1860-06-15 Suometar


Suometar 1860. N:o 23. Perjantaina 13 päivä Kesä-kuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia:

Tulemana sunnuntaina pitää Wanhassa kirkossa suomalaisen puolipäimä-saarnan v. tirkh. Snellman, ja iltasaarnan m. kirlh.m.t. komministeri Tengen. Samana päivänä pidetään suomenkielinen piplianselitys k:lo 6 jov.

Ilmoitus.

Maanantaina tämän kesäkuun 18 p:nä, viettää Suomen Lähetysseura »Wuosijuhlansa, jona saarna pidetään Nikolai-kirkossa kello 3 jalesta puolenp. suomeksi v. kirkherra Sireliukselta, ja kello W2 5 ruotsiksi jumaluusopin tohtori W«merhergiltä ja myös kollehtirahoja kootaan Seuran hyödyksi. Sen jälkeen kokoontumat Seuran jäsenet kirkon kokoushuoneesen, jossa nmosikertomuS luetaan ja Seuran asioista keskustellaan. Helsingissä kesäkuun 12 päiv. 1880. Johtokunta.

Suometarta v. 18Wtt

jälkimäistä puoli-vuosikertaa saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniukfen ja Kumpp. kirjakaupassa sekä kaikissa maamme PoStikonttuoreissa 8l kopeekalla hop.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, minkälaiset ne kolmen ja yhden hopea-markan setelit omat, joita Suomen Pankki saa ulosantaa. Annettu Helsingissä 30 päiv. Toukokuuta 1860.

M(5 Wl^li8^I)Lli Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja itsevaltias koko Wenäjänmaan ylitse, Puolanmaan Tsaari, Tuomen Isoruhtinas, y.m., y.m.,!y. m., teemme tiettömäksi: Sittekuin maaliskuun 23 (huhtik. 4) päivänä nykyistä vuotta annetun Armollisen Julistuk- sen kautta olemme sattumoisena eli jonkun aikaa kestävänä hankkeena myödyttäneet että Suomen Pankki saa, rahaliikkeen huojentamiseksi. samoilla ehdoilla kuin Pankin paperirahalle on määrätty, toistaiseksi ulosantaa kolmen ja yhden hopea-markan seteleitä; niin olemme Me Armossa säätäneet että mainitut uudet setelit, joidenka tähdellisemmät tuntomerkit omat kerrotut tähän liitetyssä selityksessä, kureimmän kautta ovat liikkeelle pantavat; jonka ohessa yyväksi olemme katsoneet Armossa määrätä: I.ksi. Että Pankki saa takaisin-lunastettavaksi ottaa vastaan kuluneita eli muuten turmeltuja kolmen ja yhden markan seteleitä, jos niistä niin paljo on jälellä, että Pankin Direktöörin ja Kassöörinnimikirjoitus sekä setelin numero voidaan eroittaa, ja sen arvosta myöskin saada tarkasti selvä. 2:ksi. Että kliisteröityjä seteleitä ei saada takaisinlunastetvviksi ottaa, vaan että rikkinäiset tahi kappaleisin repeytyneet setelit ovat, eriksensä kukin seteli, papevpäällyksem pantavat ja, vaihetusta tahi takaisin lunastamista varten, smunmsina Pankkiin taikka sen konttuoriin jätettävät; ja 3:ksi. Että kuluneet ja turmeltuneet setelit ovat joko täydestä armostansa vastaan otettavat, tahi kokonansa hyljättävät. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattokoot. Helsingistä, 30 p. Toukokuuta 1860.

Selitys, minkälaiset Suomen Pankin kolmen ja yhden markan setelit ovat.

Kolmen markan setelit, maalean-puuaisella guilloeheratulla (koristus-stemvelillä kuvatulla) pohjalla, omat muodollensa yhtä lemeitä, mutta noin kuusi linja-mittaa lylmnviä, kuin Suomen Pankin kolmen rnplan setelit, ja vhden markan setelit maalean-stnisollä gMoeh?ratulla pohjalla, saman muotoisia, mutta ko’ollensa mähä pienempiä, Näiden setelien etu-puoli on reunnstettu: kolmen markan seteleissä harmaalla ja yhden markan seteleissä punaisenruskealla soikealla kehällä eli raamilla, niin että setelin kussakin kulmassa löytyy pienempi aukko-paikka, joista molemmat ylä puoleiset aukot omat Ruotsin ja Snomen kielillä ilmoitettua setelin armoa, ja molemmat ala-pnoleiset setelin numeroa marten. Samalla puolella olema kirjoitus eli konteksti ylösottaa setelin armon Nuotstu, Suomen ja Wenäjan kielillä, sekä yhden Pankin Direktöörin ja yhden kassöörin nimi-kirjoitnksen. Minna on raamissa päältä-väin amonainen seppeli eli transsi, johon,paperin pintaa korkeammalle, on setelin pohjamäriin stempelillä kumattu riitin maaknua ja setelin armo. Alinna raamissa seisoo setelin pränttäus-muosiluku. Setelin takapuoli on pohjaltaan malkonen ja reunataan kaltaiselta ja nelis-nurkkaiselta sekä koristus-kumiin kudotulta raamilta. Ylinnä raamin sisällä seisoo setelin armo Wenäjän kielellä, sekä setelin keskellä sen markkaluku, merkitty kaksinkertaisen ympyrän sisässä olemalla suuremmalla nnmerolla. Muu präntti muistuttaa Ruotsin, Snomen ja Wenajän kielillä,mikä edesvastaus setelin määrentämisestä ja mukaamisesta sekä väärennetyn kauppaamisesta on.

Maaviljelyn tila Suomessa ja sen tarpeellisimmat parannus-keinot.

Wiime vuonna sai maamme kaksi maaviljelijä-opettajaa, joiden melmollisuus on käydä halullisille maaviljelijöille antamassa ueuvoja ja osoitnksia miljelystensä parantamiseen ja enentämiseen. Naista uusista opettajista teki toinen, hra Gihson, viime syys-kesällä matkustuksen Wiipurin, Kuopion ja Kajaanin lääneissä, stlmäelläksensä maaviljelyksen tilaa näissä osissa maatamme. Tästä matkustuksestausa on hra Gihson antanut Suomen Senaatille kertomuksen, joka nyt on ruotsinkielisenä julistettu. Samasta kertomuksesta lainaamme ne paikat, joissa han antaa l.iuseensa maaviljelyn nykyisestä tilasta Suomessa, sekä niistä parannuksista, jotka hän esittelee tarpeellisiksi ja edullisiksi. Matkoillansa Wiipurista Tohmajarmen pitäjään Kuopion läänissä, sanoo herra Gihson havainneensa, etta ”maaviljelys on hnonoimmassa tilassa kuin ajatella voipi. Täällä näemme nälkään näantymiä, laihtuneita elukoita metsissä einettänsä etsimässä sinäkin vuoden aikana, kun luulisi heitä jos ei juuri lihaviksi, niin kuitenkin himiäkarmastkst; pian voimme aavistaa miltä nämä elukkaraukat kevään tultua näyttämät, kun näin kehnoina syksyllä kytketään ja sitte maassamme tavallisella kehnolla ruualla ruokitaan 7:n eli 8:n kuukautta. Lienee syytä valittaa, ”ettei karjanviljelys kannata Suomessa, jos vaan elukat laitetaan kehnolle metsälaitumelle kesäksi ja talvella ruokitaan rukiin oljella eli kunnottomalla luhtaheinällä, jota nevoista ja rahka-soista niitetään. Rahvaamme maaviljevs on, miten jo sanottiin, kokonaan laimin-lyöty; mahaiset muokitut pelto-palstat talojen ympäristöllä »viljellään täällä kakst-jakoistna, tuskin ensinkään huolimatta noista laajoista, viljamaitst soveliaista soista ja nemoista, jotka tilojen alle kuulumat, eli jos joku rvhtyyki »viljelemään jotain sipaletta laajasta suo-alastansa, niin ojittaa hän sen niin tunnottomasti, että siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta jos metsän hävittäminen kasken polttamisella pannaan kysymykseen, niin kyllä hän silloin käyttää kaiken ahkeruutensa synnyttääk- seen niin suurta hämiötä kuin suinki mahdollista, josta sitte nseasti voittaa ainoasti yhden ainoan kehnon ruissadon, maikka on muuttanut hedelmällisen maansa jylhäksi autioksi. Jos hän sen siaan olisi yhtä uuraasti ja ah- ! kerasti joka kesä tehnyt työtä soita ja nemoja peratakseen

ja kustantanut siil,e» seu merran päimätöitä kun kasken perkaukseen, niin kyllä muutaman muosikymmenisei, kulut, tua saisi kokonaan toisen-mertaisen moiton työstänsä. En tahdo kuitenkaan päättää tätä moittoa niin silmin nähtämälst ensimäisinä muosina, koska halla yhtä komasti raiskaa saman suon »viljeltyä kuin miljelemätöintäkin alaa, mutta kuta enemmän alaa perataan, sitä mähemmän halla voipi mahinkoa tuottaa. Tahi mitäs se hyödyttää jos tuhansien tynnyrien alaisesta suosta muutaman tynnyrin ala miljrllään, kun suot miljellään samalla lailla kun tähän asti, niin kyllä Suomen maaviljelys, varstn marmaan, mielä muosituhannen kuluttua seisoo samalla kannalla knn tänä päivänä. Woipi kyllä tapahtua, että nemain ja soitten ojitettua ja miljeltyäki kaksi viljaa miidestä hallasta raiskataan, mutta josei riistan-sato kaikkina muosina ole yhtä etuisa, niin on nykyistä parempi heinän-sato ainaki odotettama. Koska melkein kokomaamme on soilla ja nevoilla täytetty, niin voipi muutamissa paikkakunnissa pian taoahtua, että, maikka niitä on viljeltv muutamia tuhansia tynnyri-aloja, ympärillä olemat suot saattamat hallan viljeltylleki alalle; mutta eihän tämän pitäisi peljästvttää ketään sen merran ojittamasta ja roiljelemästä kun suinki voimansa kestää. Missä kasmu ei pääse kypsymään, taidetaan kuitenkin saada jotain riistan mertaista, nimittäin karjan-ruokaa, jota näillä tienoilla nälkäiset elukat hymin kyllä tarvitsevat. Ehkä siis olisi etuisinta, ettei täällä ensi vuosina ensinkään ruista soihin kylmettäisi, kunne miljelys on laajemmalle ennättänyt, maan että sen sijaan kauraa kemäillä kylmettäisiin ja sitte vihertävänä eläimen rnuaksi niitettäisiin, koska kaura, kukkima-aikana leikattuna, antaa saman merran raamaan ruokaa kuin hymä heinä ja vieläpä rikkaamman sadon tynnyri-alalta kuin mikään nurmi-laji, ja koska eläimetki sitä silpuksi hakattuna mieluisasti syömät. Yleensä sanotaan: ”mistä ruis saataisiin, jos ei meillä kaskimaita olisi?” Tähän mastaamme: jos soissa ja nevoissa enemmän rehu-kasvuja miljeltäisiiu, niin eläimet saissvat ruokaa runsaammin jott’n sitte enemmän lantaaki saataisiin manhoille pelloille ja jymä-sato tulisi kaksi-vertaisekst. Näin halmemaista ennen saatu ruis-vilja palkittaistin. Karjan tulot, joioen vähyyttä nyt ylityisesti «alitetaan, Mäytyistvät, ja maamiehet saattaistvat mähi- tellen harjautua nykyisestä elatuskeinostansa. Knin lei- man puutos aiua on ankara katomuosina, pakoitetaan maamies lainaamaan, ostaaksensa jauhoja ja muita eineitä mierailta mailta. Paremmalla ja runsaammalla rehuvaralla möisi hän saattaa karja-hoitonsa paremmalle kannalle ja saada enemmän lihaa, moita ja juustoa, eikä siten kansakaan katomuosina joutuisi niin suureen pulaan kuin nyt tapahtuu. Harvoin ilmautuu heinän ja elon kato samana mnonna. Jos siis riistaa puuttuu niin on tavallisesti eläimen ruokaa tarpeeksi. Näin riistan puutos jotensakin palkittaisiin karjan tuloilla; ja jos ei kansa tahtoisi tyytyä «vähemmällä leipämuonalla, niin on mältlämätöintä karj.-.a paremmin ruokkia, joten tulot karjasta lisäytymät, ja kaupassa rahaksi muuttumat, jotka rahavarat sitte saatettaisiin leipä-aineikst käyttää. Näin lainat ydteisistä maroista jotensaki vältettäisiin, eivatkä ne kämisikään niin maikiaksi maksaa kuin asian nykyisella alalla ollessa. Luulen nimittäin, että kaikki lainat näille kansakunnan taivallisesti vahimman »valistuneille jäsenille synnyttää heissä ainoastaan enemmän pahennusta, koska muka alkamat arvella ruunun velvollisuudeksi heitä elättää ja mm, itse syypaät köyhyyteensä, pian taipumat laiskuuteen eimätkä todella koettele auttaa itseänsä, maikka apua eilvät ensinkään ulkoa tarmitseisi, koska heillä ilselläilsä on amun maroja kylläksi, jotka kuitenkin harvoin, eli ehkei milloinkaan, heiltä käytetään. Jos maa täällä oikein kunnollisesti viljeltäisiin, niin kyllä se varmaan elättäisi kymmenen vertaa enemmän kansaa kuin nyt. Mutta emme kuitenkaan saa soimata yleisen kansan kehnoa maamiljelystä, koska nekin, joilta möisi parempaa toimoa, yhtä tunnottomasti maatansa viljelevät. Esimerkkinä

tähän on yksi muutamin tuhannen tynnyrin maan-ala, joka omistetaan Ioensnun lanpnnnilta, ja joka on ainoasti muntamia mirstoja kanrunnista. Tämä maa on alknperäisiu kasmattanut mantuja, mutta nvt siinä k.n>- maa ainoastaan sndens>nnmalia. Knitenli olisi s.nna maa helposti ojitettu ja miljelty; mntta totntnn laman mukaan on männikkö hakattu ja poltettu, maa knokittu muutaman tuuman symuydeltä, j^i ruista tuhkaan kvlmettv, seka sitte saatu pari eli kolme satoa kauraa. Tämän t.udottoman menetuksen »vuoksi ei sama maa pääse metsäovmään mielä monena vnosikymmenenä. Jos olisi seurattu ja laulettu parempaa miljelyskeinoa, kuten olisi moinut toimoa kaupunnin valistuneelta porvaristolta, jolta maa omistetaan, niin olisivat ympärillä asnvat nähneet känniin esimerkin seurataksensa. Aivan samanlainen maa on noin kahden mirstan paikoilla Savonlinnan kanpunnista, sekä kaupunnin oma, mutta kniteuki itse luonnostansa paljoa parempi edellämainittua ja nykyjään mnokrattu puoleentoista eli kahteensataan hopia ruplaa» muodilta. Jos tämä ala taiteellisesti miljeltäisiin, voist se varmaan elättää kaksivertaa enemmän väkea knin kanpnnnissa nykyjään on, mutta not se on ikuisena hallanpesänä ja lovana mitsana kaikille ympärillä olemille tienoille. (Jatketaan.)

Samu pirttien palo-makuutus. (n?ähetettn.)

Se ei moi tapahtua maaseuduille asetetussa palo-vakuutus- yhdystössä; asetus sen kieltää; mistä syystä, lienee vaikea ymmärtää. Sillä asian tuntijat tietämät ja kokemus nävttää. että niistä on mähemmän tulen-maaraa kun uloslämpiämistä eli piipullisista huoneista. Sentähden onki tämä kielto monesta kummalta tuntunut ja muutosta on toimottu ja pyydettyki, koska kielto, missä roielä maan sydämessä samu pirttiä löutuy, suotta estää monen tähän yhteyteen pääsemästä. Mutta siitä puyn« nöstä ei ole tullut lisää. Äskettäin on Helsingin Sanomissa n:o 52 tämänki seikan ottanut puheeksi hra E. G. W., jolle muitten on kannettarvat nöyrät liitokset hänen vähan välinsä antamista tiedoista yhdystön vaikutuksesta ja toimista. Hänen mielestä mainittu kielto on tehty tukemista syistä eikä ollenkaan muutettava. Minkätähden? Pää-perustus tähän mieli-alaansa on se, ettei ole syytä puolustella savu-pirttiä, joidenka siaan jo pitäsi hankkia uloslämpiviä, siistimpiä, terveellisimpiä ja kaikin puolin sopiäroimpia huoneita. Mutta, — suokaa anteeksi, — kuka niitä sitte on juuri puolustanut. Päin mastoin rahmaassaki saat kuulla, ettei nyky-aikoina enää samu-pirttiä tehdä, mutta ehtimiseen muutetaau ne entisetki uloslämpiämiksi. Sisään lämpiämat tumat taitamat olla hämiämäisillään yksin määrin kun manhan aikniset runot mähitellen haihtumat pois rahmaan muistista. Uhdyöiönhuoli siitä on tarpeeton. Ia mitä siihen on uhdyslön kannalta katsominenkaan? Jos yhdystö muutenkaan ei ottaisi »vakunttaaksensa huoneita missä sopimaisnus ja kohdullisnns puuttuu, niin se luultavasti ei olist kotvilleen päässut moimaan. Tulen maarahan se on pää asia. johon uhdvötön on katsominen. Savnpirtistä niinknn jo sanottiin on vähempi vaara; niitä täydelleen viela löutuu, eikä niitä marsin ruttoon saa muutetuksi. Että niiden sulkeminen pois vasuntnkseen kelpaamista huoneista siis on koko yhdystön pää-tarloitusta masten, lnnlisi aivan selmäkst asiaksi ja ettei pitäisi olla kiistelemistakään tarpeesta kieltoa kumota. Ia mitä se yhdustön ruhtuminen syrjä tarkoituksiin antt.ia? Ei mitään, nniuta, ai>»0′ asti että moni tulee mahdottomaksi pääsemään vddnstöön. Kullä tosin muuttelevat samupirltiänsä, mutta ei tästä kiellosta tule heille sen suurempi kiire kun mnntenfaan. Maan sydämessä on vaan monelle suytä merkata yhduötön taipumattomuutta. Mutta hra E. G. W. on mielä m’>hän määrässä kuu hän, syrjäsyitä etsiessään, lausun ja lusyu melkeen nain: Jos itse pirtis’ä ei olekaan tnlen maaraa, niin mi»nn täytyy kuitenkin luulla, että enemmän tuli paloja tapahtuu juuri niillä seuduin missä savu-virlit omat tahi äskettäin omat olleet tamalliset; jonkatähden johtokunta on »varoittanut yhdysnnehiä siellä suurempaan maromaisnuteen. Kuu joka paimä näkee miten tuhansittain tulikipunoita nousee kattoa vasten ilman madinkoa tekemättä, niin eiköhän rahmas siitäki totn ulkomaan, ettei tuli niinkään äkisti sutytä, josta sitte se suurempi maromattomuus ja huolettomuus tulesta syntyy. Eikömitä! Tiedämme kyllä, että varomattomuus tulen suhteen on monessa paikassa ylen sunri. mutta tiedämme myös, että se on yhtä snuri sielläki missä samupirtit ovat ammon häminneet, eikä syy siihen voi olla se luultu.

Emme taida hairahtua kun sanomme syun oleman paraastaan siinä, ettei rahmaassa käutetä kunttilöitä paljon ollenkaan, mntta enemmitten päre-tnlta. Oikeen hirmittää knn näkee, miten päre-soitolla liikutaan nlkona ja moipi ihmetellä kuinka vahina^ta ei tapahdu useemmin, etenki koofa riihtäli nseemmat pnimat päre-tulella. Milloin totutaan kvnttilöitä kävttämään eli muuta sopiirampaa valo-ainetta, niinknin lamppuja eli m. s., silloin »varmaankin rnvetaan tnltaki paremmin fatsomaan. Ia täinän mnntoksen snhleen olisi tosin tuötä tehtämä, koska se on niin sangen suuresta armosta. Uskomme mvös, että yhdystö moipi siihen »vaikuttaa. Knka isäntä esm. sallii riihen puintia päre-lulella ja ilman lyhdiltä, hän armattavasli zääpi palo-avua saa»natta, milloin »vahinko tapahtuu jne. Tupakka tulella kulkeminen taloloissa ja mnissa ulkohuoneissa niinikään on marsin »vallaton, semminki kun pupussa Harmoin on kanttakaan. Mntta kun talonpoikien kanssa tästä haastelet, niin moni virkkaa: ”vaan eihän sillä köyhällä talonpojalla ole maraa kunttilöitä pitää.” En moi nskoa että siitä olisi hymin snuri kulutus, liiateuki koska nyku-aikoina rupeaa puilleki tulemaan armoa. Kuitenkaan en ole tästä lnkua laokennt, enkä nyt jouda siihen puuttumaan, maan olen maininnut sanottua muistutusta muille osoitukseksi asiata paremmin selittämään. Jos möisi neumoa käyttämään munta huokeampaa malo-ainelta, niin se olisi sitä parempi.

En moi tässä olla vhteen menoon mainitsematta toista pienempää temppua palo-makuutnksissa. Nyt pitää olla eri ilmoitus- eli »vaknutus-kirjat kiinteän ja irtonaisen omaisnnden suhteen. Mitta molemmat aiman humästi sopisimat yhteen arkkiin. Ia koska se ei asiassa tee mitään jos toinen eli toinen puoli milloinki jäisi tyhjäksi, niin luulisin oleman paras painattaa molemmat laamat samaan arkkiin. Mdystön asiamies ei sitte tarvitsisi niin paljon paperia säilyttää.

F.

Muistoja matkalta Saarijärven ja Helsingin välillä.

Matkustettuani pääkaupuntimme jaloutta ja suloseutuja silmäilemään, pidän velvollisuutenani matkastani jotakin mainita. Lähdettyäni Saarijärven kirkolta, tästä maamme snloseudnsta, 27 p. viime tonkok., alkamaan matkaani pääkaupuntiamme kohti, en jnuri mitään erinäistä, jos ei tuota Inmäskylän tehtaan olutta*) siellä täällä kestikievari-paikoissa tarjona, havainnnt paitse kärryjen hiljaista hyrinää, joka vhä tävtteli korvia aina tuohon pieneen mntta siistiin keskisuomemme kaupuntiin Iyväskylaän asti. Wiimeiseltä olisi seki jo kyllä taitanut Nuttua ikamältä jos ei armollinen kumppanini viehättämällä puheellansa sitä olisi lyhennellyt. Mainittuna päimänä miimenkin päästyämme sanottuun kaupuntiin <Iumäskvlä mnka) medimme seuraamana aamuna raitaamme ”Suomi”-höyryn kannelle ja lähdimme kello 6 matkalle Paijanneen sinertämalle selälle. Höuryyn astnttuamme ja jäähymäiset tuttamillomme sanottuamme ja laimalla yhtä toista mähä katseltuamme, eroitti se meidät melkeen luin huomaamattamme Ivmästyläii laiturista. Niin Päijänneen aaltoja siveltyämme, sen lukemattomia saaria ja seutuja silmäiltvämme kerkesimme niin eteenpäin että kello 10 aikoina jakoi Jämsän silta, »vilkkaalla kansajoukolla marustettnna, tervetnliaisia. Emme tässäkään enempää kuin ’/« tiiman aikaa joutaneet eittelemään, kun jätimme Jämsän sillan mäkineen moimineen ja otimme suuntamme Sysmän seisauspaikalle, johon kuitenkin, ehkä kovan, mielapä puoli mastaisen tnnlen kauösa taisteltuamme, ioutuimme kello 3 aikana. Tässä taas noin W2 tiiman merran »vähäistä, mutta milkasta »vaihtokauppaa, matkustajia jonkun sisälle slaimaan) ottamalla ja jonkun uloslaskemalla, tehtyämme, alkoi ”Snomi” Anianpeltoa kohti Paijanneen aaltoja aukomaan. Siten olimme toki, maikka koko matkan mastaista tnulta läpitunsieltnamme, kello 6 tienoilla Anianpellon sata- massa, eteläoäässä Päijännettä. Tähän tävdvimme jättää, mailla masten toivoamme mainittu hupainen matkustuk- semme ja sortua Suomen siiiviltä omin keinoin eteenpäin koettelemaan. Nyt jätettyänime ”Suomi” ja tnltnamme Anianvellon. kuten sanotaan, kauvuntia silmäilemään aukeni silmiin, etenni näin ensikertaisille yhtä toista ehkäpä mähäpatöisempääki, niin toki sekin: että nyt tunsimme olemamme Hämeessä. Ei kuitenkaan mainio matkamme

*) 3uotava olisi että tuo olut yleensä miinan asemesta lestillevari» ja muissa seurapaitoissa muuttuisi »vieraalle taiittavaksi.

”<5uomi” mielestämme maatunut. Niin kanan kuin Paijanneen välkkyvä rinta jakeli jäähvmäisiänsä ja Wesijärven fivuja siirtelimme, sen monilnknisia lahtia, niemiä ja Maria silmäilimme, uha maan tielellämme kiehui toivon sanat: milloin kaltainen SBieffun kannas Pai- janneen ja Wesijärven välilla on anki ja mapaa kulkemiselle, milloin tautafet raitiot saattelemat höyryvanunja si. nunkin, Wesijarmi, rantojasi ja sentnjasi silmäilemaän, ja milloin sinunkin aaltosi, jotka nyt loikkumat joutilaina, tnlisilv^t, knten Paijanneen aallot Suomi-Höyryn ympärillä, ihmisjärjen ja simistvksen »lennotta kunnioittamaan. Nämä mietteet mielestämme Wesijärven kanssa kadotettuamme, ei tosin munta erinäistä silmään ottavata ollut, luin Hämäläisiä kulia stunssettuna uhteeu ryhmään kuin täit rupeen ja pellot taas asetettuna eripaikoilleen mirstojenliu päähän metsiin) yksi toisensa perään mylmähtelimät luin muinois näyttelijät eteemme, joissa kuten kussakin vähainen väkijoukko tulirovion, kyyditsiältä niin kutsutun Hämäläis-helattien ääressä kiilluin j. m. kansia nähtiin elämöivän, kunne yön hiljaisuus deidän lienee asettanut. Ehkä von hiljaisuus hallitsi, kului kuitenkin matkamme niin että seuraamana aamuna kello 4 aikoina saimme Mäntsälän kirkon tienoolla katsella jo joksikin jättäneemme Hämäläisyyden, ja aina vaan yhä jätimme miimen kaikkineen kartanoineen, mitä enemmän kerkesimme pääkaupunkiamme likenemään, niin että Tuusulasia emme häntä ensinkään tunteneet. Täällä alkaa jo astua eteen erilainen elämälaatu, jopa muutos kielessäkin. Täällä sanotaan: ”asun ruotsalaisuus kuin ronta.” Mutta ei toki ruotsalaisuus täälläkään tuntunut kovan vallitsevalta; kunlipa siellä snomeaki puhuttaman. Ruotsalaisuudellenlin tulee aitansa havitä, kun jäälle kemäisen auringon helteessä. Emme nyt enää kerinneet rnotsalaisuuden katoamista kauan miettiä, luin pääsimme pääkaupunkimme kauneutta katselemaan. Jätettyämme Paijanneen sinertävät selät ja sen ihanat saaristot, luulinpa maamme paikkakuntain muualla kotiseuduilleni ei vertoja vetävän. Mutta tultuani pääkaupnntimme pentuja filmäilemään, täällä aukesiki eteen kuin uusi maailma. Täällä saapi silmä sekä korva yhä uusta huvituksia nauttia. Täällä tnslin voipi kaikin uskoa omia silmiänsä. Täälläpä Pekka Putroniuskin seuronensa näkui merkilliseuä ja suomalaisessa lielipuvussa niin kiihkoilevan, että olisitte itse peikkoin luulleet olevan liikkeellä, vaikka olivat vaan oikeita ihmisiä. Mitä tohtori- ja majisteri-vihkiäisiin tulee, joita täällä pääkaupunmssa 31 p. toukol. vihettiin, niin luulen ettette sitä juhlaa siellä maamme salolla semmoiseksi uskosi, jos kuinka sitä totena toimittaisin. Sentähden ei olekaan aikeeni käydä sitä tarkoin puhelemaan. Sen vaan sanon että kansaa silloin oli tänue niin vahvasti kokoontunut, ja pian laiM sääty-ihmisiä, että tuskinpa luulisi niitä enään muualla löytyneenkään. Siitäkin jo näitte minkälainen itse juhla oli. Sanottuna päivänä aamulla aitaisin jo ilmoitti lykkien pamahdukset päivän juhlalli’ suulta. Kello 9 mentiin yliopiston juhlasaliin. Siellä ensin soiton ja lanluu sämeleet kajahtelivat, jommoiöta siellä maamme sisustalla tusliu koskaan kuullee. Sitte alkoi puheet. Puheitten pidettyä laskettiin seppeleet maistereille päähän. Eeu perästä annettiin joka tohtorille hattu ia miekka. Näitä kaikkia toimittaissa kaikui sanomattoman kannut soiton ja laulun sämeleet, sekä ulkona kauppatorilla tyllieu pamahdukset. Mielellänne todella olisitten nähneet miten pnna säihkyi nuorten naisien poskille, mikä sukulaisensa mikä toivottunsa päähän seppeliä laskettaessa. Knin kaikki oli tehty, pidettiin jumalanpalvelus Nilolain-lirkossa. Pitkin päimää aina silloin tällöin kunnioittivat tykin pamahdukset päimäu jnhlallisnntta. Kello 9 illalla toimittivat jotkut mallassäätysistä, ja lieneekö talonpoikiaki yhtynyt, termehdys-pidot maisteriloille. Sielläkös »vasta olisitte sieltäli maamme salolta suoneet olemanne. Siellä syötiin, laulettiin, soitettiin, tansattiin, onnen maljoja juotiin ja hurrattiin. Kaikki oli tässä tilassa eriuomattain rattmsta ja hanskaa. Ei siellä näkynyt säädyn eroitnsta. Kukin oli maan mies kohdallaan. Kuitenkin kaikki niinkuin veljekset. Jos kaikki siinä toimituksessa pidetyt puheet olisivat käyneet omalla kielellämme, ja kuin suinkin olisitte arvanneet toimituksen juhlallisuutta, niin totta todella olisitte vailka vasemalla marpaallanne sieltä maamme salolta tänne hyppineet.

Nyt luin on juhla jo lopussa, niinpä alkaa minunkin mieleni tehdä jättämään paätaupuntimme kaikkineen Huviueen ja launistuksineen, jottei aika anna enempää sanelemaan. Muistutan uut vaan, ken tahtoo tarkoin tuta katselkoon kaikki itse, eli kusvlööu oppineitten selitvksiä. Matkustaja.

»Kotimaalta.

Uusi kiitkohelrakllilla. Hauöjarveu kappeli Ja- nakkala:, kirkkoherrakuntaa asetelaa ouiaksi firttoherrakuunaksi, kuuluvakst toiseen luokkaa”, ja jalelle jäävä osa Iauatkal>>a o» miukuiu euneukiu l>iettava samaan luokkaan. lH. T.)

Pietarsaaren kaupunnista. – Murhaaja Kalle Heikinpoika Granroth, josta jo on paljon sekä haasteltu että kirjoitettu, on, niinkuin sanotaan, Waasan Hovioikeudelta, miten kihlakunnassaki, tuomittu kuolemaan.

Tieitävästi ei hän vielä ole katunut eikä tunnustanut rikoksiansa. Sanomissa on ollut tiukka kysymys siitä, jos ei tämä pedonkaltainen ihminen olisi hengiltä pantava; mutta vaikka hänen rikoksensa ovat mitä kauhistavampia maassamme viime aikoina kuultuna, arvellaan kuitenki

Siperian saattavan kostaa hänen hirmutekojansa.

Metsäntuotteita Laatokkaa myöten Wenäjälle vieville on armossa määrätty seurattavaksi Heinäkuun 1:stä päivästä;

että maassamme ja maamme aineista raketut laivat pitää, soveliaisella paikalla peräkeulallansa oleman varustetut ruununvoudilta toimitetulla merkillä ”W”, piiritetty yksikertaiseen kilpeen, jonka yläpuolella on Isoruhtinallinen ruunu.

Niin myös pitää jokaisen, kun Laatokassa lautoissa kuljettaa puutavaraa johonkuhun Wenäjän satamaan eli paikkakuntaan, oleman varustettuna laillisella kuvernöörinpassilla, jossa kulettamien puutavarain määrä nimitetään.

Posti’asioita. H. K. Majeöteettiusä on 1 p. toukokuussa armossa säatälvt, että uusi niikko rosti tulee, alkaen 1 pistä heinäkuuta, kuletettavatsi Mikkelistä Joroisiin ja Savonlinnaan, ja sieltä suoraan Mikkeliin, jonka vuokst poslikullu Mikleliu ia Ivnäskylän välillä tulee mainittuna päivänä lakkaamaa»,. — Postihoitokuuta varoittaa lähettämästä kirjettä ja rahoja tavarapalettiloissa, eikä saa senkaltaisia kirjettä lunastuksetta viedä omistajillensa, ja »vakuuttamattomista rah—oista otetaan neljännes sakoksi

Musi postitoimitus avataan heinäkuun 1p.Mustia— lan^maaviljelysopislossa Tammelassa

Suomen Talousseura Turussa on ansiollisista maaviljelylseen ja kansakunnallisuuteen lunlnvista toi« mista antanut suuremman kuuniarahansa: talonpojalle M. Klemetille eli Sopalalle Sotkamosta, ja talonpojalle D. Pulkkiselle Haukivuorelta, sekä pienemmän rahansa: talonpojalle M. Isoprusslle Suodeuuiemestä, talonpojalle I. Warolle Isokyröstä, laloupojalle A.Lappalaiselle Ristiinan puajästä, lantamiehelle Neugolle Iso- lyröltä, torpparille S. Hyrelälle samasta pitäjästä ja torpparille N. Saviuiemelle Ikaalisten pitäjästä.

Helsingistä:

Majistereiksi seppelöittiin luonnon- ja määräysopillisessa tiedekunnassa 35 nimittäin:

G. Asp. sont. Waasassa 25 p. elokuussa 1834. H. Baekman, s. Rautalammilla 25 p. lokak. 1837. I.F.Björkman, s. Kyrksiätiu p:ssä 18 p. Heiuäk. 1834. G. E. Boehm, s. Eortavalaösa 3 p. elok. 1836. E. I. (s. Bonsdorff, s. Helsingin k:ssa 1 p. heiuäk. 1838. G. F. Borg, s. Kokfolassa 18 p. kesäk. 1835. M. M. W. Calouius, s. Parikkalassa 11 p. kesäk. 1835. D. E. I. Duueker. s, Attjär,i’ellä 4 p. tammik. 1835. 0. A. Ekroos, s. Porvoossa 26 p. marrask. 1837. 1. F. Grauherg, s. Oulussa 5 p. lesäk. 1838. K. E. Grauqvist, s. Turussa 8 P. marrask. 1830. I. A. H. Gvld<>u, s. Helsingin k:ssa 29 p. tonkok. 1841. A. Heikell, s. Kaskisten kissa 5 P. joulul.1835. K. G. HäMen, s. Paltamossa 18 p. elok. 1835. F. A. Hällström, s. Oulussa 15 p. heiuäk. 1835. A. H. Ilmoni, s. Kangasalassa 17 p. elok. 1835. K. H. Kaheli», s. Wiitasaaressa 13 p. tammit. 1832 P. A. Karsten, s. Merimaskussa 16 p. helmik. l834. A. Krogerus, s. Kiteeu p:5sä 9 v. svvsk. l83’». L. A. Krohu. s. Pietarissa 10 P. jouluk. 1837. A. I. Malmgren, s. Kajaanin k:Ssa 21 p. marvaök.1834. K. P. Malmgren, s. s. k:s,’a 4 p. toukok. 1836. P. F. Molander, s. Ristiinan p:ssä 4 p. elok. 1833. N. K. Nordenskiöld, s. Mantsälassä 26 p. toukok. 1837. M. Nordqvist, s. Hartolan p:ssä 7 p. heiuäk. 1836. H. Pantsar, s. Heinävedellä 10 p. lokak. 1830. L. Runeherg, s. Helsingissä 6 p. jouluk. 1836. L. M. Nnueherg. s. s. k:ssa 19 p. tammik. 1835. N. W. W. Eaiiugrl>, s. s. k:ssa 11 v. tammik. 1836. B. W. T. Eelling, s. Tukdulmissa 23 p. toukok. 1834. M. G. I. Stenhäek, s. Loviisau k:ssa 18 p. marrask. 1837. L. H. Stigzelius, s. Korpon p:ssä 5 p. lokak. 1833. F. W. Sälli», s. Tenholassa 22 p.maalisk. 1833. F. W. Söderliud, s. Siuntion p:ssä 15 p. maalisk. 1832. T. Usehakoff, s. Helsingin k:ssa 10 p. tammik. 1836. Historialis kielellisessä tiedekunnassa samoin 51, nimittäin: F. F. Ahlman, s. Hauhossa 11 p. helmik. 1836. A. Andelin. s. Kuopiossa 17 p. kesäk. 1836. A. Auderstn, s. Raisio» p:ssä 13 p. huhtik. 1830. 0. A. F. Blomstedt, s. Nuovedellä 5 p. huhtik. 1833. W. A. A, Boehm. s. Eortavalassa 5 p, helmik. 1834. K, W. Boisma», s. Evsmassä 17 p. lokak. 1831. A. N. Borg, s. Puhäjoella 16 p. heiuäk: 1835. K. Brotherus, s. Sundin p:ssä 10 p. svvsk. 1836. K. G. Bärlnud, s, Pietarsaaren l:ssa 21 v. jouluk.1829. G. W. Paloniuo, s. Kakis.lmessll 27 p. lokak. 1828. 7v N. Canth. s. Siuutio» p:ssä 6 p. elok. 1833. P. N. Crohus, s. Helsiugi» k:ssa 11 p. huhtik. 1833. K. I.Horsma”, s. Waasassa 2 v. kesäk. 1835. A. Korsnäs, s. Kruu»ul’vyssä 30 p. marrask. 1833. l?. O. W. Forssell, s. Waasassa 28 p. heinäl. 1839. A. O. ssreudeuthal, s. Siuntion p:ssä 12 p. jouluk. 1836. G. F. Grönherg, s. Uudessa Kaupunnissa 25 p. huhtik. 1834 1. A. Hahnsson, s. Rauman k:ssa 4 p. maalisk. 1834. A. W. von Hansen, s. Helsingin k:ssa 18 p. jonluk.1835. N. Hedvall, s. Oulussa 27 P. kesäl. 1835. N. Hildan, s. Limingassa 3 p. heinäk. 1834. G. A. Hyr«n, s. Eavitairaleessa 6 p. marrask. 1837. O. ss. Hällfors, s. Sundin p:ssä 1 p. tammik. 1835. 0. H. R. Höijer, s. Tulhulmissa 20 p. lokal. 1834. K. E. F. Igualius, s. Porissa 27 p. lokak. 1837. F. ss. Iernlxrg, s. Taivassalossa 4 p. lokak. 1833. 1. L. F. Krohn. s. Wiipurissa 19 p. toukok. 1835. W. G. Lagus, s. Helsi,’qiu k:ssa 7 p. huhtik. 1837. E. I. Lange, s. s, l:s,a ’10 p. kesäk. 1834. K. G, Levauder, s. Hauhossa 30 p. Heinät. 1835. I. M. Limon. s. Kiikan k:ssa 24 p. helmik. 1834. K.I.Lindeqvist. s. Padasjoella 6 p. lokak. 1834. W. ss. Lmderoos. s. Loviisau l:ssa 19 p. helmik. 1832. I.Läukelä, ,. Revoulahdessa 12 p. toukol. 1833. K. G. O. Löfgren, s. Joroisissa,21 p. huhtik. 1837. K. Malin, s. Wanajan p:s,ä 18 p. elok. 1832. L. H. E. Meehelin. s. Haminassa 24 p. marrasl. 1839. N. A. Montgomery, s. Kajaanissa 29 p. kesäk. 1834. A. Nvlander’. s. Oulussa 14 p. jouluk. 1835. W. Ollgreu, s. Laitilassa 14 p. heinäk. 1835. R. M. Oppmau, s. Rantasalmilla 19 p. elok. 1831. A. N. Pelauder. s. Ikaalisissa 16 p. huhtil. 1833. F. (5. <W Nanken. s. Perniössä 12 p. marrasl. 1831. K. G. T. Rein, s. Helsingin k:ssa 28 p. helmik. 1838. (s. G. Saumark, s. Wiipurissa 15 p. helmil. 1835. «W G. A. Sarhäek, s. Hattulassa 17 p. lesäl. 1834. A. st. Snellman, s. Tervolassa 27 p. huhtik. 1836. E. A. Strandman, s. Ristiinan t:ssa 28 p. marrask. 1832. K. Evunerherg, s. Joensuun k:ssa Pohjanmaalla 10 p. svvsk. 1837^ <5. Winter, s. Kiteellä 19 p. toukok. 1834. W. W. Ölherg, s. Pernon p:ssä 15 p. helmik. 1830. Paitsi näilä mainituita vihittiin pmpeli- eli riemumajisterttsi 2:lsi vanhusta, jotka ovat eläneet 50vuotta sitte luin ensikerran vihittiin majisteriksi, nimittäin: entinen ensimäinen lähelys^ sihtien Ruotsin palvelufsessa Ahram Fahritius ja entinen lukuluokkien-hoitaja Suomeu Katetti-koulussa, totinen valtanenvos Jakoh Osterhlad, molemmat syntyneet v. 1786 ja majisterilsi sep—pelöittynä v. 1810.

Teateriloulu. O^lliset viime toukokuun lopulla pidetmssä seuranävtelmissä ovat lahjoittaneet näistä näytelmistä saadut tulot 840 hopiaruplaa Helsingis’5 aivotun teotnitoulnn apu-tassaau, ja nämä rahat. jotka jo ovat toimituskunnalle jätetvt, tulevat samoin kun enlisetki varat koulun hyödvtsi korolle laiuattavatsi. Mainitun louluu varalsi on tähan asti jo ynnä koron kanssa karttunut 1,514 ruplaa 45 kopeikkaa.

Palkinto-kilvoilusta. — Ne vli-opistolaiset, joiten toimesta fnmviuUMiinuä on pidettv täällä Helsingiksi onat reääränreet 1GO hopearupian palkinnon pa> railrman valituilta tutkijoilta hvvälsi katsotun suomenfielifen teateri näytelmä» t»tijälle. 9iäytelmä saa olla joko suomennos, mukailema eli omatekoinen. Kilvoitusotfa lovpun tulevan helnntuun 1 päi^nä, ja pirat filvoituoteolset l^heteitävät Helsinkiin joko tohtori O. Topelinkselle eli tohlori 31. Ahlqv^stille, ja niiden tulee rlla ioveliasten teateri= ne tel u. Palkinnon säätäjät vitavät mvöskin ehdotnlsenausa saada mainittuja teoksia teaterissa nostella. Samaa palkintoa voivat yli-opistolaiset kilpailla r etftn fte1i IIa fin teoksilla, joidenka kuitenfin tulee olla omatekoisia, jos tahdotaan palkintoa niillä »otttaa.

Laurilsalasta 1 p. kesäk. — Kalle Pamppnlaiselle! — Knin Sinä, veilloui, aloitit matka-muistelmasi Turusta, minä pidän vekvollisuutenani aloittaa Wiipurista ja puhella ainoastaan ue paifkakuuuat, joissa Siuä et käynyt tahi et lömäuyt mitääu merkittavää. Ja semmoisista ansaitsee Wiipnri kieltämättä ensimäisen sijan.

Wiipuri on jo luomisessa aivottu kauppakaupungiksi ja lanppaa siinä t^ydäänki oikein miehen tavoin. Se täyttää kaikkien Saimaan-rantalaisten kaupunkien tavaratarpeet isoksi osaksi, ja toisaanne-päin menee sen kautta maailman markkinoille ne arvaamattomat paljoudet Saimaan vesistöösä käypien sahain tuotteita, jotka ovatli itäisten maakuutiemme, Savon jaKarjalan, ainoisia viemätavaroita yli karjan antia, joka enimmäksi Wenäelle viedään. Useimmat ja isoimmat mainituista sahoista ovatki Wiipurilaisten omistuksessa, ja aina sitä lähtee Wiipurilaisille ansiota vieraastaki tavarasta, joka heidän kaupunkinsa kantta kuletetaau. Mutta kummallisesti kvllä ei Wiipuri ole merikaupunki siinä merkityksessä, kuin Turku, Kristiina ja Oulu, ja nähtävästi ei Wiipurilai-

sissa ole halua eikä, mikä vielä on kummallisempi, kuntoapa » laivaliilkren pnuh^in. Omain laivain puolesta on Wiipuri kövhä ja sentähden tavarain viemineu ja tuo^ minen tapadtunki i,melkein kokonaan ulkomaalaisissa lainoissa. Wiipuri vritti pari kolme vuotta sitte hövrvlaivoilla punhata ja osti ”Wihorg”-höuryn, kulkemaan Pietarin, Wiipnrin ja Helsingin välillä sekä läyn>5än välista Lvhekissäki; mutta ”Wihorg” uähtim olevan sorimatoin tarkoituksensa, ei antanut voittoa vaan purjehti joka vuost omistajillensa tuntnvia koloja kukkaroon, jotta se nyt aivan nykyisin vietiin Pietariin myötäväksi. Samaan aikaan paniirat Wiipurilaiset toimeen matlustaville Knopiou ja Lanritsalau sälillä höyry kulun tilaisuuden ”Wellamo”-nimisessä laivassa, vaan seki vritys meni tuhoon ja loppui roiime syksynä, syystä minulle tuntemattomasta. Jos sekään toimi ei antanut tuloja, niin se mannaan tuli siitä että Wiipurilaiset siinäkään toimessa eivät katsoneet eteensä vaan pilasivat itse hyvät tarkoitnksensa. Se kulku-laiva ”Wellamo” oli muka kaikin puolin mitä parainta olla voipi, mutta Wiirurilaiset palvelivat kahta jumalaa ja antoivat ”Wellamoa” vetäväin höyryin myös vetää perässänsä tavara-laivoja ja rriivyttää matkan tekoa niiden tähden, joka kyllästulti ja tarkoitti matknstavaisia pois Eaimaa-vesillä huvitte masta, joka tapa v. 1858 kesällä oli hyrrällä alulla. Siihen tuli että Wiipurilaiset eivät ymmärtäneet asettaa Wiipurin ja Lauritsalan välille mallustavaisia varteu kultu vaunuja, jonkatähden ja kuin oli vaikea saada ajonenvoja hvnrätä tälle välille, heittivät tulematta Saimaan vesille kaikki ne hupia-matkustavat, joiden ruumia ei teslänvt hoili kärryissä rämistä. — Mutta, niinknin jo sanoin, laupaniekoa Wiipurilaiset hyvästi ymmarlovät ja Wiipuri onki Suomen rikkain kaupunki. Tehdasliike on heille muös vierasta samoin kuin laivaliike, niin ett’ei siinä löydv muuta mainittavaa kuin stearin- ja tali kynttiläin tehdas. Warain puute ei ole siihen syynä, mutta varojansa käyttävät Wiipurilaiset kauppansa enentämiseen ja saha-liilkeesen, niinkuin laudat ja plankut ovatki heidän paras viema-tavaransa ulkomaille. Or> kuitenki » ainittava, että Warkaudenrautatehdas Savossa on Wiipurilaisen kauppahuoneen omistus ja Wiipurilaisen rahoilla pantu nrkyiseen mainioon kuntoonsa, ja että Helsingin-läheisessä Thölön sokuri-tehtaassa liikkuu myös Wiipurilaista rahoja. — Hengellisessä suhteessa ei Wii« puri mahtanee olla niin merlittävä kuin rikkautensa puolesta, vaikka se ei liene siinäkään jälempänä muita kaupunkiamme. Mitä esm. olisi Helsinki, jos ei siellä löv tyisi yliopistoa? Mutta tuskin löytynee Wiipurin ver taista kaupunkia meillä yhteishengen suhteen. Sen lrai luttama on, että Wiipurissa kustannetaan kaupunkilais’ ten yksinäisillä varoilla rahvaan-loulu suomalaisille lapsille, joita tänäki luku>aikana on ollut vli 120 kappaletta ja niille 2 opettajaa. Samote ei muualla Suomen kaupungeissa palon sammutusta pidetä semmoisessa kunnossa luin siellä, ja sen eteen kuuluu kaupunki vuostttain mak- savan 10 tuh. ruplaa hop. Par’aikaa siellä rakennetaan kaasu-valaistuksen pesää, jotta Wiipuri ensimäisekfi kaupungeistamme tulee saamaan kadut ja rakennukset ajaumukaisesti valaistuksi. Wiipurilaiset ovat laupvamiehia ja vmmärtävat, että mitä lustantavat kouluissa köyhille lapsille, sen he moninkertailesti voittavat takasi hyvässä, valistuneessa ja tunnollisessa tvöväessä, ja että he voivat sitä lurvallisemmasti toimessansa liikkua ja varojansa lisätä, mitä parempaan kuntoon he tustantavat palosammutulsensa jre. Se onli ijankailkinen totuus, että vhteishenki vakaimmasti perustaa yhteistä hyötyä ja vaurastumista, se on: yhteishengen puuhat ja vehkeel näyttä vät tulevan kalliiksi ja raskaaksi jokaiselle yksityiselle, mutta itse-työssä ne hyödyttävät jokaista yksityistä moninvertaisesti enemmän kuin jos jokainen turjottaa nurkassansa, sotatilassa naapureitansa vastaan tahi muaki huolimatta ympäristönsä onnesta ja meneslvksestä. — Ei»a trarmaan ävhläät Wiipurilaisille, ettei ole näin suomalaisessa kaupungissa suomalaista sanomalehlea. Mutta pienoinen lehti on täällä aivottu panna lentämään niin pian luin asianomainen lupa saadaan. Kvllä kuuluisi olleen halu saada isompaaki lehteä, vaan on oltu pnlassa toimittajasta, jotta liitetään jossaadaan pienellekään vakavaa toimittajaa. — Mntta ”Eeura” on lahlemäisillänsä, viheltäen matlustavaisille tulo-läskvjänsa, joulatahden on sen kannelle kiirehtiminen ja Sinulle jaähyväiset jättäminen. Pamppu Kallulainen.

Onneloin tapaus. Eeitftukari-nimisessä saaressa Nuotsinpuolella on tapahtunut snrkia asia. Siinä on muutamia taloja, joista on likimäiseen mantereen kylään kolme neljännesta, ja sille matlalle oli Marianpäivänaaltona lähtenyt kaksi poikaa menemään Säiroi-nimiseen kylään. Nämä olivatkin jo päässeet per»lle asti, kun ilma oli aamulla kaunis; mutta paluumatkalla tuli kova pyry ja lauha, niin etteivat saattaneet hiihtää ja tietä ei ollut. Toisella pojalla oli kelkka, johon oli kotiinsa viedäkseen ottanut koiranpel.ikoita. Kappaleen matkaa hiihdettyänsä täytyi heidän jättää suksensa matkalle jakahlata kotia kl’l’ti, mutta lovassa pyryssä eksyivät, ja jonkun aikaa kulettuansa pääfivät viimein kotinäkvviin, johon unpilitrat ja luolivat. Jätistä nähtiin, että oli toinen tottansa aina kelkalla vetänyt. ja viimeisellä olivat he kokeneet rvömimälläkin knlkea. Pojat, jotka kooltaan olivat isot, toinen kuudentoista, toinen seitsemäntoista vuoden vanha, löydettiin Marian»päivä’aamuna kuolleina, mutta koiranpenikat olivat hengissä. lD. W. S.)

Mko mailta

Ruotsista: Samana päivanä kun täällä Helsin- gissäki, eli 31 p. tonkoknussa »vietettiin juhlalliset majisteri »vidkiäiset Rnotsin vauhassa kaupungissa Upsalassa. Nämä vihkiäiset olivat 81:nes Upsalan akatemiassa. Wihittnjen lukn oli ainoastaan 46, vaitsi 16 v. l809 ensikerran seppelöittuä vanhnsta, eli juoelimajisleria joille nyt seppeleet uudestaau annettiin. Nnotsissa on tullva-ivesi tehnyt suuria »vahinkoja, liialenki pohjaisissa maakunnissa; muutamissa paikoin on lvesi lohonnt latojen ja puiden korkeudelle, rikkonut latoja a siltoja stkä turmellut suuria maa-aloja. Turkinmaalta: täältä kuuluu yhä vaau kova vaillo ’kristitvitä vastaan, joiden huuto manaa Enroopan »valtoja »vainotutta uskolaistansa puolustamaan, jos ei mnutoin niin »väkäisillä mnistutuksilla Turkin hallitnkselle. jolla kuitenkaan ei näy olevan voimaa tävttaa vii»ue rauhassa kristityille tehtyjä luoanksiansa. Koko täinä valtakunta näkyv olevan ravislnmaisillaan; ken kappaleet viimeinki noukkinee. Mntta kyllä niitä lienee noultijoitaki, tun vaan keskenänsä sopinevat. Itse Sulttaani uhä vielä sairaslaa ja »veljensä, jota syytetään kapinallisista tuumista, pidetään loivan katsannon alla. Italiasta: Täällä asiat päivä päivältä vhä vaan enemmän sotkeutumat. Jos ei kapinan tnlva tukkunaan nielle kuningas Fransin ja hänen hallituksensa Neapelissa, «nm kvllä marinaan jo piinli saatamme odottaa sotaa Neapelin ja Sardinian välillä, sillä lumpasienki joukot ovat jo sotaan varnstetut. Tässä nyt taas kysymys: miten silloin Itävalta, jonka tappelun ja koston liihkoset joukot ovat Weronassa roalmiit miekkasille, malttanee pilää kynsiänsä erillään Piemontista, sitä takaa hätyyttämatta. Jos se tapahtuisi, niin ehkä Ranskan kansan vleinen suosio Piemonttia kohtaan pakottaisi hallitustansa, vaikka vasten mieltäki, uudestaa sotaan ryhvmään Itavaltalaisia vastaan, ja heitä Italiasta jälleen syöksemään; silla harvoin on yhteinen kansan-mieli sturopassa valavammin suositellut onnettomia kansakuntia, lun nyt Sisilialaisia. Lontoosta, Pariisista ja Milanosta leimahtaa into koko Euroopan manterien ympäri. Nut jo yksin Ruotsissali kootaan raha-varoja Sisilialaisille. Neapelissa on hämmästys ja häiriö yleisesti malloillaan, eikä hallituksen ”pulskasti kehutut voitot” voi niitä tnkahuttaa. Toukokuun 27 p. astui eräs poliist-komsarjns tämän kaupunnin kauppakokous-kartanoon ja kehni, etta Garihaldi taikkiue joukloneen, aina viimeiseen mieheen, oli tappelu-kedolla kaatunut, ja että Sisilian saaren piti oleman kolonaan rauhoitettuna; ja kuitenki astui Garihaldi väkineen voitollisena Palermon kaupnntiin jnuri samana päivänä. — Tästäki voipi arvata miten luot. ttavat Neapelisla sählölennättimellä tulleet voitiosanomat ovat.

Wiimeiset sähköuutiset kertoilevat Italian asioista: Milanosta kesäkuun 7 p:nä. Kenraali Lettiä sLeti^ia merkitsee suomeksi ”)lo”) tuli Palermoon fäöti>Ua, ettei ensinkään fpa>intofaupi>oja hieroa Garih.Ndin kanssa, »aan viti tämä faupunti ennen hävitettämän, knn ©arihalMn joukoille annettaman. Kuitenki sanotaan Letizian kesäfmm 3:na p.nä palautuneen Neapeliin, siellä l^llilnfselle selittämään miten lnninkaallisia sotamiehiä joukottani kark— aa ja miten toiset taas eivät tahdo suostua tappelemaan. sanoPoarisisoisvtiantokliersjeäekunun*p7.ileprm:noän. Sanomalehti Patrie antanmisesta ei vielä oleman allekirjoitettuna. Garihaldi on säätänvt Sist^ lialle ministeriyön, saattanut kansaa joukottain kapinan intoon, sekä pitänyt kaikenkaltaisia toimia sodan jatkamiseksi. Kesäkuun 2 p:nä oli kapina valloittanut Gerqenti kaupunnin. — Lontoosta kesäk. 8 p:na kerrotaan: Neapelin hallitus on kapinan ratkasijoiksi pvytanvt kaikkia isomaltain hallitsijoita, Gmajanti on ensimäinen, joka ei suostunut tätä puvntöä noudattamaan, ja muutti omat samoin tehneet. Ranskan keisari on sanonnt välitystuumaiu mahdollisiksi ainoastaan laillisten hallitsijani mä* lilla, maan että »välittäminen Sisilialaisen kapinan ja Aapelin hallituksen välillä olisi ainoastaan kapinan lailliseksi tunnustaminen. Lord John Russell on lumannut suosiollisesti kieltää Piemonttia levottomunksia liemittä* iv.äStä Italian mannermailla ja samoin muntki mailat luuleavasti tefemät. — Tnrinista kirjoitetaan: Sanomat Neavelista omat läheletnt lesäk. 6 p:nä ja fmtlumat näin: Kuningas on fuoötuniit Palerinon antaumifeen. Palermossa olemat neapelilaifet luodaan laimeilla Neapeliin ja Messinään. <3i ole vielä tunnettu, jos (Mariha!di suostun tähän sovintoon. — Hampurin kautta, fefäf. 9 p:n«, tulleet sähkösanomat Turinista fuulumat lisäksi näin: Kenraali Letitä on pannut nimensä antokirjeen alle, jonka ehdolla ne-neltlatfiou sallitaan laimoi* hin astna fota=afutnreii. 8111110 jätetään englantilaiselle amiraali Mundylle, kunne muutto on tehtvnnä; — seka kesäkuun 11 p:nä: Sotajoukot omat alf aneet palauntua Sisilialta, ja lähettää» fen jälkeen kun rulevat Gaetaan. Muutto Palermoöta loppuu 11 vaiväna.

Kaiken-laista. Ikaalisista ihan tosia!

XXXI. Soikan sillan työn aikana joutui ilman tielIinalla rahan-valimet Jyräkosken Jussin konttiin, Jussi, kun tästä vedettiin lakitupaan, oli tuhannessa tuskassa, mutta niin yksinkertainen mies kun Jussi oli, niin pelasti teeskenteleminen hänen pahasta pulasta. Tuomari piti rahan- valimia kädessänsä ja kysyi: «onko nämä rahan-valimet sinun. Jussi’») Jussi nöyrästi kumartaen vaslasi: «kyllä korkia laki ja oikeus, kyllä ne minan on, mutia kuka on ne niin rypistellyt?» »Oietko näillä rahaa leluni?» (nikasi tuomari. (Miia rahaa <:»»!>!!, <mies tekee, matta olen niillä parannellut ihmisien silmiä », väitti Jussi. Oikeus katsoi hänen mielipuoliseksi, ja niin pääsi Jussi vapaaksi, jos hän syytöin olikin.

XXXII. Tuomari K… kamarinsa klasisla katsellen näki nuoren miehen murheissansa kävelevän käiäjii-karlamilla. Tuomari antoi palvelijansa kulsua hauen sisään ja kvsyi: «mitä sinä nuori mies surel?» ((Kyllä 011 suruakin, vastasi mies. kun vaaditaan omalle valalle lapsen eläkkeestä.» «Sillä muotoa olet syypää.» «En ole, miilla kun pohdittua-vala pidetään suurena häpiänä ja ilman sila sanotaan mies sen tehtyä olevan kelvotoin; niin sepä juuri minua surettaa, kun en syytöinnft maksaisi eläkettä enkä menisi valalle.» Tuomari K… kuin oli hyvin vilpas ja nerokas mies. Imuni asian hätä hätää, pani poika poloselle sanat suuhun ja käski ehtopuolella odottaa lakituvan porstuassa. Wähän aikaa istuttua, käski tuomari kutsua asianomaiset sisälle. Päällekanteen perästä kysyi tuomen: «no oletko sinä tämän lapsen isä?» «En suinkaan», vastasi poika. «Mutta kuka se sitte olisi?» uuteli tuomari. «Tuo lautamies Tasanen», vakuutti vastaaja». Onko se tosi, Tasanen?» äijäsi tuomari täyttä kurkkua. Tasanen, kun tavallisuutta myöten nukkui aina koko istunta ajan, hyppäsi laudalta ylös ja vastasi vanhan tapansa jälkeen: «se on totinen tosi!» Tasanen tuomittiin lapsen eläke maksamaan.

Mtyiliä Ilmmtukjia.

Kaupan

Frenekell’!» ja Pojan kirjakaupassa Helsingissä: T aulu, joka osoittaa mitä hopia-rnpla ja kopeitta tekee Suomen markassa ja pennissä. 8(6)

Kaikissa kirjakaupoissa: Aivau nyt ilmestynyt: Näytelmä» Kirjallisuutta. Ensimäinen vihko, Riita°asia. Hinta 10 kop.

Kaupan kaikissa maamme kirja-kaupoissa: Muistelmia matkoilta Wenäjällä vuosina 1854- 1858, kirjoittanut A. Ahlqvist. 4 (2)

Kirkon korjaus Nuovedellä.

Kesällä 186l tulee Nuoveden kirkko ulkoa ja sisää korjattavaksi. Itäisen ristin paähän raketaau uusi sakaristo, jonka alle tehdään kivikellari. Pohjasristi. jota on viljelty sakariston asemesta, yhdistetään kirkon kanssa. Kirkkoon tehdään uudet lehtarit kuhunki kolmeen ristiin ja kolme uutta vorstuata. Kirkko rouorataan sisäa ja maalataan; vesilatto korjataan ja kirkko ulkoa laudotetaan. Lasin reijät isotaan ja tehdän 19 uutta lasia. j. m. toista, Kustnmus on armattu 2,8l5 ruulaan. Joka kaluaa teettäjäksi eli vyfymestariksi. saa seurakunnan miesten kanssa sopia palkoistansa ensi t”lev.in elokuun 5 päivänä tapahtumassa kirkonkokouksessa, jolloin inteuoentkonttuorin riitinli ja kustamiuskirja iivös on nähtävlllä, Mestariksi pvrkimtllä olkoon tarpeellinen todistus taidostansa ja takaukset työn toimeen saamisesta. Nuovedelta 2l päimänä toukokuuta «860. Jos. Wild. Durehm^m. 3 (l) seurakunnan kirkkoherra.

Kaupan Turussa:

Turun MtiönRauta Käsitehtaassa valmistettuja: Lukkoja, nsiampia lajia, Saranoita, Ikkunan he- loja, Oven tilkimiä, Kaakeli-uunin olvia,Pärekaton nauloja, tnknttain sekä vämttäm, Palohakoja, suuria sekä pieuiä, kaikenlaisia Walinteoksia; Rautakaupassa Aleksanderin torin venrella 3 li) S. Torekell’ill.1.

Kaupan.

Mustaa, sinistä ja harmaata, halpaa ja vahvaa ver« kaa, sekä myös monen-väristä sarkaa Helsingin Posti- karianossa I.E. Kynhelg’in tykönä.

Julkisella huutokaupalla, joka pidetään makasiinin johtoknnnalta Iitin pitäjän Kirkonkylässä keskiviilkona 20 p:nä kesäkuilta tänä vuonna k:lo li epp., myydään enin tarjoovalle vähemmissa osissa 80 tnriä rukiita, 80 tnriä olma p 80 tnriä kauroja; joka tämän kantta halullisille ostajille ilmoitetaan. Iitissä 25 p. Toukokuussa 1860. 3 (2) Makasiinin Iohokunta.

Suomen kirja-kauppa Pietarissa.

Knnnioitettaville kansalaisillemme Pietarissa sekä Inkerissä saamme tämän kantta ilmoittaa, että tänäväiväna olemme amanueet Suomalaisen Kirjakaupan täällä Nikoljskoin kadun varrella Suurenteaterin jaPotseluisillan vaiheella, talossa N:o 5, jossa tulee löytymään mvötävanä kaikki Suomenmaassa painetut eli vasta painettaraat kirjat sekä Suomen että Nuoliin kielellä. Myös Ruotsinmaalla painettuja ruotsinkielisiä kirjoja otamme vaatimalla hankkiaksemme. Pietarista Toukoknun 2 (14) päimänä 18G0. Anttonen ja Kumppani.

Maamiljelijöille kaupaksi: Wiskuri-koneita Tiusterilan eli Tjusterhy n tehtaasta; .Ransomerin” auroja samasta tehtaasta; Jämsän auroja Karhalan tehtaasta: .”Aterin” auroja Karkkilan rautaruukista; Samoja auroja, luotsissa tehtyjä; Timotei-deinän siemeniä (Phleum pratense) ; Puua<apilaan siemeniä (Trifolium pratense); Walko-apilaan „ (Trifolium repens); ”Alsike”-apilaan siemeniä (Trifolium hyhridum); Karma-nurmikkaan „ (Holeus lanatus); Puntaripää’heinän „ (Alopeeurus pratensis); Koiranruoh0’heinän siemeniä (Daetylis glomerata); K,lta-luserni-heinän „ (Medieago lupulina); G»anoa eli linnunsonnituSta Perusta. Myös vastaan»otetaan ja toimitetaan tilauksia milja-. naurisj.i niitty.lannoituksen tuottamiseen »Wäkilannoituksen” tehtaasta stettinissä. Wiimemainittuin lannoitus-aineiden «hdistyksistä kuin mm’S niiden käyttämisessä tehdyistä havainnoista kirjallisia selityksiä annetaan ilmaiseksi allekirjoitettuin kauppakonttuorissa. G. A. Herlin ja tumpp. Kotimais-teollisuuden puodissa Nilolai.kirkon mastapäätä Senaatti’torin sivulla 24 (10) Helsingissä.

Kaupan

Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Jauhettua lliitua. Puna-multaa, Lyijy-mutaa (lyyvittiä), Liimaa. öilllli-mutaa (sinkki-vittlä). G. 51. Herlin. puoti on masta-päätä Nikolain-kirltoa, 24 (10) Senaatintorin varre-lla.

Kelloin valatus.

Kailen-isoisten kirkonkelloin tekemisen tilauksia ottamat allekirjoitetut vastaan. lohtuullisimpitn hintoihin kuin muös »vastaamalla että ne tulemat kelmollisia ja pitämiä. — Mlvski lönt»»’ kaupaksi tyg., tiedon-soitto- ja poro-kelloja, sekä meillä että Wuomen teosten kaupassa. Osherg ja Bade. 6 (6) Helsingissä.

Palosammutus kaluja

enlaissa, niinkuin: sammutus-ruisluja. meden-imy-laluja. käsi-ruiö- kuja. ämväreitä, nuohottimia. palo.koukkuja m. m. myöpi Osherg ja Bade. 6 (6) Helsingissä.

Keskihinnat torilla tällä Wiikolla:

Kaurat 3 r. ja 3 r. 20 k. tnri; ruisjauhot 42 ja 43 k., raavaanliha,tuores 1r. ja1r 20., palvattu 1r. ja 1r. 20 k., lampaanliha tuore ja palvattu 1 r. 80 k. ja 2 r., vasikanliha 1 r. 20 k. ja 1r. 60 k., sianliha 1r. 60 ja 2 r., suolaset iilakat 65 ja 70 k., moi 3 r. 60 k. ja 4 r. heinät 17 ja 22 k. leiviska; kaurakryynit 20 ja 25 k/, ohrakryynit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 28 k., potaatit 8 ja 9 k. kappa; lohi suolattu 20 f., hauvit ja ahroenet 5 ja 7 k., siika li k. naula; nuori maito 5 ja 8 k., viin>-. 56 j.’> 60 k. kannu: munatiu 30 ja 35 k.; halot: kuorma koivuiNa 1r. 40 jal r. 70 k.,petäjäisiä 1 r. 20 ja 1 r. 50 k.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Heuran Kirjapainossa. Lnpa painamiseen annettu.- I.. lleimlnii-^kl-.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: