1860-05-25 Suometar


Suometar 1860. N:o 20. No 20. Perjantaina 23 päivä Toukokuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta^

Kirkollisia Ilmoituksia

Helluntai-päivänä pitää Undessa kirkossa suomalaisen pnolipäivä-saaruau v.t. koministeri Teng/n ja iltasaarnan v. kirkh. Thomander. Samana päimänä pidetään suomenkieliuen pipliänselivs k:lo 6 jpv. Toisena Hellnntai-päivänä pitää suomalaisen puolipaimä-saaruau v. kirkh. Snellman.

Onko se someliasta, että K.Suomen talousseuran Turussa vaikutus tapahtuuparaastaan ruotsinkielellä?

Tätä kysymystä tahtoisin tässä jättää sekä yleisön että asianomaisten tarkemmin mietittäväksi. Miuuu ja monen muun suomalaisen mielestä se kyllä kummalliselta näyttää, luin muiden seurain ja yleisten laitosten toimet Suomessa oivat yhä viime ajoilla suomistuneet suomistumistan »’a, niin K. talonsseura Turussa sen enemmänruotsistaa toimiansa. Tämä seura olettelekseu kuiteukin koko Suomen talous-asiain edistäjällä; mutta seu ruotsinkielellä tapahtumat vaikutukset pysyvät ihan outoina suomalaisille talollisille, joita on maassamme enemmän kuin yhdeksän kymmenestä. Syytä tähän en voi käsittää. Wai pitäneekö talousseura näitä umpisuomalaisia niin vädä-auvoisina, ettei ne tarvitse, eli niin tuiki tuhmina, ettei ne ymmärrä mitään parempaa oppia hyväkseusä täyttää? Mutta stinähän seuralle juuri olis arvollinen, lavea ja kaiken kunnian ansaitsema vaikntus-ala, että saada herätetvksi tässä suuressa ja nauhoissa esi-isien tavoissa riippnvassa joukossa parempaa halua ja taitoa talousasiani parantamiseen. Olisikin Talousseuralle suuremvi syy paraastaan valvoa näiden valistumattomain umri-suomalaisteu raukkain maaviljelvksen ja talousastain sekä elatuskeinojeu kohottamista vielä senkin vuoksi, että Euomeu valistuneemmilla on sekä parempaa tahtoa että tilaisuutta lueskella Ruotsissa toimitettuja talous-kirjoja. Ja paljo on meillä jo valistuneitakiu, jotka lukevat suomea ja ymmärtämät sitä, uiiu että umpi-ru otsalaisi a ei liene jos tuskin kakskymmenes osa Suomen kansasta.

Tamin K. Suomen talousseuran Säännöissä ei uäu oleman määrätty, millä kielellä seu vaikutus pitää tapadtumau. Mutta itsestäänhäu se ou selvä, että sen pitää sapahnnnaan kansan kielellä. Onko se sitte oikein, että seura valitsee sen kielen, jota vähin osa, jos kohta valistuneemmatkiu, taitaa? Se ei kelpaa miksikään puolustukseksi, jos sanottaisiin, että seuran sihtien, notariukftt j,i usiammat muut toimikunnan jäsenet eivat ole lvlläksi mahtavta suomenkielessä tahi eivät ensinkään sttä osaa. Kyllä seuralla olis tilaisuus saada suomeukielen taitamia apumiehiä, jos vaan olis suomalaista mieltä eli tahtoa. Sillä nähtävästi on tämä asia kokonaan senrau omassa vapaassa mieli-vallassa, loska Asetuksissa siitä ei ole mitään määrätty. Emmekä luule tämän seuran oleman millään tavalla sidottn eli yhdistetty maamme oikeus-eli lain-kännnin kirja-kieleen. Näin ei olisi luullaksemme mitään haittaa, että seura muuttaisi kaikki pöMkirjausa, kierto-kirjeeusä, kokouksensa ja sanalla sanottu kaiken toimensa suomenkieliseksi. Siitä ei olisi niin varstn sunrta vahinkoa, jos mnntamat kymmenet, vaikkapa sadatkin tahi tuhatta knnnioitettavaa vanhusta eivät sitte näitä ymmärtäisi. Äsken jo on näytetty, että hyvin 20 kertaa suuremmalle ja suuremmassa tiedon ja herätyksen tarpeessa olemalle joukolle olist sitte seuran toimesta hyötyä. Mutta parempi vielä on, jos seura lukee varansa kannattaman, jaella toimituksiansa molemmilla kielillä. Waan niinkauvan kuin tämä ei käy laatuun, pitelisi suomalaisten suuremmalla j, taitamattomammalla joukolla olla etu-oikeus nauttimaan tämän yhteistä hyvää harrastaman seuran maikutusta.

Kuin Talousseura Turussa muuttaisi toimensa suomenkieliseksi, niin silloin voisi siihen toitr-oa lisäytvvän jäseniäkin ja siis tuloja, joilla saisi enemmän aikaan rappiolla olevaiu talons-asiaimme kohottamiseksi parempaan. Silloin rootft seura kustantaa ja levitellä suomalaisia Rt* | joja ja sanomalehtiä maamiljelyksessä, karjanhoidossa ja elatnskeinoissa, joita mielä kanvan saamme odottaa, jos ei joku tämmöinen (Seura siihen avnllinen ole. Meillä ei ole roielä kansankielellä mitään laviampaa Maaviljelysoppikirjaa, jota edes voisi käyttää opetnskirjana maaviljelyskonlnissa. Karjanhoidossa myös ei ole muuta knin Sakarinpojan ”Lvhukäiset Osoitukset Suomen Emännille”, Se Talousseuran viimekst v. 1846 painattama pienenen Opetuskirja Maanviljelemisessä” on jo peräti vunttnvaisekst ja vanhan-aikaisekst jääuyt. Kaikkein terveellisin oitmeillä ensi aluksi saada erinäiset SKaan?iljetD«*fanomat suomeksi. Ne pitäisi saada lUMvifu, mutta niin huofeifft kuin mahdollista, että saada niitä kaulaan leviämään. Tässä arvattavasti alussa tappio.ta seurain kustannuksissa. Mutta se on niin ja [itä ei »oi auttaa muutoin tuin jonkun tämmöisen Seuran udrauMa. Talousseura Turussa toimittikin jo iruofma 1851—53 ”Suomen Huoneenhallitusseuran ©anomia” joka oli lvvin hyvä lehti. Kolme vnotta koetettuansa ja vähä tilaajoita saatua tälle lehdelle taukosi fe v. 1853 kanssa ja tähän seitsemään rouoteeu en tiedä Seuran mitään suomenkielellä toimittaneen! Näyttää kuu Seura olisi närkästynyt juuri siitä, ettei suomenkieliset enemmän tilanneet mainittua hy-»53 sanomalehteä, ja siis jättänyt suomenkieliset Suomalaiset oman onnensa nojaan.” Mutta minun mielestäni olio se juuri tämmöisten seurain asia uhrata sekä työtä että kustannuksia suomalaisten vaikeaan herätystoimeen ja siis kokea kaikella tavalla ja kestäväisuvdellä levittää makua kirjallisten tietojen perään kirjoja ja sanomia vaikka ilma seksi jakamalla, jos eivät muuten leviäisi. Kirjaa: ”Maaviljelvs ilman viinanpoltto a” on Seura ostanut, ja (erittelee sitä kirjastoille. Tämä on kiitettävä toimi, kuin se ivaan tapahtuisi la-»tammalta ja useimmilla ternittä kirjoilla.

fttä puheena oleira Talousseura on oikein päättämällä päättänyt toimiansa ruotsalaisiksi, uäkyy siitäkin että minun äskettäin lähetetvlle kirjeelleui, jossa esittelin Seuralle tarpeellisnutta että tulevassa viideunessä yhteisessä maanviljelijäin tokoulsessa, jota pidetääu Haminan ; kaupungissa, jo niiupaljo kuiu mahdollista*) olisi pnhekieleua suomi ja että kokouksen pövtäkirjat annettaisiin kirjapainosta kansalle suomenkielisinä, on n^tfanorna* ; lehdissä ilmoitettu, että Seuran ”toimikuuta ei löytänyt !’ syytät?!) mihinkään munteffeen kerta tehdyssä päätölses-säusä, että kesknstelemuk!et fofouffe$fetapahtnisivatruot-(infielellä ja feujalfeeu esitellään ja tulkitaan suomeukieleksi, jonka vuolsi asetukset sekä kysymykset tulevat fnmpaisellaki kielellä painosta auuettavakst”. Tämä oli nyt i ainoa voitto kirjeestäni. Kuinka kauvau vielä tarvittanee odottaa, enuenfuin tårna Seura löutää syyn muuttaa toimiansa suomalaisiksi?! Minä ja monet muut olemma luulleet siihen jo monta aikaa ennen syvtä kyllä i olleen. A. M— n.

*) Talousseura on määrin vmmärtänyt tarfeituffeni, koska sanoo minun firjeeöfäm vaatineen fnomentielfit yksistään (”uteslutande”) läuttämistä kokouksessa, maikka minä oikein selittämällä selitin, että »jos joku herrasmies ei osaisi suomeksi selittää ajatutsiansa, niin saisi hän puhua ruotsiksi” ja tutkinto siis ”niinpa!jo kuinmahdollista” tapahtuisi suomenkielellä

Suomen Runo. (3ehiller’iil mukaan.)

Ei oo aika Augustuksen,
Kolmannenkaan Gustavuksen
Runollemme koittanut.
Herrain kulta-kammioissa,
Ruhtinasten armoloissa
Kukkansa ei kasvanut

Sydämensä sille sulki,
Maahan jalkoihinsa polki
Mahtavimmat Suomenmaan. —
Niinpä tuota kerskatkohon
Suomalain ja lausukohon.
Sen on arvo itsellään.

Sentä kaikui korkealle,
Senta lenst maailmalle
Laulu Kalevalasta. —
Suruissaan joö huokaellee,
Täyttä rintaa riemahellee.
Ei se tunne kahleita.

S-la.

Kirjoituksia Kilpiselle. 10:8.

Armas ystävä

Pahimmassakin kiireessä en malta olla lennättämättä Sinulle pari sanaa, varsinkin kuin vielä olen velkaa vastuun 4:teen kirjeesesi, joka oli S:ren 17 n:ron lisälehdessft.

Mainitun kirjeesi alussa on täkäläisen Kirjallisuuden Seuran Tutkija-kunnalle se nuhde, että tämä kunta muka tuomitsi, hra Kiljanderin Nadesehda-suomennosta tutkiessaan, liian ankarasti ja että sen lause tuntui Sinusta liian «kovalta ja kolkolta.Itse myödytätkumminkin että Tutkija-kunnan muistuttamat viat hra K.n teoksessa olivat sitä laatua, että «enimmät niistä voipi pian joka koulupoika korjata kieli-oppi kädessä», 8. o. Tutkija-kunnan muistutukset eivät koskeneet mitään epäilyksen-eli väitöksen-alaisia asioita, vaan semmoisia yleisiä seikkoja, joissa jokainen kieli-opin lukenut, yksin koulu-poikakin, voipi oikean tavata. Ja juuri tässä onkin salaisuus T.n «kovassakäytöksessä. Sillä hyvin vähän imarteli 80 T:taa, että hra K. rohkeni Kirjallisuuden Seuran palkitlavaksi lähettää teosta, jossa oli tuommoisia vikoja kuin itse sanoit. Mitä olisi Suomen yleisö sanonut rakkaasta Kirj. Seurastansa, jos se olisi palkinnut hra K:n tuotteen sanaakaan virkkaamatta sen virheistä? Eikö K. S. juuri olekin sitä varten, että itse harjoittaa ja muita saattaa harjoittamaan Suonien kieltä puhtaasti, säännöllisesti ja kauniisti? Tutkija-kunnan menetys tässä asfassa ali niin kohtuullinen kuin olla taitaa: se palkitsi hra K:n teoksen, niinkuin yleisesti ansiollisen, ja «etevän ja haamatillisen suomentajan tekemän: vaan se myös toiselta puolen täytti velvollisuutensa Suomen kieltä ja Kirj. Seuraa kohtaan, tätä suomentajaa muistuttaessaan, että teoksessa oli virhiä, jotka T. olisi ennen nähnyt missä muualla tahansa kuin Irra K:n käsi-alassa, ja että kilpailtaessa, niinkin vähäisen tuomio-kunnanedessä kuin Kirj. Seura on, kilpailijalta vaaditaan, että hän panee kaiken voimansa ja taitonsa ulos.

ii8tä vi,1»el8lä Ina l<:n teok8e88a, joita kunta nuliteli, otat 8inäkln punlu8taak8e8i muutamia, ellkä et likl-maillenkaan kaikkia ja r»8kaimpia. 8aat nvt miliun ajatuk8vni puolu8tami8t28i 8anoi8t». — Viillen-toista-vuutlnen. 8!ilä olen jo jupakoinnut Kvlläk8i V. k:n K»N882. Väärin «e on mnn<lo8tett!l liuin onkin, vaan kirjoittakaa Iläuet, Iivvät V8täv«t, kuin Kal8o<te, Ko8k8en oikeampi, llau»iiulpi nnioto ei leille kelpaa runoull«88ak»2n. — -een, ei nävtä olevan luomen kieltä; itä t?’unme88a en sitä ole Kn8-kaan kuullut, eikä Iän8i-8l,limalalnen Ilenvallikaan sitä tunne; Ilänellä on tv ven ja t) vni, jotka minäkin pj. «län oikeina. — ei 8nnt»l»llen ole 8unmea että Kiele88ä luvtvv muutamia jull«l»nn2!8ia tällä päät. teellä; arveli on jn k)llä; ol«8keli lö)tv> 8entäll-Ien että oleli un poissa. — Virkkaan olkoon Sinulle myödytelty, vaikka useampi kirjoittaja käyttää kauniimpaa muotoa virkan. — Vannokaa on tuulesta temmattu; vanhus sitä vastaan on oikea sana. — Jakala-puuta on vaikea luulla jalava-puuksi, jonka tähden Tutkija-kunnan muistutus olikin aivan paikallansa. — Sanot minun itsenikin erehtyvän Suomen sanojen käyttämisessä, ja tämmöisen erehdyksen esi-merkiksi vedät, että olin kolhaissut Mehiläistä sanasta ro lit o, jota päätin käytettävän vaan monikossa, rohdot, merkityksessä lääkitys. Katsopa Keinallia tästäkin sanasta! Hän sanoo että rohto merkitsee hyödytointa, vahingollista kasvia, vaan rohdot merkitsee Savossa höysteitä, apteekki-ruohoja, lääkitystä! En tuota siinäkään siis ollut aivan väärässä, vaikka käyttänevät sanaa teidän puolella yksikössäkin lääkkeen asemesta.

Paitsi Y. K. ja Sinua on minulle sitten vähitellen ’karttunut muitakin vastustelijoita. Kaksi näistä riippuu viidessä pötkyssä Hämäläisen 17:11 orrella. Toinen näistä, joka näyttää olevan sieltä Jyväskylästä, on vaarin ymmärtänyt sen, niitä minä olen lausunut suomalaisista nimityksistä kieli-opeissa. Minun ajatukseni on nvl ja on ennen ollut tässä asiassa, että nimitykset Suomen kielellä kirjoitetussa kieli-opissa pitää olla suomalaiset, vaan myös samalla oikein johdetut, ei nimen töjä. eikä sivuntoja eikä muita kaulanluja: samalla olkoon myös Iluotsin kielellä kirjoitetuissa suomalaisissa kieli-opissa nimitykset latinaiset, niinkuin ne ovat muissakin sen-kielisissä kieli-opissa. Tätä muistutin Y. K:sen ruolsin-kielisislä liiku-harjoituksista sopimattomaksi, ja tästä muistutuksesta töysälliin minulle niskaan. Koetelkaahan itse, livvät herrat, opettaa ummikko-ruotsalaisia poikia, jotka neljästäviidestä muusta kieli-opista alin-omaa lukevat latinaisia nimityksiä. Suomen kieleen suomalaisilla nimityksillä, niin pian olette havaitsevat, kellä tässä asiassa on oikein!

Toinen tuossa mainitussa H:sen pölkyssä riippuva ukko sanoo olevansa «vuorten takaa inaa-sydämestä», vaan pahoin pelkään hänen olevan niitäkirjoittajia juuri täältä pää-kaupung-ista, jotka, vaikka Hset sanomien toimittajia, eivät ai»a uskalla kirjoittaa omissa lehdissänsä joko pelosta että heitä kolhaistaisiin eli mistä muista aiheisia. Tästä syystä ja kuin mainittu herrasmies ei ole mitään niini-merkkiä pannut kirjoituksensa alle. ristin minä hänen nyt Taka-tuuppariksi. Tämä Takatupén (vai kutsuisiko häntä Takatupanderiksi. sillä jotakinuliinimpäähänkuitenkinpitänee ollanimessä? j laskettelee sangen lystisti noista latinalaista ja suomalaisista kieli-opin nimityksistä, mutta joka siitä viisastuu, niin paljoa ymmärtäväisempi se on kuin minä. Hänen yksi ajatuksensa näyttää olevan se, että kuin latinan kieli-opissa on «tavattomia nimityksiä, jommoisia muutoin ei koko kielessä käytetä ollenkaan (partieipium, adverhi uni j. n. e.)», niin saa ja pitää niitä olla Suomenkin kielessä! Vai niin! Siitä on noin pari tuhatta vuotta kuin latinan kieli-opin nimitykset tehtiin, ja nyt pitää Suomen kielen viljelijöiden tehdä juuri samat virhet kuin Quinlilianus ja muut silloin tekivät. Yksin-kertaiselle ihmis-järjelle näyttäisi se luonnolliselta, että uusia sanoja tehtäessä seurattaisiin kielenlakia, jotka näkyvät entisistä sanoista. Mutta ei! Mihinkäs tämmöisellä Kielen selvyydellä ja kuulakkuudella jouduttaisiin, kuin jok’ainoa sen sana olisi oikein johdettu! Mitä vielä! Pitäähän sitä toki meidänkin kielessä olla vähän seka-sotkua. joku s u oran nainen. joku järjennäiuen j. n. e., muuten joutuisimme kokonaan hukkaan, eikö niin?

Sanaa valtio ottaa herra T. vielä erittäin suojellaksensa, ja eikö lienekin tämän sanan seppä, koska sanoo, ettsen tekijä ei sitä kyhätessään suinkaan ajatellut sanaa «valtaan», josta minä kielen mukaan sen johdan, sillä tämä sana oli hänelle muka aivan tuntematoin. Lapiot ja lin,8iöt j. n. e. jätän minä kernaasti herra T-.He ja muille tyhjän-väittäjille;lapioikaa ja limsuttakaa ja lämsyttäkää niillä Suomi-parkaa parhaan mielenne jälkeen. Vaan sanaa valtio ette sillä kumminkaan saa suomalaiseksi sanaksi. Vaan myödylettinäkin että valtio johtuisi sanasta valta, samoin kuin laitio sanasta laita, kysytään: mikä merkitys tällä sanallanne pitää olla? Laitio on luonnollisesti se, jolla on laidat; valtio olisi niin muodoin se, jolla on valta. Mutta onko tämä sitten stat? Ei suinkaan; «der S t aat ist der Inhegriff der o flen tli en Einriehtung-en eines Volks», sanoo BroekhausMn Conversations-Lexikon. Ja mikä sana vastaa niin hyvin tätä selitystä kuin tuo Antti Barharus’en esittelemä vallasto? Entiseen aikaan sepityllä sanalla valtakunta on myös johdossansa merkityksen heimolaisuutta vallaston kanssa, jonka tähden näkyy olevan parasta käyttää joko valta-kuntaa eli vallasloa, jotka jotenkin täydellisesti vastaavat sitä ajatusta, jokon sanassa stat, vaan el valtiota, joka on onneloin keskoi »»ja samalla myös vaihdokas

Juuri tätä kirjoittaessani sain Hämäläisen 20:nnen n:”»”, ja siinä riippuvat taas orrella yhdellä puolen »Kaikki Hämäläiset», toisella niiden saparona muuan, herrako ».»»riko. — n. Hämäläiset valittavat minun heiltä riisuneen pukumH ja jalkumel. ja sanovat alastoinna paleltuvansa. Mml” miesparat, kuin minua \äärin syytätte alastomuudestanne. Se on teillä peritty esi-isillanne. Näitä oli kerran yhdeksän miestä yhdessä matkuessa. Päivä oli lämmin kesäinen päivä, ja kuin miehet kulkivat ruispellon ohitse ja näkivät sen aaltoavan. arvelivat lie keskenänsä: eikö lähdetä uimaan!.) livat ruis-pellossa. ja takaisin tultuansa tielle tahtoivat niinkuin varovaiset miehet konsanaankin lukemalla saada selvän, olivatko kaikki tallella. Yksi luki. toinen luki, vaan ei kukaan saanut määrää enemmäksi kuin kahdeksaksi, sillä jokainen jätti itsensä lukemalta. Miehille hätä käteen. Niin san.aan liittoon sattui tulemaan tietä myöten Karjalainen. Miehet alkoivat tältä kysyä neuvoa. Hän neuvoi heidät kunkin nenällänsä painamaan kuopan lehmän-jalkeen. ja kuin nämä kuopat sitten luettiin, niin katso kaikki miehet olivat tallella. Ilosia antoivat he silloin sekä puku* mensa että jalkumensa ja muut laillistuillensa tälle Ivvän-tekijällensä, ja siitä päivästä saakka olette kävelleet alasti. Vaan kyllä ne kuulutte saavan lakaisin, kuin vaan rupeatte niitä kutsumaan pukimiksi ja jalkineiksi ja f allust il»i k s i.

Toiselle saman Hämaläis-nuiueron kieli-niekalle ei minulla ole paljo vastaamista. Sen vaan sanon hänelle, että kyllä ininä osaan taivuttaa sekä viilien että virheen, vaan että minä käytän näitä sanoja vuorotellen. .Molemmat ovat ne puhtainta Suonien kieltä jaRenvallikin mainitsee kumpaisenkin. Kyllä siinä erehdytte, kuin luulette useimman nyt kirjoittavan ai veiia, ei palvelija, niinkuin minä kirjoitan, jossa asiassa laita taitaa olla aivan vastoin päin. Johto-pääte näissä sanoissa on -ja. Se liittyy lausukan vartaloon, esim.: luoja, syöjä, ajaja, antaja vartaloista: luo, syö. aja anta. Kuin lausukan vartalo päättyy e:llä »iinkuin sanoissa: kävelen, puhelen, ajelen, palvelen, muuttuu se e tämän johto-päätteen edessä i:ksi, eli lankee pois. esiin.: kävelijä, puhelija, äjelija, palvelija, eli: käveljä* puhelja, ajelja, palvelja. Muuten saan Sinua, ystävä Kilpinen, kiiltää viimeisestä kirjeestäsi, joka piapannaan Suomettareen, ja olen

0)>ä palvel>j»8i <>!l>0»en.

Uoti munita.

Tuomen lähetNh-toimeSta on näinä alfoina nähnj fanonnvlehHMä ufeampia ehheiufjta. $)hhft tatuoivat lähety «»feutatnme toimittamaan Srranfeltumin ivalon saar-naajia fuomi*&eimoiflfle fanfoiUe SBenåjån maassa. Toi-fet, nfinfuin s}). K. SföehUäifeSfä, vaativat feutan lähettamään faarna*mieötä Äoéttoman faupungiéfa ja feuhuSfa, le’öti-Wenajällä, afutville SuiMiialaiftUe. Ja nykyisin on uvt .§>ämäläinni tehinu fen ”u«falletun ehhotuffen”, että lähetiuvfenra ohjaisi toimensa SappalafSfen ja Ruotsissa (’lännen (Suomalaisten denq/Illsetn hvödylsi. — Iokainenäistä ehdointsisla on atvattavaSti lehtr fulaSta raffaut>eöta ja friStiflifeStä hattauhfSta, ivaan ei »hhelläfään ehhottelijalJa n>^u olleen tarffaa tietoa niiden fansa-lnntain tilalta, joiden hinräffi oivat vnhnneet. Euomi-dei-mpifille kansoille Venäjän maaSfa et meidän fäu lähettä* minen saarnaajia sen enoksi, että Wenäjän hallitns ei fuvaiife tots«u8foisten lähetps»tointa piirissänsä. Sen ohessa oivat nämä fanfar, pattfe (ofu tvätuiuuui SBopu* leja ja Ojalia,faännetötSBenäfän-Äreiffalatfeen uSfoon, ja muutamat heiötä, niinknin Mordviinit ja Syrjäänit, oivat niin hartaita tristilvitä tuin heihin tilassansa olla saattaa. Jälkimäiset ’.varsinkin oivat nli koko pohjais-Wenäjän tunnetut niin hyvin faup’pa»intoufa knin nskon’ hartautensa puoleéta; he käännettiin jo l4:s>ä vnosi^sa-dass, ja heidän se.sunsa letritti silloin Krislin-usloa munkki Stefan, joka sittemmin julistettiin pvhäksi. — Kostroman Suomalaisia taas emme luule tanvitfetramnie auttaa siilä suvstä. että kuin l’e sinne oivat menneet ra* haa vvvtämään, ja taitaroatfin ansaita hynät palkat, niin voivat de hvvin knstautaa papinkin itsellensä, jos sitä tarvitsevat. Tiedämmekin, että he oivat pyytäneet Pietarin faupunain suomalaissa kirkko-herraa tulemaan luonansa kävmään ja iuvanneet hänen niatfa-fuiunfiiifa palkita, »aiffa tätä oma raskas ja lavea virka-toimensa ei vielä ole väästänvt sille matkalle. Muuten ovat nämä Suomalaiset Kosttomassa aivan satunnaisesti, ilman vakinaisetta asennotta, ja voivat jo huomenna muuttaa mihin kuhun toiseen paikkaan. Emmekä luulisi sitä maallemme hyödylliseksi, että tvö-väeu muuttamista Weuäjälle kovau kehoitettaisiin keventämällä heidän oloansa siellä. — Mitä viimeksi Hämäläisen eddotukseeu tulee, että amsuskaa, lähetys-seura rupeisi vaikuttamaan Lappalaisten se-”joideu sivistys ei ole paljo parempikuin pakanain”, niin luulemme H:sen juuri tässä luulossansa erehtymän, sillä niin hyvin Snomeu kuiu Ruotsinkin ja Norjan Lap, palaiset tiedetään hyvin hartaiksi kristityiksi ja uskonopin tiedossakin vetänevät he vertoja useimman suomalaisen paikka-kunnan asujille. Sama ou seikka pohjaisRuotsin Suomalaistenkin kanssa. Keski-Ruotsiösa oleville Suomalaisille ou täältä toisinaan lähetelty kirjoja, uiiukuin esim. vnonna 1848 Savo>Karjalaisten osa-tunnan kautta; vaan heitä onkin niin vähä ja setin jo niin ruolsiuteen snlauutta. että heidän pysyttäminen Suomalaistna olisi heille vaan vahinqollinen. — Ulos, ulos, muihin maan-osiin kääntäköön siis lähetys-senramme toimensa! Se virkistää meidän kristillisyyden ja kansallisunden tuntoamme, että mekin, josko vaikka yhdellä pisaralla vaan, voimme auttaa seu opin levillämistä, jonka valosta meille itsellemme nyt on siunausta. Waan meidän ei pidä lähettää omituista lähetys-miesta; tämä voist lnolla. hänen vattutuksensa miten kuten estyä eli pahoin onnistua; ja siitä kävisi meidän mieli nurpeaksi ja me lvlmeneisimme kolo toimeen. Waan muiden kokeneitten seurojen kanssa tnlee meidän yhdistää vähät voimamme, kustantaa heidän oppilasistansa yhden eli useamman ja nä—in uhrata ropomme Herran alttarille.

*******

Metsälintuin hävittamisestä lirjoittavat O. W. E. ’euraavasti: ”Usein ja aiuakin valitetaan susia, karhuja ja mnitakin petoja raatelevilsi eläimiksi, ja fanhistntaan niitten haaskaamista, kun ne karjaa” pääsevät, ja kauhistuttavaa se oukiu. Mutta pedot hakevat henkensä elatusta, ja nälkä pakottaa heitä ottamaan niin paljo knin saavat; muutoin ovat he myös järjettömiä eivätkä tiedä pahaa tekevänsä, silloin kuin repivät ja syövät ihmisten eläimiä, ja paitsi tätä ovae ilunisettin peloin vihollisia. Mutta pannaanpa nyt ihmiset raatelema-työssä peloin rinnalle, ihmiset, jolka oval jävjellisiä, ihmiset, jotka kyllä ovat herroina eläimille, vaan jotka käyttävat tämän roaltansa eläimiä kohtaan e? vähääkään paremmasti kuu, pedot muita eläimiä kohtaan, vieläpä paljoa pahemmastikki, kuin järjettömät; sillä useinkaan eivät kaikki peto-eläimet tapa muita eläimiä kuin tarpeekseen ja ruuakseeu. mutta ihmisellä, joka ou järjellinen, ei ole koskaan pyynnissä määrää, vaan ottaa ja taopaa niin paljo kuin vaan saapi. tuli siitä kuinka suuri vahinko ja häviö tahansa metsä eläimille. Niinaddääu nyikin niinkuinainakin lintuin pyydössä soitimissa. Waikka tämä pyytö on kiellettykin sakon uhalla, kuitenkin ammutaan ja ansoilla pyydetään soitimeen kolonneet linnut snpi. niin etteivät ne saa siitä ja lisäytä. Nimismiesten maalla ja viskaalien kaupungeissa tulisi pitää tarkkaa huolta, että sellaiset lintuin hävittajät. jotka kaupunkiinkin tuovat saaliitaan, tulisivat ansaittuun svvhyn. West-linnuilla ei ole parempi onni. Niitäkin ammutaan leväillä sikiämisen aikana, ja sitte hakevat ihmiset niitten pesiä ja ottavat niistä munat, niin etteivät linturaukat saa niistäkään rauhassa hautoa poikia. Semmoisia munan kauppioita tulee varsinkinLuodosta kaupunkiin, jossa kullä ostetaan munia. Kuu edes uekään jo hautoessa vilauneet munat jätettäisiin pesään, mutta uekiu otetaan ja säretään. Siihen lisäksi televät vielä irti-olevat loirat linluin pesille ja pojille vahinkoa. Kun talain lisäymisestä on otettu vaari, tulisi pitää huoli siitä, ettei lintujakaan tavattomalla lailla hävitettäisi. Sanotaan kissan ja tiikerin murhaavan huvilseen jailokseeu; kuinka monta ihmistä — ja sivistvnyttälin ihmistä eikö ole, jolka murhaavat lintuja ja muita metsän eläimiä aivan hnvikseen ja ilman tarpeettalin, ja ihminen on kuitenkin järjellinen olento! Kyllä 01, siis ihminen julmin petoja murhamies maailmassa!”

— Helsingistä:

Helsingin Sanomat toraavat meille siitä, että meitä toisinaan on naurattanut niiden menetys. Saadak-semme heidät hyvälle tnulelle,lupaamme koko majisterinvih— tiäis ajan olla ftivolla.

Anttonius Putronius, Hannikaisen lelvollinen teo—s, annetaan tänä päivänä teaterilla.

Ilmat ovat olleet: mikä tuulista, mikä kolkkoa, mikä pilvistä ja viimelsi sateista.

Saarifärveltä 8 v. Toukokuuta. Jos kuuluu puuhia maailmasta muualtakin, niin on niilä näinä aikoina ollut täälläkiu, vieläpä asioissa, jotka t^voittavat sauan valkeuden nousua ja Jumalan valtakiinnan vah-vistumista äärimmäisissäkin tämän laajan pitäjän pohjakunnissa. Täällä, näette sen, rakennetaan par’aikaa, armollinen lupa saatua. Pylkönmäen harjalle uutta lirkkoa, johon tulee osallista olemaan Kukou ja Paajalan kvlakunnat,^ luoteisinta puolta tämän pitäjän, vastassa Multian, Ähterin ja Soinin kappelien. Tämän kirkon rakentajat ovat kyllä, niinkuin ainakin u»dis-asujamet synkissä korvissa. nevat ja rämeiköt ympärillä, kovasli taistelleet, etenkin viime-luluneina hallavnostna, moninaisten pmttetteu, vieläpä näljänkin kanssa; mutta siitä ei ole kävnyt huoliminen, kahta luin on s»rkiampaa fielun jäädä, Jumalan sanau puutteessa, henqellistä nälkää ijäti talsimaan. Sentähden ovatkin nvi Kulon ja Paajalan lylälliset panneet viimeisetli varansa ja voimansa liitteelle, saadalsensa Jumalan runsaasti ravitsevalle sanalle julkinen sia kesillensä. Tosi on se kyllä, että monelle käypi tämä rakennus jo liiau raskaaksi; tuleepa ehkä muutamalle auvan mahdottemalsikin tävttäa mitä siihen vaaditaan; — mutta toisaalta katsoen, löntyyhän sitä vielä Euomeu kristil»>nuassa sen verran veljellistä ralkantta, että tuntee sydämessänsä rakkauden Herran vaatin»iseu ja läskvn rientää avnllista kättä ojentamaan vaipuneelle veljellensä, varsiutin lnin apua tarroitaan niin verrattoman tärteässä tuumassa, knin Pvlköiunäen kirkou-ratennus on. Sillä katso veikkoseni! jos edes muutama sielu tämäu kautta tulis uiixtuin keläle tulesta telnmaluksi ja autuuden tielle voitetuksi — mitä jalo-työtä etkös tässä olis avunteollas ollut edistämässä, l»il>k’i kauniisti lorottamassa kunuiata Kailkivallan! — Ei siis kumma, että Pylkönmäkeläiset, vaikta monellakin eineetöin petäjäinen evähanä, ilo-toivossa rakentamat kirkkoansa, lnottaen Jumalan armoon ja tristin-velien antimihin. — Kirjatie lullee Saarijärveen Iyvästylän lantta.

Stenius.

Iällimaiue: suotuisaa olis, että muutkin sanomaleh’ det—ilmaiseisilvat uämät tuumat Pylköumäeltä!

HirvensalmeSta 28 p.Huhtikuuta. Uuteen palovakuutnkseen jo vksi osa seura-kunnastamme on antanut toiset vaan huone-rakeunukset, toiset sekä huoneet etta irtanaisen omaisuutensa, vaan meillä Eavolaisilla on monella vielä savu-tuvat, joka esiää paljon meilä siihen pääsemästä ennenkuin me ehdimme saada piisi-nunit tupiinune, jota moni on jo aikonut rakeutaa kuin vaakerleää; vaan ”aika menee arvellessa, päivä päätä kaannellessa”. Wiime vksy-käräjissä oli meilläkin kysvmvs talain lnoiniottomasta hätvittälnisestä, josta nonsi monia eri mieliä; yksi sanoi yhtä, toinen toista, vaan suurin osa pitäjän miehistä natinat tarpeelliseksi että olis joku parempi menevs tehdä tässä tärkeässä asiassa, loska kalat vnosi vuodelta järvissämme vähenevät ja paättivat, ettei saa käyttää liippiä eikä 2 tuu»uaa tiheämpää heitto’ verlloa seli että silmän pituus on 2 tuumaa), eikä nuotau perä saa olla tiheämpi kuin V<z tuumaa silmä pitkä, niin mvös ettei saa nnottaaa vetää pienennnissä lammissa kuiu joka on 1Vy nrlyistä virstaa pitkä; joka tätä vastaan rikkoo niin vetaä salkoa 20 ruplaa horeasia ja »nenettää ueueensä ja pyydyksensä. Ja tämän päätöksen on kulvernöörinoikeus vahvistanut. O. A. L.

Walkialasta. Pitäjämme kiitokseksi ansaitsee mainita että täällä on siivo ja puhtaus jotensakin hyvä. Kansa nnnlten hyväntahtoista ja valistuueempaa kuin »nonessa muussa naapuri pitäjässämme. Useimmilla taloilla on hvvät ja eritläil’ komeat asuin-huoneet. Niiukutsuttuja pirttilöitä eli s^nvutlipia ei ole niluelsifäan. Lukutaitokaan ei ole täällä huonompia. Meillä ou nvi’s omituinen konlumestari jonka tulee vitäjällä lapsia olettaa. Nippikouluista ja kl’län lukuisilla »nääraluita opettaa lukkari. Kirkko-laulu on täällä erittäin kaunis ja ihanneltava. sillä seurakunta laulaa vleeujä tauuiisti ja tasaisesti. Mutta ompa lukkarilla nnuekil, kmmon klilffn ja kannis äänen lahja. Sila kuullessa sydän oikeen vävähtää ilosta ja se herättää hartaita ja maisia tuntoja. Hänen ansioksensa ja kiitofseksensa tulee siis tirklolanlumme säännöllisyys ja suloisuus! — Milä herra L. P. kirjoittaa S:taren 14 n:rossa ettenvät taloupojat täällä käsitä muka tiedon tarpeellisuutta on puolittain tylla tosi mutta ompa tuossa vähän liilaakin. Hra L. P— n olis pitänyt mnistaa että seurakunta ou sekalainen ja ettei täällä sentään kaikki rakasta raakuutta ja pimeyttä, kosla niiden luku on paljon suurempi jotka rakastavat valistusta, tietoa ja oppia ja lukevat kirjoja ja sanomalehtiä. Milä hra L. P. toraa S:tarelle S. Iull. Sanomissa on myös vähän liikanaista. Luetaanpa täällä ahkerasti Suometarta ja täydymme totuudessa tunnustaa että S:tar vn maamme paraimpia sanomalehtiä ja täällä jokaiselta suosittu. Se, ettei meillä ole messuhakoja on valitettava asia, ja olis kaiketi pitäjämme esimiesten velvolli-suus toimia ne kirkkoomme koska meissä talonpojissa ei ole mitään sitä vastaan. Kirkkomme muuten niin komea ja kaunis rakennus nn maalaamatta fpaitsi kuoria) ja se ei anna sille täyttä arvoansa ja juhlallisuuttausa; olis siis kaiketi tämäkiu valitettava kohta autettava. Kello tapnlimme olis jo ailaa sitte ollut vuorattava, vaan eipä fiiheulään ole ollut lylyä. Pitäjän tupa meillä luin on niin huono ja kelvoton, eilöhan olisi nnsi ja Parempi rakeltava? Me talonpojat olemme vuosi vuodelta odottaneet että herramme oliNv.U rvhtuueet näitä asiota valvomaan, ja leooittaneet »neitä näitä «rajauaisuulfia poistamaan, mutta tähän asti on laitti toivomme ollut turha.

Talonpoika Antti Toivonen.

Sodankylän pappilassa pidettiin Lapin kontrahti-provastikunnan pappien kanssa kokouksia 7 p:nä Helmi-kuuta 1860.

Tähän tilaisuuteen kumminkaan ei päässyt muita tulemaan, kuin Muonion kirkkoherra Pfaler. Kuitenkin lähetti kirkkoh. Borg kirjeellisesti mietteensä keskustelemus-kysymyksistä. Paikalla oleva provasti Liljehlad eteenasetti siis nämä kysymykset ja saatti protokollaan, mitä taidettiin päätökseen johdattaa.

Ensimäisenä keskustelemus-aineena oli kysymys: Millä kannalla kierto-opettajain (katekeetein) virka Lapissa pitäisi olla varsinaisten opettajain ja seurakuntalaisten suhteen?

Pidettäisikö heitä ainoasti papin apulaisina lasten opetuksessa, tavuussa ja sisältä luvussa, ja vanhempain neuvonantajina lasten neuvomisessa? Eli pitäisi ja taitaisiko heitä tilaisuuden mukaan pantaman yksinkertaisesti opettamaan erinomattain lapsia, vaan myös vanhempia, Kristin uskon totuuksissa?

Se on: taitaisiko heille uskottaa jotain opetus-tointa seurakunnassa, ehkä ovat ulkopuolella opetusvirkaa? *)

*) Ruotsiksi sanotaan tällaista osallisuutta opetustoimissa ”lekmanna-werksamhet”, koska ei osaa-ottaja ole vihitty pappi. Siihen emme löydä sopivata suomalaista sanaa.

Tästä päättivät ajatuksensa olevan sen, ettei katekeeti pitäisi olla papin apulainen tavausta ja sisältä lukua opettaissa, vaan jollakin tavalla sieluja paimentaissa.

Mitä opetukseen tulee pitäisi kiertolaisen opettajan luettaa niitä lapsia, joiden vanhemmat taikka eivät osaa tavata, eli eivät huoli opettaa lapsiansa, heidän kustannuksella.

Niinkuin kansan opettaja ja kristillinen neuvonantaja pitäisi hänen, pitäjällä ollessansa, varsinkin pyhäpäivinä lukea Jumalan sanaa (seurakuntalaisten joukossa), ja muutenkin aina kysymyksillä ja selityksillä neuvomaan niitä seurakunnan jäseniä, jotka saapuville tulevat.

Tämmöiset kansakäymiset kouluuttajain ja seurakunnan jäsenten välillä, eivät pitäisi luettaman kielletyiksi kokouksiksi. Lapissa on yleiseen tämmöinen kouluopettajain toimi ja vaikutus tarpeellinen, koska seurakuntalaiset asuvat loitolla ja toisistansa hajallaan, ja harvoin taitavat tulla kirkollensa.

Muuten johdatettaisi opettajan toimitukset kirkkoherralta ja kappelissa jättäisivät kirkkoherrat oikeutensa kappalaiselle.

Toiseksi tuumittiin, miten pyhä-ja kyläkouluja mahdollisesti saataisiin toimeen, ja jos kansalaiset eivät niitä tahtoisi, miten heitä siihen kehoittaa ja miten esteet olisi poistettavat?

Tässä ilmoitettiin, ettei kansa yleiseen taida ymmärtää koulujen tarpeellisuutta ja vielä vähemmin tahtoisi niitä kustantaa, etenkin koska ovat vaikeat saada toimeen; jonkatähden olisi opettajain huolessa vähitellen saada heitä ymmärtämään sitä hyötyä, jota koulut taitavat myötänsä tuottaa.

— Kolmanneksi tuli kysymykseen, jos lukkaria Lapissa pitäisi raskautettaa n. k. laiskalukijain opetuksella?

Tätä ennen ovat Sodankylän ja Kittilän lukkarit niin palkitut, että he ehkä voisivat ilman erinäisettä palkintota opettaa köyhiä laiskalukioita; varakkaammilta he pitäisit saada vaivansa palkinnon.

Waan muissa seurakunnissa sitä ei taitaisi vaatia; olkoon se vaivaishoidon ja itse lukiain velvollisuus kostaa tätä vaivaa.

Neljänneksi oli kysymys Biblian selityksistä, josko olisivat pidettävät ainoasti määrätyillä ajoilla eli läpi vuoden?

Wlimeistä ehdoletti”, lopivannnaksi, paitsi ainoasti pimeilnmillä ja kvlmemmillä ajoilla. — Viidenneksi puhuttiin vuirvaishoidosta samassa tarkoituksessa, kuin mnuallalin usein on ollut puheena, parrein muka velvollisuudesta olla niissä liinitetyt. —

Paitsi näitä kysymyksiä eteenasetettiin vielä toisia, nimittäin:

a) Ovatko niin kutsutut pitäjän-kirjastot tarpeelliset Lapin seurakunnissa, ja jos ovat, miten ja millä varoilla pitäisi niitä toimeen saada?

b) Pitäisikö pappein palkkaaminen täällä muutettaman toiselle perustukselle? ja

c) Kuinka kirkkoraati paraiten pitäisi kokoonpantaman, ja mihin määrään sen vaikutus ulottuman?

Näistäkin vielä saamme lyhykäisesti kertoa, mitä pääasiallisesti hyväksi katsottiin. Lainakirjastoja kyllä pidettiin tarpeellisina täälläkin saada toimeen silloin, koska kansa tämmöisiin mielistyy, vaan nykyiset kokemukset ovat murheettavat ja asiata vasten.

Saadaan kuulla lauseita kuin nämät kansalle niistä esitellessä: ”Ei sitä tarvitse kaikkia tietää,” ja ”ompa niitä kirjoja, kuka lukea tahtosi”. Ja rahain keruista sanoivat: ”On niitä muitakin maksoja,” eli ”ei liikene” **).

**) Kummako jos näin kuuluu Lapissa, koska meidän onnellisemmissa paikkakunnissa tylyys ja tietämättömyys pitää samaa ääntä. Siitä huudosta kuitenkaan ei ole huolimista.

Jos todellisesti neuvoa pidettäisi, niin kyllä varojakin karttuisi, koska siihen ei tarvitakaan suuria summia. Kuin henki on palava yhdessä eli toisessa, niin se sytyttää ympärillensä, sillä vähästäkin kipunasta vihdoin ilmi tuli nousee.

Se on kokemus täällä; toista lienee Lapissa asiain laita.

Toim.

— Pappein palkkaamisen neunot jätettiin sivnlle. Milä lirkkor^adin toimituksiin tul.si, »uin sillä taitaatiu jo olla sa»n^ »relvollisuus ja vaitulusala, luiu täösä sille ou naadiitu, paitsi ainoasti, ettei sillä nvt ole oitentta panna leilelletään salkoa, eikä mvös sen tuomioita vedeta Knvernörin el’ Konsistoriumin luttittavilst. — WN’doin esiteltiin lo»itrahtilaisille Iligmannin nuden Bihliail fäannöfsen tutkiminen, josta he saisivat ninistntntsiansa kirjeellisesti laittaa tontrahtiprovastille, joka »>aiötä tekee ulosvedou lähettääfsensä sen Konsistrriumille. Itse kysymvs on se»lraavalla te>volla eleenasetetlu: ”O»ko Inqmannin Bihlian suomennos, semmoinen tuin se nävttäikseu Uudessa Testamentissansa, oitea ja otollinen, eli löylvvlö siinä lielivirheitä ja poikkeemisia alkuperäisestä raamatusta? Olisii vatko ne vanhen’mat Bihlian käännökset vuodesta 1776 ja seuraav. parempina pideltävät?” — Tässä lopetamme kertomuksemme maiuituista kokouksista. Mitä muuta niissä tuli keskustelemuksen alle, ei ole yleisemmin tarlattavaista ja hnvittavaista. lK. H. S.)

*) Ruotsitsi sanotaan tällaista osallisuutta opetustoimissa ”lekma^na’lre,tsavl,tt”, toeta ei osaa-ottaja ole vihitty pappi. Eiihen emme löydä sopivaia suomalaista sanaa.

**) Kummako jos näin luuluu Lapissa, loila meidän onnellisemmissa paittakunnissa tptliyo ja tietämättömyys pitää samaa ääntä. Siitä huudl’0ta luitevlaan ei ole Huolimista. Jos todellisesti neuvoa pidettäisi, niin lylla varejatin tarttuisi, totta siihen ei talvitataan sumia sunmia. hlnki on palava yhdeosä el! teiseesa, niin se srtvttää ympärillensä, sillä vahästätin lipunasta vihdoin ilmi tuli nousee. Ee on lotonus täällä; toista lienee Lapissa asiain laita. T o im.

Hämeenkyröstä Toukokuun 12 p. — Kun ei täältä ole isoon aikaan ollut kuulumisia Suomettaressa ei liene liikana jos muutamia sanaista täältä lähetän.

— Muutamia vuosikausia sitten asetettiin tänne lainakirjasto erään sivistystä harrastavan miehen toimesta. Ensiksi määrättiin kirjain lainaamisesta pieni vuokra-raha sekä kirjaston voimassa pitämiseksi että kartuttamiselksi. Mutta kirjasto ei tahtonut oikein menestyä, kuin lainaajia oli peräti vähän. Ainoastaan muutamia kävi kirjoja lainaamassa ja ne lukivatkin melkein kirjaston kaikki kirjat läpitse, mutta muut eivät olleet koko kirjastosta tietävinäänkään.

Kun asiat näin huonosti menestyivät, esitettiin tänä talvena pitäjän-kokouksessa, eikö sopisi heittää pois koko tuo vuokra-raha ja sen siaan lukusioilla eli kinkereillä ko’ota vapa-ehtoisia lahjoja kirjaston hyväksi.

Tähän suostuivatkin pitäjän-miehet. Arveltiin että lainattaisiin paremmin, kun saisi kuki lukea ilman maksutta. Ja tämä olikin aivan oikein arveltu, sillä jo samana pyhänä kuin vuokrarahan taukoaminen julistettiin kirkossa karttui lainaajia siihen määrään, että suurin osa kirjastoa vietiin. Ja sitten on joka pyhä lainattu niin vahvasti. että viime-aikoina on kirjasto ollut melkein tykkänään tyhjä.

Tämä todistaa siis ainakin, ettet pitäjäläisiltä puutu lukemisen halua.

Mutta voitaisiin toki päättää, että ahneus mahtaa pitäjässämme olla hyvin vallalla, koska tuo pieni vuokraraha esti pitäjäläiset kirjastoa viljelemästä, vaikka heissä, niinkuin jälkeenpäin on näyttäinnyt, on halu lukemiseen.

Äläs vielä!

tänä talvena karttui lukusioilla vapa-ehtoisten antimien kautta viisi vertaa enempää, kuin muulloin oli tullut vuokrarahan kautta vuoteensa. Tästä kyllä näkee, ettei vuokrarahan suuruus ollut syypää lainaajain entiseen vähyyteen.

Minä puolestani luulen ainoastaan sen asian, että aina piti oleman raha-kopeekka kourassa, eunenkuin saatiin yhteistä omaisuutta viljellä, estäneen pitäjäläisiämme yhteistä hyvää käyttämästä. Sillä talonpoikaisen miehen, mihinkä vaan kääntäikse, pitää aina kukkaroansa kouristeleman. Eipä siis ole ihmeeksi katsottavaa. että talonpojat viimeinkin väsyvät tähän alinomaiseen maksamiseen.

Tuo lakkaamaton makson vaatiminen käy heistä ilkeäksi, vaikk’ei suuria rahoja vaaditakaan. Sitä vasten luulisin sen kaikkein mukavammaksi, että muissakin pitäjissä, missä lainakirjastoja löytyy, ruvettaisiin samaan keinoon luin täälläkin.

— Se on varsin kummastuttama asia, miten vähän tämmöisiä laitoksia vielä löytyy maassamme. En lunle ainoankaan kirjaston löytyvän missään täällä Hämeenkyrön likipaikoilla ja kuiten-> kin ovat nämä paikkaknnnat jotensakin vahvat ja varakkaat. Se olisi pitäjissä asuvaisten herrasmiesten erittäinkin pappien velvolluuus lännnöisiä yhteistä hyvää tarkoittavia laitoksia ediotyttää, kun tiedossa ja siniötyksessä ovat pitäjäläistensä etunenässä ja ainakin snvistyneitten nimeä kantavat. Että muutaiuissa paikoissa on rahvaan sivistyksesta hytvinkin innokkaita herrasmiehiä, ei voi kieltää. Niitten toimesta onkin monta hyödvllistä laitosta syntynyt. Multa lövtyy semmoisiatiu, jotka ovat ottaneet työksensä estää sivistyksen leviämista. Niinkuu ei aivan lautana meidän pitäjästä semmoiuenkin pappi, jonta sanotaan kieltäneen seurakuntalaisiama sanomalehtiä, tilaamasta. Kuin tämmöistä kuulee, ei tiedä oikein, eletääukö 19:nnellä vuosisadalla vai keskellä Kesli ajem paavilaisuuttalo.

— Kun kerran tulin sanomalehdistä puhuneeksi, en voi olla niistä vähän lausumatta.

Niitä on tänä vuonna yleensä tullut pitäjäämme vähemmän kuin menneenä. Erittäinkin on Suometar saanut täällä vähemmän tilaajoita kuin ennen. Nyt tulee tänne ainoastaan 4 Suometarta, sitä vasten kuin viime vuonna niitä tuli 13. En tiedä, lieneekö hinnan ylennys sen vaikuttanut, vai muutko seikat. Se vaan on varma asia, että Suometar ei enään ole mikään lehti rahvasta varten, sillä sen lukeminen ja käsittäminen vaatii jo paljoa enemmän oppia ja tietoa, kuin rahvaassa tavallisesti on.

Sitä en suinkaan sano miksikään moitteeksi, vaan on se päinvastoin vaikutukseni, että niin pitää olemankin. Sillä jos sitä pidetään vakaana totuutena, että Suomen kielen pitää nouseman sivistyksen kieleksi maassamme, on suomalaisen sanomakirjallisuuden kohoaminen ruotsalaisen tasolle siltäkin kohden, että se muuttuu yhteisen mielipidon asianajajaksi päivän tärkeimmissä kysymyksissä.

Mutta koska asianhaarat vielä ovat semmoiset, että rahvaan ja sivistyneen säädyn *)

*) Tällä ikävällä eroituksella ei suinkaan ole sanottu, ett’ei moni rahvaan seassa ansaitsisi sivistyneen nimeä niinkuin toiselta puolen suuri joukko niistä, jotka sivistyneen nimeä kantavat ja omistavat, ovat sivistyksestä kaukana. Ei sivistystä saada kraatarilta kaupan-päällisiksi, kun herrastakki teetetään, niinkuin moni luulee. — Tästä on vaan yleinen eroitus tehty.

käsitys eriävät toisistansa niin paljon, että mikä on sopiva sivistyneitten lukea, jo on rahvaan käsitysalaa ylempänä eikä ainakaan sen tiedon-tarpeisin sovitettu, ei ole hyödyllistä, että kaikki maamme suomalaiset sanomat pyrkivät liian korkealle, pyytäen muka sivistyneitten sanomiksi muuttua.

Suometar on nähiänästi ottanut tarkoiniksetsensa tarjota lukemista setä lerrassäätyisille että rahvaastakin suvistyueimmille, ja niinkuin jo sanoin on tämä kiitettäroä asia, sillä samalla, kuin se koroiltaa suomalaisen sanomalirjallisuuden arrvoi’, likistää se erisäätyisten mielipitoja toisiinsa. Mutta tällä ei suinkaan ole sanottu, että pitäisi kaikkien muittenkin sanomain samaa uraa kulkeman, niinkuin vähän ovat koettaneet. Sillä »nita vhden on tekeminen, ei sentähden ole kaikkien. On todellakin sanottn, ett’ei maassamme ole muuta kuin yksi varsinainen rahvaan-sanomalehti,nimitt. Oulun Wliklosanomat. Siis ei ole koko Eteläsuomessa yhtä ainoata varsinaista rahvaan-lehteä, jota olisi ottanut rahvaan sivistyttämisen asiaksensa. Tämä asia sietää kyllä tarkastelemista nyt kun ruotsinkieliselle rahvaelle on haulittu erinäinen sanomalehti. — Täällä Kyrössä ovat Turun Sanomat enimmästi luetut. Se on vaan paha eltä semmoinen sanoma, jolla on niin suuri yleisö ei pidetä paremmassa kunnossa, kuin se tähän saakka on ollu». Hyvin helposti se vaan on toimitettu semmoisena luinse nyt on. Olisi hyvin hauska tietää, mitä itse Toimitus tämänkin vuoden kuluessa ou lehteensä kirjoittanut. Lehden ahtaat palstot eiträt ole käytetyt minkään yleisen asian selittämiseksi tahi tutkimiselsi, vaan ovat sen siaan täytetyt lukkarien ja jahtivoutien keskinäisillä riidoilla paltla-kapoistausa. Tämmöiset voivat hvvinlin hauskoja olla, luin muuta uaurun-atnetta puuttuu, »uutta ihmettelemättä ei kuitenkaan vo.i olla,’ ett’ei lehden add.is tila ole paremmin käytetty lukijain hyödyksi. — Menneen vuoden lopulla rupesi provastimme pyhä-iltoina »reisuharjoitnksia pitämään, niillä parantaaksensa lehnoa kirkkoveisuamme. Tämmöiset harjoitulset ovatlin hvvin tarpeen meillä, sillä roeisu on erinomaisen huonolla kannalla,

maa-seurafnnnissa ainakin missä ei urkuja löydy. — Suuri rasitus ou tullut ottajallemme uudeu sillan rakentamisesta. Hra läauinarkitekti (lhievilz. joka takan riitninkiä antoi, anvosteli kustannukset 11,000:kst ruplaksi. Kun tämä pitäjälle nleu rasittama kuorma jo oli rvoittanut laillisen voiman, päätettiin pitäjän-kokouksessa pyytää Hänen Keisarilliselta Majesteetilta saada armosta ja suosiosta rakentaa sillan toisen riitningin mukaan, jonka rnukaan rakennettuna silta tulisi maksamaan ainoastaan 4,000 rupl. Astan päätös on vielä epätiedossa.

— Nyt keväällä on ruvettu kuulusan Kyröskosken reunalla puinpulikankaan tehdasta rakentamaan.

Monta herrasmiestä täällä ympäristöllä on osuuksia ostanut. Osuudet sanotaankin hyvin pian kaupaksi menneen, jotteivät ulottuneetkaan kaikille, jotka olisivat halunneet ostaa.

Perustajat, jotka ovat Suomen miehiä, ovat ennen olleet Tampereen tehdaslaitoksissa. Tästä laitoksesta toisten enempi.

— kk — K.

Se 6. p. tätä kuut” videttiiu pitäjän-kokons, jossa yleisen Palomakuutus-johtokuunan käskystä kvsnttiin pitäjäläisiltä, suostuistvatko vapauttamaan yhteistä palomakuutus-kuutaa kaikista melmollisuukststa sitä manhaa kunnallista palovakuutus’yhteyttä kohtaan. Pitäjäläiset, kun slimat jo suurimmalta osalta menneet uuteen palomakuutus-kuntaan ja epailemätön asia oli, että kaikki piankin meuistmät siihen, suostuivat tähän yksimielisesti. — Lukusioilla ja p«hä-kou!uiSsa — joita pitäjässämme kesä-aikaua on useampia — on myäskin ko’ottu rahaa Lähetysseuralle. Rahoja karttui liki 50 ruvl. Suotavaa vaan olisi, että oman maan edut yhtä paljon luin pakanain olisivat kansalaistemme suosiossa. — Ennenkuin lopetan, tahdon mainita että Viljakkalan kappelissa on tehty pieni alku eritviseen kirjastoon. — kk — K.

Ulko-mailta.

Sanoma Garihaldin menosta Sisilialaisten apuun on toteutunut. Hau pani luennassa, salaa yöllä, kolmelle nlnkselle 3 tud. miesla, 20 tykkiä ja kaksi miljouaa kultara!>aa, ja on onuellisesli astunut maalle Sisiliassa Marsalan kaupungissa. Neapel’in laivat kl’lla vadtaistvat l’äntä merellä, v^,an l>^. on yhtä viisas luin manaakin, !.,5il päast onnellisesti heidän keksimättänsä ohitse. Nasta väen maalle noustua joutuirvat lakaa-ajajat Marsalau haminaan, ampuivat yhden hänen laimeistansa upoksiin ottivat toisen kiini. Uusimmat sähkö sanomat tietämät lH:n jo voittaneen kuuinlaallisen sota-mäen, jolla kolo Sisilialla ei olisi muuta vallassa kuin kaksi kaupunkia, Palernv ja Messinä. Muut ulko-maan sanomat eiroät ole mistään armosta.

yksltyista Ilmmtukjlll. Kaupan Frenekellin ia Pojan kirjakaupassa Helsingissä: T ani n, joka ofoittna mitä hopia-r^ipla ja kopeitta tekee Suomen marfa«fja pennissä.

Porin kaupungin sanomia” annetaan ensi heina-knun alusta, kerran viikossa, puolen arkin kokoisena. Hinta on 40 kop., vksinen kaikissa postikonttorinsa ja Porissa. Pyydetään nöyrimmästi sanomalehtiä tätä ilmoittamaan. 3(1)

Frenekellin ja Pojan kirjakaupassa Helsingissä myydään: Kasvutarha-kirja rahvaan hyödyksi. Olli Enerothilta. 20 top. Nuija-sota, sen svvt ja tapaukset. Kertoellut Irjö Koskinen. 1 rupi. 85 kop. Muutamia neuvoja ja johdatuksia lähetyskirjain tekemiseen. 35 lop. Asianajaja, eli lain°oppillinen käsikirja suomeu kansalle. 75 kop. ftetftfitja, elikkä neurooja tarpeellisempien joka-aikaisieu U p,t.’-ruoklen laitokseen. 30 kop. UnenseMyskirja. 5 kop. Oppili^a luontotietehesen U. I.Verliniltä. 35 kop. Mansikoita ia Mustikoita. I. 00 kop. Muistamia matkoilta Venäjällä rouosina 1854—1858. Kirjoittanut A. ’Mqmist. 1 rupi. Maapapm Wakefjeidissa elämä. Luultavasti häneu oma lujittamansa. 50 kop. Johdatus kesäkalain Viljelykseen Suomessa. Kirjoit. H. I.Holmherg. 5 top. Oppikirja Suomen maatietehehn. Kirjoitti A. G. I. .vaUftou. 15 top. Maan Tiede. 25 kop. ©etän opetuksia sielun viljelyksestä, ajattelemalle kansalle luettavaksi klljoitt. I. W. Murman. 20 lop. 2 (2)

Kaikissa kirjakaupoissa: Aivan nyt ilmestynyt: NäytelmäKirjallisuutta. Enstmainen roihko, Riita-asia. Hinta 10 kop.

Kaupan Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Werkoja. Pummuli-lankaa, värjättyä ja virjäämatö’ntä, Sjertingiä, valkeata ja värjättujä laatuja, Pummuli-maddia, Kanki-rautaa, Nauloja, Terästä, Pö!kky’sahan«teriä seka käsiettä vesi»sahoihin. Käsi-sahoja. Purasimia (läpi-rautoja) Niiloja. Halkuu»rautoja, Piiluja. Kirveitä. Vasaroita. Wäki-masaroita, Alasimia. Hälliä. Raastimia, Karttoja (raasia). Patoja. Pannuja, Plootuja Meosinki-ja rauta-lankaa, Kihmeliä, Lapioita. Kauhoja, Tuuma-puikkoja, Puntaria, Waala-tankoja, Waaka-painoja (vihti-painoja), Kahmin-paahtimia (—prännäriä). Kahmi-myllujä, Walimia (valin-kauhoja). Kynttilä-jalkoja. Peili-lasia, Saranoita. Silitys-rautoja (ryykkirautoja). Pläktisiä mittaus-astioita, Riimi-rautoja. Rattia. Eiloja ja si!a»kaluja. Marhamintoja ja päitsiä, Monen-laista nahkaa. Satsia. Pi’osl’jä. Pistuolia, Silmä-neuloja, Weitsiä. parta-, metsä-, pännä-, linkku-, puukko-, ratko-, raaputus-, leikkaus-, pöytä-, sokuri-. leipurin», eläin-lääkärin-. t»urastajan-, satula-maalarin», kirjan-nitojan-, suutarin-meitsiä. G. A. Herlin. puoti on vasta-päätä Nikolain-kirkkoa. 24 (9) Senaatin-torin marrella.

Kiertämän kouluttajan virka Iyväskylän pitäjässä on, ennen 21 paim. tulev. heinäkuussa, haettamana affe* kirjoitetun koutrahtiromastin tykönä. Otettavalta vaaditaan: omakirjoittama hakemus, seka kristillinen elämä uinui vireyttä, taitoa ja tottumusta lapsia opettaa tufemaan ; ne ovat todistettavat tahi papilta eli kansakoulun opettajalta. Palkka: 13 jymätynn. paikoilla, johonka v.uil>iu suntion kuoltua lisäuntyv enin osa hänen palkastansa. Lukukuunissa annetaan lämmin maja, ja vuotinen lufu= kaust on 9 kuukautta. Laukaasta 18 p. toukokuuta 1860. C. (S. Vilenius.

Tilan ostaja. Jos joku suuremman perintöinään omistaja Waasan eli Oulun, lännissä haluaisi myydä talonsa, jonka liki main ympärystölläiU llot niiN’t ja metsäsarat makaisivat, niin, otolliota hintaa masten, lö»’t»’y semmoisen maan ostaja, jos talonsa mynjä minulle ilmoittaa sen aikomuksensa, anottaman hintansa ja myös maastansa lähtemän muosinaisen sekä tulon ja muut edut että ulostemot ja muut kulukkeet. 6 <5) Viktor Sehauman, Apteekan Pietarsaaren kaupungissa.

Talon myönti Nummen kappelissa.

mistajan kuoltua nnvdään euimmän’tarjoavalle julkisessa vapaa»ehtoisessa huutokaupassa. Maanakin tuleman Kesäkuun 11p:nä t:lo 11 epp,. Nolon mero-talo, ’/, mantalinen. Hymelän kylässä Nummen kappelia ja Lohjan pitäjää. Talo on valta-maantien varrella, 8V4 peninkulman matkalla Helsingistä; tehdään noin 7 tynnyriä syys-paitsi kemät-lylmöä. saadaan keskimäärin 70 korillista heiniä, on tilaisuutta uusiin viljelyksiin, metsää läikkiin talon tarpeihin ja lmmä karja-laidun, jonka yli talo, johon tuuluu yksi maa-torppa, on kartanoltansa palovakuutettu 2050 hopea-ruplan armioon, josta kaikesta ja muista talon eduista itse paikalla saadaan litempiä tietoja.

Samana ja seuraamana eli Kesäkuun l2 p:nä k:.o 10:ltä epp. mvödään samassa veikassa nnvs tuteulaista irtainta tam.naa. niinluin kulta», hopei». kupari-, messinki-, rautaa latkija huone»kaluja, lasia ja porsliinia, palttina^, sänlyja päällyö-vaatteita, elukoita, niinkuin hemoisia. härkiä, lehmiä ja hehkoisia, lampaita ja sikoja, lvntöja ajl”laluja. kaikenlaisia sekä muuta; siitä ja että hinnan tarjoamisia talolle, jota ynnä taovaman viljan kanssa heti huutolaupan pidettyä saapi mennä ost.ijan käsiin, otetaan kuulumiin ainoastaan niiltä, jotla tarjoamit täutlä miluutta maksuista, joiden thdoista sekä tiinteHn että irtaimen omaisuuden suhteen määräyfset huutokaupan alussa ilmoitetaan, annetaan tämän kautta halullisille ostajille tieto. — Nummen kappelissa toukokuun 7 pma 1860. <5. W. Stenström. 3 (2) toimitusmitS.

Wesiparannuksen laitos Kupittaan eli p. Henrikin lähteellä. Turun kaupungin lähellä, avataan 1 p. Kesät, tänä vuonna ja suletaan sitte 1 p. Sliyök. Lääkärin hoitoa tulee taasli heira Arkiateri ja ritari Rohvessor! V. I. Bonsdorff joidenkuiden nuorempien lääkärien avulla pitämään, samoilla perustuksilla tuin miimekuluueina 7 tesänä eli siten, että itse vesiparannnlsen rinnalla sattumassa tarpeessa läätleitäli eli rohtoja täytetään. Ne taudit, joiden parantamiseen eli helpoltulseen mesipärannus mainitun taman mulaan on amullinen. on herra Arkiateri Bonsdorff likemmin kertonut ja selittänyt Suomen Lääkäriseuran Toimituksiin painattamissa ilmoit>ltsissa»sa Wesiparannus-laitoksen mailutuksesta muosina 1853, 1854. 1855, 1856. 1857 ja ovat seuraamia: öiudinten kolotus (neui^Ixm), emätaudit ja Uleinen niinlutsuttu Liudinheikkous eli pitkittämä jännesuonlen heiltous pitlällisten tautien perästä, jotkut lajit aikakautisia puistattuja-tautia, kaikki lajit Sätlästl’5-tautia (>!,«!iml,ti8m), niin jäsenissä tuin jäsenliitotsissa, siitä seuraamilla häirityksillä jäse»liitosten mapaaosa liiklei^sä. halvaautum’,set joihin ei ole syynä pehmilvs tahi tuimetus selkä-ytlmessä, jotkut ajettumisen lajit maksassa, pernassa ja munuaisissa. ä!!»,!mim”’i-tauti, nuljahduksia kohdussa loman meren juoksulla tahi kuukautisen taukoamisella, emän rohkä siitä lähtemällä tarpeettomuudella, monet lajit aikakautisia mammoja hengitns-teleissa (orssnnLi’). niinkuin keuhkotauti, aikatautinen röhtä, mesi-tauti rinnassa ja sydän-säti?sä, lalmea-tauti lerpukki, risatauti (5!<i-uNos). sekä muut mammU veri’veden pesäkkeiden ja risasuonien juonteessa, eräät lajit <ho-vesitaut!’i, kulmat aikakautiset ihottumat. ml>,k,>>!iil-taudit. eräät lajit toiötn.’ta f!!Vl,’,’.tautia, milloin moi-km-moidett, o^l ensikertaisessa käviettv, ja erittäinki kolmainen suppa-tauti, jossa mesiparannus on pidettävä ainoana pettämättömänä lääk!lv°se,>ä, mitä paitsi mesipavaiiuosta osoitetaan evittäin autt’vai”eksi mirloonnuttua äkeis-(l>!<nli»-)t,iudiota ruoan sulatus-teleissä, ja horttataudista semmoisten seuraus-mamniaiil estaiuiseksi veruaesa, niaksassa jne., jotka sitiämät niistä. Kaukai^matkaiset sairaat, joita mahdollisesti haluttusi, ku»’ustella vesiparan!!uksen sopivaisuudesta taudillensa, saamat siinä kohdassa, mitä pikenmin sitä parempi, lähettää herra Attiate>i ja ritari Bonsdorffille, jota kirjeet aina Toukokuun loppuun tapaamat H^singissä, kertomukset taudistansa, mahdollisinta täydellisesti selittäen vireet eli ennusmerkit, jotka ovat seuranneet taudin alkamista ja mieläki vaivaavat sairasti, kilin muös edelliset taudin kohtaukset, sairaan ijän ja muutki seikat, jotka moimat antaa kantyM sairaan ruuniin luoneesta jne. Tauti-kertomukset omat tehtämat saksaii-tihiiu^tsiakielella, jaMittumiarian eli Iuhanuekseil jälkeen ei e»ää oteta mistaan semmoisia sairaita, joiden tävdelliseen parailtamiseen »!,liee enemmän aikaa kuin >miik-koa. — Tu^us’.i. Helmikuussa 16U0. <! i5) Johtokunta.

Asiamies Pietarissa.

5tU)otä että laivuvit ja muut, jotta asioilla fä«;x)ät täälläPietari.”>i, oivat »sein tulleet välil^teen kunnollisen asiamiehen puutteessa tamarainfa niuönuin, tavarain oston sekä laimain sisääli-ja ulo#»fe* lileämise” fuh.teen, olemme attefirjoittrut luulleet moimamme tehdä monelle inieliffi fiini’ että olemme amanneet asia-ja t o imit usmiehen tonttuortu tä.Ulä, Wasilii-Ostroman saarella. 11 ja 12 Itttjan »Siiliä, fuuveu Perspektiivin suvulla kenraalin rouman Massloivan fartauoe-fa rnro 45. miosa hitti, jotfa haluamat ja tarmitsemat luotettavaa apua [a ,’.’af,!l’,’a tointa asioissansa, saamat ilmoittaa itsensä — Pietarissa loufofuu-sfa 1^,60. 3 (2) _ Mellderg ft Korh<’lin.

Savonlinnan Säästöpankin Päämiehet ja $auijat kutsutaan yhteiseen kokoukseen Lnlvant>lina 2 piimänä tuleiiMofa Kesäkuussa kello G jälkeen puolen päimän, kuuluötamaan »uoj! kertomusta ja Iua»un«fa8fua. Kokous tapahtuu Äauppa^iieuivoe-I. Äoliiiln fontorUfa. Saiponlinnadfa Toukokuun 7 p. 1860. Johtokunta.

Keskihinnat torilla tällä viikolla: Kaurat 3 r. ja 3 r. 20 k. tnri; ruisjauhot 42 ja 43 k., raenvaanlida, tuores 1r. ja1r 20., palvattu 1 r. ja 1 r. 20 k., lampaanliha tuore ja palvattu 1 r. 80 k. ja 2 r., rvasikauliha 1 r. 20 k. ja 1 r. 60 k., sianliha 1r. 60 ja 2 r., suolaset «lakat 65 ja 70 k.. voi 3 r..60 k. ja 4 r., heiuät 17 ja 22 k. leuviskä; kaurakryynit 20 ja 25 k., ohrakryynit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa; lohi suolattu 20 k., hauvit ja ahveuet 5 ja 7 k., siika 11 k. naula; nuori maito 5 ja 6 k., miina 56 ja 60 k. kannu; munatiu 30 ja 35 k.; dalot: kuorma koivnissa 1r. 40 jal r. 70 k., petäjäistä 1 r. 20 ja 1 r. 50k.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden 3euran Kirjapainossa.

Lupa painamiseen anneltu: I.. Ileimliurgvl’.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: