1860-06-29 Suometar


Suometar 1860. N:o 25. Perjantaina 29 päivä Kesä-kuussa. 14:stakymmenes Wuosikerta.

Kirkollisia Ilmoituksia:

Tulemana sunnuntaina pitää Wanhassa kirkossa suomalaisen puolipäiwä-saarnan jumalunstieteen kokelas Tengon ja iltasaarnan w.t. kapval. Sihmonen. Suomen-kielinen lähetys rukous pidetään maanantaina, 2 p. heinäk.. kello 6 jpp. Vanhassa kirkossa.

Suometarta w. 1860

jälkimäistä puoli-nmosikertaa

saapi tilata täällä Helsingissä herrain Waseniuksen ja Kumpp. kirjakaupassa sekä kaikissa maamme PoStikonttuoreiSsa 8l kopeekalla hop.

Maawiljelyn tila Suomessa ja sen tarpeellisimmat parannus-keinot*).

’) Jättö 24 neroon.

Jos naita alempana esittämiäni parannus-keinoja noudettaisiin senkään werran, että tuottaisiwat jonkun hyödyn maamme yleisen karjan-hoidon parantamiseen, niin lunliftn tarkoitukseni tällä kirjoituksella ei menneen mitättömäksi. Jos jotain arwoa lasketaan eläimien terweydelle ja menestykselle, niin huoneet, joissa niitä majoitetaan, pitää Välttämättä oleman maloisat, lämpimät, ja raitisilmaiset, että eläimet saattamat aiwan wapaasti hengittää, joka on warsin tarpeellinen, liiatenki lypsy-lehmille. Nawettaehuoneet pitää niin rakennettaman, ettäniissä on kohtuullinen lämmin taimella ja miileä ilma kesällä, joka akkunani «ivaamalla eli sulkemalla saadaan aitoin, sen mukaan kuin tarwis waatii. Nairetan tulee olla mähintäänli 5’/2 kyynärää korkia ja marustettuna tiheällä mälikatolla, ettei tomu ja muu rupa pääse lakalta laskeumaan alas. Joka lehmällä pitäisi olla pilttunsa mähiutäin IV2 kyynärää leweä ja I’/4 kyynärää pitkä, jos nimittäin nametta on niin rakennettuna, että sonta on siitä luotawa joka päimä vois. Silloin on siinä myös tarpeen sellainen uitti eli kouru, joka juoksuttaa lusi-meden samassa johonkuhun sitä marten marustettuun säilytyspaikkaan. Jos eläimet tiloitetaan päin seinään, niin pitää niiden ja seinän wäliä oleman mähintäin 2 kyynärää eli niin lamea kulku, että ruuan moipi antaa niille etupuolelta. Tuo wanha kelpaamatoin tapa tunkeutua eläimen ja laipion mälitse, kantain pientä heinä-tukkoa niiden eteen, olisi kokonaan hyljättäwä, koska joku osa heinää sillä lailla karisee ja menee aiman raiskiolle. Tämä raiskaaminen sekä eläimien yhä työkknninen ja surmimineu maltetaan, jos on rehuraitti nametassa sekä rehulauta joka eläimen edessä. Seimein tnlee olla niin ra» kennetut, että joka lehmä saa syödä oman ruokausa, joten siis moipi antaa heikolle eli lypsämälle lehmälle enemmän ja parempaa ruokaa, kuin lypsämättömälle. Paras olisi, että eläimet, jos suinki mahdollista, juotettaisiin nawetassa, sillä siten saataisiin paljon sontaa, joka muutoin joutuu hukkaan, eikä silloin tarmitseist peljätä lehmäin milustumisla. Karjakartanoon kuletettu mesi lauhtuu, eikä ole eläimille niin wahing”llinen, kuin se, että ne ajetaan pihamaalle kylmää eli jäätynyttä mettä juomaan. Moni maamiljelijä antaa tateen tahallansa olla jonkun aikaa eläimien alla; mutta eläin-lääkärit eimat puolusta tätä menetystä, ja luonnollistahan se onki: silloin ei ainoasti ole maikiampi pitää eläimiä puhtaina, «vaan alla oleman tateen höyry on myöskin wahingollinen terweydelle, sekä senmuoksi haitaksi niiden menestykselle. Eläimet pitää siis pidettäman tuimina ja puhtaina, ja mähintäin kerran päimässa suittaman ja barjattamau, koska hies ihosta muutoin estyy karmoihin kokoutuneeltn tomulta ja lialta. Huolimattomasta ruokosta seuraa myös se, ettei niitä mai marjella syöpäläisistäkään. Hymä heinä on soweliaisin rnoka eläimille, mutta koska sitä Harmoilla tiloilla tarpeeksi kasmaa, niin puutos au« telaan nsiammin paikoin muilla ruoka-aineilla, niinkuin olella, elolla j. n. e. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tässä luetella kaikkia redu-lajia, eikä selitellä kunkin eri hyödyllisyyttä, maan tahdon ainoastaan lyhykäisesti osotelia, miten niitä etuisimmasti käytetään. Jokainen tävsi-kaswuiuen eläin tarmitsee päimittäin ’/sn osan painostansa deinia elatukselsensa; mikä sen yli an» netaan, luetaan tuloja kartuttamaksi rehuksi, jolla, nimittäin, lihan ja maidon saalis enennetään. Rehu olisi aina niin malmistettama. että heinät ja olet silpntaan, joista joku osa sitte keitetään, eli haudotaan, elot jaubelaan tahi muserretaan hienoiksi, ja juurikkaat leilellään. Nain malmistelNl relm on joutuisampi eläimien syödä, ja saamat sitten enemmän aikaa lemätäksensä. Nuoka on niille annettama niin maihetellen kuiu suinki mahdollista, esimerkiksi yhtenä kertana beiniä, toisena silppu-apetta, kolmantena juurikkaita eli olkia j. n. e. Eikä pitäisi ker» rassaan annettaman enemmän knin syödä jaksamat. Sa» moin pitäisi ruokkiminen tapahtua mähintäin neljästi ja juottaminen kahdesti päimässa. Kitsi luotia suoloja pi» täisi myös joka täysikasmniselle eläimelle päimässä annet» taman, sillä suola on sangen tarpeellinen, liiatenli jos retm on ummettunutta.

Metsä-laitumella on ruoka Voimallisin kemäallä, mutta kesän pitkään se alkaa kuimettua, eikä sitte enää anna kylläksi raminto-ainetta lvpsy-lehmille; sentähden pitäisi niityillä olla puntariheinä’ eli apilas- ketoja, jonne heinän tehtyä eläimet laskettaisiin. Moni luulee kuitenkin, että beinän-taimet siitä pilautumat tulemaksi muodeksi, jos eläimiä niityillä syötetään; mutta ei siitä tule wahinkoa ensinkään, eikä heinä-sato siitä mähene, että beinänsänki eläimillä syötetään, kuin warotaan waan, ettei se tapahdn, kuin maa on liian metinen, sillä silloin keto toden perästä pilantuu eläimien polusta, mieläpä miimen kokonaan tnrmeltnukin. Tässä suhteessa wallitsi Nuotsissaki, muutamia wuosia sitte, sama turhamainen luulo ;mutta Degebergin maamiljelns-koulun maalla tutkittiin asia eräällä 2():nen tynnyrin niitty-alalla, josta yksi puolisko syksyllä tarkoin syötettiin, mutta toiselle puoliskolle ei laskettu eläimiä ensinkään: heinät ei kyllä korjattua mitattu, maan tnlossa ei kuitenkaan keksitty mi» tään eroitusta syötetyltä ja syöttämättömältä alalta. Eläimien pitäminen laitumella liian myöhän syksyllä saattaa paljon pahaa aikoin, etenkin jos omat kehnoilla laitnmilla, niinkuin se siihen aikaan muotta tamallisesti oukiu. Ufiasti nähdään nametasta ajettuin lehmien seisoman jollakulla metsä-törmällä eli sänki-pellolla; ja silloin on syvtä armella: ,,mitäban nuo eläin-raukat tuolla tekemät?” Seisomathan poloiset siellä maan jalatkoulussa, sellä kourussa ja hallan-härmältä (huuteelta) peitettyinä, märehtien mitä mähin miime iltana^karja-kartanossalienemät onneksensa saaneet, niinkuin joulun konrallisen potatinlehtiä eli rnis-ollia. Mikä seuraa tämänkaltaisesta mene» tyksesta? Se, maan että eläimet päiwä päimaltä laihtumat laihtumistaan mähäisestä kesä-lihastansa. Jokaisen maawiljelijän pitäisi koettaa saada eläimensä niin lihamikst knin mahdollista sslsi luin ne syksyllä pannaan na» mettään, joten ne sitte talwen yli tulistwat paljoa mä« hemmällä ruualla toimeen. Sillä jos ne omat hymässä lihassa kiinni kytkettäissä, niin eimät niin pian laihtuisi, maikka talmella ei olisikaan maraa antaa niille enempää tuin minkä juuri tarmitsemat henkensä elatukseksi, ja silloin ne myös pysymät jotensaki moimissa aina kemääsen asti. Mutta jos eläimet syksyllä kiinni kytkettyä omat laihoja ja sitte talmen pitkään niuhasti ruokitaau, niin kyllä jokainen tietää miltä ne sitte kewään tultua näyttämät. Jos lypsy-lehmät syksyllä myöhään pidetään laitumella, niin ne pian ehtymät, ja kuin niitä sitte talwella niuhasti ruokitaan, niin menee kolo ruoka mitättömiin; ja silloin elätetään karjaa ainoasti lannan wuokst. Nyt moimme kuitenkin odottaa parempaa karjanhoitoa ja siis parempaa satoaki, koska nstammat maamiljelijät, joita olen asiassa puhutellut, jo näyttämät käsittämän, miten mälttämätöintä heille on enentää rehu-warojansa, ja että parahin tulonsa olisi karjasta etsittäma, eikä, niinkuin nyt laita on, ainoastaan elon-miljasta. Nyt on liike ja tawaran kuljetus ulkomaille sekä Venäjälle kaikinpuolin kewennetty ja karja -milja siis helposti rahaksi muutettu, mutta sitä mastaan on monasti waikia elolla rahaa saada.

Erin-omaisella ilolla olen kuitenkin nähnyt, että usiammat Suomen maamiljelijät, joita olen ennättänyt tähän asti puhutella, todella harrastamat maamiljelvksen ylilyistä parantamista peltojen, niittyjen ja karja-hoidon puolesta, maikka maliltamat taidottomuutensa estämän heitä parannuksia tekemästä, koska eimät ole nuo» ruuhessaan päässeet oppimaan maamiljelyksen käytöllista ja tieteellisiä perustuksia; samoin kuuluu kaikkialta lvalitus stitäki, etteimät moi millään lailla saada kelmollifia apulaisia maamiljelyksen toimissa. Todistaahan tama warsin selkeästi kuinka suureksi hyödyksi olisi Suomelle, jos niille herrassäätyisille nuorukaisille, joilla on halu ja taipumus maamiljelylseen, tilaisuus säädettäisiin maa» miljelyksen ftkä tieteelliseen että käytännölliseen oppimi- seen maamiljelys^opistossamme, ja että saistmat siellä op» pia saman miljelyksen tieteelliset perustukset. Jos niin säädettäisiin, niin kyllä waikutus siitä pian maanviljelyksessä näyttäytyisi, miten Saksassa, Ruotsissa ja mnissaki maissa. Tosi kyllä, että warakkaat heistä saattamat ulkomailla oppia maata wiljelemään, mutta parempi olisi kuitenli heille kotimaassansa sitä oppia. Ulkomaalla omat asiat toisella lannalla kuin täällä, jostaleu« raa, että siellä maaniljelystä oppinut nuorukainen helposti sattuu hairahtumaan kokeissansa, kuin alkaa ulkomaiden mallia täällä läytellä, jonkatähdensitte parannettu maamiljelys saapi pahan huudon yleisessä kansassa. Luulisin senkin hymää tuottaman maamiljelyksellemme, jos maamiljelys-koulumme säädettäisiin enemmän kaytölliselle kannalle. Oppilaisten pitäisi taidollisien opettajien johdolla oppia maata käytöllisesti »iljelemaän, se on:heidän tulisi oppia käyttämään kaikkia maamiljelys-aseita ja koneita, oppia ojia kaimamaan setä niitä peittämään, ketoja tasoittamaan mnlta-kauhalla eli muulla aseella, kyntämään skottlannilaisella aatralla, maita saroittamaan, sekä juurikkaita wiljelemään, walikoimaan ja kesällä hoitamaan, ynnä maita kylmämään j. n. e. Jos maamiljelyskouluimme sille kannalle säädettäisiin, niin niistä woudeikst ja maamiljelyksen johdattajoilsi ympäri maan siirtyneet nuorukaiset saattaistmat paremmin täyttää melmollisuutensa sekä tuottaa suurempaa hyötyä isännillensä; ja mieläpä ympärillä olema rahmas, nähdessään mitä etuja heidän käyttämänsä uusi ja taidollinen maamiljelyskeino tuottaa, alkaisi joko enemmin eli mähemmin käyttää samoja keinoja omaa maatansa miljellessä. Talonpoikaisia nuorukaisia tulisi kehoittaaa etsimään maksutointa oppia maamiljelys-kouluissa; sillä kuin sitte täydellisen opin saatuansa muuttamat wanhempiensa luo eli alkamat wiljellä omaa maatansa, tulee tämä oppi ja taito heille erin hyödylliseksi. Ei kukaan muu moi niin hymin selittää sanottamansa rahwaalle kuin he, jotka omat rahmaasta lähteneet. Jollei muutoin, niin rakkaudesta näihin miel» tyy rahwas seuraamaan heidän esimerkkiänsä janeuwojansa, jotka hyödyttämät enemmän kuin korkea’0ppiset sanat ja lauseet. Mutta sanotaan sana-laskussa ,,etlei kaikki ole kultaa, joka kiiltää”, jolla nimittäin tarkoitan sitä, ettei jokainen mainituista kouluista lähtenyt ole kunnollinen maamiljelykseen. Syy siihen on joko liian aikainen eroaminen koulusta, eli on teollinen opetus siellä liian paljo laiminlyöty. Sen liikanaisen luku-opin nimittäin, jota nyt harjoitetaan maamiljelys-kouluissa, luulen minä joteusati tarpeettomaksi niille, joilta kuitenkin tunnolli- sen lukemisen alkuperubtus puuttuu. Siitä se paha seuraa, että saamat määrän luulon itsestänsä ja oivat muka miehiä oleminansa, ennen kun heissä onkaan miol)en kykua. Sellaiset pitämät itsensä liian litrana tvöhönryhtväksensä ja laisfebtivat mieluisemmin. Minlä hywäu ovat nämä sitte tuottaneet koulusta myötänsä? ylpeyden ja laiskuuden, nämä läksi vhdys-syntiä. jotka tamallifimmasti aitoin saattamat sen suuren köyhyyden ja wiheliäisyyden, jolta niin suuri osa kansa-ihmisiämme nyt rasitetaan. Mutta jos »roitasiin, ajan edistysrienuoille armoa antain ja hapuroimatta tuota liiallista oppia, painaa heidän mieleensä, miten kaikki ihmiset oroat Jumalalta tänne maailmaan määrätyt täyttämään hänen käskyjänsä, jotka manaavat ahkeruuteen eikä pitämään työtä häpiällisenä, niin tuo koma köyhyys kvllä »vähitellen hämiäist ja paljon Vakaa maltettaisiin. Warsin tarpeellinen ja tärkeä on siis muutos tässä painamassa asiassa, ja missäpä se olisi enfin tehtämä. jos ei juuri maamiljelvs-touluissamme? Ennenkuin tämä tapahtuu läypi kaikki niissä saatu opetus mitättömäksi oppilainne, ja olisi heille parempi ollut seurata isänsä lewollista elatus keinoa, fuin päätänsä waiwata tarpeettomalla »viisaudella. Kartanon-isäntien, jotka ottamat maawiljelus-oppilaisia palwelukseensa ja jotain hyötyä heistä toiwowat, tulee katsoa, etteimät anna heidän liian aikaseen luopua totutuista tvö-tamoistaan, waan pitää heitä niin kauan minä oikeastaan oroat, (nimittäin tv”mäen esimiebinä. se on: olla näiden pääjohtajina loikissa maamiljelvlseen kuulumissa töissä ja esimerkillänsä feboittaa näitä isäntäänsä uuraasti ja ahkerasti palvelemaan), kunne oroat ansainneet isäntänsä luot» tamuksen ja woiwat hänelle näyttää, että jo itse-päällänsä osaamat johdattaa kaikkia töitä. Tässä tahdon nyt roielä lopuksi puhella muutamia sanoja skotlannilaisen eli niin kutsutun ©mallin aatran oi» wallisuudesta sekä saroittamisen hyödyllisyydestä. Kvllä sahra woipi olla oiroalltnen lal», kuin sitä joissakuissa töissä käytetään, niinkuin esimerkiksi siemeniä mullittaissa, mutta piläisihän 19:sta wuosisadan maawiljelijäin hank» tia itsellensä ajan-mukaisempia aseita, joista ensi-alulsi esitteleisin ©mallin eli niin kutsuttua stottlaunin aalraa, jonka käyttäminen tuottaa erinomaisen hyödyn, nyt liiatenti, kuin on aljettu enemmän wlljellä rehu-laswuja, niinkuin englannin nauriita, apilatta, puntaroima ja muita. Saattaa ruis ja kaura matalalleki kynnettvuä antaa hywän sadon, koska niiden juuret eiträt tunkeu fo* wem»nälle, waan etsiwät einettänsä lähemmällä maanpintaa, mutta ohrien kaussa on kokonaan eri laita. Niiden juuret tunkemvat luonnon-lain mukaan sywemmälle, ja luin olen luullut walitettawan huonoa ohra-satoa, niin olen aina päättänyt fen pääsvvM. että maa liian matalalle kynnetään. Monelle ei nnn^fääu onnistu ,’aa. da apiloita, eikä muidenkaan heinä-lajien wiljelvs oikein menesty eikä pääse höystymään, mutta symemmallä maan kynnöllä onnistuisimat ne paljon paremmin. Nämä kasmut waatiwat onnistuaksensa, että maa on pehmeä ja lehteä ja, sarvimäillä liiatenli. muokattu aina 8 eli 10 tuuman sylvyvdelle. Todistukseksi, että apilain ja puntaribeiuäin wiljelys Euomessaki hymin onnistun, on parooni SBotje H^qa-nimisellä omaisuudellansa pitänyt muutamia »vuosia stottlanniu aatraa, jonka käyttämisen häu lukee pää asiaksi näiden laswujen oniuStumtleUo, waikfa uaopurinfa, jotka sahr^ll., fpntäroät peltonsa ainoastaan muutaman tuuman symyydelle, roalitt.iroat sitä, etteiwät »oi saada samoja kasmuja oikein loistamaan. Maaniljelijäin pitäisi siis armelematta kävttää jlottlanmn aatr>,a pelloillansa, mutta sen ohessa myös koetella hankkia mellensä oikean taidon sen käyttämiseen. Kyllä tällä kunlöluulla ia mian paremmin ojittamisella pian kvllä oiwaliaistmat kulta-aar’ teen oleman maassansa, joka tulee yhtä lV.llis-anvoiseksi l»m Kalifornian killt>>-m>’a. Olen ro.imu siitä, että moni maaroiljdijä Suomessa rvnosiiruodelta ajaa lantaa pefloiffenfa, »vaan joko jättää fen pnmalle eli multaa fen liian matal.lle; suuri of sitä ivailtu jltte ltfimäti’een ojaan, kuu toinen osa fen parabiuta ainetta wajoo fiMrälle maahan. lossa sitte pvsyy hyödyttämällä fifft fuin joku taibolluemn mies ilmautiut, joka osaa käyttää sen hyödyksensä peltoa sywemmältä muollimalla. Havaittuani flottknnin aatran etnisammaksi muita tähän asu tunnetutta aattoja, luulen nellvoliisuudekseui suostotella snä ©uomenfi maamiijelijöille. ©Direntniältä kynnetty pelto maa tuottaa h)llä paremmat elo-, heinäja snurikas-sadot. Mutta enneufuiu maamiljelys järestetään paremmalle lannalle, on »armaan ufeamvta kato» truofia vielä peljättäirä; maan jos wä’imulta symennetään ja pellot taibollnemmaSti ojitetaan fefä säännöliisemmälla keinolla miljellään. niin mainitut katorouodet ei faarouttaift meitä niin usein.

Toinen osoittamani sangen tärkeä afia maaroiljeUiälle on nimittäin saroittamiuen. Keksinnöistäni olen jo tullut siihen makuutukseen, että suurin epä-tieto ylityisesti mallitsee tässä asiassa. Tosin on joku niin kutsuttu mesi» mako siellä täällä amattu niiu nimitetyllä fabra-aalralla; mutta se on sillä lailla tehty, että on kokonaan sopimaton tarkoitukseensa. Kuin pelto on kylmetty ja sileänä, niin näitä roakoja tehdään sahralla minne waan sattuu, ja se teko kutsutaan sitte saroittamiseksi; mutta saroittaminen on kuitenkin kokonaan toista. Jos nimittäin joku ala on saroitettamana, niin pitää sen pinta ensin tasoitettaman. Sarat tiloitetaan, jos niin sopii, pohjaiseen ja etelään päin. Kuta wähemmin wierewä ala on, sitä kapeammat sarat sille tehdään, noin 12 aina 18 jalkaan lemiät. Työ aljelaan kedon vhdeltä reunalta, ja sarkain määrätty lemeys merkitään »viitoilla; sitte tehdään näiden wiittain mukaan yksi awonainen »valo joko kaksi- eli ylsiteräsellä aatralla, joten koko ala tulee saamaau tarpeelliset wakonsa, jotka omat yhden-suuntaiset sekä vhtä pitkällä toinen toisestansa. Nämä »vaot owat sitte paremmin wa» olettamat stottlannin auralla, ja joka sarka jaetaan keskeltä kahteen osaan, sillä lailla, että yksi puolisko kynnetään oikialle ja toinen »vasemmalle puolelle. Näin kynnettynä saamat sarat kuperaisen muodon. Sarkojen tulee olla kaksi tuumaa korkeammat keskeltä kuin reunasilta, jotta rvesi moipi keskeltä sarkaa helposti juosta aukonaisiin rvakoihin, ja niitä myöten sitte lähimäiseen ojaan; mutta alan kylmettyä pitää »vaot siiwottaman sahralla. Manhan taman mukaan ei ennen kylmyä ollut aukonaisia wakoja ensinkään; keto oli, miten sanottu, aiman sileä: sitte wasta waot kynnettiin, joten aatralla nostettu maa jäi waon reunalle, jossa sulki meden wakoon pääsemästä. Tästä nähdään miten nämä entiset waot hyödyttäwät wähän eli ei wähääkaän; mutta edellisen eli uuden tawan jälkeen on roako jo ennen amaistu, joka kylivvn tehtyä on sitte wähällä waiwalla siimottu, jolloin siitä ei jää paljon multaa reunasillekaan; tätä paitsi pääsee reesi paremmin wakoon juoksemaan, kuin sarat owat tehty kuperaistkst.

Loppu

Pöytäkirja, pidetty Itä-Hameen rowastikunnan papiston wälikokouksessa Hollolan kirkkoherran wirkatalossa, kesäkuun 12 ja 13 p:nä 18tl0 ”).

”j suomennettu sanomalehdestä ..Wiborg”, »aan kysymykset tuo 5, 6 ja 7 oivat poyiäfiijasfa [uoinenfiehllä llljoitetut.

saatz 1. Edellä annetun kutsumuksen mukaan kokountui rowastiknnnan uyknjään 2l):stä papista 14»näärätylle ajalle ja paikalle. Pois-olemista oli 3 ilmoittanut lailliset esteet pois-olemiseensa ja 3 poisjäänyt mitään ilmoittamatta. § 2. Keskusleltamakst oli seuraamat kmvmvkset esitelty: lNowaslikunuan w. t. romastilta S.

1:o. Tapahtuuko Iumalanpalmeluksissamme määriä menetvksiä, ja »uiten ne taidetaan malttaa? Tähän mastattiiu, että määräksi menetvksefst olisi luettawa: ») kaikki, jonka kautta Iumalauvalmeluksen alkaminen miiivytetään määrätyn eli tamallisen ajan ylitse, joten siis maalla käytetty tapaki, että, kuin ustampia ruumiita on, niinkuin sanotaan, koululla bandattamana, tämä teddään jokaiselle ruumiille erittäin; d) kirkkoon tuleminen ja sieltä meneminen jumalaupalmelusta pidettaisiä, joko se sitte tapahtunee kolonaan ajattelemattomuudesta, kuin ei koetella »välttää muiden häirittämistä edes synnintunuustusta luettaissa eli yhteisiä rukouksia pidettäissä, eli tapahtunee siitä syystä että luullaan kylläksi oleman kuin sunnnntaipäimänä ollaan Jumalan huoneessa ainoastaan saarnaa kuulemassa; e) tuo sopimatoin astuminen Herran pöydUle, luin tarpeettomasti sinne kiiruhtetaan toisiansa työttimällä ja tunkemalla, kuten olisi häpiä odottaa sttsikliiu e»ti»en pöyläkunta on ennättänyt päästä osalliseksi pyhästä sakramentista; <l) »nuutalnien »varsiuaiuen ääneUömvys kirkkolaulun alla, sekä taas toisien kilpaau huutaminen, uiidenki joilla ei laulu-ääntä oletkaan; «) muutamien joko aauiosä eli hiljeiumin hyräileminen papin laulaessa: ,,Herra olkoou teidän kans> sanne”; l) seurakunnan usiasti »nelkein ylityinen äänettömyys papin »nessu-sanoja, wastattaissa; tuo sohiua eli »varsinainen hälinäkin, joka kohoaa siitä kuin, miten »uonessakiu paikkakunnassa on tanallista, seurakuunau jäsenet papin »nukaoa äänissä lutewat Epistola» ja Emaukeliumin sanat; I,) herras-miesten tapa maalla tulla kirkolle rraan ei kirkkoon, puhelemaan jossakin kesti» kiemarissa, pitäjäntumassa eli »nuualla, silsi kuiu joutuu aika mennä pitäjänkokoukseen eli muuhun maalliseen toimitukseen. Tämän kaiken pahan suhteen, jota kuitenkaan ei saa

tettu sanoa kaikin paikoin tamalliseksi, katsottiin tarpeelliseksi ja soweljaaksi, että asianomaiset papit») sunnuutaija juhla-päiwinä loettelisimat tarkasti waaria ottaa ajastansa, sekä kehoittaa seurakuntalaisiansa siihen suosiolli- seen somintoon, että kaikki koululla saatettamat ruumiit yhdellä saatolla haudattaisiin, kuitenkin määrätyn toimitusja soitto-rahan rväheutämättä; b)— 1,) että saarnoissansa ja muutenkin, erinomattain rippikouluissa, hellästi ja yksiwakaisesti mnistuttaisiwat seurakuntalaisillensa yhteisen jumalan-palmelulsen aikeeta ja tarkoitusta, joka on, etlä, wiilon moninaisista toimista ja huolista päässyt ihminen wiettäist sunnuutai^päiwänsä lewollisella ja häirittämättömällä hartandella, yhteisiä rukouksia ja ulistvs meisuja harjoittain seka Jumalan sanan saarnaamisen kuulemalla, sillälailla saadaksensa tarpeellisen ja termeellisen mirmoitukseu sielullensa. Ioll’eiwät nyt tämänkaltaiset yhteisesti tehdyt ja hellät muistutukset tuottaisi toiwottua parannusta, niin pitäisi hywän järestyksen häinlsijat jumalau-palwelufsessa kutsuttaman kirkkoherran nuhdeltawaksi, ensin yksityisesti, roaan ell’ei siitä apua, sitte kirkkoraadiu edessä. 2:lsi. Tuleeko papin, kenenkään manaamatta ryhtyä neuwon«antajaksi ja »välittäjäksi ihmisten keskinäisessä perhelnnnallisessa elämässä ? Wastaus: Ei suinkaan muutoin, jollei waan kiukkn, häijuvs ja waiuo näytäy julkisesti törkeässä ja häirytlömässä menossa; ja silloinkin tulee papin käyttää itsensä warowasti ja taidollisesti, hywin tietäin, että synkeättin pilwet taiwaalla katoamat — ihan-itsestänsä. 3:ksi. Mitä sanottamaa on uudenKatkismuksen ja Käsi» kirjan esitelmistä? Wastaus: Myönnyttäen Katkismus esitelmän monet ansiot, liiatenli oppilappaleiden soweliaammin prestämi» sessä, ei kuitenkaan luultu sen »vastaaman niitä waatimulsia, luin tulisi olla senkaltaisella oppikirjalla, jonka ehtona on päästä ennen luettawalsi säädetyn Swebeliuk« sen eli saman miehen Lindblomilta parannetun Katkismuksen siaan. Samaa esitelmää »vastaan muistuteltiin muun mukana, että sen toimittaja on, tarpeellisuutta enemmän, luopunut »vanhasta Katkismus-selitylsestä, osittain kysy, mylsien lahteen luku-jalsoon jakamalla, osittain myös muutamin paikoin sanain asentoa tarpeettomasti muuttamalla, sekä wielä hvödyttömäin kysymyksien enentämiftllä, joista semmoisialin lamataan, jotka jo itsessänsä sisällä»vät wastaulsensa. Käsikirja esitelmää wastaan ei ollut erin mitään tar4:ksi. Tuleeko romastilunnan esimiehen lukkari-postilla lähettää muistutuksensa sille kirkkoherralle eli n’, t. kirkkoherralle, joka on laimin-lyönut jonknn wirka-toimeensa kuuluman lähetyksen, tahi eiköhän tämänlainen muistutus oileemmin olisi erittäin lähetettämä tämän huolettoman omalla kustannuksella? Wastaus: Se oikeammaksi esitetty silsi myös katsottiin ja otettiin sen lupaus wastaiseksi. 5:ksi. Haittaiskohan, jos pappein-kokouksissa otettais edes muutama asia suomenkielellä leskusteltawaksi? Wastaus: Ei suinkaan.

tsi. Kuin suomalaisissa seurakunnissa, missä löytyy herroja eli ruotsalaisia, ei pidetä ruotsalaista jumalanpallvelusta kuin kerta eli pari wuodessa, min onkohan se heidän sieluinsa tarpeille kylläksi? Wastaus: Ei millään muotoon olis, jos ei, niinkuin tiedetään, herrat maalla yleisesti osaistwat suomen-kieltä joksenkin, niin että, jos waan tahtowat, woiwat saada sulunsa rawintoa myös suomalaisessa jumalan-palmeluksessa. 7:lsi. Eiköhän suomalaisten seurakuntain pappien tulis pitää melivollisuiuenansa ahkeroida sitä, että heidän seurakunuissansa olemat ruotsalaiset jo lapsuudesta oppisiivat suomen kieltä, ja mitä sen suhteen on pappien lehtäwä? Wastaus: Kysymyksiin pantua welwollisuutta ei woitu eilä tahdottu kieltää. Mitä tehtamiin ja toimiin tulee, niiu pitäis pappien, jokainen seurakunnassansa. ») ystäwällisillä kansa-puheilla muistuttaa ja makuuttaan lapsien manhempia ja erinomattain äitiä asian tärkeydestä ; b) kehoittaa heitä lasten-hoitajiksi sekä nmilsi palmelijoikst ottamaan suomalaisia; o) mieraana ruotsalaisilla kaudessa puhutella lapsia suomenkielellä, niin muka totuuttaaksensa heitä ilman ujostelematta käyttämään tätä snloista ja ralastettamaa kieltä; <l) wälistä ja lystin wuokst esiin.ottaa jonkun suomalaisen kirjan sisältä luettamakfi, siinä samassa antaen sekä lapsille että wanhemmille tarpeellista opetuksia ja neumoja suomen kielen lukemisessa; e) näin saatuansa lapsia sisältä selmasti lukemaan setä luettua

ymmärtämään, antaa heille pienet koto-läksyt, niin että oppistmat ulkoa edes pieuen katkismuksen; l) lehoittaa kaikki herras-lapset joulun kerran niitossa lokoutumaan pappilassa eli muulla sopimalla paikalla opetettamakst suomen kiellllä Blhlian historiassa ja wailka wielä muissakin aineissa.

Hotimaalta.

Porthan’in muisto fu»au rakentamiseksi on 2 p:stä wiime toukokuuta seuraamia »aroja laistettu: tuomari K. F. Forström. Tohmajärmeltä, 6 rupi ; romasti H. Widemau, Tenholasta, 3 r,; romasti (S. I.Laurell,KiS> kosta, 7: 22; firffoberra O. Tieklen, Westlahdelta, 2 r.; ,naamittari <£. F. Basilier, Kalajoelta. 4 t.; m. t. kon» lrahtiromasti C. Aejmelluus, Puhäjoelta, 6 r.; kontrahti» romasti toht. A. I. Öurop»u*, Liperistä, 10 r.; romasti H. Heikel, Rautamäeltä, 2 r.; koutrahtiromasti H. I.v. Pfaler, Mänlvharjusta. 5 r.; kirkkoherra S. Strömmer, Muhoksesta, 18 r.; kirlkoherra O. I.Bränder, 3anaffalasta, 4 r.; romasii (5. S, Nnmalm, Kumin v.slä, 5 r.; kirkkoherra C. M. Molander. Sulfamasta, 5 r.; pitäjän apul. G. Dahlherg. Nihdin p:stä 11: 20; m. t. kirkko’ berra A. M. Winter, Hartolasta, 6 r.; talonpoika 91. Mäkipeska, Ruomedellä. 48 ’/« kop.; foulunopetMja I. Wilemus, Ruom.deltä. 51’/« kop.; lontrahtiromasti toht. F. Grönholm. Kokemäen p:stä, 15 r,; romasti toht. A. I.Hipping, Uudelta Kirkolta, 9 r.; kirkkoherra G. W. Iaderholm, Iaakimmaarasla, 2 r.; porimestari H. Halloublad. Kätlsalmesta 15 r.; kirkkoherra E. M. Rosengren, Masknn p:slä, 5 t.; m. kirkkoherra L. G. W. Törn» mall, Messvkyläslä, 5: 50; kirkkoherra F. W.^Raneken, Nousiaisten p;slä 0: 80; porimestari (S. I. Åkerblom, Lappeenrannasta, 14: 70; piirin lääkäri tobt. L. I. Ahlstnhbe, s. t.sta. 40: 30; herastuomari Ib. Pörri, Alahärmästä, 1: 60; rusthollari 21. Mäki Mattila, Alastarosta, 9: 30; ruuliu-isänta E. v. Julin. Askarin rnulista. 40 r.; järestysmies C. D. Hossström, Heinolasta. 4 r; piirin-lääkäri toht. W. S. Sehildt, Iymäskyläslä, 16 r.; w. t. koutrahtiromasti C. B. Stälherg. Sotkamosta, 3 r.; maan-haltia G. R. Appelgren, Sotkamosta, 1 r.; talonpoika T. Poikela, Nomaniemesta, 10:15; talonpoika 3. Mäkelä, Paamolasta. 1 r.; kirkkoherra B. Sulin, Kumlingen p:stä, 3 r.: romasti tobt. A. R. Lang, Padasjoelta, 30: 75, joista Knhmoisten kappelista, 12: 50; ruuuunwouti C. E. Wilekman. Hollolasta, 5r.; rototollansihtieri 21. F. Ezöstedt, Wihdin p:stä, 2: 50; koulunrehtori H. Sehildt, Heinolasta, 15: 20; loutrahtirowasti A. Siren, Hauhosta, 8 r.; ruununnimismies I. Sandman, Siikajoelta, 8 r.; walta-arktiwaria I. I. Nordström, Tnkhulmista. 18: 52; koutrabtirowasli C.I. Wallenius, Laukkaan p:stä, 10 r.; kontrahtiromasti toht. 6. H. Slrandherg. Karjan p:stä, 5 r.; freirot Aug.Arm» fflt, Ninrulasta, 16 r.; faupunuin«faarnaaja L. W. Sehalin, Kaskisten k:sta, 22: 50; romasti A. Ehnroos, Mänt’äl^.stä, 7 r.; w.t. karval. M. A. Pelkonen, Ilomanlsisla. 4 r.; m.t. kapval. G. A.Böök, Rnokolahdelta, 5 r.; kirkkoherra L. W. Luudan, Iitistä, 3 r.; herastuo. man H. H. Murkais, Wöurin p:stä, 2: 40; talonpoika M. Leuku. Pirkkalasta, 2: 10; lakimies L. Kekoni, Turusta, 66: 11; rehtori majist. G. A. €d)ul^ sam. f., 125 r, joista 10 r. 75 k. koottu Somerossa; kirkkoherra O. F. ’ngelius, Uskelasta, 10 r.; paroni A. Rotkireh, Slenöhölestä,7 r.; piiri-lääkäri, toht. H. Hällström,3°s eusunsta, 5 r.; romasti C. G. Eklund, Kangasniemestä, 1r.; talonpoika I. Launonen.Piippolasta 8: 50; kirkkoherra C N. Heikel. H.nlnodosta,1r.; ruununnimismies C. W. Planting, Kuusamosta, 6 r.; porimestari A. F. Fl.mder, Kajanista, 13: 20; talonpoika M.Sorola, Eotl.< mosta, 2: 40; majuri L. Försten, Kuopiosta, 11 r.; romasti 3. A. Ottelin, Käämistä, 9 r.; romasti A. F. Hjelmman, Nilsiästä, 5 r.; kirkkoherra S.I.Ekqwist.Numättäästä, 3 r.; rusthollari G. P.Uuri, 3inaffalaéta, 7: 50; ruslholl. G. Jussilainen, sam. p., 9: 50; romasti i toht. C. F Nordström, Sammelta, 18: 50; talonpoifa M. Taipale, Saarijärveltä, 1: 75; rehtori A. g. åferblom, Sortavalalta, 5 50. lI^tk.)

Suomen Lähetys seura pakanoiden kääntämiseksi mietti muosi-judlansa l8 p.lesäk. — Silloin tultiin siihen päätökseen että, kosk., kotomaassa miela ei ole ilmestynyt ketään lähettiläisekst sopiwaista, laitetaan noin neljännes osa Seuran uvluisia r.iha-maroja ulkomaan samankaltaisille seuroille, nimittäin kaksi tndatta ruplaa Leipzigiin ja toista 2 tnh. Hermansdurgiin, jossa se erinomaisesti innokas kirkkoherra H^rms on asettanut ja hoitaa lähettiläs koulun, jommoista nvt arveltiin jamäärättiin meidänki maahan toimittaa. Edellinen lähelyssenra knin maituttaa kääntymistä Aasiassa ja jälkimäinen Afrikassa, uiiu suen Suomiki tulisi, lähettämällänsä raboja lumraisellenki, osalliseksi kääntämis-asiaan kahdessa maailman-osassa. — Seuramme rahaston tila, jonka tutkijoiksi malittiin m. kirkh. Forsten, w.t. kappalainen Sihlvonen ja ala-kirjoittainut, on seuraawainen:

Tuloa: Hop. Rupl. lov. Tähteet menneeltä tiliuteko-muodelta . . 5,766: 47. Tänä wuonna lisää saatua: Varstnais-jäsenien maksuja . 1,660: 3^. Maksimien jäsenien maksuja ja lahjoja 2.77l:48. Kollehti-rahoja 4,539: 54’/«. Mvötyjä labetvs-karttoja ja kirjoja sekä tilaus rahatla» hetys-sauomista …. 1,656: 70. Korko» eli laswu-rahoja . . 250: 92. Lahjoitettu welkakirje.malsettawa wiiden nuoden perästä 50: — 10,938: C8. Yhteensä 16,605: 15. Mänöä: <Sanomalebtion toimituspaikat 207: 50. Kirjapainajoille….. 960: 83. Kirjoihin ja alkakaustsanomiin 195: 30. Kirjojen uidontaan. . . . 144:11. Wahtimestari-palkkoja. . . 54:66. Kirja-kaappi, sinetti, kassakirstu *” m l2l:80. 1,684: 20. Tallella, tulemaksi tilinteoksi: Kirja-pajaan, korkoa matten, edeltä annettua rahaa . . 600: — 5:n wnoden melka-llrje . . 50: — 200 SaimanKanawan welkafirjettä, kasmuiueen. . .10,120: — 4 Suomen pankin welka k. . 478: 90. Puhdasta rahaa …. 3,772: 5. 15020* 95. g)Dteenf& 16,705: 15.

Seuran johtokunnan yhdeksästä jäsenestä arpa-heitolla, asetusten mukaan, uvt erosi 3: rohmessori. toht. Gran» felt, vliopiston kamreeri ja ritari Wegelius ja teurastaja Warelius. Näiden sijaan walitliiu. suletuin uimi-listoin: rohwessori. toht. Aki.nlder, sekä, uudestaau, rohmessori Granfelt ja kamreeri Wegelius. H. K. K.

Kielto karhuin kuljettamisesta on annettu jo 25 p. syyskuussa 1857 ja läheteltyj kaikille läänin kuvernöörille.

Otawa. Suomettaren wiime n:ssa lupasimme tänä päiwäna antaa Maajoillemme ensimaisen numeron Otawa uimisesta sanomalehdestä; mutta myöhemmin tnli tieto, ettei mainittna sanomalehteä ole woitu tänne wielä lähettää, koskei Otawau luvakirjaa mielä ole saatu Viipuriin. Ehkä se kllitenki ennättää tänne Suomettaren tulewan num—eron kanssa jaettawakst

Rautatie. Wiime tiistain ruotsinkielisen Julkisien Sanomien kausia seurasi pieni kirjainen ,,Rautatien rakennuksesta Helsingin ja Hämeenlinnan wälillä”, jossa sanotaan saman tien, jonka ensin lnultiin tulewan maksamaan ainoastaan 2,199,280 ruplaa hop., nyt kuitenkin tulewan walmiina kohoamaan 3,200,000 ruplaan. Svyt tähän ensimäistä arwelua niin paljoa kalliimpaan kus» kannukseen luetellaan 14 eri pykälässä, mutta kuitenkin tulee tämä lie joka wirstalle huoliammalsi luin ulkomailla rakennetut rautatiet.

Helsingistä: — Suomen Lähetys-Sanomia N:o 6 jaetaan huomenna kesäkuun 30 päimänä.

Ilmoista on aiuaki seuroissa jotain juteltawaa ja armeltamaa, multa kyllä niistä nvt läälla wiime perjan» taina ja lanmantai aamuna joksikin tuumittiin, kuin saliat pilmet metäytvimät taimaan kannelle ja uahän mettaki tuhuttelimat, joteu moni pelkäsi kadottamansa kaikki toimotut juhaunus dumitusset suloisen luonnon laitumilla. Mutta pilwet wähitellen siirtuimät taimaeilta sekä alaknloisuus neitosien poskilta, ja nyt sai jokainen wiettää jnhanuusehtoonsa, vönsä ja päimänsäli mielensä ja kukka- ronsa mukaan. Weneita matkusti ylsi toisensa perään kaupunuin rannoilta maalle, — silla maallahan sitä toki oltiin, kuin maan pä> stun jollekulle saarelle. Iai noita hnmituksen himoilijoita manner-maalleki, ja niiltä ehtoo mietettiin joko Kaisaniemella eli Töölöllä,joiden humituspaikkaiu wälillä meneitä vurjehti ja souteli, kansaa tuoden yli Nnne sekä tänne. Tuo unsi, pieni unitta mikemä, höyry-mene ,,Ilm>>tar” lennätteli ehtimiseen hnmitusjonk» koja kaupunnista Kaisaniemelie, sekä toi sieltä taka’sin humitusta kollin uautlineita ia — uupuneita. Iuhanuuspaima oli kaunis, maau marsin mähän mäkeä uäkyi kaupunnin kaduilla, kuin lepo oli usiammalle sen asukkaalle tarpeellinen, mutta jopa jo iltasella joukkoja lamattiin tamalllsilla hnmitus-pailoilla. Tiistai-aamuna marhain alkoi s.,de, jota sitte lesti keskimiittoon asti. Se nyt ilmoista ja iloiota. Mutta kuuluu täältä murheellisiaki sanomia miimeisen miikon tapauksista. Erästä larmarili kisälliä lohtasi halmaus ja kuolema uidessaau Kätajauolan uimahuoneessa; yksi nikkariu-kisälli menetti henkensä metsästaissä; toinen uiiuikään kisälli haamoitti kätensä pahoin samanlaisella humitus-matlalla; muuau kaartin al^l-upseeri lennätli tahallaan lyij.n rintaansa ja menetti niin henkensä; m»»an sotamies s.imasta kaartin joukosta heittiin, mereen yhdeltä niitä ruunun höinv-laimoja joilla kaartin pataljonaa 21 p. t. t. wietiin leirille Krasnoe-Seloon

Tuusulasta 15 p. kesäk. Seurakunnan jäsenet, hawaittnansa kuinka nuotat kokonaan lopettamat kalat jarmistä, omat suostuneet yksimielisesti ue hämittämaau. Eiwät myöskään kudun ajoilla tihiölllä werkoilla turmele talaiu sikimistä. Nuotat omat Snomen mesistä kalat wähentäneet; sillä niillä roedetäan kudun-ajoilla mätimaalle ja muinakin aikoina pienet pojat rannoille», eli ne mudan lelaan lapelaan. Olen palloni luullut ihmisten niitä il» sellensä eli eläimillensä syötäwikst ottawan. Jo kapassa on monta tuhatta nenlan pituista voikaa, joista, suuremmiksi päästyä, tulisi suuri hyöty. Hymin monta ruplaa pannaan kaloihin muodessa rahaa, jota saisi säästää järmikylissä, kuu järjellisesti uiitä pyydettäist eikä toinen toisensa laleudella ,,morakkoja” kiskottaisi. Nut kuitenkin wielä jonkuu ajan päästä on parempi kalan saaliin toiwo, koska armollisen Enmallan käskystä on paikoin ru» wettu suostumaan järjelliseen pyytämiseen ja niiden kas» wattamiseenkin. Rautatietä täällä ahkerasti tehdään ja toiwotaan tulemana wuoteua walmiikst. Työtä on paljon lisääntynyt siitä, että paikoin on maa tien alta waipunut sisään mo» net svlet yläpuolella Iärmenpään tvövaikkaa. Kyllä siinä on lauhian suuri työ meidän mäkisissä maissa lun rautateitä tehdääu, kalliot ja mäet owat niinkuin laaksotkin tasoitettamat ennenlun rautaiset rautiot sopii päälle laskea. Täällä tulee maantie laumaan rautatien alaitse, mutta ei mahtane tuolla silloin saada eikä rohjeta kulkea luin waunut kohdalla pyörimät. Moni mies luulee uuden huminan ja kolinan peljättawan metsan-eläwat, sudet, jä» nikset ja linnut pois lilitienoilta muille maille. — Susia on ollutkin näillä seuduilla paljon. Eimät ne pelkää ampumista eikä tietäjaiu taikakeinoja; muulla lamalla niitä on ahdistettawa. Mantsälässä liki tämän pitäjän rajaa löydettiin suden pesä. jossa oli lolme penikkaa, mutta emä pääsi pötkimään pois. — Siellä sanotaan malsettawan 3 kop. hopeassa perheeltä tappu-rahaa, mutta ylöskantajat omat niin lalliita, että ottamat puolet waiwois» tansa. Heidän kanssansa pilasi ennen suostua, eikä an» taa sille sila tointa, joka ottaa rahat ja lukkarot. — Pesien hakeminen Toukokuun lopulla ja Kesäkuun alulla olisi arwattawasti uuden parahin ahdistamine

n.

Ulkomailta.

Norjasta ja Tanskasta. Naiden walta» kuntaiu kuninkaat Karl XV ja Fredrik Vll tohtasiwat toisiansa Kronborgin linnassa, jonne edellämainittu tuli naapuriluningasta termehtimäan. Luja vstäywyys on jo kauan yksituumaisiksi liittäuyt nämä waltakunnat, wuosisatoja ennen keskenänsä tapeltuansa; ja ehkä ystäwyyttä nyt enemmin tarmitaanki, kuin tuo Eehlesrvig-Holsteiuin maakunta vhä wielä tuntuu kutkuttawan saksalaisten silmissä. — Knningas Karl puolisonensa knmnataan Norjassa Elokuun 5 p:nä. Ruotsin waltiopaiwäin toimista ei kuulu paljon mitään, kuin niinmoni waltiopaiwämies, liiatenki wapaasukuiststa ja talonpojista, on mennyt ko« tihinsa kesää wiettämään. Tukhulmissa kerrotaan Reeta Haapasalon nyt lauleleman suomalaista runoja ja soitteleman Suomen kanteletta.

Italiasta. Sisilian saarelta sanotaan Garibaldin jo lähattäneen urhoollisen ewestiMediein 2,000 eli 3,000 miehen kanssa Neapelin mannermaalle sKalabriaan),jossa hänellä jo kauman kuuluu olleen puolustajoita, samoin lniu itse Neapelin päakaupuuuissa, jossa peljätäan kapinan vian kohoaman itse hallitusta wastaan. Wäli rauha Sisiliau saarella on kestänyt aina kesät. 20:een p:nasti, jolla aikaa Ganbaldi on järestänyt saaren walta»wiralli’ set ja kansalliset toimet setä kansa-wartia wäestön, johon luetaan kaikki sotaan kelmolliset miehet 18 ja 30 wuoden mälillä. Palkkoja on maksettu sota» ja mirka-miehille, knin Pa_l_e_rmon rahastossa löydettiin 34 miljonaa roalta» Kuin nyt asiat jo owat näin pitkälle ennättäneet, niin on luonnollinen kvsvmys siitä, kuka nyt pääsee Sisilian hallitsijaksi. Tästäti sinnetanne armellaan, mutta Sisilian asukkaat tahtomat yksimielisesti liittäytyä Sardinian kanssa, ja heidän suosiostansa ylsin-maltiaksi korotettu Garib>ldi kirjoittaa itsensä :Kenraali Garibaldi yk, sin-maltia Sisilian saarella, H. M. Italian kuninkaan Viktor Emauuelin nimessä

Kaiken-laista.

Saatana suutarin seljässä.

Lähellä K…n kaupuntia tapahtui äskettäin seuraava kummallinen sattumus.

Eräs suutari oli juomisen touhussa viettänyt viikkonsa raataen päivät päästänsä viinamäen työtä. Viikon loppuessa lakkasi viinan saalis lähestöltä, ja niin muodoin täytyi tämän himolta villityn piki-enkelin lähteä venäjän virstan päästä viinaa noutamaan, tulevan viikon varaksi.

Talossa, missä viinaa löytyi, sattui juuri samana ehtona olemaan hautaiset, jossa vainajan muistoksi suutarinki suuhun sujahti muutamia pitkiä ryyppyjä; täten kului aika, ja kuin ehto pimeni, täytyi hänen lähteä lönttämään kotia päin. Tuo olikin kevyttä, kuin oli kahden kannun puteli viinaa seljässä. Niin tiesi tulevan viikon olevan hauskan kellistellä viina-pullon vierellä.

Vaan mitäs olikaan! Onnettomuus tapasiki tiellä.

Käydä teikkaroituansa puoli tiehen, joka oli jää-matkaa, tapasi hänen kova pelko, kuin kuolleen ruumista tavan jälkeen ei ollut muistanut jostain paikasta nykäistä! Kentiesi tuo lienee päälleni suuttunut, ja ehkä seurannee myötäni! vaan ei uskaltanut jälellensä katsoa.

Jonku matkaa käytyänsä näin syvissä mietteissä, hän seisahtui ja laski säkkinsä tielle, mennen itse eräitä askelia tarpeellensa. Pimiä kuin oli ja sen lisäksi «ohran jyvä silmässä», joka vaikutti niin, että mainittu viina-putelli säkkineen näytti kummitukselta, jota hän juuri vähää ennen mielessään ajatteli ja pelkäsi. Tuon kummallisen matkakumppalin huomattuaan, ei suutari-raiska tiennyt, mitä tehdä, kuten eleä! pää tärisi pelosta ja tuskanhiki tippua nolotti nenää pitkin; alkoi siis hiljaa itsekseen turista: «voi minua poloinen poika, mihin pulaan olen syyttömästi joutunut, mikä tästä päästänee minun vaivaisen! Vaan tässä ei näy kevyt konsti auttavan, täytyy ryhtyä Matti Mäkelän neuvoon! rohkianhan miehen aina tulee olla, semminkin suutarin».

Näin rohvaistuansa alkoi pitää seuraavaa puhetta pirulle: «vai olet sinä senvietävä todella tullut perästäni, mitä h—ä sinulla on minulta saamista, koska siinä istua kökötät ja minun päälläni odotat, pidäs paikkasi, vaivattava, niin nähdään kenen niska-suonet on sitkeämmät!» Innossansa karkasi puolilennossa pahanhengen päälle, joka oli se viatoin viinaputeli, ja josta ei ollut vähintäkään vastusta tälle urholliselle sankarille.

Sydämmensä hartaimman halun jälkeen aikansa runneltua säkkiä, lähti kävelämään kotia päin, ja aina aika välistä vilkasi jälellensä, jos häijyläisen yhä piti seuraaman.

Kotia tultua ylpeili tämän kuuluisan voittonsa yli, kertoen miten ahtaalla hän oli pirua pitänyt, että oikein vesi saatanasta suihkusi. Yksinkertaiset kuulijoista uskoivat, vaan toiset nauroivat hänen kerskauksilleen.

Eräs samaa tietä jälestä kulkenut mies, joka oli vähin nähnyt samaa pulaa, ehkä ei aivan läheltä, toi huomen-aamulla säkin suutarille, ynnä ne sisällä kilisevät paholaisen luut.

— Suutari muisteli nyt matkojansa ja viimein kertoi koko tapauksen mainitulle miehelle, päivitteli tyhmyyttänsä ja vielä viittä haikeammin häpesi tehtyä työtänsä.

”Vaan koska minulla ehtoollakin juopuneena oli semmoinen rohkeus, niin se olis häpiä jos se päivällä puuttuisi”. Näin sanoen lakkasi tästä lähtien väkeväin nautinnosta, elää siivosti muistaa siunauksella sitä ehtoa, jona saatanan Kanssa sotiessaan, tietämättään kamppaili vastoin vanhaa Aatamia, voitti himojensa halut, ja saattoi elämänsä onnelta siunatuksi.

Tämän totisen tapauksen kertomista pyydän kaikkein suutarien ja juoppojen pitämään pienenä epäuskon esikuvana, sekä anon anteeksi asianomaisilta, että olen senlaisen sattumuksen saattanut yleisölle ilmiin.

G. A. N,

************

Silmänkääntäjä.

Eräässä seurassa juteltiin jonnin jotaki silmänkääntäjäin vehkeistä, ja jokaisella oli edes joku kummitus juteltavana.

Näitä kuunteli eräs mies, vaan sanoi viimen kaikkea tässä juteltua ainoastaan lapsen tuumiksi sitä vastaan minkä itse oli nähnyt kuuluisan velhon Boskon tehneen Wienin kaupunnissa. Nytpä jokainen kehoitti häntä kertomaan tätä kummitusta ja kertomuksensa kuului näin:

”Erään Kreivinnan tykönä Wienin kaupunnissa näytteli Bosko kerran kuuluisia kummituksiansa kreivinnalle ynnä kaikille vieraillensa: hän pyysi kreivinnalta sormuksen, jonka hän heti saatuansa nakkasi ikkunasta kadulle. Kreivinna kauhistui ja huusi hädässään: voi päiviäni, minkä nyt teitte, se oli vihkimä-sormukseni! Älkää peljätkö, armollinen rouva, sanoi Bosko, onhan tuossa häkissä yksi kanarin-lintu, eikö niin? — Niin on! — No nyt pitää tuo lintu lennäetettämän sormusta kadulta hakemaan.

Bosko avaa häkin oven, ja rouvan uudeksi hämmästykseksi laskee hän linnun kadulle lentämään. ”Pian tänne joku palvelija”, sanoi hän sitte, ja Johana palvelija oliki kohta mailla. Hän saapi Boskolta käskyn mennä kadulle ostamaan siellä eräältä hedelmänkaupitsijalta tuoppisen saksan pähkinöitä. ”Kyllä lintu sorimiksine”, sanoi loihtia, ”löydetään jossain pähkinässä”.

Nyt odotettiin odottamistaan, mutta eipä palveiijata takaisin kuulunutkaan. Bosko käskee nyt lähettää keittäjätärtä yhtä pähkinää ostamaan. Keittäjätär kiiruhtaa ulos, vaan jääpi sekin sille tielle tulematta takasin. Rouva tuli vielä huolellisemmaksi sormuksestansa ja linnustansa.

Viimein sanoo Bosko: ”antakaapa nyt kokin tuoda tänne jonkun munan kyökistä». — Muna tuotiin ja Bosko rikkoi sen loihtusauvallansa — ja mikäpä kumma nyt nähtiin? — Kanarin-lintu leimahti munasta, sormus nokassa, palvelija yhdessä kynnessä ja keittäjätär toisessa.

Ikaalisista ihan tosia! XXXVI. kirkkanerra vainaa I k)8vi kerran Iuku8loill» vanllalla t2lon-’l8ännällii: «Wkii on jok2päi vainen leipä?» Äijä vältän ajateltua vastasi hyvin syvästi kumartaen: «Hyvä ämmä ja kelpo ruojusaappaat, herra rovasti.»

Mtyilia Zlnmtllkllll.

Kaupan

Frenekellin ja Pojan kirjakaupassa Helsingissa: Taulu, joka osoittaa mitä bopia^ipla ja koveikka tekee Suomen markassa ja pennissä.

Kaupan kaikissa maamme kirja-kaupoissa: Muistelmia matkoilta Wenäjallä wuosina 18541858, kirjoittanut A. Ahlqwist

Dpetus-autteita kouluille.

Fliednerin Piftliä-kuwasto, 40 taulua Pipliälnstorian opetuksessa kewennykselsi ja muiston elähyttämiseksi. 4 rnpl. 95 kop. Wilken käsitystajun harjoitus kuwat. 16 taulua ja näibin knuluwa Luku- ja apu-kirja, nimeltä: ,,Elämä kaupungissa ja maalla, kedolla ja melsässä. Tauluslo mattaa 1 rupla ja apu-kirja 30 kopeekkaa kappale. Kuin taulut owat niin isoja että seinälle pantuina so» piwat usiammalle näkymään, niin rienemmille kouluille ulottuu yksikiu taulust?; jälkimäiseen taulustoon kuuluwaa Luku- ja apukirjaa sitä »vastaan tarwitsee jokainen lapsi sekä käsitvstajun- että si>’äluwun-opetushetkillä. Pip.iä-kuwatauluissa ei ole alla suomalaista nimeä, rraan owat niin selkeät, että kunnollinen opettaja heti asian kurvan muodostasi woipi tuta; kuitenkin jos, niinkuin luultawa on, tätä pipliä-kuwastoa usiampiin maas- samme löytywiin lastenkouluihin tilataan, niin hankimme niihin eritvisen nimi-luettelonkin. Ulompaua asuwaiset woiwat näitä tilatessausa kirjeellisesti kohdastaan kääulyä Frenekellin ja Pojan kirjakauppaan 3 (2) Helsingissä.

Kaikissa kirjakaupoissa: Aiwan nyt ilmestynyt: Nävtelmä. Kirjallisuutta. Eusimäinen wihko, Riitaisia. Hinta 10 kop.

Mehiläistä

saadaan tilata Helsingissä Sederholmin ja Kumpv. kirjakaupassa ja maamme kaikissaPostikonttoreissa 2 ruplalla koko» ja 1rupl.15 kop. puolinmosikerta. Toimitus on lisääntynyt sillä tawoin, että siihen kuulumat Heinäkuun alusta tänä wuonna warsinai. sina kirjoittajoina tohtorit Ang. Ahlqwist ja 3)rjö Koskinen, sekä majisterit F. Ahlman, Osk. Blomstedt, I.Krohn, W. Lawonius, Jaakko Länkelä ja kansakoulun opettaja papismies I.M. Murman. Tohtori Ahlqwist on kuitenki sitounut wasta tulewan wuoden alusta kirjoittamaan Mehi- läiseen. Päätoimitus on, niinkuin tähänki asti, allekirjoittaneen hallussa. Helsingissä 20 p. Kesäk. 18«0. 3 l2) Rietr. Polen.

Warpmsta

Sanaista Suomen Lapsille

saadaan tilata Sederholmin ja kumpp. kirjakaupassa Helsingissä ja maamme Postikouttoreissa 80 kopeekalla koko wuosikerta,postirahan kanssa.

Kirkon korjaus Ruowedellä.

Kesällä 186l tulee Nueweden lirtto ulloa ja sisää’ lorjattawalsi. Itäisen ristin päabän ralet,,an uusi satansto. joilla alle tehdään liwisellari. PohjaSnsti. jota on »viljelty salanöton asemesta, YbdiS, tetään llrlon lanssa. Kiiltoon tehdään uudet lehtarlt luhunti toimeen listiin ja lolme uutta Vl’rotuata, Kullo wuorataan sisää ja maalataan; wesilatto korjataan ja lirllo ulloa laudotetaan. Lasin «ij.it isotaan ja tehdän 19 uutta lasia. j. m. toista. KuStinnus en alwattu 2.815 luvlaan. Joka baluao teettijälsi eli vylymestarttfi, saa seurakunnan miesten lanssa sopia palloistansa ensi tuleman elokuun 5 väiw5nä tapabtuwaSsa lirtonlokouksessa. jolloin intendentkonttuorin liitinll ja tustannusliija myös on näbtäwillä. Mesta» lilsi vnrliwillä olkoon tarpeellinen todistus taidostansa ja takaukset työn toimeen saamisesta. Ruowedeltä 21 päiwänä toukokuuta 1860. Jos. Wilh. Durehman, l3) seurakunnan kirkkoherra.

Kaupan Turussa:

Turun Yhtiön Rauta Käsitehtaassa walmistettuja: Lukkoja, usempia lajia, Saranoita, Ikkunan he« loja, Owen tilkimiä, Kaakeli uunin owia,Pärekaton nauloja, tukuttain sekä wähittäin, Palohakoja, suuria sekä pieniä, kaikenlaisia Walinteoksia; Rautakaupassa Aleksanderin torin wairella l3) S. Torekell’illa.

Maawiljelijöillekaupaksi: Wlskuri.konlita Tiusterilau eli TjuSterby’n tehtaasta; .Nansomerin” auroja samasta tebtaasta; Jämsän auroja Karhalan tehtaasta; ,Aleni,” auroja Karkkilan rautaruulista; Samoja auroja. Ruotsissa tehtyjä; Timotel«beinän siemeniä (Phleum pratense) : Puna.apilaan siemeniä (Trifolium pratense); Walto.apilaan „ (Trifolium repens); ,,5llfife”*apilaan siemeniä (Trifolium hybridum); Karwa-nurmiltaan „ (iioleus lanalus); Puutarip>iä’heinän „ (Alopeeurus pratensis); Koiranruobo.heinän siemeniä (Daetylis glomerata}; Kelta-luserni-beinän „ (Medieago lupulina); Gnanoa eli linnunsonnitusta Perusta. Myös wastaan.otetaan ja toimitetaan tilauksia wllja-, naurisja niitty.lannoituksen tuottamiseen .väkilannoituksen” tehtaasta Stettlniesä. Wiimemainittuin lannoitus-aineiden uhdistykssstä luin myös niiden käyttämisessä tehdyistä bawainnoista kirjallisia selityksiä annetaan ilmaiseksi aflefiijottettuin lauppalonttuorissa. G. A. Herlin ja kumpp. Kotimais-teollisuuden puodissa Nilolai.tirlon wasta» päätä Senaatti-torin siwulla 24 (11) Helsingissä.

Kaupan

Helsingissä, Suomalaisten teosten kaupassa on: Jauhettua tliitua, Puna«mult.ia. Lyijy-mutaa (lyywittiä), Wibtiilliä, Liimaa, Sinlti-mutaa (sinlli-wittlä). G. A. Herlin, puoti on wasta päätä Nilolain-lirlloa, 24 (lO) Senaatintorin warre-lla.

Awonainen palwelus.

Uksi Kaartamaakarin Kisälli saapi työpaikan Elokuun 1:stä paiwästä, jos kirjallisesti keskustelee allekirjoitetun kanssa, Porwoon kaupunnissa. 3 M C. F. Rosenberg.

Suomen kirja-kauppa Pietarissa.

Kllmnoitrttawille kansalaisillemme Pietarissa sekä Inke- rissä saamme tämän kautta ilmoittaa, että tänäräiwänä olemme awanneet Suomalaisen Kirjakaupan täällä Ni- koljökoinkadun warrellaSuuren teaterin jaPotselui- sillan waiheella, talossa N:o 5, jossa tulee löytymään myötäwäna laitti Suomenmaassa painetut eli wasta painettawat kirjat sekä Suomeu että Ruotsin kielellä. Mös Nlwtsinmaalla painettuja ruotsinkielisiä kirjoja otamme vaatimalla hankkiaksemme. Pietarista Toukokuun 2 (14) päiwänä 1860. Anttonen ja Kumppani.

Keskihinnat torilla tällä wiikolla:

Kaurat 2 r. 50 k. ja 2 r. 70 k. tnri; ruisjauhot 45 ja 47 k., raawaanlika, tuores 1r. ja 1r20., palwattuIr. ja 1r. 20 k., lampaanliha tuore 1 r. 30 k. ja 1 r. 50 k., palwattu 1 r. 60 k., vasikanliha 1r. 60 f. ja 2 r., sian- liha 1r. 50 ja 1r. 80k., suolaset silakat 55 ja 65 k., woi 3 r. ja 3 r. 40 k., heinät 16 ja 20 k. leiwiskä; kaurakryynit 20 ja 25 k. ,ol,raklyynit 20 ja 25 k., herneet 20 ja 25 k., potaatit 7 k. kappa; lohi suolattu l5 k., hauwit ja adweuet 3 ja 4 k., siika 10 k. naula; nuori maito 6 ja 7 k., »viina 50 k. kaunu; munattu 20 ja 25 k.; halot: koiwuistt 4 r., petäjäiset 3 r. 25 ja 3 r. 75 k. syli.

Helsingissä,

Euomalaiseu Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.

Lupa painamiseen annettu: l.. llemM^si-.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: