1829-06-27 Oulun Wiikko-Sanomia


Oulun Wiikko-Sanomia N:o 26. 27:tenä Päiv. Kesäkuusa, W. 1829.

Ensimmäisnä Sunnuntaina Kolminaisuuden Päimästä saarnaamat: Ruottalaifen ja Suomalaisen Puolipäimä-Saarnan, Armovuoden-Saarnaaja Fon« selius; ja Suomalaisen Ehto-Saarnan, Kappalainen Lauriini. Sota Sanomia.

5^Ykysin ovat tulleet sanomat Silistrian linnan, joka on etelä puo- <,^ lella, Donaun mirran rannalla, kokonansa piiritetyn Wenäjän Sotamäeltä uudestansa. Saman Linnan tyköa peräysi mennä syksynä Joulun alla, niinkuin jo ennen on mainittu 5:nesä Lehesä, meijän sotamäki, talven ja tulvan suhteen.

Greekalaiset kuulumat oleman voiton päällä, ja sanotaan niitten ivasta ottaneen Turkkilaisilta Termopyleksi kuttuttavan paikan, joka meren ja muortenmälisa kuuluu oleman pian kuin portti pohjasesta päin Greekan maahan. Turkkilaisia tällä kulmalla kuuluu muonan puutet paljon haittaaman.

Turkkilaiset omat taas lyönet laimoja uusia ja parantaneet vanhoja, ehkä heijän Sota-laimastonsa toissa muonna pian peräti hämitettiin Namarinon eustalla, niinkuin siitä on puhuttu 4:nesä Lehesä. Nämät laimat omat purjehtineet Mustaan mereen, mutta oli niisä ollut niin tottumatonta mäkiä että ei luulta’ niitten paljon mihinkään kykenemän.

Päämies oli lähtiisänsä sanonut: kyllä sinne nyt mennään, mutta ei sieltä palata’.

Kuinka Kraaseleita Ruottin puolella Kesällä ammutaan*).

*) 44:nesä 15:nesä Lehesä on selitetty kuinka tätä riistaa keväillä pyytään. Kevätpyynti on vaarallisempi ja runsaampi, vaan tämä Kesä-pyynti näyttää olevan helpompi ja lystimpi.

Kraaseleita ammutaan myös kesällä seuraavalla tavalla: Lopusa Elokuuta ja Syyskuusa, johon aikaan heijän kiimansa on, menevät pyydösmiehet kaikkein ulimmaisille kareille meren rannoilla, josa siihen aikaan kuultaan kraaselein huutavan ja ulvovan kuttuakseen toisiansa.

Pydösmiehet soutamat heti siihen puolehen, josta huuto kuuluu, ja asettuvat ulimmaisille kareille. Silloin kraaselit luopuvat pois siltä karilta eli kalliolta, johon he olivat kokouneet, vaan kuin pyydös-miehet, pari tiimaa eli hetkiä vaiti ja hyvin Hiljaan oltuansa, alkavat kuttua’ heitä, osottain heijän outoa ja julmaa ääntänsä, tulevat he takasin samoille paikoille. Pyydös-mies kuttuu ehtimiseen siksi kuin hän saapi otukset tarpeeksi lähelle, ja niin matalalle vedelle että heidän ammuttuaansa on mahdollinen saada’ heitä ylös pohjasta, koska he tähän aikaan aina uppouvat ammuttuansa, siitä syystä että he ovat laihimmallansa.

Tällä lailla saattaa kukin pyydös-mies koota’ ympärillensä 20 ja 30:tä kraaselia, kuulemaan ulvomista; sukkela ja tottunut pyssy-mies saattaapi silloin ampua 4, 5, ja usiampia kraaseleita ennenkuin he perunni karkouvat.

Täsä pyynnisä on tarkka vaari otettava ilman suunnista, jos mieli pyydön menestyvä’; meren käynnin pitää olla kohtuullinenn ja tuulen hiljukaisen, sillä jos tuuli on siltä karilta, josa pyssymies on, niin kraaseli heti saapi vainon hänestä; jos tuuli taas on kovin merestä niin ej kraaseli kuule’ pyydös miehen kuttumista.

Kuinka härskiä eli liian vanhaa voita parannetaan.

Kuin voi käypi härskiksi, oli se mistä syystä hyvänsä, niin saatetaan
sitä pahaa makua paljon parantaa’ ja pian kokonansa hävittää’ sulaamalla.

Tämä tapahtuu kahella lamalla.

Yksi keino on se että voi sulataan runsaan veden seasa, ja voin sulattua hämmennetään sitä veden kansa niin paljon kuin mahollinen on. Sitte annetaan sen jähtyä’. Jähtynyt voi otetaan sitten erillensä ja sulataan toinen kerta, mutta vedettä itteksensä ja hiljasesa lämpimäsä, ja kaataan viimmein kivi- eli savi-astioihin. Sillon se myös suolataan.

Toinen keino, joka on vielä parempi ehkä sen kautta voi vähenee, on seuraava: Woi, jota tahotaan parantaa’, pestään, sotketaan ja käsin puserretaan kauvan raittiisa vedesä. Sitten pannaan se kattilaan ja pienenlaisiksi muserretuita koivun hiiliä sekaan. Siinä se sitte sulataan ja keitetään, ja vahtu kauhalla otetaan pois kauniisti päältä kiehuisa. Kuin sitten voi näyttää jo puhtaalta, otetaan kattila tulelta pois ja se sula voi siivitään vaatteen läpi sitä vasten että se erkanis hiilistä. Hiiliä ei taija saaha’ hieroa’ aivan tomuksi sillä ne taitasivat sillä tavalla mustata’ voin rumaksi.

Tällä keinolla saahaan härski voi yhtä hyväksi kuin aivan tuoret, joka on sulattu.

Kivi-astioita, joihin tätä voita pannaan, pitää, jos ne ovat uusia, liottaa’ vuorokausi kylmäsä vedesä, ja sitten keittää’ puhtaasa lipiäsä tiiman verran aikaa, ja viimmeksi viruttaa’ ja pyhkiä’ hyvin tarkkaan.

Astiat täytetään niin liki ääriä että jääpi tuuman verta tyhiäksi, siihen pannaan päälle joksensakkin paksulta suoloja, ja sitten peitetään astia niin tarkkaan ettei henki pääse’ läpi kulkemaan.

Frankriikisä taitaan sekä tätä tarvetta vasten, että myös muusa lehmän antimesa, pitää’ kivi- eli savi-astioita. Meijän maasamme ovat puu astiat enimmitten tavalliset ja eivätkö liene’ ne yhtä hyvät, jos ne pietään niin puhasna kuin Suomalaiset kelpo voi-Emännät niitä pitävät tavallisesti ylimaisa, joista voita tuodaan kaupaksi runsaammasti.

Suppusuiset astiat taitasivat olla’ tähän tarpeeseen parahat, sillä semmosten suut sais helpoimmasti tukituksi.

Tämä palanen on otettu Ruottalaisesta Aviisista: Arkif for Hush. och När. johonka se taas on pantu Franskalaisesta. Tämä keino on niinmuodon tavallinen Frankriikisä; ja koska se siellä menestyy, niin pitäs sen meilläkin kelvata’.

Ei taija tällä tavalla sulattu voi kuitenkaan enää kelvata’ lautaselle, mutta hyvää taitaa se olla’ ruvan laitoksiin.

Ujot nälkää näkevät; Rohkiaat ne ruokitahan, Wiisahimmat viinat juovat.

Kuuli kerran yksi ilonen nuori mies että yhteen rikkaseen taloon, jonka sivu hänen piti kulkia’, oli juuri siksi päiväksi kuttuttu vieraita puolipäiväselle, ja että siinä samalla piti tapahtuman talon ainoan tyttären kihlaukset, jonka piti saaman satatuhatta uuen talon avuksi.

Mielellään olisi hänki ruvennut Wävyksi siihen taloon, varsin koska tytär kuulu olevan kaunis ja hyvänluontonen; vaan vielä mielemmällään olisi hän istunut kesti-pöytään vierasten kansa, sillä hänellä oli melkeen nälkä.

Juoksu potkaa kulki hän, näitä ajatellesansa, ja joutu viimmen taloon, kattomaan sitä komiata morsianta; vaan kuin siellä jo oltiin pöytään istuttu, käsketti hän Isännän ulos, sanoin että hänellä olisi ollut yksi erinomasesti tähellinen asia ilmotettava, vaan niin kiiret, että hän ei tainnut oottaa siksi kuin Puoliselta päästiin.

Sentähen tuli Isäntä porstuaan puhuttelemaan vierasta. ”Qlisi minulla kyllä, sano vieras, yksi asia ilmotettava, varsin teille, joka otetta rahamies, ja te saattasitte voittaa’ minun tuumallani viisikymmentä tuhatta, melkeen kiukkaan; mutta täsä nyt ei ole’ aikaa sitä selittää’, koska vieraat oottavat teitä pöyäsä, ja siis sen täytyypi jäähä’ semmosekseen”.

”Miksi niin? vastasi Isäntä. ”Olkaa niin hyvä ja ruokailkaa meijän kansamme; niin saahaan sitten tuumata’ laviammalta siitä painavasta asiasta”. Ketä ilauttivat nämät sanat, jos ei tätä nuorta miestä? Ei hän enään oottanut toista käskyä, vaan istu Isännän kansa pöytään, ja söi ja joi oikeen miehen tavoin.

Pöyästä nostua vei Isäntä hänen kahen kesken toiseen huoneseen, ja pyysi että hän nyt ilmettäisi asiansa. ”Jo, hyvä Isäntä! minä olen kuullut että te annatte vävyllennä sata tuhatta; ja minä olen nyt ilolla nähnyt teijän komian tyttärennä: Ottakaat minua Wävyksennä, sen aivotun siaan, niin minä tyyn viiteenkymmeneen tuhanteen, ja te voitatte siis, niin kuin minä olen sanonut, viisi kymmentä tuhatta”.

Kuollut.

Garrvari earl Ulenius, kuoli tapaturmasesti lähellä tätä Kaupunkia 22:na p. Kesäkuusa 1829, 45:nellä vuodella ijäsänsä.

Julistuksia.

Präntisä on myydä’ ruottalainen kirja nimeltä: Grunddragen af Plana oeh Spheriska Trigonometrien, jonka on kirjottanut Professori ehr. Ludv. Gerling Saksan kielellä, ja Nuottiksi kääntänyt Henr. Jo h. Walbeek. Kuvausten kansa nitomatonna maksaa kappale Niksin Baneo rahaa. e. E. Barek. Minulla on kaupaksi seuraavan nimelliset kirjat: Greki sk Läsebok af ehrissetuorpaahroear Dahl, jonka on toimittanut ja vähän lisännyt And. Joh.Lagus; ja samaa Sanakirja, ulosannetM samalta mieheltä. e. E. Barek. Karppeenin Neittyen talose^, on allekirjotetulla myydä’ Ajo-Kärryt siloin kansa; niin myös Rauta-sahrat ja Karhi. L. H. Keekman. Nyt tavallisia filki-lokkeja on myydä’ allekirjottaneen tykönä. Ulr. Emeleus. Durehmanniksi mainitun Pellon, Antilan Sillan tuolla puolen, 7 Ohra-tynnyrin maan-alaa, möis allekirjottanut, jospa velaksi, jos niin kaupasa sovittasiin. S. G. Bergh. Mennä Tiistai-iltana roarastettiin matkamieheltä Kestikivarista akkunan kautta hopio plakkari kello, kaksi boettinen, kulta amaimen kansa. Se rehellinen ihminen, joka tästä sais tiedon, antas sen ilmi allekirjottaneelle. Johan Appelgren.

Tulemana Lamvantaina j. p. ulosannetaan N;o 27.

O U L U S A. Präntätty e. E. Barekin tykönä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: