1860-06-29 Sanomia Turusta


Sanomia Turusta. N:o 26. Perjantaina Kesäkuun 29 päivänä 1860.

4 Sunnunt. Kolminaisuuden-päiv. saarnaamat: Huomiorirkoösa, Suom. Aamu-saarnan: lumaluusopin-oppilas Almarl. Nuots. Aamu-saarnan: lumaluusopin-oppilas Lindqv!st. Suom. Ehtoo-saarnan: lumaluusopin-oppilas Telenius. Nuots. Ehtoo-saaruan: lumaluusopin-oppilas Colerus. Kehruhuoneen-rirkossa, Suomea: Kappalainen Ahonius. Linnan-kirkossa, Suomea: v. Pastori Stenberg.

N^ Maanantaina heinäkuun 2 p. pidetään tuomiokirkossa Lähetyssaarna suomen kielellä kello 8 epp. Saarnamies:Kappalainen Ahonius; luotsin kielellä kello 10 epp. Saarnamies: v. Pastori ludren.

Kuolleita Turussa. Kesäkuun li p. vaskin-valajau leski Eva Greeta Stahle 78 vuotlseua, li v. salvuoppilaan M. Frosterulsen tytär Edla Kustaava 8 kuukauden v.mhaua, 17 p. polisimiehen I.A. Holmströmin poika August Ture 2 vuotisena. 18 p. tehtaantyömies Sefanias Grön 26 vuotisena, ittellineuLiedosta Simo Granberg kuollut linnassa, torpparin tytär Paraisista Edla Kaarlentytär kuollut lasaretissa 3 vuotisena, 19 p. salvukisälli Simo Engström 74 «Uotisena, 22 p.

Maarian pitäjän seppä Kustaa Sundell kuollut lasaretissa, kellonsoittaja Matti Mört 32 vuotisena. salvulisälli Heikki Blom 75 vuotisena, ittellisvaimon Annastiina luhautyttären lapsi Olga Fransiöka 9 vuotisena. suutarinkisällin I. K. Lundelinin tytär Maija Amanta 4 vuotisena. 23 p. salvu-oppilaan Antti laakoupojau tytär Aunastiina 4 vuotisena, 25 p. trenki Kustaa Aatolsi Blomqvist 22 vuotiseua

Turun polisikamarin ilmoituksia.

Kesäkuun 18 p. oli sigarrinteliän rouvanMaria Koeklu hameen plakkarista Uudella torilla viety rahakukkaro, jossa oli 35 ruplaa hop. seteli-rahoissa; samana päiväuä vietiiu torpparin vaimolta Maija SahlbergiltäMaspisten kylästä Halikosta rahakukkaro ja siinä noin 5 ruplaa hop.

Samana päivänä toi torpparin poika Kaarle Kustaa Lindvall, kotosin Pajon talosta Ammakou kylästä Halikosta, polisitamariin yhden parinkultasia konvarenkaita, kultasen sydämen ja messinkisormulsen, jotka hän olilöytänyt Linnankadulta.

19 p. ilmoittirusthollarin poika Frans Juha Mikkolarusthollista Hauran kylästä Eurajoen pitäjästä että halien ruskia valakka-hevoseusa ynnä viheeiät rattaat vietiiu Kingelinin talosta.

Samana päivänä oli pellisepäukisällln Eriksonin vaimon plakkarista kadulla viety rahakukkaro, jossa oli 10 ruplaa hop. seteleissä ja vähemmissä hopiarahoissa.

Talonpoika Antti Matinpoika Anttila Huntilan kylästä Mynämäen pitäjästä toi rahakukkaron, jossa oli 2 kolmen ruplan seteliä, jonka hän oli löytänyt hevoistorilta.

20 p. oli talonpoika Antti SjöblomMstalolta. Mattipyölin kylästä Savon pitäjää, maatessansa korttelitalossa, viety plalkarikello ynnä viljat ja lulta-aval».

Samana päiväuä oli salvumestari I. Ilenius kiivi ottanut punasen rusklan valakka-hevoisen.

23 p. oli muurariu-oppilaan vaimo Juliana More kulkeissausa pudottanutpummulism kukkaron ja siinä 23 ruplaa hop. seteleissä ja pienissä hopiarahoissa.

Kotimaalta.

Keis. M:ti on kesäkuun 6 p. armossa suonut pankinjohtajalle vapaherra A. Boijelle eron Kuopion vaihetuskonttorin kommissarion-virasta elinkautisella eläkkeellä ja sanottuun virkaan asettanut Turun rvaihetuskonttorin rahavartian K. G. R. Wärnhjelm.

Kesäkuun 9 p. on Porin ylikoulun konrehtori K. F. Nordlund erinäiseksi asetettu sensoriksi siellä.

Uudenmaan maaherra on antanut eron virasta Ingon pitäjän ja Degerbyn kappelin nimismiehelle G. W. Nordbergille.

Suomen talousseura Turussa on määrännyt nimitetyn kappalaisen F. I.Lilius pitäjänapulaisen virkansa ohessa Messukylässä, tulemana luku-vuonna elikkä 1861 vuoden kevälukukauden loppuun saakka pitämään opettajanvirkaa Ahlmannin koulussa siellä.

Seuran vähemmän hopeisen kunniarahan maaviljelyksen toimista ja muusta kansakunnallisesta ansiosta ovat saaneet kirkonkuudennusmies Antti Nyberg Putkijärven kylästä Hartolan pitäjää ja talonisäntä Martti Topiaanpoika Pouru Narvan kylästä Wesilahden pitäjää.

Helsingissä aljettiin maaviljelys-tuotteiden ja teollisuus-kaluin näyttelö Iliopistossa tämän kuun 18 p., ja saapi siellä niitä käydä katsomassa joka arkiopäivänä kello 10:sta I:ten edellä puolen päivän ja kello s:stä 7:a’än jpp.

Kirjallisuutta. Saarnoja ensimäisestä uskonkappaleesta Lutheruksen Wähän katekismuksen mukaan A. F. Huhnilta, Ruotsin kielestä suomentanut luh. Kustaa Heinonen, Turussa, I. W. Lilljan kirjapainossa, 1860. Hinta 1 markka 40 penniä. Huhnin kirjoja sekä Saksalaiset että Ruotsalaiset ovat mielellään lukeneet ja hyvailleet, ja hyvailtaviä ne ovatki, silla tämä opettaja asettaa lukiansa eteen evankeliumin oppia aivan sydämellisesti ja puhtaasti.

Ruotsiksi on niitä jo paljo käännetty, ja suomeksiki löytyy entiseltaän kolmannen uskon-kappaleen selitys annettuna, ja toinen uskon-kappale tulee piakkoin kirjakauppias I. W. Lilljan kirjapainosta ilmi.

Wiipunssa on tämän kesäkuun 19 p. saanutluvan mainitussa kaupungissa antaa suomalaisen sanomalehden nimeltä ”Otava, sanomia Wiipurista” ja kielenopettaja Kuopion lukiossa K. E. Roos antaa lasten»sanomalehden nimellä ”Lukemisia lapsille.”

Kolmas viikkoposti, joka tämän vuoden alusta lakautettiin, tulee taas tuleman heinäkuun alusta kulkemaan Porin ja Turun kaupunkien välia, lähtien joka tuorstaina kello 12 päivallä Porista.

Höyrylaiva Suomi tulkeissansa Helsingistä Turkuun tölmäsi ahtaassa Barön-salmessa maalle ja tulimikaan niin että sen täytyi lähteä Tukholmiin parannuksille.

Turkuun ostettiin joku aika sitte kruununhöyrylaiva ”Nordvakten”, joka näihin aikoin on kulkenut huvimatkoilla; se ottaa myöski kuljettaaksensa muita laivoja perässänsä.

Rautatien työstä Helsingin ja Hämeenlinnan vävälillä on Suomen Yhteisten Sanomien myötä tullut mähäinen kirja, joka laskee mainitun rautatien tuleman maksamaan ylipää3, 290, 000 (kolme miljonaa kaksi sataa tuhatta) hopiaruplaa.

Kun tästä summasta luetaan pois niiden työ-kaluin armio, jotka työnmalmiiksi saatua omat jälillä, tekemä mähintäkin 100, 000 ruplaa, niin jääpi rautatien kustannuksiksi 3, 100, 000 ruplaa, jotka jaettuna rakennettaman tien 102 menäjan mirstalle, tekemät joka mirstaa kohden 30, 392 ruplaa hop.

Mäneeltä kesäkuun 25 P. Täällä on aina näihin aikoihin saakka ollut ja on vieläki muutamia täysi-ikäisiä ja manhaksikin joutuneita ihmisiä, jotka eivät osaa lukea eikä käy ripillä, maan elämät keskellä kristikuntaa kuin pakanat mitään tietämättä siitä suuresta lunastuksen työstä, joka heitäki marten tehty on.

Näistä pääsi kuitenki mennyt sumena Eno ensi kerran ripille, mutta kyllä jo olikin ikää tällä rippilapsella; hän on miisi ajastaikaa seitsemännellä kymmenellä. Te isät ja äidit! opettakaat lapsenne jo nuoruudessa Herran pelkoon, antakaat heille oppia siinä kalliimmassa asiassa, ettei lasten ikä saa tulla Joen Enon mertaiseksi!

Luvattomia viina-pannuja korjasivat kruununmiehet tusinottain korjuun viimis poltto-aikana.

Lähetysseuralle kolehtia tuli nyt kesäkuun 24 p. yhteensä 71 rupla 95 kop. hopeessa.

Seurakunnan lukkari.

Kokemäeltä on ”Kokemäen poika” lähettänyt ”Euran tytölle” vastauksen, jota ei kuitenkaan kokonaan sovi painattaa, koska emme luule tämmöisten riitakirjain naapurien kesken mitään hyödyttämän, koska niissä enimmästi vaan koetaan morkata naapureita, eikä osotetamitä naapurin tulis tehdä päästäksensä niistä vioista, joita hänessä nähdään.

”Poika” sanoo ”taitamansa joka sanan näyttää todeksi mitä 18 n:rossa Kokemäeltä kirjoitettu on, ja havainneensa että Euran tytöt ei ole ainoastaan kärkkäitä oman maan uutisille, mutta riensivät yhtä kiiruusti katsomaan uutisia Wenäjältä, kun 1854 vuoden lopulla kranatööri-pataljonaEuraan majoitettiin.

Näiden mieraskielisten miesten kanssa tuli tytöt niin sekannukseen että saivat ryssältä renselinkin mutta maan etupuolelle sen siaan kuin ryssalla oli selässä.”

Tapaukset Sisilian saarella.

Sisilia on joksikin isomainen saari Italian eteläpuolella, kuuluva Neapelin valtakuntaan, josta puolen penikulmanleveä Messinan salmi sen eroittaa.

Tämän saaren suuruus on 468 nelikulmaista penikulmaa ja asukkaita siinä on yli 2 miljonan. Eteläisyytensä vuoksi on ilma täällä lauhaa ja lämmintä, ja kun tämä maa on hyvin hedelmällistä, kasvaa siellä kyllältä ja rehottavasti kaikellaisia hedelmäpuita sekä etelä-ilman kasvuja.

Paljo kasvatetaan viinapuita ja öljypuita seka muita hedelmakasvuja, joiden hoitaminen sekä silkki-viljelys ja valmistus tuottavat ulosvienti-tavaroita.

Luonnon suhteen on siis tämä maa parhaimpia mitä Europassa löytyy, mutta hallituksen puolesta on peräti toisin. Niinkuin äsken sanottiin, kuuluu tämä saari Neapelin kuningaskuntaan, jossa uusi kuningas Frans li toukokuun 22 p. vuonna 1859 tuli isänsä siaan hallitsiaksi. Isä Ferdinand II oli aivan huonosti hallinnut maitansa, lesuitain mielen jälkeen.

Paljaat epäluulot, kadehtiain perättömät syytökset antoivat hänelle kyllä aihetta heittääksensä viattomia alamaistansa vankiuteen, jossa useinkin kauvan aikaa, vuosikausiakin saivat hipua ja kitua ilman asian tutkimista ja tuomiota. Uuden kuninkaan noustua istuimelle, luultiin ja toivottiin parannuksia saataman hallituksen menoissa, mutta ei se toivo käynytkään toteen. Yhä vaan kesti samaa epäluuloisuutta, ahdistusta ja rasitusta alamaisia kohtaan.

Erittäinki Sisiliaan saarella olivat kuninkaan käskyläiset kiivaat kansaa sortamassa. Eipäse siis ollutkaan mikään ihme että kansakoki päästätämmöisestä ikeestä. Levottomia liikkeitä alkoi ilmastua pakottain Sisiliassa viimis maaliskuussa.

Mutta neolivat vaan vähäpätöisiä, jotka sotaväki pian ja kovuudella lannisti. Mutta vanha hallitustapa oli jälillä ja sen myötämyöski syitä tytymättömyyteen, joka päivä päivältä aina mäkevämmin alkoi ilmiin tulla. Huhtikuun alussa tytymättömyys puhkesi ilmi liekkiin. Huhtikuun 6 p. sanottiin noin 80 tuhatta henkeä olleen liikkeellä Palermon kaduilla; he huusivat: ”eläköönperustuslaki! eläköön Viktor Emanuel!” (Sardinian kuningas), mutta sotaväki karkotti heidät pian.

Huhtikuun 9 p. jätti Itävallan konsuli Messinan kaupungin ja meni laivaan, ja saman kuun13 p. näki Englannin konsuli Palermossa tarpeelliseksi hakea turmansa Englantilaisessa laivassa.

Rauhattomuus ja levottomuus yltyi yltymistänsä ja leveni levenemistänsä. Jo puhuttiin välinaikaisen hallituksen asettamisesta Trapanissa. Mutta vaikka tytymättömyys oli yleinen ja lavialle lemennyt ja silla siis oli toiveessa paljo suosittelioita, ei se kuitenkaan vielä edistynyt yrityksissänsä.

Osaksi oli Neapelin sotajoukko vielä kyllä vahva ja niin taitamasti jaettu kautta saaren, joten se helposti ja pikaisesti taisi kukistaa hajonnaiset kansan liikunnot ja estää niiden yhtymisen, osittain ei kapinoitsioilla ollut varmaa päätarkoitusta ja olletikkin olivat kelvollisen johdattajan puutteessa. Tämmöisen saivat he vihdoin, nimittäin Garibaldin.

Tämä meidän aikakautemme merkillisin mies oleskeli silloin Genuan kaupungissa Sardinian valtakunnassa, jossa hän salaa-piten valmisti itsensä, vaikuttavaisesti auttamaan kapinoitsioita.

Ilman niitäkään kohinata kokosi hän ympärillensä parhaat ystävänsä ja sota-toverinsa, joiden kanssa han viimis sodassa uskoollisesti oli tepastellut Itavallan sotaväkeä vastaan. Yöllätoukokuun 5 ja 6 päivän malilla astuivat nämät, noin pari tuhatta miestä vähaisiin laivoihin, joilla läksivät merille, ja purjehtivat etelää käsiin Sisiliaa kohden. Neapelin hallitus sai pian tiedon tämän sotajoukon lähdöstä ja oli kaikin tavoin varustanut estääksensä sen maalle astumista.

Mutta siinä ei hallitus onnistunut, sillä ei kukaan tietänyt Garibaldin matkan määrää ja usiat luulivat hänen ohjaavan laivansa Kalabriaan, Italian mannermaan etelä osaan, jossa levottomuutta myöskin oli hehkunut, sillä tavoin toimittaaksensa Sisilialaisille huojennusta. Hallitus oli asettanut noin pari eli kolme höyrylaivaa saaren joka paä-sataman suulle, ja koki niin panna koko saaren rannat salpuun. Erittäinkivartioittiin eteläja lounais-rannoilla, koska luultiin Garibaldin niiltä puolilta laskevan maalle. (Jatketaan.)

Loppu-soinnit.

(Lähetetty.)

Yksi ääni, joka ajatuksien ytimistä aina minulle kuiskuttelee näin: ole syntymämaallesi uskollinen, rakasta häntä ja tee hänelle se palvelus kuin taidat, on minun, koska sekä silmäni että korvani monen vuotisen harjoituksen perästä nuotti-taidossa ovat vähän auventuneet, saattanut kirjoittamaan yhtä ja toista lukkareista ja kirkkoveisusta maassamme.

Minä, joka olen yksi halpa isänmaan ystävä ja tunnen myöskin puuttuvaisuuteni, sillä kuka löytää täydellisyyttä maan päällä, tiedän että maassamme löytyy niitä, jotka asioita paljon selkeemmin ymmärtävät, mutta nämät ei suinkaan minusta pahene, koska näkevät että tarkoitukseni on ollut hyvä ja että kirjoitukseni kautta olen pyytänyt ilmoittaa ajatukseni niille, joilla valta käsiin annettu on, kuin myöskin kehoittaa lukkareita ja seurakuntia ottamaan vaaria siitä oikiasta kirkkoveisusta, joka, niinkuin ennen tätä olen ilmoittanut, monessa paikassa on suuresti virheen alainen.

Tahdon nyt hyvät maamieheni antaa teille lyhyen kertomuksen lukkareista ynnä muuta Ruotsinmaalla, koska ajattelen että moni teistä ei suinkaan ole kuullut puhuttavan näistä asioista.

1:ksi. Pitää kaikki ne kuin lukkariksi aikovat, oleman varustetut todistuksilla taidostansa joko musiki-akademialta Tukholmissa taikka niiltä virkamiehiltä kuin jokaisessa konsistoriumissa valtakunnassa ovat asetetut kuulustelemaan ja tutkimaan lukkarin-oppilaisten taitoa.

2:ksi. Lukkarin palkat ovat niinkuin täälläkin, nimittäin sillä tavalla että yksi saapi enemmän ja toinen vähemmän palkaksensa, mutta eteläisessä Ruotsin maassa, niinkuin esimerkiksi Skoonin, Hallannin, Blekingin ja Bohus-lääneissä, ovat nämät palkat hyvin suuret, koska lukkarit siellä saavat vuotiseksi palkaksensa noin yhdestä niin aina kolmeen tuhanteen riksiin saakka, jonkatähden Kuninkaallinen Majesteeti on asetuksen kautta 6 p. lokakuuta 1820 säättänyt: että pappismiehillä on myöskin oikeus näitä virkoja hakea, joka käy sillä tavalla että pappismies, joka itsensä lukkarin vaalin hakee ja sitte seurakunnalta lukkariksi anotaan, ei sentähden tarvitse jättää papillista virkaansa, vaan palkkaa itsellensä apulaisen, joka lukkarin virkaa hänen edestänsä tekee.

Ymmärrettävä on siis että nämät niinkutsutut pappi-lukkarit hakevat itsellensä näitä lukkarin-virkoja ainoastansa saadaksensa tulojansa suuremmaksi, sillä apulaisia he kyllä saavat puolella palkalla ja suuremmissa paikoissa vielä vähemmälläkin.

Sanomalehti nimeltä ”Fäderneslandet” (suomeksi isänmaa), joka Tukholmissa ulos annetaan, moitti niinhyvin edellä mainittua kuninkaallista asetusta sentähden, että papit ainoastansa ahneuden tähden hakevat lukkarin-virkoja, kuin myöskin toista Kuninkaalta 5 p. marraskuuta 1858 ulosannettua asetusta sentähden, että se määrää näin: Koska lukkarin-virka edellä mainituissa lääneissä on avoinna, niin on kirkkoherralla ja seurakunnalla kirkon-kokouksessa kohta oikeus ilman oikiaa maalia, jossa hakian ansio tulisi kysymyksiin, valita lukkariksensa kenenkä hyvänsä.

Mainittusanomalehti selittää siis kuinka paljon kirkkoherrat näiden asetusten varjon alla ovat vääryyttä lukkarein valikoitsemisissa tehneet, koska hakiain ansio useinkin ei ole kysymyksiin tullut. Mitä kirkkoveisuun Ruotsin maalla tulee, niin on se paremmalla kannalla kuin täällä, mutta toivokaamme siis että valistuksen into meidänkin maassamme mahtaisi kasvaa! ja että se oikia ihana veisu tulemina aikoina kirkoissamme Jumalan kunniaksi kajahtaisi. Isänmaan ystava

H. P. Springert.

Uimari.

Lähetetty.)

Kalkuttan kaupungissa Länsi-indiassa hirtettiin parikymmentä vuotta sitten eräs mies, joka oli tehnyt peräti verrattoman rikoksen. Tämä oli niin hyva uimari, että hän taisi veden alla kulkea sanomattoman pitkät matkat.

Tätä keinoa käytti veitikka päästäksensä Indialaisten vaimoväen uima-paikkoihin; jossa hän veden alta tarttui näkymättömästi jonkun vaimon jalkoihin, veti hänen veden alle, upotti hänen ja otti häneltä sitten kaikki koristuksensa, hanen sillä indialaiset vaimoihmiset pitävät kaikki kalliit kivet päällensä uimassa ollessansakin.

Ne ympäriseisovaiset, jotka nakivät sen uimassa olevan kumppaninsa katoavan, luulivat jonkun veden alla piilossa olevaisen krokodilin häneen tarttuneen, ja joka taholta kuultiin sadateltavan näitä hirveöitä eläviä. Mutta kerran tapahtui että yksi nainen repi itsensä Mallallensa ja paasi pakoon, seka kaikkein ihmeeksi kertoi ettei se ollut mikään krokodili, vaan ainoasti yksi miesihminen, joka hänen oli ryövännyt.

Tästä puheesta rumettiin ryöväria tiedustelemaan. Ja bän tunnustiki jo seitsemän vuotta sitä tehneensä.

H

n.

Jonnin joutavia

XXV.

Meidän maan miehiä osasi muutama olla matkalla Wuokkiniemellä ja juotti hevostansa talon kaivolla, kussa Starovertsiä (vanha-uskoisia venäläis-lahkolaisia) asui, jotka henkensä haastolla karttavat yhteyttä pitää ”uusi-uskoistensakin”, vielä enemmin meidän uskoistemme kanssa.

Talon isäntä sentähden, nähtyänsä vieraan miehen kaivolla hevostansa juottavan, huusi kiivaasti: ”älä pakanoitse kaivoamme!” Siihen meidän mies hiljaisesti vastasi: ”yhdestähän uskosta hevosemme lienevätkin.”

XXVI

Wenäläis-pappi kohtasi kerran meidän maan pispan, jolta hän kyseli kauvanko oli koulua käynyt pispaksi tullaksensa? ”Kolmekymmentä vuotta”, vastasi pispa, ”ja pitää vieläkin aina lukea täydellisemmäksi tullakseni.”

”Ohoh!” ”kova peä! kova peä!” sanoi venäläinen päätänsä huiskuttain, ”a mie, kaks’ viikko Arkangelin koulussa i täysi pappi.”

XXVII.

Muuan talonpoika Hämeestä, joka naimis-ikään oli joutunut, asetti hevostansa reen eteen ja lähti aviokauppaa hieromaan.

Ensimäiseen taloon tultuansa astui hän toisella jalalla kynnykselle kysellen: ”paljonko rahaa saa jos tyttären ottaa?” Tähän isämies vastasi kolmatta sataa vaan kannattavan antaa, sillä hänellä oli monta lasta, joiden välillä perintö oli jaettava.

”Hyvästi sitten!” ”Kyllä on kynnys kynttä korkiampi, piha askelta pidempi tästälähin”, sanoi talonpoika, meni matkaansa ja ajoi sillä tavalla monen talon sivutse. Viimein joutui hän taloon, kussa ainoa lapsi oli tarjona, kyselee sielläkin tavallansa; mutta isäntä käsketti sisälle ja rupesi neuvoistansa puhumaan.

Tämä korvia syhytti ja talonpoika oli jo päättänyt pidättääkin tänne, kun toinen vieras samassa asiassa taloon tuli.

Arvosteleminen ei kauvan kestänyt, toinen oli rehvä, rahan-ahne, ylpiä, toinen nöyrä, siviä, hiljainen; ”ei nöyrän kaulaa katkaista”, sanoi impi kyseltyä, otti jälkimmäisen avioksensa ja toinen sai häpiällä paeta.

ZWelkomifia Wnlvotaan viimistäki Jääsken knäjäin 2:na p:nä kuuden kuukauden kuluttua viimis huhtikuun 28 p:stä talonpojan Simo Niilonpoila Salakka vainaan konkursissa, Lemin pitäjän keräjissä 2:na p:nä kuuden kuukauden kuluttua maaliskuun 7 p:stä henkikirjoittajan A. W. Lilius vainaan pesässä, Hartolan keräjäin toisena päivänä kuuden kuulauden kuluttua maaliskuun 5 p. pitäjäusepän G. Österbergin loukursiosa. heinäkuun ensi arkeemaanantaiua v. 1861 Helsingin raastuvaösa sotaroäen kirjurin lesken H. Sofia Nabbe vainaaupesässä, tulevan tammikuun vlimis arkeemaanantaina Helsingin neuvotuvassa ruokakauppias S. Tsehernof vainaan pesässä, Hartolan keräjäin 2:na p:nä vuoden kuluttua viimis maaliskuun 2 p:stä provasti N. R. Bonödorf vaiuaan pesässä, Heinolan keräjäiu 2:na p:nä vuoden kuluttua huhtikuun 24 p:ötä lääuin-lääkäriu tohtori I.T. Svanström vaiuaan pesässä.

Voisen holhottavaksi

oikeudessa pantu talonpoika Heitti Miettinen Tuusniemellä, talonpoika Maittl Hanuutsenpoika Liiho Kaukolan kappelissa, asessorin tohtori K. F. Melart vainaan leskirouva Sofia Melart, syntyänsä Aminof Turussa.

Haettavana lukkarin virka Merimaskun kappelissa Naantalin kirkkoherralta.

Huutokauppa.

Sunnuntaina eusitulevan heinäkuun 8:11apäivänä Tammelanemä kirkossa videNäväösä kokouksessa tulee mainitun kirkon sisällä olemat erinäiset maalarija nikkarilyöt huutokaupalla vähimmän vaativalle toimitettu tarjottavaksi; josta, kvin myös. etta kelvolliset takaukset työoikeaan täyttämiseen paikalla pitää esiin annettaman, halullisille kaupan toimittajille tämän lautta ilmoitetaan. Tammelasta kesäkuun 20 vä!vä»ä 1800

M

kJttffoßetra.

Myytävänä.

MaaviljelysovettajMherra Henry Gibsonin toimittamiaSiemeniä, nimittäiil Turnivsin: Pellov Tankard (teltasta vitkiä nauriita), 40 kop. naula. White globe (mallosta nauriita) ja Ned globe (punasta nauriita) 32 top. naula, seka punasta Ruotsin avilan-siememä 4 ruvl. 50 kop. Kiligeliuui talossa’

Hyvin itäviä Nauriin-fiemeniu myypi halpaan hintaan Kauppias I. W. Söderström Wärjäri Blomqvistin talossa Ryssän kirkkokadun varrella.

Hhviä verkoia, sinisiä, mustia ja harmaita myyn minä hyvallä hintaa. Turusta toukokuussa 1860. Tuomas Hellström,

asuva värjäri Turussa. Läntisen pitkäukadun varrella.

ingKiinngelinin ja Kump. olutta ja etikkaa noudatettavana entisessä talossa Luostarinmäellä.

tehtaan akkunanklasia usiammasta laista, tehtaan hinisommissa ja vähemmissä osissa. C G. Lindbergillä.

Vohjanmaan akkunanklafla myydään halvalla hintaaWestlingin perillisten talossa Wähän Hämeenkadun varrella.

Bergan tehtaan akkunanklasia myypi tehtaan hinnoilla I. Westllng Linnankadun varrella.

Akkunanklasia Bergau tehtaan tekemiä myypi tehtaan hinnoilla Ludv. Lindroth Uudessakaupungissa.

Wuorottavana.

Lokakuun 1 pistä annetaan vuorolle 4 huonetta, 1sali, 2 kamaria ja lyöki sekä hallovaja merimies Lindholmin talossa Itäisen pittänladun varrella 24 korttelissa n:o 2 toista kaupunginosaa.

Ilmoituksia.

Kuin Keisarillinen Majesteetti armossa on sallinut Ikaalisten kauppalan kartano-maita (tomter), ellel niitä arentillä oteta, julkisella huutokaupalla enemmän tarjoorville, omistusoikeudella, myhtäväksi, on kauppalan hallitus mainitulta kartanomaita määrännyt myytävikst julkisella huutokaupalla, joka toimitetaan kauppias I. Bergin tykönä Ikaalisten kauppalassa, maanantaina ensitulevan heinäkuun yhdeksäntenä (9)päivänä, kello yksitoista (11) edellä puolen päivän; josta tämän kautta ilmoitetaan.

Likempiä tietoja sekä ostoettrakennus-ehdoista saadaan sekä toimitus-paikalla että sitä ennen allekirjoitetulta. Ikaalisista 4P. kesäkuuta 1860. Cons tantin Palmen, Kauppalan hallitusmies.

Uusi Rautapuoti Turussa. Uleisön tiedoksi täten julkaistaan että Turun Nautakaluin-Tehdaö tanäoäiväoä on avannut oman kauppapuodin kauppias I. G. Hjeltin talossa Ison Hämeenkadun varrella, jossa Tehtaan kaikenlaisia teoksia myydään vapriilin hintoihin. Turusta kesäkuun 18 p. 186U. Turun Nautakalu-Tehtaan Uhtio.

Tavarain hintoja Turussa.

Rukiit 5 r. ja 5 r. 20 k.,
rukiinjauhot 5 r. 20 ja 5 r. 50 k.,
ohrat 4 r. ja 4 30 r.,
kaurat 2 r. 20 ja 2 r. 30 k.,
ohran maltaat 4 r. 20 ja 4 r. 40 k.,
valkoset herneet 5 r. ja 5 r. 30 k.,
harmaat herneet 4 r. 50 k. ja 5 r. tynnyriltä;
voi 2 r. 40 ja 2 r. 80 k.,
tuore naudanliha 70 ja 90 k.,
lampaanliha 1r. ja 1 r. 20 k.,
sianliha Ir. 60 ja 1 v. 70 k.,
tali 2 r. 80 k. ja 3 r.,
heinät 7 ja 10k. leiviskältä;
perunat15 ja 18 k. neliko;
paloviina 55 ja 60 k. kannu;
munatiu 15 ja 18 k.

Turussa,

I. W. Lilljan kirjapainossa, 1860.

Painoluvan antanut: T. T. Nenvall.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: