1860-06-01 Suometar


Suometar 1860. N:o 21. Perjantaina 1 päivä Kesä-kuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia: Tulevana sunnuntaina pitää Nauhassa kirkossa suomalaisen puolipäimä-saarnan v.t. lappalainen Sihmonen. Suomen-kielinen lähetys-rukous pidetään maanantaina, 4 p. kesäk., kello 6 jpft. Vanhassa kirkossa.

Suometarta v. 18Vtt jälkimäistä puoli-vuosikertaa saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumpp. kirjakaupassa sekä kaikissa maamme Postikontmoreissa 81 kopeekalla hop.

Kysymyksiä,

Pantuja keskusteltaviksi Suomen maan-viljeliäin viidennessä yleisessä kokouksessa Haminan kaupungissa Heinä-kuun 5:tenä ja seuraavina päivinä 1860.

(Suomen Huoneenhallitus-Seuran lähettämät.)

1. Kosk’ei kansa-koulut maassamme enää ole papvieu asia, maau omat seurakunnan hoidettamat, niin kysytään: mitä maan-miljeliäin tulee, asian nykyisellä kannalla ollessa, tehdä, saadakiensa niitä toimeen?

2. Onko tuo uusi Suomen tila ve>kuutus-seurän esitys semmoinen, että anttaa paremman maan-miljelyksen saattamiota vähäisemmille tilaille?

3. Koska maau-miljelykseu edistyminen niin varstn nojaa sivistyneesen ja taitamaan työ-kansaan,niin kysytään: kuinka semmoinen olisi meillä toimeen saatama?

4. Eikö tarme ja uykmset asian-laidat maatine meidän maau-miljelijöilä ja isäutiä yleisesti snostumaan someli^ aista toimista, saattaaksensa moimattomille palkollisille murbeetoiuta tilaa, ja mitä siinä kohdassa on määriin olettama?

5. Millä keinoilla ja toimilla saataisiin maattoman fanfan tila meillä paratuksi, etta sillä muotoa hnokenisivat ne rasitukset, jotka unt niin painamat seurakuntain vaivaishoitoa; rasitukset, jotka vuofivuodelta enenevät enenemistänsä, ja omat niin muodon suuremmaksi taikka vähemmäksi vahiugoksi maan-miljeliälle?

6. Onko miinan käytäntö (poltto) maassamme tarpeellinen, ja tainta sen tulee olla säädetyn, että fe, siivollisuutta vahingoittamatta, tuottaisi snurimman hyödyn?

7. Koska meillä tamallinen isojako on näkynyt oleman tilaiu-rauhoitus-vhteytteu toimeensaamiselle esteeksi, mitkä keinot olistvat sitte sopivimmat masentamaan maan isäntien melmollista aitans-työtä?

8. Mitkä keinot omat sopivimmat estämään arkangelilaisia sreppu-ryssiä) ja muita kuljeskelemia keinoilioita maakunnassa tumatonta maa-kauppaa tekemästä?

9. Koska tietty on, että jämäin saanto maassa, joka entis-aikoiua myöunvtti jonkun malistä isomaisenkin ulosmienutfn, nyt, maikka miljelys on edistynyt, näkyy mä* hemmän kuin ennen ulottuman lisääntymaisen kansan omiksi tarpeiksi; mitkä liene» åt pääsyyt tähän suretta» maan tilaan ja mitä apukeinoja ollenee tätä mastaan?

10. Omatko kesä-yö-hallat viimeis viitenäkymmenenä vuoteua ylipääu vähentyneet maassa; ja omatko isomUminaat järmen-kuimaukset ja perkaukset tässä kohdassa ja kaikin paikoin näkyneet hyödyllisiksi?

11. Mitä on tultu hamaitsemaan sala-ojista meidän maassa?

12. Kuinka iso amaruus peltoa vuoro-viljelylsessä olisi suurin määrä, jota yhdellä tilalla taidettaistin hyödyllä Pitää?

13. Mikä aine on bamaittu hyödyllifimmäkst käytettää eläin»sonnan merosta?

14. Kuinka kauvan sonnitus guanolla (linnun*sonnalla) kasvattaa maata?

15. Taidetaanko meillä välttää pelkkää kesantoa, ja mikä muoroitns semmoisessa tapauksessa olisisopimin meidän ilmamme laadulle?

16. Mikä aura (atra) on paras Suomen maalaisille?

17. Onko tarpeeksi pidetty huolta siemen-jymäiu puhtaudesta, ja mitkä juvä-puhdistus-koueet omat sopimimmat?

18. Mimmoiseksi Suomessa on hamaittu se, jota Etjerusundin sMuravjessiu) rukiikst sanotaan?

19. Mika ohra-lai meillä on paraatsi sanottama tuota vuosi-muodelta exeutyvää oluen panoa masteu?

20. Ouko meillä koetettu lasvattaa naatti-kasvuja, ja millä meuestyksellä sitä on tebtv ?

21. Ouko Euomeösa sen merta koeteltu rapsat-viljelystä, että siitä olisi joukinlaiueu tieto?

22. Onko sieuistä rul,’ka-aii,eeua ja kauppa-tamarana ollut se hyöv, että tämä elo-keiuo olisi yleisemmäu tarkkauden ausailsev^?

23. Mitkä r>iobou-su’menet sekoitettuiua pidetääu sopimimpaua kylvettää kudunkin maan-laatnun ja minkä merran kutakiu lajia hyvin järjestetyssä muoro°viljelvksessä?

24. Ouko Suomessa koeteltu sitä ssuqlantilaista syötepulmeria, jonka nimi on /!'<»>-le)>l enXle !<><)<>„?

25. Mitkä kasmut sekasin autamat moimallisiuta mihriaissontaa?

26. Onko viimes muosina tultu tuntemaan uusia viljalajia, kauppa-kasvuja, juuri-hedelmiä, r»odoja taikka muita redu lajia, jotta ausaitsisimat yleisemmän maariinotou?

27. Onko sen arvoisia pellon-ajo-kaluja ja koneita ilmaantunut viimeisinä aikoina, että ne ansitsisivat yleisesti maassa levitettää?

28. Koska ymmärryksellisellä pohjalla oleva karjanhoito Suomessa välttämättömästi tuottaisi maalle varallisuutta, mitkä toimet olisivat siis tämän tarkoituksen aikoin saamiseksi paraat?

29. Tekeekö elättämisen muoto lehmäsen vasikan maitosuonissa sen vaikutuksen, että elikko siitä tulee hyväksi taikka huonoksi lypsy-lehmäksi?

30. Mitkä juuri-hedelmät ovat lypsy-lehmille paraat?

31. Mitä tietoja on saatu Sveitsiläisestä karjan hoidosta, jota paikka-paikoin viimeisinä vuosina on maassamme seurattu, ja sopiiko yleisesti sitä meillä hyväksyä?

32. Olleekko se hyödyksi, jos Suomessa annettaisiin viljaa nauta-karjalle kaiken vuotta ru’aksi?

33. Kummoisissa kohdissa ja millä paikoin maassamme omat karhea-millaset ja millä hieno-millaset lampaat euemmiten someliaat?

34. Mitä on tultu hamaitsemaau tesäsistä karitsoista ja millä ehdolla omat ue talvi-karitsoita paremmat?

35. Kuinka on hevos-lai maan-viljelyksen hyväksi parattava?

kauppa -k^öv>ija, juuri-hedelmiä, r»odoja taikka muita redu lajia, jotta ausaitsisimat yleisemmän maariinotou?

5. Kirje Antti Outoselle.

Rakas ystävä! VtmelsessuB klrjéssnnl Sinulle löyly rodtamla palno-vlrheltes, joista kahta tiessä; oikasen. Xi« seiso sin®: il^’! Teidän vielilhunne — en tahdo kohota»; lue välillenne. Jokainen tajua etta; sanan-parret kohota vieUllienne, ja kohota välillenne osattavat eri mietteitä, samaten kuinmyoski sanelmat juosta peydielhe ja juosta poydielle taikka kohota pöyd.Tlhu ja kohota pöydälle. Toisessa kohden seiso ihmise11isy ttae, lue ihmillisyttie. NiEilhe sanoilla min;e tarkoitan eri ajatuksia, eri ymmnorteitae. ll,mi8ellinen on ihmisen seka; hengellinen ett* nimiHmen puoli. Ihmiseilisiä- ovat ihmisen kaikki hyvat ja pahat ominaisiidet, sen jaloimmat työt ja vet, nin myös sen ilkeimmset teot ja naket, Mutta sanalla ihmillinen osotan van hyv»3 ominaisuutta ihmisessä. millinen an sis sama kuin jalo, ihmellinen, ihmetellsevje, ja vaslä osiksi runt», sana human.

Liaksi ilseksen elsé meidaMi Suomalaiset Sanoina- Iehdet; eivät pilkin huoli loinen loiseslän. Snolava olisi elia; suomenkieliset lehdet enemniati iluioiltaisivat m!»!,’ tffirk^taplee aineita mäti muissa lehdlsuse loylf^ esiteltyinä ja milen nilie on esilelly. semmoinen I». ellei» ja toisinån »>)«>! arvostelu olisi tietysti keskinaMseksi kehoilukseksi useille sanomille. Kyllieluen kaikki snomen-kieliset sanomalehdet vaikuttavat milen mikin hyv;i> Suomen kansalle. Multa liaten,,! ansaitse Suometar. Mehilaeinen ja V\rarpunen. liilalla ja kehoilusla. Sillit1 m,,,, ansion ohessa ne ovat suomalaisnnmal. heipella’va’1 enenmm kuin mut lehdet suomalaisia miellä; ja isa>n-maan lempeä;. Ja korkea rakkaus, Lempi koti-måhan, koti-kansan, sepäparailen matkan- säilä kansallisia hyveit;e ( hvviaavuja).

Suometar on jo vauhaslän tullu ja se o mä (silla- 011} jotenni paljon ottajia. Kiemee lielteviel sen arvoa sanomallakin. Multa Mehil inen ja VV a, »n en ovat nuoria lehtiä, jolla ei lukeva yleisö nilje vi<l« oikein tuntene. Mehiljeinen on sommiteltu lialenni sivislynemmille, lukemisen vailluneininille henkilöille. Liilisi sen lakia joka <)!>«’!»»,!>’ n Suomalaisen, alli,»» sillen mistse s.fdvsla’ l>vv:>>n5le, ottavan Mehilseistie.

»a, pn »en on myöskin ihana, opellava ja huvitteleva Banorna-lehti, lialenni nuoremmille. Molempia lehtiä’ kirjoilla Ura II. Polen UerapateelleB !.v»:,!I:^ ja hyveellä tunnetulla taidolla. Molenmrissa on ninik; i;n > all<»>!.!< liauskal kuvauksel. >’in kuin Setat, nin nekin sanomalehdet omivat «ml» arvoa. Joka ei het kessä; havise, van joka keshe viel;e lulevina kankai- 8inakin aikoina. 31 e hilieinen maksa 2 rupla. VV a,- p11 11e n ei miila kuin 80 kopeikkå, molemmat posti-ralioinen päivine!!. Voi hyvin, Veljyeni. ehkä’ toiste täs enemmin. Jyvseekylaen kaupunnissa yst;evallisvdella’ toukokiin 18 p. VV. K.

Onko sana kaupunki, vai kaupunti parempi?

Edellinen äännetään kaupungki, kaupunggin jne. ja kuuluu sii juuri kuin puhujan suu olisi puuroa täynnä. Sitä vastaan kaupunti, kaupunnin jne. valuu sulavasti ihan metenä, simana suussa.

Tämä viimemainittu sanan-muoto on siis eittämättä parempi.

Toiseksi tätä sujuvampaa nimitystä käytetään jo hyvin laajalla alalla maassamme, ainakin Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tätä nimyttä käytettiin monena vuonna yhtenään Oulun Wiikko-Sanomissa; sitä tavataan myöskin Hra Rohvessori G. Toppelius’en soreassa runossa ”Oulun kaupunnin palosta” (runo painettu v. 1832); siitä nähdään Kuopion sanomissa, Kuopion Hiippakunnan Sanomissa, Aamuruskossa, Mehiläisessä, Warpusessa, Suomen Julkisissa Sanomissa ja Suomettaressa y.m. Myös on meidän E. Lönnrot sitä käyttänyt kirjoituksissansa.

Vaan kun entisinä aikoina käytettiin tuota puuromaista sanaa kaupungki, niin tahtoo moni entisellään-olija, entiselläinen mies, vieläkin pysyä siinä kiini. Mutta vähitellen se toinen, ihanampi sanan-muoto viepi voiton, niin kuin se sitä ansaitseekin.

Tietysti!

W. K.

Kirje veli Jussille.

veikkoseni, olet havainnut kuinka uutterasti nvky-aikoina julkisia kirjeitä piirrotellaau. (5tbän siis pahastune, jos minäkin, kaappaen tavan ajasta, pistän sulle sanasen. Monenlaisesta sisällöstä ovat nykyiset kirjeet olleet, usiammat siitä laadusta, että niitten luettua on täytyuvt kysyä itseltään, mitään tuossakin oli uutta?

Varsinkin ,,Inlvs Bernhardin” kirjeet Ä. T. ovat siitä laadusta. Waan eipä yksikään ole miuua niin hämmästyttänyt kuu yksi kirje, täältä Helsingistä, Kristillisissä Sanomissa, joissa kirjoittajatar (sillä kirjeen tekijää arvaa ko’.’ta sisällöstä naiseksi) kertoo kuinka Jumala seurakuu’ taansa boitaa, ylläpitää ja enentää, ja todistukseksi tähän asiaan kertoo kuinka 4 ,,Studeraavaiststa” ovat tulleet Jumalan lapsiksi, nimittäin V., T— s ja veljekset T:n, joista B. vielä päälliseksi on kauuis mies ja T— s iloiuen ja liikkuva. — Oletkos mointa kummaa kuullut?

Waan eipä simakaan vielä kvllä. K. S:main toimitus pitää tämänkaltaisen julkisuuden bvvin kiitettäväuä ja toirooo muualtakin senkaltaisia tietoja. Jos joku vanha piika olis mainitnu kirjan kirjoittanut tvlnnvvdessääu, niin ei tuo olis heidäu suurin höpervvs, vaau kun toimitus, joka toki lienee taitava mies, tuommoista julkasee ja vielä toivoo lisää samanlaatuista palslou-täyttöä,niin en voi pitää suutani tässä asiassa. Onko kristillisyys, hyvät torvella huutajat, siitä laadusta, että te voitte lukemalla vissit tuomita Iumalau lavsiksi, visstt perkeleen lapsiksi? Eiköön toki olis nnttä teidän er,sisti tarkoin tutkia kuka kruunataan, luka ei, kuka on pvsyväineu, luka ei? tutkia, enköön minä »voi pettyä tässä asiassa, kosla minä en voi katsoa silmiäni etemmäksi? Te vastaatte: Kristus sanoo: heidän hedelmistä tunnette te beitä. Siinä se mutka onki, että teidän seassaune todella ei voi käyttää tätä lausetta, silla töistä ei saa sanaakaan hiiskua, jos tahtoo osoittaa Siuain korvesta päässeensä, vaan teillä on yksi tuntomerkki, ja se on rohkeus Jumalan lapseksi itsensä kehua suulla ja paljo puhua armosta ja uskosta, ehkä kuka tiesi, ei koskaan ole ollut totisessa armon»puutteeKsa — ja usko lienee ainoastaan luulo päässä, voimatou uuteen elämään. No, jos uvt niinkin olis, etta te, bvvät pillillä soittajat, voisitte sydamen tutkia ja oikean väärästä eroit» taa, niin olettenkos ajatelleet, kuinka suureen kiusaukseen te saatatte niitä, joittenka kristillisuuttä te vmpäri maakuntaa levitätle? Olettenkos ajatelleet, että teidän kiitos ja ylistys voipi olla heille kuolemaksi ja kadotukseksi?

sillä ei yksikään kristitty ole siitä edistvuut, että häntä on kiitetty ja kuunioitettu, vai»u moui kvllä on laugeunut — ja luka tiesi ei koslaan noussut jalleeu! — Wielä kerrau sanon, jos alatte senkaltaisia julistuksia levittää, kuiu mainittu, niin te sanomainne kautta matkaan saatatte enemmän pahennusta, luiu uiistä kaikkiaan lie olluthvötyä. — ota pahaksi, veikkoseni, vaitka minä kiivaudessani puheeni käännän kokonaan K. S. ja sen kirjoittajattarelle, vaan eibän se kumma ole, kun niin hullusta asiasta puhuu, kuin täu-kaltaisesta nimi-luettelo-lirjasta (matrikel) Jumalan lapsista, jossa ei ainoastaan heidän jumalisuutta kehuta, vaan myös heidän kauneutta ja lystiä mieleu alaa.

unenluiu lopetan tahdon vielä varottaa sinua, jos tulet täuue Majisten-vibkiäisiin. niin ota myötäs kolme, neljä voimakasta miestä, sillä täällä latoo ihminen niinkuin suola suureen mereen, ettei niistä kuulu luiskausta, ehkä täällä muka aina on puna-laltisia poliisia liikkeellä, vaan ei ne tiedä mitään senkaltaisista kun vhdestä murhasta. Ni niillä mahda olla silmiä eikä konria niinkuu muilla ihmisillä, sillä esim. täällä minun naapurissa asuu 5 eli 6 roskasta vaimo-väleä, joidenka luouua vitkiu yötä pidetään senkaltaista mässintiä ettei naapureissa silmät pääse unen nojaan. — Jos tuo lempeä lirjoittajatar K. S. etsis langenueitaraukkoja naapuristossaau. niin kuka ties tekis häu enemmän lvötvä kuin turhilla lorukirjoillaan, ehkä tän-kaltaisesta kristillivvden eroitukn’sta olisi vabemmin kunnian huutoa, luu hänen maata tulkevista saarnoistaan. — tvlä hvvästi! toivottaa veljesi Eero.

Avio-vaimon nöyryys*).

’) Jatko 19 n-roon.

Tuskin oli vuosi kulunut kuin kerttu, suurimmaksi iloksi kaikille kreivin alamaisilla omalle isällensä ja koko maalle, synnytti pikkuisen, hyvin kauniin ryökkynän. Ainoastaan hänen avio-herrassansa näkyi muutos tapahtuneen. Hän ei osoittanut tästä lapsen-syntymisesta mitään erin-omaiota iloa, enemmän vaan harmia ja pahaa mieltä, josta selvästi näkyi, että pieni poikanen olisi hänelle ollut paljoa rakkaampi kuin tytär. Kreivinna- parka kyllä havaitsi, ett’ei hänen herransa enää ollut niin hyvä häntä kohtaan kuin tähän asti; kuitenkin kantoi hän tämän kärsivällisyydellä ja kokikaksinfertatfefla lempeydellä voittaa hänen mielensä. Mutta tämä ei liikuttanut kreiviä; pikemmin rupesi hän vaan sitä ajattelemaan, kuinka voisi koetella vaimonsa uskol» lisuutta. uin lapsi oli ttieroitettu äitin-rinnalta, kutsui hän Kertun yksinänsä tulemaan hänen kammariinsa. Täällä hän ei suinkaan ollut nstävällinen häntä kohtaan, maan alkoi pfft-totiftlla sanoilla puhutella häntä näin: ,,ftnä tiedät, Kerttu,missä säädyssä ennen elit ja millä tattafla minun buoneefeni tulit.- Minä kyllä rakastan sinua; maan aateliset ystäväni eivät suvaitse sinua ja alamaiseni eivät tahdo olla kuuliaiset sinulle köyhälle talonpojan tyttärelle, ttarfinfin kuin nyt synnytit minulle vielä tyttären, vaikka kaikki olisivat fet* namnmin toiaumeet poikaa. Niin, ja vaikkapa lapsi rvnelä olisi poikakin ollut, eivät he kuitenkaan tahtoisi olla hänelle alamaifet ja kuuliaiset, sentähden että hän olisi halvan talonpoikaisen vaimon synnyttämä. Ia koska minä kernaasti tahtoisin elää sovussa ystävieni ja alamaisteni kanssa, niin täytyy minun totella enemmän heidän mieltänsä kuin omaani, ja tehdä, mitä omasta sydämestäni suinkaan en tekisi. En kuitenkaan tahdo mitään tehdä ilman sinun tietämättäsi, maan ilmoitan sinulle kaikki edeltä käsin. Myös kysyn sinulta, oletko vielä samaa mielen-laatua, jota avio-säätymme alussa olit, kuin lupasit minulle, ettet tekisi etkä ajatteleisi mitään, joka olift vastoin minun tahtoani, etkä panisi pahaksi, vaikka minä mitä sinulle käskisin eli kanssasi tekisin?” Moni kyllä luulisi kaikkein nöyrimmänkin mielen kauhiotuueen tämmöistä puhetta. Waan Kerttu vastasi pelkäämättä! ,,sinä olet minun armollinen herrani, ja minä pikkuisen tyttäreni kanssa olemme kokonaan sinun toaflaSfaft; tee siis meille niinkuin orjillesi, mitä tahdot. Sinä et moi tahtoa mitään, jota en minäkin tahtoisi; minä en pelkää mitään muuta kuin sitä, jos kadottaisin sinut; minä olen painanut sinun niin syvälle sydämeeni, että ei mikään, ei yksin kuolemakaan, moi sinua sieltä nyhtää ulos. Ennen kaikki muu moi tapahtua, ennenkuin tämä mielen-laatuni muuttuu.” Tämä vastaus liikutti kreiviä sisällisesti niin, että sydän käännähti bänen ftfällänfä ja että hän tuskin moi hillitä kyyneleitänsä. Kuitenkin pysyi hän ulkonaisesti yksitotisena ja sanoi hänelle forfeaUa äänellä: ,,se on pian näkyvä, tokko tämä vastauksesi tulee sydämestäsi.” Näin sanoen meni hän matkaansa eikä näyttänyt ollenkaan ftfällietä liikutustansa. Waan pian kutsui hän yhden uskollisimmia palroelijoitaan tyköönsä ja sanoi hänelle: ,,mene puolisoni tykö ja ota häneltä hänen pieni tyttärensä pois. Jos ei hän sitä hyvällä anna, niin ota se hänen käsistänsä väkisen. Sano hänelle ujostelematta minun käskeneeni lapsi ottaa ja tappaa. Ota sa- maila myös tarkka »aari siitä kuinka äiti itsensä tässä tilassa käyttää, ja anna minulle siitä pian tarkka kertomus.” Väittelijä säikähti kovasti tätä käskyä ja virkfot liikuttavaisilla sanoilla: ,,oi herra, mitä on se viatoin lapsi rikkonut, että fen murhauttaa tahdotte, tahi mitä on äiti pahaa tehnyt, että hänen mielensä näin tahdotte mure^uttaa? Slrmaitfaa toki tätä viatointa karitsaa, elfääfä vliodlittako omaa vertänne?” Naan kreivi vihasnii ja kasti koroilla sanoilla palvelijan täyttää, mitä hänelle oli käsketty. Niin polttelija viimein meni fretttinnan kammariin ja sanoi hänelle furuifella äänellä: ,,armo(linen routta! minä olen lähetetty tuomaan teille fangen surkeani sanomaa. Lenamme mahtaa olla hymin unbaefa teille, foSfa käski minun ottaa teiltä lap- senne ja kantaa fe pnövelille meétattattaffl. Minä kyllä rukoilin teidän ja tyttärenne puolelta, mutta sillä ritbottin maan hänen nuhaansa. Antakaa ftie lapionne minulle!” Jokainen olisi odottanut, että Kerttu olisi tästä julmasta tastystä pubenuut »alittamaan ja voitottelemaan, ©aan hän teki airuan toisin ja osoitti tänä raéfaéna betienä yli-luonuollisenvakavuudenmielessänsä. Sentähden lausui hän palvelijalle vapisematta: ,,lä\\\ä pieni raukka on herrani oma, tehköön hän sille, mitä hyväksi katsoo; ota siis ja vie se hänelle; minä en tabbo vähimmässäkään olla vastoin hänen käskyjänsä.” Näin sanoen otti hän rakkaan tyttösensä kätkyestä, katsoi vähän aikaa sen silmiin ystävällisesti, suuteli sitä hellästi, teki pyhän ristin merkin hänen silmillensä, ja antoi hänen sitten palvelijalle ystävällisellä katsannolla ja pisaraakaan vuodattamatta. Palvelija itse ei voinut pidättää kyyneleitänsä ja alkoi viatointa lapsi-parkaa surkutella niin surkeasti, että vu- mein äitmkin luja sydän alkoi pehnietä. ,,Wie nyt pian pois se pikkuinen raukkaseui”, sanoi hän; ,,minä jätän hänen ruumiinensa. sieluinensa kaiktt-valtiaan Jumalan haltuun, joka antakoon hänelle minkä onnen eli onnettomuuden on hyväksi katsonut.” Näin erosi palvelija hänestä ja kantoi lapsen isällensä, jolle hän tarkastikertoi, kuinka mielellänsä Kerttu oli suostunut lasta antamaan. Tätä ihmetteli kreivi hyvin ja hänen täylyi itsellensä tunnustaa, että hänen vainvnsa oli vielä siveämpi kuin hän oli luullutkaan. Kuitenkaan ei hän tahtonut tauota koettelemasta hänen kuuliaisuuttausa. Hänellä nimittäin ei suinkaan ollut tarkoituksena lapselle mitään pahaa tehdä; hän tahtoi vaan salaisesti kasvatuttaa sen jossa-kussa muualla. Hänellä oli Bolognassa Italian maalla sisar, joka oli naimisessa erään sikäläisen kreivin kanssa ja joka sydämellisesti rakasti veljeänsä. Tämän sisarensa tykö aikoi hän lähettää lapsen, että hän hänen hiljaisuudessa kasvattaisi heidän korkean säätynsä mukaan; sen vuoksi käski kreivi kapaloida lapsen hellästi ja antoi sen hy« västi käärittynä samalle palvelijalle, jolla sen äitiltänsäkin oli ryöstättänyt. hänen se roiedä sisarelle. Myös kirjoitti hän ynnä kirjeen sisarellensa, jossa selitti koko asian alusta loppuun, ja jossa ystävällisesti pyysi hänen tasvattamaan lastansa, lisäten vielä sen anomuk- sen, että sisar opetuttaisi sitä nuorta ryökkynää kaikissa niissä tiedoissa ja taidoissa, jotka kuuluuvat hänen sää- tyynsä, ja ett’ei kukaan saisi tietää, kenen lapsi hän oikeutta myöten oli. Kreivinna otti lapsen vastaan palvelijalta sangen ystävällisesti, ja kirjoitti häntä myöten veljellensä vastuun, jossa lupasi kasvattaa hänen tyttärensä kaikella tarkkuudella eikä kenellekään ilmoitta- mansa hänen suku-peräänsä. Ia mitä kreivinna näin oli kirjallisesti luvannut, sen täytti hän myös uskollisesti itse työssä; sillä hän kohteli lasta aivan niinkuin jos hän itse olisi sen lihallinen äiti ollut. Silla välin ei Kerttu saanut mitään tietoa, mihinkä hänen rakas lapsensa oli joutunut,koska sitä paitse palvelijaa ei kukaan tiennyt; hän ei sentähden voinut luulla muuta kuin että se viatoin lapsi-parka oli surmattu. Maikka tämä kyllä koski sanomattoman kipeästi hänen sydämeensä, ei hän murhettansa ulkonaisesti näyttänyt; hän oli puolisotansa kohtaan aina iloinen katsannoltaan ja osoitti hänelle niin uskollisen rakkauden, kuin muka ei olisi mitään häneltä kärsinyt, niin että kreivi ei fylliksi voinut ihmetellä, tunika se oli mahdollista, että hän voi pidättää surunsa lapsensa menettämisestä niin, ett’ei huokauskaan päässyt hänen rinnastansa. Hän rupesi siis enemmän ja enemmän arvossa pitämään puolisonsa siveyttä ja kiihtyi aina enemmän ja enemmän rakastamaan häntä.

Näin kului neljä vuotta, kreivi ja hänen puolisonsa pysyivät vahvoina aviorakkaudessansa, ja kadonnesta lapsesta ei puhuttu koskaan sanaakaan. Niin Jumala siunasi kreivinnan taas hedelmällä ja hän synnytti erinomaisen kauniin pojan, josta ei ainoastaan lapsen vanhemmat, vaan myös kaikki heidän yötävänsä ja alamaisensa suuresti iloitsivat ja tämän onnellisen tapauk- sen tähden pitivät pidot. Erittäinkin iloitsi tuo vanha Ianikula ja hänen tyttärensä Kerttu; molemmat olivat vakuutetut, että kreivi nyt muuttumattomalla rakkaudella olisi ralastava puolisotansa. Waan asia kävi aivan vastoin päin, ja se sievä kreivinna joutui vielä isompaan suruun kuin ennen. Kuin nimittäin lapsi oli tullut kalsi-vuotiseksi ja oli jo rinnalta vierantettu, ja myös jokainen, joka sen näki, sydämellisesti iloitsi sen ihanuutta, niin tuli kreivi, joka tahtoi puolisonsa lujaa mielen-laatua vielä koetella ja häntä vielä enemmän kärsivällisyyteen totuttaa, ierran taas kreivinnan puolelle, ja oli tällä kertaa aivan ystävällinen häntä kohtaan; vaan viimein lausui hän murheellisella äänellä-. ,,vakas vaimoni, minä luulin jo nyt saavamme rauhassa elää toinen toisemme kanssa, ja toivoin että alamaisemme olisivat tyytyväiset kuin meille poita syntyi. Mutta niin ei ole; he ovat nyt tyytymättömämmät kuin ennen; he tekevät minulle paljon vastusta, eivät tahdo totella käskyjäni ja sanovat minulle suoraan, ett’eivät tahdo herraksensa talonpojan Ianikulan tyttären poikaa, eivätkä muka minun kuoltuani suinkaan tahdo olla hänen alamaisiansa. Näin pakoittavat he minun tekemään sitä, mikä on aivan vastoin sydäntäni ja mieltäni. Sillä kuin minä en saa lepoa enkä rauhaa heiltä, niin kauan kuin tämä lapsi elää, niin pitää minun poistaa tämä viatoin veri ja se salaisesti murhauttaa. Sinulle tahdoin tämän sanoa edeltä«käsin ett’et sitten liiaksi antautuisi surun kouriin.” Tämän kovan kohtauksen olisi nyt pitänyt kokonansa musertaa kreivinnan sydämen. Kuitenkaan ei hän virk« fanut nbtäfään ainoata surullista sanaa, vaan lausui murtumattomafla mielellä fveimille näin: „herrani ja puolisoni! sen olen teille jo ennen [anonut ja sanon vielä nytkin, etten minä koslaan ole tahtonut enkä tarkoittanut muuta fuin mitä te, herrani, minulle käskette; sillä samoin kuin minä tullessani tähän teidän hoviinne riisuin päältäni kehnot vaatteeni ia pukeuduin kreivillisiin pufimiin, samoin riisuin myös luonnostani kaiken oman tahtoni ja omat taipumukseni, ja otin päälleni teidän tahtonne. Viita ifänänfä M tal)tonettefin tehdä minulle ja pienelle poifafelleni, se tehkää ilman esteettä ja epäilemättä, sillä minä en tahdo tehdä »vähintäkään nja8ta«tintaa teitä »vastaan.” .Uvehiu ei »voinut kylliksi ihmetellä tätä erin-omaista mielen*lujuutra, eikä »voinut sydämensä kuvusta Mirkkaa sanaakaan,maan läksi pois ja »vuodatti yksinänsä monta fotferata kyyneltä. ©aan että hänen avio-puolisonsa fotfea siveys kuitenkin tulisi nälyviin kaikille »vaimoille esi-kmvnksi, ei hän herennyt päätöstänsä aifaan^faattamasta. \\in kutsui palivelijanfa ja lähetti hänen taas freinnnnan tykö, uubetftaan häneltä lasta porottamaan. ©aan tällä kertaa täytti palnniija käskyn paljoa keveä»nmätiä 1niellä, sillä hän tiesi hyvin, ettei lapselle pitanut mitään pahaa tapahtuman. .Vän meni siis freiruin* nan fammaviin ja [anoi: ,,avnu’llinen romua, epäilemättä te jo tiedätte, miksi teidän tyköönnenyt tulen; meidän herramme käsky on, että pieni herra surmataan. Antakaa hän siis minulle lvvallä, että mä saan hänen laattaa sille, jolle kmisi »vuotta tafa^pevin pienen ryökkynänfin saatoin. ©aan teitä vufoelen: elkää tätä kolvin liiaksi sydämellenne panko, elfääfä minua syyttäkö tästä siasta, sillä isäntäni täytyy tehbä tämä julma työvastoin sydäntänsä, ja minun täytyy kaikessa olla hänelle fuuliainen.”

iroeä freinjinna ei hänunästynyt ybtään näistä sanoista, maan meni sanaakaan »virkkamatta kätkym tykö, otti ihanan poikansa käsi »varrelleen, katsoi lempeästi ivahan aikaa fen silmiin, painoi häntä sydäntänsä vastoin, suuteli hänen punafai^ta suutansa ufeampia kertoja ja tefi pyliän ri§tin»merfin hänen fa3tt)oiUenfo; sitten antoi hän fen palnniijalle ja sanoi-. ,,ota nyt tämä »viavin lapfi-vuffa ja »vie hänet isällensä. iDiinä toivon. että hänen isällinen ftjbämenfä aviuaitfee sitä ja että hän luka-ties »vielä feinou keksii varjellakseen sitä kuolemasta. ©aan jos se ei »voi tapahtua, »ihraan niinä tämänkin lahjan forfeimmalle humalalle, joka fen minulle antoikin avmoötanfa.” ©uruifella sydälnellä otti palvelija lapfen häneltä, ja kammarista päästyänsä alkoi hän katkerasti itkeä, ja näin tuli hän itkien ja huofaelleu isäntänsä tykö, ja fevtoi hänelle liifuttaniaifilla sanoilla, kuinka luja^miefinen fveiminua oli ollut lasta nntaetffanfa. .^veivi fuunteli tätä ihmetellen, eikä ollut lvoida enempää muvehbuttaa freittrinnan sydäntä. ©aan kuitenkin, foSfa hän tahtoi saattaa puolisonsa snveyden julfifefft kaikille, pafoitti hän sydäntänsä- isällisellä heiieybellä suuteli hän pientä poifai^tanfa, fitten fäefi paU JDelijanfa viedä fe hänen sisarellensa Bolognassa. Iälle kirjoitti hän uiibeStQQti i)otämällifen fivjeen, jossa selitti syyt. joiben tabben molemmat lapset oli »vainioltansa ottanut, ja pyysi sydämellisen fifaren fa ne lasvattamaan niin, kuin kreivin-lapsille pavaiten sopisi. Sisar tottelifin häntä tässä asiassa ’. kuitellkiu arveli hän ufein Elsillänsä, mitä hänen »veljensä maata oli fapfille te» fomä. Waan fveimi puheli nmmonesti puolisonsa kanssa l’^dän kahdesta laprufullaeranfa, maan ei hän saanut häntä foöfaan ebe8 kertaakaan huokaamaan eli muvheel* hota muotoa näyttämään. kiilloin kreivi urnan surfutteli l^eibän »iättömiä lapsiansa, silloin fuvfutteli l,änfin niitä; ja samoin faifeSfa muuSfafin: miten hän oli ja ajatteli, niin ajatteli ja oli puolifonfafin. Uuta enemmän nyt kreivi hamaitfi puolisonsa lujan niielen-laabun kaikissa asioissa ja tuli tuntemaan, että tämän tahto oli ahvan hänen fahtonfa muföinen, sitä enemmän teki hänen mielenfä foettelemaan häntä vielätin ja niin käyttämään itfenfä, että kreivinna piti tukinan nunheellifeffi. Sentähden alkoi hän ulkonaisesti fohbella häntä niin, kuin olisi hän muka häneen lyllästynyt, ja kuin muka katuisi hän hyvin sitä. että oli nainut köyhän talon-pojan tyttären; ja tätä ei hän millään tamalla tehnyt salaisesti, »vaan niin julkisesti, että jokainen hyviu »voi sen havaite». Niin ympäri freitt)i=funtaa alettiin hokea, että kreivi muka tahtoisi «rota nykyisestä puolisostansa ja ottaa toisen, joka ax- vossa ja rikkaudessa olisi hänen vertaisensa. Waan Yhteinen sansa alkoi »nurista niistä kahdesta lapsesta, sillä ei kukaan tiennyt, mihin ne olivat joutuneet ja kuka ne oli pois-vienyt. Enin viha lankesi kreivin itsensä päälle ja hänen sanottiin muka väkisen ottaneen lapset, äitiltä, koska hän ei tahtonut niitä laillisiksi perillisiksensä tunnustaa. Tämä hoku ja huhu ei jäänyt salaan kreivinnaltakaan; juuri kreivin oinasta huolenpidosta kerrottiin hänen aikomuksensa puolisolle tarkasti. Mutta tämä ei hämmästynyt tästäkään, »vaan kesti kaikki kärsilvällisyydellä ja jätti kaikki Jumalan haltuun. (Loppu tulevessa nirossa.)

kotimaalta.

Lahjoitusmaan lunastus. H. K. Majesteettinsa on suonut etiä Notkola, Keis. holvin alle kunluva aatelis sfrälse) maa, Koimiston pitäjässä selä Kakin jaKuolemajälN’,. n kappeleissa annettaisiin asukkaille siten, että Suomen ruunu lunastaa kaikki tilukset, paitse Notkolan kylää jossa on 2 meronmaata ja talo n:o 2 Kukkolan kylässä, ’/s. veronmaata, 87,000 lseitsemän yhdeksättä kymmenellä tuhannella) ruplalla hopiassa, joka 3,480 ruplalla 25 vuoden kuluessa maksetaan. Nykyisille tilnöten asukkaille eli niiden tulemille omistajille makuutetaan tay» dellireu perintömaan oikeus perintökirjan kautta jailman tamallista perintö-lunastusta seuraamilla ehdoilla: 1) asulkaal myöntyvät mainittuun aikaan pidetun hinnan arvion ja jaon jälkeen V25 smiisikolmattakvmmenellä osalla) mnosittain Euolnen ruuuulle maksamaan joka tiluksen osuuden yllämainitusta kauppa-summasta, joka maksun »relmollisuus seuraa lilaa jos se kenen haltuun joutuisi. 2) Ainoasti ne ulosteot, jotka nvkyjääu ruunulle makse» taan, nlöskanuetaan siksi kuin 25 muotta täyttyy, vaan sen perästä on yhtäläiset ulosteot luin ruunun perintötiloista.

— ,,.Hyödyllinenasetus.” Näin kaikumat sanat kuii’ nollisuutta rakastamien huulilta, luin parmittain astumat kirkosta kotiansa, kuultuansa siellä taas julistetteman jonkun uuden, meidän valvovalta ja vartioitsevaltaSenaatiltamme lokoon-ajateltun asetuksen. Ia muuta ei niistä taida sanoakaan, sillä paljon on sieltä yli-oikeudesta tullutkin hyödyllisiä ajetutsia. — Mutta yksi mielä olisi, joka lämän-ninusiiu asetulsiiu taittaisiin suljettaa, ja joka olisi suuresta hvödystä ja armosta yhteiselle kansalle, ja sentähden snuresli lailrataankiu, nimittäin: asetus jokamääräisi kuinka suuri palkka maalla tapahtumista lalun-kirjoitulsista, peru-jaoista, hnuto-kempoista, hoitajan tilinteoista j. m. s. pitäisi toimitus-miehelle maksettaman, jota nyt tähän aikaan suuressa mitassa määrin täytetään, serinomattain jos ne, nimittäin toimitukset, kuulumat alaikäisille, joka vielä sitäkin pahempi on). Sillä jos ei pattan määrää ennen toimitusta tehdä, niin lukemat toimitus- miebet itsellensä samat palkat kuin laupuulissi olennaisille taiokaltaisille toimitusten pitäjille on määrätty ja mälistä mielä rnnsaammatkin, jolla lamoin useasti sieppaamat kolmen- neljäu-lymmeniu ruplin paljasta liikaradaa eli niin kutsuttua sadauuetta sprosentlia) ja sitä ilman palkka kaikista vaimoista lnin myös lunastus, korkeimman jälkeen, kaikista kirjoista. Nvt taitaa lulia ajatella: ,,ei pidä ottaman toimitus-miestä ilman ettei ensin tee hänen kanssansa palkan määrää”, joka ajatus onkin oikia niinkuin sen olla pitää. Mutta jos katselemme maailmaa sen muotoisena kuin se on, ja ei niinkuin seu piläift oleman, niin tavtytt meidän tuuuustaa, ettei sekaäu käli aina laatuun että jo edeltäpäin kusyä palkan määrää, sillä ne omat paraittain ruunun nimismiehiä kuin taiukaltaifia toimittelemat; ja jos häneltä talonpoika edeltäpäin kysyisi: ,,paljonko hra »vallesmanni siitä ottaa pallka^?” niin ilmoittaisi tämä kysvmys jonkunlaisen epäluuloisuuden häntä kohtaan, jolloiu armaltam^sti saapi sen mast^liksen: ,,enl’än minä koskaan ole rahoja ja kukkaroa ottanut, krllähän niistä somitaan”, sillä kuka se on joka itseämä evailee. Jos taas menee, kunnioitettaman lilkkarin luolsi ja maatii häntä toimitus mieheksi, niin on pelko eltä hra mall>omauni suuttuu ja lulatiesi taimella ajattaa maantien lumireella, kaappaamalla siitä hvvän »naksou, eli sakottaa miinan-polttamisesta, ja sillä keinoin kumminkin oltaa osansa. Ia jos mielä näistäkään huolimatta maalisilin lukkaria toimitulseeu, uiin on tämäkin jo luullut, kuinka paljo nimismies tamallisesti ottaa senf^ llaisesta työstä, joukatähden ei hänkään paljoa helpota; sillä olen tliullut, että yhdeStakln peru-tirjoitutksta ottl lukkari yli 50 hopia ruvlan, joka jo kuuluu kummalta stN unden raha-lumun mukaan, sillä se nousee yli 230 markan. — Nut taitaa lukia ajatella: ,,no miten sitte tämä seikka olisi auteltu^” siten että armollinen (5simalta säätäisi yhden eli talsi perlonata, aina asian haaroin mukaan, kuhunkin seurakuntaan, jotka olistnat melmolliset, määrättyä palkkaa mestaan, tekemään tainkaltaiset toimitukset, johonka ammattiin krllä löutuisi pvrkijöitä. Palkat tainkalt.nselle amm^tli-miehelle olifi mäarättämät seuraamaisella, tahi jollakulla muulla paremmalla lamalla: jo» laisesta peru-kirjoituksesta. jaosta, huutokaupasta j. m. s. yksi rupla ja ylöspito, paitsi kyyti-rahaa, ja jokaisesta kirjoitetusta arkista 20 kopeikkaa lunastusta ja ei jonkun muun sadanneksen mukaan.

S.

Kaunis esimerkki. Helsingfors Tidningar’in 54 n:ssa kirjoittaa T. Strandberg että Turun hippakunnan nuoremmat papil Uvdenmaan kirkkoherrani aluessa ovat useampia kertoja kokooutuneet tutkimaan Mirkaansa kuulu» mia seikkoja, niinknin: ,,Milä on syy hedelmän mähyvteen saarnoista ja kuinka heidän tarkoituksensa edistvttäminen paraiten moitettaisiin” j.n. e. — Kaunista olisi siis, ja ei ainoastansa launista, mutta myös tarpeellista, jos tainlaltaista esimerkkiä seurattaisiin muissakin kirkkoherrain alueissa, mainitussa pippakunnassa iluin ainoastansaUu denmaan). Sillä taintaltaisissa kokouksissa kukaties: tu» lisi pian sekin virhe poistetuksi, joka nyt useassa seura» kunnassa on vallan saanut, ja joka juuri onkin näiden Uudenmaan kirkkoherrain aluessa olemain nuorten pappien ensimmäinen tutkinto.aine, nimittäin ,.svv hedelmän vähyyteen saarnoista”. Waan tätä syytä tutkiessa ja tarkastellessa pitäisi kaikkein ensinnä kysyttämän: jos näin kalliin »virkamiehen kuin papin oma elämäkerta on vh- teensopima hänen opetuksensa kanssa? jonka kysymytsen yllämainitut nuoret papit ovat syrjään heittäneet, jakm» tentin on meillä todistuksia siihen lyllä, että tämä onkin se suurin halla Jumalan sanalle, joka sen hedelmän, kukoistuksen ajalla, turmelee ja perin pohjin kadottaa. — Sillä julmalta se näyttääkin, että juuri Iumalau sanan palvelija, joka puolenpäiväu aikana seisoo pyhällä Sionin »vuorella ja julistaa siellä sanankuulioillensa lain ko» maa uhkausta, »varoitukseksi synnin polkua karttamaan, jo ennenkuin ehto on käsillä ja puoli yöjoutunut istuupöydseänn ääressä, kortti-patka kädessä ja totilasi edessä. Jo nyt armaa jokainen, minkälaisen mielenlaadun tain» kaltainen näky herättää sanankuulijain sydämissä! Ia jo tämän pitäisi herättämän häntä itseälin, erinomattain senkaltaisessa tapauksessa luin alakirjoitettu omin silmin näki, jossa juuri luin kortit olivat käsissä, joku sanankuulioista tuli ja maali pappia sairaan tykö, opettamaan ja nenmomaan autuuden tietä, tuin myös jakamaan autuuden »välikappaleita; mikä hirmuinen näky eikö tämän pitäisi oleman sille Kristuksen palmelialle, joka nyt, korttipelistä ja jnomaseurasta, jota kutsntaan saatananpalvelukseksi, »vaaditaan hänen pyhään apostolin »virkaansa ! Ei siis olekaan ihme, jotz heidän suustansa kuullanlin silloin tämä »valitus: ,,ei mitkääu toimet ole niin »aikeita papeille, kuin nuo sairaan ripitykset”, ja jos he jos» tus sairaan luokse tultuaan bairahtuisivat, niinkuin entinen lääkäri, joka koettaissaan luinla sairaan pulssi löi, sanoi …,,6, 7, 8, 9, 10, sotamies, rouva, kuninkas, ässä”.

Esaia

Helsingistä:

yliopistossamme pidettiin eilen Tohtorien ja Majisterien vihkiäisiä, joiden mertoja ei sille muoden1840 ole maassamme nähty, kuin niissä yleensä eri-tiedekuntiin luu» lnuummiearostosahtosraiaammteehtiin 51 ja majisteria 86. Tulemassa niistä lameammalta kertoa.

Näitä mibkiäisia mieltämään olikin joka maamme suun- nalta, mieläpä ulompaakin, keräytynyt kansaa pääkaupuntiimme, jossa siis on näinä aikoina ollut vilkkaampi liike kuin milloinkaan muulloin. Kadut ja kamelys- setä muut bulvitus-pailat omat täpötäynnä seka vieraita etta omia kaupuunin asukkaita. Humituksia on näille vieraille ollutki paljo tarjona, soitelmia, näytelmiä jatanssi- pitoja, vielä se koko ikänsä 19 muodellaan oleva jättilainenli on tullut taune pituuttaan näyttämään.

Kirjakauppoihin on näinä mihkiäismenoin eduspaiminä ilmautuuut 3 kirjaa, jotka sen enemmän ansaitsemat tulla mainituiksi kuiu ue muistuttamat vielä entisiä ylioppilaisten osakuntia. Niistä on Uusmaalaisten ulosautama kirjainen nimellä Album, LänsisuomalaistenLän» uetär ja Pohjalaisten lentokirja Ionklabainen. Että ne omat niiden äsken »vihittyjen majisterien toimittamia, moi lukija jo itsekin armata, sekä että niissä on käytetty kumpaakin maamme kieltä: ruotsia ja suomea,mutta edel» linen on niistä ainakin mielä moiton päällä. Sisältö on niissä sekä runollista että suorasanallista. Mutta paitse näitä kirjallisuuden tuotteita on meillä näinä päiminä ilmautunut suomalaista Näytelmä-kirjallisuuttakin 1:uen mihko, nimittäin Niita-asia. jonka on P. Tikka» nen kustantanut, ja jonka esipuheessa hän lausuu «äin: ,,Enemm5n kuin tätä ennen on teaterin armo ja vaikntus kansan kielen ja simevden »viljelykselle ja edistymiselle nvt ollut puheena ja muös yleisesti tunnustettu. Eenmuotsi ja luin suomalaisen teaterin toimeen-saannille on ensimai» nen ehto, että saadaan ilmi paljo ja bvmia teateri-uaytelmiä suomen kielellä, olen päättänvt kustantaa erinäisen jakson tämmöisiä suomen-kielisiä kirjoja, yhteisellä nimellä: »Näytelmä-kirjallisuutta”, jossa jokainen mihko tulee sisältämään eri näytelmänsä. Tällä keinoin ja kuin näiden t rjaisten hintaa koen pitää niin huokeana kuin mahdollista, toimon saamani kustantamat nävtelmat sekä paremmin lemenemään että sopivammiksi käytäntöön uiin hymin seura- luin jullisessa teatenssa. Minun növriu pyyntöni kielemme ja kirjallisuutemme harrastajoille on, että he ottaisiirat osaa tässä minun mielestäni hymin painamassa toimessa ja antaisimat tässä mihlo-jaksossa julistettamilsi tekemänsä tahi mukailemansa tea—teri-nävtelmät!”

Ilmat omat tälläkin viikolla olleet vhtä vaihettelemia kuin edelliselläkin, mutta lampvmammät. Ukkonen knului täällä masta eust kerran miime tiistain ilta-puolella.

Multialta Ift päimä toukokuuta. Kauvau on Suometar saanut odottaa tietoja kappelistamme. Eikä täältä olekaan paljo sanottamaa; eletään vaan hiljalleen eteenpäin. Iäähymäiset jätettuämme sille kylmälle ja lu« miselle talvelle saamme sanoa bvtvää huomenta nyt vasta alkamalle sumelle, joka on meitä lähestynyt. Terveyden tila on kappelissamme ollut bvmä koto lalme», joka olis toivoltava eteenkin päin. Rukiin laihot ovat hyvin kauniilla alulla; halmeista on kuitenkin kylmät ilmat vähän lauhuttaneet pois oraita, mutta lvllä nelin siitä mirkistyvät, jos vaan Jumala ilmaa lämmittäisi ja an» taisi vähän sadetta, josta sitten maamieskin pääsisi maaansa viljelemäan ja niinkuin uuteen eloon talven kahelsta, joissa on täytynyt olla tähän asti vanqittuna. Lainamakastinistamme annettiin jo ensi kerran tänä ke» vännä ohran siemenä sekä osa rnkiitakin leipi-aineeksi puutteessa olemille, joita olikin koko joukko,melkein kaikki torpparit ja nvvpykärit, ja olipa jonkossa talollistakin. Kyllä sitä lujasti vastaan olliin makasiinin teosta, mutta se on vaan mies, joka sieltä nvt ensin kerkiää saada. — Wanhoja piikoja lövtnn kappelissamme koko jnuklo,mutta mikä syynä lienee, knin ei heitä naida? Lieneekö heiltä onnen jumalatar bukknnut hulivilin markkinoilla! Mnlla onoa vanhoja potkiakin melkonen parvi! Hnpaisampataban tuolle vaivaloiselle Kyöoelin vuorelle outin koko joukolla matkustaa.

S — d — a.

Ulkomailta.

Kertomukset Italiasta ja Sisilian saarelta ovat suuresta painosta, mutta eivät yhtävitävia. Sähkölennättimellä Berliiuiu kautta kerrotaan Neapelista 23 p. toukok.: Iääkäripataljona on taistelussa saman kuun 21 päiväna tappanut 128 kapinoitstata. ,.Wallan-kumous ei menesty.” Englannin sanoma ,,Times” kertoo sitä rrastaan, että Garibaldin senralais^t ovat voittaneet Neipelilai- sen vta-joukon tykkänään Pilermon kauvunnin tukönä; ja Nanskanmaau pääkaupunnista Pariisista mainit,au, että ,,Garibaldin voitto on totnttnnut. Knnixlaalliiet sota-joukot ovat heittäneet Pal.rmon.” Kumoiko kertomus on uskottavampi on jo ensin,leivässä poissa nädtävä. Uskottava onkin, että Sisilian vava»^ on todeninnkainen; sillä hallituksen ilmoitukset Neavelista eivät ole paljon ensinkään luotettav.it. Sisilian asnkfaat ovatki olleet Neavelin hirmnl,all tutsel’» niln t,isfultnneet että niin merkillisessä tapauksessa t’,nn Gar Huldin sinne mentyä, ovat joka haaralta kiir»l’t,nuvt hinen ’enr,laiötensa joukkoon, niinkuin pelastajiens., pnolelle ainakin.

Kaiken-laista.

Kaksi herran-palveli jala puhelivat keskenänsä; niin sanoo toinen: «etpä usko. kuinka minä ja herrani olemme hyvät yslävyksel. niin hyvät, että vuorotellen pieksämme tomunkin toinen toisemme takisla: eroitusta ei ole muuta kuin se vaan, ett* minä pieksi;: herrani takkia, kuin se on pois pi: ilta. ja hän pieksää minun takkiani päälläni.>

Katoolin- ja Kreikan uskoisilla kristityillä ori kullakin ori askareella ja toimiiuksella erinäiset pyhät miehet suojelijoina. Nain on MahometMaisillakin: Adam maan-viljelijain suojelija, Enok raiilalien ja kirjoiltajien, Joseph liuoneen-salvajieii. Abraham maidon-kauppiaisten, Daniel kielen-kääntäjien, Salomo visun-nitojien, Jonas kalastajien, Jes-.is matka-miesten, Mohammed kauppa-miesten j. n. e.

WlyW IlMituksm.

Kaupan

Frenekellin ja Pojan kirjakaupassa Helsingissä: Taulu, joka osoittaa mitä hopia-rapla ja kopeikka tekee Suomen markassa ja pennissä.

,,Porin kaupungin sanomia”

annetaan ensi heina-knuu alusta, kerran viikossa, puolen arkin kokoisena. Hinta on -10 kov., vksinen kaiNssa posti» lonttoriosa ja Porissa. Pyydetään nöyrimmästi sanomalehtiä tätä ilmoittamaan.

Kaikissa kirjakaupoissa

Aivau nyt ilmeötynyt: Näytelmä- Kirjallisnntta. Ensimäinen vibko, Riita-asia. Hinta 10 kop.

Kirjakauppiaille

ftau uöyrästi ilmoittaa, että kustantaja-asiani tämän ja tulevau vuodeu kuluessa oirat Herra kirjapainou-iiannän I.Fr. Granlundin holbottavina Turussa, ja että kaikki tilaamiset ja tiliu-teot tapahtumat häneu luona. Pietarsaaresta huhtik. 20 v. 18L0. ?)rjö Koskinen.

Kaupaksi Iyväskylässä.

Lanka-puodissa myydään tehtaan hintaan: Walaistna Tampereen pellava-palttinaa. 3 (3) Th:s Häggman

Kaupaksi. Suomalainen Wirsi- ja Emankeliumi kirja, siihen sopivain kappalten kanssa, Esimallin armollisesta käskystä j. n. e. paranneltu, niin mvös v:na 1695 hyväksi katsotun ruotsinkielisen Virsikirjan jälkeen enäu» nettv. Nyt taas vasta uudesta ojennettu. — Tätä kauuiille< klrjaimill,, ja valkoft’lla paperilla painettna Virsikirjaa 16:ssa saadaan ostaa Euom.il.iisen Kirjallisuuden Teurau kirjapainossa l8 kopealla, kun väluntäki 100 uiiomatonta lipalta ydtaikaa otetaan. Mntta jos 500 fappalta ostetaan, saadaan kappale 17 kop. Kirje llä voidaan tätä vnsikirjaa nvöstt tilata, jossa suhteessa tilatut kappaleet viipymättä lähetetään ostajalle, kun paletin knlnnki ja postiraha erityisesti maksetaan. 3 (3) D. H. Levin.

Maamiljelijöille kaupaksi: Wiskuri-komita Tiusterila» eli Ijuötabint tehtaasta; .Nansomerin” auroja sama» ta tobt.taeta; Jämsän auroja Harl’,,lan te!’ta,,ota; ./Akeiin” auroja Karkkila» rautaiuufiota; Jarnoja auroj>. :1lnotsi?sa tebtujä; Iimotef«beinän siemeniä (Phleum pratense) ; P in i*apilaan siemeniä (Trifolium pratense); Walko-apil,,>n> „ (Trifolium repens); M?llftfe”*apilaan si,’,nen!ä (Trifolium >),,,!,!,n) ; jtarroa»nurrnitfaan „ (Holeus lanatus); Puniarip^ä beiiiAit „ (Alopeeurus pratensis); Koiranruo!’0’l’i!iän si ,n.’!,, Daetylis gloinerata); Äelta»luferni«betnSn „ (Medieago lupulina);

l^.ianoa eli Imnunsonnuuöla Perulta. Ml’öo maét iän”otetaan ja toimitetaan tilankn,, vilj,,-. »a ur isj. t niittu»laituoituffeu tuottamifeen ,,W,kil,>»no txks,,, tehtaalta stettinissä. SBtimemainittuin lannoitus» ,in>i!’ n upbiottifilétä f iin nn’ös niiden k>n’ttämis,’osä leblmota l’am,,innoie>ta kirjallisia selityksiä annetaan ilmaiseksi allefirjoitottuiu kaupp lkonttuoiisia. ©. 21. Herlin ja fumpp. Kotimais-teollisuuden puobisfa >)!ifol,i »kirkon m>>ota– päätä Senaatti-torin siivuja 24 (9) Helsingiosä.

Kaupan He!flllgi5sa, Suomalaisten teosten kaupassa on: Jauhettua fliitua, Vuna»mu(taa, Vtujtimutaa (lyvivittiä), -■-ibtiilliä, Siimaa, * ©. 21. Herlin. puoti on v.,5ta-päätä )likolain-ki,lkoa. 24 (9) 8enaatin»torin »arrtfla

Tilan ostaja. Jos joku suurem»,.,» perintömaan omiotaja W.,asan eli Oulun, läänissä haluaisi nnnidä talonsa, jonka liki >»,,!!, pnipnrotolläa) l! ot niit,’t ja metsasaral makaisimat, niin. otolliot > l’int,,a ma^-n, lölttvv semmoisen »>>,.,n ostaja, joo talonsa »!>’v!ä miiull- ilmoittaa sen aikomuksensa, anottaman bint,n,sa ja myös m,,aot,!lisa lälu.män muosi^ naisen sekä tu!on ja muut edut että ulootemol ja muut knlukkeet. 6 (6) V,ktor 3eh.,uman, Apleekari Pietarsaaren kaupungissa.

Suomen kirja kauppa Pietarissa.

Kunuioitettaville kausalaisillemme Pietarissa sekä Inkerissä saamme tämän kautta ilmoittaa, että tänäraiiränä olemme avnineet Suomalaisen Kirjakaupan täällä Nikoljbkoin kadun v^rrellaSuuren teateriniaPotseluisillan vaiheella, talosi N:o 3, jo^sa tulee löytmnään myötävanä kaikki Suomenmaassa painetut eli vasta painettavat kirjat sekä Suomen että Rnotiin kielellä. Myös Ruotsinmaalla painettnja ruotsinkielisiä kirjoja otamme tvaatimalla hankkiaksemme. Pietarista Toukokuun 2 (14) päiväna 18L0. Anttonen ja Kumppani.

Palosammutus kallya kaikenlaisi,,, niinkuin: sammutus-ruiokuja. veden-imv-taluja. käsi-ruis- kuja, antpäretta, niubottiinia, ri|o’fouffuja m. m. myöpi Oéber^ ja Bade. ö (4) Helsingiosä.

Kelloin valatus.

Kaikenmoisten kirkonkelloin tekemisen tilauksia ottamat allekirjoitetut ivastaan, fobtuullifimpiiii bintotbiu kuin »niöö uvuMaantalla että »e tulemat kelvollisia ja piiämiä. — Mliöoki löyt»»’ kaupaksi n,ö-. tie. don-soitto- ja poro-kelloja, sekä meillä että Suonten teosten kaupassa. Osberg ja 8abe, 6 (4) Helsingissä.

Talon myönti Nummen kappelissa.

Omistajan kuoltua nn)öt>ään enimmän-tarjoavalle julkisessa va« paa-ehtoisessa huutokaupassa. Maanantain tuleroan Kesäkuun ll:pnä l:lo 11 epp., Rokon vero-talo. ’/, mantalinen. Hyvelän kylässä Nummen kappelia ja Lohjan pitäjää. Talo on valta-maantien varreQa, 8’/4 peninkulmm matkalla Helsingistä; tehdään noin 7 tynny. rii syns.p^itsi kevät’fylvöä, saadaan keskimäärin 70 korillista heiniä, on tilaisuutta uusiin viljelylsiin. metsää ratffiin talon tarpetbin ja hyvä karja-laidun, jonka »li talo, johon kuuluu «ksi maa.torppa. on ta,tauoltansa palo-valautettu 2050 hopea.ruplan arvioon, josta kaik— esta ja muista talon eduista itse paikalla saadaan likempiä tietoja. Samana ja seuraamana eli Kesäkuun 12 p:uä f:,o 10:ltä epp. miniään samassa paikaosa »u,ös knkenlaista irtainta taviraa. niinkuin fattar bopea-, kupari-, messiuki-, rauta», lakki- ja buone.faluja, lasia ja porsliinia, palttina”, sänky- ja päällyo-maatteita. elukoita, «nukuin hevoisia, bärfia, lehmiä ja Helkoina, lampaita ja sikoja kyntö- ja aj^k,,luja, kaikenlaisia, sekä muuta; siitä ja että liinnan tarjoamisia talolle, joka ynnä kasmaman miljan kaiissa beti hnuto- kaupan pidettyä faapi mennä ostaja» käsiin, otetaan kuulumii» aino» aStaan niiltä, jotka tarjoamat täyttä makuutta maksuista, joiden eb» dois»a sekä kiinteän että irtaimen omaisuuden suliteen määrän’fet buutofaupan alnosa ilmoitetaan, annetaan tämän lautta balnllisille ostajille tieto. — Nummen kappelissa toukokuun 7 p:nä 1860. (5.

SB. 3te» ström, 3 (3) toimitusmieS.

Asiamies Pietarissa.

3t’l,stä että laimiirit ja muut. jotka asioilla käymät täällä Pieta, rissa, omat uiein tulleet mälik,’t^en kunnollisen asiamielie» puutteessa t,!ma>ailisa m,, onnin, tamarain oston setä laivain sisään- ja ulos-seliltäni en ,’ul’teen. olemme all.kiijoitetut luulleet »voimamme tehdä mon-lle mieleksi siinä että oleninie avanneet asia- ja toimitusmielen konttuorin tä,ill,i, ’Ai,,silii O.’ttovan saarella, ll ja l2 linjn, ’”äiillä, s»uren Persoektimin siivulla kenraalin rouman Maeöloma » kartanossa inro 45, misiä kaikki, jotka f,aln,vit ja tarvit’e« m,,t lnotttauaa apua ja vak,m,a tointa asioissansa, saamat ilmoittaa itsensä, — Pietarissa Toukokuussa 1860.

Höyry-liikettä Laatukan merellä. Uusi ja »vilkas rauta ratae-Iviun SS rt Itim o,

90 oerooifen voimaine», afot)b»fäännön mutaan tafettu v. 1859 UiuVaiuiieia, mukanasi natfuétaroaiftHe ja mabtuvoatu t.uvaroille roaruétettu, tulee, jos jäät ivaan elmät tee eetettä. läbtemään ©orta» »alasta Pietariin lauvantalna 28 (14) p. loufof. k.-lo 9 epp,. fän» den rantaan Walanioosa, ÄäfifalmeSfa. Äone»ltfa8fa ja 3l,,e’senissä, ja sitte!!,,»!!! tän»»uotifeit purjeobuS»ajan ali, l p.-otä ,tt.säk. (20 VillU loufof.) ja aiiti 2^ flG)p:ääu Hyvok, fääuuöllifeoti känniään edes tatafin Pietarin j., Zort,mal,,n »älta1, sekä tulle,, että mennen seisahtamalla SlvSfeniSfä, Äonevitfaöfa, Käkis.ilnieosa ja Walainossa

päi!t»ät oivat: Pietarista joka perjantai f:lo 9 epp..paitsi Heinäk. (i p. (24 p. .Uefäf.), 3>vok. 17 p. (5 p.) ja £m>of. 24 p. (12 p), sekä £oitauuhota jota sunnuntai f;lo 9 epo., paitsi 24 (12) p. Kesät, ja Hei^äf. 8 p. (26 p. Jtrf&f.) ja Mokuun 26 (14^, Muistutus. — 1» tPaferrafla Pietarista 22 (10) p. Kesäk. on 24 (12) p. .«e>äk jubla (v …iiitfa) Konemitsaos,,. missä Liima miip\)\) aina Mo 4:ään j!,’,’. intä päimänä. jolloin se menee SBafamoon ja 3o!t,,vala.,n, fann , äk^s,^ ,,eo,’a sillä kert.ia, Näitä säännöllisiä ;u tija ollenkaan rikkomaita, tulee seuraamia erinäisiä matka-kettoja le!’ väift, tamallisuuden mukaan setä mennen että tullen pi)i’ähtumä’!ä e; IlSmainttaiSfa paidoissa, paitsi Käkisal- ’. jossa ainoistaan e, n erinÄi««matfafeerafla fälidää»:

fsi. KesNmiikkona f, 4 p. (stesäk. 22 p,) läbtee l’öl’N’I,iiva k:Io <» erp, Pietarista i?o ,v,laan ja täältä takasi perjantaina Heinäk. » p. (Kesäk» 24 p > t:>o 9 ep

lsi, sunnuntaina Heinäk 8 p. (Kesäk. 26 p.) k:lo 9 epp. Pie- t,nio,a Wal,nnoon j, Zortnvalaan ja tekee täältä erinäio,!!, iikan , <i ! l ,a, palajaa 3ort,uvalaan teskimiikloua Heinäk. ll v. (,<tesät !> v,> ja samana päimänä takasi Walamoo» ja Pietariin. 3:!si. Toretaina (5lok !«l (N p, k:lo 9 epv, Pietarista W,,lamoon ja Soitamalaan setä s> il t-.tasi sunnuntaina (5lok. l9 (7) p. k:lo 9 epp. Pietariin.

4:ksi, iiaumaniaina ,«!’f, 25 (l3) p. k.-lo 9 epp.Pietarista Konnemitsaa » ja Sort,iv,i!,i’» s’kä täältä takasi maanantaina (ilok. 27 (l5) p. k:lo 9 epp. Pietiriin.

l’dl’s°p.nkoio>a ,nää ää laiman päällikkö läbtö-hetket. Likempiä tietoja saadaan Pi,ia>,.,,! lioin nlaiman konttuorissa lähellä laiman malk,,i»aa. entisen W^stresensta-silla» luona Neman^ rannalla <^’l’emalier-kaartin kaiarmin alla, likellä kirkkoa Skorbätsehi Bosehie Materi ja Sortavalaosa allekirjoitetun asiamielien tykönä. — Sorta» valassa Ip. Toukok. 1860. 5 (2) A. Nissin.

Keskihinnat torilla tällä viikolla

Kaurat 3 r. ja :z r. 20 k. turi; ruisjauhot 42 ja 43 k., raavaauliha, tn, r.^ ! r. ja 1r 20., palvattu 1r. ja 1r. 20 k., lampa.mliha tnore ja p>’.lvattn 1 r.80 k. ja 2 r., vasikauliha 1 r. 20 k. ja 1r. 60 k., sianliha 1r. 60 ja 2 r., suolaset «lakat 65 ja 70 k.. voi 3 r. 60 k. ja 4 r., heiuät 17 ja 22 k. leivislä; kaurakryynit 20 ja 25 k., ohrakryyuit 20 ja 25 k., herueet 20 ja 28 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa; lohi suolattu 20 k., hauvit ja ahvenet 5 ja 7 k., siika 11 k. naula; nuori maito 5 ja 8 k., viiu,: 56 ja 60 k. kannu; mnnatiu 30 ja 35 k.; halot: tuorm.i kournisia 1r. 40 jal r. 70 k.,petäjäisiä 1 r. 20 ja 1 r. 50 k.

Helsingissä, Suoinalaisen .Uirjallifuureit Seuran ir javatnoe- fa.

Lupa painamiseen anneltu: l.. !!u>!!!l,,l>’g6i’.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: