1860-05-18 Suometar


Suometar 1860.

N:o 19.

Perjantaina 18 paivä Touko-kuussa.

14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia:

Tulemana sunnuntaina vitää Uudessa kirkossa suomalaisen puolipäiva-saarnan v.t. ensimäiueu kappalainen Sihvonen.

Kirjeitä Jukka öintuselle. Vll.

Weli veilkoseni Hyvin minua t)un>itti, saatua tiedon veljellisestä kirjeestäsi tämän kuun 3 p:Itä, että olet muuttanut kapp.ilais virkaast piene^fS fuhäumaau kappelissa ja että mietit 9Bapun*påim5n uudessa »irfa»ta(o«faj!. (Si se ole kummaa, että kappelin asukkaat kilvailivat tuodess” Stmille kaikenlaista euofa»tavaraa ja muitafi uuden tall,’»tesi tarpeita, niin että fe()ut (Sinulla oleman kaikkea ylenpalttisesti.

Sillä maine ©imin uskollisesta virkasi toimesta apnlais-pappina ollessasi on »armaan kuulunut kappelisi saloilla, ja »armaan he tahtoivat sillä rakkantensa osoitnksella jo ensi hetkestä voittaa itsellensä liellimmät tuntosi tulemassa virkast vaiknt»ksess>>. koska knitenfin rakkaus on väkevämpi knin mikään muu tunto ja koska paoin roirfa niin viljelemättöinässä sydänmaan feutafunna«fa fnfm) viimeisetli pengen ja tunnon voimat.

Toivotan ©tuulle fatrfea onnea ja menestystä Kyllä tiedän hi>rrtu luonnollisefsi, mitä mtfin matkaasi kerrot kuulleesi, että maakunnassa on kaikki työ ja toimi alliaalla ja takapajnlla rahan vähyyden ja puutteen tähden.

W.ian siinä luulossa maakunta erehtyy, että asiat parantutjlirat niinpian kuin saadaan Suomeen uutta v2Äarffa”»rat)aa liikkeesen. Siinä kysymyksessä puhuttelin vyväntadtoista ’vahtimestariani, joka antoi minulle seuraamia selityksiä.

nesTsäassä on ensistäänki muistettava, mitä minä III:n« kirjeessäni Sinulle <5:ttaren 11 n:rossa jo puhelin tavarain teon, kaupan-lävnnin ja radan luonnosta. Siitä kirj-estäni toivon saaneesi fonfi»moifen käsityksen, mikä arroo ja vaikntns on rahalla niin yksityisten ihmisten knin kansainki yhteiselämässä, ja ainofi sen käsityksen, ett’ei kaikki aineet moi r.ihaa olla ja ett’ei kukaan hallitus voi määrätä taroarain raha hiotti, Si kyllä kukaan voi ketään hall,tnsta kieltää määräämästä es,n. puu»palsaainssiaa, joihin on painettu ruunnn merffi, laumaan maas- rahana, jota jokainen alamainen on »etrroKinen fovan rangaistuksen haastella ottamaan määrättyyn ar»oon »aStaan. Jos ruunu muös ottaa näitä rahaksi smaänsäarä, ämiänsä puu*palaif!a t nveetä armoita vlöskannois- niin ne myös johonruhun määrään fulferoatfi yl, teisessä liikkeessä siitä armosta. Ja jos se maafnuta ei fanoitfift mniden maiden taroarotta tahi jos se »ai()tofaupadfa omia tamaroitanfa »aitaan voisi sa^da kaikki taraMöraimiranfa ulkomailta, niin ne puupalaifet voisivat stlnä maassa olla taudista rahan asemesta. Riutta en- fu^tääuft ei kukaan hallitns »oi millään pakolla saada alamaifianfa myömään tavaroitanfa vois. joö ei omistaja itse tahdo, eikä muuhun rahahintaan luin mikä itse- fullaft taroaralla kaupassa on. Ja jos hallitus määräisi maahansa jotafi paffo^rahavi, joka luonnostansa ja oikeasta laadustansa ei rahaa olisikaan, ei hallitus sentäh- hen voist millään keinoin estää alamaiflanfa ottamalta toinen toisiltansa sitä suurempaa raha«hintaa niitä n>ä- hemvi arvo sillä hallituksen määräämällä raha-uneella , itsessänsä on. Toisellensa ei me’dän aikoina enää yksikään maa lr-ot kasvattaa ja valmistaa kaikkia tarivis- l tavaroitanfa, mutta on fuurin osa niilä ulkomailta, vie- j läpä ho»infi kaukaisista maista hankittava, ja ulko- : maalla ei ta»ara lähde vieraan maan oaiforahalla irti, , »aan ainoastaan toista tavaraa eli oikeata rahaa vastaon.

Jamarain vaihto kauppa tulee fuitenfi fallitfft eli. , toisin sanoen, tekee sekä myömä- että oöto»ta»arat kal- liiksi, ja on meidän aikoina melfetu mahdotonta, lnin J »alljtofauppaa tehdessä pitäisi ymväri maanpiirin knlet- j taa tatvaroita, etsien semmoista, jotka tar»itfe»at tariPt> tarraa tavaraa ja joilla on antaa tarvistavaroita sitä : vastaan. Mika aine kerran on maailman kaupassa päässyt kan- van ja hiutain roättttäjäffi, fe yksinään on rahaa ja fen vastaan-ottamiseen ei tarvitse mitään palloa. Mutta oilea eli niinkutsuttn ”kova” raha, joka on koreata ja : kseultaa, on suurimmissa kaupoissa Hautalaa, fentähheu että j on raskasta lulettaa ja »aifeanlaiueii isossa paljoudessa säilyttää, jonla vnoksi on itjekusiaki maassa tehty Ja ulo«.annettu raha-liikkeen helvotukselst rahan väli« j aksaepmveaslesaifst paperi» eli seteli-rahaa. Mntta koiven rahan käyvi paoeri-raha täydestä ainoastaan siinä ta- 1 pauffeifa, että se, joka paperi-setelit on antanut, myös on malmis lunastamaan komalla rahalla setelinsä takasi milloin ikään häntä suden vaaditaan. Waan jos niin ei ole. mutta setelit ovat teddyt ja ulos-annetut ilman vastaavaa koman rahan paljoutta sen takana, joka setelit on tehnvt, on paperiraha aiman samassa tilassa kuin äskeinen esimerkki puupalaisista, joita joku hallitus lokisi valittaa rahana kaninaan maassansa. Sillä setelit eli paperiraha ei ole rahaa mutta ainoastaan radan mälittäjäa eli oikeastaan melkaeirjoja, jotka käymät hyvinä liikkeessä ainoastaan niinkauvan knin yleisöllä on vakuutns ja tieto, että niitä saadaan kovaan rahaan muutetntsi miuä hetkenä tahansa. Jos niin ei ole, niin paperi raha «lankeaa armossa” eli, oikeimmin sanoen, tamarat kohoamat raha-hinnoissa, ja se tapahtuu sitä enemmän mitä enemmän paperirahaa on liitteessä. Sillä ihmiset eivät tyydy antamaan tamaroitansa muutoin kuin täysi-armoista tavaraa tahi kaupassa yhta-ariroisena käypää r.ihaa vastaan, jota ei paperi-raha itsessään ole.

Jos itsekunki maan sisämäisessä kanpassa ja muussa mälitylsessä vaperi-raha on hvödullistä ja tarpeellista, niin siinäki tarvitaan komaa ral’aa joka-oäimaifessa liikkeessä ja pienemmissä kaupoissa. Ja kova raha on kaupassa lillumaan kanssa aivan mältlamätöntä, senki vuokst että, kuin pareri-ralalla on käynti-pakko jossaki maassa vaan se knitenli äskenmainitussa tapauksessa menettää armonsa kovaa rahaa ja tavaroita snhteen, kovaa rahaa kannattaa sinä maasta knlettaa ulkomaille kauppa-tavarana.

Sillä mnistettavaa on, eltä hopea ja kulta on itsessään tamaraa niinknin kaikki nlnuki, maikka se siinä simussa on muiden tavarain roälittäjää kaupassa eli rahaa.

mnSususoamemsasaassaon se erinomainen seikka, jota ei missään ole, elta täällä on kahden eri maan paperirahalla käynti-pakko, Suomen omalla muka ja Wenäen paperirahalla. Kuin nyt miime sodan aikana Wenäella annettiin nutta pareriradaa ulos satoja miljouia ruvlia ja saman sodan tähden kovaa rahaa senlisäksi meni ulos Wenäen maasta mahdottomat summat, ja sentähden siellä paperiraha lankesi armossa ja loma eli hopea-rada siihen sijaan kohosi, niin se on vaikuttanut Snomessaki, missä Wenäen paperirahalla on sama käynti-pakko ja valta kuin maamme omalla paperirahalla, että hopearaha on kohonnut armossa ihan kuin Wenäelläki aina siihen asti että komaa rahaa nyt kannattaa miedä tamarana sekä Wenäelle että muille ulkomaille. Eentähden ja kuin Wenäelle viedyistä tavaroista ei saada Suomeen takasi kovaa rahaa mutta maan Wenäen paperi-rahaa, on Suomen Paulin täytynyt heretä maihlamasta omia s^teliänsä i tovaan rahaan, niin ett’ei miimeinenki hopea-lantti Suomen Pankissa saisi mennä i.,maa tietä ulkomaille kuin liikkeessä olema hopea jo on mennyt. Mutta se seikka hankaloittaa ja mahi”ssoittaa kaikkea kauppaa ja muuta raha liikettä maassamme aiivan miimeiseen asti sekä lisää arvaamattomasti mannme kärsimisiä miime lotaja kato-mursien kantta ja tähden. Waan ei se paha tnle siten poistetuksi että annetaan miela uutta paperirahaa maikka se saapi ominaisen Snomalaise» ”Marfka”.!iimeusä.

Ai,!oa mälttämä keino on, että Snomeu raha-asiat lovulliseoti eroitetaan muiden maiden rahamassoista ja eträ Wenäen paperiraha niin menettää ivkuisen lnonnottoman käyntivakkonsa Suomensa, niin että Pankkimme pääsee entisesti maihtam.iau seteliänsä talasi hopearahaan. Niin lnlee tavahtnmaanki niinpian kuin aletaan Suomessa lyödä omia ”markka”-hopeita.

Minun täytyy merkit toistaki turhaa luuloa uuden ”markka” rahan vaikntnksesta maamme raha-asioille. Olen muka nähnyt jnlfisesti lnllletelluksi, että nyt kuin suurin roashana,-laji eli oikeimmin raha yksikkö alennetaan neljännen !00 kopeekasta eli ”rnplasta” 25 kpkaan e!i”markkaai”, myös ”kallius lm.iaösamme) ei kasma enää niin pillillä askeleilla kuin tädä» asti, kulloin se roplittain ja kopeekoittain astui eteenpäin.” Ne jotka itse luulemat että ”myös raha-asioissa lunletus ja kumailemineu paljon maikuttamat ja määräämät”, marmaan eimat ole työllään tarvinneet ansaita rahaa eimatkä ainakaan ole koskaan tulleet ajattelemaan, mitkä seikat määräämät tamaroille ja muille tarpeille hintansa. Se olisiki ihmi- syyden armoa alentama hamainto, jos ”lnnletus j.i k»vaileminen” eikä tamarain oma armo olisi hintain määrääjänä.

Kuitenkaan ei tarmitse symältä asiata tutkia dnvaitaksensa, että jokainen tamara saapi armonsa sekä löylymys-valjontta kuin mvös hankinta- ja malmistuskustannuksia myöten että sitä myöten miten paljo fitä missäki paikassa tarmitaan ja kyfvlään kuin myös miten p>,ljo sitä on Nellä tarjona. Minä tahtoisin mvös nähdä todistuksia sille ..tuuletukselle”, että ”kuin parikummentä vuotta taka-perin rankko^rnplan sijaan saimme hop, a-ruplan lukua läytettälvälsi, niin useammat hinnat alkoivat erinomaisella vauhdilla.” Mitkä olivat ne ufe- ammat” hinnat, jotla erinomaisella vauhdilla kohosi. «v»aatt/ Emnahdsoulilnisaeastni mhiinnnaattuknanpeakaoiinsosaatakaan hintaa, jos Palvelljaln ja ravintoloitta? Ja muu» työväen palkat esm. tiedän kyllä mennananesns°a.m7vm.^e1,’8^4’1^, jleolloYindinhotäveao-nrupkolahopnänäusti rvaähah-ityeklsleiknökjosi ja niin muutki ”ufetmmat” hinnat Mitä taas elatus-aineiden hintoihin tulee, niin on ’minulla tarkka felittjS, miten paljo ruis, ohra ja voi on vuo. ftttam maksanut kes,-h,uuoissa, ja se selitys puhuu toista kuin ne herrat ”luulettelijat”. Nämä tavarat eivat muka o e tneet, ,oS pankko- tahi hopea-rupla on ollut raha-ykfik ona maassamme, tahi joS hopea-ruplaan meni 2 matto 4 pankko-ruplaa, mutta oroat vaihelelleet hinto- jansa tavallis en hinta-lakien mukaan. Se selitys ei mahdu tahan fotonallena, »aan olen kuitenki tehnyt siitä otteen jona julistan tässä, muistutuksella että ilmo tta- maut kesk.hmnat ovat hopea-ruplissa 3 ruplan 50 kp m. jälkeen panPo«fa ja että hinnat rnkiille ja ohralle oia tynnvnsta ja voille leiviskästä. Niin oli

Keskihinnat ruHifle. ohralle. voiNe vv. 1809-10 5r.75k. 4 r. 85 f. 2 r 09 f – 1811-5 4 .80″ 3 ”86 W ,”” 1816-20 4.. 89 92 3..98.

” 96 ” . 1821- 5 4.. SO 3.. 75 „ ” . 77″ 1826-30 3.. 56. 3 16 . ” 65 – ” . l831-5 4.. 09.. 3 25 ’62” 1836-40 4,40″ 3 29 ,” 69 ” ” 1841- 5 4 6. 3 ” 44 ” 82 . ” . 1846-50 4 30; 3 34 93″ 1851- 5 4 63 3.. 82 2 ” 32 ” ” 1856- 8 5.. 13., 4 57 2 ” 90 ” ”fu’«^r.ealnt a en lieda, jos totuus saapi niitä luulettelijoita »aro ennustansa” »aan kuin pidin velvollisuu e.ani taa Suomen kansaa heittäymästä femmoi ten uu lettehjatn” varaan, olen tahtonut joista tämän f”, nan aikanaan sanotun.” Siliä eivät ne undet markka”. ,eelit vailka niitä lyötäisiin kuinka paljo, auta”Suomea raha-ahd.ngostansa ja [en kautta tulleesta tavarain ?al” mdesta mutta ainoastaan parempi ahkeruus, toimi ja ja hvy>vma?a s/e”kWa mfeentamhhae.nllmh.anlukttauuapptaa-vmaarartatinuoliollse,p.l o site rahaaft ilmaantuisi maumme kyl ä niin paljo kuin asiat ja kallius katoa sitä sallimat! J yskäsi ff

Tiitus Tniretuinen.

Autti Puhakalle punnittavaksi.

l.alo”i3eutam. alu(«kovnasvujeulfootea.it famiuFjta sanan h.mpahita.”

Te olette närkästyneet muistutuksistamme suomalaisille sanomalehd.lle etta heidän asiansa ol>si anvostella Suo- men alkavata kirjallisuutta, estääkseusä monta huonoa ja joutavaa kirjaa leviämästä kansan seassa. Tätä tehdessä fatnimme liaksi onnefft tietämättä julkaisemaan erään teidänkin teof^tanne. Kunne eusinkään katso kummaksi etta lavitte puolustamaa» nerotöitänue, sillä ihmisen luonto on rakastaa sikiöitänsä, jos ei ne aina olisikaan taysi-alkaifia eikä faunitta kuivaltansa. Wielä luounolli- sempi on tämä teidän hellyytenne kun luette näitä teof- sianne nisuitsi suomalaisuudeu pellolla, joiheu pitäisi s.ada olla rauhasia ohdakkeiden seassa. Te myödytätte siis että ohdakkeita Pa«vaa tällä pellolla ja sitä me tahdoimme sanoaki ja sen olemme pienillä näyte-palafilla todista- neet. Wallmme olisi siis selva, jos olisitte asiassa py- Y’.eet; »aan nyt olette te, tunnetun tapanne jälkeen, kokeneet saada snoran asian vääräfst jaharmissanne vää- nstelleet meidänkin sanojamme, joita meidän siis täytyy

Te sanotte puolustamamme orjuutta, Enomen ylelsota ahneudesta soimanneemme ja voitonpyynxöstä. H5- va.sieemme laulajoita eikä Armolliselle Keisarikaan an- saneemme kunniaa! Woi Autti rukka, mitä lWt tarinoi- maan! Se «Amen Antilta sanottu, P..hal>”, puolelta pu- huttu”, jolla lopetatte kirjoituksenne, olisi ollut sanottava jo ennenkun kynään kävittetään. Missä olemme or- juntta puolustaneet? Epäilemättä siinä, kun kehoitimme sanomalehtiä nyhtämään k>rj,Muudesta sitä rikka-heinää mlta itserakkaat laulajat siihen kylvää. Millä tavalla olemme soimanneet Suomen yleisötä, jonka kauneuden tuntoa tahdoimme pitaa ja säilvttäa turmelemattomana vähäpätöistenrrirsi- ja runoniekkojen lypsymättömistä lokeistä? Kirjojen paiuajoille ja knstantajoille, olkoot de sitten kuinka ”mainiol” tahansa, sanoimme sanasen tästä asiasta emmekä rrielä nytkään mene sanastamme. Ketä olemme häväisseet? Kunnottomista lanlnista mitä sanoimme, sanomme aina^i. Ne hapäsevät itsensä. Siihen ei tarvita meidän eikä mniden auttamista. Wiimein missä olemme kieltäneet kunnian Keisarilta? Onko älyttömyys vai rviela kehnompi ja ilkeempi syy tähän sanojemme vaäristelemiseen? Me sanoimme vanhan mainion runoilijan sanoilla ”sodas!’a laki v.nkenee”, ja ken ei tahdo eksyttää ja hämmentää, haivaitsee lohta mitä latiloita me tarkoitimme. Se on niitä, joita moni tätä ennen ja vielä »vkvisiötäki virren tekiöistä ja sotalaulajoista oroat halpana pitäneet, rääkätessä suloista lieltämme. Jos olisitte ainoastansa rniioniekka ja ette olisi oleminanne vähän ”lakiniekkaki”, ette suinkaan silloin olisi »asten omaa tuntoanne niin vääristelleet sanojamme.

Teidän syytökftnue on muutoin uiin lapsellinen ja naurettava, ettei siitä olekaan sen enemmän sanomista. Naurettava asia on seki, kun te ruömitte Suomen kansalta kunnioitetun miehen taakse. Kyllä se on vahva linna, mutta ei tällä kertaa ole teille siitä apua. Ei sen kirjalauluissa ollut siaa sellaisille neronnävtteille kun ”tansi poti rallitrai,dospin tossra förstet pai, Anna minun olla, leilillisels’ tulla” ja mm.a sellaisia, joista sanotte:

-runorivi Lnonto laulaja» televi,
Itse into ilmoittavi,
Mitä lauluhuii latovi,
Wirsihin virittelevi.”

Jos vaan luette esipuheen P^avo Korhosen runoihin, havaitsette kokta, kuinka varovasti hra rohvessori Lönnrot on painatl.niut ruuokerävksiänsä. Sen palasen tekemästänne sotarunosta, jonka, tuntematta tekiätä, muiden rinnalla panimme uäytteefsi, eroitamme kernaasti kielen puolesta muista mainituista, mutta näyttää seli, kuinka into ilman ohjaksitta viepi miehensä honqikloon. Waan siinä, niinkuin sanotte, tävtui teidän kuka ties ”seurata ajan roaatimuksia” ja, laulamatta kun ette voineet olla, ”kierrätellen sekoittaa sananne valtakunnansnuriaivoisten mieliksi.” Meistä on se hyvin suotu. Kulkekoon vaan laulunne teiltä viitattua tietä lns.

Kosto.
(Runehergin mukaan.)

Auringossa kaunosesti
Kosken kuohu välvähtää;
Päivän helle lämpösesti
Ruusu-tarhan päivittää.

Istuvatpa rannikossa
Neitit vasten uimistaan;
Tahdollansa ruusukossa
Poika pilkk’ on piilossaan.

Waaraa eivät keksi neitit,
Eikä karta juorujaan;
Hullutellen siinä leikit
Määrätöinnä lasketaan.

”Miksi jos nyt luultaisiinki
”Wehkeistämme täällä vaan?” —
”Miksi jos nyt luultaisiinki”,
Huikkaa poika piilostaan.

”Kiinni poika solmitkaamme!”
Kiinni poika solmitaan.
”Poika kohta kostakaamme!”
Poika kohta kostetaan.

Kuinka solmivat he poijan?
Kukkasilla solmittiin.
Kuinka kostivat he poijan?
Suuta sille annettiin.

K. L—s.

Avio-vaimon nöyryys.

Wanhan-envmen kertomus

Piemont’in maassa, korkean muoren juuressa,on ämeriäs herras-kartano, jonka alle kuuvukukoistamia kaupunkiakin ja monta kaunista kylää. Ensimäinen raja-kreivi, joka oli tämän maan isäntä, oli nimeltään Walter. Hän olimuhkeamuodoltansa, siveä tavoissansa.nuori ijältänsä ja hyvin lahjoitettu ymmärryksellä. Waan hänellä ol sunvi taipumus n,etsästälniseen jalinnun-pyyntöön, että näiden tähden kaiken muun unohti ja maansa hallituksenkin kokonaan laimin-löi. Niin ei hänellä ollut naimiseenkaan halua, ei niin että hän olisi naimattomuuden lupauksen tehnyt, vaan tuo ylistetty nuoren mielien vapaus ja rakkans siteettömään elämään jaitsevaltaisunteen estivät lianen avv-yliteyttä tnumimasta.

Jos siis linvät ystävänsä milloin pnhuivat hänelle naimisella, niin mastan hän tavallisesti: .,minä en voi myödä mapauttanl ja ottaa vaimoa kanssa-hallitsijakseni.

Naimatoinna ollessani teen, mitä tahdon; vaan naituani täyty!) minun monesti tehdä,mitä maimoni tahtoo. Jos en niin tee, niin tulee maimoni Masta hakoiseksi ja näin ei huoneessani ole mnuta kuin riitaa ja toraa!” Alamaisille ei tämä heidän herransa käytös ollut mieleen; he ollsimat kernaasti suoneet l)änen tulevan onnelliseen naimiseen ja siittävän perillisiä tilnksillensa. .^reimi-kunnan ylimykset neuvottelivatkin siis, kuinka asian toimittaisivlit niin. että saisivat her- ransa naimaon. Sitä varten tulivat he muutamana päimänä kaikki raja lreimin eteen, ja vanhin heistä puhui tälle seuraavilla sanoilla:

herra ja raja-kreimi! Teidän armonne ystävällisyys lullaa nieille uskalluksen, vapaasti ulos-puhua, mitä mielessämme ajatelleet olemme. Me emme usko, että te sitä pahaksi panette, koska teidän hymätahtoisuutenne ja isällinen mielen-laatunne meille kaikille on kyllin tuttu. Me luemme itsemme onnellisiksi, että meillä on niin hyvä herra, joka meitä suojelee. Mutta vielä onnellisempina pitäisimme itsiämme, jos saisimme ijäksi päimäksi pitää teidät herranamme. Waan me tiedämme hyvin. että tämä ei ole mahdollista. Mutta likinnä tätä on se. että saisimme rakkaudella palvella teidän perillisiänne. Herramme on kyllä tätä nykyä vielä meehva ruumiiltansa ja nuori ijältänsä; vaan hän tietää hyvin, että vierevät vuodet nmyttävät hänenkin voilnansa. Tentähden on meidän alamainen anomuk- semme, että teidän armonne olisi hyvä ja avio-liittoon menemällä pitäisi huolen siitä, että perillisissänne eläisitte eteenkin päin ja vielä kuoltuannekin meitä hallitseisitte.

Jos tämän meidän nöyrän pyytömme otatte korviinne ja meille taskun annatte, niin olemme me valmiit teidän armollenne etsimään semmoisen ryöttynän, joka heimon, kauneuden ja siveyden puolesta on oleva meidän herramme mertainen.” kuultuansa nämä sanat oli kreivi vähän aikaa ää neti ja mietti esitystä mielessänsä. Waikka se kyllä tun tui maikealta. niin voitti rakkaus alamaisiansa lohtaan hänessä kuitenkin ja dän päätti myönilyttääheidän anomuksensa.

Niin hän puhui heille. ”vttaat yotämät Nöyrä anomuksenne pakoittaa minun suostuniaan maatimnkseenne ja tekeinään, mitä en koskaan ole aikonut tehdä. Tillä minä olin päättänyt täydellisesti nauttia vapauttani, jota avio-»’äädyssä ei taida voida tehdä; vaan nyt taivun kumminkin vapaa-ehtoisesti alamaisteni pyyntöön, näyttäeikseni heille, että heitä rakastan ja että tahdon täyttää kaitii heidän kohtuulliset maatimuksensa.

.Nuitenkin kiitän teitä tarjostanne, valita minulle vertaiseni puoliso. Tämän vaivan tahdon itse ottaa päälleni ja luotan tässä Jumalaan kaikki-maltiaa- sen. jolla amio-säädyn onni on kädessä. Hän on saattama minulle semmoisen vaimon, joka ei häiritse ran haani, ja joka samalla antaa minulle perillisiä, että huoneeni hallitun tässä maassa tuleviksikin ajoiksi makautuu.

Waan yhden seikan pyydän teidän kumminkin itselleni lupaamaan, joka on se: että pidätte sen, jonka minä amio-maimotseni valitsen. raja-kreivinnana, kunnioitatte häntä emäntänänne ja oleile hänelle kuuliaiset. Lika saa teistä kukaan valittaa sitä. minkälaisen vaimon minä otan, vaan pttää teidän sitä, jonka minä puolisokseni valitsen, pitää kunniassa niinkuin jos olisi hän suomalaisen ruhtinaan tytär.” Tämä vastaus ilahutti kreivin koossa olevia alamaisia ja kaikki olivat hyvin tyytyväiset lupaamaan, mitä kreivi oli heiltä vaatinut. Juhlallisesti vannoen lupasivat he sentähden olla alamaiset sille vaimolle, jonka hän valitseisi. ja olipa se minkä-laatuinen tahansa,niin eivät he koskaan valittaisi hänestä mitään. Titten erosivat kemyellä mielellä kreivistä, ja odottivat ikävällä nähdäkseen, millaisen neidon tämä valitseisi puolisok- sensa.

Waan kreivi vietti muutamia päimiä ajatellen,kenen hänen piti ottaa vaimoksensa. Wiimein päätti ottaak- seen, ei rikasta perillistä, vaan köyhän ja nöyrän neitosen, jota kaikessa olisi hänelle kuuliainen. Muutamain Miikkojen kuluttua ja vahvistuttuansa päätöksessänsä käski hän hovi-mestarinsa laittamaan kaikki valmiiksi pian tulemille häille. Ei kenkään vielä tiennyt, kuka neito morsian olisi, eikä kreivi sitä sanonut kelienkään, Maikka kuin usein olisi häneltä sitä kyselty.

Sillä välillä valmistettiin kaikki suurten tavalla valmiiksi ja kussut lähetetyin monelle korkealle vieraalle.

Hää-päiuia läheni eikä kukaan mielä tiennyt, miotä morsianien piti tuleman. Kreimi teetti kulta sormuksia ja korva-renkaita, joihin oli ottanut mitan eräältä toiselta tytöltä, joka kasmultansa oli yhden-lainrn hänen mor siamensa kanssa, .<iuin nyt määrätty päimä oli tullut ja suuri joukko luisuttuja mieraita oli läsnä, ei enää muuta kmmattu kuin kreimin morsianta. Niin kaikki alkoivat tätä ihmetellä, ja monikin enveli, että eimätkö lienekään koko häät ilman lystin muoksi maan laitetut.

Puoli-päimäisen hetki oli tullut; huoneet ja pöydät olivat koristetut, ruuat tailki valmisna; Maan el kumminkaan mielä tuultu sanaakaan, kenen kreivi oli morsiameksensa valinnut, Wiimein täytyi vierasten kysyä häneltä, minkä muoksi hän sitten oli kutsunut heidät häihin.

Waan hän .vastasi heille, ett’eivät hätäileisi; »norsian muka oli jo tulemassa; ja hän pyysi kaikkien olemaan valmisna hänen mustaansa lähtemään ja hänelle kunniaa osoittamaan. Niin kokoutuimat kaikki herrat ja roumat ja läksimät yhtenä linnasta ulos. Etu-nenässä ratsasti lreimi itse juhla-vaatteihin puettuna, hänen perästänsä ajoi kauniissa Maunuissa muutamia ylhäisiä roumia, joilla mmsian-puku ynnä kaiken-laisten koristeiden kanosa oli suletuissa arkuissa. Hää-seurue oli näin tullut ensunäiseen kylään, maan ei kukaan tiennyt, mihin asti tätä näin piti mentämän. Kuitenkin soeli mieraissa leminnyt huhu, että muka tämä kylä olisi paikka, jossa kreivi olisi päättänyt malita morsia- mensa, ja maikka ei kukaan voinut arvata. millä tamalla tämä oli tapahtuma, niin olimat kumminkin kaikki kylän-tytötkin, joiden kormiin sama maine myös oli joutunnt, uteliaisuudesta kokoutuneet yhteen kokoon ja odottimat kreimin morsian-maalia.

Niin elipä tässä kylässä, jossavei ollutkaankuin inuutamia talon-poikia ja nekin hyvin köyhiä, muuan mies nimeltä Ianikula. köyhin kaikista, jolla oli ainokainen tytär nimeltä Kerttu; tämä kyllä oli köyhä,mutta kaunis marreltaan. simeä tamoiltaan ja hymillämielen-lahjoilla lahjoitettu. Hän paimensi isänsä pientä lammaskatrasta ja mietti enimmän aikansa ulkona kedolla, kuitenkin keitti hän ruuankin perheelle, ja iltaisilla istui hän puoli-nöhön asti ja kehräsi. Wanhemmillensa hän oli kuuliainen ja muutoin hyvin jumalinen. Tämän neidon oli raja-kreivi sivu-ratsastuessansa usein nähnyt ja pannut mieleensä hänen käytöksensä. Jo kauan kantoi hän sydämessänsä hänelle rakkautta ja oli päättänyt hänet naida.

Nyt hää-vlerasten tullessa kylään oli Kertturukka ollut kaivolla ja riensi juuri mesi-ämpärinensä kotiin päin, samatta myös toisten tyttöjen kanssa katsoakseen inistä morsian oli tulema. Waan hänen lähetessä kotiansa astui kreivi hänelle vastaan ja sanoi hänelle: …Nerttu. missä isäsi on>” Tyttö lyytisti polviansa hyvin syvään ja vastasi suurella kunnian-osoituksella: ”kotona se on. armollinen herra.” ”Käske häntä minun puheilleni”, sanoi kreivi. Miehen tultua ulos ottikreivi häntä kädestä, mei hänen vähän syrjään ja puhui hä- nelle selvällä äänellä näin: ”minä tiedän, rakas Iani- kula, että siiiä olet hurskas ja rehellinen mies. ja ettäs minulle, isännällesi, kaikessa olet kuuliainen: sentähden kysyn nyt sinulta: tahdotko minulle antaa tyttäresi Ker tun avio puolisoksi ja minut, isäntäsi, ottaa vavyksesi?” Mies-parka häminäotni tätä puhetta eikä tienmit mitä hänen siitä piti ajatteleman ja sanoman. Wasta kreimin uudestansa maadittua mastausta sanoi !,än mamisten: ”armollinen herra, pelosta en Moi sanaakaan mastata, maan kosla olette isäntäni, niin Mä minun tahtoni olla niinkuin teidän tahtonne. Ja jo.’ siis toden perään tahdotte tytärtäni avio-puolisoksenne, niin olen minä liian halpa teiltä sitä kieltämään.” Kreivi mastasi: ”hymä, menkäämme siis me kahden iirit sinun pirttiisi. Minun pitää kysyä tyttäreltäsikin sekä tätä asiaa että muutakin.”

somHäamanm; ästyneinä jäivät laitti hää-mieraat ulkona sei- niutta kreivi meni isän kanssa sisään, otti tytärtä kädestä ja sanoi: ..koska st on niin dyvin isäsi kuin minun päätös, että sinä tulet minun vaimokseni, niin ei suinkaan sinulla, Kerttu, ole mitään sitä vastaan”.

Hämmästynyt neito säikähti, ikäänl^in jos olisi taivas pudonnut hänen päällensä ja maa häntä ympäri pyörittänyt. Mutta kreivi puhutteli häntä lempeillä sanoilla: ”elä hämmästy, Kerttu kultani, sillä sinä olet se. jonka minä kaikista vaimoista maan päällä olen valinnut morfiamekseni; ja jos sinä tähän suostut. niin vihitän minä itseni jo tänä päivänäsinuun.” Kerttu lyykistäytyinöyrästija vastasi:»armollinen herra minä en ole mahdollinen niin suurta kunniaa vastaanottamaan; vaan jos teidän totinen tahtonne ja sydämenne halu on, minut, köyhän talon-poikaisen tyttörukan, ottaa palvelijaksenne, niin en minä saa olla vastoin herrani tahtoa.” Tämän jälkeen lausui kreiviyksivnkaisella katsannolla: «ennenkuin kumminkaan sinut aviovaimokseni otan, Kerttu, kysyn sinulta, oletko valmis vapaa-tahtoisella sydämellä minua kaikessa tottelemaan, etkä missään asiassa vasta-rintaa tekemään;niin että ilman suutasi vääntelemättä ja ilman nenäkkäittä puheitta kannat kaikki, mitä päällesi olen paneva?” ..Armollinen lierra lreivi”, vastasi neitonen, ”jos minä tämän suuren ansaitsemattoman kunnian saan, tulla teidän puolisoksenne, niin lupaan minä, ett’en tahallani mitään tee enkä ajattele, joka olisi mastoin teidän mieltänne, te ette moi minulle tehdä ettekä käskeä mitään, jonka minä pahaksi panisin, maikka vielä kuolemaan käskisitte.” Nämä sanat olivat kreivistä mieleen ja hän sanoi iloisesti: ”se on kyllä! jos tämän olet tekevä, niin en vaadi sinulta enempää mitään.”

Näin sanottuansa otti hän häntä kädestä, vei hänen ulos ja näytti kanta kaikille läsnä-oleville; sanoi sitten korkealla äänellä: ”tämä neitsyt on minun morsiameni ja teidän armollinen emäntänne; kunnioittakaa ja rakastakaa häntä, ja jos minua arvossa pidätte, niin pitäkää häntä vielä enemmän arvossa.” Ja nyt käski sitä varten varustettuin rouvain / tytön päältä riisumaan talon poikaiset vaatteet ja pukemaan hänet kauniihin morsius-pukimiin, että hän voisi astua kreivin kotiin uuden säätynsä asussa. Nouvat ottivat tytön maan-tiellä keskeensa ja asettuivat piiriin hänen ympärittens^, niin ett’ei kukaan nähnyt, mitä hänelle lehtiin.

Niin neitsyt riisui talonpoikaiset vaatteet päältänsä ja puki itsensä niin kauniilsi, että häntä tuskin enää tunnettiin samaksi tytöksi. Kuin hän nyt näin kiireen mukaan oli koristettu, niin että näytti kreivinnalta eikä enää talon-pojan tyttäreltä, veivät rouvat hänen kreivin tykö ja esittivät hänen hänelle morsiameksi. Rajakreivi veti varoilla pitämänsä kihlasormuksen esiin, pani ftu hänen sormeensa ja teki kaiken kansan kuullen juhlallisen uskollisuuden lupauksen hänelle. Tämän jälkeen asetutti kreivi morsiamensa lumi-valkoisen hevosen selkään, ja vei hänen ilolla ja kunnialla lreivilliften linnaansa. Kansa juoksi suurissa joukoissa jälestä ja huusi: ”eläköön Kerttu!” näin toivottaen neitsyelle onnea ja menestystä tähän odottamattomaan avio-liittoon.

Nuori pari-kunta vihittiin vielä samana päivänä linnassa ja sitten pidettiin häitä kaikella ilolia.

eikä ollut yhtään, joka ei olisi samalla kummeksinut ja hyväksynyt tätä eres-kummmsta liittoa. Sillä näytti niinkuin olisi Jumala itse taivaasta sen päättänyt ja siveälle Kertulle niin hyvät armo-lahjat lähettänyt,etä arveltiin häntä kasvatetuksi ei talon-poikaistssa kodissa, vaan vapaa-sukuiftssa hovissa, niin säädyllisellä käytöksellä, niin hyvällä taidolla ja ynnnärryksellä ja niin lempeällä ystävällisyydellä kohteli hän kaikkia; ja sentähden rakastivatkin ja kunnioittivat häntä kaikki san- gen isosti. Ja ne, jotka olivat hanen tunteneet lapsuudesta, taisivat nyt eiM vähän ajatella sitä, että häll muka olisi köyhän Ianikulan tytär. Ja elikin nuori parikunta semmoisessa rakkaudessa ja sovussa, ett’ei yksi toistaan vahinimälläkään sanalla vihastuttanut, ja molemmat antoivat alamaisillensa kauniimman jumalisuuden ja snveyden esi-merkin.

(Jatketaan.)

Kotimaalta

Tavarain kuljetusta Pietarista Saimaan vesien rannoille feventäaffenfS on H. K. M., julistuksessa 9:ltä p-.ltä t. f., armollisesti säätänyt, että alusta lastattaessa Pietarissa saapi aluksen isäntä sikäläisestä suoma- laisesta tulli-roirasta pvutää ttsellensä lastauksen kaitsijan, jolle hänen ou, asetuksia myöten, suoritettava paiväpalkla ja ruoka rada; tämä kaitsija, joka kolo lastausajan on läsnä, katsoo perääu, että alus lastataan sillä taroaralla kmu ilmoitettu on; lastattua tulemat sitten a n-omaifet veuäläiset tulli-virkamiehet ja sinetillä flintpanevat lasti-huoneen ovet ja tuutut ja fantaaat tulli5 veron, jos tavarasta sitä tulee suorittaa. Tästä menetyksestä on se etu, että aluksen tultua Viipuriin, sitä ei siellä tulli-tutkita, jos sinetit oivat eheät, vaan saa fe hett kulkea edellensä.

Loisten (itsellisten, populien, kesti-miesten) päivätyö=velvollisuudesta papeille j.n.e., on H. K. M. [Hänen Korkea-arvoinen Majesteettinsa] 15 p:nä viime maalisk. tehnyt sen päätöksen, että kuin loinen ei ole suorittanut päivä=töitänsä ja hänellä ryöstössä ei löydetä varaa niitä suorittaa, niin on se isäntä, jonka päällä loinen on hengillä, velvollinen tämän päivä=töistä maksamaan; ollen isännällä oikeus sitten joko työtä teettämällä eli muuten ottaa omansa loiselta.

Huoneenhallituksen-seuran surkeasta päätöksestä, ett’ei maanviljelijäin kokouksessa tule käytettäväksi muuta kiellä kuin ruotsia, tulee meille alin-omaa valituksia.

Kaikki valittavat samaa kuin viime n:rossamme kirjoittaja Mikkelistä, nim. että suomalaisella maan-viljelijällä ei ole mitään tekemistä koko kokouksessa, kuin hänen siinä tulisi puhua tulkin kautta.

Ainoastaan tilan vähyys ja valitusten yhtä pitäväisyys estää meidät niitä lehteemme painattamasta.

Helsingin Sanomille.

Rakas mosteri!

Kutsua valehtelijaa valehlelijalsi, se olisi raakaa täytöstä meidän siviötyneinä aikoina, erittäinli kuin 3e itse olette syypää; sen olette jo monasti selittänyt. Naan sanokaapas seutälden itse, miksi Teidän käytöstä tulee,.karahlierata”, kuin 58 n.rossanne sanotte että ”hra iutel.dentli Gripenherg ssiinä n:rossanne) oitafte Euon-ettaressa olleen kirjoituksen lahjoitusmaista Viipurin läänissä!” Nävttäkääpäs toteen, missä ja miten E:tar on syyttänyt hra Gripenhergiä, että hän olisi muutoin luin rrapaamielisesti kohdellut Kurkijoen lahjoili-Smaan alamaisia? Tavallisunden mukaan Te nylti työnnätte hra intendentti Gripenhergin itsensä ja hänen monet ansiot eteenne, kuin elte voi sanojanne todistaa. Waan se oli lniteuki väärä telo Teiltä, kuin ette ensin itse katsoneet E:ltarlen ennenkuin äskeisillä lauseillanne tunnustitte dra inttndentti Gr— gin erehdytlälrät puheet omiksenne.

Sillä Sitar ei ole syyttänyt hra Gr— gia,ei edes ottanut julkaiStalsensa syytöksiä, joita oli Kurkijoelta lähetelty srkä däutä että ruununmiehiä ja pappia vastaan siinä pitäjässä, sentähden juuri ett’ei S:tar uskonut niitä syytöksiä tosiksi naan liesi ne yksipuolisiksi. Muutoin olisi Suometar ottanut ne omiksensa ja julaissut ne, vaatimatta lähettäjän nimeä totuuden roakundelst.

Mitä taas S:tar lausui lahjoitus-maista Viipurin läänissä, että ne muka ovat ”lonkkanSkiviä” maassamme, senhän Te itseki sa- notte, tuin mainitsette että ne lahjoitusmaat ovat ”raskas, mutta välttämätöin kuorma entisistä ajoista.” Ja hra Gr— g itse selityksissänsä osoittaa, että ne niin ovat.

Niin näyttää hän, että Kurkijoen lahjoitusmaan alamaisia on koettu pakottaa tekemään kontrahtia isäntiensä kanssa poisajamisen uhalla, vaan että liki 1,200 lampuodista, joten paljo niitä kuuluu sen lahjoitusmaan alle, on ainoastaan 236 tehnyt kontrahtia, ja niin on liki 1,000 lampuotia pois-ajamisen ehdossa, jos eivät viimeistäänki ensi syksynä tee kontrahtia.

Nämä ovat Gr— in omat sanat niinkuin seki on, ettei kukaan ole saanut Knrkijokelaisia ymmärtämään, että kontrahdin teko olist vaan talonpoikain itsiensä turvalsi ja eduksi. Onkos S:tar lieltanvt niin olevan, luin se kehoitti isällistä ja armiasta hallitustamme sekaantumaan Kurkijokelaisten seikkaan juuri sentahden että niin on, eli ett’eivät Kurkijolel.

usei uäy ”millaän ehdolla ruveevan tekemään lampuotikontrahteja”! Wai onkos se E:ttaren syy,että Kurkijolelaiset ovat tyhmiä ja antavat nurkka-sihtierieli villitlaä ilsiänsä hyöduttömäänupvinistaisuuteen Tahi jos Sttar rupeist heitä ylipuhnttelemaan, että tekisivät niitä kontrahtia, eikös Kurkijokelaiset sanoisi: ”vhteenpäin sekin herra huutaa”, niinkuin hra Gr— g kertoo niiden sanoneen itsensä h. y. kenraali-lnvernöörin samanlaisesta ylipuhutuksesta ja kehoituksesta! Wai ettekö Teki, hmvä mosteri, mielellänne ,rist ftnnaa kuin S:tar, että armias hallituksemme kotisi jotali leinoa saadaksensa vältelvksi sitä uhkaavaa onnettomuutta, että liki tuhat^ lampuotia Kurkijoella ensi syksynä ajetaan mieron tielle, jos einät siksi ole tehneet kontrahtia?

Sen ymmärtää jokainen, että Kurlijokelaisilla ei olisi mitään roaaraa eikä luulluin ja totisteuki oikeusteusa hukkaa kontrahdin teosta, multa menkääpäs itse, hyvä mosteri, sitä asiaa Kurkijokelaisille se- littäniään; hra Gr— g on Teille kertonut, että kaikki muut ovat turhaan vaivanneet itsiänsä. Olkaa samalla kertaa niin hyvä ja selittäkää hra Gr— gille, että hän puhnu aivan omiansa kuin sanoo, että S:tar olisi puhunut Klirlijoen talonpojilta mallatun tilainsa omistus-oikeus; sillä sitä S:tar ei ole sanonut, sanoi vaan ett’eivät lahjoiNismaiden talonpojat Wiipurin läänissä ”näy saavan päähänsä, miten he ovat muuttuneet laillisista tilainsa omistajista lampuodeiksi.” Onko se valetta eli runoelmaa?

Mitä itseensä omistusoikeuden perustukseelhtulee, niin olkaa niin hyvä ja pyytäkää hra Gr— giä lukemaan, mitä von Knorring puhuu kirjassansa 6»»,!rinlimll” stv. 113, että muka ”useimmat lahjoitusmaista olivat alkuansa ruununtiloja, jotkut ruunun-hovia,moni puustellia, relst-tiloja m. m.”, vaan muistuttaa, että Äyrapään ja Käkisalmen kihlakunnissa, johon viimemainittuun kihlakuntaan Kurkijoki kuuluu, ei löytynyt relfi-tiloja Ruotsin ajoista. Mutta olivatpa lahjoitusmaiden tilat alkuansa olleet mitä luontoa tahansa, se ei auta enää sitte kuin teisarill. Julistuksessa marraskuun 25 p:ltä 162tt lahjoitusmaiden aluskunnat määrättiin relst-tiloiksi.

Siis ol’.st parasta jos Kurkijokelaiset tottelistvat hra intendentti Gripenhergin hyvautahtoista kehoitusta ja aikanaan tekisivät kontrahtia. Se ei kuitenkaan haittaisi, jos ruunu puolestansa ottaisi varteen hra rovasti Hartmannin jalon nemvon ja lunastaisi mainitut maat pois nykyisiltä omistajiltansa

Helsingistä:

Meri-taidon koulussa tässä kaupungissa on, 1:nä p:nä t. k. annettua tiliä myöten, menneellä vuodella ollut 36 oppilaista, joista tutkinnen pidettyä 12 on laskettu kauppa-laivojen päälliköiksi ja 3 kauppa-laivojen peri-miehiksi.

Luvatointa kauppaa metsä-linnuilla on käyty tässä kaupungissa pitkin tätäkin kevättä.

Ihmeellistä on ett’ei polisi ole sattunut keksimään ja edes-vastaukseen saattamaan niitä, jotka talosta taloon kävellen ovat myövinänsä allia ja muita vesi lintuja, vaan enimmiten kaupitsevat teiriä, metsoja j.n.e.

Mitä sillä lailla sitten tehdäänkään, kuin jokainen saareston-ämmä saa sitä polkea mieltänsä myöten.

Jokainen tietää, että lintujen pyytäminen ja ampuminen näin keväällä pesimisen aikaan on hyvin vahingollinen koko lintu-suvulle, sillä yhden linnun saaminen hävittää usein kymmenittäin sen sukua munissa ja pojissa, jotka jäävät häviämään.

Sitä haittaisi, että ne, joilla siis on velvollisuutena valvoa että laki noudatetaan, ankarammin vainoisivat tämmöistä, maalle vahingollista lain rikkomista, varsinkin kuin virka-kiihkoa useasti näytetään vähä-pätöisissä asioissa.

Majisterin-wihkiäiset lähenevät nyt lähenemistään. Niiden pitämiseksi on määrätty torstai 31 p. t.k.

Seppelten punojaksi on nykyjään valittu mamseli Sofia Ilmoni. Seppelöitävät kävivät viime tiistaina, Sofian päivänä, hänelle laulamassa.

Majisterin-vihkiäisiä ei vietetä muissa maissa kuin meillä ja Ruotsissa. Ja vanhan-aikaisilta ne kyllä alkavat tuntua meilläkin.

Laurolla (laakerilla) seppelöiminen, tykillä ampuminen, puolipäiväiset, tanssi-pidot j.n.e. on kyllä liikanaista sen edestä, että nuorukainen välttävästi on alkeis-lukunsa päättänyt. Warsinkin meidän maassa on se turhamaista, että seppelöitävien pitää kustannuksellansa syöttää-juottaa kaikkea maa-ilmaa, ja tekevätkin kustannukset jokaiselle heistä vähintänsä sata hopea-ruplaa.

Upsalassa aiotaan myös, ja samana päivänä kuin meillä, pitää majisterin-vihkiäisiä.

Waan siellä ovat seppelöitävät yliopiston hallitukselta pyytäneet 1,000 riksiä juhlan-pitämisen avuksi, josta nähdään, että siellä koko juhlaa aletaan pitää raskauttavana ja turhana ulos-tekona köyhiltä nuorukaisilta.

Tapa-turmainen tapaus. – Näillä kahdella viimeisellä viikolla ovat ihmiset tässä kaupungissa vaivanneet päitänsä ja käyttäneet kieliänsä arvelemalla sitä kummallista kohtaloa, joka tapasi yli- opiston lehtoria Caireniusta.

Menneen viikon maanantai-iltana oli hän nim., oltuansa erään tuttavansa luona, noin kello 11 toisen tuttavansa kanssa lähtenyt sieltä, ja tästäkin erottuansa kadulla alkanut astua kotiinsa päin.

Siitä hetkestä saakka ei häntä ole kukaan nähnyt,

ja sinä yönä ei hän enää ole kotona ollut, koska tila aamulla oli ollut koskematoin. Turhaan on polisi etsinyt ja kuulustellut häntä joka paikasta; ei vähintäkään jälkeä hänestä ole löydetty, ja mies on kateissa niinkuin pilviin temmattu.

Luulot hänen katoamisestansa ovat kahden-laiset: hän on muka joko murhattu eli on hän jossa-kussa yht’äkkiä hänessä syntyneessä mielen-muutoksessa itse mennyt järveen.

Jälkimäinen luulo ei kumminkaan ole kovan toden-mukainen. C. oli tyyntä ja tasaista luontoa ja virka sekä raha-asiat olivat hänellä hyvät, niin että hänellä kyllä oli syytä olla tyytyväinen ja iloinen, niin-kuin olikin.

Epä-luulon haamu liikkuu taas meidän kaupungissamme, tällä kertaa lääkityksen muodossa.

Muuan hurja saksalainen lääkäri menneessä vuosi-sadassa nimeltä Hahnemann oli nim. havaitsevanansa, että lääkkeet, otettuina sanomattoman pienissä määrissä, vaikuttaisivat tehollisemmasti kuin tavallisissa.

Hän sanoo esim. näin: ”tiputa märkä kiinan-kuoren mehua vesi-saahviin, hämmennä se hyvin, ota sitten ja laske taas tippa tätä sekoitusta saahvilliseen puhdasta vettä, ja siitä vielä kerran tipaus kolmanteen vesi-saahviin; tätä kolmatta sekoitusta voit ottaa niin ja niin monta tippaa, niin paranet horkasta.” Järjellinen ihminen ei luulisi tämmöisessä lääkkeessä olevan muuta jälellä kuin paljaan puhtaan veden. Waan Helsingin Sanomat, joilla aina on ollut taipumus uskoa kaikkea ihmeellistä niinkuin tanssivia pöytiä j.n.e., vakuuttavat nyt monen paranneen horkasta tämmöisellä lääkityksellä, jota täällä myödään hra Maermontan’in apteekissa.

Waan jos tämä lääke parantaa horkan, niin parantaa sen sitten puhdas kaivo-vesikin, sillä eroituksella vaan, että potilas saa pitää rahansa, jotka nyt paljaasta vedestä menevät hra apteekkarin taskuun.

Seura-teateri on nyt antanut neljä näyttelyä, nim.

menneen viikou perjantaina, ja tällä viikolla maanantaina, tiistaina ja eilen. Kuta enemmän näyttelijät omat harjautuneet, sitä paremmin on näyttely mennyt. Joka kerran on teateri ollut täpösen täynnä. Majiöterin-vihtiaisten aikaan on aikomus näyttää Putroniusta.

Mäntyharjusta. – Täälläkin on hervoisia nykyisin uitettu järvien avennoissa vaan ei sentähden kaikki kuolleiksi.

Sattui kuitenkin yhdelle miehelle kulkeissansa Savitaipalen Kuolemajärven pitkää selkää että hevoisensa vaipui jäähän ja kuin ei mies voinut saada sitä siitä ylös, niin hän läksi apua hakemaan ja päästi juhtansa valjaista irti, solmien pään kiini aisaan, jonka hän asetti poikelle aventota.

Tullessansa takasin apu-miehen kanssa ei enää hevoista ollutkaan avennossa vaan ohjat ja aisa ja kuin ei kaula-kellokaan enää kilissyt, niin päättivät he hevoisen jo menneeksi jään alle niin syvälle eli niin kauvas että ei sitä enää ollut varttomista takasin, jonkatähden myös kuorma kuljetettiin toisella hevoisella, jonka matkamies sai ostamalla.

Kotiin päästyänsä ei hän virkannut kohta tästä vahingosta mitään, vaan sanoi vaihtamalla saaneensa sen toisen hevoisen, ehkä välirahaa ei missään näkynyt, vaikka tämä juhta oli entistä huonompi ja ei olisi pitänyt omasta luopua.

Mutta kuin viikon perästä kirje tuli Savitaipalesta että, hevoinen oli ilmaantunut siellä kirkonkylässä ranta avennolla, ehkä kirjoittaja ei voinut todistaa, mitä tietä se sinne oli takaisin kiertänyt, arvellen sen ei kuitenkaan uimalla vaan jalvoilla jään päällitse viitta-tietä myöten kulkeneen niin meni haltia taas omansa omistamaan, joka oli omilla voimillansa avennosta itsensä pelastanut.

Kotiin taas tultua oli jo ostomies ostetulle hervoiselle, joka maksoi vielä voitto-rahatkin, josta koko asiasta ei siis ollut vahinkoa vaan vielä vähän voittoakin.

Älkööt kuitenkaan muut tästä ottako oppia hevoistansa aina aventoon heittämään; sillä ei kaikki hevoiset osaa avennosta avennolle kulkea.

Ulkomailta

eivät sanoma-lehdet kerro mitään uutta. Kapina Sisilian saarella ei ole viela tukahutettu, ja ainoa asia, josta sanomat puhumat, on se, onko Garihaldilähtenyt Sisilialaisille avukst vai ei. Tulerrassa u:rossamme voimme ehkä antaa laveampia tietoja tästä asiasta niinkuiu muistakin.

WtyW ZMituklill.

Frenekellin ja Pojan kirjakaupassa Helsingissä myydään:

Kasrrntarha-kirja rahvaan hyödyksi. Olli Enerothilta.

20 top.

Nuija-sota, sen syyt ja tapaukset. Kertoellut Yrjö Koskinen.

1 rupl. 85 top.

Muutamia neuvoja ja johdatuksia lähetyslirjain tekemiseen.

35 kop.

Asianajaja, eli lain>oppillinen käsikirja suomen kansalle.

75 top.

Kokki kirja, elikkä neuvoja tarpeellisempien joka-aikaisien ja pit?’ruoklen laitokseen. 30 kop.

Unenselityskirja. 5 kop.

Oppikirja luontotietehesen U. I.Berliniltä. 35 kop.

Mansikoita ja Mustikoita. I. 00 kop.

Muistelmia matkoilta Venäjällä vuostna 1854—1858.

Kirjoittanut A. Mavist. lrupl.

Maapapin Wakefjeldissa eläma. Luultavasti hänen oma kirjoittamansa. 50 kop.

IohdUus kesäkalain viljelylseen Suomessa. Kirjoit. H.

I.Holmherg. 5 top.

Oppikirja Suomen maatietehesen. Kirjoitti A. G. I.

Hallsten. l5 kop.

Maan Tiede. 25 kop.

Setän opetuksia sielun «viljelyksestä, ajattelemalle kansalle luettavalst liljoitt.IW. Murinan. 20 kop.

2 (l)

Kaupan Frenekell’!» ja Pojan kirjakaupassa Helsingissä: Taulu, joka osoittaa mitä hopia-r.ipla ja kopeikka tekee Suomen markassa ja pennissä.

Palosammutus kaluja

kaikenlaisi” niintuin: sammutus ruiskuja. vesen«imy-ta>uja, täfl-rulsknja. ämväreitä, nuohottimia, pale»louktuja m. m. myöpi Oihera, ja Vade.

6 (3) Helsingissä.

Kelloin valatus.

Kaiken-isoisten killonlelloin tetemisen tilauksia ottamat allekirjoitetut vaslilan, tolituullisimpil» hintoihin tuin muös vaslaamalla että ne tnlevat le!voll>sia ja piiäviä.

Myöoki löytriy taupalsi työ», tieton-soitto, ja poio«telloja. sekä meillä etlä Suomen teosten kaupassa.

Osherg ja Bade. « (3) Helsingissä.

Maaviljelijöille kaupaksi: Niskuri.koneita liMerilan eli !justerhy’n tehtaasta;

auroja samasta tehtaasta

Jämsän auroja Karhalan tehtaaéta; ,Äte>in” auroja Karkkilan rauta, uukista; Samoja auroja, Nuotfissa tehtyjä; Timotei»heinin siemeniä (Phleum pratense) ; Pun’»apilaan siemeniä (Trifolium pratense); Wa>tl’«apllaan ., (Trifolium repens); .,A!sile »apilaan siemeniä (Trifolium hyhridum); Karma-nulmlklaan (Holeus lanatus); Puntaripää» heinän (Alopeeurus pratensis); Koiranruoh0’heinän siemeniä (Daetylis glomerata);.

Ke!ta-lusernl’helnzn (Medieago lupulina); ©nanoa eli llnnunsonnitusta Perusta.

Vtyös vaStaan» otetaan ja toimitetaan tllaulsia vilja«. naurisja niitty»lannoitutsen tuottamiseen ..Väkilannoituksen” tehtaasta Stettlnissä. Wiimemainittuin lannoitus-aineiden vhdistyksistä luin myös niiden täyttämisessä tehdyistä havainnoista kirjallisia selitutsiä annetaan llmaisetsi alletirjoitettuln laupvakonttuoriesa.

G. A. Herlin ja tumpp.

Kotiniais’ttoll!suuden puodissa Nitolai.lirlon vastapäätä Senaatti-torin fivu!^,i 24 (8) Helsingissä.

Kaupan Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Jauhettua tliitua.

Puna-multaa.

Lyiiy-niutaa (lyyvlttiä), Liimaa.

6iitffl«mutaa (sinlll-vittiä).

G. 51. Herlin.

puoti on vasta päätä Nilolain-kirlkoa 24 (8) Senaatin-torin varrella.

l^U” Kaupaksi Iyväskylassa. °NI Lanka-puodissa myydään tehtaan hintaan: Walaistua Tampereen pellava-palttinaa.

3 (2) Th:s Hägaman.

Kaupaksi.

Suomalainen Wirsi- ja Gvankeliumi kirja, siihen sopivain kappalten kanssa, Gsivallan armollisesta käskystä j.n.e. paranneltu, niin muös v:na 1695 hyrräksi katsotun ruotsinkielisen Virsikirjan jälkeen enännetty. Nyt taas vasta uudesta ojennettu.

Tätä kauniilla kirjaimilla ja valkosella paperilla painettua Wirstlirjaa 16:ssa saadaan ostaa Suomalaiseu Kirjallisuudeu Seuran kirjapainossa 18 kopeikalla, kun vädintäki 100 niomatonta lappalta yhtaikaa otetaan. Mutta jos 500 kappalta ostetaan, saadaan kappale 17 kop. Kirjeillä voidaan tätä virstkirjaa myöski tilata, jossa suhteessa tilatut kappaleet viipymättä lähetetään ostajalle, kuu paketin kulunki ja postiraha erityisesti maksetaan.

3 (2) D. H. Levin.

Suomen kirja-kauppa Pietarissa.

Kunnioitettaville kansalaisillemme Pietarissa sekä Inkerissä saamme tämän kautta ilmoittaa, että tänäpäivänä olemme avanneet Suomalaisen Kirjakaupan täällä Nikoljskoin kadun varrella Suuren teaterin ja Potselui-sillan vaiheella, talossa N:o 5, jossa tulee löytymään myötävänä kaikki Suomenmaassa painetut eli vasta painettavat kirjat sekä Suomen että Ruotsin kielellä.

Myös Ruotsinmaalla painettuja ruotsinkielisiä kirjoja otamme vaatimalla hankkiaksemme.

Pietarista Toukokuun 2 (14) päivänä 1860.
Anttonen ja Kumppani.

***

Kirjakauppiaille

saan nöyrästi ilmoittaa, että kustantaja-asiani tämän ja tulevan vuoden kuluessa ovat Herra kirjapainon-isännän I. Fr. Granlundin holhottavina Turussa, ja että kaikki tilaamiset ja tilin-teot tapahtuvat hänen luona.

Pietarsaaresta huhtik. 29 p. 1860.

Yrjö Koskinen.

Talon myönti Nummen kappelissa.

Omistajan kuoltua myödään tnjoavalle jultiseösa roipaa-ehtoisessa huutokaupassa. SWaanantiln t>i!evan <?efäfuun 11 p:uä f:lo 11 epp. No ton »erO*ta(o, ’/, mantalinen, Hyveläi» fnlie^fä Nummen tappelia ja Soljan pitäjää Talo on va!ta-maantien >v>.irrella.

8’/4 peninkulmin mUkalla Helsingista; teh^ää.t noin 7 tynnyriä syns-piitsi keivät-lylivöä, saadaan feéfimWrlri 70 tovill sta heiniä, on tilaisuutta uusiin vilje!y!siin, metsää faiffiiu talo i tarpeiMn ja hyvä karja-laidun, jonta yli talo, johon fuuluu yksi maa-ton’pa, on kutinoitansa palo-vak^utettu 2050 hooei«ruplan arvioo 1. jo.’ta taitesta ja muista talon eduista itse paif.ifli faahaai lifempfi tfetoji. Samana ja seuraaivana eli Kesäkuun 12 p:nä Mo XI.’ ta e»P.

myödään samassa paikassa mnös k iken a;9ta irtaiiit, h»\raa, niinkuin talla-, hopea», kupari-, melffnfl», rauta», lakki- j, huonekaluja, lasi” ja porsliinia, palttina», sänky- ja päällys-,vaatteita. elukoita, nltnfutn hevoisia, härfiä, lehmiä ja h,’l’k>,’issa. !a »paita j, sikoja, kyntö- ja ajokatuja, kaikenlaisi”, sekä muutu siitä j, että hiinnt tarjoamisia talolle, jota ynnä tasvavan vlljau tuissa h.ti htiutolaupan pidettyä saavi mennä ostaja” täsiii, otetaan fuuluiriin ainoastaan niiltä, jotta tarjoamat täyttä »jffttiÄtta maksuisia joiden elipoista sekä tiinteän ett” irtainten omifuuDei s!>l’t>en mää,är> fet huutokaupan alussa ilmoitetaan, annetian tä itän fiutta halullisille ostajille tieto,

Nummen kappelissa toukokuun 7 Pitifi lM)/ ii. W 5t.Miftiom, 3 (1) toimitaSmies.

Tilan ostaja.

Jos jo u suuremman perintönään on^taja W'<s,n eli Oulun läänissä haluaisi myydä talonsa, jonta lili main ymp,rystölläpellot, niityt ja metsäsarat malaisivat. niin. otollista hintaa vasten. löytyy semmoisen maan ostaja, jos talonsa mnyjä minulle ilmoittaa sen atlomulsensa.

anoltavan hintansa ja nn””’? maaotinl” lälitevä» vuosinaisen setä tulon niuut edut >ltä uloStevol ja muut tulukktlt. <’ l-4) Viktor Sehauman.

Npteekari Pietarsaaren kaupnnssissa.

Asiamies Pietarissa.

Tvustä että laivurit ja muut. jotta asioilla täuvät täällä Pieta, rissa, ovat ulein tulleet välilatteu lunnollise» aslamiehen puutteeesa taroarainsa mvönnin. tavarain oston sela laivaiu sisään» ja ulos-ftlittämisen suhteen, olemme allekirjoitetut luulleet voivamme tehdä monelle mielitsi siinä että olemme avanneet asia- ja toimitusmithen tonttuorin täällä. Wasilii-Oötlovan saar.lla. ll ja l2 linjan mälillä. suuren Perspettiroin siivulla tenraalin rouvan Masslovan kartanossa n:ro 45. missä laikki. jotta haluavat ja tarvitsevat luottttavaa apua ja vakavaa tointa asioissansa, saamat ilmoittaa itsensä.

Pietarissa Toukotuussa lk60.

3 (l) Diellvera, l^ Korholln.

Savonlinnan Säästöpankin

Päämiehet ja Panijat kutsutaan yhteiseen kokoukseen Lamoantaina 2 päivänä tulevassa Kesäkuussa kello 6 jälteen puolen päivän.luulustamaan vuosi kertomuöta ja lllvun-kaskua.Kokous tapahtuu Kauppa-neuvoS I.Koliisi» koutorissa.

Savonlinnassa Toukokuun 7 p. l860.

IMokuuta.

Höyry-liikettä Laatukan merellä.

Uusi ja vilkaS raut,-ratas»ln’>”ry

Walamo,

hevoisen voimainen. Lloyd-säännön mukaan rakettu v. 1859 (5ng!annissa. mukavaksi matkustavaisille ja mahtuvaksi tavaroille varustettu. tulee, jos jäät »aan elvät tee estettä, lähtemään Sorravalasta Pietariin lauroantaitia 26 (14) p. toufot. k.lo 9 erp.. käyden lantaan Valamossa. Käkisalmessa. Konevitsassa ja 5l>,5”e!>iösä, ja sittemmin tän-vuotiseu purjehdus-ajan all” 1 p:8tS K.säk. (20 pistä Toukok.) ja aina 2S (I6)p:ään 6yij8!. faSnnöttffefltl f.ium.iän edes takasin Pietari!, ja Bortavalan’ väliä, ftkä tulle; että nrnnten tamalla Tlvssenissä, konevitsassa. K’kisalmei«sa ja Wala- mossa.

Lähtö-väivät oroat: Pietausta joka perjantai Mo 9 epp.,puisi Heinät. 6 p. (24 p. Kesät.), 3ln,sk. 17 p. (5 p.) ja Zy^sk 24 p.

(12 p), sekä Sortavalasta joka sunnuntai F.lo 9 epp., p.iitn 24 (12) p. Kesäk. ja Heinäk. 8 p. (26 p. Kesät) ja öiofuun 26 J4»p.

Muistutus.

Matkak.-rralla Pietarista 22 (10) p. Kesäk.on.

24 (12) p. Ke”äk juhla (prasnikka) Konevitsassa, missä laiva »ilpyy aina Mo 4:ääu jpo. ftuä päivänä, jolloin se menee Valamoon ja Sortavalaan, täymäitä käkisalmensa sillä kertaa, sJJäitä säännöllisiä ku kuja ollenkaan rikromatta. tulee seuraamia erinäisiä matka-kertoja tthtivälsi. tavaflifuuDen mukaa» fofä mennen että tullen vysälitymällä ed llimainit iosa pai^oiösa. paitsi Käkisalmi sa. jossa ainoaltaan e<isi ertnSi«»matfaferraflj käydään: l:ksi. Keskiivlikk^na Heinät, 4 p. (»lesäk. tl p.) lähtee höysylaiva f:lo 9 epp. PiVlarieta 3orta!v,laan ja täältä takasi perjantaina Heinät.

6 p. (Kesä!) 24 p.) Mo 9 epv.

2:fft. Sunnuntaina Heinäk 8 p. (Kesät. 26 p.) kilo 9 epp, Pie.

täristä W.,lnno0’l ja Valamosta 8orti»alaan j” tekee täältä erinäismatkai, Va!amo0!l tiistaina, palajia Hortivalaan feöfiroliffona Hei,’äk, 11 p. (Kesäk 29 p.) ja s”mana päivänä takasi Valamoon ja Pitäviin.

3:’si, Toistiina »fot. 16 (4) p. Mo 9 epp. Pietarista Vilamoon ja Soitavalaan fefå fie-tä takasi sunnuntaina (Ilot. 19 (7) p. k:lo 9 epp. Pietariin.

4:lsi 8.ruroantaina (ilot. 25 (13) p. k.’lo 9 epp.Pietarista Konnevitsa,u, ja So t,nvala,u> s fa t iältä takasi maanantaina Slot. 27 (15) p, Mo 9 fvp. Pietariin.

Pys hd»t”p mlä-ää laiva>, päällikkö lältt^-hetket. 8itempiä tietoja saadaan Piet,nis’a ln’yry!aivaii fonttuori*fa lähellä lai»an valt Mia, entifen V^ilf’>se»ta sillan luon, Nev,n( rannalla <Il>eval!es’taa,ti» kasarmin alla, likellä kirkkoa 6ft-rl\it|d)i !B*fe^le ’JJJ.itori ja SottaroalaJfj aflefirjoitetun afi.iiniehen tvfö:iä.

3oitavalassa lp. loufof, 1860.

5 (1) 21. Nissi».

Keiikihinnat torilla tällä viikolla:

Kaurat 3 r. ja 3 e. 20 k. turi; ruisjauhot 42 ja 43 f., raattaanKhn, tuorf* 1 r. j-a 1 r 20., palroattu lr. ja 1 r.

20 f., lampa illil’a tuore ja pahvattu 1 r.80 f. ji 2 r., ivaflfauliha 1 r. 20 k. ja lt. 60 f., Raulini lr. 00 ja 2 r., fuolafet Nlakat 65 ja 70 k., moi 3 r. 60 k. j., 4 r., heinät 17 ja 22 f. !.’>viskä-, faurafri>i>utt 20 ja 25 k., oyrakrymut 20 ja 25 k., luoneet 20 ja 28 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa; lohi suolattu 20 f., hanrrit ja ahrrenet 5 ja 7 f., siika II f. naula; nuori maito 5 ja 8 f., rriini 56 ja 60 k. kannu; miinatfu 30 ja 35 f.; halot: kuorin,» fohrirfia 1r. 40 jal r. 70 k., petäjäisiä 1 r. 20 ja 1 t. 50 k.

MG- Tät.l numeroa seuraa i?ifu=lel)ft

Helsinstissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Zeuran Kirjapainossa,

tfnpa painamiset» anneltu: L. Ileimhurger.

————————————————————————-

Lisälehti Suomettaren 19:teen R:roon 188».

Ylipistolaisten kartanon rahasto.

Tuskin mitään yleistä yritystä on maassamme niin
lämmmällä osanotolla ja murella hyväntahtoisuudella kol>
deltn ja autettu kuiu tätä yliopistolaisten kartanorakennusta.
Heti lokta kun tämä o^viaan nuorison yritys
tnli yleisölle ilmi, alkoi apuja tulla joka haaralta sen
toteuttamiseen. Monta tuhatta lannista kättä yhdistyi
tvöhön ja arpani toimittamiseen tätä kartanoa varten,
ja t>ehat sievää jalkaa oli liikkeessä ja hvpyesä ilosta
että tämmöinen yritys oli pantu alkuun. Toden todella
voidaan sauoa Suomen neitojen ommelleen ja neuloneen
kokoon tämän kartanon rahastoon juosseet rahavarat.
Sinä on heillä ikuinen kiitos ja kunnia Suomen oliovistolaisilta,
jotka varmaan eivät heitä hyväntenjöitämä
palkitsematta.
Mutta nyt näyttää siltä että alussa min runsaat avunauliit
olisivat selsabtnneet tnonemmaksi aikaa. Tilinteoksi
ja muistutukseksi ou sentähden nyt sopiva ti!aisi:us yleisölle
luetella ybdessa jaksossa ne raba-avut, jotka tämän
kartanor. rahastoon ovat täbän asti juosseet. Ne seuraavat
tässä, järjestettyinä kauvunneita ja maaseutuja
myöten. Kolo summa on jaettu kolmeen osaan näytteeksi,
kuinka paljo apuja vnosittain rahastoon ou annettu ja
tullut.

Juonna 1858.
Kaupunneista:
Helsinki: fRuvi. fo»,
Kirjallisista iltatuuritufftSta (7) 943: 30.
92Aotelmi«rft 1,361: 27.
Käsityöläisiltä ja muilta yksityisiltä 850: 83.
Arvahuvitulsista 3,868: 32. 7023- 72.
Soivilla ’232: — ’
Porvoo srouvasväeu arpahuvituksesta ja
upsiereilta) 594: 15.
Turku 300: —
Wiivnri 740: —
(»aivon linna 34: —
Oulu 236: 89.
Namua lMtyisiltä) 22: 25.
Kuopio 333: —
lappeenranta 65: 65.
Kajaani 80: —
Heinola 231: 25.
Tornio 154: 50.
Kaskien laup 106: —
Tampere 500: —
Brahe 200: –
Wnasa 505: —
Pitäjistä ja kappeleista:
Tammela 117: 23.
Padasjoki 56: —
puivan (pitäjä) 45: —
Iorois ’ 158: —
Iin (pitäjä) 77: 69.
Helsingin (pitäjä) 173: 52.
TodÄajärven ja Kiteen pit 91: 10.
Hattula ia Tyrvänlö 106: 75.
Ilmajoki 172: 25.
Uskela 49: —
Kemiö 90: –
Msityisiä lahjoja fapt. Brebmerilta,Proves»
sori Sahl.bera.ilta ja Nöötkyuä S. von
Fieandtilta, yhteensä . 80: —
9)liopi8tolat8ten laulukunnanlaulamat kesällä
1858 3,860: 9.
16,435: 4.
Wuonna 1859.
Kaupunneista:
Kristiina 300: —
Mikkeli 235: —
Sortavala 126: —
Uusikaupuuti 206: –
«Pori 593: 20.
Pietarsaari 104: —
Hämeenlinua (Sufiotaifilta soiton ja kaupuntilaisilta
sekä maaseutulaisilta arpahuvituksen
kautta) 817: —
Iyväskylä(käsityöläisiltäjalaulajäistenkauttaj 73: 50.
Rauma 251: —
Waasa lLuliolaistltaj 25: —
Hamina 100: —
Helsinki: kirjallisista iltalmv. (9) 462: 20.
yksityisillä lahjaa . . 13: 60.
Kirj,kauppias Edlundilta
myydyistä «Studentvalsen» 55: 90.
Yliopisto!, näytelmistä 330: 60.
soittajaiststa 258: 50. 1120: 80.
Turlu: yksityisellä lahja 3: —

Pitäjistä ia kappeleista:
Mäntsälä 100: —
Janakkalan talonpojilta 70: 35.
Mynämäki ja Vehmaan pit 212: 20.
Kivennapa 36: —
Mkela 192: 50.
Janakkalan herroilta 469: 35.
Isolyrön herroilta ja talonpojilta …. 51: —
Nastola, Artjärvi ja Iitin pit 112: 50.
Manala 50: —
Pälkäne 97: 55.
Slbirenan maalta 139: 30.
Nurmes 50: —
Leppävirta 113: —
Haudo ja Lammin pit 310: 85.
Lipvajärvi 14: 70.
Söirolafeti 60: —
Lohja 166: —
Jämsän pit. ja Korpilahden kappeli … 112: —
Krnnnuby 44: —
©uoma 174: 76.
Pernaja 184: —
Koskis (gammin pit. kapp.) 100: —
Myrskylä, Orimattila ja niiden likiseurafitnuat
150: 22.
Hollola 173: —
’7,137: 78.
Wuonna 1860.
>.aupuuneista:
Helsinki: menneenä suksynä pidetvistä
kirjallisista iltabuvitulsista
(2) 72: 90.
Käkisalmi 94: —
Joensuu lPalissuu) 51: 50.
Pitäjistä ja kapveleista:
Jääsken kihlakunta e . . . . 116: —
334. «^
Mttensä siis kaupunneista ja maaseurakunnista
23,907: 22.
Kasvuja on v^a«toon juossut: v:ua 1858 92: 34. „ „ 1859 907: 59. „ „ „ „ 1860 21: 4.
Meensä 24,928: 19.

Kaikista mnista Suomen kaupunneista, paitse Kokkolasta,
Pohjan Joensuusta Mnsi Kaarlepyystä),
Naautalista ja Tamminiemestä lMnäsistä), ou yliopistolaisten
kartanon rakennntseen koottu ja lähetetty
rahaa. Mutta ainoastaan noiu kuudes osa Suomen
maaseuraknutain lnvusta on tähän asti ral’a-avmlla tätä
rakennusta muistanut. Talonpoikain säädystä ou vaau
pari seurakuntaa ollut avun antamisessa osallisena. Arvattavasti
ei ole yleisön osan-otto ja avun-anto vielä lakan’
nut. — Kaumimiriöta on Helsinki antanut suurimman summan
(8,144: 52), joka onli luonnollista, kun kartano rak-
ennetaan pääkaupimtim ja tulee siis sitä kaunistamaan. Turku on maamme toineu kaupunti, mutta se ou ollut
aivau ’tara tätä kartanon-yritystä lobtaau. Kuusi Turusta
tullutta Saiman setriä, sjoiden kasvu on luettu
mniden kasvnin summaan), olivat muutamain yksityisten
keräämiä. Kokonaisuudessansa ei ole Turku täbän asti
ottanut askeltakaa» tässä yleisessä asiassa. — Kirjalliset
iltahuvitukset pääkaupuuuissa, 18 kaMiaau, ovat tuottaneet
l,478 rupl. 40 kop.
Merkittävä on myös, että kauppaneuvos Gadd Helstlississä
on lahjoittanut 25 sileäksi hakattua rappuliveä
ja ruukin ruruni A. Ramsay on luvannnt tämän karta»
non rakennukseen antaa 200 leiviolaä rantaa. Luutnauti
von Kothen on lahjoittanut maalaamansa öljytankin,
jolla arvan kautta taidetaan saada uoin 25 ruplaa.
Tämän rahaston tutkijat eivät ole tänä vuonna huo
lineet suomeksi julkaista kertomnstausa sen hoidosta ja
tilasta. Tässä ilmoitettakoon siis että siiheu juosseet
rahat ovat lähes leikki velalsi annelut takausta ja kas»
vua vastaan, paitse se summa, joka on mennyt kartanonpaikan
ja rakennus-aineitten ostoon, sekä muihin tarpeellisiin
maksuihin, yhteensä noin 3.300 ruplaa.
Helsingissä. 3 p. Toukok. 1860.
Nietr. Pol«n,
mainitun rabaston ,N)sl)inen hoitaja

Kylä-Asetuksista.

Waltio-taräjissä v. 1741 anoi rahvas, että muutamin
paikoin jo eunen tehdyt ja muualla vasta tehtävät kyläasetukset
vahvistettastiu tuomareilta la’iksi kyläkunnissa.
Ia koska niistä saattoi seurata parempi talouden hoito ja
säänuöllisyydeu voimassa pitäminen, niin otti kun. M:ti
lPäälös ja selitvs 1 p. Syysk. 1741 § 13) anomuksen
sellaisella suosiolla vastaan, että teetti ja l'”/2 174?) joka
pitäjään laittoi yhteisen laaman, jota kulä-asetuksta laa»
tiessä voist olla johtona ja ohjeena. Warmaan Pohjan’
maalla kylä-asetukset jo siihen aikaan olivat tavall set,
loska juuri siellä oli alamaisuudessa kysytty, minne kyläoikeuden
päätökset särettäsiin, johon anomukseen annettiin
vabtuu MlökseSsH v. 1757 maaliskuun 17 p:nä. Että
kyla-asetulsia muuallaki Suomessa on tunnettu, voifi
arvata siitä, että vielä näihin aikoihin asti on muinois»
ajoista sanan partena säilynyt: ”ei siitä kyläläräjissä
käydä”. Mutta nyky-aikoina niitä tuskin löytynee muualla
kun Pohjanmaalla. Sieltä olemma myös sattuneet
kabta eri sääntöä näkemään, nim. Ilmajoella ja Lapuassa
tehdyt.
Niissä mietinnöissä, joissa mainitut kylä-säännöt löytyvät
painetut, sanotaan, jotta ne ovat siellä vailuttaueet
paremman kunnallis-hallinnan. Ja niin se lieueeki.
Juuri siitä syystä niiden aikaan-saaminen muuallaki tai«
taa olla tähdellineu asia tätä uylyä, loska tahdotaan parantaa
knlmallis-halliutaa täällä meidän Suomen niemellä.
Kuu valitus on yleinen siitä, että yhteis- ell kl.nuallisheuki
on useammassa pitäjässä aivan sammumaisillaan,
uiiu hyviu arveluttaa ajatellessa, miten sitä saattasi taas
herättää ja virkistyttäa. Luullakseni kylä-asetukset siinä
olisivat hyvä podja ja perustus. Kun kyläkunnat tottusivat
keskuotelemaan ja ueuvottelemaan, itseluki oman
kylänsä yhteisistä asioista, uiiu ne pikemmiu voisivat
tottua ryhtymään käsilsi koko kunuanki yhteisiiu asioihin. Säännöllisyoden edistämiseksi ne myös, paitse muuta,
saattasivat valjou auttaa, silloinki kuin yhteinen asetus
kuuuallis hallinuosta on tullut tehdyksi.
Näistä syistä kylä-aselu’sen laadinta viime syksyuä
tuli tuumaksi Ilomantsin pitäjässä ja pitäjän-kokoulsessa
valittiin miehiä ehdotusta siiheu tekemään. Ehdottelunsa
vahitellen valmiitst saatuansa ovat sen tekijät kuitenli
tahtoneet antaa sex julkisuuteen, euneukun se piläjämiehille
esitellään, Se kahdesta syystä. Ensi» olisi hyvä
saada muiden muistutuksia ja nenvoja, missä ehdottelijat
olisivat näin oudossa asiassa sattuneet hairahtumaan.
Toisefsi voisi asia tulla omassa pitäjässä paremmiu tun-
.nlnksi *). Ja seki on tarpeellinen. Silla muuten asiasta
ebkä ei tulisi mitään. Kuuluu näet, että useammat olisivat
sitä vastaan, luultavasti sentähdeu, etteivät oikeen
tiedä millaineu ja milen lavea kylä-miesten vaikutus tulisi
olemaan. Siinä’ tietämättömyydessä saattasivat tulla
pitäjän-kokonlseen ennen jo päätetyssä aikomuksessa ainoasti
vastnstella koko asiata, josta ne luonnollisesti
yhdessä kokouksessa eivät voisikaan saada selväa tolkkua,
jos tahtosivatki. Sentabden ja koska ehdotus on annettu
minulle S:relle tvönnettaväksi, tahdon pari sanaa alkulauseelsi
irirkkaa, siinä nn’ös muistaen niitä muistutuksia kun asiasta sanotaan Ilomantsissa tehtävän. Haastetaan,
että miehet miettisivät, paitsi muuta: mislä niitä kunnollisia
kylä miehiä saavi, jotka voisivat ja tahtosivat niitä kaikkia puuhata? Ja millaista oikeuksia niistä tulisi?
Ei asiasta tule mit’ikääu!
Että uäissä muistutnlsissel on vähän perää, sitä ei
suiukaan voi tyhjäksi tehdä, eikä saata toivoakaan että
kaikissi kyläkunnissa löytyisi aivan lelvollisia kylä miehiä
ja että kulä sääntö äkisti suureu muutoksen vaikuttast. Mutta toisaalta se ei te’ekäan mitään jos muutamat kylämiehet
tulemat alussa vahemmäu toimittamaan kuu toivottava
olisi. Knnb.ul vaan saavi asian alulle ja muu»
tamiaki kyla-miebiä, jotka kunnolla loimitettavansa toimittavat
ja sen kunuianaan pitämät, niin semmoisille kylämiehille
annettava arvo ja kuuma arvattavasti vaikut»
taa parannusta naapuri-kylissäki. Ja kerranhan kum»
mioki ou telttavä joku alku kunnallis-hena/n herättämiseksi.
Jos rupeaa siksi odottamaan kunne joka paikkaan
saapi il)an päteviä miehiä, niin kyllä sitte odottaminen
kestää. Toiseksi niin tämän ehdotuksen jälkeen kumminkaan
ei tule joka paikassa niin paljon tointa kun sitä
ehka voisi luulla. Ja ettei oikeudelle annettatra arvo
tarvitsisi alentua, niin ebdottelijat eivät ole ensinkään
kulaoikeudeu uimeä käyttäneet, eikä paatäntä-valtaa ole
lylä»miehille paljon annettu. Ou kuiteuki katsottu tarpeellisiksi
kieltää pois moniaita pahoja tapoja ja antaa
kylä-miehen sakottaa kiellou rikkojia, loska niitä arvattavasti
ei vedettäst oikeuteeu. Msi kylä-miehen päätoimi
tulisi olemaan mnutamien riita-asioiden sovittaminen.
Sovittajien asettamisesta on paljon puhuttu ja
kirjoitettu. Tänäki vuonua Wiborg’in sanomissa eräs
tirjoittaja sen mnista millä nimi merlillä) ehdotteli, että
kaikki riita-asiat eusin pitäsi olla sovittamisen alla ennenkun
vedetääu o>keuteen. Näin lavea ala mielestäni ei
olisi ollenkaan toivottava. Wib. luuli, että riitojen suuri
luku e»’m. Nannan kihlakunnassa ljoista oli mennä v:na
Mehiläisessä kirjoitettu) sovitlajien kautta paljon vähenisi.
Tässä toivossa nähtäväSti on suuri erheys. Suurin osa riitoja Nauuan kihlakunnassa niinkuu monessa muussaki
tietysti on semmoisia, missä kumpiki riitelija hyvin
tietää kuka on suorassa, kuka väärässä, nim. selviä vellajuttuja.
Mitä sovittajat niissä voisivat toimittaa?
Velkansa maksussa vastahakoiset vastaajat kyllä jo ennen
littävät. että velka on maksettava, mutta tahtovat riidalla
ja knkellaisilla juonilla astata viivyttää. Siihen
tulisi sovittamisen puuhasta yksi tilaisuus liiaksi. Jos se
nyt olisili beislä mieleeu, niin velan kysyjille sunlysi yksi
liifa haitta ja viivyke velkojensa perimisessä ja oikeuksien
luku tulisi sovinto-oikeuden kautta lisätztvmään, laikka
entisellään olemaan, jos laamanniu-oikeus muka heitettäsiin pois. Waan että sovi””-oikeus filloinki velka-tysymyt»

*) ?ltä «Pvirteii. »<mtM>”iiie S:tt.ivn totia. nilitä n:ro!Sta minne
tbd. rann^an iMinatr.inuan lisiltapvilslta tänne rrt maksua vasten
Irtetttumfji

fissä ja muissa sellaisissa asioissa olisi hailalsi, st:ä eu
luule tiellettävän. Ja on niitä semmoisiali juttuja,missä
lumpiki on suorassa oleminaan, eikä suinkaan mieltäusä
muuttaisi lain opoimattomain fl»ittauiifen lautta.
Tällä olen tahtonut vastus Ka .mden miellä, jotka
tahtostmat lvkatä kaikki ittta*a|lat somittamisen alle.
Se ei futataan olisi terlveellistä. Mutta sillä kuitenkaan
en tahdo kieltää, etteivät lomittajat laissa asioissa
voisi bymää »aifutta . Sen hymiu näkee siitä miten
tätä nykyä käräjissä monessa paikassa läypi. Lautamiehet
fovttta»at monta juttua ennenkun niitä tutkitaan.
”Milloin asia on tullut oikeuleen tullietamaksi”, on lain
käsky laintäynti- kaaren 20 luit». 2 §.ssä: ”febolttafoou
(eli neu»ofoon) tuomari kuitenli asianomaisia sopimaan,
jos asia on senkaltainen, että sitä moipi sallia”. Nun
tehtäneenli femminli rettelö-jutuissa,joista ilman sovinnota
testasi »itfomman jututa. Wälistä omat riitamiehet niin
ä’ibsään, etteiirät edes synny lesteuääll puhumaan.
Mutta jos femmoifetfi tulemat oileudessa suu luuta masten
ja saamat molemmin vuolin puhua suunsa puhtaaksi ja
sitte laitetaan keskenään sominnoSta tuumimaan; niin ne useen mahassa ajassa syntymät. Kosla se nyt jo näin
tapahtuu, niin onhan se myös luonnollista, että möisi
sominnosta jotenkuten neumotella eunenfiut läräjään lullaan.
Kysymys maan on, miten ja mistä somittelijoita
faapt ja kuinka somitettamia asioita rajoittaa? Siihen ei
suiulaan ole helppo vastata. Jos pätemiä iniehiakl löp»
tyst, niin ne varmaaukaan eivät tähän puuhaan rupeift,
palkinnon maimoistaan saamatta, lliateuki jos paljon työtä
tulisi, eikä sitä kohtuudella saattasi maaliakaan. Toisaalta
taas niin se on hymiu lärkea mälltaä, ettei tule ylsi oikeus
lisäksi ja astauomaisille liika haitta ja rasitus, jolloin selvitteleminen,
tarkoituksensa suhteen, maikuttast ihan nut»
jaupuolisesti.
Tässä ehdottelussa on forrittelenuneu uskottu lylämiehille
ja ainoasti asioissa, miosä suini on tarpeellinen,
Somitteleminen näet niissä, jos somiutoa et saisikaan
aikaan, kuitenkaan ei tule haitaksi, siitä syystä muka, että se ainali malttamaton fuiui moipi tulla kyla^uieheukautta
toimitetuksi ja asia selitetyksi. Mutta se kumminli on toi-
»ottama, että moni asia jäisi silleeusä. Että riitelijät
kahdenpuolisesti saamat usloa asiansa kelle lnnȊnla somiteltamalsi,
on niin luonnollista ettei sitä olisi tarminnut
msaanionait,a muuten luu muistututseua lylä-miehelle. Woist että somitlelemisen toimi olisi pitänyt ulottua myös
semmoisiin asioilnn, joita toinen eli toinen riitelija tahtoo
vetää lylä’Miehen alle, jolloin toisen olisi palko sinne
tulemaan. Mutta erottelijat lienemat pelänneet, että
siiläki möisi syntyä enemmän haittaa luu hyöluä.
3:neöfa nimeleösä 19 §:fä fielletääu pois, paitsi muuta,
myös
Palmelijoiden ja päimäläisteu pitäminen talon
maatteissa, vieläpä talon tupakassasi. Karjalassa
näet on se melfeen yleinen, muulle Suomelle mannaan
yymin outo, tapa, että paltolliset ja p^imäläisetki taloon
tullessaan pukeutumat talon traatteibin ja »ueuuessääu
taas niistä riisuutumat ja että tupakki, milloin sutä niin
somitaan, altis pitää olla »almiiua. (Sttä päiväläisiä
pidetään talon »aatteiéfa, sitä ei lie muualla kuultukaan.
Ia kun muualla palvelttoiUe annetaan määrätyttä »aate»
kappaleita elt vaaie-aineita ja jaltiileita, ulin se tapahtuu
ihau toisella lailla. Ne annetaan palvelijan omiffi.
Hän niitä sitte pitää suuremmalla tarkkuudella, buoleila
ja säästämäisuvdellä, eikä kuluta niitä niin mahdottomasti
kuu täälläpäin, missä ne omat toisen, eikä omia,
joista tarmitsisi pitää huolta. Liiateuli jalkineita kuuluu
menemän tällä lailla kauhean paljon. Ken enemmän työmäkeä
tarmitsee, däuellätö sille on ristiä ja rasitusta.
Kyllä moit armata millainen boppu pitää olla, kun efm.
ja’on pidettyä yksi puistoa rukkasia, toinen liutana, kolmas
jalkineita, neljäs puosalkoa svyöiä). viides l.tha*)
jne. Kun teettää, lorjuultaa ja puhtaina pitää kaikki.’,
mitä suurempi »räeu joukko tarvitsee, kiellä sitte tietää, että
työntekijöitä talon vaatteissa pitää. Senpätähdeu moni
jo on näistä »aatteitta koko tuskassa, maikta ei luule
pääsemäusa niitä antamasta kuu tapa niin yleinen on,
ehkä hvväoti tietää, että bäneltä uiiukuu »uuiltaki kuluu
paljon enemmän kuu menisi, jos pal»elija piräft omia
»aatteitaan, joko hauen eli isännän dauktimia. Että
tästä seuraa snnrempi kulutus isännille, on jo paha ja
siluä fnutä kylliksi tätä moitittua tapaa oäivittää. Riitta
tvöutekijöille siitä on vielä paljo» suurempi »aljinfo.
He tottumat eustn vaatteistaan kaikin puolin suoletta
olemaan, eikä moni tiedä ollenkaan niiden haukiuuasta
mitään ja sus pahasti piteleefi toisen »aatteita. Se
huolettomuus sitte seuraa muisiali. Jotka sillä lailla o»at
oikeen tottuneet toisen »aatteita pitämään, ei ne sille ikipahvinaan
omia hauki, sen vädemmin muuta. Haastetaan,
että muutamat melfeen alastomat loiset, jos miltä
kysyt: fuiiifa et ole parempia vaatteita itsellesi haxkkiuut?
fuiufa talven pakkasessa noissa repaleissa tatfenet? siil’en
mastaamat: tvllähäu näillä toki tarkenen toifeen taloon ja
onhan siellä »aatteita, valmiina minun banffimatta!
©epä mastnu sitte masta näyttää millaista mielialaa
toisen »aatteen pitäminen on monessa synnyttänyt, Si«
»ät pidä huolta meryostaan paljon paremmin luu tai-
»aan linnut, joille »etbonfa kuitenli jo on luotu, siihen
flaan kun ibmineu on luotu nutun luonnon haltijaksi
(1 Mos. lirj. 1 lu?u mv. 26—30). Itse luonnoSfaban
siis on, että ihmisellä pitää olla omaisuutta, samate kun
st, konsa ihminen syntiin lalikesi, pantiin bäuen päällensä
otsansa hi’essä sitä marteu työtä tekemaäu. Äulnfa omai- suus kuuluu ihmisen luonteesen, senhän jo näkee ftitäfi,
etta lapset pienestä pahasta oppimat ek tottumat eroitta-
*) 1’luuan renfi rerran fonfuréfujutuefa lysyi paltintoa siitä, että
entisen isäntänsä luellna «isulssa ett pitänyt omaa mvefvätifä!

mitä beidäu omaufa ou ja »nita lotsen. Ja maat»
teethan ne toki omat ensin hanlittama omaisnus niistä
päimistä kun ihmisen alistomuus synnin lankeemuksessa ilmi tuli.^ Ken muosikaudet tyytyy toisen vaatteita pitämään,
hän siinä ikään kun sotii sitä ihmisen luonnossa
olemata enflmäistä maatimusta mastaan, eikä se ensinkään ole ihme jos mnntauiat niistä suureen kurjuuteen aikaa
myöten joutumat, uiiukun se tapahtnuli. Taitaa se niinki
olla, etta muntamat tulemat ahneiksi toisen omaisuutta täyttämään, ehkä omaa onki. Waan eipä sekään ole
paljon parempi vaikutus sanotusta lamasta.
3)lä Karjalassa sanotaan, että muutamat pitäjät omat
jo pitäjäu-lokoulsissa suostuueet heittää pois tätä tapaa,
koska lääkärinsä selitti, ettei moi mitenkään syyhelmää ja
Nanskan-tanlia hämittäa niin lauma» kuu uämä taudit
talon vaatteista yhä tarttumat muihin. Miten sitte lie-
«ee, en taiten tiedä, sen maan tiedän että tapa kaiketi
olisi hamitettämä. Samassa möisi heretä tupatkaa m.il-
»uilna pitämästä, maikka se kuitenkaan ei ole uiin tuhma,
kuu lyöuleko talon vaatteissa, ja muuallaki lie sanan- lastuua: klneu rotta, seu tupakka.

Mluoin yhteisestä työstä ou kysymys ja lulän-lokouk- sessa eriluielisuyö syntyy, uiin omat ebdoltelijat tahtoneet,
että useannnat benkilnmun jälleen tekemät päätöksen,
sentä!’d^n, että Harmoin saisi mitään aikaan jos yksimieli- syys olisi tarpeeu. Jos taas enimmät duudot m eron
jälkeen päättäsivät, niin »nuutamissa kylissä yksi eli aiman
Harmat saattasiiv^l pakottaa muita kyläläisiä mieltäusä aiua noudaltamian. Ouko tämä määräys kuitenkaan hymä, sen he lä>. pl.’.’lessani päättämättä. Sillä se möisi niinti sattua, että enimmät, joilla on paljon mähemmän maata, pääsisimät pauemaan p.lkkoa mähelup’ -lukuisille m»ltta isomlnan >naan l’altl!oille tekemään työtä ssina määrässä, ettei keillä olisi siitä etua ssunepäinkään kun päättäjillä. Tästä juolluu mieleeui yksi määräys Ilma- joen lnlä asetuksessa (tz 33) suomeunettuua uäiu kuuluma: ”Milloiu kylässä ken on huomainnut jotaki, mikä kulän ja tilan edun muokst olisi sopima, mieläpä taryeelliueuki,
kutsukoon kylän maudiil kaikki naapurit kokoon ja keskuS>
telkoon siitä niiden kanssa. Mutta jos silloin enimmät läsnäolijat eimät se»f>moiseeu parannulseeu tyytysitaän,
jonka lautta velallisen ja hymätahtoisen esittelijän hymä
aikomus estetläsiiu; min olkoon tämän mailassa mieraatzta
kylästä ja naapureista kutsua kolme taitamaa ja
toilnell’sta maa miljelijää, ydden kirjoittajan miehen kerällä
suiuia pitä»uääu; ja jos siiuä uähdään että naapurit
kylässä ilman oikeatta jnytti omat mastustaueet mitä kylän hyödyn ja eduu tähden tarpeellisla oli, sakotetta- koon kuki niin tehnyt 2 ruplaa (paperissa) ja palkitkoot
suini-miesten maimat; telikööt niin ikään l’tti ja niin
pian kuu mahdollista mitä rehelliuen esittelijä tehtämälsi ehdotteli”.
Tämä sääntö, joka ou »nelkeen sanasta sanaan otettn Lavuan kylä aset!’ksee!> tz 30, näbtämäsli ou tehty dumäsiä
tarloit.lksessa. Mutta mielellääu tadtosin tietää, ouko se tnllut käutetylsiki; Nllä ei sillä näytä oleman oikeen lnnvä
perustus ja pohja. Jos kylässä ken tahtoo naapureitaan
puuhaamaan, mitä (s^laimiösa eli missä hylväusä on nähty hyiviu dyödollisetsi, eli josta häuen oman daivaintousa
jälkeen vitasi olla snuri etu; uiin muut saattamat
mäsluslella ebdotusta, joko sentähden, ettei pysty heidän päähänsä, mitä etua ja huöva siitä olisi, tahi siitä syvsia,
ettei maransa launata eddotellua työtä ja puuhaa kustantamaan,
miten hyödyllinen se sitte olisili. Kumpasessaki
staepauksessa el heille pitäsi tulla mitääu pakkoa. Mutta voisi kuiteuki olla hymin »nahdollista, että ehdottelija
naapurikylissä tvllä löytäsi 3 yhdemuielistä miestä,
joita dän. itse ehdottelija muka, muiden siihen »uilääil lvirlkaiuatta, saavi kärttää pa”o!tamaan vastustrlijoitaan
heidan lukkaroausa kuluttamaan. 3liin suurta mallaa
yhdellä ainoalla ehdottllijalla suitenkaan ei piiasi mitenkään
olla, semmiiiti koska uäutlää, etlä vieraasta kuläslä
haettuiii päättäjien tekemä väätös miela olisi ihan särle- mätön. Ee>itäl’den luulenki, ett,’l tästä säännöstä ole käytännössä tiedettu mitää».

Woisi asiasta mielä olla yhtä ja toista muiötuttamista.
Mutta olkoon nyt jo sanotussa kylliksi tällä kertaa puhe

Ehdoteltu kylä-asetus Ilomantsissa.

Nivel. Hyla-miehistä ja niiden vaalistu

1 §. Kubunki kyläkuutaan valitaan kolmeksi muodekst kerrallaan yksi kvlä-mies ja hänelle kakst apu-miestä
ja niistä toinen olemaan mara«ki)lämies, joka kulämiehen
lointa pitää, milloin marsi.»aiuen on poikeösa eli
esletty. yksi pitäjänmies.
Ia maikka pitäjää asukkaat omat kahta eri uskoa,
min se ei heila tässä suhteessa erolta, mutta kaikki kuulumat
yhteen kuntaan.
2 8. Tämän asetuksen tarkoitukseua on lylämiesten
kautta saada
1) pienempiä riitoja, ja marsinki sellaista, missä suini on tarpeen, somiteluiksi tahi selitetyiksi;
2) rikoksia ja paboja tapoja estetyksi;
ja 3) lyläu yhteisiä töitä ja muita asioita parempaan
toimeen;
mikäli tässä asetuksessa mielä sanotaan. 3 §. Meisessä pitäjän.lokouksessa jaetaan pitäjä lyläkuntiiu.
Suuri kylä saapi jakaantua useampaan ja useam- mat pienet yhdistuä yhteen kyläkuntaan, tukali someliaakst katsotaan.

4 tz. Pitäjänmies valitaan pitäjänkokouksessa; mutta
kylä- ja apu-miehet erikseen kussaki kyläkunnassa.
ssnsimäiset maalit kyläkunnissa toimittaa pitäjän mies.
Sitte lylämies, itsekuki piirisiaän, kolme kuukautta ennenkun
hänen ja apnmiestensa määrä aika päättyu, pitää
uuden maalin, nnssä toiset heidän siaan otetaan.

Jos kylä mies tnlisi kesken eroamaan, josta mara-kylä’
mies antakoon pitajän-miebelle tiedon, toimittakoon tämä
itse eli toisen kautta uuden maaliu. Ja muuteoki omat
kaikki kylä-miesten muutokset ilmoitettamat piläjän-miehelle,
joka niistä pitää lilettelon.
5 tz. Näissä maalissa saamat kaikki käräjä -läppäin
maksajat olla lmutamassa ja useammat huudot henkiluivuu
jälkeeu tekemät päätökseu maalissa. Walitiu, jos
ban pitäjässä eli kuläkuuuassa asuu, olkoon mellvollinen
malittuun toimeen rureamaan, jollei hänellä ole laillista
estettä. Kuka miimeisiuä 3 vuotena on ollut niissä toi»
missa liini, saapi kuiteuki peräytyä, jos muita soveliaita
löytyy. Mutta semmosten puutteessa sopikoon hän kylä.
jään kanssa tulemastaki ajasta.
6 8- Waalit kyläkunnissa tapahtukoot, jos kpläjäs ei
somi ääuessä huutamaan, suljetuilla setelillä, sillä tapaa
että jokaisella huutajalla on marustettu paperi-lipru, u»i’
hin on kirjoitettu sen nimi, ketä tahtoo roalita. ja ue livut
pantakoot johonkuhun astiaan, ettei tarmitse tulla ilmi
ketä kuki on buutauut, ennenkun liput otetaan ylös ja
katsotaan kuka useammat huudot on saanut.

2 Nivel. Sovittamisesta.

7 tz. Kylä-mies koetelkoon saada asianomaisia ilman
laiulayunittä sopimaan riita-asioissa, milloin kysymys on:
huoueeu rakeuuuksesta, karjatiestä, ojittamisesta ja aidaupanosta
setä palkinnosta entisistä ojista ja aidoista,
»viljan syönmstä eläimien kautta, karjalaitumesta, rajoista
ja pyykistä, maa» hallinnasta, viljelyksestä ja raateista.
Kulä-mies pitäköön apumiesteu kanssa somiltamisen tointa aiua riita-paikalla, jotta saamat sitä oluilla silmillään
katsastella ja sen tehtyä somintoa ehdotella ja, milloin
sominto ei synny, asiasta selityksensä antaa.
8 §. Ellöön kukaan metäkö mainitulta asioita kihlakunnan
oikeuteen, kylä-miehen somittelematta. Souitel’
koon kniteuki kylä-mies muitaki riita-asioita ja eteuki
kiukku-juttuja, mutta ainoasti jos niitä kahdenpuolisesti
häueu alle medetään. Waan elköönpuuttuko lihlaluunan oikenteen knulumiin rikos-asioihiu. 9 §. Keu tahtoo toista somiteltamaksi, ilmoittakoon sen kylä-miehelle, joka määrää milloin asia otetaan estin
ja suiui pidetään, ja se tapahtukoon miimestäki kaksi viikkoa
ilmoituksen perästä. Kvlä-mies kutsuu vastaajan
suiinlle, vähiutäki kolme vuorokautta ennen, joko su»’
lanalla yhden mieraan miehen kanssa, tahi kirjalla, jonka
kysyjä, niin ikään mieraan mielien nädden, antaa vastaa»
jalle, tahi hänen pois ollessaan, jollekulle talou»väestä.
10 §. Joka estettä ilmoittamatta on poikessa määrä»
lystä sutuista, »nalsakaan palkiuuon kylä-miehelle ja hänen apulaiselleusa sekä kvsujälle; ja asia jääkööntoiseen aikaan.
Jos hän silloinkaan ei tule saapumille, pidettäköön suini
täydelleen, ja kysyjä vetäköön kihlakunnan oikeuteen.
Millou taas kysyjä hylkäisi asiausa eikä tulisikaa» suinille,
maksakoon hän vastaajan jalka-maivat, ja kylä-mieö apu-
»uielnneen määrätköön mikä lohtnullinen on.
11 §. Jos asianomaiset, asiasta tuumittua ja synnyttyä,
sopimat, antakoon kyla-inies tehdystä soviuuosta,
lmlloiu sitä tahdotaan, kirjallisen todistuksen, jouka alle
sekä asianomaiset että kylä’miehen apulaiset vieraina
miehiuä pauloot nimensä eli puumertkinsä.
Eomiutoa aikaan saa»natta autakoou kylä-mies niin
ikään todistuksen, missä kertoelee mitä asian selitykseksi
milloiuli on nähty ja, jos tarmis on, myös piirroksen
paikasta. Sillä metätööukysyjä asian tavallisesti kihlakunnan
oikeuteen.
ma1ss2a,tz. Milloin alotetusta työstä, josta riita on tule- silmin näluämästi sen jatkettua olisi suurempi pilla
eli haitta; olkoon kula miehen Mallassa heti, kysyjäin
maatimukseöta, emätä vastaajaa työn jatkan»’ usta joko
suusaualli, tadi kirjalla, jonka kuvjä, mieraannuel .n läsnäollessa,
antaa vastaajalle tahi hänen koti-rahma^lle. Jos mastaaja ei epuuta tottele ja oikeudessa tulee asiasta syy»
pääksi, sakotettakoon viisi ruvlaa.
13 tz. Konsa meden läluö naapuriu maan kantta olisi toiselle tarpeen, elkööu se ensimäinen, ehkä hän ei olisi» kaan mellvollinen itse työhön puuttumaau. »naataan siksi kieltäkö, jos lylä-mies apumiesteusä ka»’ssa kai oo ojankailvaunoi
» mahdolliseksi, joko ilman mitäkääu, rahi sem- »uoista palkintoa mastaan, kun tahtoja tarjoutuu suoritta- maan.
seeMn aanomistaja naapuri saapi kuitenki särkeä ensimai- käräjään, kukali 32 tz-.ösä sanotaan.
14 §. Riidat naapurien matilla kahdesta eri kula» kuuuasta kuulumat siihen kyläkuntaan, minkä piirissä riita,
paikka löytyy. t.äh1d5en8, .eimJäotsolekymläa^hmdioesllisejat aaspiautlaaisseonmsaitt,almaail>lis.ueneliessteeelitn- tämään, käyttäköön kysyjä naapuri- kyläkunnasta toisia. Mutta estetyn apulaisen siaan kutsukoon kylä mies toisen rehellisen mieheu.
16 §. Palkkioksi saavi kulämies 50 kopeetf,»a ja lumpaneuki
apuinies 32 kopeekkaa jokaisesta toimessa men- neestä päimästä. Se» tysyjä aina edeltäkäsin suoritta- koon. Todistuksesta malsetaan 25 kopeekkaa.
Jos kysyjä ei maksasi näitä palkkioita ja 10tz:ssä mai- nittuja jalka vaimoja, ryöstettäkööt,kuten 39 tzissä sano» taan.

Nivel. Rauhattomuuden ja pahojen tapojen
estämisestä.
17 tz. Rauhallista ja säännöllistä elämää edistääl’
sensä, koetelkoot kylä miehet, itseluti piirissään, estää ri>
totsta ja kelvottomuutta, selä törkeitä ja pahoja tapoja,
etenki maroiltamalla ja nuhteilla. Jos siitä ei tule lisää,
tahi semmoista rauhattomuutta eli muuta rikosta tey»
daän, joka yhteistä mieltä loukkaa, mutta asianomaiselta ei vedetä lanteen alaiseksi, ilmoittaloon kylä-mies ne nimismiehelle
päälle^kanneltaviksi.
18 §. Ken pitelee eli sallii vallattomia kokouksia, missä
esimerkiksi juominkia ja kortin lyöntiä harjoitetaan, tahi kyläläisiä kelvoltomnuteen vill’ttelee, vailla lylä-mies
on varoittanut häntä niistä herkeämään; hän sakotetta»
koon kihlaluilnan oikeudessa yksi rupl” ehkä lain rikosta
siinä muuten ei tapahtusikaan.
19 8- «) Käyminen luokka^mieraana häissä, maahan paniaifissa ja muissa pitoloissa;
Niin ikään palkollisten ja päimaläisten pitäminen talon
«Vaatteissa vieläpä talon tupakassasi;
Nämä molemnlat pitäjässä yleiset pahat tavat nyt ker- rassaan kielletään pois. Se kuitenkaan ei ole kielletty
pallvelijalle antaa määrätyltä vaate-kappaleita, vaate- aineita, eli mitä hymäusä, kun ne vaan annetaan pal«
velijan olnilsi.
b) Tälnä viimeinen kielto tulee täyteen vaikutukseeu
masta vuodesta 1862 alkaeu. Sitte sitä vastaan rikkoja
isäntä sakotettakoon viisi ruplaa.
<-) Kuokka-vieraana kävijä, joka ei isännän eli talonväen
laskosta pakene. Vetäköön sakkoa kolme ruplaa.
<1) Palivelija. joka il»nan luvatta palvelupaikasta
meuee, sakotettakoou, renki rupla ja piika 50 kopeekkaa *).
20 tz. Wiime tz:ssa mainituita asioita saapi lylä-mies
apumieslensa kanssa päättää. Kutsumus siihen tapahtu»
koon mikäli 9 H:ssä sanotaan.
kuiJieonski,»vastaaja esteettömänä ou poikessa, saakoon asia »nllloin se vaan sellvä ja jnllinen on, mennä
päätökseen jo ensimäisellä kerralla. Mutta silloin on pää»
tölseslä tieto vastaajalle annettaiva.

4 Nivel. Mteisistä asioista ja töistä.

21 tz. Kyläkunnan yhteisistä asioista ja töistä keskustelemaan
saavi lnlä-mies kulsua tuläläisiä kokoou, milloin
itse, tahi muideu kanssa tuumittua, sen tarpeelliseksi näkee.
Mntta jos useammat lylät tahtosivat niiden yhteisistä
asioista leskustella, tapahtukoon se pitäjän-koloukiessa.
sen2sa2 tz. Kvlän-kokoukseen laittakoon lylä-mies kutsumuk- lierto-lirjalla, johon panee, milloin, missä ja mistä
asi^ta kokous pidetään, setä luettelee talon isännät kylässä
siinä jäljityksessä, missä kirja on talosta taloon tuletettava.
Tämä kiertotirja, tolä’mieheltä ensimaiselle naapurille
laitettua, o” sitee, niifäli luettelo uauttaä, vii-
»vyttelemätta mietävä edelleei” miu että se vuorokautta
ennen kokousta joutuu takasin. IoS se silloin el miela
olisi tullut lylä-miebelle, tiednotelkoon itse elitoisen kantta,
missä se on lviipynyt ja minne jouiuuut. — Seu vii»vyttelijätä
saavi kylä-mies aoumiestensä kanssa sakottaa
kolme rnplaa.
23 tz. MlUeisistä kylänkoloulsista vois-olijat tvulvkööt
siihen, mitä läsnäolijat kuläil yhteisistä asioista päättänät.
24 tz. Jos eri mieli kylänkokouksessa ilinautun tesknsteltavaSsa
eli päätettämässa asiassa, tekemät useammat,
henkilillvui! jälkeen, päätöksen.
25 tz. Milloin yhteinen »uaamiljelys- eli mnu työ on
vaalettu tehlälvälsi, pitäköönkylä-mies hnole», että se tulee
määrätyssä järjestnksessä ja määräaikana tehdyksi ja luliukoon
siihen multa kyläläisiä miten 22 tz:ssä sanotaan.
26 tz. Missä hyötyä työstä toivotaan verou jälkeen,
tebtäkööt työtli sikäli, muuten ruokalajittani, ellei toisin sovita. Mitä kylä mieheltä ilseltä töissä eli toimissa
kuluu päilviä. luettakoon, palkinnon vuolsi, kolme menaiseksi
siihen uähden mitä muilta menee.
27 tz. Työhön tulemattoman siaan palkatkoon lylämies
loisen työntekijän, jolle saapi maksaa enintäki silloin tavallisen palkan lalsinkertaisesti.
saa2,8setzn. Knka niin köuhä on, ettei jaksa palkintoa mak- edestä kulä-mies knitenlaan ei ole velmollinen
lyöutekijäta palkkaamaan, mntta tehköön muu tvläjäs
hänenki vnittinsa. Paukoon kummiuki kulä-mies lukuun,
paljonko hänen edestä on tehty, jonka sama asukas, mak- sannan tilaisuuteen tultuaan, kylän mnihin yhteisiin tarpeibin
snorittakoon. Jos kontunsa toiselle joulun, olkoon
tämä melkapää tämänkaltaisia tekemättömiä töitä palkitsemaan
ikään kun muitaki maasta lähtemiä »nakjamattomia
asioita. Milloin vhteisesta työstä on hyötyä, ellööntvön
tekemätön pääskö etujenkaan nautintoon enneulun on
tekemättömän työnsä palkinnut.
29 tz. Koska aitaus-asetuksen lähentäminen olisi suu» resti toivottava,mutta se ei täällä kannata muuttaa aitausvelvollisuuden
sille pohjalle, että elävien omistajan pitäst
estää elämiänsä muille villaa tekemästä, siitä syystä muka,
että täällä, kun väljä metsä ja se alaltaan hyvin avara
paraastaan on karjan laitumeua, aitaus siiloin tulisi vielä
rastttavammalsi; niin sentäbden tuumittakoon ja päätet»
tälöön kylän-kokouksissa, eikö kyläkunta tahtosi sioillensa tehdä eri aituuksia. ettei muut aidat tarmitsis olla niin
mahdottoman tiheät kun tätä nykyä, sekä häivittää niitä
nyt löytyviä aiman» liikoja väliaitoja.
30 tz. Walttääksensä liikoja kulunkia vaivaishoidolle,
steasaknu,steltakoot kyläkunnat niin ikään, itsekuki kokouksis- miten saisi työtä kylän työhön-kyleneville köyhille,
ettei heillä olisi lomaa maimaishoidolta apua pyytää.

’j Bentäbden ettei huoneen luiia täällä paljon ollenlaan täytetä.
Muuten el salkoa tarvitsisitaan.

3 Nivel Sär’nstä.

31 tz. Sovitettavissa asioissa särky ei voi vlla kysymykseen,
loska asiat, sovinnon aikaan saamatta, omat
kysyjältä vedettälvat oileuieeu.
32 tz. Mutta misjä kylän-mies saapi päättää salkoa
eli palkintoa malsettamalst. siinä päätökseen tyytymätön
särkeköön sen ensimaiseen kihlakunnan karäjaan, jota marten,
ailomulsensa lylämiehille ilmoitettua, saakoon pää’
töksen kirjallisesti. Mutta kylä-miestä ei saa käräjihltt
maimata, jos erinomaiset syyt eivät sitä maadi. Ensi-
»naiseen käräjään särkemättömällä päätöksellä olkoon lain
moilna.
33 tz. Konsa kyläkunnan kokouksessa useammat tekemät
päätöksen, jonka lautta mähempi-lukuiset mastustelijat
eli pois-olijat luulemat heidän erityisen laissa makuutetun
oikeutensa poletulsi, tahi milloin sanomat kyläjään
ryhtyneen päättämään, mitä ei ollutkaan sen Mallassa
päättää, eli tamattomasti määränneen minkä merran kuuli
pitää työssä osaa ottaman, silloin kusyläät asiasta oikeudessa,
eusimäisessä käräjässä. Muuta särkyä ei ole sallittu.

8 Nivel. Erinäisiä määräyksiä.

34 §♦ Pitäjän-mies kerran vnodessa lutsukoon kaikki
lylä-miehet yhteiseen kokoukseen, missa tuumitaan vuoden
kuluessa tapahtuneista asioista ja mitä on hamaittu yhlei» sen hyödyn vuoksi vast’edes tarpeelliseksi. ©tina tehtäköön
tili kylä-miesten sekä oikeuden, tämän asetuksen jälkeen,
päättämistä sakoista, joita pitäjänmies vastaanottaa.
Mitä pitäjän lainakirjastolle on menemaä. siitä
antakoon pitäjän-mies kirjaston-hoitajalle lut» un.
35 §. Kylä- tahi apumies, joki huolettomasti mirkansa
toimittaa eitä noudata tämän asetuksen käskyjä,
»edettäköön pitäjän-mieheltä kihlakunnan oikeuteen, ja
sakotettakoon ensikerralta kylä-mies kolme ja sitte viisi
ruplaa, ja
apumies ruplan kolme ruplaa, joka-kerraltaan
lahtia kysyjälle ja pitäjän lainakirjastolle. Mntta
jos kylä’ tahi apumies tulee käpeällisestä rikoksesta jyynalaiseksi.
saavi pitäjän-mies, kyläjääu kanssa tuumittuansa,
panna dänen heti viralta pois.
36 §. Kuka sanoilla tahi käytöksellään hävittömästi
kohtelee pitäjän», kylä- eli apu-miestä toimessaan eli toimituksensa
tähden, sakotettakoon oikeudessa yli mitä laki
määrää, kolmesta kmtteeu ruplaan, mikäli asia millointi
sietää, kahtia kysyjälle ja lainakirjastolle.
37 §. Kaikki tässä asetuksessa määrätyt fäfot, joista
ei Jo ole edellä toisin määrätty, jaetaan kolmeen osaan,
yksi lainakirjastolle, toinen kylä-miehelle, ja kolmas apumiebille
kahtia.
38 §. Maksun puutteessa suoritettakoot fäfot urakkotyöllä
kyläkunnassa. Konsa sakotettu ei itse neurrottele
työpaikkaa, määrättööl» kylä mies fen, Kuka ei työhön
mene, tahi siinä ei kestä, vantakoon pitäjän vanlibuoneefen
jotakuta käsityötä tekemään funne saavi asian ja ruokalakansa Nutiisi.
3’J §. Mitä lylälvmies päättää, sakkoa eli palkintoa
maksattamaksi, sitä saapi hän itse lantaa jos mielisuosiolla
maksetaan. Muuten laittakoon, särlyajan kuluttua, piläjaumiehen
kautta luettelon, todistukseu kerällä että päatölset
ovat särkemättömät, nimismiehelle, joka niitä tan.niUifeött
rnö^-täa ja antaa tilin pitäjän-miehelle.
40 § Wahvistuksen saatua on tämä asetus pitäjän
lnakasiioin varoilla vaiuettava, että sen saavi pitäjässä
levitetukst ja tumieiufft niin paljon kun lnabdollista.

Illan istunta-puheita Kiteellä,

liikuttama keskiuäistä elämää vaan erinomaltain niitä,
joihin tämä lerto»nus toslee.
Juho ja Olli. Hymää iltaa, naapuri!
Antti. Teive tultuai,ne! Istukaa puulle, ja mitäs
»mutta kuuluu?
Inho. ssipä juuri mitään; lälsimme lvaan luoksesi
iltaa miettämään ja lorujasi kuultelemaan, kuin sinä jo
»vanhastaan olet lurueltu loru-Al tin uimellä. Ollilla
on muutoin kummallisia kuulumisia puhella, jos suvaitset
kuulla.
Olli. Niin. sitä kerrotaan Muljulasta, että siellä
oli uksi piika-tyttö labteuyt kvlä-lu!ua paloou ja juolseu^
sneenllut 2 vuorokautta syömättä. Mene, tiedä missä hän aikaa ka:veli, vaan metjastä han viimein löytui vähissa
hengin ja vedettiin l^evoisella koliin. Kuiu olisi
kerinnyt kuolla, hänestä olisi kylaMe ollut läräjäu läy-
»uistä selä tuomarille ja ruununmiebille liiloja vaivoja.
Sanotaan banta viime tal«vena kyläl»>vussa tukistetun;
lieneekö tukkansa pelosta siileu palo-hoinmaan ruvennul!
Juho. Siitäpä nyt näette, mitä tuo pappieu koiruus
lukemisen tähdeu tekee! milt’ei vaan saannt sitäki tyttöä
hulluksi eli itsensä mnrhaajaksi. Olihan meillä välipappi
AlopNus-vainaja, sedän vasta pappi oli! Se
kuiu piti kiukeria kirkon likeisissä kylissä, se rukousten
pidettyä Heli istui penkille ja sanoi: ”te oletta lirkkonaapurit,
jotta saatte laydä joka pyhä kirkossa oppimassa
ja minä tunnen teidän kristillisyytenne, niin taitaa olla
parasta luin lopetamme koko toimituksen ja rupeamme
muuta tarinoimaan”. Sitäpä pappia ei tarvinnut kenenkään
velätä eikä se lukuun pakoittamisella tehnyt ketään
hulluksi! Eikä tuota rippikoulussakaan ennen tarvinnut
kuinhan vaan vähän osass sisästä lukea sohmata ja ulkomuistilta
eräitä kysymyksiä vastata. joita selmä-päinen
oppi rippikoulun aikana, eikä silloin tarvinnut lumiin tähden kotonaan aitaansa tänvätä. vaan moni pääsi
ripille vaikt’ei i:täkään tuntenut. Mutta nyt pitäisi osata puhtaasti sisästä lukea ja milt’ei koko katkismuksensa ultoa

rallattaa, niin joutavaahan se lukemisen palko on, tuin
ei talonpojasta läy kuitenkaan pappia lyhätä; johan siinä ou kyllä, että kristillisyytensä tuntee!
Antti. Jopas nyt, Jussi, olet tubmalasta kotofin,
luin tuommoisia horiset ja liittelet entistä, mirtansa toimesta
huolettomia pappia! Eemmoisteol entiStru pappien syy luitenki on siihen että olemme muita seurakuntia jalellä
lumun taidossa. Een-a»kuiset manhem.nat e,u>ät
nuoruudessaan olleet oppineet lukemaan, luin ei»rät papit
sitä malmoneet, ja sentähden eimät ne ole osanneet opettaa
lapsiansa, eilä lapsiin päässyt luvun halua kuin ei»rät
vanhempiensa nähueet halulla harjoittaman lukemista.
Nykyisillä papilla on sitä pahempi tuska ja vai»ra saa«
dessa nuorta mäkeä luvun taitoon, että pimeys katoaisi seurakunnastamme.
Olli. Eitä seläan pappien lovuus, josta sinä IuSst niin llivaslelet, ole muula luin viimeistä täytymistä.
Siinä kylänlulvubsa, jota se Muljulan tyttö pakeni, näin
miȊ tuiula paraalla Jumalan sanan tutkimisen ajalla
rahlvas höntäst edes ja takasin ikäänkuin miöiä kavalassa,
niill että roivaöti lempeesli ja liiluttavilla sanoilla ’trii,
mein nuhteli väkeä, jotta se vähälii aikaa taukosi. Waan
kanlvan eivät ämmät malttaneet ääneti olla ja kuunnellg
papin opetusta, mutta alloirrat eusiu hiljaa vaan vähl« lellen koneunuasti toisiansa puhutella lehmäin poikimi»
seöta ja lampaiden »ruonnimlsesta. uiin että revastin
taas täytyi »nulSluttaa väleä. Toiseen tupaan,
lapsia luetettiin, oli miehiä palkannut huoneen täydeltä
tupattia polttamaan, jotta savuun tahtoi lulehtua.
Juho. 3ilin vaan kuin sitä toimitnSta keslää kolo
pittalsi päilvälsi, niin eihän tottunut lroi koto aitaa olla
tupatkaa polttamatta, luin ei ole kuta tottunut suuosaan pitämään!
Olli. Olkoon niin! Waan pitäisi muistaa, etta silloin
on kallis toimitus, jossa laikliuainen sopimaton käytös
ja pahat loto-tavat ovat vältettävät. Mutta se juuri
on loistama raakuuden todistus. ett’et meikäläiset malta
kirkon-menon aikaakaan polttamatta olla. Piippua pidetäanli
kunnian merkkinä, kuin se useimmalla miehellä on
kirkossaki »nulaua ja taskussa kukkaro, josta nauhat riippuvat
ulkona ja nauhan nenässä heiluu messinkinen lnmslvotti eli piipun siitvuri, llääuluin mikä ritarin orteni.
Wähäu aikaa kirkossa istutaan ja taas mennään kirkko-
»naelle saivuja vetelemään. Envätpä vaimot ja tytötkään
anna jumalanpallveluks^lle sen enempää arvoa. vaan
teräytymät ueampi yhteen nenäkköön ja supattavat kaikenlaista
keskenänsä, vieläpä nauraa rehauttavatki. Pappi
tlllist tähäu raakuuteen osalliselsi, jos hän sitä sallisi että
komuulta täyttäisi »nilloin ei hyvä sana auta.
Antti. Sinä, Juho, kuin olet muutoin ymmärtävainen
»nies, »niuä en ymmärrä, kuinka sinä tuota kuullessa
»vielä roisit puhua pappia vastaan. Minä eu ole tullut
asiaa ennen ajattelemaan, vaan nyt on omatuntoni
Ollin puheesta herännyt ja tastä-lähtien minä en ota
piippua kanssani kirkolle eukä muihiukaan toimituspaikkoihin
ja al’on voimiani myöten estää muitakiraakaisesta
läylölsestä. Tonvoisin eltä siuä Juho ruveisit Ollille ja
»lnnulle anulliselsi, uiin mies voimin yrittäisimme jotali
»n untosta!
Juho. Älyäu nyt minäki kolo asian, vaan en olekaan
Milloinkaan toden perään puolustanut noita lapoja
hymilsi eulä pappia herjannut. Mutta sanopas siuä,
Alilti, luiutä ueuvou luulet tässä paraite auttama»!
Autti. Meitä va:hoja en tiedä voitavan »»ullään
keilioin Mllultaa po:o vauhasta hapatuksesta, jos ei opetus
ja varoitus deratä »ueissa itsissa halua ja tahtoa,
joka yksiuään voi. i meille antaa kuntoa ja voimia parannuljeen.
LuktNlisella ou tämän herätylsen voima niinluin
uvös luleuliseSta tul.to puhdistuu, ajatus teroittuu
ja dyvät aikomntset ja taipumukset saagat sytykettä ja
»voidetta. Mutta lulemiseen tanvitaan halun herätystä;
krlla hylva l’alu ja tahto sitte paloittaa »ueitä hankkimaan
lu»run taitoali, joka el olekaan niin vaikea luiu sitä lliullaan,
naitka se ou niin etta ”rnoslalla metsään saatu
koira ei oravaa lördä”. Waan sen halun l.’e»ätyk>een
on eosimälnen vaatim»>s, et:ä pitäisi löytyä kirjoja, jotla
lelisilvät »neilä uteliaiksi. Kyllähän täällä on aapislirjoja,
kaletlslinilsia ja lvusiklrjoja, lraan kuin niideu aine vaalii
ajatuksen lvaivaamisla, niin että niiden lvöd»?lll’okn
ja hallllllseen lukemiseen tarnitaan jo hylvää lnlruu laitl>
a, eilvät ne voi herättää mainittua lukemisen halua,
i Kirjoja piläisi täällä löylyä kaileillaisia, elenki slmnioina,
> joiden aine loslee l’latuslei»ojamme, jofapäi»r^isia loh-
! lialUlue tahi jotka si-en eli täten sannat meitä uleliaitst ja haluamaan tietää u>itä kirjassa puhellaan. Siitä laadusta
o»vat erittaiufi sanomalelidet, joita tilaamaa» meidäu
piläisi kehoiltaa uaapurialuuie. Waan yhla liinaasti
ritäist lueidan puuhata seuraluutaamme lainakirjaston
saamista. Lainalirje,stoon kniu hankitaan kailelilaisia
kirjoja ja luui se on atvoinna kaililll’ seurakuntalaisille,
siiua aina itsetlllleiiki on jolu kirja, joka dantä erinaisesti
huviltaa ja haluttaa: jos dän on lmono-lnllmien, hän
pauee vii»uei!etti voimausa päästälsensä livj^n lavi tahi,
jos se on »».ahdotout. hänelle, antaisi hän lavsensa lukea
sitä itsellensä. Nain olisi ”ykst tie, kaksi asiaa”, ja se
olistli pää asia, että saisimme lapset lumiin halu»:” ja
taitoon, jotta tulevat suku-pollvet pääsifivät »ueitä rarem-
»niksi. Meidän vanhain lnontoon ja ft’damee,l on saanut
juurtua uiin paljo rupa-töryu siementä, että sen lnuviltänillien
meissä on osiltain »uelkeiil mahdotonta, va>”’. lasten
sydän on pehmyt tuin vaksi, johon jaamme semmoisen
kuvau seisoivaksi kuiu siihen paiuamme. Lainakirjaslon
jos tänne saisimme kotoon, siinä olisi tilaisuutta lukemisen
halun herätykseksi ja tuuduttämiselsi,»vaan sel,lisaksi pilaisi
meidän kokea saada pyhäkouluja toimeen, niin että jokai- sessa kylässä seminoisetli lapset, joilla ei todisfans., ole

Iflpnv toki joku hyvä’lukninen ja vyhäkoulnssa
»voipi se M samalla t»aiii>ill.i antaa monelle opetusta.
Pyliäpäiiväln iltoina kuiu tämä opetus tapal)tuu, ei hä- neltä silloin meae tmKiifaa puffaan ja tämä lasten opetus
on »armaan Annalalle yhtä otollinen kniu mikään muu Ijirtdu*. SB.ian jokaisen kyläniniehen tulist pitää
näitä uMiuituffta kunniassa ja oll.i siinä moimiansa myöten
opettajalle avullisia eikä ainakaan sallia, että pyhäkouluja
bäiritetään sovimatto ualla käytöksellä, niinkuin knuleu
Muljulau pyhäkoulussa saaneen tapahtua. 2öiime kylän,
lnvnssa oli romasti sinne saanut pyhakouluu asetetuksi,
»a.iii sinne oli lasten kanssa tullut myös niitä suurimpia
lurjuksia, jotka olimat kaikin tavoin käytöksellänsä häirit’ täneet lasten opetusta ja osoittaneet ylimielisuyttänsä ei- vätkä ole funnefleet opettajan siimoja maroitnksta. Kuiu lapsilla saapi olla tämmöistä pahoja esimerkkiä, eimat
hekään pidä opetusta kunniassa ja silloin ei opetuksellakaan
ole täyttä moimaausa, ja toiselta puolen taas opet- tajemki into siitä masentuu ja mieli tuleematalaksi. Kuiu ei
kylän miehissä lövdy rakkautta näille pyhälonlnille, eimät ne onnistukaan ja senpätähden eu tiedä, onko yhtäkään
pyhäkoulua niistä, joita mennä muonna pitäjämme muutamiin
kyliin asetettiin, saatu edes allnun. Ei tässä mun
auta knin että meistä jokainen kokee ympäristössänsä »u» butella naapureitansa näistä asioista, herättäätsemme niissä rakkautta yhteiseu hmvän eteen, ja että me omalla esimer- killä vabvisiamme tätä rakkautta. Käykäämme herra rovastiamme nöurimmästi pyytämässä, että hän suos- tuisi lainakirjaston puuhaan, jossa ja perustusrahain
keräämisessä olisimme hänelle amulliset. Nuvetkiamme myös jokainen kylässänsä pyhäkoulun opettajaksi ja teloit» takaenmne muitafi siihen toimeen rupeamaan. Sinulla. Inho, 0,1 hymä-lukuinen ja taitama poika, jota sinä moi- fit auttaa pyhäkoulun pitämisessä. Minä otan pitääkseni
psaymhäakaonulua tässä kylässäni ja toi.von saamani muitaki toimeen.

Juho. Nut oUt, Antti, puhunut nitnfuiu miehen suusta ja minä olen ensimäiuen mies sinun faunitta kehoi- lukstasi se,ira.lm .1. Että jo onki aika rumeta paran»
UuSta puuhaamaan, näky, \ ä »ninkälainen nnju oli»ilme
SRaatlan ilt.utaft kirkon omella, missä mallaltomat fur* vastivat yhd.’n vanhan akan ja pienen tytön pitkälleen
f.rkon kynuytsen alle mäen jalkoihin, ja lähell.» oli kniu ei maan tyttöä siihen tapettu. Tämä tapans todistaa
meissä oleman semmoista raakuutta, että jokaisen tunnon miehen pitää panna roiimeisetki voimansa muutoksen ja
parannuksen saamiseen. — Mutta ilta ou lopussa jo. Hnmästi uyt, Alitti, tällä kertaa! Olisi hupaista, jos
Ufeimminfi pääststmme kokoon senralnutainme yleisiä asioita näin puhelemaan! L. Lemminkäinen,
ybteiseii fuuxvitt tl’!vl,’ts,>i>,.

Turmiolan kylä.
Tosi kertoelma.

Turmiolan kylä seisoi maantien varrella Suomessa. Se oli rakennustensa ja muun ulkonäkönsä puolesta komeimpia ja uhkeimpia kyliä kuin maalla harvoin näkee. Ja sitä kaunistettiin yhä kauniimmaksi että se jo pikemmin näytti kaupungilta kuin maa-kylältä.

Kylän asukkaat olivat ahkeraa kansaa ja, jos missä näkivät naapurinsa itsiään etempänä, kohta kilvoittelivat heidän rinnallensa. Kukaan ei tahtonut olla toistansa huonompi. Senpätähden kylänsäkin muuttui päivä päivältä kauniimmaksi että sitä sivukulkeva ihannellen silmäili ja ajatteli: totta tuo ompi joku sivistyksen pesä!

Waan vieläkös mitä? ”ei ole kaikki kultaa kuin kiiltää”. Tämän kylän asukkaissa vallitsi synkkä raakuus ja pimeys ehkä muuten ulkoa nähden olivat sivistyneemmän näköisiä.

Heissä asui kaikki pahat tavat: ahneus, kateus, itaruus, juopumus, huoruus ja kaikellainen jumalattomuus. He olivat kuin muinoiset Babyloinilaiset itse-rakkaita ja täynänsä haureutta. Se, että kaunistivat huoneitansa, ompi ainoa jonka voipi kiitokseksensa mainita, vaan sitäkään eivät tehneet muusta kuin kateuden himosta ja kunnian pyynnöstä.

Kaikki muut tapansa olivat perki turmeltuneet. He olivat kateellisia ja pahan suopia ihmisiä ja eivät suoneet mitään lähimmäisillensä, jota ei itsillänsä ollut. Ei heissä ollut hituakaan lähimmäisiinsä rakkautta sitä vähemmän soivat hänelle hyvää.

Heissä asui epäusko ja turhat luulot eikä heillä ollut vähintäkään luottamusta toisiinsa. Tekivät taikoja ja uskoivat velhoja. Siinä toimessaan heidät vihdoin saavutti onnettomuus. Köyhää harvoin armaitsivat, ehkä olivat erittäin rikkaita ja varallisia.

Kylän nuoriso oli erittäin jumalatointa ja irstaita elämässänsä. Joka sunnuntai- ja juhla-ilta kokoontuivat tansseihin, ja muihin jumalattomiin menoihin. Jotka eivät tanssineet, heillä oli kortit, viina ja muut turmelevat juomat.

Jumalan sana oli heille ylenkatse. Kirjaa harvoin käsissänsä käyttelivät.

Osa kylän nuorista miehistä seisoi kaiket yöt kuin katukoirat maantiellä matkustavaisia häirittämässä. Joilla esim. oli maatkaantunut hevoinen, sille kiljasivat: ”aja paremmin!” taikka käskivät seisattumaan.

Niin kerran matkasi öiseen aikaan tämän kylän läpi muuan herra, joka matkasta väsyneenä oli nukkunut. Sen keksi mainittu koira-joukko, joka talutti hevoisen rekineen ja herraneen päivineen pitkään ahtaahan pohjukkaan (uikkiin) huoneiden väliin, jossa ei ollut paljo liikkumisen tilaa. Täällä heräsi herra-parka eikä ollut vähin hämmästyksissä, miten oli tänne tullut, kuin luuli rauhallisesti maantiellä kulkevansa. Täältä ei herran ollut omin voimin hevoistaan ja rekeänsä peruuttaminen; meni siis muutamaan taloon, valitti onnettomuutensa ja sai rukoilemalla apua, että pääsi matkansa tekoa jatkamaan.

Kylässä asui myös muutamia mökkiläis-ukkoja pienissä tuvissaan. Nämä kuin lauantai-, sunnuntai- ja juhlailtoina yksinäisyydessään veisailivat hartaudella juhla-virsiänsä, kokoontui sama koira-joukko heidän tupainsa ympärille ja veisasi häpeällisiä runo-virsiänsä, näin hämmentäen heidän hartautensa. Mökkiläis-ukot menivät ja anoivat juhla-rauhaa, vaan tästä koira-joukko vähän huoli. Kuin korentoa ukot näyttivät, siksi tostn meni tiehensä, vaan kuin ukot taas majoissaan veisasivat, kokoontui joukko taas entiseen ilon-tekoonsa.

Tätä ja kaikenlaista muuta vallattomuutta harjoitti kylän nuoriso.

Kokous-paikoissa ei miehillä taas ollut muuta puhelemista kuin hevoisistaan ja rikkaudestaan. Hevoisissa heillä lieneeki ollut suurempi rakkautensa kuin ihmisissä. Senpätähden hevoisensa olivatkin niillä paikkakunnin ylistetyt kuin Arapian oriit.

Ja jos he missä matkasivat vaikka paljain rattain, hyppäsivät he itse perästä; vaan jos tiesivät jonkun näkevän, niin sitte vasta aika vauhtia riennettiin. Kirkolla ajaissaan tekivät samaten: missä kyliä oli ja ihmisiä näkyi, siinä kunnon lailla lennätettiin.

Waan juuri nyt kuin Turmiolaiset olivat paraissa voimissaan, läheni heitä onnettomuus. Heidän pahuutensa oli tullut suureksi huudoksi kuin muinen Sodoman ja Gommorran asuvaisten. Jumala rankaisee heitä ja antaa tulen heitä turmella.

Se tapahtui seuraavalla tavalla.

Oli nim. kesän armas aika. Kukat nostivat maasta kauniita päitänsä ja maa viherjöitsi ruohossansa. Lintuisten visertävät äänet täyttivät ilman ilolla. Järvet paistoivat kirkkaina peilinä. Turmiolaiset olivat mikä missäki töissänsä. Siinä ei ollut kotona kuin lapset ja joku vaimo-ihminen.

Yhdessä ainoassa talossa oli isäntä kotona. Hän oli viinassa ja sai jonku toisen toveriksensa. Isännän lehmä oli kipeä. Sitä parantaaksensa keksivät nyt ukot seuraavan keinon. Kivääri ladattiin ja latinki laukaistiin lehmän ylitse. Mutta latinki meni kovin yläitse ja puuttui navetan olki-kattoon. Ukot eivät sitä havainneet vaan astuivat sisään iloissansa ehkä viinalla suutaan kostuttaakseen.

Waan eipä aikaakaan kuin tuli leimusi huoneissa kaikella voimallaan ja huoneet olivat jo kaikki tulen vallassa. Isäntä muisti hevoisiaan, meni niitä tallista päästämään, vaan siellä paloi hevoistensa kanssa, ja tuli lensi sillä välin nuolen nopeudella ympäri kylän ja kaikki rakennukset olivat jo tulessa.

Ihmisiä kokoontui apuun, vaan turhaan. Turmiolan kylän viimeinen hetki oli tullut, sen piti nyt palaman!

Sillä välin vyöryi tulen keskeltä eräs hirmun-näköinen olento. Ihmiset peljästyivät vielä enemmin ja huusivat: ”tuo se on se p—-le, joka polttaa meidän kylän!”

Waan se oliki se ukko, joka hevoisiaan meni päästämään. Mutta ei hän ihmiseltä näyttänyt eikä häntä kukaan tuntenut muusta kuin äänestä, kuin tuskissansa ja kuoleman kivuissa vaikeroi, ja hän kohta heittiki henkensä hirmuisissa vaivoissa.

Mutta sielun tuska oli hänellä vielä suurempi, jonkatähden halasi pappia, ja sai ennenkuin kuolo tempasi hänen.

Kylän palaessa riensi paljo eläimiä kotiin surmansa saamaan. Ne olivat niinkuin vimmatut ja riensivät ölisten tuleen, ehkä heitä pyydettiin estää, ja paloivat.

Mikään ei enää auttanut: Turmiolan kylälle oli tullut loppunsa. Se paloi, se kuuluisa Turmiola, kaikkine kauneine rakennuksinensa ynnä paljon eloa ja tavaraa. Ainoastaan vähäinen osa saatiin pelastetuksi.

Niin rankaisi Jumala Turmiolaisia pahuutensa tähden. Kylän raunioista tuprusi vielä monta viikkoa kitkerä savu ja haju.

Semmoinen oli Turmiolan kylä, semmoinen sillä loppunsa!

Leander Pekander.

Kirje Suomalaisille SanomalehdiUe nulutamista
heimosanoista. l<ä ekttl

sis,a tietoja seurakunnista maamme Suomalai- Sanomalehdissä olen usein hamamnut ilmoitettavan
inunuattomat määrät äpärälapsta muoden kalulla syutnneiden
seassa. Kauhistuksella kummastelin tuota euueu- kuln harjaustn ymmärtämään, että äpärän nimellä tarkoi- tettiin iialtömiä lapsia; mutta siltekin tuutuiivat mieles- taul senlaiser ilmoitukset joteukiu raskasmer^itykselliseltä.
Aoaran nimellä ymmärtää pohjolaiueu enstfsikin risti- matönuä tapettua isätöntä lasta, tahi senlaista ihmishenkeä, joka ei tule helvettiin eikä kelpaa taivaa- sTeanmkaaanj.ä^r»vjeataönn slnaaulojääoduä ailrmivaaattnavijaansktiaikkseksi rääkkyjäksi. tamasta Paavin yfstnkertaisundelta saannt itunsa muu- Klrkkolais,amme. maistumista paikoista joka määrää näiden lapstparkain ruu- miit samanlaiseen hautaukseen kuin jnlmissa synneissä kuolleille muutoin annetaan. Epä-uskoinen kansa ja pimeyden
aikainen laki päättämät niiumuodoin yksin tuu- min että «vanhemman rikos, aivan lapsen omatta syottä- lln, tuottaa lapselle henssellisen onnettomunden; ja kansa näkyy mielä päätöstä jatkaman, knn esm. luulemat jon- kun lulman salatun rikoksen tähden, jonka mauhemmat tehneet omat, jostns pirunki sallittaman syntymä hetkellä vaihettaa lapsen sielun jotaan määrää henkeä vastaan, zobta muka vaihokkaat tahi semmoiset mielipuolet tuli» stvat. joita tiedekielellä kretineiksi kntsutaan. Tämmöi- set luulot omat kuitenki mahtaneet kansan omassaki mie- lessä hiriveöiltä tuntua, niin että samalla näkymät kysy- neen syytä miksi seuraukset vanhiuten rikoksesta lasten päälle lanleav.s, ja löytäneen rikoksen maiknttamassa sukuturmvss… Äpäre on nyt juuri senlalöta suku.urmiota tark”’tt.m. sana; sillä maitta se alkujansa merkitsee ruu- m,ln maivalo,sta pienuutta, ei filä kuitenkaan käy.
tela kaikkein vaivaloisesti pienten ihmislasten nimityk. seksi, vaan juuri nälden onnettomain isttlöinäin, ikääs»
kuin tarkoittaakseen heidän luultua heugelliötämitat,
tömyyttänsä. Niin käytetään sanaa ’äpäre ei ainoastaan
ristimättöminä murhatuista isättömistä lapsista,
maan mielä kuu jot.iau suurempaa riloksellisia suku- mirheä tarkoitetaan, nimittäin sitä, joka on isätön kol- mannessa polvessa taikka avioliiton rikosta syn
tynvt; sentähden ei kuullakaan tätä sanaa Pohjaumaalla
muulloin kuin sadattelemasta suusta, lorkeixua haukunta- nimenä, melkeen seulasissa lauseissa kuin ..lemmon äpäre,”
jne. Tavallisessa villattomassa pnheessa ei hennota äpäreellistäkään
nimittää pahemmin kuin jalkalapseesi, maan
sek»» jo pidetään niin loukkaamana että stmiöN’neemmissä seuroissa sitä mielellään maltetaan. Nimi ..isätön”, jota
silloiu käytetään, ei kyllä ole aivan luounon-opillisesti
tarkka, vaan sitä katkerammasti saa senlainen isältömäksi klltsnttn lapsi elämässään tuta, että nimi on ottein arvattn ja niin fvlliksi muistuttama beidän tnrmattoman tilansa miheliäisuvttä, etteimät enään tarmitse »nnuta masenuus- nimeä. Luulisimme sentähden someliaaksi että suomalaiset sanomalehdet ja mnnt kynäelmät, seurateu muissa simis- tyneissä lirjakieliesä käytettyä tapaa, kaynäisimät loukkaamattomia
sanoja, Marsinkin kuin kielemme jo on niin simistynyt, että se itse jo sisä maatii kansaltakin. Joilla on sukukerskauksen tilaa, niille lienee suloinen uähd5i,äin
ansiot omiin nimiinsä solmittuna, maan meille on kaikkinainen
«van» ja «»s» aivan tarpeetonta ja kylliksi jos
suodaan Isättömiksi” kntsnttaa.
Isätön poika Pohjanmaalta.

Wielä «herätyshuutojen” puolustustaIitistä.

ämän muotisen Stttareu 5 niron Lisäleddessä on l’:ra —s —s mielä pitkittänyt jouiaivia juoniansa täkäläi’
sille ..herätyshuutajille.” jotka hän varmaan luulee jo
tukehuttaueensa ään.ettömiksi. knin ei meiltä ole kankaan
aikaan mitään mastattn. Vastaamani hauta olemme
olleetki hitaat ja meitä on todella ajattelnttanntkin puuttua
kolo riitaan euää, tuin lisiksi iise allu-svvt ..herätys’
huutoihimme” omat jo poistetut, niinkuin jo miime mnonua
iloten ilmoitimme, ja kuin 2:seksi me ”d,rätl)shuut>ijat”
raiskat, ollen taitamattomia ja oppimattomia, olemme
roarsin roähäinen suupala semmoiselle jättiläiselle kuin
h:ra —s —s kaikiss, saua-koukuissa näyttää oleman.
Mutta kuin asia kuitenkaan ei enää ole meidän vaan yleisön, joka riidoissa maatii lotnutla ja senvuo’n kuil’
lustelee kumpaafiu puolta, tävtuy meidän mielä kory-taa
ääntämme, eti’ei ylei-ö tulisi lunloon että h:ra -s -s
olisi meitä niin pahasti pidellut ja latkaissnt meiltä kurttutoriret.
Se on tosi että hänen iinvllisista ja ylveistä
sanoista tnomiteu hauella mahtoi olla ni’n ankara aiko- mus. Waan ei se hänelle onuistuuut, ehkä tuinla sukke-^ loita solmukoita häu meille osasi tehdä.
— Meillä ei ole tirmis rmveta seuraamaan h:ra —s s’ia rist retkillänsä pappien puolustukseksi, kuin hä- nen puolustuksensa ei kuitenkaan ole mnnta knin herjausta
meitä vastaan ja me pidämme itsiämme liiail hal’ poiua että rupeisimme yleisön kärsivallisoytlä kiusaamaan
oman itsemme puolustuksella. Toista olisi ollut, jos h:ra —s —s olist ottauut vaimaksensa todistaa, että ”herätushnntomine”
eli nurkumisenime kirkollis- ja seuraluu- uallis-asiaimme hoitoa vastaan olimat mäyriä ja malhetta,
silloiu meillä olisi ollut puheeu ainetta. Mitta kuin
h:ra -s —s sitä ei ole tehnyt mntta kokee totuutta polkea palailla makuutuksilla paopieu snnttömyvdestä ja
pvvtää makuutuksiansa mahmistaa herjauksilla meitä mastaau.
silloin on jo asia jäänyt ja me ..heiäty^huutajat”
raiskat pantn esiin. Waan meistä ei yleisölle mahda olla mitään hyötyä eikä humitlistakaan yhtä mäbä kuin jos alkaisimme pahaa pahalla kostaa ja rupeisimme puolestamme
herjaamaan h:ra —s — sia takaisi. Se todella
olisi ”vasittain tavalla kilpailemista.” ja siihen meiltä punttnu taitoa, kuntoa ja halua.
Asiassa olisi d:ra —s — assa s’in pitänyt pyspä. ia asi- olisi meilläkin ollut vielä paljo puhelemista yli sen mitä ..herätuslmudoissamme” jo kerroimme ainoastaan mähimmia esimerkkiä seurakuntamme huouosta hoidosta.
Tämä hoito kun miime muonna muuttui toisaalle, on
meidän tarpeetonta julistaa uusia esimerkkiä ja rumeta uusiiu ”herätyshnutoibin” asioista ja ajoista, joiden kaltaista
emme nsko enää moiivan tulla Iitin seurakunnalle,
takaisi. Riidan villitys asian rrnoksi saapi sentähden jäädä, niinkuin tämän kirjoituksen alussa jo sanottiin. Me emme ole pyytäneet herjata ketään emmekä ole kieltäneet
»virkamiestemme mnita ansioita, maikka julkisuuden
avulla tahdoimme paraunusta niissä seikoissa, jotka parannusta
tarvitsivat. Jos olisimme valhelleet, olist asianomaisilla ollut malta meitä kysyä eimätkä he olili stiä laimin lyöneetkään, jos heillä olisi ollut mähäkään syytä. Silloin ei olisi meitä jätettykään ainoastaan lv.ra —s — s’in toruttamaksi ja hämäistämäkst janomalehdiösä,
ja silloin ei h:ra —s —s olisi tarminnutkaan
pyytää totuutta väännellen käännellä paljailla herjanksilla
meitä vastaan. Silloin ei mnöskaän h:ra —s —s
olisi tarvinnnt pnhna kuulostansa ja luulostausa, maan
olisi puhunut omia näkemiänsä ja omaa tietoansa.
—sTä—hän loppukoon myös riitamme yksinäisesti h:ra s’in kanssa! Me tunnustamme hänen kirjoituksissa
sekä meitä vastaan että muissakin, jotka hän on
jnliStannl, hänen osoittaneen erinomaista esitys-taitoa.
Me loimomme että hän kanttaisi tätä taitoansa kielemme
ja kirjallisuutemme hyödutsi eikä enää turhaan tuhlaisi sitä meitä vastaan! — „ — i

Helsingissä,
Suomaleiis?» .ttiljallisuut»,!, 3euia» .Nlrjapainossa.
Vainoluvan antanut: I.. ll^imbur^el’.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: