1855-07-06 Suometar


Suometar 1855. Perjantaina 6 päivä Heinäkuussa. N:o 27. Yhdeksäs Vuosikerta.

  • Tässä n:rossa löytyy:
  • Päiikirjoituksia
  • Svomalaisesla Kirjallisuudesta1.;
  • Nailta jaiset eli kihlaus Kiannolla.
  • Uutisia Kotimaalta:
  • Helsingittft;
  • viipurista;
  • LappeenrannasUi;
  • Tarnpereella;
  • Kakin kappelista;
  • Keriinäellä;
  • Hämeenkyröstä;
  • Hauliolla;
  • Orimaltilasta.

Ensi pyhänä saarnaa: Nikolainkirkossa: ruots<laise» vuvl!»ä!väs”»rna»: lappal.avul. Sjöström,ruotsalalslssa ilta-tirloösa: vilkavuoden-saal»aa>« Sehulman. vanl)llssll kirkossa: suomalaisen puul!päiväsaal»ai>: tirltoh. apul. ssorötön;ruotsalaisen: »inii-lilkfoh, Forstön:suomalaisessa ilta-tiikrssa viikav,-saarnaaja Seliulma».

Tässä n:rossa löytyy: Päiikirjoituksia:Svomalaisesla Kirjallisuudesta1.; Nailta jaiset eli kihlaus Kiannolla. Uutisia Kotimaalta: Helsingittft; viipurista; LappeenrannasUi; Tarnpereella;

Kakin kappelista; Keriinäellä; Hämeenkyröstä; Hauliolla; Orimaltilasta.

Inomelarl» pnVlivn<lsiktrtoia saapi tilata Öhmanin kirjakaupassa 30 kpk. ja kaikissa postikonttoreissa 58 kpk.

Europa» kartta» saapi posti, konttoreissatilata 4<l kpk.

Kokonaisia nmosikertoja T:tarta on vielä tilattavana.

Suomalaisesta Kirjallisuudesta.

i.

Ei ole aiman monta vuotta sitten kulunut, kun rumettiin suomalaista kirjallisuutta oikein toden>te’olla harjoittamaan, eikä lieltäälkään rooi, sen sillä ai’alla jotenkin voimalkaasti Vaurastuneen. Mutta täytyy sitäkin myöntää, että viimeis’ai’at eimät ole olleet niin satosat, kun alkupuoli oli.

Uskon opillinen liijallisuus on tosin lviimeisinäkin aikoina jotenkin karttunut ja samaten on taloudenkin kirjoja enennvt, mutta muissa opinhaaroissa on Harmainen halla liikkunut. Mitä on faunista kirjallisuutta uäinä Viimeisinä vuosina ilmestynyt, mitä historiallista taikka muuta tieteellistä? Niin vähän tosin, ett’ei sitä kehtaa miksikään mainita. Kirjallisuutemme ei ole saanut lehtiäns » lenntellä luonnon lakia myöten.

Uskon ia talouden kirjallisuudella on ollut vapaa menonsa, mutta henvaiMlie kohtasen, ettei nämäkään ole niin hvötuneet, kim syystä olisi voitu tonvoa ja vaatia. Mikä siihen siis suynä?

Se luonnon laki, ett’ei mikään edistyminen, ei kirjallisuudenkaan, kulje vhtäältä eikä toisaalta, vaan kaikkialta ja joka haaralta yht’aikaa. Jos ylsi tai muutamat kirjallisuuden haarat pysähtyvät, niin eivät toki muutkaan kau’as joudu.

Niin on meillä tapahtunut. Siitäpä koko snvistylsemme lohta rupee kitumaan, jos suomalainen kirjallisuutemme «ielä vastakin heitetään puolitekoon ja jääpi vajaalle isointa, ehkä tärkeintäkin, osaansa. Mikä on filvistys? kysyttäneen, ja mitä kirjallisuus siihen kosee?

Tiivistys on se tila ihmisessä, kun hän harrastaa, rakastaa ja suosittelee kaikkia, mistä näkee oleman kanssa-ihmisillensä, isänmaallensa ja kolo ihmis-lunnalle hyötyä ja hengenhymää, eitä ainoastaan sitä suosiollansa hylväile, mntta muös kaikki Voimansa liikkeelle panee, sitä edistyttääksensä ja kartuttaaksensa.

Eimstys ei ole muuta kun sula kristillisyys, mutta semmoinen kristillisyys, joka levittäikse koko elämän alalle, uudistaa rakkauden hengellä koko maailmallisen olon, ja toivoo sekä Valmistaa Jumalan Valtakuntaa maankin päällä. Eimstys on ihmlsessä selvä tunto siitä, ettähäntä ei ole ylsin itseänsä Varten pantu tänne elämään, vaan muiden tähden, jopa koko ihmiskunnankin tähden. Siinä on rallaus Jumalaan, lun rakastatte roeljiänne, on totisen kristillisyyden ja totisen siVistvlfenkln mieli-lause. Sivistys on fiis työtä ja teloa, se Vaikuttaa tallissa

ihmiselämän piirissä, mutta tarvitsee, ja havaitsee itselin kyllä tanvitseivansa tietoja amutsensa, ett’ei toimensa harhaan joutuisi tahi rauleist tyhjään. Tätä ehkä tanvittaistin Vielä tarkemmin selittää. Sanoimme sivistyneen olevan semmoisen, joka pyrkii edistääksensä kaikkea, josta näkee vuotaman muitten ihmisten totista hyvää.

Mutta siiuä pyrkimisessä hän tar.vitsee neroa, oppia ja tietoa, ymmärtääksensä, missä se muitten totine.n hyvä on, mikä on kanssa>ihm!sillensä eli isänmaallensa hyödyllinen, mikä Vahingollinen. Jos hänessä totinen fiivistyksen into on, niin hän mälttämättömästi koettaa tartuttaa tietojansa. Ja vailk’ei tieto itsestänsä ole sivistys, l>voipihan usein monitietoinen olla hyminki raata-sydämminen!), eikä si’ vistyneellä aina tarvitsekkaan olla niin summalta tie» toja^ niin onpa siivistyneessä kumminkin aina tiedonhalu semmoinen, jotta hän ehtimiseen pyytää Jumalan antamaa järleänsä Viljellä ja Valistaa.

Ettei tämä halu, ja siis koko simistyskinsihmisessä sammuisi, niin hänellä tosin pitää oleman ’tilaisuutta tarjona, tydyttää kerran Virinnyttä tiedon ahkua.

Mistä siis ne hakemansa tiedot saadaan? Kirjallisuudesta, tuosta aarre-aitasta, johon koko sivistunvt maailma on ko’onnut kaikki keksintönsä, kokemuksensa ja tietonsa. Kirjallisuudessa puhi»! meille kaikki Viisaat ja kokeneet miehet joka äärestä maailmaa; he antavat meille tal! liitä neulvoja, joita he itse ovat monella vaivalla hakeneet, ja joiden puutteessa meidänkin täytyisi samoja vaivoja nähdä niitä hakiessa.

Niinkuin sanantamoissamine esi-isiemme lviisaus meille kaikkuu, niin on kirjallisuudessa koko maailman sekä entinen että nykyinen viisiins meille tarjona. Kirjallisuus ei ole siis siVistykselle mikään mitätön kalu. Se on viii, jolla sivistyksen lielki pysyy palavaisena. Olemme pnhuueet yhteisestä kirjallisuudesta eli kaiten maailman kirjallisuudesta. Tämä taas jakaantuu eri kappaleille kunkin erityisen kielen tähden.

Puhutaan siis Saksalaisesta kirjallisuudesta, Ruotsalaisesta, jopa Euomalaisestakin. Näissä kirjallisuuksissa on tosin yleensä yksi sisällys ja yksi tarkoitus, ja mitä ei toisella alknperäisesti olisitkaan, sitä se toiselta lainaa ja omistaa.

Mutta jokaisessa on kuitenkin eri luonne, jokaisessa puhuu eri ääni, joka kuuluu tuttaivammalta omalle kansakunnallensa; ja jos esim. Suomalainen osaakin saksaa tahi ranskaa tahi muuta muukalaista kieltä, ja niitten kirjallisuuksista voi tietoja tarpeensa hakea, niin Suomenkielen kirjallisuus tuntuu hänelle kumminkin tutummalta ja suloisemmalta, niinkuin oman äidin ääni ja nemvot ovat mieluisemmat, kun minkään muun.

Silläpä neulvookin Vanha Väinämöinen, sanoo: ”Sitä on luusta luuleminen, jonka juurella asunto.” Totisesti, sillä onki» tuolla oman asunnon kuusella joku erityinen kumman suloinen humina, joka puhuu niinkuin loihto-runo sydammiimme. Mitä tämä siis puhuu? Se pnhuu syntyjä sylviä, lapsuutemme muistoja, johdattaa mielemme ojan reunalle ja mä’en kukkulalle, jossa lapsina leikkiä löimme, juttelee isäimme te’oista ja äitiemme kärsimyksistä, asettaa portaan entisestä elämästämme nykyiseen.

Arvaamme tuosta, miksi tämä oman asunnon kuusi, oman kielen kirjallisuus o» niin harras ja miksi sen opetukset niin pystyvät mieleen. Muukalainen kirjallisuus ei koslaan niin Vaikuta; siihen jos pystymmekin, onhan kuitenkin aina meistä, niinkuin korvillamme kuulisimme, j emmekä ymmärtäisi: sanat kyllä meille lietvt omat ja mielenjohto selvä, mutta ei tuo kajahuta oman ihentemme kanteletta.

************* Naimaaan meno Naimareissu *******************

Naittajaiset eli kihlaus Kiannolla.

(Lähetetty.)

Kuin tämänpuolen pojan povessa alkaa luonnon lempi kyteä jotakin tyttöä kohtaan, jonka poskipäitä ei ole halla pannut, eikä pakkainen purrut; niin lähtee hän puhetmiehen kera kahtenaan naimaan, varustettu hyvillä eväillä, joita paljon tulis kaikkia nimittää, paitse paloviinaa, linnuntäkkää ja kapahauvit.

Näin mennään, usein iltamalla, tyttären kotoon, jossa jo tunnetaanki tulijat, ja niinkuin konsanaanki suodut vieraat otetaan hyvin vastaan: syötetään ja juotetaan, sia (vuode) laaitaan, jonne levolle juohatetaan.

Vaan aamusella onki kaikki jalat kapseella, ei vieraatkaan silloin ole nousemata; ja niinpian kuin puhdistuspuuhat ovat loppuneet, lastaa puhemies talon pirtinpöydän täyteen ruokaa, jott’ei luulis kolmeen viikkoon syödyksi saavan.

Sitte etsii hän koko talon pereen, vieläpä vieraatkin jos utautuu taloon, asettain, istuttain kunkin tilalleen pöydän ääreen, ja vihdoin viimen käsitettyään pyydettävän pyyn, morsiameksi tehtävän, istuttaa sen sulhaisen rinnalle (vasemmalle kupeelle).

Itse ruveten kummastakin oikialle, manaa hän sanalla muutamalla siunaamaan ruokaa ja lukee aapisessa löytyvät ruoka-rukoukset; sitte alkaa annella ruoka-ryyppyjä j.n.e.

Nyt syödään ikään kuin kainostellen, vaan kohta huomaa puhemies, jotta karvastaa uudelleen omaa ja muitten suita. Silloin alkaaki joku joukosta kysymään, mitkä ruuat ja ruoka-ajat nämä on.

Tähän sanoo puhemies, jotta nämät ovat näitten N. N. naittajaiset, jonka kuultua kaikki riemustuu, ottain vahvistus-sarkkoja, ja sulhaisen morsiamineen pitää ryypätä eli ainaki huulillaan käyttää pikaria liiton merkiksi.

Nyt taikka jälkeenki antaa sulhainen kihlat jonku (ulkokullatun) hopea-sormuksen, silkkihuivin ja muutamia kolikoita; tämän päälle veisataan joku virren värsy; esim. ”suo kaikki mitä hankiksen” j.n.e.

Vaan nytpä vasta alkaa syönti syönnin päälle, ja vaikka yhä veisuulla päätetään, niin sitä uhemmin aljetaan, pakisten, ett’ei näitä naittajaisia aina olekkaan.

Tätä menoa menee vähintään vuorokausi, ja kaksikin, kuin ei vaan satu viina puuttumaan. Tuossapa nyt lorutaan ja lauletaan mitä sylki suuhun tuopi, veri kielelle vetävi.

Ehkä nämä tämmöiset naittajaiset eivät muuta ole kuin syöminki ja juominki, niin pidetään ne aivan välttämättöminä, jott’ei yhtään naimista ilman synny; kas se on vanha maan tapa, ja tätä ei kukaan tahdo pois jättää.

Kuitenki kaiketikki olisi jätettävä pois koko naittajaisten pitäminen, kuin sen perästä jätetään tyttöparat vuodeksi, kahdeksi ja kolmeksikin piimimään eli mieroa kerämään.

Tällä pitkällä ajalla juohtuu jo jotain mieleen, ja kuuluu koriviin, niin sulhaselle luin morsiamellaki, jotta tuosta toisen Vuoron kylmetään ja lämmetään, puretaan ja taas uudestaan kootaan jolloin juoru-akoilla lielettämist’» on. Sittenkuin purku tulee, niinkuin useimmin morsiamen puolelta tuo tuleeki, pitää tvttöin malseia kaikki naittajais-ruuat, jota rahaa ansatessa piiat saaivat palvella monta Vuotta Vieraassa.

Keruu mielestäni olis kerrassaan hylättävä tapa, luin lumminki se niin Vähän tuottaa, ja jos paljonki tuottais, niin mitäpä tiiosta? Morsian laittaa ne Villat sitten sukiksi, vanttuilsi ja »öiksi, mutta jakele ne pois häissä, niille kuin rahaa hnomenvitariin panemat,

parempi jotta lukin ilman panisi rahansa,nuorelle parilunnalle,niinkuin sanolvat:”avuksi ja holhoamiseksi” eikä sukkia, vanttuita ja Vöitä >ras taan, jotka morsiammelle tulee lulla maksamaan. Ensin hän pitkin pitäjästä Villat kerää, lehrää ja kutoo

eli kudottaa, sitten niitä pitää olla monta kymmentä paria, kuinka on sulhainen suurta sukua. Parempi kuin Papin sulat ja Lukkarin lapaset kutois pikkusen pitemmät, (kuin tahtoo olla lyhyviä nykyjään), ja heittäis heimokunnan silleen. Taitaispa joku tähän sanoa: mistä Milloista ne Papille pitkät sukat saadaan luin ei kerätä saisi, taitais netkin saada ilman jäädä? Ei toki laillista anteita saa kukaan maksamata olla, oli ne sitten pienet eli suuret, muuten olisi häpiällistä.

Naittajaisista olis enämpiki sanomista, »aan eipä siitä Paljosta pakinastakaan taida etua tulla, jos ei rahvas itsekin huomaa turhaa lulukkia ja joutalvuutta, niin tässä tuin monissa muissakin asioissa!

E. B.

Arvoitnksia ja Kertoelmia. Selitys viime n:ron arvoitukseen: Joulu, paäsiäinen, kekri. Kultaa kullat, hopiata hopi.it, mustan metsän rannalla kantavat? Yuotinen lihan ja leivän syöuti Lontoossa.

Englantilainen on suuri lihan rakastaja. Jos ei Tian joka päivä saa tuoresta, lihavaa lihaa nautita, on hän milt’ei onnetoin. Sotaväellekin annetaan hyvat liha-atriat joka päiva’ ja sentShilen on Englannin sotajoakko kalliimpi elattää kuin esim. Venäjan, jossa sotamiehille annetaan leipaä, kaalia, ryynivelliii ja viihaviljaista lientä.

Jos Lontoossa vuosittain teurastetut ja syödyt härät pantaisiin kymmenen ja kymmenen rinnatusten yhteen junaan eli linjaan, saataisiin siitti lahes 20 peninkulman pituinen leteri; lampaista tulisi noin 30 peninkulman pituinen linja, jos ne samalla tavalla asetettaisiin yhteen linjaan. Jos vuosittain Lontoossa syödyt siipi-eläimet ajettaisiin yhteen kokoon, tarviltaisiin heille 35 tynnyrin alaa maala. i

Leipiä syödäan samassa kaupungissa joka vuosi noin 420 miljonaa kappaletta. Jos ne aseteltaisiin pSälletysten 100 kyynaran levyiselle neliskulmamaalle, saataisiin niislä Hihes 200 kyynärän korluinen tapuli.

»Kotimaalta. vuoden tulo sa säät.

Kaikista osista maatamme tulleet tiedot ilmoittamat, että temät ja kesän eli sumen alku on ollut suontusa ja suloinen. On kuitenli rukiit jääneet paikottain huonoiksi, erinomattain Samon puolella,niinkuin esm. Iuman pitäjässä, missä I.L

n sanoo useamman pellossa oleman tuslin puoletkaan olkilukua, tamallisuutta suhteen. Kesän tulo oli lllitenki täällä erittäin rattoisa. Jo maa, listuun lopulla alkoi lumi sulaa, sittä oli milloin läntää ja vesisadetta milloin kirkasta paiivänpaistetta aina toukokuun 8:nteen p:ään.

Ulkoinen kuului jo 12 p. loukot., jolloin ilmali lämpeni, puut ja lehdet alloimat roiheriöidä. Kuin ei täällä tänä lemääuä Urpo raamailleruokaa uikkunutkaan,” niin jäimonelle heiniä ja olkia tulemaksitaimeksi, jolloinmarinaan tulemat tarpeesen, jos ei tule hymiä sateita. Sillä temättoukoinli oraat omat kolonaan keltaisina pitkällisestä poudasta.”

M. I. kertoo Kuopionki puolella ruistasmut oleman jokapaikassa Harmoja ja muuten jos ei peräti huonon, niin kuitenki tuskin keskinkertai« sen tulon lupaamaista. Ohrat tulimat oikein sopiman ilman aikana pannuksi, ja näyttämätki lupaamaisilta. Ilma on nykyjään (39 p. kesät.) kaunis, ehkä hiukan tylmänlainen.”

O. v. S:mat ilmoittaa Oulussa olleen luimuntta, maan 16 p. kesät, miimemki sataneen, ia 18 P. kuulunen ukkonen tomasti, sataneen mettä ja jäitä tulleen niin että alkunalastasärkyi.

Saarijärmeltä kirjoitetaan rukiin alkua kohtalaiseksi, ja että taimella pelättiin pahemminkin käymän, tuin pellot öttmat niin sulat kirrestä, että sinne syksyllä jääneet perunatkaan eimät olleet mullassa paleltuneet. Sentähden etemimmät talonmiehet ostelimat olkiaki tulemaksi taimeksi. Helluntain päimänä oli niin tulmä että mestlätäköt ja märät maat alkoimat jäätyä, ja lunta sateli aina mahan päästä, aina 31 p:ään toukok.” Näin ”Saarijärveläinen.”

Romaniemessä, lirjoittaa T. P

la O. v. S:missa. on helluntain pyhinä kännyt samoin tuin Saarijärmella; kylmyyttätesti tääll.imaa» kolme päimää. Ohratoli kaililla ja potaatit muutamilla sitä ennen pantuina. Ilmat olivat sitä ennen olleet kauniita, tyyneltä ja lämpimiä, ja omat kylmäin peräslä lämmenneet, maan tasmut kaipaamat sadetta.

Kiannallati oli helluntaina illin kolkontunut, lunta alkannt tulla jamyrslytä. Toumot olimat kylmetyt ja eläimillä olisi ollut ehdonmalta elellä metsässä,eli niinkuin sanotaan: «ison

ladon evt oli auki,” maan eipä kukaan kylmän tähden hnmonut laslea elutoitaan laitumelle.

Jo«san tappelissaki tuli helluntaina lylmä ja satoilunta. Rukiit täälläki enemmän huononpuoleifia. Pouta on muös lemät-toukoja saanut »ualenemaan. Satoi kuitenki »—viime perjantaina. NäinkirjoittaaI.P

ka ILp.kesäk. v efilahd ella olisateethelluntainedellisellämiikolla katkaissut toumon teon, ja nyt »usta ajetaan sekä kauroja että ohria. Ilmat omat olleet erinomaisen kylmät.” Näin A. I. 1 p. kesäk. Kuitenli tirjoittaa E. K

ri 8 p. sielläli ollu sateen puutteessa. Längelmäeltä oli alnssa kesää satanut, helluntaiksi kylmää ja tuulista ilmaa tullut, sittemmin tuimuutta, niin että euohot ja tuovot olimat kituneet. Ruislaihot o—n jokseenki puolikuntoiset.” (A. A. S. IL p. kesäk.) Lemun pitäjässä oli Valpuri ollut lämpöinen ja kaunis, sitten on ilma ollut vaihettelevan lämmin ja kylmä pohjoisilla tuulilla. Lunta ja rakeita sateli 28 p. ja lumiräntää mielä 39 p. toulok. Valituspäimän aattona leimahti ja jylisi ukkonen kauheasti.” Näin r

r

r.1 p. kesät.

Helsingistä: Ahlmannin kouluissa oli <S.T. mukaan) tänä temäänä ollut opetettamia: Kangasalustassa 26 poikaja 19 tyttölasta. Pirkkalassa 34 p. ja 2L t.. Messukylässä 35 p. ja 32 t.

Näiden kouluin hyvdvttömyyttä nykyisessä tilassansa näyttää eräs lähettäjä S. Iult.S:missa selkeillä ja totisilla sanoilla sekä osoittaa lämpimästi luonnollisia keinoja näiden kouluin parantamiseen ja edistyttämiseen.

Ios jotenki saamme tilaisuutta, tahdomme esitellä lukijoillemme nämä lähete läjä—n kauniit mietteet. Ilmat ovat olleet helteitä, mutta keskimiikon iltana kääntyi tuuli itään ja komemmalsi, joten ilmaki vähä jäähtyi. Ruohot omat lunvamassa. kuin ei fn» detta tule.

Tuntu.» ikään tuin uhkaisi kaupunkiamme julma ukon ilma ja lohtali alkasi panttaa. Moni sitä aamistaa.

Viipurista 25 p. tesäk. ”Iuhannuspmv«n iltana meni taiv.ls umpi-pilneen ja satoi sittemin herttaisen ja mahman sateen, jota kaikki ihmiset ihailimat hymyillen ja hymillamielin, tietäen mitä siunattua hymyyttä siitä lähtee,kuin koko luonto pääsi taas vahmasta janostansa, jota jo oli jonkun ajan turstnvt.

Parhaassa sateen rapinassa jaettiin tesäryvtimaon kartanolla ryuppvjä ja iltapalaa Venäjältä samami liittoon tulleelle sotamäelle. Ilma on nut jälleen kirkas, mutta jotenkin milliä.

viime keslnviikkona-, 29 p. t. t., muntti täältä maanalan majoihin manhus, koto Suomen kansalle tuttu nimeltänsä, entinen maistraatin sihteeri, miisausopin tohtori Jaallo Iud,!N, elr paremin tnnnettn nimellä Jaatoppi Juteini.

Tämä kunnioitettn ja vllstetty mies ja runsilia k«olk, jonkun ajan sairastettuansa, hiljalleen manlmuttemfa ja oli eläissänsä epäilemättä ensimäissä miehiä niistä, jotka omat uutterat ja rehellisetMirassansa ja kantamat sttte harmaat karmat kunnialla.

Kaikki suomalaiset sen nvt tietänee muistuttamattakm, että tämä vainaja oli aikoinaan armaan äitimme kielen kohotuksessa kanssa yhtenä nurlkakimenä. ”?<rvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa,” lauletaan joka kulmalla ympäri maatamme ja tietänee sen kanssa kaikki, että sen suositun laulun on tehnvt Jaakovpi Juteini, mainitsematta m^nia muita tekemiänsä. Juteini on siis Suomen muistettamia miehiä, jolle nyt siis toimottelemmekepiät mnllat!”

t. —s.

Lappeenrannasta 39 p. kesäk. ”K»un alussa tuotiin tänne Kuopiosta Seura-nimisellähöyryaluksella sieltä tulema jaettu sotamäki, joka miipyi täällä pari ’miikkoa, harjoitellen itssänsä sotakomentoihin, marstn »—vanhalla monelta tunnetulla ätsieruulakeudella. Kuun alussa kuletettiin Venäjän vuolelta »st!! ampia satoja elämiä raamaita Suomeen solamäen tarpeiksi, joissa oli julman suuria härkiä.

Vanhoja heiniä ostetaan täällä niinikään sotahemoisille, ja maksetaan 25—39 kop. hop. puudalta. Kuin täällä maimna julma kuumuus, erittäill toutomiljoja, joidenka suhteen pelätään katomuotta, niin on heinäkasmuki keskeytynyt, joka alussa nävtti varfin hymältä. Voin ostajia lämelee paljo, tuin Pietarissa on saatu 6 rup. 25 top. vuudalta, josta syystä täälläli antamat kieltämättä 5 rup. 75 top. hop. puudasta.

Termeyden kohdasta ei ole erinäistä »alitusta tällä ker!taa; kuitenki sanotaan punataudin jo itsiänsä »ahin ,!näytelleen. Elämä on täällä rauhainen; nuorukaiset omat opistoista kotona, talonpojatki elämät rahdin turmilla jotenki. mieläpä kahmiaki paikoin jaksetaan juoda, toska se ei ole päässyt nousemaan 3:sta rinnasta kalliimmaksi, eikä solnri 28:sta lopeilasta.

Muijat kyllä koittamat yhä tinkiäki, mutta se työ on loko» nansa turhaa. Heidän pitäisi toti liittää hymiä tauppiaita, tuin silläkt saamat. Mutta se tohta ei näy !menemän heidän päähänsä, ennenkuin saisimat komempata kolea.” G. M.

Tampereelta. varhain mittumaari tulli -aamuna H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajemitseh kaupunkimme kautta, ja «valmistukset tätä ylemää vierasta, »arlen, luin myöskin lyhykäinen täällä-olonsa aika, omat tamallisen elämämme suhteen suuresti merkilliset, jonka muokst näistä ehkä muutamalla sanalla Stttarenki lukijoille kertonen.

mikä Kohta tiedon saatua lunnia kaupunkiamme armossa oli kohtaama, käytiin uutterasti stimoomisen ja siisteyden toimiin, ynnä miettimisiin miten tätä korkeata mieiasta mahdollisesti tulisi mastaan ottaa.

Varstnki ladut ja muut yhteiset pailat pidettiin tarkalla silmällä, tasmattipuut kaupungin edustalla oksittiin juuremmalta, Pyynikemuorella otemata metsää harmennettiin ja linjoja hakattiin näköalan kartuttamiseksi, ja tälle ihanalle harjulle kulkema huonukainen tie korjattiin Maunuilla ajettamaksi. Näissä ja samanmoisissa vehkeissä luluivat päimät, kunnes mittumaarin aatto miimeinki malkeni.

Nyt aljetliin ylrisensä niiden katujen Marsille, jotkaSuuriruhtinan tiehen sopimat, pystytellä lehte»riä loimuja, ja kaupungin mnllat ja muut ymmärtämät miehet tullimat kulmasta kulmaan, järkeminä ja totisina jos suinki, yksissä tuumin johdatellen puiden taidollista jäljestämistä ja aprikoiden mikä tuosta kumminti syntyisi.

Niin kälvi tämäkin päiroä ehtoommalle; »itlä terran lakastiin kadut, ja sumen suloistmmakst juhlaksi oli kaupunki myöskin suloisimpaan pukuunsa pukeutunut, nemulla odotellen Häntä, joka tämälnvuotiselle mittuinaarijuhlalle uuden armon oli antama. Illan ihanassa milpeydeösä alkoi kaikensäätyistä kansaa vilinänä kaduilla liiikua.

Moni lävi katselemaan Tammerlosken jalosti kuohumia aaltoja, moni nousi Pyynikemuorelle ihailemaan sumen suloisuutta ja., seudun ylen kauniita maisemia, mutta useimmat astuivat kuitenti odotellen katuja pitkin, jonkottaistn pysähtyen ”Engelsmannin” <Herra Nottheek’in) teettämälle kunniaportille, josta H. K. Korkeutensa oli ajettama huoneillensa Herra Nottheekin kartanoon.

Tämä uljas, maalilla valkaistu^ poitti kolmine läpikäytämineen, Tamperelaisten rehemyys ja riemu, seisoa muhjotti ”vapriikin” aluskunuan rajalla, launiisti tyllä kulista tehtyihin suortumiin ja kiehkuioihin puettuna, kamanapäädyllänsä muemkfi maalatuissa kirjaimissa, lailelle kansalle julistaen seuraamat »enäläiset sanat: L.il» e»l^uu» Lori. Ku”»» Ilmen^Ä tt«leu^ili«ull><Ä (siunaa Jumala Isoruhtinas Nikelai Nikolajemitsaa), ja laiklien ylinnä tantaen lahta tulessa leihumata kolmimäriseä menäjän lippua.

Tältä portilta lähtien tultiin Herra Nottheek’in mai.noon ja mainiota ansaitsemaiseen, lähes loskn leskellä olemamv reloolipuistoon, joka, muutoinki ihana ja kaunis tälft tilaisuudeksi maseli vielä oli somemmaksi pantu. Mutta, tähän pnistoon luuluvassa saaressa lumman masta.kehuttiin oleman: semmoisen, vuoren kylkeen puiaa>malla tehdyn vedenruiskutusn:uvon laitta konstiin jonka vertaista muka ei joka loukosta löytäisi.

O»nistui minunki kerran tätä konstia pääötä tummetfi maan. Sen saaressa oleman kallion kylkeen liitety! , Keisari Aleksanteri vainajan paikalla-käynnistä UM g’ tokirjoituksella koristetun, meöjinki-taulutt alle oli:», ,o, ien puhki halattu sormen suuruinen läpi taikka i« jsz josta mähäisen »että »alumalla herui allempaaa! olemaan kimiseen tuppiin.

En tiedä lieneekö ,.l» «sti« sillä hetkellä jotenki tukolstill joutunut, taikka ml< .utoin ,’,ala-leilassa” ollut, mutta tätä kummaa ke.tsell essani juolahti ehdottomasti mieleeni manha latinainei, mälsy suomeksi kuulama: muori se synnyttää, oli synty’ «,z ”,<>^ lonen hiiri.

Tämän konstin ympäristö jj» leunat kuin myöskin mainitun messinkitaulun evu^ .a j« laidat, olimat toemmastansa somasti kaunistelv samma» liin istutetuilla monenkaimaistlla tukilla, joi^M»iiiutamat imarrellen kiemaroimat vuoren tyltV ., pitsi» ja mesilonstin hiljainen hartaus ei mysÄ’ ,ää» tauoksi katselija» silmiä lasittanut, sillä aöleleeu. päässä näistä mittumaaiin suloisista kukkasista kuohui täydessä mah> dissaa» toinen monta mertaa jalom»i< ja mahtamampi medenruiskutuslonsti

Tampereen i’,ljas ja ankara losli. Mutta ulen laaaksi olimme jo unohtaa tuonne kun. niaportille jääneet kaupunkilais?mm e! Pohjanperän tuskin tuntuma juhannusyön hkmäva alkoi jo haihtua aamulinnut ylistimät limerrellenlas’.eumaisillansa ollee»! saaumriangon nousemata koitetta, ja yhä »ielä »irtoili mäenpaljous tullin ja lmmiaportin »älillä ei tosin enään samalla hälinällä, kuin illasta alkaen mutta kumminki yhtä ahteraSti odotellen suuresti haluttua Mitrastansa.

Kunniapor tin vieressä rehtemästt astuma sapelimyöllinen meitits.a oli jo vmmärteleväisenä lanfaa neumonut tulemisen hetkellä kahden puolen tatua jakautumaan ja hurr^an-huudoilla päänsä palmjaasstsaamaan; kaupungin »an^utset alkoimat juhlallisiin, pumussansa paikalle tulla ja kaitli ennusti marmaan hartaasti toimotun hetken ei enään etäällä ole. man.

Jo tuleekin miskao.li tulista tuytia ajaen, hänen perästänsä »ielä yksi edeUä-ajaja, ja siitä Suuriruhtinas itse taikkine seuroineen. Nöyrästi kumarrellen tummallekin vuolen termehti H. K. Korkeutensa k.idun mmaurissitlila seisomata lansaa, joka hämmästyneenä tuskin lakkiansa nostaa, »ielä »ähemmin hurraata huutaa. Tämä tapahtui kello neljän aikana aamulla.

Ainoastansa kalst tuntia miimähti armollinen vieraS kaupungissamme, eikä sillä aikaa muualla käynyt, kuin yllämainitussa puistossa, jonka keskellä Häntä «varten Varustetut huoneetkin olilvat, ja sen ihanassasaaressa, z korkeasti vainajan setänsä muistotaulua silmäilemässä.

Kaupungin edusmiehet ja manhulset saimat myös armon alamaisuudessa kumarrella Häntä, jolloin Porimestari heidän Puolestansa ruotsiksi oli lukenut ulen kauniiksi niistetyn puheen ja siitä sen saman saksankielisessä käännöksessä Suurirnhtiualle ojentanut, josta Keisarillinen Korkeutensa, kiitokset tehden, suullisestiki hiukan heitä oli puhuttanut.

Kello kuuden aikana astm H.K. K. jallensä maunnihin sillä armollisella jäähymäismakuutuksella, ettei Häntä missään pienemmässä kaupungissa oltu suuremmalla ja Häneltä odottamattomammallakunnianosoituksella vastaan otettu, kuin TainVereella, jotka Isoruhtinan sanat luonnollisesti laupunkilaistlle suuresti riemua lisäsiroät. Kokoontuneen kansan hilpeät hurraanhuudot seurastmat Häntä matlallensa.

Mielelläni kertoisin vielä mistä sisällyksestä Porimestarin lukema, lähes kaikilta kaupunkilaisilta liitetty puhe lie ollut; mutta kuin tätä seikkaa muutamalta samassa tilaisuudessa läsnä olleelta raatimieheltä rohle-! uin kysymään, sanoi hän Pormestarin niin vienosti vuheensa pitäneen, ettei mieressä seisoroa raatimieskään siitä sen enempätä selkoa saanut, kuin että kaunis se oli. Ei siis kumma jos minä, muukalainen mitätöin, s—iitä en niinkään paljoa tajunnut, että kiittääni sopisi.

Oltiin myös täydessä toimessa kunniaportin päälle asettaa kaupungin soittokuntaa, joka, Isoruhtinan paitalle tullessa, ’sieltä lamanapäädyn suojasta Venäjän, kansanlaulua lykkäisi, mutta en tiedä miten tämä lunnon tuuma stksensä lieneepi jäänyt. Sanottuun,näillä tienoin mauiion Kalima-nimisen soittoniekan johdattamaan, soittokuntaan kuuluupi muutama viulu ja lanetti.

Puhuttiin erään kauppamiehenti toista kunniaporttia aikonee», mutta eipä siitä mitään tullut.”

Kakin kappelista 18 p. kesäkuuta. ”Monen ajan takaa saamme mekin taas pakista pari puhetta syrjäisestä kappelistamme. Talven pitkään oli meillä vahvat toimot ja toimet kesäisiin edesottamistimme, vaan paha onni o» nyt tullut kesän myötä ja tehnyt vian kaikki turhaksi. Tiliä nyt emme pääse liikahtamaankaan tutuilla Suomenlahden «esillä, niinkuiu luja aikomuksemme oli.

Englantilaiset näyttämät nyt uksin tahtomansa purjehtia mesillämme. Helluntaina polttivat he kokkoja näillä tienoilla, selvällä meren selällä, mutta onneksemme saamme me nyt sanoa, ett’ei meidän Kaklilaisten alukset, tietääksemme ainoakaan, ole joutunut vielä heidän kynsiinsä, sillä me saimme kaikki omamme hyroissä ajoissa korjuun. Ei myöskäänmimlle omaisuudellemme ole mielä mitään tapahtunut.

Meren au’ettua sai muutamat tehneeksi jo reissun Pietarista Helsinkiin, maan siihen se sitte loppuikin. Mutta kuin meille ei sentähden pahemminkaan ole kännyt, niin turha olisi mielä käydä nurkumaan, sillä toimessa toki elelemme, toistasehen turmatlaamme.

Moni mies olisi ehkä «oinut elää mähemmittäkin huolitta, eikä rumeta vrittelemäänkään uusiinrakennuksiin näillä ajoilla, niintuin jotuu joukossamme meille nyt muietultelee, sanoen vrituksemme oleman tehty paljaan ahneuden nojassa. Mutta me emme ole katsoneet asiaa kokonaan siltä vuolelta. Rehellisesti rooitettn hnöty tuottaisi lullakin hvivää kaikelle kansalle ja poistaisi kuyhuuttä umpariltämme,

se on selirä totuus. Kuin talonpojat omat moimissaa», ei silloin tarmitse mölkiläisetkään pelätä nälkää; ja eikös nällä ole «välnlleen yhtä pelättämä luin itse syntikin? Tunti tosin kuolettaa sielun, mutta nällä tekee lopun ruumiista ja sitämyöten on tumpainenki paha. Köyhyydestä emme sentähden täällä tarmitse isosti malittaa.

Hirmittämälle näytti jo eräänä pnivänä luin viholliset alkoimat a»npua maalle männikköä kohti. Petäjät nautti rvälttäneen ikään tuin olistmatpalloiltaanpois tullut nostetuiksi ja sitte masta taatuiivat.

Tuhlarollo on ollut nykyään tautina täällä lapsi-kansassa, mähin tappanutkin, ja milutauti o—n näuttainvt itsiään joissakuissa paikoin aika-ihmistlle. Kasmuista näyttää toumon alut hymille, ruiskasvut heinän kasmu sa—moin.” s

nen. Kerimäellä on kauniille paikalle rakettu uusi ja kaunis liminen kirkko. Nyt kirjoitetaan siellä se tumma tapahtuneen, että harakka rohkeni kirkon räystään alle pesänsä tehdä. Tiedon antaja ei usko tätä harakkaa oman pitäjänsä linnuksi, mutta tulleeksi muista pitäjistä, ja tahtoo sentähden tietää, mistä semmoinen rohkea harakka on kadonnut, ja mintähden se juuri kirkon räystään alle pesänsä laati?

Sama mies kirjoittaa sielläki oleman opettajat, jotka teroittamat eli kirkastamat Mooseksen lakia ja sitä ivastaan julistamat suloista emankeliumia. »Ainoastaan jos meillä vaan olisi Mooseksen laki kirkastettu, niin se olisi meille hirroittämä niinkuin Ooliatin keihäs, jonka rauta painoi Kv silliä,

tätä hämmästyimät Israelin lapset ja pakenimat, mutta eipä Taametti paennut. Ia näin oli meidän heränneillesi: kuin he hava!tsivat lain hirmuisuuden, niin he pakentmat ja juolstvat pitäjästä

pitäjään, ei luullen meillä armoa ja eroankeliumia olemankaan.”

Hämeenkyröstäkesäkuun 8 p. ”Piankin kalst muotta on kulunut siitä, kun täältä uutista tuli Suomettareen. Ompa sillä aikakaudella uhtä ja toista moinut tapahtua, josta katson melmollisuudelseni etemintä luetella.

Jo v. 1853 pantiin, armollisen asetuksen mukaan, uusi lvaimaisholho toimeen. Erituinen vaivaisholhon Sääntö lvnlinistettiin, kirjoitettiin suomen selmillä sanoilla ja hviväksnttiin julkisessa kirkonkokouksessa.

Sitten tämä esitetty Sääntö lähesteenttiin Maaherralle roahlvisteltamaksi; mutta suomalaikappaleen kanssa annettiin ruotsalainen käännös, että muka kanseliss» ymmärrettäisiin. Mitä mielä! ruotsalainen kappale palasi vahmistettuna, mutta suomenkielinen jäi tietämättömiin, ehkä sitä sieltä toistamiseen ha’ettiin.

Onneksi kuitenkin on kopio meillä jälillä, jota nut aina käytetään maimaisholhokunnan kokouksissa ja muissa tiloissa. Käytettäissä on tämä sääntö näkynyt täyttämän tarkoituksensa. Turmallemia lapsia lasmatetaan emäseuralunuassa 40 kappaletta, ja kerjäläistä ei enää tuleksi.

Kuinka Säännön jälleen maimaiöholhon asiat ajetaan, olisi järki pitkällinen tässä jutella.

Mst ainoa pykäle on mainittava, kun ei semmoistalie monialla muualla säätty; »äin kuuluu: ”Ios vanha torppari, joka yhtä tölliä roiljelemässä on tuoreemman ikänsä kuluttanut, eroiletaan töllin hallituksesta, ei hulttiomuuden eikä häminnön syystä, roaan tvanhuuden ja moimattomuuden tähden, niin hänen pitää saaman tarpeellinen elantonsa jättämästä töllistänsä; mutta jos hän silloin tai sittemmin joutuu mauvaisholhon rasitukseksi, niin tölli korroatloon ja palkitkoon.

Sama laki olkoon töllin muorin suhteen” Kirkonkokouksessa, josft tätä säästöä hyroäksyttiiu, nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi määrätä, että tämä pykäle koskekoon ainoastaan moimakkaampiin tölliin, jotka maksamat ensimäisessä ja toisessa osakunnassa, (Torpparit ja’etaan 4:ään osakuntaan); sitä mastoin asetettiin tämä pykäle, ei ainoastaan manhaa torpparia ja töllin muoria roasten, maan myös talon-muokraajan eli Lampuodin eduksi, jos tämmöinen on yhtä taloa rviljelemässä tuoreemman ikänsä kuluttanut.

Tämmöisellä asetuksella on koetettu makuuttaa ahkeralle työ» tekijälle mauhojen päimie» elatusta. Jos täällä, niinkuin muuallalin, oli maisin tarpeellista, saada maimaisholhon uudelle lannalle asetetuksi, niin on siitä seikasta yhteisenkin hengen heräämiseksi hymiä maikutuksta toimominen.

Siitä onkin meillä jo taipaus; sillä tähän astikka oroat pitäjäläisemme, jotenkin huolimattomasti ajaneet yhteisiä asioitansa. Kaikki pitäjän toimet jätetään siltansa herrasmiesten haltuun, ja nämät tekemät siitä tilin, jos tahtomat tai mieleen muistuu, muutoin annetaan asia olla sinänsä.

Uuden pappilan sisustamisesta ja manhan muuntorahoista ei ole mielä mitään tiliä tullut, maikka tämä jo on miiden muoden vanha asia. Sama oli, pari kummentä muotta sitten, pitäjän laiuajomästön laita, joka jo oli rappiolle joutumaistllansa, kun el monena vuotena siitä tehty mitään tiliä.

Tämä muistuttaa tuosta vihta-paavon runosta: ”Kruunun Kokki.Jämsän Kokki, Rautalamme» Kokki,” j.n.e. Nyt on kuitenkin laina-jymästöinnie monta vuotta perätysten ollut hyviu hallittuua, koska ou osattu saada rehellistä toimituömiehiä;mutta tämä on sula sattumus, eikä ole lähtenut seurakunnan jäsenten omasta tarkkuudesta.

Kirkonlokoulstssakin jäsenet eimät paljon suutansa amaa, paitsi kun jotakin semmoista esiintyy, josta rahankuluja pel’ätään; silloin miehissä mastahankaa pidetään, tutkimatta, olisiko asia muuten hyödyllinen ja otollinen. Mutta myöntäkäämme kuitenkin, että moni kohta estääkin talonpoikaa pitäjänsä asioita ivalmomasta ja tutkimasta.

Ensin tietämättömyytensä, kun tuskin kukaan talollinen osaa kirjoittaa ja kirjoitusta lukea. Siis eimät moikkaan täällä talonpoi’at ottaa mitään yhteistä tointa tehdäksenfä, sillä läikissähän kirjoitustaitoa tarmitaan. Jos esim. talonpoikainenkirtonhaltija eli lirkkomäärttimalitaan,niin tämän täytyy avulsensa ottaa kirjoittajan, joka pian koko palkan mie. Samaten käypi muissakin toimissa.

Kirjoitustaito olisi talonhaltijoille niin tarpeellinen,että ihmeeksi panee, kun eimät nykyisinäkään aikoina ole rumenneet sitä enemmin harjoittamaan. Sillä jos miimeisaikoina muutamat talonpoikaiset miehetovat siihenrumenneetli, niin ne enimmästi ovat renkiä ja käsityöläistä, mutta Harma talollinen eli talollisen lapst.

Mutta toinenkin seikka tekee pitäjän yhteiset astat talonpoi’ille hankaloilst: kaikki niihin koskemat kirjoitukset, luvunte’ot, pöytäkirjat ja muut kirjoitetaan ruotsiksi, ja talonpoi’at saamat niistä tiedon ainoastaan suusanallisella suomentamisella; siihen sitten piirtämät puumerkkinsä mieraslielisen kirjoitnksen alle.

Kuinka tämmöinen kohta tylmettää ja poistaa mielite’on toto toimesta, on ailvattama. Muutamasti täällä on ko’etettu kirjoittaa kirkonloloulsen pöytäkirjat suometsi, mutta se neumo taas taukosi. Suomentielisetkirjoitukset pitäjän yhteistssa asioissa telistvät kirjoitustaidon «hmaalle mielulkaammakst

ja ylentäistmät fimistylsen ja yhteisen hengen monella muotoa. Isompaa työtä ei ole pitäjällä näinä aikoina ollut tehtämänä; sillä uutta pitäjäs-tupaa, joka rakennettiin kirkonmäelle tien viereen, emme tehtaa miksikään mainita. Ostettiin manha ränstynyt rakento. joka armattamasti kymmenkunnan vuoden päästä lahoomallahajonee ja paitsi sitä ou lii’an ahdas ja vähäinen, (maksoi sisustettuna 90 lolikkaa).

Uutta liivistä siltaa on aimottu yli Kylööjo’e», Pappilan edustalle ja tustannus-anvio on laskettu 1l,000:een kolillaan. Kuma näyttää holmia, ison leskellä ja taksi vähäistä molemmassa päässä. Milloinka tähän työhönrumetaan, on mielä tietämätöin.

Nykyistä puu-siltaa rakentamat isommasta osasta Viljakkalan tappelin talot, jotka sitä tarroitsemat päästäksensä Turkuun. Mutta nyt kun ei Turku enää ole ainoa kauppaja käyntipaikka, ja timinen silta tulisi Niljatkalaisille lii’an tyyniksi, niin on pyydetty saada koko pitäjä osalliseksi. E—mätirtkolaiset vastustamat minkä voivat ja sanomat niinkuin tosi onki»,

että nykyinen silta, jota on hiljan korjattu, mielä lyllä muutamia muosta kestää. Mennä vuonna tuli täällä hyroä sato sekä Miljasta että heinistä, ja tänäkin muonna on kaikki erinomai» sen kauniissa al’nssa. Niinaa poltettiin luman aikana yöt päiroät.

Kun tamallisina vuosina 3,300 tynnyriä jymiä miinalstkst käytetään, niin moimme tänä muonna, kun armollinen Estmalta määräsi poltto-ai’an kolmatta osaa lyhyemmäksi, arvata viinasten määrän mähintään 2,500 lynnyrilst; siltä itselupaistlla polttajilla on kaikki aika yhtä tumallinen. viime syyskäräjissä esim. tuomittiin seitsemän ihmistä syynalaisiksi tumattomasta viinanpoltosta, josta näkyy kuinka yleinen tämä rikos on.

Juopumus ei ole aiman yleinen, sillä pitäjäläiset kuljettajat ison osan tekemää miinaansa muualle; mutta kyllä meilläkin miinan kirous tulee silmin näkymiin. Oli meillä muutamassa kulmakunnassa nerokas ja toimellinen töllin mies, joka sekä maanmiljelylsessä että muissa vehkeissä eli luulusa lähistöillänsä.

Tuulimyllyn hän itsellensä oli malmiötanut uutta lajia ja omin päinsä, ja rupesi jo varakkaaksi käymään. Kuinka vähitellen ryypiskelemään rupesi, en tiedä; salainen Viinanpoltto taisi olla alku-syy.

Nyt kemäillä hän saamutti miinaisen kuoleman. Papit, kun luumissaarnojansa pitämät, saistmat teroittaa sem—moiset esimerkit kansan mieleen.” U. K. Hauholta mainitaan, että monenkoettelemuksen perästä viimeinki on siellä saatu selmälle manhan ja taumau jo vanhoissa kompeissa maanneen juotimen eli kalkin ikä. Sen on m. 1416 lahjoittanut Hauhon kirkkoon Lauri-nimiuen ruotsalainen herrasmies.

Kuin tämä kalkki jo on mahtanut näissä 440 muodessa monet ajat kirkkoamme palmella, niin se jo saist lemätä rauhassa ja pidettää n»aa»nme vanhimpina mu—istomerkkinämahmassa tallessa. Orimattilassa sanoo ”Mkst työmies” oleman tapana, että tamallisina sunnuntaipänvinä tulee kirkkoon maan joku henki, multa kuin juhlapäimä sattuu, silloin tulee niin paljon mäkeä, ett’ei heitä puoletkaan kirklkoon mahdu.

Maan eimäthän meikäläiset tulekaan Jumalan sanaa kuulemaa», mutta koreita vaatteitansa näyttelemään ja naapuriensa kanssa jaarittelemaan. Saarnan loppuun nuoret miehet kämelemät kylässä, ’ ja sitten näyttelemät itsiänsä kirkossa; tytöt taas hei» lnumat pitkin kirkon tonkia, taännellen stllkihuimiansa. Täällä omatki tytöt niin komeoita, ja herraskaisia täytökselleen, ett’ei olekaan lumina, jos matlustmvaiuen heille hattuansa nostaa.”

venäjänmaalta.

Pietarista: Hankoniemen melskeestä 5 p. viime kesäk., josta puhuimme 25 n:rossa, löytyy Pietarin ranskankielisessä sanomalehdessä tiijeenmaihe Englannin ami» raalin Uui>l!i»!<8en jakenraaliajutantinLu> välillä, jota emlne tilan suhteen moi täysinäisenä tähän suo» mentaa. Annamme luitenli pää»asiat.

Amiraali Dundaskirjoittaa linjalailvalta »Duke ol >Ve>!ImAu»(herttua !!.ellington) Teeskarin luona 15 p. kesäk., että englantilaisen höyrylaiman «l’o8»gek» päämies oli hänelle ilmoittanut, kuinka tämä laima oli tahtonut Hankoniemelle laskea vapaaksi maalle joitakuita Venäläisissä laimeissa miime »iikoilla saatuja vankia, ja siinä aikomuksessa likennyt 2

3 engl. peninkulmaa rantaa, lähettänyt meneen, jossa oli 3 upsteria ja 13 muuta henkeä paitsi mainittuja irti-laSkettamiasuomalaista merimiehiä. vene kohotti sanalipunetukeulaansa l engl. penik. matkalla rannalta.

Kuin rannalla oleroa sotamäli ei antanut veneelle merkkiä eli estänyt seu i tuloa, uiin laski se rantaan, mäki nousi maalle, kuin ei kukaan ollut mastaauottamassa, ja irtilaskettamat alkoimat kantaa kalujansa maalle, englantilaisten amulla, joilla ei ollut mitään sota-aseita.

Silloin ryntäsi «voimakas sotajoukko yht’ätliä englantilaisten päälle säälimättä, eikä nämä tehneet mitään vastusta. vst venäläisistä vangista oli menäen ja engelslan kielillä, lolenut osoittaa Venäläiselle upsteiille englantilaisen

neneen tulleen sanalipun tuimissa, maan luitenli alettiin kimäärillä ampua sekä meneen väeötöäettä irtilaökettamia vankia, joten sauvat haamoja haavain päälle, kunne kaikki näyttilvät kuolleiksi. Ainoastaan vlsi pahoin haamoiteltumies, jota myös oli pidetty kuolleena, oli saanut meneen irti ja päässyt lailvan luokse, tuoden 4 ruumista «veneessä.

Amiraali Dundas luulee, että tämä malituksen-alainenmurhaaminen olisi lvoitu mälttää, jos ven.een mäki olist otettu mangikst. Kenraali» ajutanlti Veig mainitsee roastaukseösansa: Helstngista 17 p. heinäk” että englantilaisen sotalaimaston laimat kohottamat venäläisen laimalipuu helpommasti saadaksensamastaantulemia pienempiä aluksia käsiinsä, sanalipun turmissa mittailemat merenrantain symyyttä. ja 26 p. miime toukol. on Tmärminnen kvlää lilennyt sanalipun turmissa muuan tuntematoin «ähäinen alus (kutteri-mene), jonka mäki, kuin ei kuläösä löytänyt sotamäkeä, pani moniaita kartanoita ja aluksia tuleen.

Kuin 5 p. kesäk. kormetin ”Eossaekin” mene tuli Hankoniemen rantaan, ja luin likeisellä kukkulalla oleman sananlennättimen mäki setä rannalla seisoma sotamäki ei nähnyt sen kokassa sanalippua, jonka mangikst otettu engl. luutnantti (ienoslo sanoo olleen siinä kepin nenässä, ja sitte maalle astuttua kannetun hänen linnallansa, niin ei ole kumma, jos meneen mäkeen käytiin käsiksi.

Laskeaksensa irti mainittuja mankia, ei ”Eossaekin” ollut tarmis mennä Hankoniemelle; se olisi saattanut lähettää ne simumennessään Viaporiin tahi jättää ne johonkuhun saareen: kyllä niillä ei olisi ollut hätää mantereelle päästessä. Kormetin ”Cosaekin” olisi pitänyt tietää. ett’ei sanalipun kantajata moi eikä saa mastaanotettaa ensimäisellä laimapaikalla, niemellä eli luodolla, johon se maan tahtoo laskea.

Että myös tällä veneellä oli sota mielessä, nähdään 1) siitä että veneestä otetut limäärit olimat ladattuja maan knallihatut poikessa, ja 2) että meneessä oli 360 latinkia (patruunia) ja uksi loota täynnä sytytysaineita, joka nyt on käsissämme. Päimää jälkeen lysymnksessä olemata tapausta (6 p.kesal,! kiiruhti sama ”Cossaek” ampumaan tiimakauden Hankoniemen kylää jaasukkaita, jamoniaita päimiä myöhemmin (13p.) koti se sytyttää moniaita rakennuksia jasananlennättimen.

Näin lankesi meneen mäki omiin pauloihinsa. 7 miestä kaatui, 4 haamoitettiin, ne muut otettiin maugilst. Tapaus oli tehty moniaisia silmänräpäyksissä. Tiina ei moinut eroittaa englantilaista sotamäkeä suomalaisista merimiehistä. Mst niistä, nimeltä Lundström’>, joka puhui myös englannin kie—ltä, kaatui enstmäisenä, kaksi muuta haamoitetliin.

Santahaminan ammunnosta 22 p. lesäk. kertoo kenr-ajutantti Verg Pietarin sanomissa: »Tänään kello K» e. pp. likeni yksi vihollisen relatti Tantahaminan pattereita (itäpuolella Viaporia) ja alkoi ampua. Meidän patterit mastastmat menestyksellä: rekatin edellä kulkema ja symyyttä mittaama sluuppi särettiin, ja yksi pompi sekä moniaita tykinkuulia kämi itse laiman runkoon.

Meidän puolelta kaatui ylsi 25:nnen meri-ekivaastn matruusi ja 4 miestä haamoitettiiu. Tappelusta 7 p. kesäk. Temastopolin luona (katso n:roamme 25) on tullut venäen ylipäällnksen Krimissä, ruhtinas (Nortsehakoffin täudellisempi kertomus, jossa selitetään, etä Venäen marustukset kahdenpäimäisestä ampumisesta oliivat jo paljon «vahingoitetut, luin Ranskalaiset 7 p. kesäk. kello 6’/2 j, VP. tämimät väkiiynnälöllä ottamaan Telenginin ja Volhyniu patterit sekä Kamtsatkan puoliunipvriäisen linnoituksen, jotkamarustukset jäimätti Ranskalaisten käsiin; kuitenki oli Kamtsatkan linna mennyt kahdesti kädestä käteen, ennenkuin se jäi niille, ja venäen merimäki oli ennättänut nauloittaa linnoituksissa olemat 43 kanoonaa.

Tämä hirmuinen tappelu lesti hetken yli puoliyötä.

8 p:stä 11 p:ään tesäk. oli piirittäjät tiheästi tykillään paukuttaneet «venäläisiä linnoituksia ja sen alla ampuneet kaupnntiaki kohti. Näissä 5 päimässä on Venäläistä kaatunut 1 kenraali (Timofejess), 4 taapija 27 alhaisempaa upsielia sekä 501 sotamiestä; ja haamoitettu: 11 taapija 69 alh. upsseria sekä 2.334 sotamiestä. Muromin iallarykmentin tappiot eimät kuulu tänän lukuun, kuiei niitä tunneta.

Ranskalaisten mieshukkaa armelee ruhtinas Gortsehakoss mertaamattomasti suureni’ maksi. —^ Venäläiset omat mainittuin menetettyin linnoitusten siaan ja mihollisteuhaitatss lyöneet «noniaita uusia patteria ja tehneet rin.amarustuksia sekä juoksuhautoja, ja linnoitusten pahimpia mahiuqoita on, mahdollisuutta myöten, paranneltu.

Maikka miten on «vastusteltu, omat piirittäjät saaneet Kamtsatkan linnoituksen takapuoliset mallit korkeammaksi ja paksummaksi, ja sieltä saaneet yhdistyskeinon jouksuhautoihinsa.

14 p. lesäk. illalla astui Malaloman harjun näkyisälle suuret joukot «vihollista mäkeä, jonkatähden Venäläiset marustimat itsensä mastustamaan yöllistä rynnistystä. Puoliyöllä alkoi pillittäjäin juoksuhaudoista loma limääri-tuli ynnä kaikuma hul1Vttillapte!»!.

»sui täällä Helsingissä.

huuto; Venäläiset mastasimatlartetst» tulella ’). Mu—tta kolo asia seisattui ampumiseen sillä kertaa. Tappelusta 18 p. lesäk. Malaloma» tornia , «vastaan (josta puhuttiin miime n:rossa) onmyöötullut ruhtinas Gortsehakoffin täydellisempi lertomus, jonka mutaan voimme lyhemmittäin mainita seuraavat seikat:

Jo kello 3’/? yöllä 17 p. kesät, aloitti mi» hollinen helmetillisen tulen Venäläisten masenta tumettä vastaan, Karahelnajan puolella, ja likeinmä pari tiimaa paukutti hän ehtimiseen. Venäläiset mastasimat tiheämmittäin. Kello 2 j. pp. alkoi miholli»en ainpua Venäläisten oikeantätistäki lumetta, ja tämä ympäri Eemastopolia kiherlynyt tuli testi myöhään iltaan. Pimeän tultua ja läpi koto yön nakteli vihollinen pompeja ja tuliraketteja kaupunkiin, j haininaan ja lahden pohjoiselle puolella;

ja yht’ai^ taa amplli muuan sitä «varten lähetetty höyrvrekatti kaupunkia ja Haminaa, mailka suurin osa sen läheltämiä lankesi lahteen, mahingoittamata Venäläisten laivoja.

Tämän hirmuisen tulen alla kolimat Venäläiset parantaa linnoitusten vahingoita, toimat uusia kanooneita hämiteltyin staan, ja 18 p. aamuisella! olimat he malmilta mastnstamaan mihollisiansa, sei! soen marustnslinjan masemmalla kupeella,jonkapituus , oli 4 «virstaa.

Mainittuna aamuna päimän maletessa j karkasi mihollinen, tiheässä leteris’ä ja mälemän maramäen amulla, yhtaikaa masten tykkimarustusta n:ro i 1, tämä» ja n:ro 2 mälillä olemata manistettua kasarmia, tykkimarnstulsta’ n:ro 2, Kornilomaa ja n:ro 3:tta sekä Grihokan marustusta Peresspin oikealla lädella,aikoen näin murtaa toto senpuoleisen puolustuslinjan läpi. Vätensä paljous kohosi 35 tuh.mieheen, pait maramäleä kanmempana: Ranskalaiset ollen oi-! keankätisellä siivulla ja keskellä. Englantilaiset masemmalla simulla,

Vaikka sai kanelsija limääri-tulta mastaansa ennätti rynnistäjäin etumäki mallihantoihin ja jo kiipesi muurien päälle. Multa Temastopolin puollustajat ottimat liittoineen ja pajonetilla uskaliaan i mihollisensa mastaan ja ajoi hänet takasi mallihautaan.

Vaan nyt nalkausimatmiholllset Germais-patteria otlamaan, pääsimätki sinne sisälle, karkoittimat sieltä pois sen puolustajat ja, niitä takaa ajaen, valloittimat esimäiset rakennukset Karahelnajan esikaupungissa. Mutta kenraali Kruljeff kokosi Venäläisiä laumoja, tuontiin Ranskalaisten päälle, ja ajoi heidät pois Germais-patterista, aina omiin juoksuhautoihinsa asti seuraten heitä.

Näin sai vihollinen kaikki kokeensa j turhaksi joka paikassa, ja tähän loistamaan voittoon «vaikutti myös Venäläisten patterit pohjoispuolella Temastopolin lahtea sekä höyrylaimat samassa lahdessa, jotka antoimat, mihin maan tukkinsa lantoimat, lähenemille mihollisillensa täyttä tulta.

Kaikkien Venäläisten, kenraalista aina sotamiehee», miehuutta ja neroa liittää ruhtinas Gorlsekakoss suuresti. Venäläisiä sauoo han kaatuneen: 1 taapija 4 alh. nvsieria sekä 539 miestä, ja kaamoitelun: 6 taapija 42 alh. upsieria setä noin 3,378 miestä.

Vihollisen vahinko on hymin suuri, siiläli nähtämä, että Ranskalaisilla ei ollut tarpeeksi asti paaria, tappelukedolta kuolleitansa kantaalseiisa, maa» täutvi Venäläisiä pvvtää hautaamaan niiden tnkkimarnsmssia Miniällä makaamat kuolleensa.

Semastopolissa l9 p:stä 29 p:ään kesät, ei ole, ruhtinas Oorlsekakossin kertomusta myöten,mitään merkillistä täällä tapahtunut. Tsornajajoeuitärannalle asettannut mihollinen joulko on uöllä 22 ja 23 p:n mälillä metäynvt takasi länsirannalle, Piirittäjäin tuli on ollut lauhkea ja Venäläisten mieshukka mähäinen.

He tekemät uusia lähenemis-marusNilsialinuan puolluStuslinjaa mastaan; maan Venäläiset lyömät pattereita masten näitä marustuksia, linnoitusten mahingoita parannetaan toimella ja kaupungin sisuopuoleine» puollustus mahmisletaan.

Muissa paikoissa Krimin saar—etsesta ei ole mitään mainittamaa sattunut. Turkin rajalta tuolla puolen Kaukason vuorta lertoo sikäläisen, Venäen sotajoukon ylipääll»,?, kenraali ajutantli Muramjoff 13 ja 14 pp. kesäk., että Venäen joukot oivat käyneet Turkin rajan vli ja osittain «valloittaneet Kars’in pasjakunnan, kuin myös että 29 p. loukot, ja 2 p. kesäk. on känty makoamassa Kohuretin aluskuntaa.

Venäen lau»nat olivat kokoontuneet Aletsandropolin ja Akalkalikin lnona, ja kolmessa parmessa ja kolmelta kohden, 5, 7 ja 8 p. kesäk. menneet uli Tuikin rajan, ottaneet 11 p. Ardaghanin linnan, jonka päräyttimät ilmaan, ja aikoimat taas vhdistyä Tsaimin kylässä, päimän käymämatkan likellä Kars’in linnaa. ”) Kartetsi on kiirääri» luodeilla, rautanauloilla ja valoisilla täytettu toiivi, joka tukiotä ammuttuna särkyi, ja fingoittaa sisuksensa uli-«mväri.

Ulkomailta. Itämereltä. Hankoniemessä ammuttuin jamangikst otelluin englantilaisten juttu on Englannissa nostattanut paljo pnheita. Englannin maltiopäimillä ja sanomalehdissä oli vaadittu julmasti kostamaan tätä tapausta, mutta ministeri Clarendon oli vastan

nut, että Tanskan hallitusta oli pyydetty »ilimtt’ helst niitä tietoja saadessa, joita Englannin hallitus aikoo tämän tapautseu suhteen maatia Venäe» hallitutselta, ja että tämän vastauksen ja näiden tietöin luonnosta riippuu kysymys, jos tulee koston otto tahi ei.

Onpa maltiopäimillä ollut miehiä, jotta omat maroittaneet toston otosta, josto olist syytäli. Juutin raumaitse on tullut olkia ja heiniä tuopia laimoja, josta on saaiu se luulo, että liittolaisten, tänne läheteltamä» maamäen kanssa tulisi hemoismäleäti.

Muuten on yhä tullut ja odotetaan mielä enemmän tule—man liittolaisten, erittäinli ranskan sotalaimoja. Aialkean meren Haminoita sulkemaan on jo toukokuussa kulkenut Norjan rannoitse englantilaisia sot—alaimoja.

Ranskanmaalla, Kalaisin linnassa koetellaan ja tutkitaan paraikaa, jos se on totta mitä onsanottu ja uskottu, että sokeritopin, näköiset tykinkuulat kantama—t mahdottoman laumalsi. Krimistä on Ranskanmaalle ja Englantiin tullut ilmoituksia, että liittolaisten yritykset 18 p. lesäl. eimät onnistuneet.

Ranskalaiset sanomat heiltä laatlmeeu 54 upsieria ja 1,544 miestä sekä haamoitetun 96 upsieria ja 1,640 miestä; englantilaisia olisi hä« minnyt 1,295 miestä, kuolleita ja haamoitettuja, joista 95 upsteria, sekä 144 miestä sotamangiksi.

Mfityism Ilmoituksia. lä p, tulemaa lieinäknuta kaupitaan mapaehtoiseösa aviftomosa ’Nikulan veriutöialo Tono» kulaesä ja Tammelan vitijäesä; talon alle kuuluu 5 tornia, lnnvä karjan laidun, jauhenvl!>’ ja hviä torrimaita; veltoo» t>’lvetää» 5 tunnnriä rukiit», 2 tnn, oluia, 5 t>’», fauvoj.i, M Nm. votaattia ja 25 lapPan hanivu» siemeniä; heinän taovu o» lliN tuormaa, Torpvarlen vuo!inen uloetek» rn U >up, 85 kop. l,ov” 245 jaltapäivät«ötä. lanka>»-kel’iuula ja !matka reisu! »U’öö rakentama! he talon maanja kiilätien lo!’0l.

Ostaja saa talon e»N s«kst,»ä! ja Hintsaavi ilttalninkiä ja veroa maetaan jonkun ajan olla ostajalla, tuin !>a’n airisioniosa maksaa 3UU ruv. !”>,’»,’. ja kirkkoherran todlttulsella näyttää armionsa. D^” Kirjallisuuden-3eura» tirjarainoosa täällä e>n kirje lukkarille Äohert ssleinhold Re!’e!Ii!!e, vaan kui» ei tiedetä missä lian o», laittakoon !>än sitä halemaan.

UtU” Huomaitkoon.

Se jalo Pation-kylälainen Nirolahden pitäjässä, joka laoki suden hannättömänä juosta molottamaan Multialla tapettavaksi (katso n:roitl2 ja 20), hylvHntahtoisesti lähettäköönluotettavan matkustamaisen muassa mainittu häntä Heurun kirkon knlaän, mihsä kuuluu asuman se mies, joka huomaamat» hännän puutetta tuli puuhkean nahkan ostaneeksi ja nvt katuu kauppaansa. vaitka suden tappaja, lieneekö köyhä vai muuten kunnoton, oli nahkan myönyt polkuhintaan, maan ei tullut paperille saaneeksi hännän juttua, niin ehkä koko Multian kappeli ehkäpä mielä Pation kyläki saapi käydä käräjiä, kukatiesi kaikki oikeuspaikat läpi, tässä juonikkaassa kännän jutussa.

Sillä myöjän nimi ei kuulu tulleen ostajan kirjoihin, ja sanomalehdissä on jokainen lukenut, että nahka saatiin MultiaNa ja häntä Pation kylässä, niin että näinä paikkakunnat luultavasti tulevat edesvastaukseen.

Riitaa, hämäistystä ja kulunkia mälttääksensa tehköönhännän haltija tämän nöyrimmästi anotun kymän työn, jota nyky-ajan sekä tulemaisuuden kiitollisuus marmaan runsaasti palkitsee. Keurun kunniallinen Kanttori mahtaa hnmantahtoisesti antaa tietoja nahkan ostajasta ja ottaa hännän mastaan, toimessa että hännän tuoja ei maadi syytöintä tuomapalkkaa. Annettu Nimettömässä 2 p. kesäk, tänä muonna. Jeremias Nauruliini.

Torihintoja Helsingissä. Torstaina 5 v. heinäk. Voi 2 r.80 k.; raamaanliha 90 l.; masikanliha 2 r.; sianliha 2 r. 40 l.;, tuoreet lalat: haumit 1 r. 60 l., ahmenet 1 r. 40 l.; suolatut: haumit 80 l., lahnat 1 r. 80 l., silakat 70 f.; ruisjauhot 47 l.; heinät 30 l. leimislä; munatiu 25 l.; harmaat herneet 19 l.; tuoreet silakat 26 l.; potaatit 6 ja 7 k. tappa; rieska maito 8 l., hapan 6 t.; miina 65 l. tannu; halot: loimuset 6 r., petäjäiset 4 r. 70 k. syli. Helsingissä. Suomalaisen Kirjallisuuden SeuranKirjapainossa. Lupa painamisten «nnetlu: I..Ueimhiirzer

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: