen suvusta Jaakkiman pitäjässä, joka suku on nyt siellä jotenkin leviä.

Wanha talonmies Autti Nukarinen tarinoi tänä kevänä matkalla ollessaan melkeen näin:

”Me Nukariset olemme oikeastaan Ruotsista (etelä-Suomesta, jota kutsuvat Ruotsiksi.) Sillä vanhin esi-isämme, josta meillä tietoa on, on ollut Ruotsin ”ryttäri” (rakuuna), ja me olemme nyt hänestä 5:dettä polvea ja meidän rotu on nyt jo suuri Jaakkimassa.

Sota-aikana ennen (varmaan ”ison vihan aikana”?) joutui tämä ryttäri Jaakkimahan, mitenhän lie joutunutkin, karkoitettuna erilleen kumppaneistansa, ja puuttui sitte sinne jäämäänkin.

Hän ajaa raivautti ensin Lahen hoviin ratsahin 3:mella hevoisella, istuen keskimäisen selässä, ja oli siitä vähän matkaa takaisin vielä tapellut kasakkojen kanssa ja yhden niistä kaatanut. Nyt ei ollut hänen enää hyvä liikkua yksin, kuin kerran käsistä pääsi.

Siitä osaantui ryttäri vaan meidän taloille, ja tästä ei hän enää milloinkaan pois lähtenytkään, vaan jäi tähän hevoisineen päivineen ijäkseen olemaan ja elämään.

Talossa oli, näette, sievä, soma ja suosittava tytär, joka viehätti sota-uron sydämen ja teki Jaakkiman hänelle suloiseksi kotimaaksi. Ryttäri on sanonut nimensä olevan Wuorenalus Nukarinen, ja oli kaiketikin reima mies, koska talon tyttärelle mieheksi kelpasi.

Nukarisia ei ole koko paikkakunnalla, muissakaan pitäjissä, kuin vaan Jaakkimassa tämä rotu.”

Näin kertoi nyt Antti Nukarinen.

Ettekö mitään enempätä tiedä Wuorenalus Nukarisesta?” kysyin minä. ”Ei mitään,” sanoi Antti;

”vaan muistonansa on meillä vielä pieni palanen ruotsin kieltä, joka palanen on aina opittu polvesta polveen, ja jota arvelemme samaksi virreksi kuin suomalaisessa virsi-kirjassa: ”Rakas taivaallinen Isä!” (n:ro 14).

Se on näin: (ukko rykäsi ruvetessaan.)

”Hilmelski vaater frum!
Helkat vaater tii tet nam.
Tiit riikki tillestan komme,
Helposti vilja fram.

Ke pröökkii, vellosta voro synkeri.
Werstyyra levosta vunttee.
Wers sossi vuntte Amen.”

Sitte sanoi vielä muistettavan muutamia sanoja ja arveli niiden olevan virressä: ”Ota pois Jumal’ päältäm’ julma vihas” (n:ro 306).

Ne sanat kuuluvat näin:

”Als sossi muntte vilja viti alle, – – –
ute himmel riikki meti va leva.”

Nämät sanat ovat luultavasti kotoisin osoitetun virren viimeisestä värssystä.

Wuorenalus Nukarinen on varmaan osannut kumpaisenkin kielen, sekä ruotsin että suomen, niinkuin Uudellamaalla on tavallista, sillä Nukarinen ei ole ollut siis mistään muualta kuin Uudeltamaalta isosta Nukarin rusthollista, maanselän lomassa Nurmijärvellä, Helsingin ja Hämeenlinnan välillä, jonka rusthollin ympärillä olevata kylääkin Nukariksi kutsutaan.

Ja kuin siellä ei varmaan tänäkään päivänä vielä tiedetä mihin muinoinen rakuunansa sodassa hävisi ja joutui, niin saamme nyt tämän kautta ilmoittaa heille, että se eksyi kauvas Karjalaan, niinkuin näette, jossa sitte kuitenkin hyvin hyöstyi ja hedelmöityi.

Hän kuin joutui silloin vihollisten pahaan ahdistukseen, keksi heti oivallisen keinon: riisuuntui pikaisesti sota-aseistaan ja turvausi kokonansa hyviin ihmisiin. Kuin hän samassa luotti myöskin Jumalaan, selveni hänelle siinä semmoinen etu, että kannatti hyvin valjastaa hevoisensa auran eteen ja käydä itse perään.

Niin se toisinansa käypi.

P. M-s.

Raittiuskirjain Toimituskunnalle tulleita rahoja. Fässä seuraa jatko 7:teen n:roon näistä rahoista Rup. kop. Siinfi oli siirtosumtna 964: 65. Kirjakauppias Liljan kautta Turusta . 35: 50- Uudenm. läanin kuvern. virankautta . 174: 32. Hämeen „ „ 164: 57. Turua ja Porin „ „ 336: 28l/a. Vaasan „ „ 33: 80. Oulun „ „ 95: 77V4. Mikkelin „ „ 94: 32. Viipurin „ „ 178: 17. Kuopion „ „ 47:

Rovasli II. Heikelin kautta Paatin kappelista 1: 72. M. v. Vright 2:

Kontrahlirovasti Ilöekertinkautta PietarsaareD rovaslikunnasla . . . 21: 29*72 Saarnaaja Reuterin kautla Esposta . 3: 55. Kontrahlirovasti Strandhergin kautta Itaseporin lansirovaslikunnasta . . 55: 31. Rovasli J. E. llallforsin kaulta Hatlulan ja Hämeenlinnan rovastikunnasta 30: 983/4 Kontrahlirovasti Grönholmin kautta Porin ylärovastikunnasta …. 15: 221/i Turun Tuomiokajiitelin kautta . . . 300: Kuopion „ „ 102: 10. Kontrahtirovasti Rönnhaekin kautta Mynämäen rovaslikunnasta . . . 32:

Kontrahtirovasti Fahritiuksen kautta Sorla valan rovastikunnasta … 10:

Taloii])oika A. Mannisen kaulta Mikkelistä 9: 66V2, J. Luukkosen kautta Juvalta … 5:

C. Bruminer llelsingisla 10:

P. Sinehryehov Helsing 25:

.1. G. Frenekellin ja Pojan kautla Helsingistä 3:

Kirjakauppias Cluohergin kaulla Viipurisla 37:

Yhteensä 2,788: 24. Kain paljon oli Toimiluskunnalle tullut ynipäri maatamme rahoja raittiuskirjain toimittamiseksi täniån kuun 21 päivaän asti.

Årvoitnksia ja Kertoelmia. Selitys viime n.ron arvoitukseen: viina. Jänis kynli, pää jätisi, pera jauhoi,pelto notkui. Mikas se on?

Sulho ja rauhankokous Vienissä.

Karivari-niminen, lysti sanomalehti Englannissa sisältää seuraavan kirjeen, joka on olevinansa nuorelta lähetyssihtieriltä hänen morsiamellensa, ennen hänen lähtöänsä Vienin kaupunkiin:

Mamseli!

Velvollisuuteni on, niinkuin rehellinen mies, vapauttaa teidät lupauksestanne minulle, sillä en tahdo väärin käyttää uskollisuuttanne.

Hyvin se koskee sydämeheni, mutta minun täytyy erota teistä, asiain vaatiessa minulta tämän hirmuisen uhrin. Minä en voi pyytää teitä odottamaan minua kaiken elinkautenne ja kuin mahdotoin on tietää, milloinka Vienissä nyt alkaneet rauhan tuumat päättyvät, en saata määrätä aikaa palajamiselleni.

Ah, ehkä en milloinkaan palaja!

Rukoilkaat silloin onnettoman, vieraassa maassa kuolleen edestä. Saattaa kyllä sattua niinkin, että näen teidät jolloinkulloin vielä (Jumala tiesi milloinka se päivä koittaa!) Mutta valmistaikaat silloin näkemään nuoruuden nesteestä ja innosta nyt kukoistavan miehen muuttuneeksi vanhaksi, harmaapääksi, sauvan nojassa astuvaksi ukoksi.

”Hyvä Jumala», lausutte silloin, ”missä noin olette muuttuneet?” Vastaukseni pitää oleman: Rouva, minä tulen suoraa päätä rauhan kokouksesta Vienistä, ja olen, silmänräpäystäkään viivyskelemättä, kiiruhtanut teidän luoksenne; kokous päättyi toisena yönä kello puolivälissä yhtä.

Tämä ei suinkaan tapahdu ennenkuin puolen vuosisadan kuluttua, jos se ollenkaan tapahtuu. Te voitte silloin olla äitinäiti.

Olkaat, mamseli, vakuutettu siitä, että teitä muistaa ikuisesti syvällä kaipauksella uskollinen rakastajanne,

Alfred de Saint-Phair

Kotimaalta

Helsingistä

Suomen rahvas Pietarissa.

Hänen Majesteettinsa Keisari on, Suomen kenraalikuvernöörin esittelyksestä, nähnyt hyväksi määrätä, että tavaroita ja kuormakaluja Pietarista eli sinne kulettavaiset suomalaiset talonpojat saavat nauttia Suomen kauppa-asiamieheltä siellä saman suojeluksen ja avun kuin suomalaiset kauppiaat ja työmiehet siellä nauttivat häneltä ja oikeuden ajajalta samassa kaupungissa.

Kauppa-asiamiehen velvollisuus on sentähden tutkia, valistaa ja kirjoihin kirjoittaa talonpoikain välikirjat (kontrahdit) sekä valvoa niiden selkeydestä ja kahdenpuoleisesta täytännästä, asiamiehiltä maksua kantamatta vaivoiötausa.

Välikirjoilla on ainoastansa hänen todistuksen kautta voima keisarikunnassa. Kanppa-asiamielien virka on nyt uskottu kauppiaalle Ludvig Bruunille, joka asuu Wasili Ostrovissa, Prokowitsin kartanossa n:ro 33, yhdeksännen linjan varrella.

Mlioftistosta.

******** Ylioppilastutkinto *************

Ylioppilaisten joukko pääkaupungissa on vähennyt ja vähenee päivä päivältä, niin ettei heitä enää paljon kaduilla näekään.

Rohvessoreita ja muita opettajoita on myöskin jo matkustanut maalle, ja kukapa täältä ei mielellänsä kesäksi pois muuttane!

Ylioppilaistutkinnon ottajoita maamme Lukioista on sitä vastaan tullut ja heidän opin kelpaavaisuutta on tällä viikolla koeteltu.

Eilen pidettiin väitös tohtori O. E. A. Hjeltin tieteellisestä kirjoituksesta, nimeltä: Vedestä lääkityksenä. Siinä näytetään miten kylmää vettä on ruvettu lääkitykseksi käyttämään enemmin ja enemmin nykyisenä aikana, ja kuinka se on ihmeellisen hyvä kaikellaisten tautien parantamiseksi sekä juoden, valellen että muuten ulkonaisesti käyttäen.

Suomessa löytyy yksi kylmänveden parannuslaitos, nimittäin Turussa. Paljon sinne kuuluu tänäkin kesänä parannuksen hakijoita matkustavan.

Aleksanterin matkaraha on ilmoitettu halullisille ja ansiollisille hakijoille etsittäväksi. Hakijoita taitaa olla kolme nuorta tieteen harjoittajaa.

Wäli-aikainen paloseura on taaskin, niinkuin menneenä kesänä, pantu toimeen pääkaupunkiimme.

Wesikarvoja on myöskin asetettu kartanoin katoille. Näin ollaan kaikin tamoin varustetut sodan sattumuksia vaastaanottamaan.

Urpo on rukat riisunut tapaansa myöten. Ilmat ovat olleet lämpimät, pilviset ja sateiset. On aurinkokin toki välistä paistanut. Lehti on puussa, nurmi maassa, kukkaisia kedolla, linnun lauluja ilmassa ja epävakainen mieli ihmisillä.

Maalle on pääkaupunkilaisia joukottani muuttanut, etenkin vaimopuolia ja lapsia. Kruunun kuormia on ehtimiseen tullut. Vihollista ei ole kuulunut, eikä näkynyt.

Räävelistä päin on kuulunut tykin ampuminen.

Satamaan on purjehtinut joitakuita veneitä, tuoden myötänsä halkoja, ruisjauhoja Pietarista, kaloja likimäisistä rantapitäjistä ja muuta tavaraa.

Tykkivarustus Harakan saarella siunattiin ja vihittiin Venäjän uskon mukaan menneenä maanantaina. Tykkimiehillä oli silloin iloinen päivä.

Eteläsataman rannalta on ruisjauho-pielekset kadonneet. Niistä on suuri osa kuletettu Yrylän kestikievarin luo Tuusulaan.

Turusta. Kolmevihollista laimaa oli ollut näkymissä Korpon saariston luona toukokuun 16 p:nä. Sotamiehet Turussa pantiin liikkeelle,mutta illemmalla päästettiin kukin korttieriinsa, kuin ei mitään vihollisuu

ksia kuulunut. Uudesta kaupungista. Täällä olema ruotusotaväen komppania oli toukokuun 8 p:nä marssinut pois. Eron hetki oli ollut juhlallinen. Iumalaupal

veluksen perästä saimat poislähtemät sotijat aamiaisen. Ilmasauanlennätintä on täällä käytetty tänä ko vä

äuä ensi kerran. Raumalta 16 p. toukok. Lainakirjastoista on usein puhuttu sanomalehdissämme ja se on kiitettämä asia, sillä sen kautta tulemme tietämään kunkin seurakunnan tilan kirjallisessa edistyksessä. Toivottava olisi ettävalistuneemmat joka paikkakunnassapanisivat toimeen lainakirjastoja, koska lukuhalu sanomattomasti niiden kautta enenisi ja täsmäisi. Myöskin Raumahan perustettiin tämmöinenhyödyllinen laitos, Vaikka jotkut olimat sitä hymin Vastaan. Romvasihmistlle tulee kiitos lainakirjastomme aikaan saamisesta. No, niillähän aina hellä sydän on hymäin asiainmatlaansaamisessa. Ensin kerättiin tätä lainakirjastoa lvarten 15 rup. 50 kop. ja niillä se pantiin alkuun. Sitte saatiin kokoon 18 rup. 64 kop.,muttavähäinen oli mielä sekin summa, jostasyystä pantiin uusi keräys liikkeelle kaisellaisten pienten kaluin arman kautta. Niistä saatiin 93 rup. 95 kop. ja nyt on kirjastomme kyllä hymällä jalalla. Siinä löytyy melkeittäin kaikki mitä Suomen kirjallisuus on tuonut päimänvalkeuteen. Ahkerasti on siitä myös kirjoja lainattu ja luettu.

Kaupunkiamme onviime aikoina paljon koiistettu; piilipuita on istutettu tienmarsille, niin että meillenkin kohta syntyy kaunis kävelypuisto.

Menneenä yönä kävi koma ukonilma ja myös rankasti satoi.

Tampereelta. Rukiit maksoimat torilla toukokuun keskipalkoilla 5 r., potaatit 1 i. 50 k. tynnyri; voi 2 i., silakat 75 k. leiiviskä; kaura 30 k. ja ohran ryynit 30 k. kappa. Tuoreita kaloja on ollut kaupan paljon: hauvit omat maksaneet 5, ahmenet ja jaret 3 k. naula. Kahmi ja sokeri maksaa puotiloissa 30 k. naula.

Huhtikuun alussa tuli tänne 2,000 miestä Menäjän linjapataljonanväkeä korttienin; 12 ja 13 miestä ok koko ja 6 ja 7 puoli taloissa. Heitä äkseeruutettiin roahmasti. Eilloiu kuului soiton ja rummun ääni. Toulokuuu 8 p:nä lähtimät he täältä pois marssimaan Helsinkiin päin.

Nuotusotamäkeä on kaupuugissamme 1W miestä, joita liarjoitetaan ammattiinsa. Iloisia nälnmät pojat olemat. Suomalaisia

lauluja de laulamat uutterasti. I.P. Kaskisesta. Täällä on pienempi kirkoulello halennut paljosta soitaniiasta.

Huhtikuun 24 ilmestyi tulipalo merikapteeni-mainajan Elvalniiu kartanossa. Kauppatamaroita, huonekaluja ja maatteita meni poroksi. Anvellaan tulta pahauilkisen ihmisen sytyttämäksi.

Waasasta.

Niinkuin tunnettu on, muutetaan Waasan kaupunki likemmin Pohjanlahden rantaa 6½ nykyistä virstaa vanhalta paikalta Klementsaaren tilan maalle.

Lopulla toukokuuta 1854 alettiin kaupungille raivata uutta paikkaa. Perustus oli hyvä. Etelästä ja pohjoisesta laitettiin sinne tie.

Kesäkuuu 28 p:nä mitattiin kadut ja torit. Elokuussa oli tämä tehty. Sitte silitettiin kartanoin kohtia ja neljälle yhteiselle kaivolle katsottiin sia.

Kaikki nämät työt, huhtikuun keskipaikoille tänä vuonna, ovat maksaneet 12 tuhatta 886 ruplaa 16 3/4 kop. hop.

Kuopiosta.

Runooja Taavetti Savolainen oli täällä kuollut toukokuun 4 p:nä. Hänen ensimäisiin runoteoksiin kuuluu runo talonpojan Wäänäsen murhasta.

Hänen myöhempiä teoksiansa ovat runot Kuopion Lukion vihkimisestä, piispasta, tuomiokapittelista, ensimäisestä papisvihkimisestä Kuopiossa ja viime talvena kirjoitettu runo ruotusotaväen asettamisesta.

Savolaisessa tosin eli runollisuuden henki, mutta ei se ylevää laatua ollut. Ei häntä Korhosen, Kymäläisen, Puhakan, eikä Makkosenkaan rinnalle voi vetää.

Viipurista. Sananlennättimen lanka oli jo viikon päivät takaperin pantu pylväille Pietarista Wiipuriin asti. Arvattavasti pannaan sitä nyt paraikaa eteenpäin Helsinkiin. Työ näkyy kulkevan joutusasti.

Niin kutsuttu pieni Lukionhuone Viipurissa on annettu sananlennätinkonttoriksi siellä.

Sanaa on kuuluttu jo lennätettävän Pietarin ja Wiipurin välillä ja vastaus oli silmänräpäyksessä saatu.

Haminasta. Täällä on pidetty arpa lahjoitetuista rouvasväen teoksista. Tulot siitä olivat 527 rup. 40 kop. hop. Niistä annettiin 250 rup. kaupungin köyhäin tyttölasten koululle, 27 rup. 40 kop. kahdelle köyhälle pereelle ja loput 250 rup. käytetään haavoitettujen sotijain hyväksi.

Orimattilasta.

Lukutaitoa on ruvettu seurakunnassamme parantamaan. Lukuisissa talvella luetettiin melkeittäin jokaista ja joka ei osannut, sai kirkkoherralta toria.

Sepä koski monen mieleen, niin ettei sanonut tulevana talvena tulevansa yhtä huonolukuisena papin eteen.

O. N.

Orimattilasta.

Uusi kirkko olisi meille tarpeen, sillä vanha on mätänyt ja ruma uuden kellotapulin rinnalla, joka rakennettiin 1852. Uusi kirkonkello ostettiin v:na 1853. Se on suuri ja hyvä-ääninen; sitä soittaa 4 miestä ja se kuuluu noin 7 Suomen virstan päähän.

Kruunun kuormia on pitäjämme läpi kulkenut sangen paljon. Kasakoita oli täällä talvikorttierissa.

Pitäjämme läpi kulkee Sananlennätin ja sepä on kummallinen kone.

O. N.

Tuuloksesta.

Kappeliimme rakennettiin viime vuonna uusi jyvä-makasiini. Sen rakentaja oli talonpoika Eljas Heikinpoika Prusila Teuroisten kylästä. Makasiini tuli seurakunnalle maksamaan 125 rupl.hop.

Tämä oli meille varsin tarpeellinen, sillä entinen oli liika pikkuinen ja muutoinki huono, niin että entisinä aikoina sanottiin rottain käyneen makasiinissa, ja kannikselleen jyviä täältä pois.

Makasiinimme on nyt rakennettu erinomaisen kauniille paikalle, Tuuloksen pappilasta kiviheitto matkaa kirkolle päin, maantien varrella olevalle mäkitölläälle, jossa jokainen ohimennessänsä saapi sitä silmäillä.

Mitä seurakuntamme sivistykseen ja lukutaitoon tulee, niin on meillä kaunis alku siihenkin. Seurakunnassamme löytyvä koulunlestari on kiitettämällä ahkeruudella ja huolenpidolla saanut lapset ja nouseman nuorison joksikin hymälle kannalle lukemisen puolesta, ehkä usein onkin opettaja raukau hiki hatussa, monenkin tollvanankanssa, ennenkuin saa edes oppimaan aa:talaan tuntemaan.

Näin saan mat opettajatnäl’dä maimaa monenkin palkoll’»’en kanssa, joita seurakuuta.nilme vnuuttaa jokavuosivallan naapuri- pitäjästämme. Tämä seurakunta, jota en tässä nyt lmoli nimittää, mahtaa olla jotenkin huoletoin niin kalliissa ja painamassa asiassa kuin lasten lukemaan opettaminen kuitenkin on; sillä niin monta palkollista kuin sieltä vnuuttaa seurakuntaamme oivat opettajille harmiksi ja mielikanvaudetsi, huonon lukunsa täl’deu.

Kuin he muuttamat täune, eimät monet mielä ole ripille päässeet, maikka omat jo parinlymmennen muodeu ijällä, ja ylitse siitäkiu. Sitte täytyy koulumestarin lnuluttaa laiskaiukoulua, johou kaikki ne juuttipäät määrätään opetettamiksi. Kuiu nvt koulumestari on niitä muutamanviikon opettanut, ja mitä siellä mähäu ovat oppineet, kuin ei enää pidetä ahkeruutta, v»iin katoo sekin taas mitä koulussa on opittu: ”E,i kannanta mesi kaimossa pysy, eikä p.anenta mieli päässä.”

Haun holainen on Suomettaren 15 numeron Lisalehdelle kirjoittanutvähän omiansa. Hän sanoo Hauholaisten olemau ”käsimöu puolesta jäljessä kansalaisiaan rantamailla.” Kyllä Hauliolla osataan tehdä kukaties seuverrau kuin niuuallakin käsitöitä. Meuepäs Hämeeuliuuan vnarktiuoille, niin saat nähdä somasti telttvjä kirkkorekia, jotka ovat Hauholta kotoisin. Ei niixlau moutakaan ole muualta. Menepäö taas talmisella Hauholaisen asuntohuoneesen, uiiu uäet jokapaikassa re’en tekeillä olevan.

I. G. A-n.

Isosta Kyröstä.

Warsin valitettava on kirkonmeno seurakunnassamme, kuin yhteinen kansa ei istu rauhassa Herran huoneessa, sen vähän aikaa kuin Jumalanpalmelus pidetään; vaan pauhaten hyppivät sinne ja tänne, ikäskuin hännättömät kissat.

Suuri osa nuoresta kansasta ei astu jalkansa kirkon-ovestakaan; vaan kuleksivat teitä pitkin lorkitellen, kuluttaen kirkonajan turhissa kanssapuheissa, jotka toki ei maksa kolmea markkaa.

Tästä näkyy ett’ei tämänaikaista kansaa enää hillitä hengen miekalla,vaan pitää varmaanki sen jo olevan teräksestä!

Isosta Kyröstä.

Uuden kirkon aikoo seurakuntamme raketa, mutta eipä siitä tahdo mitään tulla, ehkä sitä jo on hankittu noin kymmenkunta vuotta. Mutta siinä, niinkuin muissaki asioissa, tarvitaan yksimielisyyttä; ja sitä ei löydy seurakunnassamme kuin aivan vähä.

Ja missä yksimielisyyttä, kuin ei Herran huonetta raketessakaan?

Asia on nyt sillä kannalla, että tuskin saamme uutta kirkkoa muutoin, kuin että joka eriseura rakentaa itsellensä oman kirkkonsa, ja niin saavat tulla ominsa aikaan.

Vanhassa kirkossamme olisi muutoin tilaa kyllin kyllä; mutta vaimoilla on tapana, että, papin saarnaan mentyä, lönkittävät kukin penkeistänsä seisoskelemaan saarnastuolin vastapäätä, katsellen pappia vasten silmiä; ikäskuin tahtoisivat kiepata sanat hänen suustansa, omaan suuhunsa, muka paremmaksi muistoksi, ja senkautta tukkivat kirkon keskipaikan, vaikka penkeissä olisi avaruutta tarpeeksi asti.

G

Isosta Kyröstä. – Viinaa on talonpojilla taaski aikalailla ja visusti sitä viljellään, useasti ylimäärinki. Paljo on meidänki pitäjässä haaskattu Jumalanviljaa viinaksi, joka kyllä tarvittäisiin leiväksi ja muiksi elatusaineiksi; vaan kuin kerta lupa on saatu polttaa, niin tottapa sitä poltetaan, vaikka mistäki leivänaine otettaisiin; viinaa ainaki pitää olla.

Paha kyllä näitä seurakunnastamme puhua; vaan toivo että pahat tavat parantuisivat kuin ilmi tulevat, on meitä siihen kehoittanut.

G

Isosta Kyröstä. – Susia oli täällä talvella paljo ja yhtä nälkäisiä kuin ennenki, niin että usiampi koira ja muitaki kotoeläimiä joutuivat tämän pahanilkisen pedon eineeksi; olivatpa vielä niin rohkeat, että tulivat rintakartanoillenki nuuskimaan, ja usein saivatki jonkun suupalaisen tuoretta lihaa, näljästä kituviin suoliinsa.

Susikalli (jahti) ei olisi mitätöintä, niinkuin Suomettaren sen kertoo, jos vaan taidolla harjoitettaisiin, mutta täällä ei ole susikallia pidetty miesmuistoon, ehkä susia on muutamina vuosina liikkunut enemmän kuin tänä vuonna, ja paljo vahinkota tehneet; kuka sen hyötyä sitten arvaa?

Kuitenki maksetaan meidänki pitäjässä kallikapat 1 kappa rukiita joka savulta, jotka yhteen ,laskettuina tekevät noin 16:nen tynnörin paikalle, ja kallivuoti saa ne askeltakaan astumatta, paikastakaan liikkumatta; kukapa ei sitä tekisi?

Mielestämme pitäisi susikallia harjoitettaman, tuin kerta kapatki maksetaan; etenki kuin monen köyhän ainoat eläimet sillä estettäisiin joutumasta suden suuhun.

G

Talmi on täälläkin jo mennyt matkoinsa, ja s»vi ihanliudellansa tullut siaan. Pellot ja niityt ovat, riisuen kulmat kauheat vaatteensa, päällensä ottaneet suven suloisen viheriöityksen, ja puut metsissä jo kukoistavat.

Jäät, jotka muinaan suurella pauhinalla ovat lähteneet Kyrönjoesta, lählivät aivan hiljan ja kauniisti toukoluun 1 ja 2 päivinä sangen vähällä tulvavedellä.

Kaloja keksitään nyt niinkuin ennenki Kyrönjoesta; niulta niitä saadaan niin mähä, ett’ei se maksa maimansakaan niitä sieltä haaroja. Sumilinnut omat kaikki jo täällä, paitsi käki ja pääskyinen, jolla mar»na

auki jo omat tulossa.”

G

Kärsämäeltä Pyhäjoen pitäjästä 3 p. toukokuuta. ”Iäitten lähtö tapahtui Pyhäjoessa, seurakuntamme seudulla, Valpurina ja päimää jälleen ilman erinomaista tuimaa. Rukiin laihot ovat paremmin ruskeat kuin viheriät, ja odottavat vettä virvoitulsekseusa.

Korkein pakkasenmäärä viime talvena sitten uuden vuoden oli aamulla 8 p. helmikuuta, nimittäin 34 pykälää, 13 ja 27 päivänä samaa kuuta näytti ilmamittari 32 pykälän pakkaista aamulla.

Mpäätä oli k»’lmän määrä 26 päimästä tammikuuta 23 päimään helmikuuta armiolta 16 pykälää. Kuudentena päivänä maaliskuuta oli Kärsämäen seurakunnalla onni nähdä piispansa, herra tohtorin ja tähtikunnan jäsenen Frosteruksen ynnä lehtori Borgin ja notarius Melanderin kanssa uudessa kirkossansa, ja kuulla ylösrakentavaisia neuvoja ja opetuksia Hänen suustansa.

Suuri osa seurakunnan väestä, Paitse kahden vuoden rippilapsia, oli kokoontunut Herran huoneesen tutkintoa varten, ja oli erinomattain viimevuoden rippi-lapsilla ilo kuulla herra piispalta ja tohtorilta yhteisen tyytyväisyyden heidän niin lukunsa kuin ymmärryksensä suhteen Kristin opin pääkappaleissa.

Olkoon tämä v»iin heille kuin kaikille tulemaisille rippilapsille ja koko seurakunnalle kehoitus alinomaiseen kasvamiseen totisessa Kristillisyydessä ja kaikissa hyvissä avuissa!”

B. L. F:s.

Leppämirroilta. – Pitäjässämme syntyi menneenä vuonna yhteensä 523, joista oli 279 poikaja 244 tyttölasta. Paitse näitä sikisi 24 kuolleena syntynyttä. Syntyneistä oli 1 kolmoiset, 21 kaksoisia ja 26 eli joka 11 lehtolapsi.

Tuonelaan muutti 230, joista 115 mies- ja 115 vvaimopuolta. Pitäjästä muutti 214 ja sisään muutti 116 henkeä. Väkiluku lisäytyi siis 173 hengellä. Vihittiin 121 paria ja kuolema eroitti 60 avioliittoa, joista 33 miehen ja 27 vaimon kuoleman kautta.

Kirviäinen (leivonen, kivenviha) kuului täällä ensi kerran huhtikuun 17 p:nä ja sitte tulivat vähitellen kaikki kesälinnut Savon kauniita maita taaskin tervehtimään.

Laihot ovat kauniin näköisia,mutta ei niin kauniit kuin menneenä vuonna.

Lukutaito on seurakunnassamme hyvä ja lukua harjoitetaan jotenkin ahkerasti, joka näkyy siitäkin että tänne tulee liki 30 Suometartta, 1 Kristillisiä Sanomia ja 1 Maamiehen Ystävä.

Hyvä olisi jos luvun kiihko kestäisi kaumemmaukin, niin siitä kasvaisi alhaalla partaalla oleva sivistyksemme. Kunää alkaa moni jouutterasti käyttää.

temppuihiu ja Nuaomtupsuomtaamtiejhoempmilkekaah»a.rjoitStealettmuiapta sotan tuouoiu eräälle sotamiehelle mähäiueu kolina: hän kihlasi morsiamen, mutta luin hiulä moitettiin jäyklä-oppiseksi sotaharjoituksissa, tahtoi morsian antaa hänelle ruklaiset. Lieneekö tuosta apua tullut sotataitoon, mutta kyllä oli mies pahoillansa!

Viinaa poltetaan tässä pitäjässä komiu paljo», etenkin muutamassa kylässä, jokamyösonsaanutliikauimen: ”Niinakylä.” Sieltä sitä herkkua luletetaan kirkon seuduillenkin myötämälsi ja missäs sitä ei löutvisi, jos ei kirkolla täällä, niinn kuiu muuallakin! Salaromvareille kelpaa sekä raha että muu kalu Pauliksi. Varoittamaiseu esikumau antamat nämät salamyöjät: he omat rumenneet selminä miehinäviinaa myömääu,mutta omat lopettaneet sitte suurina juoppolallina. Niin rangaistus pahasta jo ksoahntoaoa: jokaista tässäkin elämässä,mutta Jumalan sana ”juomarin ei pidä taimaan maltakuutaa perimäu.”

Raittiuden kirjoja olemme saaneet ja kansalle jakaneet, mutta niiden maikutulsestin ei vielä voi sanoa mitään. ,.Kolme päimää Sairion kylässä” o», sekä sisällukseusä että kielensä puolesta hyivä, ehkä siinä löytyy joitakuita outoja sanoja, jotka sitä ei kuitenkaan millään tamalla dalmeuna. Mutta toista laatua järlinaän ovat ne toiset: ”Nampa Laurissa” on lieli melkein outoa ja sisällys tölkeätä. Epäillävä onmyös jos semmoinen esikuma luin Nampa Lauii, ilse juoppouden orja, saattaa hymää maituuttaa; sillä kussa se on liijoitettu että Jumala pyhyydessänsä antaa kelienkään kiusata itseänsä niin kauvan kuin Nampa Laurista on nähtämä. Ennenhän Jumala semmoisen luijan ottaakeskijouksussa pois, valoitukseksi muille.

”Paimelan Uklo” on sisallykseusä puolesta parempi, mutta kielestänsä huonompi luin Nampa Lauri. Viimeinen tarina pilaa kuitenkin koko kirjan. Jos emme Suomessa ole niin stmistyueitä kuin Hassin S’mat liittämät, niin toimoistmnie kuitenkin lukeaksemme stmistyneimpiä kertomuksia japarempaa kieltä kuin Paime

lan ukossa ja Rampa Laurissa löytyy. L.

Saiman Kanavalta 7 p. toukok. – Vapaita työmiehiä ei ole tänä vuonna otettu Kanavan työhön, mutta onhan niitä kuitenkin ollut tarpeeksi asti. Niin löytyy esim. Pällillä 300 viin kutsuttua Kanamarenkiä, Rättijärmellä 300 ja Iunstilassa 300 va»kia eli ojennushuoueeu miestä.

Maikka esimallau julistuksen kautta onkielletty tänne työmiehiä tulemasta maaseuduilta, on kuitenkinjotkut seuranneet manhaa tapaansa, tulleet ja kysyneet tuötä. Ne mahtamat olla niitä, joita Kristiinalainen M.K. kutsuu ”Ka»avan ukoiksi.” Heidän pitäisi hänen lausettansa myöten olla vhuonoja ja laiskoja,” mutta ei täällä juuri semmoista ole ollut, loska kesän pitkään omat ansainneet työstänsä rahoja kotiinsakin lähetettäväksi vlettuinaan. M. K. taitaa luulla täällä läiskäin linnaa rakennettaman, mutta ei asia niin ole, ehkä kailki laiskat siitä olistvatiloisn sansa. Ahkerasti Kauaman lyötä on tehty ja tehdään. Enimmästi kaikki on käynyt tingalla, ja joka tinkatyössä on 16 miestä tamalliuen määrä. Ahkerammat ja huonommat omat jaetut eri ostin. Työ on luettu sylimäärin ja sillä tamalla on sulkuin muuruu, kallion poruu ja maan kaivu sujunut hyroästi eteeuväin.

Kanamaan tulee 27 eri sulkulaitoöta, niinkuin sen riitingistä tiedetään. Jokainen sulku on 120 jalkaa pitkä, 25 jalkaa lemeä ja putous eli kynnys on 5, 10 ja 11 jalkaa korkia. Saiman vest on 257 jalkaa korkeammalla meitä. Veden seisatussulkua on 3 kahdella paria porttia, joka portti kahdessa osassa ja joka osassa luukku. Niiden kautta juoksee mettä 10:ssä minuutissa sulkukammariiu niin paljon että tasapaino tulee kumpaisellenkin puolelle. Msi mies jaksaa hyvin hoitaa portit ja sulut.

Kanamau lemeys on ylimääri n pohjasta 40 jalkaa ja meden pinnasta 82; syvyys on 9 jalkaa. Paikoin on se lemiämpikiu että Vastaantulija pääsee suvuille.

Nanamalla on myös erityinen maantiensäkin, jossa löytyy 4 kestikiemaria hymässä kunuossa.

Meiseeu käy Kanavan yli 13 rautasiltaa, jotka omat raketut 12 takkirautapyörälle. Siltojeu pituus on kaksi kertaa pitempi sulkujen leveyttä ja yksi mies moipi veivillä kiertää ne tarvista myöten maalle.

Mustolassa on erityinen laimaiu korjuupaitka, muuraamalla tehty; siiuä on myös sulku, josta West lasketaan sisään ja sitte pois, niin että torjattava laima jää asemille seisomaan kuilvalle.

Kansolassa on Taskuanjoki johdatettu Kauavan alalse, niin ettei sen vesi pääse yhdistymään Kanaman meden kanssa.

Näihän kohdalla käupi Kanama korkean vuorenliutaa myöten Nuijamajärmeeu; muoren rinta on tässä niin jyrkkä oikialla puolella, että pitempäiu puitten latmat omat paljon alempana Kanamau vohjaa. Sama joki seuraa sitte kuohumassa kiireessä Kanaman oikiata puolta.

Nuijamajärmestä kulkee Kauava PällinjZrveen, josta mesi on laskettu pois ja Kanama johdatettu sen pohjaa myöten. Ennen oli tämän järven pohja niin liejumutaiue», ettei lintua kannattanut, mutta nyt on sen yli tehtn rautasilta, jota myöten on liroimaunuilla tuotu liviä Kanaman seiniksi.

Lanritsalassa on ensimäinen ja Lamolassa Viipuriin päin Viimeinen sultulaitos.

Annas tämän jalon työn valmistua, niin mikä sanomatoin hyöty siitä maluu kaupalle ja muulle liikkeelle Samossa ja Karjalassa!

Lopuksi mainittakoon mielä että Kanaman tuömäki elää paljon raittiimmasti ja hiljaisemmasti nvt kuin edellisinä nmostna, jolloin oli melkein mahdotoiu pitää järjestystä kansan paljouden tähden. Kauaman työmies

Wenäjanmaatta.

Pietarista: Rauhankokouksen juoksusta Wienissä ilmoitetaan Weuäjän sanomalehdissä pää-asiallisesti seuvaavata: Venäjän edusmies ruhtinas Gortsehakom oli, muiden suostumuksella, heti alussa asettanut rauhan tuumien pää-ajatukseksi sen, että jos yleistä ja makinaista rauhaa toilvottaisiin. pitää sen olla kahden puolen kunniallisen. Kokous alettiin maaliskuun 15 p:nä. Ensimäinen riitajuttu tuli suoraksi saman luun 19 p:nä: Tonajoen ruhtmakuntain edut ja oikeudet asetettiin kaikkien suurten valtain, nimittäin Englannin, Nanskan, Itämallan, Preussin ja Venäjän yhteiseu suojeluksen alle; toinen ratkaistiin 23 p:nä: vapaa kulku Tonajoella määrättiin ja esteiden poistannsta hoitaa sitä marten toimeen pantu erityinen toi nutuskunta; lolmas jäi monen ja pitkän keskustelemisen ja selvittelemisen perästä sillensä; siitä ei moilu tulla mihinkään sonnnnolliseen päätökseen. Niinkuin lukijamme tietämät, koskee kolmas riitajuttu Venäjän lukaista moimaa Mustalla merellä; neljänteen suostui Venäjä; se koskee kristitty!n etuja ja oikeuksia Tu

rliumaalla. Sotamiesten otosta Venäjänmaalla sanoimme kuukauden, erhetykiestä, määrin miime n:ssa: se alkaa kesäkuun 1 p:nä ja loppuu heinälei helmi-) kuun 1 v:nä.

Sotamiehiä otetaan 17 eri kumerueuieutistä, län

teisessä Venäjässä, 12 joka tuha»nesta henaestä. Sotasanomia Krimistä. Viimeksi tulleet ilmoitukset ulottumat toukokuun 14 päimääu. Ei mitään merkillistä ole tapahtunut. Tuli on kahden puoleu tasainen, liittolaisten, toukokuun 3 p:uä merelle mennut laimasto, oli lohta tullut Semastopolin luokse tak

aistu. Eotamäkeä laskettiin maalle Kamieslahdessa. Liittolaiset tekemät uutta tylkimarustuöta; Venaläiset mvösliu. Elolla euueu toukokuun 12 päimää rynnistimät Venäläiset pienoisella joukolla mihollistensa päälle ja iaimat muutamia kanoina heiltä naulatuiksi. Mainittuna päimäuä pamauttivihollinen iuutihautojansa ilmaan, mutta siitä ei tullut Wenälaisille mahintoa.

Hän marustaikse taaskin ampuma

an kaupunkia. Semastopolinampumisesta onruhtinas Gortsehakom antanut seuraamia lameampia tietoja. Huhtik. 9 pistä, stlloiu luin Liittolaiset rupesimat aularasti ampumaan linnaa, oli Venäläisiä kaatunut noin 100 ja 175 miestä päimassä. Sittemmin mäheni kaatuneitten luku. Pillittäjäin töitä on estetty tykin ja kimääriu tulen kautta. Venäläiset omat uutterasti kaimaneet maanalaistajuoksuhautoja pillittäjäin kaimantoja mastaan ja uiideu kautta sortaneetheidän töitänsä. Huhtikuun 24 p:»ä kello 8 aamuisella pani viholli»eu kiinteän ja tiheän kimaäriu tulen liikkeelle, lennätti luotia mahmasti Venäläisiä mastaan, joiden täytyi heittää paikkansa linnan ulkopuolella ja antaa muutamia ampumakohlia mihollisen hämitettämikst. Vähän ajau takaa otiimat Venäläiset kohtansa takaisin; mihollinen peräytyi, mutta ampui koko seuraaman yön kimäareillä. Venäläiset korjasimat mihollisen särkemat kohdat.

Huhtikuun 30 p:stä jatkoimat Liittolaiset ahkerasti piiritystöitänsä. Samana paimänä sytyttimät Venäläiset kaksi matalampaa ruutikaimantoa tnleen. Pamaus oli niiu kova, että nähtiin ihmistä mihollisen puolella lentämän ilmaau.

Toukokuun 1 p:uä telimät Venäläiset päällekarkauksen. Vihollinen petettiin ponnistamaan linnoitusta n:ro 4 mastaan; siinäpä oli maanalaisia ruutikaimantoja, ne sytutettiiu mihollisen päällä ollessa; armattama on mikä siitä tuli.

Tonlokuuu 2 p:nä ryukäst 10 tuhatta Liittolaista, 6N0 mapatahtoista edellänsä, hurraanhuudolla Venäläisten ampumahautoihiu ja malloitlimat ve, maikka 4 tuhatta Venäläistä ampui heitä mastaan lujasti kimääreillä. Venäläisten raehaulit estimät mihollista tulemasta likemmin linnaa ja päimän maletessa läksi suurin osa heistä pois; kaatuneita oli handat täynnä.

Toukokuun 2 p:nä Iekimät Venäläiset tieduötelumaltau Liittolaiöteu puolelle; suurella joukolla suojeli mihollinen vvalloitetut paikkansa Venäläisten ampumahaudoissa.

W!lä ennen toukokuuu 4 paimää pamautettiin kahden puoleu riiutikaimantoja ilmaa». Venäläiset mahmistimat riutamarustuknausa.

Toukokuun 5 p:uä sarkimät he amvumisella 2 runtikellaria Ranskalaisilta, joiden lilimäiueu tyklimarustus sen kautta sortui äänettömäksi. 6 p:nä tehtiin katst pienempää p

äällekarkausta ja saatiinmuutamiavihollista maugiksi. Merliltämä on että Liittolaiset omat snjuttaneet piiritystöitänsä linnoituksen u:ro 5:den alle. Sen suojelukseksi omat Venäläiset tehneet 4 tykknrarustusta. Öillä korjataan mitä päimillä särkyy ja sen kautta toivoo ruhtinas Oortsehakom voivausatau’ottaa piiritystöiden edistymistä. Monta kiitettämää upsieria on Venäläisiltä kaatunut.

Aöllä ennen toukokuuu 2 päiivää kaatui 10 upseeria ja 283 sotamiestä; 15 upsteria ja 540 sotamiestä haamoilettiiu.

Ulkomailta. Ruotsista 16 p. toukokuuta. – Parisin näyttelöön on laitettu paljon kaikellaisia, suurempi ja vähempi- arvoisia kaluja, niinkuin lampaan nahkasia, heinänsiemeniä, erityisiä puulajin kappaleita, maaviljelyskaluja j.n.e.

Kummallinen kiihko on syttynyt Ruotsin palvelusväkeen: renkiä ja piikoja muuttaa paljon Tanskanmaalle, jossa saavat suuremman palkan. Sitä vastaan on muuttamisen kiihko Amerikaan rauennut.

Upsalassa ovat ylioppilaiset viettäneet riemullisen toukokuun juhlan. Huvituksia oli heillä ollut monenlaatuisia, niinkuin kuvauksta Sevastopolin piirityksestä, rauhan kokouksesta Wienissä, salapolton viinapannujen kiiniotannasta, j. m. m.

Itämerellä. Dantsigiin oli toukokuun 11p:nä tullut Diimer-niminen englantilainen sotalaiva. Sen mäestö oli kertonut että Englannin Itämereen laitettu sotalaitvasto silloin majaili Hankoniemen mesillä. Laimaston ja mainitun kaupungin mälille pannaan tvarsinaineu postin kulku toimeen kesäu ajaksi.

Toukokuun 13 p:nä ei ollut yhtäkään sotalaimaaKielin kaupungin satamassa. Saman kuun 6 p:nä oli englantilainen sotalaimasto ollut ankkurissa Gottlaunin saaren satamassa, mutta läksi sieltä 8 p-.uä pois. Sen päällvsmieiamiraali Dundas oli käynyt maalla.

Nargön saaressa Vironmaan puolella oli Englantilaista, puhetta myöten, käynyt maalla.

Tukkimeneitä ja uimia tykkipatteria on laimaston m»’assa, mutta ei niiden kelmollisuulta mielä tiedetä. Patterit täumät medessä 4:n kyynärän syivyydellä; meden pinnan uli ei niiden laidat kuulu kohoaman enempää kuin kyynärän. Niiden someliaisuutta tarkoitukseensa epäillään, miteuhäu sitte lienee. Tapansa nuot kohta näyttäueemät, jos ei uiitä ole tänue tuotu maan näytteeksi, mimmoisia mestareita patterien teossa Englantilaiset omat.

Itämereen aimotuita tykkimeneitä on Englan

nista laitettu Mustaan mereen. Englannista 18 p. toukok. Euglannissa riidellään nyt Venäjän rauhan esityksistä; muutamat katsomat niitä otollisiksi, muutamat ei. Sotaa rakastamat sanomalehdet omat mihoissansa koko rauhan tuumista jasaaunista janiintaitaa suurin osa Englannin kansaakin olla.

Sodan alusta on Englantilaista Krimissä kaatunut kaikkiansa 1,360 miestä, joistaon11upsieria, 11 alaupsieria ja 14L sotamiestä hemoismäkeä;6 upsieria, 5 alaupsieria ja 35 sotamiestä tykkimäkeä; 74 uvsieiia, L2 alaupsteria ja1,001 sotamiestäjalkamäkeä., Ha

amoitettu on upsieiia ja sotamiehiä yhteensä 4,540. Ranskanmaalta. Keisan Napoleonin murhanvrittäjä, jonka nimi on Piauoii, on mestattu tonkok. 14 p:n aamuna.

Kalujen näyttelö alkoi Parisissa toukokuun 15 p:nä; keisari ankasi sen puheella. Sodas

ta ei hiiskunut mitääu. It,ivallasta. Nauhan puheet omat taaskin saaneet Wienissä sumusen haamunsa. Naimaan ne kaloomat, niinkuin sumu ainakin. Itämaita tahtoisi nyt muka lätkäistä riidat Venäjän ja läusimaltojeii mälillä semmoisilla ehdoilla, että Venäjän annettaisiin Mustassa meressä pitää Yhtä suuren sotalaimaston kuiu sillä siellä oli sodau alussa, vimittäin 22 liujalaimaa. Saman merran saist Englanti, Ranska, Itän malta ja Turkki pitää samassa meressä sotalaimoja mo

imassa. Englanti ja Ranska ei ole siihen suosluuut. Krimistä. Valallamaan odotettiin tonkokuun keökipaikoilla 45 tuhanneu suuruista sotajoukkoaRanskalaisia ja Piemontilaisia. Englanuin joukko Kumissa, on yhtä suuii kuiu alussa. Kaikkien lisäjoukkojen tultua sanotaan Liittolaisten sotajoukon Krimissä nousen man 200 tuhauteen mieheen. Pelkäämät mihinkä siellä mahtumat.

Kenraali Canrohert ilmoittaa 16 p:nä toukokuuta Weuäläisteu ryunistäneen kaksi kertaa Liittolaisten päälle, mutta he peräytettiin.

Ilmoituksia.

Haapaniemen Alitalossa, Janakkalan pitäjässä, 25 nykyistä virstaa Hämeenlinnasta, hyyrätään suviajaksi 4 asunhuouetta, kyökki, leipomatupa eiikseen ja muita tarpeellisia huoneita 3 hopearuplaan kuukaudessa.

Likempiä tietoja antaa joko kirjallisesti eli suullisesti, talon haltija

Eero Alitalo.

Arenteerataan, Kihtelyksen kirkonkylässä Waaran Hovin paikka N:rot 6 ja 7 ynnä lampuodin 5:den mökin ja 2:della kivellä ympäri vuoden käyvän vesimyllyn kanssa.

Tämä arenti annetaan ainoasti arenti-summasta takauksen antajalle, josta asiasta nyt saapi suostua omistajan kanssa paikalla.

Kaupan on Vessarin perintötila, ’^ manttaalia, halulliselle ostajalle Keuruu pitäjässä, Loilan kylässä. Pelton on 10 tynnyrin ala, kaskimaat hymät ja kalamesi antama. Hymää, uutta pellon maata löytyy. Torpparia on 3. Ulosteot maksamat 15 ruplaa. Likempia tietoja aulaa Heikki Vessan, Mainitussa talossa.

Torihintoja Helsingissä.

Torstaina 24 p. toukok. Voi 2 r. 60 k.; tuoreK raamaanliha 1 r.; masikauliha 1r. 70 k.;’ tuoreetkalat: hamvit 80 k., ahmenet 60 k.; suolatut silakat 70 k.; ruisjauhot 46 k,; heinät 25 ja 26 k. leimislä; kauraryynit 38 k.; valkeat herneet 26 k,; potaatit 10 l.; tuoreet silakat 15 k. kappa; kaurat 4 r. 40 k. tynnyri; rieska maito 10 k., hapan 7 l.; miina 65 k. kannu; halot: petäjäiset 5 r., kuusiset 4 r. syli. D^Malttamattomista syistä on tämä n-roviipynyt jälkeen puolen päimäänkello li. Siitä syystä eipostilletaan tänä päimänä«oitu laittaa llinoatllkaan kappaletta.

Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. Lupa painamiseen annettu: l,.Ueimhurze,’.

Mainokset

Yksi vastaus to “1855-05-22 Suometar”

  1. 2010 in review « Suometar Says:

    […] 1855-05-22 Suometar April 2010 […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: